23.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 278/32

(1)

Menettely aloitettiin Saksan 3 päivänä elokuuta 2007 toimittamien tietojen perusteella. Useita kertoja toistuneen tietojenvaihdon jälkeen Saksa ilmoitti toimenpiteistä 15 päivänä tammikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä ja väitti, että toimenpiteet tulisi joka tapauksessa katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi pelastus- tai rakenneuudistustuiksi.

(2)

Komissio ilmoitti Saksalle 27 päivänä helmikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisiä toimenpiteitä koskeva EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(3)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’menettelyn aloittamisesta tehty päätös’, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään tuesta huomautuksensa. Kolmannet eivät toimittaneet komissiolle huomautuksia.

(4)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen Saksa ilmoitti 27 päivänä maaliskuuta 2008 kantansa komission näkökantoihin ja toimitti lisäksi 15 ja 25 päivänä tammikuuta, 5 ja 25 päivänä helmikuuta sekä 3, 6, 11, 14, 20 ja 27 päivänä maaliskuuta 2008 annettuihin tietoihin lisätietoja 3 ja 25 päivänä huhtikuuta, 7 ja 30 päivänä toukokuuta, 9 ja 27 päivänä kesäkuuta, 25 päivänä heinäkuuta, 4, 22 ja 26 päivänä elokuuta, 2, 3, 4, 5, 16, 18, 19 ja 25 päivänä syyskuuta sekä 14 päivänä lokakuuta 2008. Yhdessä näiden tietojen kanssa Saksa toimitti 68 erillistä sopimusta ja asiakirjaa, jotka muodostavat toimenpiteiden perustan. Lisäksi Saksan, tuensaajan ja Kreditanstalt für Wiederaufbaun, jäljempänä ’KfW’, välillä oli joukko tapaamisia ja puhelinkokouksia.

(5)

Tuensaaja on IKB Deutsche Industriebank AG, jäljempänä ’IKB’. IKB on SDAX:n pörssilistalla oleva keskisuuri yksityinen saksalainen pankki, jonka pääkonttori on Düsseldorfissa. Pääosakas on valtion omistama KfW, jonka osuus pankin osakekannasta oli ennen kriisiä 38 prosenttia. Sen lisäksi Stiftung Industrieforschung -säätiö, joka ei toimi aktiivisesti millään liiketoiminta-alueella, omisti 12 prosenttia osakkeista. Loput 50 prosenttia olivat vapaan kaupankäynnin kohteena. KfW:n omistusosuus osakkeista kasvaisi suunnitellun pääomanlisäyksen jälkeen 91 prosenttiin.

(6)

IKB:n pääosakas KfW on tukipankki, jonka omistavat liittotasavalta (80 %) ja osavaltiot (20 %). Sen taseen loppusumma on 360 miljardia euroa (tilanne 31.12.2006), ja se kuuluu Saksan kymmenen suurimman pankin joukkoon. KfW on Saksassa toimiva julkisoikeudellinen laitos, joka pyrkii edistämään kehitystä talouden, yhteiskunnan ja ekologian alalla Saksassa, Euroopassa ja koko maailmassa. KfW:n tehtäviin kuuluvat pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, asuntojen rahoituksen ja asuntokannan nykyaikaistamisen sekä perus- ja täydennyskoulutuksen edistäminen, kunnallisten infrastruktuurihankkeiden rahoittaminen, vienti- ja hankerahoituksen edistäminen, kehittyvien ja rakenneuudistusta toteuttavien osavaltioiden tukeminen sekä ympäristön ja ilmaston suojelun edistäminen. KfW hankkii tukirahansa enimmäkseen pääomamarkkinoilta. Pankin valtiollinen tukitehtävä on määritelty KfW-laissa (3). Julkista tehtäväänsä täyttäessään KfW:llä on julkisen pankin asema.

(7)

IKB:n toiminta jakautui ennen rakenneuudistusta jäljempänä lueteltuihin neljään liiketoiminta-alueeseen.

(8)

Tilivuonna 2006/2007 IKB:n eri liiketoiminta-alueet tuottivat seuraavat tulokset:

Taulukko 1

Yhteenveto toimintasegmenteistä

(9)

Ennen kriisiä IKB:n taseen loppusumma oli 49,1 miljardia euroa (tilanne 31.12.2006), ja se nousi kaikki IKB:n taseen ulkopuoliset toiminnot huomioon ottavien oikaisujen jälkeen 63,5 miljardiin euroon (tilanne 31.3.2007).

(10)

IKB:n vaikeudet liittyvät Yhdysvalloissa jatkuvaan subprime-luottokriisiin, joka aiheutti IKB:hen ja erityisesti yhteen sen erillisyhtiöistä nimeltä Rhineland Funding Capital Corporation, jäljempänä ’Rhineland’, kohdistuvia suuria riskejä (5). Kriisi johti likviditeettivaikeuksiin, jotka Rhineland kattoi (sen varalta, että yleensä käytettyjä yritystodistuksia ei olisi merkitty kokonaan) liikepankeilta ottamillaan luotoilla.

(11)

IKB teki Rhinelandin kanssa useita likviditeettisopimuksia, joiden kokonaismäärä oli noin 8,1 miljardia euroa. Rhineland sijoitti strukturoituihin luottosalkkuihin, joihin sisältyy Yhdysvaltain subprime-asuntolainamarkkinoille tehdyistä sijoituksista johtuvia riskejä, ja jälleenrahoitti sijoituksiaan laskemalla liikkeeseen omaisuusvakuudellisia yritystodistuksia (Commercial Papers), jäljempänä ’yritystodistukset’. Rhinelandille suoraan myönnettyjen likviditeettijärjestelyjen lisäksi IKB teki Rhinelandin aktiivipositioita varten niin kutsutun Havenrock-rakenteen kautta välillisen riskisuojaussopimuksen. Havenrock-rakenteen kattama IKB:n maksukyvyttömyysriski oli kokonaismäärältään 1,2 miljardia euroa. Sekä Rhinelandin suorat likviditeettijärjestelyt että Havenrock-rakenne olivat taseen ulkopuolisia toimenpiteitä. IKB omisti lisäksi strukturoidun Rhinebridge-sijoitusvälineen, jäljempänä ’Rhinebridge’, liikkeeseen laskemiin ja muun tyyppisiin sijoitussalkkuihin (esimerkiksi Collateralised Debt Obligations-luottojohdannaisiin, jäljempänä ’CDO’) sisältyvien etuoikeusasemaltaan toissijaisten velkainstrumenttien välityksellä myös suoraan taseeseen kirjattavia (osittain subprime-segmenttiin kuuluvia) portfoliosijoituksia. Kesällä 2007 asianomaiset luokituslaitokset laskivat merkittävästi arvostuksiaan, jotka koskivat osia alun perin erittäin korkeasta arvosta kirjatuista Rhinelandin ja Rhinebridgen strukturoiduista salkuista sekä CDO-instrumenteista.

(12)

Tietyt tällä markkinasektorilla kaupankäynnin kohteena olevat instrumentit menettivät arvoaan Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoiden subprime-sektorilla jatkuvan kriisin vuoksi. Suoraan tähän vaikuttivat myös luokituslaitosten tekemät subprime-saataviin perustuvien arvopapereiden arvon alentamiset. Tämä koski erityisesti Rhineland-erillisyhtiötä, joka oli vaarassa menettää mahdollisuudet saada sijoitussalkulleen jälleenrahoitusta yritystodistusmarkkinoilta. Koska yritystodistusmarkkinat olivat hiipuneet, oli todennäköistä, että Rhineland hyödyntäisi IKB:n myöntämät 8,1 miljardin euron likviditeettisopimukset, mihin IKB:n taseessa ei tosin ollut varauduttu. Muut taseeseen kirjatut portfoliosijoitukset, kuten Rhinebridge, olivat lisäksi erittäin alttiita käyvän arvon vaihteluille, jotka oli kansainvälisten tilinpäätösstandardien (International Financial Reporting Standards, IFRS) mukaan pakko ottaa taseessa huomioon.

(13)

IKB:n vaikeudet johtuivat 18,3 miljardin euron portfoliosijoituksista. Korjattuun taseeseen 2006/2007 kirjatut 18,3 miljardin euron portfoliosijoitukset olivat alun perin suurimmaksi osaksi taseen ulkopuolella Rhinelandin hallussa, ja vain pieni osa niistä oli kirjattu IKB:n taseeseen. Rhinelandiin kuuluvat taseen ulkopuoliset aktiivipositiot olivat omaisuuseriä, joiden arvo oli 11,5 miljardia euroa (tilanne 31.3.2007 ja myös kriisin aikana). Myyntien ja valuuttakorjausten myötä niiden arvo pieneni vähitellen ja oli vuoden 2008 elokuussa 6,3 miljardia euroa. Vuoden 2006/2007 korjattuun taseeseen kirjattujen portfoliosijoitusten arvo oli 6,8 miljardia euroa.

(14)

Heinäkuun 27 päivänä 2007 eräs saksalainen pankki, joka oli myöntänyt IKB:lle luottoa, ilmoitti Saksan pankkialan valvontaviranomaiselle, jäljempänä ’BaFin’, aikomuksestaan peruuttaa kyseinen luotto. Sen jälkeen BaFin ilmoitti KfW:lle, liittotasavallan valtiovarainministeriölle ja muille asianomaisille, että se lopettaa IKB:n (6), jos mainitut osapuolet eivät ota vastuulleen IKB:n Rhinelandiin tekemistä sitoumuksista aiheutuvia riskejä. Lisäksi kävi ilmi, että IKB:n subprime-positiot eivät rajoittuneet Rhinelandiin, vaan niihin kuului myös Rhinebridge-positioita ja muita subprime-portfoliosijoituksia.

(15)

Heinäkuun 29 päivänä 2009 BaFin, liittotasavallan valtionvarainministeriö, KfW ja Saksan kolme suurta pankkiyhdistystä (7) sopivat, että KfW antaisi yhteistyössä BaFinin kanssa IKB:lle riskisuojan. Pankkiyhdistykset sopivat, että ne ottaisivat vastuulleen 30 prosenttia riskisuojasta. Järjestely vahvistettiin kirjallisesti 16 päivänä elokuuta 2007 KfW:n ja kolmen pankkiyhdistyksen sopimuksella.

(16)

KfW ilmoitti seuraavista toimenpiteistä IKB:n maksukyvyn turvaamiseksi:

(17)

Saksa oli alun perin arvioinut KfW:n ja pankkiyhdistysten IKB:lle myöntämästä riskisuojasta odotettavissa olevat tappiot yhteensä 3,5 miljardiksi euroksi (Rhineland ja Havenrock 2,5 miljardia euroa, Rhinebridge ja muut subprime-portfoliosijoitukset 1 miljardi euroa (9).

(18)

Heinäkuun 29 päivänä 2007 tehdyssä alkuperäisessä sopimuksessa KfW ja pankkiyhdistykset sopivat riskisuojan vuoksi odotettavissa olevien tappioiden jakamisesta seuraavasti:

(19)

KfW:n ja pankkiyhdistysten välinen riskin jako on pankkiyhdistysten osalta voimassa vastuun 1 miljardin euron ylärajaan asti (katso johdanto-osan 17 kappale) riippumatta siitä, missä riskisuojauksen kohdassa (Rhineland, Rhinebridge tai suorat sijoitukset) tappiot toteutuvat, ja sopimuspuolten vastuu sovitusta riskien jaosta kohdistuu niihin yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

(20)

Riskisuojaan osallistumisensa lisäksi kolme pankkiyhdistystä ilmoittivat olevansa valmiit vaikuttamaan jäseniinsä, jotta ne avaisivat jälleen kriisin alkaessa sulkemansa IKB:lle myönnetyt luottolimiitit.

(21)

Elokuun 16 päivänä 2007 tehdyssä sopimuksessa huomautetaan lisäksi, että KfW neuvottelee riskisuojausryhmän johtajan ominaisuudessa kohtuullisen korvauksen suojatoimenpiteistä ja ryhtyy toimenpiteisiin pankkiyhdistyksille ja KfW:lle aiheutuvien kaikkien kustannusten maksamiseksi takaisin. Takaisinmaksusta päästiin yksimielisyyteen ja siihen liittyvät toimenpiteet toteutettiin, mutta korvauksesta luovuttiin, koska se olisi voitu tulkita […], joka olisi edellyttänyt […] lupaa.

(22)

Yhdistysten 30 prosentin osuus riskistä jaettiin yhdistysten kesken seuraavasti:

(23)

BdB otti vastuulleen 50 prosentin osuuden, koska IKB:n konkurssitapauksessa jokaisen yksittäisen yksityis- tai yritysasiakkaan saatavat katettaisiin yksityisten pankkien talletustakuurahastosta 30 prosenttiin saakka IKB:n merkityksellisestä vakavaraisuuspääomasta (noin 662 miljoonaa euroa asiakasta kohti 26 päivänä syyskuuta 2007) (10).

(24)

Tilanteen heikentyessä edelleen rahoitusmarkkinoilla IKB:n tappioiden riskisuoja käytettiin Havenrock-rakenteen osalta kokonaan, ja se osoittautui silti riittämättömäksi. Lisää toimenpiteitä tappiolta suojaamiseksi tarvittiin, jotta IKB:n liiketoiminta voi jatkua. KfW ja pankkiyhdistykset takasivat 30 päivänä marraskuuta 2007 Havenrock-rakenteen lainoilla IKB:lle arviolta 359 miljoonan euron (440 miljoonan Yhdysvaltain dollarin) lisäriskit. KfW takasi 150 miljoonaa euroa. Siitä 54,3 miljoonaa euroa oli vaihdettavia velkasitoumuksia, jotka KfW muutti 14 päivänä helmikuuta 2008 (toteutumispäivä 28.2.2008) osakkeiksi ja nosti näin osuutensa IKB:stä 43 prosenttiin. BdB otti vastuulleen 150 miljoonaa euroa ja BVR ja DSGV vielä 50 miljoonaa euroa.

(25)

Saksan liittohallitus kehotti helmikuussa 2008 KfW:tä antamaan IKB:lle vielä 2,3 miljardia euroa.

(26)

Yhteensä 1,05 miljardia euroa myönnettiin lainoina, joiden perimisestä luovuttiin välittömästi ja joihin sovelletaan tilanteen paranemiseen liittyvää ehtoa, jonka mukaan IKB maksaa lainat takaisin, jos sen toiminta muuttuu tulevina vuosina jälleen voitolliseksi. Toimenpiteet olivat välttämättömiä, jotta pankki saisi pääomaa ja IKB:n ydinpääoman osuus ei alittaisi laissa määrättyä raja-arvoa.

(27)

BaFin vaati lisäksi KfW:ltä pääomankorotustakuuta ilman lopullista ylärajaa. KfW ilmoitti olevansa valmis huolehtimaan lisärahoituksesta 1,25 miljardin euron pääomanlisäyksen muodossa. Tämän pääomanlisäyksen vaatimat valmistelut suoritettiin periaatteessa elokuussa 2008. Pääomankorotus voidaan tosin toteuttaa vasta komission tehtyä asiassa myönteisen päätöksen. Sen vuoksi pääomankorotusta ei ole vielä toteutettu. Pääoman korottamisen jälkeen KfW:n omistusosuus IKB:stä olisi noin 90,8 prosenttia.

(28)

Saksan liittohallitus tuki KfW:n kolmatta toimenpidettä 1,2 miljardilla eurolla, jotka se myönsi KfW:lle, ja pankkiyhdistykset tukivat toimenpidettä 300 miljoonalla eurolla.

(29)

KfW on lisäksi tarjonnut IKB:lle tammikuusta 2008 alkaen yhteensä [> 2,5] miljardin euron määräiset likviditeettisopimukset. Varat on jaettu kahteen puitejärjestelyyn, joista kumpikin on arvoltaan […] miljardia euroa. Ensimmäinen, 24 päivänä tammikuuta 2008 päivätty puitejärjestely on sidottu Euriboriin lisättynä [< 50]–[> 50] peruspisteellä, ja se edellyttää [> 100] -prosenttista vakuutta. Toinen, 18 päivänä heinäkuuta 2008 tehty puitejärjestely sidottiin Euriboriin lisättynä [> 100] peruspisteellä, ja se edellyttää [> 100] -prosenttista vakuutta. Nämä puitejärjestelyille vaadittavat huomattavat takuut on tarkoitettu varmistamaan, että vakuudet riittävät jopa pahimmassa mahdollisessa tapauksessa kattamaan luoton koko määrän.

(30)

Myös muut pankit myönsivät IKB:lle likviditeettisopimuksia. Esimerkiksi [eräs yhdysvaltalainen suurpankki] ja [eräs toinen yhdysvaltalainen suurpankki] myönsivät IKB:lle [> 0,75] miljardin euron kuukausipohjaiset likviditeettisopimukset, jotka on sidottu Euriboriin lisättynä [< 100]–[> 100] peruspisteellä ja edellyttävät [> 100]– [> 100] -prosenttista vakuutta. IKB:llä oli lisäksi käytettävissään jopa [> 250] miljoonan euron likviditeettisopimus, jonka [eräs saksalainen osavaltiotason pankki] oli myöntänyt vuodeksi sidottuna Euriboriin lisättynä [> 90]–[> 100] peruspisteellä ja edellyttäen [> 100]–[> 100] -prosenttista vakuutta. Toisen likviditeettisopimuksen, jonka loppusumma oli [> 500] miljoonaa euroa, [eräs toinen saksalainen osavaltiotason pankki] myönsi vuodeksi sidottuna Euriboriin lisättynä [> 50] peruspisteellä ja edellyttäen vastaavaa vakuutta.

(31)

Odotettavissa olleet tappiot, jotka oli tarkoitus kattaa taseen ulkopuolisille Rhinelandin aktiivipositioille järjestetyllä riskisuojalla, kasvoivat alun perin arvioiduista 2,5 miljardista eurosta (huonoimman vaihtoehdon skenaario) 7,0 miljardiin euroon (11). Vuonna 2007 järjestetyn Rhinelandin riskisuojauksen yhteydessä KfW sisällytti Rhinelandin likviditeettisopimuksiin kaikki taseen ulkopuoliset aktiivipositiot, eli se siirsi nämä riskit omaan taseeseensa. Tämä ei vaikuta pankkiyhdistysten antamaan 1 miljardin euron enimmäisvakuuteen muista positioista johtuvien tappioiden varalta.

(32)

Ensimmäinen toimenpide kattoi lisäksi enintään 1 miljardin euron tappiot taseeseen kirjatuista 6,8 miljardin euron portfoliosijoituksista. Taseeseen kirjatut sijoitukset supistuivat keväällä 2008 valuuttakurssikorjausten vuoksi 6,31 miljardiin euroon. IKB yritti myös keväällä 2008 myydä molemmat salkut julkisella huutokaupalla. Pääomamarkkinoilla jatkuvan kriisin vuoksi myynti ei toteutunut, koska tarjoukset jäivät odotettuja myyntihintoja selvästi pienemmiksi. Sen jälkeen IKB joutui entisestään pienentämään näiden salkkujen kirjanpitoarvoa. Elokuuhun 2008 mennessä IKB:n omaisuuden arvo oli supistunut [< 750] miljoonalla eurolla. Markkinoilla onnistuttiin lisäksi myymään omaisuutta 990 miljoonan euron nimellisarvosta. Näin ollen jäljellä olevien salkkujen nimellisarvo oli elokuussa 2008 [< 5] miljardia euroa.

(33)

Selkeänä toimenpiteenä IKB:n mahdollisen myynnin valmistelemiseksi KfW täytti elokuussa ennenaikaisesti jäljellä olleille IKB:n taseeseen sisältyville salkuille lupaamansa 360 miljoonan euron aikaistetun riskisuojan. Tappiot eivät olleet vielä virallisesti toteutuneet, mutta niiden taustalla olevat aktiivipositiot on jo poistettu. Kokonaismäärältään 1 miljardin euron takuusumma on näin ollen kokonaan nostettu, ja voidaan katsoa loppuun käytetyksi.

(34)

Tarjoajien kanssa käytyjen neuvottelujen yhteydessä on jäljellä olevat portfoliosijoitukset jaettu kahteen strukturoituun sijoitussalkkuun (SIP 1 ja SIP 2). SIP 1 käsittää pääasiassa [tiettyjä arvopapereita], joiden nimellisarvo on […] miljardia euroa ja kirjanpitoarvo [> 1] miljardia euroa (12). SIP 2 sisältää IKB:n loput [arvopaperit], joiden nimellisarvo on […] miljardia euroa ja kirjanpitoarvo [> 1] miljardia euroa.

(35)

Taulukossa 2 on yhteenveto portfoliosijoitusten kehityksestä elokuun 2008 loppuun mennessä. Toteutuneet ja odotettavissa olevat tappiot arvioidaan yhteensä noin 10,28 miljardiksi euroksi.

Taulukko 2

Portfoliosijoitukset ajanjaksolla maaliskuusta 2007 elokuuhun 2008

(36)

KfW:n omistamien IKB:n osakkeiden myynti alkoi tammikuussa 2008 ja päättyi 21 päivänä elokuuta 2008 päätökseen IKB:n myynnistä Lone Star Funds VI Financial Holdings, L.P. -yhtiölle, Dallas, Yhdysvallat, jäljempänä ’Lone Star’.

(37)

Myynti tapahtui avoimen, syrjimättömän ja selkeän tarjouskilpailumenettelyn jälkeen. Tammikuun 2008 alussa annetun yleisen ilmoituksen jälkeen ensimmäiselle kierrokselle ilmoittautui [> 40] kiinnostunutta tarjoajaa (muun muassa saksalaisia ja kansainvälisiä pankkeja sekä rahoitusalan sijoittajia). [> 20] tarjoajaa sai salassapitovakuutuksen allekirjoitettuaan tietomuistion (tammikuun lopussa). [> 5] tarjoajaa antoi ensimmäisen tarjouksensa (helmikuun lopussa). [> 5] tarjoajaa sai pääsyn tietoihin tutustumista varten varattuun erityiseen tilaan. Yhteensä [< 5] tarjoajaa antoi konkreettisen tarjouksen (toukokuun puolivälissä).

(38)

Toukokuun 2008 lopussa KfW kehotti näistä [< 5] tarjoajasta kolmea ([rahoitusalalla toimivia ja strategisia sijoittajia eri maista]) antamaan sitovan tarjouksensa. Pätevän tarjouksen antaneista [< 5] tarjoajasta valittiin [< 5] tarjouksen taloudellisen vertailun jälkeen Lone Star, koska se oli tarjonnut korkeimman nettohinnan.

(39)

IKB:n myyntiin kuuluu pääasiassa noin […] miljoonan euron kauppahinta (90,8 prosentin osakekannasta) ja rahoitusalalla toimivan sijoittajan Lone Starin vakuutus, jonka mukaan se sijoittaa IKB:hen [> 400] miljoonaa euroa. Lone Star edellytti tarjouksessaan luopumista ehdosta, jonka mukaan tuet maksetaan takaisin pankin toiminnan muuttuessa jälleen kannattavaksi. Vastatoimenpiteenä Lone Star on sitoutunut rahoittamaan SIP 2 -sijoitussalkkua edellä mainituilla [> 400] miljoonalla eurolla. IKB suunnittelee nyt SIP 2:n aktiivipositioiden myyntiä erillisyhtiölle. KfW on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan SIP 2:n jälleenrahoitukseen 775 miljoonan euron luotolla, jonka korko sidottaisiin Euriboriin lisättynä [> 80] peruspisteellä ja joka olisi ensisijainen suhteessa Lone Starin ja IKB:n [> 200] miljoonan euron Capital Notes -arvopapereihin ja [> 150] miljoonan euron Mezzanine Notes -arvopapereihin.

(40)

KfW on ostanut SIP 1:n 1 miljardin euron kauppahinnasta (13). KfW vastaa ensisijaisena velallisena 150 miljoonan euron tappioista. Saksan valtio kattaa antamallaan vakuudella seuraavien 600 miljoonan euron riskin (tässä ovat kyseessä odottamattomat tappiot (14). Jäljelle jäävästä 250 miljoonan euron riskistä vastaa KfW. KfW uskoo, että salkun odotettavissa olevat kokonaistappiot on jo otettu huomioon hinnassa, joten KfW:n käsityksen mukaan muita varotoimenpiteitä ei tarvita.

(41)

Lisäksi molempia KfW:n IKB:lle myöntämiä [> 2,5] miljardin euron puitejärjestelyjä pidennetään enintään […] asti (alun perin niiden voimassaolon piti päättyä huhtikuussa tai kesäkuussa 2009). Ehtoihin on tehty pieniä muutoksia. Ensimmäisen järjestelyn vakuutta on pienennetty [> 100] prosentista [> 100] prosenttiin ja toisen järjestelyn korko, Euribor lisättynä [> 100] peruspisteellä, on alennettu korkoon, joka on Euribor lisättynä [> 100] peruspisteellä. KfW:n mukaan nämä muutokset ovat oikeutettuja, koska IKB on korottanut omaa pääomaansa.

(42)

Lisäksi kauppasopimus ei sisällä mitään erityisiä myynnille asetettuja ehtoja, lukuun ottamatta vastuuvapauslauseketta, jonka mukaan [tiettyjä olosuhteita], joilla on vaikutuksia rahoitukseen, käsitellään […] euroon saakka poikkeuksellisesti. Tämä liittyy erityisesti […]. Vaikka kyseessä on […], joka voi kohota […] euroon saakka, riski […] on Saksan mukaan hyvin vähäinen, sillä IKB luokiteltiin kuukautta ennen rahoituskriisin puhkeamista erittäin hyvien liiketulostensa vuoksi Saksan pankkien joukossa toiselle tilalle, eikä pankin […] arviointi käytettävissä olevien tietojen mukaan poikennut tavanomaisesta käytännöstä liiketoiminnassa. Koska toisaalta […] toteutumisen todennäköisyys on hyvin vähäinen, ja toisaalta […] vaikutukset […] voivat olla vakavat, tämän […] arviointi on vaikeaa. Saksa väittää, että tällaisten […] ostojen yhteydessä riskit jäävät tavallisesti edellisen omistajan kannettavaksi. Siksi KfW on jo alun perin jättänyt kyseisen riskin kaupan ulkopuolelle. Koska tällaisen riskin toteutuminen on hyvin epätodennäköistä, IKB ei ole tehnyt tilinpidossaan varauksia mahdollisia vaateita varten.

(43)

Saksa on toimittanut IKB:n rakenneuudistussuunnitelmasta useita muutettuja versioita. Elokuussa 2007 toimitetuissa asiakirjoissa kuvattiin toimenpiteitä pankkikriisistä selviytymiseksi ja tulevien ongelmien välttämiseksi. Heti ensimmäisen toimenpiteen vahvistamisen jälkeen IKB antoi PriceWaterhouseCoopers (PWC) -yritykselle toimeksi tehdä analyysi silloisesta tilanteesta. Tehdyn analyysin perusteella IKB ilmoitti 3 päivänä syyskuuta 2007, että se vetäytyisi kansainvälisten strukturoitujen sijoitusten markkinoilta.

(44)

IKB on sittemmin päivittänyt suunnitelmaansa, ja se on myyty Lone Star -yhtiölle. Lone Star esitti IKB:tä varten laaditun tervehdyttämissuunnitelman, jota tilintarkastusyhtiö KPMG tarkasti 16 päivästä heinäkuuta25 päivään syyskuuta 2008. Tervehdyttämissuunnitelma sisältää katsauksen IKB:n merkittävistä ydinmarkkinoista, ja siinä selvitetään kriisin syitä, analysoidaan ongelmia ja esitetään toimenpiteitä kyseisten ongelmien poistamiseksi. Konseptin tavoitteena on toisaalta pankin lyhyen aikavälin rahoitustilanteen vakiinnuttaminen varmistamalla tarvittava likviditeetti ja toisaalta sen pitkän aikavälin kannattavuuden palauttaminen purkamalla riskipositioita ja keskittymällä ydintoimintoihin. Pitkällä aikavälillä tervehdyttämissuunnitelmassa edellytetään IKB:n keskittyvän yritysasiakkaisiin keskisuurten yritysten sektorilla ja käyttämään strukturoituja rahoitusvälineitä vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä.

(45)

Tervehdyttämissuunnitelma vahvistaa portfoliosijoituksista luopumisen, josta IKB oli tehnyt päätöksen heti kriisin jälkeen.

(46)

Komission kanssa käymissään neuvotteluissa IKB hyväksyi lisäksi vastasuoritteena luopumisen kiinteistörahoituksesta. Tämä merkitsee, että IKB ei vuoden 2008 lopun jälkeen enää toteuta uusia kiinteistörahoitustoimenpiteitä ja purkaa pikaisesti olemassa olevat aktiivipositiot (luottoja ei ole mahdollista purkaa ilman irtisanomisaikaa). Näin ollen rakenneuudistuskauden päättyessä, eli 30 päivänä syyskuuta 2011, vähintään 60 prosenttia aktiivipositioista on oltava purettu ja IKB:n on pitänyt myydä tytäryhtiönsä IKB Immobilien Management GmbH:n, IKB Projektentwicklungs GmbH Co. KG:n ja IKB Projektentwicklungsverwaltungsgesellschaft mbH:n (15). Jäljelle jäävä [< 3] miljardin euron salkku myydään loppujen aktiivipositioiden erääntyessä. Täydellisen myynnin ansiosta luottomäärää voidaan supistaa kiinteistörahoituksen liiketoiminta-alueella 4,9 miljoonalla eurolla.

(47)

Saksa on lisäksi tarjonnut vastasuoritteena sitä, että IKB luopuu joistakin tytäryhtiöistään:

(48)

Jännittyneen markkinatilanteen vuoksi Saksa on tosin sopinut taloudellisesta ehdosta, jonka mukaan IKB:llä on mahdollisuus ennalta arvaamattomissa olosuhteissa, erityisesti pääomamarkkinoiden kriisin jatkuessa tai tiettyjen aktiivipositioiden myynnin osoittautuessa mahdottomaksi, muuttaa jotakin toimenpidettä tai korvata se tai pidentää määräaikaa, jos tälle on olemassa riittävät perustelut eikä komissio sitä vastusta.

(49)

Saksa on lisäksi sitoutunut varmistamaan, että IKB:n taseen loppusumma on 30 päivänä syyskuuta enintään 33,5 miljardia euroa (18). Tämä vastaa taseen supistamista 47,2 prosentilla verrattuna maaliskuun 2007 korjatun taseen osoittamaan 63,5 miljardiin euroon. Saksa on esittänyt vastasuoritteita ja portfoliosijoitustoiminnoista vetäytymistä seuraavasti:

Taulukko 4

Supistamistoimenpiteet

(50)

Tervehdyttämissuunnitelma on lisäksi osoittanut, että IKB:llä, jonka aiempi Fitch-luokitus A + on pudonnut tasolle BBB–, on nykyisessä markkinatilanteessa taloudellisia vaikeuksia. Likviditeetin enimmäistarve rakenneuudistuskauden loppuun saakka arvioidaan [> 10 miljardiksi] euroksi. Tämä vaje tasoitetaan korottamalla pääomaa, pidentämällä KfW:n likviditeettisopimuksia ja järjestämällä saataviin perustuvaa jälleenrahoitusta. Osa tästä likviditeettivajeesta katetaan supistamalla uusia liiketoimintoja.

(51)

Tervehdyttämissuunnitelma sisältää lisäksi hyvään, perustasoiseen ja huonoon tapausskenaarioon perustuvia suunnitteluoletuksia pankin tulevaa kehitystä varten. Näiden oletusten mukaan IKB:n pitäisi perustason oletuksen mukaan saavuttaa […] prosentin oman pääoman tuotto rakenneuudistuskauden päättyessä syyskuussa 2011. Voitto ennen veroja olisi […] miljoonaa euroa ja kokopäiväisiä työntekijöitä olisi […]. Tier-1-Ratio kasvaisi […] prosenttiin ja kustannus-tuottosuhde (cost/income ratio) pienenisi […] prosenttiin.

(52)

Saksa toimitti lisäksi tietoja rakenneuudistuskustannuksista, jotka olivat seuraavat: kustannukset portfoliosijoituksiin liittyvistä tappioista [> 6] miljardia euroa (Rhineland 5,8 miljardia euroa, Havenrock 1,2 miljardia euroa) ja taseeseen kirjatuista portfoliosijoituksista ([…] miljardia euroa) (19), todelliset rakenneuudistuskustannukset (mukaan lukien riskisuoja, portfolioista luopumiskustannukset ja hallintokustannukset, yhteensä noin [> 0,25] miljardia euroa), pääomatappiot noin [> 1] miljardia euroa, kustannukset liiketoiminta-alueiden vähentämisestä, joka on jo osittain toteutunut ja joka on osittain vasta toteutumassa olemassa olevien [> 1] miljardin euron sopimusten pidentämisen vuoksi, ja […] suuruudeltaan […] miljardia euroa (20). Siksi saksa esittää IKB:n rakenneuudistuskustannuksiksi yhteensä noin [> 15] miljardia euroa.

(53)

Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio piti mahdollisena, että KfW:n IKB:n hyväksi toteuttamat toimenpiteet eivät täytä ehtoja, jotka markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja asettaisi, koska toimenpiteisiin liittyvä KfW:lle aiheutuva riski ei ollut rajoitettu. Samalla pankkiyhdistykset kuitenkin rajoittivat osallistumistaan riskisuojan rahoittamiseen, ja muut IKB:n osakkaat eivät osallistuneet siihen lainkaan.

(54)

Lisäksi komissio piti tuolloin mahdollisena, että toimenpiteiden ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan nojalla. Komissio katsoi, että toimenpiteitä ei voitu pitää yhteismarkkinoille soveltuvina tukina jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Komission käsityksen mukaan ei myöskään ollut perusteita sille, että tuet voitaisiin katsoa pelastustuiksi, koska toimenpiteet eivät olleet väliaikaisia. Kyseisenä ajankohtana kaikki valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen, jäljempänä ’suuntaviivat’ (21), rakenneuudistustukea koskevat ehdot eivät täyttyneet.

(55)

Saksa pysyy alkuperäisessä käsityksessään, jonka mukaan toimenpiteet eivät ole valtiontukia, koska niiden myöntämisessä on noudatettu markkinataloussijoittajaperiaatetta. Toimenpiteessä on Saksan mukaan noudatettu markkinataloussijoittajaperiaatetta, sillä IKB:n konkurssista olisi aiheutunut KfW:lle suuremmat kustannukset kuin sille aiheutui IKB:n rakenneuudistuksen aikana toteutetuista toimenpiteistä. Siksi Saksa korostaa, että kysymyksellä kohtuullisesta pääoman tuotosta ei ole asian kannalta merkitystä. Saksan mukaan markkinataloussijoittajaperiaatteen täyttymisestä olisi lisäksi arvioitava etukäteen.

(56)

Ensimmäisen toimenpiteen arvioinnissa olisi Saksan käsityksen mukaan pitänyt ottaa huomioon vain alun perin arvioidut tappiot, eli 3,5 miljardin euron tappiot huonoimman vaihtoehdon skenaariosta ja [< 2,5] miljardin euron tappiot perustason skenaariosta. Saksa väittää, että markkinataloussijoittaja käyttäisi arvionsa perustana IKB:n konkurssista johtuvia välittömiä kustannuksia, eli tässä tapauksessa 1,5 miljardia euroa, jotka voitiin laskea ottamalla huomioon IKB:n noin 620 miljoonan euron kirjanpitoarvo (22) (laskettuna saksalaisten tilinpäätössäännösten mukaisesti) ja noin 850 miljoonan euron luotot, jotka IKB oli KfW:n tukitoimien yhteydessä siirtänyt kolmansille (23). IKB:n konkurssi olisi lisäksi johtanut siihen, että muita tukitoimintoihin kuuluvia luottoja olisi pitänyt poistaa vähintään 1,1 miljardin euron arvosta ja jälleenrahoituskustannukset olisivat kasvaneet. Mutta myös KfW:n maine olisi lopulta kärsinyt.

(57)

Saksa esittää myös, että vaikka tukitoimenpiteet katsottaisiin valtiontuiksi, tuesta olisi vähennettävä tappiot, jotka KfW olisi kärsinyt konkurssitapauksessa.

(58)

Toisen toimenpiteen osalta Saksa viittaa siihen, että kyseessä oli pelkästään ensimmäisen toimenpiteen täydennys, jonka rahoittivat suurimmaksi osaksi pankkiyhdistykset. Asiassa Alitalia annetun tuomion perusteella on katsottava, ”että julkisin varoin tehtävä pääomasijoitus on markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen eikä se ole valtiontukea, jos yksityinen sijoittaja tekee samanaikaisesti merkittävän pääomasijoituksen vastaavanlaisissa olosuhteissa” (24).

(59)

Kolmannen toimenpiteen katsomista valtiontueksi Saksa ei kiistä.

(60)

Myöskään IKB:n myynti ei Saksan käsityksen mukaan sisällä valtiontukea, koska KfW toimi markkinatalouden ehtoja noudattavan myyjän tavoin. Kauppahinta oli usean mahdollisen ostajan kanssa käytyjen neuvottelujen tulos ja vastasi näin ollen markkinaehtoja. Lisätoimenpiteet olivat välttämättömiä pankin myynnin mahdollistamiseksi ja ne toteutettiin markkinaehtojen mukaisesti.

(61)

Tämä koskee ensinnäkin SIP 1:tä, joka myytiin IFRS-kirjanpitoarvoa [< 10] prosenttia alhaisemmalla hinnalla KfW:lle. Tämä hinta on tosiasiassa parempi kuin Lone Starin SIP 2:lle neuvottelema kauppahinta ([alennus > 10] prosenttia). Tällöin on tosin otettava huomioon, että SIP 1:stä poiketen SIP 2 käsitti pääasiassa […]. Sen vuoksi Saksa väittää, että KfW olisi voinut myydä salkun tai pitää sen erääntymiseen saakka ilman tappioita. Lisäksi KfW tarvitsi SIP 1:n myyntiin tukea sen omistajalta, Saksan liittotasavallalta, koska KfW […]. Tämä hoidettiin valtion antamalla takuulla sen välttämiseksi, että KfW olisi joutunut sitomaan omaa pääomaa noin […] miljoonaa euroa. Toiseksi KfW:n osallistuminen SIP 2:een oli Saksan mukaan myös markkinataloudellisesti perusteltua, koska siihen liittyvä riski oli luoton ensisijaisuuden vuoksi vähäinen ja korvaus (Euribor lisättynä [> 80] peruspisteellä), josta Saksa toimitti markkinoilta saadut vertailutiedot, oli korkea. Se, että KfW:n oli otettava vastuulleen […] euron takausriski (varaus), on vähäisen toteutumistodennäköisyyden mutta suuren vaadearvon tapauksissa yleistä, ja viimeisellä neuvottelukierroksella kaikki asianomaiset pitivät sitä vaatimuksenaan.

(62)

Sen varalta, että komissio katsoisi toimenpiteiden sisältävän tukea, Saksa esittää, että kyseiset tuet olisi joka tapauksessa katsottava yhteismarkkinoille soveltuviksi rakenneuudistustuiksi. Pankin siitä liiketoiminta-alueesta, joka oli syynä pankin vaikeuksiin, oli luovuttu, ja pankki pystyi jatkossa keskittymään ydinliiketoimintaansa.

(63)

Saksa on lisäksi sitoutunut toteuttamaan kaikki johdanto-osan 46 kappaleessa mainitut toimenpiteet.

(64)

Saksa väittää lisäksi, että pankki on osallistunut rakenneuudistukseen huomattavalla omalla panoksella (vähintään [> 10] miljardia euroa). Saksa on useaan kertaan muuttanut tästä asiasta antamiaan tietoja ja viimeksi se on ilmoittanut oman panoksen määräksi summan, joka sisältää rakenneuudistuksen kaikki muut kuin tukena myönnetyt rahoitusosuudet, uusien liiketoimintojen vähentämisen ja myynneistä saadut tuotot ilman tappioita. Myyntien nettotuotot arvioitiin [> 5] miljardiksi euroksi. Perusteena käytettiin rakenneuudistuskautena myytäviä aktiivipositioita vähennettyinä […], Luxemburgin jäljelle jääneillä liiketoimilla ja joillakin Luxemburgin portfoliosijoituksilla. Saksan arvioiden mukaan kiinteistöliiketoimista saataisiin […] miljardia euroa, Luxemburgin tytäryhtiöstä […] miljardia euroa, New Yorkin tytäryhtiöstä […] miljardia euroa, Amsterdamista […] miljoonaa euroa, Movestasta […] miljardia euroa ja muista ei-strategisista omaisuuseristä […] miljardia euroa.

(65)

Komissio tutkii ensin, ovatko toimenpiteet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kyseisen kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä, on valtiontukea siltä osin, kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(66)

Komissio pitää kiinni menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esittämästään kannasta, jonka mukaan markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja ei olisi toteuttanut yhtäkään kolmesta rahoitustoimenpiteestä, ja sen vuoksi ne kaikki ovat valtiontukea. Koska IKB toimii rajat ylittävällä ja kansainvälisellä tasolla, sen suosiminen valtion varoja tarjoamalla vaikuttaisi kilpailuun pankkialalla ja yhteisön sisäiseen kauppaan (25).

(67)

Komissio ottaa huomioon Saksan väitteen, jonka mukaan kyseiset toimenpiteet eivät suosineet IKB:tä, koska KfW toimi yksinomaan omistajana ja siksi yksityisen sijoittajan asemassa. Saksa ei kuitenkaan kiistä, että KfW on valtion omistama pankki, joka hoitaa julkista tehtävää, ja että KfW:n toiminta on katsottava valtion toiminnaksi. Myöntäessään, että Saksan valtiovarainministeriö osallistui 27–29 päivänä heinäkuuta 2007 pankin hallituksen kokouksiin, joissa tehtiin kaikki kyseisen viikonlopun aikana tehdyt päätökset, ja vielä toimi päätöksiä tehtäessä kokousten puheenjohtajana, Saksa itse asiassa myöntää, että KfW:n päätökset on katsottava valtion päätöksiksi (26).

(68)

Sen vuoksi komissio keskittyi tutkimuksissaan tarkastelemaan kysymystä, onko IKB saanut KfW:n toimenpiteistä edun, jonka myös markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja olisi myöntänyt sille samoissa olosuhteissa. Komissio myöntää, että etukäteisarvioiden mukainen riskisuoja IKB:lle olisi pahimmassa tapauksessa kattanut yhteensä 2,5 miljardin euron tappiot. Kuten vertailukelpoisissa asioissa (27), komissio katsoo myös tässä tapauksessa, että yksityinen sijoittaja olisi näin vaikeasti ennustettavissa olevassa tilanteessa ottanut odotettavissa olevia tappioita arvioidessaan lähtökohdaksi pahimman tapauksen eikä perustason skenaariota. Lisäksi on syytä korostaa, että KfW ei sulkenut pois mahdollisuutta, että sen vastuu olisi voinut kasvaa jopa 8,1 miljardiin euroon.

(69)

Väite, jonka mukaan toimenpide oli KfW:lle ja Saksalle edullisempi vaihtoehto kuin IKB:n konkurssi, ei pidä paikkaansa (28). Se ei pidä paikkaansa edes käytettäessä perustana etukäteisarviota tilanteesta ajankohtana, jolloin päätös tehtiin (29). Komissio ei voi hyväksyä kaikkia Saksan esittämiä selvitystilasta aiheutuvia kustannuksia. Vaikka IKB:n kirjanpitoarvo oli todella 620 miljoonaa euroa, komissio viittasi jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään siihen, että IKB:n osakkeen kurssi oli jo ennen KfW:n toimenpidettä laskenut jyrkästi, joten KfW:n IKB:n omistusosuudesta maksama hinta oli toimenpiteen toteuttamisajankohtana erittäin todennäköisesti ristiriidassa tämän kirjanpitoarvon kanssa. Lisäksi komissio epäili menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään arvion perustana käytetyn noin [> 15] prosentin maksukyvyttömyysriskin realistisuutta tukitoimien yhteydessä myönnettyjen lainojen osalta. Saksa ei ole esittänyt KfW:n tekemien arvioiden uskottavuuden tueksi riittävän päteviä todisteita.

(70)

Myös väitetyille, yleisen pankkikriisin vuoksi uhkaaville välillisille tappioille, jotka näyttivät jo menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen mukaan täysin hypoteettisilta, ei komission käsityksen mukaan ole esitetty riittäviä perusteita. Komissio katsoo myös, että tukitoimiin kuuluva strukturoitu rahoitus on osa KfW:n julkista tehtävää, eikä kuulu KfW:n toimintoihin tavallisena pankkina. Sen vuoksi näistä liiketoimista aiheutuvia tappioita ei voida pitää kustannuksina, jotka myös markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja olisi ottanut huomioon (30).

(71)

Ratkaiseva peruste komissiolle on edelleen, että riskisuojauksen yhteydessä arvioidut tappiot eivät tosiasiassa rajoittuneet 2,5 miljardiin euroon, vaan niillä ei ollut ylärajaa. Vaikka voidaan väittää, että tämä rajoittamaton vastuu oli välttämätön ehto, jonka BaFin asetti pankkitoiminnan lopettamismääräyksen välttämiseksi, on kuitenkin selvää, että markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja ei olisi riskejä arvioidessaan ottanut samalla tavalla huomioon tätä seikkaa. Tämä käy selvästi ilmi tarkasteltaessa yksityisiä riskisuojaukseen osallistuneita osapuolia.

(72)

KfW:n ja pankkiyhdistysten käyttäytymisen osalta komissio muistuttaa, että julkisen osakkaan toimiessa rinnan yksityisten sijoittajien kanssa on pääomien tarjoamisen oltava suhteellista ja tapahduttava samoin ehdoin (31) sekä perustuttava samoihin liiketaloudellisiin arvioihin (32). Nämä seikat ovat myös perustana Saksan esittämässä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Alitalia antamassa tuomiossa, jossa edellytettiin olosuhteiden vertailukelpoisuutta.

(73)

Komissio pitää tässä yhteydessä kiinni kannastaan, jonka mukaan pankkiyhdistykset rajoittivat osallistumisensa tappiosuojaan ensimmäisen toimenpiteen yhteydessä 1 miljardiin euroon (noin 30 prosenttiin), kun taas KfW ei asettanut mitään ylärajaa. Näin ollen KfW otti huomattavasti suuremman riskin kuin pankkiyhdistykset. Vaikka mahdolliset suorat tappiot KfW:n asemasta omistajana ja luotoista, tiettävästi yhteensä […] miljardia euroa, vähennettäisiin (ks. johdanto-osan 56 kappale), ja perustana käytettäisiin kaikkein pahimman vaihtoehdon mukaisia arvioita, KfW:n osallistuminen riskisuojaukseen on edelleen yhtä suuri kuin siihen osallistuneiden pankkiyhdistysten osuus yhteensä. Siksi voidaan todeta, että KfW ei toiminut samalla tavoin kuin pankkien yhteenliittymä.

(74)

Kriittistä tarkastelua ei kestä myöskään väite, jonka mukaan Saksan pankkisektorilla olisi puhjennut yleinen kriisi, jolla olisi ollut tuhoisat seuraukset KfW:lle. Kaikki muut pankit olisivat kärsineet mahdollisesta kriisistä samalla tavoin. Pankkiyhdistysten 1 miljardiin euroon rajoitettu osuus riskisuojauksesta ei tosin ole lainkaan suhteessa niiden jäsenpankkien 95 prosentin markkinaosuuteen Saksassa (33). Sen vuoksi komissio ei voi löytää kaupallisia perusteita KfW:n suhteettoman suureen panokseen. KfW on tosin voinut toimia jossain määrin tytäryhtiöidensä edun nimissä, mutta se on epäilemättä jatkanut toimintaansa yksityisen sijoittajan tavoin. Yksityinen omistaja olisi osallistunut huomattavasti pienemmällä panoksella ja vaatinut lisätukea pankkiyhdistyksiltä tai valtiolta. Sen vuoksi KfW on ainakin jossain määrin toiminut toisin, kuin markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja olisi toiminut.

(75)

Sama koskee myös toista toimenpidettä, joka oli Saksan antamien tietojen mukaan vain ensimmäisen riskisuojauksen tukitoimenpide. Vaikka KfW:n osallistuminen ja pankkiyhdistysten osallistuminen voivat näyttää absoluuttisina lukuina edellä kuvattua tasapainoisemmilta (suhteellisesti katsoen pitäisi pankkiyhdistysten osuuden tosin olla huomattavasti suurempi), on tätä toimenpidettä tarkasteltava yhdessä ensimmäisen toimenpiteen kanssa ja otettava huomioon koko rakenneuudistus. Näin ollen KfW, joka ei ole toiminut markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan tavoin, ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi enää väittää toimineensa markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan tavoin (34).

(76)

Tämä koskee vielä selvemmin kolmatta toimenpidettä, jossa Saksa on yksiselitteisesti kehottanut KfW:tä toimimaan ja tukenut uutta 2,3 miljardin euron toimenpidettä 1,2 miljardilla eurolla. Näin ollen KfW:n riski oli hyvin paljon suurempi kuin pankkiyhdistysten riski, vaikka IKB:n konkurssitapauksessa käyttöön olisi otettu turvamekanismi, jonka myötä rasitus olisi jakautunut koskemaan koko pankkisektoria.

(77)

Muissa tapauksissa komissio on katsonut, että tuen suuruutta on vaikea määritellä, kun tuki on myönnetty riskisuojan muodossa (35). Suuntaviivojen ja oikeuskäytännön mukaan vaikeuksissa olevalle yritykselle annettavan takauksen tukiosuus voi olla tarkalleen niin suuri kuin se summa, joka takauksella mahdollisesti katetaan, tapauskohtaisesti kuitenkin myös sitä pienempi (36). Mutta vaikka tukiosuus arvioitiin ennalta pienemmäksi kuin 8,1 miljardiksi euroksi (Rhineland, Havenrock ja 1 miljardin euron tase-erät), realistinen arvio tappioista, 6,8 miljardia euroa, on silti huomattavasti suurempi kuin pahinta vaihtoehtoa koskevat arviot (katso taulukko 3, ilman kolmatta toimenpidettä). Sen vuoksi komissio päättelee, että riskisuojan myötä ja pääomankorotuksina annetun tuen suuruus on 8,8 miljardia euroa (katso taulukko 3, nro 1–3).

(78)

Pääomankorotuksen ja tappioita tasoittavien vastasuoritteiden lisäksi KfW tuki myös IKB:n liiketoimien jatkamista kahdella puitejärjestelyllä, joiden kummankin suuruus oli [> 1] miljardia euroa. Nämä toimenpiteet olivat osa rakenneuudistusta, eikä niitä voida erottaa ensimmäisestä ja toisesta toimenpiteestä. Näin ollen KfW ei voi myöskään tässä tapauksessa enää väittää toimineensa markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan tavoin (37). Komissio ei pidä järkevänä, että yksityinen sijoittaja ottaisi niin suuren riskin, varsinkin ilman varmuutta riskisuojasta. Jos KfW olisi kuitenkin käyttänyt toiminnassaan tiettyjä markkinaesikuvia, tämän tulisi näkyä tukiosuuden mitoituksessa.

(79)

Komissio toteaa, että ensimmäisen puitejärjestelyn osalta, joka oli jo nostettu, kiinteä korko oli Euribor lisättynä [< 50] – [> 50] peruspisteellä, ja toisen likviditeettilainan osalta korko oli Euribor lisättynä [> 100] peruspisteellä ja että kummallakin lainalla oli […] yli 100 prosentin ([…] %) vakuudet. Vakuutena käytettiin IKB:n täysimääräisiä aktiivipositioita, jotka eivät liittyneet portfoliosijoituksiin ja joiden ei yleensä voitu odottaa pettävän. Vakuudet on rakennettu niin, että niiden vakuusarvo ei tosiasiassa voi koskaan laskea alle 100 prosenttiin. Näin ollen likviditeetin tarjoaminen on itse asiassa katettu korkeilla vakuuksilla ja niihin liittyvä maksukyvyttömyysriski on suhteellisen vähäinen. KfW ei siis ollut pelkästään IKB:n rahoitusaseman varassa, vaan sillä oli myös täydet vakuudet.

(80)

Arviointiperusteena käytettyjen riskimarginaalien tulisi kuitenkin vastata komission tiedonantoa viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (38), jäljempänä viite- ja diskonttokoroista annettu tiedonanto. Koska yrityksen luokitus tehtiin riskisuojan perusteella ja osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että kyseessä on vaikeuksissa oleva yritys (katso johdanto-osan 5.3.a kappale), komission on käytettävä vaikeuksissa oleville yrityksille määriteltyjä marginaaleja. Suuren vakuuden tapauksessa marginaali on 400 peruspistettä (39). Näin ollen komissio katsoo, että ensimmäisen, suuruudeltaan [> 1] miljardia euroa olevan likviditeettilainan merkitsemä etu vastaa kymmeneltä kuukaudelta (tammikuusta lokakuuhun 2008) keskimäärin [> 300] peruspistettä. Toinen, toistaiseksi nostamaton likviditeettilaina, joka myönnettiin heinäkuussa 2008, merkitsi myös yhdeksän kuukauden aikana (helmikuusta lokakuuhun 2008) [> 200] peruspisteen etua. Näihin järjestelyihin liittyvä tuki olisi näin ollen ensimmäisen likviditeettilainan osalta […] miljoonaa euroa ja toisen likviditeettilainan osalta […] miljoonaa euroa, mikä vastaa […] miljoonan euron kokonaistukimäärää.

(81)

[Yhden Saksan osavaltiotasolla toimivan pankin] ja [toisen Saksan osavaltiotasolla toimivan pankin] myöntämien likviditeettilainojen osalta komissio ei katso olevan syytä olettaa, että ne olisi myönnetty ottamatta huomioon markkinatalousperiaatteita ja että ne olisivat suosineet IKB:tä. Koska olosuhteet, joissa kyseiset likviditeettilainat myönnettiin, ja varsinkin koska pankkien väliset liiketoimet kuuluvat pankin päivittäiseen ja tavanomaiseen toimintaan, yksityiset talouselämän toimijat osallistuivat samanaikaisesti ja laajasti, ja [yksi osavaltiotason pankki] ja [toinen osavaltiotason pankki] myönsivät nämä lainat ilman valtion kehotusta, komissio päättelee, ettei ole perusteita luokitella edellä mainittuja liiketoimia valtion toimenpiteiksi (40). Sen vuoksi nämä järjestelyt eivät komission käsityksen mukaan sisällä valtiontukea.

(82)

Komissio tutki lisäksi, sisältyikö IKB:n myyntiin Lone Starille valtiontukea. Näin olisi, jos IKB olisi myyty Lone Starille markkinahintaa alhaisemmalla hinnalla. Saksa on toimittanut useita kertoja tähän aiheeseen liittyviä tietoja (katso 2.5 jakso), joista ei kuitenkaan käy ilmi, että Lone Starin maksama hinta ei olisi korkein tarjous, joka on tehty avoimessa, läpinäkyvässä, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä myyntimenettelyssä. Koska tämä on komission yksityistämistä koskevien periaatteiden (41) mukaan ratkaiseva arviointiperuste, voidaan päätellä, että myynti ei sisältänyt Lone Staria suosivaa tukea.

(83)

Komissio tutki lisäksi, sisälsikö myynti lisätukia IKB:n hyväksi. Näin olisi, jos toiminnan lopettaminen olisi ollut KfW:lle edullisempi vaihtoehto kuin IKB:n myynti. Toisin sanoen komissio tutki, tapahtuiko myynti tavanomaisten markkinaehtojen mukaisesti. Tässä asiassa komissio toteaa, että myynnissä ei ole kysymys pelkästään myyntihinnasta, vaan siihen liittyy muita pääomansiirtoja KfW:hen, joita on pidettävä myynnin osana. Tähän kuuluvat molempien, yhteensä [> 2,5] miljardin euron likviditeettilainojen pitäminen voimassa, KfW:n ensisijaisen luoton myöntäminen SIP 2:n jälleenrahoitusta varten, ennen IKB:n myyntiä tapahtunut SIP 1:n siirto KfW:hen ja […] takausriskin lisääminen suunnitelmiin. KfW on yksiselitteisesti toteuttanut nämä toimenpiteet IKB:n myynnin mahdollistamiseksi ja mahdollisimman monien aktiivipositioiden myymiseksi mahdollisimman lyhyessä ajassa. Vaikka KfW on ensi näkemältä saanut positiivisen kauppahinnan, myyntiin liittyi toimenpiteitä, jotka muuttavat kauppahinnan lopulta negatiiviseksi.

(84)

On kuitenkin huomattava, että toimenpiteet liittyivät IKB:n rakenneuudistukseen, ja toteutettiin näin ollen kolmen ensimmäisten tukitoimenpiteen yhteydessä. Sen vuoksi komissio ei voi tarkastella niitä ensimmäisistä kolmesta toimenpiteestä erotettuina, ja se pitää myös tässä yhteydessä KfW:n esittämää väitettä markkinataloussijoittajaperiaatteen noudattamisesta vääränä (42).

(85)

Tästä riippumatta näyttää siltä, että markkinakäytäntöjen mukaisen myyntimenettelyn perusteet eivät ole tässä tapauksessa täyttyneet. Loppujen lopuksi ratkaiseva seikka on se, muodostuiko hinta negatiiviseksi, koska Saksa ei pystynyt esittämään sellaisia luotettavia ylimääräisiä purkamiskustannuksia, jotka markkinaehdoin toimiva myyjä olisi ottanut huomioon. Sen vuoksi komissio ei voi ottaa huomioon erityisesti tukitoimien yhteydessä myönnettyihin lainoihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin osalta arvioituja tappioita. Komission käsityksen mukaan tukitoimiin kuuluva strukturoitu rahoitus on osa KfW:n julkista tehtävää, eikä kuulu KfW:n toimintoihin tavallisena pankkina. Sen vuoksii sitä ei ole pidettävä kustannuksena, joka olisi merkityksellinen myös markkinataloudessa toimivalle sijoittajalle, koska kyseinen sijoittaja ei olisi lainkaan ottanut vastatakseen valtiollisiin tukitoimenpiteisiin liittyvistä velvoitteista (43).

(86)

Tämän vuoksi komissio tutki, johtivatko tukitoimenpiteet tosiasiassa negatiiviseen kauppahintaan. Koska tukitoimenpiteet eivät ole avustuksia vaan pääasiassa luottoja ja takuita, on tavanomaisen tukioikeudellisen arviomenettelyn mukaisesti määriteltävä niistä koituva taloudellinen etu IKB:lle.

(87)

Ensinnäkin KfW tarjoaa IKB:n käytettäväksi edelleen likviditeettiä. Kuten jo johdanto-osan 77 kappaleessa on todettu, myönnetyn edun määrittely on vaikeaa, koska yksityiset sijoittajat olisivat mahdollisesti olleet myös valmiita myöntämään tietyissä olosuhteissa likviditeettiä edellyttäen, että riskisuojauksesta olisi huolehdittu. Kun IKB:n on myyty Lone Starille, riskisuoja puretaan. IKB:n siirtyminen Lone Starin omistukseen ja komission hyväksyntä rakenneuudistustuelle ja tervehdyttämissuunnitelmalle osoittavat, että kannattavuuden palauttamista pidetään mahdollisena. Koska IKB:tä pidetään rakenneuudistusvaiheessa virallisesti vaikeuksissa olevana yrityksenä, on perusteltua, että yritys luokitellaan tukiosuutta laskettaessa ”heikoksi” (luokka B) viite- ja diskonttokoroista annetun tiedonannon mukaisesti (44). Kyseisen tiedonannon mukaan lainamarginaali on 220 peruspistettä, mikä merkitsisi sitä, että toinen likviditeettilaina on [> 100] peruspistettä ja ensimmäinen [> 125] peruspistettä alle viitekoron. Laskettuna […] vuodelle (lokakuusta 2008 huhtikuuhun […]) lisätuki kohoaisi [noin 90] miljoonaan euroon.

(88)

Toiseksi KfW osti SIP 1:n 1 miljardin euron kauppahinnasta. Komissio katsoo, että KfW:n neuvottelema hinta alittaa IFRS-kirjanpitoarvon [< 10] prosentilla ja että IKB on voinut aiemmin myydä joitakin salkun osia IFRS-kirjanpitoarvon ylittävin hinnoin. Yksityinen sijoittaja tuskin pystyisi tai olisi halukas nykyisessä markkinatilanteessa ostamaan kyseisen kaltaista salkkua (ainakaan kokonaan). Se, että Lone Star ei ollut ostosta kiinnostunut ja että KfW ei pystynyt tekemään kauppaa ilman valtion apua, puhuu puolestaan. Salkkuun tehtävien uusien poistojen välttämättömyys ei ole poissuljettua. Pahimmassa tapauksessa tämä koskisi etuusasemaltaan toissijaista [< 200] miljoonan euron osuutta. Koska muita vertailukohtia ei ole, komissio katsoo, että KfW on ottanut SIP 1:n myötä jopa [< 200] miljoonan euron lisäriskin.

(89)

Kolmanneksi KfW myönsi SIP 2:ta varten 775 miljoonan euron ensisijaisen luoton, josta maksettava korko on Euribor lisättynä [> 90] peruspisteellä ensisijaisuuden vuoksi (toisin sanoen lainanhoitokulut maksetaan ensisijaisina yrityksen saamista tuotoista). Tosin laina myönnetään erillisyhtiölle, joka ei ole vielä tunnettu luotonsaajana. Tällaiselle erillisyhtiölle myönnetyn koron tulisi viite- ja diskonttokoroista annetun tiedonannon mukaan olla vähintään Euribor lisättynä 400 peruspisteellä (45). Koska kuitenkin kyseessä on ensisijainen luotto, joka on toissijainen suhteessa IKB:n omistukseen ja näin ollen periaatteessa hyödyttää IKB:tä, komissio hyväksyy tässä tapauksessa myös 220 peruspisteen korkomarginaalin. Ensisijaisen 775 miljardin euron luoton myöntämiseen liittyvä tukiosuus voidaan näin ollen katsoa noin [< 30] miljoonaksi euroksi ([> 100] peruspistettä […] vuoden aikana, eli lokakuusta 2008 […] asti).

(90)

Neljänneksi riskien ottamisen peruste […] oli, että jos riski otettaisiin yhdessä IKB:n kanssa, riski ei olisi riittävän hyvin määriteltävissä. Koska vastuuriski on pieni ja tiedoista voidaan päätellä, että kyseisen riskin toteutuminen on suhteellisen epätodennäköistä, kyseisen riskin tarkastelu kaupan yhteydessä ei olisi ollut asianmukaista. Riskin vähäisyyttä puoltaa se, että tilintarkastajat eivät vaatineet IKB:ltä varauksia. Mahdollisten […] syntyvien vahingonkorvausmaksujen osalta jäljelle jää luonnollisesti tietty jäännösriski. Koska määrällistä riskinarviointia ei toimitettu, komissio katsoo, että tämänhetkisten toimenpiteiden osalta ne on arvioitava […] euroksi, mikä vastaa […] prosentin riskiä.

(91)

KfW:n IKB:n myynnin yhteydessä toteuttamat toimenpiteet sisältävät tukea yhteensä 390 miljoonaa euroa. Tämä määrä ylittää [> 100] miljoonan euron myyntihinnan [> 250] miljoonalla eurolla, joten myyntihinta on negatiivinen. Tästä syystä on todettava, että IKB:n myynti sisälsi tukea IKB:n hyväksi.

(92)

Kuten taulukosta 5 käy ilmi, kaikkien toimenpiteiden yhteydessä myönnettyjen tukien kokonaismäärä on 9,155 miljardia euroa.

Taulukko 5

IKB:lle rakenneuudistuksen aikana myönnetyt tuet

(93)

Komissio pitää kiinni menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esittämästään kannasta, jonka mukaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa tähän tapaukseen. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen on luvallista. Komissio huomauttaa, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korostanut, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on sovellettava suppeasti.

(94)

Tutkinta vahvisti komission havainnon, että IKB:n ongelmat johtuvat yrityskohtaisista tapahtumista. Saksan esittämät tiedot eivät ole vakuuttaneet komissiota siitä, että IKB:n konkurssista aiheutuvat systeemiset vaikutukset voisivat saavuttaa sellaisen laajuuden, joka vastaisi 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua Saksan ”taloudessa olevaa vakaavaa häiriötä” (46). Kyseessä oleva tapaus perustuu IKB:n erityisiin ongelmiin, ja edellyttää kohdistettuja tukitoimenpiteitä, joihin vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevien valtiontukisääntöjen mukaan voidaan ryhtyä. Sen vuoksi kyseessä olevia toimenpiteitä ei voida todeta yhteismarkkinoille soveltuviksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.

(95)

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteet voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi rakenneuudistustueksi, koska ne täyttävät kaikki suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Sen vuoksi voidaan jättää tutkimatta, voitaisiinko toimenpiteitä käsitellä myös pelastustukina, minkä komissio oli jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä sulkenut pois riskisuojan peruuttamattoman luonteen vuoksi.

(96)

Komission käsityksen mukaan IKB oli suuntaviivojen 9 kohdan mukainen vaikeuksissa oleva yritys, joka ei olisi ilman KfW:n toimenpiteitä erittäin todennäköisesti kyennyt kestämään likviditeettikriisiä enää kovin pitkään. Uhkaavat tappiot olisivat johtaneet pankin sulkemiseen, joten suuntaviivojen 10 kohdan c alakohdan ehdot täyttyvät. Saksa ei ole kiistänyt tätä jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyä kantaa.

(97)

Tutkinta on vahvistanut, että rakenneuudistuksella palautetaan IKB:n pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Komission näkemyksen mukaan IKB:n myynti Lone Starille on ratkaisevan tärkeää, jotta esiin tulleet vaikeudet saadaan ratkaistua ja pankin talous voi kehittyä positiivisesti.

(98)

Lisäksi tutkimus on osoittanut, että IKB on kohdistanut toimintansa uudella tavalla. Se on luopunut tappiota tuottavista liiketoiminnoistaan eikä sijoita enää portfolioihin. Lisäksi pankki keskittyy jatkossa ydinliiketoimintaansa, keskisuuriin asiakkaisiin. Strukturoidun rahoituksen segmenttiin kuuluvat jäljellä olevat liiketoiminnot säilyvät yritysasiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. IKB luopuu kuitenkin [> 20] prosentista segmentistä ja koko kiinteistörahoituksen liiketoiminta-alueesta. Lisäksi IKB on ryhtynyt toimenpiteisiin riskinhallinnan parantamiseksi ja vähentänyt merkittävästi riskipositioitaan. IKB on toteuttanut suunnanmuutoksen edellyttämät sisäiset toimenpiteet.

(99)

Komissio ottaa lisäksi huomioon, että IKB:n rakenneuudistussuunnitelman tavoitteena on IKB:n pitkän aikavälin kannattavuuden kestävä palauttaminen. Suunnitelmasta, joka perustuu vakaisiin markkinoiden kehittymisennusteisiin, voi havaita, että valittu liiketoimintamalli toimisi. Tier-1-Ratio olisi vuonna 2011 […] prosenttia ja kustannus-tuottosuhde (cost/income ratio) […] prosenttia, mikä on myös merkki vakaasta liiketoimintasuunnitelmasta. Suhteellisen alhaista oman pääoman tuottoa – […] prosenttia vuonna 2012 – on tarkasteltava yhdessä IKB:n suhteellisen korkean Tier-1-Ration kanssa, joka on välttämätön puskuri. Komissio ottaa huomioon huomattavat kustannussäästötoimenpiteet, jotka on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2011 mennessä. Komissio tutki myös rakenneuudistussuunnitelman perustana olevat oletukset, eikä epäile niiden realistisuutta.

(100)

Rakenneuudistussuunnitelmasta käy ilmi, että IKB:n talouden myönteinen kehitys ja positiivinen oman pääoman tuotto ovat mahdollisia jopa kaikkein epäedullisimmassa tapauksessa. Myös tässä tapauksessa pankki voi saavuttaa […] prosentin Tier-1-Ration ja toimia näin vakaalla pohjalla.

(101)

Komissio ei enää epäile sitä, oliko tuki rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään. Komissio voi nyt päätellä, että tuki on rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään ja suuntaviivojen määräysten mukaisesti rakenneuudistuksesta maksetaan merkittävä osuus omista varoista, toisin sanoen yli 50 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista rahoitetaan itse.

(102)

Rakenneuudistuksen kustannukset käsittävät useita tappiollisia eriä (tappiot portfolioista, tappiot nousseista rahoituskustannuksista, tappiot liiketoiminta-alueiden vähenemisestä ja tappiot aktiivipositioiden myynnistä) sekä kustannuksia riskisuojan rakentamisesta, henkilöstön uudelleenjärjestelystä aiheutuvia kustannuksia, hallinnollisia kustannuksia sekä konsulttien ja asianajajien palkkioita. Komissio ei kyseenalaista sitä, että näiden kustannusten kokonaismäärä on [> 15] miljardia euroa, kuten johdanto-osan 50 kappaleessa esitetään. Komissio tunnustaa myös, että SIP 1:n jälleenrahoitus ja SIP 2:lle myönnetty ensisijainen luotto ovat rakenneuudistuskustannuksia, koska kyseiset instrumentit ovat välttämättömiä IKB:n pitkän aikavälin kannattavuuden palauttamiseksi. Näin ollen kokonaiskustannukset arvioidaan noin [> 17] miljardiksi euroksi.

(103)

IKB:n rakenneuudistus voidaan rahoittaa suuntaviivojen 43 kohdan mukaisesti tuilla, tuensaajien omilla varoilla, omaisuuserien myynnillä, osakkaiden varoilla ja markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella.

(104)

Huomattavan osan portfolioiden rakenneuudistuksesta rahoittaa yritys itse ja sen entiset osakkaat sekä nykyinen yksityinen osakas. Tähän rahoitusosuuteen kuuluvat ennen kaikkea pankkiyhdistysten osuus, IKB:n omat varat (47) ja Lone Starin toteuttama pääomankorotus. Liiketoiminnoista johtuvia tappioita ja kriisistä johtuvia liiketoimintojen supistuksia ei tosin voida katsoa omaksi rahoitusosuudeksi, sillä suuntaviivojen 43 kohdan mukaisesti kyseessä on oltava konkreettinen eli tosiasiallinen rahoitus. Tähän luokkaan kuuluva oma rahoitusosuus on näin ollen noin […] miljardia euroa ([> 20] %).

(105)

Jos tuotot vastasuoritteina toteutetuista myynneistä otetaan huomioon, oma rahoitusosuus kasvaa huomattavasti ja on vähintään 50 prosenttia. Tämä koskee aktiivipositioita, joiden nimellisarvo on [> 15] miljardia euroa (katso taulukko 4). Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä tätä määrää kokonaan omaksi rahoitukseksi. Ensinnäkin osa IKB Luxemburgin liiketoiminnoista käynnistetään uudelleen Düsseldorfissa ([…] miljardia euroa), joten kyseessä on vain osittainen myynti. Toiseksi osaa rahoitusvaroista ei hankita aktiivisella myynnillä, vaan ne saadaan kyseisen omaisuuserän erääntymisen tuloksena. Kolmanneksi on epäselvää, mistä arvosta aktiivipositiot voidaan purkaa. […]. Saksa on kuitenkin esittänyt riittävät perusteet komission vakuuttamiseksi siitä, että aktiivipositioiden aktiivinen purkaminen voi tuottaa ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa vähintään [< 5] miljardia euroa (48). Komissio seuraa tätä kehitystä varmistaakseen, että riittävän suuri omarahoitus toteutuu ja tuki tosiasiassa rajoittuu välttämättömään vähimmäismäärään.

(106)

Aktiivipositioiden myynnillä on kahtalainen vaikutus. Toisaalta riskipitoisten omaisuuserien määrä vähenee niin, että pääomaa vapautuu ja pääomakanta kasvaa. Toisaalta myynti parantaa likviditeettiä, jota voidaan käyttää rakenneuudistuksen rahoittamiseen tai likviditeettiperustan vahvistamiseen (49). Kuten jo edellisessä kohdassa todettiin, varat ovat osittain odotettavissa olevia pääomavirtoja, osa niistä on jo toteutunut ja osa toteutuu lähitulevaisuudessa. Vaikka odotettavissa olevat pääomavirrat, jotka voivat toteutua vasta vuonna 2011, ehtyisivät, ja käyttäen varovaista oletusta, että kaikkia odotettavissa olevia tuottoja ei voida täysin saavuttaa, komissio päättelee, että kilpailuoikeudellisesti moitteettoman rakenneuudistuksen edellyttämä vähintään 50 prosentin omarahoitusosuus on saavutettu.

(107)

Komissio on tehnyt tämän päätelmän jäljempänä esitettyjen seikkojen perusteella.

Taulukko 6

Oma rahoitusosuus

(108)

Komissio on tutkinnan jälkeen vakuuttunut, että riittäviä toimenpiteitä toteutetaan kilpailijoihin mahdollisesti kohdistuvien tuen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi mahdollisimman paljon.

(109)

Komissio toteaa, että IKB on luopunut kokonaisesta liiketoimintasegmentistä ja sen tuottavin liiketoimintasegmentti, strukturoidut rahoitustoiminnot, supistuu [20–30] prosenttia.

(110)

Komissio ei voi hyväksyä sitä, että valtaosa purkutoimenpiteistä (eli 18,3 miljardin euron portfoliosijoitusten purku) ilmoitetaan vastasuoritteiksi, koska purkutoimenpiteet ovat pitkän aikavälin kannattavuuden palauttamiseksi välttämättömiä. Kyseisiä toimenpiteitä ei voida suuntaviivojen 40 kohdan mukaisesti hyväksyä vastasuoritteiksi.

(111)

Tästä huolimatta muut vähennykset, joiden määrä on [> 10] miljardia euroa, vastaavat noin [25] prosenttia taseen loppusummasta portfoliosijoitusten vähentämisen jälkeen (eli [> 10] miljardia euroa 45,2 miljardista eurosta) (50). Vaikka portfoliosijoituksista luopumista ei voida hyväksyä vastasuoritteeksi, se vaikuttaa kuitenkin pankin kokoon ja sen liiketoimintoihin. Saksan ehdottamien toimenpiteiden perusteella IKB:n taseen loppusumma pienenee 47,2 prosenttia (eli 18,3 miljardia euroa portfoliosijoitusten osalta ja [> 10] miljardia euroa vastasuoritteiden osalta, vähennettynä […] miljardin euron kasvumarginaalilla taseen 63,5 miljardin euron loppusummasta).

(112)

Komissio huomauttaa lisäksi, että rakenneuudistuskauden loppuun (30 päivään syyskuuta 2011) mennessä tavoitteeksi asetettu taseen loppusumman supistaminen 33,5 miljardiin euroon varmistaa, että sulkemisia ja myyntejä ei mitätöidä käynnistämällä liiketoiminnot uudelleen pankin muissa osissa tai yksinkertaisesti siirtämällä ne toiseen paikkaan.

(113)

Lisäksi pankin entiset omistajat ja sen johto eivät enää ole mukana IKB:n liiketoiminnassa, mikä on tärkeä signaali moraalisen riskin torjumisessa. Pankki myytiin avoimen ja syrjimättömän menettelyn jälkeen, jossa pankkisektorilla toimivilla kilpailijoilla oli mahdollisuus ostaa pankki. Tämä on sinänsä jonkinlainen vastasuorite kilpailijoille tukien vuoksi aiheutuneesta kilpailuhaitasta.

(114)

Vastasuoritteet ovat kaiken kaikkiaan suhteessa IKB:n tukien aiheuttamaan kilpailua vääristävään vaikutukseen ja varmistavat, että haitalliset vaikutukset kaupankäynnin edellytyksiin lieventyvät mahdollisimman tehokkaasti.

(115)

Komissio on pidettävä ajan tasalla edellä mainittujen vastasuoritteiden täytäntöönpanon etenemisestä.

(116)

Komissio toteaa, että kyseessä olevat tukitoimenpiteet on toteutettu EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Komissio katsoo kuitenkin, että kyseiset toimenpiteet ovat rakenneuudistustukea, jonka voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät,

a)

Koko kiinteistörahoituksen liiketoimintasegmentti, joka käsittää sekä kotimaisen että kansainvälisen kiinteistörahoituksen, on lakkautettava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä ja purettava aktiivisesti (51) niin, että […] prosenttia myydään 30 päivään syyskuuta 2010 mennessä, lisäksi […] prosenttia on myytävä 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä ja loput on myytävä kunkin position erääntymisaikataulun mukaisesti. Purkaminen koskee myös yhtiöitä IKB Immobilien Management GmbH, IKB Projektentwicklungs GmbH Co. KG ja IKB Projektentwicklungsverwaltungsgesellschaft mbH (52).

b)

Tytäryhtiö IKB International SA Luxembourg on purettava aktiivisesti 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä. Vuoden 2009 maaliskuun 31 päivän jälkeen ei enää toteuteta uusia liiketoimia. Yritysasiakkaiden ja strukturoidun rahoituksen kannalta tärkeät liiketoiminnot on siirrettävä kyseisten tytäryhtiöiden liiketoimintasektoreilta IKB:hen.

c)

IKB Capital Corporation New York on purettava aktiivisesti 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä ja […] prosenttia sen luottosalkusta on myytävä 30 päivään syyskuuta 2010 mennessä. Vuoden 2008 joulukuun 31 päivän jälkeen ei enää toteuteta uusia liiketoimia.

d)

IKB AG:n liiketoiminnot Amsterdamissa on purettava aktiivisesti […] mennessä. Vuoden 2008 joulukuun 31 päivän jälkeen ei enää toteuteta uusia liiketoimia.

e)

50 prosentin osuus Movesta Lease and Finance GmbH:sta on myytävä 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä.

f)

Muut taseeseen alun perin kirjaamattomat, muut kuin strategiset aktiivipositiot, joiden nimellisarvo on 1,7 miljardia euroa (kirjanpitoarvo 31 päivänä maaliskuuta 2007), on purettava aktiivisesti 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä.