32001R1900

Neuvoston asetus (EY) N:o 1900/2001,

annettu 27 päivänä syyskuuta 2001,

Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 2042/2000 käyttöön otettuja lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä koskevan tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Aiemmat tutkimukset

(1) Maaliskuussa 1993 pantiin vireille polkumyyntitutkimus, jäljempänä "alkuperäinen tutkimus", jonka johdosta neuvosto otti huhtikuussa 1994 asetuksella (EY) N:o 1015/94(2), jäljempänä "alkuperäinen lopullista tullia koskeva asetus", käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa. Alkuperäinen tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 1991 ja 31 päivän joulukuuta 1992 välistä ajanjaksoa.

(2) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 12 artiklan nojalla toteutetun tutkimuksen, jäljempänä "absorptiotutkimus", tuloksena neuvosto korotti lokakuussa 1997 asetuksella (EY) N:o 1952/97(3) lopullista polkumyyntitullia kahden yrityksen osalta siten, että Sony Corporation -yritykseen sovellettava tulli nousi 108,3 prosenttiin ja Ikegami Tsushinki & Co. Ltd -yritykseen sovellettava tulli 200,3 prosenttiin.

(3) Huhtikuussa 1999 komissio pani televisiokamerajärjestelmiä tuottavan yhteisön tuotannonalan pyynnöstä vireille toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti(4). Tarkastelun tuloksena pääteltiin, että sovellettavien lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tämän vuoksi neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2042/2000(5), jäljempänä "nykyinen lopullista tullia koskeva asetus", uudelleen käyttöön alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetut, absorptiotutkimuksen perusteella muutetut lopulliset polkumyyntitullit Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa.

2. Tämä tutkimus

i) Tutkimuksen vireillepano

(4) Japanilainen televisiokamerajärjestelmien vientiä harjoittava tuottaja Hitachi Denshi Ltd, jäljempänä "hakija", esitti 4 päivänä syyskuuta 1999 pyynnön perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen siihen sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden välivaiheen tarkastelun vireillepanosta siltä osin kuin on kyse polkumyyntiin liittyvistä näkökohdista. Pyynnössä väitettiin, että polkumyyntitoimenpiteiden soveltaminen polkumyynnin vastapainoksi hakijan yhteisöön viemiin tuotteisiin ei enää ollut tarpeen, koska sen normaaliarvo oli nyt huomattavasti alempi ja vientihinnat huomattavasti korkeampia kuin ne, jotka määritettiin voimassa oleviin toimenpiteisiin johtaneessa alkuperäisessä tutkimuksessa.

(5) Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se pani vireille tutkimuksen(6), joka rajattiin polkumyynnin tarkasteluun hakijan osalta.

ii) Tutkimus

(6) Komissio ilmoitti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta virallisesti viejämaan edustajille ja hakijalle ja antoi kaikille osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Komissio lähetti lisäksi hakijalle ja siihen etuyhteydessä olevalle tuojalle yhteisössä kyselylomakkeen, johon molemmat vastasivat asetetuissa määräajoissa.

(7) Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tarkastuksia hakijan (Hitachi Denshi Ltd, Tokio, Japani) ja siihen etuyhteydessä olevan tuojan (Hitachi (Europe) GmbH, Rodgau, Saksa) toimitiloissa.

(8) Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 1998 ja 31 päivän joulukuuta 1999 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso".

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tarkasteltavana oleva tuote

(9) Tutkimuksen kohteena oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(10) Tarkasteltavana olevat tuotteet ovat Japanista peräisin olevia, tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8525 30 90 , ex 8537 10 91 , ex 8537 10 99 , ex 8529 90 81 , ex 8529 90 88 , ex 8543 89 95 , ex 8528 21 14 , ex 8528 21 16 ja ex 8528 21 90 kuuluvia televisiokamerajärjestelmiä.

(11) Kuten nykyisessä lopullista tullia koskevassa asetuksessa säädetään, televisiokamerajärjestelmät voivat koostua seuraavista joko yhdessä tai erikseen tuoduista osista:

- kamerarunko, jossa on vähintään kolme yli 400000 pikselin kuva-anturia (vähintään 12 mm:n varaussiirto-CCD-värähtelyanturia), joka voidaan liittää taustapaneelin sovittimeen ja jonka signaali-kohinasuhde normaalivahvistuksella on vähintään 55 dB, joko erillisinä tai yhdessä niin, että kamerarunko ja sovitin on sijoitettu samaan kuoreen,

- etsin (läpimitta vähintään 38 mm),

- kameraan kaapelilla liitettävä tukiasema tai kameraohjausyksikkö (CCU),

- ohjaus- ja käyttöpaneeli (OCP) yksittäisten kameroiden hallintaa varten (värinsäätö, objektiivin aukko tai himmennin),

- käytettävän kameran ilmaisimella varustettu pääohjauspaneeli (MCP) tai kamerakokoonpanon asetusyksikkö (master set-up unit eli MSU) kokonaishallintaa ja useiden etäkameroiden säätöä varten.

(12) Edellä mainittuihin televisiokamerajärjestelmien osiin viitataan jäljempänä myös ilmaisulla "osat". Kustakin osasta on olemassa eri malleja.

(13) Edellä esitettyyn määritelmään eivät kuulu seuraavat tuotteet:

- objektiivit,

- videonauhurit,

- kamerarungot, joissa on samassa ulkokuoressa erottamattomana osana tallennuslaite,

- televisiointiin soveltumattomat ammattikäyttöön tarkoitetut kamerat,

- nykyisen lopullista tullia koskevan asetuksen liitteessä luetellut ammattikäyttöön tarkoitetut kamerat (Taric-lisäkoodi 8786 ).

2. Samankaltainen tuote

(14) Todettiin, että pyynnön esittäneen japanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistamien ja yhteisössä myymien televisiokamerajärjestelmien ja sen valmistamien kotimarkkinoilla myytyjen tuotteiden fyysisissä ja teknisissä ominaisuuksissa sekä käyttötarkoituksissa ei ollut perustavaa laatua olevia eroja.

(15) Lisäksi hakijan valmistamassa ja yhteisössä myymässä tarkasteltavana olevassa tuotteessa ja yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla valmistamassa ja myymässä tuotteessa käytetään samaa perusteknologiaa ja ne ovat molemmat tuotannonalan maailmanlaajuisesti soveltamien standardien mukaisia. Näillä tuotteilla on myös samat käyttötarkoitukset sekä samankaltaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet, joten ne voivat korvata toisensa ja kilpailevat keskenään. Tämän vuoksi hakijan valmistamat ja kotimarkkinoilla sekä yhteisössä myymät televisiokamerajärjestelmät ja yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla valmistamat ja myymät televisiokamerajärjestelmät ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C. POLKUMYYNNIN JATKUMISEN TODENNÄKÖISYYS

1. Alustavat huomiot

(16) Tutkimus osoitti, että hakijalla oli tutkimusajanjakson aikana vain neljä yhteisöön suuntautuvaa vientitapahtumaa. Vietyjen televisiokamerajärjestelmien määrä oli alle 10 prosenttia hakijan alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana viemästä määrästä ja arvo vain noin 350000 euroa. Lisäksi hakijaan etuyhteydessä oleva tuoja jälleenmyi kaikki televisiokamerajärjestelmät samalle asiakkaalle (käyttäjälle) yhteisössä, eräälle televisioyhtiölle.

(17) Vaikka vientimyynnin määrä ei ollutkaan edustava, komissio tutki tulosten kattavuuden varmistamiseksi, oliko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä (ks. johdanto-osan 18-46 kappale). On kuitenkin huomattava, että koska viennin määrä ei ollut edustava, vain polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät (ks. johdanto-osan 49-61 kappale) ovat ratkaisevia.

2. Normaaliarvo

(18) Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti. Näin ollen komissio määritti ensin, oliko hakijan televisiokamerajärjestelmien kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna sen yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientiin. Hakijan televisiokamerajärjestelmien kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä ylitti 5 prosenttia yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(19) Komissio selvitti tämän jälkeen ne kotimarkkinoilla myytyjen televisiokamerajärjestelmien osien mallit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät mallit tai niihin suoraan verrattavissa. Kolmen hakijan kotimarkkinoilla myymän mallin todettiin olevan suoraan verrattavissa yhteisöön vietäväksi myytyihin malleihin. Näiden mallien kotimarkkinamyynnin todettiin olevan perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa, sillä niiden kokonaismyynti ylitti 5 prosenttia vastaavien yhteisöön vietyjen mallien kokonaismyynnistä.

(20) Komissio tutki myös, voitiinko kunkin televisiokamerajärjestelmien mallin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen mallin kaikesta riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kotimarkkinamyyntiä pidettiin kannattavana, kun nettomyyntiarvo vastasi vähintään asianomaisen mallin laskennallisia tuotantokustannuksia, jäljempänä "kannattava myynti".

(21) Televisiokamerajärjestelmien nettomyyntihintoja tutkittaessa ilmeni, että nämä järjestelmät myytiin osana pakettia, johon kuului myös tämän tutkimuksen ulkopuolelle jääviä muita tuotteita kuten objektiiveja, johtoja ja jalustoja. Hakija oli lisäksi tuottanut osan tuotteista itse, kun taas osa oli hankittu muilta toimittajilta. Hakija ei pystynyt erittelemään ja vähentämään näitä televisiokamerajärjestelmien osia suoraan nettomyyntihinnoista, joten kustannusten kohdentamiseen oli käytettävä muita keinoja. Hakija katsoi, että tarkasteltavana olevan tuotteen kustannukset olisi kohdennettava yksittäisten osien valmistuskustannusten perusteella.

(22) Tutkimus osoitti kuitenkin, että yrityksessä käytettiin yksittäisten osien arvoon perustuvia sisäisiä hinnastoja. Näissä hinnastoissa ilmoitetut hinnat (viite- tai tavoitehinnat) olivat neuvottelujen perustana ja niiden pohjalta vahvistettiin paketin lopullinen hinta. Tästä syystä katsottiin, että hinnastoon perustuva kustannusten kohdentaminen oli menetelmä, jolla pystyttiin parhaiten ottamaan huomioon yksittäisten osien todellinen liikevaihto. Yritys ei myöskään näyttänyt todellisuudessa käyttäneen valmistuskustannuksiin perustuvaa kohdentamismenetelmää.

(23) Tuotantokustannukset ja etenkin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset oli laskettava uudelleen oikaistun liikevaihdon huomioon ottamiseksi tapauksissa, joissa ne kohdennettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyyntiin liikevaihdon perusteella. Lisäksi havaittiin, että kustannusten kohdentamisessa oli käytetty osittain vääriä menetelmiä ja että tietyt televisiokamerajärjestelmien myyntiin suoraan liittyvät kustannukset oli jätetty huomioon ottamatta. Nämä puutteet voitiin kuitenkin korjata yrityksen toimitiloissa tehdyn tarkastuksen tulosten avulla.

(24) Kunkin televisiokamerajärjestelmämallin tuotantokustannuksia verrattiin sen nettomyyntihintaan kotimarkkinoilla. Tapauksissa, joissa tuotemallin kannattava myynti oli vähintään 80 prosenttia koko myynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin kotimarkkinoiden todellista myyntihintaa, joka laskettiin määrittämällä kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu mallikohtainen keskiarvo riippumatta siitä, oliko kaikki myynti kannattavaa vai ei. Tapauksissa, joissa kannattavan myynnin määrä oli alle 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin todellista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kannattavan myynnin hintojen painotettu keskiarvo.

(25) Jos tietyn televisiokamerajärjestelmämallin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, kyseisen mallin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisperusteeksi.

(26) Jos tietyn hakijan myymän mallin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti sen sijaan, että olisi käytetty muiden televisiokamerajärjestelmien tuottajien kotimarkkinoilla soveltamia myyntihintoja. Tämä menetelmä valittiin, koska muiden tuottajien kotimarkkinahinnoista ei ollut käytettävissä tietoja ja koska malleja ja niihin vaikuttavia tekijöitä oli runsaasti, minkä vuoksi olisi jouduttu tekemään lukuisia, pakostakin arvioihin perustuvia oikaisuja.

(27) Normaaliarvo muodostettiin tämän vuoksi laskennallisesti lisäämällä vientimallien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali.

(28) Hakijan todellisia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia pidettiin luotettavina, koska sen kotimarkkinamyynnin määrä oli edustava verrattuna sen yhteisöön suuntautuvaan vientimyyntiin. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin hakijan tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen kotimarkkinamyynnin perusteella. Tältä osin voitiin todeta, että hakijan kannattava myynti oli yli 10 prosenttia sen asianomaisen tuotteen kokonaismyynnistä kotimarkkinoilla. Tämän vuoksi normaaliarvon muodostamisessa käytettiin hakijan omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(29) Edellä esitetty huomioon ottaen yhden yhteisöön vietäväksi myydyn televisiokamerajärjestelmämallin normaaliarvo määritettiin kotimarkkinoilla myytävän vertailukelpoisen mallin myyntihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaikkien muiden yhteisöön vietäväksi myytyjen televisiokamerajärjestelmien mallien osalta normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Vientihinta

(30) Kaikki tutkimusajanjakson vientimyynti suuntautui yhteisössä toimivalle etuyhteydessä olevalle tuojalle, joten vientihintaa ei voitu pitää luotettavana. Näin ollen televisiokamerajärjestelmien vientihinta oli muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, toisin sanoen sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle.

(31) Tässä yhteydessä todettiin, että ilmoitettuihin kamerarunkojen jälleenmyyntihintoihin oli joissakin tapauksissa sisällytetty televisiokamerajärjestelmien tiettyjen muiden osien tai varusteiden jälleenmyyntihinta; nämä osat tai varusteet eivät kuitenkaan sisältyneet kotimarkkinoilla sovellettuun myyntihintaan eivätkä mahdollisesti edes kuuluneet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Ilmoitettuihin jälleenmyyntihintoihin oli tästä syystä tehtävä asianmukaiset oikaisut.

(32) Muodostaessaan vientihintaa komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti perustana etuyhteydessä olevan tuojan riippumattomalta asiakkaalta veloittamaa laskutushintaa, jota oikaistiin asianmukaisesti maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten sekä viejämaan kotimarkkinoilla aiheutuneiden kuljetus-, käsittely- ja vakuutuskustannusten huomioon ottamiseksi. Lisäksi oikaistusta jälleenmyyntihinnasta vähennettiin etuyhteydessä olevan tuojan omat myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tältä osin todettiin, että matkakulut eivät sisältyneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin, joten ne oli lisättävä ilmoitettuun määrään. Koska voittomarginaalista ei ollut saatavissa muita tietoja, komissio katsoi, että 5 prosentin voittomarginaali oli kohtuullinen etuyhteydessä olevan tuojan hoitamat tehtävät huomioon ottaen. Samaa voittomarginaalia käytettiin myös alkuperäisessä tutkimuksessa vientihintaa muodostettaessa.

(33) Hakija vastusti komission käyttämää menetelmää ja väitti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olisi pitänyt kohdentaa televisiokamerajärjestelmien liikevaihtoon sellaisena kuin se on kirjattuna etuyhteydessä olevan tuojan kirjanpitoon, toisin sanoen ottamatta huomioon polkumyyntitullia. Tämä väite oli hylättävä. Vientihinta muodostettiin maksettujen tai maksettavien hintojen eli asiakkaalta laskutettujen ja sen yhteisössä maksamien hintojen perusteella perusasetuksen mukaisesti. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset kohdennettiin tämän vuoksi kyseisiin hintoihin. Hakija ei pystynyt esittämään pätevää syytä poiketa tästä menetelmästä.

(34) Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetään, että jos vientihinta päätetään muodostaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, kyseinen hinta on laskettava vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, jos esitetään ratkaisevat todisteet siitä, että tulli on siirretty asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin. Selvittäessään, oliko polkumyyntitulli siirretty asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin, komissio otti huomioon seuraavat kaksi seikkaa.

(35) Toimitetuista todisteista, joilla oli tarkoitus osoittaa, että polkumyyntitulli oli maksettu tutkimusajanjaksona, ei käynyt ilmi, oliko tulli tosiasiassa maksettu täysimääräisenä tutkimusajanjaksona. Vaikka esitetyistä tulliasiakirjoista ilmeni, että tutkimusajanjakson aikana maksettiin tietty määrä polkumyyntitullia, tutkimus osoitti, että maksettu tullin määrä ei kattanut tutkimusajanjaksona tuotujen ja jälleenmyytyjen yksiköiden koko määrää.

(36) Saatuaan tiedon näistä päätelmistä hakija kiisti ne väittäen, että polkumyyntitulli oli siirretty kokonaisuudessaan yhteisössä sovellettuihin jälleenmyyntihintoihin. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty todisteita, joten se oli hylättävä johdanto-osan 37 kappaleessa eritellyistä syistä.

(37) Voidakseen määrittää, oliko polkumyyntitulli siirretty asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin, komission oli selvitettävä, olivatko nämä hinnat nousseet riittävästi alkuperäiseen tutkimusajanjaksoon verrattuna eli oliko polkumyynti loppunut. Koska televisiokamerajärjestelmiin liittyvä tekniikka oli kehittynyt huomattavasti seitsemän vuoden takaisen alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen, kyseisenä ajanjaksona tuotettujen ja myytyjen televisiokamerajärjestelmien osien välittömiä seuraajamalleja ei voitu selvittää. Tämän vuoksi komissio tutki sovellettavan polkumyyntitullin siirtämistä jälleenmyyntihintoihin vertaamalla televisiokamerajärjestelmien vientimallien osalta etuyhteydessä olevan tuojan oikaistua jälleenmyyntihintaa tavoitehintaan, joka määritettiin kyseisille malleille vahvistetun, asianmukaisesti oikaistun normaaliarvon perusteella. Jälleenmyyntihintojen todettiin yleisesti ottaen olevan merkittävästi näitä laskennallisia tavoitehintoja alempia.

(38) Näin ollen polkumyyntitullin määrä oli perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti vähennettävä laskennallisesta vientihinnasta. Olisi kuitenkin huomattava, että vaikka polkumyyntitullia ei olisi vähennetty lainkaan tai se olisi vähennetty vain osittain vientihinnasta, tämä ei olisi muuttanut päätelmää siitä, että polkumyyntiä esiintyy edelleen, vaikkakin paljon vähäisemmässä määrin. Tärkeämpää on joka tapauksessa se, että tämän tarkastelun yleinen tulos olisi silti ollut sama erityisesti niiden päätelmien osalta, jotka koskevat polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan (ks. johdanto-osan 49-57 kappale).

4. Vertailu

(39) Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä luottokustannusten ja vakuuksista aiheutuvien kustannusten erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

i) Kaupan porras

(40) Hakija pyysi oikaisun tekemistä kaupan portaiden erojen mukaisesti sillä perusteella, että laskennallinen vientihinta on eri kaupan portaassa kuin normaaliarvo. Hakija perusteli väitettään sillä, että kun vientihintaa muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitetusta jälleenmyyntihinnasta vähennettiin tietyt yhteisössä toimivalle etuyhteydessä olevalle tuojalle aiheutuneet kustannukset. Tästä syystä ja ottaen huomioon, että kaikki kotimarkkinamyynti tapahtui samassa kaupan portaassa eikä oikaisun määrää näin ollen voitu ilmaista muutoin, hakija katsoi, että vertailukelpoisessa kaupan portaassa olevan normaaliarvon määrittäminen edellytti hakijan myyntipisteille kotimarkkinoilla samojen tehtävien hoitamisesta aiheutuneiden kustannusten vähentämistä normaaliarvosta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan mukaisesti.

(41) Kaupan portaissa ei todettu merkittäviä eroja kotimarkkinoiden ja yhteisön markkinoiden välillä. Molemmilla markkinoilla tuotetta jälleenmyytiin samalle asiakasryhmälle eli loppukäyttäjille. Tutkimuksessa kävi ilmi, että koti- ja vientimarkkinoilla sovellettiin samaa hinnoittelupolitiikkaa, eikä tässä yhteydessä toimitettu mitään sellaisia tietoja tai todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että koti- ja vientimarkkinat olivat eri asemassa hinnoista päätettäessä. Tiettyjen kustannusten vähentäminen vientihintaa muodostettaessa ei sinänsä anna aihetta tehdä vastaavaa vähennystä normaaliarvosta. Vaikka viejälle aiheutuu tiettyjä kustannuksia kotimarkkinoilla jakeluverkkonsa rakenteen vuoksi ja samoja kustannuksia aiheutuu myös vientimarkkinoilla, tämä ei automaattisesti oikeuta viejää saamaan oikaisua. Hakija ei siis pystynyt osoittamaan, että eri kaupan portaiden toimintojen ja hintojen pysyvät ja selvät erot viejämaan kotimarkkinoilla olisivat vaikuttaneet hintojen vertailukelpoisuuteen.

(42) Tästä huolimatta komission yksiköt tekivät myös toimintoja koskevan selvityksen, missä yhteydessä todettiin, että hakijan kotimaisten myyntipisteiden ja siihen etuyhteydessä olevan tuojan hoitamat toiminnot erosivat toisistaan vain vähän tai eivät lainkaan. Tässä yhteydessä Hitachi toimitti ristiriitaisia ja harhaanjohtavia tietoja, sillä toisin kuin ilmoitettiin, todellisuudessa vain pieni osa Hitachin myyntipisteistä osallistui televisiokamerajärjestelmien myyntiin tutkimusajanjakson aikana.

(43) Hakija kiisti edellä selostetut päätelmät, mutta ei toimittanut mitään sellaisia uusia tietoja, jotka olisivat antaneet komissiolle aihetta muuttaa näitä päätelmiä.

(44) Pyyntö kaupan portaiden erojen mukaisen oikaisun tekemisestä oli näin ollen hylättävä.

ii) Sponsorointikustannukset

(45) Tietyissä tapauksissa hakijan televisiokamerajärjestelmien myynnin ehtona kotimarkkinoilla oli vastavuoroinen mainostilan osto asiakkaalta. Normaaliarvoa pyydettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti oikaisemaan määrällä, joka mainostilasta maksettiin asiakkaalle. Tähän pyyntöön ei voitu suostua, koska hakija ei pystynyt perusasetuksessa vaaditulla tavalla osoittamaan, liittyivätkö, ja missä määrin, sponsorointikustannukset televisiokamerajärjestelmien myyntiin ja miten tämä vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen. Erityisesti ei voitu osoittaa, että asiakkaat maksoivat pysyvästi eri hintoja kotimarkkinoilla kyseisen väitetyn eron vuoksi.

5. Polkumyyntimarginaali

(46) Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti komissio käytti polkumyyntimarginaalin laskemisessa samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Kunkin televisiokamerajärjestelmämallin vapaasti tehtaalla -tason painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan mallin vapaasti tehtaalla -tason painotettuun keskimääräiseen vientihintaan samassa kaupan portaassa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(47)

>TAULUKON PAIKKA>

(48) Tästä syystä pääteltiin, että polkumyynti on merkittävää, vaikkakin määrällisesti vähäistä.

D. POLKUMYYNNIN TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(49) Seuraavaksi tutkittiin, olisiko polkumyynnin toistuminen merkittävinä määrinä todennäköistä, jos kyseessä olevat toimenpiteet kumotaan.

(50) Tältä osin pyyntöä oli perusteltu sillä, että televisiokamerajärjestelmien tekniikka oli muuttunut analogisesta digitaaliseksi, minkä johdosta niiden kustannus- ja hintarakenne oli merkittävästi erilainen kuin alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana. Hakija väitti, että tuotantokustannukset ja laskennallinen normaaliarvo olivat tämän seurauksena alentuneet merkittävästi. Lisäksi väitettiin, että koska muutokset olivat luonteeltaan rakenteellisia, nykyinen tilanne on todennäköisesti kestävä.

(51) Tutkimus ei vahvistanut edellä esitettyjä väitteitä. Päinvastoin voitiin todeta, että polkumyynti todennäköisesti alkaisi uudelleen, jos polkumyyntitoimenpiteet kumotaan. Tämä päätelmä perustui seuraaviin tekijöihin:

- käyttämättömän kapasiteetin merkittävä määrä,

- vähintään samantasoiset ja joissakin tapauksissa jopa korkeammat normaaliarvot kuin alkuperäisessä tutkimuksessa,

- vientihintojen todennäköinen lasku,

- hakijan myyntiverkosto yhteisössä.

i) Hakijalla on merkittävä määrä käyttämätöntä kapasiteettia

(52) Tuotantokapasiteetin ja sen käyttöasteen osalta tutkimus osoitti, että hakija on vähentänyt televisiokamerajärjestelmien tuotantonsa lähes puoleen alkuperäiseen tutkimusajanjaksoon verrattuna, kun taas sen kapasiteetti on pysynyt suunnilleen samana. Tuotantokapasiteetista siis vain puolet oli käytössä tämän tutkimusajanjakson aikana. Tuotanto ja kapasiteetin käyttö ovat pysyneet tällä alhaisella tasolla lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta lähtien. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että hakija pystyi korvaamaan osan menetetystä yhteisöön suuntautuneesta viennistään viennillä kolmansiin maihin.

(53) Kun nämä tiedot oli ilmoitettu hakijalle, se väitti, että komissio ei ollut tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevissa arvioissaan ottanut huomioon, että kyseisiä kokoonpanolinjoja käytetään myös muiden video- ja lähetyslaitteiden tuotantoon. Tämä väite oli kuitenkin ristiriidassa kyselyyn annetussa vastauksessa ja yritykseen tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä esitettyjen tietojen kanssa, joiden mukaan ilmoitettu tuotantokapasiteetti oli laskettu viiden vuoden jakson aikana tuotettujen kamerarunkojen enimmäismäärän perusteella ottamatta huomioon muita tuotteita. Muiden televisiokamerajärjestelmien osien määrä ilmoitettiin kerrannais- tai jakosuhteessa siihen. Hakijan väitettä ei tästä syystä voitu hyväksyä.

ii) Normaaliarvot olivat vähintään samantasoiset ja joissakin tapauksissa jopa korkeammat kuin alkuperäisessä tutkimuksessa

(54) Kuten jo mainittiin, alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana tuotetut ja myydyt televisiokamerajärjestelmämallit olivat tekniikaltaan erilaisia kuin tämän tutkimusajanjakson aikana tuotetut ja myydyt mallit. Näiden mallien suora vertailu ilman lukuisia niiden erojen huomioon ottamiseksi tehtäviä oikaisuja ei tästä syystä vaikuttanut mahdolliselta. Välittömiä seuraajamalleja ei löydetty etenkään kamerarungoille, jotka ovat televisiokamerajärjestelmien selvästi tärkein ja monimutkaisin osa. Voidakseen arvioida normaaliarvon kehitystä alkuperäisen tutkimuksen ja tämän tutkimuksen välillä komission oli siksi tyydyttävä vertailemaan televisiokamerajärjestelmien muiden osien kuten kameraohjausyksikön, ohjaus- ja käyttöpaneelin tai etsimen seuraajamalleja; tätä pidettiin sopivana menetelmänä, koska kyseiset osat ovat kuitenkin suhteellisen edustava osa televisiokamerajärjestelmiä, sillä niiden osuus televisiokamerajärjestelmien arvosta voi olla jopa noin 50 prosenttia. Asianomaisissa tutkimuksissa vahvistettujen normaaliarvojen vertailu osoitti, että normaaliarvot ovat pysyneet periaatteessa samoina tai jopa nousseet tämän tutkimusajanjakson aikana.

(55) Koska normaaliarvo muodostettiin molemmissa tutkimuksissa laskennallisesti tuotantokustannusten perusteella (yhtä mallia lukuun ottamatta), komissio tarkasteli lisäksi tiettyjen televisiokamerajärjestelmien osien yksikkökustannuksia, jolloin voitiin todeta, että tämän tutkimusajanjakson aikana tuotettujen ja myytyjen mallien yksikkökustannukset olivat yleensä korkeampia kuin alkuperäisenä tutkimusajanjaksona tuotettujen ja myytyjen mallien yksikkökustannukset. Näin ollen ei voitu todeta, että tuotantokustannuksissa olisi mitään rakenteellista eroa, jonka seurauksena normaaliarvo olisi laskenut, kuten hakija oli väittänyt.

iii) Vientihinnat eivät todennäköisesti pysy nykyisellä tasolla

(56) Vientihinnan osalta on huomattava, että asianmukaisesti maksettuna polkumyyntitulli muodostaa noin kolmasosan yhteisössä sovelletusta jälleenmyyntihinnasta. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi seikkoja, jotka olisivat vakuuttavasti osoittaneet, että hintataso säilyy nykyisellään, jos polkumyyntitoimenpiteet kumotaan. Toimenpiteiden kumoaminen johtaisi merkittävän polkumyyntimarginaalin syntymiseen uudelleen, vaikka polkumyyntitullia ei vähennettäisikään kustannuksena polkumyynnin määrittämisen yhteydessä (ks. johdanto-osan 18-47 kappale), koska voidaan kohtuudella olettaa, että hakija laskisi jälleenmyyntihintojaan pystyäkseen lisäämään myyntiään yhteisön markkinoilla. Nykyinen vientimyynti yhteisöön on vain pieni osa alkuperäisestä myynnistä ja on suuntautunut pelkästään yhdelle asiakkaalle, minkä lisäksi olisi huomattava, että hakijalla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Näin ollen ei ole mitään näyttöä siitä, että vientihinnat pysyisivät nykyisellä tasollaan. Kun otetaan huomioon, että hakija pystyi huomattavan pitkän ajanjakson aikana myymään vain vähäisiä määriä ja pelkästään yhdelle asiakkaalle, on pakostakin pääteltävä, että hakija ei pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa uudelleen yhteisön markkinoilla näissä muutamissa kaupoissa käytetyillä vientihinnoilla.

iv) Hakijan myyntiverkosto yhteisössä mahdollistaa myynnin lisäämisen

(57) Hakijalla on käytössään televisiokamerajärjestelmien tuonnissa ja jakelussa tarvittavat perusrakenteet yhteisössä. Sillä on yhteisössä kaksi tytäryhtiötä, jotka molemmat toivat televisiokamerajärjestelmiä ja jälleenmyivät niitä yhteisön markkinoilla alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana. Toinen tytäryhtiöistä lopetti televisiokamerajärjestelmien tuonnin Japanista lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, mutta ei ole mitään syytä uskoa, etteikö se voisi helposti aloittaa tuontia uudelleen.

v) Päätelmät

(58) Edellä selostetun perusteella on todettava, että väitettyä polkumyyntimarginaalin alenemiseen johtavaa rakenteellista ja kestävää muutosta olosuhteissa ei voitu havaita. Lisäksi hakija jatkoi polkumyyntihintaan tapahtuvaa vientiä (vaikkakin vähäpätöisinä määrinä) ja pystyy myös lisäämään tuotantoaan ja huomattavan alhaiseen polkumyyntihintaan tapahtuvaa vientiään yhteisöön.

(59) Edellä selostetun perusteella on erittäin todennäköistä, että televisiokamerajärjestelmien vienti yhteisöön lisääntyy merkittävästi, jos polkumyyntitullit kumotaan tai niitä alennetaan. Vientihinnat olisivat mitä todennäköisimmin samantasoisia tai jopa alempia kuin tässä ja aiemmassa tutkimuksessa todettu taso, joten polkumyynti olisi merkittävää eli alkuperäisessä tutkimuksessa ja tässä tutkimuksessa todetun tasoista.

(60) Tästä syystä pääteltiin, että on perusteltua jatkaa toimenpiteiden soveltamista nykyisen tasoisina hakijan osalta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

E. VAHINKO JA YHTEISÖN ETU

(61) Koska hakijan tarkastelupyyntö tässä tutkimuksessa rajoittui sen osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin tarkasteluun ja mahdolliseen muuttamiseen perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ei ollut tarpeen tarkastella vahinkoa tai yhteisön etua.

F. PÄÄTELMÄT

(62) Edellä esitetyn perusteella päätellään, että välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä ja että tarkasteltavana olevan Japanista peräisin olevan tuotteen tuonnissa asetuksella (EY) N:o 2024/2000 käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa muuttamatta hakijaan sovellettavien toimenpiteiden tasoa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään CN-koodeihin ex 8525 30 90 , ex 8537 10 91 , ex 8537 10 99 , ex 8529 90 81 , ex 8529 90 88 , ex 8543 89 95 , ex 8528 21 14 , ex 8528 21 16 ja ex 8528 21 90 kuuluvien Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelu.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 2001.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. Verwilghen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2238/2000 (EYVL L 257, 11.10.2000, s. 2).

(2) EYVL L 111, 30.4.1994, s. 106.

(3) EYVL L 276, 9.10.1997, s. 20.

(4) Vireillepanoa koskeva ilmoitus: EYVL C 119, 30.4.1999, s. 11.

(5) EYVL L 244, 29.9.2000, s. 38; asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 198/2001 (EYVL L 30, 1.2.2001, s. 1).

(6) Vireillepanoa koskeva ilmoitus: EYVL C 40, 12.2.2000, s. 5.