24.11.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 309/71

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/128/EY,

annettu 21 päivänä lokakuuta 2009,

yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (4) 2 ja 7 artiklan mukaisesti olisi ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisyn periaatteet huomioon ottaen luotava yhteiset lainsäädäntöpuitteet torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi.

(2)	Tällä hetkellä tätä direktiiviä olisi sovellettava torjunta-aineisiin, jotka ovat kasvinsuojeluaineita. Tämän direktiivin soveltamisalaa on kuitenkin tarkoitus laajentaa kattamaan biosidituotteet.

(3)

Tässä direktiivissä säädetyillä toimenpiteillä olisi täydennettävä muussa asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/409/ETY (5), luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (6), yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (7), torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla 23 päivänä helmikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (8) ja kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 (9) säädettyjä toimenpiteitä, eivätkä ne saisi vaikuttaa näihin. Toimenpiteet eivät myöskään saisi vaikuttaa rakennerahastoja koskevien asetusten yhteydessä toteutettaviin vapaaehtoisiin toimenpiteisiin eivätkä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (10) mukaisiin vapaaehtoisiin toimenpiteisiin.

(4)

Taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla ratkaiseva merkitys torjunta-aineiden kestävään käyttöön liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. Tällaisten keinojen käyttöä asianmukaisella tasolla olisi sen vuoksi rohkaistava samalla korostaen, että yksittäiset jäsenvaltiot voivat päättää niiden käytöstä, kuitenkaan rajoittamatta valtiontukia koskevien sääntöjen soveltamista.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän direktiivin täytäntöönpanoa soveltamalla kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa vahvistetaan määrälliset ja muut tavoitteet, toimenpiteet, aikataulut ja indikaattorit torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien ja vaikutusten vähentämiseksi ja integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten lähestymistapojen tai tekniikoiden kehittämisen ja käyttöönoton edistämiseksi tarkoituksena vähentää riippuvuutta torjunta-aineiden käytöstä. Jäsenvaltioiden olisi seurattava erityisesti tarkkailtavia tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja asetettava aikataulut ja tavoitteet niiden käytön vähentämiseksi erityisesti silloin, kun tämä on asianmukainen keino saavuttaa riskien vähentämistavoitteet. Kansalliset toimintasuunnitelmat olisi sovitettava yhteen muun asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisten täytäntöönpanosuunnitelmien kanssa, ja niiden avulla voitaisiin koota yhteen torjunta-aineita koskevassa muussa yhteisön lainsäädännössä asetettuja tavoitteita.

(6)

Jäsenvaltioiden kansallisiin toimintasuunnitelmiin sisältyviä tavoitteita ja toimia koskevien tietojen vaihto on olennainen tekijä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä syystä on tarpeen pyytää jäsenvaltioita raportoimaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille säännöllisesti varsinkin kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta ja tuloksista sekä saamistaan kokemuksista. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevia kertomuksia ja liitettävä niihin tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

(7)	Kansallisten toimintasuunnitelmien valmistelemista ja muuttamista varten on tarpeen säätää yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (11) soveltamisesta.

(8)

On oleellisen tärkeää, että jäsenvaltiot perustavat torjunta-aineiden jakelijoille, neuvojille ja ammattimaisille käyttäjille tarkoitettuja perus- ja jatkokoulutusjärjestelmiä ja sertifiointijärjestelmiä, joilla tällaisesta koulutuksesta pidetään kirjaa, jotta torjunta-aineita nyt tai tulevaisuudessa käyttävät ovat täysin tietoisia torjunta-aineiden käytön mahdollisista riskeistä ihmisten terveydelle ja ympäristölle sekä asianmukaisista toimenpiteistä riskien vähentämiseksi mahdollisimman suuressa määrin. Ammattimaisten käyttäjien koulutustoimet voidaan sovittaa yhteen asetukseen (EY) N:o 1698/2005 liittyvän koulutuksen kanssa.

(9)

Torjunta-aineiden myynti, internetin kautta tapahtuva myynti mukaan luettuna, on merkittävä osa jakeluketjua, ja myynnin yhteydessä olisi annettava loppukäyttäjälle yksityiskohtaisia ohjeita ihmisten terveyden ja ympäristön suojaamiseksi, erityisesti jos käyttö on ammattimaista. Muille kuin ammattimaisille käyttäjille, joilla ei yleensä ole samantasoista koulutusta, olisi annettava suosituksia erityisesti torjunta-aineiden turvallisesta käsittelystä ja varastoinnista sekä pakkausten hävittämisestä.

(10)	Torjunta-aineiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvien riskien vuoksi suurelle yleisölle olisi tiedotettava paremmin torjunta-aineiden käytön yleisistä vaikutuksista tiedotuskampanjoiden, jälleenmyyjien välittämän tiedon ja muiden asianmukaisten toimenpiteiden avulla.

(11)	Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa olisi edistettävä tutkimusohjelmia, joiden tarkoituksena on selvittää torjunta-aineiden käytön vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ympäristöön ja joihin sisältyy myös riskiryhmiä koskevia tutkimuksia.

(12)

Jos torjunta-aineiden käsittely ja levittäminen edellyttävät työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavia vähimmäisvaatimuksia, jotka kattavat työntekijöille tällaisille tuotteille altistumisesta aiheutuvat riskit sekä näiden riskien vähentämiseksi toteutettavat yleiset ja erityiset ehkäisevät toimenpiteet, kyseiset toimenpiteet kuuluvat työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/24/EY (12) ja työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY (13) soveltamisalaan.

(13)

Koneista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/42/EY (14) on tarkoitus säätää torjunta-aineiden levityskaluston markkinoille saattamisesta ympäristövaatimusten noudattamiseksi, joten jotta tällaisen kaluston käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat haitalliset vaikutukset voitaisiin minimoida, on tarpeen säätää jo käytössä olevan torjunta-aineiden levityskaluston säännöllisistä teknisistä tarkastuksista. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, miten ne aikovat varmistaa kyseisten vaatimusten täytäntöönpanon.

(14)

Torjunta-aineiden lentolevitys voi aiheuttaa huomattavia haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön erityisesti tuulikulkeuman vuoksi. Tästä syystä lentolevitys olisi kiellettävä yleisesti, ja olisi annettava mahdollisuus poikkeukseen silloin, kun lentolevitys tarjoaa selkeitä etuja ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten vähentymisen kannalta verrattuna muihin levitysmenetelmiin, tai kun muita toteutuskelpoisia vaihtoehtoja ei ole olemassa, edellyttäen, että tuulikulkeuman vähentämiseksi käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

(15)

Vesiympäristö on erityisen herkkä torjunta-aineille. Tästä syystä on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota pinta- ja pohjaveden pilaantumisen estämiseen toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä kuten puskuri- ja suojavyöhykkeiden luominen tai pensasaitojen istuttaminen pintavesien varrelle, jotta vähennettäisiin vesistöjen altistumista tuulikulkeumalle, huuhtoutumiselle ja valunnalle. Puskurivyöhykkeiden koon olisi riiputtava erityisesti maaperän ominaispiirteistä, torjunta-aineiden ominaisuuksista ja kyseisen alueen maatalouden ominaispiirteistä. Torjunta-aineiden käyttö juomaveden ottamiseen tarkoitetuilla alueilla, liikenneväylillä, kuten rautatielinjoilla, tai niiden varrella sekä läpäisemättömillä tai erittäin läpäisevillä alueilla voi aiheuttaa suuremman vesiympäristön pilaantumisriskin. Tämän vuoksi torjunta-aineiden käyttöä tällaisilla alueilla olisi vähennettävä mahdollisimman paljon tai siitä olisi tarvittaessa luovuttava kokonaan.

(16)

Torjunta-aineiden käyttö voi olla erityisen vaarallista hyvin herkillä alueilla kuten direktiivien 79/409/ETY ja 92/43/ETY mukaisesti suojeltavilla Natura 2000 -alueilla. Riski altistua torjunta-aineille on suuri muissa paikoissa kuten yleisissä puistoissa ja puutarhoissa, urheilukentillä, virkistysalueilla, koulujen alueilla, lasten leikkikentillä sekä terveydenhoitolaitosten välittömässä läheisyydessä. Torjunta-aineiden käytön näillä alueilla olisi oltava mahdollisimman vähäistä tai se olisi kiellettävä. Kun torjunta-aineita käytetään, olisi määriteltävä asianmukaiset riskinhallintakeinot ja harkittava ensisijaisesti vähäriskisten torjunta-aineiden ja biologisten torjuntakeinojen käyttöä.

(17)

Torjunta-aineiden käsittely, myös niiden varastointi, laimentaminen ja torjunta-aineiden sekoittaminen, torjunta-aineiden levityskaluston puhdistaminen käytön jälkeen sekä säiliöihin jäävien ruiskutusnesteiden, tyhjien pakkausten ja ylijääneiden torjunta-aineiden talteenotto ja hävittäminen voivat erityisesti johtaa ihmisten ja ympäristön tahattomaan altistumiseen. Tämän vuoksi on tarpeen säätää tällaisia toimia koskevista erityisistä toimenpiteistä, joilla täydennetään jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY (15) sekä vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/689/ETY (16) säädettyjä toimenpiteitä. Toimenpiteitä olisi sovellettava myös muihin kuin ammattimaisiin käyttäjiin, sillä tiedonpuutteen vuoksi tässä käyttäjäryhmässä esiintyy todennäköisesti epäasianmukaista käsittelyä.

(18)

Jos kaikki viljelijät soveltaisivat integroidun torjunnan yleisiä periaatteita ja viljelykasvi- ja alakohtaisia ohjeita, kaikki käytössä olevat tuholaisten torjuntatoimet, torjunta-aineet mukaan luettuina, voitaisiin kohdentaa paremmin. Integroidun torjunnan avulla voidaan siis entisestään vähentää ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja riippuvuutta torjunta-aineiden käytöstä. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vähän torjunta-aineita käyttävää tuholaistorjuntaa, erityisesti integroitua torjuntaa, ja vahvistettava tarvittavat edellytykset ja toimenpiteet sen soveltamista varten.

(19)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ja tämän direktiivin perusteella integroidun torjunnan periaatteiden täytäntöönpano on pakollista ja toissijaisuusperiaatetta sovelletaan tapaan, jolla integroidun torjunnan periaatteet pannaan täytäntöön. Jäsenvaltioiden olisi kuvattava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, miten ne varmistavat integroidun torjunnan periaatteiden toteutumisen ja antavat aina kun se on mahdollista etusijan muille kuin kemiallisille kasvinsuojelu-, tuholaistorjunta- ja viljelymenetelmille.

(20)

Torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien ja haitallisten vaikutusten vähentämisessä saavutettua edistystä on tarpeen mitata. Asianmukainen keino ovat yhdenmukaistetut riski-indikaattorit, jotka vahvistetaan yhteisön tasolla. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä näitä indikaattoreita kansallisen tason riskinhallinnassa ja raportoinnissa, ja komission olisi laskettava indikaattorit arvioidakseen yhteisön tasolla saavutettua edistystä. Tällöin olisi käytettävä yhteisön lainsäädännön mukaisesti kerättyjä tilastotietoja. Yhteisten yhdenmukaistettujen indikaattorien lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kansallisia indikaattoreitaan.

(21)	Jäsenvaltioiden olisi määritettävä seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava, että seuraamukset pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen torjunta-aineiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvilta riskeiltä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Erityisesti tällä direktiivillä pyritään edistämään sitä, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään yhteisön politiikkoihin kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, siten kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa määrätään.

(24)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(25)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta laatia tähän direktiiviin lisättäviä liitteitä ja pitää ne ajan tasalla. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(26)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (18) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan puitteet torjunta-aineiden käyttämiseksi kestävällä tavalla vähentämällä torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia sekä edistämällä integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten toimintatapojen ja tekniikoiden, kuten torjunta-aineiden muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen, käyttöä.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan torjunta-aineisiin, jotka ovat 3 artiklan 10 kohdan a alakohdassa määriteltyjä kasvinsuojeluaineita.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta muun asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista.

3.   Tämän direktiivin säännösten soveltaminen ei estä jäsenvaltioita soveltamasta ennalta varautumisen periaatetta torjunta-aineiden käytön rajoittamiseen tai kieltämiseen erityisolosuhteissa tai tietyillä alueilla.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)	’ammattimaisella käyttäjällä’ tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää ammattitoiminnassaan torjunta-aineita, mukaan luettuina käyttäjät, teknikot, työnantajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat niin maataloudessa kuin muillakin aloilla;

2)	’jakelijalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa torjunta-aineen saataville markkinoilla, mukaan luettuina tukku- ja vähittäiskauppiaat, myyjät ja tavarantoimittajat;

3)

’neuvojalla’ tarkoitetaan henkilöä, jolla on tarvittava tietämys ja joka neuvoo tuholaistorjunnassa ja torjunta-aineiden turvallisessa käytössä ammatillisen toiminnan tai kaupallisen palvelun osana, mukaan lukien soveltuvin osin yksityiset itsenäiset ja julkiset neuvontapalvelut, kaupalliset edustajat, elintarviketuottajat ja vähittäismyyjät;

4)

’torjunta-aineiden levityskalustolla’ tarkoitetaan laitteita, jotka on erityisesti tarkoitettu torjunta-aineiden levittämiseen, myös laitteita, jotka ovat välttämättömiä kyseisen kaluston tehokkaan toiminnan varmistamiseksi, kuten suuttimia, painemittareita, suodattimia, siivilöitä ja säiliöiden puhdistuslaitteita;

5)	’lentolevityksellä’ tarkoitetaan torjunta-aineen levittämistä ilma-aluksesta (lentokoneesta tai helikopterista);

6)

’integroidulla torjunnalla’ tarkoitetaan kaikkien käytettävissä olevien kasvinsuojelumenetelmien huolellista harkintaa ja sellaisten soveltuvien toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla ehkäistään haitallisten organismien populaatioiden kehittymistä ja pidetään kasvinsuojeluaineiden ja muiden käsittelymuotojen käyttö tasoilla, jotka ovat taloudellisesti ja ympäristön kannalta perusteltuja ja joilla vähennetään ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä tai minimoidaan ne. Integroidussa torjunnassa painotetaan terveiden viljelykasvien kasvattamista siten, että maatalouden ekosysteemejä häiritään mahdollisimman vähän ja kannustetaan käyttämään luonnonmukaista tuholaistorjuntaa;

7)	’riski-indikaattorilla’ tarkoitetaan laskentamenetelmällä saatua tulosta, jota käytetään arvioitaessa torjunta-aineiden ihmisten terveydelle ja/tai ympäristölle aiheuttamia riskejä;

8)

’muilla kuin kemiallisilla menetelmillä’ tarkoitetaan kemiallisille kasvinsuojelu- ja tuholaistorjunta-aineille vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka perustuvat muun muassa liitteessä III olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin viljelytekniikoihin, tai fysikaalisia, mekaanisia tai biologisen tuholaistorjunnan menetelmiä;

9)	ilmaisuilla ’pintavesi’ ja ’pohjavesi’ tarkoitetaan samaa kuin direktiivissä 2000/60/EY;

10)	’torjunta-aineella’ tarkoitetaan a) asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 määriteltyä kasvinsuojeluainetta; b) biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/8/EY (19) määriteltyä biosidituotetta.

4 artikla

Kansalliset toimintasuunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä kansalliset toimintasuunnitelmat, joissa vahvistetaan niiden määrälliset tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulut, joiden mukaan vähennetään torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia ja edistetään integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten toimintatapojen tai tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa tarkoituksena vähentää riippuvuutta torjunta-aineiden käytöstä. Tavoitteet voivat kattaa useita ongelma-alueita, kuten työntekijöiden suojelu, ympäristönsuojelu, torjunta-ainejäämät, erityistekniikkojen käyttö tai käyttö tietyillä viljelykasveilla.

Kansallisiin toimintasuunnitelmiin on myös sisällyttävä indikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata erityisesti tarkkailtavia tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden käyttöä ennen muuta silloin, kun vaihtoehtoja on saatavilla. Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kasvinsuojeluaineisiin, jotka sisältävät tehoaineita, jotka on hyväksytty kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (20) mukaisesti ja jotka hyväksyntää asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti uusittaessa eivät täytä viimeksi mainitun asetuksen liitteessä II olevissa 3.6–3.8 kohdassa säädettyjä hyväksymiskriteereitä.

On myös määriteltävä käytön vähentämisen aikataulut ja tavoitteet käyttäen tällaisia indikaattoreita ja ottaen tarvittaessa huomioon jo ennen tämän direktiivin soveltamista riskien tai käytön vähentämisessä saavutetut tavoitteet, erityisesti jos käytön vähentäminen on sovelias keino vähentää 15 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin ensisijaisiin asioihin liittyviä riskejä. Tavoitteet voivat olla väliaikatavoitteita tai lopullisia. Jäsenvaltioiden on käytettävä kaikkia tarvittavia näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitettuja keinoja.

Kansallisia toimintasuunnitelmia laatiessaan ja tarkistaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon suunniteltujen toimenpiteiden terveydelliset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset, kansalliset, alueelliset ja paikalliset erityisolosuhteet sekä kaikki asianomaiset sidosryhmät. Jäsenvaltioiden on kuvailtava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, miten ne panevat täytäntöön 5–15 artiklan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet saavuttaakseen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tavoitteet.

Kansallisissa toimintasuunnitelmissa on otettava huomioon yhteisön muun lainsäädännön mukaiset torjunta-aineiden käyttöä koskevat suunnitelmat, kuten direktiivin 2000/60/EY mukaiset suunnitellut toimenpiteet.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset toimintasuunnitelmansa komissiolle ja muille jäsenvaltioille viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2012.

Kansallisia toimintasuunnitelmia on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein, ja kaikista kansallisiin toimintasuunnitelmiin tehtävistä sisällöllisistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

3.   Komissio toimittaa viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kansallisista toimintasuunnitelmista. Kertomuksessa on käsiteltävä käytettyjä menetelmiä sekä vaikutuksia, joita torjunta-aineisiin liittyvien riskien ja niiden käytön erityyppisten vähentämistavoitteiden määrittelyllä on ollut.

Komissio toimittaa viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2018 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden kokemuksista, jotka on saatu 1 kohdan mukaisesti määriteltyjen, tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien kansallisten tavoitteiden toteuttamisesta. Kertomukseen voidaan liittää tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

4.   Komissio saattaa tiedot, jotka sille on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti, yleisön saataville internetiin.

5.   Direktiivin 2003/35/EY 2 artiklan säännöksiä yleisön osallistumisesta sovelletaan kansallisten toimintasuunnitelmien valmisteluun ja niiden muuttamiseen.

II   LUKU

KOULUTUS, TORJUNTA-AINEIDEN MYYNTI, TIEDOTTAMINEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN

5 artikla

Koulutus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki ammattimaiset käyttäjät, jakelijat ja neuvojat saavat asianmukaista koulutusta, jota antavat toimivaltaisten viranomaisten nimittämät elimet. Tähän on sisällyttävä sekä perus- että jatkokoulutus tietojen hankkimiseksi ja ajan tasalle saattamiseksi tarpeen mukaan.

Koulutus on suunniteltava varmistaen, että tällaiset käyttäjät, jakelijat ja neuvojat saavat riittävät tiedot liitteessä I luetelluista aiheista, kun otetaan huomioon heidän erilaiset tehtävänsä ja vastuualueensa.

2.   Jäsenvaltioiden on 14 päivään joulukuuta 2013 mennessä otettava käyttöön sertifiointijärjestelmät ja nimettävä niiden toteuttamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Sertifikaattien on oltava vähintään sellaisia, että niillä voidaan osoittaa liitteessä I lueteltuja aiheita koskevat riittävät tiedot, jotka ammattimaiset käyttäjät, jakelijat ja neuvojat ovat hankkineet joko kouluttautumalla tai muulla tavoin.

Sertifiointijärjestelmiin on sisällyttävä sertifikaattien antamista, uusimista ja peruuttamista koskevia vaatimuksia ja menettelyjä.

3.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat liitteen I muuttamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6 artikla

Torjunta-aineiden myyntiä koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakelijoilla on palveluksessaan riittävästi sellaista henkilöstöä, jolla on 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sertifikaatti. Tällaisten henkilöiden on oltava käytettävissä myyntihetkellä antamassa asiakkaille riittäviä tietoja torjunta-aineen käytöstä, terveys- ja ympäristöriskeistä sekä turvallisuusohjeista kyseisten tuotteiden riskien hallitsemiseksi. Tuotteita pienimuotoisesti ainoastaan muuhun kuin ammattimaiseen käyttöön myyvät jakelijat voidaan vapauttaa tämän säännöksen soveltamisesta, jos he eivät tarjoa myytäväksi vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY (21) mukaisesti myrkyllisiksi, erittäin myrkyllisiksi, syöpää aiheuttaviksi, sukusolujen perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltuja torjunta-aineita.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet rajoittaakseen ammattimaiseen käyttöön tarkoitettujen torjunta-aineiden myynnin henkilöihin, joilla on 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sertifikaatti.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä jakelijoiden, jotka myyvät torjunta-aineita muille kuin ammattimaisille käyttäjille, antavan yleisiä tietoja torjunta-aineiden käyttöön liittyvistä ihmisen terveydelle aiheutuvista riskeistä ja ympäristöriskeistä, erityisesti niihin liittyvistä vaaroista, niille altistumisesta, niiden asianmukaisesta varastoinnista, käsittelystä, levityksestä sekä niiden turvallisesta hävittämisestä jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti sekä vähäriskisistä vaihtoehdoista. Jäsenvaltiot voivat edellyttää torjunta-aineiden tuottajien antavan mainitut tiedot.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava 14 päivään joulukuuta 2015 mennessä.

7 artikla

Tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä antaakseen tietoja suurelle yleisölle sekä edistääkseen ja helpottaakseen tiedotukseen ja yleisen tietoisuuden lisäämiseen suunnattuja ohjelmia ja torjunta-aineisiin liittyvien tarkkojen ja tasapuolisten tietojen saatavuutta erityisesti niiden käytön riskeistä ja mahdollisista akuuteista ja kroonisista vaikutuksista ihmisten terveyteen, muihin kuin kohde-eliöihin ja ympäristöön sekä muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käytöstä.

2.   Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmiä, joiden avulla kerätään tietoja torjunta-aineisiin liittyvistä akuuteista myrkytystapauksista ja mahdollisuuksien mukaan myös kroonisista myrkytyksistä torjunta-aineiden käyttäjien, maataloustyöntekijöiden, torjunta-aineiden levitysalueiden läheisyydessä asuvien ja muiden sellaisten ryhmien keskuudessa, jotka voivat altistua torjunta-aineille säännöllisesti.

3.   Tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2012 strategiset ohjeet torjunta-aineiden käytön terveys- ja ympäristövaikutusten seurantaa ja tutkimusta varten.

III   LUKU

TORJUNTA-AINEIDEN LEVITYSKALUSTO

8 artikla

Käytössä olevan kaluston tarkastaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattimaisessa käytössä oleva torjunta-aineiden levityskalusto tarkastetaan säännöllisin väliajoin. Tarkastukset on tehtävä vähintään viiden vuoden välein vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen vähintään kolmen vuoden välein.

2.   Jäsenvaltioiden on 14 päivään joulukuuta 2016 mennessä varmistettava, että torjunta-aineiden levityskalusto on tarkastettu vähintään kerran. Tämän jälkeen ammattimaisessa käytössä saa olla ainoastaan torjunta-aineiden levityskalustoa, joka on hyväksyttävästi läpäissyt tarkastuksen.

Uusi kalusto on tarkastettava vähintään kerran viiden vuoden kuluessa sen hankkimisesta.

3.   Edellä olevista 1 ja 2 kohdasta poiketen ja jos kalustolle on tehty ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien riskien arviointi, johon sisältyy sen käytön laajuutta koskeva arviointi, jäsenvaltiot voivat

a)

soveltaa erilaisia aikatauluja ja tarkastusvälejä torjunta-aineiden levityskalustoon, jota ei käytetä torjunta-aineiden ruiskuttamiseen, sekä kannettaviin torjunta-aineiden levityslaitteisiin tai reppuruiskuihin, samoin kuin muihin levityslaitteisiin, joiden käyttö on erittäin vähäistä ja jotka on mainittava 4 artiklassa säädetyssä kansallisessa toimintasuunnitelmassa; Muuhun torjunta-aineiden levityskalustoon, jonka käyttö on hyvin vähäistä, eivät koskaan kuulu seuraavat: i) junaan tai ilma-alukseen asennettu ruiskutuskalusto; ii) yli 3-metrisellä puomilla varustetut kasvinsuojeluruiskut, mukaan lukien kylvölaitteisiin asennetut puomilla varustetut kasvinsuojeluruiskut;

b)

vapauttaa tarkastuksista kannettavat torjunta-aineiden levityslaitteet tai reppuruiskut. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on varmistettava, että käyttäjät ovat tietoisia tarpeesta vaihtaa tarvikkeet on säännöllisesti ja siitä, että tähän kalustoon liittyy erityisiä riskejä, ja että käyttäjät ovat 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla saaneet koulutusta tämän levityskaluston oikeassa käytössä.

4.   Tarkastuksissa on varmistettava, että torjunta-aineiden levityskalusto täyttää liitteessä II luetellut olennaiset vaatimukset, jotta saavutettaisiin ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso.

Jäljempänä olevan 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettavien yhdenmukaistettujen standardien mukaisen torjunta-aineiden levityskaluston oletetaan täyttävän olennaiset terveyttä, turvallisuutta ja ympäristöä koskevat vaatimukset.

5.   Ammattimaisten käyttäjien on suoritettava säännöllisin väliajoin torjunta-aineiden levityskaluston kalibrointi ja tekniset tarkistukset 5 artiklassa säädetyn asianmukaisen koulutuksen mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on nimettävä tarkastusjärjestelmien täytäntöönpanosta vastuussa olevat elimet ja ilmoitettava niistä komissiolle.

Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön sertifiointijärjestelmät tarkastusten varmistamiseksi ja tunnustettava muissa jäsenvaltioissa 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti myönnetyt sertifikaatit, jos viimeisestä toisessa jäsenvaltiossa suoritetusta tarkastuksesta kulunut aika on yhtä pitkä tai lyhyempi kuin jäsenvaltion omalla alueella sovellettava tarkastusväli.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä tunnustamaan muissa jäsenvaltioissa myönnetyt sertifikaatit, kunhan 1 kohdassa tarkoitettuja tarkastusvälejä on noudatettu.

7.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat liitteen II muuttamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

IV   LUKU

ERITYISET KÄYTÄNNÖT JA KÄYTTÖTARKOITUKSET

9 artikla

Lentolevitys

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentolevitys kielletään.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen lentolevitys voidaan sallia vain erityistapauksissa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	Toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei ole olemassa tai verrattuna torjunta-aineiden levitykseen maasta käsin lentolevitys tarjoaa selkeitä etuja niin, että ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat pienemmät.

b)	Jäsenvaltio on hyväksynyt käytettävät torjunta-aineet nimenomaan lentolevitykseen sen jälkeen, kun niistä on tehty lentolevityksen riskejä koskeva erityinen arvio.

c)	Lentolevityksen suorittavalla käyttäjällä on 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sertifikaatti. Siirtymäkauden aikana, jolloin sertifiointijärjestelmiä ei vielä ole, jäsenvaltiot voivat hyväksyä muun osoituksen riittävistä tiedoista.

d)	Lentolevityksiä tarjoavan yrityksen on oltava torjunta-aineiden lentolevityksessä käytettävän kaluston ja ilma-alusten lupia myöntävän toimivaltaisen viranomaisen sertifioima.

e)	Jos ruiskutettava alue on lähellä alueita, joille ihmiset pääsevät vapaasti, luvan on sisällettävä erityisiä riskinhallintatoimia, jotta voidaan varmistaa, ettei sivullisille aiheudu terveyshaittoja. Ruiskutettava alue ei saa olla asuinalueiden läheisyydessä.

f)	Vuodesta 2013 alkaen ilma-aluksessa on oltava laitteet, joissa käytetään parasta mahdollista tekniikkaa tuulikulkeuman vähentämiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on nimettävä lentolevityksen suorittamista koskevien erityisten edellytysten määrittelystä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset 4 kohdan nojalla esitettyjen pyyntöjen käsittelemiseksi ja tietojen julkistamiseksi niistä kasveista, alueista, olosuhteista ja erityisistä levitysvaatimuksista, joiden osalta lentolevitys voidaan sallia, sääolosuhteet mukaan luettuina.

Luvassa toimivaltaisten viranomaisten on täsmennettävä tarvittavat toimenpiteet asukkaiden ja sivullisten varoittamiseksi hyvissä ajoin sekä ympäristön suojelemiseksi ruiskutettavan alueen läheisyydessä.

4.   Ammattimaisen käyttäjän, joka haluaa käyttää lentolevitystä torjunta-aineiden levitykseen, on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle levityssuunnitelman hyväksymistä koskeva pyyntö ja liitettävä siihen todisteet siitä, että 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Hyväksytyn levityssuunnitelman mukaista lentolevitystä koskeva pyyntö on esitettävä hyvissä ajoin toimivaltaiselle viranomaiselle. Sen on sisällettävä tiedot alustavasta levitysajasta sekä käytettävien torjunta-aineiden määristä ja tyypistä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että sellaiset hyväksytyn levityssuunnitelman mukaista lentolevitystä koskevat pyynnöt, joihin ei asiaa koskevassa päätöksessä saada vastausta toimivaltaisten viranomaisten määräämässä ajassa, on katsottava hyväksytyiksi.

Erityisissä olosuhteissa kuten hätätilanteissa ja yksittäisissä vaikeissa tilanteissa voidaan esittää hyväksyttäväksi myös yksittäisiä lentolevitystä koskevia pyyntöjä. Perustelluissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen voi soveltaa nopeutettua menettelyä sen varmistamiseen, että 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät ennen lentolevitystä.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisen seurannan avulla, että 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

6.   Toimivaltaisten viranomaisten on soveltuvan jäsenvaltion tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti pidettävä kirjaa 4 kohdassa tarkoitetuista pyynnöistä ja luvista ja saatettava yleisesti saataville niihin sisältyvät merkitykselliset tiedot, kuten ruiskutettava alue, alustava levityspäivä ja -aika sekä torjunta-aineen tyyppi.

10 artikla

Tiedottaminen yleisölle

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa sääntöjä, jotka koskevat tiedottamista niille, jotka saattavat altistua tuulikulkeumalle.

11 artikla

Erityistoimenpiteet vesiympäristön ja juomaveden suojelemiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksytään asianmukaiset toimenpiteet vesiympäristön ja juomavesivarastojen suojelemiseksi torjunta-aineiden vaikutuksilta. Toimenpiteillä on tuettava direktiivin 2000/60/EY ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 asiaan liittyviä säännöksiä, ja niiden on oltava kyseisten säännösten mukaisia.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden on sisällettävä seuraavaa:

a)	Suositaan torjunta-aineita, joita ei ole luokiteltu vesiympäristölle vaarallisiksi direktiivin 1999/45/EY nojalla ja jotka eivät sisällä direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia prioriteettiaineita.

b)	Suositaan tehokkaimpia levitystekniikoita, mukaan luettuna torjunta-aineiden matalapainelevityskaluston käyttöä, erityisesti kun kyseessä ovat pystysuorassa kasvatettavat kasvit, kuten humala ja kasvit, joita kasvatetaan hedelmä- ja viinitarhoissa.

c)

Toteutetaan riskinvähennystoimenpiteitä, joilla minimoidaan tuulikulkeuman, huuhtoutumisen ja valunnan aiheuttamaa pilaantumista käyttökohteen ulkopuolella. Tätä varten on perustettava asianmukaisesti mitoitettuja puskurivyöhykkeitä muiden kuin kohteena olevien vesieliöiden suojelemiseksi sekä juomaveden ottoon käytettävän pinta- ja pohjaveden suojavyöhykkeitä, joilla ei saa käyttää eikä varastoida torjunta-aineita.

d)

Vähennetään mahdollisimman paljon torjunta-aineiden levittämistä tai ei levitetä niitä ollenkaan liikenneväylille, rautatielinjoille, erittäin läpäiseville alueille tai muille pinta- tai pohjavettä lähellä oleville infrastruktuureille tai niiden varrelle taikka läpäisemättömille alueille, joiden osalta on olemassa suuri riski, että torjunta-aineet valuvat pintaveteen tai viemäristöön.

12 artikla

Torjunta-aineiden käytön tai riskien vähentäminen tietyillä alueilla

Ottaen asianmukaisesti huomioon hygieniaa ja ihmisten terveyttä koskevat tarpeelliset vaatimukset ja biologinen monimuotoisuus tai asiaa koskevien riskinarviointien tulokset, jäsenvaltioiden on varmistettava, että torjunta-aineita käytetään mahdollisimman vähän tai käyttö kielletään tietyillä alueilla. Asianmukaisia riskinhallintakeinoja on käytettävä ja ensisijaisesti on harkittava asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 määriteltyjen vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden ja biologisen torjunnan käyttöä. Tällaisia alueita ovat seuraavat:

a)	suuren yleisön tai asetuksen (EY) N:o 1107/2009 3 artiklassa määriteltyjen herkkien väestöryhmien käyttämät alueet, esimerkiksi yleiset puistot ja puutarhat, urheilukentät, virkistysalueet, koulujen alueet ja lasten leikkikentät sekä terveydenhoitolaitosten välittömässä läheisyydessä olevat alueet;

b)	direktiivissä 2000/60/EY määritellyt suojelualueet tai muut alueet, jotka on määritetty suojelutoimenpiteitä edellyttäviksi alueiksi direktiivien 79/409/ETY ja 92/43/ETY säännösten mukaisesti,

c)	äskettäin käsitellyt alueet, joita maataloustyöntekijät käyttävät tai joihin heillä on pääsy.

13 artikla

Torjunta-aineiden käsittely ja varastointi sekä niiden pakkausten ja jäännösten käsittely

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat ammattimaisten käyttäjien ja tarvittaessa jakelijoiden toimet eivät vaaranna ihmisten terveyttä eivätkä ympäristöä:

a)	torjunta-aineiden varastointi, käsittely, laimentaminen ja sekoitus ennen levittämistä;

b)	torjunta-aineiden pakkausten ja jäännösten käsittely;

c)	levittämisen jälkeen säiliöihin ylijääneiden ruiskutusnesteiden hävittäminen;

d)	käytetyn kaluston puhdistaminen levityksen jälkeen;

e)	torjunta-aineiden jäännösten ja niiden pakkausten talteenotto tai hävittäminen yhteisön jätelainsäädännön mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava muille kuin ammattimaisille käyttäjille tarkoitettujen torjunta-aineiden osalta kaikki tarvittavat toimenpiteet vaarallisen käsittelyn välttämiseksi. Toimenpiteisiin voi kuulua lievästi myrkyllisten torjunta-aineiden käyttö, sellaisenaan käyttövalmiit valmisteet ja säiliö- tai pakkauskokojen rajoittaminen.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattimaiseen käyttöön tarkoitettujen torjunta-aineiden varastointialueet on rakennettu niin, että vältetään tahattomat päästöt. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota sijaintiin, kokoon ja rakennusmateriaaleihin.

14 artikla

Integroitu torjunta

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan edistämiseksi antaen aina kun se on mahdollista etusija muille kuin kemiallisille menetelmille, niin että torjunta-aineiden ammattimaiset käyttäjät siirtyvät sellaisiin samaan tuholaisongelmaan tarkoitettuihin käytänteisiin ja tuotteisiin, joista aiheutuu vähäisin riski ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Vähän torjunta-aineita käyttävään tuholaistorjuntaan kuuluvat integroitu torjunta ja luonnonmukainen viljely luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (22) mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on luotava tarvittavat edellytykset integroidun torjunnan toteuttamista varten tai tuettava niiden luomista. Niiden on erityisesti varmistettava, että ammattimaisten käyttäjien käytössä on tietoja ja välineet tuholaisten seurantaa ja päätöksentekoa varten sekä integroitua torjuntaa koskevat neuvontapalvelut.

3.   Jäsenvaltioiden on raportoiva komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2013 mennessä 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanosta ja erityisesti siitä, onko tarvittavat edellytykset integroidun torjunnan toteuttamista varten luotu.

4.   Jäsenvaltioiden on kuvailtava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, kuinka ne varmistavat, että kaikki ammattimaiset torjunta-aineiden käyttäjät noudattavat liitteessä III olevia integroidun torjunnan yleisiä periaatteita viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat liitteen III muuttamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaisia kannustimia, joilla ammattimaisia käyttäjiä rohkaistaan panemaan täytäntöön integroidun torjunnan kasvi- tai alakohtaiset suuntaviivat vapaaehtoisesti. Suuntaviivoja voivat laatia viranomaiset ja/tai erityisiä ammattimaisia käyttäjiä edustavat järjestöt. Jäsenvaltioiden on viitattava kyseisiin asiaankuuluvina ja asianmukaisina pitämiinsä suuntaviivoihin kansallisissa toimintasuunnitelmissaan.

V   LUKU

INDIKAATTORIT, KERTOMUKSET JA TIETOJENVAIHTO

15 artikla

Indikaattorit

1.   Liitteessä IV tarkoitetut yhdenmukaistetut riski-indikaattorit vahvistetaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edelleen käyttää olemassa olevia kansallisia indikaattoreita tai hyväksyä muita asianmukaisia indikaattoreita yhdenmukaistettujen indikaattoreiden lisäksi.

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat liitteen IV muuttamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden on

a)	laskettava 1 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaistetut riski-indikaattorit käyttäen kasvinsuojeluaineita koskevia tilastoja koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti kerättyjä tilastotietoja ja muita asiaankuuluvia tietoja;

b)	määritettävä tiettyjen tehoaineiden käytön suuntaukset;

c)

määritettävä ensisijaiset asiat, esimerkiksi tehoaineet, kasvit, alueet tai käyttötavat, jotka vaativat erityistä huomiota, tai hyvät toimintatavat, joita voidaan pitää esimerkkeinä pyrittäessä saavuttamaan tämän direktiivin tavoitteet eli vähentämään torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia ja edistämään integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten toimintatapojen tai tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa, jotta vähennettäisiin riippuvuutta torjunta-aineiden käytöstä.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 2 kohdan mukaisten arviointien tulokset komissiolle ja muille jäsenvaltioille, ja niiden on asetettava nämä tiedot yleisön saataville.

4.   Komissio laskee yhteisön tason riski-indikaattorit käyttäen kasvinsuojeluaineita koskevia tilastoja koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti kerättyjä tilastotietoja ja muita asiaankuuluvia tietoja arvioidakseen torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien riskien suuntauksia.

Komissio käyttää näitä tietoja myös arvioidakseen torjunta-aineiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien vaikutusten vähentämiseen tähtäävien muiden yhteisön politiikkojen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä.

Tulokset on annettava yleisön saataville 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla.

16 artikla

Kertomukset

Komissio laatii säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä ja liittää siihen tarvittaessa muutosehdotuksia.

VI   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on määritettävä seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle 14 päivään joulukuuta 2012 mennessä, ja niiden on myös ilmoitettava komissiolle viipymättä säännöksiin myöhemmin tehdyistä muutoksista.

18 artikla

Tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihto

Komissio asettaa teemakohtaista torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa strategiaa käsittelevän asiantuntijaryhmän keskusteluissa etusijalle tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihdon torjunta-aineiden kestävän käytön ja integroidun torjunnan alalla.

19 artikla

Maksut ja palkkiot

1.   Jäsenvaltiot voivat periä tämän direktiivin mukaisiin velvoitteisiin liittyvästä työstä aiheutuvat kustannukset maksujen tai palkkioiden muodossa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetun maksun tai palkkion määrä vahvistetaan avoimesti ja että se vastaa aiheutuneen työn todellisia kustannuksia.

20 artikla

Standardointi

1.   Tämän direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut standardit laaditaan teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (23) 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Näitä standardeja koskevaa pyyntöä laadittaessa voidaan kuulla 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa.

2.   Komissio julkaisee standardien viitteet Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Jos jäsenvaltio tai komissio katsoo, että yhdenmukaistettu standardi ei täysin täytä niitä vaatimuksia, jotka se kattaa ja joista säädetään liitteessä II, komissio tai asianomainen jäsenvaltio saattaa asian direktiivin 98/34/EY 5 artiklalla perustetun komitean käsiteltäväksi ja esittää perustelunsa. Komitea antaa asianmukaisia eurooppalaisia standardointielimiä kuultuaan lausuntonsa viipymättä.

Komissio tekee komitean lausunnon perusteella päätöksen kyseiseen yhdenmukaistettuun standardiin liittyvän viittauksen tai viitetiedon julkaisemisesta, sen julkaisematta jättämisestä, sen julkaisemisesta varauksin, tai sen säilyttämisestä ennallaan tai rajoituksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä taikka sen poistamisesta Euroopan unionin virallisesta lehdestä.

Komissio ilmoittaa asiasta asianomaiselle eurooppalaiselle standardointielimelle ja pyytää tarvittaessa kyseisten yhdenmukaistettujen standardien tarkistusta.

21 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (24) 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

22 artikla

Kulut

Torjunta-aineiden kestävään käyttöön liittyvien yhdenmukaistettujen politiikkojen laatimisen ja järjestelmien perustamisen tukemiseksi komissio voi rahoittaa seuraavia:

a)

sellaisen yhdenmukaistetun järjestelmän kehittäminen, johon sisältyy asianmukainen tietokanta, johon kerätään ja jossa säilytetään kaikki torjunta-aineiden riski-indikaattoreihin liittyvät tiedot ja jonka avulla nämä tiedot saatetaan toimivaltaisten viranomaisten, muiden asianosaisten ja suuren yleisön saataville;

b)	sellaisten tutkimusten suorittaminen, jotka ovat tarpeen lainsäädännön valmistelemiseksi ja kehittämiseksi, mukaan luettuna tämän direktiivin liitteiden mukauttaminen tekniikan kehitykseen;

c)	tämän direktiivin täytäntöönpanoa helpottavat ohjeet ja parhaat käytänteet.

23 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 14 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

25 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 161, 13.7.2007, s. 48.

(2)  EUVL C 146, 30.6.2007, s. 48.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 23. lokakuuta 2007 (EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 158), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 19. toukokuuta 2008 (EUVL C 254 E, 7.10.2008, s. 1), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. tammikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 24. syyskuuta 2009.

(4)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(5)  EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

(6)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(7)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(8)  EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.

(9)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(10)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(11)  EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

(12)  EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11.

(13)  EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50.

(14)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24.

(15)  EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.

(16)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.

(17)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(18)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(19)  EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

(20)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(21)  EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

(22)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(23)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(24)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

---

---

---

---

---