28.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 325/4

(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 annetaan komissiolle valtuudet säätää asetuksella kynnyksestä, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita, minkä vuoksi näihin tukitoimenpiteisiin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Komissio on lukuisissa päätöksissä soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä. Komissio on viimeksi komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (3), myös esittänyt vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää koskevat periaatteensa, joissa määritetään, milloin voidaan katsoa, että perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta. Koska maatalous- ja kalastusalalla sovelletaan erityisiä sääntöjä ja koska on vaarassa, että näillä aloilla pienetkin tukimäärät täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet, asetusta (EY) N:o 69/2001 ei sovelleta kyseisiin aloihin.

(3)

Sen kokemuksen perusteella, jota komissio on saanut erityisesti Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (4), voimaantulon jälkeen sekä maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (5), soveltamisesta, voidaan todeta, että hyvin pienet maatalousalalla myönnetyt tukimäärät eivät täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, edellyttäen että tietyt edellytykset täyttyvät. Tämä pätee silloin, kun yksittäisten tuottajien saama tukimäärä on vähäinen ja kun lisäksi maatalousalalle myönnetyn tuen kokonaismäärä vastaa enintään pientä prosenttimäärää alan koko tuotannon arvosta. Euroopan yhteisössä tapahtuvalle maataloustuotannolle on yleensä tunnusomaista, että jokaista hyödykettä tuottaa suuri määrä pieniä tuottajia, jotka tuottavat enimmäkseen paljoustavaroita yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa. Sen vuoksi yksittäisille tuottajille tietyn ajanjakson aikana myönnettyjen pienten tukimäärien vaikutukset olisi suhteutettava maataloustuotannon alakohtaiseen arvoon samana ajanjaksona. Kun tuen enimmäismäärä määritetään jäsenvaltioittain maatalousalan tuotannon arvon perusteella, voidaan varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan yhdenmukaista, objektiiviseen taloudelliseen viitearvoon perustuvaa toimintamallia.

(4)

Sen kokemuksen perusteella, jota komissio on saanut kalastusalan valtiontukien arvioinnista erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien yhteisön suuntaviivojen (6) soveltamisesta sekä kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (7), voimaantulon jälkeen, voidaan lisäksi todeta, että hyvin pienet kalastusalalla myönnetyt tukimäärät eivät täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, edellyttäen että tietyt edellytykset täyttyvät. Koska maatalous- ja kalastusalan tuotantotavat ovat samankaltaisia, kyseiset edellytykset täyttyvät silloin, kun kunkin yksittäisen kalastusalan yrityksen saaman valtiontuen määrä on vähäinen ja kun lisäksi kalastusalalle myönnetyn valtiontuen kokonaismäärä vastaa enintään pientä prosenttimäärää koko kalastusalan tuotannon arvosta.

(5)

Avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi näyttäisi olevan aiheellista säätää kalastusalalla sovellettavasta vähämerkityksistä tukea koskevasta säännöstä asetuksella.

(6)

Maailman kauppajärjestön (WTO) maataloussopimuksen (8), perusteella tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta vientituelle eikä tuelle, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Jäsenvaltioita koskee velvoite, jonka mukaan niiden on pidätyttävä myöntämästä mainittuun sopimukseen sisältyvien sitoumusten vastaista tukea. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut 19 päivänä syyskuuta 2002 antamassaan tuomiossa, että silloin kun yhteisö on toteuttanut toimenpiteen, jolla otetaan käyttöön tiettyä maatalouden alaa koskeva yhteinen markkinajärjestely, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla tästä järjestelystä poikettaisiin tai joilla sitä vaarannettaisiin (9). Tätä periaatetta sovelletaan myös kalastusalaan. Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontukeen, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan.

(7)

Komission kokemuksen perusteella voidaan todeta, että jos tuen määrä ei ylitä 3 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti kolmen vuoden ajanjakson aikana ja jos kaikille yrityksille kolmen vuoden aikana myönnetyn tuen määrä on vähemmän kuin noin 0,3 prosenttia maatalousalan tai kalastusalan vuosituotannosta, tuki ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua eikä sen vuoksi kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Sovellettavan kolmen vuoden ajanjakson olisi oltava liikkuva käsite ja myönnettäessä uutta vähämerkityksistä tukea olisi aina määritettävä edeltäneen kolmen vuoden ajanjakson aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. Vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi siinä vaiheessa, kun laillinen oikeus tukeen siirtyy tuensaajalle. Vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö ei rajoita yritysten oikeutta saada samaan hankkeeseen muuta komission hyväksymää tai ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa valtiontukea.

(8)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen kannalta on aiheellista, että jäsenvaltiot soveltavat samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi sekä asetuksen (EY) N:o 69/2001 mukaisesti on aiheellista, että tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, muunnetaan bruttoavustusekvivalentiksi. Useassa erässä tai edullisena lainana myönnettävän tuen avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämisajankohtana voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, edellyttäen että edullisen lainan ollessa kyseessä lainalla on tavanomaiset vakuudet eikä siihen liity poikkeuksellisia riskejä. Viitekorkoina olisi käytettävä komission puolueettomien perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia korkoja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja Internetissä.

(9)

Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti myönnetty tuki on valtiontukisääntöjen vaatimusten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän päämäärän saavuttamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, että vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella myönnetyn tuen kokonaismäärä ei ylitä kolmen vuoden ajanjaksolla 3 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti tai kokonaistuen enimmäismäärää, jonka komissio asettaa kunkin jäsenvaltion maatalous- tai kalastusalan tuotannon arvon perusteella. Tämän vuoksi on aiheellista, että myöntäessään vähämerkityksistä tukea jäsenvaltiot ilmoittavat yrityksille tuen vähämerkityksisestä luonteesta, saavat täydelliset tiedot edeltäneen kolmen vuoden ajanjakson aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja varmistavat huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärien noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla.

(10)

Ottaen huomioon komission kokemuksen ja erityisesti sen, kuinka usein valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, on aiheellista rajoittaa tämän asetuksen soveltamisaikaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä pidennetään, olisi jäsenvaltioilla oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisen tuen ohjelmia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi. Oikeusvarmuuden vuoksi on myös aiheellista selkiyttää tämän asetuksen vaikutukset tukiin, jotka on myönnetty ennen asetuksen voimaantuloa,

a)

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan;

b)

vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

c)

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

1)

’maatalousalan yrityksillä’ maataloustuotteiden tuotannossa, jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa toimivia yrityksiä;

2)

’maataloustuotteella’ perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta tämän artiklan 5 kohdassa määriteltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita;

3)

’maataloustuotteen jalostamisella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote;

4)

’kalastusalan yrityksillä’ kalastustuotteiden tuotannossa, jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa toimivia yrityksiä;

5)

’kalastustuotteilla’ sekä merestä ja sisävesistä pyydettäviä tuotteita että neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (10);

6)

’kalastustuotteen jalostuksella ja markkinoille saattamisella’ kaikkia toimintoja, mukaan luettuina käsittely, tuotanto ja jakelu, jotka toteutetaan saaliin purkamis- tai pyyntiajankohdan ja lopputuotevaiheen välillä.