21.9.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 247/17

(1)

Tiettyjen nesteiden pakkaamisesta valmispakkauksiin tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä joulukuuta 1974 annetussa neuvoston direktiivissä 75/106/ETY (3) ja eräiden valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismäärien ja nimellistilavuuksien sallittuja valikoimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 15 päivänä tammikuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä 80/232/ETY (4) vahvistetaan nimellismäärät eräille nestemäisille ja muille valmiiksi pakatuille tuotteille; tarkoituksena on varmistaa direktiivien mukaisten tuotteiden vapaa liikkuvuus. Useimpien tuotteiden osalta sallitaan yhteisön nimellismäärien ohella kansalliset nimellismäärät. Joidenkin tuotteiden osalta kuitenkin vahvistetaan yhteisön nimellismäärät sallimatta kansallisten nimellismäärien käyttöä.

(2)

Kuluttajien mieltymysten muutokset samoin kuin valmiiksi pakattuihin tuotteisiin ja vähittäismyyntiin liittyvät innovaatiot yhteisön ja kansallisella tasolla ovat antaneet aihetta selvittää, onko voimassa oleva lainsäädäntö edelleen tarkoituksenmukainen.

(3)

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asiassa C-3/99 Cidrerie Ruwet 12 päivänä lokakuuta 2000 antamassaan tuomiossa (5), etteivät jäsenvaltiot saa kieltää sellaisen valmiiksi pakatun tuotteen saattamista markkinoille, joka poikkeaa yhteisön vahvistamista nimellistilavuuksista mutta joka on laillisesti valmistettu ja saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, jollei sellaisella kiellolla pyritä täyttämään kuluttajansuojaa koskevia pakottavia vaatimuksia, jollei kieltoa sovelleta erotuksetta sekä kotimaisiin tuotteisiin että tuontituotteisiin, jollei se ole välttämätön kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja jollei tätä päämäärää ole mahdollista saavuttaa yhteisön sisäistä kauppaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä.

(4)

Kuluttajansuojaa helpotetaan direktiiveillä, jotka on annettu direktiivien 75/106/ETY ja 80/232/ETY voimaantulon jälkeen. Niistä mainittakoon erityisesti kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa 16 päivänä helmikuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY (6). Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole niin jo tehneet, olisi harkittava, soveltavatko ne direktiiviä 98/6/EY pieniin vähittäisliikkeisiin.

(5)

Toimenpiteen vaikutusten arvioinnissa, jonka yhteydessä kuultiin laajasti kaikkia asiaan liittyviä tahoja, saatiin viitteitä siitä, että vapaasti valittavat nimellismäärät lisäävät useilla aloilla tuottajien vapautta valmistaa kuluttajien makumieltymysten mukaisia tuotteita ja tehostavat laatuun ja hinnoitteluun liittyvää kilpailua sisämarkkinoilla. Toisilla aloilla on kuitenkin asianmukaisempaa säilyttää toistaiseksi pakolliset nimellismäärät kuluttajien ja yritysten etuja silmällä pitäen.

(6)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi annettava kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille enemmän tietoa, jotta yksikköhinnat ymmärrettäisiin paremmin.

(7)

Näin ollen nimellismääriä ei yleisesti ottaen pitäisi säännellä yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla, vaan valmiiksi pakattuja tuotteita pitäisi voida markkinoida valinnanvaraisia nimellismääriä käyttäen.

(8)

Joillakin aloilla sääntelyn purkaminen saattaisi kuitenkin aiheuttaa suhteettoman suuria lisäkustannuksia etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Näillä aloilla olisikin mukautettava yhteisön nykylainsäädäntöä kokemusten perusteella ja etenkin pyrittävä varmistamaan, että yhteisön nimellismäärät vahvistetaan ainakin niille tuotteille, joita kuluttajille myydään eniten.

(9)

Koska pakollisten nimellismäärien säilyttämistä olisi pidettävä poikkeustapauksena, lukuun ottamatta viinejä ja tislattuja alkoholijuomia, joilla on erityisominaisuuksia, sitä olisi aika ajoin arvioitava uudelleen kokemusten perusteella, jotta voitaisiin vastata kuluttajien ja tuottajien tarpeisiin. Jos komissio toteaa sellaisilla aloilla, joilla pakolliset nimellismäärät saatetaan säilyttää, markkinahäiriön ja/tai epävakautta kuluttajien, erityisesti muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien, käyttäytymisessä, se voi harkita, voitaisiinko jäsenvaltioille antaa lupa jatkaa siirtymäkausia ja säilyttää etenkin pakollisten vakiokokojen suosituimmat pakkauskoot.

(10)

Jäsenvaltioissa, joissa valmiiksi pakattu leipä muodostaa suuren osuuden tavanomaisesta kulutuksesta, pakkauskoon ja leivän painon välillä on voimakas vastaavuus. Tämä direktiivi ei vaikuta valmiiksi pakatun leivän, kuten ei muidenkaan valmiiksi pakattujen tuotteiden, olemassa oleviin perinteisesti käytettyihin pakkauskokoihin, ja niitä voidaan edelleen käyttää.

(11)

Avoimuuden lisäämiseksi olisi kaikki valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä annetut säännökset kerättävä yhteen ja samaan säädökseen ja tästä johtuen kumottava direktiivit 75/106/ETY ja 80/232/ETY.

(12)

Kuluttajansuojan, etenkin muita heikommassa asemassa oleville kuluttajille kuten vammaisille ja ikääntyneille tarjottavan suojan vahvistamiseksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota kulutustuotteiden pakkausmerkinnöissä annettaviin painoa ja tilavuutta koskeviin tietoihin ja parannettava niiden luettavuutta ja näkyvyyttä esillepanoltaan tavanomaisissa valmiiksi pakatuissa tuotteissa.

(13)

Direktiivissä 75/106/ETY vahvistetaan tietyille nestemäisille tuotteille vastaavat metrologiset vaatimukset kuin tiettyjen tuotteiden pakkaamista valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan tapahtuvaa täyttöä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä tammikuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/211/ETY (7). Direktiiviä 76/211/ETY olisi siksi muutettava sisällyttämällä sen soveltamisalaan ne tuotteet, joihin nykyisin sovelletaan direktiiviä 75/106/ETY.

(14)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkistamaan ne.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, kun otetaan huomioon, että on kumottava yhteisön tasolla vahvistettuja yksikkömääriä ja huolehdittava yhteisön tasolla vahvistettujen nimellismäärien yhtenäisestä soveltamisesta silloin kun niitä tarvitaan, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen,