28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/47

(1)

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä eli direktiivinä ja asetuksena olisi tarkoituksenmukaista.

(3)

Merenkulun turvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa neuvosto vahvisti tavoitteeksi pitää poissa yhteisön vesiltä alukset, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja asetti etusijalle yhteisön toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälisten sääntöjen tosiasiallinen ja yhdenmukainen soveltaminen laatimalla yhteiset standardit luokituslaitoksille.

(4)

Merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä voidaan parantaa tehokkaasti soveltamalla tarkasti kansainvälisiä yleissopimuksia, säännöstöjä ja päätöslauselmia edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta.

(5)

Lippuvaltion ja satamavaltion on valvottava, täyttävätkö alukset merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat yhtenäiset kansainväliset standardit.

(6)

Jäsenvaltiot vastaavat kansainvälisten turvallisuustodistusten antamisesta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisesta, joista määrätään muun muassa ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa, jäljempänä ’SOLAS 74 -yleissopimus’, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä yleissopimuksessa, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, sekä varmistettava mainittujen yleissopimusten soveltaminen.

(7)

Mainittujen yleissopimusten mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat antaa hyväksytyille laitoksille eriasteiset valtuudet antaa todistuksia yleissopimusten määräysten noudattamisesta ja siirtää näiden tehtäväksi turvallisuustodistusten antamisen ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisen.

(8)

Monet Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sopimuspuolten hyväksymistä eri puolilla maailmaa olevista laitoksista eivät huolehdi asianmukaisesta sääntöjen täytäntöönpanosta eivätkä riittävästä luotettavuudesta toimiessaan kansallisten viranomaisten puolesta, koska niillä ei ole käytettävissä luotettavia ja riittäviä rakenteita eikä kokemusta voidakseen suorittaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla.

(9)

Jäsenvaltiot ovat SOLAS 74 -yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3-1 säännön mukaisesti vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan viranomaisten hyväksymien laitosten vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Näin ollen nämä laitokset laativat ja panevat täytäntöön alusten suunnittelua, rakentamista, huoltoa ja tarkastamista koskevat säännöt, ja niiden vastuulla on tarkastaa alukset lippuvaltioiden puolesta ja todistaa, että alukset täyttävät kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, mikä on edellytys asianmukaisten todistuskirjojen antamiselle. Jotta ne voisivat toteuttaa tehtävänsä tyydyttävällä tavalla, niiden on oltava täysin riippumattomia, niillä on oltava pitkälle erikoistunutta teknistä asiantuntemusta ja niiden on harjoitettava tiukkaa laadunhallintaa.

(10)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitokset ovat tärkeässä asemassa meriturvallisuutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

(11)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat samantasoisen turvallisuuden ja ympäristön suojelun. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaiset ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.

(12)

Radioturvallisuuskirjan antaminen lastialuksille voidaan antaa yksityisten laitosten tehtäväksi, joilla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta.

(13)

Jäsenvaltio voi rajoittaa valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten lukumäärää avoimesti ja puolueettomasti määriteltyjen tarpeidensa perusteella sillä varauksella, että komissio valvoo asiaa komiteamenettelyä noudattaen.

(14)

Tämän direktiivin olisi varmistettava palveluiden vapaa tarjonta yhteisön alueella, ja yhteisön olisi sen vuoksi sovittava yhteisössä sijaitsevien hyväksyttyjen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamisesta niiden kolmansien maiden kanssa, joissa jotkut hyväksytyt laitokset sijaitsevat.

(15)

Kansallisten viranomaisten on osallistuttava tiiviisti alusten katsastuksiin ja vastaavien todistuskirjojen antamiseen kansainvälisten turvallisuussääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi silloinkin, kun jäsenvaltiot antavat lakisääteiset tehtävänsä niiden hallintoon kuulumattomille hyväksytyille laitoksille. Tämän vuoksi on aiheellista luoda läheinen yhteistyösuhde viranomaisten ja niiden valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten välille, joka saattaa edellyttää, että hyväksytyillä laitoksilla on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta ne suorittavat tehtäviään.

(16)

Silloin, kun hyväksytty laitos, sen tarkastaja tai sen tekninen henkilökunta myöntää tarvittavia todistuksia viranomaisen puolesta, jäsenvaltion olisi harkittava oikeasuhtaisten oikeudellisten takeiden ja oikeussuojakeinojen varmistamista tällaisen siirretyn toimivallan osalta, mukaan lukien asianmukaisten puolustautumisoikeuksien käyttö, lukuun ottamatta oikeudellista koskemattomuutta, joka on oikeus, johon ainoastaan jäsenvaltiot voivat vedota erottamattomana osana suvereniteettiaan ja jota ei sen vuoksi voi siirtää.

(17)

Jäsenvaltioiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten taloudellisten vastuujärjestelmien eroavuudet haittaisivat tämän direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa. Ongelman ratkaisemisen helpottamiseksi on syytä jossain määrin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla sellaista hyväksytyn laitoksen aiheuttamasta merellä sattuneesta vahingosta aiheutuvaa vastuuta, josta tuomioistuin päättää, mukaan luettuina välitysmenettelyä käyttäen saadut ratkaisut.

(18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(19)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtyjen myöhempien muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(20)

Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus keskeyttää tai peruuttaa hyväksytylle laitokselle myöntämänsä valtuutuksen voimassaolo, ilmoittaen tällöin komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään ja esittäen sen perustellut syyt.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi määräajoin arvioitava niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suoritukset ja toimitettava komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille näitä suorituksia koskevat tarkat tiedot.

(22)

Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina edistettävä turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti alukset, jotka ovat saaneet todistuskirjansa laitoksilta, jotka eivät täytä yhteisiä vaatimuksia, ja tällä tavalla varmistettava, että kolmannen valtion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua.

(23)

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja rungosta, koneistosta, sähkölaitteista ja hallintalaitteista, joita kaikkien alusten olisi noudatettava rakentamisvaiheessa tai niiden käyttöiän aikana. Nämä standardit voidaan laatia hyväksyttyjen laitosten sääntöjen tai vastaavien standardien mukaisesti, jotka kansallisten viranomaisten on annettava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (6) määriteltyä menettelyä noudattaen.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sellaisten toimenpiteiden luominen, joita jäsenvaltiot noudattavat suhteissaan yhteisössä toimivien alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen myöntämisestä vastaaviin laitoksiin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(25)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 94/57/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin.

(26)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(27)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(28)

Toimenpiteistä, joita alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettujen laitosten on noudatettava, säädetään alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 391/2009 (uudelleenlaadittu toisinto) (8),

a)

’aluksella’ kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;

b)

’jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella’ alusta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa ja purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Alukset, jotka eivät vastaa tätä määritelmää, rinnastetaan kolmannen maan lipun alla purjehtiviin aluksiin;

c)

’tarkastuksilla ja katsastuksilla’ tarkastuksia ja katsastuksia, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten mukaan pakollisia;

d)

’kansainvälisillä yleissopimuksilla’1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), lukuun ottamatta sen liitteessä olevaa XI-2 lukua, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (Marpol), sekä näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsenvaltioita sitovia säännöstöjä, sellaisina kuin ne ovat voimassa;

e)

’laitoksella’ oikeudellista yhteisöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

f)

’määräysvallalla’ edellä e alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

g)

’hyväksytyllä laitoksella’ asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksyttyä laitosta;

h)

’valtuuttamisella’ toimea, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;

i)

’lakisääteisellä todistuskirjalla’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;

j)

’säännöillä ja menettelyillä’ alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;

k)

’luokitustodistuksella’ hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen kunnon soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

l)

’lastialuksen radio-turvallisuuskirjalla’ SOLAS-yleissopimuksen muuttamisesta tehdyllä vuoden 1988 pöytäkirjalla käyttöönotettua, Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymää todistuskirjaa.

i)

valtuuttaa laitoksia suorittamaan kaikki tai osan lakisääteisiin todistuskirjoihin liittyvistä tarkastuksista ja katsastuksista, mukaan lukien ne, joiden perusteella voidaan arvioida 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, ja tarvittaessa antamaan tai uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat tai

ii)

käyttää laitoksia i alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja katsastusten toteuttamiseen kokonaisuudessaan tai osaksi,

a)

IMO:n päätöslauselman A.739(18) lisäyksessä II esitetyt määräykset, jotka koskevat viranomaisen puolesta toimivien laitosten valtuuttamiseen liittyviä toimintaohjeita, ottaen huomioon viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten valtuuttamista koskevasta mallisopimuksesta annettujen IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ. 710 ja meriympäristön suojelukomitean kiertokirjeen MEPC/Circ. 307 liite, lisäykset ja täydennykset;

b)

seuraavat taloudellista vastuuta koskevat määräykset:

c)

määräykset viranomaisen tai sen nimeämän puolueettoman ulkopuolisen elimen määräajoin suorittamasta tarkastuksesta, joka koskee niitä tehtäviä, joita laitokset hoitavat sen puolesta 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

d)

mahdollisuus suorittaa alusten satunnaisia ja yksityiskohtaisia tarkastuksia;

e)

määräykset niiden luokittelemaa aluskantaa, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevien olennaisten tietojen pakollisesta ilmoittamisesta.

a)

2 artiklan d alakohdassa, 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen ja voimaan tulleiden muutosten sisällyttämiseksi tähän direktiiviin siihen liittyviltä osin,

b)

5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa yksilöityjen määrien muuttamiseksi.