LIITE

OHJEET TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN AUDITOINTIJÄRJESTELMIÄ VARTEN

Sisällysluettelo

1.	TAVOITE JA SOVELTAMISALA

2.	TAUSTA JA OIKEUSPERUSTA

2.1	4 artiklan 6 kohta: toimivaltaisten viranomaisten toiminnan perusteet

2.2	2 artiklan 6 kohta: auditoinnin määritelmä

3.	MÄÄRITELMÄT

4.	YLEISET OHJEET

5.	AUDITOINTIPROSESSIN LUONNE

5.1	Järjestelmällinen lähestymistapa

5.2

Avoimuus

5.3	Riippumattomuus

5.4	Riippumaton arviointi

6.	AUDITOINTIPROSESSIN TÄYTÄNTÖÖNPANO

6.1	Perusperiaatteet: a) suunniteltujen järjestelyjen noudattaminen, b) tehokas toteuttaminen ja c) sopivuus tavoitteiden saavuttamisen kannalta

6.2	Auditointiraportit

6.3	Auditoinnin tulosten seuranta

6.4	Auditoinnin uudelleentarkastelu ja parhaiden käytäntöjen levittäminen

6.5

Resurssit

6.6	Auditoijan pätevyys

1.   Tavoite ja soveltamisala

Näillä auditointijärjestelmien luonnetta ja täytäntöönpanoa koskevilla ohjeilla tuetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimintaa. Auditointijärjestelmien tavoitteena on todentaa, onko rehu- ja elintarvikelainsäädäntöön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin sääntöihin liittyvä virallinen valvonta pantu tehokkaasti täytäntöön ja onko se sopiva asiaankuuluvan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mukaan luettuna kansallisten valvontasuunnitelmien noudattaminen.

Näissä ohjeissa pyritään ennemminkin vahvistamaan sovellettavat periaatteet kuin määrittelemään yksityiskohtaiset menetelmät. Tarkoituksena on helpottaa periaatteiden noudattamista jäsenvaltioiden erilaisissa valvontajärjestelmissä. Periaatteiden noudattamiseksi valitut menetelmät voivat vaihdella virallisesta valvonnasta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien toimivaltaisten viranomaisten koon, luonteen, määrän ja rakenteen mukaan.

2.   Tausta ja oikeusperusta – asetus (EY) N:o 882/2004

Näissä ohjeissa vahvistetaan perusteet asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen toiminnan tarkastamisten (auditointien) suorittamista varten. Keskeisiä tässä yhteydessä ovat seuraavat otteet kyseisestä asetuksesta:

2.1   4 artiklan 6 kohta: toimivaltaisten viranomaisten toiminnan perusteet

”Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava sisäisiä toiminnan tarkastamisia tai ne voivat teettää ulkoisia toiminnan tarkastamisia ja niiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin näiden tulosten pohjalta sen varmistamiseksi, että ne saavuttavat tässä asetuksessa säädetyt tavoitteet. Toiminnan tarkastamisen on oltava riippumattomien tahojen arvioitavissa, ja se on toteutettava avoimesti.”

2.2   2 artiklan 6 kohta: auditoinnin määritelmä

”’Toiminnan tarkastamisella’ järjestelmällistä ja riippumatonta tarkastelua, jolla selvitetään, ovatko toiminta ja sen tulokset suunniteltujen järjestelyiden mukaisia, onko kyseiset järjestelyt toteutettu tehokkaasti ja ovatko ne sopivia tavoitteiden saavuttamisen kannalta.”

3.   Määritelmät

Näissä ohjeissa käytetään määritelmiä, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (1) 2 ja 3 artiklassa, sekä ISO 19011:2002 (2) – ja ISO 9000:2000 (3) -standardeja.

Erityisesti seuraavia ISO 19011:2002- ja ISO 9000:2002 -standardien määritelmiä käytetään:

”Auditointikriteerit” politiikat, menettelyt tai vaatimukset, joita käytetään vertailukohtana, johon auditointinäyttöä verrataan, eli standardi, jota vastaan auditoitavan toimintaa arvioidaan.

”Auditointisuunnitelma” kuvaus auditointia koskevista toiminnoista ja järjestelyistä.

”Auditointiohjelma” yksi tai useampi auditointi, joka on suunniteltu tietyn ajanjakson kuluessa suoritettavaksi ja kohdistettu tiettyyn tarkoitukseen.

”Auditointiryhmä” yksi tai useampi auditoija, joka suorittaa auditoinnin ja jolla tarvittaessa on avustajina teknisiä asiantuntijoita.

”Auditoitava” auditoinnin kohteena oleva organisaatio.

”Auditoija” henkilö, jolla on pätevyys suorittaa auditointi.

”Korjaava toimenpide” toimenpide, jolla poistetaan havaitun poikkeaman tai muun ei-toivotun tilanteen syy.

”Ehkäisevä toimenpide” toimenpide, jolla poistetaan mahdollisen poikkeaman tai muun ei-toivotun tilanteen syy.

”Tekninen asiantuntija” henkilö, joka tarjoaa erikoistietoa tai asiantuntemusta auditointiryhmälle.

Näissä ohjeissa käytetään myös seuraavia määritelmiä:

”Auditointielin” elin, joka suorittaa auditointiprosessin. Kyseessä voi olla sisäinen tai ulkoinen yksikkö.

”Auditointiprosessi” jaksossa 5.1 (järjestelmällinen lähestymistapa) kuvatut toiminnot.

”Auditointijärjestelmä” yksi auditointielin tai useamman auditointielimen yhdistelmä, joka suorittaa auditointiprosessin yhdessä tai useammassa toimivaltaisessa viranomaisessa.

”Tuotantoketju” koko tuotantoketju, johon kuuluvat kaikki tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet, siten kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 16 kohdassa.

4.   Yleiset ohjeet

Jos jäsenvaltiossa otetaan käyttöön eri auditointijärjestelmiä, olisi perustettava mekanismeja sen varmistamiseksi, että auditointijärjestelmät kattavat kaikki valvontatoiminnot asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti, mukaan luettuina eläinten terveys ja hyvinvointi, sekä kaikki elintarvike- ja rehutuotantoketjun vaiheet, mukaan luettuina kaikkien asianomaisten tahojen tai valvontaelinten toiminnot.

Jos valvontatehtäviä siirretään valvontaelimelle ja jos toimivaltainen viranomainen on päättänyt ennemminkin auditoida kuin tarkastaa valvontaelimen, kyseinen elin olisi sopimuksellisesti velvoitettava hyväksymään auditointivaatimukset ja niiden ehdot.

Tässä asiakirjassa esitetään erityisohjeet. Yleiset ohjeet sisältyvät ISO 19011:2002 -standardiin.

5.   Auditointiprosessin luonne

5.1   Järjestelmällinen lähestymistapa

Järjestelmällistä lähestymistapaa olisi sovellettava auditointien suunnitteluun, suorittamiseen, seurantaan ja hallinnointiin. Tämän vuoksi auditointiprosessin olisi

—	perustuttava avoimeen suunnitteluun, jossa yksilöidään riskinarviointiin perustuvat prioriteetit, jotka kuuluvat toimivaltaisen viranomaisen vastuualueeseen asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti,

—

oltava osa auditointiohjelmaa, jolla taataan, että kaikki asiaankuuluvat toiminta-alueet ja kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset tulevat riittävällä tavalla katetuiksi asetuksen (EY) N:o 882/2004 soveltamisalan piiriin kuuluvilla sektoreilla riskinarviointiin perustuvalla asianmukaisella aikavälillä, joka on enintään viisi vuotta,

—	saatava tueksi dokumentoituja auditointimenettelyitä ja kirjanpitoa, jotta voidaan varmistaa auditoijien välinen johdonmukaisuus ja osoittaa järjestelmällisen lähestymistavan noudattaminen,

—	sisällettävä menettelyitä auditointihavaintojen tuottamiseksi, mukaan luettuna säännösten noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskevan näytön tunnistaminen, ja auditointiraporttien laatimiseksi, hyväksymiseksi ja levittämiseksi,

—	sisällettävä menettelyitä auditoinnin johtopäätösten tarkastelemiseksi, jotta voidaan tunnistaa vahvuuksia ja heikkouksia koko valvontajärjestelmässä, levittää parhaita käytäntöjä sekä varmistaa korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden seuranta,

—	oltava seurannan ja tarkastelun kohteena, jotta voidaan taata auditointiohjelman tavoitteiden saavuttaminen ja kartoittaa parantamismahdollisuuksia.

Jos jäsenvaltiossa aiotaan ottaa käyttöön useampi kuin yksi auditointiohjelma, ne olisi koordinoitava tehokkaasti, jotta auditointiprosessi sujuu saumattomasti asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä. Auditointiohjelman/auditointiohjelmien olisi myös katettava kaikki keskeiset toimivaltaisen viranomaisen hierarkiatasot.

5.2   Avoimuus

Jotta auditointiprosessin avoimuus voidaan osoittaa, dokumentoituihin menettelyihin olisi sisällyttävä selkeästi määritelty auditoinnin suunnitteluprosessi, auditointikriteerit ja auditointiraporttien hyväksymis- ja levittämismekanismit.

Auditointiprosessin hallinnoinnin ja täytäntöönpanon olisi oltava avoimia kaikille sidosryhmille. Erityisesti auditointielimen ja auditoitavan välillä olisi noudatettava täydellistä avoimuutta. Sen varmistaminen, että auditointiprosessi on avoin muille sidosryhmille, tukee tietojen ja erityisesti parhaiden käytäntöjen levittämistä toimivaltaisissa viranomaisissa ja niiden välillä.

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava auditointijärjestelmiensä avoimuudesta ottaen samalla huomioon kansalliset oikeudelliset ja muut vaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi tässä tarkoituksessa huolehdittava auditointiprosessin avoimuutta parantavien käytäntöjen edistämisestä. Joitakin esimerkkejä tällaisista käytännöistä on esitetty taulukossa. Harkitessaan tällaisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi punnittava avoimuuden tarvetta suhteessa riskiin, että auditointijärjestelmässä ei pystytä saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Avoimuuden hyötyjen optimoimiseksi siihen olisi yhdistettävä tasapainotettu raportointi, joka on asianmukainen yhdistelmä lainsäädännön todennettua noudattamista (positiivisia havaintoja) ja parantamismahdollisuuksia (negatiivisia havaintoja).

Taulukko

Esimerkkejä käytännöistä, jotka parantavat auditointiprosessin avoimuutta.

Auditointielimen käytännöt	Auditoitava	Yhdessä toimivaltaisessa viranomaisessa	Useissa toimivaltaisissa viranomaisissa (tietyssä jäsenvaltiossa)	Julkiset ja muut sidosryhmät
Auditointielimen dokumentoitujen menettelyiden saatavuus
Kuuleminen auditointiohjelman suunnittelusta
Auditointiohjelman julkaiseminen
Auditointisuunnitelman esittäminen
Mahdollisuus kommentoida auditointiraporttiluonnosta
Lopullisen auditointiraportin levittäminen
Auditoitavan raporttiluonnoksesta antamien kommenttien julkaiseminen
Lopullisen auditointiraportin julkaiseminen
Lopullisten auditointiraporttien tiivistelmien ja vuosiraportin julkaiseminen
Auditoitavan laatiman toimintasuunnitelman julkaiseminen
Seurantatulosten julkaiseminen
Huom. jäsenvaltioiden olisi omien erityisolosuhteidensa mukaisesti valittava käytännöt (ensimmäinen sarake) ja niiden soveltamisen laajuus (muut sarakkeet)

5.3   Riippumattomuus

Auditointielinten olisi oltava vapaita kaikista kaupallisista, taloudellisista, hierarkkisista, poliittisista ja muista paineista, jotka voivat vaikuttaa niiden tekemiin arviointeihin tai auditointiprosessin lopputulokseen. Auditointijärjestelmän, auditointielimen ja auditoijien olisi oltava riippumattomia auditoimastaan toiminnasta sekä esteettömiä ja vapaita eturistiriidoista. Auditoijien ei pitäisi auditoida sellaisia aloja tai toimintoja, joista he ovat suoraan vastuussa.

Kaikkien asianmukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava varotoimia sen varmistamiseksi, että vastuut auditointi- ja valvontatoimien, esimerkiksi virallisten valvontajärjestelmien hallinnointi ja valvonta, tehtävistä pidetään toisistaan riittävän selkeästi erillään.

Jos auditointiryhmä antaa suosituksia korjaavista ja ehkäisevistä toimenpiteistä, auditoitavan olisi valittava tällaisissa toimenpiteissä käytettävät menetelmät. Auditointiryhmän olisi osallistuttava aktiivisesti seurantaan vain siinä määrin, että se arvioisi toimintasuunnitelman sopivuutta sekä korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta. Auditoitavat eivät saa voida vaikuttaa haitallisesti auditointiohjelmaan, havaintoihin tai johtopäätöksiin. Auditoitavia olisi kuultava raporttiluonnoksesta, ja auditointielimen olisi käsiteltävä niiden antamia kommentteja. Tarvittaessa kommentit olisi otettava huomioon avoimella tavalla.

Seuraavien seikkojen avulla voidaan osaltaan varmistaa, että auditointiprosessi ylläpitää sekä auditointielimen että auditointiryhmän riippumattomuutta:

—	Olisi laadittava selkeä dokumentoitu toimeksianto, joka antaa riittävät toimivaltuudet suorittaa auditointeja.

—	Auditointielin ja auditointiryhmä eivät saa osallistua auditoitavina olevien valvontajärjestelmien hallinnointiin eivätkä niiden ohjaukseen.

—	Ulkoisissa auditoinneissa auditointielin ja auditointiryhmä eivät saa olla osa auditoitavan organisaatiohierarkiaa, ja niiden on oltava riippumattomia siitä.

—

Sisäisissä auditoinneissa olisi auditoinnin riippumattomuuden ja avoimuuden varmistamiseksi noudatettava seuraavia periaatteita: — auditointielimen ja auditointiryhmän olisi oltava ylimmän johdon nimeämiä, — auditointielimen ja/tai auditointiryhmän olisi oltava vastuussa ylimmälle johdolle, — olisi tutkittava, ovatko auditointielin ja auditointiryhmä vapaita eturistiriidoista.

Riippumattomat auditointielimet eivät saa olla osa auditoitavien toimintojen hallinnointia eivätkä kytköksissä niihin. Sisäisten auditointielinten olisi oltava vastuussa organisaatiorakenteen kaikkein ylimmälle johdolle.

Jos auditoinnin edellyttämä tekninen asiantuntemus on saatavilla vain toimivaltaisen viranomaisen sisällä, olisi huolehdittava siitä, että auditointiryhmän riippumattomuus säilyy. Jos valvontatoimet järjestetään aluekohtaisesti, teknisiä asiantuntijoita voidaan vaihtaa alueiden kesken heidän riippumattomuutensa takaamiseksi.

5.4   Riippumattoman tahon suorittama arviointi

Sen tarkistamiseksi, onko auditointiprosessi tavoitteenasettelunsa mukainen, riippumattoman henkilön tai tahon olisi arvioitava sitä. Tällaisella henkilöllä tai taholla olisi oltava riittävät valtuudet sekä riittävästi asiantuntemusta ja resursseja tämän tehtävän suorittamiseksi tehokkaasti. Riippumattoman arvioinnin strategiat saattavat vaihdella toimivaltaisen viranomaisen tai toiminnon mukaan. Jos auditointiprosessin riippumattoman arvioinnin suorittamiseksi on perustettu elin tai komitea, siihen olisi kuuluttava yksi tai useampi riippumaton henkilö. Auditointiprosessin olisi oltava riippumattomien henkilöiden saatavilla, ja heillä olisi oltava valtuudet vapaasti arvioida sitä. Riippumattoman henkilön tai tahon auditointiprosessissa toteamat puutteet olisi korjattava.

6.   Auditointiprosessin täytäntöönpano

6.1   Perusperiaatteet: a) suunniteltujen järjestelyjen noudattaminen, b) tehokas toteuttaminen ja c) sopivuus tavoitteiden saavuttamisen kannalta

Asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklan 6 kohdan vaatimusten täyttämiseksi auditointijärjestelmän olisi katettava seuraavat kyseisen asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa säädetyt kolme kohtaa:

a)

Todennetaan, ovatko toiminta ja sen tulokset suunniteltujen järjestelyiden mukaisia, sen varmistamiseksi, että virallinen valvonta suoritetaan vaatimustenmukaisesti ja että valvonnan suorittava henkilöstö toimii kaikkien sille annettujen ohjeiden mukaisesti. Tämä voidaan pääosin toteuttaa asiakirjatarkastuksin, mutta varmentamista on tehtävä myös paikan päällä. Auditointiryhmällä on oltava hyvä yleistietämys auditoinnista ja vastaavat taidot tämän auditointitavoitteen saavuttamiseksi.

b)

Sen todentaminen, onko suunnitellut järjestelyt toteutettu tehokkaasti. Jotta voidaan arvioida tehokkuutta eli sitä, missä määrin suunnitellut tulokset on saavutettu, on otettava huomioon täytäntöönpano paikan päällä. Tässä yhteydessä olisi arvioitava valvonnan laatua ja johdonmukaisuutta, mukaan luettuna auditointitoimet paikan päällä. Auditointiryhmä tarvitsee asianmukaista teknistä asiantuntemusta voidakseen täyttää tämän auditointitavoitteen.

c)

Auditointijärjestelmässä olisi myös pyrittävä arvioimaan, ovatko suunnitellut järjestelyt sopivia asetuksen (EY) N:o 882/2004 ja erityisesti kokonaisvaltaisen monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tässä yhteydessä olisi arvioitava virallisen valvonnan sopivuutta esimerkiksi sen tiheyden ja menetelmien osalta, kun otetaan huomioon tuotantoketju(je)n rakenne sekä tuotantomenetelmät ja tuotannon laajuus. Auditointiryhmällä olisi oltava laajaa tietämystä ja tuntemusta järjestelmäauditoinnista sekä tarvittavaa teknistä asiantuntemusta tämän auditointitavoitteen saavuttamiseksi.

Sen määrittelemiseksi, ovatko suunnitellut järjestelyt sopivia c alakohdassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamisen kannalta, olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

Auditointikriteerien olisi sisällettävä strategisia tavoitteita, jotka perustuvat asetuksiin (EY) N:o 178/2002 ja (EY) N:o 882/2004 (mukaan luettuna kokonaisvaltainen monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma) ja kansalliseen lainsäädäntöön.

Auditointien painopisteenä olisi oltava valvontajärjestelyt, jotka koskevat kriittisiä valvontapisteitä tuotantoketju(i)ssa. Erityisesti olisi arvioitava sitä, pystyvätkö suunnitellut järjestelyt antamaan riittävät takeet a) lopputuotte(id)en turvallisuudesta ja b) muiden rehu- ja elintarvikelainsäädännön vaatimusten sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamisesta. Tästä syystä auditoinnin olisi mahdollisuuksien mukaan ulotuttava yli hallinnollisten rajojen.

6.2   Auditointiraportit

Auditointiraporttien olisi sisällettävä selkeitä johtopäätöksiä auditointihavainnoista ja tarvittaessa suosituksia.

—

Johtopäätöksissä olisi tarpeen mukaan käsiteltävä suunniteltujen järjestelyiden noudattamista sekä täytäntöönpanon tehokkuutta ja niiden sopivuutta asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Johtopäätösten olisi perustuttava objektiiviseen näyttöön. Erityisesti jos johtopäätöksiä tehdään suunniteltujen järjestelyiden sopivuudesta asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta, näyttö voidaan saada yhdistämällä useiden auditointien tulokset ja analysoimalla ne. Tällöin johtopäätösten olisi ulotuttava yli yksittäisten laitosten, viranomaisyksiköiden ja viranomaisten hallinnollisten rajojen.

—	Suosituksissa olisi pikemminkin käsiteltävä tavoiteltua lopputulosta kuin keinoja säännösten noudattamatta jättämisen korjaamiseksi. Suositusten olisi pohjauduttava perusteltuihin johtopäätöksiin.

6.3   Auditoinnin tulosten seuranta

Tarvittaessa auditoitavan olisi laadittava ja esitettävä toimintasuunnitelma. Siinä olisi ehdotettava aikataulutettuja korjaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla voidaan käsitellä auditoinnissa tai auditointiohjelmassa todettuja puutteita. Auditointiryhmän olisi arvioitava toimintasuunnitelman soveltuvuutta. Auditointiryhmä voi myös aikanaan osallistua toimintasuunnitelman täytäntöönpanon todentamiseen.

—

Toimintasuunnitelman avulla auditointiryhmä voi arvioida, ovatko ehdotetut korjaavat ja ehkäisevät toimenpiteet auditointiraportin suositusten mukaisia. Toimintasuunnitelmien olisi sisällettävä riskinarviointiin perustuvia priorisointeja ja aikataulut korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden saattamiseksi päätökseen. Useita erilaisia toimintasuunnitelmia voidaan pitää riittävinä. Auditoitavan tehtävänä on valita saatavilla olevista eri vaihtoehdoista.

—

Korjaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä ei pitäisi rajoittaa koskemaan vain erityisiä teknisiä vaatimuksia, vaan niiden pitäisi tarvittaessa kattaa koko järjestelmän laajuisia toimia (esimerkiksi viestintä, yhteistyö, koordinointi, uudelleentarkastelu ja valvontaprosessien virtaviivaistaminen). Auditoitavan olisi analysoitava säännösten noudattamatta jättämisten syitä kaikkein sopivimpien korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden määrittelemiseksi. Eriävät mielipiteet auditoitavan ja auditointiryhmän välillä olisi ratkaistava.

—

Päätökseen saattaminen: Olisi luotava mekanismeja sen varmistamiseksi, että toimintasuunnitelmat ovat asianmukaisia ja että korjaavat ja ehkäisevät toimenpiteet tosiasiallisesti toteutetaan ajallaan. Auditoitavan ja auditointiryhmän olisi sovittava keskenään toimintasuunnitelman päätökseen saattamista koskevista todentamismenettelyistä.

6.4   Auditoinnin uudelleentarkastelu ja parhaiden käytäntöjen levittäminen

Auditoinnin havaintojen merkitystä muille aloille ja alueille olisi tarkasteltava lähemmin erityisesti sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa valvontaa on siirretty useille toimivaltaisille viranomaisille tai se on hajautettu. Varsinkin parhaiden käytäntöjen esimerkkejä olisi levitettävä. Tästä syystä raportit olisi asetettava jäsenvaltion muiden alojen ja alueiden sekä komission saataville. Auditoinnin tulokset olisi otettava huomioon myös suunniteltaessa auditointiohjelmaa ja tarkasteltaessa uudelleen kokonaisvaltaista monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa.

6.5   Resurssit

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät toimivaltuudet ja riittävän arvovallan omaavat resurssit tehokkaan auditointijärjestelmän perustamiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja ylläpitämiseksi.

Henkilöresurssit ja niihin liittyvät resurssit, jotka ovat auditointiprosessin hallinnoinnin, seurannan ja uudelleentarkastelun edellytys, olisi annettava käyttöön pitäen mielessä, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset ja niiden valvontatoimet olisi auditoitava aikavälillä, joka on enintään viisi vuotta. Yleiset ohjeet auditoinnin edellyttämistä resursseista sisältyvät ISO 19011 -standardiin. Jotta auditointiryhmällä olisi tarvittavaa asiantuntemusta auditoinnin ja auditointiohjelmien tavoitteiden ja laajuuden saavuttamiseksi, siihen voi kuulua missä kokoonpanossa tahansa auditoijia, joilla on auditointialan yleistietämystä ja/tai erityistietämystä, ja teknisiä asiantuntijoita. Olisi varmistettava auditointiryhmän objektiivisuus ja riippumattomuus, erityisesti kun siihen osallistuu teknisiä asiantuntijoita. Tämän vuoksi voi olla aiheellista kierrättää auditoijia ja/tai auditointiryhmiä.

6.6   Auditoijan pätevyys

Auditoijan pätevyyttä ja valintaa koskevat kriteerit olisi määriteltävä seuraavien seikkojen perusteella:

—	yleinen tietämys ja vastaavat taidot, auditointiperiaatteet, -menettelyt ja -menetelmät, esimiestaidot/järjestelykyky,

—	erityinen tekninen tietämys ja vastaavat taidot,

—	henkilökohtaiset ominaisuudet,

—

koulutus,

—	työkokemus,

—	koulutus auditointitehtäviin ja auditointikokemus.

On olennaisen tärkeää ottaa käyttöön mekanismi sen varmistamiseksi, että auditoijat toimivat yhtenäisellä tavalla ja että heidän pätevyytensä säilyy. Auditointiryhmiltä edellytetty osaaminen ja pätevyys riippuu siitä, mitä alaa valvonta- tai ohjausjärjestelmissä auditoidaan. Auditoijien teknisen tietämyksen ja vastaavien taitojen osalta olisi otettava huomioon myös virallista valvontaa suorittavalle henkilöstölle asetetut koulutusvaatimukset (ks. asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä II oleva 1 luku).

---

(1)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(2)  Laadunhallinta- ja/tai ympäristöjärjestelmien auditointiohjeet. Julkaissut kansainvälinen standardointijärjestö, 1.10.2002.

(3)  Laadunhallintajärjestelmät. Perusteet ja sanasto. Julkaissut kansainvälinen standardointijärjestö, joulukuu 2000.