13.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/3

(1)

Neuvosto sopi 7 päivänä lokakuuta 2008, että on ensisijaista palauttaa rahoitussektorin luottamus ja asianmukainen toiminta ennalleen. Neuvosto päätti toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet yksittäisten säästäjien talletusten suojaamiseksi ja kehotti komissiota tekemään pikaisesti asianmukaisen ehdotuksen talletusten vakuusjärjestelmien lähentämiseksi.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/19/EY (3) säädetään jo tallettajien perussuojasta. Käynnissä oleva rahoitusmarkkinoiden myllerrys tekee talletussuojan parantamisen kuitenkin välttämättömäksi.

(3)

Direktiivissä 94/19/EY säädetty talletussuojan nykyinen vähimmäistaso on 20 000 euroa, ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää korkeammasta tasosta. Tämä on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi suurelle joukolle talletuksia yhteisössä. Jotta tallettajien luottamus säilyisi ja jotta rahoitusmarkkinoiden vakautta voitaisiin parantaa, talletussuojan vähimmäistaso olisi nostettava 50 000 euroon. Saman tallettajan yhteenlaskettujen talletusten suoja olisi nostettava 100 000 euroon 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä, ellei komission 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimittamassa vaikutustenarvioinnissa päädytä katsomaan, että tällainen korotus ja tällainen yhdenmukaistaminen eivät ole tarkoituksenmukaisia eivätkä kaikille jäsenvaltioille taloudellisesti toteuttamiskelpoisia kuluttajansuojan ja rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi yhteisössä ja jäsenvaltioiden välisten rajat ylittävien vääristymien estämiseksi. Jos vaikutustenarviointi osoittaa, että talletussuojaa ei ole syytä nostaa eikä yhdenmukaistaa, komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaiset ehdotukset.

(4)

Talletussuojan tason pitäisi olla sama kaikille tallettajille riippumatta siitä, onko jäsenvaltion valuutta euro vai ei. Euroalueeseen kuulumattomilla jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pyöristää muuntamisen tuloksena saadut määrät, kunhan tämä ei vaaranna tallettajien samantasoista suojaa.

(5)

Kertomuksessa, joka komission on määrä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, olisi analysoitava kaikkia asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten korvauksia ja korvattavia velkoja, vakuusjärjestelmiin maksettavien osuuksien määrittämistä, suojattavien tuotteiden ja tallettajien piiriä sekä talletusten vakuusjärjestelmien välisen rajat ylittävän yhteistyön tehokkuutta sekä talletusten vakuusjärjestelmien ja vaihtoehtoisten korvaustapojen, kuten korvausten maksamisen tallettajille hätätilanteessa turvaavien järjestelmien, välisiä yhteyksiä. Tätä kertomusta varten jäsenvaltioiden olisi kerättävä asiaankuuluvat tiedot ja toimitettava ne pyynnöstä komissiolle.

(6)

Jotkin jäsenvaltiot ovat perustaneet direktiivin 94/19/EY mukaisia talletusten vakuusjärjestelmiä, jotka antavat täyden talletussuojan tietyntyyppisille pitkäaikaistalletuksille, kuten eläkesaataville. Tällaisiin järjestelmiin tallettavien oikeuksia ja odotuksia on kunnioitettava.

(7)

Jotkin jäsenvaltiot ovat perustaneet tai aikovat perustaa direktiivin 94/19/EY mukaisia talletusten vakuusjärjestelmiä, jotka antavat täyden talletussuojan tietyille väliaikaisesti korotetuille tilien saldoille. Komission olisi arvioitava 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä, onko asianmukaista säilyttää tai ottaa käyttöön täysi talletussuoja tietyille väliaikaisesti korotetuille tilien saldoille.

(8)

Tällä direktiivillä ei olisi vaikutusta niiden järjestelmien toimintaan, jotka turvaavat itse luottolaitoksen ja erityisesti sen maksuvalmiuden ja -kyvyn varmistaen näin tallettajille turvan, joka on vähintään vastaava kuin talletusten vakuusjärjestelmän tarjoama turva, eikä niiden tallettajille maksettavia korvauksia koskevien vapaaehtoisten järjestelmien toimintaan, joita jäsenvaltio ei ole perustanut tai virallisesti hyväksynyt.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava talletusten vakuusjärjestelmiä tekemään sopimuksia tai parantamaan nykyisiä sopimuksia keskinäisistä velvoitteistaan.

(10)

Nykyisin voimassa oleva kolmen kuukauden pituinen korvausten maksuaika, jota voidaan pidentää yhdeksään kuukauteen, on tallettajien luottamuksen ylläpidon kannalta vahingollinen eikä vastaa tallettajien tarpeita. Korvausten maksuaika olisi näin ollen lyhennettävä 20 työpäivään. Tätä aikaa olisi pidennettävä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa toimivaltaisten viranomaisten annettua hyväksyntänsä. Komission olisi annettava kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle korvausmenettelyjen toimivuutta ja maksuaikoja koskeva kertomus, jossa se arvioi, olisiko maksuajan lyhentäminen edelleen kymmeneen työpäivään tarkoituksenmukaista.

(11)

Lisäksi tapauksissa, joissa korvausten maksaminen on käynnistetty toimivaltaisten viranomaisten päätöksellä, päätöksenteolle varattu nykyinen 21 päivän määräaika olisi lyhennettävä viiteen työpäivään, jotta ei haitattaisi korvausten nopeaa maksamista. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin ensin todettava, että luottolaitos ei ole maksanut erääntyneitä ja maksettavaksi langenneita talletuksia. Tämän arvioimiseen olisi sovellettava jäsenvaltioiden tuomioistuin- tai hallintomenettelyjä.

(12)

Talletukset voidaan katsoa talletuksiksi, joita ei kyetä maksamaan, kun varhaisessa vaiheessa toteutettavat toimet tai uudelleenjärjestelytoimet ovat osoittautuneet tuloksettomiksi. Tämä ei kuitenkaan saisi estää toimivaltaisia viranomaisia pyrkimästä uudelleenjärjestelyihin korvauksen maksuaikana.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan pankkipalveluiden jatkuvuus ja pankkien likviditeetin saatavuus erityisesti rahoitusmarkkinoiden myllerrysaikoina. Tätä varten jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan mahdollisimman pian järjestelyjä, joilla varmistetaan, että tallettajan hakemuksesta hätätilanteissa maksetaan korvauksia asianmukainen määrä kolmen päivän kuluessa tällaisen hakemuksen tekemisestä. Korvausten nykyisen kolmen kuukauden maksuajan lyhentäminen vaikuttaa myönteisesti tallettajien luottamukseen ja rahoitusmarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan, joten jäsenvaltioiden ja niiden talletusten vakuusjärjestelmien olisi varmistettava, että maksuaika on mahdollisimman lyhyt.

(14)

Direktiivissä 94/19/EY säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa talletussuoja tiettyyn prosenttiosuuteen. Tämä mahdollisuus on osoittautunut tallettajien luottamusta heikentäväksi, ja se olisi poistettava.

(15)

Direktiivin 94/19/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(16)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa talletussuojan tasoa Euroopan unionin inflaatioon komission julkaiseman yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella. Koska tämä toimenpide on laajakantoinen ja sen tarkoituksena on muuttaa direktiivin 94/19/EY muita kuin keskeisiä osia, se on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(17)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli talletussuojan tason ja korvausten maksuajan yhdenmukaistamista, koska eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin sisältyy lukuisia erilaisia sääntöjä, vaan se voidaan sen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(18)

Direktiivi 94/19/EY olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(19)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (5) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

1)

Korvataan 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaiset viranomaiset tekevät määrityksen heti, kun se mahdollista, ja viimeistään viisi työpäivää sen jälkeen, kun ne ovat ensimmäisen kerran todenneet, että luottolaitos ei ole maksanut erääntyneitä ja maksettavaksi langenneita talletuksia; tai”.

2)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”7 a artikla

1.   Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY (6) perustettu Euroopan pankkikomitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

5)

Korvataan 9 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottolaitokset tarjoavat nykyisille ja mahdollisille tallettajille tietoja, joita nämä tarvitsevat sen talletusten vakuusjärjestelmän, johon laitos ja sen sivukonttorit kuuluvat yhteisössä, tai muiden 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen järjestelyjen yksilöimiseksi. Tallettajille on ilmoitettava talletusten vakuusjärjestelmiä tai muita sovellettavia järjestelyjä koskevista säännöksistä ja erityisesti talletusten vakuusjärjestelmän korvaaman summan määrästä ja turvan laajuudesta. Jos talletusta ei taata talletusten vakuusjärjestelmällä 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luottolaitoksen on ilmoitettava tästä tallettajalle. Kaikki tiedot on esitettävä helposti ymmärrettävässä muodossa.

Tietoa, joka koskee korvausedellytyksiä ja muodollisuuksia, jotka on täytettävä korvauksen saamiseksi, on annettava pyynnöstä.”

6)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

1.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä kertomuksen:

Komissio esittää tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan pankkikomitealle aikomuksistaan muuttaa talletussuojan kattavuutta tai tasoa sekä kaikista kohtaamistaan vaikeuksista muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemässään yhteistyössä.”

8)

Poistetaan liite III.