31967L0427

NEUVOSTON DIREKTIIVIannettu 27 päivänä kesäkuuta 1967tiettyjen sitrushedelmien pintakäsittelyaineiden käyttämisestä sekä toimenpiteistä sitrushedelmien käsittelyaineiden määrän ja laadun tarkastamiseksi(67/427/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, jokaottaa huomioon Euroopan talousyhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,ottaa huomioon komission ehdotuksen,ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),sekä katsoo, ettäsäilöntäaineiden käyttöä elintarvikkeissa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 5 päivänä marraskuuta 1963(3) annetun neuvoston direktiivin, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 1 artiklan osalta 14 päivänä joulukuuta 1966(4) annetulla neuvoston direktiivillä, 5 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat 30 päivään kesäkuuta 1967 asti pitää voimassa sitrushedelmien pintakäsittelemistä bifenyylillä (difenyyli), ortofenyylifenolilla ja natriumortofenyylifenolaatilla koskevat kansalliset säädöksensä,näiden aineiden käyttäminen sitrushedelmien pintakäsittelyyn ei ole vaaraksi terveydelle silloin, kun jäämämäärä hedelmäkiloa kohti on enintään 70 mg bifenyyliä ja 12 mg ortofenyylifenolia ja natriumortofenyylifenolaattia, ilmaistuna ortofenyylifenolina,käsittelystä on kuitenkin ilmoitettava asianmukaisella tavalla kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa,kaikkien kolmen kyseessä olevan aineen hyväksyminen yhteisössä edellyttää yhteisten sääntöjen vahvistamista käsiteltyjen sitrushedelmien tarkastuksesta,on tarpeen vahvistaa siirtymäaika jäsenvaltioille tämän direktiivin säännösten täytäntöön panemiseksi; sitrushedelmien pintakäsittelyä mainituilla kolmella aineella koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö olisi sen vuoksi pidettävä voimassa tämän määräajan päättymiseen asti, jajäsenvaltiota ei tulisi velvoittaa hyväksymään säilöntäaineen käyttöä elintarvikkeissa, jotka tuotetaan ja kulutetaan sen alueella, ellei sen käyttöä voida pitää teknologisin perustein tarpeellisena,ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan säilöntäaineiden käyttöä elintarvikkeissa koskevaa 5 päivänä marraskuuta 1963 annettua neuvoston direktiiviä seuraavasti:1. Korvataan 2 artiklan 2 kohdan toinen virke seuraavasti:"Kuitenkin jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan kokonaan kieltää minkä tahansa liitteessä luetellun säilöntäaineen käyttö vain, jos teknologisin perustein ei ole tarpeen käyttää kyseistä säilöntäainetta elintarvikkeessa, joka tuotetaan ja kulutetaan jäsenvaltion alueella."2. Seuraavat säilöntäaineet lisätään niihin, jotka luetellaan liitteen osassa I:>TAULUKON PAIKKA>

3. Poistetaan 5 artiklan b alakohta.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sitrushedelmissä esiintyvän bifenyylin, ortofenyylifenolin ja natriumortofenyylifenolaatin tutkimiseksi tarvittavat näytteet otetaan ja analysoidaan tämän direktiivin liitteiden I - IV mukaisesti.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1968 ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.2. Jäsenvaltiot voivat 1 päivään heinäkuuta 1968 pitää voimassa sitrushedelmien pintakäsittelyä bifenyylillä, ortofenyylifenolilla ja natriumortofenyylifenolaatilla koskevat kansalliset säännöksensä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 1967.Neuvoston puolestaPuheenjohtajaR. VAN ELSLANDE

(1) EYVL N:o 63, 3.4.1967, s. 990/67

(2) EYVL N:o 64, 5.4.1967, s. 1005/67

(3) EYVL N:o 12, 27.1.1964, s. 161/64

(4) EYVL N:o 233, 20.12.1966, s. 3947/66

LIITE I

YKSITYISKOHTAISET MÄÄRÄYKSET NÄYTTEIDEN OTTAMISESTA SITRUSHEDELMIEN KÄSITTELYAINEIDEN TUTKIMISEKSI

A. NäytteenottoI. Näytteet otetaan noudattaen tieteellisiä menetelmiä, joiden avulla varmistetaan, että näytteet edustavat analysoitavaa erää.II. Näytteiden tulee täyttää ainakin seuraavat vaatimukset:1. Pakatut tuotteet (sälelaatikot, pahvilaatikot ja vastaavat säilytysastiat)>TAULUKON PAIKKA>

2. Bulkkitavarat>TAULUKON PAIKKA>

III. Erällä tarkoitetaan sellaista osaa tavaraerästä, jolla on yhtäläiset ominaisuudet, kuten laadunvaihtelu, kypsyysaste, pakkaustapa.B. Pakkaaminen ja näytteiden toimittaminen1. Näytteet sijoitetaan ilmatiiviisiin säilytysastioihin;2. Säilytysastiat sinetöidään;3. Näin pakatut näytteet toimitetaan niin pian kuin mahdollista tarkastuslaboratorioon.

LIITE II

BIFENYYLIN, ORTOFENYYLIFENYLIN JA NATRIUMORTOFENYYLIFENOLAATIN JÄÄMIEN ANALYSOIMINEN SITRUSHEDELMIEN KUORESTA

1. Tarkoitus ja soveltamisalaJäljempänä selostettu menetelmä tekee mahdolliseksi bifenyylin, ortofenyylifenylin (OFF) tai natriumortofenyylifenolaatin määrittämisen sitrushedelmien kuoresta. Tämän menetelmän määritysraja on, ajatellen sen rajoja, noin 5 ìg bifenyylille ja 1 milligramma ortofenyylifenolille tai natriumortofenyylifenolaatille, joka on yhteneväinen lukuarvojen 5 ìg bifenyyliä (5 ppm) ja 1 milligramma ortofenyylifenolille (1 ppm) yhdenmukaisesti, kuoressa yhtä kiloa kohti sitrushedelmän kuorta.Kun sitrushedelmä on käsitelty edellä mainituilla tuotteilla, havaittava jäämä on suurelta osin hedelmän kuoressa. Sen takia sellaisen jäämän määrän määrittäminen kokonaisesta hedelmästä näyttää välttämättömältä vain, jos sitä löydetään kuoresta.2. PeriaateKuoresta valmistetaan uute käyttämällä hapanta dikloorimetaania. Uute konsentroidaan ja erotetaan käyttäen apuna silikageelin avulla toimivaa ohutkerroskromatografia. Bifenyylin, ortofenyylifenolin tai natriumortofenyylifenolaatin läsnäolo osoitetaan käyttäen fluoresenssimenetelmää ja väritestiä.3. Reagenssitsykloheksaani, analyysia vartendikloorimetaani, analyysia vartensuolahappo 25 % (paino/tilavuus %)silikageeli GF 254 Merck -laatu tai vastaava0,5-%:inen 2,4,7-trinitrofluorenoniliuos (Fluka, B.D.H tai vastaava) (TNF) asetonissa0,1-%:inen 2,6-dibromo-bentsokinoni-4-kloroimidi etanoliliuoksessa (enimmäissäilyvyys: viikko jääkaapissa)väkevä ammoniakkiliuos, S.G.: 0,9puhtaan bifenyylin 1-%:inen standardiliuos sykloheksaanissapuhtaan ortofenyylifenolin 1-%:inen standardiliuos sykloheksaanissa4. Laitteistosekoitin250 ml:n vetoinen pullo, jossa on lasinen liitin ja joka on varustettu virtauslauhduttimellaalipainehaihdutinmikropipettejäohutkerroskromatografialaitteisto, jolla voidaan mitata 20 × 20 cm:n kokoisia levyjäU.V.-lamppu (254 nm): intensiteetin tulisi olla sellainen, että 5 ìg:n kokoinen bifenyyliläikkä on näkyväreagenssien jauheistamiseen tarvittavat välineetuuni5. Menetelmäa) Näytteen valmistaminen ja uuttaminenTutkittavaan näytteeseen kuuluvat hedelmät puolitetaan. Puolikas kustakin hedelmästä säilytetään bifenyylin ja/tai ortofenyylifenolin jäämämäärien määrittämistä varten. Toisien puolikkaiden kuoresta otetaan palasia siten, että näytteestä tulee noin 80 gramman painoinen. Nämä palat leikataan viipaleiksi, murskataan sekoittimessa ja pannaan 250 ml:n pulloon; tähän lisätään 1 ml 25-%:ista suolahappoa ja 100 ml dikloorimetaania. Seosta lämmitetään vetokaapissa 10 minuutin ajan. Jäähtymisen jälkeen ja sen jälkeen, kun lauhdutin on huuhdeltu noin 5 ml:lla dikloorimetaania, saatu seos suodatetaan imupaperin läpi. Liuos siirretään haihduttimeen ja lisätään muutamia kiehuntakiviä. Liuos konsentroidaan alennetussa paineessa 60 °C:n lämpötilassa lopulliseen noin 10 ml:n tilavuuteen. Jos käytetään pyörivää haihdutinta, pullon tulisi pysyä kiinteässä asennossa sen välttämiseksi, että bifenyyliä häviää, kun pullon sisältöä tarttuu sen yläseinään muodostuvaksi ohueksi kalvoksi.b) KromatografiaSekoittimeen pannaan 30 grammaa silikageeliä ja 60 ml vettä ja sekoitetaan yhden minuutin ajan. Seos kaadetaan sen jälkeen viidelle kromatografialevylle ja levitetään siten, että niistä tulee noin 0,250 mm paksuja. Tällä kerroksella päällystettyjä levyjä pidetään 15 minuutin ajan kuumailmaseoksessa ja sijoitetaan sen jälkeen uuniin, jossa niitä pidetään 30 minuuttia 110 °C:n lämpötilassa.Jäähtymisen jälkeen kukin levy leikataan 2 cm:n levyisiksi liuskoiksi siten, että yhdensuuntaiset reunat lävistävät päällimmäisen kerroksen levyn pinnalla. 50 ìl analysoitavaa uutetta asetetaan jonoon toistensa viereen tippoina kullekin liuskalle noin 1,5 cm:n etäisyydelle reunasta. Ainakin yksi liuska säilytetään kontrollia varten, joka koostuu 1 ìl:n sakasta bifenyylin ja ortofenyylifenolin standardiliuosta.Kromatografialevyt kehitetään sykloheksaanin ja dikloorimetaanin seoksessa (25:95) levyillä, jotka aiemmin rajattiin suodatinpapereilla.c) Määrittäminen ja tunnistaminenBifenyylin ja ortofenyylifenolin läsnäolo näkyy läikkien ilmestymisenä U.V.-valossa (254 nm). Natriumortofenyylifenolaatti on muuttunut ortofenyylifenoliksi happamassa väliaineessa tapahtuneen uuttamisen aikana, joten sen läsnäoloa ei siten voida erottaa ortofenyylifenolista. Lopputulos tunnistetaan seuraavalla tavalla:i) bifenyyli antaa keltaisen läikän päivänvalossa, kun siihen sumutetaan TNF-liuosta;ii) ortofenyylifenoli antaa sinisen läiskän, kun sitä sumutetaan 2,6-dibromobentokinoni-4-klorimidillä, jota seuraa nopea siirtäminen kuumailmavirtaan ja saattaminen ammoniakilla kyllästettyyn ilmaan.

LIITE III

BIFENYYLIJÄÄMIEN MÄÄRIEN MÄÄRITTÄMINEN SITRUSHEDELMISTÄ

1. Tarkoitus ja soveltamisalaJäljempänä selostettu menetelmä on tarkoitettu bifenyylijäämien määrien määrittämiseen sitrushedelmistä (koko hedelmä). Menetelmän tarkkuus on ±10 % silloin, kun bifenyylimäärä on suurempi kuin 10 milligrammaa hedelmäkiloa kohti (10 ppm).2. PeriaateHappamassa väliaineessa tapahtuneen tislaamisen ja sykloheksaaniuuttamisen jälkeen saatu ekstrakti analysoidaan ohutkerroskromatografialla käyttäen silikageeliä. Kromatogrammi kehitetään, bifenyyli irrotetaan ja määritetään spektrofotometrisesti 248 nm:ssä.3. ReagenssitVäkevä rikkihappoliuossilikonipohjainen vaahdonestoemulsiosykloheksaani, analyysia vartenheksaani, analyysia vartenetanoli, analyysi vartenvedetön natriumsulfaattisilikageeli GF 254 Merck tai vastaava1-%:inen standardi-bifenyyliliuos sykloheksaanissa: laimennetaan sykloheksaanilla seuraavien kolmen liuoksen aikaansaamiseksi: (a) 0,6 ìg/ìl (b) 1 ìg/ìl (c) 1,4 ìg/ìl4. Laitteistosekoitin (1 litran vetoinen)2 litran tislauspullo, joka on varustettu Clevenger-tyyppisellä erottimella(1) ja virtausjäähdyttimellä10 ml:n mittapullo50 ìl:n pipettejäohutkerroskromatografialaitteisto sekä 20 × 20 cm:n levytuunisentrifugi sekä 15 ml:n koeputketU.V. spektrofotometri5. Menetelmäa) Näytteen valmistaminen ja uuttaminenNäytteeseen kuuluvat hedelmät puolitetaan. Puolet jokaisesta palasta säilytetään hedelmien bifenyylin, ortofenyylifenolin ja natriumortofenyylifenolaatin jäämien määrittämistä varten. Toinen puoli puolikkaista yhdistetään ja jauhetaan myllyssä tai murskataan, kunnes saadaan aikaan homogeeninen seos. Näistä ainakin kaksi osanäytettä, jotka ovat suuruudeltaan 200 grammaa, säilytetään analysointia varten seuraavalla tavalla. Kukin osanäyte sijoitetaan sekoitusastiaan, jossa on 100 ml vettä, ja niitä sekoitetaan hitaasti useiden sekuntien ajan. Vettä lisätään, kunnes seoksen tilavuus saavuttaa kolmasosan sekoitusastian tilavuudesta, ja näin saatua seosta sekoitetaan sitten viiden minuutin ajan täydellä nopeudella. Näin saatava purée siirretään sitten kahden litran tislauspulloon. Sekoitusastia huuhdotaan vedellä ja huuhdontavesi lisätään pullon sisältöön. (Sekoittamiseen ja huuhtomiseen käytettävän veden kokonaismäärä on 1 litra.) Seokseen lisätään 2 ml rikkihappoa, 1 ml vaahdonestoemulsiota ja useita kiehuntakiviä. Erotin ja lauhdutin yhdistetään pulloon. Erottimeen kaadetaan tislattua vettä, kunnes veden pinta on reilusti yli sisääntuloputken suun, jonka jälkeen lisätään 7 ml sykloheksaania. Tätä tislataan noin kahden tunnin ajan. Erottimen sisältö kootaan sen jälkeen 10 ml:n mittapulloon, erotin huuhdotaan noin 1,5 ml:lla sykloheksaania ja huuhde lisätään pullon sisältöön, joka sen jälkeen täytetään sykloheksaanilla. Viimeiseksi lisätään vedetöntä natriumsulfaattia seokseen ja seosta ravistellaan voimakkaasti.b) KromatografiaSekoitusastiaan pannaan 30 grammaa silikageeliä ja 60 ml vettä ja sekoitetaan yhden minuutin ajan. Näin saatu seos kaadetaan tämän jälkeen viidelle kromatografialevylle ja levitetään siten, että saadaan noin 0,250 mm paksu kerros. Levyt, joissa nämä kerrokset ovat, asetetaan 15 minuutiksi kuumailmavirtaan ja asetetaan tämän jälkeen uuniin, jossa niitä pidetään 30 minuuttia 110 °C:n lämpötilassa. Jäähdytyksen jälkeen jokainen levy leikataan neljäksi 4,5 cm:n levyiseksi liuskaksi siten, että yhdensuuntaiset linjat lävistävät päällimmäisen kerroksen levyn pinnalla. Yhdelle liuskalle pannaan 50 ìl analysoitavaa uutetta rinnakkaisina tippasarjoina noin 1,5 cm:n etäisyydelle levyn reunasta. Kolmelle muulle liuskalle asetetaan samalla tavalla 50 ìl standardiliuosta (a), (b) ja (c), joissa tiedetään olevan 30, 50 ja 70 ìl bifenyyliä.Jos tehdään sarjatutkimus, standardiliuoksia ei tarvitse asettaa jokaiselle levylle ja standardikäyrä voidaan muodostaa saaduista keskiarvoista, jotka käsittävät sellaiset ainakin viideltä levyltä mitatut tulokset, joilla on käytetty samanlaisia standardipitoisuuksia.c) Kromatogrammien kehittäminen ja irrottaminenKromatogrammit kehitetään heksaanissa 17 cm:n korkeuteen lasilevyillä, jotka oli aikaisemmin merkitty suodatinpaperilla. Levyt kuivatetaan ilmassa. Alueet, joilla bifenyyli sijaitsee paikallistetaan U.V.-valossa (254 nm), ja merkitään yhtäläisillä suorakulmionmuotoisilla alueilla.Näin merkityt alueet raaputetaan välittömästi puhtaalla spatulalla, siten että niistä tulee pinnanmukaiset. Bifenyyli uutetaan tästä käyttäen 10 ml etanolia 10 minuutin ajan ja ravistaen useita kertoja. Näin saatu seos siirretään sentrifugiputkiin ja sentrifugoidaan viiden minuutin ajan 2 500 kierroksen minuuttinopeudella.Samankokoinen kontrollinäyte otetaan samaa menetelmää noudattaen. Jos kyseessä on koesarja, tämä kontrollinäyte otetaan käyttämättömältä levyltä; jos analyysit tehdään yksittäin, se otetaan yhdeltä liuskoista, joissa on standardiliuos, joka on sijoitettu bifenyyliä sisältävän paikan alapuolelle.d) Spektrofotometrinen määrittäminenKelluva liuos dekantoidaan spektrofotometrikyvetteihin ja ekstinktio määritetään 248 nm:ssa ja sitä verrataan bifenyylistä vapaaseen kontrollialueeseen.6. Tulosten laskeminenPiirretään standardikäyrä, jossa käytetään 30, 50 ja 70 ìl:n bifenyylimääriä spektrofotometrillä määritettyjä ekstinktioarvoja. Näin muodostuu suora, joka kulkee nollapisteen lävitse. Näin saatu suora mahdollistaa näytteiden bifenyylimäärän arvioimisen ppm:issä uutteiden ekstinktioarvoista.

(1) Katso kuva s. 9.

LIITE IV

ORTOFENYYLIFENOLIN JA NATRIUMORTOFENYYLIFENOLAATIN JÄÄMÄMÄÄRIEN MÄÄRITTÄMINEN SITRUSHEDELMISTÄ

1. Tarkoitus ja soveltamisalaJäljempänä selostettu menetelmä mahdollistaa ortofenyylifenolin (OFF) ja natriumortofenyylifenolaatin jäämien määrittämisen sitrushedelmistä (koko hedelmä). Menetelmä mahdollistaa ortofenyylifenolin ja natriumortofenyylifenolaatin määrittämisen pitoisuuksina, jotka ovat suuruusluokkaa 12 ppm, tarkkuudella, joka on 10 ja 20 prosentin välillä.2. PeriaateHappamassa väliaineessa tapahtuvan tislauksen ja di-isofenylieetteriuuttamisen jälkeen saatu uutos puhdistetaan ja käsitellään liuoksella, joka sisältää 4-amino-2,3-dimetyl-1-fenyl-3-pyratsolin-5-onia (= 4 aminoantipyrimiä). Punainen väri kehittyy, ja sen intensiteetti mitataan spektrofotometrillä aallonpituudella 510 nm.3. Reagenssit70-%:inen ortofosforihapposilikonipohjainen vaahdonestoemulsiodi-isofenylieetteri analyysia varten.puhdistettu sykloheksaani; ravistetaan kolme kertaa 4-%:isessa natriumhydroksidiliuoksessa, pestään kolme kertaa tislatulla vedellä4-%:inen natriumhydroksidiliuospuskuriliuos pH 10,4; pannaan 2 litran mittapulloon 6,64 grammaa boorihappoa, 8 grammaa kaliumkloridia ja 93,1 ml N natriumhydroksidiliuosta; sekoitetaan ja täytetään kalibrointimerkkiin asti tislatulla vedelläreagenssi I: liuotetaan 1 gramma 4-amino-2,3-dimetyl-1-fenyl-3-pyratsolin-5-onia (= 4 aminotipyriniä) 100 ml:aan tislattua vettäreagenssi II: liuotetaan 2 grammaa kaliumferrosyanidia 100 ml:aan tislattua vettä. Reagenssit I ja II on pidettävä ruskeissa pulloissa ja ne ovat stabiileja ainoastaan noin 14 vuorokauden ajansilikageelistandardiliuos: liuotetaan 10 milligrammaa puhdasta ortofenyylifenolia 1 ml:aan 0,1 normaalia natriumhydroksidia; laimennetaan 100 ml:ksi 0,2 molaanisella natriumboraattiliuoksella (1 ml = 100 ìg). Standardiliuosta varten laimennetaan 1:10 puskuriliuoksella.4. Laitteistomurskausmyllysekoitin1 litran vetoinen tislauskolvi, jossa on modifioitu Clevenger-tyyppinen erotin(1) ja takaisinvirtauslauhdutininfrapuna-analysaattori200 ml:n erotin25 ja 100 ml:n mittalaseja25 ja 100 ml:n mittapulloja1-10 ml:n pipettejäpuolen ml:n mittapipettispektrofotometri, jossa on 5 cm:n mitta-astiat5. MenetelmäTarkastusta varten otetussa näytteessä olevat hedelmät puolitetaan. Puolikas jokaisesta hedelmästä säilytetään bifenyylin, ortofenyylifenylin ja natriumortofenyylifenolaatin jäämien analysointia varten. Muut puolikkaat pannaan yhdessä murskaimeen tai myllyyn tai rikotaan, kunnes saadaan homogeeninen seos. Tästä vähintään kaksi osanäytettä, jotka ovat kooltaan 250 grammaa, otetaan analysointia varten seuraavalla tavalla.Jokainen osanäyte pannaan sekoittimeen, jossa on 500 ml vettä, ja niitä sekoitetaan, kunnes saadaan sellainen hienojakoinen homogeeninen sose, jossa öljyiset hiukkaset eivät ole enää silmin havaittavissa. Otetaan soseesta 150-300 gramman painoinen erä, riippuen oletetusta ortofenyylifenolipitoisuudesta, ja se asetetaan yhden litran tislauskolviin ja lisätään vettä, kunnes pullossa on 500 grammaa. Sen jälkeen kun on lisätty 10 ml 70-%:ista ortofosforihappoa, useita kiehuntakiviä ja 0,5 ml vaahdonestoemulsiota, erotin ja lauhdutin yhdistetään pulloon. 10 ml di-isopentyylieetteriä lisätään erottimeen ja pulloa lämmitetään varovasti infrapunavalossa, antamatta soseen kiehua tai vaahdota. Noin 6 tunnin tislaamisen jälkeen erottimen sisältö kaadetaan 200 ml erottimeen, ja erotin ja lauhdutin huuhdotaan 60 ml:lla sykloheksaania ja sen jälkeen 60 ml:lla vettä. Huuhteet lisätään erottimeen. Seosta ravistellaan voimakkaasti ja kun faasit ovat erottuneet, vettä sisältävä heitetään pois.Ortofenyylifenolin uuttamiseksi orgaanista faasia ravistellaan voimakkaasti viisi kertaa, kullakin kerralla kolmen minuutin ajan käyttäen 10 ml 4-%:ista natriumhydroksidia. Emäksiset liuokset yhdistetään, neutralisoidaan pH-arvoon 9-10 ortofosforihapolla käyttäen fenolftaleinpaperia indikaattorina ja laimennetaan 100 ml:aan tislatulla vedellä. Hiukan silikageeliä lisätään hieman samean liuoksen selvittämiseksi. Liuosta ravistellaan sen jälkeen ja se suodatetaan hienojakoisella suodattimella. Koska väri kehitetään suurella tarkkuudella käyttäen 10 ìg:n ja 70 ìg:n OFF määriä, otetaan pipetillä tasan menevä näytemäärä liuosta, joka vaihtelee 0,5 ja 10 ml:n välillä, huomioon ottaen se OFF määrä, mikä oletetaan löydettävän. Näyte pannaan 25 ml:n mittapulloon; tähän lisätään 0,5 ml reagenssia I, 10 ml puskuriliuosta ja tämän jälkeen 0,5 ml reagenssia II. Näin saatu seos täytetään kalibrointimerkkiin asti puskuriliuoksella ja ravistellaan voimakkaasti.Viiden minuutin kuluttua värin muodostumisesta punainen väri mitataan 510 nm aallonpituudella spektrofotometrilla käyttäen vertailunäytettä, jossa ei ole ekstraktia. Väri ei menetä intensiteettiään 30 minuutissa. Arviointi tehdään käyttäen standardikäyrää, joka on saatu käyttäen samalla tavoin standardiortofenyylifenoliliuosta.6. JohtopäätöksetKutakin analyysia varten suositellaan tehtäväksi kaksinkertainen spektrofotometrinen määritys käyttäen eri määriä neutralisoitua alkaalista uutetta.Käsittelemättömät sitrushedelmät näyttävät tätä menetelmää käytettäessä "tyhjää" lukemaa 0,5 ppm:n pitoisuuksiin saakka appelsiineilla ja 0,8 ppm:n pitoisuuksiin saakka sitruunoilla.CLEVENGER(LIITE III, kappale 4;LIITE IV, kappale 4)>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

(1) Katso kuva s. 9.