5.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 140/16

(1)

Energiankulutuksen valvonta Euroopassa ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa ovat tärkeitä osia toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ilmastomuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan sitoumusten noudattamiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien muiden yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi vuoden 2012 jälkeen. Näillä seikoilla on myös tärkeä tehtävä edistettäessä energiansaannin varmuutta, edistettäessä teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä luotaessa työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla.

(2)

Erityisesti lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen liikenteen käyttöä ja laajentamista koskevat kannusteet, energiatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö liikenteessä kuuluvat tehokkaimpiin tapoihin, joilla yhteisö voi vähentää riippuvuuttaan tuontiöljystä liikenteen alalla, jossa energian toimitusvarmuusongelma on kaikkien ajankohtaisin, ja vaikuttaa liikenteen polttoainemarkkinoihin.

(3)

Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) toimintaan. Kasvu- ja työllistämismahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä edistettävä rakennerahastojen käyttöä tällä alalla.

(4)

Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta.

(5)

Jotta voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä yhteisössä ja vähentää sen riippuvuutta energian tuonnista, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisen ja energiatehokkuuden parantamisen olisi oltava tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

(6)

On asianmukaista tukea hajautettujen uusiutuvaan energiaan liittyvien teknologioiden demonstrointi- ja kaupallistamisvaihetta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.

(7)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian eri tyypit määritellään sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27 päivänä syyskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/77/EY (4) ja liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/30/EY (5). Sähköalan yleiset määritelmät vahvistetaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/54/EY (6). Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi on asianmukaista käyttää samoja tai samankaltaisia määritelmiä myös tässä direktiivissä.

(8)

Tammikuuta 10 päivänä 2007 päivätty komission tiedonanto ”Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen” osoitti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 20 prosentin kokonaisosuus ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 10 prosentin osuus liikenteessä olisivat tarkoituksenmukaisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja että pakollisia tavoitteita sisältävä järjestelmä tarjoaisi liike-elämälle pitkän aikavälin vakautta, jota se tarvitsee voidakseen tehdä uusiutuvan energian alalla järkeviä ja kestäviä investointeja, jotka auttavat vähentämään riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista ja lisäämään uuden energiateknologian hyödyntämistä. Nämä tavoitteet liittyvät energiatehokkuuden parantamiseen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä asetettiin tavoitteeksi 19 päivänä lokakuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen”, jonka maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ja jota Euroopan parlamentti tuki tätä toimintasuunnitelmaa koskevassa 31 päivänä tammikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa.

(9)

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti yhteisön sitoutumisen yhteisön laajuiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämiseen vuoden 2010 jälkeenkin. Se hyväksyi pakolliseksi tavoitteeksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostamisen 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta yhteisössä vuoteen 2020 mennessä ja biopolttoaineiden osuuden nostamisen kustannustehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa vähintään 10 prosenttiin liikenteen bensiinin ja dieselöljyn kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Se totesi, että biopolttoainetavoitteen sitovuus on perusteltua, kunhan tuotanto on kestävän kehityksen mukaista, toisen sukupolven biopolttoaineita tulee kaupallisesti saataville ja bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta 13 päivänä lokakuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/70/EY (7) muutetaan sopivien sekoitussuhteiden sallimiseksi. Maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toisti, että on välttämätöntä kehittää ja täyttää biopolttoaineiden tiukat kestävyyskriteerit ja varmistaa toisen sukupolven biopolttoaineiden kaupallinen saatavuus. Kesäkuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto viittasi jälleen kestävyyskriteereihin ja toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämiseen sekä korosti tarvetta arvioida biopolttoaineiden tuotannon mahdollisia vaikutuksia elintarvikkeina käytettäviin maataloustuotteisiin ja ryhtyä tarvittaessa toimiin puutteiden korjaamiseksi. Eurooppa-neuvosto totesi lisäksi, että olisi arvioitava tarkemmin biopolttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia.

(10)

Syyskuuta 25 päivänä 2007 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten (8) Euroopan parlamentti pyysi komissiolta vuoden 2007 loppuun mennessä ehdotusta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sääntelypuitteista ja viittasi siihen, miten tärkeää on asettaa tavoitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla.

(11)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi ja kyseisten lähteiden määrittelemiseksi on tarpeen määrittää läpinäkyvät ja yksiselitteiset säännöt. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös energia, jota merissä ja muissa vesistöissä on aaltojen, merivirtojen, vuoroveden, meren lämpöenergiagradienttien tai suolaisuusgradienttien muodossa.

(12)

Maataloustuotteiden kuten lannan, lietteen ja muiden eläimistä peräisin olevien jätteiden ja orgaanisten jätteiden käytöllä biokaasun tuotannossa on merkittäviä ympäristöhyötyjä kasvihuonekaasupäästöjen huomattavien vähentämismahdollisuuksien kannalta, kun tarkastellaan lämmön ja sähkön tuotantoa ja sen käyttöä biopolttoaineena. Biokaasulaitokset voivat hajautetun luonteensa ja alueellisen investointirakenteensa ansiosta merkittävästi edistää kestävää kehitystä maaseutualueilla ja tarjota maanviljelijöille uusia tulonsaantimahdollisuuksia.

(13)

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kantojen valossa on asianmukaista asettaa pakollisiksi kansallisiksi tavoitteiksi, että Euroopan yhteisön energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttia ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä 10 prosenttia.

(14)

Pakollisten kansallisten tavoitteiden päätarkoituksena on luoda ennakoitavuutta investoijien näkökulmasta ja kannustaa sellaisten tekniikoiden jatkuvaa kehittämistä, joiden avulla tuotetaan energiaa kaikentyyppisistä uusiutuvista lähteistä. Tavoitteen pakollisuutta koskevan päätöksen lykkääminen johonkin tulevaan tapahtumaan saakka ei siten olisi tarkoituksenmukaista.

(15)

Lähtökohdat, uusiutuvan energian mahdollisuudet ja käytetyt energialähteet vaihtelevat jäsenvaltioittain. Näin ollen yhteisön 20 prosentin tavoite on muunnettava kunkin jäsenvaltion yksittäisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon oikeudenmukainen ja sopiva jako, joka perustuu jäsenvaltioiden erilaisiin lähtökohtiin ja valmiuksiin sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja erilaisten energialähteiden käytön nykytasoon. Tämä on tarkoituksenmukaista tehdä jakamalla tarvittava uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön kokonaislisäys jäsenvaltioiden kesken niin, että kunkin jäsenvaltion osuutta lisätään samansuuruisella lisäyksellä painotettuna sen bruttokansantuotteella, mukautettuna jäsenvaltioiden lähtökohtien mukaan ja käyttäen laskennassa pohjana energian kokonaisloppukulutusta sekä ottaen huomioon jäsenvaltioiden aikaisemmat ponnistelut uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytössä.

(16)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle liikenteessä asetettava 10 prosentin tavoite on puolestaan tarkoituksenmukaista asettaa samansuuruisena jokaiselle jäsenvaltiolle, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus liikenteen polttoaineiden laatuvaatimuksissa ja saatavuudessa. Koska liikenteen polttoaineilla on helppo käydä kauppaa, sellaiset jäsenvaltiot, joilla on heikot mahdollisuudet hyödyntää tarvittavia luonnonvaroja, voivat helposti hankkia biopolttoaineita muualta. Vaikka yhteisö teknisesti pystyisikin saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttötavoitteensa liikenteessä pelkästään oman tuotannon turvin, on sekä todennäköistä että toivottavaa, että tavoitteeseen päästään oman tuotannon ja tuonnin yhdistelmällä. Tätä varten komission olisi seurattava biopolttoaineiden tarjontaa yhteisön markkinoilla ja tarpeen mukaan ehdotettava asianmukaisia toimenpiteitä tasapainon saavuttamiseksi oman tuotannon ja tuonnin välillä niin, että huomioon otetaan muun muassa monenvälisten ja kahdenvälisten kauppaneuvottelujen edistyminen, ympäristöä koskevat, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät sekä energiansaannin varmuus.

(17)

Energiatehokkuuden parantaminen on keskeinen tavoite yhteisölle, joka pyrkii parantamaan energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite yhdessä voimassa olevan ja tulevan lainsäädännön kanssa, johon kuuluvat muun muassa rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY (9), energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY (10) sekä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY (11), on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman vähin kustannuksin, ja se voi myös tarjota uusia mahdollisuuksia Euroopan unionin taloudelle. Energiatehokkuus- ja energiansäästöpolitiikat kuuluvat jäsenvaltioiden tehokkaimpiin keinoihin lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosentuaalista osuutta, ja jäsenvaltiot voivat näin helpommin saavuttaa tämän direktiivin mukaiset uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan kansallisen kokonaistavoitteen sekä liikennettä koskevan tavoitteen.

(18)

Jäsenvaltioiden asiana on tehdä merkittäviä parannuksia energiatehokkuuteen kaikilla aloilla, jotta ne voivat helpommin saavuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevat tavoitteensa, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena energian kokonaisloppukulutuksesta. Energiatehokkuus on liikenteen alalla välttämätöntä, koska uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pakollista prosentuaalista tavoitetta on luultavasti yhä vaikeampi saavuttaa kestävällä tavalla, jos energian kokonaiskysyntä liikenteessä jatkaa kasvuaan. Jäsenvaltioiden pakolliseksi 10 prosentin tavoitteeksi liikenteessä olisi tämän vuoksi määritettävä se osuus energian loppukulutuksesta liikenteessä, joka saadaan uusiutuvista lähteistä kokonaisuudessaan eikä yksin biopolttoaineista.

(19)

Pakollisten kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi seurattava ohjeellista kehityspolkua kohti lopullisia pakollisia tavoitteitaan. Niiden olisi laadittava tiedot alakohtaisista tavoitteista sisältävä kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma pitäen mielessä, että biomassalla on monia eri käyttökohteita ja että näin ollen käyttöön olisi välttämätöntä saada uusia biomassavaroja. Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä toimenpiteistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioidessaan odotettavissa olevaa energian kokonaisloppukulutustaan uusiutuvia energialähteitä käsittelevässä toimintasuunnitelmassaan kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä energiatehokkuus- ja energiansäästötoimenpiteiden mahdollinen myötävaikutus kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon energiatehokkuutta lisäävien tekniikoiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian optimaalinen yhdistelmä.

(20)

Jotta teknologian kehitys ja mittakaavaedut saataisiin hyödynnettyä, ohjeellisessa kehityspolussa olisi otettava huomioon mahdollisuus, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön kasvu nopeutuu tulevaisuudessa. Näin voidaan kiinnittää erityistä huomiota sellaisiin aloihin, jotka kohtuuttomasti kärsivät teknologian kehityksen ja mittakaavaetujen puuttumisesta ja jotka sen vuoksi ovat alikehittyneitä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa merkittävästi myötävaikuttaa vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

(21)

Välitavoitteissa olisi lähtökohdaksi otettava vuosi 2005, koska se on viimeisin vuosi, jolta on saatavilla luotettavaa tietoa kansallisista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuksista.

(22)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että yhteisö ja jäsenvaltiot myöntävät huomattavia varoja uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen. Erityisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkiminen ja kehittäminen.

(23)

Jäsenvaltiot voivat kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia asettamaan tavoitteita, jotka ylittävät kansalliset tavoitteet, ja ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laadintaan ja tietoisuuden lisäämiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyödyistä.

(24)

Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin, yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen käyttöönottoa ja uusien metsänhoitojärjestelmien kehittämistä.

(25)

Jäsenvaltioiden voimavarat uusiutuvan energian alalla ovat eritasoisia, ja ne tukevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kansallisella tasolla erilaisin tukijärjestelmin. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa tukijärjestelmiä, joista myönnetään tukea yksinomaan niiden alueella tuotetulle uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Kansallisten tukijärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat säännellä kansallisten tukijärjestelmiensä vaikutuksia ja kustannuksia omien voimavarojensa mukaisesti. Yksi tärkeä keino tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi on taata direktiivin 2001/77/EY mukaisten kansallisten tukijärjestelmien moitteeton toiminta, jotta investoijien luottamus säilyisi ja jäsenvaltiot voisivat laatia tehokkaita kansallisia toimenpiteitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa rajat ylittävää tukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tämän vaikuttamatta kansallisiin tukijärjestelmiin. Siinä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden välisiä valinnaisia yhteistyömekanismeja, joiden puitteissa ne voivat sopia siitä, missä määrin jokin jäsenvaltio tukee energian tuotantoa toisessa jäsenvaltiossa ja missä määrin uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tukeminen olisi otettava huomioon jommankumman jäsenvaltion kokonaistavoitteen täyttymisessä. Jotta varmistettaisiin kummankin tavoitteiden täyttymiseen tähtäävän toimenpiteen eli kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyömekanismien tehokkuus, jäsenvaltioiden on voitava päättää, sovelletaanko niiden kansallisia tukijärjestelmiä muissa jäsenvaltioissa uusiutuvista lähteistä tuotettuun energiaan ja missä määrin niitä sovelletaan, sekä sopia asiasta tässä direktiivissä säädettyjä yhteistyömekanismeja käyttäen.

(26)

On suotavaa, että energianhinnat heijastavat energiantuotannon ja kulutuksen ulkoisia kustannuksia, mukaan lukien tarvittaessa ympäristöä koskevat kustannukset, sosiaaliset kustannukset ja terveydenhuoltokustannukset.

(27)

Julkista tukea tarvitaan, jotta saavutetaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön lisäämiseen liittyvät yhteisön tavoitteet, varsinkin niin kauan kuin sähkön hinnat eivät sisämarkkinoilla vastaa käytettyjen energialähteiden ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia kokonaiskustannuksia ja -hyötyjä.

(28)

Yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähentämään energian kokonaiskulutusta liikenteessä ja lisäämään liikenteen energiatehokkuutta. Keskeisiä keinoja energian kulutuksen vähentämiseksi liikenteessä ovat liikennesuunnittelu, julkisen liikenteen tukeminen, sähköautojen osuuden lisääminen tuotannossa sekä energiatehokkaampien, kooltaan ja moottoritilavuudeltaan pienempien autojen valmistaminen.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä monipuolistamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian yhdistelmiä kaikilla liikenteen aloilla. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään kesäkuuta 2015 mennessä kertomus, jossa esitetään mahdollisuudet lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kullakin liikenteen alalla.

(30)

Laskettaessa vesivoiman ja tuulivoiman osuutta tätä direktiiviä sovellettaessa olisi ilmasto-olosuhteiden vaihtelun vaikutukset tasattava käyttämällä normalisointisääntöä. Lisäksi sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi.

(31)

Ilmalämpöä, geotermistä lämpöä tai hydrotermistä lämpöä käyttökelpoisella lämpötilatasolla käyttävät lämpöpumput tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa. Tästä syystä lämpöpumppujen toimintaan käytettävä energia olisi vähennettävä käytettävästä kokonaislämmöstä. Huomioon olisi otettava ainoastaan lämpöpumput, joiden tuotanto ylittää huomattavalla tavalla niiden toimintaan tarvittavan primäärienergian määrän.

(32)

Passiivisissa energiajärjestelmissä energiaa otetaan hyödyksi rakennuksen tiettyjen suunnitteluratkaisujen avulla. Tämä katsotaan säästetyksi energiaksi. Tällä tavoin hyödyksi saatua energiaa ei kaksinkertaisen kirjaamisen välttämiseksi tulisi ottaa huomioon tätä direktiiviä sovellettaessa.

(33)

Tietyissä jäsenvaltioissa ilmailun osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on suuri. Kun otetaan huomioon nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset, jotka estävät biopolttoaineiden kaupallisen käytön ilmailussa, on asianmukaista säätää osittaisesta vapautuksesta näiden jäsenvaltioiden osalta siten, että laskettaessa niiden energian kokonaisloppukulutusta kansallisessa lentoliikenteessä jätetään ulkopuolelle määrä, jolla ne ylittävät puolitoistakertaisesti yhteisön keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 6,18 prosenttia). Kypros ja Malta ovat saarina ja syrjäisinä alueina riippuvaisia ilmailusta kansalaisten ja talouden kannalta välttämättömänä liikennemuotona. Tämän seurauksena kansallisen ilmaliikenteen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on Kyproksella ja Maltalla suhteettoman suuri ja ylittää kolminkertaisesti yhteisön keskitason vuonna 2005, ja nämä jäsenvaltiot joutuvat siten suhteettomalla tavalla nykyisten teknisten ja sääntelyä koskevien rajoitusten kohteeksi. Näiden jäsenvaltioiden osalta on siksi asianmukaista säätää, että kyseinen vapautus käsittää sen määrän, jolla ne ylittävät yhteisön keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 4,12 prosenttia).

(34)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tukevan energiamallin luomiseksi on tarpeen kannustaa jäsenvaltioiden väliseen strategiseen yhteistyöhön, johon alueet ja paikalliset viranomaiset tilanteen mukaan osallistuvat.

(35)

Jäsenvaltioita olisi kannustettava tämän direktiivin säännökset asianmukaisesti huomioon ottaen kaikkiin asianmukaisiin yhteistyömuotoihin tässä direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tällaista yhteistyötä voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla, kahden- tai monenvälisesti. Lukuun ottamatta tässä direktiivissä nimenomaisesti säädettyjä mekanismeja, jotka vaikuttavat tavoitteiden laskemiseen ja tavoitteita koskevien vaatimusten noudattamiseen, eli tilastollista siirtoa jäsenvaltioiden välillä, yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä, yhteistyö voi olla esimerkiksi myös tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa, siten kuin siitä säädetään erityisesti tässä direktiivissä käyttöönotetun avoimuusfoorumin osalta, sekä kaikenlaisten tukijärjestelmien vapaaehtoista koordinointia.

(36)

Jotta voidaan luoda mahdollisuuksia alentaa tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, on tarkoituksenmukaista sekä helpottaa uusiutuvista lähteistä jäsenvaltioissa tuotetun energian käyttöä muissa jäsenvaltioissa että antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa muissa jäsenvaltioissa kulutettu, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia huomioon niiden omien kansallisten tavoitteidensa saavuttamisen osalta. Tästä syystä tarvitaan joustotoimenpiteitä, mutta ne pysyvät jäsenvaltioiden valvonnassa, jotta ei vaikuteta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin saavuttaa kansalliset tavoitteensa. Nämä joustotoimenpiteet toteutetaan tilastollisten siirtojen, jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden tai yhteisten tukijärjestelmien muodossa.

(37)

Uusiutuvista energialähteistä yhteisön ulkopuolella tuotettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvaltioiden tavoitteiden täyttämisessä. Jotta vältyttäisiin kasvihuonekaasupäästöjen nettokasvulta, joka aiheutuisi nykyisten uusiutuvien energialähteiden monimuotoistumisesta ja niiden korvautumisesta kokonaan tai osittain perinteisillä energialähteillä, huomioon olisi otettava ainoastaan sähkö, joka on tuotettu sellaisissa uusiutuvan energian tuotantolaitoksissa, jotka otetaan käyttöön tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja määrittäminen, jotta taattaisiin, että perinteisen energian korvaamisella uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla yhteisössä ja kolmansissa maissa on riittävä vaikutus. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen (12) sopimuspuolet tekevät päätöksen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä, niihin sovelletaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.

(38)

Jäsenvaltioiden toteuttaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa yhteishankkeita, jotka koskevat sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä, on asianmukaista, että nämä yhteishankkeet koskevat vain uusia laitoksia tai laitoksia, joiden kapasiteettia on äskettäin lisätty. Näin voidaan varmistaa, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus kolmannen maan energian kokonaiskulutuksesta ei vähene sen johdosta, että yhteisöön tuodaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Lisäksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteishankkeeseen osallistuvien laitosten tuotannon tietyn osan käyttöä asianomaisessa kolmannessa maassa. Komission ja jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava asianomaista kolmatta maata kehittämään uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitteellista politiikkaa.

(39)

Kun otetaan huomioon, että Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman kaltaisten kolmansissa maissa toteutettavien Euroopan etua koskevien hankkeiden valmistelu saattaa viedä hyvin pitkän ajan ennen kuin verkot on täysin yhteenliitetty yhteisön alueeseen, on asianmukaista edistää niiden kehittämistä sallimalla jäsenvaltioiden ottaa huomioon kansallisissa tavoitteissaan rajoitettu määrä sähköä, joka on tuotettu tällaisilla hankkeilla verkkojen yhteenliittämisen aikana.

(40)

Uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä valvovan hallinnon käyttämien menettelyjen olisi oltava objektiivisia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, kun sääntöjä sovelletaan yksittäisiin hankkeisiin. On erityisesti vältettävä tarpeetonta rasitetta, joka saattaisi aiheutua luokiteltaessa uusiutuvan energian hankkeita terveydelle korkean riskin aiheuttaviksi laitoksiksi.

(41)

Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. Näin ollen uusiutuvan energian alan erityisrakenne olisi otettava huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kehittäessä hallinnollisia menettelyjään, jotka koskevat lupia rakentaa ja käyttää laitoksia sekä liitännäisiä siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureita, joissa uusiutuvista energialähteistä tuotetaan sähköä, lämpö- tai jäähdytysenergiaa tai liikenteen polttoaineita. Hallinnollisia lupamenettelyjä olisi sujuvoitettava asettamalla läpinäkyvät aikataulut uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käyttäville laitoksille. Suunnittelumääräyksissä ja -ohjeissa olisi otettava huomioon kustannustehokkaat ja ympäristöä hyödyttävät uusiutuvaa energiaa käyttävät lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteistot.

(42)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian nopean käyttöönoton edistämiseksi ja niiden erittäin suuren kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi soveltaessaan hallinnollisia sääntöjä, suunnittelurakenteita ja lainsäädäntöä, jotka on laadittu toimilupien myöntämiseksi laitoksille pilaantumisen vähentäminen ja teollisuuslaitosten valvonta huomioon ottaen, ilmansaastumisen ehkäisemiseksi ja vaarallisten aineiden ympäristöön päästämisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi, otettava huomioon uusiutuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(43)

Jotta yksittäisiä kansalaisia kannustettaisiin osallistumaan tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen, asiaankuuluvien viranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta korvata luvat pelkällä ilmoituksella toimivaltaiselle elimelle silloin, kun kyse on pienten hajautettujen laitteistojen asentamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottamiseksi.

(44)

Tämän direktiivin tavoitteiden ja yhteisön muun ympäristölainsäädännön tavoitteiden keskinäinen johdonmukaisuus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti uusiutuvan energian tuotantolaitosten arviointi-, suunnittelu- tai toimilupamenettelyjen yhteydessä otettava huomioon yhteisön koko ympäristölainsäädäntö ja uusiutuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(45)

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (13) soveltamisalaan kuuluvat kansalliset tekniset eritelmät ja muut vaatimukset, jotka liittyvät esimerkiksi laatutasoon, testausmenetelmiin tai käyttöolosuhteisiin, eivät saisi luoda kaupan esteitä uusiutuvaan energiaan liittyvien laitteiden ja järjestelmien alalla. Näin ollen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tukijärjestelmissä ei pitäisi määrätä kansallisia teknisiä eritelmiä, jotka poikkeavat olemassa olevista yhteisön standardeista, tai vaatia laitteiden tai järjestelmien sertifiointia tai testaamista tietyssä paikassa tai tietyn tahon toimesta.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava keinoja, joiden avulla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyödyntämistä kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä.

(47)

Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella ja alueellisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toimenpiteitä olisi edistettävä laajemminkin yhteisössä samalla kun edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä rakennussäännöksissä ja -määräyksissä.

(48)

Helpottaakseen ja nopeuttaakseen vähimmäisosuuksien asettamista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytölle rakennuksissa jäsenvaltioiden voi olla asianmukaista säätää, että vähimmäisosuudet saavutetaan sisällyttämällä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskeva kerroin direktiivin 2002/91/EY mukaisiin vähimmäisenergiatehokkuusvaatimuksiin, jotka koskevat rakennuskohtaisten hiilipäästöjen kustannustehokasta vähentämistä.

(49)

Tietoon ja koulutukseen liittyvät puutteet erityisesti lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi poistettava, jotta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa voitaisiin lisätä.

(50)

Siltä osin kuin asentajan ammattiin pääsy tai sen harjoittaminen on säänneltyä, ammattipätevyyden tunnustamisedellytyksistä on säädetty ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY (14). Sen vuoksi tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita direktiivin 2005/36/EY soveltamista.

(51)

Direktiivissä 2005/36/EY asetetaan vaatimukset muun muassa arkkitehtien ammattipätevyyden keskinäisestä tunnustamisesta, mutta sen lisäksi on varmistettava, että arkkitehdit ja suunnittelijat ottavat uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkaiden teknologioiden optimaalisen yhdistelmän riittävästi huomioon suunnitelmissaan ja töissään. Jäsenvaltioiden olisi laadittava tältä osin selkeät ohjeet. Ohjeistuksen antaminen ei saisi rajoittaa direktiivin 2005/36/EY ja erityisesti sen 46 ja 49 artiklan soveltamista.

(52)

Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperätakuita käytetään ainoastaan loppukuluttajalle annettavana todisteena siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähköyksikkö ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kuitenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista laskentaa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana. On tärkeää erottaa tukijärjestelmissä käytetyt vihreät sertifikaatit alkuperätakuista.

(53)

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön muotoutumassa olevien kuluttajamarkkinoiden on syytä antaa myötävaikuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian uusien tuotantolaitosten rakentamiseen. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia sähkön toimittajilta, jotka ilmoittavat energiayhdistelmänsä loppukäyttäjille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että tietty vähimmäisprosenttiosuus niiden alkuperätakuista on äskettäin rakennetuilta, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitoksilta, edellyttäen, että tällainen vaatimus on yhteisön oikeuden mukainen.

(54)

On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi erityisesti uusissa laitoksissa tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrän osalta komission olisi arvioitava jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden tehokkuutta.

(55)

Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11 päivänä helmikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/8/EY (15) säädetään alkuperätakuista, joiden tarkoituksena on todistaa tehokkaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tuotetun sähkön alkuperä. Tällaisia alkuperätakuita ei voida käyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön ilmoittamiseen direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, koska tämä saattaisi johtaa kaksinkertaisen laskentaan ja kaksinkertaiseen ilmoittamiseen.

(56)

Alkuperätakuut eivät sinänsä merkitse oikeutta päästä osalliseksi kansallisista tukijärjestelmistä.

(57)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian integrointi siirto- ja jakeluverkkoon sekä energian varastointijärjestelmien käyttö integroituun ja jaksoittaiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoon vaativat tukea.

(58)

Uusiutuvan energian hankkeita, myös Euroopan laajuisten energiaverkkojen (TEN-E) ohjelman mukaisia ”Euroopan etua koskevia uusiutuvan energian hankkeita”, olisi kehitettävä tähänastista ripeämmin. Komission olisi sitä varten myös tutkittava tapoja parantaa tällaisten hankkeiden rahoitusta. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota uusiutuvan energian hankkeisiin, jotka edistävät huomattavasti yhteisön ja sen naapurimaiden energiansaannin varmuutta.

(59)

Eri maiden verkkojen yhteenliittäminen helpottaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöönottoa. Yhteenliitokset tasaavat verkon kuormituseroja, mutta niillä voidaan myös alentaa tasehallinnan kustannuksia, edistää hintoja alentavaa todellista kilpailua ja tukea verkkojen kehittymistä. Jakamalla siirtokapasiteettia ja käyttämällä sitä optimaalisesti voidaan myös vähentää liiallista tarvetta rakentaa uutta kapasiteettia.

(60)

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ensisijainen verkkoonpääsy ja taattu verkkoonpääsy ovat olennaisia pyrittäessä integroimaan uusiutuvat energialähteet sähkön sisämarkkinoille direktiivin 2003/54/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kehittäen edelleen sen 11 artiklan 3 kohdan säännöksiä. Verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitoa sekä ajojärjestystä koskevat vaatimukset voivat vaihdella kansallisen verkon ominaispiirteiden ja sen turvallisen käytön mukaan. Ensisijaisella verkkoonpääsyllä taataan, että uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottavat, verkkoon liittyneet tuottajat voivat myydä ja siirtää uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä liityntäsääntöjen mukaisesti milloin tahansa, kun lähde on käytettävissä. Jos uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö sisällytetään spot-markkinoihin, taatulla verkkoonpääsyllä varmistetaan, että kaikki myyty ja tuettu sähkö pääsee verkkoon, jolloin voidaan käyttää mahdollisimman paljon verkkoon liitettyjen laitosten uusiutuvista energialähteistä tuottamaa sähköä. Tämä ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltioita tukemaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa eikä ottamaan käyttöön sen ostovelvoitteita. Muissa järjestelmissä uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle on määritetty kiinteä hinta, johon yleensä liittyy verkonhaltijan ostovelvoite. Tällaisessa tapauksessa ensisijainen verkkoonpääsy on jo taattu.

(61)

Tietyissä tilanteissa ei ole mahdollista täysin taata uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirtoa ja jakelua vaikuttamatta verkon luotettavuuteen tai turvallisuuteen. Tällaisissa tilanteissa voi olla tarpeen myöntää kyseisille tuottajille rahallisia korvauksia. Tämän direktiivin tavoitteet edellyttävät kuitenkin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun jatkuvaa lisäämistä ilman, että vaikutetaan verkon luotettavuuteen tai turvallisuuteen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tätä varten asianmukaisia toimenpiteitä, jotta lisättäisiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta muun muassa ottamalla huomioon sellaisten luonnonvarojen ominaispiirteet, jotka ovat luonteeltaan vaihtelevia ja joita ei vielä voida varastoida. Uusiutuvaa energiaa tuottavien uusien tuotantolaitosten liitännät olisi sallittava mahdollisimman nopeasti tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla. Jotta voitaisiin nopeuttaa verkkoonliittämismenettelyjä, jäsenvaltiot voivat tarjota ensisijaista liitäntää tai varattua liitäntäkapasiteettia uusille laitoksille, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä.

(62)

Kustannusten, joita aiheutuu uusiutuvia energialähteitä käyttävien uusien sähkön- ja kaasuntuottajien liittymisestä sähköverkkoon ja kaasuverkkoon, tulisi olla objektiivisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä, ja hyöty, jonka verkkoon liitetyt, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuottajat ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun paikalliset tuottajat tarjoavat sähköverkolle ja kaasuverkolle, olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(63)

Sähköntuottajilta, jotka haluavat hyödyntää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian potentiaalia yhteisön syrjäseuduilla, etenkin saaristoalueilla ja harvaan asutuilla alueilla, olisi aina kun mahdollista perittävä vain kohtuulliset liittymiskustannukset, jotta ne eivät olisi epäedullisessa asemassa keskeisemmillä, teollistuneemmilla ja tiheämpään asutuilla alueilla sijaitseviin tuottajiin nähden.

(64)

Direktiivissä 2001/77/EY asetetaan puitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämiselle verkkoon. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja siinä, missä määrin tällaista liittämistä on todellisuudessa tapahtunut. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa puitteita ja tarkistaa säännöllisesti niiden soveltamista kansallisella tasolla.

(65)

Biopolttoaineiden tuotannon olisi oltava kestävää. Tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettyjen biopolttoaineiden ja kansallisten tukijärjestelmien piiriin kuuluvien biopolttoaineiden olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit.

(66)

Yhteisön olisi tähän direktiiviin liittyen toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien biopolttoaineita koskevien kestävyyskriteereiden edistäminen sekä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen yhteisössä ja maailmanlaajuisesti, sekä edistettävä maatalousalan tutkimusta ja osaamista kyseisillä aloilla.

(67)

Biopolttoaineiden kestävyyskriteerien käyttöön ottamisella ei päästä haluttuun lopputulokseen, jos niitä tuotteita, jotka eivät täytä kriteereitä ja joita muuten olisi käytetty biopolttoaineina, käytetään sen sijaan lämmityksessä tai sähköntuotannossa bionesteinä. Tästä syystä kestävyyskriteerejä olisi sovellettava myös kaikkiin bionesteisiin.

(68)

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan ehdotuksen kaikkien uusiutuvien energialähteiden käytön kattavaksi direktiiviksi, joka voisi sisältää kriteerit ja säännökset bioenergian kestävän tuotannon ja käytön varmistamiseksi. Näiden kestävyyskriteereiden olisi oltava johdonmukainen osa laajempaa, biopolttoaineiden lisäksi myös kaikki bionesteet sisältävää järjestelmää. Tällaiset kestävyyskriteerit olisi tämän vuoksi sisällytettävä tähän direktiiviin. Jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa energia- ja ympäristöpolitiikan kesken sekä vältetään tilanne, jossa hajanaisesta lähestymistavasta aiheutuisi elinkeinoelämälle lisäkustannuksia ja ympäristön kannalta epäjohdonmukaisia vaikutuksia, on tärkeää luoda samat kestävyyskriteerit biopolttoaineiden käyttöä varten toisaalta tämän direktiivin ja toisaalta direktiivin 98/70/EY soveltamiseksi. Tässä yhteydessä olisi samoista syistä vältettävä päällekkäistä raportointia. Komission ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi lisäksi sovitettava toimintansa yhteen komiteassa, joka käsittelee erityisesti kestävyysnäkökohtia. Lisäksi komission olisi vuonna 2009 tarkasteltava uudelleen muiden biomassasovellusten mahdollista mukaan ottamista ja tarkistettava tähän liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä.

(69)

Biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvava maailmanlaajuinen kysyntä sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnustettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytettävä. Yhteisön kuluttajat eivät myöskään pitäisi moraalisesti hyväksyttävänä sitä, että heidän lisääntynyt biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttönsä voisi aiheuttaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumista. Näistä syistä on laadittava kestävyyskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sovelletaan kannustimia vain, jos voidaan taata, että ne eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa näitä tarkoituksia. Kestävyyskriteereissä metsää olisi pidettävä biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jota maat käyttävät maailmanlaajuisesti raportoidessaan aarniometsien laajuudesta, tai jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueet, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, kuuluvat mukaan, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.

(70)

Jos sellaista maata, jonka maaperään tai kasvillisuuteen on sitoutunut suuria määriä hiiltä, otetaan biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineiden viljelykäyttöön, osa sitoutuneesta hiilestä vapautuu yleensä ilmakehään muodostaen hiilidioksidia. Seurauksena oleva kielteinen kasvihuonekaasuvaikutus saattaa kumota biopolttoaineiden tai bionesteiden myönteisen kasvihuonekaasuvaikutuksen, ja joissain tapauksissa kielteinen vaikutus on huomattavasti myönteistä suurempi. Tällaisten maankäytön muutosten kokonaishiilivaikutukset olisikin otettava huomioon laskettaessa yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästövähennyksiä. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevassa laskelmassa otetaan huomioon kaikki biopolttoaineiden ja bionesteiden käytön hiilivaikutukset.

(71)

Laskettaessa maankäytön muutosten kasvihuonekaasuvaikutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailumaankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työ tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimijat voisivat välittömästi soveltaa. Komission olisi sen vuoksi laadittava tätä direktiiviä varten ohjeita, joissa kyseistä työtä hyödynnetään siten, että sen perusteella voidaan laskea hiilivarantojen muutokset, myös metsämaan, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, sekä savannien, pensaikkojen ja preerioiden osalta.

(72)

Komission olisi kehitettävä menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida turvemaan kuivatuksen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin.

(73)

Biopolttoaineiden tuotantokäyttöön ei pitäisi muuntaa sen tyyppisiä maita, joiden muuntamisen yhteydessä tapahtuvaa hiilivarannon pienentymistä ei voida ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa kompensoida biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotannon aikaansaamilla kasvihuonekaasupäästövähennyksillä. Näin talouden toimijat välttyisivät tekemästä turhaa ja työlästä tutkimustyötä, ja energiakäyttöön ei otettaisi hyvin hiilipitoista maata, joka jälkikäteen osoittautuisi biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden tuotantoon kelpaamattomaksi. Maailman hiilivarantojen kartoitukset osoittavat, että tällaisia maita ovat kosteikot ja pysyväisluonteinen metsämaa, jonka latvuspeittävyys on yli 30 prosenttia. Metsämaa, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, olisi myös sisällytettävä ei-muunnettaviin maa-alueisiin, ellei pystytä osoittamaan, että sillä on niin pieni hiilivaranto, että sen muuntaminen on perusteltua tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti. Kosteikkoja koskevassa viittauksessa olisi otettava huomioon Ramsarissa 2 päivänä helmikuuta 1971 tehdyssä vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskevassa yleissopimuksessa vahvistettu määritelmä.

(74)

Tässä direktiivissä säädetyillä kannustimilla edistetään biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon lisäämistä maailmanlaajuisesti. Yhteisössä tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden olisi oltava myös maataloutta koskevien yhteisön ympäristövaatimusten, mukaan lukien pohja- ja pintavesien laadun suojelua koskevat vaatimukset, sekä sosiaalisten vaatimusten mukaisia. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että joidenkin kolmansien maiden biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannossa ei ehkä noudateta ympäristöä koskevia tai sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia. Sen vuoksi on syytä rohkaista sellaisten monenvälisten ja kahdenvälisten sopimusten sekä vapaaehtoisten kansainvälisten tai kansallisten järjestelmien kehittämistä, jotka kattavat keskeiset ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat, jotta edistettäisiin biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävää tuotantoa maailmanlaajuisesti. Niin kauan kuin tällaisia sopimuksia tai järjestelmiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi vaadittava talouden toimijoita raportoimaan mainituista asioista.

(75)

Komission olisi vuonna 2009 tarkasteltava biomassan, biopolttoaineita ja bionesteitä lukuun ottamatta, energiakäytön kestävyysjärjestelmän vaatimuksia ottaen huomioon tarve hallinnoida biomassavaroja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

(76)

Kestävyyskriteerit ovat tehokkaita vain, jos ne johtavat muutoksiin markkinatoimijoiden käyttäytymisessä. Näitä muutoksia tapahtuu vain, jos kriteerit täyttävistä biopolttoaineista ja bionesteistä saa paremman hinnan kuin kriteerit täyttämättömistä. Kriteerien täyttymisen arvioinnissa käytettävässä ainetasemenetelmässä kestävyyskriteerien mukaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutuksen välillä yhteisössä on fyysinen yhteys, joka mahdollistaa asianmukaisen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä sekä varmistaa hinnanlisän, joka on suurempi kuin ilman tällaista yhteyttä toimivissa järjestelmissä. Jotta kestävyyskriteerien mukaisia biopolttoaineita ja bionesteitä voitaisiin myydä korkeampaan hintaan, kriteerien täyttymistä arvioitaessa olisi tämän vuoksi käytettävä ainetasemenetelmää. Näin järjestelmä voitaisiin saada pidettyä yhtenäisenä aiheuttamatta kuitenkaan teollisuudelle kohtuutonta rasitetta. Muitakin todentamismenetelmiä olisi kuitenkin harkittava.

(77)

Komission olisi tarvittaessa otettava tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon vuosituhannen ekosysteemiarvio, joka sisältää hyödyllistä tietoa ainakin niiden alueiden suojelusta, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta.

(78)

On aiheellista seurata biomassan viljelyn vaikutuksia, esimerkiksi maankäytön muutoksista johtuvia vaikutuksia, joihin kuuluvat muun muassa syrjäyttämisvaikutukset, ekologisesti haitallisten tulokaslajien luontoon pääseminen ja muut vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen sekä vaikutukset elintarviketuotantoon ja paikalliseen vaurauteen. Komission olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tietolähteet, myös FAO:n nälkäkartta. Biopolttoaineiden käyttöä olisi edistettävä niin, että rohkaistaan maatalouden tuottavuuden tehostamista ja huonontuneen maan käyttöä.

(79)

On yhteisön edun mukaista edistää monen- ja kahdenvälisiä sopimuksia ja vapaaehtoisia kansainvälisiä tai kansallisia järjestelmiä, joissa asetetaan normeja ympäristökestävien biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannolle ja varmistetaan, että biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotanto täyttää kyseiset normit. Tästä syystä olisi säädettävä, että tällaisten sopimusten tai järjestelmien katsotaan tuottavan luotettavaa näyttöä ja tietoa edellyttäen, että ne täyttävät asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit.

(80)

On tarpeen vahvistaa selkeät säännöt biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa varten.

(81)

Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomioon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää toimintapoliittisessa analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo soveltaa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannustimet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi kertomuksissaan esitettävä tulokset myös korvausmenetelmää käyttäen.

(82)

Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineiden tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästövähennyksistä. Jos tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästövähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästövähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.

(83)

Kyseisten oletusarvojen laskennassa on syytä käyttää riippumattomista tieteellisistä asiantuntijalähteistä saatuja tietoja, joita päivitetään tarpeen mukaan kyseisten tahojen edistyessä tutkimustyössään. Komission olisi rohkaistava kyseisiä lähteitä ottamaan päivitystyössään huomioon viljelyn aiheuttamat päästöt, alueellisten olosuhteiden ja ilmasto-olosuhteiden vaikutus, kestävien ja luonnonmukaisten maatalousmenetelmien käytön vaikutukset sekä yhteisön tuottajien, kolmansien maiden tuottajien ja kansalaisyhteiskunnan toimittamat tieteelliset tiedot.

(84)

Jotta ei edistettäisi biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden viljelyä sellaisilla alueilla, joilla se johtaisi suuriin kasvihuonekaasupäästöihin, viljelyn oletusarvoja olisi käytettävä vain niillä alueilla, joilla tällaisen vaikutuksen olemassaolo voidaan luotettavasti sulkea pois. Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltioiden on kuitenkin syytä vahvistaa kansalliset tai alueelliset keskiarvot viljelystä, muun muassa lannoitteiden käytöstä, peräisin oleville päästöille.

(85)

Maatalouden perustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kasvavaan kysyntään voidaan osittain vastata viljelypinta-alaa lisäämällä. Kunnostamalla maata, joka on vakavasti huonontunut tai joka on erittäin pilaantunutta ja jota ei sen vuoksi nykytilassaan voida käyttää viljelytarkoitukseen, voidaan osaltaan lisätä käytettävissä olevan viljelymaan pinta-alaa. Koska biopolttoaineiden ja bionesteiden edistäminen lisää maatalouden perustuotteiden kysyntää, kestävyysjärjestelmän avulla olisi edistettävä huonontuneen ja sittemmin kunnostetun maan käyttöä. Silloinkin, kun itse biopolttoaineet valmistetaan jo viljelykäytössä olevasta maasta saaduista raaka-aineista, biopolttoaineiden edistämisen aikaansaama viljelykasvien kysynnän nettokasvu saattaa johtaa viljellyn alan nettokasvuun. Tämä saattaa koskea maata, johon on sitoutunut paljon hiiltä, jolloin hiilivarantojen menettämisestä aiheutuisi vahinkoa. Tämän riskin pienentämiseksi on syytä ottaa käyttöön liitännäistoimenpiteitä, joilla rohkaistaan jo viljelykäytössä olevan maan tuottavuuden lisäämistä, huonontuneen maan käyttöä ja sellaisten kestävyysvaatimusten hyväksymistä, jotka vastaavat yhteisön biopolttoaineiden kulutukselle tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, muissa biopolttoaineita kuluttavissa maissa. Komission olisi kehitettävä konkreettinen menetelmä, jonka avulla pyritään minimoimaan epäsuorista maankäytön muutoksista syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Tätä varten komission olisi analysoitava parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta erityisesti epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan tekijän sisällyttämistä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ja tarvetta edistää kestäviä biopolttoaineita, joilla minimoidaan maankäytön muutosten vaikutuksia ja parannetaan biopolttoaineiden kestävyyttä epäsuorien maankäytön muutosten yhteydessä. Näitä menetelmiä kehittäessään komission olisi muun muassa tarkasteltava muiden kuin ruokakasvien selluloosasta ja lignoselluloosasta tuotettujen biopolttoaineiden mahdollisesti aiheuttamia epäsuoria maankäytön muutoksia.

(86)

Biopolttoaineiden asianmukaisen markkinaosuuden saavuttaminen edellyttää, että markkinoille saatetaan dieselpolttoainetta, jossa biodieseliä on enemmän kuin standardissa EN590/2004 määritellään.

(87)

Jotta raaka-ainevalikoimaa monipuolistavista biopolttoaineista tulisi kaupallisesti elinkelpoisia, niille olisi annettava erityinen painoarvo kansallisissa biopolttoainevelvoitteissa.

(88)

Tarvitaan säännöllistä raportointia, jotta voidaan jatkuvasti keskittyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisessä tapahtuvaan edistymiseen kansallisella ja yhteisön tasolla. On asianmukaista edellyttää yhdenmukaisen mallin käyttöä kansallisissa uusiutuvia energialähteitä käsittelevissä toimintasuunnitelmissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava. Toimintasuunnitelmat voisivat sisältää suunniteltujen toimenpiteiden arvioidut kustannukset ja hyödyt, olemassa olevan verkkoinfrastruktuurin tarvittavaan laajentamiseen tai vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet, arvioidut kustannukset ja hyödyt uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisestä yli ohjeellisessa kehityspolussa edellytetyn määrän, tiedot kansallisista tukijärjestelmistä ja tiedot uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytöstä uusissa tai kunnostetuissa rakennuksissa.

(89)

Tukijärjestelmiään suunnitellessaan jäsenvaltiot voivat edistää sellaisten biopolttoaineiden käyttöä, jotka tarjoavat lisähyötyjä eli esimerkiksi monimuotoistamishyötyjä, joita saadaan siitä, että biopolttoaineita tuotetaan jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta, lignoselluloosasta ja levästä sekä vesipulasta kärsiville alueille aavikoitumisen estämiseksi istutetuista kastelemattomista kasveista, ottamalla asianmukaisesti huomioon yhtäältä perinteisistä biopolttoaineista tuotetun energian ja toisaalta näiden lisähyötyjä tarjoavien biopolttoaineiden erilaiset kustannukset. Jäsenvaltiot voivat edistää investointeja niiden ja sellaisten muiden uusiutuvan energian teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, joilta vie kauan tulla kilpailukykyisiksi.

(90)

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi tarvittaessa otettava huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen määräykset erityisesti sellaisina kuin ne pannaan täytäntöön ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY (16).

(91)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(92)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa menetelmiä koskevia periaatteita ja oletusarvoja, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, täyttävätkö biopolttoaineet ja bionesteet kestävyyskriteerit, mukauttaa liikenteen polttoaineiden energiasisältö tekniikan ja tieteen kehitykseen, vahvistaa kriteerit ja maantieteelliset alueet biologisesti erittäin monimuotoisten ruohoalueiden määrittämiseksi sekä vahvistaa vakavasti huonontuneen maan ja pilaantuneen maan yksityiskohtaiset määritelmät. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(93)

Tämän direktiivin säännösten kanssa päällekkäiset direktiivin 2001/77/EY ja direktiivin 2003/30/EY säännökset olisi poistettava ajankohtana, jona tämä direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Säännösten, jotka koskevat tavoitteita ja raportointia vuoden 2010 osalta, olisi pysyttävä voimassa vuoden 2011 loppuun saakka. Näin ollen on tarpeen muuttaa direktiiviä 2001/77/EY ja direktiiviä 2003/30/EY vastaavasti.

(94)

Koska 17–19 artiklassa säädetyillä toimenpiteillä vaikutetaan myös sisämarkkinoiden toimintaan yhdenmukaistamalla kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden ja bionesteiden on tämän direktiivin mukaisten tavoitteiden laskentaa varten täytettävä, ja siten helpotetaan 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti näiden ehtojen mukaisilla biopolttoaineilla ja bionesteillä käytävää kauppaa jäsenvaltioiden välillä, ne perustuvat perustamissopimuksen 95 artiklaan.

(95)

Kestävyysjärjestelmän ei pitäisi estää jäsenvaltioita ottamasta kansallisissa tukijärjestelmissään huomioon sellaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden korkeampia tuotantokustannuksia, joiden hyötyvaikutukset ylittävät kestävyysjärjestelmässä vahvistetut vähimmäisarvot.

(96)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin yleisiä tavoitteita, joita ovat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin energian kokonaisloppukulutuksesta yhteisössä ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen kaikissa jäsenvaltioissa 10 prosenttiin liikenteen energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(97)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (18) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

”uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla” tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ja valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;

b)

”ilmalämpöenergialla” tarkoitetaan ilmassa lämmön muodossa olevaa energiaa;

c)

”geotermisellä energialla” tarkoitetaan maaperän pinnan alle lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

d)

”hydrotermisellä energialla” tarkoitetaan pintaveteen lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

e)

”biomassalla” tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;

f)

”energian kokonaisloppukulutuksella” tarkoitetaan teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt;

g)

”kaukolämmityksellä” tai ”kaukojäähdytyksellä” tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

h)

”bionesteillä” tarkoitetaan biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;

i)

”biopolttoaineilla” tarkoitetaan nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

j)

”alkuperätakuulla” tarkoitetaan sähköistä asiakirjaa, joka toimii ainoastaan todisteena loppukuluttajalle siitä, että tietty energiaosuus tai -määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisesti;

k)

”tukijärjestelmällä” tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa investointituen, verovapaudet tai -helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;

l)

”uusiutuvan energian velvoitteella” tarkoitetaan kansallista tukijärjestelmää, jonka mukaan energian tuottajien on varattava tietty osuus tuotannostaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle, energian toimittajien on varattava tietty osuus toimituksistaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tai energian kuluttajien on varattava tietty osuus kulutuksestaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Edellä mainittu sisältää järjestelmät, joissa mainitut vaatimukset voidaan täyttää käyttämällä vihreitä sertifikaatteja;

m)

”todellisella arvolla” tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästövähennyksiä joissakin tai kaikissa erityisen biopolttoainetuotannon vaiheissa laskettuna liitteessä V olevassa C osassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti;

n)

”tyypillisellä arvolla” tarkoitetaan tietyn biopolttoainetuotantoketjun arvioitua tyypillistä kasvihuonekaasupäästövähennystä;

o)

”oletusarvolla” tarkoitetaan tyypillisestä arvosta ennalta määritettyjen tekijöiden avulla johdettua arvoa, jota voidaan tässä direktiivissä määritellyissä olosuhteissa käyttää todellisen arvon sijasta.

a)

tukijärjestelmät;

b)

eri jäsenvaltioiden väliset sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyötoimet, joiden tarkoituksena on saavuttaa 5–11 artiklan mukaiset kansalliset kokonaistavoitteet.

a)

laskettaessa nimittäjää, jolla tarkoitetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti energian kokonaiskulutusta liikenteessä, ainoastaan bensiini, diesel, tie- ja rautatiekuljetuksissa kulutetut biopolttoaineet ja sähkö otetaan huomioon;

b)

laskettaessa osoittajaa, jolla tarkoitetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta liikenteessä, kaikissa liikennemuodoissa käytettävät kaikki uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian muodot otetaan huomioon;

c)

laskettaessa a ja b alakohdan mukaista kaikentyyppisissä sähkökäyttöisissä ajoneuvoissa käytettävän uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta jäsenvaltiot voivat käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta yhteisössä tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta omassa maassaan kahden edellisen vuoden kulutuksen perusteella. Lisäksi laskettaessa sähkökäyttöisten maantieajoneuvojen kuluttamaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrää kulutuksen katsotaan olevan 2,5-kertainen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältöön verrattuna.

a)

vuoteen 2020 ulottuvan arvion asianomaisen jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ylimääräisestä tuotannosta, joka lasketaan käyttämällä vertailukohtana ohjeellista kehityspolkua ja voitaisiin siirtää muille jäsenvaltioille 6–11 artiklan mukaisesti, sekä arvion sen mahdollisuudesta osallistua yhteishankkeisiin; ja

b)

asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitsevan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioidun kysynnän, joka on tyydytettävä muilla keinoilla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 saakka.

a)

uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutuksen määrä;

b)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan lämmitys- ja jäähdytysenergian kokonaisloppukulutuksen määrä; ja

c)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutuksen määrä liikenteessä.

a)

vähennettävä siitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrästä, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko jäsenvaltio siirron yhteydessä noudattanut 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia; ja

b)

lisättävä siihen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrään, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko siirron hyväksynyt toinen jäsenvaltio noudattanut 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

a)

kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b)

määritettävä laitoksen tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen;

c)

ilmoitettava jäsenvaltio, jonka hyväksi ilmoitus tehdään; ja

d)

määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jolloin laitoksen uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen.

a)

7 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä; ja

b)

mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, joka sisältyy toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ilmoituksen ehtojen mukaisesti.

a)

vähennetään siitä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrästä, joka otetaan huomioon arvioitaessa, onko 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituskirjeen lähettänyt jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet; ja

b)

lisätään siihen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrään, joka otetaan huomioon arvioitaessa, onko 2 kohdassa tarkoitettu ilmoituskirjeen vastaanottanut jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet.

a)

sähkö kulutetaan yhteisössä; tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos:

b)

sähkön tuottaa äskettäin rakennettu ja 25. päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toimintansa aloittanut laitos tai se tuotetaan kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä 1 kohdan mukaisen yhteishankkeen puitteissa; ja

c)

tuotetulle ja viedylle sähkölle ei ole myönnetty kolmannen maan tukijärjestelmästä muuta tukea kuin laitokselle myönnettyä investointitukea.

a)

rajayhdysjohdon rakentaminen on alkanut 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä;

b)

rajayhdysjohtoa on mahdotonta saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä;

c)

rajayhdysjohto on mahdollista saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2022 mennessä;

d)

toimintakuntoon saattamisen jälkeen rajayhdysjohtoa käytetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön vientiin yhteisöön 2 kohdan mukaisesti;

e)

sovellus koskee 2 kohdan b ja c alakohdan vaatimukset täyttävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toimintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään yhteisöön rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.

a)

kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b)

määritettävä laitoksen tuottaman sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän jäsenvaltion kansalliseen tavoitteeseen, sekä vastaavat rahoitusjärjestelyt, jollei luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu;

c)

määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jonka aikana sähkön on katsottava sisältyvän jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen; ja

d)

oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus b ja c alakohdan osalta, sekä laitoksen tuottaman energian osuus tai määrä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.

a)

9 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön kokonaismäärä;

b)

mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön määrä, joka sisältyy sen kansalliseen kokonaistavoitteeseen 9 artiklan mukaisen ilmoituksen ehtojen mukaisesti; ja

c)

todisteet 9 artiklan 2 kohdassa asetettujen ehtojen noudattamisesta.

a)

suorittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollisen siirron jäsenvaltiosta toiseen 6 artiklan mukaisesti; tai

b)

ottavat käyttöön osallistuvien jäsenvaltioiden hyväksymän jakelusäännön, jonka mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energian määrät jaetaan osallistuvien jäsenvaltioiden kesken. Mainitusta säännöstä on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa säännön ensimmäisen voimassaolovuoden päättymisestä.

a)

eri jäsenvaltioiden hallintorakenteiden ja organisaatioiden erot huomioon ottaen valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyihin liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintoelinten vastuualueet, aluesuunnittelu mukaan lukien, on sovitettu yhteen selkeästi ja määritetty siten, että suunnittelu- ja rakennuslupahakemusten ratkaisemiselle on asetettu läpinäkyvät aikataulut;

b)

uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelyä ja hakijoille annettavaa neuvontaa koskevia kattavia tietoja on saatavilla asianmukaisella tasolla;

c)

hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla;

d)

valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat säännöt ovat objektiivisia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja hakijoita tasapuolisesti kohtelevia, ja niissä otetaan kaikilta osin huomioon yksittäisten uusiutuvan energian teknologioiden erityispiirteet;

e)

kuluttajien, suunnittelijoiden, arkkitehtien, rakentajien sekä laite- ja järjestelmäasentajien ja -toimittajien suorittamat hallinnolliset maksut ovat määräytymisperusteiltaan läpinäkyviä ja kustannussuuntautuneita; ja

f)

pienempiin hankkeisiin ja tarvittaessa myös hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, mukaan lukien pelkkä ilmoittaminen, jos se on sallittua sovellettavassa sääntelykehyksessä.

a)

energialähde, josta energia on tuotettu, sekä tuotannon alkamis- ja päättymispäivä;

b)

maininta siitä, koskeeko alkuperätakuu

c)

energian tuotantolaitoksen nimi, sijainti, tyyppi ja kapasiteetti;

d)

laitoksen mahdollinen hyötyminen investointituesta ja tämän hyötymisen laajuus, energiayksikön mahdollinen muu hyötyminen kansallisesta tukijärjestelmästä ja tämän hyötymisen laajuus sekä tukijärjestelmän tyyppi;

e)

laitoksen käyttöönottopäivämäärä; ja

f)

alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.

a)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivat siirto- ja jakeluverkko-operaattorit takaavat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun;

b)

jäsenvaltioiden on lisäksi säädettävä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle järjestetään joko ensisijainen tai taattu pääsy verkkoon;

c)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkko-operaattorit asettavat sähköntuotantolaitosten toimituksissa etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuotantolaitokset läpinäkyviä ja syrjimättömiä perusteita käyttäen ja siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän turvallinen käyttö sen sallii. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset verkon ja markkinoiden toimintaa koskevat toimenpiteet toteutetaan, jotta minimoidaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden rajoittaminen. Jos uusiutuvien energialähteiden käytön rajoittamiseksi toteutetaan merkittäviä toimenpiteitä kansallisen sähköjärjestelmän turvallisuuden ja energiansaannin varmuuden takaamiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuulliset verkko-operaattorit ilmoittavat toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle näistä toimenpiteistä ja kertovat, mihin korjaaviin toimenpiteisiin ne aikovat ryhtyä epäasianmukaisten rajoitusten estämiseksi.

a)

kattava ja yksityiskohtainen arvio liittämisen aiheuttamista kustannuksista;

b)

kohtuullinen ja täsmällinen aikataulu verkkoon liittämistä koskevan pyynnön vastaanottoa ja käsittelyä varten;

c)

kohtuullinen ohjeellinen aikataulu ehdotetulle verkkoon liittämiselle.

a)

kansallisia tavoitteita koskevien tämän direktiivin vaatimusten täyttymisen arvioiminen;

b)

uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymisen arvioiminen;

c)

tukikelpoisuuden arvioiminen biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutuksen osalta.

a)

aarniometsä tai muu puustoinen maa eli kotoperäisistä lajeista koostuva metsä tai muu puustoinen maa, joissa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja joissa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet;

b)

alue, joka on osoitettu:

ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

c)

biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue, joka on:

a)

kosteikko eli pysyvästi tai suuren osan vuotta veden peittämä tai kyllästämä maa;

b)

pysyvästi metsän peittämä alue eli yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ;

c)

yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maankäyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetelmää tämän artiklan 2 kohdan ehdot täyttyisivät.

—

yleissopimus, joka koskee pakollista työtä (nro 29);

—

yleissopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87);

—

yleissopimus, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden soveltamista (nro 98);

—

yleissopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa (nro 100);

—

yleissopimus, joka koskee pakkotyön poistamista (nro 105);

—

yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (nro 111);

—

yleissopimus, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (nro 138);

—

yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (nro 182).

—

Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan;

—

uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen.

a)

sallii eri kestävyysominaisuudet omaavien raaka-aineiden tai biopolttoaineiden erien yhdistämisen;

b)

edellyttää, että a alakohdassa tarkoitettujen erien kestävyysominaisuuksia ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitettävissä seokseen; ja

c)

edellyttää kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuuden kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuudet ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella.

a)

kestävyyskriteerejä koskevien tietojen toimittamiseksi perustetun järjestelmän tehokkuudesta; sekä

b)

siitä, onko mahdollista ja asianmukaista ottaa ilman, maaperän ja vesien suojelun osalta käyttöön pakollisia vaatimuksia, kun otetaan huomioon viimeisimmät tieteelliset tiedot ja yhteisön kansainväliset velvoitteet.

a)

jos tuotantoketjulle on liitteessä V olevassa A tai B osassa määritetty kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten oletusarvo ja jos liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaisesti laskettu biopolttoaineen tai bionesteen el -arvo on nolla tai alle nolla, käyttämällä kyseistä oletusarvoa;

b)

käyttämällä todellista arvoa, joka on laskettu liitteessä V olevassa C osassa määritellyn menetelmän mukaisesti; tai

c)

käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä V olevan C osan 1 kohdassa tarkoitetun kaavan muuttujien summa, jossa liitteessä V olevan D tai E osan mukaisia eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä V olevassa C osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaikkien muiden muuttujien osalta.

a)

on viljelty yhteisön ulkopuolella;

b)

on viljelty yhteisössä alueilla, jotka sisältyvät 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon; tai

c)

ovat muita jätteitä tai tähteitä kuin maatalous-, vesiviljely- ja kalastusjätettä.

—

jätteiden ja tähteiden huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään,

—

sivutuotteiden huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään,

—

sähkön ja lämmön yhteistuotannon huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään, ja

—

viljelykasvien tähteiden asemaan sivutuotteina.

a)

kun tietyn tekijän vaikutus kokonaispäästöihin on pieni, kun variaatiota on vain vähän tai kun todellisten arvojen määrittäminen on hyvin kallista tai vaikeaa, oletusarvojen on oltava tavanomaisten tuotantoprosessien tyypillisiä arvoja;

b)

kaikissa muissa tapauksissa oletusarvojen on oltava varovaisia arvioita verrattuna tavanomaisten tuotantoprosessien arvoihin.

a)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian alakohtaiset osuudet (sähkö, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne) ja kokonaisosuudet edeltäneinä kahtena kalenterivuotena sekä toteutetut tai suunnitellut kansalliset toimenpiteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi, ottaen huomioon liitteessä I olevassa B osassa esitetty ohjeellinen kehityspolku 5 artiklan mukaisesti;

b)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiseen tähtäävien tukijärjestelmien ja muiden toimenpiteiden käyttöönotto ja toiminta sekä käynnistettyjen toimenpiteiden edistyminen suhteessa jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan sisältyviin toimenpiteisiin sekä tiedot siitä, miten tuettu sähkö jakautuu loppuasiakkaille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c)

tilanteen mukaan tiedot siitä, miten jäsenvaltio on suunnitellut tukijärjestelmänsä niin, että niissä otetaan huomioon sellaiset uusiutuvan energian sovellukset, joista saadaan muihin, vertailukelpoisiin sovelluksiin nähden lisähyötyjä mutta joiden kustannukset ovat vastaavasti suuremmat, mukaan lukien jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistetut biopolttoaineet;

d)

uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sekä lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuujärjestelmän toiminta sekä toimenpiteet järjestelmän luotettavuuden varmistamiseksi ja sen suojaamiseksi väärinkäytöksiltä;

e)

edistyminen hallintomenettelyjen arvioinnissa ja parantamisessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehityksen sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamiseksi;

f)

toimenpiteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun varmistamiseksi sekä kustannuksista vastaamista ja niiden jakamista koskevien, 16artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädöspuitteiden tai sääntöjen parantamiseksi;

g)

energiakäyttöön tarvittavien biomassavarojen saatavuuden ja käytön kehittyminen;

h)

biomassan ja muiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön lisääntymiseen liittyvät muutokset perushyödykkeiden hinnoissa ja maankäytössä jäsenvaltiossa;

i)

jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistettujen biopolttoaineiden kehitys ja osuus;

j)

biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotannon arvioitu vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen, vesivaroihin sekä veden ja maaperän laatuun jäsenvaltiossa;

k)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttämisestä saatavat arvioidut kasvihuonekaasujen nettovähennykset;

l)

jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon arvioitu ohjeellisen kehityspolun ylittävä määrä, joka voitaisiin siirtää toisiin jäsenvaltioihin, sekä arvioidut valmiudet toteuttaa yhteishankkeita vuoteen 2020 asti;

m)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioitu kysyntä, joka on määrä tyydyttää muulla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 asti; ja

n)

tiedot siitä, miten biologisesti hajoavien jätteiden osuus energiantuotantoon käytettävistä jätteistä on arvioitu ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tällaisten arvioiden parantamiseksi ja tarkistamiseksi.

a)

perustaa yksittäisen hallintoelimen vastaamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelystä ja hakijoiden neuvonnasta;

b)

päättää, että uusiutuvan energian laitoksen suunnittelu- ja lupahakemus katsotaan automaattisesti hyväksytyksi, jos lupaviranomainen ei ole vastannut asetetussa määräajassa; tai

c)

osoittaa maankäytön suunnittelussaan tiettyjä maantieteellisiä alueita soveltuviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoon sekä kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen.

a)

eri biopolttoaineiden suhteelliset ympäristöhyödyt ja -kustannukset, yhteisön tuontipolitiikan vaikutukset niihin, energiansaannin varmuuteen liittyvät näkökohdat sekä tavat saavuttaa tasapaino kotimaisen tuotannon ja tuonnin välillä;

b)

biopolttoaineen lisääntyneen kysynnän vaikutus kestävään kehitykseen yhteisössä ja kolmansissa maissa ottaen huomioon taloudelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset sekä vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen;

c)

mahdollisuus määrittää tieteellisesti objektiivisella tavalla biologisesti erittäin monimuotoisia maantieteellisiä alueita, jotka eivät kuulu 17 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan;

d)

biomassan kysynnän lisääntymisen vaikutus biomassaa käyttäviin aloihin;

e)

jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistettujen biopolttoaineiden saatavuus; sekä

f)

epäsuorat maankäytön muutokset suhteessa kaikkiin tuotantoketjuihin.

a)

parantamaan rakennerahastojen ja puiteohjelmien käyttöä;

b)

parantamaan ja lisäämään Euroopan investointipankin ja muiden julkisten rahoituslaitosten varojen käyttöä;

c)

parantamaan riskipääoman saatavuutta erityisesti tutkimalla mahdollisuutta ottaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevissa, yhteisössä tehtävissä investoinneissa käyttöön samankaltainen riskinjakoväline kuin kolmansille maille suunnatussa, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa koskevassa aloitteessa;

d)

parantamaan yhteisön ja kansallisen tason rahoituksen sekä muiden tukimuotojen välistä koordinointia; ja

e)

parantamaan koordinointia sellaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien aloitteiden tukemiseksi, joiden onnistuminen riippuu toimijoiden toiminnasta useissa jäsenvaltioissa.

a)

edellä 17 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista päivämääristä alkaen sovellettavan kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennyksen rajojen tarkistaminen vaikutustenarvioinnin perusteella, jossa on otettu huomioon erityisesti teknologian kehitys, käytettävissä olevat teknologiat sekä käytettävissä olevat ensimmäisen ja toisen sukupolven biopolttoaineet, jotka vähentävät huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä;

b)

edellä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tavoitteen osalta seuraavien näkökohtien uudelleentarkastelu:

c)

tämän direktiivin täytäntöönpanon arviointi erityisesti yhteistyömekanismien osalta sen varmistamiseksi, että nämä mekanismit yhdessä sen mahdollisuuden kanssa, että jäsenvaltiot voivat jatkaa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallisten tukijärjestelmiensä käyttöä, antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden saavuttaa liitteessä I määritetyt kansalliset tavoitteet mahdollisimman hyvällä kustannus-hyötysuhteella, teknologisen kehityksen arviointi sekä tarvittavat johtopäätökset, jotta päästäisiin tavoitteeseen nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttiin yhteisön tasolla.

—

a alakohdassa mainitun seikan osalta siinä tarkoitetun kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennyksen muuttamista, ja

—

c alakohdassa mainitun seikan osalta tässä direktiivissä tarkoitettujen yhteistyötoimenpiteiden asianmukaisia mukauttamisia, jotta parannettaisiin niiden tehokkuutta 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaiset ehdotukset eivät vaikuta 20 prosentin tavoitteeseen eivätkä jäsenvaltioiden toimivaltaan kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyötoimenpiteiden osalta.

a)

ennusteiden ja kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laatiminen;

b)

yhteistyömekanismien tehokkuus;

c)

uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä teknologinen kehitys, mukaan lukien biopolttoaineiden käytön kehittäminen kaupallisessa ilmailussa;

d)

kansallisten tukijärjestelmien tehokkuus; ja

e)

edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuissa komission kertomuksissa esitetyt johtopäätökset.

a)

jäsenvaltioiden kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat;

b)

edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden ennusteasiakirjat täydennettyinä mahdollisimman pian komission yhteenvedolla ylimääräisestä tuotannosta ja arvioidusta tuontikysynnästä;

c)

jäsenvaltioiden tarjoukset tehdä tilastollisia siirtoja tai yhteishankkeita koskevaa yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

d)

edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot tilastollisista siirroista jäsenvaltioiden välillä;

e)

edellä 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 9 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot yhteishankkeista;

f)

edellä 22 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kertomukset;

g)

edellä 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut komission kertomukset.