31989R3013

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 3013/89,

annettu 25 päivänä syyskuuta 1989,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen on liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan luominen ja tähän on erityisesti kuuluttava maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteittain,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä heinäkuuta 1980 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1837/80(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1115/88(5), on tarkasteltava uudelleen yhtenäismarkkinoiden täydelliseksi toteuttamiseksi,

perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti markkinoiden vakauttamiseksi ja lampaan- ja vuohenliha-alan maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi on tarpeen säilyttää tietyt toimenpiteet, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin; erityisesti olisi edelleen säädettävä tulonmenetyksen korvaavan palkkion myöntämisestä yhteisön lampaan- ja vuohenlihan tuottajille sekä interventiotoimenpiteistä,

tuottajille myönnettävän, yhtenäisen tulonmenetyksen perusteella määritettävän palkkion suuruudessa on otettava huomioon tuotantojärjestelmien erilainen erikoistuminen yhteisössä; tämän alan talousarviokustannusten kasvun rajoittamiseksi on syytä säätää täysimääräisen palkkion myöntämisen rajoittamisesta 1 000 eläimeen tuottajaa kohden direktiivissä 75/268/ETY(6) tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla ja 500 eläimeen tuottajaa kohden muilla alueilla; tätä suuremmista määristä myönnetään 50 prosenttiin alennettua palkkiota,

interventiotoimenpiteiden osalta olisi säädettävä palaamisesta yksityisen varastoinnin tukemiseen, koska se vaikuttaa vähiten tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen,

palkkion tarkoituksena on taata tuottajalle kohtuulliset tulot; kuitenkin ottaen huomioon tuotteiden menekki yhteisössä sekä yhteisön kansainväliset sitoumukset on tärkeää olla edistämättä lampaan- ja vuohenlihan tuotantoa, kun eläinten määrä on suurempi kuin markkinatilanteen mukaan määrätty taso; tätä varten olisi säädettävä kyseisillä toimenpiteillä annettavan takuun pienentämisestä; on aiheellista vahvistaa taattu enimmäismäärä sen määrän suuruiseksi, joka on saatu uuhikatraasta kyseisillä alueilla 31 päivänä joulukuuta 1987, ja säätää sen tarkistamisesta määräajoin,

on syytä säätää sellaisen perushinnan vahvistamisesta, jonka vallitessa interventiotoimenpiteet aloitetaan ja joka suojaa yhteisön markkinoita tiettyjen alan tuotteiden maailmanmarkkinahinnan vaihteluilta,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen yhteisössä edellyttää yhtenäisen kauppajärjestelmän luomista yhteisön ulkorajoille; kauppajärjestelmä, johon sisältyy tiettyjen tuotteiden osalta tullin korvaava tuontimaksujärjestelmä, on periaatteessa yhdessä interventiojärjestelmän kanssa omiaan vakauttamaan yhteisön markkinoita ehkäisemällä erityisesti perushintaa alempien maailmanmarkkinahintojen vaihtelun haitallisen vaikutuksen yhteisön sisäisiin hintoihin,

maksujärjestelmän soveltamiseksi olisi vahvistettava tarjoushinnat vapaasti yhteisön rajalla kolmansien maiden edustavimmilla markkinoilla todettujen hintatarjousten perusteella ja erityismaksu kyseisille tuotteille, jos yhden tai useamman kolmannen maan tarjoushinnat ovat poikkeuksellisen alhaiset,

sellaisten CN-koodiin 0204 kuuluvien tuotteiden maksut, joiden tulli on vahvistettu GATT:issa, on rajoitettava siinä vahvistettuun määrään tai sopimuksien vapaaehtoisesta rajoittamisesta mukaiseen määrään,

tuonti- ja vientikehityksen seuraamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää tuonti- tai vientitodistusjärjestelmää, joka sisältää tuonnin tai viennin takaavan vakuuden,

on syytä säätää mahdollisuudesta myöntää yhteisöstä kolmansiin maihin tapahtuvalle viennille yhteisön hinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotuksen suuruista tukea,

edellä esitetyn järjestelmän täydentämiseksi siinä määrin kuin on tarpeen sen moitteettoman toiminnan kannalta, olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää sisäistä jalostusmenettelyä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää kokonaan tai osittain sisäisen jalostusmenettelyn käyttö,

tullijärjestelmä tai tuontimaksujärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla; yhteisten hintojen, tullien ja tuontimaksujen järjestelmä voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömäksi; yhteisön olisi sallittava toteuttaa nopeasti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamia häiriöitä vastaan, kun aikaisemmat tuonnin esteet on poistettu,

eläintautien leviämistä ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoille; on säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa poikkeustoimenpiteitä markkinoiden tukemiseksi, jotta tilanne korjautuisi,

suunniteltujen säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö hallintokomiteassa,

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettava huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet,

tiettyjen tukien myöntäminen vaarantaisi yhteisten hintojen järjestelmään perustuvien yhtenäismarkkinoiden toteutumisen; tämän vuoksi lampaan- ja vuohenliha-alalla olisi sovellettava niitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden myöntämien tukien arvioimisen ja yhteismarkkinoiden kanssa ristiriidassa olevien tukien kieltämisen,

siirtymisen asetuksen (ETY) N:o 1837/80 mukaisesta järjestelmästä tässä asetuksessa käyttöön otettuun järjestelmään on tapahduttava parhailla mahdollisilla edellytyksillä; tämän vuoksi on syytä säätää siirtymätoimenpiteistä, joiden avulla säilytetään tietyillä alueilla aikaisemmin sovellettu järjestelmä, erityisesti muuttuva palkkiojärjestelmä ja asetuksen (ETY) N:o 1837/80 5 artiklan 5 ja 5 a kohdassa annetut erityissäännökset; jos Yhdistynyt kuningaskunta päättää säilyttää väliaikaisesti muuttuvan palkkiojärjestelmän, järjestelmää takuun rajoittamisesta on sovellettava erikseen Isossa-Britanniassa ja muualla yhteisössä; kaikkien sovellettavien säännösten asteittaisen lähentämisen on johdettava yhtenäiseen palkkiojärjestelmään ja takuun rajoittamiseen viimeistään markkinointivuonna 1993, ja

jäsenvaltioille tämän asetuksen velvoitteiden soveltamisesta aiheutuvat kustannukset kuuluvat yhteisölle yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70(7), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2048/88(8), mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely sisältää hinta- ja kauppajärjestelmän ja koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

2 artikla

Jotta rohkaistaisiin ammatillisia ja ammattien välisiä aloitteita, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, voidaan toteuttaa seuraavat 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita koskevat yhteisön toimenpiteet:

a) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan karjankasvatusta;

b) toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestämistä;

c) toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua;

d) toimenpiteet, joilla pyritään mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen käytettyjen tuotantokeinojen tuntemisen perusteella;

e) toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa.

Näitä toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt annetaan perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

I OSASTO Hinta-, palkkio- ja interventiojärjestelmä

3 artikla

1 Tuoreille tai jäähdytetyille lampaan ruhoille vahvistetaan vuosittain perushinta seuraavaksi markkinointivuodeksi perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2 Perushintaa vahvistettaessa on otettava huomioon erityisesti:

a) lampaanlihan markkinatilanne kuluvana vuonna,

b) lampaanlihan tuotannon ja kulutuksen kehitysnäkymät,

c) lampaanlihan tuotantokustannukset,

d) muiden kotieläintuotteiden ja erityisesti naudanlihan markkinatilanne,

e) saatu kokemus.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta kausittain tarkistettavat perushinnat yhteisön lampaanlihan markkinoiden tavallisen kausittaisen vaihtelun huomioon ottamiseksi.

3 Jollei neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta toisin päätä, markkinointivuosi alkaa tammikuun ensimmäisenä maanantaina ja päättyy sitä edeltävänä päivänä seuraavana vuonna.

4 artikla

1 Tuoreiden tai jäähdytettyjen lampaan ruhojen viikottainen painotettu keskihinta todetaan yhteisön edustavilla markkinoilla kunkin hinnanmäärittelyalueen tai -alueiden edustavilla markkinoilla todettujen tuoreiden tai jäähdytettyjen lampaan ruhojen yhteisön vakiolaadun hintojen perusteella ottaen huomioon lampaanlihan kokonaistuotannon suhteellinen merkitys kullakin hinnanmäärittelyalueella.

'Hinnanmäärittelyalueella` tarkoitetaan:

- Isoa-Britanniaa

- Pohjois-Irlantia

- jokaista muuta jäsenvaltiota, kutakin erikseen,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan soveltamista.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteisön vakiolaadun hinnanmäärittely koskee yhteisössä keskimäärin laajimmalle levinnyttä painavien karitsojen tuotantoon erikoistuneiden katraiden tuotantoa. Se toteutetaan kussakin jäsenvaltiossa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1991.

Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta:

- vakiolaadusta,

- painaviksi ruhoiksi lihotettujen karitsojen määritelmästä.

3 Kevyiden karitsojen tuottajina pidetään uuhen maitoa tai uuhenmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitäviä tuottajia. Muita lampaan kasvattajia pidetään painavien karitsojen tuottajina.

4 Jäsenvaltioiden on annettava komission hyväksymällä tavalla viimeistään markkinointivuodeksi 1991 säännökset painavien ja kevyiden karitsojen tuottajien erottamisesta toisistaan.

5 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1 Yhteisön lampaanlihan tuottajille myönnetään palkkio, kun on tarpeen korvata kyseisten tuottajien tulonmenetys markkinointivuonna.

Tätä varten määritetään 100 teuraspainokilolta yhtenäinen tulonmenetys, joka on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perushinnan ja 4 artiklan mukaisesti todettujen viikottaisten markkinahintojen aritmeettisen keskiarvon erotus.

2 Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille painavien karitsojen tuottajille myönnettävän palkkion suuruus uuhta kohden saadaan kertomalla 1 kohdassa tarkoitettu tulonmenetys kertoimella, joka kuvaa koko yhteisön keskimääräistä vuosittaista karitsanlihan tuotosta painavia karitsoja tuottavaa uuhta kohden ilmaistuna 100 teuraspainokilolta.

3 Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille kevyiden lampaiden tuottajille myönnettävän palkkion suuruus uuhta kohden saadaan kertomalla 1 kohdassa tarkoitettu tulonmenetys kertoimella, joka on 70 prosenttia 2 kohdan mukaisesti määritetystä kertoimesta.

4 Kukin tuottaja saa sille luokalle lasketun palkkion, jonka tuottajaksi tuottaja luokitellaan. Uuhen maitoa tai uuhenmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävä tuottaja voi kuitenkin saada anomuksesta painavien karitsojen tuottajille myönnettävää palkkiota suhteessa tilallaan syntyvien painaviksi ruhoiksi lihotettavien karitsojen määrään, jos tuottaja pystyy todistamaan, että vähintään 40 prosenttia tämän tilalla syntyneistä karitsoista on teurastettaviksi lihotettavia painavia karitsoja.

5 Vuohenlihan tuottajille myönnetään palkkio näiden tulonmenetysten korvaamiseksi:

- liitteessä I tarkoitetuilla alueilla ja

- direktiivin 75/268/ETY 3 artiklan 3 kohdan mukaisilla vuoristoalueilla, lukuun ottamatta tämän asetuksen liitteessä I tarkoitettuja alueita, kun samalla 30 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen todetaan, että näiden alueiden tuotanto täyttää seuraavat kaksi edellytystä:

a) vuohia kasvatetaan ensisijaisesti vuohenlihan tuotantoon,

b) lampaanlihan ja vuohenlihan tuotantomenetelmät ovat samanlaiset.

Vuohesta myönnettävä palkkio on 70 prosenttia uuhta kohden 2 kohdan mukaisesti myönnettävästä palkkiosta.

6 Komissio arvioi 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen kunkin puolivuotiskauden lopussa ennakoitavan tulonmenetyksen koko markkinointivuodeksi ja palkkion ennakoitavan suuruuden.

Jäsenvaltioilla on oikeus maksaa tämän arvioidun tulonmenetyksen perusteella kaikille tuottajille puolivuosittaista ennakkopalkkiota, joka on 30 prosenttia säädetystä palkkiosta.

Jäsenvaltiot voivat määrätä, että nämä kaksi ennakkopalkkiota maksetaan samalla kertaa toisen puolivuotiskauden lopussa.

Lopullisen palkkion suuruus vahvistetaan viipymättä kunkin markkinointivuoden päätyttyä ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta. Jäljelle jäänyt osuus maksetaan tarvittaessa.

Palkkio maksetaan siihen oikeutetuille tuottajille niiden lampaiden ja/tai vuohien määrän perusteella, jotka pidetään tilalla 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

7 Tässä asetuksessa tarkoitettua lampaan ja vuohen lihan tuottajapalkkiota maksetaan täysimääräisesti enintään 1 000 eläimestä tuottajaa kohden direktiivin 75/268/ETY 3 artiklan 3, 4, ja 5 kohdassa tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla ja muilla alueilla enintään 500 eläimestä tuottajaa kohden.

Edellä mainittujen rajojen yli menevältä osalta maksettavaksi palkkioksi vahvistetaan 50 prosenttia laskettavasta palkkiosta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja rajoja sovelletaan yksilöllisesti kunkin tuottajajäsenen osalta tuottajaryhmittymissä, yhteenliittymissä tai muunlaisissa tuottajien yhteistoimintamuodoissa.

8 Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tässä artiklassa säädetyn järjestelmän soveltamisesta ja erityisesti palkkioon oikeutettujen tuottajien sekä palkkiokelpoisten lampaiden ja vuohien määrittelemisestä 5 kohdassa tarkoitetuilla alueilla.

Samaa menettelyä noudattaen neuvosto:

- voi laajentaa palkkion koskemaan tiettyjen vuoristorotujen uuhia, joita kasvatetaan erityisen vaikeissa tuotanto-olosuhteissa tarkasti määritellyillä alueilla ja jotka eivät vastaa palkkiokelpoisten uuhien määritelmää; tällöin palkkion yksikkösumma on 70 prosenttia 2 kohdan mukaisesti palkkiokelpoista uuhta kohden vahvistetusta palkkiosta,

- voi säätää, että palkkiota myönnetään ainoastaan tietyn vähimmäismäärän uuhia omistaville tuottajille tai 5 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tietyn vähimmäismäärän lampaita ja/tai vuohia omistaville tuottajille.

9 Jäljempänä 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio:

- vahvistaa tarvittaessa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille tuottajille uuhesta, 8 kohdassa tarkoitettua vuoristorodun uuhesta sekä 5 kohdassa tarkoitetuilla alueilla vuohesta maksettavat palkkiot,

- vahvistaa 2 kohdassa tarkoitetun kertoimen kullekin markkinointivuodelle,

- antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti palkkiohakemuksista ja palkkion maksusta.

10 Tässä artiklassa säädetystä järjestelmästä aiheutuvat kustannukset luetaan kuuluviksi maatalousalan markkinoiden sääntelemiseksi tehtäviin interventioihin.

6 artikla

Interventiotoimenpiteitä voidaan toteuttaa karitsanruhojen ja niiden osien yksityisen varastoinnin tukena.

7 artikla

1 Kun:

- sekä edellä 4 artiklan mukaisesti todettu hinta että

- markkinahinta 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla hinnanmäärittelyalueella

ovat alhaisemmat kuin 90 prosenttia 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kausittain tarkistetusta perushinnasta ja pysyvät todennäköisesti tällä tasolla, voidaan päättää 6 artiklassa säädetystä yksityisen varastoinnin tuesta kyseisellä hinnanmäärittelyalueella.

2 Kun:

- sekä edellä 4 artiklan mukaisesti todettu hinta että

- markkinahinta jollakin hinnanmäärittelyalueella

ovat alhaisemmat kuin 85 prosenttia kausittain tarkistetusta perushinnasta ja pysyvät todennäköisesti tällä tasolla, voidaan päättää 6 artiklassa säädetystä yksityisen varastoinnin tuesta kyseisellä hinnanmäärittelyalueella; tällöin tuesta voidaan päättää ainoastaan tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä.

3 Kun jonkin hinnanmäärittelyalueen markkinahinta on kahtena peräkkäisenä viikkona alhaisempi kuin 70 prosenttia kausittain tarkistetusta perushinnasta, komissio voi päättää tarjouskilpailun avaamisesta yksityisen varastoinnin tukemiseksi kyseisellä hinnanmäärittelyalueella.

4 Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

5 Jäljempänä 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen:

a) päätetään, minkä tuotteiden ja laatujen yksityinen varastointi hyväksytään;

b) päätetään 1, 2, ja 3 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden aloittamisesta;

c) päätetään yksityisen varastoinnin tuista, määristä, joiden varastointia voidaan tukea sekä tukien soveltamisen lopettamisesta;

d) annetaan muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti interventiotoimenpiteiden täytäntöönpanon edellytyksistä.

8 artikla

1 Uuhien taattu enimmäismäärä vahvistetaan 63 400 000 eläimeksi.

2 Jokaisena markkinointivuonna,

- kun uuhien arvioitu kokonaismäärä on suurempi kuin kyseiselle markkinointivuodelle vahvistettu enimmäismäärä, 5 kohdassa tarkoitetun palkkion suuruutta vähennetään sekä uuhien että vuohien osalta korjaamalla se kertoimella, jonka perushintaa yhdellä prosentilla vähentävä vaikutus vastaa enimmäismäärän ylitystä yhdellä prosentilla,

- jos ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty mekanismi uuhien tosiasialliseen kokonaismäärään edellisenä markkinointivuonna sovellettuna johtaa eri suuruiseen palkkioon kuin se, mikä on laskettu, korjaus tehdään lopullisen kyseiselle markkinointivuodelle maksettavan uuhipalkkion vahvistamisen yhteydessä tai otetaan huomioon seuraavan markkinointivuoden palkkiota laskettaessa.

3 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 2 kohdassa tarkoitetusta kertoimesta ja palkkion suuruudesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Komissio esittää neuvostolle 31 päivään joulukuuta 1989 mennessä asianmukaiset ehdotukset takuun rajoittamisjärjestelmästä.

Neuvosto tarkastelee edellä säädettyä tasapainotusmekanismia uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992 perustamissopimuksen 43 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

II OSASTO Järjestelmä kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta

9 artikla

1 Edellä 1 artiklan b, c ja d kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja.

2 Edellä 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin ei sovelleta yhteisen tullitariffin tullia. Näihin tuotteisiin sovelletaan tuontimaksua tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

10 artikla

Komissio vahvistaa tuontimaksut kuukausittain.

Komissio voi tarvittaessa muuttaa maksuja myös muina ajankohtina.

11 artikla

1 Liitteessä II tarkoitettujen CN-koodeihin 0204 10 00, 0204 21 00 ja 0204 50 11 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen ruhojen maksu on kausittain tarkistetun perushinnan ja tarjoushinnan vapaasti yhteisön rajalla erotus.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tarjoushinta vapaasti yhteisön rajalla vahvistetaan määrältään ja laadultaan edustavimpien ostomahdollisuuksien perusteella, jotka on todettu vahvistettavana maksun määrittämistä edeltävänä ajanjaksona ottaen huomioon erityisesti:

a) tuoreen tai jäähdytetyn lampaanlihan kysyntä- ja tarjontatilanne,

b) tuoreen tai jäähdytetyn lampaanlihan kanssa kilpailukykyiseen luokkaan kuuluvan jäädytetyn lampaanlihan maailmanmarkkinahinnat,

c) saatu kokemus.

Tarjoushinta vapaasti yhteisön rajalla vahvistetaan tarvittaessa elävien lampaiden edustavimpien ostomahdollisuuksien perusteella.

3 CN-koodien 0104 10 90 ja 0104 20 90 elävien eläinten ja liitteen II CN-koodeihin 0204 22 10, 0204 22 30, 0204 22 50, 0204 22 90, 0204 23 00, 0204 50 13, 0204 50 15, 0204 50 19, 0204 50 31, 0204 50 39, 0210 90 11 ja 0210 90 19 kuuluvan lihan maksu on yhtä suuri kuin 1 kohdassa tarkoitetuille tuotteille määritetty maksu kerrottuna kullekin tuotteelle erikseen vahvistettavalla kiinteällä kertoimella.

4 Perittävä tuontimaksu on se, jota sovelletaan tuontipäivänä.

5 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

1 Liitteessä II tarkoitettujen CN-koodien 0204 30 00, 0204 41 00 ja 0204 50 51 jäädytettyjen lihojen maksu on samansuuruinen kuin seuraavien hintojen erotus:

a) perushinta kerrottuna kertoimella, joka ilmaisee kyseisen jäädytetyn lihan kanssa kilpailukykyistä laatua olevan, samassa tarjontamuodossa myytävän tuoreen lihan hinnan ja tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen keskihinnan suhteen yhteisössä, ja

b) jäädytetyn lihan tarjoushinta vapaasti yhteisön rajalla.

2 Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarjoushinta vapaasti yhteisön rajalla vahvistetaan jäädytetyn lihan määrältään ja laadultaan edustavimpien ostomahdollisuuksien perusteella, jotka on todettu vahvistettavana maksun määrittämistä edeltävänä ajanjaksona ottaen huomioon erityisesti:

a) jäädytetyn lihan markkinoiden ennakoitava kehitys;

b) jäädytetyn lihan kanssa kilpailukykyiseen luokkaan kuuluvan tuoreen tai jäähdytetyn lihan edustavimmat hinnat kolmansien maiden markkinoilla;

c) saatu kokemus.

3 Liitteen II CN-koodeihin 0204 42 10, 0204 42 30, 0204 42 50, 0204 42 90, 0204 43 00, 0204 50 53, 0204 50 55, 0204 50 59, 0204 50 71 ja 0204 50 79 kuuluvan jäädytettyjen lihojen maksu on yhtä suuri kuin 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille määritetty maksu kerrottuna kullekin tuotteelle erikseen vahvistettavalla kiinteällä kertoimella.

4 Perittävä tuontimaksu on se, jota sovelletaan tuontipäivänä.

5 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

1 Yhdestä tai useammasta kolmannesta maasta peräisin oleville tai tuleville tuotteille voidaan vahvistaa erityismaksu, jos näitä tuotteita tuodaan poikkeuksellisen alhaiseen hintaan.

2 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla

Poiketen siitä, mitä 11, 12 ja 13 artiklassa säädetään:

a) CN-koodeihin 0104 10 90 ja 0104 20 90 kuuluvien tuotteiden maksut rajoitetaan vapaaehtoisesta rajoittamisesta tehtyjen sopimusten mukaiseen määrään;

b) sellaisten CN-koodiin 0204 kuuluvien tuotteiden, joiden tulli on vahvistettu tullitariffeja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (GATT), maksut rajoitetaan siinä vahvistettuun määrään tai vapaaehtoisesta rajoittamisesta tehtyjen sopimusten mukaiseen määrään.

15 artikla

1. Edellä 1 artiklan a, c ja d kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuontiin yhteisöön tai vientiin yhteisöstä vaaditaan tuonti- tai vientitodistus, jonka jäsenvaltiot myöntävät hakemuksesta jokaiselle riippumatta siitä, mihin hakija on sijoittautunut yhteisössä.

Tuonti- tai vientitodistus on voimassa kaikkialla yhteisössä.

Näiden todistusten antamisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- tai vientisitoumuksen toteutuminen todistusten voimassaoloaikana ja joka vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos toiminta ei toteudu tässä määräajassa tai toteutuu ainoastaan osittain.

2 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti mahdollisesta todistusten antamisen määräajasta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

16 artikla

1 Siinä määrin kuin on tarpeen sallia 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vienti, voidaan näiden tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisöhintojen ero korvata vientituella.2 Tuki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan.

Vahvistettu tuki myönnetään asianomaisen hakemuksesta.

3 Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tukien myöntämisestä ja vahvistamisesta ennakolta.

4 Tuet vahvistetaan säännöllisin väliajoin 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tarvittaessa komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa vientitukia muuna ajankohtana.

5 Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

17 artikla

Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden mukaisesti.

18 artikla

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, siinä määrin kuin on tarpeen lampaanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, ehkäistä kokonaan tai osittain sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

19 artikla

1 Niiden tuotteiden luokitteluun, joita tämä asetus koskee, voidaan soveltaa yleisiä sääntöjä yhteisen tullitariffin tulkitsemisesta ja erityisiä sääntöjä sen soveltamisesta; tämän asetuksen soveltamisen tuloksena syntyvä tullitariffinimikkeistö liitetään yhteiseen tullitariffiin.

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta mukauttaa tämän asetuksen, jos mukauttaminen on seurausta yhteisen tullitariffin nimikkeistön muuttamisesta, ja muuttaa tässä asetuksessa käytettyä nimikkeistöä.

2 Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä tai jollei neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta toisin päätä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään:

- tullien tai vaikutukseltaan vastaavien maksujen kantaminen;

- määrällisten rajoitusten soveltaminen tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

20 artikla

1 Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittää tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä, joista ilmoitetaan jäsenvaltioille ja joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen 24 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3 Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen ilmoittamista seuraavien kolmen työpäivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.

III OSASTO Siirtymäsäännökset

21 artikla

Edellä I osaston säännöksiä sovelletaan markkinointivuoden 1992 loppuun, jollei seuraavien artiklojen säännöksistä muuta johdu.

22 artikla

1 Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan markkinointivuonna 1990.

2 Määritetään seuraavat alueet:

- alue 1: Iso-Britannia,

- alue 2: muut yhteisön pohjoisosat,

- alue 3: Italia ja Kreikka,

- alue 4: Espanja ja Portugali

3 Tuoreiden tai jäähdytettyjen lampaan ruhojen hinta todetaan yhteisön edustavilla markkinoilla kunkin alueen edustavilla markkinoilla tai alueiden 2, 3 ja 4 osalta kussakin jäsenvaltiossa todettujen eri laatuluokkiin kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen lampaan ruhojen hintojen perusteella ottaen huomioon toisaalta kunkin laatuluokan merkitys ja toisaalta kunkin alueen tai alueiden 2, 3 ja 4 osalta kunkin jäsenvaltion lampaanlihan tuotannon suhteellinen merkitys.

Lisäksi tuoreiden tai jäähdytettyjen lampaan ruhojen hinta todetaan Irlannin ja Pohjois-Irlannin käsittävän vyöhykkeen edustavilla markkinoilla ottaen huomioon kunkin markkina-alueen kokonaistuotannon suhteellinen merkitys.

4 Tulonmenetys kullakin alueella 100 teuraspainokiloa kohden on samansuuruinen kuin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perushinnan ja kullakin alueella 3 kohdan mukaisesti todettujen viikottaisten markkinahintojen aritmeettisen keskiarvon erotus.

5 Jollei 24 artiklasta muuta johdu, kullakin alueella uuhesta maksettavan palkkion suuruus saadaan kertomalla 4 kohdassa tarkoitettu tulonmenetys kertoimella, joka kuvaa kunkin alueen vuosittaista komission keräämien tilastotietojen perusteella vahvistettua 100 teuraspainokilogrammalta ilmaistua lampaanlihan keskituotosta uuhta kohden.

Lisäksi 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuilla alueilla pidettävistä vuohista ja saman artiklan 8 kohdassa tarkoitetuista vuoristorodun uuhista maksettavan palkkion suuruus on 80 prosenttia uuhesta maksettavan palkkion suuruudesta.

6 Kun alueella 2 myönnetään uuhesta palkkiota, voidaan kuitenkin pyynnöstä:

- myöntää alueella 2 uuhesta maksettavan palkkion suuruista palkkiota alueella 3 tällä alueella maksettavan palkkion asemesta, kun palkkiota saavat ovat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaneet, että kyseisten palkkiota saavien omistamien uuhien karitsoja ei ole teurastettu nuorempina kuin kahden kuukauden iässä,

- myöntää alueella 3 sijaitsevilla 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuilla vyöhykkeillä tällä alueella maksettavan palkkion asemesta palkkiota, jonka suuruus on 80 prosenttia alueella 2 vuohesta maksettavasta palkkiosta, kun palkkiota saavat ovat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaneet, että palkkiota saavien omistamien vuohien kilejä ei ole teurastettu nuorempina kuin kahden kuukauden iässä.

7 Alueella 4 uuhta kohden lasketun palkkion suuruutta korotetaan puolella tälle alueelle lasketun palkkion ja alueella 2 maksettavan palkkion erotuksesta, kun jälkimmäinen palkkio on edellistä suurempi.

8 Jos yksi tai useampi alueeseen 3 tai 4 kuuluva jäsenvaltio on toteuttanut 4 artiklan 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä markkinointivuodesta 1990, tässä valtiossa tai näissä valtioissa myönnetään 6 ja 7 kohdassa säädetyn asemesta:

- painavien karitsojen tuottajille alueella 2 maksettavaa palkkiota,

- kevyiden karitsojen tuottajille palkkiota, joka on 70 prosenttia painavien karitsojen tuottajille myönnettävästä palkkiosta; tämän suuruista palkkiota myönnetään myös vuohista.

9 Edellä 7 artiklassa säädettyjä yksityisen varastoinnin tukitoimenpiteitä sovellettaessa markkinahinnat kullakin hinnanmäärittelyalueella todetaan 3 kohdan säännösten mukaisesti.

23 artikla

1 Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan markkinointivuosina 1991 ja 1992.

2 Määritetään seuraavat alueet:

- alue 1: Iso-Britannia,

- alue 2: muu yhteisö.

3 Jos 24 artiklan säännöksiä sovelletaan, tulonmenetys kummallakin alueella lasketaan 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä laskentatapaa noudattaen.

4 Jollei 24 artiklassa toisin säädetä, kummallakin alueella 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen painavien karitsojen tuottajille uuhesta maksettava palkkio lasketaan kertomalla tulonmenetys kertoimella, joka kuvaa kunkin alueen vuosittaista painavien karitsojen lihan keskituotosta karitsoja tuottavaa uuhta kohden ilmaistuna 100 teuraspainokiloa kohti. Kevyiden karitsojen tuottajille uuhesta sekä vuohesta ja vuoristorodun maatiaisuuhesta maksettava palkkio on 70 prosenttia painavien karitsojen tuottajille uuhesta maksettavasta palkkiosta.

5 Kuitenkin markkinointivuoden 1992 loppuun:

- Italia ja Kreikka voidaan pyynnöstä oikeuttaa soveltamaan 22 artiklan 6 kohdassa säädettyä järjestelmää,

- Espanja ja Portugali voidaan pyynnöstä oikeuttaa soveltamaan 22 artiklan 7 kohdassa säädettyä järjestelmää.

Jos yksi tai useampi jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta:

- alueella 2 maksettavalla palkkiolla tarkoitetaan painavien lampaiden tuottajille laskettua palkkiota,

- näistä jäsenvaltioista saatavia tietoja ei oteta huomioon laskettaessa alueella 2 sovellettavaa tulonmenetystä ja laskennallista kerrointa.

24 artikla

1 Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan markkinointivuosina 1990, 1991 ja 1992.

2 Yhdistynyt kuningaskunta voi myöntää Isossa-Britanniassa lampaiden teurastuspalkkiota, kun tämän alueen edustavilla markkinoilla todetut hinnat ovat alhaisemmat kuin 85 prosenttia 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perushinnan ohjetaso.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ohjetaso tarkistetaan kausittain samoin kuin perushinta.

3 Kun sovelletaan muuttuvaa palkkiota, 2 kohdassa tarkoitetun palkkion suuruus on markkinointivuoden jokaisena viikkona tietty prosenttiosuus kausittain tarkistettavan ohjetason ja kyseisellä alueella todetun markkinahinnan erotuksesta.

Tämä prosenttiosuus on:

- markkinointivuonna 1990: 75 prosenttia,

- markkinointivuonna 1991: 55 prosenttia,

- markkinointivuonna 1992: 40 prosenttia.

Komissio voi ennen kahden viimeksi mainitun markkinointivuoden alkua Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä ja 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen oikeuttaa tämän jäsenvaltion soveltamaan näille markkinointivuosille säädettyjä prosenttiosuuksia alempia osuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

4 Jos Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa 2 ja 3 kohdassa annettuja säännöksiä, Isossa-Britanniassa sovellettavan uuhesta myönnettävän palkkion yksikkösumma vahvistetaan vähentämällä tulon menetyksestä tosiasiallisesti myönnettyjen muuttuvien palkkioiden painotettu keskiarvo.

Tämä keskiarvo ilmoitetaan 100 teuraspainokiloa kohden ja se saadaan jakamalla tosiasiallisesti myönnettyjen palkkioiden kokonaissumma niiden varmennettujen eläinten yhteenlasketulla tuotannolla, joista voidaan maksaa muuttuvaa palkkiota tapauskohtaisesti joko teurastettaessa tai saatettaessa niitä markkinoille ensimmäistä kertaa.

Jos vähennys johtaisi 8 kohdan soveltamisen jälkeen siihen, että koko yhteisössä yhtenäiseen uuhipalkkioon siirtyminen keskeytyisi, komissio tarkistaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen Isossa-Britanniassa myönnettävän uuhipalkkion suuruuden; tällöin Isossa-Britanniassa seuraavana tai seuraavina markkinointivuosina maksettavasta uuhipalkkiosta vähennetään tämän korjauksen suuruinen summa samaa menettelyä noudattaen.

5 Kun 2 kohdassa tarkoitettua palkkiota maksetaan, komissio toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta kaikkia 1 kohdan a ja c kohdassa tarkoitettuja tuotteita Isosta-Britanniasta vietäessä voitaisiin periä tosiasiallisesti myönnetty palkkio.

6 Toteutettaessa 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä yksityisen varastoinnin tukemiseksi Ison-Britannian markkinoilla todettuihin hintoihin lisätään muuttuvan palkkion vaikutus.

7 Kuitenkin silloin, kun Iso-Britannia soveltaa tämän artiklan säännöksiä, Irlannin ja Pohjois-Irlannin käsittävällä vyöhykkeellä sovellettava tulonmenetys ja keskimääräistä uuhikohtaista karitsanlihatuotosta kuvaava kerroin vahvistetaan erikseen. Tämä tulonmenetys on perushinnan ja tällä vyöhykkeellä todettujen viikottaisten markkinahintojen aritmeettinen keskiarvo.

8 Toisaalta Isossa-Britanniassa (vähentämättömän muuttuvan palkkion vaikutus) ja toisaalta Irlannin ja Pohjois-Irlannin käsittävällä vyöhykkeellä sovellettavat tulonmenetykset sekä 23 artiklan 4 kohdassa ja tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetut kertoimet yhdistetään asteittain yhtenäiseksi tulonmenetykseksi ja yhtenäisiksi kertoimiksi siinä suhteessa, jossa muuttuvaa teurastuspalkkiota tosiasiallisesti puretaan kunakin markkinointivuonna.

9 Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti tarvittavat toimenpiteet 2 kohdassa tarkoitetun palkkiojärjestelmän soveltamisesta johtuvien elävien eläinten, lihan ja valmisteiden kaupan häiriöiden ehkäisemiseksi.

Tässä artiklassa säädetystä järjestelmästä aiheutuvat kustannukset luetaan kuuluviksi maatalousalan markkinoiden sääntelemiseksi tehtäviin interventioihin.

25 artikla

1 Kun Iso-Britannia soveltaa 24 artiklan säännöksiä, 8 artiklassa säädetty taattu enimmäismäärä jaetaan seuraavasti:

- Ison-Britannian alueella 18 100 000 eläintä,

- muilla alueilla 45 300 000 eläintä.

2 Edellä 8 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa 24 artiklassa tarkoitettua muuttuvan palkkion laskemisessa käytettävää ohjetasoa alennetaan samalla prosenttiosuudella, jolla perushintaa on vähennetty 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.

3 Kun Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa 24 artiklaa, 8 artiklan ja tämän artiklan 2 kohtaa sovelletaan erikseen toisaalta Ison-Britannian alueeseen ja toisaalta kaikkiin muihin alueisiin.

4 Isossa-Britanniassa ja muualla yhteisössä sovellettavat perushinnan vähennykset yhdistetään kuitenkin asteittain yhtenäiseksi vähennykseksi siinä suhteessa, jossa muuttuvaa teurastuspalkkiota tosiasiallisesti puretaan kunakin markkinointivuonna.

IV OSASTO Yleiset säännökset

26 artikla

Eläintautien leviämisen torjuntatoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien vapaan liikkuvuuden rajoitusten huomioon ottamiseksi voidaan toteuttaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen poikkeustoimenpiteitä niiden markkinoiden tukemiseksi, joihin rajoitukset vaikuttavat. Kyseisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan siinä määrin ja sen ajan kuin on ehdottomasti tarpeen markkinoiden tukemiseksi.

27 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 92-94 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

28 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot.

Yksityiskohtaiset säännöt tällaisten tietojen toimittamisesta ja jakelusta annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

29 artikla

1 Perustetaan lampaiden ja vuohien hallintokomitea, jäljempänä `komitea`, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2 Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

30 artikla

1 Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2 Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 54 äänen enemmistöllä.

3 Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Jos kyseiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

31 artikla

Komitea voi käsitellä muitakin kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

32 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siten, että perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet otetaan samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla huomioon.

33 artikla

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta muuttaa liitteitä.

34 artikla

Edellä 24 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanon edellyttämät, kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan liittyvät siirtymäsäännökset annetaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

35 artikla

1 Kumotaan asetus (ETY) N:o 1837/80 lukuun ottamatta 5 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ja pidennetään sen 5 a kohdan voimassaoloaikaa; näitä toimenpiteitä sovelletaan edelleen markkinointivuodelle 1989 myönnettyihin palkkioihin.

2 Viittauksia 1 kohdan mukaisesti kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

36 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1990.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä syyskuuta 1989.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. NALLET

(1) EYVL N:o C 319, 12.12.1988, s. 36

(2) EYVL N:o C 120, 16.5.1989, s. 196

(3) EYVL N:o C 56, 6.3.1989, s. 41

(4) EYVL N:o L 183, 16.7.1980, s. 1

(5) EYVL N:o L 110, 29.4.1988, s. 36

(6) EYVL N:o L 128, 19.5.1975, s. 1

(7) EYVL N:o L 94, 28.4.1970, s. 13

(8) EYVL N:o L 185, 15.7.1988, s. 1

LIITE I

1 RANSKA: Korsika.

2 KREIKKA: koko alue.

3 ITALIA: Lazio, Abruzzo, Molise, Campania, Apulia, Basilicata, Calabria, Sisilia ja Sardinia.

4 ESPANJA: seuraavat autonomiset alueet: Andalusia, Aragonia, Baleaarit, Castilla-la Mancha, Castilla-León, Katalonia, Extremadura, Galicia (lukuun ottamatta Coruñan ja Lugon maakuntia), Madrid, Murcia, Rioja ja Valencia.

5 PORTUGALI: koko alue Azoreita ja Madeiraa lukuun ottamatta.

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>