31994R3284

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 3284/94,

annettu 22 päivänä joulukuuta 1994,

muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon maatalousmarkkinoiden yhteisen organisaation perustamista koskevat asetukset sekä perustamissopimuksen 235 artiklan nojalla annetut asetukset, joita sovelletaan maataloustuotteiden jalostuksessa syntyneisiin tuotteisiin sekä erityisesti näiden asetusten säännökset, jotka antavat mahdollisuuden poiketa siitä yleisestä periaatteesta, että määrällinen rajoitus tai sitä vaikutukseltaan vastaava toimenpide voidaan korvata ainoastaan näissä asetuksissa tarkoitetuilla toimenpiteillä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1)

sekä katsoo, että

asetuksella (ETY) N:o 2423/88(2) neuvosto otti käyttöön yhteisen järjestelyn, joka koskee polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumista,

tämä yhteinen järjestely otettiin käyttöön olemassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja erityisesti sellaisten velvoitteiden mukaisesti, jotka johtuvat tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT), VI artiklasta, GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamista koskevasta sopimuksesta (vuoden 1979 polkumyyntikoodi) sekä GATT-sopimuksen VI, XVI ja XXIII artiklan tulkintaa ja soveltamista koskevasta sopimuksesta (vuoden 1979 vientitukikoodi),

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulos on johtanut Maailman kauppajärjestön perustamiseen (WTO),

WTO:n perustamissopimuksen (WTO-sopimus) liitteeseen 1 A sisältyy muun muassa tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994 (GATT 1994), sopimus maataloudesta, uusi sopimus GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamisesta (polkumyyntisopimus) ja uusi tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus (tukia koskeva sopimus),

polkumyyntisopimuksessa ja tukia koskevassa sopimuksessa vahvistettujen sääntöjen yhteisön toimesta tapahtuvan soveltamisen tehokkuuden ja avoimuuden vahvistamiseksi pidetään välttämättömänä, että annetaan kaksi erillistä asetusta, joissa riittävän yksityiskohtaisesti vahvistetaan säännökset näiden kahden kaupallisen puolustusvälineen soveltamisesta,

näin ollen on suotavaa muuttaa tasoitustullien soveltamista koskevia yhteisön sääntöjä uusien monenvälisten sääntöjen perusteella, erityisesti niiden, jotka koskevat menettelyn aloittamista ja tutkimuksen kulkua, mukaan lukien tosiasioiden selvittäminen ja käsittely, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen, tasoitustullien käyttöön ottaminen ja kantaminen, tasoitustullien kesto ja uudelleentarkastelu sekä tasoitustulleja koskeviin tutkimuksiin liittyvien tietojen luovuttaminen,

uusista sopimuksista aiheutuneiden muutosten laajuuden vuoksi ja uusien sääntöjen asianmukaisen ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi yhteisön lainsäädäntö olisi mahdollisimman hyvin saatettava näiden sopimusten mukaiseksi,

lisäksi olisi suotavaa selvittää riittävän yksityiskohtaisesti tuen olemassaolon määrittämisen edellytykset, periaatteet tasoitustullien sovellettavuudesta (erityisesti, onko tukea myönnetty erityisellä tavalla) ja tasoitustullien alaisen tuen määrän laskemisperusteet,

tuen olemassaoloa määritettäessä on tarpeen osoittaa, että hallitus tai muu viranomainen (julkisen vallan käyttäjät tai edustajat) on myöntänyt rahallista avustusta tietyn maan alueella tai että on olemassa tietynlaista tulojen suojaamista tai hintatukea GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja että tietty yritys on hyötynyt edusta,

on tarpeen selvittää riittävän yksityiskohtaisesti, minkälaista tukea ei katsota tasoitustullien alaiseksi, sekä noudatettava menettely, kun todetaan, että kyseinen yritys on tutkimuksen kuluessa saanut kyseisenlaista tukea,

tukia koskevassa sopimuksessa täsmennetään, että sellaista tukea, joka ei ole tasoitustullien alaista, koskevien säännösten voimassaoloaika päättyy viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen, ellei sitä jatketa WTO:n jäsenten yhteisellä sopimuksella, ja että, jos näiden säännöksien voimassaoloaikaa ei jatketa, tämän asetuksen muuttaminen voi sen vuoksi osoittautua välttämättömäksi,

maataloudesta tehdyn sopimuksen liitteessä 2 tarkoitetut toimenpiteet eivät ole tasoitustullien alaisia siltä osin kuin kyseisessä sopimuksessa on määrätty,

on suotavaa, että vahvistetaan selkeät ja yksityiskohtaiset suuntaviivat tekijöistä, joilla voidaan määrittää, onko tuettu tuonti aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa merkittävää haittaa; jos pyritään näyttämään, että yhteisön teollisuudelle aiheutunut haitta johtuu kyseessä olevan tuonnin määrästä ja hintatasosta, on syytä ottaa huomioon muiden tekijöiden vaikutukset ja erityisesti yhteisön markkinaolosuhteet,

olisi määriteltävä käsite "yhteisön teollisuus" ja säädettävä siitä, että viejiin etuyhteydessä olevat osapuolet voidaan jättää tämän käsitteen ulkopuolelle, ja olisi määriteltävä käsite "yhteys"; lisäksi on tarpeen säätää siitä, että tasoitustulleja koskeva menettely voidaan aloittaa yhteisön tietyn alueen tuottajien puolesta, ja vahvistaa tällaisen alueen määrityksen suuntaviivat,

on tarpeen määritellä, kuka voi tehdä tasoitustulleja koskevan valituksen, sekä sen tuen merkitys, jota tämän valituksen on saatava yhteisön teollisuudelta, ja määritellä tarkemmin tällaiseen valitukseen sisältyvät tasoitustullien alaista tukea, haittaa ja syy-yhteyttä koskevat tiedot; on myös määriteltävä valitusten hylkäämiseen tai menettelyn aloittamiseen sovellettavat menettelyt,

on tarpeen määrittää, millä tavalla osapuolille ilmoitetaan viranomaisten vaatimista tiedoista ja järjestää niille hyvät mahdollisuudet esittää kaikki olennaiset todisteet ja puolustaa etujaan; lisäksi on suotavaa määrittää selkeästi tutkimuksen kuluessa noudatettavat säännöt ja menettelyt, ja on erityisesti säädettävä siitä, että osapuolien on esittäydyttävä, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot tietyssä määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon; olisi myös osoitettava edellytykset, joiden mukaisesti osapuoli voi saada muiden osapuolien toimittamia tietoja käyttöönsä ja esittää huomionsa niistä; tietojen keräämisen osalta olisi lisäksi luotava yhteistyö jäsenvaltioiden ja komission välille,

olisi määriteltävä edellytykset, joiden mukaisesti väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön, ja olisi erityisesti säädettävä siitä, että niitä ei voida ottaa käyttöön, jos menettelyn aloittamisesta on kulunut vähemmän kuin kuusikymmentä päivää tai enemmän kuin yhdeksän kuukautta; lisäksi on tarpeen säätää siitä, että komissio voi kaikissa tapauksissa ottaa kyseiset tullit käyttöön ainoastaan neljäksi kuukaudeksi,

on tarpeen määritellä sellaisten sitoumusten hyväksymismenettelyt, joilla poistetaan tai tasoitetaan tasoitustullien alainen tuki ja haitta sen sijaan, että otettaisiin käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tullit; on myös määritettävä sitoumusten rikkomisen tai peruuttamisen seuraukset ja säädettävä siitä, että väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön epäillyn rikkomisen vuoksi tai jos täydentävä tutkimus on tarpeen päätelmien saattamiseksi loppuun; sitoumuksia hyväksyttäessä olisi valvottava, että ehdotetut sitoumukset ja niiden soveltaminen eivät johda kilpailunvastaiseen toimintaan,

on tarpeen säätää siitä, että, toteutettiinpa lopulliset toimenpiteet tai ei, tutkimus päätetään tavallisesti kahdentoista kuukauden ja enintään kolmentoista kuukauden kuluessa sen vireillepanosta;

tutkimukset tai menettelyt on syytä keskeyttää, jos tuen määrä on vähimmäistasoa (de minimis) tai, erityisesti tuonti on peräisin kehitysmaista, jos tuetun tuonnin määrä on vähäinen; jos toimenpiteet on otettava käyttöön, on tarpeen säätää tutkimusten keskeyttämisestä ja siitä, että tullien määrän on oltava tasoitustullien alaisen tuen määrää alhaisempi, jos kyseinen alhaisempi määrä on riittävä poistamaan haitan, ja on tarpeen määrittää tullien määrän laskentamenetelmä, kun kyse on näytteenotosta,

on tarpeen säätää väliaikaisten tullien taannehtivasta kantamisesta, jos se arvioidaan aiheelliseksi, ja määrittää olosuhteet, joissa tulleja voidaan soveltaa taannehtivasti, jotta vältyttäisiin siltä, että sovellettavat lopulliset toimenpiteet menettävät merkityksensä; lisäksi on tarpeen säätää tullien taannehtivasta soveltamisesta, jos sitoumuksia rikotaan tai jos ne peruutetaan,

on tarpeen säätää siitä, että toimenpiteiden toteuttaminen päättyy viiden vuoden kuluttua, paitsi jos uudelleentarkastelussa osoittautuu, että sitä on jatkettava; jos olosuhteiden muutos on todistetusti riittävä, on myös tarpeen säätää uusista väliaikaisista tarkasteluista tai tutkimuksista sen määrittämiseksi, onko tasoitustullien käyttöön ottaminen perusteltua,

vaikka tukia koskevaan sopimukseen ei sisälly tasoitustullien kiertämistä koskevia säännöksiä, tällainen mahdollisuus kiertämiseen on olemassa, samankaltaisella mutta ei samalla tavalla kuin on kiertämisriski polkumyyntitoimenpiteiden kohdalla; tämän vuoksi on suotavaa antaa tätä koskevat säännökset tässä asetuksessa,

on hyväksyttävä tasoitustullien lakkauttaminen, jos markkinaolosuhteet muuttuvat väliaikaisesti ja tekevät ne väliaikaisesti tarpeettomiksi,

on tarpeen säätää siitä, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti voidaan kirjata tuonniksi siten, että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin toteuttaa toimenpiteitä,

toimenpiteiden moitteettoman soveltamisen takaamiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot harjoittavat valvontaa ja antavat komissiolle kertomuksen tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien määrästä,

on tarpeen säätää siitä, että tutkimuksen tietyissä vaiheissa on kuultava neuvoa-antavaa komiteaa; komitea koostuu jäsenvaltioiden edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii komission edustaja,

olisi säädettävä tarkastuskäynneistä tasoitustullien alaista tukea ja haittaa koskevien toimitettujen tietojen todentamiseksi, ottaen huomioon, että näitä käyntejä on tehtävä sen mukaan, minkälaatuisia kyselyvastaukset ovat,

tutkimusten päättämiseksi vahvistetussa määräajassa on olennaisen tärkeää käyttää näytteitä, jos asianomaisten osapuolien tai toimien lukumäärä on suuri,

on tarpeen säätää siitä, että sellaisten osapuolien osalta, jotka eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, voidaan määrityksiin käyttää muita tietoja ja että nämä tiedot voivat olla tarkoitetuille osapuolille vähemmän edullisia kuin ne olisivat, jos osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä,

luottamuksellisien tietojen käsittelystä on annettava säännökset liike- tai valtiosalaisuuksien paljastumisen estämiseksi,

on välttämätöntä, että kyseessä oleville osapuolille ilmoitetaan asianmukaisesti olennaisista tosiasioista ja huomioista ja että ilmoittaminen suoritetaan, yhteisön päätöksentekomenettely huomioon ottaen, sellaisen määräajan kuluessa, että osapuolilla on mahdollisuus puolustaa etujaan,

olisi kohtuullista säätää hallintojärjestelmästä, jonka nojalla voidaan esittää toteamuksia toimenpiteiden yhdenmukaisuudesta yhteisön edun ja erityisesti kuluttajien edun kanssa, ja vahvistaa määräaika, jonka kuluessa kyseessä olevat tiedot on toimitettava, sekä vahvistaa osapuolien tiedonsaantioikeudet,

on ehdottoman välttämätöntä sitoa määräaikojen soveltaminen komission yksiköissä välttämättömien hallinnollisten rakenteiden toteuttamiseen; neuvoston on siis määritettävä näiden määräaikojen voimaantulopäivämäärä määräenemmistöpäätöksellä viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1995, ja

tukia koskevaan sopimukseen sisältyvien sääntöjen mukaisesti on olennaisen tärkeää, tällä sopimuksella vahvistettaviksi tarkoitettujen oikeuksien ja velvoitteiden tasapainon säilyttämiseksi, että yhteisö ottaa huomioon pääasiallisten kauppakumppaniensa tulkinnan niistä sellaisena kuin se on käännettynä lainsäädännössä tai vakiintuneessa käytännössä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Periaatteet

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset, joita sovelletaan muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumiseen. Tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen suoraan tai epäsuorasti myönnetyn tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty minkä tahansa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa haittaa.

2. Tässä asetuksessa pidetään tuettuina tuotteina kaikkia tuotteita, jotka saavat tasoitustullien alaista tukea tämän asetuksen 2 ja 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

3. Kyseistä tukea voivat myöntää joko tuotavan tuotteen alkuperämaan julkisen vallan käyttäjät tai sen välittävän maan julkisen vallan käyttäjät, josta tuleva tuote viedään yhteisöön ja jota nimitetään tässä asetuksessa "viejämaaksi". Tässä asetuksessa "julkisen vallan käyttäjillä" tarkoitetaan kaikkia alkuperä- tai viejämaan alueen julkisia elimiä.

4. Edellä olevasta huolimatta, jos tuotteita ei tuoda suoraan alkuperämaasta vaan ne viedään yhteisöön välittävän maan kautta, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan, ja tarpeen mukaan liiketoimea tai -toimia pidetään tapahtuneina alkuperämaan ja yhteisön välillä.

5. Tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan "samankaltaisella tuotteella" identtistä tuotetta, toisin sanoen kaikilta osin samanlaista kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote tai, sellaisen tuotteen puuttuessa, muuta tuotetta, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.

2 artikla

Tuen määritelmä

Tuen katsotaan olevan kyseessä, jos:

1) a) alkuperä- tai viejämaan julkisen vallan käyttäjä (määritetään 1 artiklan 3 kohdassa) myötävaikuttaa taloudellisesti, toisin sanoen, jos:

i) julkisen vallan käyttäjien toimenpiteet käsittävät varojen (esimerkiksi avustukset, lainat ja pääomasijoitukset) suoran siirron tai mahdollisen varojen tai velvoitteiden (esimerkiksi lainatakuiden) suoran siirron,

ii) julkisen vallan käyttäjälle kuuluvasta tulosta, joka muuten olisi maksettava, luovutaan tai sitä ei kerätä (esimerkiksi verokannustimet, kuten veroluotot); vientiin menevän tuotteen vapauttamista sellaisista veroista ja maksuista ei katsota tueksi, joita kannetaan vastaavalta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetulta tuotteelta, ei myöskään sellaisten verojen ja maksujen palauttamista, jos palautettava määrä ei ylitä sitä, mitä niistä on kannettu, sillä edellytyksellä että tällainen vapauttaminen myönnetään tämän asetuksen liitteiden I III määräysten mukaisesti,

iii) julkisen vallan käyttäjä antaa käyttöön muita kuin yleiseen infrastruktuuriin kuuluvia tavaroita tai palveluita tai ostaa tavaroita,

iv) julkisen vallan käyttäjä

- suorittaa maksuja rahoitusmekanismiin

tai

- valtuuttaa tai ohjaa yksityisen tahon vastaamaan yhdestä tai useammasta i iii kohdassa tarkoitetusta toiminnosta, ja menettely ei missään todellisessa merkityksessä eroa julkisen vallan käyttäjän tavallisesti harjoittamasta menettelystä

tai

b) kyseessä on minkä tahansa tyyppinen tulo- tai hintatuki GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä

ja

2) sitä kautta on annettu etu.

3 artikla

Tasoitustullien alaiset tuet

A. PERIAATE

1. Edellä 2 artiklan mukaiset tuet ovat tasoitustullien alaisia ainoastaan, jos ne ovat erityisiä 2 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

B. ERITYISYYS

2. Sen arvioimiseksi, onko yritykselle tai teollisuudelle tai yritysten tai teollisuuden ryhmälle (jäljempänä "tietyt yritykset") viranomaisen toimivallan piirissä myönnettävä, 2 artiklassa määritelty tuki erityinen, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a) jos myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, nimenomaisesti rajoittaa tuen saannin tiettyihin yrityksiin, sellainen tuki on erityinen,

b) jos myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, määrittelee objektiiviset perusteet tai ehdot, jotka määrittävät tuen saatavuuden ja suuruuden, erityisyydestä ei ole kysymys edellyttäen, että tukea saa automaattisesti ja että sellaisia perusteita ja ehtoja ehdottomasti noudatetaan.

Tässä artiklassa "objektiivisilla perusteilla ja ehdoilla" tarkoitetaan puolueettomia perusteita tai ehtoja, jotka eivät suosi tiettyjä yrityksiä suhteessa muihin ja jotka ovat luonteeltaan taloudellisia ja joita sovelletaan horisontaalisesti, kuten työntekijöiden määrä tai yrityksen koko.

Perusteet ja ehdot tulee selkeästi lausua julki laissa, määräyksessä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta todentaminen olisi mahdollista;

c) Jos, huolimatta siitä, että a ja b alakohdassa tarkoitettujen periaatteiden soveltaminen viittaa siihen, että kyseessä ei ole erityinen tuki, on syytä uskoa, että tuki käytännössä on erityinen, muita tekijöitä voidaan ottaa huomioon. Sellaiset tekijät ovat: rajoitettu määrä tiettyjä yrityksiä hyödyntää tuettua ohjelmaa, tietyt yritykset hyödyntävät sellaista pääasiallisesti, tukea myönnetään suhteettoman suuressa määrin tietyille yrityksille ja tapa, jolla myöntävä viranomainen käyttää harkintavaltaa päätettäessä tuen myöntämisestä. Tässä suhteessa erityisesti tiedot tukihakemusten hyväksymis- tai hylkäämislukumäärästä ja sellaisten päätösten perusteluista otetaan huomioon.

Näitä säännöksiä sovellettaessa huomioon otetaan se, missä laajuudessa taloudellinen toiminta on hajautunut myöntävän viranomaisen toimialueella, samoin kuin se, kuinka pitkän ajan tukiohjelma on ollut toiminnassa.

3. Tuki, joka on rajattu tiettyihin, määrätyllä maantieteellisellä alueella myöntävän viranomaisen toimialueella sijaitseviin yrityksiin, katsotaan erityiseksi. Yleisesti sovellettavan veroasteen asettamista tai muuttamista minkä tahansa sellaisen hallinnon portaan päätöksellä, joka on oikeutettu sen tekemään, ei katsota tässä asetuksessa tarkoitetuksi erityiseksi tueksi.

4. Riippumatta 2 ja 3 kohdan säännöksistä seuraavat tuet katsotaan erityisiksi:

a) tuet, jotka joko lain mukaan tai tosiasiallisesti ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen, mukaan lukien tämän asetuksen liitteessä I tarkoitettujen ehtojen, kanssa viennin harjoittamisesta.

Tukien katsotaan tosiasiallisesti olevan viennin harjoittamisesta riippuvaisia, jos tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, ilman että sitä on tehty riippuvaksi vientitoiminnasta, on tosiasiallisesti kytketty tosiasialliseen tai oletettuun vientiin tai vientituloihin. Pelkkää tosiasiaa, että tukea myönnetään sellaisille yrityksille, jotka harjoittavat vientiä, ei voi yksistään siitä syystä katsoa vientitueksi tässä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä;

b) tuet, jotka ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen kanssa kotimaisten tuotteiden käytöstä suhteessa tuotuihin tuotteisiin.

5. Tässä artiklassa tarkoitetusta erityisyydestä päättämisen tulee selkeästi perustua väitettä tukeviin todisteisiin.

C. TUET, JOTKA EIVÄT OLE TASOITUSTULLIEN ALAISIA

6. Seuraavat tuet eivät ole tasoitustullien alaisia:

a) tuet, jotka eivät ole erityisiä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä,

b) tuet, jotka ovat erityisiä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä mutta jotka täyttävät 7, 8 ja 9 kohdassa tarkoitetut ehdot,

c) tuki, johon saattaisi sisältyä tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitetut toimenpiteet.

7. Tuki, joka on myönnetty yritysten tai korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten suorittaman tutkimustoiminnan sopimusperusteiseen avustamiseen, ei ole tasoitustullien alaista, jos myönnetty tuki kattaa enintään 75 prosenttia teollisen tutkimuksen kustannuksista tai enintään 50 prosenttia kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyön kustannuksista, ja sillä edellytyksellä, että sellainen tuki rajoittuu yksinomaan seuraaviin tekijöihin:

i) henkilökustannukset (tutkijat, teknikot ja muu tukihenkilökunta, jota käytetään yksinomaan tutkimustehtävissä),

ii) välinekustannukset, laitteet, maa-alueet ja rakennukset, joita käytetään yksinomaan ja pysyvästi tutkimustehtäviin (paitsi jos ne luovutetaan kaupallisin perustein),

iii) konsultointikustannukset ja kustannukset vastaavista palveluista, joita käytetään yksinomaan tutkimustehtäviin, mukaan lukien alihankintana ostetut tutkimukset, tekninen asiantuntemus, patentit jne.,

iv) muut suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuvat yleiskustannukset,

v) muut suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuvat toimintakustannukset (kuten materiaali- ja hankintakustannukset ja vastaavat).

Tässä kohdassa:

a) sellaisen tässä kohdassa tarkoitetun tuen sallittu taso, joka ei johda tasoitustulleihin, määritellään suhteessa yksittäisen hankkeen kestäessä syntyneisiin kaikkiin kelpuutettuihin kustannuksiin.

Sellaisten ohjelmien ollessa kyseessä, jotka käsittävät teollisen tutkimuksen ja kilpailuvaihetta edeltävän kehitystyön, sen tuen sallitun tason, joka ei ole tasoitustullien alaista, ei tule ylittää kahteen edellä mainittuun ryhmään sovellettavan tasoitustullien alaisen tuen niiden sallittujen tasojen keskiarvoa, jotka lasketaan kaikkien tämän kohdan i-v alakohdassa tarkoitettujen kelpuutettujen kustannusten perusteella,

b) käsitteellä "teollinen tutkimus" tarkoitetaan suunniteltua etsintää tai kriittistä tutkimusta, jolla pyritään uuden tiedon löytämiseen ja jonka tavoitteena on, että sellainen tieto on hyödyllistä uusia tuotteita, menetelmiä tai palveluja kehitettäessä tai jotka merkitsevät huomattavia parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, menetelmiin tai palveluihin,

c) käsitteellä "kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyö" tarkoitetaan teollisen tutkimuksen löytöjen muuttamista kaavakuvaksi, suunnitelmaksi tai malliksi uusille, muutetuille tai parannetuille tuotteille, menetelmille tai palveluille riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu myyntiin tai käyttöön, mukaan lukien sellaisen ensimmäisen prototyypin luominen, joka ei ole kaupallisesti käytettävissä. Se voi lisäksi sisältää tuotteiden, menetelmien tai palvelujen käsitteellisen uudelleen muotoilun ja hahmottamisen ja alustavan esiintuomisen tai pilottihankkeet edellyttäen, että näitä samoja hankkeita ei voida muuttaa tai käyttää teollisiin sovellutuksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen. Se ei sisällä rutiininomaisia tai säännönmukaisesti toistuvia muutoksia olemassa oleviin tuotteisiin, tuotantolinjoihin, valmistusmenetelmiin, palveluihin ja muihin jatkuviin toimintoihin, vaikka nämä muutokset voisivat merkitä parannuksia.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta siviili-ilma-aluksiin (siinä merkityksessä kuin tarkoitetaan vuoden 1979 siviili-ilma-alusten kauppaa koskevassa sopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, tai missä tahansa muussa tätä sopimusta muuttavassa tai sen korvaavassa sopimuksessa).

8. Tuki, jota alueellisen kehittämisen yleisessä yhteydessä annetaan siihen oikeutetuille alueille, jotka sijaitsevat alkuperämaan ja/tai viejämaan alueella, ja nämä alueet eivät olisi erityisiä, jos jokaiseen huomioon otettavaan alueeseen sovellettaisiin 2 ja 3 kohdan perusteita, ei ole tasoitustullien alaista, sillä edellytyksellä että:

i) epäsuotuisa alue on selkeästi määritelty yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on tarkasti määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen identiteetti,

ii) alue katsotaan epäsuotuisaksi sellaisten puolueettomien ja objektiivisten perusteiden mukaisesti, jotka osoittavat vaikeuksien olevan muista kuin tilapäisistä olosuhteista johtuvia; sellaiset perusteet on selkeästi määriteltävä laissa, säännöissä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta ne voidaan tarkistaa,

iii) perusteiden on sisällettävä talouden kehittyneisyyden mittari, jonka tulee perustua vähintään yhdelle seuraavista tekijöistä:

- joko pääluvun tai kotitalouden mukaan laskettu tulo taikka pääluvun mukaan laskettu BKT, joka ei saa ylittää 85 prosenttia kyseisen alkuperä- tai viejämaan keskiarvosta,

- työttömyysaste, jonka on oltava vähintään 110 prosenttia kyseisen alkuperä- tai viejämaan keskiarvosta

laskettuna kolmen vuoden ajanjaksolta; sellainen mittaus voi kuitenkin perustua joko yhteen tai useampaan tekijään.

Tässä kohdassa:

a) "Alueellisen kehittämisen yleisellä yhteydellä" tarkoitetaan, että alueelliset tukiohjelmat ovat osa sisäisesti yhtenäistä ja yleisesti noudatettavaa aluepolitiikkaa ja että tukia alueelliseen kehitykseen ei myönnetä muista erillään oleviin maantieteellisiin kohteisiin, joilla ei ole tai ei juurikaan ole vaikutusta alueen kehitykseen.

b) "Puolueettomilla ja objektiivisilla perusteilla" tarkoitetaan perusteita, jotka eivät suosi tiettyjä alueita ylitse sen, mikä on tarkoituksenmukaista alueellisten erojen poistamiseksi tai vähentämiseksi aluepolitiikassa. Tämä huomioon ottaen alueellisten tukiohjelmien on sisällettävä tukien enimmäismäärät, jotka voidaan myöntää jokaiseen tuettuun hankkeeseen. Tällaisten enimmäismäärien on vaihdeltava avustettujen alueiden kehityserojen mukaan, ja ne on ilmaistava investointikustannuksiin tai työpaikkojen perustamisesta aiheutuviin kustannuksiin liittyvinä määrinä. Sellaisten enimmäismäärien rajoissa tuen jaon on ulotuttava riittävän laajalle ja tasaisesti estämään se, että tietyt yritykset ottavat valtaosan tuesta. Näitä säännöksiä sovelletaan 2 ja 3 kohdassa määriteltyjen perusteiden mukaisesti.

9. Tuki edistämään olemassa olevien laitosten sopeutumista laissa ja/tai säännöissä annettuihin uusiin ympäristövaatimuksiin, jotka merkitsevät suurempia rajoituksia ja taloudellista rasitetta yrityksille, ei ole tasoitustullien alaista, edellyttäen että tuki:

i) on kertaluonteinen toimenpide, joka ei toistu

ja

ii) on rajoitettu 20 prosenttiin sopeutumiskustannuksista

ja

iii) ei kata avustetun investoinnin uusimis- tai toimintakustannuksia, jotka yritysten on kokonaisuudessaan katettava

ja

iv) liittyy suoraan ja on kohtuullisessa suhteessa yrityksen haittojen ja saasteiden suunniteltuihin vähennyksiin eikä peitä mitään valmiskustannusten säästöjä, joita ehkä saavutetaan

ja

v) on kaikkien sellaisten yritysten saatavilla, jotka voivat ottaa käyttöön uusia laitteita ja/tai tuotantomenetelmiä.

Tässä kohdassa käsitteellä "olemassa olevat laitokset" tarkoitetaan laitoksia, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään kaksi vuotta sillä hetkellä, kun uudet ympäristövaatimukset tulivat voimaan.

4 artikla

Tasoitustullien alaisen tuen määrän laskeminen

A. PERIAATE

1. Tässä asetuksessa tasoitustullien alaisen tuen määrä lasketaan sen mukaan, kuinka vastaanottajalle koituu hyötyä, joka on todettu ja määritelty tutkimusajanjaksoksi. Tämä ajanjakso vastaa tavallisesti vastaanottajan viimeisintä tilikautta, mutta se voi olla mikä tahansa muukin vähimmäiskestoltaan kuuden kuukauden mittainen jakso, joka edeltää tutkimuksen vireillepanoa ja jonka osalta on käytettävissä luotettavia rahoitus- ja muita tietoja.

B. VASTAANOTTAJALLE TULEVAN HYÖDYN LASKEMINEN

2. Vastaanottajalle tuleva hyöty lasketaan seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) julkisen vallan käyttäjien pääomasijoitusta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei sijoituksen voida katsoa olevan vastoin alkuperä- tai viejämaan alueella olevien yksityisten sijoittajien tavanomaista sijoituskäytäntöä (mukaan lukien riskipääomasijoitukset),

b) julkisen vallan käyttäjien myöntämää lainaa ei pidetä edun myöntämisenä, ellei yrityksen julkisen vallan käyttäjiltä saamastaan lainasta maksaman koron määrä ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksaman koron välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus,

c) julkisen vallan käyttäjien myöntämää lainatakuuta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei takuun saaneen yrityksen julkisen vallan käyttäjien takaamasta lainasta maksaman koron määrän ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta ilman valtiontakausta, maksaman koron määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus korjattuna maksuissa mahdollisesti olevilla eroilla,

d) tavaroiden tai palvelujen antamista tai tavaroiden hankintaa julkisen vallan käyttäjien toimesta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei tavaroita tai palveluja anneta alle riittävänä pidettävän vastikkeen tai tavaroita hankitaan liian korkeaan hintaan. Vastikkeen riittävyys on arvioitava suhteessa kyseisten tavaroiden tai palvelujen vallitseviin markkinaolosuhteisiin siinä maassa, jossa antaminen tai hankinta tapahtuu (mukaan lukien hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetukset ja muut osto- tai myyntiolosuhteet).

C. LASKEMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

3. Tasoitustullien alaisen tuen määrä lasketaan seuraavien säännösten mukaisesti:

a) tasoitustullien alaisen tuen määrä lasketaan tuetun tuotteen yhteisöön viennin osalta yksikkökohtaisesti,

b) määritettäessä tätä määrää tuen kokonaismäärästä voidaan vähentää seuraavat tekijät:

i) kaikki asiakirjamaksut sekä muut oikeuden tukeen tai itse tuen saamisen edellyttämät kustannukset,

ii) vientiverot, tullit tai muut maksut, jotka on kannettu tuotteen viennissä yhteisöön ja jotka on erityisesti tarkoitettu tuen tasoittamiseen.

Jos asianomainen osapuoli vaatii tällaista vähennystä, sen on näytettävä, että vaatimus on perusteltu,

c) jos tukea ei myönnetä viittaamalla valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, tasoitustullien alaisen tuen määrä määritetään jakamalla asianmukaisella tavalla tuen kokonaisarvo tutkimusajanjaksona tapahtuneen tuotannon tasolla, kyseisen tuotteen myynnin tasolla tai viennin tasolla,

d) jos tuki voidaan myöntää käyttöomaisuuden hankintaan tai tulevaan hankintaan, tasoitustullien alaisen tuen määrä lasketaan jakamalla tuki tietylle ajanjaksolle, joka vastaa tämän omaisuuden tavanomaista arvonalennusta kyseisellä teollisuudenalalla. Tutkimusajanjaksolle kuuluva näin laskettu määrä, mukaan lukien ennen tätä ajanjaksoa hankittua käyttöomaisuutta vastaava osa, jaetaan c alakohdan säännösten mukaisesti.

Jos omaisuuden arvo ei alene, tuki rinnastetaan korottomaan lainaan, ja sitä käsitellään 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti,

e) jos tukea ei myönnetä käyttöomaisuuden hankintaan, tutkimusajanjakson aikana saadun hyödyn määrä lasketaan pääasiallisesti tälle ajanjaksolle kuuluvaksi, ja se jaetaan c alakohdan mukaisesti, ellei sitä ole perusteltua erityisten olosuhteiden vuoksi laskea kuuluvaksi tietylle toiselle jaksolle.

5 artikla

Haitan määritys

1. Tässä asetuksessa käsitteellä "haitta" tarkoitetaan, ellei toisin ilmoiteta, yhteisön teollisuudelle aiheutunutta merkittävää haittaa, yhteisön teollisuuteen kohdistuvaa merkittävän haitan uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön teollisuuden perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2. Haitan olemassaolon määrittäminen perustuu selkeään näyttöön, johon sisältyy puolueeton tarkastelu sekä a) tuetun tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla ja b) tämän tuonnin vaikutuksesta yhteisön teollisuuteen.

3. Tuetun tuonnin määrän osalta on harkittava, onko se lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko tuetun tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa yhteisön teollisuuden samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

4. Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti tasoitustullien osalta, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain a) jos kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu tasoitustullien alaisen tuen määrä on 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa (de minimis) suurempi ja jos yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen, ja b) jos tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

5. Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön teollisuuteen on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen alan tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- tai vientitukikäytäntöjen vaikutuksista; tasoitustullien alaisen tuen määrän merkittävyys; myynnin, voittojen, tuotannon, markkinaosuuden, tuottavuuden, investointien kannattavuuden tai kapasiteetin käyttöasteen tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen; hintaan vaikuttavat tekijät yhteisössä; tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun sekä pääoman saantiin tai investointien tekemiseen ja, maatalouden alalla, julkisen vallan tukiohjelmien lisääntyvä käyttö. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6. On näytettävä, 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että tuettu tuonti aiheuttaa haittaa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja/tai hinnoilla on yhteisön teollisuuteen vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7. Tuetun tuonnin lisäksi on tutkittava muut tunnetut tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat haittaa yhteisön teollisuudelle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa haittaa saa pitää tuetusta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin tuetun tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, ulkomaisten ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön teollisuuden vientisaavutuksia ja tuottavuutta.

8. Tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen tuotantoon yhteisössä silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon erillisen tunnistamisen esimerkiksi tuotantomenetelmien, myynnin ja voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.

9. Merkittävän haitan uhan on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Sellaisen olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, missä tuettu tuonti aiheuttaisi haittaa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.

10. Merkittävän haitan uhan olemassaolon määrittämiseksi on tarkasteltava muun muassa sellaisia tekijöitä kuin:

i) kyseessä olevan tuen luonne ja sen todennäköisesti aiheuttamat kaupalliset vaikutukset,

ii) tuetun tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti yhteisön markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä,

iii) riittävä ja vapaasti viejän käytettävissä oleva kapasiteetti tai viejän kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus markkinoille tapahtuvan tuetun viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyvyn ottaa vastaan lisävientiä,

iv) tuonnin tapahtuminen hinnoilla, joilla voitaisiin tuntuvasti alentaa hintoja tai estää hinnan korotukset huomattavissa määrin ja jotka todennäköisesti lisäisivät uuden tuonnin kysyntää,

v) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot.

11. Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että muu tuettu vienti on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää haittaa.

6 artikla

Yhteisön teollisuuden määritelmä

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan käsitteellä "yhteisön teollisuus" samankaltaisten tuotteiden tuottajia yhteisössä kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa 7 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan kyseisten tuotteiden koko yhteisön tuotannosta, paitsi että

i) milloin tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin taikka jos ne ovat itse sellaisen tuotteen tuojia, jota väitettävästi tuetaan, ilmaisun "yhteisön teollisuus" voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat,

ii) poikkeuksellisissa olosuhteissa yhteisön alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen ja kullakin markkina-alueella olevia tuottajia voidaan pitää erillisenä teollisuutena, jos tällaisella markkina-alueella olevat tuottajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteen tuotantonsa tällä markkina-alueella ja jos muualle yhteisöön sijoittautuneet kyseisen tuotteen tuottajat eivät huomattavassa määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella. Tällaisissa olosuhteissa haittaa voidaan pitää olemassaolevana, vaikka suurimmalle osalle koko yhteisön teollisuudesta ei ole aiheutunut haittaa, sillä edellytyksellä että tuettu tuonti on keskittynyt tälle eristyneelle markkina-alueelle ja että tuettu tuonti aiheuttaa haittaa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai melkein kaikesta tuotannosta tällaisella markkina-alueella.

2. Edellä 1 kohdassa tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin vain, jos a) toinen suoraan tai epäsuorasti valvoo toista tai jos b) kolmas osapuoli suoraan tai epäsuorasti valvoo molempia tai c) jos ne yhdessä valvovat suoraan tai epäsuorasti kolmatta osapuolta, sillä edellytyksellä että on syytä uskoa tai epäillä, että yhteys on sellainen, että kyseinen tuottaja toimii toisin kuin etuyhteyttä vailla olevat tuottajat. Tässä kohdassa toinen valvoo toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa määräämään pakotteita tai antamaan käskyjä jälkimmäiselle.

3. Milloin yhteisön teollisuuden on tulkittu käsittävän tietyn alueen tuottajat, viejille tai tuen myöntäville julkisen vallan käyttäjille annetaan mahdollisuus kyseisen alueen osalta antaa sitoumukset 10 artiklan mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa, arvioitaessa yhteisön etua toimenpiteiden suhteen, alueen etuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos tyydyttävää sitoumusta ei anneta nopeasti tai jos kyseessä ovat 10 artiklan 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut tilanteet, väliaikainen tai lopullinen tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön koko yhteisön osalta. Tällaisessa tapauksessa tullit voidaan rajoittaa koskemaan erityisiä tuotteita tai viejiä, jos se on mahdollista.

4. Tähän artiklaan sovelletaan 5 artiklan 8 kohdan säännöksiä.

7 artikla

Menettelyn aloittaminen

1. Jollei 10 artiklasta muuta johdu, tutkimus minkä tahansa väitetyn tuen olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määrittelemiseksi voidaan panna vireille yhteisön teollisuuden puolesta toimivan kenen tahansa luonnollisen henkilön tai minkä tahansa oikeushenkilön tai minkä tahansa yhteisön, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, tekemän kirjallisen valituksen perusteella.

i) Valitus voidaan osoittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, joka toimittaa sen komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen kaikista saamistaan valituksista. Valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun se on luovutettu komissiolle kirjattuna kirjeenä tai vastaanottoilmoitusta vastaan.

ii) Jos jäsenvaltiolla on valituksen puuttuessa hallussaan riittävät todisteet tuesta ja yhteisölle siitä aiheutuneesta haitasta, sen on toimitettava ne viipymättä komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun valitukseen on sisällyttävä riittävästi todisteita tasoitustullien alaisen tuen (mahdollisuuksien mukaan sen määrä mukaan lukien), haitan ja tuetun tuonnin ja väitetyn haitan syy-yhteyden olemassaolosta. Valitukseen on sisällyttävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä seuraavista seikoista:

i) valituksen tekijän henkilöllisyys ja kuvaus valituksen tekijän tuottaman samankaltaisen tuotteen yhteisön tuotannon määrästä ja arvosta. Jos valitus tehdään kirjallisesti yhteisön teollisuuden puolesta, siinä on täsmennettävä se yhteisön teollisuus, jonka puolesta valitus tehdään, esittämällä luettelo yhteisön kaikista tunnetuista samankaltaisen tuotteen tuottajista (tai samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajajärjestöistä) ja, siinä määrin kuin mahdollista, kuvaus samankaltaisen tuotteen yhteisön tuotannon siitä määrästä ja arvosta, jota nämä tuottajat edustavat,

ii) täydellinen kuvaus väitetysti tuetusta tuotteesta, kyseisen alkuperä- tai viejämaan nimi tai alkuperä- ja viejämaiden nimet, jokaisen kyseessä olevan viejän tai ulkomaisen tuottajan henkilöllisyys ja luettelo tiedetyistä henkilöistä, jotka tuovat kyseistä tuotetta,

iii) todisteet kyseisen tuen olemassaolosta, määrästä ja luonteesta sekä tasoitustullien sovellettavuudesta,

iv) tietoa tuetuksi väitetyn tuonnin määrän kehityksestä, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samankaltaisen tuotteen hintoihin yhteisön markkinoilla ja tuonnin vaikutuksesta yhteisön teollisuuteen kaikkien niiden tekijöiden ja seikkojen mukaisesti, jotka vaikuttavat tämän teollisuudenalan tilanteeseen, kuten 5 artiklan 3 ja 5 kohdassa lueteltujen tekijöiden,

3. Komissio tutkii siinä määrin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko riittävästi näyttöä tutkimuksen vireille panemiseksi.

4. Tutkimus voidaan panna vireille sen määrittämiseksi, onko väitetty tuki erityistä 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

5. Lisäksi tutkimus voidaan panna vireille sellaisen tuen osalta, joka ei ole tasoitustullien alaista 3 artiklan 7, 8 ja 9 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä sen määrittämiseksi, täyttyvätkö niissä vahvistetut edellytykset.

6. Jos tukea myönnetään sellaisen tukiohjelman yhteydessä, josta on ilmoitettu ennen sen käyttöön ottamista WTO:n tuki- ja tasoitustullikomitealle tukia koskevan sopimuksen 8 artiklan säännösten mukaisesti ja jonka osalta komitea ei ole voinut osoittaa, ettei se täytä mainitussa artiklassa vahvistettuja ehtoja, tällaisen tuen osalta tutkimus pannaan vireille ainoastaan, jos mainitun sopimuksen 8 artiklan rikkominen todetaan alalla toimivaltaisen WTO:n riitojen ratkaisuelimen toimesta tai välimiesmenettelyn avulla, kuten mainitun sopimuksen 8 artiklan 5 kohdassa määrätään.

7. Lisäksi tutkimus voidaan panna vireille tämän asetuksen liitteessä IV luetelluntyyppisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin sisältyy tukitekijä 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, sen määrittämiseksi, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet täysin liitteen IV määräysten mukaisia.

8. Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajien esittämän valituksen tuen tai vastustuksen perusteella päätetään, että yhteisön teollisuus on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan "yhteisön teollisuuden tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi", jos sitä tukevat ne yhteisön tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa yhteisön teollisuutta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat yhteisön tuottajat vastaavat alle 25 prosentista yhteisön teollisuuden tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.

9. Komissio välttää tutkimuksen vireille panemista koskevan pyynnön julkistamista, jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole päätetty. Komissio kuitenkin tekee ilmoituksen kyseisen alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajille saatuaan asianmukaisesti todisteilla vahvistetun pyynnön tämän artiklan mukaisesti ja joka tapauksessa ennen tutkimuksen vireille panemista ja pyytää niitä aloittamaan neuvottelut 2 kohdassa tarkoitettuja kysymyksiä koskevan tilanteen selvittämiseksi ja yhteisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.10. Jos komissio erityisissä olosuhteissa päättää panna tutkimuksen vireille ilman yhteisön teollisuuden tekemää tai sen puolesta tehtyä kirjallista pyyntöä tällaisen tutkimuksen vireille panemiseksi, se ryhtyy tutkimukseen ainoastaan, jos on riittävästi todisteita tasoitustullien alaisen tuen, haitan ja syy-yhteyden olemassaolosta 2 kohdan mukaisesti tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi. Tämän artiklan osalta menettelyjä ei saa aloittaa sellaisia maita vastaan, joiden tuonti edustaa pienempää kuin yhden prosentin markkinaosuutta, elleivät tällaiset maat yhteensä edusta kolmea prosenttia tai enempää yhteisön kulutuksesta.

11. Päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta tukea ja haittaa koskevia todisteita on tutkittava samanaikaisesti. Valitus hylätään, jos tasoitustullien alaista tukea tai haittaa koskevat todisteet ovat riittämättömät menettelyn jatkamisen oikeuttamiseksi.

12. Valitus voidaan peruuttaa ennen tutkimuksen vireillepanoa, missä tapauksessa katsotaan, ettei sitä ole jätetty.

13. Jos kuulemisen jälkeen vaikuttaa siltä, että on riittävästi todisteita menettelyn aloittamiseksi, komission on aloitettava menettely valituksen jättämistä seuraavan 45 päivän aikana ja ilmoitettava menettelyn aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Jos todisteita ei ole riittävästi, valituksen tekijälle on kuulemisen jälkeen ilmoitettava siitä 45 päivän kuluessa päivämäärästä, jolloin valitus on esitetty komissiolle.

14. Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta, määritetään tutkimuksen kohteena oleva tuote ja maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vahvistetaan, että kaikki tarvittavat tiedot on toimitettava komissiolle; siinä annetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat tehdä itsensä tunnetuiksi, esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja, jos nämä näkökannat ja tiedot on otettava huomioon tutkimuksessa; lisäksi siinä täsmennetään määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiolta tulla kuulluksi 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

15. Komissio ilmoittaa viejille, tuojille sekä yleisesti tunnettuja viejiä ja tuojia edustaville järjestöille, samoin kuin alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan käyttäjille ja valituksen tekijöille menettelyn aloittamisesta ja toimittaa vastaanotetun kirjallisen valituksen tekstin kokonaisuudessaan, luottamuksellisten tietojen suojaamisesta huolehtien, tunnetuille viejille, viejämaan viranomaisille ja pyynnöstä muille asianomaisille osapuolille 1 kohdan mukaisesti. Silloin kun asianomaisia viejiä on erityisen paljon, olisi kirjallisen valituksen teksti kokonaisuudessaan toimitettava ainoastaan alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille tai kyseessä olevalle järjestölle.

16. Tasoitustulleja koskeva tutkimus ei estä tulliselvitystä.

8 artikla

Tutkimus

1. Komissio aloittaa tutkimuksen yhteisön tasolla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä tutkimus käsittää sekä tuen että siitä aiheutuneen haitan. Edustavassa määrityksessä valitaan tutkimusajanjakso, joka tukitapauksissa tavallisesti vastaa 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettua jaksoa. Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.

2. Tasoitustulleja koskevassa tutkimuksessa käytettyjen kyselylomakkeiden vastaanottajilla on vastausaikaa vähintään 30 päivää. Viejien osalta määräaika alkaa kyselylomakkeen vastaanottamispäivästä, ja lomakkeen katsotaan olevan vastaanotettu seitsemän päivän kuluessa siitä päivämäärästä, jolloin se lähetettiin viejälle tai välitettiin alkuperä- ja/tai viejämaan asianomaiselle diplomaattiselle edustajalle. Määräaikaan voidaan myöntää 30 päivän pidennys ottaen huomioon tutkimuksen osalta vahvistettu määräaika ja sillä edellytyksellä, että kyseinen osapuoli ilmoittaa pätevän syyn, erityisten olosuhteiden muodossa, tällaisen pidennyksen saamiseksi.

3. Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi. Ne välittävät komissiolle pyydetyt tiedot sekä tulokset suoritetuista todentamisista, tarkasteluista tai tutkimuksista. Jos näillä tiedoilla on yleistä mielenkiintoa tai jos jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan nämä tiedot, komissio toimittaa tiedot jäsenvaltioille, jolleivät ne ole luottamuksellisia, jolloin se toimittaa yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen.

4. Komissio voi pyytää jäsenvaltioita suorittamaan tarpeellisia todentamisia ja tarkasteluja erityisesti tuojien, kauppiaiden sekä yhteisön tuottajien keskuudessa ja suorittamaan tutkimuksia kolmansissa maissa, jos kyseiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen julkisen vallan edustajille on ilmoitettu virallisesti asiasta, eivätkä ne vastusta asiaa. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen toteuttamiseksi. Komission viranomaiset voivat, jos komissio tai jäsenvaltio sitä pyytää, avustaa jäsenvaltioiden viranomaisia suorittamaan tehtävänsä.

5. Asianomaisia osapuolia, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuksi 7 artiklan 14 kohdan mukaisesti, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat osapuolia, joita asia koskee, ja että menettelyjen lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla.

6. Tuojille, viejille ja valituksen tekijöille, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi 7 artiklan 14 kohdan mukaisesti, sekä alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajille järjestetään pyynnöstä mahdollisuus kohdata osapuolet, joiden edut ovat ristiriidassa, vastakkaisista väitteistä keskustelemiseksi. Jos mahdollisuus järjestetään, on otettava huomioon tarve suojata tietojen luottamuksellisuus sekä osapuolien oma etu. Osapuolien ei ole pakko osallistua kohtaamiseen, eikä tietyn osapuolen poissaolosta aiheudu haittaa sen asialle. Komissio ottaa tämän artiklan mukaisesti suullisesti toimitetut tiedot huomioon siltä osin kuin ne myöhemmin vahvistetaan kirjallisesti.

7. Valituksen tekijät, alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajat, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt, käyttäjät ja kuluttajajärjestöt, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi 7 artiklan 14 kohdan mukaisesti, voivat kirjallisesta pyynnöstään tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut komissiolle, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten toimittamia sisäisiä asiakirjoja, edellyttäen että nämä tiedot ovat olennaisia niiden etujen puolustamisen kannalta eivätkä tiedot ole luottamuksellisia 20 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja jos niitä käytetään tutkimuksessa. Kyseiset osapuolet voivat esittää huomioitaan näistä tiedoista, ja niiden huomautukset on otettava huomioon siltä osin kuin niitä on riittävästi perusteltu.

8. Asianomaisten osapuolien toimittamien tietojen, joiden perusteella päätelmät tehdään, paikkansapitävyys on todistettava mahdollisuuksien mukaan, paitsi 19 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa.

9. Edellä 7 artiklan 13 kohdan mukaisesti aloitettujen menettelyjen osalta tutkimus on päätettävä, jos mahdollista, yhden vuoden määräajassa. Joka tapauksessa tutkimukset on päätettävä aina 13 kuukauden kuluessa niiden vireillepanosta 10 artiklassa esitettyjen päätelmien mukaisesti yritysten osalta tai 11 artiklan mukaisesti lopullisten toimien osalta.

10. Tutkimuksen ajan komissio järjestää alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajille mahdollisuuden seurata kuulemisia tosiasioiden selventämiseksi ja yhteisesti sovittuun ratkaisuun pääsemiseksi.

9 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet

1. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa, jos tutkimus on pantu vireille 7 artiklan säännösten mukaisesti, jos asiasta on annettu ilmoitus, jos asianomaisille osapuolille on järjestetty riittävät mahdollisuudet antaa tietoja ja tehdä havaintoja 7 artiklan 14 kohdan mukaisesti, jos alustavassa toteamuksessa on osoitettu, että tuotava tuote saa tasoitustullien alaista tukea ja että yhteisön teollisuudelle aiheutuu tästä haittaa, ja jos yhteisön etu vaatii toimia tällaisen haitan estämiseksi. Väliaikaiset toimenpiteet on otettava käyttöön aikaisintaan 60 päivää ja viimeistään yhdeksän kuukautta menettelyn aloittamisen jälkeen.

2. Väliaikaisen tasoitustullin määrä ei saa ylittää väliaikaisesti vahvistetun tasoitustullien alaisen tuen kokonaismäärää, ja sen on oltava tätä määrää alhaisempi, jos se riittää estämään yhteisön teollisuudelle aiheutuvan haitan.

3. Väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan vakuuden muodossa, ja tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää vakuuden antamista.

4. Komissio toteuttaa kuulemisen jälkeen väliaikaiset toimenpiteet tai erittäin kiireellisissä tapauksissa ilmoitettuaan asiasta jäsenvaltioille. Tässä tapauksessa kuuleminen järjestetään viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu komission toteuttamista toimista.

5. Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täytetään, komissio päättää viiden työpäivän kuluessa pyynnön saamisesta, onko syytä ottaa käyttöön väliaikainen tasoitustulli.

6. Komissio ilmoittaa välittömästi neuvostolle ja jäsenvaltioille tämän artiklan nojalla tehdystä päätöksestä. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin.

7. Väliaikaiset tasoitustullit otetaan käyttöön enintään neljäksi kuukaudeksi.

10 artikla

Sitoumukset

1. Tutkimus voidaan päättää ilman väliaikaisten tai lopullisten tullien käyttöön ottamista hyväksymällä vapaaehtoinen ja tyydyttävä sitoumus, jonka mukaisesti:

i) alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajat suostuvat poistamaan tuen, rajoittamaan sitä tai toteuttamaan muita sen vaikutuksia koskevia toimenpiteitä,

ii) viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai olemaan enää viemättä tuotteita, jotka saavat tasoitustullien alaista tukea, kyseiselle alueelle, siten että komissio on kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että tuen haitallinen vaikutus on poistettu. Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen tasoitustullien alaisen tuen määrän tasoittamiseksi, ja niiden on oltava tasoitustullien alaista tukea alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön teollisuudelle aiheutuneen haitan.

2. Komissio voi ehdottaa sitoumuksia, mutta julkisen vallan edustajia tai viejiä ei voida pakottaa niihin. Se, että julkisen vallan edustajat tai viejät eivät esitä tällaisia sitoumuksia tai eivät hyväksy niitä koskevia esityksiä, ei mitenkään vaikuta tapauksen käsittelyyn. Kuitenkin tuetun tuonnin jatkumista voidaan pitää osoituksena siitä, että haitan uhka on mahdollinen. Julkisen vallan edustajilta tai viejiltä ei pyydetä sitoumuksia eikä sitoumuksia niiden osalta hyväksytä, ellei tuen ja siitä aiheutuvan haitan olemassaoloa ole osoitettu alustavassa tutkimuksessa. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta sitoumuksia ei voida antaa sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jonka kuluessa havaintoja esitetään 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Ehdotettuja sitoumuksia ei välttämättä tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä, esimerkiksi jos tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä, kuten yleisestä käytännöstä johtuvista syistä. Kyseessä olevalle viejälle ja/tai alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajille voidaan kertoa ne syyt, joiden vuoksi sitoumusesityksen hylkäämistä aiotaan ehdottaa, ja viejälle voidaan antaa mahdollisuus esittää huomautuksensa asiasta. Hylkäämisen syyt on ilmoitettava lopullisessa päätöksessä.

4. Sitoumusta esittävien osapuolien on toimitettava sitoumuksesta versio, joka ei ole luottamuksellinen, jotta se voidaan toimittaa osapuolille, joita tutkimus koskee.

5. Kun sitoumukset kuulemisen jälkeen hyväksytään ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalausetta, tutkimus päätetään. Muussa tapauksessa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksesta varustettuna menettelyn päättämistä koskevalla ehdotuksella. Tutkimus katsotaan päättyneeksi, jos neuvosto ei yhden kuukauden määräajassa ole määräenemmistöllä toisin päättänyt.

6. Jos sitoumus hyväksytään, tukea ja haittaa koskeva tutkimus yleensä saatetaan loppuun. Jos tällaisessa tapauksessa päätetään, että tukea tai haittaa ei ole ollut, sitoumus raukeaa ilman eri toimenpiteitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen päätelmä johtuu pääasiallisesti sitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa viranomaiset voivat vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan. Siinä tapauksessa, että tukea ja haittaa on ollut, sitoumus on voimassa ehtojensa ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

7. Komission on vaadittava jokaiselta julkisen vallan edustajalta ja viejältä, jonka sitoumus on hyväksytty, määräajoin tietoja, jotka liittyvät tällaisen sitoumuksen toteuttamiseen, ja asiaankuuluvien tietojen todentamisen sallimista. Näiden velvoitteiden noudattamatta jättämistä pidetään sitoumuksen rikkomisena.

8. Jos sitoumukset hyväksytään tiettyjen viejien osalta tutkimuksen kuluessa, niiden katsotaan 13 artiklan mukaisesti tulevan voimaan päivästä, jona tutkimus alkuperä- ja/tai viejämaan osalta päätetään.

9. Jos osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruu sen, otetaan 11 artiklan mukaisesti käyttöön lopullinen tulli sitoumukseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vahvistettujen seikkojen perusteella, sillä edellytyksellä että kyseinen tutkimus on päätetty tukea ja haittaa koskevaan lopulliseen määritykseen ja että kyseisellä viejällä ja/tai alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajilla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan, lukuun ottamatta sitoumusten peruuttamistapauksia.

10. Kuulemisen jälkeen voidaan 9 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön väliaikainen tulli parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos on syytä uskoa, että sitoumusta on rikottu, tai sitoumuksen rikkomis- tai peruuttamistapauksessa, jos sitoumukseen johtanutta tutkimusta ei ole päätetty.

11 artikla

Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä; lopullisten tullien käyttöön ottaminen

1. Jos valitus peruutetaan, menettely voidaan päättää, paitsi jos päättäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2. Jos suojatoimia ei kuulemisen jälkeen pidetä tarpeellisina ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalausetta, tutkimus tai menettely päätetään. Muussa tapauksessa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksesta varustettuna menettelyn päättämistä koskevalla ehdotuksella. Menettely katsotaan päättyneeksi, jos neuvosto ei yhden kuukauden määräajassa ole määräenemmistöllä toisin päättänyt.

3. Jäljempänä 5 kohdan mukaisesti menettely päätetään välittömästi, jos määritetään, että tasoitustullien alaisen tuen määrä on vähimmäistasoa (de minimis) tai jos tosiasiallisen tai mahdollisen tuetun tai haittaa aiheuttavan tuonnin määrä on vähäpätöinen.

4. Edellä 7 artiklan 13 kohdan mukaisesti aloitettujen menettelyjen osalta haittaa tavallisesti pidetään vähäpätöisenä, jos tuonnin markkinaosuus on alhaisempi kuin 7 artiklan 11 kohdassa esitetyt määrät. Kehitysmaista peräisin olevaa tuontia koskevissa tutkimuksissa tuetun tuonnin määrää pidetään vähäpätöisenä, jos se on vähemmän kuin neljä prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön, ellei kehitysmaista peräisin oleva tuonti, jonka yksittäiset osuudet kokonaistuonnista ovat vähemmän kuin neljä prosenttia, yhteensä muodosta yli yhdeksää prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön.

5. Samoissa tutkimuksissa tasoitustullien alaisen tuen määrää pidetään vähimmäistasoa (de minimis) olevana, jos se on yhden prosentin suuruista arvotullia pienempi, paitsi jos:

a) kehitysmaista peräisin olevaa tuontia koskevissa tutkimuksissa vähimmäistasokynnys on kahden prosentin suuruinen arvotulli,

b) tukia koskevan sopimuksen liitteessä VII tarkoitettujen WTO:n kehitysmaajäsenien osalta sekä niiden WTO:n kehitysmaajäsenien osalta, jotka ovat kokonaan poistaneet vientituen tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, vähimmäistasokynnys on kolmen prosentin suuruinen arvotulli; jos tämän säännöksen soveltaminen edellyttää vientituen poistamista, säännöstä sovelletaan siitä päivästä alkaen, kun tästä poistamisesta on ilmoitettu WTO:n tuki- ja tasoitustullikomitealle ja niin pitkään, kun kyseinen kehitysmaa ei myönnä vientitukia; tämän säännöksen voimassaolo päättyy kahdeksan vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä,

sillä edellytyksellä, että ainoastaan tutkimus päätetään, kun tasoitustullien alaisen tuen määrä on yksittäisiin viejiin sovellettavaa vähimmäistasoa alhaisempi ja kun nämä ovat edelleen menettelyn kohteena ja voivat uudestaan olla tutkimuksen kohteena kyseisen maan osalta 13 artiklan mukaisesti suoritettavan uudelleentarkastelun yhteydessä.

6. Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että tasoitustullien alaista tukea ja siitä aiheutunutta haittaa on olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 22 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, ellei tukea tai tukia peruuteta tai osoiteta, että niistä ei enää koidu hyötyä kyseessä oleville viejille. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullinen toimintaehdotus esitetään neuvostolle viimeistään kuukautta ennen kyseisten tullien voimassaolon päättymistä. Tasoitustullin määrä ei saa ylittää tämän asetuksen mukaisesti vahvistettua tasoitustullien alaisen tuen määrää, jonka on todettu hyödyttävän viejiä, ja määrän on oltava tasoitustullien alaisen tuen määrää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön teollisuudelle aiheutuneen haitan poistamiseksi.

7. Sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, josta on todettu, että se saa tasoitustullien alaista tukea ja että tästä aiheutuu haittaa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön tasoitustulli, jonka määrä on tapauskohtaisesti asianmukainen, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty. Asetuksessa määritellään kunkin toimittajan osalta käyttöön otettavan tullin määrä tai, jos tämä ei ole käytännöllistä, kyseisen toimittajamaan nimi.

8. Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 18 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat tehneet itsensä tunnetuiksi 18 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava tasoitustulli ei saa ylittää tutkimukseen valittujen osapuolien osalta määritetyn tasoitustullien alaisen määrän painotettua keskiarvoa. Tässä kohdassa komissio ei ota huomioon nollamääriä, vähimmäistason määriä eikä 19 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyjä määriä. Viranomaisten on sovellettava yksilöllisiä tulleja tuontiin, jonka viejiä tai tuottajia käsitellään yksilöllisesti 18 artiklan mukaisesti.

12 artikla

Taannehtivuus

1. Väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia tasoitustulleja on sovellettava ainoastaan tuotteisiin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen sen päivän jälkeen, jolloin 9 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti tehty päätös tulee voimaan, jollei tässä asetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

2. Kun sovelletaan väliaikaista tullia ja kun tasoitustullien alaisen tuen ja haitan olemassaolo on lopullisesti todettu, neuvosto päättää missä määrin väliaikainen tulli on kannettava lopullisesti, riippumatta siitä, pitäisikö lopullinen tasoitustulli ottaa käyttöön. Tätä varten "haitta" ei käsitä yhteisön teollisuuden perustamisen tuntuvaa viivästystä eikä merkittävän haitan uhkaa, paitsi jos päätellään, että kyseinen uhka muodostuisi merkittäväksi haitaksi, jos väliaikaisia toimenpiteitä ei olisi sovellettu. Muissa tapauksissa, joissa ilmenee haitan uhkaa tai viivästystä, väliaikaiset määrät on vapautettava ja lopulliset tullit voidaan ottaa käyttöön vasta haitan uhan tai tuntuvan viivästyksen lopullisen määrityksen päivästä alkaen.

3. Jos lopullinen tasoitustulli on suurempi kuin väliaikainen tulli, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on pienempi kuin väliaikainen tulli, tulli lasketaan uudelleen. Jos lopullisessa määrityksessä osoitetaan, että tukea ei ole ollut, väliaikaista tullia ei vahvisteta.

4. Lopullinen tasoitustulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on ilmoitettu luovutettavaksi kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa, sillä edellytyksellä että tuonti on kirjattu 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että komissio on antanut tuojille mahdollisuuden esittää huomautuksiaan ja että todetaan:

i) että on olemassa kriittiset olosuhteet, joiden vallitessa, kyseisten tukea saavien tuotteiden osalta, aiheutuu vaikeasti korjattavissa olevaa haittaa laajamittaisesta, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tapahtuvasta sellaisen tuotteen tuonnista, joka saa tasoitustullien alaista tukea tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä

ja

ii) että tällaisen haitan uusimisen estämiseksi on tuonnin osalta tarpeen ottaa tasoitustullit käyttöön taannehtivasti.

5. Jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan, lopulliset tullit voidaan kantaa tämän asetuksen mukaisesti niiden tavaroiden osalta, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, sillä edellytyksellä että tuonti on kirjattu 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että taannehtivaa määritystä ei sovelleta ennen rikkomista tai peruuttamista tapahtuneeseen tuontiin.

13 artikla

Voimassaoloaika, uudelleentarkastelu ja palautukset

1. Tasoitustulli on voimassa vain sen aikaa ja siinä määrin kuin on tarpeen sellaisen tasoitustullien alaisen tuen tasoittamiseksi, josta on aiheutunut haittaa.

A. Voimassaolon päättymisen uudelleentarkastelu

2. Tasoitustullin voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, kun viimeisimmän tukea ja haittaa koskevan uudelleentarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että tullin voimassaolon päättymisen vuoksi tuki ja haitta jatkuisivat tai alkaisivat uudelleen. Voimassaolon päättymisen uudelleentarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja tullit ovat voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

3. Tullien voimassaolon päättymistä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että tuki ja haitta todennäköisesti jatkuisivat tai alkaisivat uudelleen tullien lakkauttamisen vuoksi. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla tuen ja haitan jatkumisesta tai todisteilla siitä, että haitan poistuminen johtuu kokonaan tai osittain tullien olemassaolosta, tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne merkitsevät uusien haitallisten tukien todennäköisyyttä.

4. Tämän osan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä viejillä, tuojilla, alkuperä- ja/tai viejämaiden julkisen vallan edustajilla ja valituksen tekijöillä on mahdollisuus täydentää tai kommentoida uudelleentarkastelupyynnössä esitettyjä väitteitä tai kumota ne, ja päätelmissä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti esitetyt todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko tuki ja haitta tullien lakkauttamisen vuoksi tai alkaisivatko ne uudelleen tästä syystä.

5. Tämän osan mukaisesti toimenpiteen voimassaolon tulevasta päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asianmukaisena päivänä tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Ilmoituksen jälkeen yhteisön tuottajat voivat esittää uudelleentarkastelupyynnön 3 kohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän osan säännösten mukaisten tullien voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.

B. Väliaikaiset uudelleentarkastelut

6. Tarvetta tullien jatkamiseen voidaan tarkastella, jos se on perusteltua, myös komission tai tietyn jäsenvaltion pyynnöstä tai, ellei lopullisten tullien käyttöön ottamisesta ole kulunut vähintään vuoden mittaista kohtuullisen pitkää aikaa, viejän, tuojan tai yhteisön tuottajien tai alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajien pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita väliaikaisen tarkastelun välttämättömyydestä.

7. Väliaikainen uudelleentarkastelu suoritetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että tullien jatkaminen ei enää ole tarpeen tasoitustullien alaisen tuen tasoittamiseksi ja/tai että haitan jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä, jos tullit kumottaisiin tai jos niitä muutettaisiin, tai että olemassaolevat tullit eivät ole tai eivät enää ole riittäviä haittaa aiheuttaneen tasoitustullien alaisen tuen tasoittamiseksi.

8. Milloin käyttöön otetut tasoitustullit ovat tasoitustullien alaisien tukien määrää alhaisemmat, suoritetaan väliaikainen tarkastelu, jos yhteisön tuottajat toimittavat riittävästi todisteita osoittamaan, että tullit eivät ole muuttaneet tai eivät ole riittävästi muuttaneet yhteisöön tuodun tuotteen jälleenmyyntihintoja. Jos tutkimuksessa vahvistetaan väitteiden todenmukaisuus, tasoitustulleja voidaan lisätä sellaisen hinnankorotuksen aikaansaamiseksi, mikä on tarpeen haitan poistamiseksi, sillä edellytyksellä että korotettu tulli ei ylitä tasoitustullien alaisten tukien määrää.

9. Näiden säännösten mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa tutkia, ovatko tukea ja haittaa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai onko olemassaolevilla tulleilla toivottua vaikutusta ja ovatko ne poistaneet tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti aiemmin todetun haitan. Tätä varten otetaan huomioon kaikki olennaiset ja loppumääritykseen asianmukaisesti perustuvat todisteet.

C. Nopeutettu uudelleentarkastelu

10. Viejällä, jonka vienti on lopullisen tasoitustullin alaista mutta joka ei yksilöidysti osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen muista syistä kuin kieltäytymisestä yhteistyöstä komission kanssa, on oikeus pyytää nopeutettua uudelleentarkastelua, jotta komissio voisi mahdollisimman pian vahvistaa erityisen tasoitustullin kyseisen viejän osalta. Tällainen uudelleentarkastelu järjestetään sen jälkeen, kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu ja kun yhteisön tuottajille on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.

D. Uudelleentarkastelujen yleiset säännökset

11. Edellä 7 ja 8 artiklan olennaisia säännöksiä, lukuun ottamatta määräaikoja koskevia säännöksiä, sovelletaan 2 5 kohdan, 6 9 kohdan ja 10 kohdan mukaisesti suoritettavaan uudelleentarkasteluun. Kyseiset tarkastelut suoritetaan nopeasti, ja ne saatetaan tavallisesti päätökseen yhden vuoden kuluessa menettelyn aloittamispäivästä.

12. Komissio aloittaa tämän artiklan mukaiset uudelleentarkastelut neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Jos tarkastelussa osoittautuu perustelluksi, tullit kumotaan tai niitä jatketaan 2 5 artiklan mukaisesti taikka ne kumotaan, niitä jatketaan tai muutetaan 6 9 ja 10 kohdan mukaisesti yhteisön sen toimielimen toimesta, joka on vastuussa niiden toteuttamisesta. Jos tullit kumotaan yksittäisten viejien mutta ei koko maan osalta, menettelyä sovelletaan kyseisiin viejiin ja ne voivat olla uuden tutkimuksen kohteena tämän artiklan mukaisesti tarkoitetun maan osalta suoritettavan tarkastelun yhteydessä.

13. Jos tullien uudelleentarkastelu 6 9 kohdan mukaisesti on meneillään 2 5 kohdassa tarkoitettujen tullien soveltamisjakson lopussa, tulleja tarkastellaan myös 2 5 kohdan säännöksiin nähden.

E. Palautukset

14. Edellä olevasta 2 5 kohdasta huolimatta tuoja voi pyytää kannettujen tullien palautusta, jos osoitetaan, että tasoitustullien alaisen tuen määrä, jonka perusteella tullit maksettiin, on poistettu tai alennettu voimassa olevaan tulliin nähden.

15. Jotta tuoja saisi palautuksen tasoitustullista, sen on toimitettava hakemus komissiolle. Hakemus toimitetaan sen jäsenvaltion välityksellä, jonka alueella tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen, kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset asianmukaisesti vahvistivat kannettavien lopullisten tullien määrän tai siitä, kun väliaikaisten tullien mukaisesti talletettujen määrien kantamista koskeva päätös tehtiin. Jäsenvaltiot toimittavat hakemuksen viipymättä komissiolle.

16. Palautushakemuksessa katsotaan olevan asianmukaisesti todisteita ainoastaan, jos siihen sisältyy täsmälliset tiedot ilmoitettujen tasoitustullien määrästä ja jos siihen on liitetty tämän määrän laskemista ja maksamista koskevat tulliasiakirjat. Lisäksi siihen on sisällyttävä edustavalta ajanjaksolta todisteet tasoitustullien alaisen tuen määrästä sen viejän tai tuottajan osalta, johon tulleja sovelletaan. Jos tuoja ei ole etuyhteydessä viejään tai kyseessä olevaan tuottajaan ja jos kyseistä tietoa ei ole välittömästi saatavilla tai jos viejä tai tuottaja kieltäytyy välittämästä sitä tuojalle, hakemukseen on sisällyttävä viejän tai tuottajan selvitys, jossa vahvistetaan, että tasoitustullien alaisen tuen määrää on tämän artiklan mukaisesti alennettu tai se on poistettu ja että komissiolle toimitetaan olennaiset todisteet. Jos viejä tai tuottaja ei toimita todisteita kohtuullisessa määräajassa, hakemus hylätään.

17. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päättää, onko hakemus syytä hyväksyä ja miltä osin, tai se voi päättää milloin tahansa aloittaa väliaikaisen tarkastelumenettelyn; tällaiseen tarkasteluun sovellettavien säännösten mukaisesti vahvistettuja, tarkastelussa ilmeneviä tietoja ja päätelmiä käytetään määrittämään, onko palautukseen perusteita ja missä määrin. Tullien takaisinmaksut on tavallisesti suoritettava vuoden kuluessa ja joka tapauksessa enintään 18 kuukautta sen jälkeen, kun tasoitustullin alaisen tuotteen tuoja on esittänyt palautushakemuksen asianmukaisin todistein varustettuna. Jäsenvaltioiden on tavallisesti suoritettava hyväksytty palautus 90 päivän kuluessa edellä mainitusta päätöksestä.

F. Loppusäännös

18. Siltä osin kuin olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten uudelleentarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa, ottaen huomioon tämän asetuksen 4 ja 18 artiklan säännökset.

14 artikla

Kiertäminen

1. Tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut tasoitustullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmannesta maasta tulevaa tuontia, jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään. Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja yhteisön välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tasoitustullin käyttöön ottaminen, ja on olemassa todisteita, että tullin korjaavat vaikutukset kumoutuvat samankaltaisten tuotteiden hintojen ja/tai määrien osalta, ja tuotava samankaltainen tuote ja/tai tähän tuotteeseen liittyvät osapuolet jatkuvasti hyötyvät tuesta.

2. Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti, jos hakemus sisältää riittävät todisteet 1 kohdassa luetelluista tekijöistä. Kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu, tutkimus pannaan vireille komission asetuksella, jolla myös tulliviranomaiset velvoitetaan saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuudet. Komissio suorittaa tutkimuksen, mahdollisesti tulliviranomaisten avulla, ja tutkimus on päätettävä yhdeksässä kuukaudessa. Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteitä, neuvosto ottaa ne käyttöön yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta siitä päivästä alkaen, jolloin kirjaaminen on tehty pakolliseksi 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jolloin vakuudet on vaadittu. Tämän artiklan osalta sovelletaan tämän asetuksen olennaisia menettelysäännöksiä tutkimusten vireillepanosta ja kulusta.

3. Tuotteita ei pidä kirjata 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti, eikä niihin saa soveltaa toimenpiteitä, jos ne on varustettu tulliviranomaisten todistuksella, jossa vahvistetaan, että tavaroiden tuonti ei ole kiertämistä. Nämä todistukset voidaan antaa tuojille kirjallisesta hakemuksesta niiden viranomaisten toimesta, jotka on tätä varten valtuutettu komission päätöksellä, kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu tai neuvoston päätöksellä, jolla toimenpiteet otetaan käyttöön. Todistukset ovat voimassa niissä mainitun ajan ja niissä mainittujen edellytysten mukaisesti.

4. Mikään tämän artiklan säännös ei ole esteenä tulleista voimassa olevien säännöksien tavanomaiselle soveltamiselle.

15 artikla

Yleiset säännökset

1. Väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit otetaan käyttöön asetuksella, ja jäsenvaltiot kantavat ne muodon, määrän ja muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön. Lisäksi nämä tullit kannetaan riippumatta tuontia tavallisesti koskevista tulleista, veroista ja muista maksuista. Mihinkään tuotteeseen ei voida samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi.

2. Asetukset, joilla otetaan käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit, sekä asetukset tai päätökset tutkimusten tai menettelyjen aloittamisesta tai päättämisestä julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Näissä asetuksissa tai päätöksissä on mainittava erityisesti, ottaen huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot, viejien nimet, jos mahdollista, tai kyseessä olevien maiden nimet, kuvaus tuotteesta ja yhteenveto tasoitustullien alaisen tuen ja haitan määritystä koskevista olennaisista tosiasioista ja huomioista. Kaikissa tapauksissa osapuolille, joita asia tunnetusti koskee, lähetetään jäljennös asetuksesta tai päätöksestä. Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan uudelleentarkasteluihin soveltuvin osin.

3. Erityisesti yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92(3) olevan alkuperän käsitteen yleistä määrittelyä koskevat erityiset säännökset voidaan hyväksyä tässä asetuksessa tai sen nojalla.

4. Tämän asetuksen nojalla käyttöön otetut tullit voidaan yhteisön edun mukaisesti, kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu, väliaikaisesti lakkauttaa komission päätöksellä yhdeksäksi kuukaudeksi. Tätä lakkauttamista voidaan jatkaa uudella, enintään yhden vuoden jaksolla, jos neuvosto niin päättää yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta. Tullit voidaan väliaikaisesti lakkauttaa vain, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinkoa todennäköisesti aiheutuisi uudelleen ja sillä edellytyksellä, että yhteisön teollisuudella on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan ja että nämä huomautukset on otettu huomioon. Tulleja voidaan milloin tahansa, kuulemisen jälkeen, alkaa uudelleen soveltaa, jos niiden lakkauttaminen ei ole perusteltua.

5. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio voi velvoittaa tulliviranomaiset toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi, niin että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin toteuttaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaamisesta voidaan tehdä pakollinen yhteisön teollisuuden asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä. Kirjaaminen saadaan aikaan asetuksella, jossa määritellään toimenpiteen tarkoitus ja tarvittaessa tulevaisuudessa mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien arvioitu määrä. Tuonnin kirjaamisvelvoitteen kesto ei saa ylittää yhdeksää kuukautta.

6. Jäsenvaltiot antavat kuukausittain komissiolle kertomuksen tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien määrästä.

16 artikla

Kuulemiset

1. Tässä asetuksessa säädetyt kuulemiset, lukuun ottamatta 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja, järjestetään neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu kunkin jäsenvaltion edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Kuuleminen järjestetään välittömästi joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta ja joka tapauksessa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

2. Komitean kutsuu koolle sen puheenjohtaja. Tämä toimittaa jäsenvaltiolle kaikki asiaa koskevat tiedot niin pian kuin mahdollista.

3. Kuuleminen voidaan tarvittaessa järjestää ainoastaan kirjallisesti; tässä tapauksessa komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa nämä voivat antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista, jonka puheenjohtaja järjestää, sillä edellytyksellä että tämä suullinen kuuleminen voidaan suorittaa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

4. Kuuleminen käsittää erityisesti:

i) tasoitustullien alaisen tuen olemassaolon ja menetelmät sen määrän vahvistamiseksi,

ii) haitan olemassaolon ja laajuuden,

iii) polkumyynnillä tapahtuneen tai tuetun tuonnin ja haitan välisen syy-yhteyden,

iv) toimenpiteet, jotka olosuhteet huomioon ottaen ovat aiheellisia tasoitustullien alaisesta tuesta aiheutuneen haitan estämiseksi tai korjaamiseksi sekä yksityiskohtaiset säännöt näiden toimenpiteiden toteuttamisesta.

17 artikla

Tarkastuskäynnit

1. Milloin komissio katsoo aiheelliseksi, se voi tehdä tarkastuskäyntejä tutkiakseen tuojien, viejien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, yhdistysten ja kaupallisten järjestöjen kirjanpidon ja todentaakseen tuesta ja haitasta toimitetut tiedot. Jos asianmukaista vastausta ei saada kohtuullisessa ajassa, tarkastuskäyntiä ei välttämättä tehdä.

2. Tarvittaessa komissio voi suorittaa tutkimuksia kolmansissa maissa, sillä edellytyksellä että asianomaiset yritykset antavat suostumuksensa ja että kyseessä olevan maan julkisen vallan edustajat, joille on virallisesti ilmoitettu asiasta, eivät vastusta tutkimusta. Komission on tavallisesti toimitettava alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille käyntien kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät välittömästi, kun se on saanut suostumuksen kyseisiltä yrityksiltä.

3. Asianomaisille yrityksille ilmoitetaan tarkastettavien tietojen luonteesta ja muista näiden käyntien aikana toimitettavista tiedoista, mikä ei kuitenkaan estä pyytämästä käyntien aikana tarkempia tietoja saadut tiedot huomioon ottaen.

4. Tämän kohdan mukaisesti tehtävien tarkastusten aikana komissiota avustavat niiden jäsenvaltioiden edustajat, jotka sitä pyytävät.

18 artikla

Näytteenotto

1. Jos valituksen tekijöiden, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai toimintojen määrä on huomattava, tutkimus voidaan rajoittaa kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai toimintoja käyttämällä tilastollisesti edustavia näytteitä valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella tai tuotannon, myynnin ja viennin suurimpaan määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena ottaen huomioon käytettävissä oleva aika.

2. Osapuolien, tuotetyyppien tai toimintojen lopullinen valinta, joka on suoritettu tämän artiklan mukaisesti, kuuluu komissiolle, mutta näytteen valinnassa on ensisijaisesti kuultava asianomaisia osapuolia tai otettava huomioon niiden suostumus, sillä edellytyksellä, että osapuolet tekevät itsensä tunnetuksi ja toimittavat riittävät tiedot kolmen tutkimuksen vireillepanoa seuraavan viikon kuluessa, jotta voitaisiin valita edustava näyte.

3. Jos uudelleentarkastelua rajoitetaan tämän artiklan mukaisesti, lasketaan kuitenkin tasoitustullien alaista tukea vastaava yksilöity määrä kunkin sellaisen viejän tai tuottajan osalta, jota ei alunperin valittu mutta joka esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa, paitsi jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen kohtuullisessa ajassa.

4. Jos on tehty päätös näytteenotosta ja jos valitut osapuolet tai tietyt niistä kieltäytyvät yhteistyöstä, siten että tutkimuksen tulokset saattavat huomattavasti vääristyä, voidaan valita uusi näyte. Jos yhteistyöstä edelleen kuitenkin kieltäydytään tai jos ei ole tarpeeksi aikaa uuden näytteen valitsemiseksi, sovelletaan 19 artiklan olennaisia säännöksiä.

19 artikla

Yhteistyön puuttuminen

1. Jos osapuoli, jota asia koskee, kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos todetaan, että kyseinen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Osapuolille, joita asia koskee, on ilmoitettava yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

2. Vastaamatta jättämistä tietokoneavusteisesti ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä, sillä edellytyksellä että asianomainen osapuoli osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa voisi aiheuttaa ylimääräisiä maksuja ja kustannuksia.

3. Jos tietyn osapuolen, jota asia koskee, esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita käytettävissä olevia tietoja, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, sillä edellytyksellä, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan oikeaan aikaan, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4. Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle on viipymättä ilmoitettava hylkäämisen syyt ja sille on annettava mahdollisuus toimittaa lisäselvitykset vahvistetussa määräajassa. Jos näitä selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseessä olevat todisteet tai tiedot on toimitettava ja osoitettava julkistetuissa päätelmissä.

5. Jos päätelmät, mukaan lukien tasoitustullien alaisen tuen määrää koskevat, perustuvat tämän artiklan 1 kohdan säännöksiin, erityisesti valituksessa toimitettuihin tietoihin, tiedot on tarkistettava, jos se on mahdollista ja ottaen huomioon tutkimuksen määräaika, muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintaluetteloista, virallisista tuontitilastoista ja tulliluetteloista, tai muilta osapuolilta, joita asia koskee, tutkimuksen aikana saaduista tiedoista.

6. Jos asianomainen osapuoli ei ole yhteistyössä tai on vain osittain yhteistyössä ja jos olennaisia tietoja ei näin ollen toimiteta, tästä voi mainitulle osapuolelle aiheutua vähemmän suotuisa tilanne kuin jos se olisi ollut yhteistyössä.

20 artikla

Luottamuksellisuus

1. Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi, koska tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2. Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Tällaisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.

3. Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne saatetaan julkisiksi, tai ei halua sallia niiden ilmaisemista yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon, paitsi jos voidaan vakuuttavasti, asianmukaisten lähteiden perusteella osoittaa, että tiedot ovat oikeita. Pyyntöjä luottamuksellisesta käsittelystä ei voida hylätä ilman tarkastelua.

4. Tämän artiklan perusteella ei estetä yhteisön viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joille tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmaisemasta todisteita, joita yhteisön viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin väitteiden perustelemiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon niiden osapuolten oikeutetut edut, joita asia koskee, sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.

5. Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot tai niiden edustajat pidättäytyvät paljastamasta tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita ne toimittanut henkilö on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman mainitun henkilön erityistä lupaa. Komission ja jäsenvaltioiden välillä vaihdettuja tietoja, 16 artiklan mukaisesti järjestettyjä kuulemisia koskevia tai 7 artiklan 9 kohdassa ja 7 artiklan 10 kohdassa esitettyjä tietoja tai yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten valmistelemia sisäisiä asiakirjoja ei saa luovuttaa, paitsi jos niiden luovuttamisesta nimenomaan säädetään tässä asetuksessa.

6. Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin ne on pyydetty.

21 artikla

Ilmoittaminen osapuolille

1. Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja alkuperä- ja/tai viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Ilmoittamista koskevat pyynnöt on osoitettava kirjallisesti viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen, ja ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten tullien käyttöön ottamista tai tutkimuksen päättämistä tai menettelyä ilman tulleja suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten tullien yhteydessä käytetyt.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta on osoitettava kirjallisesti komissiolle ja, jos väliaikainen tulli otetaan käyttöön, niiden on oltava komissiolla viimeistään kuukausi tämän tullin käyttöönoton julkistamisen jälkeen. Jos väliaikaista tullia ei ole otettu käyttöön, osapuolilla on oltava mahdollisuus pyytää ilmoittamista komission vahvistamassa määräajassa.

4. Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarve suojata liike- tai valtiosalaisuudet ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia tulleja koskevan komission ehdotuksen jättämistä 11 artiklan mukaisesti. Jos komissio ei voi välittää tiettyjä tosiasioita tai huomioita sillä hetkellä, se on tehtävä mahdollisimman pian. Ilmoittaminen ei ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, ja jos kyseinen päätös perustuu eri tosiasioihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista.

5. Ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä, ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyys, mutta joka on vähintään kymmenen päivää.

22 artikla

Yhteisön etu

1. Jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen yhteisön edun mukaista, tässä asetuksessa olisi kaikkia etuja arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien yhteisön teollisuuden sekä käyttäjien ja kuluttajien edut, ja tällainen päätelmä voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa tasoitustullien alaisen haitallisen tuen vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Tuen ja haitan perusteella vahvistettuja tulleja ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että näiden tullien soveltaminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2. Jotta viranomaisilla olisi luotettava perusta kaikkien näkökantojen ja tietojen huomioon ottamiseksi, kun ne päättävät, onko toimenpiteiden käyttöön ottaminen yhteisön etujen mukaista, valituksen tekijät, tuojat ja niitä edustavat yhdistykset ja käyttäjiä ja kuluttajia edustavat järjestöt voivat tehdä itsensä tunnetuksi ja toimittaa tiedot komissiolle tasoitustulleja koskevan tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Nämä tiedot tai asianmukaiset yhteenvedot niistä toimitetaan muille tässä artiklassa mainituille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää tulla kuulluksi. Pyynnöt on esitettävä kirjallisesti 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa ja niissä on mainittava yhteisön edun osalta erityiset syyt kuulemiseen.

4. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat esittää huomautuksiaan käyttöön otettujen väliaikaisten tullien soveltamisesta. Jotta huomautukset otettaisiin huomioon, ne on toimitettava kuukauden kuluessa tullien soveltamisesta, ja ne on, mahdollisesti asianmukaisina yhteenvetoina, toimitettava muille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

5. Komissio tarkastelee kaikkia sille asianmukaisesti toimitettuja tietoja ja päättää, missä määrin ne ovat edustavia; tämän tarkastelun tulokset sekä lausunto näiden tietojen oikeutuksesta toimitetaan neuvoa-antavalle komitealle. Komission on otettava huomioon yhteenveto komiteassa esitetyistä näkökannoista kaikissa 11 artiklan mukaisesti tehdyissä ehdotuksissa.

6. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää, että niille tiedotetaan tosiasioista ja huomioista, joille lopulliset päätökset todennäköisesti perustuvat. Nämä tiedot toimitetaan mahdollisimman suuressa laajuudessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission tai neuvoston minkä tahansa myöhemmin tekemän päätöksen soveltamista.

7. Tässä artiklassa tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden pätevyydestä on olemassa konkreettisia todisteita.

23 artikla

Tasoitustullien ja monenvälisten oikeuskeinojen yhteys

Jos tuotava tuote on tukia koskevassa sopimuksessa määrättyjen riitojen ratkaisumenettelyjen mukaisesti käyttöön otettavien tullien alainen ja jos nämä tullit ovat riittävät tasoitustullien alaisesta tuesta aiheutuneen haitan poistamiseksi, kyseisen tuotteen osalta käyttöön otettu tasoitustulli on tapauksen mukaan välittömästi poistettava tai jätettävä kantamatta.

24 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus ei estä soveltamasta:

i) sellaisia erityissääntöjä, jotka on vahvistettu yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa,

ii) yhteisön asetuksia maatalouden alalla eikä tiettyihin maataloustuotteiden jalostamisessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 3448/93(4), glukoosista ja laktoosista 29 päivänä lokakuuta 1975 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2730/75(5) ja ovalbumiinin ja laktalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä 29 lokakuuta 1975 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2783/75(6); tätä asetusta sovelletaan täydentävästi näihin asetuksiin nähden sekä poiketen kaikista niiden säännöksistä, jotka estävät tasoitustullien soveltamisen,

iii) erityistoimenpiteitä, jolleivät nämä ole GATTin mukaisten velvoitteiden vastaisia.

25 artikla

Olemassa olevan sääntelyn kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2423/88. Viittauksia mainittuun asetukseen on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Sitä sovelletaan jo aloitettuihin menettelyihin ja 1 päivän syyskuuta 1994 jälkeen aloitettuihin väliaikaisten uudelleentarkastelujen tutkimuksiin sekä lopullisiin tutkimuksiin, jotka suoritetaan sellaisten uudelleentarkastelumenettelyjen yhteydessä, joiden osalta ilmoitus toimenpiteiden välittömästä päättämisestä on julkaistu kyseisen päivän jälkeen. Edellä 7 artiklan 13 kohdan nojalla aloitettujen menettelyjen osalta viittauksia menettelyjen aloittamiseen ja väliaikaisten tullien käyttöön ottamiseen sovellettaviin määräaikoihin kuitenkin sovelletaan ainoastaan tietystä sellaisesta päivästä alkaen, jonka komissio määrittää määräenemmistöllä hyväksyttävässä päätöksessään viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1995 sen ehdotuksen perusteella, jonka komissio tekee neuvostolle heti, kun tarvittavat varat talousarviosta ovat käytettävissä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 1994.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER

(1) Lausunto on annettu 14 päivänä joulukuuta 1994.

(2) EYVL N:o L 209, 2.8.1988, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 521/94 (EYVL N:o L 66, 10.3.1994, s. 7) ja asetuksella (EY) N:o 522/94 (EYVL N:o L 66, 10.3.1994, s. 10).

(3) EYVL N:o L 302, 19.10.1992, s. 1

(4) EYVL N:o L 318, 20.12.1993, s. 18

(5) EYVL N:o L 281, 1.11.1975, s. 20. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (ETY) N:o 222/88 (EYVL N:o L 28, 1.2.1988, s. 3)

(6) EYVL N:o L 282, 1.11.1975, s. 104. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (ETY) N:o 4001/87 (EYVL N:o L 377, 31.12.1987, s. 44)

LIITE I

ESIMERKKEJÄ VIENTITUKITOIMISTA

a) Julkisen vallan edustajien yrityksille tai tuotannonaloille niiden viennin tulosten perusteella myöntämä suora tuki.

b) Valuutanpitojärjestelmät tai vastaavat menettelyt, joihin liittyy vientietuuksia.

c) Vientitoimitusten kotimaankuljetusten maksut ja rahtimaksut, jotka julkisen vallan edustajat ovat vahvistaneet tai määränneet edullisemmin ehdoin kuin kotimaan toimituksissa.

d) Julkisen vallan edustajat tai virastot toimittavat, suoraan tai epäsuorasti julkisen vallan edustajien käyttöön ottamien ohjelmien välityksellä, vientitavaroiden tuotannossa käytettäviä tuotavia tuotteita tai kotimaisia tavaroita tai palveluja edullisimmin ehdoin kuin kotimaiseen kulutukseen tarkoitettujen tavaroiden tuotannossa käytettäviä samankaltaisia tai suoraan kilpailevia tuotteita tai palveluja, jos nämä ehdot (tuotteiden osalta) ovat edullisemmat kuin ne kaupan ehdot(1), joita tuotteiden viejät voivat noudattaa kaupassa maailmanmarkkinoilla.

e) Teollisten tai kaupallisten yritysten erityisesti viennin yhteydessä maksamat tai maksettavat välittömät verot(2) tai sosiaaliturvamaksut palautetaan tai niitä lykätään taikka niistä vapautetaan kokonaan tai osittain.

f) Vientiin ja viennin tuloksiin välittömästi liittyvät erityisalennukset, jotka välittömien verojen perusteita laskettaessa annetaan kotimaiseen kulutukseen tarkoitetulle tuotannolle annettavien alennusten lisäksi.

g) Vientituotteiden tuotannossa tai jakelussa tapahtuva vapauttaminen sellaisesta välillisten verojen(3) määrästä, joka on suurempi kuin niiden verojen määrä, jotka kannetaan samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa ja jakelussa, taikka tällaisten verojen palauttaminen.

h) Vientituotteiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen(4) sellainen palautus tai lykkäys taikka vapautus niistä, joka on määrältään suurempi kuin samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautus tai lykkäys taikka vapautus niistä; aikaisemmissa vaiheissa kannettavat kasautuvat välilliset verot voidaan kuitenkin palauttaa tai lykätä taikka niistä voidaan antaa vapautus vientituotteiden osalta, vaikka kotimaiseen kulutukseen myytäviä samankaltaisia tuotteita koskevia veroja ei palauteta tai lykätä taikka niistä ei anneta vapautusta, jos aikaisemmissa vaiheissa kannettavat kasautuvat välilliset verot kannetaan sellaisista tuotteista, jotka sisältyvät vietävän tuotteen tuotannossa käytettäviin tuotantopanoksiin (tavanomaisen hävikin huomioon ottaen)(5). Tämä kohta tulkitaan tuotantoprosessissa käytettäviä tuotantopanoksia koskevien ohjeiden mukaisesti, jotka on esitetty liitteessä II.

i) Sellainen tuontimaksujen palauttaminen tai hyvittäminen, joka on määrältään suurempi kuin sellaisten tuoduista tuotteista kannettujen maksujen määrä, jotka sisältyvät vientituotteen tuotannossa käytettäviin tuotantopanoksiin (tavanomaisen hävikin huomioon ottaen)(6); erityistapauksissa yritys voi kuitenkin käyttää korvaavina tuotantopanoksina sellaisen määrän kotimarkkinoiden tuotantopanoksia, joka vastaa sellaisten tuotujen tuotantopanosten määrää, jotka ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan niin samanlaisia, että niihin voidaan soveltaa tätä säännöstä, jos tuontitoimet ja vastaavat vientitoimet suoritetaan kohtuullisin väliajoin, jotka eivät saa olla kahta vuotta pitempiä. Tämä kohta tulkitaan tuotantoprosessissa käytettäviä tuotantopanoksia koskevien ohjeiden mukaisesti, jotka on esitetty liitteessä II, ja tuotantopanosten korvaavien tullinpalautusjärjestelmien toteamista vientitukitoimiksi koskevien ohjeiden mukaisesti, jotka on esitetty liitteessä III.

j) Julkisen vallan edustajat (tai niiden valvomat erityiselimet) ottavat käyttöön vientiluottojen takuu- tai vakuutusohjelmia, vientituotteiden tuotantokustannusten nousun estämiseksi tarkoitettuja vakuutus- tai takuuohjelmia taikka erityishintaisia valuuttariskiohjelmia, jotka ovat riittämättömiä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelmien hallinnon toimintakustannukset ja tappiot.

k) Julkisen vallan edustajat (tai niiden valvomat ja/tai niiden alaisina toimivat erityiselimet) myöntävät vientiluottoja alemmilla koroilla kuin niiden tosiasiallisesti tarvitsee maksaa näin hankituista varoista (tai tarvitsisi maksaa, jos ne ottaisivat lainaa kansainvälisillä pääomamarkkinoilla samaksi laina-ajaksi ja samoilla muilla ehdoilla ja saman valuutan määräisinä kuin vientiluotto) tai vastaavat viejälle tai rahoituslaitokselle luotonotosta aiheutuvista kustannuksista kokonaan tai osittain, siltä osin kuin niitä käytetään merkittävien etujen varmistamiseen vientiluottoehtojen alalla.

Jos kuitenkin WTO:n jäsen on osapuolena virallisia vientiluottoja koskevassa kansainvälisessä sitoumuksessa, jossa on ollut 1 päivästä tammikuuta 1979 osapuolina ainakin 12 alkuperäistä WTO:n (tai seuraajasitoumuksen, jonka alkuperäiset allekirjoittajat ovat hyväksyneet) jäsentä, tai jos WTO:n jäsen käytännössä soveltaa mainitun sitoumuksen korkokantaa koskevia määräyksiä, vientiluottokäytäntöä, joka on näiden määräysten mukainen, ei pidetä vientitukena.

l) Kaikki muut julkisista varoista maksettavat maksut, jotka muodostavat GATT 1994 -sopimuksen 16 artiklassa tarkoitetun vientituen.

(1) Ilmaisulla "kaupan ehdot" tarkoitetaan, että on vapaus valita kotimaisten ja tuotujen tuotteiden välillä ja että valinta on riippuvainen ainoastaan kaupallisista perusteista.

(2) Tässä asetuksessa ja sen liitteissä tarkoitetaan:

- ilmaisulla "välittömät verot" palkasta, voitosta, korkotuloista, vuokratuloista, palkkioista ja muista tuloista kannettavia veroja sekä kiinteästä omaisuudesta kannettavia veroja,

- ilmaisulla "tuontimaksut" tulleja sekä muita maksuja ja veronluonteisia maksuja, joita ei ole lueteltu muualla näissä huomautuksissa ja joita kannetaan tuonnin yhteydessä,

- ilmaisulla "välilliset verot" myynti , valmiste , liikevaihto , arvonlisä , toimilupa , leima , siirto , inventaari ja laitteistoveroja ja rajaveroja sekä muita veroja, lukuun ottamatta välittömiä veroja ja tuontimaksuja,

- ilmaisulla "aikaisemmissa vaiheissa kannetut verot" välillisiä veroja, jotka kannetaan sellaisista tavaroista ja palveluista, joita käytetään suoraan tai välillisesti tuotteen tuotannossa,

- ilmaisulla "kasautuvat välilliset verot" välillisiä veroja, jotka kannetaan useassa eri vaiheessa silloin, kun ei ole olemassa järjestelmää veron myöhempää vähentämistä varten, tapauksissa, joissa tietyssä tuotantovaiheessa veronalaisia tavaroita tai palveluja käytetään myöhemmässä tuotantovaiheessa,

- ilmaisulla "verojen palauttaminen" verojen palautusta tai alennusta,

- ilmaisulla "palauttaminen tai hyvittäminen" tuontimaksuista vapauttamista tai niiden lykkäystä kokonaan tai osittain.

(3) Lykkäys ei välttämättä ole vientitukea, koska esimerkiksi asianmukaiset korot peritään.

(4) H kohtaa ei sovelleta arvonlisäverojärjestelmiin eikä niihin liittyviä rajamaksujen tarkistuksia; arvonlisäveron liiallisen palauttamisen ongelmaa koskee ainoastaan g kohta.

LIITE II

TUOTANTOPROSESSISSA(1) KÄYTETTÄVIÄ TUOTANTOPANOKSIA KOSKEVAT OHJEET

I

1. Välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista aikaisemmassa vaiheessa kannettujen kumulatiivisten välillisten verojen vapautuksen, palautuksen tai niitä koskevan maksujen lykkäyksen. Vastaavasti alennusohjelmissa voidaan sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista kannettujen tuontimaksujen palautus.

2. Liitteessä I tarkoitettu esimerkkiluettelo vientitukitoimista viittaa h ja i kohdassa käytettyyn käsitteeseen "vientituotteen tuotannossa käytetyt tavarat". Edellä h kohdan nojalla välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta aikaisemmassa vaiheessa kannetuista kumulatiivisista välillisistä veroista, niiden palauttamista tai niitä koskevaa maksujen lykkäystä sellaisten verojen osalta, jotka tosiasiassa kannetaan vientituotteiden tuotannossa käytettyjen tavaroiden osalta. Edellä i kohdan nojalla palautusohjelmat voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta sellaisten tavaroiden osalta kannettavista tuontiveroista ja -maksuista, joita käytetään vientituotteiden tuotannossa. Molemmissa kohdissa määrätään, että normaali raaka-ainehukasta tehty vähennys tulee tehdä vientituotteiden tuotannossa käytettäviä tavaroita koskevien selvitysten perusteella. Edellä i kohdassa määrätään myös tuotteiden korvaamistapauksista.

II

3. Tutkittaessa osana tasoitustullitutkimusta käytetäänkö tavarat vientituotteiden tuotannossa, komissio etenee tavallisesti ottaen huomioon seuraavaa:

4. Jos väitetään, että välillisten verojen alentamista koskeva järjestely tai palautusohjelma merkitsee tukea sillä perusteella, että vientituotteen tuotannossa käytettyjen tavaroiden osalta välillisiä veroja tai tuontimaksuja on palautettu liikaa, komission on tavallisesti ensiksi esitettävä arvio siitä, onko viejämaan julkisen vallan edustajilla käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menettely sen vahvistamiseksi, mitkä tavarat ja missä määrin käytetään vientituotteen tuotannossa, ja käyttävätkö ne sellaista. Milloin sellaisen järjestelmän tai menettelyn katsotaan olevan käytössä, komission olisi tavallisesti sen jälkeen tutkittava ne sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita, ja perustuvatko ne viejämaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Komissio voi katsoa olevan tarpeen suorittaa 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että järjestelmää tai menettelyä käytetään tehokkaasti.

5. Jos käytössä ei ole tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä, milloin se ei ole tarkoituksenmukainen, tai milloin sellainen tarkistusmenettely on luotu ja se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, mutta sitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai sitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, viejämaan tarvitsee tavallisesti suorittaa todellisuudessa käytettyihin tavaroihin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Jos komissio arvioi ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset voidaan suorittaa 4 kohdan mukaisesti.

6. Komissio pitää tavallisesti tuotannossa käytettäviä tavaroita siihen fyysisesti kuuluvina, jos sellaisia tuotannossa käytettäviä tavaroita käytetään tuotantoprosessissa, ja ne ovat fyysisenä osana vientituotetta. Tuotannossa käytettävän tavaran ei tarvitse olla lopputuotteessa samassa muodossa, kuin missä se tuli tuotantoprosessiin.

7. Arvioitaessa tietyn vientituotteen tuotannossa käytetyn tavaran määrä, raaka-ainehukasta tehty tavanomainen vähennys olisi otettava huomioon, ja sellaista hukkaa olisi pidettävä vientituotteen tuotannossa aiheutuneena. Käsite "hukka" viittaa siihen osuuteen tietystä tuotannossa käytetystä tavarasta, jolla ei ole itsenäistä tehtävää valmistusprosessissa, jota ei käytetä vientituotteen tuotannossa (esimerkiksi tehottomuuden takia), ja jota valmistaja ei korvaa, käytä eikä myy.

8. Komission arviossa siitä, onko vaadittu vähennys raaka-ainehukasta "tavanomainen", on tuotantoprosessin luonne, vientimaan teollisuuden keskimääräinen kokemus ja muut tekniset näkökohdat otettava tavallisesti huomioon siinä määrin, kuin se katsotaan perustelluksi. Komissio pitää mielessään, että tärkeä kysymys on, ovatko vientiä harjoittavan maan viranomaiset laskeneet oikealla tavalla aiheutuneen hukan määrän, milloin tietty määrä on tarkoitus sisällyttää veron tai tullin alennukseen tai palautukseen.

(1) Tuotantoprosessissa käytettyjä tavaroita ovat fyysisesti tuotantoprosessissa käytetyt tuotteet kuten energia, polttoaine ja öljy samoin kuin katalyytit, joita käytetään vientituotteen aikaansaamiseksi.

LIITE III

OHJESÄÄNNÖT TUOTANTOPANOSTEN KORVAAVIEN TULLINPALAUTUSJÄRJESTELMIEN TOTEAMISESTA VIENTITUKITOIMIKSI

I

1. Tullinpalautusjärjestelmissä voidaan varautua maksamaan takaisin tai peruuttamaan tuontiveroja ja -maksuja sellaisten tavaroiden osalta, joita käytetään muun tuotteen valmistukseen, ja kyseinen muu tuote maasta vietäessä sisältää kotimaisia tavaroita, jotka vastaavat laadultaan ja ominaisuuksiltaan maahan tuotuja tavaroita. Liitteessä I olevia vientitukia koskevan esimerkkiluettelon i kohdan mukaan tällaisten tullinpalautusjärjestelmien voidaan katsoa sisältävän vientitukea siltä osin kuin tullinpalautusvaatimuksen kohteena olevista tarvikkeista alunperin perityistä tuontiveroista ja -maksuista maksetaan liian suuria palautuksia.

II

2. Tutkittaessa korvaavaa tullinpalautusjärjestelmää tämän asetuksen nojalla suoritettavan tasoitustullitutkimuksen osana komissio lähtee tavallisesti jäljempänä esitetyistä seikoista.

3. Esimerkkiluettelon i kohdassa määrätään, että kotimarkkinoilla valmistettuja tavaroita voidaan käyttää maahan tuotavien tuotteen valmistukseen käytettävien tavaroiden sijasta vientiin tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edellyttäen, että näitä tavaroita käytetään samassa määrin, ja että ne ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan verrattavissa maahan tuotuihin tavaroihin. Tarkistusjärjestelmän tai -menettelyn olemassaolo on tärkeää, koska se tekee vientiä harjoittavan maan hallitukselle mahdolliseksi varmistaa ja osoittaa, että valmistukseen käytettävien niiden tuotteiden määrä, joiden osalta tullinpalautusvaatimus esitetään, ei missään muodossa ylitä vastaavien vientiin menevien tuotteiden määrää, eikä tuontiverojen tai -maksujen palautuksia siten makseta suuremmassa määrin takaisin kyseisille maahan tuoduille tavaroille, kuin alunperin kannettiin veroa.

4. Jos epäillään, että korvaavan tullinpalautusjärjestelmän kautta annetaan tukea, komissio pyrkii tavallisesti ensin arvioimaan, onko vientiä harjoittavan maan julkisen vallan edustajilla käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menetelmä, ja käyttävätkö ne sitä. Milloin sellaisen järjestelmän katsotaan olevan käytössä, komissio tavallisesti sen jälkeen tutkii tarkistusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Siinä määrin kuin menettelyjen katsotaan täyttävän nämä vaatimukset, ja niitä sovelletaan tehokkaasti, tuen ei lähtökohtaisesti oleteta olevan voimassa. Komissio voi katsoa olevan tarpeen suorittaa 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkistusmenettelyjä sovelletaan tehokkaasti.

5. Milloin käytössä ei ole tarkistusmenettelyjä, milloin ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, tai milloin sellaiset tarkistusmenettelyt on luotu ja katsotaan tarkoituksenmukaisiksi, mutta niitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai niitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, tuki saattaa olla kyseessä. Näissä tapauksissa vientiä harjoittavan maan tarvitsisi suorittaa todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Jos komissio arvioi ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset suoritetaan 4 kohdan mukaisesti.

6. Korvaavan tullinpalautusjärjestelmän olemassaoloa koskevan määräyksen, jonka nojalla viejät voivat valita tietyt tuontitoimitukset, joiden osalta tullinpalautusta vaaditaan, ei itsessään olisi katsottava merkitsevän että tukea myönnetään.

7. Tuontimaksujen liiallisen palauttamisen i kohdan tarkoittamassa merkityksessä tulisi katsoa olevan kyseessä, milloin hallitukset ovat maksaneet korkoa tullinpalautusjärjestelmän perusteella takaisin maksetuille rahoille, siinä määrin kuin korkoja tosiasiassa maksettiin tai piti maksaa.

LIITE IV

(Tämä liite koostuu maataloudesta tehdyn sopimuksen liitteestä 2. Kaikki käsitteet ja ilmaukset, joita ei ole siinä määritelty tai joiden merkitys ole selvä, on tulkittava mainitun sopimuksen mukaisesti.)

KOTIMAINEN TUKI: PERUSTEET ALENNUSSITOUMUKSISTA VAPAUTUMISELLE

1. Niiden kotimaisten tukitoimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä se perustavaa laatua oleva edellytys, että niillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon. Sen mukaisesti kaikkien niiden toimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä seuraavat perusedellytykset:

a) kyseinen tuki (mukaan lukien julkisen vallan saamatta jäänyt tulo) on annettava julkisesti rahoitetun ohjelman kautta eikä sitä saa rahoittaa kuluttajilta,

ja

b) kyseisellä tuella ei saa antaa tuottajille hintatukea,

sekä seuraavat toimikohtaiset tunnusmerkit ja ehdot.

Julkiset palveluohjelmat

2. Yleiset palvelut

Tämän ryhmän toimet sisältävät kustannuksia (tai saamatta jääneitä tuloja), jotka liittyvät ohjelmiin, jotka tarjoavat palveluja tai etuja maataloudelle tai maaseutuyhteisölle. Ne eivät saa sisältää suoria maksuja tuottajille tai jalostajille. Kyseisten ohjelmien, jotka sisältyvät, mutta jotka eivät rajoitu jäljempänä olevaan luetteloon, on täytettävä edellä 1 kohdassa esitetyt yleiset edellytykset ja toimikohtaiset ehdot siltä osin kuin ne ilmenevät seuraavasta:

a) tutkimustyö, mukaan lukien yleinen tutkimus, ympäristöohjelmiin liittyvä tutkimus sekä tiettyjä tuotteita koskevat tutkimusohjelmat,

b) tuhoeläinten ja tautien valvontatyö, mukaan lukien yleiset ja tuotekohtaiset tuhoeläinten ja tautien valvontatoimenpiteet, kuten ennakkovaroitusjärjestelmät, karanteenit ja hävitystyöt,

c) koulutuspalvelut, mukaan lukien sekä yleiset että erityiset palvelut,

d) valistus ja neuvontapalvelut, mukaan lukien varojen myöntäminen helpottamaan tietojen ja tutkimustulosten saattamista tuottajien ja kuluttajien tietoon,

e) tarkastuspalvelut, mukaan lukien yleiset tarkastuspalvelut sekä tiettyjen tuotteiden tarkastukset, jotka liittyvät terveys-, turvallisuus-, laatu- tai standardointikysymyksiin,

f) markkinointi- ja edistämispalvelut, mukaan lukien tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinatiedotus, neuvonta- ja edistämistoiminta lukuun ottamatta kuluja määrittelemättömistä tarkoituksista, jotka myyjät voisivat käyttää myyntihintansa alentamiseen tai suoran taloudellisen hyödyn antamiseen ostajille,

g) infrastruktuuripalvelut, mukaan lukien sähköverkosto, tiet ja muut liikennevälineet, tori- ja satamapalvelut, vesihuoltopalvelut, padot ja kuivatusohjelmat sekä ympäristöohjelmiin liittyvät infrastruktuurityöt. Kaikissa tapauksissa kulut kohdistetaan ainoastaan pääomalaitteistojen hankkimiseen tai rakentamiseen ja niihin ei saa lukea tilakohtaista laitteiden tuettua hankintaa paitsi niiden liittyessä yleisten julkisten palvelujen jakeluverkostoon. Niihin ei saa liittää tuotantopanoksien tai käyttökulujen tukemisesta aiheutuneita kuluja tai alennettujen käyttömaksujen aiheuttamia kustannuksia.

3. Julkinen varastointi elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi(1)

Kulut (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät niiden tuotteiden varastojen kokoamiseen ja ylläpitämiseen, jotka muodostavat kansallisen lainsäädännön sisältämän elintarvikkeiden saatavuuden turvaamista koskevan ohjelman olennaisen osan. Tähän voidaan lukea myös valtion yksityisille tuotevarastoille tällaisen ohjelman osana antama tuki.

Varastojen määrän ja kokoamisen on vastattava yksinomaan elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ennalta laadittuja tavoitteita. Varastojen kokoamisen ja luovutuksen on oltava rahoituksen osalta läpinäkyvää. Valtion elintarvikehankinnat on suoritettava käypään markkinahintaan ja myytäessä elintarvikkeita turvavarastoista on myyntihintojen oltava vähintään laatutasoltaan vastaavan tuotteen käyvän kotimarkkinahinnan mukaisia.

4. Kotimainen elintarvikeapu(2)

Kustannukset (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät kotimaisen elintarvikeavun antamiseen tarpeessa oleville väestönosille.

Kelpoisuus saada elintarvikeapua on määriteltävä selkein ravitsemustavoitteellisin tavoittein. Tällaisen avun on oltava avun tarpeessa oleville annettuja suoria elintarviketoimituksia tai varojen antamista vastaanottokelpoisille ostaa elintarvikkeita joko markkina- tai tuettuun hintaan. Valtion elintarvikeostot on suoritettava käypään markkinahintaan, ja avun rahoituksen ja hallinnoinnin on oltava avointa.

5. Suorat tulotuet tuottajille

Tuottajille suunnattujen suorien tulotukien (tai menetettyjen tulojen, mukaan lukien luontaissuoritukset), joiden osalta vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä 1 kohdassa mainitut perusedellytykset sekä lisäksi 6 13 kohdassa mainitut yksittäisille suorille tulotuen muodoille asetetut erityisedellytykset. Jos voimassa olevalle tai uudelle suoran tulotuen muodolle, lukuun ottamatta 6 13 kohdassa mainittuja, vaaditaan vapautusta alentamisesta, on sen täytettävä 6 kohdan b-e alakohdan edellytykset 1 kohdassa esitettyjen yleisten edellytysten lisäksi.

6. Tuotannon määrään sitomaton tulotuki

a) Tämän tuen saannin kelpoisuus määritellään selkein ehdoin, kuten tulojen, tuottaja- tai maanomistaja-aseman, määrätyn ja kiinteän peruskauden mukaisen tuotantotekijöiden käytön tai tuotantotason mukaan.

b) Tuen suuruutta ei saa minään annettuna vuonna sitoa tai perustaa siihen tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan johonkin peruskauden jälkeisenä vuonna aloitettuun tuotantoon.

d) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaiseen tuotantotekijöiden käyttöön, johon on ryhdytty jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna.

e) Tuotanto ei saa olla tuen saannin edellytys.

7. Hallituksen taloudellinen osallistuminen tulojen vakuutusohjelmiin sekä tulotason turvaamisohjelmiin

a) Tuen saamisen ehtona edellytetään tulonmenetystä, ottaen huomioon ainoastaan maataloustulot, jotka ovat yli 30 prosenttia edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisistä bruttotuloista tai vastaavasta nettotulosta (ottamatta huomioon mitään samasta tai vastaavanlaisesta ohjelmasta saatua tukea) tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo. Tuottaja, joka täyttää nämä ehdot, on oikeutettu saamaan kyseistä tukea.

b) Tuen määrä korvaa vähemmän kuin 70 prosenttia tuottajan tulonmenetyksestä siltä vuodelta, jolta tuottaja on oikeutettu saamaan tätä tukea.

c) Kaikkien kyseisten tukien suuruus tulee sitoa ainoastaan tuloihin; sitä ei saa sitoa tuotantosuuntaan - tai määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) mihin tuottaja on sitoutunut, eikä kyseisen tuotannon kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin tai käytettyihin tuotantotekijöihin.

d) Jos tuottaja saa samana vuonna tässä kohdassa ja 8 kohdassa määriteltyjä (luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) tukia, on näiden tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaismenetyksestä.

8. Luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen (jotka on tehty joko suoraan tai hallituksen rahallisella osallistumisella satovakuutusohjelmiin)

a) Kelpoisuus saada tukea edellyttää hallituksen virallista lausuntoa luonnon- tai sen kaltaisen (mukaan lukien tautiepidemiat, tuholaisvahingot, ydinonnettomuudet sekä sodat kyseisen jäsenen alueella) onnettomuuden tapahtumisesta tai alkamisesta; se edellyttää vähintään 30 prosenttia tuotannonmenetystä edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisestä tuotannosta tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo.

b) Onnettomuuden jälkeen suoritetut tuet voivat koskea ainoastaan tulojen, kotieläinten (mukaan lukien eläinten eläinlääkintähoidosta koituneet kulut), maan ja muiden tuotannontekijöiden onnettomuudessa kärsimiä vahinkoja.

c) Tuet eivät saa korvata enempää kuin kärsittyjen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskulut eivätkä ne saa edellyttää tai määrätä tulevan tuotannon suuntaa tai määrää.

d) Onnettomuuden aikana suoritetut tuet eivät saa ylittää määrää, joka tarvitaan edellä b kohdassa määriteltyjen lisävahinkojen estämiseksi tai lieventämiseksi.

e) Jos tuottaja saa samana vuonna tämän kohdan ja 7 kohdan (tulojen vakuutusohjelmat ja tulojen turvaamisohjelmat) mukaisia tukia, on tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaisvahingoista.

9. Tuottajien eläkeohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joilla helpotetaan henkilöiden siirtymistä eläkkeelle markkinataloustuotannosta tai heidän siirtymistään maataloudesta muuhun toimintaan.

b) Tuki edellyttää saajilta täydellistä ja pysyvää markkinamaataloustuotannosta vetäytymistä.

10. Tuotannontekijöiden poistamisohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joiden tavoitteena on maan tai muiden tuotannontekijöiden, mukaan lukien kotieläinten, poistaminen markkinamaataloustuotannosta.

b) Tuen ehtona on maan ottaminen pois markkinamaataloustuotannosta vähintään kolmeksi vuodeksi ja kotieläinten osalta niiden teurastus tai lopullinen pysyvä luovutus.

c) Tuki ei saa edellyttää tai määritellä minkäänlaista vaihtoehtoista käyttöä tällaiselle tuotannosta poistettavalle maalle tai muille tuotannontekijöille, joita käytetään maatalouden markkinatuotteiden tuotannossa.

d) Tukea ei saa sitoa tuotantosuuntaan, -määrään tai kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan sellaiseen tuotantoon, johon on sitouduttu tuotantokäyttöön jäävän maan ja tuotannontekijöiden osalta.

11. Investointitukiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin julkisissa ohjelmissa, joilla pyritään taloudellisesti ja aineellisesti tukemaan tuottajien toimintojen uudelleensuuntautumista puolueettomasti osoitettujen rakenteellisesti epäedullisten olosuhteiden yhteydessä. Kelpoisuus tuen saamiseen voi myös perustua selkeästi määriteltyyn julkiseen ohjelmaan, jolla pyritään palauttamaan maanviljelysmaa takaisin yksityisomistukseen.

b) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna, paitsi mitä jäljempänä e kohdassa on määrätty.

c) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa mihinkään kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon, johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea saa antaa vain sen kauden ajan, joka on tarpeen sen investoinnin toteuttamiseksi, jota varten tukea on myönnetty.

e) Tuki ei millään tavoin saa velvoittaa tai edellyttää tuen vastaanottajia tuottamaan tiettyjä maataloustuotteita, lukuun ottamatta vaatimusta pidättyä tiettyjen tuotteiden tuotannosta.

f) Tuki on rajattava siihen määrään, joka tarvitaan korvamaan rakenteellista epäedullisuutta.

12. Ympäristöohjelmiin perustuva tuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään osana selkeästi määriteltyä julkisen vallan ympäristö- tai luonnonsuojeluohjelmaa, ja se edellyttää kyseisen ohjelman mukaisten erityisten ehtojen täyttämistä, mukaan lukien ehdot koskien tuotantomenetelmiä ja tuotantopanoksia.

b) Tuen määrä on rajattava niihin ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka ovat syntyneet valtiollisen ohjelman noudattamisesta.

13. Alueellisiin tukiohjelmiin perustuvat tuet

a) Kelpoisuus tukien saamiseen rajataan epäedullisten tuotantoalueiden tuottajille. Kunkin tällaisen alueen on oltava selkeästi rajattu yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen omaleimaisuus ja joka on katsottu epäedulliseksi puolueettomien ja objektiivisten seikkojen pohjalta, jotka on selkeästi määritelty laissa tai asetuksessa ja jotka osoittavat kyseisen alueen ongelmien perustuvan muihin kuin tilapäisiin olosuhteisiin.

b) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa muuten kuin tuotannon supistamiseksi sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon, johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea voivat saada vain kelpoisuusedellytykset täyttävillä alueilla toimivat tuottajat, mutta sen on oltava yleisesti kaikkien tällaisten alueiden tuottajien saatavilla.

e) Jos tuki on sidottu tuotannontekijöihin, tulee tuen yksikköä kohden pienentyä tietyn tuotannontekijäkohtaisen kynnystason yläpuolella.

f) Tuki on rajattava ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka liittyvät maataloustuotannon harjoittamiseen määrätyllä alueella.

(1) Tämän liitteen 3 kohdassa tarkoitetut hallituksen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpitämät varastointiohjelmat kehitysmaissa, joiden toiminta on läpinäkyvää ja joita hoidetaan virallisesti julkaistujen asiallisten periaatteiden tai toimintaohjeiden mukaan katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaisia, mukaan lukien ohjelmat, joiden nojalla elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpidetyt varastot hankitaan ja luovutetaan säännellyin hinnoin edellyttäen, että hankintahinnan ja ulkoisen viitehinnan erotus huomioidaan AMS:ssä.

(2) Tämän liitteen 3 ja 4 kohdassa elintarvikkeiden toimittamisen tuetuin hinnoin tavoitteena tyydyttää jatkuvasti kohtuullisin hinnoin kehitysmaiden köyhän kaupunki ja maaseutuväestön elintarviketarve katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaista.