4.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/55

(1)

Komissio vastaanotti 2 päivänä joulukuuta 2005 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, jonka teki Euroopan kemianteollisuuden neuvosto (CEFIC), jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia yhteisön koko pentaerytritolin tuotannosta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö pentaerytritolin polkumyynnistä Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Venäjältä, Turkista, Ukrainasta ja Amerikan Yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’, ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 17 päivänä tammikuuta 2006, jolloin menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus (2) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijälle, yhteisön tuottajille sekä niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden viejämaiden edustajille, joita menettelyn aloittaminen koskee. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Valituksen tehneet tuottajat, muut yhteisön tuottajat, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, käyttäjät ja tavarantoimittajat ilmaisivat kantansa asiasta. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Jotta Kiinassa ja Ukrainassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten Kiinan ja Ukrainan viranomaisille sekä niille näissä kahdessa maassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Yksi kiinalaisyritys pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että se ei tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä. Ainoa ukrainalaistuottaja pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua.

(7)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voitaisiin Kiinassa toimivien viejien/tuottajien osalta käyttää otantaa. Koska ainoastaan yksi yritys toimi yhteistyössä ja ilmaisi halukkuutensa olla mukana otoksessa, otannan käytöstä päätettiin kuitenkin luopua.

(8)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin kolmelta yhteisön tuottajalta, joista yhdellä on kaksi tuotantolaitosta, kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta, viideltä käyttäjältä, yhdeltä tavarantoimittajalta, yhdeltä Kiinassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä Turkissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä Ukrainassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja mahdollisessa vertailumaassa Chilessä toimivalta tuottajalta, joka oli halukas yhteistyöhön.

(9)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(10)

Niille Kiinassa ja Ukrainassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata, tässä tapauksessa Chileä, koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on pentaerytritoli, jäljempänä ’penta’, joka luokitellaan CN-koodiin 2905 42 00. Se on hajuton, valkoinen, kiteinen ja kiinteä yhdiste, jota tuotetaan formaldehydistä ja asetaldehydistä, ja se on alkydihartsien tuotannossa eniten käytetty polyoli kaikkialla maailmassa. Tärkeimmät raaka-aineet ovat metanoli, jota käytetään formaldehydin tuotannossa, asetaldehydi ja natriumhydroksidi.

(13)

Alkydihartsit, joita käytetään lähinnä pinnoitteissa, muodostavat 60–70 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen loppukäytöstä. Muita käyttökohteita ovat jäähdytyskompressorien synteettiset voiteluaineet, liimoissa tartunta-aineina käytettävät hartsiesterit ja pentaerytritolitetranitraatti (PETN).

(14)

Maailmassa tuotetaan kolmea päälaatua, joista tavallisin on monolaatua oleva penta. Muut kaksi laatua ovat tekninen laatu ja nitrauslaatu. Laatuluokka riippuu puhtausasteesta, joka määrittyy mono- ja dipentaerytriolipitoisuuden mukaan. Esimerkiksi pentan mono-laadussa monopentaerytriolipitoisuus on 98 prosenttia ja teknisessä laadussa 87. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tuotantoprosessi on tavallisimmilla pentalaaduilla suurelta osin sama, ja näin ollen tuotantokustannusten on todettu olevan samat kaikilla eri laaduilla. Lisäksi havaittiin, että kaikilla laaduilla on samat kemialliset ja fyysiset perusominaisuudet ja että niitä käytetään periaatteessa samoihin tarkoituksiin.

(15)

Pentan monolaatua ja teknistä laatua toimitetaan muutamassa harvassa tapauksessa myös mikronoidussa muodossa, mikä tarkoittaa sitä, että tuote jauhatetaan tuotantoprosessin jälkeen. Kemiallisesti ajatellen mikronoitu penta on täsmälleen sama tuote, mutta jauhatuksen takia sen kustannukset ja myyntihinta ovat hieman korkeammat.

(16)

Turkkilainen vientiä harjoittava tuottaja vastusti kaikki kolme laatua (mono, tekninen ja nitrauslaatu) yhdistävän yhden pentalajin käyttämistä. Se vaati, että erityisesti mikronoitu penta olisi katsottava eri lajiksi. Tämä vaatimus voitiin hyväksyä, ja mikronoitu penta, joka edustaa hyvin pientä osaa yhteisön tuotannonalan tuotannosta ja jota ei viedä yhteisöön yhdestäkään asianomaisesta maasta, jätettiinkin tässä tutkinnassa pois tuotevalikoimasta. Katsottiin kuitenkin, että kolmea tuotettua laatua ei ole mitään syytä erotella eri lajeihin, koska niiden kustannus- ja hintataso on aivan sama. On myös korostettava, että penta on mitä suuressa määrin hyödyke, jota loppukäyttäjä pitää yhtenä ja samana tuotteena. Siksi tämä vaatimus hylättiin ja pysyteltiin yhdessä lajissa.

(17)

Kun otetaan huomioon tuotteen fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet, tuotantoprosessi ja se, että kuluttaja voi korvata keskenään tuotteen eri lajeja, todettiin, että kaikki pentalaadut muodostavat tässä menettelyssä yhden tuotteen.

(18)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella, asianomaisissa maissa tuotetulla ja niiden kotimarkkinoilla ja Japanin (jota alun perin harkittiin vertailumaaksi) kotimarkkinoilla myytävällä pentalla sekä yhteisön tuotannonalan tuottamalla ja yhteisössä myydyllä pentalla havaittiin olevan samat kemialliset ja fyysiset perusominaisuudet ja käyttötavat.

(19)

Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(20)

Yleiset menetelmät kuvataan seuraavassa. Siten tuonnempana esitettävissä asianomaisiin maihin liittyvää polkumyyntiä koskevissa päätelmissä kuvataan ainoastaan kulloinkin kyseessä olevaan viejämaahan liittyviä seikkoja.

(21)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti selvitettiin ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan pentan kotimarkkinamyynti edustavaa eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan yhteisöön viemästä kokonaismäärästä.

(22)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kotimarkkinoilla edustavassa määrin myydyn pentan myynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä; tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kyseisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjen tuotantokustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myydyn pentan määrä oli yli 80 prosenttia kokonaismyyntimäärästä ja kun painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perusteena käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tutkimusajanjakson aikaisen kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos pentan kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus pentan kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(23)

Tapauksissa, joissa pentan kannattavan myynnin osuus tuotteen kokonaismyyntimäärästä oli alle 10 prosenttia, tuotteen myyntiä pidettiin riittämättömänä eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi. Kun tuottajan myymän pentan kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää.

(24)

Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvon laskemisen perustana olivat kunkin tuottajan omat valmistuskustannukset, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voitto.

(25)

Tämän vuoksi komissio tutki, voitiinko kullekin asianomaiselle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevia tietoja pitää luotettavina.

(26)

Tosiasiallisia kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskuluja pidettiin luotettavina, jos asianomaisen yrityksen kotimarkkinamyynnin määrää voitiin pitää perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaisesti edustavana. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen kotimarkkinamyynnin perusteella.

(27)

Kaikissa tapauksissa, joissa kyseiset edellytykset eivät täyttyneet, komissio tutki, voitiinko käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti alkuperämaan kotimarkkinoiden muita viejiä tai tuottajia koskevia tietoja. Jos oli käytettävissä ainoastaan yhtä vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevia luotettavia tietoja, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaista keskiarvoa ei kyetty määrittämään ja tällöin tutkittiin, täyttyivätkö perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaiset edellytykset eli voitiinko kyseisen viejän tai tuottajan yhteydessä käyttää saman yleisen luokan tuotteiden tuotantoa ja myyntiä koskevia tietoja. Jos kyseisiä tietoja ei ollut käytettävissä tai jos tuottaja ei niitä toimittanut, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti eli muuta hyväksyttävää menetelmää käyttäen.

(28)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(29)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisia oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

(30)

Kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisen vertailun perusteella.

(31)

Ainoa tiedossa ollut vientiä harjoittava tuottaja vastasi kyselylomakkeeseen.

(32)

Tuottajan samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla oli kokonaisuudessaan edustavaa, ja koko myynnin voitiin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(33)

Lisäksi havaittiin, että kotimarkkinahinnat vaihtelivat merkittävästi myyntikuukauden mukaan.

(34)

Edellä mainitun perusteella ja tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvon ottamiseksi asianmukaisesti huomioon tutkimusajanjaksolla katsottiin, että tässä tapauksessa tarkasteltavana olevalle tuotteelle on aiheellista määrittää kuukausittainen normaaliarvo.

(35)

Kunkin kuukauden kotimarkkinahintojen katsottiin soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi. Näin ollen normaaliarvo määritettiin Turkin kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson kunakin kuukautena riippumattomien asiakkaiden tosiasiallisesti maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(36)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille. Näin ollen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(37)

Koska normaaliarvo vaihteli tutkimusajanjaksolla, asianmukaisen vertailun takaamiseksi katsottiin aiheelliseksi määrittää painotettu keskimääräinen vientihinta kullekin kuukaudelle tutkimusajanjaksona.

(38)

Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, pakkaus- ja luottokustannusten erojen sekä alennusten, palkkioiden ja hyvitysten huomioon ottamiseksi.

(39)

Havaittiin, että ilmoitetut vakuutuskustannukset, myönnetyt hyvitykset ja pakkauskulut erosivat hieman vientiä harjoittajan tuottajan kirjanpidon sisältämistä tiedoista. Oikaisujen määrää korjattiin vastaavasti.

(40)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vientiä harjoittava tuottaja maksoi merkittävän summan konsulttipalveluista. Yritys totesi, että kyseiset maksut eivät ole oikaisuperuste eikä niitä siksi pitäisi vähentää vientihinnasta eikä kotimarkkinahinnasta. Havaittiin kuitenkin, että kyseinen menoerä vaikutti tarkasteltavana olevan tuotteen kustannuksiin ja hintoihin ja tämän myötä hintojen vertailtavuuteen. Siksi kustannukset kohdennettiin niitä vastaavan myynnin määrän perusteella (kotimarkkinamyynti, myynti yhteisössä ja myynti kolmansiin maihin) ja vähennettiin myyntihinnasta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettuna oikaisuna.

(41)

Luotoista aiheutuneiden kustannusten osalta ilmoitettu korkoprosentti tutkimusajanjaksolla ei vastannut yritykselle tosiasiallisesti koituneita lyhyen ajan rahoituskustannuksia. Siksi luotoista aiheutuneet kustannukset oikaistiin vastaavasti.

(42)

Koska vientihintojen vaihtelua ajanjaksojen mukaan oli selkeästi havaittavissa, katsottiin, että tämä tekijä olisi otettava huomioon polkumyyntimarginaalia määritettäessä. Vertailu tehtiinkin siten, että tarkasteltavana olevan tuotteen painotettua keskimääräistä vientihintaa ja painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kuukausittain.

(43)

Edellä kuvatun perusteella todettiin, että yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla oli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa pienempi.

(44)

On huomattava, että polkumyyntimarginaali olisi ollut vähimmäistasoa myös, jos vertailu olisi suoritettu painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja yksittäisten vientitapahtumien välillä. Tällaista vertailua ei kuitenkaan pidetty asianmukaisena. Vientihinnat todellakin vaihtelivat selkeästi kuukausittain (tutkimusajanjakson eri kuukausina vientihinnassa oli jopa 20 prosentin ero, ja hinta oli huomattavasti alempi touko–lokakuussa 2005), ja kuukausittaisissa normaaliarvoissa oli sama suuntaus. Tämä kehityskulku johtui siitä, että tärkeimpien raaka-aineiden hinta kehittyi samalla tavoin ja niiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista on merkittävä. Näin ollen johdanto-osan 42 kappaleessa esitetty menetelmä osoittaisi täysimääräisen polkumyynnin harjoittamisen.

(45)

Koska yhteistyöhön osallistunut vientiä harjoittava tuottaja vastasi kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Turkista yhteisöön, ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä.

(46)

Näin ollen menettely olisi päätettävä Turkin osalta perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(47)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan normaaliarvo on Kiinasta ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(48)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(49)

Yksi Kiinassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palautti sitä koskevan hakemuslomakkeen annetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kyseisen yrityksen toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä kaikki ne markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina.

(50)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yrityksen markkinatalouskohtelua koskeva hakemus oli hylättävä, koska yritys ei täyttänyt edellä mainittuja edellytyksiä i–iii.

(51)

Koska suurimmat osakkaat ovat valtion omistuksessa olevia yrityksiä ja niiden nimittämillä johtajilla on suhteeton ja määräysvallan vakiinnuttava lukumäärä paikkoja hallituksessa, todettiin, että valtio pystyi merkittävästi vaikuttamaan yrityksen liiketoimintaa koskeviin päätöksiin päivittäisjohtamisesta, voitonjaosta, uusien osakkeiden liikkeellelaskemisesta, pääomakorotuksista, yhtiöjärjestyksen muuttamisesta ja yhtiön purkamisesta, ja näin ollen päätöksiä ei tehty markkinaolosuhteiden perusteella.

(52)

Yrityksen kirjanpito ei myöskään kuvastanut sen todellista taloudellista tilannetta, sillä yritys oli jakanut käyttöomaisuuden poistoja perusteettomasti uudelleen, mikä rikkoo IAS-standardeja 1–13. Tämä yhdessä sen seikan kanssa, että yrityksen tilintarkastajat eivät esittäneet varaumia tai selityksiä todetuista käytännöistä, on selkeästi kansainvälisten tilinpäätösstandardien vastaista.

(53)

Yritys ei kyennyt antamaan minkäänlaista selitystä siitä, minkä perusteella alkuperäisen omaisuuden arvottaminen oli tehty. Yritys ei myöskään voinut esittää minkäänlaista tositetta virastorakennuksen vuokranmaksusta. Nämä puutteet osoittivat, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä esiintyi.

(54)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, ja niille osapuolille, joita asia suoraan koskee, annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä mainituista päätelmistä. Huomautuksia ei kuitenkaan esitetty. Myös yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, ja se oli samaa mieltä markkinatalouskohtelun määrittämisestä.

(55)

Edellä esitetyn perusteella todettiin, että kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua.

(56)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset yksilöllisen kohtelun myöntämiseksi.

(57)

Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, jolle markkinatalouskohtelua ei voitu myöntää, haki myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että sille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Mutta kuten johdanto-osan 51 kappaleessa todetaan, valtion havaittiin vaikuttavan yrityksen hallituksessa olevien edustajiensa kautta merkittävästi vientihintoihin ja -määriin sekä myyntiehtoihin, mistä syystä niistä ei katsottu voitavan päättää vapaasti. Lisäksi valtion tällainen puuttuminen yrityksen päivittäisjohtamiseen merkitsee sitä, että toimenpiteiden kiertämisen vaaraa ei voitaisi sulkea pois, jos kyseiselle viejälle myönnettäisiin yksilöllinen tulli.

(58)

Koska todettiin, että kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei täyttänyt kaikkia edellytyksiä yksilöllisen kohtelun myöntämiseksi perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö oli hylättävä.

(59)

Ainoa Ukrainassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja, joka toimi yhteistyössä eikä pyytänyt markkinatalouskohtelua, pyysi pelkkää yksilöllistä kohtelua. Ukrainassa ei kuitenkaan ole tiedossa muita tunnettuja pentan tuottajia, minkä vahvistaa se, että yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittama pentan vienti Ukrainasta yhteisöön on yhtä suuri kuin Eurostatin ilmoittama määrä. Näin ollen katsottiin tarpeettomaksi määrittää, pitäisikö kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntää yksilöllinen kohtelu, sillä joka tapauksessa otettaisiin käyttöön yksi koko maata koskeva tulli.

(60)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien hintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(61)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää vertailumaana Japania määrittäessään normaaliarvoa Kiinan ja Ukrainan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta. Yksikään asianomainen osapuoli ei vastustanut ehdotusta.

(62)

Komissio otti yhteyden Japanissa toimivaan tiedossa olevaan pentan tuottajaan ja pyysi sitä tekemään yhteistyötä tässä menettelyssä. Yhteistyöhalukkuutta ei kuitenkaan ilmennyt.

(63)

Maita, joita tämä menettely koskee, ei valittu, koska ne eivät olleet halukkaita yhteistyöhön tai koska niiden kotimarkkinat olla vääristyneet harjoitetun polkumyynnin takia. Siksi komissio pyysi yhteistyöhön kaikkia muita tiedossa olevia tuottajia muissa maissa, joissa pentaa tuotetaan: Chilessä, Taiwanissa, Brasiliassa ja Korean tasavallassa.

(64)

Chilessä toimiva tuottaja suostui ainoana yhteistyöhön. Vaikka Chilessä toimii vain yksi tuottaja, pentan Chilen kotimarkkinoilla oli tutkimusajanjaksolla merkittävästi kilpailua Kiinasta, Taiwanista, Yhdysvalloista, Ruotsista ja Korean tasavallasta tulevan tuonnin takia, sillä voimassa ei ollut kiintiöitä eikä muitakaan määrällisiä tuontirajoituksia.

(65)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että Chile oli perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopivin ja tarkoituksenmukaisin vertailumaa.

(66)

Kyseiselle tuottajalle lähetettiin näin ollen kyselylomake, jossa pyydettiin tietoja samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoiden myyntihinnoista ja tuotantokustannuksista, ja vastauksessa annetut tiedot varmennettiin tarkastuskäynnillä.

(67)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteistyöhön osallistunut turkkilainen vientiä harjoittava tuottaja ei harjoittanut polkumyyntiä. Turkin pentamarkkinoilla ei ollut ilmeisiä vääristymiä, ja turkkilaisten tuottajien käyttämät tuotantoprosessit ja raaka-aineet ovat lähempänä kiinalaisten ja ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämiä.

(68)

Näin ollen pääteltiin, että Turkki voisi olla sopiva vertailumaa tässä menettelyssä.

(69)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaassa toimivalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella.

(70)

Normaaliarvo määritettiin edellä olevien 32–35 kappaleiden mukaisesti.

(71)

Kiinalaisten ja ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynti yhteisöön suuntautui kokonaisuudessaan suoraan yhteisössä sijaitseville riippumattomille asiakkaille, ja siksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(72)

Koska todettiin, että keskimääräinen normaaliarvo koko tutkimusajanjaksolle ei ollut edustava edellä 33–37 kappaleissa mainituista syistä, määritettiin kuukausittaiset keskimääräiset vientihinnat.

(73)

Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkikulujen huomioon ottamiseksi aina, kun se oli perusteltua.

(74)

Kunkin sellaisen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa, jolle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, vertailumaalle määritettyä normaaliarvon painotettua kuukausittaista keskiarvoa verrattiin yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen painotettuun kuukausittaiseen keskiarvoon, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(75)

Eurostatin tietojen mukaan Kiinan tapauksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viemän pentan määrä oli huomattavasti alle 70 prosenttia Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuodun pentan kokonaismäärästä. Kiinassa toimivien yhteistyöhön osallistumattomien viejien polkumyyntimarginaali oli siksi määritettävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Näin ollen katsottiin tarpeelliseksi määrittää polkumyyntimarginaali yhteistyöhön osallistuneen tuottajan alhaisimmilla polkumyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin perusteella. Tämän menetelmän käyttöä pidettiin tarpeellisena myös siksi, että haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen ja koska ei ollut viitteitä siitä, että jokin yhteistyöhön osallistumaton osapuoli olisi harjoittanut polkumyyntiä alhaisemmalla hinnoilla.

(76)

Tästä syystä laskettiin koko maata koskeva keskimääräinen polkumyyntimarginaali käyttämällä painotuskertoimena kummankin viejäryhmän eli yhteistyössä toimineiden ja yhteistyöhön osallistumattomien viejien CIF-arvoa.

(77)

Kuten edellä 59 kappaleessa selostetaan, tiiviin yhteistyön myötä Ukrainan tapauksessa katsottiin aiheelliseksi vahvistaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali samalle tasolle kuin yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(78)

Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(79)

Yksikään Venäjällä tai Yhdysvalloissa toimiva tuottaja ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa. Tämän seurauksena ja koska muuta soveltuvaa perustetta ei ollut, maanlaajuinen polkumyyntimarginaali määritettiin alustavasti perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti saatavissa olevien tietojen perusteella eli valituksessa olevien tietojen mukaan.

(80)

Polkumyyntimarginaalit ovat ilmaistuina prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana seuraavat:

(81)

Tutkimuksessa todettiin, että samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä viisi tuottajaa, joista yhdellä on kaksi tuotantolaitosta. Valitus tehtiin näistä kahden tuottajan puolesta. Menettelyn aloittamisen jälkeen kolmas tuottaja päätti tukea sitä toimimalla täydessä yhteistyössä tutkimuksessa. Loput kaksi tuottajaa toimittivat yleistietoja tuotannostaan ja myynnistään ja ilmaisivat tukensa menettelylle.

(82)

Näin ollen yhteisön tuotannon määrä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi määritettiin alustavasti laskemalla yhteen yhteistyössä toimineiden yhteisön kolmen tuottajan tuotantomäärät sekä kahden muun tuottajan tuotantomäärät niiden toimittamien tietojen mukaisesti. Tämän perusteella samankaltaisen tuotteen tuotantomäärä yhteisössä oli tutkimusajanjakson aikana 115 609 tonnia.

(83)

Tutkimuksessa täydessä yhteistyössä toimineiden yhteisön kolmen tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta yhteisössä oli yli 94 prosenttia. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(84)

Yhteisön kulutus määritettiin laskemalla yhteen tiedossa olevien tuottajien yhteisössä myymät määrät ja kyseessä olevaan CN-koodin luokiteltava tuonti kaikista kolmansista maista Eurostatin tietojen mukaisesti. Tältä osin olisi huomattava, että vain toinen kahdesta valituksen tekijöihin kuulumattomasta yhteisön tuottajasta toimitti myyntiluvut koko tarkastelujaksolta. Toisen tuottajan myyntilukuja ei siis otettu huomioon, sillä ne kattoivat pelkästään tutkimusajanjakson. Koska kyseiset myyntimäärät olivat pienet, niiden poisjättäminen ei vaikuttanut kokonaiskuvaan. Kuten seuraavasta taulukosta ilmenee, tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kulutus yhteisössä supistui 12 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kysyntä pysyi vakaana vuosina 2003–2004, kun taas tutkimusajanjaksolla se putosi 9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

(85)

Komissio tutki, olisiko Kiinasta, Yhdysvalloista, Turkista, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan pentan tuonnin vaikutuksia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. On muistettava, että tuonnin Turkista ei havaittu tapahtuvan polkumyyntihinnoin, ja siksi menettely olisi päätettävä Turkista tuonnin osalta.

(86)

Kullekin neljälle jäljellä olevalle maalle (Turkin poisjättämisen jälkeen) määritetyt keskimääräiset polkumyyntimarginaalit olivat perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suuremmat, eikä yhdestäkään asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ollut perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöistä (tutkimusajanjaksona Kiinan markkinaosuus oli 1,8 prosenttia, Venäjän 1,5 prosenttia, Ukrainan 3,7 prosenttia ja Yhdysvaltojen 1,9 prosenttia).

(87)

Tuonti Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta kasvoi huomattavasti tarkastelujaksolla, ja hinnat alittivat vastaavasti selkeästi yhteisön tuotannonalan hinnat.

(88)

Kuten edellä todetaan, on vahvistettu, että kyseisistä maista tuotavalla tarkasteltavana olevalla tuotteella ja yhteisön tuottajien yhteisössä valmistamalla ja myymällä samankaltaisella tuotteella on samat tekniset, fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Lisäksi kaikkia tuotteita myydään samanlaisten myyntikanavien kautta samoille asiakkaille, joten tuotteet kilpailevat keskenään.

(89)

Todettiin, että tuonti Yhdysvalloista ei tapahtunut yhteisön tuotannonalan hintoja matalammilla hinnoilla (katso johdanto-osan 141 kappale jäljempänä). Itse asiassa Yhdysvalloissa toimivien viejien hinnoittelu vaikutti täysin erilaiselta kuin muiden asianomaisten maiden viejien. Yhdysvallat pystyikin kasvattamaan markkinaosuuttaan yhteisön markkinoilla muita kolmea maata korkeammilla hinnoilla. Tämä voi selittyä sillä, että yksi Yhdysvalloissa toimiva vientiä harjoittava tuottaja on menestynyt erittäin hyvin eräällä toisella markkinalohkolla, jolla korkeammat hinnat ovat mahdolliset. Näissä olosuhteissa katsottiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin kumulatiivinen arviointi Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa ei ollut tarkoituksenmukaista ottaen huomioon Yhdysvalloista tulevan tuonnin ja toisaalta asianomaisista kolmesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja toisaalta yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuolosuhteet.

(90)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien pentan tuonnin kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyivät.

(91)

Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi Eurostatin mukaan huomattavasti 1 235 tonnista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 5 136 tonniin. Näiden maiden yhteenlaskettu markkinaosuus kasvoi tasaisesti 1 prosentista 7 prosenttiin samana aikana. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että kulutus oli laskussa.

(92)

Hintatiedot asianomaisten kolmen maan tuonnin kokonaismäärän osalta ovat peräisin Eurostatilta. Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin keskimääräisten hintojen kehittyminen. Tarkastelujakson aikana nämä hinnat laskivat 13 prosenttia.

(93)

Hinnan alittavuuden määrittämistä varten komissio tarkasteli tutkimusajanjakson ajalta olevia tietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle, eli huomioon ei otettu yhteisössä syntyneitä rahtikustannuksia, ja joista vähennettiin alennukset ja hyvitykset. Näitä hintoja verrattiin asianomaisten kolmen maan tuontihintoihin. Venäjä ei toiminut yhteistyössä, joten sen osalta painotettu keskimääräinen vientihinta on peräisin Eurostatilta. Kiinan ja Ukrainan osalta hintoja verrattiin yhteistyöhön osallistuvien tuottajien veloittamiin vientihintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta yhteisön rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut. Hintojen katsottiin olevan edustavia kummassakin tapauksessa, sillä Ukrainassa toimii vain yksi pentan tuottaja ja Kiinan osalta yhteistyöhön osallistuneen tuottajan viennin osuus pentan koko viennistä Kiinasta yhteisöön on noin puolet.

(94)

Tämä vertailu osoitti, että hintojen alittavuuden painotettu keskimääräinen marginaali oli tutkimusajanjaksolla Kiinan osalta 11,3 prosenttia, Ukrainan osalta 6,2 prosenttia ja Venäjän osalta 11,9 prosenttia.

(95)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja tunnusluvut, joilla oli tarkasteluaikana yhteyttä tuotannonalan tilanteeseen.

(96)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuotanto laski 3 prosenttia. Vuoden 2004 kasvu johtui yhden tuottajan tuotantokapasiteetin kasvusta. Tuotantomäärien kehitys oli seuraavanlainen:

(97)

Tuotantokapasiteetti määritettiin yhteisön tuotannonalan omistamien tuotantoyksiköiden nimellisen kapasiteetin perusteella ottaen huomioon keskeytykset tuotannossa. Tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 6 prosenttia. Kasvu tapahtui lähinnä vuonna 2004 ja johtui toisaalta erään tuottajan onnistuneesta tuotannon pullonkaulojen poistamisesta ja toisaalta saman tuottajan toisen tuotantolaitoksen uudelleenorganisoinnista.

(98)

Tuotantomäärien vähenemisen ja kapasiteetin hienoisen kasvun tuloksena kapasiteetin käyttöaste laski 95 prosentista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 87 prosenttiin.

(99)

Varastot kasvoivat tarkastelujaksolla yli kaksinkertaisiksi, mikä kuvastaa tuotannonalan lisääntyviä vaikeuksia myydä tuotteitaan yhteisön markkinoilla.

(100)

Yhteisön tuotannonalan pentan myynti riippumattomille asiakkaille yhteisön markkinoilla väheni tasaisesti 64 663 tonnista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 54 543 tonniin eli 16 prosenttia. Myyntimäärät laskivat siten jyrkemmin kuin yhteisön kulutus, joka siis kutistui 12 prosenttia samana aikana, kuten edellä todetaan. Näin ollen tuotannonala menetti markkinaosuuttaan 3 prosenttiyksikköä. Markkinaosuus laski 78 prosentista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 75 prosenttiin.

(101)

Keskimääräinen myyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla aleni 11 prosentilla tarkastelujakson aikana. Hinnat nousivat lievästi vuosina 2002–2003, minkä jälkeen ne laskivat jälleen ja olivat ennätyksellisen matalat tutkimusajanjaksolla, 1 040 euroa/tonni.

(102)

Hintojen lasku tarkastelujaksolla kuvastaa yhteisön tuotannonalan pyrkimystä kilpailla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa. Nykyinen hintataso on kuitenkin kestämätön, sillä pysyäkseen markkinoilla yhteisön tuotannonalan on pakko myydä alle tuotantokustannusten.

(103)

Yhteisön tuotannonalan tuottavuus laski tarkastelujakson aikana jyrkästi 12,6 prosentista vuonna 2002 tutkimusajanjakson –11,5 prosenttiin. Vuonna 2004 yhteisön tuotannonala onnistui vielä tuottamaan hieman voittoa, mutta tilanne muuttui ratkaisevasti tutkimusajanjaksolla, jolloin alkoi syntyä tappioita. Suurin syy tälle kehitykselle on se, että tuotantokustannuksista noin 25 prosenttia muodostavien raaka-aineiden, erityisesti metanolin, hinnannousua ei voitu siirtää loppukäyttäjille asianomaisista maista tulevan tuonnin matalan hintatason takia.

(104)

Myös kassavirta heikkeni tarkastelujakson aikana kannattavuuden laskua seuraten ja kääntyi tutkimusajanjaksolla negatiiviseksi. Tappiollisen kassavirran absoluuttisen tason aleneminen jakson lopussa johtui tuotanto- ja myyntimäärien pienenemisestä.

(105)

Investointien kehitys oli tarkastelujakson aikana positiivinen. Suurimmat investoinnit tehtiin kuitenkin vuonna 2003, kun yhteisön tuotannonala oli vielä kannattava. Tutkimusajanjaksolla yksi tuottaja investoi tuotannon pullonkaulojen poistamiseen ja toinen tuottaja tuotantovälineiden uusimiseen ympäristövaatimuksia vastaaviksi.

(106)

Sijoitetun pääoman tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannon ja myynnin osalta oli tutkimusajanjaksolla tappiollinen ja pieneni huomattavasti tarkastelujaksolla, mikä vastasi edellä mainittua kannattavuuden negatiivista kehityssuuntausta.

(107)

Ei ollut mitään viitteitä siitä, että yhteisön tuotannonalalla, joka koostuu myös muita tuotteita valmistavista suurista yrityksistä, olisi ollut vaikeuksia hankkia pääomaa toimintaansa varten, ja näin ollen pääteltiin, että yhteisön tuotannonala kykeni hankkimaan pääomaa toimintaansa koko tarkastelujakson ajan.

(108)

Työllisyys, tuottavuus ja palkat kehittyivät seuraavasti:

(109)

Työntekijöiden määrä lisääntyi tarkastelujaksolla 3 prosenttia. Tämä johtui siitä, että yksi yhteisön tuottaja suoritti uudelleenorganisoinnin ja järjesti pentan tuotannossa työskentelevän henkilökuntansa yrityksen sisällä uudelleen, vaikka yrityksen työllistämien henkilöiden määrä pysyikin kokonaisuutena samana. Työntekijämäärän hienoisen kasvun ja tuotantomäärien laskun takia tuottavuuden suuntaus oli tarkastelujaksolla negatiivinen.

(110)

Keskipalkka työntekijää kohti nousi tarkastelujaksolla 4 prosenttia, mikä on vähemmän kuin inflaation kasvuvauhti samana aikana.

(111)

Tarkastelujaksolla yhteisön kulutus pieneni 12 prosenttia ja yhteisön tuotannonalan myynti supistui 16 prosenttia, kun samanaikaisesti Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi yli 300 prosenttia ja Yhdysvalloista yli 700 prosenttia. Tämä johti siihen, että yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, kun taas tuojat kasvattivat omaansa.

(112)

Kiinan, Venäjän, Ukrainan ja Yhdysvaltojen polkumyyntimarginaalit on ilmoitettu edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Ne ovat selvästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(113)

Yhteisön tuotannonala ei ole elpymässä aikaisemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista, koska vastaavia tutkimuksia ei ole ennen tehty.

(114)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi osoittaa, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni merkittävästi vuoden 2002 jälkeen ja oli huonoimmillaan tutkimusajanjaksolla, jolloin tuotannonala teki 11,5 prosentin tappion.

(115)

Vähenevän kulutuksen seurauksena tarkastelujaksolla yhteisön tuotanto supistui 3 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste 8 prosenttia samana aikana. Myynti yhteisön markkinoilla kutistui 16 prosenttia määrällisesti ja 25 prosenttia arvon osalta. Tämä kehitys näkyi myös kasvaneina varastoina, jotka lähes kaksinkertaistuivat tarkastelujaksolla. Tämä johti markkinaosuuden supistumiseen 78 prosentista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 75 prosenttiin. Keskimääräiset yksikköhinnat nousivat tarkastelujaksolla 11 prosenttia, mikä ei vastaa raaka-ainekustannusten nousua samana aikana. Jottei se menettäisi enempää markkinaosuuttaan ja pitääkseen tuotannon käynnissä, yhteisön tuotannonalalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mukautua polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin asettamiin hintoihin. Seurauksena oli merkittävä kannattavuuden heikentyminen tutkimusajanjaksolla.

(116)

Useimmat muutkin vahinkoindikaattorit vahvistavat yhteisön tuotannonalan epäsuotuisan tilanteen. Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirrat olivat negatiiviset, ja tuottavuus laski. Investointien suuntaus oli kuitenkin myönteinen. Tutkimusajanjaksolla, joka oli yhteisön tuotannonalan tappiollinen vuosi, tehdyt investoinnit olivat kuitenkin pikemminkin tuotannon pullonkaulojen purkamista ja laitteiston uusimista ympäristövaatimusten mukaisiksi kuin investointeja uusiin tuotantovälineisiin. Työntekijämäärän hienoinen kasvu johtui yhden tuottajan uudelleenorganisoinnista, johon ei liittynyt uuden henkilökunnan palkkaamista aikana, jona taloudellinen tilanne huononi.

(117)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(118)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti on tarkasteltu, onko asianomaisista maista peräisin olevien tarkasteltavana olevien tuotteiden polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(119)

On muistettava, että Turkin (jonka markkinaosuus oli 8,6 prosenttia tutkimusajanjaksolla) osalta määritetty polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Siksi Turkista peräisin olevaa tuontia ei otettu huomioon, kun arvioitiin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon. Muiden neljän maan yhteenlaskettu markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli 9 prosenttia.

(120)

Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin määrä kasvoi huomattavasti tarkastelujakson aikana sekä absoluuttisesti että markkinaosuutena mitattuna. Vuonna 2002 määrä oli lähes mitätön, vain noin 1 235 tonnia, mutta kasvoi tarkastelujaksolla 316 prosenttia ja oli tutkimusajanjaksolla 5 136 tonnia. Näiden maiden yhteenlaskettu markkinaosuus kasvoi samana aikana 1 prosentista 7 prosenttiin. Painotettu keskimääräinen tuontihinta laski 13 prosenttia, mikä johti selvään hintojen alittavuuteen tutkimusajanjaksolla. Asianomaisista kolmesta maasta peräisin olevan, yhteisön tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisempaan hintaan tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä nousu ja sen markkinaosuuden kasvu tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa.

(121)

Yhteisön tuotannonala on esittänyt, että liiketoiminnan luonteen takia polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti vakavan häiriön markkinoilla, vaikka sen markkinaosuus olikin pieni. Penta on hyödyke, ja markkinoiden matalin hinta määrää laajalti markkinahinnan, johon muiden tuottajien on mukauduttava, jos ne haluavat säilyttää tilauksensa. Tästä on osoituksena yhteisön tuotannonalan myyntihinnan laskeva suuntaus tarkastelujaksolla, vaikka tärkeimmän raaka-aineen metanolin hinta nousi jyrkästi. Yhteisön tuotannonala väittää, ettei se voinut siirtää raaka-aineiden hinnannousua asiakkailleen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahvan hintapaineen takia. Tämä johti kannattavuuden, sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran jyrkkään laskuun.

(122)

Kun kehitystä tarkastellaan lähemmin, näyttää joka tapauksessa siltä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne huononi merkittävästi tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjaksona edeltävinä vuosina Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta tuleva tuonti kasvoi merkittävästi, 1 235 tonnista vuonna 2002 4 752 tonniin vuonna 2004, eli 285 prosenttia, ja näistä maista tulevan tuonnin hinnat laskivat samana aikana 9 prosenttia. Tuonnin jyrkän kasvun vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ei kuitenkaan ollut dramaattinen, sillä kun myyntimäärät supistuivat 9 prosenttia ja hinnat 1 prosentin, vuoden 2004 tuottotaso pysyi kohtuullisena (5,7 prosenttia). Tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan myynti supistui 7 prosentilla samaan aikaan, kun tuonti asianomaisista maista kasvoi edelleen 8 prosentilla, joka on suhteellisen pieni kasvu edellisten kahden vuoden aikaiseen kasvuun verrattuna. Yhteisön tuotannonalan tuottavuus heikkeni jyrkästi kuitenkin vasta tutkimusajanjaksolla, jolloin se putosi – 11,5 prosenttiin ja taloudellinen tilanne huononi jyrkästi.

(123)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että kun otetaan huomioon koko tarkastelujakso, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kehityksen ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä on tietty yhteys. Polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei kuitenkaan yksin riitä selittämään jyrkkää heikkenemistä yhteisön tuotannonalan tuottavuudessa tutkimusajanjaksolla. Siksi ei voida päätellä, että polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla olisi ollut ratkaiseva osuus yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttaneen ja tutkimusajanjaksolla kärjistyneen tilanteen synnyssä.

(124)

Pentan kulutus yhteisössä supistui 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä laskeva suuntaus näyttää liittyvän alkydihartsien kysynnän laskuun maaliteollisuudessa, joka käsittää noin 70 prosenttia pentan loppukäyttäjistä yhteisön markkinoilla. Alkydihartseja maaliteollisuudelle tuottavan pentan teollisen käyttäjän luokse tehty käynti paljasti, että alkydien kysynnän odotetaan laskevan vielä jyrkemmin tulevaisuudessa, koska ympäristölainsäädäntöön on tulossa muutoksia, joilla rajoitetaan sekä arkkitehtonisesti että teollisesti käytetyistä maaleista peräisin olevia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä. Koska alkydihartsit eivät ole haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kannalta yhtä ympäristöystävällisiä kuin muut teknologiaratkaisut, niiden käytön maaleissa odotetaan vähenevän.

(125)

Yhteisön tuotannonalan myynti supistui 16 prosenttia määrällisesti ja kolme prosenttia markkinaosuudella mitattuna, 78 prosentista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 75 prosenttiin. Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin oleva tuonti kasvoi tarkastelujaksolla 316 prosenttia, mikä johti niiden markkinaosuuden kasvamiseen 1 prosentista 7 prosenttiin eli yhteisön tuotannonalan menetetyn markkinaosuuden valtaamiseen. Pentan vähenevä kysyntä yhteisössä ei siksi sellaisenaan selitä yhteisön tuotannonalan tilanteen huononemista tarkastelujaksolla.

(126)

Kulutuksen vuosittainen kehitys kuitenkin osoittaa, että kulutus pieneni paljon jyrkemmin vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin se supistui 9 prosenttia edellisiin vuosiin verrattuna. Kulutus nimittäin pysyi vakaana vuosina 2003–2004 ja kasvoi 3 prosentilla vuosina 2002–2003. Koska kulutuksen pieneneminen osui samalle ajanjaksolle kuin yhteisön tuotannonalan kääntyminen tappiolliseksi, on mahdollista, että pentan kulutuksen vähenemisellä yhteisön markkinoilla on ollut vaikutuksensa yhteisön tuotannonalan kehnoon tilanteeseen.

(127)

Tuonti muista kolmansista maista (viidestä suurimmasta) oli seuraava:

(128)

Eurostatin ja tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen mukaan tärkeimmät kolmannet maat, joista pentaa tuodaan, ovat Chile, Intia ja Taiwan. Kun tuonti Turkista lisätään muista kolmansista maista tulevaan tuontiin, muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi 12 prosenttia, 8 586 tonnista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 9 636 tonniin. Tämä näkyy niiden yhteenlasketun markkinaosuuden kasvuna 10 prosentista 13 prosenttiin. Kolmansista maista tulevan tuonnin hintataso pysyi reilusti yli yhteisön tuotannonalan hintatason koko tarkastelujakson ajan. Näin ollen kolmansista maista tuleva tuonti, joka kilpaili polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa, onnistui kasvattamaan markkinaosuuttaan kolme prosenttiyksikköä hinnoilla, jotka olivat yhteisön tuotannonalan hintoja korkeammat.

(129)

On kuitenkin huomattava, että kolmansista maista tulevassa tuonnissa oli erilainen suuntaus kuin polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa siinä mielessä, että tuontihuippu kolmansista maista oli vuonna 2004, kun taas tutkimusajanjaksolla, joka oli tappiollinen vuosi yhteisön tuotannonalalla, tuonti kolmansista maista putosi jälleen 22 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Niiden keskihinnat laskivat 11 prosenttia samana aikana ja markkinaosuus kutistui kaksi prosenttiyksikköä. Näin ollen näyttäisi siltä, että vuonna 2004 matalat markkinahinnat vaikuttivat myös kolmansien maiden tuottajiin. Niiden hinnat pysyivät kuitenkin yhteisön tuotannonalan hintoja korkeampina myös tutkimusajanjaksolla.

(130)

Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, olisiko yhteisön tuotannonalan vienti yhteisön ulkopuolisiin maihin voinut olla osasyynä tuotannonalan tarkastelujaksolla kärsimään vahinkoon. Yhteisön ulkopuolisiin maihin etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen viennin osuus yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynnistä oli lähes 50 prosenttia. Vienti kasvoi 3 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kun taas keskimääräiset vientihinnat supistuivat 7 prosenttia.

(131)

Vaikka myynti kasvoikin hieman määrällisesti, sillä, että keskimääräiset vientihinnat olivat koko tarkastelujakson ajan yhteisön markkinoiden keskimääräisiä myyntihintoja ja lisäksi myös yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alhaisemmat, oli varmasti kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan yleiseen taloudelliseen tilanteeseen, vaikka suoraa vaikutusta tuottavuuteen yhteisön markkinoilla ei ollutkaan. Siksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon olisi aiheuttanut välillisesti myös vientimarkkinoiden tuottavuuden kielteinen kehitys, jolla on voinut olla vaikutuksensa esimerkiksi yhteisön tuotannonalan kykyyn tehdä uusia investointeja tai palkata uutta henkilökuntaa.

(132)

Valitukseen osallistumattoman yhteisön tuottajan, joka toimitti tiedot koko tarkastelujaksolta, myynti putosi jopa jyrkemmin kuin yhteisön tuotannonalan myynti. Näyttää siis siltä, että kyseinen tuottaja oli samassa tilanteessa kuin valituksen tehneet yhteisön tuottajat. On siis selvää, että kyseinen tuottaja ei ole osaltaan aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(133)

Tärkeimmän raaka-aineen metanolin hinnat nousivat tarkastelujaksolla huomattavasti. Maailman suurimman metanolin tuottajan ja markkinoille saattajan Methanexin verkkosivustossa julkaistujen tilastojen mukaan sopimushinta Euroopassa nousi 125 eurosta/tonni tammikuussa 2002 235 euroon/tonni joulukuussa 2005. Tämä johti 10 prosentin nousuun yksikkökohtaisissa tuotantokustannuksissa tarkastelujaksolla ja tätä myötä tuottavuuden laskuun, sillä yksikkökohtaiset myyntihinnat laskivat samana aikana 13 prosenttia.

(134)

Raaka-ainehintojen voimakkaan nousun ei voida sellaisenaan katsoa vahingoittaneen yhteisön tuotannonalaa. Tuottavuuden heikentyminen johtui pikemminkin siitä, että yhteisön tuottajat eivät voineet siirtää korkeampia raaka-ainekustannuksia asiakkailleen nostamalla myyntihintoja, koska hintataso yhteisön markkinoilla oli matala. Vaikka metanolin hinta nousi tarkastelujaksolla 88 prosenttia, kasvu oli tutkimusajanjaksolla vain 2 prosenttia. Vaikka pentan markkinahinta oli tutkimusajanjaksolla alhainen, tärkeimmän raaka-aineen eli metanolin samanaikainen hintakehitys ei tämän vuoksi selitä sitä, miksi yhteisön tuotannonala kääntyi niin tappiolliseksi tutkimusajanjaksolla.

(135)

Saatavissa olevista tiedoista voidaan päätellä, että vaikka polkumyynnillä Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli pieni, se aiheutti painetta yhteisön tuotannonalan hintoihin. Yksityiskohtaisessa analyysissa ei kuitenkaan voida vahvistaa merkittävää syy-yhteyttä yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kehityksen välillä.

(136)

Yhteisön tuotannonalan tuottavuus ja sen yleinen taloudellinen tilanne heikkenivät jyrkästi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin polkumyynnillä tapahtuva tuonti kasvoi vain 8 prosenttia verrattuna 285 prosentin kasvuun edellisinä kolmena vuotena, joina yhteisön tuotannonala vielä tuotti voittoa. Lisäksi pentan kysynnän supistuminen yhteisön markkinoilla ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen huononeminen sattuivat samoihin aikoihin. Vaikuttaa siis siltä, että tärkeimmän raaka-aineen metanolin hinnan nousu ei ollut niin voimakasta tutkimusajanjaksolla kuin edellisinä vuosina, eikä se siksi selitä äkillistä ja jyrkkää romahdusta tuottavuudessa tutkimusajanjaksolla.

(137)

Se, että yhteisön tuotannonala vie lähes puolet tuotannostaan alle tuotantokustannusten olevin hinnoin, on nähtävä tekijänä, joka on osaltaan heikentänyt yhteisön tuotannonalan yleisesti epäsuotuisaa tilannetta, vaikkei se vaikutakaan suoraan yhteisön markkinoiden tuottavuuteen.

(138)

Tästä syystä ei voida päätellä, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti olisi yksin aiheuttanut merkittävää vahinkoa. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukainen muiden tekijöiden tarkastelu paljastikin, että vahinkoon olisivat voineet vaikuttaa myös kulutuksen supistuminen, yhteisön tuotannonalan vientitoiminta ja kolmansista maista tuleva tuonti.

(139)

Tuonti Yhdysvalloista kasvoi 169 tonnista vuonna 2002 tutkimusajanjakson 1 355 tonniin. Tämä johti markkinaosuuden kasvuun 0,2 prosentista 1,9 prosenttiin samana aikana.

(140)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat tarkastelujaksolla, mutta olivat korkeammat kuin Kiinan, Venäjän ja Ukrainan tuottajien veloittamat hinnat.

(141)

Hinnan alittavuus määritettiin edellä olevan 93 kappaleen mukaisesti. Hinnan alittavuuden painotettu keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla oli Yhdysvaltojen osalta – 19,5 prosenttia, eli keskimääräinen tuontihinta oli huomattavasti korkeampi kuin yhteisön tuotannonalan hinta yhteisön markkinoilla. Kuten jäljempänä selostetaan, Yhdysvaltojen tuonti ei myöskään aiheuttanut hintojen laskua.

(142)

Samanaikaisesti kun tuonti Yhdysvalloista lisääntyi, muun muassa yhteisön tuotannonalan myynti, markkinaosuus ja hinnat laskivat tarkastelujaksolla, mikä johti edellä 117 kappaleessa jo mainittuun päätelmään, että yhteisön tuotannonala oli kärsinyt huomattavaa vahinkoa. On kuitenkin huomattava, että Yhdysvalloista tulevan tuonnin hinnat eivät alittaneet yhteisön tuotannonalan hintoja, vaan olivat itse asiassa niitä huomattavasti korkeammat. Lisäksi verrattiin Yhdysvalloista tulevan tuonnin hintoja yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta laskettiin mukauttamalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa vastaamaan sitä voittomarginaalia, jonka yhteisön tuotannonala voisi odottaa saavuttavansa, ellei vahingollista polkumyyntiä tapahtuisi. Vertailu osoitti, että viitehinnan alittavuus oli vähimmäistasolla. Tämän perusteella päätellään, että kyseinen tuonti ei ole myötävaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(143)

Koska polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä ei ole merkittävää syy-yhteyttä, tämä polkumyynnin vastainen menettely olisi perusasetuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti päätettävä.

(144)

Valituksen tekijälle ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoo päättää tarkasteltavana olevan menettelyn. Valituksen tekijät ilmoittivat näkemyksensä, jotka eivät kuitenkaan olleet sen luonteisia, että niiden perusteella olisi muutettu edellä mainittuja päätelmiä,