Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02021R1230-20240408

    Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1230, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2021, rajatylittävistä maksuista unionissa (kodifikaatio) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

    Access initial legal act
    (

    Legal status of the document In force

    )

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1230/2024-04-08

    02021R1230 — FI — 08.04.2024 — 001.001

    Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

    ►B

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/1230,

    annettu 14 päivänä heinäkuuta 2021,

    rajatylittävistä maksuista unionissa

    (kodifikaatio)

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    (EUVL L 274 30.7.2021, s. 20)

    Muutettu:

     

     

    Virallinen lehti

      N:o

    sivu

    päivämäärä

    ►M1

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/886, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2024,

      L 886

    1

    19.3.2024



    ▼B

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/1230,

    annettu 14 päivänä heinäkuuta 2021,

    rajatylittävistä maksuista unionissa

    (kodifikaatio)

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



    1 artikla

    Kohde ja soveltamisala

    1.  
    Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt rajatylittävistä maksuista ja valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen läpinäkyvyydestä unionissa.
    2.  
    Tätä asetusta sovelletaan direktiivin (EU) 2015/2366 säännösten mukaisesti rajatylittäviin euromääräisiin maksuihin ja niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat tämän asetuksen 13 artiklan mukaisesti ilmoittaneet päätöksestään ulottaa tämän asetuksen soveltamisen omaan kansalliseen valuuttaansa, kansallisen valuutan määräisiin maksuihin.

    Sen estämättä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 4 ja 5 artiklaa sovelletaan kansallisiin ja rajatylittäviin maksuihin, jotka ovat euromääräisiä tai jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisiä, kun jäsenvaltion valuuttana ei ole euro, ja joihin liittyy valuutanmuuntopalvelu.

    3.  
    Tätä asetusta ei sovelleta maksupalveluntarjoajien omaan lukuunsa tai muiden maksupalveluntarjoajien lukuun suorittamiin maksuihin.

    2 artikla

    Määritelmät

    Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

    1) 

    ’rajatylittävällä maksulla’ sähköisesti käsiteltyä maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa;

    2) 

    ’kansallisella maksulla’ sähköisesti käsiteltävää maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;

    3) 

    ’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutoimeksiannon;

    4) 

    ’maksunsaajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

    5) 

    ’maksupalveluntarjoajalla’ kaikkia direktiivin (EU) 2015/2366 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja oikeushenkilöiden ryhmiä sekä kyseisen direktiivin 32 artiklassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, ei kuitenkaan niitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 1 ) 2 artiklan 5 kohdan 2–23 alakohdassa lueteltuja laitoksia, joihin jäsenvaltio jättää direktiivin (EU) 2015/2366 2 artiklan 5 kohdan nojalla soveltamatta direktiivin säännöksiä;

    6) 

    ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan taikka molempien ominaisuudessa;

    7) 

    ’maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää tai maksunsaajan välityksellä käynnistettyä toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta, maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;

    8) 

    ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

    9) 

    ’palvelumaksulla’ määrää, jonka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä ja joka liittyy suoraan tai välillisesti maksutapahtumaan, tai määrää, jonka maksupalveluntarjoaja tai valuutanmuuntopalveluja direktiivin (EU) 2015/2366 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarjoava osapuoli veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä valuutanmuuntopalvelusta, taikka näiden yhdistelmää;

    10) 

    ’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY ( 2 ) 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

    11) 

    ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii muussa kuin hänen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa kuuluvassa tarkoituksessa;

    12) 

    ’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on komission suosituksen 2003/361/EY ( 3 ) liitteessä olevassa 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

    13) 

    ’siirtohinnalla’ maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajien välillä maksettua maksua kustakin suoraveloitustapahtumasta;

    14) 

    ’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jossa maksajan maksutiliä veloitetaan silloin, kun maksunsaaja on käynnistänyt maksutapahtuman ja kun maksaja on antanut suostumuksensa joko maksunsaajalle tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle taikka omalle maksupalveluntarjoajalleen;

    15) 

    ’suoraveloitusjärjestelmällä’ maksupalveluntarjoajien välillä sovittuja yhteisiä sääntöjä, käytänteitä ja standardeja suoraveloitustapahtumien suorittamiseksi.

    3 artikla

    Rajatylittävistä maksuista ja vastaavista kansallisista maksuista perittävät palvelumaksut

    1.  
    Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä euromääräisistä rajatylittävistä maksuista, on oltava samat kuin palvelumaksujen, jotka kyseinen maksupalveluntarjoaja veloittaa vastaavista samanarvoisista maksupalvelunkäyttäjän maksupalveluntarjoajan sijaintijäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä kansallisista maksuista.
    2.  
    Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelukäyttäjältä sellaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisistä rajatylittävistä maksuista, joka on ilmoittanut päätöksestään ulottaa tämän asetuksen soveltamisala koskemaan kansallista valuuttaansa 13 artiklan mukaisesti, on oltava samat kuin palvelumaksujen, jotka kyseinen maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjiltä vastaavista samanarvoisista ja saman valuutan määräisistä kansallisista maksuista.
    3.  
    Sen arvioimiseksi, onko rajatylittävästä maksusta veloitettavien palvelumaksujen taso 1 kohdan mukainen, maksupalveluntarjoajan on määritettävä, mikä on vastaava kansallinen maksu. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ohjeet vastaavien kansallisten maksujen määrittämiseksi, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä aktiivista yhteistyötä direktiivin 2007/64/EY 85 artiklan 1 kohdalla perustetun maksukomitean kanssa varmistaakseen vastaavia kansallisia maksuja koskevien ohjeiden keskinäinen johdonmukaisuus.
    4.  
    Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta valuutan muuntamisesta perittäviin palvelumaksuihin.

    ▼M1

    5.  
    Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 ( 4 ) 5 b artiklan 1 kohta velvoittaisi sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maksupalveluntarjoajan, jonka rahayksikkö ei ole euro, veloittamaan pikasiirrosta palvelumaksun, joka olisi pienempi kuin palvelumaksu, joka veloitettaisiin samasta pikasiirrosta, jos tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin.

    Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa pikasiirrolla tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 1 a kohdassa määriteltyä pikasiirtoa, joka on rajatylittävä ja euromääräinen.

    ▼B

    4 artikla

    Valuutan muuntamisesta korttipohjaisten maksutapahtumien yhteydessä perittävät palvelumaksut

    1.  
    Direktiivin (EU) 2015/2366 45 artiklan 1 kohdassa, 52 artiklan 3 alakohdassa ja 59 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja ja sovellettavaa muuntokurssia koskevien tietojenantovaatimusten osalta maksupalveluntarjoajien ja kyseisen direktiivin 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen valuutanmuuntopalveluja pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjoavien osapuolten on ilmaistava valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen kokonaismäärä prosenttimääräisenä marginaalina, joka perustuu viimeisimpiin saatavilla oleviin Euroopan keskuspankin julkaisemiin euron viitekursseihin. Kyseinen marginaali on ilmoitettava maksajalle ennen maksutapahtuman käynnistämistä.
    2.  
    Maksupalveluntarjoajien on myös saatettava 1 kohdassa tarkoitettu marginaali julkiseksi yleisesti ja helposti saatavilla olevalla sähköisellä alustalla ymmärrettävällä ja vaivattomalla tavalla.
    3.  

    Valuutanmuuntopalvelua pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjoavan osapuolen on annettava maksajalle 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot ennen maksutapahtuman käynnistämistä:

    a) 

    maksunsaajalle maksettava määrä maksunsaajan käyttämässä valuutassa;

    b) 

    maksajan maksettavaksi tuleva määrä maksajan tilin valuutassa.

    4.  
    Valuutanmuuntopalvelua pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjoavan osapuolen on esitettävä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot selkeästi pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä. Kyseisen osapuolen on ennen maksutapahtuman käynnistämistä myös ilmoitettava maksajalle mahdollisuudesta maksaa maksunsaajan käyttämässä valuutassa, jolloin maksajan maksupalveluntarjoaja muuntaa valuutan myöhemmässä vaiheessa. Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on myös asetettava maksajan saataville pysyvällä välineellä maksutapahtuman käynnistämisen jälkeen.
    5.  
    Maksajan maksupalveluntarjoajan on lähetettävä maksajalle sähköinen viesti, jossa on 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, kunkin maksajalle myöntämänsä samaan tiliin liittyvän maksukortin osalta ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksajan maksupalveluntarjoaja on saanut minkä tahansa muun unionin valuutan kuin maksajan tilin valuutan määräisen maksutoimeksiannon, joka koskee käteisen nostamista pankkiautomaatista tai maksun suorittamista myyntipisteessä.

    Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tällainen viesti lähetetään kerran kuukaudessa kaikkina kuukausina, joiden aikana maksajan maksupalveluntarjoaja saa maksajalta saman valuutan määräisen maksutoimeksiannon.

    6.  
    Maksupalveluntarjoajan on sovittava maksupalvelunkäyttäjän kanssa, minkä yleisesti ja helposti saatavilla olevan yhden tai useamman sähköisen viestintäkanavan kautta maksupalveluntarjoaja lähettää 5 kohdassa tarkoitetun viestin.

    Maksupalveluntarjoajan on tarjottava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisuus kieltäytyä 5 kohdassa tarkoitettujen sähköisten viestien vastaanottamisesta.

    Kun maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja, maksupalveluntarjoaja ja maksupalvelunkäyttäjä voivat sopia, että 5 kohtaa ja tätä kohtaa ei sovelleta tai ei sovelleta joiltain osin.

    7.  
    Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava veloituksetta ja neutraalilla ja ymmärrettävällä tavalla.

    5 artikla

    Valuutan muuntamisesta tilisiirtojen yhteydessä perittävät palvelumaksut

    1.  
    Kun maksajan maksupalveluntarjoaja tarjoaa valuutanmuuntopalvelua direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 24 alakohdassa määritellyn tilisiirron yhteydessä ja kyseinen tilisiirto käynnistetään suoraan verkossa käyttäen maksupalveluntarjoajan verkkosivustoa tai mobiilipankkisovellusta, maksupalveluntarjoajan on kyseisen direktiivin 45 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 3 alakohdan osalta ilmoitettava maksajalle ennen maksutapahtuman käynnistämistä selkeällä, neutraalilla ja ymmärrettävällä tavalla tilisiirtoon sovellettavista valuutanmuuntopalveluista perittävät arvioidut palvelumaksut.
    2.  
    Maksupalveluntarjoajan on ennen maksutapahtuman käynnistämistä ilmoitettava maksajalle selkeällä, neutraalilla ja ymmärrettävällä tavalla maksajan tilin valuutassa tilisiirron arvioitu kokonaismäärä, mukaan lukien mahdolliset tapahtumasta veloitettavat ja valuutan muuntamisesta perittävät palvelumaksut. Maksupalveluntarjoajan on myös ilmoitettava maksunsaajalle siirrettävä arvioitu rahamäärä maksunsaajan käyttämän valuutan määräisenä.

    6 artikla

    Toimenpiteet maksujen automatisoinnin helpottamiseksi

    1.  
    Maksupalveluntarjoajan on tapauksen mukaan ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle maksupalvelunkäyttäjän kansainvälinen maksutilin numero (IBAN-tilinumero) ja maksupalveluntarjoajan koodi (BIC-koodi).

    Lisäksi maksupalveluntarjoajan on tapauksen mukaan mainittava maksupalvelunkäyttäjän IBAN-tilinumero ja maksupalveluntarjoajan BIC-koodi tiliotteessa tai sen liitteessä.

    Maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle tämän kohdan nojalla vaadittavat tiedot veloituksetta.

    ▼M1

    2.  
    Maksupalveluntarjoaja saa periä maksupalvelunkäyttäjältä palvelumaksuja tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti perittyjen palvelumaksujen lisäksi, jos kyseinen käyttäjä antaa maksupalveluntarjoajalle toimeksiannon suorittaa rajatylittävä maksutapahtuma mutta ei ilmoita IBAN-tilinumeroa eikä, tarvittaessa ja asetuksen (EU) N:o 260/2012 mukaisesti, toisessa jäsenvaltioissa olevaan maksutiliin liittyvää BIC-koodia. Kyseisten palvelumaksujen on oltava asianmukaisia ja vastattava kuluja. Niistä on sovittava maksupalveluntarjoajan ja maksupalvelunkäyttäjän kesken. Maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle lisäpalvelumaksujen suuruus hyvissä ajoin ennen kuin tällainen järjestely sitoo maksupalvelunkäyttäjää.

    ▼B

    3.  
    Maksutapahtuman luonteesta riippuen tavarantoimittajan tai palvelunsuorittajan, joka hyväksyy tämän asetuksen kattamia maksuja, on kunkin unionissa tapahtuvan tavaroiden ja palvelujen laskutuksen yhteydessä ilmoitettava asiakkailleen IBAN-tilinumeronsa ja maksupalveluntarjoajansa BIC-koodi.

    7 artikla

    Maksutasetietoja koskevat ilmoitusvelvoitteet

    1.  
    Jäsenvaltiot eivät saa säätää maksupalveluntarjoajille asetettavia välitettyjä maksuja koskevista kansallisista velvoitteista ilmoittaa asiakkaidensa maksutapahtumiin liittyviä maksutasetta koskevia tilastotietoja.
    2.  
    Jäsenvaltiot voivat kerätä yhdisteltyjä tietoja tai muita asiaankuuluvia helposti saatavilla olevia tietoja, edellyttäen, että tällaisella tietojenkeruulla ei ole vaikutuksia automaattiseen maksujenkäsittelyyn ja että maksupalveluntarjoajat voivat automatisoida tietojenkeruun kokonaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

    8 artikla

    Toimivaltaiset viranomaiset

    Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat tämän asetuksen noudattamisen varmistamisesta.

    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä toimivaltaisia viranomaisia koskevista mahdollisista myöhemmistä muutoksista, jotka on ilmoitettu asetuksen (EY) N:o 924/2009 9 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

    Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti tämän asetuksen noudattamista ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet tällaisen noudattamisen varmistamiseksi.

    9 artikla

    Tämän asetuksen väitettyä rikkomista koskevat kantelumenettelyt

    1.  
    Jäsenvaltioiden on säädettävä menettelyistä, joiden avulla maksupalvelunkäyttäjät ja muut, joita asia koskee, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille kantelun, jos maksupalveluntarjoajan epäillään rikkoneen tätä asetusta.
    2.  
    Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa tiedotettava kantelun tehneelle osapuolelle 10 artiklan mukaisesti säädetyistä tuomioistuimen ulkopuolisista kantelu- ja muutoksenhakumenettelyistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta viedä asia tuomioistuimeen kansallisten prosessioikeudellisten säännösten mukaisesti.

    10 artikla

    Tuomioistuimen ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakumenettelyt

    1.  
    Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuimen ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakumenettelyt maksupalvelunkäyttäjien ja heidän maksupalveluntarjoajiensa välisten, tästä asetuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä Tuomioistuimen ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakumenettelyttällaisista menettelyistä vastaavat elimet.
    2.  
    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä elimiä koskevista mahdollisista myöhemmistä muutoksista, jotka on ilmoitettu asetuksen (EY) N:o 924/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
    3.  
    Jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan, jos maksupalvelunkäyttäjä on kuluttaja tai mikroyritys. Tällöin jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

    11 artikla

    Rajatylittävä yhteistyö

    Edellä 8 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja 10 artiklassa tarkoitettujen menettelyistä vastaavien tuomioistuimen ulkopuolisten kantelu- ja muutoksenhakuelinten on toimittava yhteistyössä aktiivisesti ja ripeästi rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaista yhteistyötä tehdään.

    12 artikla

    Seuraamukset

    Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viipymättä, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset asetuksen (EY) N:o 924/2009 13 artiklan mukaisesti.

    13 artikla

    Asetuksen soveltaminen muihin valuuttoihin kuin euroon

    Jäsenvaltion, jonka valuutta ei ole euro ja joka päättää laajentaa tämän asetuksen soveltamisen koskemaan kansallista valuuttaansa, on ilmoitettava tästä komissiolle.

    Tämä ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämän asetuksen soveltamisen laajentaminen koskemaan asianomaisen jäsenvaltion kansallista valuuttaa tulee voimaan 14 päivän kuluttua tällaisesta ilmoituksen julkaisemisesta.

    14 artikla

    Uudelleentarkastelu

    1.  

    Komissio esittää viimeistään 19 päivänä huhtikuuta 2022 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja vaikutuksista ja sisällyttää siihen erityisesti seuraavat:

    a) 

    arviointi siitä, miten maksupalveluntarjoajat soveltavat tämän asetuksen 3 artiklaa;

    b) 

    arviointi jäsenvaltioiden kansallisten valuuttojen määräisten ja euromääräisten kansallisten ja rajatylittävien maksujen määrän ja niistä perittävien palvelumaksujen kehityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/518 ( 5 ) hyväksymispäivän, eli 19 päivän maaliskuuta 2019, jälkeen;

    c) 

    arviointi tämän asetuksen 3 artiklan vaikutuksesta valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen ja muiden maksupalveluihin liittyvien palvelumaksujen kehitykseen sekä maksajien että maksunsaajien kannalta;

    d) 

    arviointi arvioiduista vaikutuksista, joita olisi tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan muuttamisella siten, että sen soveltamisalaan kuuluisivat kaikkien jäsenvaltioiden valuutat;

    e) 

    arviointi siitä, miten valuutanmuuntopalvelujen tarjoajat soveltavat tietojenantovaatimuksia, joista säädetään tämän asetuksen 4 ja 5 artiklassa ja direktiivin (EU) 2015/2366 45 artiklan 1 kohdan, 52 artiklan 3 alakohdan ja 59 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä, ja ovatko kyseiset säännöt lisänneet valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen läpinäkyvyyttä;

    f) 

    arviointi siitä, onko valuutanmuuntopalvelujen tarjoajilla ollut ja missä määrin niillä on ollut vaikeuksia soveltaa käytännössä tämän asetuksen 4 ja 5 artiklaa ja direktiivin (EU) 2015/2366 45 artiklan 1 kohdan, 52 artiklan 3 alakohdan ja 59 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä;

    g) 

    kustannus-hyötyanalyysi viestintäkanavista ja -tekniikoista, joita valuutanmuuntopalvelujen tarjoajat käyttävät tai joita niillä on käytettävissään ja joilla voidaan edelleen parantaa valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen läpinäkyvyyttä, sekä arviointi siitä, onko olemassa tiettyjä kanavia, joita maksupalveluntarjoajat olisi velvoitettava tarjoamaan 4 artiklassa tarkoitettujen tietojen lähettämistä varten; kyseiseen analyysiin on sisällytettävä myös arviointi siitä, onko teknisesti mahdollista antaa tämän asetuksen 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot samanaikaisesti ennen kunkin maksutapahtuman käynnistämistä kaikista pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä tarjottavista valuutanmuuntovaihtoehdoista;

    h) 

    kustannus-hyötyanalyysi, joka koskee sitä, että maksajille annettaisiin mahdollisuus estää valuutanmuunto, jota muu osapuoli kuin maksajan maksupalveluntarjoaja tarjoaa pankkiautomaatissa tai myyntipisteessä, ja muuttaa tältä osin asetuksiaan ja valintojaan;

    i) 

    kustannus-hyötyanalyysi, joka koskee sitä, että maksajan maksupalveluntarjoaja velvoitettaisiin tapauksissa, joissa se tarjoaa valuutanmuuntopalvelua yksittäisen maksutapahtuman yhteydessä, käyttämään kyseisen maksutapahtuman selvitykseen tapahtuman käynnistämisen hetkellä sovellettua muuntokurssia.

    2.  
    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on katettava ainakin 15 päivän joulukuuta 2019 ja 19 päivän lokakuuta 2021 välinen ajanjakso. Kertomustaan valmistellessaan komissio voi käyttää tietoja, joita jäsenvaltiot ovat keränneet 1 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta, ja se ottaa huomioon erilaisten maksutapahtumien erityispiirteet ja tekee eron etenkin pankkiautomaatissa ja myyntipisteessä käynnistettyjen tapahtumien välillä.

    15 artikla

    Kumoaminen

    Kumotaan asetus (EY) N:o 924/2009.

    Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

    16 artikla

    Voimaantulo

    Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.



    LIITE I

    Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista



    Euroopan parlamentin ja neuvoston

    asetus (EY) N:o 924/2009l

    (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11).

     

    Euroopan parlamentin ja neuvoston

    asetus (EU) N:o 260/2012

    (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

    (Vain siltä osin kuin on kyse 17 artiklassa 2, 3, 4, 5, 7 ja 8 artiklaan tehdyistä viittauksista)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston

    asetus (EU) 2019/518

    (EUVL L 91, 29.3.2019, s. 36).

     



    LIITE II

    Vastaavuustaulukko



    Asetus (EY) N:o 924/2009

    Tämä asetus

    1 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

    1 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

    1 artiklan 4 kohta

    –

    2 artikla

    2 artikla

    3 artiklan 1 kohta

    3 artiklan 1 kohta

    3 artiklan 1 a kohta

    3 artiklan 2 kohta

    3 artiklan 2 kohta

    3 artiklan 3 kohta

    3 artiklan 4 kohta

    3 artiklan 4 kohta

    3 a artikla

    4 artikla

    3 b artikla

    5 artikla

    4 artiklan 1 kohta

    6 artiklan 1 kohta

    4 artiklan 3 kohta

    6 artiklan 2 kohta

    4 artiklan 4 kohta

    6 artiklan 3 kohta

    5 artikla

    7 artikla

    6 artikla

    –

    7 artikla

    –

    9 artiklan ensimmäinen kohta

    8 artiklan ensimmäinen kohta

    9 artiklan toinen kohta

    8 artiklan toinen kohta

    9 artiklan kolmas kohta

    –

    9 artiklan neljäs kohta

    8 artiklan kolmas kohta

    10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

    9 artiklan 1 kohta

    10 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

    –

    10 artiklan 2 kohta

    9 artiklan 2 kohta

    11 artikla

    10 artikla

    12 artikla

    11 artikla

    13 artikla

    12 artikla

    14 artiklan 1 kohta

    13 artikla

    14 artiklan 2 kohta

    –

    14 artiklan 3 kohta

    –

    15 artikla

    14 artikla

    16 artikla

    15 artikla

    17 artikla

    16 artikla

    –

    Liite I

    –

    Liite II


    ( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

    ( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

    ( 3 ) Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

    ( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

    ( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/518, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta tiettyjen rajatylittävistä maksuista unionissa perittävien palvelumaksujen ja valuutan muuntamisesta perittävien palvelumaksujen osalta (EUVL L 91, 29.3.2019, s. 36).

    Top