16.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/1

(1)

Komissio otti 15 päivänä maaliskuuta 2005 asetuksella (EY) N:o 426/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien viimeisteltyjen polyesterifilamenttikankaiden tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2000 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

Sen jälkeen kun tiettyjen Kiinasta peräisin olevien viimeisteltyjen polyesterifilamenttikankaiden tuonnissa oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia näiden ilmoitusten johdosta.

(4)

Eräät osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja väliaikaisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(5)

Komissio ilmoitti myös kaikista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja lopullista polkumyyntitullia koskevaa ehdotusta muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(6)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa määriteltiin tarkasteltavana olevan tuotteen olevan sellaiset viimeistellyt polyesterifilamenttia olevat värjätyt tai painetut vaatetuskankaat, jotka on kudottu synteettikuitufilamenttilangasta ja joissa on vähintään 85 painoprosenttia teksturoituja tai teksturoimattomia polyesterifilamentteja. Selvennettäköön tässä, että vaikka tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään tavallisesti vaatteiden valmistuksessa, muun muassa vuorikankaana ja anorakkien, urheilu- ja hiihtovaatteiden, alusvaatteiden ja muotituotteiden materiaalina, sitä voidaan, vaikkakin vähemmässä määrin, käyttää myös muihin tarkoituksiin. Näin ollen kaikki edellä kuvatun kaltaiset viimeistellyt polyesterifilamenttikankaat kuuluvat tuotteen määritelmän piiriin niiden lopullisesta käyttötarkoituksesta huolimatta. Käytettiinpä tarkasteltavana olevaa tuotetta sitten mihin tahansa tarkoitukseen, sen fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ovat samat, eivätkä tuotteen käyttötarkoituksen erot vaikuta sen määritelmään.

(7)

Myös valkoiseksi värjättyjen kankaiden vahvistetaan kuuluvan tuotteen määritelmän soveltamisalaan. Ne on kuitenkin erotettava synteettikuitufilamenttilangasta kudotusta valkaisemattomasta kankaasta (jollaista kutsutaan myös harmaaksi kankaaksi), joka on kudottu mutta värjäämätön tuote ja jota käytetään tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineena. Kyseinen tuote ei siis kuulu tuotteen määritelmän soveltamisalaan. Koska edellä määritellyt valkoiseksi värjätyt kankaat kuuluvat CN-koodeihin ex 5407 51 00, ex 5407 61 10 ja 5407 69 10, kyseiset CN-koodit on lisätty tämän asetuksen artiklaosaan.

(8)

Samaten vahvistetaan, että tarkasteltavana oleva tuote olisi erotettava myös sellaisista erivärisistä polyesterifilamenttilangoista kudotuista kankaista, jotka valmistetaan värjätystä langasta ja joiden kuviointi on tehty kutomalla. Viimeksi mainittu tuote on fyysisiltä ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan erilainen, sillä sen raaka-aine (värjätty lanka) on eri ja sen kuviointi on tehty kutomalla eikä painamalla tai värjäämällä. Lisäksi tämäntyyppistä viimeisteltyä kangasta käytetään tavallisesti sisustustekstiilinä, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta puolestaan käytetään lähes yksinomaan vaatteiden valmistuksessa.

(9)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että viimeisteltyjä polyesterifilamenttikankaita, joita käytetään huonekaluissa tai sisustuksessa, ei pitäisi sisällyttää polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisalaan. Eräs sateenvarjoissa käytettäviä polyesterikankaita tuova osapuoli väitti myös, että niiden tuomat kankaat eroavat vaatetusteollisuudessa käytettävistä kankaista eikä niitä voidakaan käyttää vaatteissa painoeron vuoksi.

(10)

Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että tiettyä osaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvista kankaista käytetään huonekaluissa ja sisustuksessa, joskin vähemmässä määrin. Kyseiset kankaat ovat kuitenkin joistakin eroista, kuten erilaisesta väristä, langan paksuudesta tai viimeistelystä, huolimatta teknisiltä, fyysisiltä ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan samanlaisia kuin vaatetuskankaat. Tämän vuoksi katsottiin, että niitä ei pitäisi jättää tuotteen määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle.

(11)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että riippuen tuotteen käyttötarkoituksesta, esimerkiksi sen käytöstä huokeiden vaatteiden vuorikankaana tai kalliiden vaatteiden kankaana, kankaan hinnoissa ja laadussa on merkittäviä eroja, ja että kyseisiä tuotteita ei pitäisi pitää yhtenä tarkasteltavana olevana tuotteena.

(12)

Muistutettakoon, että eri tuotetyyppien ja hintojen erot on otettu huomioon tutkimuksessa vahvistettujen tuotevalvontakoodien (PCN-koodien) yhteydessä, millä varmistetaan, että eri tuotetyyppejä vertaillaan ainoastaan samankaltaisiin tuotteisiin.

(13)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, että yhteisön tuotannonalan tuottamat ja yhteisön markkinoilla myymät sekä asianomaisissa maissa tuotetut ja niistä yhteisöön vietävät viimeistellyt polyesterifilamenttikankaat ovat komission mukaan samankaltaisia tuotteita, koska eri tuotetyyppien fyysisissä ja kemiallisissa perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut todettu eroja.

(14)

Koska muita tuotteen määritelmää ja samankaltaista tuotetta koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11–16 kappaleessa esitetyt tiedot ja väliaikaiset päätelmät voidaan vahvistaa.

(15)

Eräs osapuoli pyysi, että yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien tiedot julkaistaisiin, jotta asianomaiset osapuolet voisivat arvioida niiden asemaa koskevien edellytysten täyttymistä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleen a alakohdassa mainitaan, yhteisön tuottajat pyysivät perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti, ettei niitä koskevia tietoja saatettaisi julkisiksi, koska sillä olisi niiden kannalta huomattavan epäsuotuisa vaikutus. Koska eräät niistä ostavat polyesterilankoja (pääasiallisinta raaka-ainettaan) kiinalaisilta tavarantoimittajilta, on olemassa kostotoimien vaara. Yhteisön tuottajien pyyntö todettiin riittävästi perustelluksi, joten siihen suostuttiin.

(16)

Tässä tutkimuksessa 49 Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua. Kunkin pyynnön osalta tarkasteltiin erikseen, täyttyvätkö kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset.

(17)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa esitettiin, 25 yritystä pystyi näin osoittamaan täyttävänsä viisi markkinatalouskohtelun edellytystä. Muille yrityksille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua: kymmenen niistä ei toiminut tutkimuksessa riittävästi yhteistyössä, sillä ne eivät toimittaneet tarvittavia tietoja, ja 14 muun ei todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Syyt esitetään lyhyesti seuraavassa taulukossa:

(18)

Asianomaisille yrityksille ja valituksen tekijälle annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä. Asianomaisten osapuolten esittämien huomautusten arvioinnin tuloksia käsitellään tarkemmin seuraavassa.

(19)

Todettakoon yleisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan todistustaakka on markkinatalouskohtelua pyytävillä vientiä harjoittavilla tuottajilla, sillä kyseisessä alakohdassa säädetään, että asianomaisten yritysten on esitettävä riittävästi todisteita siitä, että ne toimivat markkinatalousolosuhteissa. Jos asia on edelleen epäselvä esimerkiksi siksi, että asianomainen yritys ei ole voinut toimittaa tarvittavia tai riittäviä tietoja, markkinatalouskohtelua ei voida myöntää.

(20)

Todettakoon lisäksi, että jokaisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa luetelluista viidestä edellytyksestä on täytyttävä täysimääräisesti, jotta yritykselle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu. Toisin sanoen markkinatalouskohtelua ei voida myöntää, jos jokin edellytys täyttyy vain osittain. Samaten yhteisön toimielimet tutkivat vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuutena markkinatalouskohtelun edellytykset. Tämä merkitsee sitä, että kunkin etuyhteydessä olevan yrityksen, joka tuottaa ja/tai myy tarkasteltavana olevaa tuotetta, olisi osoitettava täyttävänsä nämä edellytykset.

(21)

Yritykset nro 4, 5, 9 ja 14 väittivät tässä yhteydessä, että sen arvioiminen, olisiko yritykselle myönnettävä markkinatalouskohtelu, olisi tehtävä yleisin perustein ja että koska komissio totesi, että vain tietyt seikat asiaa koskevista edellytyksistä jäivät täyttymättä, niille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu. Väitteet hylättiin johdanto-osan 20 kappaleessa mainituista syistä.

(22)

Yritykset nro 4 ja 5 väittivät myös, että komission päätelmät siitä, etteivät ne täyttäneet ensimmäistä edellytystä, oli tehty riittämättömin perustein. Tältä osin olisi huomattava, että molempien yritysten tapauksessa kävi tarkastuskäynnin yhteydessä ilmi, että yritys oli joko toimittanut harhaanjohtavaa tietoa markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessaan tai jättänyt tärkeitä tietoja antamatta. Yrityksistä toisen tapauksessa todettiin paikalla tehdyssä tarkastuksessa, että sen yksityisyritykseksi väitetty merkittävä raaka-aineen toimittaja olikin valtion omistama. Yrityksen väitettä siitä, ettei sen voida odottaa tietävän tavarantoimittajiensa omistuksen yksityiskohtia, ei voitu hyväksyä, sillä yritys ilmoitti nimenomaisesti lomakkeessaan, että tavarantoimittaja oli yksityisomistuksessa, minkä se vahvisti nimenomaisesti myös tarkastuskäynnin yhteydessä. Toisen yrityksen osalta todettiin tarkastuskäynnillä, että vaikka markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa nimenomaisesti pyydettiin ilmoittamaan tiedot pääasiallisista raaka-aineen toimituksista, yritys ei tätä tehnyt. Näin ollen tarkistus vaikeutui huomattavasti, eikä pystytty tarkistamaan, tehtiinkö kustannuksia koskevat päätökset markkinoihin perustuvien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa. Tämän vuoksi yritysten väitteet hylättiin.

(23)

Yritykset nro 3, 9 ja 14 väittivät, että pelkästään se seikka, että tilintarkastajat ovat antaneet ehdollisen lausunnon niiden tilinpäätöksestä, ei ole riittävä peruste sille, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen edellytyksen ei katsota täyttyvän. Yritys nro 2 kiisti komission päätelmät siitä, ettei yrityksellä ole yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan. Yritykset nro 4 ja 5 väittivät lisäksi, että koska niillä on selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena, toisen edellytyksen pitäisi katsoa täyttyvän.

(24)

Yleisesti todettakoon, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen edellytyksen mukaan asianomaisten yritysten on osoitettava, että niillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti, jotta kirjanpidon luotettavuutta voidaan arvioida polkumyyntiä koskevan arvion asianmukaisuuden varmistamiseksi. Polkumyyntilaskelmat perustuvat pääasiassa yritysten kirjanpitoon sisältyviin tietoihin muun muassa tuloista, kustannuksista, voitoista ja varastoista, joten niiden on oltava luotettavia. Polkumyyntiä koskevalla tarkastuskäynnillä tarkastetaan juuri kyseinen kirjanpito. Lisäksi muistutettakoon, että tilintarkastajan lausunto (ehdoton tai ehdollinen hyväksyntä tai kieltäytyminen hyväksymästä) riippuu tileissä havaittujen eroavuuksien merkittävyydestä. Se, että tilintarkastaja ei kieltäydy hyväksymästä kirjanpitoa, ei itsessään tarkoita, että kirjanpito on oikea, vaan siihen tarvitaan tilintarkastajan varaukseton hyväksyntä.

(25)

Yrityksistä 3, 9 ja 14 todettakoon erityisesti, että tilintarkastajien varaukset olivat varsin merkittäviä. Yhden yrityksen tapauksessa tilintarkastajat eivät pystyneet todentamaan tietoja varastojen saldosta vuoden lopussa tai vuotuisista myyntikustannuksista. Toisen yrityksen tapauksessa tilintarkastajien raportissa todettiin, että he eivät pystyneet tarkastamaan varastoja vuoden lopussa ”rajoitettujen olosuhteiden” vuoksi. Todettakoon, että varastojen arvo oli yli 10 prosenttia kyseisen yrityksen koko taseesta. Lisäksi yrityksen toimittama kirjanpito ei vastannut tilintarkastajien raportissa tarkoitettua kirjanpitoa, mikä antaa aihetta epäillä, toimitettiinko tutkimusta varten oikea tarkastettu kirjanpito. Viimeistä yritystä koskevat merkittävät varaukset liittyivät vuoden 2002 tilinpäätökseen. Huolimatta siitä, ettei kirjanpitomenettelyihin ollut tehty mitään ilmeisiä muutoksia eikä aiempina vuosina havaittujen epäkohtien suhteen ollut tehty mukautuksia, vuoden 2003 kirjanpitoon ei kohdistunut samanlaisia varauksia, minkä vuoksi oli aihetta epäillä, oliko kirjanpito tarkastettu riippumattomalla tavalla kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Lisäksi kirjanpidolla ei ollut edes osakkaiden hyväksyntää. Tämän vuoksi kyseisten yritysten väitteet hylättiin.

(26)

Yrityksen nro 2 väitteestä todettakoon, että tieto tilintarkastajien edellyttämistä merkittävistä mukautuksista, joiden seurauksena voitot puolittuivat, oli merkitty ainoastaan tilinpäätökseen, ei yrityksen kirjanpitoon. Syynä tähän oli, että yritys halusi tuottonsa näyttävän paremmalta kirjanpidossaan muihin tarkoituksiin. Kirjanpitoa ei siis voitu täsmäyttää tarkastetun tilinpäätöksen kanssa, millä olisi ollut välitön ja merkittävä vaikutus polkumyyntilaskelmiin. Tämän perusteella pääteltiin, ettei yrityksellä ollut yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa, jota sovelletaan kaikkeen toimintaan. Koska yritys ei toimittanut muita asiaan liittyviä tietoja, kyseiset päätelmät voidaan vahvistaa ja väite hylätään.

(27)

Yritysten nro 4 ja 5 tapauksessa kirjanpidossa todettiin merkittäviä eroavuuksia tarkastuskäynnin aikana. Yritykset väittivät, että eroavuudet johtuivat laskuvirheistä ja että komissio ei ollut tehnyt perinpohjaista analyysia, vaan oli ymmärtänyt tilanteen väärin. Muistutettakoon ensinnäkin, että tarkastuksessa mahdollisesti heräävien epäilyjen selventäminen tai poistaminen on asianomaisten yritysten tehtävä. Lisäksi yritykset eivät toimittaneet tiettyjä pyydettyjä asiakirjoja markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevan lomakkeen tietojen tarkastamisen yhteydessä, joten tietoja ei voitu tarkastaa eikä ottaa huomioon. Todettujen eroavuuksien vuoksi kirjanpidon luotettavuus on erittäin kyseenalaista, minkä vuoksi on vahvistettava, että niitä ei voitu katsoa tarkastetun kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Koska yritykset eivät toimittaneet muita asiaan liittyviä tietoja, kyseiset päätelmät voidaan vahvistaa ja väitteet hylätään.

(28)

Edellä mainitut yritykset nro 4 ja 5 sekä yritys nro 6 väittivät, että päätelmät siitä, etteivät ne täyttäneet kolmatta edellytystä, olivat perusteettomia.

(29)

Yritys nro 4 väitti, että komissio ei voinut perustellusti päätellä, että osakkaat saivat yksityistämisen yhteydessä alennusta maksamastaan hinnasta. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ensinnäkin ilmi, että yrityksen arvoksi määritettiin vain 25 prosenttia sen nettokirjanpitoarvosta yksityistämisen aikaan, mikä antaa aihetta epäillä arvonmääritysraportin luotettavuutta. Vieläkin merkittävämpää oli, että yrityksen uudet osakkaat maksoivat osakkuudestaan vain osan kyseisestä hinnasta. Todettiin, että jäljelle jäävän osan maksoi kolmas yritys, jota koskevia tietoja (erityisesti sen omistusta koskevia tietoja) yritys nro 4 ei suostunut luovuttamaan. Tämän vuoksi epäilyjä siitä, että kyseinen kolmas yritys oli valtion omistama, ei voitu poistaa. Väitettä siitä, että tietoja ei voitu antaa liikesalaisuuden suojelemiseksi, ei voida hyväksyä, sillä polkumyyntitutkimuksissa viranomaiset kohtelevat kaikkia tarkastuskäynneillä saamiaan luottamuksellisia asiakirjoja luottamuksellisina perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eikä niistä siis missään tapauksessa toimitettaisi tietoja ulkopuolisille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(30)

Yritys nro 5 kiisti komission markkinatalouskohtelun kolmatta edellytystä koskevat kielteiset päätelmät väittäen, että se osti pääasialliset laitteensa etuyhteydessä olevalta yksityisyritykseltä ja että käyttöomaisuuden siirto tapahtui näin ollen markkinahintaan. Olisi huomattava, että tässä tapauksessa komission päätelmät perustuivat siihen, että yritys oli alun perin ilmoittanut markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessaan, että se osti kaiken käyttöomaisuutensa avoimilta markkinoilta, mikä todettiin vääräksi tarkastuskäynnillä. Todettiinkin, että kaikki käyttöomaisuus siirrettiin tosiasiassa yrityksen osakkaalta. Yritys ei pystynyt selvittämään, millä tavalla ja millä hinnalla sen osakas oli alun perin ostanut kyseisen käyttöomaisuuden. Yritys ei siis pystynyt osoittamaan, että käyttöomaisuuden siirto oli tapahtunut markkinahintaan, eikä näin ollen pystynyt osoittamaan, että sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä. Koska yritys toimitti harhaanjohtavaa tietoa käyttöomaisuutensa alkuperästä, tietojen tarkastaminen vaikeutui merkittävästi. Koska muita asiaan liittyviä tietoja ei saatu, kyseiset päätelmät voidaan vahvistaa ja väite hylätään.

(31)

Yritys nro 6 väitti, että sen perusteella, että kaikesta omaisuudesta tehdään samat kiinteämääräiset poistot, ei pidä päätellä, että yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu vääristymiä. Lisäksi yritys väitti, että maankäyttöoikeuden osto, jonka hintaa komission yksiköt pitivät poikkeuksellisen alhaisena, oli puhdas markkinatoimi, johon valtio ei puuttunut lainkaan. Väitteet hylättiin sillä perusteella, että se, että kyseinen aiemmin yhteisomistuksessa ollut yritys teki samat kiinteämääräiset poistot kaikesta omaisuudestaan, ei heijasta taloudellista todellisuutta, vaan merkitsee tuotantokustannusten ja yrityksen taloudellisen tilanteen merkittävää vääristymistä. Valtion omistaman maan käyttöoikeuden hankkimiseen liittyi siis olennaisena osapuolena valtio, eikä yritys pystynyt osoittamaan, että ostohinta, joka vaikutti epätavallisen alhaiselta verrattuna yrityksen aiemmin maksamaan vuosivuokraan, olisi ollut markkina-arvoa vastaava.

(32)

Huomattakoon, että eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että komission päätelmät, joiden perusteella niiltä evättiin markkinatalouskohtelu, perustuivat vääriin tulkintoihin. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet lisätietoja asiasta, joten väitteet oli hylättävä. Ainoastaan yksi yritys pystyi toimittamaan päteviä selvityksiä, ja muiden väitteet oli hylättävä.

(33)

Yritys nro 9 väitti yleisemmällä tasolla, että se, että sen tiloihin ei tehty tarkastuskäyntiä, oli epäedullista sille ja syrjivää verrattuna niihin yrityksiin, joiden tiloihin oli tehty tarkastuskäynti. Kaksi muuta yritystä väitti, että se, että tarkastuskäynnillä tarkastettiin samanaikaisesti sekä markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevaan lomakkeeseen että polkumyyntiin liittyvään kyselylomakkeeseen sisältyvät tiedot, oli epäedullista niille, samoin kuin se, että komissio ei pitäytynyt markkinatalouskohtelusta päättäessään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.

(34)

Tältä osin on muistettava, että perusasetuksen 16 artiklan mukaan tarkastuskäynnit eivät ole pakollisia vaan niitä tehdään tarvittaessa. Tässä tapauksessa yrityksen nro 9 esittämä markkinatalousasemaa koskeva pyyntö hylättiin jo arvioitaessa sitä ensimmäistä kertaa, sillä huolimatta siitä, että yritykselle ilmoitettiin kirjeitse, että sen toimittamat tiedot olivat puutteelliset, yritys ei pystynyt osoittamaan kaikkien edellytysten täyttyvän. Muista väitteistä on todettava, että eri tarkastusten hoitaminen samalla käynnillä ja kolmen kuukauden määräajan ylittyminen johtuvat siitä, että tässä menettelyssä oli mukana suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia ja että otantaa koskevia säännöksiä voitiin soveltaa ainoastaan polkumyyntilaskelmiin. Tutkimuksessa oli siis tehtävä huolellinen ja aikaavievä analyysi kustakin markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevasta lomakkeesta. Joka tapauksessa on katsottava, että tarkastusten samanaikaisuuteen ja määräaikojen ylittymiseen ei liity mitään ilmeisiä oikeudellisia seuraamuksia eikä kielteisiä vaikutuksia, ja kuten aiemmissa tutkimuksessa on jo päätelty, että näissä olosuhteissa voitiin tehdä pätevä markkinatalouskohtelua koskeva määrittely. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(35)

Lopuksi todettakoon, että valituksen tekijän väite siitä, että markkinatalousaseman pyytämistä koskevien lomakkeiden tiedot olisi tarkastettava tekemällä tarkastuskäynti kaikkien yritysten toimitiloihin, hylättiin johdanto-osan 34 kappaleessa jo esitetyistä syistä.

(36)

Muistutettakoon, että yksilöllinen kohtelu myönnettiin 18 yritykselle (joista 13 ei ollut saanut pyytämäänsä markkinatalouskohtelua), sillä niiden todettiin täyttävän kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt yksilöllisen kohtelun edellytykset.

(37)

Kolme yritystä, joille ei myönnetty yksilöllistä kohtelua, väitti joko, että niille ei ollut annettu riittävästi aikaa toimittaa markkinatalouskohtelun / yksilöllisen kohtelun pyytämistä koskevaa lomaketta tytäryhtiöidensä osalta tai että niiden tytäryhtiöiden toiminnan rajoittuneisuuden vuoksi kyseisen lomakkeen toimittamiselle ei ollut perusteltua tarvetta.

(38)

Kyseisten kolmen yrityksen tapauksessa olisi huomattava, että yksikään niistä ei alun perin toimittanut markkinatalouskohtelun / yksilöllisen kohtelun pyytämistä koskevaa lomaketta asetetussa määräajassa. Ensimmäisen arviointivaiheen jälkeen asianomaisia yrityksiä pyydettiin puutteista ilmoittavalla kirjeellä toimittamaan kyseinen pyyntölomake tietyssä määräajassa myös niihin etuyhteydessä olevista yrityksistä, jotka ovat osallisina tarkasteltavana olevan tuotteen myynnissä tai tuotannossa. Tällaisia lomakkeita ei kuitenkaan vastaanotettu, eikä määräaikaa voitu pidentää, jottei syrjittäisi niitä yrityksiä, jotka olivat toimittaneet tarvittavat tiedot annetussa määräajassa. Tältä osin huomattakoon, että koska tapaus oli monimutkainen ja siinä oli osallisena suuri määrä yrityksiä, joiden markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt oli tarkasteltava kukin erikseen, ja koska polkumyynnin määrittämisessä oli sovellettava otantamenettelyä koskevia säännöksiä, lomakkeiden toimittamisen määräajan pidentäminen olisi myös estänyt tutkimuksen päätökseen saattamisen asetetussa määräajassa. Yrityksen toiminnan rajoittuneisuus ei myöskään merkitse, ettei yrityksen tarvitse todistaa täyttävänsä vaaditut edellytykset. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(39)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että otoksen valinta ei ollut asianmukainen, sillä se oli tehty yksinomaan vientimäärien perusteella, ja että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja olisi pitänyt sisällyttää otokseen sen yhteisöön viemien tuotteiden arvonlisäyksen suuruuden vuoksi.

(40)

Väite oli kuitenkin hylättävä, sillä otokseen sisällytettävien yritysten valinta tehtiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti rajoittamalla tutkimus suurimpaan mahdollisen myynnin määrään, jota voidaan kohtuullisesti tarkastella käytettävissä olevassa ajassa.

(41)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja kiisti päätelmät siitä, että koska se oli nimenomaisesti kieltäytynyt osallistumasta otokseen, sitä ei voitu pitää yhteistyössä toimivana osapuolena. Yritys väitti ensinnäkin, että perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan otoksen valinnassa on otettava huomioon asianomaisten osapuolten suostumus, joten ne voivat myös jättäytyä otoksen ulkopuolelle. Se väitti toiseksi, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan tarkastuskäynti ei ole pakollinen sen osoittamiseksi, että yritys täyttää viisi vaadittua edellytystä, joten sille voidaan edelleen myöntää markkinatalouskohtelu. Se väitti, että tästä oli osoituksena se, että markkinatalouskohtelu oli myönnetty 22 yritykselle, mutta tarkastuskäynti tehtiin vain 7 yrityksen tiloihin. Yritys väitti lisäksi, että sille olisi perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti pitänyt ilmoittaa yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

(42)

Ensimmäisestä väitteestä todettakoon, että perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten suostumus ei ole ehdoton edellytys, vaan että otoksen lopullinen valinta kuuluu komissiolle, vaikkakin ensisijaisesti on kuultava asianomaisia osapuolia tai otettava huomioon niiden suostumus. Otoksen valinta tehtiin tässä tapauksessa Kiinan viranomaisten kuulemisen perusteella, ja tässä yhteydessä yritys ilmaisi uudestaan, ettei se halunnut kuulua otokseen, koska tarkastuskäynnin järjestäminen olisi vaikeaa sille. Huomattakoon myös, että yritys ei pyytänyt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yksilöllistä tarkastelua.

(43)

Toisen väitteen katsottiin olevan perusteeton, sillä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti kieltäytymistä antamasta tarvittavia tietoja (myös markkinatalouskohtelua koskevan määrittelyn yhteydessä) on pidettävä yhteistyöstä kieltäytymisenä. Yritykselle tehtiin selväksi, että otokseen osallistuminen merkitsee myös kyselylomakkeen täyttämistä ja vastauksia koskevan, paikalla suoritettavan tarkastuksen hyväksymistä, mistä yritys kuitenkin kieltäytyi. Joka tapauksessa on todettava, että vaikka yritykselle olisi myönnetty markkinatalouskohtelu, perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä olisi pitänyt soveltaa, sillä yritys kieltäytyi osallistumasta otokseen, ei toimittanut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa edellytettyä kyselylomaketta ja kieltäytyi tarkastuskäynnistä. Myös yrityksen viimeinen väite on hylättävä, koska yhteistyön puuttumisen seurauksista ilmoitettiin selvästi menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 8 kohdassa.

(44)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–40 kappaleessa kuvatut normaaliarvon määrittämisessä käytetyt yleiset menetelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, väittivät, että normaaliarvon laskennassa oli tapahtunut tiettyjä virheitä, tai kiistivät tarpeellisina pidettyjen mukautusten arvioinnissa käytetyt menetelmät. Näitä seikkoja on tarkasteltu uudelleen ja tarvittavat muutokset on tehty.

(46)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan säännöksiä oli rikottu, sillä niille ei ollut ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa annettu vertailumaan valinnasta muuta tietoa kuin mitä menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa oli ilmoitettu. Ne väittivät lisäksi, että koska ne eivät tienneet, että yksikään menettelyn aloittamisvaiheessa vertailumaaksi ehdotetussa Meksikossa toimiva tuottaja ei toiminut yhteistyössä, ne eivät voineet auttaa komissiota vaihtoehtoisen vertailumaan valinnassa.

(47)

Tältä osin olisi ensinnäkin huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan tutkimuksen osapuolille olisi ilmoitettava viipymättä tutkimuksen alkamisen jälkeen suunnitellusta markkinataloutta toteuttavasta kolmannesta maasta. Tässä tapauksessa Meksikoa aiottiin käyttää vertailumaana vielä tutkimuksen aloittamisen jälkeenkin, ja kaikilta osapuolilta pyydettiin huomautuksia tästä valinnasta. Tutkimuksen alkuvaiheessa ei ollut vielä merkkejä siitä, että yksikään Meksikossa toimiva tuottaja ei suostuisi yhteistyöhön. Vasta myöhemmin kävi ilmeiseksi, että yhteistyön puuttumisen vuoksi vertailumaaksi oli valittava toinen maa.

(48)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa ei säädetä, että asianomaisten osapuolten olisi autettava komissiota soveltuvan vertailumaan valinnassa.

(49)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin alustavista päätelmistä, myös alustavasti valitusta vertailumaasta eli Turkista, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksensa. Yhtään huomautusta ei saatu siitä, etteikö Turkkia voitaisi pitää soveltuvana vertailumaana tässä tapauksessa. Tämän vuoksi katsotaan, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan säännöksiä ole rikottu, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44–48 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(50)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49–50 kappaleessa kuvatut normaaliarvon määrittämisessä käytetyt yleiset menetelmät voidaan vahvistaa.

(51)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa säädetyt vientihinnan laskennallisen muodostamisen edellytykset eivät olleet täyttyneet ja että kolmansiin maihin sijoittautuneiden etuyhteydessä olevien yritysten kautta yhteisöön suuntautuvan myynnin vientihinnan oikaiseminen olisi tehtävä soveltaen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa.

(52)

Tältä osin vahvistetaan, että oikaisujen tekemisessä on sovellettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ja erityisesti sen i alakohdan säännöksiä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa mainitaan.

(53)

Vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, väittivät, että vientihinnan laskennassa oli tapahtunut tiettyjä virheitä, tai kiistivät tiettyjen tarpeellisina pidettyjen mukautusten arvioinnissa käytetyt menetelmät. Näitä seikkoja on tarkasteltu uudelleen ja tarvittavat muutokset on tehty.

(54)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, väitti, että 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti tehdyt, sen kolmanteen maahan sijoittautuneen etuyhteydessä olevan tytäryhtiön kautta yhteisöön suuntautuvaa myyntiä koskevat oikaisut eivät olleet asianmukaisia, sillä kyseinen tytäryhtiö toimi pelkästään vientimyyntiosastona. Se väitti lisäksi, että vaikka oikaisu tehtäisiinkin, se olisi joka tapauksessa rajoitettava etuyhteydettömiin edustajiin sovellettavaan tavanomaisen palkkion määrään. Kaksi muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti myös, että oikaisun olisi rajoituttava välittömiin myyntikustannuksiin.

(55)

Tältä osin tutkimuksesta kävi ilmi, että asianomaisen myyntitoiminnoista vastaavan tytäryhtiön suorittamat toimet olivat huomattavasti kattavampia kuin vientimyyntiosastojen tavanomaiset toimet ja että niitä olisi pikemminkin verrattava palkkioperusteisen edustajan toimiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti.

(56)

Tämän vuoksi katsotaan, että etuyhteydessä olevalle osapuolelle aiheutui kustannuksia, jotka vähentävät viejien saamia määriä ja jotka olisi siis vähennettävä yhteisön ensimmäisen riippumattoman ostajan maksamasta hinnasta.

(57)

Mainittakoon, että kaksi muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka ovat samassa tilanteessa kuin edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja, olivat komission kanssa samaa mieltä siitä, että tasapuolisen vertailun tekemiseksi olisi tehtävä oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti (ks. johdanto-osan 51 kappale).

(58)

Oikaisun määrä laskettiin asianmukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti eli etuyhteydessä olevan yrityksen saaman katteen perusteella. Katteen laskennassa otettiin huomioon etuyhteydessä olevien yritysten tosiasialliset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voitto eivätkä yksinomaan välittömät myyntikustannukset. Tämän vuoksi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien väitteet hylättiin.

(59)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että arvonlisäveron palauttamattomaan osuuteen liittyvä oikaisu ei ollut asianmukainen, vaan perustui väärinkäsitykseen järjestelmän luonteesta. Eräät muut vientiä harjoittavat tuottajat, joista yksi piti oikaisun periaatetta asianmukaisena, kiistivät menetelmän, jolla oikaisu oli laskettu, ja pyysivät, että oikaisu perustuisi palauttamattoman arvonlisäveron tosiasialliseen määrään.

(60)

Ensimmäinen väite hylättiin, sillä sen tueksi ei esitetty perusteluja tai muita seikkoja, joiden perusteella olisi voitu vahvistaa, että oikaisu perustuu väärinkäsitykseen.

(61)

Mitä tulee väitteisiin siitä, että laskennassa olisi pitänyt käyttää tosiasiallisia määriä, asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät monissa tapauksissa joko toimittaneet kyseisiä tietoja tai toimittaneet riittävää näyttöä väitteidensä tueksi, joten niitä ei voitu ottaa huomioon. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(62)

Useiden osapuolten huomioiden johdosta selvennettäköön tässä, että normaaliarvon määrittämisessä käytettyjä Turkin kotimarkkinoilla myytyjen samankaltaisten tuotetyyppien hintoja oikaistiin tarvittaessa, jotta niitä voitiin vertailla tasapuolisesti asianomaisten Kiinassa toimivien tuottajien yhteisöön viemien kyseisten tuotetyyppien kanssa, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Oikaisut perustuivat kohtuulliseen arvioon markkinaerojen arvosta. Kahden yrityksen tapauksessa alustavassa vaiheessa tehtyä oikaisua oli muutettava, jotta se kuvastaisi paremmin niiden yksilöllistä tilannetta, ja marginaaleja muutettiin vastaavasti.

(63)

Kaksi niistä kolmesta yrityksestä, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, väitti, että niillä ei enää ole samanlaista etuyhteyttä kuin tutkimusajanjakson aikana, sillä kaikkien kolmen yrityksen osakkeenomistajien yhteys on poistunut pian tutkimusajanjakson jälkeen, kun kaikki asianomaiset osakkeet on myyty riippumattomille henkilöille. Yritykset väittivät sen vuoksi, että uusi tilanne olisi otettava huomioon, ja koska niitä ei enää voida pitää etuyhteydessä olevina yrityksinä, kummallekin olisi määritettävä sen omaa tilannetta kuvastava yksilöllinen polkumyyntimarginaali.

(64)

Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että asianomaisten yritysten tutkimusajanjakson aikaisessa etuyhteydessä oli kyse muustakin kuin osakkeenomistukseen liittyvästä yhteydestä. Tämän yhteyden lisäksi kyseisillä kolmella yrityksellä todettiin olevan myös samoja henkilöitä hallituksissaan. Se, että yrityksillä oli yhteisiä johtajia, lisäsi näin ollen jo osakkeenomistuksen myötä syntyneen etuyhteyden merkitystä.

(65)

Näistä syistä katsottiin, että yritykset olivat olleet etuyhteydessä tutkimusajanjaksona. Vaikka tilanteen oli väitetty muuttuneen pian tutkimusajanjakson jälkeen, olisi joka tapauksessa liian aikaista päätellä, ovatko muutokset pysyviä. Kun otetaan huomioon tutkimusajanjaksona vallinneen etuyhteyden luonne, ei voida sulkea pois vaaraa siitä, että toimenpiteitä kierretään sen yrityksen kautta, johon sovelletaan alhaisinta tullia. Lisäksi todetaan, että koska etuyhteys on voinut vaikuttaa tutkimusajanjakson päätelmiin, siinä tutkimusajanjakson jälkeen tapahtuneita muutoksia ei voida pitää merkityksellisinä.

(66)

Tämän vuoksi katsotaan, että yritysten väitteet olisi hylättävä.

(67)

Useat asianomaiset osapuolet kiistivät otantaa koskevien säännösten soveltamisen oikeellisuuden. Koska kaikkien kolmen otokseen valitun markkinatalouskohtelun saaneen yrityksen todettiin olevan etuyhteydessä, niiden väitetään muodostavan yhden yksikön, joten niiden polkumyyntimarginaalia ei voida pitää asianmukaisena keskiarvona perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan sanamuoto huomioon ottaen. Tämä perustuu siihen, että kyseisessä artiklassa viitataan otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettuun keskiarvoon, joten polkumyyntimarginaalin olisi perustuttava useampaa kuin yhtä yritystä koskeviin toteamuksiin. Tässä yhteydessä viitattiin EY:n ja Intian liinavaatekiistan yhteydessä annettuun WTO:n muutoksenhakuelimen raporttiin (3), jonka mukaan painotetun keskiarvon olisi viitattava useampaan kuin yhteen yritykseen.

(68)

Tältä osin olisi huomattava, että muutoksenhakuelimen päätelmiä, jotka tehtiin erilaisessa tilanteessa eli sovellettaessa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.2 artiklan ii alakohtaa ja jotka koskivat aivan eri tapausta, ei voida suoraan soveltaa nyt tarkasteltavana olevaan tapaukseen. Väite olisi hylättävä myös siksi, että tässä tapauksessa otoksen painotettu keskiarvo perustuu kunkin yrityksen omaan normaaliarvoon ja vientihintoihin, eivätkä kyseiset yritykset muodosta yhtä yksikköä. Vasta etuyhteydessä olevien yritysten kolmen yksilöllisen marginaalin määrittämisen jälkeen laskettiin marginaalien painotettu keskiarvo, jotta vältettäisiin se, että yritykset hyödyntäisivät etuyhteyttään ja ohjaisivat kaiken vientinsä sen yrityksen kautta, jolle on määritetty alhaisin polkumyyntimarginaali. Todettakoon lisäksi, että perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa ei nimenomaisesti suljeta pois otokseen kuuluvien etuyhteydessä olevien yritysten osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien käyttöä. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(69)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa kuvatut yksilöllisen kohtelun saaneiden yritysten polkumyyntimarginaalien määrittämisessä käytetyt menetelmät voidaan vahvistaa.

(70)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(71)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59–61 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(72)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62 ja 63 kappaleessa esitetyt yhteisön kokonaistuotantoa koskevat alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

(73)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että valituksen takana ei ollut riittävän suurta osaa yhteisön tuotannon edustajista. Se väitti, että yksi yritys oli tehnyt konkurssin tutkimuksen aikana, joten sitä ei pitäisi ottaa huomioon yhteisön tuotannonalan määritelmässä. Se väitti lisäksi, että yksi tuottaja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelujaksona, ja se olisi jätettävä yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(74)

Todettakoon, että yksi yhteisön tuottaja on velkasaneerauksessa, mutta sillä oli tuotantoa tutkimusajanjakson aikana ja on edelleenkin. Yritys sisällytettiin näin ollen yhteisön tuotannonalan määritelmän piiriin. Tutkimuksessa vahvistettiin, ettei yksikään yhteisön tuotannonalaan kuuluva yritys tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksona. Ne toivat kuitenkin harmaata kangasta eli viimeisteltyjen polyesterifilamenttikankaiden raaka-ainetta. Tästä syystä väitteet on hylättävä.

(75)

Koska muita huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa esitetty yhteisön tuotannonalan määritelmä voidaan vahvistaa.

(76)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 ja 66 kappaleessa esitetty yhteisön kulutusta koskeva laskelma voidaan vahvistaa.

(77)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 ja 68 kappaleessa esitetty asianomaisen tuonnin määrää ja markkinaosuutta koskeva laskelma voidaan vahvistaa.

(78)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–71 kappaleessa esitetty asianomaisen tuonnin hintoja ja hinnan alittavuutta koskeva laskelma voidaan vahvistaa.

(79)

Palautettakoon mieliin, että komissio päätteli alustavasti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(80)

Yksikään osapuoli ei kyseenalaistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72–98 kappaleessa esitettyjä yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevia lukuja tai niiden tulkintaa. Näin ollen voidaan vahvistaa kyseisissä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan kappaleissa esitetyt päätelmät sekä se, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(81)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käsiteltyjen muiden seikkojen lisäksi tarkasteltiin yhteisön tuotannonalan vientituloksia. Todettiin, että yhteisön tuotannonalan vientimyynti pysyi vakaana koko ajanjakson ajan; se oli noin 25 miljoonaa juoksumetriä. Huomattakoon, että kyseisessä viennissä oli kyse vuorikankaana käytettävästä tuotteesta, jonka hinta oli merkittävästi alhaisempi. Samanaikaisesti koko 25 jäsenvaltion EU:n asianomaisen tuotannonalan tutkimusajanjaksona viemän tuotevalikoiman hinnat olivat 270 prosenttia kalliimmat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat. Joka tapauksessa kannattavuuden määrittelyssä otettiin huomioon ainoastaan yhteisön markkinoilla tapahtunut myynti, joten vientitulos ei vaikuta näihin laskelmiin. Edellä esitetyistä syistä voidaan päätellä, että yhteisön vienti ei aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Lisäksi kaikista muista kolmansista maista tuotujen tuotteiden hinnat olivat koko ajan keskimäärin Kiinasta tuotujen tuotteiden hintoja korkeammat. Koska syy-yhteydestä ei ole esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–111 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä esitetyn perusteella vahvistaa.

(82)

Koska yhteisön tuotannonalan ja muiden yhteisön tuottajien edusta ei ole esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–118 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(83)

Etuyhteydettömiltä tuojilta ja tuojilta/käyttäjiltä saatiin useita huomautuksia. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Tuojien esittämät huomautukset olivat yhtäpitävät käyttäjien esittämien huomautusten kanssa, ja niitä käsitellään jäljempänä 87–90 kappaleessa. Huomattakoon, että tutkimuksessa ilmoittautuneiden tuojien Kiinasta tuomien tuotteiden kokonaismäärät ovat vähäpätöiset; niiden osuus on ainoastaan noin 2 prosenttia kaikesta Kiinasta tutkimusajanjaksona tulleesta tuonnista. Lopuista 98 prosentista vastaavat tuojat eivät reagoineet toimenpiteisiin.

(84)

Koska etuyhteydettömien tuojien edusta ei ole esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119–121 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(85)

Koska yhteisön tavarantoimittajien edusta ei ole esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122–125 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(86)

Yhdeksän käyttäjää toimitti kyselyvastauksen, mutta vain yksi niistä toi tarkasteltavana olevaa tuotetta (väliaikaista tullia koskevan asetuksen 127 kappale). Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kuitenkin neljä käyttäjää, jotka eivät olleet aiemmin ilmoittautuneet tutkimuksessa, esitti huomautuksia. Kaksi niistä valmistaa sisustuskankaita. Kaikki niistä toivat tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta. Kun otetaan huomioon alan hajanaisuus, niiden arvioidaan edustavan alle 2 prosenttia käyttäjistä.

(87)

Vaatteita tuottavat käyttäjät väittivät, että niiden yritykset ovat tällä hetkellä vakavassa vaarassa, koska Kiinasta tulee yhteisön markkinoille valmisvaatteita erittäin alhaisilla hinnoilla, kun taas niiden omat tuotantokustannukset ovat paljon korkeammat. Niiden olisi lisäksi maksettava korkeat polkumyyntitullit tuotannossaan käyttämänsä raaka-aineen eli tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista. Vaatteita tuottavat käyttäjät väittivät voivansa myydä valmiit tuotteensa asiakkailleen hieman korkeammilla hinnoilla, koska kyseiset yritykset ovat paljon joustavampia ja voivat toimittaa pieniä määriä nopeasti. Viitaten kuitenkin nykyisiin markkinaolosuhteisiin, joissa markkinoille tulee halpoja vaatteita, sekä raaka-aineeseen sovellettaviin polkumyyntitulleihin ne väittivät, etteivät ne pystyisi jatkamaan tuotantoa yhteisössä, vaan niiden olisi suljettava tehtaansa.

(88)

Huomattakoon, että asianomaiset vaatteiden tuottajat ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Niihin kohdistuu suuria paineita valmiiden tuotteiden tuonnista, joka on lisääntynyt merkittävästi muun muassa 1 päivänä tammikuuta 2005 tapahtuneen tekstiilikiintiöiden poistamisen vuoksi. Lisäksi niiden raaka-ainekustannukset lisääntyvät tullien vuoksi. Vaikka vaatetusalan jo vaaranalainen tilanne saattaisi entisestään heiketä viimeisteltyihin polyesterifilamenttikankaisiin sovellettavien polkumyyntitullien vuoksi, on selvää, että kyseisiin yrityksiin kohdistuva paine johtuu pääasiallisesti Kiinasta tulevasta vaatteiden tuonnista.

(89)

Eräät yritykset väittivät, että vaikutuksia kohdistuisi myös värjäys- ja painantatuotannonalaan, kun kankaita ei enää tuotaisi yhteisöön tullien vuoksi. Ne väittivät samaten, että vaikutuksia kohdistuisi myös yhteisössä toimiviin tekstiiliteollisuudessa käytettävien huipputekniikkaa edustavien koneiden tuottajiin, koska tekstiilien tuotanto Kiinassa vähenisi tullien vuoksi.

(90)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128 kappaleessa todetaan, on kuitenkin todennäköistä, että Kiinasta tulee edelleen tuontia markkinoille käypään hintaan ilman polkumyyntiä ja että tavaraa on edelleen mahdollista hankkia muualtakin ilman polkumyyntiä, sillä yli 30 prosenttia yhteisön kulutuksesta on peräisin muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevasta tuonnista. Kun lisäksi otetaan huomioon, että monille vientiä harjoittaville tuottajille on määritetty 14,1 prosentin polkumyyntitulli ja että viimeistellyt polyesterifilamenttikankaat muodostavat vain osan käyttäjien tuotantokustannuksista, on epätodennäköistä, että kustannusten kasvu olisi merkittävä. Huomattakoon myös, että eräiden yritysten väitetty vaaranalainen tila näyttää pääosin johtuvan Kiinasta tulevien valmiiden vaatteiden tuonnista, eikä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamatta jättämisellä olisi siihen vaikutusta. Muistutettakoon tältä osin, että tutkimuksessa ilmoittautuneet käyttäjät edustavat hyvin pientä osaa tuonnista, kun taas suuri enemmistö käyttäjistä ei ole esittänyt minkäänlaisia huomautuksia.

(91)

Koska käyttäjien edusta ei ole esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(92)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt, johdanto-osan 129–131 kappaleessa esitetyt päätelmät ja eri osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevien viimeisteltyjen polyesterifilamenttikankaiden tuonnissa.

(93)

Käyttöön otettavien toimenpiteiden tason määrittämiseksi on väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132–135 kappaleessa esitettyjen menetelmien perusteella laskettu vahingon korjaava taso.

(94)

Kun vahinkomarginaali laskettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, yhteisön tuotannonalan voittotavoitteeksi asetettiin 8 prosenttia; tällainen voitto voitaisiin kohtuudella saada kyseisenlaisella tuotannonalalla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta, ja se saatiinkin vuosina 1998 ja 1999 ennen kuin Kiinasta tuleva tuonti alkoi aiheuttaa ongelmia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappale).

(95)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, ettei vuosiin 1998 ja 1999 perustuva 8 prosentin voittotavoite ollut asianmukainen. Se väitti, että koska voittomarginaalit olivat paljon alemmat jo vuonna 2000, joka on tarkastelujakson ensimmäinen vuosi ja jolloin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset eivät tuntuneet niin voimakkaasti, voittotavoitteeksi olisi asetettava kyseiset voittomarginaalit. Todettakoon kuitenkin, että vuonna 2000 Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli jo korkea, 18,2 prosenttia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 kappale), ja yhteisön tuotannonalan tilanne oli jo alkanut heiketä. Tästä syystä pidetään asianmukaisena pitää viitekautena aiempaa, vakaampaa ajanjaksoa määritettäessä, millaisen voiton yhteisön tuotannonalan voisi odottaa saavan, jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi.

(96)

Koska uusia huomautuksia asiasta ei ole esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132–135 kappaleessa esitetyt menetelmät voidaan vahvistaa.

(97)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan polkumyyntimarginaalia sekä määritettyä vahinkomarginaalia kaikissa tapauksissa, joissa se oli alempi kuin todetut polkumyyntimarginaalit.

(98)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(99)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien erikseen mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), näitä tulleja ei voida soveltaa sen tuottamiin tuontituotteisiin, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(100)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (4), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetus muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(101)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, ainoastaan väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti, ja lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava,

—

se ei ole vienyt yhteisöön asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tuotteita tutkimusajanjakson (1 päivästä huhtikuuta 200331 päivään maaliskuuta 2004) aikana,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi yhteisöön,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B

Office J-79 5/16

B-1049 Brussels.