This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02013R0575-20200627
Regulation (EU) No 575/2013 of the European Parliament and of the Council of 26 June 2013 on prudential requirements for credit institutions and investment firms and amending Regulation (EU) No 648/2012 (Text with EEA relevance)Text with EEA relevance
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
02013R0575 — FI — 27.06.2020 — 008.003
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 176 27.6.2013, s. 1) |
Muutettu:
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 575/2013,
annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,
luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
ENSIMMÄINEN OSA
YLEISET SÄÄNNÖKSET
I
OSASTO
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Soveltamisala
Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt yleisistä vakavaraisuusvaatimuksista, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla valvottavien laitosten, rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on täytettävä seuraavien seikkojen osalta:
omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin, selvitysriskin ja velkaantuneisuuden täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;
vaatimukset, joilla rajoitetaan suuria asiakasriskejä;
maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät likviditeettiriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;
a, b ja c alakohtaan liittyvät raportointivaatimukset;
julkistamisvaatimukset.
Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevia vaatimuksia, joita kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat maailmanlaajuisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia (G-SII-laitokset) tai osa G-SII-laitoksia ja EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä, on noudatettava.
Tällä asetuksella ei säännellä julkistamisvaatimuksia, joita toimivaltaiset viranomaiset soveltavat laitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla direktiivin 2013/36/EU mukaisesti.
2 artikla
Valvontavaltuudet
3 artikla
Laitosten soveltamat tiukemmat vaatimukset
Tämä asetus ei estä laitoksia pitämästä hallussaan omia varoja ja niiden komponentteja enemmän kuin tässä asetuksessa edellytetään tai soveltamasta tiukempia toimenpiteitä kuin tässä asetuksessa edellytetään.
4 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
'luottolaitoksella' yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;
'sijoituspalveluyrityksellä' direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä henkilöä, jota koskee mainitussa direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan
luottolaitoksia;
paikallisia yrityksiä;
yrityksiä, joilla ei ole toimilupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan B osan 1 alakohdassa tarkoitettua oheispalvelua ja jotka tarjoavat ainoastaan yhtä tai useampaa mainitun direktiivin liitteessä I olevan A osan 1, 2, 4 ja 5 alakohdassa lueteltua sijoituspalvelua tai -toimintaa ja joilla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja joilla ei sen vuoksi voi koskaan olla velkaa kyseisille asiakkailleen;'
'laitoksella' luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä;
'paikallisella yrityksellä' yritystä, joka käy kauppaa omaan lukuunsa futuuri-, optio- tai muilla johdannaismarkkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla tai joka käy kauppaa toisten kyseisillä markkinoilla toimivien jäsenten lukuun ja jonka samojen markkinoiden määritysosapuolet ovat taanneet, kyseisten markkinoiden määritysosapuolten ollessa vastuussa tällaisen yrityksen tekemien sopimusten täytäntöönpanosta;
'vakuutusyrityksellä' vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) ( 4 ) 13 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä vakuutusyritystä;
'jälleenvakuutusyrityksellä' direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä;
'yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä' (collective investment undertaking, CIU) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 5 ) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 6 ) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa;
'julkisyhteisöllä ja julkisoikeudellisella laitoksella' yleishyödyllistä hallintoelintä, joka vastaa toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle tai paikallisviranomaisille, tai viranomaisille, jotka hoitavat samoja tehtäviä kuin aluehallinto ja paikallisviranomaiset, tai keskushallinnon, aluehallinnon tai paikallisviranomaisten omistamaa tai perustamaa ja järjestämää yleishyödyllistä yritystä, jolla on erilliset takuujärjestelyt, ja niihin voivat kuulua myös julkisesti valvotut lainmukaiset itsehallintoelimet;
'ylimmällä hallintoelimellä' direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määriteltyä ylintä hallintoelintä;
'toimivalla johdolla' direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määriteltyä toimivaa johtoa;
'järjestelmäriskillä' direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määriteltyä järjestelmäriskiä;
'malliriskillä' direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa määriteltyä malliriskiä;
'alullepanijalla' asetuksen (EU) 2017/2402 ( 7 ) 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä alullepanijaa;
'järjestäjällä' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä järjestäjää;
'alkuperäisellä luotonantajalla' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 20 alakohdassa määriteltyä alkuperäistä luotonantajaa;
'emoyrityksellä'
direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa tarkoitettua emoyritystä;
direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 ja 4 luvun II jaksoa sekä VIII osastoa ja tämän asetuksen viidettä osaa sovellettaessa direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yritystä ja kaikkia yrityksiä, joilla on tosiasiassa määräävä vaikutusvalta toiseen yritykseen;
'tytäryrityksellä'
direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä;
direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä ja kaikkia yrityksiä, joihin emoyrityksellä on tosiasiassa määräävä vaikutusvalta.
Tytäryritysten kaikkien tytäryritysten katsotaan myös olevan sen yrityksen tytäryrityksiä, joka on niiden alkuperäinen emoyritys;
'sivuliikkeellä' liiketoimipaikkaa, joka on laitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain laitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia;
'oheispalveluyrityksellä' yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman laitoksen toimintaa avustavaa;
omaisuudenhoitoyhtiöllä direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyä omaisuudenhoitoyhtiötä tai direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, ◄ mukaan lukien ellei toisin säädetä kolmansien maiden yhteisöt, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa ja jotka ovat sellaisen kolmannen maan lakien alaisia, jonka soveltamat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia;
'rahoitusalan holdingyhtiöllä' rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia ja joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö; rahoituslaitoksen tytäryritykset ovat pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia, joista vähintään yksi on laitos ja joissa yli 50 prosenttia rahoituslaitoksen pääomasta, konsolidoidusta taseesta, tuloista, henkilöstöstä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen merkityksellisenä pitämästä indikaattorista liittyy tytäryrityksiin, jotka ovat laitoksia tai rahoituslaitoksia;
'rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä' direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;
'monialan holdingyhtiöllä' emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö, laitos tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on laitos;
'kolmannen maan vakuutusyrityksellä' direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan vakuutusyritystä;
'kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä' direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;
'kolmannen maan tunnustetulla sijoituspalveluyrityksellä' yritystä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
se kuuluisi sijoituspalveluyrityksen määritelmän piiriin, jos se olisi sijoittautunut unioniin;
sillä on toimilupa kolmannessa maassa;
siihen sovelletaan ja se noudattaa vakavaraisuussääntöjä, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät vähintään yhtä ankarina kuin tässä asetuksessa tai direktiivissä 2013/36/EU vahvistettuja sääntöjä;
'rahoituslaitoksella' yritystä, joka ei ole laitos eikä pelkkä teollinen holdingyhtiö ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevissa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa, mukaan lukien rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2015/2366 ( 8 ) 4 artiklan 4 kohdassa määritellyt maksulaitokset sekä omaisuudenhoitoyhtiöt mutta poislukien direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määritellyt vakuutushallintayhtiöt (vakuutusholdingyhtiöt) ja sen g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt;
'finanssialan yhteisöllä' mitä tahansa seuraavista:
laitosta;
rahoituslaitosta;
oheispalveluyritystä, joka on sisällytetty laitoksen konsolidoituun rahoitusasemaan;
vakuutusyritystä;
kolmannen maan vakuutusyritystä;
jälleenvakuutusyritystä;
kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;
vakuutusholdingyhtiötä, jolla tarkoitetaan samaa kuin direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määritellyllä vakuutushallintayhtiöllä;
yritystä, joka jätetään direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti;
kolmannen maan yritystä, jonka päätoimiala on verrattavissa a–k alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen toimialaan;
'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella' jäsenvaltiossa toimivaa laitosta, jolla on tytäryrityksenä laitos, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys, tai jolla on omistusyhteys laitokseen, rahoituslaitokseen tai oheispalveluyritykseen, ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella' jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa laitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä' jäsenvaltiossa toimivaa emoyritystä, joka on sijoituspalveluyritys;
'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä' EU:ssa toimivaa emoyritystä, joka on sijoituspalveluyritys;
'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella' jäsenvaltiossa toimivaa emoyritystä, joka on luottolaitos;
'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella' EU:ssa toimivaa emoyritystä, joka on luottolaitos;
'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä' rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä' jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä' rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä' jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;
'keskusvastapuolella' asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;
'omistusyhteydellä' yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 9 ) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai suoraa tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta;
'huomattavalla omistusosuudella' suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;
'määräysvallalla' emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä sidosta, siten kuin se on määritelty direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tai tilinpäätösstandardeissa, joita laitokseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla, taikka samankaltaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä sidosta;
'läheisellä sidonnaisuudella' tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on jokin seuraavista sidossuhteista:
omistusyhteys, kun hallussa pidetään suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20 prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
määräysvalta;
molemmat tai kaikki ovat määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa samaan kolmanteen henkilöön;
'asiakaskokonaisuudella' seuraavia:
kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka, jollei toisin osoiteta, muodostavat yhden riskikokonaisuuden, koska yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta toiseen tai toisiin nähden;
kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joilla ei ole toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa a alakohdan mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia ongelmia, erityisesti rahoitus- tai maksuvaikeuksia, niin toisella tai kaikilla muilla on todennäköisesti myös rahoitus- tai maksuvaikeuksia.
Sen estämättä mitä a ja b alakohdassa säädetään, jos keskushallinnolla on suora määräysvalta tai suora keskinäinen sidossuhde yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, kokonaisuuden, joka muodostuu keskushallinnosta ja kaikista niistä luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, joihin keskushallinnolla on suora tai välillinen määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai joihin sillä on keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, voidaan katsoa olevan muu kuin asiakaskokonaisuus. Sen sijaan keskushallinnosta ja muista luonnollista henkilöistä tai oikeushenkilöistä muodostuvan asiakaskokonaisuuden olemassaoloa voidaan arvioida erikseen kunkin sellaisen henkilön osalta, johon keskushallinnolla on suora määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jolla on sen kanssa suora keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, ja kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, joihin kyseisellä henkilöllä on määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jotka ovat sidossuhteessa kyseiseen henkilöön b alakohdan mukaisesti, keskushallinto mukaan lukien. Sama pätee aluehallintoihin tai paikallisviranomaisiin, joihin sovelletaan 115 artiklan 2 kohtaa.
Kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jotka täyttävät a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, koska niillä on samaan keskusvastapuoleen kohdistuva välitön vastuu määritystoimia varten, ei katsota olevan asiakaskokonaisuus;
'toimivaltaisella viranomaisella' viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa laitoksia kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan valvontajärjestelmän osana;
'konsolidointiryhmän valvojalla' toimivaltaista viranomaista, joka vastaa konsolidoidusta valvonnasta direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesti;
'toimiluvalla' viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla annetaan lupa liiketoiminnan harjoittamiseen;
'kotijäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa laitokselle on myönnetty toimilupa;
'vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa laitoksella on sivuliike tai jossa se tarjoaa palveluja;
'EKPJ:n keskuspankeilla' Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseninä olevia kansallisia keskuspankkeja ja Euroopan keskuspankkia (EKP);
'keskuspankeilla' EKPJ:n keskuspankkeja ja kolmansien maiden keskuspankkeja;
'konsolidoidulla asemalla' asemaa, joka syntyy soveltamalla tämän asetuksen vaatimuksia ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti yhteen laitokseen siten kuin kyseinen laitos muodostaisi yhdessä yhden tai useamman yhteisön kanssa yhden ainoan laitoksen;
ilmauksella 'konsolidoinnin perusteella' ilmausta konsolidoidun aseman perusteella;
ilmauksella 'alakonsolidointiryhmän tasolla' ilmausta emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, lukuun ottamatta yhteisöjen alaryhmää, tai sellaisen emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, joka ei ole perimmäinen emoyrityksenä toimiva laitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
'rahoitusvälineellä'
sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen;
direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa mainittua rahoitusvälinettä;
johdannaissopimusta;
primaaria rahoitusvälinettä;
käteisinstrumenttia.
Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut välineet ovat rahoitusvälineitä vain, jos niiden arvo johdetaan niiden kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä;
'perustamispääomalla' omien varojen määrää ja tyyppejä, jotka vahvistetaan luottolaitosten osalta direktiivin 2013/36/EU 12 artiklassa ja sijoituspalveluyritysten osalta kyseisen direktiivin IV osastossa;
'operatiivisella riskillä' riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan luettuna oikeudellinen riski;
'laimentumisriskillä' sitä riskiä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta;
'maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä (probability of default, PD)' vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä yhden vuoden aikana;
'tappio-osuudella (loss given default, LGD)' vastapuolen maksukyvyttömyyden aiheuttaman tappion suhdetta vastuun määrään maksukyvyttömyyshetkellä;
'luottovasta-arvokertoimella (conversion factor, CF)' laskentahetkellä nostettavissa olevan luottolimiitin ja siitä maksukyvyttömyyshetkellä nostettuna olevan määrän suhdetta, jossa sovittu limiitti määrää luottolimiitin määrän, paitsi jos ei-sovittu limiitti on sitä korkeampi;
'luottoriskin vähentämisellä' tekniikkaa, jota laitos soveltaa vastuiden tai vastuista sille aiheutuvan luottoriskin vähentämiseksi;
'vastikkeellisella luottosuojalla' luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu laitoksen oikeuteen – vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi – realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan laitoksella olevan vastuun ja laitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta;
'takauksen luonteisella luottosuojalla' luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen osapuolen velvoitteeseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä luottotapahtumissa;
käteiseen verrattavalla välineellä' talletustodistusta, joukkovelkakirjaa, katetut joukkolainat mukaan luettuina, tai muuta laitoksen liikkeeseenlaskemaa etuoikeudeltaan parempaa välinettä, josta laitos on jo saanut täyden maksun ja joka laitoksen on maksettava ehdoitta takaisin kyseisen välineen nimellisarvon mukaisesti;
'arvopaperistamisella' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista;
'arvopaperistamispositiolla' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 19 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamispositiota;
'uudelleenarvopaperistamisella' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä uudelleenarvopaperistamista;
'uudelleenarvopaperistamispositiolla' uudelleenarvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;
'erillisellä takauksella' sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan luettuina takaukset, joissa heikompia etuoikeusluokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, sekä muut luottosuojan muodot;
'arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä' (securitisation special purpose entity, SSPE) tai 'erillisyhtiöllä' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista varten perustettua erillisyhtiötä;
'etuoikeusluokalla' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä etuoikeusluokkaa;
'arvostamisella markkinahintaan' positioiden arvostamista saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin, mukaan lukien pörssihintoihin, näytöllä julkistettaviin hintoihin tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamiin hintatarjouksiin;
'malliin perustuvalla arvostamisella' arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta yhteen tai useampaan markkinatietoon perustuvaa laskentaa;
'riippumattomalla hintojen varmentamisella' menettelyä, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai malliin perustuvan arvostamisen syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus;
'hyväksyttävällä pääomalla':
sovellettaessa toisen osan III osastoa seuraavien varojen summaa:
25 artiklassa tarkoitettu ensisijainen pääoma (T1), soveltamatta 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan i alakohdan mukaista vähennystä;
71 artiklassa tarkoitettu toissijainen pääoma (T2), jonka määrä on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1), laskettuna tämän alakohdan i alakohdan mukaan;
'virallisesti hyväksytyllä pörssillä' pörssiä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
se on säännelty markkina tai kolmannen maan markkina, jonka katsotaan vastaavan säänneltyä markkinaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU ( 10 ) 25 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti;
sillä on selvitysjärjestelmä, jonka nojalla liitteessä II luetelluilla sopimuksilla on sellainen päivittäinen vakuusvaatimus, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat antavan riittävän suojan;
'lisäeläke-etuuksilla' ylimääräisiä eläke-etuuksia, jotka laitos myöntää harkinnanvaraisesti työntekijälle osana kyseisen työntekijän muuttuvaa palkitsemista ja joihin eivät sisälly kertyneet etuudet, jotka työntekijä saa yrityksen yleisen eläkejärjestelmän ehtojen mukaan;
'kiinnitysluottoarvolla' sitä kiinteän omaisuuden arvoa, joka on määritetty arvioimalla huolellisesti kyseisen omaisuuden tulevaa myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit paikalliset markkinaolosuhteet, omaisuuden senhetkinen käyttö ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat;
'asuinkiinteistöllä' asuntoa, jota käyttää asunnon omistaja tai vuokraaja, mukaan lukien asumisoikeus asunto-osuuskuntien, kuten Ruotsissa sijaitsevien asunto-osuuskuntien, asunnossa;
'markkina-arvolla' rahamäärää, jolla kiinteä omaisuus arviointipäivänä vaihtaisi omistajaa liiketoimeen halukkaiden ja toisistaan riippumattomien myyjän ja ostajan välillä asianmukaisen markkinoinnin jälkeen osapuolten toimittua asiantuntevasti, huolellisesti ja omasta tahdostaan;
'sovellettavalla tilinpäätössäännöstöllä' tilinpäätösstandardeja, joita sovelletaan laitokseen asetuksen (EY) N:o 1606/2002 tai direktiivin 86/635/ETY mukaisesti;
'yhden vuoden maksukyvyttömyysasteella' vuotta ennen päivämäärää T alkaneen ajanjakson aikana tapahtuneiden maksukyvyttömyystapausten ja kyseiseen luokkaan tai joukkoon vuotta ennen kyseistä päivämäärää luokiteltujen velallisten määrän välistä suhdetta;
'spekulatiivisella kiinteän omaisuuden rahoituksella' lainoja, joilla rahoitetaan kiinteän omaisuuden hankintaa, kunnostamista tai rakentamista voitolla tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten;
'ulkomaankaupan rahoituksella' rahoitusta, takaukset mukaan lukien, joka liittyy tavaroiden ja palvelujen vaihtoon lyhyen maturiteetin (yleensä alle vuoden pituisten) kiinteiden rahoitustuotteiden avulla ilman automaattista rollover-riskiä;
'julkisesti tuetuilla vientiluotoilla' lainoja tai luottoja, joilla rahoitetaan tavaroiden ja palvelujen vienti ja joille virallinen vientiluottolaitos tarjoaa takauksia, vakuutuksia tai suoraa rahoitusta;
'takaisinostosopimuksella' ja 'takaisinmyyntisopimuksella' sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä tai taattuja oikeuksia, jotka liittyvät arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen ja jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva virallisesti hyväksytty pörssi on taannut, edellyttäen, että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet takaisin, tai jotka liittyvät sopimuksessa yksilöityjä arvopapereita tai hyödykkeitä vastaaviin arvopapereihin, jotka laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan takaisin sovittuun hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos laitos on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja takaisinmyyntisopimus, jos laitos on sopimuksessa ostajana;
'takaisinostotransaktiolla' kaikkia liiketoimia, jotka kuuluvat 'takaisinostosopimuksen' tai 'takaisinmyyntisopimuksen' soveltamisalaan;
'yksinkertaisella takaisinostosopimuksella' yksittäisten tai vastaavien yhdestä osasta muodostuvien varojen takaisinostoa vastakohtana varoista koostuvalle korille;
'kaupankäyntitarkoituksessa otetuilla positioilla' seuraavia positioita:
omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, asiakkaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä ja markkinatakausta varten otetut positiot;
lyhytaikaista kauppaa varten otetut positiot;
positiot, joilla pyritään hyötymään tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista lyhyellä aikavälillä tai muista hinnan tai koron vaihteluista;
'kaupankäyntivarastolla' kaikkia positioita, jotka laitos on ottanut rahoitusvälineissä ja hyödykkeissä käydäkseen kauppaa tai suojatakseen positioita, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa 104 artiklan mukaisesti;
'monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä' direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;
'ehdot täyttävällä keskusvastapuolella' keskusvastapuolta, jolle on joko myönnetty toimilupa asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti tai joka on tunnustettu mainitun asetuksen 25 artiklan mukaisesti;
'maksukyvyttömyysrahastolla' keskusvastapuolen asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklan mukaisesti perustamaa ja mainitun asetuksen 45 artiklan mukaisesti käytettyä rahastoa;
'ennakkoon rahastoidulla osuudella keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon' osuutta, jonka laitos maksaa keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon;
'kaupankäyntivastuulla' keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken vastuuta, mukaan luettuna määritysosapuolelle kuuluva vakuusmarginaali, jota ei ole vielä saatu, tai keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan mahdollista tulevaa vastuuta, joka johtuu 301 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sekä alkumarginaalia;
'säännellyllä markkinalla' direktiivin 2004/39/EY 47 artiklassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;
'velkaantuneisuudella' laitoksen varojen, taseen ulkopuolisten velvoitteiden ja sellaisten ehdollisten velvoitteiden suhteellista suuruutta laitoksen omiin varoihin verrattuna, jotka velvoittavat maksamaan tai luovuttamaan tai asettamaan vakuuksia, mukaan luettuina saadusta rahoituksesta, tehdyistä sitoumuksista, johdannaisista tai takaisinostosopimuksista johtuvat velvoitteet, mutta lukuun ottamatta velvoitteita, jotka voidaan panna täytäntöön ainoastaan laitoksen likvidaation aikana;
'ylivelkaantumisriskillä' riskiä, joka aiheutuu velkaantuneisuusasteen tai ehdollisen velkaantuneisuusasteen aiheuttamasta laitoksen haavoittuvuudesta ja joka voi edellyttää ennakoimattomien oikaisutoimenpiteiden sisällyttämistä laitoksen liiketoimintasuunnitelmaan, mukaan luettuina omaisuuden kiireellinen myynti, joka voi johtaa tappioihin tai laitoksen jäljellä olevien omaisuuserien arvonoikaisuihin;
'luottoriskioikaisulla' yleisiä tai erityisiä lainatappioita koskevien varausten määrää niiden luottoriskien osalta, jotka on tunnustettu laitoksen tilinpäätösasiakirjoissa sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;
'sisäisellä suojauksella' positiota, jolla kaupankäyntivaraston positioon ja yhteen tai useampaan kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon liittyvät tai kahteen kaupankäyntiyksikköön liittyvät riskitekijät katetaan suurelta osin;
'referenssiomaisuudella' luottojohdannaisen käteismaksun arvoa määritettäessä käytettävää omaisuutta;
'ulkoisella luottoluokituslaitoksella' luottoluokituslaitosta, joka on rekisteröity tai sertifioitu luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ( 11 ) mukaisesti, tai luottoluokituksia antavaa keskuspankkia, joka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.
'valitulla ulkoisella luottoluokituslaitoksella' tarkoitetaan laitoksen valitsemaa luottoluokituslaitosta;
'kertyneillä muun laajan tuloksen erillä' tarkoitetaan samaa kuin kansainvälisessä tilinpäätösstandardissa (IAS) 1, sellaisena kuin sitä sovelletaan asetuksen (EY) No 1606/2002 nojalla;
'omilla perusvaroilla' direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitettua omaa perusvarallisuutta;
'luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla' direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
'luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin täydentävillä omilla varoilla' direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kyseisten erien sisällyttämistä rajoitetaan mainitun direktiivin 99 artiklan mukaisesti annettavilla delegoiduilla säädöksillä;
'luokkaan 2 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla' direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 2 mainitun direktiivin 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
'luokkaan 3 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla' direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 3 mainitun direktiivin 94 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
'laskennallisilla verosaamisilla' sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verosaamisia;
'tulevista veronalaisista voitoista riippuvilla laskennallisilla verosaamisilla' laskennallisia verosaamisia, joiden tuleva arvo voidaan realisoida vain, jos laitos tuottaa verotettavaa tuloa tulevaisuudessa;
'laskennallisilla veroveloilla' sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verovelkoja;
'etuuspohjaisen eläkerahaston varoilla' tapauksen mukaan etuuspohjaisen eläkerahaston tai -järjestelyn varoja, jotka lasketaan sen jälkeen, kun niistä on vähennetty samaan rahastoon tai järjestelyyn liittyvät velvoitteet;
'voitonjaolla' osinkojen tai korkojen maksamista missä tahansa muodossa;
'rahoitusalan yrityksellä' direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 25 alakohdan b ja d alakohdassa tarkoitettua yritystä;
'yleisten pankkiriskien rahastoilla' direktiivin 86/635/ETY 38 artiklassa tarkoitettuja rahastoja;
'liikearvolla' samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;
'välillisellä omistusosuudella' vastuita välittäjäyhteisölle, jolla on finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemiin pääomainstrumentteihin liittyvä vastuu, jolloin siinä tapauksessa, että finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemat pääomainstrumentit lopullisesti kirjataan kuluiksi, laitokselle tästä aiheutuva arvonmenetys ei olisi olennaisesti erilainen kuin menetys, joka aiheutuisi laitokselle kyseisten finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien suorasta omistusosuudesta;
'aineettomilla hyödykkeillä' samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä; tähän sisältyy liikearvo;
'muilla pääomainstrumenteilla' finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemia muita pääomainstrumentteja, joita ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi tai luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi, luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin täydentäviksi omiksi varoiksi, luokkaan 2 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi tai luokkaan 3 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi;
'muilla rahastoilla' sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja rahastoja, jotka on esitettävä sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti, lukuun ottamatta kuitenkaan eriä, jotka on jo sisällytetty kertyneisiin muun laajan tuloksen eriin tai kertyneisiin voittovaroihin;
'omilla varoilla' ensisijaisen pääoman (T1) ja toissijaisen pääoman (T2) summaa;
'omien varojen instrumenteilla' laitoksen liikkeeseenlaskemia pääomainstrumentteja, jotka katsotaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi;
'vähemmistöosuuksilla' laitoksen tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) määrää, joka liittyy muihin luonnollisiin tai oikeushenkilöihin kuin niihin, jotka kuuluvat laitoksen vakavaraisuuteen kohdistuvan konsolidoinnin piiriin.
'voitolla' sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettua voittoa;
'keskinäisellä ristiinomistuksella' laitoksen omistusosuutta finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemista omien varojen instrumenteista tai muista pääomainstrumenteista, kun kyseisillä yhteisöillä on myös kyseisen laitoksen liikkeeseenlaskemia omien varojen instrumentteja;
'kertyneillä voittovaroilla' edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntyneitä voittoja ja tappioita sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;
'ylikurssirahastolla' samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;
'väliaikaisilla eroilla' samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;
'synteettisellä omistusosuudella' laitoksen sijoitusta rahoitusvälineessä, jonka arvo on suoraan yhteydessä finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien arvoon.
'vastatakausjärjestelmällä' järjestelmää, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään tai ovat pysyvästi verkostona keskuslaitokseen liittyneitä;
laitokset ovat direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan tai 2 kohdan mukaisesti täysin konsolidoituja, ja ne on sisällytetty sen laitoksen konsolidoituun valvontaan, joka on tämän asetuksen ensimmäisen osan II osaston 2 luvussa tarkoitettu jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja johon sovelletaan omien varojen vaatimusta;
jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja tytäryritykset ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, saaneet toimiluvan samalta toimivaltaiselta viranomaiselta ja ovat saman toimivaltaisen viranomaisen valvomia;
jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja tytäryritykset ovat liittyneet sellaiseen sopimus- tai säädösperusteiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja vakavaraisuuden konkurssin välttämiseksi;
on otettu käyttöön järjestelyt, joilla varmistetaan taloudellisten resurssien pikainen toimittaminen pääomana ja maksuvalmiutena, jos sitä edellytetään d alakohdassa tarkoitetun sopimus- tai säädösperusteisen suojajärjestelmän mukaisesti;
toimivaltainen viranomainen valvoo d ja e alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien riittävyyttä säännöllisesti;
tytäryrityksen vapaaehtoiseen eroamiseen suojajärjestelmästä liittyvä irtisanomisaika on vähintään 10 vuotta;
toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet kieltää tytäryrityksen vapaaehtoinen eroaminen suojajärjestelmästä;
'jakokelpoisilla erillä' viimeksi päättyneen tilikauden voittoa lisättynä siirtyvillä voitoilla ja varoilla rahastoista, jotka saadaan käyttää tähän tarkoitukseen ennen voitonjakoa omien varojen instrumenttien haltijoille ja vähennettynä siirtyvillä tappioilla, voitoilla, joita ei voida jakaa unionin tai kansallisen lainsäädännön tai laitoksen sääntöjen mukaisesti sekä varoilla, jotka on siirretty rahastoon, jota ei saa jakaa kansallisen lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen mukaisesti, ottaen kussakin tapauksessa huomioon omien varojen instrumenttien erityisen luokan, jota unionin tai kansallinen lainsäädäntö, laitosten säännöt tai yhtiöjärjestys koskevat; kyseiset voitot, tappiot ja rahastot määritetään laitoksen yksittäisten tilien eikä konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella;
'hallinnoijalla' asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 13 alakohdassa määriteltyä hallinnoijaa;
'kriisinratkaisuviranomaisella' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisuviranomaista;
'kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 a alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä;
'kriisinratkaisun kohteena olevalla ryhmällä' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 b alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia;
'maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella' tai 'G-SII-laitoksella' direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti yksilöityä G-SII-laitosta;
'EU:n ulkopuolisella maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella' tai 'EU:n ulkopuolisella G-SII-laitoksella' maailmanlaajuista järjestelmän kannalta merkittävää pankkiryhmää tai pankkia (G-SIB-pankki), joka ei ole G-SII-laitos ja joka sisältyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän G-SIB-pankeista julkaisemaan luetteloon, jota päivitetään säännöllisesti;
'olennaisella tytäryrityksellä' tytäryritystä, joka yksittäisenä yrityksenä tai konsolidoinnin perusteella täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
tytäryrityksellä on hallussaan yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä konsolidoiduista riskipainotetuista omaisuuseristä;
tytäryritys tuottaa yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä liiketoiminnan yhteenlasketuista tuotoista;
tämän asetuksen 429 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tytäryrityksen vastuiden kokonaismäärä on yli 5 prosenttia tytäryrityksen alkuperäisen emoyrityksen konsolidoidusta vastuiden kokonaismäärästä;
määritettäessä olennaista tytäryritystä ja kun sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklan 2 alakohtaa, kaksi EU:ssa väliyhtiönä toimivaa emoyritystä lasketaan yhdeksi tytäryritykseksi konsolidoidun asemansa perusteella;
'G-SII-yhteisöllä' yhteisöä, joka on oikeushenkilö ja G-SII-laitos tai osa G-SII-laitosta tai EU:n ulkopuolista G-SII-laitosta;
'velan arvon alentamisella' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 57 alakohdassa määriteltyä velan arvon alentamista;
'ryhmällä' yritysryhmää, johon kuuluu ainakin yksi laitos ja joka koostuu emoyrityksestä ja sen tytäryrityksistä taikka yrityksistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU ( 12 ) 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla;
'arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella' takaisinostotransaktiota, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvää liiketoimea tai vakuudellista limiittiluotonantoa;
'alkumarginaalilla' vakuutta, joka ei ole vakuusmarginaali ja joka on kerätty yhteisöltä tai asetettu yhteisölle kattamaan liiketoimeen tai liiketoimien muodostamaan salkkuun liittyvää nykyistä ja mahdollista riskiä ajanjaksolla, joka tarvitaan kyseisten liiketoimien realisoimiseksi, tai suojaamaan uudelleen niiden markkinariskiltä liiketoimen tai liiketoimien muodostaman salkun vastapuolen maksukyvyttömyyden jälkeen;
'markkinariskillä' markkinahintojen, mukaan lukien valuuttakurssien tai hyödykehintojen, muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
'valuuttakurssiriskillä' valuuttakurssien muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
'hyödykeriskillä' hyödykehintojen muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
'kaupankäyntiyksiköllä' tarkasti määriteltyä välittäjien ryhmää, jonka laitos on perustanut hoitamaan yhdessä kaupankäyntivaraston positioiden muodostamaa salkkua tarkoin määritellyn ja johdonmukaisen liiketoimintastrategian mukaisesti ja joka toimii samassa riskienhallintarakenteessa;
'pienellä tai rakenteeltaan yksinkertaisella laitoksella' laitosta, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:
se ei ole suuri laitos:
sen varojen kokonaisarvo on yksittäisenä laitoksena tai tilanteen mukaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti konsolidoinnin perusteella keskimäärin enintään 5 miljardia euroa kuluvaa vuotuista raportointikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla. Jäsenvaltiot voivat alentaa tätä kynnysarvoa;
siihen ei sovelleta velvoitteita tai siihen sovelletaan elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnittelua koskevia yksinkertaistettuja velvoitteita direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti;
sen kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta luokitellaan 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti pieneksi;
sen kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjen johdannaispositioiden kokonaisarvo on enintään 2 prosenttia kaikista taseeseen sisältyvistä ja taseen ulkopuolista omaisuuseristä sekä kaikkien johdannaispositioiden kokonaisarvo on enintään 5 prosenttia, kun molemmat lasketaan 273 a artiklan 3 kohdan mukaisesti;
yli 75 prosenttia sen konsolidoiduista kokonaisvaroista ja -veloista, lukuun ottamatta ryhmänsisäisiä vastuita kummassakin tapauksessa, liittyy toimiin Euroopan talousalueella sijaitsevien vastapuolten kanssa;
se ei käytä sisäisiä malleja tämän asetuksen mukaisten vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi, lukuun ottamatta tytäryrityksiä, jotka käyttävät ryhmätasolla kehitettyjä sisäisiä malleja edellyttäen, että ryhmä kuuluu 433 a tai 433 c artiklassa säädettyjen julkistamisvaatimusten piiriin konsolidoinnin perusteella;
se ei ole ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle vastustavansa luokittelua pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;
toimivaltainen viranomainen ei ole päättänyt, että laitosta ei pidä sen kokoa, sidoksia, monitahoisuutta tai riskiprofiilia koskevan analyysin perusteella arvioida pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;
'suurella laitoksella' laitosta, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
se on G-SII-laitos;
se on määritetty muuksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (O-SII-laitokset) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti;
se on sijoittautumisjäsenvaltiossaan yksi kolmesta suurimmasta laitoksesta varojen kokonaisarvolla mitattuna;
sen varojen kokonaisarvo on yksittäisenä laitoksena tai tilanteen mukaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti konsolidoidun asemansa perusteella vähintään 30 miljardia euroa;
'suurella tytäryrityksellä' tytäryritystä, joka voidaan katsoa suureksi laitokseksi;
'listaamattomalla laitoksella' laitosta, joka ei ole laskenut liikkeeseen arvopapereita, jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, kuten direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määritellään;
'tilinpäätösraportoinnilla' kahdeksatta osaa sovellettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 13 ) 4 ja 5 artiklassa tarkoitettua tilinpäätösraportointia.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
5 artikla
Erityisesti luottoriskiin liittyviä pääomavaatimuksia koskevat määritelmät
Kolmannen osan II osastoa sovellettaessa tarkoitetaan
'vastuulla' (tai 'saamisella') taseen omaisuuserää tai taseen ulkopuolista erää;
'tappiolla' taloudellista tappiota, mukaan luettuina olennaiset diskonttausvaikutukset, sekä olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään;
'odotetulla tappiolla (expected loss, EL)' sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta yhden vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta.
II
OSASTO
VAATIMUSTEN SOVELTAMISALA
1
LUKU
Vaatimusten soveltaminen yksittäiseen laitokseen
6 artikla
Yleiset periaatteet
EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisten tytäryritysten on noudatettava 92 b artiklaa yksittäisinä yrityksinä, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
ne eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;
niillä ei ole tytäryrityksiä;
ne eivät ole EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryrityksiä.
7 artikla
Poikkeus vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen
Toimivaltaiset viranomaiset voivat, pyrkiessään varmistumaan siitä, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä, olla soveltamatta 6 artiklan 1 kohtaa laitoksen tytäryritykseen, kun ◄ sekä tytäryritys että laitos ovat saaneet toimiluvan ja niiden toimintaa valvotaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja tytäryritys on sisällytetty emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännön tai oikeudellisia esteitä;
joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai että tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;
tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;
emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat, pyrkiessään varmistumaan siitä, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryritysten välillä, olla soveltamatta 6 artiklan 1 kohtaa jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan laitokseen siinä jäsenvaltiossa, jossa laitos on saanut toimiluvan, jossa sen toimintaa valvotaan ja jossa se on sisällytetty konsolidoituun valvontaan, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalle laitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä;
emoyritys kuuluu jäsenvaltiossa sellaisten konsolidoidun valvonnan kannalta relevanttien menettelyjen piiriin, joilla arvioidaan, mitataan ja valvotaan riskejä.
Toimivaltaisen viranomaisen, joka soveltaa tämän kohdan säännöksiä, on ilmoitettava siitä kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
8 artikla
Poikkeus maksuvalmiusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kokonaan tai osittain vapauttaa laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä unionissa kuudennen osan soveltamisesta ja valvoa niitä yhtenä maksuvalmiusalaryhmänä, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla täyttää kuudennessa osassa säädetyt velvoitteet;
emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla seuraa ja valvoo jatkuvasti ryhmän tai alaryhmän kaikkien tämän vapautuksen kohteina olevien laitosten kassatilanteita ja varmistaa riittävän maksuvalmiustason kaikkien näiden laitosten osalta;
laitokset ovat tehneet toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät sopimukset, jotka mahdollistavat varojen vapaan liikkuvuuden niiden välillä, jotta kyseiset laitokset voivat täyttää laitoskohtaiset ja yhteiset velvoitteensa niiden erääntyessä;
c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten täyttämiselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä.
Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kaikista oikeudellisista esteistä, jotka voivat tehdä ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamisen mahdottomaksi, ja esittää tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia näiden esteiden poistamiseksi.
Jos yhteen maksuvalmiusalaryhmään kuuluville laitoksille on myönnetty toimiluvat useissa jäsenvaltioissa, 1 kohtaa saa soveltaa vasta 21 artiklassa säädetyn menettelyn jälkeen ◄ ja vain niihin laitoksiin, joiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat seuraavista seikoista:
niiden arvio siitä, miten likviditeettiriskin hallinta ja järjestäminen täyttävät direktiivin 2013/36/EU 86 artiklassa säädetyt vaatimukset yhdessä maksuvalmiusalaryhmässä;
yhden maksuvalmiusalaryhmän hallinnassa oleviksi vaadittujen likvidien varojen määrien jakautuminen ja näiden varojen sijainti ja omistus;
niiden likvidien varojen vähimmäismäärien määrittäminen, joita kuudennen osan soveltamisesta vapautettavien laitosten on pidettävä hallinnassaan;
tarve käyttää tiukempia parametreja kuin kuudennen osassa säädetään;
kaikkien tietojen rajoittamaton vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä;
tällaisen poikkeuksen vaikutusten ymmärtäminen kokonaisuudessaan.
9 artikla
Yksilöllinen konsolidointimenetelmä
10 artikla
Pysyvästi keskuslaitokseen liittyneitä luottolaitoksia koskeva vapautus
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti vapauttaa kokonaan tai osittain yhden tai useamman luottolaitoksen, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja joka on pysyvästi liittynyt niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan vaatimuksista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen liittyneiden laitosten sitoumukset kokonaan;
keskuslaitoksen ja kaikkien siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuutena näiden laitosten konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella;
keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeistusta siihen liittyneiden laitosten johdolle.
Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa ja käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamista koskevaa olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, kunhan se ei ole ristiriidassa tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU kanssa.
2
LUKU
Varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi
1
11 artikla
Yleinen kohtelu
Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa on useampi kuin yksi laitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan siihen laitokseen, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesti.
Ainoastaan EU:ssa emoyrityksenä toimivien yritysten, jotka ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä ja jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on noudatettava tämän asetuksen 92 b artiklaa konsolidoinnin perusteella tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Sovellettaessa direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklan 2 kohtaa kahden EU:ssa väliyhtiönä toimivan emoyrityksen, jotka on yhdessä määritetty olennaiseksi tytäryritykseksi, on kummankin noudatettava tämän asetuksen 92 b artiklaa konsolidoidun asemansa perusteella.
Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn lähestymistavan soveltaminen ei saa rajoittaa tehokasta konsolidoitua valvontaa eikä aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osittain, muodostaen tai luoden täten esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.
12 artikla
Rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jolla on sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys tytäryrityksinään
Jos rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on vähintään yksi luottolaitos ja yksi sijoituspalveluyritys tytäryrityksinään, kyseiseen luottolaitokseen on sovellettava vaatimuksia, joita sovelletaan kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella.
12 a artikla
Konsolidoitu laskenta sellaisten G-SII-laitosten osalta, joihin kuuluu useita kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä
Jos ainakin kaksi samaan G-SII-laitokseen kuuluvaa G-SII-yhteisöä on kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, kyseisen G-SII-laitoksen EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen on laskettava tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä. Laskelman on perustuttava EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoituun asemaan ikään kuin laitos olisi ainoa G-SII-laitokseen kuuluva kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.
Jos tämän artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on pienempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaisten on toimittava direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Jos tämän artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaiset voivat toimia direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti.
13 artikla
Julkistamisvaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella
EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten suurten tytäryritysten on julkistettava 437, 438, 440, 442, 450, 451, 451 a ja 453 artiklassa tarkoitetut tiedot yksittäisinä yrityksinä tai tarvittaessa tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti alakonsolidointiryhmän tasolla.
Edellä olevan 1 kohdan toista alakohtaa sovelletaan kolmanteen maahan sijoittautuneiden emoyritysten tytäryrityksiin, jos kyseiset tytäryritykset katsotaan suuriksi tytäryrityksiksi.
14 artikla
Asetuksen (EU) 2017/2402 5 artiklan vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella
15 artikla
Sijoituspalveluyritysryhmiä koskeva poikkeus omien varojen vaatimusten soveltamisesta konsolidoinnin perusteella
Konsolidointiryhmän valvoja voi tapauskohtaisesti olla soveltamatta tämän asetuksen kolmatta osaa ja direktiivin 2013/36/EU VII osaston 4 lukua konsolidoinnin perusteella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys käyttää 95 artiklan 2 kohdassa tai 96 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kokonaisriskin määrän vaihtoehtoista laskentatapaa;
kaikki ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 95 artiklan 1 kohdassa tai 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin;
jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys täyttää yksittäisenä yrityksenä 95 tai 96 artiklassa asetetut vaatimukset ◄ ja vähentää samalla ydinpääomaeristään kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka kuuluisivat muuten konsolidoinnin piiriin;
jokaisella rahoitusalan holdingyhtiöllä, joka on jonkin ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa kuin 26 artiklan 1 kohdassa, 51 artiklan 1 kohdassa ja 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erät, joilla katetaan seuraavien summa:
36 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdassa, 56 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa ja 66 artiklan 1 kohdan c ja d artiklassa tarkoitettujen, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvissa sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, omaisuudenhoitoyhtiöissä ja oheispalveluyrityksissä olevien omistusosuuksien, kyseisiltä yrityksiltä olevien etuoikeusasemaltaan huonompien saamisten ja kyseisiin yrityksiin liittyvien instrumenttien täysimääräisen kirjanpitoarvon summa; ja
muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärä;
ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.
Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jokaisella EU:ssa toimivalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien ryhmään kuuluvien rahoitusalan holdingyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten pääoma- ja rahoituslähteitä.
16 artikla
Poikkeus konsolidoidusti sovellettaviin vähimmäisomavaraisuusastetta koskeviin vaatimuksiin sijoituspalveluyritysten ryhmien osalta
Jos kaikki sijoituspalveluyritysten ryhmään kuuluvat yhteisöt, emoyhteisö mukaan lukien, ovat sijoituspalveluyrityksiä, jotka on vapautettu seitsemännessä osassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta yrityskohtaisesti 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti, emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys voi päättää olla soveltamatta seitsemännessä osassa säädettyjä vaatimuksia konsolidoidusti.
17 artikla
Niiden sijoituspalveluyritysten valvonta, joihin ei sovelleta omien varojen vaatimuksia konsolidoinnin perusteella
2
18 artikla
Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmät
Sovellettaessa 11 artiklan 3 a kohtaa laitosten, joiden on noudatettava 92 a tai 92 b artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoinnin perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat niiden tytäryrityksiä asianomaisissa kriisinratkaisun kohteena olevissa ryhmissä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tapauskohtaisesti sallia suhteellisen konsolidoinnin, joka tehdään sen osuuden mukaisesti, jonka emoyritys omistaa tytäryrityksen pääomasta. Suhteellinen konsolidointi voidaan sallia vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
emoyrityksen vastuu rajoittuu osuuteen, jonka se omistaa tytäryrityksen pääomasta, ottaen huomioon muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vastuu;
muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vakavaraisuus on tyydyttävä;
muiden osakkeenomistajien ja jäsenten vastuu on vahvistettu selvästi oikeudellisesti sitovalla tavalla.
Toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava:
kun laitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mielestä huomattava vaikutusvalta yhdessä tai useammassa laitoksessa tai rahoituslaitoksessa, mutta sillä ei ole omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja
kun kaksi tai useampi laitos tai rahoituslaitos on yhteisen johdon alaisia siten, että tämä ei perustu sopimukseen, sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia direktiivin 83/349/ETY 12 artiklassa säädetyn menetelmän käytön tai edellyttää sitä. Menetelmä ei kuitenkaan merkitse asianomaisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10-14 artiklan mukaisesti.
EPV:n on toimitettava teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
3
19 artikla
Yhteisöt, jotka jätetään varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin soveltamisalan ulkopuolelle
Laitosta, rahoituslaitosta tai oheispalveluyritystä, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys, ei tarvitse sisällyttää konsolidointiin, jos yrityksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärä on vähemmän kuin pienempi kahdesta seuraavasta määrästä:
10 miljoonaa euroa;
1 prosentti emoyrityksen tai sen yrityksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärästä, jolla on omistusyhteys.
Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesta konsolidoidusta valvonnasta, voivat seuraavissa tapauksissa päättää olla sisällyttämättä konsolidointiin sellaista laitosta, rahoituslaitosta tai oheispalveluyritystä, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys:
kun yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on oikeudellisia esteitä tarvittavien tietojen siirtämiselle;
kun yrityksellä on ainoastaan vähäinen merkitys laitosten valvonnan tavoitteiden kannalta;
kun yrityksen taloudellisen aseman konsolidointi olisi konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten mielestä laitosten valvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukainen tai harhaanjohtava.
20 artikla
Vakavaraisuusvaatimuksia koskevat yhteiset päätökset
Toimivaltaisten viranomaisten on toisiaan kuullen tehtävä yhteistyötä
päättääkseen, voidaanko haettu lupa myöntää sekä määrittääkseen mahdolliset lupaehdot, kun EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos ja sen tytäryritykset esittävät tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset yhdessä esittävät 143 artiklan 1 kohdassa, 151 artiklan 4 ja 9 kohdassa, 283 artiklassa, 312 artiklan 2 kohdassa tai 363 artiklassa tarkoitettua lupaa koskevan hakemuksen;
määrittääkseen, täyttyvätkö 422 artiklan 9 kohdassa ja 425 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut erityistä ryhmänsisäistä kohtelua koskevat kriteerit täydennettyinä 422 artiklan 10 kohdassa ja 425 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuilla EPV:n teknisillä sääntelystandardeilla.
Hakemukset on toimitettava ainoastaan konsolidointiryhmän valvojalle.
Jäljempänä 312 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa on oltava kuvaus menetelmistä, joilla operatiiviselle riskille varattu pääoma jaetaan ryhmän eri yhtiöiden kesken. Hakemuksesta on käytävä ilmi, otetaanko hajautusvaikutukset huomioon riskien mittausjärjestelmässä ja millä tavoin ne otetaan huomioon.
Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa saadakseen aikaan yhteisen päätöksen kuuden kuukauden kuluessa
1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta hakemuksesta;
edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta kriteereiden arvioinnista ja erityiskohtelun määrittelystä.
Yhteinen päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava päätös hakijalle.
Edellä 2 kohdassa tarkoitettu ajanjakso alkaa
päivänä, jona konsolidointiryhmän valvoja vastaanottaa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen. Konsolidointiryhmän valvojan on viipymättä toimitettava täydellinen hakemus muille toimivaltaisille viranomaisille;
päivänä, jona toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat konsolidointiryhmän valvojan laatiman raportin, jossa analysoidaan kyseisen ryhmän sisäisiä sitoumuksia.
Päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja siinä on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten kuuden kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemat näkemykset ja varaumat.
Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätös EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle sekä muille toimivaltaisille viranomaisille.
Jos jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on kuuden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa koskevaa omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.
Päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja siinä on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten kuuden kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemat näkemykset ja varaumat.
Päätös on toimitettava konsolidointiryhmän valvojalle, joka ilmoittaa siitä EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle.
Jos konsolidointiryhmän valvoja on kuuden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, tytäryrityksen yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on lykättävä tämän artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskevaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.
EPV:n on toimitettava nämä teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklaa noudattaen.
21 artikla
Maksuvalmiusvaatimusten soveltamistasoa koskevat yhteiset päätökset
Yhteinen päätös on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun konsolidointiryhmän valvoja on toimittanut kertomuksen, jossa erityiset maksuvalmiusalaryhmät määritetään 8 artiklassa säädettyjen perusteiden pohjalta. Jos asiasta ei päästä kuuden kuukauden kuluessa yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa toisen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava EPV:tä. Konsolidointiryhmän valvoja voi kuulla EPV:tä myös omasta aloitteestaan.
Yhteisessä päätöksessä voidaan myös asettaa rajoituksia likvidien varojen sijainnille ja omistukselle sekä edellyttää, että kuudennen osan soveltamisesta vapautettujen laitosten on säilytettävä vähimmäismäärät likvidejä varoja.
Tämä yhteinen päätös ilmoitetaan asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, jonka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava maksuvalmiusalaryhmän emoyrityksenä toimivalle laitokselle.
Mikä tahansa toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin kuuden kuukauden määräajan kuluessa kuulla EPV:tä siitä, täyttyvätkö 8 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan edellytykset. Tällöin EPV voi toimia neuvoa-antavana sovittelijana asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan c alakohdan mukaisesti ja kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omia päätöksiään ja odotettava neuvoa-antavan sovittelun tulosta. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole sovittelun aikana päässeet sopimukseen kolmen kuukauden kuluessa, kunkin yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma päätöksensä ottaen huomioon suhteelliset edut ja riskit emoyrityksenä toimivan laitoksen jäsenvaltion tasolla ja suhteelliset edut ja riskit tytäryrityksen jäsenvaltion tasolla. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut päätökset ovat sitovia.
22 artikla
Kolmansissa maissa toimivia yhteisöjä koskeva alakonsolidointi
►C2 Tytäryrityksinä toimivien laitosten on sovellettava 89–91 artiklassa sekä kolmannessa ja neljännessä osassa säädettyjä vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, ◄ jos kyseisillä laitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on laitos tai rahoituslaitos tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.
23 artikla
Kolmansiin maihin sijoittautuneet yritykset
Sovellettaessa konsolidoitua valvontaa tämän luvun mukaisesti ilmaisuilla 'sijoituspalveluyritys', 'luottolaitos', 'rahoituslaitos' ja 'laitos' tarkoitetaan myös sellaisia kolmansiin maihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka olisivat 4 artiklan määritelmien mukaisia, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin. Ilmaisulla 'laitos' tarkoitetaan myös sellaisia kolmansiin maihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka olisivat määritelmien 'luottolaitos' tai 'sijoituspalveluyritys' mukaisia, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin.
24 artikla
Omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät
TOINEN OSA
OMAT VARAT JA HYVÄKSYTTÄVÄT VELAT
I
OSASTO
OMIEN VAROJEN OSATEKIJÄT
1
LUKU
Ensisijainen pääoma (T1)
25 artikla
Ensisijainen pääoma (T1)
Laitoksen ensisijainen pääoma (T1) koostuu laitoksen ydinpääoman (CET1) ja ensisijaisen lisäpääoman (AT1) summasta.
2
LUKU
Ydinpääoma (CET1)
1
26 artikla
Ydinpääomaerät
Laitosten ydinpääomaerät koostuvat seuraavista:
pääomainstrumentit, jos 28 artiklassa tai tarvittaessa 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
kertyneet voittovarat;
kertyneet muun laajan tuloksen erät;
muut rahastot
yleisten pankkiriskien rahastot.
Edellä c–f kohdassa tarkoitetut erät katsotaan ydinpääomaksi (CET1) vain silloin, kun ne ovat laitoksen käytettävissä välittömästi ja rajoittamattomasti riskien tai tappioiden kattamiseksi heti niiden synnyttyä.
Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa laitos voi ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla sisällyttää kesken tilikauden ja tilikauden päätteeksi kertyneet voitot ydinpääomaan ennen kuin kyseinen laitos on muodollisella päätöksellä vahvistanut tilikauden lopullisen voiton tai tappion. Toimivaltainen viranomainen saa myöntää luvan vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
laitoksesta riippumattomat henkilöt, jotka vastaavat sen tilintarkastuksesta, ovat todentaneet voitot;
laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että voitoista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat kulut tai osingot.
Laitoksen kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneiden voittojen tarkastamisen on annettava riittävä varmuus siitä, että voitot on arvioitu sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi luokitella ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi sellaisen ydinpääoman (CET1) instrumenttien lajin myöhemmät liikkeeseenlaskut, joille laitos on jo saanut kyseisen luvan, sillä edellytyksellä, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
kyseisiin myöhempiin liikkeeseenlaskuihin sovellettavat säännökset ovat sisällöltään vastaavia kuin liikkeeseenlaskut, joille laitos on jo saanut luvan,
laitos on ilmoittanut nämä myöhemmät liikkeeseenlaskut toimivaltaisille viranomaisille riittävän ajoissa ennen niiden luokittelua ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi.
Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä ennen luvan myöntämistä sellaisille pääomainstrumenttien uusille lajeille, jotka on tarkoitus luokitella ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava EPV:n lausunto asianmukaisesti huomioon ja, mikäli ne päättävät poiketa siitä, ilmoitettava EPV:lle kolmen kuukauden kuluessa EPV:n lausunnon vastaanottamisesta kirjallisesti perustelut siitä poikkeamiselle. Tämä alakohta ei koske 31 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.
EPV laatii ja julkaisee toimivaltaisilta viranomaisilta kerättyjen tietojen perusteella luettelon kaikenlajisista pääomainstrumenteista, jotka kussakin jäsenvaltiossa katsotaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, sekä pitää luetteloa yllä. EPV voi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti kerätä sellaisia ydinpääoman (CET1) instrumentteihin liittyviä tietoja, joiden se katsoo olevan tarpeen, jotta voidaan todeta tämän asetuksen 28 artiklassa tai soveltuvin osin 29 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen sekä pitää yllä ja päivittää tässä alakohdassa tarkoitettua luetteloa.
Jäljempänä 80 artiklassa säädetyn valvontamenettelyn jälkeen ja jos on riittävää näyttöä siitä, että asianomaiset pääomainstrumentit eivät täytä tai eivät enää täytä 28 artiklassa tai soveltuvin osin 29 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, EPV voi tilanteen mukaan päättää olla lisäämättä kyseisiä instrumentteja neljännessä alakohdassa tarkoitettuun luetteloon tai poistaa ne kyseisestä luettelosta. EPV antaa sitä varten ilmoituksen, jossa on myös viitattava asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen näkemykseen asiasta. Tämä alakohta ei koske 31 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
27 artikla
Ydinpääomaeriin (CET1) sisältyvät keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien tai vastaavien laitosten pääomainstrumentit
Ydinpääomaeriin (CET1) sisältyvät kaikki laitoksen säädösperusteisten ehtojensa mukaisesti liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitos on määritelty sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, ja toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä jonakin seuraavista:
keskinäinen yhtiö;
osuuskunta;
säästöpankki;
vastaava laitos;
luottolaitos, joka on kokonaan edellä i–iv alakohdassa tarkoitetun laitoksen omistuksessa ja sillä on asiaankuuluvan toimivaltaisten viranomaisten lupa soveltaa tämän artiklan säännöksiä edellyttäen, että 100 prosenttia luottolaitoksen liikkeessä olevista osakkeista on suoraan tai välillisesti mainituissa alakohdissa tarkoitetun laitoksen hallussa;
28 artiklassa säädetyt edellytykset ja 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
Keskinäiset yhtiöt, osuuskunnat tai säästöpankit, jotka on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tunnustettu ennen 31 päivää joulukuuta 2012, luokitellaan sellaisiksi edelleen tätä osaa sovellettaessa edellyttäen, että ne täyttävät edelleen tunnustamisen perusteena olevat edellytykset.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
28 artikla
Ydinpääomainstrumentit (CET1)
Pääomainstrumentit katsotaan ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitos laskee instrumentit suoraan liikkeeseen laitoksen omistajien etukäteisellä luvalla tai, jos se on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua, laitoksen ylimmän hallintoelimen etukäteisellä luvalla;
instrumentit ovat kokonaan maksettuja, eikä laitos ole rahoittanut suoraan tai välillisesti kyseisten instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;
instrumentit täyttävät luokitukseltaan kaikki seuraavat edellytykset:
ne katsotaan direktiivin 86/635/ETY 22 artiklassa tarkoitetuksi pääomaksi;
ne luokitellaan sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitetuksi omaksi pääomaksi;
ne luokitellaan omaksi pääomaksi taseen mukaisen maksukyvyttömyyden määrittämiseksi kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön niin vaatiessa;
instrumentit esitetään selkeästi ja erikseen laitoksen tilinpäätöksen taseessa;
instrumentit ovat eräpäivättömiä;
instrumenttien pääoman määrää ei voida vähentää tai maksaa takaisin, jollei ole kyseessä joko
laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettely; tai
instrumenttien harkinnanvaraiset takaisinostot tai muut harkinnanvaraiset pääoman vähentämiskeinot, jolloin laitoksen on täytynyt saada toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa 77 artiklan mukaisesti;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien pääomamäärää mahdollisesti tai tosiasiallisesti vähennetään tai että se mahdollisesti tai tosiasiallisesti maksetaan takaisin muussa tapauksessa kuin laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettelyssä, eikä laitos esitä tällaista mainintaa muulla tavoin ennen instrumenttien liikkeeseenlaskua tai sen yhteydessä, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja, kun laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta niitä takaisin;
instrumentit täyttävät voitonjaon osalta kaikki seuraavat edellytykset:
voitonjaon maksamisjärjestykseen liittyvää etuoikeutettua voitonjakoa ei suoriteta, mikä koskee myös muita ydinpääomainstrumentteja (CET1), ja instrumentteja koskevissa ehdoissa ei määrätä etuoikeuksista voitonjakoon;
instrumenttien haltijoille suoritettava voitonjako voidaan maksaa ainoastaan jakokelpoisista eristä;
instrumentteja koskevissa ehdoissa ei aseteta ylärajaa tai muita rajoituksia voitonjaon enimmäismäärälle, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;
voitonjaon määrä ei millään tavoin perustu hintaan, jolla instrumentit on ostettu liikkeeseenlaskun yhteydessä, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;
instrumentteja koskevissa ehdoissa laitosta ei velvoiteta jakamaan voittoa instrumenttien haltijoille eikä laitos ole siihen muutenkaan velvoitettu;
voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta laitoksen maksukyvyttömyystapahtumaa;
laitokselle ei aseteta rajoituksia voitonjaon peruuttamisen vuoksi;
instrumenteilla katetaan ensimmäinen ja suhteellisesti suurin osa tappioista niiden syntyessä, kun otetaan huomioon kaikki laitoksen liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, ja kullakin instrumentilla katetaan tappioita samassa määrin kuin kaikilla muilla ydinpääomainstrumenteilla;
instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien muiden vaateiden jälkeen;
instrumenttien omistajilla on laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus, joka suhteutetaan selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen tällaisten liikkeeseenlaskettujen instrumenttien määrään ja joka ei ole kiinteämääräinen tai jolle ei ole asetettu ylärajaa, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;
instrumenteille ei ole mikään seuraavista tahoista antanut sellaista vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateen etuoikeusasemaa:
laitos tai sen tytäryritykset;
laitoksen emoyritys tai sen tytäryritykset;
emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset;
yritys, jolla on läheiset sidokset i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;
instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.
Ensimmäisen alakohdan j alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän huolimatta siitä, että instrumentit sisältyvät 484 artiklan 3 kohdan nojalla ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) edellyttäen, että niiden etuoikeusasema on sama.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ydinpääomainstrumentiksi katsotaan ainoastaan pääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.
Edellä 1 kohdan f alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän riippumatta pääomainstrumentin pääomamäärän arvon alentamisesta kriisinratkaisumenettelyssä tai laitoksesta vastaavan kriisinratkaisuviranomaisen vaatiman pääomainstrumenttien alaskirjauksen seurauksena.
Edellä 1 kohdan g alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän riippumatta pääomainstrumenttia koskevista säännöksistä, joissa ilmaistaan nimenomaisesti tai epäsuorasti, että pääomainstrumentin pääomamäärän arvoa alennetaan tai voidaan alentaa kriisinratkaisumenettelyssä tai laitoksesta vastaavan kriisinratkaisuviranomaisen vaatiman pääomainstrumenttien alaskirjauksen seurauksena.
Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohdan v alakohdassa vahvistettu edellytys on katsottava täytetyksi sen estämättä, että tytäryritystä koskee sen emoyrityksen kanssa tehty voittojen ja tappioiden siirtoa koskeva sopimus, jonka mukaisesti tytäryritys on velvollinen siirtämään vuositilinpäätöksensä laadinnan jälkeen vuotuisen tuloksensa emoyritykselle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
emoyrityksen hallussa on vähintään 90 prosenttia tytäryrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
emoyritys ja tytäryritys sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;
sopimus on tehty laillisissa verotarkoituksissa;
vuositilinpäätöstä laatiessaan tytäryritys voi harkintansa mukaan vähentää jaettavien voittojen määrää kohdentamalla osan tai kaikki voitoistaan omiin varoihinsa tai yleisten pankkiriskien rahastoihin, ennen kuin se suorittaa maksuja emoyritykselleen;
emoyritys on sopimuksen mukaan velvollinen korvaamaan tytäryritykselle kaikki tämän tappiot;
sopimusta koskee irtisanomisaika, jonka perusteella sopimus voidaan irtisanoa vain tilikauden loppuun mennessä ja irtisanominen tulee voimaan aikaisintaan seuraavan tilikauden alussa, jolloin emoyrityksen velvollisuus korvata kaikki kuluvan tilikauden aikana tytäryritykselle aiheutuneet tappiot ei muutu.
Jos laitos on tehnyt voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen, sen on viipymättä ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava tälle jäljennös sopimuksesta. Laitoksen on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle myös kaikista voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen muutoksista ja sen irtisanomisesta. Laitos ei saa tehdä useita voittojen ja tappioiden siirtoa koskevia sopimuksia.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
oman pääoman instrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;
se, aiheuttavatko useat voitonjaot omiin varoihin kohdistuvan liian suuren vaikutuksen ja milloin näin tapahtuu;
etuoikeutetun voitonjaon merkitys;
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
29 artikla
Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit
Pääomainstrumenttien lunastamisen osalta on täytettävä seuraavat edellytykset:
laitoksen on voitava kieltäytyä instrumenttien lunastamisesta, paitsi jos kieltäytyminen ei ole mahdollista sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan;
jos laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta instrumentteja, instrumentteja koskevissa säännöksissä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa niiden lunastamista;
kieltäytymistä instrumenttien lunastamisesta tai tapauksen mukaan niiden lunastamisen rajoittamista ei saa pitää laitoksen maksukyvyttömyytenä.
Ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei rajoita keskinäisen yhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai vastaavan laitoksen mahdollisuutta hyväksyä ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka eivät anna haltijalle äänioikeuksia ja jotka täyttävät kaikki seuraavista edellytyksistä:
äänioikeudettomien instrumenttien haltijoiden vaade laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä on oikeassa suhteessa kaikkien niiden ydinpääomainstrumenttien (CET1) osuuteen, joita kyseiset äänioikeudettomat instrumentit edustavat;
instrumentit katsotaan muuten ydinpääomainstrumenteiksi (CET1).
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
30 artikla
Sen seuraukset, että ydinpääomainstrumentteja (CET1) koskevat edellytykset eivät enää täyty
Jos 28 artiklassa ja soveltuvin osin 29 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty ydinpääomainstrumentin (CET1) osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:
instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ydinpääomainstrumentti (CET1);
instrumenttiin liittyvät ylikurssirahastot lakkaavat välittömästi olemasta ydinpääomaeriä (CET1).
31 artikla
Viranomaisten kriisitilanteissa merkitsemät pääomainstrumentit
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kriisitilanteissa antaa laitoksille luvan sisällyttää ydinpääomaan (CET1) pääomainstrumentteja, jotka täyttävät vähintään 28 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa säädetyt edellytykset, jos kaikki seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen 1 päivään tammikuuta 2014 jälkeen;
komissio pitää pääomainstrumentteja valtiontukena;
pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä tuolloin voimassa olleiden valtiontukisääntöjen nojalla;
valtio tai asiaankuuluva viranomainen tai julkisyhteisö ovat merkinneet kokonaisuudessaan pääomainstrumentit ja pitävät niitä hallussa;
pääomainstrumentit kykenevät kattamaan tappioita;
lukuun ottamatta 27 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja, pääomainstrumenttien omistajilla on selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen;
valtion tai tarvittaessa asiaankuuluvan viranomaisen tai julkisyhteisön käytettävissä on asianmukaisia irtautumismekanismeja;
toimivaltainen viranomainen on antanut etukäteisen luvan ja julkaissut päätöksensä perusteluineen.
2
32 artikla
Arvopaperistetut omaisuuserät
Laitoksen on jätettävä pois kaikista omien varojen osatekijöistä kaikki sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaiset laitoksen oman pääoman lisäykset, jotka johtuvat arvopaperistetuista omaisuuseristä, mukaan luettuina seuraavat:
sellaiseen tulevaan marginaalituloon liittyvä lisäys, joka tuottaa laitokselle myyntivoittoa;
jos laitos on ollut arvopaperistamisen alullepanijana, arvopaperistettujen omaisuuserien ennakoitujen tulojen aktivoinnista saadut nettovoitot, jotka tarjoavat erillisen turvan arvopaperistetuille omaisuuserille.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
33 artikla
Rahavirtojen suojaukset ja omien velkojen arvonmuutokset
Laitokset eivät saa sisällyttää omien varojen osatekijöihin seuraavia eriä:
käyvän arvon rahastoon sisältyvät erät, jotka liittyvät sellaisten rahoitusvälineiden rahavirtojen suojauksista saatuihin voittoihin tai tappioihin, joita ei ole arvostettu käypään arvoon, ennakoidut rahavirrat mukaan lukien;
käypään arvoon arvostettuihin laitoksen velkoihin liittyvät voitot tai tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottokelpoisuuden muutoksesta;
laitoksen käypään arvoon arvostetut johdannaisvelkojen voitot ja tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottoriskin muutoksesta.
Rajoittamatta 1 kohdan b alakohdassa säädettyä, laitokset voivat sisällyttää velkoihinsa liittyvien voittojen ja tappioiden määrän omiin varoihinsa, jos kaikki seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
velat ovat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen joukkolainojen muodossa;
laitoksen varojen ja velkojen arvon muutokset johtuvat laitoksen oman luottoluokituksen vastaavista muutoksista;
edellä a alakohdassa tarkoitettujen joukkolainojen arvo ja laitoksen varojen arvo vastaavat suurelta osin toisiaan;
kiinnitysluotot on mahdollista lunastaa ostamalla takaisin niiden rahoitukseen käytetyt joukkolainat markkina- tai nimellisarvoon.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
34 artikla
Muut arvonoikaisut
Laitosten on sovellettava 105 artiklan vaatimuksia kaikkiin käypään arvoon arvostettuihin omaisuuseriinsä laskiessaan omien varojensa määrää ja vähennettävä ydinpääomasta (CET1) mahdollisten muiden tarvittavien arvonoikaisujen määrä.
35 artikla
Käypään arvoon arvostetut realisoitumattomat voitot ja tappiot
Laitokset eivät saa tehdä oikaisuja poistaakseen omista varoistaan realisoitumattomia voittoja tai tappioita, jotka liittyvät niiden käypään arvoon arvostettaviin varoihin ja velkoihin, jollei ole kyse 33 artiklassa tarkoitetuista eristä.
3
1
36 artikla
Vähennykset ydinpääoman (CET1) eristä
Laitosten on vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristä
kuluvan tilikauden tappiot;
aineettomat hyödykkeet;
tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-mentelmä), negatiiviset määrät, jotka saadaan laskemalla 158 ja 159 artiklan mukaan laskettujen odotettujen tappioiden yhteismäärä;
laitoksen taseeseen merkityt etuuspohjaisen eläkerahaston varat;
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista, mukaan luettuina sellaiset omat ydinpääoman instrumentit, jotka laitos on tosiasiallisesti tai ehdollisesti velvollinen ostamaan olemassa olevan sopimusvelvoitteen mukaisesti;
suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun näillä yhteisöillä on laitoksen kanssa keskinäinen ristiinomistus, jolla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään lisäämään keinotekoisesti laitoksen omia varoja;
niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;
niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä;
niiden erien, jotka on 56 artiklan mukaan vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä, määrä, joka ylittää laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät;
vastuiden määrä, joka liittyy seuraaviin eriin, joihin voidaan soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa, jos laitos 1 250 prosentin riskipainon soveltamisen sijasta vähentää kyseisen vastuuerän ydinpääoman (CET1) erien määrästä:
finanssialan ulkopuoliset huomattavat omistusosuudet;
arvopaperistamispositiot 244 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 245 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 253 artiklan mukaisesti;
luottokauppa 379 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
positiot korissa, jolle laitos ei voi määrittää riskipainoa IRB-menetelmää käyttäen 153 artiklan 8 kohdan mukaisesti;
oman pääoman ehtoiset sijoitukset sisäisen mallin menetelmää käyttäen 155 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
laskentahetkellä odotettavissa olevat ydinpääoman (CET1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ydinpääoman (CET1) erien määrää siinä määrin, kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää;
järjestämättömien vastuiden kattamisvaatimuksesta puuttuva määrä.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset määrittääkseen kolmansien maiden rahoituslaitosten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 24 päivänä marraskuuta 2010 ( 14 ) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä 'EVLEV', kuultuaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti jäävien yritysten pääomainstrumenttityypit, jotka on vähennettävä seuraavista omien varojen osatekijöistä:
ydinpääoman (CET1) erät;
ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät;
toissijaisen pääoman (T2) erät.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
37 artikla
Aineettomien hyödykkeiden vähentäminen
Laitosten on määritettävä vähennettävien aineettomien hyödykkeiden määrä seuraavasti:
vähennettävää määrää on pienennettävä sellaisten aineettomiin hyödykkeisiin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrällä, jotka mitätöityisivät, jos aineettomien hyödykkeiden arvo alenisi tai nämä hyödykkeet kirjattaisiin pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;
vähennettävään määrään on sisällyttävä liikearvo, joka sisältyy laitoksen merkittävien sijoitusten arvostukseen;
vähennettävää määrää on pienennettävä tytäryritysten sellaisten aineettomien hyödykkeiden kirjanpidollisen uudelleenarvostuksen määrällä, jotka johdetaan tytäryritysten konsolidoinnista ja jotka liittyvät muihin henkilöihin kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluviin yrityksiin.
38 artikla
Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten vähentäminen
Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrästä voidaan vähentää näihin saamisiin liittyvien laitoksen laskennallisten verovelkojen määrä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
yhteisöllä on kansallisen lainsäädännön nojalla laillisesti toimeenpantavissa oleva oikeus kuitata kyseiset kauden verotettavaan tuloon perustuvat verosaamiset ja -velat keskenään;
kyseiset laskennalliset verosaamiset ja -velat liittyvät saman veroviranomaisen samalta verovelvolliselta yhteisöltä perimiin veroihin.
Edellä 4 kohdassa tarkoitetut laskennallisiin verosaamisiin liittyvät laskennalliset verovelat on jaettava seuraavien kesken:
tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, joita ei vähennetä 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
kaikki muut tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset.
Laitosten on jaettava laskennallisiin verosaamisiin liittyvät laskennalliset verovelat niiden tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten osuuksien mukaisesti, joita a ja b alakohdassa tarkoitetut erät edustavat.
39 artikla
Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomat liikaa maksetut verot, verotuksellisten tappioiden hyvitykset ja laskennalliset verosaamiset
Seuraavia eriä ei saa vähentää omista varoista, ja niihin on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja:
laitoksen kuluvalta kaudelta liikaa maksamat verot;
laitoksen kuluvan kauden verotukselliset tappiot, jotka hyvitetään aiempien vuosien perusteella ja joiden seurauksena syntyy keskushallintoon, aluehallintoon tai paikalliseen veroviranomaiseen kohdistuva vaade tai joltakin näistä oleva saaminen.
►M8 Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomiin laskennallisiin verosaamisiin kuuluvat vain väliaikaisten erojen seurauksena ennen 23 päivää marraskuuta 2016 syntyneet laskennalliset verosaamiset, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: ◄
ne korvataan viipymättä automaattisesti ja pakollisesti veronhyvityksellä silloin, kun laitoksen tappio ilmoitetaan sen vuotuisen tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä, tai laitoksen selvitystilan taikka maksukyvyttömyyden yhteydessä;
laitos voi sovellettavan kansallisen verolainsäädännön nojalla vähentää a alakohdassa tarkoitetun veronhyvityksen kaikista veroveloista, joita laitoksella tai mainitun lainsäädännön nojalla verotuksellisesti samaan konsolidointiin sisältyvällä muulla yrityksellä tai ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti konsolidoidun valvonnan kohteena olevalla muulla yrityksellä on;
jos b alakohdassa tarkoitettujen veronhyvitysten määrä ylittää mainitussa kohdassa tarkoitettujen verovelkojen määrän, ylijäämämäärästä tulee välittömästi laitoksen sijoittautumisjäsenvaltion keskushallintoon kohdistuva vaade.
Laitosten on sovellettava 100 prosentin riskipainoa laskennallisiin verosaamisiin, jos a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
40 artikla
Odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta saatavien negatiivisten määrien vähentäminen
Edellä olevan 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vähennettävää määrää ei saa pienentää tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrän lisäyksellä tai muiden ylimääräisten verovaikutusten perusteella, joita voi esiintyä, ►C2 jos varaukset nousevat samalle tasolle kuin kolmannen osan II osaston 3 luvun 3 jaksossa tarkoitetut odotetut tappiot. ◄
41 artikla
Etuuspohjaisen eläkerahaston varojen vähentäminen
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on etuuspohjaisen eläkerahaston varojen määrää, joka on vähennettävä, pienennettävä seuraavilla määrillä:
kaikkien sellaisten varoihin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrä, jotka voivat mitätöityä, jos varojen arvo alenee tai varat kirjataan pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;
niiden etuuspohjaisessa eläkerahastossa olevien varojen määrä, joita laitos voi käyttää rajoituksettomasti, jos laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.
Varoille, joilla vähennettävää määrää pienennetään, on tarvittaessa annettava riskipaino kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
42 artikla
Omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan f alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:
laitokset voivat laskea omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin ydinpääoman (CET1) instrumentteihin;
laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa ydinpääoma (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa ydinpääoman (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat joko kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella.
43 artikla
Merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä
Laitoksella on vähentämisen kannalta 36 artiklan mukaisesti merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
laitos omistaa yli 10 prosenttia finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemista ydinpääoman (CET1) instrumenteista;
laitoksella on läheinen sidonnaisuus finanssialan yhteisöön, ja se omistaa kyseisen yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja;
laitos omistaa finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja, eikä finanssialan yhteisö sisälly konsolidointiin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla, mutta se sisältyy samaan tilinpäätösten konsolidointiin kuin kyseinen laitos sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisen taloudellisen raportoinnin yhteydessä.
44 artikla
Finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen
Laitosten on tehtävä 36 artiklan 1 kohdan g, h ja i alakohdassa tarkoitetut vähennykset seuraavasti:
omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista ja muista pääomainstrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;
luokkaan 1 sijoitettavia vakuutussektorin omia varoja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ydinpääoman (CET1) instrumenteista.
45 artikla
Finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Laitosten on tehtävä 36 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:
ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.
46 artikla
Ydinpääomainstrumenttien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta finanssialan yhteisössä
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan h alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:
kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) erien kokonaismäärästä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa, k alakohdan ii–v alakohdassa ja l alakohdassa tarkoitetut vähennykset, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;
44 ja 45 artikla;
laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, ►C2 välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista. ◄
Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kaikkiin hallussa oleviin ydinpääoman (CET1) instrumentteihin. Laitosten on määritettävä kustakin ydinpääoman (CET1) instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:
1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;
kunkin hallussa olevan ydinpääoman (CET1) instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.
Laitosten on määritettävä kustakin ydinpääoman (CET1) instrumentista 4 kohdan mukaan riskipainotettava määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;
3 kohdan b alakohdan mukaisesta laskelmasta johtuva osuus.
47 artikla
Ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan i alakohtaa sovellettavasta määrästä, joka on vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristä, on jätettävä pois merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää, ja kyseinen määrä on määritettävä 44 ja 45 artiklan ja 2 alajakson mukaisesti.
47 a artikla
Järjestämättömät vastuut
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa ”vastuisiin” kuuluvat kaikki seuraavat erät edellyttäen, että ne eivät sisälly laitoksen kaupankäyntivarastoon:
velkainstrumentit, mukaan lukien vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, lainat, ennakkomaksut ja vaadittaessa maksettavat talletukset;
annetut luottositoumukset, annetut rahoitusvakuudet tai mitkä tahansa muut annetut sitoumukset riippumatta siitä, ovatko ne peruutettavissa tai peruuttamattomia, lukuun ottamatta käyttämättömiä luottojärjestelyjä, jotka voidaan peruuttaa milloin tahansa ehdoitta ja ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi.
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa sellaisen velkainstrumentin vastuuarvon, joka on ostettu velallisen velan määrää alemmalla hinnalla, olisi sisällettävä ostohinnan ja velallisen velan määrän välinen erotus.
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa annetun luottositoumuksen, annetun rahoitusvakuuden tai minkä tahansa muun tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen vastuuarvo on sen nimellisarvo, joka vastaa laitokseen kohdistuvan luottoriskin enimmäismäärää ottamatta huomioon vastikkeellista tai takauksen luonteista luottosuojaa. Annetun luottositoumusten nimellisarvo on nostamatta oleva osuus, jonka laitos on sitoutunut lainaamaan ja annetun rahoitusvakuuden nimellisarvo on enimmäismäärä, jonka yhteisö voisi joutua maksamaan, jos takauksen perusteella vaaditaan maksua.
Tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua nimellisarvoa laskettaessa ei oteta huomioon erityisiä luottoriskioikaisuja, 34 ja 105 artiklan mukaisia muita arvonoikaisuja, 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisesti vähennettyjä määriä eikä muita vastuuseen liittyviä omista varoista tehtyjä vähennyksiä.
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa seuraavat vastuut luokitellaan järjestämättömiksi:
vastuu, jossa katsotaan olevan kyse 178 artiklan mukaisesta maksukyvyttömyydestä;
vastuu, jonka arvon katsotaan alentuneen sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;
vastuu, joka on koeajalla 7 kohdan mukaisesti, kun sille on myönnetty täydentäviä joustotoimenpiteitä tai kun vastuu on ollut erääntyneenä yli 30 päivää;
sellaisen sitoumuksen muodossa oleva vastuu, jonka nostamisen tai muulla tavalla käyttämisen yhteydessä saamisia ei todennäköisesti makseta kokonaisuudessaan takaisin ilman vakuuksien realisointia;
rahoitusvakuuden muodossa oleva vastuu, jossa vakuuden saanut osapuoli todennäköisesti vaatii sen perusteella maksuja, mukaan lukien tapaukset, joissa vakuudella katettu vastuu täyttää kriteerit, joiden perusteella se katsotaan järjestämättömäksi.
Jos a alakohtaa sovellettaessa laitoksella on velalliselta olevia taseeseen kirjattuja vastuita, jotka ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää ja jotka muodostavat yli 20 prosenttia kaikista kyseiseltä velalliselta olevista taseeseen kirjatuista vastuista, kaikki kyseiseltä velalliselta olevat taseeseen kirjatut ja taseen ulkopuoliset vastuut katsotaan järjestämättömiksi.
Vastuita, joihin ei ole sovellettu joustotoimenpidettä, ei enää saa luokitella järjestämättömiksi 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa sovellettaessa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
vastuu täyttää kriteerit, joiden nojalla laitos lopettaa vastuun luokittelun arvoltaan alentuneeksi sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti ja vastuun luokittelun maksukyvyttömyystilassa olevaksi 178 artiklan mukaisesti;
velallisen tilanne on parantunut siinä määrin, että laitos pitää todennäköisenä, että takaisinmaksu tapahtuu kokonaisuudessaan ja ajallaan;
velallisella ei ole maksuja, jotka olisivat olleet erääntyneinä yli 90 päivää.
Järjestämättömiä vastuita, joihin sovelletaan joustotoimenpiteitä, ei enää saa luokitella järjestämättömiksi 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa sovellettaessa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
vastuut eivät enää ole tilanteessa, joka johtaisi niiden luokitteluun järjestämättömiksi 3 kohdan mukaisesti;
vähintään yksi vuosi on kulunut joustotoimenpiteiden myöntämisajankohdasta tai ajankohdasta, jona vastuut luokiteltiin järjestämättömiksi, sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi;
joustotoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen ei ole erääntyneitä määriä, ja laitos katsoo velallisen taloudellisesta tilanteesta tehdyn analyysin perusteella, että takaisinmaksu todennäköisesti tapahtuu kokonaisuudessaan ja ajallaan.
Kokonaisuudessaan ja ajallaan tapahtuvaa takaisinmaksua saa pitää todennäköisenä, jos velallinen on suorittanut säännöllisesti ja oikea-aikaisesti maksuja, joiden määrä on yhtä suuri kuin jompikumpi seuraavista:
määrä, joka oli erääntynyt ennen kuin joustotoimenpide myönnettiin, jos määriä oli erääntyneinä;
määrä, joka on kirjattu pois taseesta myönnettyjen joustotoimenpiteiden yhteydessä, jos määriä ei ollut erääntyneinä.
Kun järjestämätöntä vastuuta ei enää luokitella järjestämättömäksi 6 kohdan mukaisesti, se on koeajalla, kunnes kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
vähintään kaksi vuotta on kulunut päivästä, jona vastuu, johon sovellettiin joustotoimenpiteitä, luokiteltiin uudelleen järjestetyksi;
säännöllisiä ja oikea-aikaisia maksuja on suoritettu ajanjaksolla, joka kattaa vähintään puolet siitä ajasta, joka on määritetty vastuun koeajaksi, ja tämän myötä on maksettu huomattava kokonaismäärä pääomasta tai korosta;
yksikään velallisesta laitokselle aiheutuva vastuu ei ole ollut erääntyneenä yli 30:tä päivää.
47 b artikla
Joustotoimenpiteet
’Joustotoimenpiteellä’ tarkoitetaan laitoksen velalliselle myöntämää helpotusta, kun tällä on tai todennäköisesti on vaikeuksia suoriutua taloudellisista sitoumuksistaan. Helpotus voi aiheuttaa luotonantajalle tappion, ja se tarkoittaa jompaakumpaa seuraavista toimista:
velkasitoumuksen ehtojen muuttaminen, kun tällaista muutosta ei olisi myönnetty, jos velallisella ei olisi ollut vaikeuksia suoriutua taloudellisista sitoumuksistaan;
koko velkasitoumuksen tai sen osan jälleenrahoitus, kun tällaista jälleenrahoitusta ei olisi myönnetty, jos velallisella ei olisi ollut vaikeuksia suoriutua taloudellisista sitoumuksistaan.
Ainakin seuraavia tilanteita pidetään joustotoimenpiteinä:
uudet sopimusehdot ovat velalliselle edullisempia kuin edellisen sopimuksen ehdot, jos velallisella on tai todennäköisesti on vaikeuksia täyttää taloudellisia sitoumuksiaan;
uudet sopimusehdot ovat velalliselle edullisempia kuin sopimusehdot, jotka sama laitos tarjoaa velallisille, joilla on kyseisenä ajankohtana vastaava riskiprofiili, jos velallisella on tai todennäköisesti on vaikeuksia suoriutua taloudellisista sitoumuksistaan;
vastuu, johon sovellettiin alkuperäisiä sopimusehtoja, oli luokiteltu järjestämättömäksi ennen sopimusehtojen muuttamista, tai se olisi luokiteltu järjestämättömäksi, jos sopimusehtoja ei olisi muutettu;
toimenpide johtaa velkasitoumuksen peruuttamiseen kokonaan tai osittain;
laitos hyväksyy sellaisten lausekkeiden käytön, joilla velallinen voi muuttaa sopimusehtoja, ja vastuu oli luokiteltu järjestämättömäksi ennen kyseisten lausekkeiden käyttöä, tai se olisi luokiteltu järjestämättömäksi, jos kyseisiä lausekkeita ei olisi käytetty;
velallinen on samaan tai lähes samaan aikaan kun laina myönnettiin suorittanut pääoma- tai korkomaksuja, jotka liittyvät saman laitoksen kanssa tehtyyn toiseen velkasitoumukseen, joka oli luokiteltu järjestämättömäksi vastuuksi tai joka olisi luokiteltu järjestämättömäksi vastuuksi, jos kyseisiä maksuja ei olisi suoritettu;
sopimusehtojen muutokseen liittyy takaisinmaksuja, jotka toteutetaan ottamalla vakuus haltuun, jos muutoksessa on kyse helpotuksesta.
Seuraavat seikat osoittavat, että joustotoimenpiteitä on saatettu hyväksyä:
alkuperäinen sopimus on ollut erääntyneenä yli 30 päivää vähintään kerran sen muuttamista edeltäneiden kolmen kuukauden aikana, tai se olisi ollut erääntyneenä yli 30 päivää, jos sitä ei olisi muutettu;
velallinen on samaan tai lähes samaan aikaan kun luottosopimus tehtiin suorittanut pääoma- tai korkomaksuja, jotka liittyvät saman laitoksen kanssa tehtyyn toiseen velkasitoumukseen, joka oli ollut erääntyneenä 30 päivää vähintään kerran uuden lainan myöntämistä edeltäneiden kolmen kuukauden aikana;
laitos hyväksyy sellaisten lausekkeiden käytön, joilla velallinen voi muuttaa sopimusehtoja, ja vastuu on ollut erääntyneenä 30 päivää, tai se olisi ollut erääntyneenä 30 päivää, jos kyseisiä lausekkeita ei olisi käytetty.
47 c artikla
Järjestämättömien vastuiden kattamiseksi tehtävät vähennykset
Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa laitosten on määritettävä erikseen kunkin järjestämättömän vastuun kattamisvaatimuksesta puuttuva määrä, joka vähennetään ydinpääoman (CET1) eristä vähentämällä tämän kohdan b alakohdassa vahvistettu määrä tämän kohdan a alakohdassa vahvistetusta määrästä, kun a alakohdassa tarkoitettu määrä on suurempi kuin b alakohdassa tarkoitettu määrä:
seuraavien summa:
kunkin järjestämättömän vastuun mahdollinen vakuudeton osa kerrottuna 2 kohdassa tarkoitetulla sovellettavalla kertoimella;
kunkin järjestämättömän vastuun mahdollinen vakuudellinen osa kerrottuna 3 kohdassa tarkoitetulla sovellettavalla kertoimella;
seuraavien erien summa, jos ne liittyvät samaan järjestämättömään vastuuseen:
erityiset luottoriskioikaisut;
34 ja 105 artiklan mukaiset muut arvonoikaisut;
muut omista varoista tehdyt vähennykset;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-menetelmä), järjestämättömiin vastuisiin liittyvien 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vähennettyjen määrien absoluuttinen arvo, kun kullekin järjestämättömälle vastuulle määritetään absoluuttinen arvo kertomalla 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vähennetyt määrät kyseisen vastuun odotetun tappion osuudella tapauksen mukaan maksukykyisten tai maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden odotettujen tappioiden kokonaismäärästä.
jos järjestämätön vastuu ostetaan hinnalla, joka on alempi kuin velallisen velan määrä, ostohinnan ja velallisen velan määrän välinen ero;
poistot, jotka laitos on suorittanut sen jälkeen kun vastuu oli luokiteltu järjestämättömäksi.
Järjestämättömän vastuun vakuudellinen osa on se osa vastuusta, jonka katsotaan kolmannen osan II osaston mukaisten omia varoja koskevien vaatimusten laskentaa varten olevan katettu vastikkeellisella luottosuojalla tai takauksen luonteisella luottosuojalla taikka täysin ja kaikilta osin kiinnitysluotolla.
Järjestämättömän vastuun vakuudeton osa on vastuun 47 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvon ja vastuun vakuudellisen osan arvon mahdollinen erotus.
Sovellettaessa 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa käytetään seuraavia kertoimia:
järjestämättömän vastuun vakuudettomaan osaan sovelletaan kerrointa 0,35 kolmantena vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun vakuudettomaan osaan sovelletaan kerrointa 1 ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut neljä vuotta.
Sovellettaessa 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa käytetään seuraavia kertoimia:
järjestämättömän vastuun vakuudelliseen osaan sovelletaan kerrointa 0,25 neljäntenä vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun vakuudelliseen osaan sovelletaan kerrointa 0,35 viidentenä vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun vakuudelliseen osaan sovelletaan kerrointa 0,55 kuudentena vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti kiinteistö tai joka on asuntolaina, jonka takaajana on 201 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja, sovelletaan kerrointa 0,70 seitsemäntenä vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti vastikkeellinen tai takauksen luonteinen luottosuoja, sovelletaan kerrointa 0,80 seitsemäntenä vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti kiinteistö tai joka on asuntolaina, jonka takaajana on 201 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja, sovelletaan kerrointa 0,80 kahdeksantena vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti vastikkeellinen tai takauksen luonteinen luottosuoja, sovelletaan kerrointa 1 ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut kahdeksan vuotta;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti kiinteistö tai joka on asuntolaina, jonka takaajana on 201 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja, sovelletaan kerrointa 0,85 yhdeksäntenä vuonna vastuun luokittelusta järjestämättömäksi, kyseisen vuoden ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään;
järjestämättömän vastuun osaan, jonka vakuutena on kolmannen osan II osaston mukaisesti kiinteistö tai joka on asuntolaina, jonka takaajana on 201 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja, sovelletaan kerrointa 1 ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut kymmenen vuotta.
Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavia kertoimia sovelletaan siihen järjestämättömän vastuun osaan, jonka takaajana tai vakuuttajana on virallinen vientiluottolaitos taikka jonka takaajana tai vastatakauksen antajana on 201 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettu hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja ja jonka vakuudettomiin vastuisiin sovellettaisiin kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti 0 prosentin riskipainoa:
järjestämättömän vastuun vakuudelliseen osaan sovelletaan kerrointa 0, kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut vähintään yksi vuosi ja enintään seitsemän vuotta; ja
järjestämättömän vastuun vakuudelliseen osaan sovelletaan kerrointa 1 ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut seitsemän vuotta.
Kyseiset ohjeet on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jos vastuulle on myönnetty joustotoimenpide kun vastuun luokittelusta järjestämättömäksi on kulunut vähintään kaksi vuotta ja enintään kuusi vuotta, joustotoimenpiteen myöntämishetkellä 3 kohdan mukaisesti sovellettavaa kerrointa sovelletaan yhden lisävuoden ajan.
Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan ensimmäiseen joustotoimenpiteeseen, joka on myönnetty sen jälkeen, kun vastuu on luokiteltu järjestämättömäksi.
2
48 artikla
Kynnysarvoihin perustuvat poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vähennyksistä
Tehdessään 36 artiklan 1 kohdan c ja i alakohdassa edellytettyjä vähennyksiä laitoksia ei vaadita vähentämään tämän kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen erien määriä, jotka ovat yhteensä enintään 2 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä:
tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–h alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia.
kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet, jotka ◄ laitoksella on finanssialan yhteisön ydinpääoma (CET1) instrumenteista ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–h alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta laskennallisia verosaamisia, jotka riippuvat tulevista veronalaisista voitoista ja syntyvät väliaikaisten erojen seurauksena.
Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa enimmäismäärä on yhtä suuri kuin tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä kerrottuna tämän kohdan b alakohdassa olevalla prosentilla:
ydinpääoman (CET1) erien jäljelle jäävä määrä kaikkien 32–36 artiklassa tarkoitettujen oikaisujen ja vähennysten soveltamisen jälkeen ja soveltamatta tässä artiklassa määritettyjä kynnysarvoja koskevia poikkeuksia;
17,65 prosenttia.
Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi laitoksen on määritettävä se laskennallisten verosaamisten osuus ydinpääoman (CET1) erien kokonaismäärästä, jota ei edellytetä vähennettävän, jakamalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
niiden tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten määrä, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä;
seuraavien summa:
a alakohdassa tarkoitettu määrä;
niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, joissa laitoksella on merkittävä sijoitus ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä.
Se merkittävien sijoitusten osuus erien kokonaismäärästä, jota ei edellytetä vähennettävän, on 1 miinus ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu osuus.
49 artikla
Vähennyksiä koskevat vaatimukset konsolidointia, lisävalvontaa tai laitosten suojajärjestelmää sovellettaessa
Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoidulla tasolla, jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat laitoksia soveltamaan tai antavat luvan soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 32, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan olla vähentämättä omistusosuuksia sellaisen finanssialan yhteisön omien varojen instrumenteista, jossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, ►C2 emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai laitoksella on merkittävä sijoitus, edellyttäen että tämän kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät: ◄
finanssialan yhteisö on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;
vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö kuuluu direktiivin 2002/87/EY mukaisen saman lisävalvonnan alaisuuteen kuin emoyritys, emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
laitos on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteisen luvan;
toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen c alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä ja sen jälkeen jatkuvasti vakuuttuneet menetelmän 1, 2 tai 3 mukaisesti konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan riittävästä tasosta;
omistusosuudet yhteisössä kuuluvat yhdelle seuraavista:
emoyrityksenä toimiva luottolaitos;
emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö;
emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
laitos;
jonkin i–iv alakohdassa mainitun yhteisön tytäryritys, joka sisältyy konsolidoinnin soveltamisalaan ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla.
Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän soveltaminen ei saa aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osaan siitä muodostamalla tai luomalla esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.
Tätä kohtaa ei sovelleta laskettaessa 92 a ja 92 b artiklassa vahvistettuja omien varojen vaatimuksia, jotka lasketaan 72 e artiklan 4 kohdassa säädetyn vähennyskehyksen mukaisesti.
Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla ja alakonsolidointiryhmän tasolla toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan olla vähentämättä omistusosuuksia omien varojen instrumenteista seuraavissa tapauksissa:
laitoksella on omistusosuus toisessa laitoksessa ja i–v alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät;
laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään;
toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun luvan;
113 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
laitosten suojajärjestelmä laatii 113 artiklan 7 kohdan e alakohdassa tarkoitetun konsolidoidun taseen tai, jos sen ei tarvitse laatia konsolidoitua tilinpäätöstä, laajennetun yhteenlasketun laskelman, jonka toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ja joka vastaa direktiiviä 86/635/ETY, joka sisältää tiettyjä mukautuksia direktiiviin 83/349/ETY tai asetukseen (EY) N:o 1606/2002, jolla säännellään luottolaitosryhmien konsolidoituja tilinpäätöksiä. Ulkopuolisen tilintarkastajan on tarkastettava tämän laajennetun yhteenlasketun laskelman vastaavuus ja erityisesti se, että omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö ja omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä on estetty laskelmassa. ►M8 Konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille 430 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa teknisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetuin määräajoin; ◄
laitosten suojajärjestelmien piiriin kuuluvat laitokset täyttävät yhdessä konsolidoidulla tasolla tai laajennetulla yhteenlasketulla tasolla 92 artiklan mukaiset vaatimukset, ja ilmoittavat vaatimusten täyttämisestä 430 artiklan mukaisesti. ◄ Laitosten suojajärjestelmässä ei vaadita sellaisille osuuskunnan jäsenille tai oikeushenkilöille kuuluvan osuuden vähentämistä, jotka eivät ole laitosten suojajärjestelmän jäseniä, edellyttäen, että omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö ja omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten ja vähemmistöosakkaan, jos se on laitos, välillä on estetty.
alueellisella luottolaitoksella on omistusosuus keskusluottolaitoksessaan tai muussa alueellisessa luottolaitoksessa, ja a alakohdan i–v alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
4
50 artikla
Ydinpääoma (CET1)
Laitoksen ydinpääoma (CET1) koostuu ydinpääoman (CET1) eristä sen jälkeen, kun on sovellettu 32–35 artiklassa edellytettyjä oikaisuja, 36 artiklan mukaisia vähennyksiä sekä 48, 49 ja 79 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ja vaihtoehtoja.
3
LUKU
Ensisijainen lisäpääoma (AT1)
1
51 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät koostuvat seuraavista:
pääomainstrumentit, jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
edellä a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot.
Edellä olevaan a alakohtaan sisältyviä instrumentteja ei katsota ydinpääoman (CET1) tai toissijaisen pääoman (T2) eriksi.
52 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit
Pääomainstrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia, ja ne on maksettu kokonaan;
mikään seuraavista ei omista instrumentteja:
laitos tai sen tytäryritykset;
yritys, johon laitoksella on omistusyhteys, kun laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;
instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden yhteydessä toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien jälkeen;
mikään seuraavista tahoista ei ole antanut instrumenteille vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateiden etuoikeusasemaa:
laitos tai sen tytäryritykset;
laitoksen emoyritys tai sen tytäryritykset;
emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;
instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.
instrumentit ovat eräpäivättömiä, eikä niitä koskevissa säännöksissä ole kannustimia siihen, että laitos lunastaisi ne takaisin;
jos instrumentteihin sisältyy tapauksen mukaan yksi tai useampi etuaikaisen lunastuksen optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa;
instrumenttien osto-optio voidaan toteuttaa tai instrumentit voidaan lunastaa tai ostaa takaisin vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä muulloin kuin 78 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi instrumenttien osto-option, lunastuksen tai takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;
laitos ei ilmaise nimenomaisesti tai epäsuorasti, että toimivaltainen viranomainen suostuisi instrumenttien osto-option toteuttamista tai instrumenttien lunastusta tai takaisinostoa koskevaan pyyntöön;
instrumentteihin liittyvä voitonjako täyttää seuraavat edellytykset:
se maksetaan jakokelpoisista eristä;
instrumentteihin liittyvän voitonjaon määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksenä toimivan yrityksen luottoluokituksen perusteella;
instrumentteja koskevissa säännöksissä annetaan laitokselle täysi harkintavalta peruuttaa instrumentteihin liittyvä voitonjako milloin tahansa rajoittamattomaksi ajaksi kumuloitumattomalta perustalta, ja laitos saa käyttää näitä peruutettuja maksuja rajoituksetta velvoitteidensa täyttämiseen niiden erääntyessä;
voitonjaon peruuttamista ei pidetä laitoksen maksukyvyttömyytenä;
laitokselle ei aseteta rajoituksia voitonjaon peruuttamisen vuoksi;
instrumentit eivät vaikuta sen määrittämiseen, että laitoksen velat ovat suurempia kuin sen varat, kun tällaisella määrityksellä testataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksukyvyttömyyttä;
instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että laukaisevan tapahtuman toteutuessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai väliaikaisesti tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;
jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;
instrumentit eivät ole sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.
Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän huolimatta siitä, että instrumentit sisältyvät 484 artiklan 3 kohdan nojalla ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) edellyttäen, että niiden etuoikeusasema on sama.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentiksi katsotaan ainoastaan pääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:
lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne;
ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvon korotuksen luonne pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta;
menettelyt ja ajoitus, joita noudatetaan, kun
vahvistetaan, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut;
ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvoa korotetaan pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta;
instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;
erillisyhtiöiden käyttö omien varojen instrumenttien välilliseen liikkeeseenlaskuun.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
53 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin liittyvän voitonjaon peruuttamista koskevat rajoitukset sekä ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen
Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan l alakohdan v alakohtaa ja o alakohtaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja koskeviin säännöksiin ei saa sisällyttää
vaatimusta, jonka mukaan instrumentteihin liittyvä voitonjako on suoritettava, jos voitonjako suoritetaan laitoksen liikkeeseen laskemasta instrumentista, jonka etuoikeusasema on sama tai huonompi kuin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti, mukaan luettuna ydinpääoman (CET1) instrumentti;
vaatimusta, jonka mukaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin liittyvän voitonjaon maksaminen on peruttava, jos kyseisiin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin liittyvää voitonjakoa ei suoriteta;
velvollisuutta korvata koron- tai osingonmaksu muussa muodossa olevalla maksulla. Laitokselle ei saa asettaa tällaista velvollisuutta muullakaan tavoin.
54 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien kirjanpitoarvon alentaminen tai niiden muuntaminen
Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan n alakohtaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin sovelletaan seuraavia säännöksiä:
laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu laitoksen ydinpääoman (CET1) osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:
5,125 prosenttia;
5,125:tä prosenttia suurempi prosenttimäärä, jonka laitos on vahvistanut ja täsmentänyt instrumenttia koskevissa säännöksissä;
laitokset voivat a alakohdassa tarkoitetun lisäksi määrittää instrumenttia koskevissa säännöksissä yhden tai useamman laukaisevan tapahtuman;
kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi laukaisevan tapahtuman toteutuessa, kyseissä säännöksissä on määritettävä jompikumpi seuraavista:
muuntokerroin ja sallitun muunnettavan määrän yläraja;
ylä- ja alaraja instrumenttien muuntamiselle ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan laukaisevan tapahtuman toteutuessa, arvon alentamisessa on pienennettävä kaikkia seuraavia:
instrumentin haltijan vaadetta laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;
määrää, joka on maksettava, jos instrumentin osto-optio toteutetaan tai instrumentti lunastetaan;
instrumenttiin liittyvää voitonjakoa;
jos kolmanteen maahan sijoittautunut tytäryritys on laskenut liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, a alakohdassa tarkoitettu 5,125 prosentin tai sitä suurempi laukaiseva tapahtuma lasketaan instrumentteja koskevien kyseisen kolmannen maan kansallisten lakien tai sopimusmääräysten mukaisesti edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on EPV:tä kuultuaan todennut, että kyseiset määräykset vastaavat vähintään tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia.
Niiden ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien kokonaismäärä, joiden kirjanpitoarvoa on alennettava tai jotka on muunnettava laukaisevan tapahtuman toteutuessa, ei saa olla alempi kuin alin seuraavista:
määrä, joka vaaditaan laitoksen ydinpääoman (CET1) osuuden palauttamiseksi kokonaisuudessaan 5,125 prosenttiin;
instrumentin koko pääoman määrä.
Laukaisevan tapahtuman toteutuessa laitosten on:
ilmoitettava asiasta välittömästi toimivaltaisille viranomaisille;
ilmoitettava asiasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien haltijoille;
alennettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa tai muunnettava instrumentit ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi tässä artiklassa säädetyn vaatimuksen mukaisesti.
55 artikla
Sen seuraukset, että ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja koskevat edellytykset eivät enää täyty
Jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:
instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti;
instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erä.
2
56 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä tehtävät vähennykset
Laitosten on vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, mukaan luettuina omat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;
suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään laitoksen omia varoja;
60 artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, ►C2 kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä; ◄
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, ◄ lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää;
niiden erien, jotka on 66 artiklan mukaan vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) eristä, määrä, joka ylittää laitoksen toissijaisen pääoman (T2) erät;
laskentahetkellä odotettavissa olevat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien määrää siinä määrin kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.
57 artikla
Omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Sovellettaessa 56 artiklan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:
laitokset voivat laskea omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteistaan olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin;
laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat joko kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella.
58 artikla
Finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen
Laitosten on tehtävä 56 artiklan b, c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:
omistusosuudet ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;
luokkaan 1 sijoitettavia omia lisävaroja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista.
59 artikla
Finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Laitosten on tehtävä 56 artiklan c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:
ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
sekä lyhyt positio että pitkä positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.
60 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta finanssialan yhteisössä
Sovellettaessa 56 artiklan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:
kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia;
44 ja 45 artikla;
laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.
Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on jaettava kaikkiin hallussa oleviin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin. Laitosten on määritettävä kustakin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:
1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;
kunkin hallussa olevan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.
Laitosten on määritettävä kustakin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentista 4 kohdan mukaan riskipainotettava määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;
3 kohdan b alakohdan mukaisesta laskutoimituksesta saatava osuus.
3
61 artikla
Ensisijainen lisäpääoma (AT1)
Laitoksen ensisijainen lisäpääoma (AT1) koostuu ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä 56 artiklassa tarkoitettujen erien vähentämisen ja 79 artiklan soveltamisen jälkeen.
4
LUKU
Toissijainen pääoma (T2)
1
62 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) erät
Toissijaisen pääoman (T2) erät koostuvat seuraavista:
pääomainstrumentit, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, 64 artiklassa määritetyssä laajuudessa;
a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, yleiset luottoriskioikaisut, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 1,25 prosenttia kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti, 158 ja 159 artiklan mukaisesti lasketut positiiviset määrät, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 0,6 prosenttia kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä.
Edellä a alakohtaan sisältyviä eriä ei hyväksytä ydinpääoman (CET1) eikä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriksi.
63 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) instrumentit
Pääomainstrumentit katsotaan toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia, ja ne on maksettu kokonaan;
mikään seuraavista ei omista instrumentteja:
laitos tai sen tytäryritykset;
yritys, johon laitoksella on omistusyhteys, kun laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;
tapauksen mukaan instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan kaikkia hyväksyttävien velkojen instrumenteista johtuvia vaateita huonommassa asemassa;
mikään seuraavista ei ole antanut instrumenteille sellaista vakuutta tai takausta, joka parantaisi vaateen etuoikeusasemaa:
laitos tai sen tytäryritykset;
laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys;
emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;
rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset;
yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;
instrumentteihin ei kohdistu järjestelyjä, jotka parantaisivat instrumentteihin perustuvan vaateen etuoikeusasemaa;
instrumenttien alkuperäinen maturiteetti on vähintään viisi vuotta;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos tapauksen mukaan lunastaisi tai maksaisi takaisin niiden pääomamäärän ennen niiden erääntymistä;
jos instrumentteihin sisältyy yksi tai useampi ennenaikaisen takaisinmaksun optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa;
instrumenttien osto-optio, lunastus, takaisinmaksu tai varhainen takaisinosto voidaan toteuttaa vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä muulloin kuin 78 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi instrumenttien osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai varhaisen takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;
instrumentteja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;
instrumentteihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksen luottoluokituksen perusteella;
kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;
kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;
instrumentit eivät ole sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.
Sovellettaessa ensimmäisen kohdan a alakohtaa toissijaisen pääoman (T2) instrumentiksi katsotaan ainoastaan ydinpääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.
64 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien lyhennys
Se, missä määrin toissijaisen pääoman (T2) instrumentit katsotaan toissijaisen pääoman (T2) eriksi instrumenttien maturiteetin viimeisten viiden vuoden aikana, lasketaan kertomalla a alakohdan laskutoimituksesta saatu tulos b alakohdassa tarkoitetulla määrällä seuraavasti:
instrumenttien kirjanpitoarvo niiden sopimuksenmukaisen maturiteetin viimeisen viisivuotiskauden ensimmäisenä päivänä jaettuna kyseisen kauden päivien lukumäärällä;
instrumenttien sopimuksenmukaisesta maturiteetista jäljellä olevien päivien lukumäärä.
65 artikla
Sen seuraukset, että toissijaisen pääoman (T2) instrumentteja koskevat edellytykset eivät enää täyty
Jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty toissijaisen pääoman (T2) instrumentin osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:
instrumentti lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) instrumentti;
instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) erä.
2
66 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset
Toissijaisen pääoman (T2) eristä on vähennettävä seuraavat:
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, mukaan luettuina omat toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;
suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään lisäämään keinotekoisesti laitoksen omia varoja;
70 artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää;
niiden erien, jotka on 72 e artiklan mukaan vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä, määrä, joka ylittää laitoksen hyväksyttävät velkojen erät.
67 artikla
Omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Sovellettaessa 66 artiklan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:
laitokset voivat laskea omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin;
laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa toissijaisen pääoman (T2) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa toissijaisen pääoman instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun kyseisiin lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella.
68 artikla
Finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen
Laitosten on tehtävä 66 artiklan b, c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavien säännösten mukaisesti:
omistusosuudet toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;
omistusosuuksia luokkaan 2 sijoitettavista omista varoista ja luokkaan 3 sijoitettavista omista varoista on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina toissijaisen pääoman (T2) instrumenteissa.
69 artikla
Finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Laitosten on tehtävä 66 artiklan c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:
ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä katsomalla läpi allaolevaan vastuuseen, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.
70 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta asianomaisessa yhteisössä
Sovellettaessa 66 artiklan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:
kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;
44 ja 45 artikla;
niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ensisijaisen oman ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.
Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kuhunkin toissijaisen pääoman (T2) instrumenttiin. Laitosten on määritettävä kustakin toissijaisen pääoman (T2) instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:
1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien kokonaismäärä;
kunkin hallussa olevan toissijaisen pääoman (T2) instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.
Laitosten on määritettävä kustakin toissijaisen pääoman (T2) instrumentista 4 kohdan mukaan riskipainotettava määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;
3 kohdan b alakohdan mukaisesta laskutoimituksesta saatava osuus.
3
71 artikla
Toissijainen pääoma (T2)
Laitoksen toissijainen pääoma (T2) koostuu toissijaisen pääoman (T2) eristä 66 artiklassa tarkoitettujen vähennysten ja 79 artiklan soveltamisen jälkeen.
5
LUKU
Omat varat
72 artikla
Omat varat
Laitoksen omat varat koostuvat sen ensisijaisen pääoman (T1) ja toissijaisen pääoman (T2) summasta.
5 a LUKU
Hyväksyttävät velat
72 a artikla
Hyväksyttävien velkojen erät
Hyväksyttävien velkojen erät koostuvat seuraavista, jolleivat ne kuulu johonkin tämän artiklan 2 kohdassa säädettyyn poissuljettujen velkojen luokkaan, ja 72 c artiklassa täsmennetyssä laajuudessa:
hyväksyttävien velkojen instrumentit, jos 72 b artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä kyseisiä instrumentteja katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eikä toissijaisen pääoman (T2) eriksi;
toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi, eikä niitä katsota 64 artiklan mukaisesti toissijaisen pääoman (T2) eriksi.
Seuraavia velkoja ei sisällytetä hyväksyttävien velkojen eriin:
suojatut talletukset;
avistatalletukset ja lyhytaikaiset talletukset, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle yhden vuoden;
se luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisten talletusten osa, joka ylittää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU ( 16 ) 6 artiklassa tarkoitetun suojatason;
talletukset, jotka olisivat luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisia talletuksia, jollei niitä olisi tehty unioniin sijoittautuneiden laitosten unionin ulkopuolella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta;
vakuudelliset velat, mukaan luettuina katetut joukkolainat ja suojaustarkoituksiin käytettyjen rahoitusvälineiden muodossa olevat velat, jotka muodostavat olennaisen osan katepoolia ja joille on kansallisen lainsäädännön mukaisesti asetettu vakuudet samalla tavoin kuin katetuille joukkolainoille, edellyttäen, että kaikki tiettyyn katettujen joukkolainojen vakuuspooliin liittyvät vakuudelliset varat säilyvät koskemattomina ja pidetään erillään ja riittävästi rahoitettuina, ja sulkien pois vakuudellisen velan tai velan, jonka vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys, sen osan, jota vakuutena käytettyjen varojen, pantin tai kiinnityksen taikka muun vakuuden arvo ei riitä kattamaan;
velat, jotka aiheutuvat asiakkaan varojen tai asiakkaan rahojen hallussapidosta, mukaan luettuina asiakkaan varat tai asiakkaan rahat, joita pidetään hallussa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten puolesta, edellyttäen, että asiakas on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla;
velat, jotka aiheutuvat varainhoitosuhteesta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai jonkin sen tytäryrityksen (varainhoitaja) ja toisen henkilön (edunsaaja) välillä, edellyttäen, että edunsaaja on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyys- tai siviililainsäädännön nojalla;
velat, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajana on laitos, joka ei ole samaan ryhmään kuuluva yhteisö;
velat, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajina ovat
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY ( 17 ) mukaisesti nimetyt järjestelmät tai järjestelmien ylläpitäjät;
direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyn järjestelmän osallistujat, ja jotka aiheutuvat tällaiseen järjestelmään osallistumisesta; tai
asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan mukaisesti tunnustetut kolmansien maiden keskusvastapuolet;
velka, jonka edunsaajana on jokin seuraavista:
työntekijä kertyneen palkan, eläke-etuuden tai muun kiinteän palkkion osalta, lukuun ottamatta palkkion muuttuvaa osaa, jota ei säännellä työehtosopimuksella, ja lukuun ottamatta direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen olennaista riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden palkkion muuttuvaa osaa;
kaupallinen velkoja, kun velka aiheutuu sellaisten tavaroiden tai palvelujen tarjoamisesta laitokselle tai emoyritykselle, jotka ovat sen jokapäiväisen toiminnan kannalta kriittisiä tavaroita ja palveluja, mukaan luettuina tietotekniset palvelut, yleishyödylliset palvelut sekä tilojen vuokraus, huolto ja ylläpito;
vero- ja sosiaaliturvaviranomaiset, edellyttäen, että kyseiset velat ovat etuoikeutettuja sovellettavan lainsäädännön nojalla;
talletussuojajärjestelmät, kun velka aiheutuu direktiivin 2014/49/EU mukaisesti maksettavista rahoitusosuuksista;
johdannaisista aiheutuvat velat;
velat, jotka aiheutuvat kytkettyjä johdannaisia sisältävistä velkojen instrumenteista.
Ensimmäisen alakohdan l alakohtaa sovellettaessa velkojen instrumenttien, joihin sisältyy ennenaikaisen takaisinmaksun optioita, joiden käyttö on liikkeeseenlaskijan tai haltijan harkintavallassa, ja vaihtuvakorkoisten velkojen instrumenttien, joiden korko perustuu yleisesti käytettyyn viitekorkoon, kuten euriboriin tai liboriin, ei saa katsoa olevan kytkettyjä johdannaisia sisältäviä velkojen instrumentteja vain kyseisten ominaisuuksien perusteella.
72 b artikla
Hyväksyttävien velkojen instrumentit
Velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
velat ovat tapauksen mukaan laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia tai nostamia, ja ne on maksettu kokonaan;
mikään seuraavista ei omista velkoja:
laitos tai yhteisö, joka kuuluu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään;
yritys, johon laitoksella on suora tai välillinen omistusyhteys siten, että laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti velkojen omistusoikeuden hankintaa;
velkojen pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan kokonaan 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa. Tämän ensisijaisuusjärjestystä koskevan vaatimuksen katsotaan täyttyvän kaikissa seuraavissa tilanteissa:
velkoja koskevissa sopimusmääräyksissä täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;
sovellettavassa lainsäädännössä täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;
instrumentit laskee liikkeeseen kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jolla ei ole taseessaan sellaisia poissuljettuja tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja velkoja, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin hyväksyttävien velkojen instrumenteilla;
mikään seuraavista ei ole antanut veloille sellaista vakuutta tai takausta tai tehnyt muuta sellaista järjestelyä, joka parantaisi vaateen etuoikeusasemaa:
laitos tai sen tytäryritykset;
laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys;
yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;
instrumentit eivät ole sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä;
velkoja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi niiden pääomamäärän osto-option, lunastuksen tai takaisinoston ennen niiden erääntymistä tai maksaisi ne varhain takaisin 72 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
instrumenttien haltijat eivät voi lunastaa velkoja ennen niiden erääntymistä 72 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
jollei 72 c artiklan 3 ja 4 kohdasta muuta johdu, jos velkoihin sisältyy yksi tai useampi ennenaikaisen takaisinmaksun optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa 72 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
velkojen osto-optio, lunastus, takaisinmaksu tai varhainen takaisinosto voidaan toteuttaa vain, jos 77 ja 78 a artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
velkoja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tapauksen mukaan toteuttaisi velkojen osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai varhaisen takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;
velkoja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;
velkoihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai sen emoyrityksen luottoluokituksen perusteella;
28 päivän kesäkuuta 2021 jälkeen liikkeeseen laskettujen instrumenttien osalta asiaankuuluvissa sopimusasiakirjoissa ja tarvittaessa liikkeeseenlaskua koskevassa esitteessä nimenomaisesti viitataan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien mahdolliseen käyttöön direktiivin 2014/59/EU 48 artiklan mukaisesti.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan ainoastaan velan kokonaan maksettu osa.
Kun jotkin 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut poissuljetut velat ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla etuoikeudeltaan huonompia kuin tavalliset vakuudettomat saatavat muun muassa siksi, että ne ovat sellaisen luotonantajan hallussa, jolla on läheinen sidonnaisuus velalliseen, koska hän on tai on ollut osakkeenomistaja, määräysvalta- tai muussa suhteessa ryhmään, ylimmän hallintoelimen jäsen tai sukua jollekin edellä mainituista henkilöistä, tämän artiklan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa etuoikeuden arvioimiseen ei käytetä tällaisiin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita.
Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen lisäksi sellaiset velat, joiden yhteenlaskettu määrä on enintään 3,5 prosenttia 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuisiin sisältyvän kokonaisriskin määrästä, edellyttäen, että
kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;
veloilla on sama etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa; ja
kyseisten velkojen sisällyttäminen hyväksyttävien velkojen eriin ei aiheuttaisi olennaista riskiä menestyksekkäisiin oikeustoimiin ryhtymisestä tai pätevien korvausvaatimusten esittämisestä, minkä kriisinratkaisuviranomainen arvioi direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 75 artiklassa tarkoitetut periaatteet huomioon ottaen.
Kriisinratkaisuviranomainen voi laitoksen pyynnöstä katsoa velat hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen ohella, jos
laitoksella ei ole lupaa sisällyttää 3 kohdassa tarkoitettuja velkoja hyväksyttävien velkojen eriin;
kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;
veloilla on sama tai parempi etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa;
sellaisten 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poissuljettujen velkojen määrä, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin kyseisillä veloilla maksukyvyttömyyden yhteydessä, on laitoksen taseessa enintään 5 prosenttia laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrästä;
kyseisten velkojen sisällyttäminen hyväksyttävien velkojen eriin ei aiheuttaisi olennaista riskiä menestyksekkäisiin oikeustoimiin ryhtymisestä tai pätevien korvausvaatimusten esittämisestä, minkä kriisinratkaisuviranomainen arvioi direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 75 artiklassa tarkoitetut periaatteet huomioon ottaen.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
hyväksyttävien velkojen instrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;
lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne sovellettaessa tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdan edellytystä ja 72 c artiklan 3 kohtaa.
Näiden teknisten sääntelystandardien luonnosten on oltava täysin yhdenmukaisia 28 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 52 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen kanssa.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
72 c artikla
Hyväksyttävien velkojen instrumenttien lyhennys
Hyväksyttävien velkojen instrumentteja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle yhden vuoden, ei kelpuuteta hyväksyttävien velkojen eriin.
72 d artikla
Sen seuraukset, että hyväksyttävyysedellytykset eivät enää täyty
Jos 72 b artiklassa säädetyt sovellettavat edellytykset eivät enää täyty hyväksyttävien velkojen instrumentin tapauksessa, velat lakkaavat välittömästi olemasta hyväksyttävien velkojen instrumentteja.
Edellä 72 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velat voidaan edelleen lukea hyväksyttävien velkojen instrumentteihin, jos ne katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 72 b artiklan 3 tai 4 kohdan nojalla.
72 e artikla
Hyväksyttävien velkojen eristä tehtävät vähennykset
Laitosten, jotka kuuluvat 92 a artiklan soveltamisalaan, on vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä seuraavat:
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista hyväksyttävien velkojen instrumenteista, mukaan luettuina omat velat, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kykyä kattaa tappioita ja vahvistaa pääomapohjaa;
72 i artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;
laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää.
Tätä jaksoa sovellettaessa laitokset voivat laskea 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän seuraavasti:
jossa:
h |
= |
72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrä; |
i |
= |
liikkeeseen laskevaa laitosta merkitsevä indeksi; |
Hi |
= |
72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien liikkeeseen laskevan laitoksen i omistusosuuksien kokonaismäärä; |
li |
= |
niiden velkojen määrä, jotka liikkeeseen laskeva laitos i sisällyttää hyväksyttävien velkojen eriin 72 b artiklan 3 kohdassa määritetyissä rajoissa tuoreimpien julkistamiensa tietojen mukaan; ja |
Li |
= |
72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liikkeeseen laskevan laitoksen i liikkeeseen laskemien velkojen kokonaismäärä tuoreimpien liikkeeseenlaskijan julkistamien tietojen mukaan. |
Jos EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella tai jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, johon sovelletaan 92 a artiklaa, on suoria, välillisiä tai synteettisiä omistusosuuksia sellaisen tytäryrityksen (sellaisten tytäryritysten) omien varojen instrumenteista tai hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joka ei kuulu (jotka eivät kuulu) samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuin kyseinen emoyritys, emoyrityksen kriisinratkaisuviranomainen voi, otettuaan asianmukaisesti huomioon mahdollisten asianomaisten tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten näkemyksen, sallia, että emoyritys vähentää tällaiset omistusosuudet vähentämällä pienemmän määrän, jonka määrittää kyseisen emoyrityksenä toimivan laitoksen kriisinratkaisuviranomainen. Kyseisen mukautetun määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin määrä (m), joka lasketaan seuraavasti:
i |
= |
tytäryritystä merkitsevä indeksi; |
OPi |
= |
tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan laitoksen hallussa olevien omien varojen instrumenttien määrä; |
LPi |
= |
tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan laitoksen hallussa olevien hyväksyttävien velkojen erien määrä; |
β |
= |
tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan yrityksen hallussa olevien omien varojen instrumenttien ja hyväksyttävien velkojen erien prosentuaalinen osuus; |
Oi |
= |
tytäryrityksen i omien varojen määrä, jossa ei oteta huomioon tämän kohdan mukaisesti laskettua vähennystä; |
Li |
= |
tytäryrityksen i hyväksyttävien velkojen määrä, jossa ei oteta huomioon tämän kohdan mukaisesti laskettua vähennystä; |
ri |
= |
suhdeluku, jota sovelletaan tytäryritykseen i sen kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän tasolla tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan mukaisesti; ja |
aRWAi |
= |
92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti laskettu G-SII-yhteisön i vastuisiin sisältyvän kokonaisriskin määrä, jossa otetaan huomioon 12 a artiklan mukautukset. |
Jos emoyrityksenä toimiva laitos saa ensimmäisen alakohdan mukaisesti vähentää mukautetun määrän, tytäryritys vähentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen omien varojen instrumenteista ja hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän ja tämän mukautetun määrän välisen erotuksen.
72 f artikla
Omista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:
laitokset voivat laskea omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohde-etuuteen liittyvässä vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin;
laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun kyseisiin lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;
sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella.
72 g artikla
Hyväksyttävien velkojen erien vähennyspohja
Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa laitosten on vähennettävä pitkät bruttopositiot, jollei 72 h ja 72 i artiklassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.
72 h artikla
Muiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävistä veloista olevien omistusosuuksien vähentäminen
Laitosten, jotka eivät hyödynnä 72 j artiklassa säädettyä poikkeusta, on tehtävä 72 e artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut vähennykset seuraavasti:
ne voivat laskea hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohde-etuuteen liittyvässä vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla jaottelumenetelmää käyttäen kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin.
72 i artikla
Hyväksyttävien velkojen vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta G-SII-yhteisöissä
Sovellettaessa 72 e artiklan 1 alakohdan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava vähennettävä määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:
kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:
32–35 artikla;
36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;
44 ja 45 artikla;
niiden G-SII-yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ensisijaisen oman ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä ei ole merkittävää sijoitusta.
Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kuhunkin laitoksen hallussa olevaan G-SII-yhteisön hyväksyttävien velkojen instrumenttiin. Laitosten on määritettävä kustakin hyväksyttävien velkojen instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:
1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;
laitoksen hallussa olevan kunkin hyväksyttävien velkojen instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.
72 j artikla
Kaupankäyntivarastoa koskeva poikkeus hyväksyttävien velkojen eristä tehtävistä vähennyksistä
Laitokset voivat päättää olla vähentämättä määrättyä osaa hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevista suorista, välillisistä ja synteettisistä omistusosuuksistaan, jotka ovat yhteenlaskettuina ja pitkien bruttopositioiden perusteella arvostettuina enintään 5 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 32–36 artiklan soveltamisen jälkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
omistusosuudet ovat kaupankäyntivarastossa;
hyväksyttävien velkojen instrumentteja pidetään hallussa enintään 30 pankkipäivää.
72 k artikla
Hyväksyttävät velat
Laitoksen hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen hyväksyttävien velkojen eristä 72 e artiklassa tarkoitettujen vähennysten jälkeen.
72 l artikla
Omat varat ja hyväksyttävät velat
Laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen summasta.
6
LUKU
Omia Varoja Ja Hyväksyttäviä Velkoja Koskevat Yleiset Vaatimukset
73 artikla
Instrumentteihin liittyvä voitonjako
Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu etukäteinen lupa vain, jos ne katsovat, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti laitoksen kykyyn peruuttaa instrumenttiin liittyviä maksuja;
edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti pääomainstrumentin tai velan kykyyn kattaa tappioita;
edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei muutoin alentaisi pääomainstrumentin tai velan laatua.
Ennen 1 kohdassa tarkoitetun etukäteisen luvan myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kriisinratkaisuviranomaista siitä, täyttääkö laitos kyseiset edellytykset.
Edellä 4 kohtaa ei sovelleta, jos laitos on kyseisen yleisen markkinaindeksin referenssiomaisuuserä, paitsi jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
laitos katsoo, että kyseisen yleisen markkinaindeksin muutokset eivät merkittävästi korreloi laitoksen, sen emoyrityksenä toimivan laitoksen, emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön, emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön luottokelpoisuuteen;
toimivaltainen viranomainen ei ole päätynyt a alakohdassa tarkoitetusta eriävään määritykseen.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
74 artikla
Omistusosuus säänneltyjen finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemista pääomainstrumenteista, joita ei katsota lakisääteiseksi pääomaksi
Laitokset eivät saa vähentää mistään omien varojen osatekijöistä säännellyn finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemien pääomainstrumenttien suoria, välillisiä tai synteettisiä omistusosuuksia, joita ei katsota kyseisen yhteisön lakisääteiseksi pääomaksi. Laitosten on tarvittaessa sovellettava tällaisiin omistusosuuksiin riskipainoja kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.
75 artikla
Lyhyiden positioiden vähentämistä ja maturiteettia koskevat vaatimukset
Edellä 45 artiklan a alakohdassa, 59 artiklan a alakohdassa, 69 artiklan a alakohdassa ja 72 h artiklan a alakohdassa tarkoitettujen lyhyiden positioiden maturiteettia koskevien vaatimusten katsotaan täyttyvän hallussa olevien positioiden osalta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksella on sopimukseen perustuva oikeus myydä sovittuna tulevana ajankohtana vastapuolelle, joka tarjoaa suojan suojattavalle pitkälle positiolle;
laitokselle suojan tarjoavalla vastapuolella on sopimukseen perustuva velvoite ostaa laitokselta kyseisenä sovittuna tulevana ajankohtana a alakohdassa tarkoitettu pitkä positio.
76 artikla
Pääomainstrumenteista olevat indeksiomistusosuudet
Laitokset voivat 42 artiklan a alakohtaa, 45 artiklan a alakohtaa, 57 artiklan a alakohtaa, 59 artiklan a alakohtaa, 67 artiklan a alakohtaa, 69 artiklan a alakohtaa ja 72 h artiklan a alakohtaa sovellettaessa vähentää pääomainstrumentissa olevan pitkän position määrää sen indeksin osuudella, joka on muodostettu samasta kohde-etuutena olevasta vastuusta, jota suojataan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
suojattava pitkä positio ja sen suojauksessa käytettävässä indeksissä oleva lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
edellä a alakohdassa tarkoitetut positiot arvostetaan käypään arvoon laitoksen taseessa;
edellä a alakohdassa tarkoitettu lyhyt positio katsotaan laitoksen sisäisten valvontamenettelyjen mukaiseksi todelliseksi suojaksi;
toimivaltaiset viranomaiset arvioivat c alakohdassa tarkoitettujen valvontamenettelyjen riittävyyttä vähintään vuosittain ja ovat vakuuttuneita niiden jatkuvasta asianmukaisuudesta.
Vaihtoehtona sille, että laitos laskee vastuunsa, joka liittyy eriin, jotka mainitaan yhdessä tai useammassa seuraavista alakohdista, laitos voi käyttää toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla varovaista arviota kohde-etuutena olevasta vastuustaan, joka liittyy indekseihin sisältyviin instrumentteihin:
indekseihin sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentit;
indekseihin sisältyvät finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;
indekseihin sisältyvät laitosten hyväksyttävien velkojen instrumentit.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään
milloin 2 kohdassa tarkoitetussa arviossa, jota käytetään vaihtoehtona suojattavan vastuun laskemiselle, on noudatettu riittävää varovaisuutta;
mitä ilmaisulla "toiminnallisesti raskasta" tarkoitetaan 3 kohtaa sovellettaessa.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
77 artikla
Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähentämisen edellytykset
Laitoksen on saatava toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa mihin tahansa seuraavista toimista:
laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman (CET1) instrumenttien vähentäminen, lunastaminen tai takaisinosto sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla;
omien varojen instrumentteihin liittyvien ylikurssirahastojen vähentäminen, voitonjako tai uudelleenluokittelu omien varojen eräksi;
ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.
78 artikla
Valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen
Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa toteuttaa ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien vähentämisiä, takaisinostoja, osto-optioita tai lunastuksia tai niihin liittyvien ylikurssirahastojen vähentämisiä, voitonjakoja tai uudelleenluokitteluja, kun jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
laitos korvaa ennen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut instrumentit tai niihin liittyvät ylikurssirahastot vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;
laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat ylittäisivät tämän asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen jälkeen tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena.
Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset, toimivaltainen viranomainen voi myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa mitä tahansa tämän asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimia, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tiettyä toimivaltaisen viranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Ydinpääoman (CET1) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 3 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 10 prosenttia määrästä, jolla ydinpääoma (CET1) ylittää tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen ydinpääomaa (CET1) koskevien vaatimusten summan marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena. Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 10 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 3 prosenttia liikkeeseen laskettujen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien kokonaismäärästä tapauksen mukaan.
Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava yleinen etukäteinen lupa, jos laitos rikkoo jotakin kyseistä lupaa varten vahvistettua perustetta.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan toteuttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien tai niihin liittyvien ylikurssirahastojen osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja viiden vuoden kuluessa niiden liikkeeseenlaskupäivästä, jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
kyseisten instrumenttien luokitusta koskevissa säännöksissä on tapahtunut muutos, jonka johdosta instrumentit todennäköisesti suljettaisiin omien varojen ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen laadultaan alempiarvoisiksi omiksi varoiksi, ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
toimivaltainen viranomainen katsoo kyseisen muutoksen olevan riittävän varma;
laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että kyseisten instrumenttien sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona ne laskettiin liikkeeseen;
kyseisiin instrumentteihin sovellettavassa verotuskohtelussa on tapahtunut muutos, jonka laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla olevan olennainen ja jota ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona instrumentit laskettiin liikkeeseen;
instrumentit ja niihin liittyvät ylikurssirahastot vapautetaan uusista säännöksistä määräajaksi vakavaraisuusasetuksen 494 b artiklan nojalla;
laitos korvaa ennen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut instrumentit tai niihin liittyvät ylikurssirahastot vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla, ja toimivaltainen viranomainen on sallinut kyseisen toimen todettuaan, että se olisi vakavaraisuuden kannalta hyödyllinen ja perusteltavissa poikkeuksellisilla olosuhteilla;
ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit ostetaan takaisin markkinatakausta varten.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
ilmaisun ”laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä” merkitys;
3 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset perusteet rajoittaa lunastamista;
menettelyvaatimukset, mukaan luettuina rajoitukset ja menettelyt, joita on noudatettava toimivaltaisten viranomaisten myöntäessä etukäteisen luvan 77 artiklan 1 kohdassa mainittuun toimeen, ja tietovaatimukset, jotka laitoksen on täytettävä hakiessaan toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa toteuttaa kyseisessä kohdassa mainittu toimi, mukaan luettuina menettely, jota sovelletaan lunastettaessa osuuskuntien jäsenille liikkeeseen laskettuja osakkeita, ja hakemuksen käsittelyn määräaika;
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
78 a artikla
Lupa vähentää hyväksyttävien velkojen instrumentteja
Kriisinratkaisuviranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
laitos korvaa ennen 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa hyväksyttävien velkojen instrumentit vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen tai hyväksyttävien velkojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;
laitos on osoittanut kriisinratkaisuviranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat ylittäisivät tämän asetuksen 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimen jälkeen tässä asetuksessa, direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/59/EU säädetyt omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vaatimukset marginaalilla, jota kriisinratkaisuviranomainen pitää yhteisymmärryksessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa tarpeellisena;
laitos on osoittanut kriisinratkaisuviranomaisen hyväksymällä tavalla, että hyväksyttävien velkojen korvaaminen osittain tai kokonaan omien varojen instrumenteilla on tarpeen, jotta voidaan täyttää toimiluvan jatkamiselle tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt omia varoja koskevat vaatimukset.
Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla ja hyväksyttävillä veloilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa, direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/59/EU säädetyt vaatimukset, kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää tiettyä kriisinratkaisuviranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista myönnetyistä yleisistä etukäteisistä luvista.
Kriisinratkaisuviranomaisen on peruutettava yleinen etukäteinen lupa, jos laitos rikkoo jotakin kyseistä lupaa varten vahvistettua perustetta.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
toimivaltaisen viranomaisen ja kriisinratkaisuviranomaisen välinen yhteistyömenettely;
1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä koskeva menettely, mukaan lukien määräajat ja tietovaatimukset;
1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun yleisen etukäteisen luvan myöntämistä koskeva menettely, mukaan lukien määräajat ja tietovaatimukset;
ilmaisun ”laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä” merkitys.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa teknisten sääntelystandardien luonnosten on oltava täysin yhdenmukaiset 78 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen kanssa.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
79 artikla
Väliaikainen poikkeus omista varoista ja hyväksyttävistä veloista tehtävistä vähennyksistä
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
79 a artikla
Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumentteja koskevien edellytysten noudattamisen arviointi
Laitosten on otettava huomioon instrumenttien oikeudellisen muodon lisäksi niiden merkitykselliset ominaisuudet arvioidessaan toisessa osassa säädettyjen vaatimusten noudattamista. Instrumentin merkityksellisten ominaisuuksien arvioinnissa on otettava huomioon kaikki instrumentteihin liittyvät järjestelyt, myös ne, joita ei erikseen mainita instrumentteja koskevissa ehdoissa ja edellytyksissä, jotta voidaan todeta, että tällaisten järjestelyjen taloudelliset yhteisvaikutukset ovat asiaa koskevien säännösten tavoitteen mukaisia.
80 artikla
Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laadun jatkuva valvonta
Toimivaltaisten viranomaisten on EPV:n pyynnöstä toimitettava EPV:lle viipymättä kaikki sen merkityksellisiksi katsomat tiedot uusista pääomainstrumenteista tai uudentyyppisistä veloista, jotka on laskettu liikkeeseen, jotta EPV voi valvoa laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laatua.
Ilmoitukseen on sisällyttävä:
yksityiskohtainen selvitys havaittujen puutteiden luonteesta ja laajuudesta;
EPV:n tarpeellisina pitämiä komission toimia koskeva tekninen neuvonta;
niiden EPV:n menetelmien merkittävät muutokset, joita käytetään laitosten vakavaraisuuden stressitestauksessa.
EPV antaa komissiolle teknistä neuvontaa mahdollisista merkittävistä muutoksista, joita se katsoo tarvittavan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määritelmään seuraavien seikkojen vuoksi:
markkinastandardien ja -käytäntöjen asiaankuuluvat muutokset;
asiaankuuluvien oikeudellisten normien ja tilinpäätösstandardien muutokset;
niiden EPV:n menetelmien merkittävät muutokset, joita käytetään laitosten vakavaraisuuden stressitestauksessa.
II
OSASTO
VÄHEMMISTÖOSUUDET JA TYTÄRYRITYSTEN LIIKKEESEENLASKEMAT ENSISIJAISEN LISÄPÄÄOMAN (AT1) JA TOISSIJAISEN PÄÄOMAN (T2) INSTRUMENTIT
81 artikla
Vähemmistöosuudet, jotka voidaan sisällyttää konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)
Vähemmistöosuuksiin kuuluvat yhteenlasketut tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) erät, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
tytäryritys on jokin seuraavista:
laitos;
yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;
kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen vaatimuksia;
tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;
muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat tämän kohdan johdantokappaleessa tarkoitetut ydinpääoman (CET1) erät.
82 artikla
Ehdot täyttävät ensisijainen lisäpääoma (AT1), ensisijainen pääoma (T1) ja toissijainen pääoma (T2) ja ehdot täyttävät omat varat
Ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) ja ehdot täyttäviin omiin varoihin kuuluvat tapauksen mukaan tytäryrityksen vähemmistöosuuksien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät kertyneet voittovarat ja ylikurssirahastot, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
tytäryritys on jokin seuraavista:
laitos;
yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;
kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen vaatimuksia;
tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;
muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat kyseiset instrumentit.
83 artikla
Ehdot täyttävät erillisyhtiön liikkeeseenlaskema ensisijainen lisäpääoma (AT1) ja toissijainen pääoma (T2)
Erillisyhtiön liikkeeseen laskemat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka, tapauksen mukaan, ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) tai ehdot täyttäviin omiin varoihin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
erillisyhtiö, joka laskee instrumentit liikkeeseen, kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;
instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään ehdot täyttävään ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) vain, jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään ehdot täyttävään toissijaiseen pääomaan (T2) vain, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
erillisyhtiön ainoa omaisuuserä on emoyrityksen tai sen tytäryrityksen omissa varoissa oleva sijoitus, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin ja joka muodoltaan täyttää tapauksen mukaan 52 artiklan 1 kohdassa tai 63 artiklassa säädetyt tätä koskevat edellytykset.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että erillisyhtiön muut varat kuin emoyrityksen tai sen tytäryrityksen, joka kuuluu ensimmäisen osan 2 osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin, omissa varoissa oleva sijoitus, ovat tällaisen yhtiön varoiksi minimaaliset ja merkityksettömät, se voi tehdä poikkeuksen ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädetystä edellytyksestä.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
84 artikla
Vähemmistöosuudet, jotka sisällytetään konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)
Laitosten on määritettävä tytäryrityksen sellaisten vähemmistöosuuksien määrä, jotka sisältyvät konsolidoituun ydinpääomaan (CET1), vähentämällä kyseisen yrityksen vähemmistöosuuksista tulos, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella:
tytäryrityksen ydinpääoma (CET1), josta vähennetään pienempi seuraavista:
tytäryrityksen ydinpääoman määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ydinpääomalla (CET1);
tytäryritykseen liittyvä konsolidoidun ydinpääoman (CET1) määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ydinpääomalla (CET1);
tytäryrityksen vähemmistöosuudet, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista kyseisen yrityksen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.
Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen vähemmistöosuutta ei saa sisällyttää konsolidoituun ydinpääomaan (CET1).
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vapautuksen tämän artiklan soveltamisesta emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
sen pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia;
siihen sovelletaan vakavaraisuusvalvontaa konsolidoidusti;
se konsolidoi tytäryrityksenä toimivan laitoksen, jossa sillä on ainoastaan vähemmistöomistus direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa määritellyn määräysvaltaan perustuvan sidoksen nojalla;
vähintään 90 prosenttia konsolidoidusta vaaditusta ydinpääomasta (CET1) on peräisin c alakohdassa mainitusta tytäryrityksenä toimivasta laitoksesta alakonsolidointiryhmän tasolla laskettuna.
Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävästä emoyrityksenä toimivasta ►C1 rahoitusalan holdingyhtiöstä tulee 28 päivän kesäkuuta 2013 jälkeen emoyrityksenä toimiva ◄ rahoitusalan sekaholdingyhtiö, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tälle emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vapautuksen edellyttäen, että se täyttää kyseisessä alakohdassa säädetyt edellytykset.
85 artikla
Ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman (T1) instrumentit, jotka sisältyvät konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1)
Laitosten on määritettävä se tytäryrityksen ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman (T1) määrä, joka sisältyy konsolidoituihin omiin varoihin, vähentämällä tytäryrityksen ehdot täyttävästä ensisijaisesta pääomasta (T1) tulos, joka ◄ saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella.
tytäryrityksen ensisijainen pääoma (T1) josta vähennetään pienempi seuraavista määristä:
tytäryrityksen ensisijaisen pääoman (T1) määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ensisijaisella pääomalla (T1);
tytäryritykseen liittyvä konsolidoidun ensisijaisen pääoman (T1) määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ensisijaisella pääomalla (T1);
tytäryrityksen ehdot täyttävä ensisijainen pääoma (T1), joka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista kyseisen yrityksen ensisijaisen pääoman (T1) instrumenteista, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.
Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen ehdot täyttävää ensisijaista pääomaa (T1) ei saa sisällyttää konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan.
86 artikla
Ehdot täyttävä ensisijainen pääoma (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1)
Laitosten on määritettävä sellaisen tytäryrityksen ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman (T1) määrä, joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), vähentämällä tytäryrityksen ehdot täyttävästä ensisijaisesta pääomasta (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1), kyseisen yrityksen vähemmistöosuudet, jotka sisältyvät konsolidoituun ydinpääomaan (CET1), sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamista.
87 artikla
Ehdot täyttävät omat varat, jotka sisältyvät konsolidoituihin omiin varoihin
Laitosten on määritettävä sellaisten ehdot täyttävien tytäryrityksen omien varojen määrä, joka sisältyy konsolidoituihin omiin varoihin, vähentämällä ehdot täyttävistä tytäryrityksen omista varoista tulos, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella:
tytäryrityksen omat varat, joista vähennetään pienempi seuraavista:
tytäryrityksen omien varojen määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa;
tytäryritykseen liittyvä omien varojen määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa;
ehdot täyttävät yrityksen omat varat, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista tytäryrityksen omien varojen instrumenteista, jotka sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.
Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen ehdot täyttäviä omia varoja ei saa sisällyttää konsolidoituihin omiin varoihin.
88 artikla
Ehdot täyttävät omien varojen instrumentit, jotka sisältyvät konsolidoituun toissijaiseen pääomaan (T2)
Uusien laitosten on määritettävä sellaisten ehdot täyttävien tytäryrityksen omien varojen määrä, joka sisältyy konsolidoituun toissijaiseen pääomaan (T2), vähentämällä ehdot täyttävistä tytäryrityksen omista varoista, jotka sisältyvät konsolidoituihin omiin varoihin, ehdot täyttävä kyseisen yrityksen ensisijainen pääoma (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1), sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamista.
III
OSASTO
RAHOITUSALAN ULKOPUOLISET HUOMATTAVAT OMISTUSOSUUDET
89 artikla
Rahoitusalan ulkopuolisten huomattavien omistusosuuksien riskipainottaminen ja kieltäminen
Alla olevan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan huomattavaan omistusosuuteen, jonka määrä on yli 15 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta ja joka on yrityksessä, joka ei kuulu seuraaviin:
finanssialan yhteisö;
yritys, joka ei ole finanssialan yhteisö ja jonka harjoittamaa toimintaa toimivaltainen viranomainen pitää jonakin seuraavista:
pankkitoiminnan suorana jatkeena
pankkitoiminnan oheistoimintana,
esinevuokraus- ja myyntilaskurahoitustoimintana, sijoitusrahastojen hoitona, tietojenkäsittelypalvelujen hoitona tai muuna vastaavana liiketoimintana.
Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava a tai b alakohdan vaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin laitosten huomattaviin omistusosuuksiin:
laskettaessa pääomavaatimusta kolmannen osan mukaisesti laitosten on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa suurempaan seuraavista:
sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen huomattavien omistusosuuksien määrään, joka on yli 15 prosenttia hyväksyttävästä pääomasta;
sellaisten 2 kohdassa tarkoitettujen huomattavien omistusosuuksien kokonaismäärään, joka on yli 60 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta;
toimivaltaisten viranomaisten on kiellettävä laitoksia pitämästä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja huomattavia omistusosuuksia, joiden määrä ylittää mainituissa kohdissa säädetyt prosenttiosuudet hyväksyttävästä pääomasta.
Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava a tai b alakohdan mukainen valintansa.
EPV antaa 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi ohjeita, joissa määritetään seuraavat käsitteet:
pankkitoiminnan suorana jatkeena oleva toiminta;
toiminnat, joissa on kyse pankkitoiminnan oheispalveluista,
vastaava toiminta.
Ohjeet annetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
90 artikla
Vaihtoehto 1 250 prosentin soveltamiselle
Laitokset voivat sen sijaan, että ne soveltavat 89 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritetyt raja-arvot ylittäviin määriin 1 250 prosentin riskipainoa, vähentää kyseiset määrät ydinpääoman (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.
91 artikla
Poikkeukset
Muita kuin 89 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja yritysten osakkeita ei saa ottaa huomioon laskettaessa mainitussa artiklassa määritettyjä hyväksyttävän pääoman rajoja, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
osakkeet ovat 79 artiklassa tarkoitetussa väliaikaisessa omistuksessa taloudellisen avustusoperaation aikana;
kyseisten osakkeiden hallussapito on merkintäsitoumuksia koskeva positio, jota pidetään enintään viisi työpäivää;
osakkeet ovat laitoksen omissa nimissä toisten lukuun.
KOLMAS OSA
PÄÄOMAVAATIMUKSET
I
OSASTO
YLEISET VAATIMUKSET, ARVOSTAMINEN JA ILMOITTAMINEN
1
LUKU
Vaadittu omien varojen määrä
1
92 artikla
Omien varojen vaatimukset
Jollei 93 ja 94 artiklasta muuta johdu, laitosten on aina täytettävä seuraavat omien varojen vaatimukset:
ydinpääoman (CET1) osuus 4,5 prosenttia;
ensisijaisen pääoman (T1) osuus 6 prosenttia;
kokonaispääomaosuus 8 prosenttia.
Laitosten on laskettava vakavaraisuussuhteensa seuraavasti:
ydinpääoman (CET1) osuudeksi lasketaan laitoksen ydinpääoma (CET1) ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä;
ensisijaisen pääoman (T1) osuudeksi lasketaan laitoksen ensisijainen pääoma (T1) ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä;
kokonaispääoman osuudeksi lasketaan laitoksen omat varat ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä.
Kokonaisriskin määrä on laskettava tämän kohdan a–f alakohdan yhteismääränä sen jälkeen, kun 4 kohdan säännökset on otettu huomioon:
II osaston ja 379 artiklan mukaisesti laskettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä luottoriskille ja laimentumisriskille laitoksen koko liiketoiminnan osalta, lukuun ottamatta laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvään liiketoimintaan sisältyvää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää;
tapauksen mukaan tämän osan IV osaston tai neljännen osan mukaisesti määritetyt laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevat omien varojen vaatimukset seuraavien riskien osalta:
positioriski;
suuret asiakasriskit, jotka ylittävät 395–401 artiklassa määritetyt raja-arvot, siltä osin kuin laitoksella on lupa ylittää kyseiset rajat;
tapauksen mukaan 379 artiklaa lukuun ottamatta IV tai V osaston mukaisesti määritetyt omien varojen vaatimukset seuraavien riskien osalta:
valuuttakurssiriski;
toimitusriski;
hyödykeriski;
VI osaston mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset muiden sellaisten pörssin ulkopuolisten OTC-johdannaissopimusten kuin luottojohdannaissopimusten vastuun arvonoikaisuriskille, joiden katsotaan pienentävän riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää luottoriskille;
III osaston mukaisesti määritetyt omien varojen vaatimukset operatiivisen riskin osalta;
II osaston mukaisesti määritetty riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvään liiketoimintaan sisältyvälle vastapuoliriskille seuraavien liiketoimi- ja sopimustyyppien osalta:
pörssin ulkopuoliset OTC-johdannaissopimukset ja luottojohdannaiset;
liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamiseen tai lainaksi ottamiseen liittyvät sopimukset;
kaupankäyntivarastoon luettaviin arvopapereihin ja hyödykkeisiin perustuvat vakuudelliset limiittiluotonantoliiketoimet (margin lending transactions);
pitkän selvitysajan liiketoimet.
Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kokonaisriskin määrän laskennassa on sovellettava seuraavia säännöksiä:
kyseisen kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettuihin omien varojen vaatimuksiin on sisällytettävä laitoksen koko liiketoiminnasta johtuvat vaatimukset;
laitosten on kerrottava kyseisen kohdan b–e alakohdan mukaiset omien varojen vaatimukset kertoimella 12,5;
92 a artikla
G-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset
Jollei 93 ja 94 artiklasta ja tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai G-SII-laitoksen osia, on aina täytettävä seuraavat omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset:
18 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä;
6,75 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä.
Edellä 1 kohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
kolmen vuoden aikana päivästä, jona laitos tai ryhmä, johon laitos kuuluu, on määritetty G-SII-laitokseksi;
kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisuviranomainen on soveltanut velan arvon alentamista direktiivin 2014/59/EU mukaisesti;
kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on ottanut käyttöön direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen yksityisen sektorin toimenpiteen, jolla pääomainstrumentit ja muut velat on alaskirjattu tai muunnettu ydinpääomaksi (CET1), millä on pyritty vahvistamaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön pääomapohjaa kriisinratkaisuvälineitä käyttämättä.
92 b artikla
G-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus
Hyväksyttävien velkojen instrumentti otetaan huomioon 1 kohdan noudattamiseksi vain, jos se täyttää kaikki seuraavat lisäedellytykset:
direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä velkaan perustuva vaade on huonommassa asemassa kuin sellaisiin velkoihin perustuvat vaateet, jotka eivät täytä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja joita ei voida pitää omina varoina;
siihen sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 59–62 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia.
93 artikla
Perustamispääoman vaatimus toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa
94 artikla
Pientä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskeva poikkeus
Laitokset voivat korvata 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun omien varojen vaatimuksen kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoimintansa osalta kyseisen kohdan a alakohdan mukaisesti lasketulla omien varojen vaatimuksella edellyttäen, että niiden tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta täyttää seuraavat edellytykset:
sen määrä on yleensä alle 5 prosenttia suhteessa kokonaisvaroihin ja alle 15 miljoonaa euroa;
sen määrä on aina enintään 6 prosenttia suhteessa kokonaisvaroihin ja enintään 20 miljoonaa euroa.
Laskettaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusummaa laitosten on noudatettava seuraavaa:
vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet on arvostettava niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niiden kohde-etuutena olevien rahoitusvälineiden nimellis- tai markkina-arvoon;
pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.
2
95 artikla
Niihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat omien varojen vaatimukset, joilla on rajoitettu toimilupa sijoituspalveluiden tarjoamiseen
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten ja 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen yritysten, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, on laskettava kokonaisriskin määrä suurempana seuraavista:
92 artiklan 3 kohdan a–d ja f alakohdassa tarkoitettujen erien yhteismääränä 92 artiklan 4 kohdan soveltamisen jälkeen;
12,5 kerrottuna 97 artiklan mukaisella määrällä.
Edellä 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen yritysten, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, on täytettävä 92 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kokonaisriskin määrän pohjalta.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää, että 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, sovellettavat omien varojen vaatimukset sitovat kyseisiä yrityksiä direktiivin 2006/49/EY ja 2006/48/EY osalta 31 päivänä joulukuuta 2013 voimassa olevien kansallisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti.
96 artikla
Niihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat omien varojen vaatimukset, joilla on direktiivin 2013/36/EU 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoma
Sovellettaessa 92 artiklan 3 kohtaa seuraavanlaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on direktiivin 2013/36/EU 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoma, on käytettävä tämän artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentatapaa:
sijoituspalveluyritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa vain asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi tai suorittamiseksi tai päästäkseen arvopaperien selvitys- ja toimitusjärjestelmään tai virallisesti hyväksyttyyn pörssiin toimiessaan asiamiehenä tai toteuttaessaan asiakkaan toimeksiantoa;
sijoituspalveluyritykset, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
joilla ei ole hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita;
jotka käyvät kauppaa vain omaan lukuunsa;
joilla ei ole ulkopuolisia asiakkaita;
joiden liiketoimien toteuttaminen ja selvitys on selvitysyhteisön vastuulla ja sen takaamaa.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on laskettava kokonaisriskin määrä seuraavien yhteismääränä:
92 artiklan 3 kohdan a–d ja f alakohta 92 artiklan 4 kohdan soveltamisen jälkeen;
97 artiklassa tarkoitettu määrä kerrottuna kertoimella 12,5.
97 artikla
Kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvat omat varat
EPV laatii EAMV:tä kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin seuraavat seikat:
sen vaatimuksen laskenta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään määrä, joka vastaa yhtä neljäsosaa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista;
edellytykset, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa vaatimusta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään määrä, joka vastaa yhtä neljäsosaa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista;
sellaisen sijoituspalveluyrityksen ennakoitujen kiinteiden yleiskustannusten laskenta, joka ei ole harjoittanut liiketoimintaa yhteen vuoteen.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
98 artikla
Sijoituspalveluyritysten omat varat konsolidoinnin perusteella
Siinä tapauksessa, että 95 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset kuuluvat ryhmään, johon ei kuulu luottolaitoksia, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen on sovellettava 92 artiklaa konsolidoidusti seuraavalla tavalla:
käyttäen 95 artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentaa;
omat varat lasketaan emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen tai tilanteen mukaan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella.
Siinä tapauksessa, että 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset kuuluvat ryhmään, johon ei kuulu luottolaitoksia, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen ja rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen on sovellettava 92 artiklaa konsolidoidusti seuraavalla tavalla:
sen on käytettävä 96 artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentaa;
sen on käytettävä omia varoja, jotka lasketaan emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun aseman perusteella tai tilanteen mukaan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön omia varoja ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti.
2
LUKU
Laskenta- ja ilmoittamisvaatimukset
99 artikla
Omien varojen vaatimuksista annettavat ilmoitukset ja rahoitustiedot
Ilmoituksia koskevien vaatimusten on oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään ne ilmoitusten muodot, joita laitosten on käytettävä ja joiden perustella toimivaltaiset viranomaiset voivat laajentaa rahoitustietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
100 artikla
Lisäraportointivaatimukset
Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ainakin yhteismäärinä takaisinostosopimusten, arvopaperilainauksen ja kaikentyyppisten taseen sitoutumisten taso.
EPV:n on sisällytettävä nämä tiedot 99 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun ilmoittamista koskevaan tekniseen täytäntöönpanostandardiin.
101 artikla
Erityiset ilmoittamisvelvoitteet
Laitosten on ilmoitettava puolivuosittain seuraavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille kustakin sellaisesta kansallisesta kiinteistömarkkinasta, jolla niillä on vastuita:
tappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön kiinnityksen alimpaan määrään saakka ja 80 prosenttia markkina-arvosta tai 80 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, ellei toisin päätetä 124 artiklan 2 kohdan nojalla;
kokonaistappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön, enintään siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen asuinkiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
kaikkien niiden jäljellä olevien vastuiden vastuuarvo, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön, siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen asuinkiinteistövakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
tappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön kiinnityksen alimpaan määrään saakka ja 50 prosenttia markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, ellei toisin päätetä 124 artiklan 2 kohdan nojalla;
kokonaistappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön, enintään siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen liikekiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
kaikkien niiden jäljellä olevien vastuiden vastuuarvo, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön, siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen liikekiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
edellä 1 kohdassa tarkoitettuja eriä koskevien tietojen yhtenäiset ilmoittamismuodot, määritelmät, ilmoitusten jaksotus ja määräpäivät sekä tietotekniikkaratkaisut;
edellä 2 kohdassa tarkoitettujen koostettujen tietojen yhtenäiset ilmoittamismuodot, määritelmät, ilmoitusten jaksotus ja määräpäivät sekä tietotekniikkaratkaisut;
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
3
LUKU
Kaupankäyntivarasto
102 artikla
Kaupankäyntivarastoa koskevat vaatimukset
103 artikla
Kaupankäyntivaraston hoito
Hallinnoidessaan kaupankäyntivaraston positioitaan tai positioyhdistelmiään laitoksen on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:
laitoksella on oltava positiota ja/tai rahoitusvälinettä tai salkkuja varten toimivan johdon hyväksymä selkeästi dokumentoitu kaupankäyntistrategia, johon sisältyy myös odotettu hallussapitoaika;
laitoksella on oltava positioiden aktiivista hallinnointia varten selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat. Toiminta- ja menettelytavoissa on määritettävä seuraavat:
mitkä positiot voidaan ottaa kussakin kaupankäyntiyksikössä;
positioille asetetaan limiitit ja limiittejä seurataan riittävästi;
kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt voivat itsenäisesti ottaa ja hallinnoida positioita edellyttäen, että hyväksyttyjä limiittejä ja strategioita noudatetaan;
positioista annetaan ilmoitukset toimivalle johdolle kiinteänä osana laitoksen riskienhallintaprosessia;
positioita seurataan markkinatietolähteiden perusteella aktiivisesti ja position tai sen sisältämien riskilajien jälkimarkkinakelpoisuus ja suojattavuus arvioidaan, mukaan lukien arvostuksessa käytettävien markkinatietojen laadun ja saatavuuden, markkinoiden kokonaisvaihdon ja markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien positioiden koon arviointi;
aktiiviset petostentorjuntamenettelyt ja valvontatoimet.
laitoksella on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat, joilla voidaan seurata positioita suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategiaan, mukaan lukien liikevaihdon ja sellaisten positioiden seuranta, joiden alun perin suunniteltu hallussapitoaika on ylittynyt.
104 artikla
Kaupankäyntivarastoon lukeminen
Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat kaupankäyntivaraston hoitoa varten. Toiminta- ja menettelytavoissa on otettava huomioon ainakin seuraavat:
toiminta, jonka laitos katsoo kaupankäynniksi ja jonka se katsoo muodostavan osan kaupankäyntivarastosta sovellettaessa omien varojen vaatimuksia;
missä määrin positioiden arvo voidaan määrittää päivittäin suhteessa aktiivisiin likvideihin kahdensuuntaisiin markkinoihin;
mallin avulla arvostettujen positioiden osalta, missä määrin laitos voi
tunnistaa position kaikki olennaiset riskit,
suojata position kaikki olennaiset riskit välineillä, joille on olemassa aktiiviset likvidit kahdensuuntaiset markkinat,
tehdä luotettavia arvioita tärkeimmistä olettamista ja mallissa käytetyistä parametreista;
missä määrin laitos voi tehdä ja on velvollinen tekemään arvostuksia positioista, jotka voidaan validoida ulkoisesti johdonmukaisella tavalla;
missä määrin oikeudelliset rajoitukset tai muut toiminnalliset rajoitukset estävät laitosta realisoimasta tai suojaamasta positiota lyhyellä aikavälillä;
missä määrin laitos voi harjoittaa ja on velvollinen harjoittamaan positioiden aktiivista riskinvalvontaa kaupankäyntitoimissaan;
missä määrin laitos voi siirtää riskejä tai positioita kirjaamalla ne joko kaupankäyntivarastoon tai sen ulkopuolelle sekä tällaisten siirtojen ehdot.
104 b artikla
Kaupankäyntiyksikköä koskevat vaatimukset
Laitosten kaupankäyntiyksiköiden on aina täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä ja erottuva liiketoimintastrategia ja riskienhallintarakenne, joka on riittävä sen liiketoimintastrategiaa varten;
jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä organisaatiorakenne; laitoksessa toimivien nimettyjen välittäjien on hoidettava kaupankäyntiyksikön positioita; jokaisella välittäjällä on oltava nimetyt tehtävät kaupankäyntiyksikössä; kukin välittäjä voidaan nimetä vain yhtä kaupankäyntiyksikköä varten;
jokaisen kaupankäyntiyksikön on asetettava kyseisen kaupankäyntiyksikön liiketoimintastrategian mukaiset positiolimiitit;
vähintään viikoittain on laadittava kaupankäyntiyksikön tasolla toimintoja, kannattavuutta, riskienhallintaa ja sääntelyvaatimuksia koskevat raportit, jotka on toimitettava säännöllisesti ylimmälle hallintoelimelle;
jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä vuotuinen liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää hyvin määritellyn palkitsemisjärjestelmän, joka perustuu luotettaviin suoritusten arvioinnissa käytettyihin perusteisiin;
jokaisen kaupankäyntiyksikön osalta on laadittava kuukausittain raportit erääntyvistä positioista, päivänsisäisistä ja päiväkohtaisista kaupankäyntilimiitin ylityksistä ja toimista, joita laitos on toteuttanut ylityksiin puuttumiseksi, sekä arviot markkinalikviditeetistä, ja ne on annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön.
105 artikla
Varovaista arvostamista koskevat vaatimukset
Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi. Kyseisten järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:
dokumentoidut toiminta- ja menettelytavat arvostusmenettelyä varten, mukaan lukien arvostuksen eri osa-alueisiin liittyvien vastuiden selkeä määrittely, markkinatietojen lähteet ja niiden asianmukaisuuden arviointi, ohjeet sellaisten piilevien tietojen käytöstä, jotka vastaavat laitoksen oletuksia siitä, mitä tietoja markkinatoimijat käyttäisivät positiota hinnoitellessaan, riippumattoman arvostuksen toteutusvälit, päätöshintojen määräytymisajankohta, arvonoikaisumenettelyt, kuukauden lopussa ja satunnaisesti käytettävät todentamismenettelyt;
ilmoituskanavat arvostusmenettelystä vastuussa olevaa osastoa varten ovat selkeät ja front office -toiminnoista riippumattomat; ilmoituskanavan päätepisteenä on oltava ylin hallintoelin.
Laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia arvostaessaan mallin avulla:
toimivalla johdolla on oltava tieto siitä, mitkä kaupankäyntivaraston eristä tai muista käypään arvoon arvostetuista positioista arvostetaan mallin avulla, ja sen on ymmärrettävä, kuinka olennaisesti tästä aiheutuva epävarmuus vaikuttaa liiketoiminnan riski- ja tulosraportointiin;
laitosten on hankittava mallissa syöttötietoina käytettävät markkinatiedot mahdollisuuksien mukaan samoista lähteistä kuin markkinahinnat ja arvioitava säännöllisesti kunkin position arvostuksessa syöttötietoina käytettävien markkinatietojen ja mallin parametrien asianmukaisuutta;
laitosten on käytettävä markkinoilla yleisesti tiettyjen rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden arvostamiseksi hyväksyttyjä menetelmiä, kun niitä on saatavilla;
mallien, jotka laitos on itse kehittänyt, on perustuttava asianmukaisiin oletuksiin, jotka soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat arvioineet kriittisesti;
laitoksilla on oltava virallinen menettely malliin tehtävien muutosten valvontaa varten ja mallista on säilytettävä suojattu kopio, jota käytetään säännöllisesti arvostustulosten tarkistamiseen;
riskienhallinnassa on tunnettava käytettävien mallien heikkoudet sekä tiedettävä, miten ne voidaan parhaiten ottaa huomioon arvostustuloksissa; sekä
laitosten mallit on tarkastettava säännöllisesti sen määrittämiseksi, miten tarkkoja niiden tuottamat tulokset ovat, ja myös sen arvioimiseksi, ovatko oletukset edelleen asianmukaisia, tuloslaskelman analysoimiseksi suhteessa riskitekijöihin ja todellisten päätöshintojen ja mallilla tuotettujen tulosten vertailemiseksi.
Sovellettaessa d alakohtaa kaupankäyntiyksikkö ei saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen ja malli on testattava riippumattomasti, mukaan lukien mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.
Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä, joilla lasketaan oikaisuja vähemmän likvidien positioiden arvoon; vähemmän likvidejä positioita voi syntyä erityisesti markkinoihin tai laitokseen liittyvien tilanteiden seurauksena, kuten keskittyneiden positioiden ja/tai sellaisten positioiden seurauksena, joiden alun perin suunniteltu sijoitusjakso on ylitetty. Laitosten on tarvittaessa tehtävä kyseisenkaltaisia oikaisuja muiden tilinpäätösraportoinnin position arvoon mahdollisesti edellyttämien muutosten lisäksi ja suunniteltava oikaisut siten, että niissä otetaan huomioon position epälikvidiys. Kyseisten menettelyjen mukaisesti laitosten on tarkasteltava useita tekijöitä päättäessään, onko vähemmän likvidien positioiden arvoa oikaistava. Näitä tekijöitä ovat seuraavat:
aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi;
osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo;
hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo mukaan lukien kaupankäyntivolyymi markkinoiden stressikausien aikana;
markkinakeskittymät;
positioiden vanhentuminen;
se, missä määrin arvostaminen perustuu arvostamiseen mallin avulla;
muiden malliriskien vaikutukset.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
106 artikla
Sisäiset suojaukset
Sisäisen suojauksen on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:
sen ensisijaisena tarkoituksena ei saa olla omien varojen vaatimusten välttäminen tai alentaminen;
se on dokumentoitava asianmukaisesti, ja siihen on sovellettava erityisiä sisäisiä hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä;
siihen on sovellettava markkinaehtoja;
sisäisen suojauksen aiheuttamaa markkinariskiä on hallinnoitava dynaamisesti kaupankäyntivarastossa sallittujen limiittien puitteissa;
sitä on seurattava tarkkaan riittävin menettelyin.
II
OSASTO
LUOTTORISKIÄ KOSKEVAT PÄÄOMAVAATIMUKSET
1
LUKU
Yleiset periaatteet
107 artikla
Luottoriskiin sovellettavat menetelmät
Laitosten on sovellettava keskusvastapuoleen liittyviin kaupankäyntivastuisiin ja keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon maksettaviin osuuksiin 6 luvun 9 jaksossa säädettyä käsittelytapaa riskipainotettujen vastuueriensä yhteismäärän laskemiseksi 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohtaa sovellettaessa. Laitosten on käsiteltävä kaiken muun tyyppisiä keskusvastapuoleen liittyviä vastuita seuraavasti:
muun tyyppisiä ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyviä vastuita saamisina laitoksilta.
muun tyyppisiä muuhun kuin ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyviä vastuita saamisina yrityksiltä.
108 artikla
Luottoriskin vähentämismenetelmän käyttö standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti
109 artikla
Arvopaperistamispositioiden käsittely
Laitosten on laskettava arvopaperistamispositionsa riskipainotettu vastuuerä 5 luvun mukaisesti.
110 artikla
Luottoriskioikaisun käsittely
Sovellettaessa tätä artiklaa sekä 2 ja 3 lukua yleisten pankkiriskien rahastot on jätettävä yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen ulkopuolelle.
IRB-menetelmää käyttävien laitosten, jotka soveltavat standardimenetelmää osaan vastuistaan konsolidoidusti tai yksittäisen laitoksen tasolla, on määritettävä 148 ja 150 artiklan mukaisesti se osa yleisestä luottoriskioikaisusta, joka on luokiteltava standardimenetelmän mukaisen yleisen luottoriskioikaisun mukaan, ja se osa, joka on luokiteltava IRB-menetelmän mukaisen yleisen luottoriskioikaisun mukaan, seuraavasti:
kun konsolidointiryhmään kuuluva laitos soveltaa yksinomaan IRB-menetelmää, sen yleiset luottoriskioikaisut on tarvittaessa luokiteltava 2 kohdassa säädetyn käsittelyn mukaan;
kun konsolidointiryhmään kuuluva laitos soveltaa yksinomaan standardimenetelmää, sen yleiset luottoriskioikaisut on tarvittaessa luokiteltava 1 kohdassa säädetyn käsittelyn mukaan;
luottoriskioikaisun loppuosa on luokiteltava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän määräsuhteen perusteella standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen laskenta sovellettavan tilinpäätössäännöstön nojalla seuraavien seikkojen osalta:
111 artiklassa tarkoitettu standardimenetelmän mukainen vastuuarvo;
166–168 artiklassa tarkoitettu IRB-menetelmän mukainen vastuuarvo;
159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittely;
riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa käytettävä vastuuarvo 246 ja 266 artiklassa tarkoitetun arvopaperistamisposition osalta;
maksukyvyttömyyden määritys 178 artiklan nojalla;
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
2
LUKU
Standardimenetelmä
1
111 artikla
Vastuuarvo
Omaisuuserän vastuuarvo on sen kirjanpitoarvo, joka jää jäljelle omaisuuserään liittyvien 110 artiklan mukaisten erityisten luottoriskioikaisujen, 34 ja 105 artiklan mukaisten muiden arvonoikaisujen, 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisten vähennysten ja muiden omien varojen vähennysten soveltamisen jälkeen. Liitteessä I olevassa luettelossa mainitun taseen ulkopuolisen erän vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus nimellisarvosta, kun erityiset luottoriskioikaisut ja 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaiset määrät on vähennetty:
100 prosenttia, jos erään liittyy korkea riski;
50 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen riski;
20 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen/alhainen riski;
0 prosenttia, jos erään liittyy alhainen riski.
Ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät on jaettava riskiluokkiin liitteen I mukaisesti.
Kun laitos soveltaa 223 artiklan mukaisesti rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, takaisinostotransaktion taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen tai lainaksi ottamisen perusteella myytyjen, asetettujen tai lainattujen arvopapereiden tai hyödykkeiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon vastuuarvoa on korotettava tällaisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin sovellettavalla volatiliteettikorjauksella 223–225 artiklassa kuvatulla tavalla.
112 artikla
Vastuuryhmät
Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:
saamiset valtioilta ja keskuspankeilta
saamiset aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta
saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta
saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta
saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta
saamiset laitoksilta
saamiset yrityksiltä
vähittäissaamiset
kiinteistövakuudelliset vastuut
maksukyvyttömyystilassa olevat vastuut
erityisen suureen riskiin liittyvät vastuut
vastuut katettujen joukkolainojen muodossa
arvopaperistamispositiot
saamiset laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä lyhyen aikavälin luottoluokitus
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (CIU) oleviin osuuksiin tai osakkeisiin liittyvät saamiset
oman pääoman ehtoiset vastuut
muut erät.
113 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen
Lukuun ottamatta eriä, jotka luetaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) eriin, laitos voi päättää toimivaltaisten viranomaisten etukäteisellä luvalla olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia kyseisen laitoksen vastuisiin, kun vastapuolena on sen emoyritys, tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet myöntää lupa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
vastapuoli on laitos, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;
vastapuoli kuuluu kokonaisuudessaan samaan konsolidointiryhmään kuin laitos;
vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin laitokseen;
vastapuoli on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin laitos.
vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle laitokselle ei ole senhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.
Kun laitos saa luvan tämän kohdan mukaisesti olla soveltamatta 1 kohdan vaatimuksia, siihen voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa.
Lukuun ottamatta eriä, jotka luetaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin, laitokset voivat päättää toimivaltaisten viranomaisten etukäteen antamalla luvalla olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia kyseisen laitoksen vastuisiin, kun laitos ja vastapuoli kuuluvat sellaiseen sopimusperusteiseen tai lakisääteiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja vakavaraisuuden konkurssin välttämiseksi. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet myöntää lupa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
edellä 6 kohdan a, d ja e alakohdassa asetetut vaatimukset täyttyvät;
järjestelyt takaavat, että laitosten suojajärjestelmä voi myöntää tarvittaessa tukea sen saatavilla olevista sitoumuksista;
laitosten suojajärjestelmään kuuluu yhdenmukaisesti määriteltyjä ja siihen soveltuvia järjestelmiä riskien valvomiseksi ja luokittelemiseksi (antaen täydellisen kuvan järjestelmän kaikkien yksittäisten osapuolten riskitilanteesta ja laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan) sekä vastaavat vaikutusmahdollisuudet; kyseisillä järjestelmillä valvotaan maksukyvyttömiä vastuita 178 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
laitosten suojajärjestelmä suorittaa omaa riskiarviointia ja välittää sen tulokset järjestelmän yksittäisille osapuolille;
laitosten suojajärjestelmä laatii ja julkaisee vähintään kerran vuodessa konsolidointitason raportin, joka sisältää aseen, tuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan, tai raportin, joka kattaa kokonaistaseen, kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin, joka kattaa laitosten suojajärjestelmän kokonaisuudessaan;
laitosten suojajärjestelmän osapuolten on ilmoitettava vähintään 24 kuukautta aikaisemmin, jos ne haluavat lakkauttaa laitosten suojajärjestelmän;
omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö, jäljempänä 'pääoman moninkertainen hyväksikäyttö', sekä omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä on estettävä;
laitosten suojajärjestelmän on perustuttava liiketoimintaprofiililtaan suurelta osin samankaltaisten luottolaitosten laajaan jäsenyyteen;
asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät c ja d alakohdassa tarkoitetun järjestelmän ja valvovat sitä säännöllisesti.
Kun laitos päättää tämän kohdan mukaisesti olla soveltamatta 1 kohdan vaatimuksia, siihen voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa.
2
114 artikla
Saamiset valtioilta ja keskuspankeilta
Valtioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 1
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
0 % |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
▼M10 —————
Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmannelta maalta tai kolmannen maan keskuspankilta oleviin saamisiin, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.
115 artikla
Saamiset aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta
EPV ylläpitää julkisesti saatavilla olevaa tietokantaa kaikista unionin alue- ja paikallishallinnon viranomaisista, joiden saamisia toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät kuten saamisia valtioilta.
Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmanteen maahan, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.
116 artikla
Saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta
Saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava sen luottoluokan mukaista riskipainoa, jota sovelletaan saamisiin valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle kyseinen julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos on sijoittautunut, seuraavan taulukon 2 mukaisesti:
Taulukko 2
Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
100 % |
150 % |
Saamisiin sellaisilta julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.
Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmanteen maahan, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.
117 artikla
Saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta
Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankki, Keski-Amerikan alueellinen kehityspankki ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki CAF katsotaan kansainvälisiksi kehityspankeiksi.
Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä kehityspankeilta on sovellettava 0 prosentin riskipainoa:
Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki
Kansainvälinen rahoitusyhtiö
Latinalaisen Amerikan kehityspankki
Aasian kehityspankki
Afrikan kehityspankki
Euroopan neuvoston kehityspankki
Pohjoismaiden investointipankki
Karibian alueen kehityspankki
Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki
Euroopan investointipankki
Euroopan investointirahasto
Monenkeskinen investointitakuulaitos
Rokotusohjelmien rahoittamiseksi perustettu kansainvälinen rahoitusväline
Islamilainen kehityspankki;
Kansainvälinen kehitysjärjestö;
Aasian infrastruktuuri-investointipankki.
Siirretään komissiolle valta muuttaa tätä asetusta antamalla delegoituja säädöksiä 462 artiklan mukaisesti, jotta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä kehityspankkeja koskevaa luetteloa voidaan muuttaa kansainvälisten standardien mukaisesti.
118 artikla
Saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta
Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä organisaatioilta on sovellettava 0 prosentin riskipainoa:
Euroopan unioni ja Euroopan atomienergiayhteisö
Kansainvälinen valuuttarahasto
Kansainvälinen järjestelypankki
Euroopan rahoitusvakausväline
Euroopan vakautusmekanismi
kahden tai useamman jäsenvaltion perustama kansainvälinen rahoituslaitos, jonka tarkoituksena on hankkia rahoitusta ja antaa rahoitustukea niille jäsenilleen, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia.
119 artikla
Saamiset laitoksilta
EKP:n tai jäsenvaltion keskuspankin laitokselta edellyttämien vähimmäisvarantojen muodossa olevaan saamiseen voidaan soveltaa samaa riskipainoa kuin saamisiin kyseisen jäsenvaltion keskuspankilta edellyttäen, että
varannot pidetään sen mukaisesti, mitä säädetään vähimmäisvarantojen soveltamisesta 12 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EY) N:o 1745/2003 ( 19 ), tai kyseistä asetusta kaikin olennaisin tavoin vastaavien kansallisten vaatimusten mukaisesti,
laitoksen, jossa varantoja pidetään, joutuessa konkurssiin tai maksukyvyttömäksi varannot maksetaan kokonaisuudessaan takaisin laitokselle hyvissä ajoin eivätkä ne ole käytettävissä laitoksen muiden vastuiden kattamiseen.
120 artikla
Saamiset luokitelluilta laitoksilta
Jäljellä olevalta maturiteetiltaan yli kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 3 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 3
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
Jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 4 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta:
Taulukko 4
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
20 % |
20 % |
50 % |
50 % |
150 % |
Vuorovaikutus 131 artiklan nojalla laadittavan lyhyen aikavälin luottoluokituksen ja 2 kohdassa säädetyn lyhytaikaisten saamisten yleisen etuuskohtelun välillä tapahtuu seuraavasti:
Jos lyhytaikaista luottoluokitusta ei ole, kaikkiin jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta sovelletaan 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.
Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on vastaava tai edullisempi kuin 2 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaista luottoluokitusta sovelletaan ainoastaan kyseiseen saamiseen. Muihin lyhytaikaisiin saamisiin on sovellettava 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.
Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on epäedullisempi kuin 2 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua ei sovelleta, vaan kaikille lyhytaikaisille saamisille, joita ei ole luokiteltu, on annettava sama riskipaino, jota käytetään kyseisessä lyhytaikaisessa luottoluokituksessa.
121 artikla
Saamiset luokittelemattomilta laitoksilta
Saamisiin laitoksilta, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava sen luottoluokan mukaista riskipainoa, jota sovelletaan saamisiin valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle kyseinen laitos on sijoittautunut, seuraavan taulukon 5 mukaisesti:
Taulukko 5
Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Saamisen riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
100 % |
150 % |
122 artikla
Saamiset yrityksiltä
Saamisiin, joista on käytettävissä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 6
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
150 % |
123 artikla
Vähittäisvastuut
Vastuisiin, jotka ovat seuraavien kriteerien mukaisia, on sovellettava 75 prosentin riskipainoa:
vastuun on liityttävä joko luonnolliseen henkilöön tai henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yritykseen (pk-yritys);
vastuun on oltava yksi monista ominaispiirteiltään samantyyppisistä vastuista siten, että tämäntyyppisen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti;
määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat yhteensä velkaa laitokselle tai emoyrityksille ja sen tytäryrityksille, mukaan lukien maksukyvyttömät vastuut, mutta lukuun ottamatta sellaisia vastuita, joiden täydeksi vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, jotka on luokiteltu 112 artiklan i alakohdassa säädettyyn vastuuryhmään, ei saa laitoksen hallussa olevien tietojen mukaan olla yli miljoona euroa. Laitoksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi.
Arvopapereita ei saa hyväksyä vähittäisvastuiden ryhmään.
Vastuita, jotka eivät ole ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen kriteereiden mukaisia, ei saa luokitella vähittäisvastuiden ryhmään.
Vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo voidaan luokitella kuuluvaksi vähittäisvastuiden ryhmään.
Niiden lainojen vastuille, joita luottolaitokset myöntävät eläkeläisille tai vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille velallisen eläkkeen tai palkan osan ehdoitta tapahtuvaa siirtoa vastaan, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
lainan takaisinmaksua varten velallinen valtuuttaa ehdoitta eläkerahaston tai työnantajan suorittamaan luottolaitokselle suoria maksuja vähentämällä kuukausittaiset lainan maksut velallisen kuukausipalkasta tai eläkkeestä;
velallisen kuolemasta, työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai nettokuukausipalkan tai -eläkkeen pienenemisestä aiheutuvat riskit katetaan asianmukaisesti vakuutuksella, jonka velallinen ottaa luottolaitoksen hyväksi;
velallisen kuukausittaiset maksut kaikista lainoista, jotka täyttävät a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, ovat yhteenlaskettuina enintään 20 prosenttia velallisen nettokuukausipalkasta tai -eläkkeestä;
lainan alkuperäinen enimmäismaturiteetti on enintään kymmenen vuotta.
124 artikla
Kiinteistövakuudelliset vastuut
Se osa vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen kiinteistövakuus, ei saa olla suurempi kuin markkina-arvon kiinnitetty määrä tai niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, kyseisen kiinteistön kiinnitysluottoarvo.
Toimivaltaisten viranomaisten on 101 artiklan nojalla koottujen tietojen ja muiden merkityksellisten tietojen perusteella arvioitava säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran vuodessa, perustuvatko 125 artiklassa tarkoitettuihin asuinkiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 35 prosentin riskipaino ja 126 artiklassa tarkoitettuihin, niiden alueella sijaitseviin liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 50 prosentin riskipaino asianmukaisesti seuraaviin:
kiinteistövakuudellisiin vastuisiin liittyvistä tappioista saatu kokemus,
kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vahvistaa 125 artiklan 2 kohdassa ja 126 artiklan 2 kohdassa säädettyä korkeamman riskipainon tai kyseisissä kohdissa säädettyjä tiukempia kriteereitä rahoitusvakauteen liittyvien näkökohtien perusteella.
Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava asuinkiinteistövakuudellisten vastuiden riskipaino 35–150 prosentin välille.
Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava liikekiinteistövakuudellisten vastuiden riskipaino 50–150 prosentin välille.
Näiden vaihteluvälien puitteissa asetetaan suurempi riskipaino tappioista saadun kokemuksen perusteella ja ottaen huomioon kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät ja rahoitusvakauteen liittyvät näkökohdat. Jos arviointi osoittaa, että 125 artiklan 1 kohdan ja 126 artiklan 2 kohdan mukaiset riskipainot eivät vastaa tällaisten vastuiden, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö, yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin liittyviä todellisia riskejä, toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava kyseisten vastuiden kiinteistösegmenttien osalta todellisia riskejä vastaava suurempi riskipaino.
Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä mukautuksista sovellettuihin riskipainoihin ja kriteereihin, jotka lasketaan tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa teknisissä sääntelystandardeissa määriteltyjen, tässä kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti. ►C2 EPV julkaisee riskipainot ja kriteerit, jotka toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat 125 ja 126 artiklassa ja 199 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille vastuille. ◄
EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisten suositusten avulla ja tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa antaa ohjeita tämän artiklan 1 a kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille seuraavista:
mitkä tekijät voisivat 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun mukaisesti vaikuttaa haitallisesti nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen; ja
ohjeelliset viitearvot, jotka 1 a kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon määritettäessä korkeampia riskipainoja.
125 artikla
Vastuut, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö
Elleivät toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastuita, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, on käsiteltävä seuraavasti:
vastuisiin tai vastuiden osiin, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, joka on tai tulee olemaan omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antama, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa;
sellaisia asuinkiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingliiketoimien mukaisiin vastuisiin vuokralle ottajalle, joissa laitos on vuokralle antaja ja vuokralle ottajalla on osto-oikeus, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa edellyttäen, että laitoksen vastuulla on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.
Laitokset voivat katsoa, että vastuulla tai sen osalla on 1 kohdan mukainen täysi vakuus vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen olennaisen riippuvuuden määrittelyn ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;
velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla, ja sen vuoksi velan takaisinmaksu ei saa riippua olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta. Laitosten on määritettävä kyseisille muille lähteille lainojen ja tulojen enimmäissuhteet osana luottopolitiikkaansa ja saatava tarkoituksenmukaiset todisteet asianomaisen tuloista myöntäessään lainan;
jäljempänä 208 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa asetettuja arvostussääntöjä noudatetaan;
jollei 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin määritetä, se osa lainasta, johon sovelletaan 35 prosentin riskipainoa, saa olla enintään 80 prosenttia kyseisen omaisuuden markkina-arvosta tai 80 prosenttia kyseisen omaisuuden kiinnitysluottoarvosta niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottoarvon arviointiperusteista.
Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdasta sellaisten vastuiden osalta, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteita, jotka osoittavat, että kyseisellä alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät eivät ylitä seuraavia rajoja:
0,3 prosenttia siitä asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta, joka on enintään 80 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 80 prosenttia vakuuden kiinnitysluottoarvosta, jollei vakuuden arvostusprosentista ole 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin päätetty;
asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot ovat enintään 0,5 prosenttia asuinkiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.
126 artikla
Vastuut, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistö
Elleivät toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastuita, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistö, on käsiteltävä seuraavasti:
vastuisiin tai mihin tahansa osaan vastuista, joiden täytenä vakuutena on toimisto- tai muu liikekiinteistö, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa;
sellaisiin toimisto- tai muita liikekiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingtransaktioiden mukaisiin vastuisiin, joissa laitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa edellyttäen, että laitoksen vastuulla on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.
Laitokset voivat katsoa, että vastuulla tai sen osalla on 1 kohdan mukainen täysi vakuus vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen olennaisen riippuvuuden määrittelyn ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;
velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla, ja sen vuoksi velan takaisinmaksu ei saa riippua olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta.
jäljempänä 208 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa asetettuja arvostussääntöjä noudatetaan;
se osa lainasta, johon sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, jollei 124 artiklan 2 kohdassa toisin säädetä, saa olla enintään 50 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 60 prosenttia kyseisen vakuuden kiinnitysluoton arvosta jollei 124 artiklan 2 kohdassa kyseisestä vakuudesta toisin säädetä, niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista.
Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdasta niiden vastuiden osalta, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva liikekiinteistö, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteita, jotka osoittavat, että kyseisellä alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistöjen markkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, etteivät seuraavat raja-arvot ylity:
enintään 0,3 prosenttia siitä liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta, joka on enintään 50 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 60 prosenttia vakuuden kiinnitysluottoarvosta, jollei vakuuden arvostusprosentista ole 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin päätetty;
liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot ovat enintään 0,5 prosenttia liikekiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä.
127 artikla
Maksukyvyttömyystilassa olevat vastuut
Sellaisen erän vakuudettomaan osaan, jonka osalta velallinen on joutunut 178 artiklan mukaisesti maksukyvyttömyyteen, tai vähittäisvastuiden tapauksessa sellaisen luottojärjestelyn vakuudettomaan osaan, jonka osalta on tapahtunut 178 artiklan mukaisesti maksukyvyttömyys, on sovellettava seuraavia riskipainoja:
150 prosenttia, jos erityisten luottoriskioikaisujen ja 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisesti vähennettyjen määrien yhteenlaskettu osuus vastuuarvon vakuudettomasta osasta on vähemmän kuin 20 prosenttia, jos kyseisiä erityisiä luottoriskioikaisuja ja vähennyksiä ei tehtäisi;
100 prosenttia, jos erityisten luottoriskioikaisujen ja 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisesti vähennettyjen määrien yhteenlaskettu osuus vastuuarvon vakuudettomasta osasta on vähintään 20 prosenttia, jos kyseisiä erityisiä luottoriskioikaisuja ja vähennyksiä ei tehtäisi.
128 artikla
Erityisen suuren riskin sisältävät erät
Erityisen suuria riskejä sisältäviksi vastuiksi on katsottava seuraavat vastuut:
sijoitukset venture capital -yrityksiin;
sijoitukset direktiivin 2011/61/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyihin vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin, paitsi jos kyseisen rahaston valtuutus ei mahdollista direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdassa säädettyä suurempaa velkaantumista;
pääomasijoitukset;
spekulatiivinen kiinteän omaisuuden rahoitus.
Arvioidessaan, sisältävätkö muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut vastuut erityisen suuria riskejä, laitosten on otettava huomioon seuraavat riskiominaisuudet:
tappioriski on suuri velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi;
on mahdotonta arvioida asianmukaisesti, kuuluuko vastuu a alakohdan soveltamisalaan.
EPV antaa ohjeita, joissa määritetään, minkä tyyppiset vastuut sisältävät erityisen suuren riskin ja missä olosuhteissa ne sisältävät erityisen suuren riskin.
Kyseiset ohjeet annetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
129 artikla
Katetut joukkolainat
Jotta direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjalainoihin ('katetut joukkolainat') voidaan soveltaa 4 ja 5 kohdan mukaista etuuskohtelua, niiden on täytettävä 7 kohdassa esitetyt vaatimukset ja niiden vakuutena on oltava jokin seuraavista hyväksytyistä omaisuuseristä:
saamiset unionin valtioilta, EKPJ:n keskuspankeilta, julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset;
saamiset kolmansilta mailta, kolmansien maiden keskuspankeilta, kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, sekä saamiset kolmansien maiden julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta sekä kolmansien maiden aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka on riskipainotettu saamisiksi laitoksilta tai valtioilta ja keskuspankeilta 115 artiklan 1 tai 2 kohdan taikka 116 artiklan 1, 2 tai 4 kohdan mukaisesti ja jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, ja tämän alakohdan mukaiset saamiset, jotka täyttävät luottoluokka 2:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, edellyttäen, että tällaiset saamiset ovat enintään 20 prosenttia liikkeeseen laskevien luottolaitosten liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;
saamiset laitoksilta, jotka sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1. Tällaisen saamisen kokonaismäärä saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan laitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä. Saamisia unionin laitoksilta, joiden maturiteetti on enintään 100 päivää, ei koske edellä mainittu vaatimus luottoluokka 1:lle asetettujen edellytysten täyttymisestä, mutta kyseisten laitosten tulee vähintään täyttää luottoluokka 2:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset.
luotot, joiden vakuutena on
asuinkiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta; tai
ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuinkiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. Jos tällaisia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia käytetään vakuutena, direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisella joukkovelkakirjanhaltijoiden suojaksi tarkoitetulla erityisellä julkisella valvonnalla varmistetaan, että vähintään 90 prosenttia näihin osuuksiin liittyvistä omaisuuseristä muodostuu milloin tahansa, kun ne sisältyvät katepooliin, etuoikeutetuista kiinnityksistä, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa osuuksien enintään pienimpään pääoman määrään saakka ja kiinnitysten pääoman kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta, että osuudet sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1 ja että tällaisten osuuksien määrä on korkeintaan 10 prosenttia kiinnitetystä omaisuudesta.
asuntolainat, jotka ovat 201 artiklassa tarkoitetun, tässä luvussa määritellyn vähintään luottoluokkaan 2 kuuluvan luottosuojan tarjoajan täysin takaamia, jos kunkin sellaisen lainan osuus, jolla täytetään tämän kohdan mukainen vaatimus vakuuden antamisesta katetulle joukkolainalle, ei ole yli 80 prosenttia Ranskassa sijaitsevan vastaavan asuinkiinteistön arvosta ja jos lainojen ja tulojen välinen suhde on enintään 33 prosenttia lainaa myönnettäessä. Asuinkiinteistöön ei saa kohdistua kiinnityspanttia, kun laina myönnetään, ja 1 päivän tammikuuta 2014 jälkeen myönnettyjen lainojen osalta velallinen sitoutuu sopimuksella olemaan myöntämättä tällaisia kiinnityksiä ilman lainan myöntäneen luottolaitoksen suostumusta. Lainojen ja tulojen suhde edustaa sellaista osuutta velallisen bruttotuloista, että se kattaa lainan takaisinmaksun korkoineen. Luottosuojan tarjoajan on oltava joko toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma rahoituslaitos, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka tiukkuudeltaan vastaavat laitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, tai laitos taikka vakuutusyhtiö. Sen on perustettava keskinäinen vakuusrahasto tai vastaava suoja vakuutusyhtiöille luottoriskitappioiden kattamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat sen kalibrointia säännöllisesti. Sekä luottolaitos että luottosuojan tarjoaja arvioivat velallisen luottokelpoisuuden;
luotot, joiden vakuutena on
liikekiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden; tai
ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. Jos tällaisia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia käytetään vakuutena, direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisella joukkovelkakirjanhaltijoiden suojaksi tarkoitetulla erityisellä julkisella valvonnalla varmistetaan, että vähintään 90 prosenttia näihin osuuksiin liittyvistä omaisuuseristä muodostuu milloin tahansa, kun ne sisältyvät katepooliin, etuoikeutetuista kiinnityksistä, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa osuuksien enintään pienimpään pääoman määrään saakka ja kiinnitysten pääoman kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta, että osuudet sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1 ja että tällaisten osuuksien määrä on enintään 10 prosenttia jäljellä olevan liikkeeseenlaskun nimellismäärästä.
Liikekiinteistövakuudelliset luotot voidaan hyväksyä, kun luototusaste on yli 60 prosenttia mutta enintään 70 prosenttia, jos katettujen joukkolainojen vakuudeksi pantattujen omaisuuserien kokonaisarvo on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin katetun joukkolainan jäljellä oleva nimellismäärä, ja joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateet täyttävät luvussa 4 asetetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateilla on oltava ylempi etuoikeussija kuin muilla vakuuteen kohdistuvilla vaateilla;
luotot, joiden vakuutena on alus (meripanttioikeus) edellyttäen, että luoton määrä on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn aluksen arvosta ja siitä on vähennetty mahdolliset aiemmat meripanttioikeudet.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa, d alakohdan ii alakohtaa ja f alakohdan ii alakohtaa saamisia, jotka aiheutuvat maksujen siirrosta kiinteistövakuudellisten lainojen velallisilta tai velallisten selvitystilasta katettujen joukkolainojen haltijoille ja näiden maksujen hallinnasta, ei oteta huomioon mainituissa alakohdissa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa.
Kuultuaan EPV:tä toimivaltaiset viranomaiset voivat olla osittain soveltamatta ensimmäisen alakohdan c alakohtaa ja hyväksyä sen, että luottoluokkaan 2 sijoittuvan saamisen kokonaismäärä liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä on enintään 10 prosenttia, edellyttäen, että kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta mittavia potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat mainitussa alakohdassa tarkoitetun luottoluokkaa 1 koskevan vaatimuksen soveltamisesta.
Katettuihin joukkolainoihin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6a mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 6a
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
10 % |
20 % |
20 % |
50 % |
50 % |
100 % |
Katettuihin joukkolainoihin, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava riskipainoa, joka määräytyy liikkeeseen laskevan laitoksen etuoikeusasemaltaan parhaimpiin vakuudettomiin vastuisiin sovellettavan riskipainon mukaan. Edellä mainittujen riskipainojen suhde on seuraava:
jos saamisiin laitokselta sovelletaan 20 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 10 prosentin riskipainoa;
jos saamisiin laitokselta sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 20 prosentin riskipainoa;
jos saamisiin laitokselta sovelletaan 100 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 50 prosentin riskipainoa;
jos saamisiin laitokselta sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.
Katettuihin joukkolainoihin liittyviin saamisiin voidaan soveltaa etuuskohtelua edellyttäen, että kyseisiin katettuihin joukkolainoihin sijoittava laitos voi osoittaa toimivaltaisille viranomaisille, että:
se saa salkusta vähintään seuraavat tiedot:
katepoolin ja liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen arvo;
katteena olevien omaisuuserien, luoton suuruuden sekä korko- ja valuuttariskien maantieteellinen jakautuminen ja tyyppi;
katteena olevien omaisuuserien ja katettujen joukkolainojen maturiteettirakenne; ja
niiden lainojen prosentuaalinen osuus, joiden takaisinmaksu on myöhästynyt enemmän kuin 90 päivää;
liikkeeseen laskija antaa a alakohdassa tarkoitetut tiedot vähintään puolivuosittain.
130 artikla
Arvopaperistamispositiot
Arvopaperistamispositioihin liittyvien riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on määritettävä 5 luvun mukaisesti.
131 artikla
Saamiset laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä lyhyen aikavälin luottoluokitus
Saamisiin laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama lyhyen aikavälin luottoluokitus, on sovellettava taulukon 7 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 7
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
150 % |
150 % |
150 % |
132 artikla
Osuuksien tai osakkeiden muodossa olevat vastuut
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviin vastuisiin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 8 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.
Taulukko 8
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
150 % |
Laitokset voivat määrittää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen sovellettavan riskipainon 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jos seuraavat hyväksyttävyyskriteerit täyttyvät:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä hallinnoi yhtiö, joka on jäsenvaltion valvonnan alainen tai kolmannesta maasta tulevan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tapauksessa seuraavien edellytysten täyttyessä:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä hallinnoi yhtiö, jonka katsotaan olevan unionin oikeuden mukaisen valvonnan alainen,
toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö on varmistettu riittävän hyvin;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen esite tai vastaava asiakirja sisältää seuraavat tiedot:
omaisuuseräluokat, joihin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys saa sijoittaa,
jos sovelletaan sijoitusrajoja, suhteelliset rajat ja niiden laskentamenetelmät;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen liiketoiminnasta raportoidaan vähintään vuosittain, jotta voidaan laatia arviointi sen varoista, veloista, tuloista ja liiketoiminnan sisällöstä tilikauden aikana.
Sovellettaessa a alakohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmannessa maassa sijaitsevassa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviin vastuisiin, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.
Laitokset voivat antaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen riskipainon laskemisen ja ilmoittamisen 4 ja 5 kohdassa säädettyjen menetelmien mukaisesti seuraavien kolmansien tehtäväksi:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä laitoksessa tai rahoituslaitoksessa;
a alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää kaikki 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.
Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laskelmien paikkansapitävyys.
132 a artikla
Menetelmät CIU:iden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseksi
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
133 artikla
Oman pääoman ehtoiset vastuut
Seuraavat vastuut on katsottava oman pääoman ehtoisiksi vastuiksi:
vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin;
velkainstrumentit sekä muut arvopaperit, yhtiökumppanuudet, johdannaiset tai muut välineet, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.
134 artikla
Muut erät
3
1
135 artikla
Ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttö
2
136 artikla
Ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitusten kuvaus (mapping)
EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä ja toimittavat tarvittaessa tarkistetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
Määrittäessään luottoluokitusten kuvausta EPV, EVLEV ja EAMV noudattavat seuraavia vaatimuksia:
jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, EPV, EVLEV ja EAMV ottavat huomioon kvantitatiiviset tekijät kuten tietyn luottoluokituksen saaneiden erien pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen. EPV, EVLEV ja EAMV kysyvät hiljattain perustetuilta ja lyhyen aikaa maksukyvyttömyystietoja keränneiltä ulkoisilta luottoluokituslaitoksilta, kuinka suureksi ne arvioivat tietyn luottoluokituksen saaneisiin eriin liittyvän pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen;
jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, EPV, EVLEV ja EAMV ottavat huomioon kvalitatiiviset tekijät, kuten ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitusten piiriin kuuluvan liikkeeseenlaskijoiden ryhmän, ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamien luokitusten kattavuuden, kunkin luottoluokituksen tarkoituksen ja ulkoisen luottoluokituslaitoksen määritelmän maksukyvyttömyydestä;
EPV, EVLEV ja EAMV vertaavat yksittäisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen kuhunkin luokitukseen liittyvää maksukyvyttömyysastetta vertailuarvoon, joka perustuu muiden ulkoisten luottoluokituslaitosten toteamaan maksukyvyttömyysasteeseen, joka on laskettu liikkeeseenlaskijoiden otannasta, jonka katsotaan sisältävän vastaavan suuruisen luottoriskin;
jos yksittäisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamassa luokituksessa todettu maksukyvyttömyysaste on olennaisesti ja järjestelmällisesti viitearvoa korkeampi, EPV, EVLEV ja EAMV antavat kyseisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitukselle korkeamman luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla;
jos EPV, EVLEV ja EAMV ovat korottaneet ulkoisen luottoluokituslaitoksen tiettyä luokitusta koskevaa riskipainoa ja kyseisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitukseen liittyvä maksukyvyttömyysaste ei ole enää olennaisesti ja järjestelmällisesti vertailuarvoa suurempi, EPV, EVLEV ja EAMV voivat palauttaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokituksen alkuperäisen luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla.
EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
3
137 artikla
Vientitakuulaitosten antamien luottoluokitusten käyttö
Sovellettaessa 114 artiklaa laitokset voivat käyttää laitoksen nimeämän vientitakuulaitoksen antamia luottoluokituksia, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
luokitus on OECD-konsensussopimukseen (Arrangement on Guidelines for Officially Supported Export Credits) sitoutuneiden vientitakuulaitosten antama yksimielinen luokitus;
vientitakuulaitos julkistaa luottoluokituksensa, soveltaa OECD:ssä sovittua menettelyä ja luottoluokitus on yhteydessä yhteen kahdeksasta minimitakuumaksutasosta, jotka on vahvistettu OECD:ssä sovitussa menettelyssä. Laitos voi peruuttaa vientitakuulaitokselle antamansa toimeksiannon. Laitoksen on perusteltava peruutus, jos on konkreettisia merkkejä siitä, että peruutuksen tarkoituksena on vähentää vakavaraisuusvaatimuksia.
Vastuisiin, joilla on vientitakuulaitoksen antama luokitus, jota voidaan käyttää riskipainon määrittämiseen, on sovellettava taulukon 9 mukaista riskipainoa.
Taulukko 9
Minimitakuu-maksutaso |
0 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
Riskipaino |
0 % |
0 % |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
100 % |
150 % |
4
138 artikla
Yleiset vaatimukset
Laitos voi nimetä yhden tai useamman ulkoisen luottoluokituslaitoksen, jota käytetään määritettäessä omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovellettavia riskipainoja. Laitos voi peruuttaa ulkoiselle luottoluokituslaitokselle antamansa toimeksiannon. Laitoksen on perusteltava peruutus, jos on konkreettisia merkkejä siitä, että peruutuksen tarkoituksena on vähentää vakavaraisuusvaatimuksia. Luottoluokituksia ei saa käyttää valikoivasti. Luottolaitosten on käytettävä pyynnöstä annettuja luottoluokituksia. Ne voivat kuitenkin käyttää ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia, jos EPV on vahvistanut, että ulkoisen luottoluokituslaitoksen ilman toimeksiantoa antamat luottoluokitukset eivät laadullisesti poikkea saman ulkoisen luottoluokituslaitoksen pyynnöstä antamista luottoluokituksista. EPV:n on kieltäydyttävä antamasta vahvistusta tai peruutettava se erityisesti, jos ulkoinen luottoluokituslaitos on käyttänyt ilman toimeksiantoa antamaansa luottoluokitusta painostaakseen luottoluokiteltua yhteisöä tilaamaan luottoluokituksen tai muita palveluja. Käyttäessään luottoluokitusta laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
laitoksen, joka päättää käyttää ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia tietyn erien ryhmän osalta, on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen ryhmään kuuluviin vastuisiin;
laitoksen, joka päättää käyttää ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti;
laitos saa käyttää ainoastaan sellaisia ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon laitoksen kaikki saamiset sekä pääoman että korkojen muodossa;
jos luokitetulle erälle on käytettävissä ainoastaan yksi valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän riskipainoa;
jos käytettävissä on kaksi valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseiset luottoluokitukset antavat luokitetulle erälle eri riskipainon, on käytettävä suurempaa riskipainoa;
jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, luokitettuun erään on sovellettava kahta pienimmän riskipainon antavaa luokitusta. Jos kyseiset kaksi pienintä riskipainoa poikkeavat toisistaan, sovelletaan niistä suurempaa. Jos kaksi pienintä riskipainoa ovat samat, on sovellettava kyseistä riskipainoa.
139 artikla
Liikkeeseenlaskija ja liikkeeseenlaskusta annettu luottoluokitus
Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luokitusta jommassakummassa seuraavista tapauksista:
se tuottaa suuremman riskipainon kuin mitä muuten sovellettaisiin ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin;
se tuottaa pienemmän riskipainon ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai paremmassa asemassa kaikin tavoin suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin.
Vastuuta on käsiteltävä kaikissa muissa tapauksissa luokittelemattomana.
140 artikla
Lyhyen ja pitkän aikavälin luottoluokitukset
Lyhyen aikavälin luottoluokitusta on sovellettava ainoastaan siihen erään, jota lyhyen aikavälin luottoluokitus koskee, eikä sitä saa käyttää muiden erien riskipainojen määrittämiseen, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:
jos lyhytaikaiseen luokiteltuun sopimukseen sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, kaikkiin kyseiseltä vastapuolelta oleviin lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin luokittamattomiin vakuudettomiin vastuisiin on myös sovellettava 150 prosentin riskipainoa;
jos luokiteltuun lyhytaikaiseen sopimukseen sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, kaikkiin luokittamattomiin lyhytaikaisiin vastuisiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa.
141 artikla
Kotimaiset ja ulkomaiset valuuttaerät
Luottoluokitusta, joka koskee vastapuolen kotimaan valuutan määräistä erää, ei saa käyttää määritettäessä riskipainoa kyseisen vastapuolen ulkomaan valuutan määräiselle vastuulle.
Kun vastuu syntyy laitoksen osallistuessa sellaisen kansainvälisen kehityspankin liikkeeseen laskemaan lainaan, jonka etuoikeusasema velkojana tunnustetaan markkinoilla, riskipainojen määrityksessä voidaan käyttää vastapuolen kotimaan valuutan määräisestä erästä annettua luottoluokitusta.
3
LUKU
Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB-menetelmä)
1
142 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan
'luottoluokittelulla' menetelmiä, prosesseja, valvontaa, tietojen keruuta ja tietotekniikkajärjestelmiä, joilla tuetaan luottoriskin arviointia, vastuiden luokittamista luokkiin tai ryhmiin sekä tietyntyyppiselle vastuulle kehitettyjen maksukyvyttömyys- ja tappioestimaattien määrittelyä;
'vastuutyypillä' yhdenmukaisesti hallinnoitujen vastuiden ryhmää, jonka tietyntyyppiset sopimukset muodostavat ja joka voi rajoittua yhteen yksikköön tai yhteen ryhmän sisäiseen yksikköjen alaryhmään edellyttäen, että samantyyppisiä vastuita hallinnoidaan eri tavalla ryhmän muissa yksiköissä;
'liiketoimintayksiköllä' mitä tahansa erillisiä organisaatioita tai oikeushenkilöitä, liiketoiminta-alueita, maantieteellisiä sijaintipaikkoja;
'suurella finanssialan yhteisöllä' mitä tahansa finanssialan yhteisöä, joka täyttää seuraavat ehdot,
sen kokonaisarvo, laskettuna yksittäiseltä tai konsolidoidulta pohjalta vastaa vähintään 70 miljardin kynnysarvoa, käytettäessä tuoreinta tarkastettua tilinpäätöstä tai konsolidoitua tilinpäätöstä omaisuuserän koon määritykseen;
se on itse tai yksi sen tytäryhtiöistä on vakavaraisuuden sääntelyn alainen unionissa tai kolmannessa maassa, joka soveltaa lainsäädännössään valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä.
'sääntelemättömällä rahoitusalan yhteisöllä' mitä tahansa muuta yhteisöä, joka ei ole säännelty finanssialan yhteisö, mutta joka pääasiallisena liiketoimintanaan harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I tai direktiivin 2004/39/EY liitteessä I luetelluista toiminnoista,
'vastapuoliluokalla' velallisten luokitusasteikkoon kuuluvaa riskiluokkaa, johon velalliset luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat estimaatit (PD-estimaatit);
'sopimustyypin riskiluokalla' sopimustyyppien luokitusasteikkoon kuuluvaa riskiluokkaa johon vastuut luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan omat LGD-estimaatit.
▼M5 —————
143 artikla
Lupa IRB-menetelmän käyttöön
Laitosten on hankittava toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteinen lupa seuraaviin:
olennaisten muutosten tekemiseen luokitusjärjestelmän tai oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisten mallien menetelmän soveltamisalaan, joita laitos on saanut luvan käyttää;
olennaisten muutosten tekemiseen siihen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavaan luokitusjärjestelmään tai sisäisten mallien menetelmään, jota laitos on saanut luvan käyttää.
Kaikkien sitä vastuutyyppiä edustavien vastuiden, jota varten luokitusjärjestelmä kehitettiin, on kuuluttava luokitusjärjestelmän soveltamisalaan.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
144 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten arviointi IRB-menetelmän käyttöä koskevasta hakemuksesta
Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä 143 artiklan nojalla laitokselle lupa käyttää IRB-menetelmää, mukaan lukien omat LGD- ja CF-estimaatit, vain siinä tapauksessa, että kyseinen toimivaltainen viranomainen toteaa, että tässä luvussa, erityisesti 6 jaksossa, säädetyt vaatimukset täyttyvät, että järjestelmät, joita laitos käyttää luottoriskien valvontaan ja luokitteluun, ovat vakaat ja niitä noudatetaan johdonmukaisesti ja erityisesti, että laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
laitoksen luokitusjärjestelmät mahdollistavat tarkoituksenmukaisen arvioinnin laatimisen vastapuolten ja liiketoimien ominaispiirteistä, asianmukaisen riskien erottelun sekä täsmälliset ja johdonmukaiset määrälliset riskiestimaatit;
omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävillä sisäisillä luokituksilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla sekä tähän liittyvillä järjestelmillä ja prosesseilla on keskeinen merkitys laitoksen riskienvalvonta- ja päätöksentekoprosessin, luottojen hyväksymisen, sisäisen pääoman kohdentamisen sekä hallinto- ja ohjausjärjestelmän (corporate governance) kannalta;
laitoksella on luottoriskin valvontayksikkö, joka vastaa sen luokitusjärjestelmistä ja joka on riittävän itsenäinen ja muiden vaikutusvallasta riippumaton;
laitos kerää ja säilyttää kaikki asianmukaiset tiedot, joilla voidaan tukea tehokkaasti luottoriskien mittaamis- ja valvontamenettelyjä;
laitos dokumentoi luokitusjärjestelmänsä ja niiden toimintaperiaatteet sekä validoi luokitusjärjestelmänsä;
laitos on validoinut kunkin luokitusjärjestelmänsä ja kunkin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavien sisäisten mallien menetelmän asianmukaisen jakson aikana ennen kuin se on saanut luvan kyseisen luokitusjärjestelmän tai sisäisten mallien menetelmän soveltamiseen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, se on arvioinut kyseisen jakson aikana sitä, soveltuvatko kyseiset oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettava luokitusjärjestelmä tai sisäisten mallien menetelmät sisällytettäviksi luokitusjärjestelmän tai oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavien sisäisten mallien menetelmään, ja se on tehnyt arviointinsa perusteella tarvittavat muutokset oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettaviin luokitusjärjestelmiin tai sisäisten mallien menetelmiin;
laitos on laskenut IRB-menetelmän mukaisesti riskiparametrien estimaatteihin perustuvat omien varojen vaatimukset ja pystyy antamaan 99 artiklan vaatimusten mukaiset ilmoitukset;
laitos on luokitellut ja luokittelee edelleen kunkin vastuun, joka kuuluu luokitusjärjestelmän soveltamisalaan, kyseisen luokitusjärjestelmän luokkaan tai ryhmään; laitos on luokitellut ja luokittelee edelleen kunkin vastuun, joka kuuluu oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan menetelmän soveltamisalaan, tähän sisäisten mallien menetelmään.
IRB-menetelmän, mukaan lukien omat LGD- ja CF-estimaatit, käyttöä koskevia vaatimuksia sovelletaan myös silloin, kun laitos on ottanut käyttöön kolmannelta ostetun luokitusjärjestelmän tai luokitusjärjestelmässä käytetyn mallin.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
145 artikla
Aiemmat kokemukset IRB-menetelmien käytöstä
146 artikla
Toimenpiteet, jotka on toteutettava, jos tämän luvun mukaiset vaatimukset eivät enää täyty
Jos laitos ei enää täytä tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia, sen on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle ja tehtävä jompikumpi seuraavista:
esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle sen hyväksymä suunnitelma siitä, miten se aikoo täyttää vaatimukset pian uudelleen ja toteuttaa suunnitelman toimivaltaisen viranomaisen kanssa sovittuna ajanjaksona;
osoitettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että vaatimusten täyttämättä jättämisen vaikutus on vähäinen.
147 artikla
Menetelmät, joita käytetään vastuiden jakamisessa vastuuryhmiin
Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:
saamiset valtioilta ja keskuspankeilta;
saamiset laitoksilta;
saamiset yrityksiltä
vähittäissaamiset
oman pääoman ehtoiset sijoitukset;
arvopaperistamispositiot;
muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat omaisuuserät.
Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan a alakohdassa säädettyyn ryhmään:
sellaiset saamiset aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joita käsitellään saamisina valtioilta 115 ja 116 artiklan nojalla;
saamiset 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta kansainvälisiltä kehityspankeilta;
saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta, joihin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa 118 artiklan nojalla.
Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan b alakohdassa säädettyyn ryhmään:
sellaiset saamiset aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta, joita ei käsitellä saamisina valtioilta 115 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti;
sellaiset saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joita ei käsitellä saamisina valtioilta 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
sellaiset saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin ei sovelleta 0 prosentin riskipainoa 117 artiklan nojalla; sekä
sellaiset saamiset rahoituslaitoksilta, joita kohdellaan saamisina laitoksilta 119 artiklan 5 kohdan mukaisesti.
Jotta vastuut voidaan luokitella 2 kohdan d alakohdassa säädettyihin vähittäissaamisiin, niiden on täytettävä seuraavat kriteerit:
saamisten on oltava yhdeltä seuraavista:
saamiset yhdeltä tai useammalta luonnolliselta henkilöltä;
saamiset pk-yritykseltä edellyttäen siinä tapauksessa, että mahdolliset erääntyneet vastuut sisältävä määrä, jonka velallinen asiakas tai asiakaskokonaisuus on yhteensä velkaa laitokselle sekä emoyrityksille ja niiden tytäryrityksille, lukuun ottamatta sellaisia vastuita, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, saa olla enintään miljoona euroa ja laitoksen edellytetään toteuttaneen kohtuulliset toimenpiteet tilanteen tarkistamiseksi;
laitos käsittelee riskienvalvonnassaan kyseisiä vastuita samalla tavoin pitkällä aikavälillä;
niitä ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti kuin yritysvastuita;
kunkin vastuun kanssa samalla tavoin hallinnoituja vastuita on suuri määrä.
Ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen vastuiden lisäksi vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo on luokiteltava kuuluvaksi vähittäissaamisten ryhmään.
Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan e alakohdassa säädettyyn oman pääoman ehtoisten sijoitusten ryhmään:
vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin;
velkainstrumentit sekä muut arvopaperit, yhtiökumppanuudet, johdannaiset tai muut välineet, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.
Edellä 2 kohdan c alakohdassa säädetyssä yritysvastuiden ryhmässä luottolaitosten on erikseen yksilöitävä seuraavanlaiset vastuut erityiskohteiden rahoitukseen liittyviksi vastuiksi:
vastapuoli on perustettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten tai on taloudellisesti sitä vastaava;
lainan antajalla on sopimusjärjestelyistä johtuva merkittävä vaikutusvalta omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon;
velan takaisinmaksu perustuu pääasiassa rahoitettavien omaisuuserien tuottamaan tuloon eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan tuottamaan tuloon.
148 artikla
Edellytykset IRB-menetelmän soveltamiselle eri vastuuryhmiin ja liiketoimintayksiköihin
Toimivaltaisten viranomaisten etukäteisellä luvalla menetelmä voidaan ottaa käyttöön vaiheittain 147 artiklassa tarkoitetuissa eri vastuuryhmissä saman liiketoimintayksikön sisällä, eri liiketoimintayksiköissä saman ryhmän sisällä tai yritys-, luottolaitos-, valtio- ja keskuspankkivastuiden riskipainojen laskemiseen sovellettavien omien LGD- tai CF-estimaattien käyttämiseksi.
Edellä 147 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vähittäissaamisten osalta käyttöönotto voidaan toteuttaa vaiheittain niissä vastuiden alaryhmissä, joihin sovelletaan 154 artiklan kohdan mukaisia korrelaatiokaavoja.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
149 artikla
Edellytykset siirtymiselle vähemmän kehittyneiden menetelmien käyttöön
Laitos, joka käyttää IRB-menetelmää tiettyyn vastuuryhmään tai -tyyppiin, ei saa lopettaa sen käyttöä ja käyttää sen sijaan standardimenetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa, elleivät seuraavat edellytykset täyty:
laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että standardimenetelmän käyttöä ei ehdoteta laitoksen omien varojen vaatimuksen lieventämiseksi, että sen käyttö on tarpeen laitoksella olevien vastuiden kokonaismäärään luonteen ja monimuotoisuuden perusteella eikä sillä olisi olennaista haitallista vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen tai sen kykyyn hallita riskejä tehokkaasti;
laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.
Laitokset, jotka ovat saaneet 151 artiklan 9 kohdan nojalla luvan käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan, eivät saa siirtyä käyttämään 151 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja LGD-arvoja ja luottovasta-arvokertoimia, elleivät seuraavat edellytykset täyty:
laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että 151 artiklan 8 kohdassa säädettyjen LGD-arvojen ja luottovasta-arvokertoimien käyttöä tiettyyn vastuuryhmään tai -tyyppiin ei ehdoteta laitoksen omien varojen vaatimuksen lieventämiseksi, että sen käyttö on tarpeen laitoksen kaikkien tämäntyyppisten vastuiden luonteen ja monimuotoisuuden perusteella eikä sillä olisi olennaista haitallista vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen tai sen kykyyn hallita riskejä tehokkaasti.
laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.
150 artikla
Edellytykset pysyvälle osittaiselle käytölle
Jos laitokset ovat saaneet etukäteisen luvan toimivaltaisilta viranomaisilta, laitokset, joilla on lupa käyttää IRB-menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettavissa olevien tappioiden laskennassa yhden tai useamman vastuuryhmän osalta, voivat soveltaa standardimenetelmää seuraaviin vastuisiin:
edellä 147 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vastuuryhmä, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja laitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;
edellä 147 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vastuuryhmä, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja laitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;
vastuut merkitykseltään vähäisissä liiketoimintayksiköissä sekä vastuuryhmät tai -tyypit, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä kokonsa ja riskiprofiilinsa vuoksi;
saamiset jäsenvaltioiden keskushallinnolta ja keskuspankeilta, aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta, hallintoelimiltä sekä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta edellyttäen, että
riski, joka liittyy saamisiin keskushallinnolta ja keskuspankilta ja kyseisiin muihin vastuisiin, on yhtä suuri erityisten hallintojärjestelyjen vuoksi, ja
saamisiin keskushallinnoilta ja keskuspankeilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa 114 artiklan 2 tai 4 kohdan nojalla;
laitoksen vastuut vastapuolelle, joka on sen emoyritys, tytäryritys tai sen emoyrityksen tytäryritys edellyttäen, että vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai oheispalveluyritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde;
vastuut 113 artiklan 7 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävien laitosten välillä;
oman pääoman ehtoiset sijoitukset yhteisöihin, joiden luottovelvoitteisiin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa 2 luvun mukaisesti, mukaan lukien julkisrahoitteiset yhteisöt, joihin voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa;
oman pääoman ehtoiset sijoitukset, jotka on tehty osana lakisääteisiä ohjelmia, joilla pyritään edistämään tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa, jotka tuovat merkittäviä avustuksia sijoitusten tekemiseen laitoksiin ja joihin liittyy jossain muodossa valtion valvontaa ja pääomasijoituksia koskevia rajoituksia, jos kyseisien vastuiden yhteenlaskettu määrä voidaan jättää IRB-menetelmän soveltamisalan ulkopuolelle vain 10 prosentin osuuteen omista varoista;
119 artiklan 4 kohdassa määritetyt vastuut, jotka täyttävät kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset;
215 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut valtion takuut ja valtion jälleenvakuuttamat takuut.
Toimivaltaisten viranomaisten on annettava lupa standardimenetelmän soveltamiseen ensimmäisen alakohdan g ja h alakohdissa tarkoitettuihin vastuisiin, joiden käsittelyyn tällä tavalla muut jäsenvaltiot ovat antaneet luvan. EPV julkaisee verkkosivustollaan ja pitää säännöllisesti ajan tasalla luetteloa mainituissa alakohdissa tarkoitetuista vastuista, joita käsitellään standardimenetelmän mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Ohjeet on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
2
1
151 artikla
Käsittely vastuuryhmittäin
152 artikla
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (CIU) olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevien saamisten käsittely
Jos CIU:n suojattava vastuu on toisessa CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleva toinen vastuu, ensimmäisen laitoksen on otettava huomioon myös toisen CIU:n suojattavat vastuut.
Jos laitos ei täytä edellytyksiä tässä luvussa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi kaikkien CIU:n suojattavien vastuiden tai niiden osien osalta, riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä ja odotetun tappion määrä on laskettava seuraavien menetelmien mukaan:
laitosten on sovellettava 147 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun oman pääoman ehtoisten vastuiden vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin 155 artiklan 2 kohdassa säädettyä yksinkertaisen riskipainon menetelmää;
laitosten on sovellettava kaikkiin muihin 1 kohdassa tarkoitettuihin suojattaviin vastuisiin 2 luvussa säädettyä standardimenetelmää seuraavin edellytyksin:
vastuiden, joihin sovelletaan luokittelemattomien vastuiden erityistä riskipainoa tai luottoluokkaa, joka antaa tietylle vastuuryhmälle korkeimman riskipainon, riskipaino on kerrottava kertoimella 2, mutta se ei saa olla korkeampi kuin 1 250 prosenttia;
kaikkien muiden vastuiden riskipaino on kerrottava kertoimella 1,1 ja vähimmäismäärän on oltava 5 prosenttia.
Jos laitos ei a alakohtaa sovellettaessa pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, sen on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia sijoituksia. Jos kyseiset vastuut yhdessä laitoksella tässä vastuuryhmässä olevien välittömien vastuiden kanssa eivät ole merkittäviä 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 150 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten luvalla.
Jos laitos ei pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia sijoituksia. Sen on luokiteltava muut kuin oman pääoman ehtoiset sijoitukset toiseen vastuuryhmään.
Edellä 3 kohdassa kuvaillun menetelmän vaihtoehtona laitokset voivat laskea itse tai antaa kolmannen tehtäväksi laskea ja ilmoittaa keskimääräisen riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän, joka perustuu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen suojattaviin vastuisiin ja joka lasketaan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien mukaisesti, seuraavien osalta:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahoituslaitoksena tai säilytysyhteisönä toimiva laitos edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä laitoksessa tai rahoituslaitoksessa;
muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö täyttää kaikki 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.
Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava laskelmien paikkansapitävyys.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artikla mukaisesti.
2
153 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen saamisille yrityksiltä, laitoksilta sekä valtioilta ja keskuspankeilta
Rajoittamatta 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen erityiskäsittelytapojen soveltamista, riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka koskee saamisia yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:
jossa riskipaino (RW) määritellään seuraavasti:
jos PD = 0, RW:n on oltava 0;
jos PD = 1, ts. maksukyvyttömien vastuiden osalta
;
jossa parhaan kyvyn mukaan tehty arvio (Expected Loss Best Estimate), jäljempänä 'ELBE', on laitoksen 181 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio maksukyvyttömän vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta;
jos 0 < PD < 1
jossa
N(x) |
= |
standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x); |
G (Z) |
= |
standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N(x) = z); |
R |
= |
korrelaatiokerroin, joka määritellään seuraavasti:
|
b |
= |
maturiteettioikaisukerroin, joka määritellään seuraavasti: . |
Riskipaino (RW) lasketaan soveltamalla 1 kohdassa tarkoitettua sopivaa riskipainokaavaa suojattuun vastuuseen, vastapuolen PD-lukua ja luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-lukua. Maturiteettikerroin (b) lasketaan soveltamalla luottosuojan tarjoajan tai vastapuolen PD-lukua riippuen siitä, kumpi on alhaisempi.
Laitokset voivat soveltaa 1 kohdan iii alakohdan mukaista korrelaatiokaavaa laskiessaan yritysvastuiden riskipainoja niiltä yrityksiltä oleviin vastuisiin, jotka kuuluvat ryhmään, jonka vuotuinen kokonaisliikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa. Tässä kaavassa S on vuotuinen kokonaisliikevaihto miljoonina euroina, kun 5 miljoonaa euroa ≤ S ≤ 50 miljoonaa euroa. Alle 5 miljoonan euron liikevaihto merkitään kaavaan 5 miljoonan euron liikevaihdoksi. Ostettujen saamisten osalta vuotuinen kokonaisliikevaihto on ryhmän sisältämillä yksittäisillä vastuilla painotettu keskiarvo.
Laitosten on käytettävä konsolidoidun yritysryhmän vuotuisen kokonaisliikevaihdon sijaan taseen loppusummaa, jos vuotuinen kokonaisliikevaihto ei anna riittävää kuvaa yrityksen koosta ja taseen loppusumma on tarkoituksenmukaisempi indikaattori.
Erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden osalta laitos ei pysty osoittamaan, että 6 osassa esitetyt maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät, laitoksen on sovellettava riskipainoja taulukon 1 mukaisesti seuraavasti:
Taulukko 1
Jäljellä oleva maturiteetti |
Alaryhmä 1 |
Alaryhmä 2 |
Alaryhmä 3 |
Alaryhmä 4 |
Alaryhmä 5 |
Alle 2,5 vuotta |
50 % |
70 % |
115 % |
250 % |
0 % |
Vähintään 2,5 vuotta |
70 % |
90 % |
115 % |
250 % |
0 % |
Määrittäessään riskipainoja erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille laitosten on otettava huomioon seuraavat tekijät: taloudellinen asema, poliittinen ja oikeudellinen ympäristö, liiketoimen ja/tai omaisuuserän ominaispiirteet sekä järjestäjän ja kehittäjän asema mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien synnyttämät tulovirrat ja turvallisuuspaketti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
154 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä vähittäisvastuille
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä vähittäisvastuille lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:
jossa riskipaino RW määritellään seuraavasti:
jos PD = 1, ts. maksukyvyttömien vastuiden osalta RW:n on oltava
;
jolloin ELBE on laitoksen 181 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio maksukyvyttömän vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta;
jos 0 < PD < 1, ts. minkä tahansa muun kuin i alakohdassa tarkoitetun mahdollisen arvon osalta
jossa
N(x) |
= |
standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x). |
G(z) |
= |
standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N(x) = z). |
R |
= |
korrelaatiokerroin, joka määritellään seuraavasti:
|
Vastuut katsotaan uudistettaviksi vähittäissaamisiksi, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:
saamiset ovat yksityishenkilöiltä;
vastuut ovat uusiutuvia, vakuudettomia sekä välittömästi ja ehdoitta laitoksen peruutettavissa siinä määrin kuin varoja ei ole nostettu. Tässä yhteydessä uudistettaviksi vastuiksi katsotaan ne vastuut, joiden määrä vaihtelee asiakkaan nostojen ja takaisinmaksujen mukaan laitoksen määrittämän limiitin puitteissa. Nostamattomia lainoja voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos lainaehdoissa annetaan laitokselle mahdollisuus peruuttaa ne kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön ja muiden säännösten asettamia rajoja noudattaen;
yhden henkilön uusiutuvat vähittäisvastuut saavat olla enintään 100 000 euroa;
tämän kohdan mukaisen korrelaatiokaavan soveltaminen rajoittuu salkkuihin, joiden tappio-osuuden volatiliteetti on osoittautunut alhaiseksi keskimääräiseen tappio-osuuteen verrattuna erityisesti alhaisilla PD-arvoilla;
vastuun määrittely uudistettavaksi vähittäisvastuuksi ei ole ristiriidassa osa-salkun sisältämän riskin kanssa.
Edellä b alakohdasta poiketen vakuudettomuutta koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua sellaisten palkkatiliin liittyvien luottojärjestelyjen osalta, joista on olemassa vakuus. Tässä tapauksessa vakuudesta takaisin perittyjä määriä ei oteta huomioon LGD-estimaatissa.
Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava uusiutuvien vähittäisvastuiden muodostamien osa-salkkujen tappio-osuuksien suhteellista volatiliteettia sekä uudistettavien vähittäisvastuiden koko salkkua ja niiden on myös jaettava eri jäsenvaltioissa tietoja uusiutuvien vähittäissaamisten tappio-osuuksien ominaispiirteistä.
Jotta ostettuja saamisia voidaan pitää vähittäisvastuina, niiden on täytettävä 184 artiklassa säädetyt vaatimukset ja seuraavat edellytykset:
laitos on ostanut saamiset ulkopuoliselta kolmannelta eikä sen vastuisiin kyseiseltä velalliselta sisälly vastuita, joiden alullepanija laitos itse on suoraan tai välillisesti;
myyjän ja velallisen on määritettävä ostettavat saamiset markkinaperusteisesti. Sallittuja eivät ole yritysten väliset myyntisaamiset eivätkä keskenään kauppaa käyvien yritysten väliset saamiset, jotka liittyvät vastatileihin;
ostajana toimivalla laitoksella on oikeus saada kaikki ostettujen saamisten tuotot tai suhteellinen osuus tuotoista; ja
ostettujen saamisten muodostaman salkun on oltava riittävän hajautettu.
155 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä oman pääoman ehtoisille vastuille
Laitokset voivat käsitellä avustavia palveluja tuottaviin yrityksiin tehtäviä oman pääoman ehtoisia sijoituksia muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien tapaan.
Käytettäessä yksinkertaisen riskipainon menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on laskettava kaavan mukaisesti:
jossa
Riskipaino (RW) = 190 prosenttia riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomavastuille.
Riskipaino (RW) = 290 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille vastuille.
Riskipaino (RW) = 370 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille vastuille.
Lyhyillä käteispositioilla ja kaupankäyntivarastoon kuulumattomilla johdannaisinstrumenteilla voidaan nettouttaa samojen yksittäisten osakkeiden pitkiä positioita edellyttäen, että kyseisten välineiden nimenomaisena tehtävänä on suojata nimettyjä oman pääoman ehtoisia vastuita vielä vähintään vuoden ajan. Muita lyhyitä positioita on käsiteltävä kuten pitkiä positioita, ja sovellettavaa riskipainoa on sovellettava kunkin position absoluuttiseen arvoon. Positioihin, joilla on maturiteettiero, on sovellettava 162 artiklan 5 kohdassa säädettyä yritysvastuiden menetelmää.
Laitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille vastuille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 4 luvussa säädettyjen menetelmien mukaisesti.
Yksittäisen vastuun tasolla kertoimella 12,5 kerrotun odotetun tappion määrän ja riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän summa ei saa ylittää kertoimella 12,5 kerrottua vastuuarvoa.
Laitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 4 luvussa säädettyjen menetelmien mukaisesti. Suojauksen tarjoajaan kohdistuvalle vastuulle on annettava LGD-arvoksi 90 prosenttia. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomavastuisiin liittyvien vastuiden osalta voidaan käyttää 65 prosentin LGD-arvoa. Näissä tapauksissa M on viisi vuotta.
Käytettäessä sisäisten mallien menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on laitoksen tekemistä oman pääoman ehtoisista vastuista aiheutuva potentiaalinen tappio, joka on määritetty käyttäen markkinariskin sisäisiä malleja sekä laskemalla pitkän aikavälin aineistosta neljännesvuosittaisten tuottojen ja soveltuvan riskittömän tuoton erotuksen 99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli kerrottuna kertoimella 12,5. Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä ei saa olla osakesalkun tasolla pienempi kuin seuraavien yhteismäärä:
riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka vaaditaan PD-/LGD-menetelmän mukaan; sekä
vastaava odotettujen tappioiden yhteismäärä kerrottuna kertoimella 12,5.
Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut määrät on laskettava 165 artiklan 1 kohdassa säädettyjen PD-arvojen ja 165 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vastaavien LGD-arvojen perusteella.
Laitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan.
156 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä muille luottovelvoitteisiin kuulumattomille omaisuuserille
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä muille luottovelvoitteisiin kuulumattomille omaisuuserille on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti:
,
lukuun ottamatta seuraavia:
käteinen raha ja vastaavat erät sekä kultasaamisten takaamat omissa holveissa säilytetyt tai allokoidut kultaharkot, jolloin on sovellettava 0 prosentin riskipainoa;
kun saaminen on leasing-omaisuuserien jäännösarvo, jolloin se lasketaan seuraavasti:
jossa t on suurempi kuin 1 ja jäljellä olevan leasing-sopimuksen kauden kokonaisten vuosien määrää kuvaava lähin luku.
3
157 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä ostettujen saamisten laimentumisriskille
3
158 artikla
Kohtelu vastuutyypeittäin
Kun kyse on yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuista sekä vähittäisvastuista, odotettu tappio (EL) ja odotettujen tappioiden yhteismäärä on laskettava seuraavien kaavojen mukaisesti:
Odotettujen tappioiden yhteismäärä = EL [kerrottuna] vastuuarvolla.
Jos laitokset käyttävät omia LGD-estimaattejaan, maksukyvyttömien vastuiden (PD = 100 %) EL-arvon on oltava ELBE, eli laitoksen paras estimaatti maksukyvyttömän vastuun odotetulle tappiolle 181 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti.
Edellä olevan 153 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsiteltävien vastuiden EL-arvo on 0 %.
EL-arvot sellaisille erityisrahoitusvastuille, joiden riskipainoja laskettaessa laitokset soveltavat 153 artiklan 5 kohdan mukaisia menetelmiä, on määritettävä taulukon 2 mukaisesti.
Taulukko 2
Jäljellä oleva maturiteetti |
Ryhmä 1 |
Ryhmä 2 |
Ryhmä 3 |
Ryhmä 4 |
Ryhmä 5 |
Alle 2,5 vuotta |
0 % |
0,4 % |
2,8 % |
8 % |
50 % |
Vähintään 2,5 vuotta |
0,4 % |
0,8 % |
2,8 % |
8 % |
50 % |
Kun kyse on sellaisista oman pääoman ehtoisista vastuista, joiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä lasketaan yksinkertaisen riskipainon menetelmää noudattaen, odotettujen tappioiden yhteismäärä on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti:
EL-arvot ovat seuraavat:
Odotettu tappio (EL) = 0,8 prosenttia riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksille
Odotettu tappio (EL) = 0,8 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille
Odotettu tappio (EL) = 2,4 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.
Kun kyse on sellaisista oman pääoman ehtoisista vastuista, joiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä lasketaan PD/LGD-menetelmää noudattaen, odotettu tappio ja odotettujen tappioiden yhteismäärä on laskettava seuraavien kaavojen mukaisesti:
Odotettujen tappioiden yhteismäärä on laskettava ostettujen saamisten laimentumisriskille seuraavien kaavojen mukaisesti:
159 artikla
Odotettujen tappioiden yhteismäärän käsittely
Laitosten on vähennettävä 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti laskettu odotettujen tappioiden yhteismäärä näihin vastuisiin liittyvistä 110 artiklan mukaisista yleisistä ja erityisistä luottoriskioikaisuista ja 34 ja 105 artiklan mukaisista muista arvonoikaisuista sekä muista näihin vastuisiin liittyvistä omien varojen vähennyksistä, lukuun ottamatta 36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisesti tehtyjä vähennyksiä. Tase-eriin sisältyviin, maksukyvyttömyystilassa ostettuihin vastuisiin liittyviä 166 artiklan 1 kohdan mukaisia alennuksia on käsiteltävä samalla tavalla kuin erityisiä luottoriskioikaisuja. Maksukyvyttömiin vastuisiin liittyviä erityisiä luottoriskioikaisuja ei saa käyttää kattamaan muista vastuista aiheutuvaa odotettujen tappioiden yhteismäärää. Kyseiseen laskelmaan ei saa sisällyttää arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvää odotettujen tappioiden yhteismäärää eikä kyseisiin vastuisiin kohdistuvia yleisiä tai erityisiä luottoriskioikaisuja.
4
1
160 artikla
Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD)
Sellaisten ostettujen yrityssaamisten, joiden osalta laitos ei pysty arvioimaan PD-lukuja tai sen PD-estimaatit eivät täytä 6 jaksossa asetettuja vaatimuksia, vastuita koskevat PD-luvut on määritettävä seuraavien menetelmien mukaisesti:
ostettuja yrityssaamisia koskevien etuoikeudeltaan parempien vaateiden PD-luku on laitoksen EL-estimaatti jaettuna kyseisten saamisten LGD-luvulla;
ostettuja yrityssaamisia koskevien etuoikeudeltaan huonompien vaateiden PD-luku on laitoksen EL-estimaatti;
laitos, joka on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta luvan käyttää omia LGD-estimaattejaan yritysvastuisiin 143 artiklan nojalla ja joka pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-estimaateiksi toimivaltaisen viranomaisen luotettavana pitämällä tavalla, voi käyttää tämän jakamisen tuloksena saatavaa PD-estimaattia.
Laitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-luvussa 4 luvun säännösten mukaisesti. Laimentumisriskin osalta voidaan 201 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen luottosuojan tarjoajien lisäksi hyväksyä ostettujen saamisten myyjä suojan tarjoajaksi, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
yrityksellä on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
kun kyseessä ovat laitokset, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti, yrityksellä ei ole virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, mutta yritys on laitoksen sisäisesti luokittelema ja sen PD-luku vastaa hyväksyttyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia, joiden EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti.
Laitos, joka on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta luvan käyttää omia LGD-estimaattejaan yrityssaamisten laimentumisriskiin 143 artiklan nojalla, voi hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-lukuja 161 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
161 artikla
Tappio-osuus (LGD)
Laitosten on käytettävä seuraavia LGD-arvoja:
ylimmän etuoikeusluokan vastuut, joilla ei ole hyväksyttävää vakuutta: 45 %;
etuoikeudeltaan huonommat vastuut, joilla ei ole hyväksyttävää vakuutta: 75 %;
laitokset voivat hyväksyä vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan LGD-arvossa 4 luvun mukaisesti;
katettuihin joukkovelkakirjalainoihin, joita voidaan kohdella 129 artiklan 4 tai 5 kohdan mukaisesti, voidaan soveltaa LGD-arvoa, joka on 11,25 prosenttia;
ostetut ylimmän etuoikeusluokan yrityssaamiset, joiden osalta laitos ei kykene määrittämään PD-lukuja tai sen PD-estimaatit eivät täytä 6 jaksossa asetettuja vaatimuksia: 45 %;
ostetut etuoikeudeltaan huonommat yrityssaamiset, joiden osalta laitos ei kykene määrittämään PD-lukuja tai sen PD-estimaatit eivät täytä 6 jaksossa asetettuja vaatimuksia: 100 %;
ostettujen yrityssaamisten laimentumisriski: 75 %.
162 artikla
Maturiteetti
Toimivaltaisten viranomaisten on vaihtoehtoisesti osana 143 artiklassa tarkoitettua lupaa päätettävä, onko laitoksen sovellettava M-arvoa kuhunkin vastuuseen 2 kohdan mukaisesti.
Laitosten, jotka ovat saaneet toimivaltaiselta viranomaiselta luvan soveltaa omia LGD-lukujaan ja luottovasta-arvokertoimiaan yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuisiin 143 artiklan nojalla, on laskettava kullekin vastuulle M-arvo tämän kohdan a–e alakohdassa määritetyllä tavalla, jollei tämän artiklan 3–5 kohdasta muuta johdu. Lukuun ottamatta 384 artiklan 1 kohdan tapauksia, joissa on käytettävä kyseisessä kohdassa erikseen määriteltyä M-arvoa, M-arvo voi olla enintään viisi vuotta:
M-arvo lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti rahoitusvälineelle, jonka kassavirta on ennalta tiedossa:
jossa CFt kuvaa rahavirtoja (pääoma, korot ja palkkiot), jotka vastapuolen on sopimusperusteisesti maksettava hetkellä t;
päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvien johdannaisten M on vastuun jäljellä olevan maturiteetin painotettu keskiarvo siten, että M-arvo on vähintään yksi vuosi, ja maturiteettia painotettaessa on käytettävä kunkin vastuun nimellisarvoa;
liitteessä II luetelluista kokonaan tai lähes kokonaan vakuudellisista johdannaissopimuksista ja kokonaan tai lähes kokonaan vakuudelliseen limiittiluotonantoon (margin lending) liittyvistä liiketoimista, jotka kuuluvat päänettoutussopimuksen soveltamisalaan, aiheutuviin vastuisiin sovellettava M-arvo on sellaisten liiketoimien jäljellä olevien maturiteettien painotettu keskiarvo, joissa M-arvo on vähintään 10 päivää;
päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvien takaisinostotransaktioiden taikka arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen M-arvo on sellaisten liiketoimien jäljellä olevien maturiteettien painotettu keskiarvo, joissa M-arvo on vähintään 5 päivää. Maturiteettia painotettaessa on käytettävä kunkin liiketoimen nimellisarvoa;
kun kyse on laitoksesta, joka on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta 143 artiklan nojalla luvan soveltaa omia PD-estimaattejaan ostettuihin yrityssaamisiin, nostettujen määrien M-arvo on ostettuihin saamisiin liittyvien vastuiden maturiteettien painotettu keskiarvo, siten että M-arvo on vähintään 90 päivää. Tätä samaa M-arvoa on sovellettava myös sitoviin saamisten ostosopimuksiin (committed purchase facility) kuuluviin nostamattomiin määriin, edellyttäen että järjestely sisältää tehokkaat kovenantit, ennenaikaisen kuoletuksen laukaisijat tai muut ominaisuudet, jotka suojaavat ostavaa laitosta sellaisten tulevien saamisten laadun merkittävältä heikkenemiseltä, jotka sen on ostettava järjestelyn voimassaoloaikana. Mikäli tällaista tehokasta suojaa ei ole, nostamattomien määrien M-arvo lasketaan seuraavien tekijöiden summana: pisin ostosopimuksen piiriin kuuluvien potentiaalisten saamisten maturiteeteista ja ostosopimuksen jäljellä oleva maturiteetti, siten että M-arvo on vähintään 90 päivää;
muille kuin tässä kohdassa mainituille rahoitusvälineille, tai kun laitos ei pysty laskemaan M-arvoa a alakohdassa määritetyllä tavalla, M-arvo on jäljellä oleva enimmäisaika (vuosia), jonka vastapuoli voi käyttää sopimusvelvoitteidensa täysimääräiseen täyttämiseen, siten että M on vähintään yksi vuosi;
Kun kyse on laitoksista, jotka laskevat vastuuarvot käyttämällä 6 luvun 6 jaksossa esitettyä sisäisen mallin menetelmää, M-arvo on laskettava käyttämällä seuraavassa esitettyä kaavaa, kun kyse on vastuista, joihin ne soveltavat kyseistä menetelmää ja joilla nettoutusryhmän pisimmälle päivätyn sopimuksen maturiteetti on pidempi kuin yksi vuosi:
jossa
|
= |
indikaattorimuuttuja (dummy), jonka arvo tulevana ajanjaksona tk on 0, jos tk > 1 vuosi, ja 1, jos tk ≤ 1; |
|
= |
odotettu vastuu tulevaisuuden ajanjaksona tk; |
|
= |
efektiivinen odotettu vastuu tulevaisuuden ajanjaksona tk; |
|
= |
riskitön diskonttaustekijä tulevaisuuden ajanjaksolle tk; |
;
laitos, joka laskee vastuun yksipuolisen arvonoikaisun (credit valuation adjustment, CVA) käyttämällä sisäistä mallia, voi toimivaltaisten viranomaisten luvalla käyttää sisäisellä mallilla estimoitua luoton efektiivistä duraatiota M-arvona.
Nettoutusryhmiin, joissa kaikkien sopimusten alkuperäinen maturiteetti on alle vuoden, sovelletaan a alakohdassa olevaa kaavaa, jollei 2 kohdasta muuta johdu;
kun kyse on laitoksista, jotka laskevat vastuuarvot käyttämällä 6 luvun 6 jaksossa esitettyä sisäisen mallin menetelmää ja joilla on lupa käyttää sisäistä mallia kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten positioiden erityisriskin määrittämiseksi kolmannen osan IV osaston 5 luvun mukaisesti, M-arvon on oltava 1 kaavassa, joka esitetään 153 artiklan 1 kohdassa, edellyttäen että laitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että sen 383 artiklan sisäinen malli kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten positioiden erityisriskille sisältää luottoluokitusmuutosten vaikutukset;
sovellettaessa 153 artiklan 3 kohtaa M-arvo on luottoriskiltä suojautumisen efektiivinen maturiteetti, mutta vähintään 1 vuosi.
Jos dokumentointi edellyttää päivittäistä nettoarvon tilitystä ja uudelleenarvostamista ja sisältää säännöksiä, joiden nojalla vakuus voidaan realisoida tai nettouttaa nopeasti maksukyvyttömyystilanteessa tai silloin, kun nettoarvoa ei pystytä tilittämään, M-arvo on vähintään yksi päivä seuraaville:
liitteessä II luetellut kokonaan tai lähes kokonaan vakuudelliset johdannaissopimukset;
kokonaan tai lähes kokonaan vakuudellinen limiittiluotonanto (margin lending);
takaisinostotransaktioihin tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvät liiketoimet.
Lisäksi sellaisten hyväksyttävien lyhytaikaisten vastuiden M-arvo, jotka eivät ole osa laitoksen vastapuolelle myöntämää jatkuvaa rahoitusta, on vähintään yksi päivä. Hyväksyttäviin lyhytaikaisiin vastuisiin sisältyvät
sellaiset laitosvastuut, jotka johtuvat valuutanvaihtoon liittyvien velvoitteiden selvityksestä;
itsestään kuittaantuvat (self-liquidating) lyhytaikaiset ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvät liiketoimet, jotka liittyvät tavaroiden tai palveluiden vaihtoon ja joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään yksi vuosi ja joita tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdan 80 alakohdassa;
sellaisista arvopaperien ostojen ja myyntien selvityksistä aiheutuvat vastuut, joissa tavanomainen toimitusaika on kaksi pankkipäivää;
vastuut, jotka aiheutuvat sähköisesti siirrettävistä käteissuorituksista ja sähköisten maksutapahtumien selvityksestä sekä etukäteen maksetuista kustannuksista, mukaan luettuina sellaisista epäonnistuneista liiketoimista aiheutuvat tilinylitykset, jotka eivät ylitä sovittua vähäistä kiinteää pankkipäivien määrää.
2
163 artikla
Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD)
164 artikla
Tappio-osuus (LGD)
Kaikkien liikekiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden, jotka eivät ole valtioiden takaamia, vastuilla painotettu keskimääräinen LGD-luku ei saa olla alle 15 prosenttia.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista LGD-vähimmäislukuihin ensimmäisen alakohdan mukaisesti tekemistään muutoksista, ja EPV:n on julkaistava nämä LGD-luvut.
EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisten suositusten avulla ja tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa antaa ohjeita tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille seuraavista:
mitkä tekijät voisivat 6 kohdassa tarkoitetun mukaisesti vaikuttaa haitallisesti nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen; ja
ohjeelliset viitearvot, jotka 5 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon määritettäessä korkeampia LGD-vähimmäislukuja.
3
165 artikla
Oman pääoman ehtoiset sijoitukset, joihin sovelletaan PD/LDG-menetelmää
Seuraavia PD-vähimmäislukuja on sovellettava:
0,09 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille, kun sijoitus on osa pitkäaikaista asiakassuhdetta;
0,09 prosenttia muille kuin pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille, kun sijoituksen tuotto perustuu säännöllisiin, jaksottaisiin kassavirtoihin, jotka eivät johdu myyntivoitoista;
0,40 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille mukaan luettuina muut 155 artiklan 2 kohdassa määritetyt lyhyet positiot;
1,25 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille mukaan luettuina muut 155 artiklan 2 kohdassa määritetyt lyhyet positiot.
5
166 artikla
Yritys-, laitos-, valtio-, keskuspankki- ja vähittäisvastuut
Tätä sääntöä on sovellettava myös omaisuuseriin, joiden ostohinta poikkeaa velkamäärästä.
Kun kyse on ostetuista omaisuuseristä, velkamäärän ja omaisuuserää ostettaessa laitoksen taseeseen kirjatun kirjanpitoarvon, joka on jäljellä erityisten luottoriskioikaisujen soveltamisen jälkeen, erotus on merkittävä alennukseksi, jos velkamäärä on suurempi, ja preemioksi jos velkamäärä on pienempi kuin taseeseen kirjattu määrä.
Seuraavien omaisuuserien vastuuarvo on laskettava kertomalla sitoumukseen kuuluva nostamaton määrä luottovasta-arvokertoimella. Laitosten on käytettävä seuraavia luottovasta-arvokertoimia yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankki vastuisiin 151 artiklan 8 kohdan mukaisesti:
limiitillisiin luottosopimuksiin, jotka laitos voi peruuttaa ehdoitta milloin tahansa ilman etukäteisilmoitusta tai jotka voivat peruuntua automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikentymisen vuoksi, on sovellettava 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa. Voidakseen soveltaa 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa laitosten on tarkkailtava aktiivisesti vastapuolen taloudellista asemaa, ja laitosten on pystyttävä sisäisten valvontajärjestelmiensä avulla välittömästi havaitsemaan vastapuolen luottokelpoisuuden heikentyminen. Nostamattomia limiitillisiä luottosopimuksia voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos lainaehdoissa annetaan laitokselle mahdollisuus peruuttaa ne kuluttajansuojalainsäädännön ja muun asiaan liittyvän lainsäädännön mukaisesti;
kun kyse on tavaroiden ja hyödykkeiden tuontiin ja vientiin liittyvästä lyhytaikaisesta rahoituksesta, kuten rembursseista, on sovellettava 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa sekä rahoituksen myöntävään että varmistavaan laitokseen;
kun kyse on sellaisista uusiutuvien ostettujen saamisten nostamattomista ostositoumuksista, jotka laitos voi peruuttaa milloin vain ehdoitta ja ilman etukäteisilmoitusta tai jotka voivat peruuntua automaattisesti, on sovellettava 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa. Voidakseen soveltaa 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa laitosten on tarkkailtava aktiivisesti vastapuolen taloudellista asemaa, ja laitosten on pystyttävä sisäisten valvontajärjestelmiensä avulla välittömästi havaitsemaan vastapuolen luottokelpoisuuden heikentyminen;
muihin limiitillisiin luottosopimuksiin, velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyihin (note issuance facilities, NIF) ja jatkuviin luoton merkintäjärjestelyihin (revolving underwriting facilities, RUF) ►C2 on sovellettava 75 prosentin luottovasta-arvokerrointa.
Laitokset, jotka täyttävät 6 jaksossa määritetyt luottovasta-arvokerrointen omien estimaattien käytön vaatimukset, voivat toimivaltaisten viranomaisten luvalla soveltaa luottovasta- arvokerrointen omia estimaattejaan eri tuotetyyppeihin, jotka mainitaan a–d alakohdassa. ◄
Kun kyse on kaikista muista kuin 1–8 kohdassa mainituista taseen ulkopuolisista eristä, vastuuarvon on oltava seuraava prosenttiosuus erän arvosta:
100 prosenttia, jos erään liittyy korkea riski;
50 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen riski;
20 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen/alhainen riski;
0 prosenttia, jos erään liittyy alhainen riski.
Tätä kohtaa sovellettaessa taseen ulkopuoliset erät on luokiteltava liitteen I mukaisiin riskiluokkiin.
167 artikla
Oman pääoman ehtoiset vastuut
168 artikla
Muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat omaisuuserät
Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien erien vastuuarvo on vastuun kirjanpitoarvo, joka jää jäljelle erityisten luottoriskioikaisujen soveltamisen jälkeen.
6
1
169 artikla
Yleiset periaatteet
170 artikla
Luottoluokituksen rakenne
Yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuita koskevan luottoluokituksen rakenteen on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:
luokitusjärjestelmässä on otettava huomioon vastapuoleen liittyvän ja transaktion riskin ominaispiirteet;
luottoluokitukseen on sisällyttävä vastapuolten luokitusasteikko, jonka perusteella määritetään yksinomaan vastapuolen maksukyvyttömyyden riskiä. Vastapuolten luokitusasteikossa on oltava vähintään seitsemän luokkaa velvoitteensa hoitaville vastapuolille ja yksi luokka maksukyvyttömille vastapuolille;
laitoksen on dokumentoitava vastapuoliluokkien väliset suhteet kunkin luokan maksukyvyttömyyden riskin tason mukaisesti ja kriteerit, joita on käytetty eroteltaessa maksukyvyttömyyden riskitasoja eri luokkien välillä;
laitoksilla, joiden salkut ovat keskittyneet tietylle markkinasegmentille ja maksukyvyttömyysriskin alueelle, on oltava riittävästi vastapuoliluokkia mainitulla alueella, jotta vältetään vastapuolten liian suuri keskittyminen tiettyyn luokkaan. Merkittävä keskittyminen yhteen luokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että vastapuoliluokka kattaa vain kapean PD-alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastapuolten maksukyvyttömyysriski mahtuu kyseiselle alueelle;
jotta toimivaltainen viranomainen sallii omien LGD-estimaattien käytön omien varojen vaatimusten laskennassa, luottoluokitukseen on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, joka yksinomaan ilmaisee liiketoimen LGD:n ominaispiirteet. Sopimustyypin riskiluokan määritelmään on sisällyttävä sekä kuvaus siitä, kuinka vastuut on luokiteltu, että kuvaus kriteereistä, joilla eri luokkien sisältämät riskitasot on määritelty;
merkittävä keskittyminen yhteen sopimustyypin riskiluokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että sopimustyypin luokitteluasteikko kattaa vain kapean LGD-alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastuiden riski sijoittuu kyseiselle alueelle.
Vähittäisvastuiden luottoluokituksen rakenteen on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:
luottoluokituksesta on käytävä ilmi sekä vastapuoleen että liiketoimeen sisältyvä riski ja kaikki vastapuolen ja liiketoimen asian kannalta merkitykselliset ominaispiirteet;
riskin eri tasot on luokiteltava siten, että tietyssä luokassa tai ryhmässä on lukumääräisesti riittävästi vastuita sen varmistamiseksi, että tappioiden ominaispiirteet voidaan kvantifioida ja validoida tarkoituksenmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Vastuut ja vastapuolet on jaettava luokkiin tai ryhmiin siten, että vältetään liiallista keskittymistä;
prosessilla, jolla vastuut luokitellaan luokkiin ja ryhmiin, on voitava erotella riskit tarkoituksenmukaisella tavalla ryhmittelemällä vastuut riittävän homogeenisiin ryhmiin, jotta tappioiden ominaispiirteiden tarkka ja johdonmukainen estimointi on mahdollista luokka- ja ryhmäkohtaisesti. Ostettujen saamisten luokituksen on vastattava myyjän luotonmyöntökäytänteitä ja sen asiakkaiden heterogeenisuutta.
Laitosten on otettava huomioon seuraavat riskitekijät jakaessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin:
vastapuolen riskiominaisuudet;
transaktion riskin ominaispiirteet, mukaan luettuna tuotteen tai vakuuden tyyppi tai molemmat. Laitosten on selvitettävä erikseen tapaukset, joissa sama vakuus liittyy useaan vastuuseen
erääntyneisyys, paitsi jos laitos osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että erääntyneisyys ei ole kyseisen vastuun osalta olennainen riskitekijä.
171 artikla
Luokittelu luokkiin tai ryhmiin
Laitoksella on oltava täsmälliset määritelmät, prosessit ja kriteerit, joilla vastuut jaetaan luokkiin tai ryhmiin luottoluokitusmenetelmässä ja jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:
luokkien ja ryhmien määritelmien ja kriteerien on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta ne, joiden vastuulla luokitus on, pystyvät johdonmukaisesti sijoittamaan samanlaisen riskiprofiilin omaavat vastapuolet ja sopimukset samaan luokkaan tai ryhmään. Luokituksen on tapahduttava johdonmukaisesti eri toimialoilla, yksiköissä ja maantieteellisen sijainnin mukaan;
luokitusprosessia koskevan dokumentaation on oltava sellainen, että kolmannet osapuolet ymmärtävät, kuinka vastuiden luokittelu luokkiin ja ryhmiin on tehty, voivat itse luokitella vastuita luokkiin ja ryhmiin sekä pystyvät arvioimaan luokituksen asianmukaisuutta;
kriteerien on myös oltava johdonmukaisia laitoksen sisäisten luotonantoohjeistuksen ja ongelmallisten vastapuolten ja sopimusten käsittelyssä sovellettavien menettelyjen kanssa.
172 artikla
Vastuiden luokitus
Yritys-, laitos- valtio- ja keskuspankkivastuisiin sekä oman pääoman ehtoisiin vastuisiin, kun laitos käyttää 155 artiklan 3 kohdassa esitettyä PD-/LGD-menetelmää, liittyvien vastuiden luokitus on tehtävä seuraavien kriteerien mukaisesti:
luoton myöntämisprosessissa jokainen vastapuoli on sijoitettava johonkin vastapuoliluokkaan;
niiden vastuiden osalta, joiden kohdalla laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta luvan käyttää omia LGD- ja luottovasta-arvokerroin (CF) -estimaattejaan 143 artiklan nojalla, on osana luoton myöntämisprosessia sijoitettava jokainen vastuu myös johonkin sopimustyypin riskiluokkaan;
laitosten, jotka käyttävät 153 artiklan 5 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityisrahoitusvastuiden riskipainoja, on sijoitettava kaikki kyseiset vastuut johonkin luokkaan 170 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
laitoksen on luokiteltava erikseen jokainen erillinen oikeushenkilö, jolta sillä on saamisia. Laitoksella on oltava asianmukaiset menettelyt käsitellessään yksittäisiä asiakkaita ja asiakaskokonaisuuksia;
samaan vastapuoleen kohdistuvat erilliset vastuut on sijoitettava samaan vastapuoliluokkaan riippumatta yksittäisten liiketoimien luonteessa esiintyvistä eroista. Kuitenkin kun saman vastapuolen vastuut voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa useisiin eri luokkiin, on sovellettava seuraavaa:
maariski, joka riippuu siitä, ovatko vastuut kotimaan- vai ulkomaanvaluutan määräisiä;
vastuuseen liittyvien takausten käsittely voi johtaa vastapuoliluokittelun mukauttamiseen;
kuluttajansuojaa tai pankkisalaisuutta koskevassa lainsäädännössä tai jossain muussa lainsäädännössä kielletään asiakastietojen vaihto.
173 artikla
Luokitusprosessin asianmukaisuus
Yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuisiin sekä oman pääoman ehtoisiin vastuisiin, kun laitos käyttää 155 artiklan 3 kohdassa esitettyä PD-/LGD-menetelmää, liittyvien vastuiden luokitus on tehtävä seuraavien asianmukaisuutta koskevien kriteerien mukaisesti:
sellaisen riippumattoman osapuolen, joka ei suoraan hyödy luottopäätöksistä, on tehtävä tai hyväksyttävä luokitukset ja säännölliset luokitusten arvioinnit;
Laitosten on arvioitava luokitukset vähintään kerran vuodessa ja korjattava luokitusta silloin, kun arvioinnin tulokset eivät oikeuta jatkamaan nykyistä luokitusta. Korkean riskin vastapuolia ja ongelmallisia vastuita on tarkasteltava useammin. Laitosten on luokiteltava vastapuoli tai vastuu uudelleen, jos ne saavat käyttöönsä uutta olennaista tietoa;
Laitoksella on oltava toimiva prosessi, jolla hankitaan ja päivitetään merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat vastapuolen ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat PD-lukuihin, sekä tietoja, jotka koskevat liiketoimen ominaispiirteitä ja vaikuttavat LGD-lukuihin tai luottovasta-arvokertoimiin.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
174 artikla
Mallien käyttö
Jos laitos käyttää tilastollisia malleja ja muita mekaanisia menetelmiä luokitellessaan vastapuoliin tai sopimustyyppeihin liittyviä vastuita luokkiin tai ryhmiin, seuraavien vaatimusten on täytyttävä:
mallilla on oltava hyvä ennustuskyky, eivätkä pääomavaatimukset saa vääristyä mallin käytön vuoksi. Malliin syötemuuttujien on muodostettava asianmukainen ja tehokas perusta tuloksena syntyville ennusteille. Mallissa ei saa olla merkittävää harhaa;
laitoksella on oltava prosessi, jolla voidaan tarkastaa malliin syötettävät tiedot ja muun muassa arvioida tietojen täsmällisyyttä, kattavuutta ja asianmukaisuutta;
mallin laadinnassa käytettävien tietojen on oltava edustava otos laitoksen todellisista vastapuolista tai vastuista;
laitoksen on validoitava malli säännöllisesti ja samalla seurattava mallin toimivuutta ja vakautta, tarkasteltava mallin määrittelyä ja testattava mallin tuottamia tuotoksia todellisiin toteutumiin;
laitoksen on täydennettävä tilastollista mallia asiantuntija-arvioilla ja -valvonnalla, arvioitava malliin perustuvia luottoluokituksia sekä varmistettava mallien asianmukainen käyttö. Arviointimenettelyillä on pyrittävä löytämään mallin heikkouksien aiheuttamia virheitä ja lieventämään niiden vaikutuksia. Asiantuntija-arvioissa on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, joita malli ei ota huomioon. Laitoksen on dokumentoitava, kuinka asiantuntija-arviot ja mallin tuottamat tulokset yhdistetään.
175 artikla
Luottoluokitusmenetelmien dokumentointi
Jos laitos käyttää luokitusprosessissa tilastollisia malleja, sen on dokumentoitava mallien sisältämät menetelmät. Tässä dokumentaatiossa on
annettava yksityiskohtaiset tiedot sovelletusta teoriasta, oletuksista ja matemaattisesta ja empiirisestä perustasta, joiden perusteella asetetaan estimaatit luokille, yksittäisille vastapuolille, vastuille tai ryhmille, sekä mallin estimoinnissa käytetyistä tietolähteistä;
esitettävä mallin validoinnissa sovellettava perusteellinen tilastollinen prosessi (mukaan luettuna mallin testaaminen havainnointijakson ulkopuolisella (out-of-time) ja havainnointiaineiston ulkopuolisella (out-of-sample) aineistolla);
annettava tiedot olosuhteista, joiden vallitessa malli ei tuota asianmukaisia tuloksia.
176 artikla
Tietojen kerääminen ja säilyttäminen
Kun kyse on yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuista sekä oman pääoman ehtoisista vastuista silloin, kun laitos käyttää 155 artiklan 3 kohdassa esitettyä PD-/LGD-menetelmää, laitosten on kerättävä ja säilytettävä
vastapuolten ja hyväksyttyjen takaajien täydelliset luokitushistoriat;
ajankohdat, joina luokitukset tehtiin;
keskeiset tiedot ja menetelmät, joiden perusteella luokitus tehtiin;
luokituksesta vastanneen henkilön nimi;
tunnistetiedot maksukyvyttömistä vastapuolista ja vastuista;
kyseisten maksukyvyttömyyksien ajankohdat ja olosuhteet;
tiedot luokkakohtaisista PD-estimaateista ja toteutuneista maksukyvyttömyysasteista sekä luokitusten siirtymistä (siirtymämatriisit).
Laitosten, jotka soveltavat omia LGD- ja CF-estimaattejaan, on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:
täydelliset historiatiedot sopimustyyppien luokituksista sekä kuhunkin luokkaan liittyvistä LGD- ja CF-estimaateista;
ajankohdat, jona luokitukset tehtiin ja estimaatit laskettiin;
sopimustyyppien luokituksessa sekä LGD- ja CF-estimaattien laskennassa käytetyt keskeiset aineistot ja menetelmät;
sen henkilön nimi, joka suoritti sopimustyypin luokituksen, ja sen henkilön nimi, joka laati LGD- ja CF-estimaatit;
kuhunkin maksukyvyttömään vastuuseen liittyvä aineisto estimoiduista ja toteutuneista LGD-luvuista ja luottovasta-arvokertoimista;
tiedot vastuun LGD-luvusta ennen ja jälkeen takauksen tai luottojohdannaisen vaikutuksen arviointia niiden laitosten osalta, jotka ottavat huomioon takausten tai luottojohdannaisten luottoriskiä lieventäviä vaikutuksia LGD:ssa;
tiedot kunkin maksukyvyttömän vastuun aiheuttaman tappion osatekijöistä.
Kun kyse on vähittäisvastuista, laitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:
tiedot, joita käytetään sijoitettaessa vastuita luokkiin tai ryhmiin;
tiedot vastuiden ryhmä- tai luokkakohtaisista PD-, LGD- ja CF-estimaateista;
tunnistetiedot maksukyvyttömistä vastapuolista ja vastuista;
kun kyse on laiminlyödyistä vastuista, tiedot luokista tai ryhmistä, joihin vastuu oli sijoitettu maksukyvyttömyyttä edeltäneen vuoden aikana, sekä toteutuneet LGD-luvut ja luottovasta-arvokertoimet;
tiedot uudistettavien vähittäisvastuiden tappio-osuuksista.
177 artikla
Vakavaraisuuden arvioinnissa käytettävät stressitestit
2
178 artikla
Vastapuolen maksukyvyttömyys
Vastapuoli on katsottava maksukyvyttömäksi jommassakummassa tai molemmissa jäljempänä esitetyissä tilanteissa:
laitoksen arvion mukaan on todennäköistä, ettei vastapuoli maksa luottovelvoitteitaan täysimääräisesti laitokselle, emoyritykselle tai sen tytäryrityksille ilman, että laitos turvautuu toimiin, kuten vakuuden realisointiin;
vastapuolen olennaisen luottovelvoitteen hoitoon liittyvä maksusuoritus laitokselle, emoyritykselle tai sen tytäryritykselle on ollut yli 90 päivää erääntyneenä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat korvata 90 päivän ajanjakson 180 päivän ajanjaksolla asuinkiinteistövakuudellisten saamisten tai pk-yrityksiä koskevien liikekiinteistövakuudellisten saamisten tapauksessa vähittäisvastuuryhmässä sekä julkisyhteisöjä ja julkisoikeudellisia laitoksia koskevien saamisten tapauksessa. Kyseistä 180 päivän ajanjaksoa ei sovelleta 36 artiklan 1 kohdan m alakohtaa tai 127 artiklaa sovellettaessa.
Kun kyse on vähittäisvastuista, laitokset voivat soveltaa ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa esitettyä maksukyvyttömyyden määritelmää pikemminkin yksittäisen luottojärjestelyn tasolla kuin velallisen kokonaisvelvoitteisiin liittyen.
Edellä olevaa 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa on sovellettava seuraavia menettelyjä:
kun kyse on tilinylityksistä erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan heti, kun vastapuoli on ylittänyt sovitun limiitin, sovittu limiitti on alennettu nostettua määrää alhaisemmaksi tai vastapuoli on nostanut varoja ilman lupaa, ja nostettu määrä on huomattava;
edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa sovitulla limiitillä tarkoitetaan mitä tahansa laitoksen määrittämää limiittiä, josta se on ilmoittanut vastapuolelle;
kun kyse on luottokorteista, erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan päivänä, jona vähimmäissumma on maksettava;
erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyttä arvioidaan suhteessa toimivaltaisen viranomaisen määrittelemään kynnysarvoon. Tämän kynnysarvon on ilmaistava toimivaltaisen viranomaisen kohtuullisena pitämää riskin tasoa;
laitoksilla on oltava dokumentoidut toimintatavat erääntyneiden päivien laskemiseksi, erityisesti kun kyse on järjestelyjen uudelleenerääntymisestä ja pidennysten myöntämisestä, muutoksista ja lykkäyksistä, uusimisista ja olemassa olevien tilien nettouttamisesta. Näitä toimintatapoja on sovellettava koko ajan johdonmukaisesti, ja niiden on oltava laitoksen sisäisten riskienvalvontaprosessien ja päätöksentekoprosessien mukaiset.
Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa osoituksena epävarmasta takaisinmaksusta on pidettävä muun muassa seuraavia seikkoja:
laitos lakkaa kerryttämästä luottovastuulle korkoa;
laitos tekee merkittävän luottoriskioikaisun vastuun syntymisen jälkeen havaitun merkittävän luoton laadun heikkenemisen jälkeen;
laitos myy luottovelvoitteen olennaisella luotosta johtuvalla taloudellisella tappiolla;
laitos suostuu vastapuolen ahdingosta johtuvaan luottovelvoitteen uudelleenjärjestelyyn, joka todennäköisesti alentaa vastuun arvoa pääoman, korkojen tai mahdollisten palkkioiden olennaisen anteeksiannon tai lykkäyksen vuoksi. Kun kyse on PD/LGD-menetelmällä arvioiduista oman pääoman ehtoisista vastuista, tämä sisältää vaikeuksissa olevan yhtiön oman pääoman uudelleenjärjestelyn;
laitos on hakenut vastapuolen konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn joko laitokselle itselleen, sen emoyritykselle tai emoyrityksen tytäryritykselle olevasta vastapuolen luottovelvoitteesta;
vastapuoli on hakeutunut tai asetettu konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn, joka johtaa siihen, että luottovastuun takaisinmaksu laitokselle, sen emoyritykselle tai emoyrityksen tytäryritykselle viivästyy tai peruuntuu.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
179 artikla
Estimaatteja koskevat yleiset vaatimukset
Laitosten on sovellettava seuraavia vaatimuksia kvantifioidessaan riskiparametreja, jotka liittyvät vastuiden luokitukseen luokkiin ja ryhmiin:
laitoksen omia riskiparametrien (PD, LGD, CF ja EL) estimaatteja määritettäessä on käytettävä kaikkia merkityksellisiä aineistoja, tietoja ja menetelmiä. Estimaatit eivät saa perustua pelkkiin asiantuntija-arvioihin, vaan ne on johdettava käyttäen sekä aiempia ajanjaksoja koskevia kokemuksia että empiiristä aineistoa. Estimaattien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen sekä kunkin riskiparametrien olennaisiin tekijöihin. Mitä vähemmän tietoja laitoksella on käytettävissään, sitä varovaisempi estimaatin on oltava;
laitoksen on pystyttävä selvittämään, missä määrin kukin riskiparametriestimaatteihin vaikuttava tekijä selittää toteutuneita maksukyvyttömyystapausten määriä, tappio-osuuksia ja luottovasta-arvokertoimia tai tappioita käytettäessä EL-estimaatteja. Laitoksen estimaattien on edustettava pitkän aikavälin kokemusta;
on otettava huomioon kaikki muutokset luotonantokäytänteissä tai saatavien perinnässä sovellettavissa prosesseissa tarkasteluajanjaksoina, joita tarkoitetaan 180 artiklan 1 kohdan h alakohdassa ja 2 kohdan e alakohdassa, 181 artiklan 1 kohdan j alakohdassa ja 2 kohdassa ja 182 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Laitoksen estimaateissa on otettava huomioon teknisen kehityksen vaikutukset sekä uusi aineisto ja muu informaatio sitä mukaa kuin ne ovat saatavilla. Laitosten on tarkasteltava estimaattejaan, kun uusia tietoja on saatavilla, kuitenkin vähintään kerran vuodessa;
estimoinnissa käytetyn aineiston on oltava edustava otos vastuista, aineistoa koottaessa voimassa olleiden luottopolitiikan ohjeistuksen sekä muiden oleellisten ominaisuuksien on vastattava laitoksen vastuita ja ohjeistuksia. Tietojen taustalla olevien taloudellisten olosuhteiden tai markkinaolosuhteiden on vastattava nykyistä ja lähitulevaisuuden toimintaympäristöä. Otokseen kuuluvien vastuiden lukumäärän ja määrällisessä arvioinnissa käytetyn ajanjakson on oltava riittävän kattava, jotta laitos voi luottaa estimaattiensa tarkkuuteen ja vankkuuteen;
kun kyse on ostetuista saamisista, estimaatteihin on sisällyttävä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka ostavalla laitoksella on käytettävissään saamisten laadusta, mukaan luettuina myyjän, ostavan laitoksen tai ulkoisten tahojen tarjoama aineisto muista samankaltaisista saamisten ryhmistä. Ostavan laitoksen on arvioitava kaikki myyjän toimittamat tiedot, joita käytetään;
laitoksen on lisättävä estimaatteihinsa varovaisuusmarginaali, jonka suuruus riippuu estimointivirheiden odotetusta vaihteluvälistä. Silloin kun menetelmiä ja aineistoa ei pidetä riittävinä, odotettavissa olevavirhemarginaali on suurempi ja varovaisuusmarginaalin on oltava suurempi.
Jos laitokset käyttävät erilaisia estimaatteja riskipainojen laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tämä on dokumentoitava ja tämän on oltava perusteltua. Jos laitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisilleen, että ennen 1 päivää tammikuuta 2007 kerättyihin tietoihin on tehty asianmukaiset mukautukset, joilla ne saadaan yleisesti ottaen vastaamaan maksukyvyttömyyden määritelmää, josta säädetään 178 artiklassa, tai tappion määritelmää, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille mahdollisuuden joustaa jossain määrin tietoja koskevien vaatimusten soveltamisessa.
Kun laitos käyttää tietoja, jotka on kerätty yhdessä useiden laitosten kanssa, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
muiden ryhmään kuuluvien laitosten luottoluokitusmenetelmien ja luottoluokituskriteerien on vastattava sen omia menetelmiä ja kriteerejä;
ryhmän koostumuksen on vastattava riittävän hyvin salkkua, johon ryhmästä kerättyä aineistoa sovelletaan;
laitoksen on käytettävä ryhmistä kerättyä aineistoa johdonmukaisesti koko ajan estimaateissaan;
laitoksella säilyy vastuu luottoluokitusmenetelmiensä asianmukaisuudesta;
laitoksen henkilöstön on ymmärrettävä riittävän hyvin luottoluokitusmenetelmiensä toiminta, ja sillä on oltava kyky tehokkaasti valvoa ja tarkastaa luokitusprosessia.
180 artikla
Maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) estimaatteja koskevat vaatimukset
Kvantifioidessaan vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokituksessa sovellettavia riskiparametreja laitosten on sovellettava seuraavia vaatimuksia, jotka koskevat erityisesti maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) estimointia, kun kyse on yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuista sekä oman pääoman ehtoisista sijoituksista, joissa laitos käyttää 155 artiklan 3 kohdassa esitettyä PD-/LGD-menetelmää:
laitosten on määritettävä vastapuoliluokkien PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja. PD-estimaateissa, jotka koskevat korkean velkaantumisasteen vastapuolia tai vastapuolia, joiden omaisuuseristä suurin osa on kaupankäynnin kohteena, on otettava huomioon omaisuuserien käyttäytyminen ajanjaksoina, jolloin näiden volatiliteetteihin kohdistuu erityinen paine (stressed volatilities);
kun kyse on ostetuista yrityssaamisista, laitokset voivat estimoida EL:n vastapuoliluokille käyttäen vuosittaisen toteutuneen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja;
jos laitos määrittää ostettujen yrityssaamisten pitkän aikavälin keskimääräiset PD- ja LGD-estimaatit EL-estimaatin sekä asianmukaisen PD- tai LGD-estimaatin avulla, kokonaistappioiden estimointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD- ja LGD-estimaatin määrittämistä koskevat yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 181 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyn LGD:n käsitteen kanssa;
laitosten on käytettävä PD-estimaattien määrittämisessä ainoastaan sellaisia menetelmiä, joiden käyttö perustuu asianmukaiseen analyysiin. Laitosten on otettava huomioon asiantuntija-arvioiden merkitys, kun yhdistetään eri menetelmillä saatuja tuloksia ja tehdään eri menetelmien ja tietojen puutteiden edellyttämiä mukautuksia;
jos laitos käyttää PD-estimaattien määrittelyssä tietoja sisäisistä maksukyvyttömyyshavainnoistaan, estimaateissa on huomioitava luotonantostandardit sekä tiedot tuottaneen luottoluokitusmenetelmän ja nykyisen luottoluokitusmenetelmän väliset erot. Jos luotonantostandardit tai luottoluokitusmenetelmät ovat muuttuneet, laitoksen on sisällytettävä PD-estimaattiinsa suurempi varovaisuusmarginaali;
jos laitos kuvaa sisäiset luokkansa ulkoisen luottoluokituslaitoksen (ECAI) tai vastaavan organisaation käyttämälle asteikolle ja yhdistää ulkopuolisen organisaation luokille havaitun maksukyvyttömyysasteen omiin luokkiinsa, laitoksen on verrattava sisäisiä luokituskriteereitään ulkopuolisen organisaation käyttämiin luokituskriteereihin sekä verrattava yhteisten vastapuolten sisäisiä ja ulkoisia luokituksia. On vältettävä kuvaukseen (mapping) ja aineistoon liittyvää harhaa ja epäjohdonmukaisuuksia. Ulkoisen organisaation estimointiin käyttämän aineiston kriteerien on kohdistuttava ainoastaan maksukyvyttömyyden riskiin eikä liiketoimen ominaispiirteisiin. Laitoksen analyysiin on sisällyttävä käytettyjen maksukyvyttömyyden määritelmien vertailu ottaen huomioon 178 artiklan vaatimukset. Laitoksen on dokumentoitava kuvauksen perusteet;
jos laitos käyttää tilastollisia maksukyvyttömyyden ennustusmalleja, se voi määrittää luokkakohtaiset PD-estimaatit luokassa olevien yksittäisten vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyyden estimaattien keskiarvona. Laitoksen on noudatettava 174 artiklassa määritettyjä standardeja, jos se käyttää maksukyvyttömyyden ennustemalleja;
riippumatta siitä, käyttääkö laitos PD-estimaatin määrittämisessä ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä taikka kaikkien edellä mainittujen yhdistelmää, ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseinen aineisto on asian kannalta oleellista, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. Tämä kohta koskee myös PD/LGD-menetelmän soveltamista oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin. Laitosten, jotka eivät ole saaneet toimivaltaiselta viranomaiselta 143 artiklan nojalla lupaa käyttää omia LGD- tai CF-estimaattejaan, voivat IRB-menetelmään siirtyessään käyttää toimivaltaisten viranomaisten luvalla oleellista aineistoa kahden vuoden ajalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, kunnes oleellista aineistoa on käytettävissä viiden vuoden ajalta.
Vähittäisvastuisiin on sovellettava seuraavia vaatimuksia:
laitosten on määritettävä vastapuoliluokille tai -ryhmille PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja;
PD-estimaatit voidaan määrittää myös kokonaistappioiden estimaatin ja asianmukaisten LGD-estimaattien perusteella;
laitosten on pidettävä sisäistä aineistoa ensisijaisena jakaessaan vastuita luokkiin ja ryhmiin, joista estimoidaan tappion ominaispiirteet. Laitokset voivat käyttää määrittämisessä ulkoisia tietoja (mukaan luettuina yhdistetyt tiedot) tai tilastollisia malleja, edellyttäen että molempien seuraavien kohtien välillä on kiinteä yhteys:
prosessi, jota laitos soveltaa jakaessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin, ja ulkoisen tietolähteen soveltama prosessi; ja
laitoksen sisäinen riskiprofiili ja ulkoisten tietojen koostumus;
jos laitos määrittää vähittäisvastuiden pitkän aikavälin keskimääräiset PD- ja LGD-estimaatit kokonaistappioiden estimaatin sekä asianmukaisen PD- tai LGD-estimaatin avulla, kokonaistappioiden estimointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD- ja LGD-estimaatin määrittämistä koskevat yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 181 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritetyn LGD:n käsitteen kanssa;
riippumatta siitä, käyttääkö laitos tappioiden ominaispiirteiden estimoinnissa ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä tai näiden kolmen yhdistelmää, ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset aineistot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä tätä pidempää ajanjaksoa. Laitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville aineistoille pienemmän painoarvon, jos tuoreemmat aineistot antavat tarkemman ennusteen tappioiden määrästä. Laitokset voivat IRB-menetelmään siirtyessään käyttää toimivaltaisten viranomaisten luvalla oleellista aineistoa kahden vuoden ajalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, kunnes oleellisia aineistoja on käytettävissä viiden vuoden ajalta;
laitosten on tunnistettava riskiparametrien odotetut muutokset luottovastuiden voimassaolon aikana (ajallinen riippuvuus) ja analysoitava niitä.
Ostettuihin vähittäissaamisiin laitokset voivat soveltaa ulkoisia ja sisäisiä aineistoja. Laitosten on käytettävä vertailukohteina kaikkia merkityksellisiä tietolähteitä.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään
perusteet, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää 1 kohdan h alakohdassa ja 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut luvat;
menetelmät, joiden mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava menetelmiä, joita laitos käyttää PD-estimaattien määrittämiseksi 143 artiklan nojalla.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
181 artikla
Laitoksen omia LGD-estimaatteja koskevat vaatimukset
Laitosten on sovellettava seuraavia laitoksen omia LGD-estimaatteja koskevia vaatimuksia kvantifioidessaan riskiparametreja vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokitusta varten:
laitosten on estimoitava sopimustyyppien riskiluokka- tai -ryhmäkohtaiset LGD-parametrit keskimääräisten riskiluokittain tai ryhmittäin toteutuneiden LGD-parametrien perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyydellä painotettu keskiarvo);
laitosten on käytettävä LGD-estimaatteja, jotka ovat asianmukaisia talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Jos luottoluokitusmenetelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samalla tasolla pysyviä, toteutuneita LGD-lukuja luokittain tai ryhmittäin, laitosten on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta;
laitosten on harkittava, onko vastapuoleen liittyvä riski riippuvuussuhteessa vakuuteen tai vakuuden asettajaan liittyvään riskiin. Tapauksiin, joissa riippuvuussuhde on vahva, on suhtauduttava varovaisuudella;
jos kyseessä oleva vastuu ja vakuus ovat eri valuutan määräisiä, niihin on suhtauduttava varovaisuudella laitoksen laatiessa LGD-arviota;
jos vakuudet otetaan LGD-estimaateissa huomioon, estimaatit eivät saa perustua yksinomaan vakuuden arvioituun markkina-arvoon. LGD-estimaatteja laadittaessa on otettava huomioon se, että laitokset eivät mahdollisesti saa vakuutta pikaisesti hallintaansa ja pysty realisoimaan sitä nopeasti;
jos LGD-estimaateissa otetaan huomioon vakuuden olemassaolo, laitosten on määritettävä vakuuksien hallinnalle, oikeusvarmuudelle ja riskienvalvonnalle sisäisiä vaatimuksia, jotka vastaavat yleisesti 4 luvun 3 jaksossa asetettuja vaatimuksia;
jos laitokset ottavat huomioon vakuudet määrittäessään vastapuoliriskin vastuuarvoa 6 luvun 5 tai 6 jakson mukaisesti, niin määriä, jotka odotetaan saatavan perityksi tällaisesta vakuudesta, ei saa ottaa huomioon LGD-estimaateissa;
kun kyse on vastapuolten vastuista, jotka ovat jo maksukyvyttömiä, laitosten on parhaan kykynsä mukaan arvioitava kunkin vastuun tuottama odotettu tappio (paras estimaatti tappiolle) ja näiden yhteismäärä ottaen huomioon vallitsevat taloudelliset olosuhteet, vastuun tilan ja estimaattinsa tappioasteen kasvusta, joka johtuu mahdollisista uusista odottamattomista tappioista perintäkaudella, eli kaudella, joka syntyy maksukyvyttömyyden toteamisen ja vastuun lopullisen realisoinnin välisestä ajanjaksosta;
jos maksamattomat myöhässä olevat palkkiot on kirjattu laitoksen tuloslaskelmaan, ne on lisättävä laitoksen vastuun ja tappion arvioihin;
kun kyse on yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuista, LGD-estimaattien on perustuttava vähintään yhden tietolähteen osalta vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin aineistoihin, ja kyseistä havainnointijaksoa on pidennettävä vuosittain yhdellä vuodella käyttöönotosta lähtien, kunnes se on vähintään seitsemän vuotta. Jos käytettävissä oleva havainnointijakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset aineistot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa.
Kun kyse on vähittäisvastuista, laitokset voivat
määrittää LGD-estimaatit toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten PD-estimaattien perusteella;
ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimissaan tai LGD-estimaateissaan;
soveltaa ostettuihin vähittäissaamisiin ulkoisia ja sisäisiä aineistoja LGD-estimaattien määrittämiseksi.
Kun kyse on vähittäisvastuista, LGD-estimaattien on perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin aineistoihin. Laitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville aineistoille pienemmän painoarvon, jos tuoreemmat aineistot antavat tarkemman ennusteen tappio-osuuden määrästä. Laitokset voivat IRB-menetelmään siirtyessään käyttää toimivaltaisten viranomaisten luvalla oleellista aineistoa kahden vuoden ajalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, kunnes oleellista aineistoa on käytettävissä viiden vuoden ajalta.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään
1 kohdassa tarkoitetun talouden laskusuhdanteen luonne, vakavuus ja kesto;
perusteet, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen 2 kohdan nojalla käyttää IRB-menetelmään siirtyessään merkityksellisiä aineistoja kahden vuoden ajalta.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
182 artikla
Laitoksen omia CF-estimaatteja koskevat vaatimukset
Laitosten on sovellettava seuraavia laitoksen omia CF-estimaatteja koskevia erityisvaatimuksia kvantifioidessaan riskiparametreja vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokitusta varten:
laitosten on estimoitava luottovasta-arvokertoimet sopimustyyppien riskiluokittain tai -ryhmittäin maksukyvyttömyydellä painotettuna keskiarvona luokittain tai ryhmittäin toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen perusteella käyttäen kaikkia havaittuja maksukyvyttömyystapauksia eri tietolähteistä;
laitosten on käytettävä CF-estimaatteja, jotka ovat asianmukaisia talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Jos luottoluokitusmenetelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samalla tasolla pysyviä, toteutuneita CF-lukuja luokittain tai ryhmittäin, laitosten on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta;
laitosten CF-estimaateissa on otettava huomioon vastapuolen mahdolliset lisänostot maksukyvyttömyyden ilmenemiseen saakka ja sen jälkeen. CF-estimaattiin on sisällyttävä suurempi varovaisuusmarginaali, jos maksukyvyttömyystiheyden ja luottovasta-arvokertoimen suuruuden välillä voidaan kohtuudella olettaa olevan vahva positiivinen korrelaatio;
laitosten on CF-estimaatteja määrittäessään otettava huomioon tilien valvontaan ja maksujen käsittelyyn liittyvät erityiset menettelynsä ja strategiansa. Laitosten on myös harkittava, kuinka kykeneviä ja halukkaita ne ovat estämään lisänostot, kun tapahtuu kovenanttien rikkoutumista tai ilmenee muita teknisiä maksukyvyttömyystapahtumia, mikä ei vielä merkitse maksukyvyttömyyttä;
laitoksilla on oltava asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla seurataan sopimuksiin liittyviä määriä, nostettuja määriäsi suhteessa limiitteihin sekä nostettujen määrien muutoksia vastapuolittain ja luokittain. Laitoksen on pystyttävä seuraamaan nostettuja määriä päivittäin;
jos laitokset käyttävät erilaisia CF-estimaatteja riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tämä on dokumentoitava ja tämän on oltava perusteltua.
Kun kyse on vähittäisvastuista, CF-estimaattien on perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin aineistoihin. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, laitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos tuoreemmat tiedot antavat tarkemman ennusteen nostettavista määristä. Laitokset voivat IRB-menetelmään siirtyessään käyttää toimivaltaisten viranomaisten luvalla merkityksellisiä tietoja kahden vuoden ajalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, kunnes oleellista aineistoa on käytettävissä viiden vuoden ajalta.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään
1 kohdassa tarkoitetun talouden laskusuhdanteen luonne, vakavuus ja kesto;
perusteet, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen käyttää IRB-menetelmää ensimmäistä kertaa soveltaessaan merkityksellisiä tietoja kahden vuoden ajalta.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
183 artikla
Vaatimukset laitoksen omia LGD-estimaatteja hyödyntäviin yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuisiin sekä vähittäisvastuisiin liittyvien takausten ja luottojohdannaisten vaikutusten arviointia varten
Hyväksyttäviin takaajiin ja takauksiin on sovellettava seuraavia vaatimuksia:
laitoksilla on oltava selvästi määritellyt kriteerit sille, minkä tyyppisiä takaajia ne hyväksyvät laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää;
hyväksyttyihin takaajiin on sovellettava vastapuolten tapaan 171, 172 ja 173 artiklan mukaisia sääntöjä;
takauksesta on laadittava asiakirja, takaaja ei saa kyetä mitätöimään takausta, takauksen on oltava voimassa, kunnes kaikki velvoitteet on täytetty täysimääräisesti (takauksen määrän ja takauksen keston puitteissa), ja takauksen on oltava takaajan osalta lainmukaisesti täytäntöönpanokelpoinen sillä lainkäyttöalueella, jossa takaajalla on ulosmittauskelpoista varallisuutta ja jossa tuomio voidaan panna täytäntöön. Ehdolliset takaukset, joihin sisältyy ehtoja, joiden mukaan takaaja ei ole välttämättä velvoitettu suorituksiin, voidaan hyväksyä toimivaltaisten viranomaisten luvalla. Luokituskriteereissä on otettava asianmukaisesti huomioon riskin mahdollinen lievempi väheneminen.
Kriteerien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen. Niillä on pystyttävä arvioimaan takaajan kykyä ja halukkuutta täyttää takaukseen liittyvät velvoitteet, takaajan suorittamien maksujen todennäköistä ajankohtaa, takaajan velvoitteidentäyttökyvyn yhteyttä vastapuolen takaisinmaksukykyyn sekä sitä, missä määrin vastapuoleen kohdistuu jäännösriskiä.
Kriteereissä on käsiteltävä luottojohdannaisen maksujärjestelyä ja arvioitava varovasti vaikutusta, joka sillä on palautusten määrän ja ajankohtaan. Laitoksen on arvioitava, missä määrin muuntyyppisiä jäännösriskejä esiintyy.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
184 artikla
Ostettuja saamisia koskevat vaatimukset
Laitoksen on valvottava sekä ostettujen saamisten laatua että myyjän ja hallinnoijan taloudellista asemaa. Sovelletaan seuraavaa:
laitoksen on arvioitava ostettujen saamisten laadun ja myyjän sekä hallinnoijan taloudellisen aseman välistä korrelaatiota; sillä on oltava sisäiset käytänteet ja menettelyt, jotka tarjoavat asianmukaisen suojan näiden epävarmuustekijöiden varalta, mukaan luettuna sisäisen riskiluokituksen laatiminen kullekin myyjälle ja hallinnoijalle;
laitoksella on oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla määritetään myyjän ja hallinnoijan hyväksyttävyys. Laitoksen tai sen asiamiehen on säännöllisesti tarkasteltava myyjien ja hallinnoijien toimintaa todentaakseen niiden tuottamien raporttien täsmällisyyden, havaitakseen petokset tai operatiiviset heikkoudet sekä todentaakseen myyjän luottokäytänteiden sekä hallinnoijan perintäkäytänteiden ja -menettelyjen laadun. Tarkastelun aikana tehdyt havainnot on dokumentoitava;
laitoksen on arvioitava ostettujen saamisten ryhmien ominaispiirteitä (mukaan lukien over-advances -erät), myyjän aiempia maksurästejä, luottotappioita ja luottotappiovarauksia, maksuehtoja ja mahdollisia vastatilejä;
laitoksella on oltava tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla seurataan kokonaisuutena yhden vasta-puolen aiheuttamia keskittymiä ostettujen saamisten ryhmien sisällä ja niiden välillä;
laitoksen on varmistettava, että se saa hallinnoijalta oikea-aikaisesti riittävän yksityiskohtaiset raportit saamisten vanhentumisesta ja laimentumisesta, jotta varmistetaan, että pystytään täyttämään laitoksen soveltamia ostettuja saamisia koskevat hyväksymiskriteerit (ml. "advancing policies") ja valvomaan tehokkaasti laimentumista ja myyjän myyntiehtoja ja vahvistamaan ne.
3
185 artikla
Sisäisten estimaattien validointi
Laitosten on validoitava sisäiset estimaattinsa seuraavien vaatimusten mukaisesti:
laitoksilla on oltava luotettavat järjestelmät, joilla validoidaan luottoluokitusmenetelmien, prosessien sekä kaikkien merkityksellisten riskiparametrien estimoinnin tarkkuus ja johdonmukaisuus. Laitosten on pystyttävä sisäisen validointiprosessin avulla arvioimaan luokituksessa ja riskin estimoinnissa sovellettavien sisäisten järjestelmien suorituskykyä johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti;
laitosten on verrattava säännöllisesti kunkin luokan PD-estimaattia toteutuneisiin maksukyvyttömyystapausten osuuksiin; jos toteutuneiden maksukyvyttömyystapausten määrä on luokan mukaisen odotetun vaihteluvälin ulkopuolella, laitosten on selvitettävä yksityiskohtaisesti poikkeaman syyt. Omia LGD- ja CF-estimaatteja käyttävien laitosten on toteutettava vastaava analyysi myös näiden estimaattien osalta. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa tietoaineistoa. Laitosten on dokumentoitava menetelmät ja tietoaineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on toteutettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain;
laitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja vertailuja asianmukaisiin ulkoisiin tietolähteisiin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan tietoaineistoon, joka kattaa riittävän pitkän tarkasteluajanjakson. Laitosten luottoluokitusmenetelmien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon;
kvantitatiivisessa validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietoaineiston on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä ja aineistoa (sekä tietolähteitä että ajanjaksoja) koskevat muutokset on dokumentoitava;
laitoksilla on oltava kattava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa toteutuneet PD- ja LGD-arvot, luottovasta-arvokertoimet ja EL-lukua käytettäessä kokonaistappiot poikkeavat odotuksista niin paljon, että on syytä epäillä estimaattien paikkansapitävyyttä. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu maksukyvyttömyyden tasossa. Jos toteutuneet arvot ovat jatkuvasti ennustettuja arvoja suuremmat, laitosten on tarkistettava estimaatteja ylöspäin, jotta ne vastaavat paremmin laitosten maksukyvyttömyys- ja luottotappiohavaintoja.
4
186 artikla
Omien varojen vaatimus ja riskin kvantifiointi
Laitosten on täytettävä omien varojen vaatimusten laskennassa seuraavat vaatimukset:
potentiaalisen tappion estimaatin on oltava realistinen suhteessa markkinoiden epäsuotuisaan kehitykseen, joka voi vaikuttaa laitoksen omistusosuuksien pitkän aikavälin riskiprofiiliin. Tuottojakaumaa laadittaessa käytettävät tiedot on kerättävä mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta, ja niiden on kuvattava tarkoituksenmukaisesti laitoksen oman pääoman ehtoisten vastuiden riskiprofiilia. Käytettävien tietojen on oltava sellaisia, että niiden perusteella voidaan laatia varovaisia, tilastollisesti luotettavia ja realistisia tappioestimaatteja, jotka eivät perustu pelkästään harkintaan tai subjektiivisiin arvioihin. Tappioestimaatin on tuotettava varovainen arvio potentiaalisista tappioista toimialan tai markkinoiden suhdannekierron ajalta. Laitoksen on yhdistettävä käytettävissä olevien tietojen empiirinen analyysi useisiin tekijöihin perustuviin mukautuksiin, jotta malli tuottaa riittävän realistisia ja varovaisia tuotoksia. Kun laitos laatii potentiaalisia neljännesvuosittaisia tappioita estimoivia markkinariskin sisäisiä malleja (Value-at-Risk, VaR), se voi käyttää neljännesvuosittaisia tietoja tai muuntaa lyhyemmältä ajanjaksolta kerättyjä tietoja neljännesvuosittaisiksi käyttämällä analyyttisesti asianmukaisia menetelmiä, joita tuetaan empiirisellä aineistolla sekä pitkälle kehitetyllä ja dokumentoidulla prosessilla ja analyysillä. Kyseistä menetelmää on sovellettava pitkällä aikavälillä varovaisesti ja johdonmukaisesti. Jos asian kannalta merkityksellisiä tietoja on rajoitetusti käytettävissä, laitoksen on käytettävä asianmukaista varovaisuusmarginaalia;
käytetyillä malleilla on pystyttävä kuvaamaan riittävän hyvin kaikkia oman pääoman ehtoisten vastuiden tuottoihin sisältyviä olennaisia riskejä, mukaan luettuina yleinen markkinariski ja laitoksen osakesalkkuun sisältyvät erityiset riskit. Sisäisten mallien on kuvattava riittävän hyvin aiempia hintojen muutoksia ja potentiaalisten keskittymien suuruutta ja niissä tapahtuvia muutoksia; malleissa on myös otettava realistisesti huomioon epäsuotuisat markkinaympäristöt. Estimoinnissa käytettäviin tietoihin sisältyvien riskien on vastattava hyvin laitoksen oman pääoman ehtoisia vastuita tai oltava vähintään vertailukelpoinen niiden kanssa;
sisäisen mallin on oltava tarkoituksenmukainen suhteessa laitoksen osakesalkun monimutkaisuuteen ja riskiprofiiliin. Jos laitoksella on olennaisia omistusosuuksia, jotka ovat arvonsa suhteen hyvin ei-lineaarisia, sisäisillä malleilla on pystyttävä kuvaamaan riittävän hyvin kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyviä riskejä;
yksittäisten positioiden kuvaaminen niiden arvoa jäljittelevien muuttujien, markkinaindeksien ja riskitekijöiden avulla on tapahduttava uskottavasti sekä asiantuntevaan näkemykseen ja vankkaan käsitteistöön perustuen;
laitosten on osoitettava empiirisillä analyyseilla riskitekijöiden asianmukaisuus, mukaan luettuna niiden kyky kattaa sekä yleiset että erityiset riskit;
oman pääoman ehtoisten vastuiden tuoton volatiliteettia koskevissa arvioissa on käytettävä merkityksellisiä saatavilla olevia tilastotietoja, muuta informaatiota ja menetelmiä. Myös riippumattoman tahon tarkastamia sisäisiä tietoja tai ulkoisista lähteistä saatavia tietoja (ml. yhdistetyt tietolähteet) on käytettävä;
laitoksen on sovellettava tiukkaa ja kattavaa stressitestien ohjelmaa.
187 artikla
Riskienhallintaprosessi ja valvonta
Kehittäessään ja soveltaessaan omien varojen vaatimuksiin liittyviä sisäisiä malleja laitosten on laadittava käytänteet, menettelyt ja valvontajärjestelyt, joilla varmistetaan mallin ja mallintamisprosessin asianmukaisuus. Näihin käytänteisiin, menettelyihin ja valvontajärjestelyihin on sisällyttävä seuraavat osatekijät:
sisäinen malli on sisällytettävä kokonaisuudessaan laitoksen johdon tietojärjestelmiin sekä muuhun kuin kaupankäyntivarastoon liittyvän osakesalkun hoitoon. Sisäiset mallit on integroitava kokonaisuudessaan laitoksen riskienvalvontainfrastruktuuriin erityisesti, jos niitä käytetään seuraavissa: osakesalkun suorituskyvyn arviointi (mukaan luettuna riskimukautettu suorituskyky), taloudellisen pääoman kohdentaminen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sekä pääoman yleisen riittävyyden ja sijoitusten hallintaprosessin arviointi;
vakiintuneet johtamisjärjestelmät, menettelyt ja valvontatoiminnot, joilla varmistetaan sisäisen mallintamisprosessin kaikkien osien säännöllinen ja riippumaton tarkastelu, mukaan luettuina malliin tehtävien tarkistusten hyväksyminen sekä malliin syötettävän tiedon ja tulosten tarkastelu, kuten riskilaskelmien välitön todentaminen. Näissä tarkasteluissa on arvioitava mallin panosten ja sen tulosten asianmukaisuutta, tarkkuutta ja täsmällisyyttä, ja niiden aikana on keskityttävä havaitsemaan potentiaalisia virheitä, jotka liittyvät tiedossa oleviin heikkouksiin, ja rajoittamaan niiden vaikutuksia; lisäksi on pyrittävä havaitsemaan malliin sisältyvät toistaiseksi tuntemattomat heikkoudet. Näiden tarkastelujen toteuttajan on oltava joko sisäinen riippumaton yksikkö tai riippumaton ulkoinen taho;
asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla seurataan sijoituksiin liittyviä raja-arvoja ja oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sisältyviä riskejä;
mallin suunnittelusta ja soveltamisesta vastaavien yksiköiden on oltava toiminnallisesti riippumattomia yksittäisten sijoitusten hoidosta vastuussa olevista yksiköistä;
kaikkien mallintamisprosessiin osallistuvien tahojen on oltava riittävän ammattitaitoisia. Laitoksen johdon on osoitettava mallintamistoimintoon riittävästi ammattitaitoisia resursseja.
188 artikla
Validointi ja dokumentointi
Laitoksilla on oltava luotettavat järjestelmät, joilla validoidaan sisäisten mallien ja mallintamisprosessien tarkkuutta ja johdonmukaisuutta. Kaikki sisäisten mallien, mallintamisprosessin ja validoinnin olennaiset osat on dokumentoitava.
Laitosten sisäisten mallien ja mallintamisprosessien validoinnissa ja dokumentoinnissa on täytettävä seuraavat vaatimukset:
laitosten on arvioitava sisäisen validointiprosessin avulla sisäisten mallien ja prosessien suorituskykyä johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti;
kvantitatiivisessa validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietoaineiston on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä sekä tietolähteitä ja ajanjaksoja koskevat muutokset on dokumentoitava;
laitosten on säännöllisesti verrattava oman pääoman ehtoisten vastuiden todellisia tuottoja (jotka on laskettu toteutuneista ja toteutumattomista voitoista ja tappioista) mallin tuottamiin estimaatteihin. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa tietoaineistoa. Laitosten on dokumentoitava menetelmät ja tietoaineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on toteutettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain;
laitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja tehtävä vertailuja ulkoisiin tietolähteisiin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan tietoaineistoon, joka kattaa riittävän pitkän tarkasteluajanjakson. Laitosten käyttämien mallien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon;
laitoksilla on oltava luotettava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa oman pääoman ehtoisten vastuiden todellisten tuottojen vertailu mallien tuottamiin estimaatteihin kyseenalaistaa estimaattien tai mallien luotettavuuden. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu oman pääoman ehtoisten vastuiden tuotoissa. Kaikista sisäisiin malleihin niiden tarkastelun perusteella tehdyistä mukautuksista on laadittava asiakirjat, ja mukautusten on oltava laitoksen mallien tarkasteluun soveltaman ohjeistuksen mukaisia;
sisäiset mallit ja mallintamisprosessit on dokumentoitava, mukaan luettuina mallintamiseen osallistuvien tahojen vastuualueet sekä mallien hyväksymis- ja tarkasteluprosessi.
5
189 artikla
Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä
Toimivan johdon on täytettävä seuraavat vaatimukset:
sen on ilmoitettava ylimmälle johdolle tai sen alaiselle valiokunnalle vakiintuneisiin käytänteisiin tehtävistä olennaisista muutoksista tai niistä poikkeamisesta, jos tällä on olennainen vaikutus laitoksen luottoluokitusmenetelmien toimintaan;
sen on oltava ymmärrettävä hyvin luottoluokitusmenetelmien rakenne ja toiminta;
sen on jatkuvasti varmistettava, että luottoluokitusmenetelmät toimivat asianmukaisesti.
Toimivan johdon on saatava luottoriskin valvontayksiköiltä jatkuvasti tietoja luokitusprosessin toiminnasta, eri osa-alueiden parannustarpeista sekä edistymisestä aiemmin havaittujen puutteiden korjaamisessa.
190 artikla
Luottoriskin valvonta
Luottoriskin valvontayksikön tai -yksiköiden vastuualueisiin kuuluvat seuraavat tehtävät:
riskiluokkien ja -ryhmien testaus ja seuranta;
laitoksen luottoluokitusmenetelmien tiivistelmäraporttien tuottaminen ja analysointi;
niiden menettelyjen täytäntöönpano, joilla todennetaan, että riskiluokan ja -ryhmän määritelmiä sovelletaan johdonmukaisesti eri yksiköissä ja maantieteellisillä alueilla;
luokitusprosessia koskevien muutosten tarkastelu ja dokumentointi, mukaan luettuina muutosten syyt;
luokituskriteerien tarkastelu sen selvittämiseksi, ennustavatko ne edelleen riskiä asianmukaisesti. Luokitusprosessiin, kriteereihin tai yksittäisiin luokitusparametreihin tehtävät muutokset on dokumentoitava ja dokumentaatio on säilytettävä;
aktiivinen osallistuminen luokitusprosessissa käytettävien mallien suunnitteluun, valintaan, täytäntöönpanoon ja validointiin;
luokitusprosessissa käytettävien mallien valvonta ja tarkkailu;
luokitusprosessissa käytettävien mallien jatkuva arviointi ja niihin tehtävät muutokset.
Laitokset, jotka käyttävät 179 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdistettyjä tietoja, voivat ulkoistaa seuraavat tehtävät:
riskiluokkien ja -ryhmien testauksessa ja seurannassa tarvittavien tietojen tuottaminen;
laitoksen luottoluokitusmenetelmien tiivistelmäraporttien tuottaminen;
niiden tietojen tuottaminen, joita tarvitaan luokituskriteerien tarkastelussa sen selvittämiseksi, ennustavatko ne edelleen riskiä asianmukaisesti;
asiakirjojen laatiminen luokitusprosessiin, kriteereihin tai yksittäisiin luokitusparametreihin tehtävistä muutoksista;
niiden tietojen tuottaminen, jotka ovat merkityksellisiä luokitusprosessissa käytettävien mallien jatkuvassa arvioinnissa ja niihin tehtävissä muutoksissa.
191 artikla
Sisäinen tarkastus
Sisäisestä tarkastuksesta vastaavien tai muun vastaavan riippumattoman tarkastusyksikön on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa laitoksen luottoluokitusmenetelmät ja niiden toiminnot, mukaan lukien luotto-organisaation toiminnot sekä PD-, LGD- ja EL-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien estimointi. Tarkastelussa on arvioitava myös kaikkien sovellettavien vaatimusten täyttämistä.
4
LUKU
Luottoriskien vähentäminen
1
192 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan
'luottoa myöntävällä laitoksella' laitosta, jolla on kyseinen vastuu;
'vakuudellisella luotonannolla' liiketoimea, joka aiheuttaa vastuun, joka on suojattu vakuudella, jonka ehdoissa laitokselle ei anneta oikeutta vähittäin päivittäin saatavaan tuottoon;
'pääomamarkkinalähtöisellä liiketoimella' liiketoimea, joka aiheuttaa vastuun, joka on suojattu vakuudella, jonka ehdoissa laitokselle annetaan oikeus vähittäin päivittäin saatavaan tuottoon;
'kohde-etuutena olevalla CIU:lla' CIU:ta, jonka osuuksiin tai osakkeisiin toinen CIU on sijoittanut.
193 artikla
Riskienvähentämismenetelmien vaikutuksen hyväksymistä koskevat periaatteet
Kun laitos, joka laskee riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän mukaisesti, soveltaa yksittäiseen vastuuseen useampaa kuin yhtä luottoriskin vähentämismenetelmää, sen on toteutettava molemmat seuraavista toimista:
jaettava vastuu osiin sen perusteella, mitä yksittäistä luottoriskin vähentämismenetelmää on sovellettu;
laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä erikseen kullekin a alakohdan mukaisesti saadulle osalle 2 luvun ja tämän luvun säännösten mukaisesti.
Kun laitos, joka laskee riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän mukaisesti, soveltaa yksittäiseen vastuuseen yksittäisen suojan tarjoajan tarjoamaa luottosuojakokonaisuutta, jolla on eri maturiteetteja, sen on toteutettava molemmat seuraavista toimista:
jaettava vastuu osiin sen perusteella, mitä yksittäistä luottoriskin vähentämismenetelmää on sovellettu;
laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä erikseen kullekin a alakohdan mukaisesti saadulle osalle 2 luvun ja tämän luvun säännösten mukaisesti.
194 artikla
Riskienvähentämismenetelmien hyväksyttävyyttä koskevat periaatteet
Luottoa myöntävän laitoksen on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava ajantasainen puolueeton, kirjallinen ja perusteltu oikeudellinen lausunto tai oikeudelliset lausunnot, jota tai joita käyttäen se on määritellyt, täyttääkö sen luottosuojajärjestely tai täyttävätkö sen luottosuojajärjestelyt ensimmäisessä alakohdassa säädetyn edellytyksen.
Laitokset voivat hyväksyä vastikkeellisen luottosuojan luottoriskin vähentämisen vaikutusten laskennassa ainoastaan silloin, jos luottosuojana käytetyt omaisuuserät täyttävät molemmat seuraavista vaatimuksista:
omaisuuserien on sisällyttävä tapauksen mukaan 197–200 artiklassa lueteltuihin hyväksyttäviin omaisuuseriin;
omaisuuserien on oltava riittävän likvidejä, ja niiden arvon on oltava pitkällä aikavälillä riittävän vakaa, jotta ne tarjoavat asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen käytettävä menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste.
Takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa luottosuojasopimusta pidetään hyväksyttävänä luottosuojasopimuksena vain, jos molemmat seuraavista vaatimuksista täyttyvät:
luottosuojasopimuksen on sisällyttävä 203 artiklassa ja 204 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin hyväksyttäviin luottosuojasopimuksiin;
luottosuojasopimuksen on oltava asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, jotta se tarjoaa asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen käytettävä menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste;
luottosuojan tarjoaja täyttää 5 kohdassa esitetyt vaatimukset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
2
1
195 artikla
Tase-erien nettoutus
Laitos voi soveltaa hyväksyttävänä luottoriskin vähentämisen muotona tase-erien nettoutusta laitoksen itsensä ja sen vastapuolen välisiin keskinäisiin saamisiin.
Hyväksyttäviä ovat ainoastaan laitoksen ja sen vastapuolen väliset vastavuoroiset käteissaldot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 196 artiklan soveltamista. Laitokset voivat muuttaa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää ja tapauksen mukaan odotettujen tappioiden yhteismäärää ainoastaan, kun kyse on sellaisista luotoista ja talletuksista, jotka ne ovat itse saaneet ja joihin sovelletaan tase-erien nettoutusta koskevaa sopimusta.
196 artikla
Päänettoutussopimukset, joilla suojataan takaisinostotransaktioita tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyviä liiketoimia tai muita pääomamarkkinalähtöisiä liiketoimia
Rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää 223 artiklan mukaisesti soveltavat laitokset voivat ottaa huomioon vastapuolen kanssa tehtäviä takaisinostotransaktioita, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyviä liiketoimia tai muita pääomamarkkinalähtöisiä liiketoimia suojaavien kahdenvälisten nettoutussopimusten vaikutukset. Kyseisten sopimusten tai liiketoimien nojalla asetettujen vakuuksien ja lainattujen arvopaperien tai hyödykkeiden on oltava vakuuksien hyväksyttävyyttä koskevien 197 ja 198 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 299 artiklan säännösten soveltamista.
197 artikla
Kaikkien lähestymistapojen ja menetelmien mukaisesti hyväksyttävä vakuus
Laitokset voivat käyttää seuraavia omaisuuseriä kaikkien lähestymistapojen ja menetelmien mukaisesti hyväksyttävinä vakuuksina:
luottoa myöntävään laitokseen tehdyt käteistalletukset tai sen hallussa olevat käteiseen verrattavat instrumentit;
valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista 2 luvun soveltamista varten virallisesti hyväksytty ulkoinen luottoluokituslaitos tai vientitakuulaitos on antanut luottoluokituksen, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 4 valtio- ja keskuspankkivastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 laitosvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
muiden yhteisöjen liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut lyhytaikaisen luottoluokituksen, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 lyhytaikaisten vastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
pääindeksiin sisältyvät osakkeet tai vaihtovelkakirjalainat;
kulta;
arvopaperistamispositiot, jotka eivät ole uudelleenarvopaperistamispositioita ja joihin sovelletaan enintään 100 prosentin riskipainoa 261–264 artiklan mukaisesti.
Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa "valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin" kuuluvat
aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita kohdellaan 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti saamisina siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella aluehallinto tai paikallisviranomaiset toimivat;
julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeelle laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joita käsitellään saamisina valtioilta 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa;
kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 118 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa.
Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa "laitosten liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin" kuuluvat
aluehallinnon tai ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka ovat muita kuin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita;
julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeelle laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joita käsitellään 116 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;
kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa.
Laitos voi käyttää hyväksyttävänä vakuutena sellaisia muiden laitosten liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille ulkoinen luottoluokituslaitos ei ole antanut luottoluokitusta, jos kyseiset arvopaperit täyttävät seuraavat vaatimukset:
ne ovat kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä;
ne katsotaan etuoikeusasemaltaan parhaimmassa asemassa oleviksi veloiksi;
kaikilla muilla liikkeeseenlaskijalaitoksen samaan etuoikeusasemaan kuuluvilla liikkeeseenlaskuilla on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka EPV katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 laitos- tai lyhytaikaisten vastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
luottoa myöntävällä laitoksella ei ole tietoja, joiden perusteella liikkeeseenlaskulle tulisi antaa c alakohdan mukaista alempi luottoluokitus;
rahoitusvälineellä on tähän tarkoitukseen riittävä markkinalikviditeetti.
Laitokset voivat käyttää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (CIU) osuuksia tai osakkeita hyväksyttävänä vakuutena, kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
osuuksien tai osakkeiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin;
CIU:t sijoittavat ainoastaan rahoitusvälineisiin, jotka ovat 1 ja 4 kohdan mukaan hyväksyttäviä;
CIU:t täyttävät 132 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset.
Kun CIU sijoittaa toisen CIU:n osuuksiin tai osakkeisiin, ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa asetettuja vaatimuksia on sovellettava myös tällaiseen kohde-etuutena olevaan CIU:hun.
Jos CIU käyttää johdannaissopimuksia sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta kyseisen yrityksen osuuksien tai osakkeiden hyväksyttävyyteen vakuudeksi.
Kun jollakin kohde-etuutena olevalla CIU:lla on omia kohde-etuutena olevia CIU:ita, laitokset voivat käyttää alkuperäisen CIU:n osuuksia tai osakkeita hyväksyttävänä vakuutena edellyttäen, että ne soveltavat ensimmäisessä alakohdassa esitettyjä menetelmiä.
Jos hyväksymättömien omaisuuserien arvo voi olla negatiivinen omistuksesta johtuvien velkojen tai ehdollisten velkojen vuoksi, laitosten on toteutettava molemmat seuraavista toimista:
laitosten on laskettava hyväksymättömien omaisuuserien kokonaisarvo;
jos a alakohdan mukaisesti saatu määrä on negatiivinen, laitosten on vähennettävä kyseisen määrän absoluuttinen arvo hyväksyttävien omaisuuserien kokonaisarvosta.
EAMV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään
tämän artiklan 1 kohdan f alakohdassa, 198 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 224 artiklan 1 ja 4 kohdassa sekä 299 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut pääindeksit;
edellä tämän artiklan 4 kohdan a alakohdassa, 198 artiklan 1 kohdassa, 224 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 299 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, 400 artiklan 2 kohdan k alakohdassa, 416 artiklan 3 kohdan e alakohdassa, 428 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä liitteessä III olevassa 12 kohdassa tarkoitetut virallisesti hyväksytyt pörssit 4 artiklan 1 kohdan 72 alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.
EAMV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
198 artikla
Muut hyväksyttävät vakuudet rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää sovellettaessa
Kun laitos soveltaa 223 artiklassa säädettyä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää, laitos voi käyttää 197 artiklassa lueteltujen vakuuksien lisäksi hyväksyttävinä vakuuksina seuraavia omaisuuseriä:
osakkeet tai vaihtovelkakirjalainat, jotka eivät sisälly pääindeksiin, mutta joilla käydään kauppaa virallisesti hyväksytyssä pörssissä;
CIU:n osuudet tai osakkeet, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
osuuksien tai osakkeiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin;
CIU sijoittaa ainoastaan rahoitusvälineisiin, jotka voidaan hyväksyä 197 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti, ja tämän alakohdan a alakohdassa mainittuihin omaisuuseriin.
Jos CIU sijoittaa toisen CIU:n osuuksiin tai osakkeisiin, tämän kohdan a ja b alakohdan säännökset koskevat myös tällaista kohde-etuutena olevaa CIU:ta.
Jos CIU käyttää johdannaissopimuksia sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta kyseisen yrityksen osuuksien tai osakkeiden hyväksyttävyyteen vakuudeksi.
Jos hyväksymättömien omaisuuserien arvo voi olla negatiivinen omistuksesta johtuvien velkojen tai ehdollisten velkojen vuoksi, laitosten on toteutettava molemmat seuraavista toimista:
laitosten on laskettava hyväksymättömien omaisuuserien kokonaisarvo;
jos a alakohdan mukaisesti saatu määrä on negatiivinen, laitosten on vähennettävä kyseisen määrän absoluuttinen arvo hyväksyttävien omaisuuserien kokonaisarvosta.
199 artikla
Muut hyväksyttävät vakuudet IRB-menetelmää sovellettaessa
Laitokset, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti, voivat käyttää 197 ja 198 artiklassa tarkoitettujen vakuuksien lisäksi myös seuraavia vakuusmuotoja:
kiinteistövakuus 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;
saatavat 75kohdan mukaisesti;
muut reaalivakuudet 6 ja 8 kohdan mukaisesti;
leasing-toiminta 7 kohdan mukaisesti.
Jollei 124 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, laitokset voivat käyttää hyväksyttävänä vakuutena asuinkiinteistöä, joka on tai tulee olemaan kiinteistön omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antama, ja liikekiinteistöä eli toimisto- ja muita liiketiloja, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
vakuutena olevan kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti vastapuolen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen riippuvuuden olennaisuuden määrityksen ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;
velallisen riski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla; näin ollen velan takaisinmaksu ei riipu olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta kassavirrasta.
Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdan säännöksistä, kun kyse on vastuista, joiden vakuutena on sellaisen jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jonka toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteen siitä, että kyseisellä alueella toimii hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät eivät ylitä seuraavia raja-arvoja:
asuinkiinteistövakuudellisista luotoista aiheutuvat tappiot, jotka ovat enintään 80 prosenttia markkina-arvosta tai 80 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, jollei ◄ 124 artiklan 2 kohdassa muuta säädetä, eivät ylitä 0,3:a prosenttia asuinkiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana;
asuinkiinteistövakuudellisista luotoista aiheutuvat kokonaistappiot eivät ylitä 0,5:tä prosenttia asuinkiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.
Jos jompikumpi ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan vaatimuksista ei täyty tiettynä vuonna, laitokset eivät saa käyttää kyseisessä alakohdassa säädettyä käsittelyä ennen kuin molemmat vaatimukset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana.
Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdan säännöksistä, kun kyse on sellaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevasta liikekiinteistöstä, jonka toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteen siitä, että kyseisellä alueella toimii hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistömarkkinat, joilla tappioiden määrät eivät ylitä mitään seuraavista raja-arvoista:
liikekiinteistövakuudellisista luotoista aiheutuvat tappiot, jotka ovat enintään 50 prosenttia markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, eivät ◄ ylitä 0,3:a prosenttia liikekiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana;
liikekiinteistövakuudellisista luotoista aiheutuvat kokonaistappiot eivät ylitä 0,5:tä prosenttia liikekiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.
Jos jompikumpi ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan vaatimuksista ei täyty tiettynä vuonna, laitokset eivät saa käyttää kyseisessä alakohdassa säädettyä käsittelyä ennen, kuin molemmat vaatimukset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana.
Toimivaltaisten viranomaisten on annettava laitokselle mahdollisuus käyttää hyväksyttävänä vakuutena muuntyyppisiä reaalivakuuksia kuin 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
kyseisillä vakuutena olevilla omaisuuserillä on oltava likvidit markkinat, joilla todistetusti käydään säännöllistä kauppaa omaisuuserän tyyppi huomioon ottaen ja joilla omaisuuserä voidaan myydä nopeasti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Laitosten on arvioitava tämän vaatimuksen täyttymistä säännöllisesti ja aina, kun tietojen perusteella markkinoilla on tapahtunut olennaisia muutoksia;
vakuutena olevalle omaisuuserälle on oltava julkisesti saatavilla olevat realistiset markkinahinnat. Laitokset voivat pitää markkinahintoja realistisina, jos ne ovat peräisin luotettavista tietolähteistä kuten julkisista indekseistä ja ne ilmaisevat normaaleissa olosuhteissa käytävän kaupan hintatason. Laitokset voivat pitää markkinahintoja julkisesti saatavina, jos tällaiset hinnat ovat julkaistuja ja saatavilla helposti ja säännöllisesti ilman kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista rasitusta;
laitoksen on analysoitava markkinahinnat sekä arvioitava vakuuden realisointiin tarvittava aika ja siitä aiheutuvat kustannukset sekä vakuuden realisoinnista saatava tuotto;
laitoksen on osoitettava, että vakuuden realisoinnista saatava tuotto ei ole alle 70:tä prosenttia vakuuden arvosta yli 10 prosentissa kyseisentyyppisen vakuuden realisointitapauksista. Jos markkinahintoihin liittyy olennainen volatiliteetti, laitoksen on osoitettava toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että se on noudattanut riittävää varovaisuutta määrittäessään vakuuden arvon.
Laitosten on dokumentoitava ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa ja 210 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttyminen.
200 artikla
Muu vastikkeellinen luottosuoja
Laitokset voivat käyttää hyväksyttävänä vakuutena seuraavia muun vastikkeellisen luottosuojan tyyppejä:
kolmanteen laitokseen tehdyt käteistalletukset tai sen hallussa olevat käteiseen verrattavat instrumentit, jotka on pantattu luottoa myöntävälle laitokselle;
luottoa myöntävälle laitokselle pantatut henkivakuutukset;
kolmannen laitoksen liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet, jotka kyseinen laitos ostaa takaisin pyynnöstä.
2
201 artikla
Hyväksyttävät luottosuojan tarjoajat mitä tahansa menetelmää sovellettaessa
Laitokset voivat käyttää hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina seuraavia:
valtiot ja keskuspankit;
aluehallintoa tai paikallisviranomaisia;
kansainvälisiä kehityspankkeja;
kansainvälisiä organisaatioita, joiden vastuisiin sovelletaan 117 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa;
julkisyhteisöjä tai julkisoikeudellisia laitoksia, joilta olevia saamisia käsitellään 116 artiklan mukaisesti;
laitoksia, ja rahoituslaitoksia, joiden saamisia rahoituslaitokselta kohdellaan 119 artiklan 5 kohdan mukaisesti saamisina laitoksilta;
muita yrityksiä, mukaan luettuina laitoksen emo-, tytär- ja omistusyhteysyritykset, jos toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
kyseisillä muilla yrityksillä on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;
kun kyseessä ovat laitokset, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti, kyseisillä muilla yrityksillä ei ole virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, mutta niille antaa sisäisen luokituksen laitos;
keskusvastapuolet.
Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tällaisista 1 kohdan f alakohdan mukaisista hyväksyttävistä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajista tai niiden yksilöimiseksi sovellettavista peruskriteereistä luettelo sekä kuvaus sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista; toimivaltaisten viranomaisten on ylläpidettävä luetteloa ja toimitettava se muille toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 2013/36/EU 117 artiklan mukaisesti;
202 artikla
Luottosuojan tarjoajien hyväksyttävyys 153 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun käsittelyyn IRB-menetelmää sovellettaessa
Laitos voi käyttää laitoksia, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä ja vientiluottolaitoksia hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina, joihin voidaan soveltaa 153 artiklan 3 kohdan mukaista käsittelyä, kun ne täyttävät seuraavat vaatimukset:
niillä on oltava riittävä kokemus takauksen luonteisen luottosuojan tarjoamisesta;
niihin sovelletaan tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä vastaavaa sääntelyä tai niillä on luottosuojan tarjoamisajankohtana ollut virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka EPV on määrittänyt vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
niillä on luottosuojan tarjoamisajankohtana tai koska tahansa sen jälkeen ollut sisäinen luokitus, jossa niiden PD-luku on enintään yhtä suuri kuin luottoluokassa 2 tai sitä ylemmissä luottoluokissa yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti;
niillä on sisäinen luokitus, jossa PD-luku on enintään yhtä suuri kuin luottoluokassa 3 tai sitä ylemmissä luottoluokissa yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen 2 lukuun sisältyvien sääntöjen mukaisesti.
Tätä artiklaa sovellettaessa vientiluottolaitosten tarjoamalla luottosuojalla ei saa olla valtion nimenomaista vastatakausta.
203 artikla
Takausten hyväksyttävyys takauksen luonteisena luottosuojana
Laitokset voivat käyttää takauksia hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana.
3
204 artikla
Luottojohdannaisten hyväksyttävät tyypit
Laitokset voivat käyttää hyväksyttävänä luottosuojana seuraavan tyyppisiä luottojohdannaisia ja rahoitusvälineitä, jotka voivat koostua kyseisistä luottojohdannaisista tai jotka ovat taloudellisessa mielessä käytännössä vastaavia:
luottoriskinvaihtosopimukset;
tuottojenvaihtosopimukset;
luottoriskin vaihtolainat niiden käteisrahoituksen osalta.
Kun laitos ostaa luottosuojaa tuottojenvaihtosopimuksen avulla ja kirjaa vaihtosopimuksen perusteella saadut maksut nettotuloiksi, mutta ei kirjaa vastaavaa suojattavan omaisuuserän arvon alentumista joko käyvän arvon alennuksena tai varausten lisäyksenä, luottosuojaa ei pidetä hyväksyttävänä.
Kun laitos on toteuttanut sisäisen suojauksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ja tässä luvussa asetetut vaatimukset täyttyvät, laitoksen on takauksen luonteista luottosuojaa hankkiessaan sovellettava 4–6 jaksossa esitettyjä sääntöjä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta.
3
1
205 artikla
Muita tase-erien nettoutussopimuksia kuin 206 artiklassa tarkoitettuja päänettoutussopimuksia koskevat vaatimukset
Muita tase-erien nettoutussopimuksia kuin 206 artiklassa tarkoitettuja päänettoutussopimuksia voidaan pitää hyväksyttävänä luottoriskin vähentämistapana, kun seuraavat vaatimukset täyttyvät:
kyseisten sopimusten on oltava oikeudellisesti päteviä ja kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla täytäntöönpanokelpoisia myös, jos vastapuoli todetaan maksukyvyttömäksi tai asetetaan konkurssiin;
laitosten on pystyttävä milloin tahansa määrittämään, mitkä varat ja velat ovat kyseisten sopimusten kohteena;
laitosten on seurattava ja valvottava jatkuvasti luottosuojan lopettamiseen liittyviä riskejä;
laitosten on seurattava ja valvottava kyseisiä vastuita nettoperusteisesti ja jatkuvasti.
206 artikla
Päänettoutussopimusten alaisia takaisinostotransaktioita tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyviä liiketoimia tai muita pääomamarkkinalähtöisiä liiketoimia koskevat vaatimukset
Päänettoutussopimusten alaisia takaisinostotransaktioita tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyviä liiketoimia tai muita pääomamarkkinalähtöisiä liiketoimia voidaan pitää hyväksyttävänä luottoriskin vähentämistapana, kun kyseisten sopimusten nojalla annettu vakuus täyttää kaikki 207 artiklan 2–4 kohdassa asetetut vaatimukset ja kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
niiden on oltava oikeudellisesti päteviä ja kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla täytäntöönpanokelpoisia myös, jos vastapuoli todetaan maksukyvyttömäksi tai asetetaan konkurssiin;
niiden on annettava saajaosapuolelle oikeus päättää oikea-aikaisesti kaikki sopimuksenmukaiset liiketoimet, jos vastapuoli laiminlyö maksunsa, on maksukyvytön tai asetetaan konkurssiin;
niiden on annettava mahdollisuus nettouttaa sopimuksen mukaisesti keskeytetyistä liiketoimista aiheutuneet voitot ja tappiot siten, että osapuoli on toiselle osapuolelle velkaa yhden nettosumman.
207 artikla
Rahoitusvakuuksia koskevat vaatimukset
Vastapuolen tai siihen yhteydessä olevan konserniyhteisön liikkeeseen laskemia arvopapereita ei saa pitää hyväksyttävänä vakuutena. Tästä huolimatta 129 artiklan säännösten mukaisia vastapuolen itse liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena, kun ne on asetettu takaisinostotransaktion vakuudeksi, edellyttäen että ne täyttävät ensimmäisessä alakohdassa asetetun vaatimuksen.
Laitosten on toteuttava riittävä oikeudellinen tarkastelu, jolla varmistetaan vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla. Laitosten on toteutettava edellä mainittu tarkastelu uudestaan, jos se on tarpeen täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi.
Laitosten on täytettävä seuraavat operatiiviset vaatimukset:
niiden on dokumentoitava vakuusjärjestelyt asianmukaisesti, ja niillä on oltava selkeät ja tehokkaat menettelyt, joita sovelletaan vakuuden oikea-aikaiseen rahaksi muuttamiseen;
niiden on sovellettava tehokkaita menettelyjä ja prosesseja, joilla hallitaan vakuuden käytöstä syntyviä riskejä, mukaan luettuina epäonnistuneen tai heikentyneen luottosuojan aiheuttamat riskit, arvostusriskit, luottosuojan päättämisestä aiheutuvat riskit sekä vakuuden käytöstä aiheutuva keskittymäriski ja vaikutukset laitoksen yleiseen riskiprofiiliin;
niillä on oltava hyväksyttyjen vakuuksien tyyppejä ja määriä koskevat dokumentoidut käytänteet ja menettelyt;
niiden on laskettava vakuuden markkina-arvo ja tehtävä tarvittaessa uudelleenarvostus vähintään kuuden kuukauden välein tai aina, kun niillä on syytä epäillä, että vakuuden markkina-arvo on vähentynyt merkittävästi;
jos vakuus on kolmannen hallussa, niiden on varmistettava asianmukaisesti, että kyseinen kolmas taho pitää vakuuden erillään omista omaisuuseristään;
niiden on varmistettava, että ne suuntaavat riittävät resurssit huolehtimaan OTC-johdannaisiin ja arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien vastapuoliin liittyvien vakuusvajesopimusten asianmukaisesta toiminnasta, jota mitataan laitosten ulkopuolisille tahoille osoittamien vakuuksien muutospyyntöjen oikea-aikaisuudella ja tarkkuudella ja saapuneiden vakuuksien muutospyyntöjen vastausajalla;
niillä on oltava vakuudenhallintakäytänteet, joilla huolehditaan seuraavien seikkojen valvonnasta, seurannasta ja raportoinnista:
vakuusvajesopimuksista laitoksille aiheutuvat riskit;
tietyntyyppisistä vakuutena käytetyistä omaisuuseristä johtuva keskittymäriski;
vakuuksien uudelleenkäyttö, mukaan luettuina vastapuolilta saatujen vakuuksien uudelleenkäytöstä mahdollisesti aiheutuvat likviditeettivaikeudet;
vastapuolille asetettuihin vakuuksiin liittyvistä oikeuksista luopuminen.
208 artikla
Kiinteistövakuuksia koskevat vaatimukset
Seuraavien oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten on täytyttävä:
kiinnityksen on oltava täytäntöönpanokelpoinen luottosopimuksen tekohetkellä asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla, ja se on rekisteröitävä asianmukaisesti aikarajoja noudattaen;
kaikkien pantiksi antamista koskevien oikeudellisten vaatimusten on täytyttävä;
luottosuojasta tehdyn sopimuksen ja sen perustana olevan oikeusprosessin on annettava laitokselle mahdollisuus realisoida suojan arvo kohtuullisessa ajassa.
Seuraavien kiinteistön arvon seurantaa ja arvioimista koskevien vaatimusten on täytyttävä:
laitosten on seurattava kiinteistön arvon kehitystä säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa liikekiinteistöjen osalta ja kerran kolmessa vuodessa asuinkiinteistöjen osalta. Laitosten on harjoitettava seurantaa useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat merkittävästi;
kiinteistön arvo on arvioitava uudelleen, jos laitosten käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että kiinteistön arvo on saattanut alentua olennaisesti suhteessa yleisiin markkinahintoihin; uudelleenarvioinnin on tapahduttava sellaisen arvioijan toimesta, jolla on arvon arvioimisen edellyttämä ammattitaito ja kokemus ja joka on riippumaton suhteessa luottopäätösprosessiin. Niiden lainojen tapauksessa, jotka ylittävät kolme miljoonaa euroa tai viisi prosenttia laitoksen omista varoista, arvioijan on arvioitava uudelleen kiinteistön arvo vähintään joka kolmas vuosi.
Laitokset voivat käyttää tilastollisia menetelmiä kiinteän omaisuuden arvon seurannassa ja arvon uudelleenarvostusta edellyttävän kiinteän omaisuuden havaitsemiseksi.
209 artikla
Saamisia koskevat vaatimukset
Seuraavien oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten on täytyttävä:
oikeudellisten järjestelyjen, joilla vakuus asetetaan luottoa myöntävälle laitokselle, on oltava vankkoja ja tehokkaita ja niillä on varmistettava, että kyseisellä laitoksella on selvät oikeudet vakuuteen, mukaan lukien oikeus vakuutta koskeviin myyntituloihin;
laitosten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kaikki vakuuksien täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat paikalliset vaatimukset täyttyvät. Luottoa myöntävillä laitoksilla on oltava etuoikeus vakuuteen, vaikkakin lakisääteisten etuoikeutettujen velkojien vaateet saattavat mennä etuoikeutettujen saamisten edelle;
laitosten on toteutettava riittävä oikeudellinen tarkastelu, jolla varmistetaan vakuusjärjestelyjen täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla;
laitosten on dokumentoitava asianmukaisesti vakuusjärjestelynsä ja niillä on oltava selkeät ja tehokkaat menettelyt, joita sovelletaan vakuuden oikea-aikaiseen perintään;
laitoksilla on oltava menettelyt, joilla varmistetaan, että lainsäädännössä asetettuja velallisen maksukyvyttömyyden toteamista ja vakuuden oikea-aikaista perintää koskevia ehtoja noudatetaan;
jos velallinen joutuu taloudellisiin vaikeuksiin tai maksukyvyttömäksi, laitoksilla on oltava lainmukainen oikeus myydä tai siirtää saamiset muille tahoille ilman niiden vastapuolten hyväksyntää, joilta saaminen on.
Seuraavien riskienvalvontaa koskevien vaatimusten on täytyttävä:
laitoksella on oltava asianmukainen prosessi, jolla määritetään saamisiin liittyvä luottoriski. Tällaiseen prosessiin on sisällyttävä analyysit velallisen liiketoiminnasta ja toimialasta sekä asiakkaista, joiden kanssa velallinen harjoittaa liiketoimintaa. Jos laitos tukeutuu velalliselta saatuihin tietoihin määrittääkseen tämän asiakkaisiin liittyvän luottoriskin, laitoksen on tarkasteltava velallisen luottokäytänteitä uudelleen todetakseen, että ne ovat asianmukaisia ja luotettavia;
vastuun määrän ja saamisten arvon erotus on määritettävä ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät, mukaan luettuina perintäkulut, yksittäisen velallisen pantiksi antamiin saamisryhmiin sisältyvät keskittymät sekä laitoksella olevien vastuiden kokonaismäärään sisältyvä potentiaalinen keskittymäriski, joka ylittää laitoksen yleisillä menetelmillä hallitun kokonaisriskin. Laitoksen on jatkuvasti sovellettava saamisten luonteen edellyttämää seurantaprosessia. Laitoksen on myös säännöllisesti tarkasteltava lainakovenanttien, ympäristön tilaan liittyvien rajoitusten ja muiden lainsäädännöllisten vaatimusten täyttämistä;
velallisen panttaamien saamisten on oltava hajautettuja, eikä niiden ja velallisen välillä saa olla tarpeettoman suurta riippuvuussuhdetta. Olennaisen positiivisen korrelaation toteutuessa laitoksen on otettava huomioon asiaan liittyvät riskit määrittäessään marginaaleja koko vakuusryhmälle;
laitos ei saa käyttää hyväksyttävänä luottosuojana saamisia velalliseen sidoksissa olevilta tahoilta, tytäryritykset ja työntekijät mukaan luettuina;
laitoksella on oltava dokumentoitu prosessi, jolla saamisten perintä varmistetaan vaikeissa olosuhteissa. Laitoksilla on oltava vaadittavat perintäjärjestelyt, vaikka se yleensä jättäisi perinnän velallisen tehtäväksi.
210 artikla
Muita reaalivakuuksia koskevat vaatimukset
Muuta reaalivakuutta kuin kiinteistöä voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena IRB-menetelmää sovellettaessa, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
vakuussopimuksen, jolla reaalivakuus annetaan laitokselle, on oltava kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, ja sen on annettava laitokselle mahdollisuus realisoida vakuuden arvo kohtuullisessa ajassa;
209 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja etuoikeutettuja vaateita yksinomaisesti lukuun ottamatta vain vakuuteen liittyviä ensisijaisia pantteja tai kiinnityksiä voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena, ja laitoksella on oltava etuoikeus vakuuden realisoinnista saatavaan tuottoon suhteessa kaikkiin muihin luotonantajiin;
laitosten on seurattava vakuuden arvon kehitystä säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Laitosten on harjoitettava seurantaa useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat merkittävästi;
luottosopimukseen on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus vakuudesta sekä yksityiskohtainen erittely vakuuden arvon uudelleenarvostuksen toteutustavasta ja tiheydestä;
laitosten on osana sisäisiä luottokäytänteitään ja -menettelyjään selkeästi dokumentoitava hyväksymiensä reaalivakuuksien tyypit sekä käytänteet ja menettelyt, joita ne soveltavat, jotta kunkin vakuustyypin määrä on asianmukainen suhteessa vastuumäärään;
liiketoimirakenteeseen liittyvistä laitoksen luottokäytänteistä on käytävä ilmi seuraavat:
asianmukaiset vakuusvaatimukset suhteessa vastuumäärään,
kyky muuttaa vakuus nopeasti rahaksi,
kyky määrittää objektiivinen hinta tai markkina-arvo,
tieto siitä, kuinka usein arvotiedot ovat käytettävissä (mukaan luettuna asiantuntijan arvio),
vakuuden arvon volatiliteetti tai arvio volatiliteetista;
laitosten on vakuuden arvon arvioimisessa ja uudelleenarvostuksessa otettava täysimääräisesti huomioon vakuuden arvon heikentyminen tai vakuuden vanhentuminen ja kiinnitettävä erityistä huomiota ajan kulumisen vaikutuksiin niiden vakuuksien osalta, joiden arvo on selvästi aikasidonnainen;
laitoksilla on oltava oikeus tarkastaa vakuus paikan päällä. Niillä on myös oltava käytänteet ja menettelyt, joita sovelletaan niiden oikeuteen tarkastaa vakuus paikan päällä;
luottosuojaksi valitun vakuuden on oltava asianmukaisesti vakuutettu, ja laitoksilla on oltava menettelyt tämä seuraamiseksi.
211 artikla
Vakuudellisiksi katsottavia leasing-vastuita koskevat vaatimukset
Laitokset voivat käsitellä leasing-liiketoimista johtuvia vastuita vakuudellisina vuokratun omaisuustyypin mukaisesti, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
tapauksen mukaan 208 tai 210 artiklassa asetettujen vaatimusten on täytyttävä, jotta leasing-sopimuksen kohteena olevaa omaisuustyyppiä voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena;
vuokralleantajalla on oltava tehokkaat riskienvalvontamenettelyt, jotka koskevat vuokratun omaisuuden käyttötarkoitusta, ikää sekä suunniteltua käyttöaikaa, mukaan luettuna vakuuksien arvon asianmukainen seuranta;
vuokralleantajalla on oltava laillinen omistusoikeus ja mahdollisuus käyttää oikea-aikaisesti omistajalle kuuluvia oikeuksiaan;
hyvittämättömän määrän arvon ja vakuuksien markkina-arvon välinen ero ei ole niin suuri, että vuokratun omaisuuden luottoriskiä vähentävä vaikutus tulee liioitellun suureksi, jos eroa ei ole jo todennettu LGD-tason laskennassa.
212 artikla
Muuta vastikkeellista luottosuojaa koskevat vaatimukset
Kolmanteen laitokseen tehtyihin käteistalletuksiin tai sen hallussa oleviin käteiseen verrattaviin instrumentteihin on sovellettava 232 artiklan 1 kohdan mukaista käsittelyä, kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
luotonottajan vaateen kolmatta laitosta kohtaan on oltava virallisesti pantattu tai luovutettu luottoa myöntävälle laitokselle, ja tällaisen pantin tai luovutuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla täytäntöönpanokelpoinen sekä varaukseton ja peruuttamaton;
kyseiselle kolmannelle laitokselle on oltava ilmoitettu panttauksesta tai luovutuksesta;
kolmas laitos voi ilmoituksen perusteella suorittaa maksuja ainoastaan luottoa myöntävälle laitokselle tai sen antamalla etukäteisellä suostumuksella muille tahoille.
Luottoa myöntävälle laitokselle pantattuja henkivakuutuksia voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
henkivakuutuksen on oltava virallisesti pantattu tai siirretty luottoa myöntävälle laitokselle;
henkivakuutuksen myöntäneelle yhtiölle on ilmoitettu panttauksesta tai siirrosta, eikä se ilmoituksen perusteella voi suorittaa sopimuksen mukaisia maksuja ilman luottoa myöntävän laitoksen suostumusta;
luottoa myöntävällä laitoksella on oltava oikeus irtisanoa vakuutus ja saada itselleen takaisinostoarvo velallisen maksukyvyttömyyden tapauksessa;
luottoa myöntävälle laitokselle on ilmoitettava, jos vakuutuksenottaja laiminlyö vakuutusmaksunsa;
luottosuojan on katettava luoton koko maturiteetti. Jos tämä ei ole mahdollista, koska vakuutussuhde päättyy jo ennen luottosuhteen loppumista, laitoksen on varmistettava, että vakuutussopimuksesta peräisin oleva rahamäärä toimii vakuutena laitokselle luottosopimuksen päättymiseen asti;
pantin tai luovutuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikilla luottosopimuksen tekohetkellä asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla;
henkivakuutuksen myöntäneen yhtiön on ilmoitettava takaisinostoarvo, jota ei voida vähentää;
henkivakuutuksen myöntäneen yhtiön on maksettava takaisinostoarvo kohtuullisessa ajassa pyydettäessä.
takaisinostoarvon maksamista ei voida pyytää ilman laitoksen etukäteistä suostumusta;
henkivakuutuksen myöntäneeseen yhtiöön on sovellettava direktiiviä 2009/138/EY tai sitä valvoo sellaisen kolmannen maan toimivaltainen viranomainen, joka soveltaa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä.
2
213 artikla
Takauksia ja luottojohdannaisia koskevat yhteiset vaatimukset
Jollei 214 artiklan 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, takauksen tai luottojohdannaisen muodossa hankittua luottosuojaa voidaan pitää hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
luottosuojan on oltava välitön;
luottosuojan laajuuden on oltava selvästi määritelty ja kiistaton;
luottosuojasopimukseen ei saa sisältyä ehtoja, joiden täyttämiseen luotonantaja ei voi suoraan vaikuttaa ja jotka
antavat luottosuojan tarjoajalle yksipuolisen oikeuden peruuttaa luottosuoja;
nostavat suojan todellisia kustannuksia, jos suojattavan vastuun luottoluokka heikentyy;
voisivat vapauttaa luottosuojan tarjoajan velvoitteesta suorittaa maksut kohtuullisessa ajassa alkuperäisen vastapuolen laiminlyötyä maksut tai leasing-sopimuksen voimassaolon päätyttyä vakuudellisen jäännösarvon hyväksymiseksi 134 artiklan 7 kohdan ja 166 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
voisivat antaa luottosuojan tarjoajalle oikeuden lyhentää luottosuojan maturiteettia;
luottosuojasopimuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikilla luottosopimuksen tekohetkellä asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla.
Laitoksen on toteutettava riittävä oikeudellinen tarkastelu, jolla varmistetaan takauksen luonteisen luottosuojan täytäntöönpanokelpoisuus kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla. Laitoksen on toistettava tällainen tarkastelu, jos se on tarpeen täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi.
214 artikla
Valtioiden ja muun julkisen sektorin vastatakaukset
Laitokset voivat käsitellä 2 kohdassa tarkoitettua vastuuta kyseisessä kohdassa lueteltujen yhteisöjen myöntämällä takauksella suojattuna vastuuna, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
vastatakauksen on katettava kaikki saamiseen sisältyvät luottoriskin osatekijät;
sekä alkuperäisen takauksen että vastatakauksen on täytettävä takauksille 213 artiklassa ja 215 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset, paitsi että vastatakauksen ei tarvitse olla suora;
suojan on oltava kattava, eivätkä aiempia ajanjaksoja koskevat tiedot saa viitata siihen, että vastatakauksen tarjoama suoja ei kattavuudeltaan vastaisi kyseisen yhteisön myöntämää suoraa takausta.
Edellä 1 kohdassa säädettyä käsittelyä on sovellettava sellaisella takauksella suojattuihin vastuisiin, jolle on otettu vastatakaus joltakin seuraavista yhteisöistä:
keskushallinto tai keskuspankki;
aluehallinto tai paikallisviranomaiset;
julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, jolta olevia saamisia käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta;
kansainvälinen kehityspankki tai kansainvälinen järjestö, johon sovelletaan 117 artiklan 2 kohdan ja 118 artiklan mukaisesti tai niiden nojalla 0 prosentin riskipainoa;
julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, jolta olevia saatavia käsitellään 116 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.
215 artikla
Takauksia koskevat lisävaatimukset
Takauksia pidetään hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana, jos kaikki 213 artiklassa asetetut vaatimukset ja kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
vastapuolen maksukyvyttömyys- tai maksulaiminlyöntitilanteessa luottoa myöntävällä laitoksella on oltava oikeus vaatia takaajaa suorittamaan kohtuullisessa ajassa kaikki saamiseen liittyvät erääntyneet maksut, jotka kuuluvat suojan piiriin, ja takaajan maksuvelvollisuuden edellytyksenä ei saa olla se, että luottoa myöntävän laitoksen pitää periä maksua ensin vastapuolelta.
Kun kyseessä on asuntoluottoihin liittyvä takauksen luonteinen luottosuoja 213 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan ja tämän alakohdan ensimmäisen alakohdan vaatimukset on täytettävä 24 kuukauden kuluessa;
takauksen on oltava selvästi dokumentoitu velvoite, jonka takaaja on ottanut vastuulleen;
toisen seuraavista vaatimuksista on täytyttävä:
takauksen on katettava kaikki maksut, jotka vastapuolen odotetaan suorittavan saamisen osalta;
jos tietyntyyppiset maksut on rajattu takauksen ulkopuolelle, luottoa myöntävän laitoksen on mukautettava takauksen arvoa vastaamaan rajoitettua takausta.
Kun kyse on osana keskinäisiä takausjärjestelmiä myönnetyistä takauksista tai takauksista, jotka 214 artiklan 2 kohdassa luetellut yhteisöt ovat antaneet tai joille ne ovat antaneet vastatakauksen, tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten vaatimusten on katsottava täyttyneen, jos toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
luottoa myöntävällä laitoksella on oikeus saada takaajalta kohtuullisessa ajassa alustava maksu, joka täyttää molemmat seuraavista vaatimuksista:
sen on perustuttava realistiseen arvioon kokonaistappiosta, mukaan luettuina tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä ja jotka koituvat todennäköisesti luottoa myöntävän laitoksen tappioksi;
sen on oltava suhteessa takauksen kattavuuteen;
luottoa myöntävä laitos voi osoittaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että takaus tarjoaa riittävän hyvän suojan tappioiden varalta, mukaan luettuina tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä, mikä oikeuttaa kyseisen kohtelun.
216 artikla
Luottojohdannaisia koskevat lisävaatimukset
Luottojohdannaista pidetään hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana, jos kaikki 213 artiklassa asetetut vaatimukset ja kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
luottojohdannaisen ehdoissa maksuvelvollisuuden laukaiseviin tapahtumiin on kuuluttava
suojattavaan omaisuuteen liittyvien ehtojen, jotka ovat voimassa maksun laiminlyönnin tapahtuessa, mukaisten maksujen laiminlyöminen, mukaan luettuna maksuajan pidennys, joka vastaa suojattavalle omaisuudelle myönnettyä maksuajan pidennystä tai on sitä lyhyempi;
vastapuolen konkurssi, selvitystila tai kyvyttömyys maksaa velkansa tai vastapuolen maksusuorituksen laiminlyönti tai kirjallinen ilmoitus sen yleisestä kyvyttömyydestä maksaa velkansa eräpäivinä, ja vastaavat tapahtumat;
suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestely, johon sisältyy pääoman, korkojen tai palkkioiden maksusta vapauttaminen tai sen lykkäys, joka johtaa luottotappioon;
jos luottojohdannaisen ehdoissa sallitaan käteismaksu
laitoksilla on oltava tehokas arviointiprosessi, jolla tappion määrä voidaan arvioida luotettavasti;
ehdoissa on määritettävä selvästi ajanjakso, jonka aikana suojattavan omaisuuden arvo voidaan määrittää maksuvelvoitteen laukaisevan tapahtuman jälkeen;
jos käteismaksun edellytyksenä on, että luottosuojan ostajalla on oikeus ja mahdollisuus siirtää suojattava omaisuus luottosuojan tarjoajalle, alkuperäisen velvoitteen ehdoissa on määrättävä, että kyseistä siirtoa ei saa kieltää kohtuuttomin perustein;
ne tahot, jotka ovat vastuussa maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteamisesta, on nimettävä selvästi;
maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteaminen ei saa olla ainoastaan luottosuojan tarjoajan vastuulla;
luottosuojan ostajalla on oltava oikeus ja mahdollisuus ilmoittaa luottosuojan tarjoajalle maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisesta.
Jos maksuvelvollisuuden laukaiseviin tapahtumiin ei sisälly a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestelyä, se voi tästä huolimatta olla hyväksyttävä luottosuoja, jos suojan arvoa alennetaan 233 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Luottojohdannaisen ehtojen mukainen suojattava omaisuus ja referenssiomaisuus tai suojattava omaisuus ja maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävä omaisuus voivat erota toisistaan ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
referenssiomaisuus tai maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävä omaisuus on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi kuin suojattava omaisuus;
suojattavalla omaisuudella ja referenssiomaisuudella tai maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävällä omaisuudella on oltava sama vastapuoli, ja on sovellettava oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia ristikkäisiä maksukyvyttömyysperusteita tai ristikkäisiä erääntymisperusteita.
217 artikla
Vaatimukset, joiden on täytyttävä 153 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua käsittelyä varten
Jotta takaukseen tai luottojohdannaiseen perustuva luottosuoja voitaisiin käsitellä 153 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
suojattavan omaisuuden on oltava jokin seuraavista vastuista:
147 artiklassa tarkoitettu yritysvastuu, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä lukuun ottamatta;
sellainen aluehallinnon, paikallisviranomaisen, julkisyhteisön tai julkisoikeudellisen laitoksen vastuu, jota ei käsitellä 147 artiklassa tarkoitettuna saamisena valtioilta tai keskuspankeilta;
147 artiklan 5 kohdan mukaisesti vähittäisvastuuksi luokiteltu saaminen pk-yritykseltä;
kohde-etuuden vastapuolet eivät saa olla saman konsernin jäseniä kuin luottosuojan tarjoaja;
vastuu on suojattava jollakin seuraavista rahoitusvälineistä
takauksen luonteiset yhteen riskikohteeseen perustuvat luottojohdannaiset tai yhteen riskikohteeseen perustuvat takaukset (single-name);
korimuotoiset ensimmäisen tappion sijoitustuotteet (first-to-default -tuotteet)
korimuotoiset n:nen tappion sijoitustuotteet (nth-to-default -tuotteet);
luottosuojan on täytettävä soveltuvin osin 213, 215 ja 216 artiklassa esitetyt vaatimukset;
vastuulle ennen 153 artiklan 3 kohdassa säädetyn käsittelyn soveltamista osoitettua riskipainoa ei vielä ole otettu huomioon luottosuojassa;
laitoksella on oikeus odottaa saavansa maksu luottosuojan tarjoajalta ilman, että sen on ryhdyttävä oikeustoimiin velvoittaakseen vastapuolen suorittamaan maksun. Laitoksen on varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että luottosuojan tarjoaja on valmis maksamaan nopeasti maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman ilmetessä;
ostetun luottosuojan on katettava kaikki suojattuun vastuuseen liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat sopimuksessa määritettyjen maksuvelvollisuuden laukaisevien tapahtumien ilmenemisestä;
jos fyysinen selvitys on hyväksytty luottosuojan maksujärjestelyssä, lainan, joukkovelkakirjalainan tai ehdollisten velkojen fyysistä selvittämistä on koskettava oikeusvarmuus;
jos laitos aikoo selvittää fyysisesti muun velvoitteen kuin suojattavan vastuun, sen on varmistettava, että fyysisesti selvitettävä velvoite on riittävän likvidi, jotta laitos voisi ostaa sen fyysisesti selvitettäväksi sopimuksen mukaan;
sekä luottosuojan tarjoajan että laitoksen on vahvistettava luottosuojajärjestelyjä koskevat ehdot oikeudellisesti kirjallisella sopimuksella;
laitoksilla on menetelmä, jolla havaitaan luottosuojan tarjoajan ja vastapuolen luottokelpoisuuden liian suuri keskinäinen riippuvuus, joka johtuu siitä, että niiden suorituskyky riippuu järjestelmäriskitekijää pitemmälle menevistä yhteisistä tekijöistä;
kun kyseessä on suojaus laimentumisriskiä vastaan, ostettujen saamisten myyjä ei saa kuulua samaan konserniin kuin luottosuojan tarjoaja.
4
1
218 artikla
Luottoriskin vaihtolainat
Sijoituksia luottoa myöntävän laitoksen liikkeeseenlaskemiin luottoriskin vaihtolainoihin voidaan käsitellä kuten käteisvakuuksia, kun vastikkeellisen luottosuojan vaikutuksia lasketaan tämän alajakson mukaisesti, edellyttäen että luottoriskin vaihtolainaan sisältyvää luottoriskinvaihtosopimusta voidaan pitää hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana. Määriteltäessä, voidaanko luottoriskin vaihtolainaan sisältyvää luottoriskinvaihtosopimusta pitää hyväksyttävänä takauksen luonteisena luottosuojana, laitos voi edellyttää, että 194 artiklan 6 kohdan c alakohdassa esitetyn vaatimuksen on täytyttävä.
219 artikla
Tase-erien nettoutus
Luottoa myöntävään laitokseen tehtyjä talletuksia ja sille myönnettyjä lainoja, joihin sovelletaan tase-erien nettoutusta, on kyseisen laitoksen toimesta käsiteltävä käteisvakuuksina laskettaessa kyseisten samana valuuttana olevien luottoa myöntävän laitoksen talletusten ja lainojen vastikkeellisen luottosuojan vaikutuksia.
220 artikla
Valvojan määrittämän vakioarvon leikkauksen tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmän käyttö päänettoutussopimuksissa
Omat arvonleikkaustekijät -menetelmää sovellettaessa on täytettävä samat ehdot ja vaatimukset kuin rahoitusvakuuksien kattavassa menetelmässä.
E*-arvoa laskettaessa laitosten on
laskettava kunkin arvopaperiryhmän tai hyödyketyypin nettopositio vähentämällä ii alakohdan mukainen määrä i alakohdan mukaisesta määrästä:
päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen arvopaperien ryhmän tai samantyyppisten hyödykkeiden kokonaisarvo;
päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien ryhmän tai samantyyppisten hyödykkeiden kokonaisarvo;
laskettava nettopositio kunkin valuutan (päänettoutussopimuksen selvitysvaluuttaa lukuun ottamatta) mukaisesti vähentämällä ii alakohdan mukainen määrä i alakohdan mukaisesta määrästä:
päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen tietyn valuutan määräisten arvopaperien kokonaisarvo, johon on lisätty kyseisen sopimuksen mukaisesti lainaksiannetun tai siirretyn kyseisen valuutan määrä;
päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen tietyn valuutan määräisten arvopaperien kokonaisarvo, johon on lisätty kyseisen sopimuksen mukaisesti lainaksiotetun tai vastaanotetun kyseisen valuutan määrä;
sovellettava tiettyyn arvopaperiryhmään tai käteispositioon soveltuvaa volatiliteettikorjausta kyseisen ryhmän arvopaperien positiivisen tai negatiivisen nettoposition absoluuttiseen arvoon;
sovellettava valuuttariskin (fx) volatiliteettikorjausta kunkin valuutan (lukuun ottamatta päänettoutussopimuksen selvitysvaluuttaa) positiiviseen tai negatiiviseen nettopositioon.
Laitosten on laskettava E* seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
Ei |
= |
kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun i vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa, kun laitokset laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän mukaisesti tai kun ne laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti; |
Ci |
= |
lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen kunkin ryhmän arvopaperien arvo tai samantyyppisten hyödykkeiden arvo kunkin vastuun i osalta; |
|
= |
tietyn arvopaperien ryhmän j (positiivinen tai negatiivinen) nettopositio; |
|
= |
tietyn valuutan k (lukuun ottamatta sopimuksen selvitysvaluuttaa) 2 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettu (positiivinen tai negatiivinen) nettopositio; |
|
= |
tietyn arvopaperien ryhmän j edellyttämä volatiliteettikorjaus; |
|
= |
valuutan k volatiliteettikorjaus. |
221 artikla
Sisäisten mallien menetelmän käyttö päänettoutussopimuksissa
►C2 Laitokset, jotka ovat saaneet luvan käyttää sisäistä riskienarviointimallia IV osaston 5 luvun mukaisesti, voivat soveltaa sisäisten mallien menetelmää. ◄ Jos laitos ei ole saanut tällaista lupaa, se voi yhä hakea toimivaltaisilta viranomaisilta lupaa soveltaa sisäisten mallien menetelmää tämän artiklan soveltamiseksi.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitokselle luvan soveltaa sisäisten mallien menetelmää ainoastaan, jos ne katsovat, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä, jota sovelletaan päänettoutussopimuksen alaisiin liiketoimiin sisältyviin riskeihin, on rakenteeltaan asianmukainen ja sitä sovelletaan kattavasti ja siinä on seuraavat laadulliset ominaisuudet:
liiketoimien potentiaalisen hintavolatiliteetin laskennassa käytetty sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitetty laitoksen päivittäiseen riskienhallintaprosessiin, ja sen perusteella vastuisiin sisältyvistä riskeistä ilmoitetaan laitoksen toimivalle johdolle;
laitoksella on riskienvalvontayksikkö, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:
sen on oltava riippumaton kaupankäyntiyksiköistä ja raportoitava suoraan toimivalle johdolle
sen on vastattava laitoksen riskienhallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta;
sen on laadittava ja analysoitava päivittäin raportteja, jotka koskevat riskienmittausmallin tuloksia ja positioiden limiitteihin liittyviä asianmukaisia toimenpiteitä;
johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä otettuja positioita että kokonaisriskiä;
laitoksella on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joka pystyy käyttämään kehittyneitä malleja riskienvalvontayksikössä;
laitos on ottanut käyttöön menettelyt sen seuraamiseksi ja varmistamiseksi, että riskienmittausjärjestelmän yleistä toimintaa koskevia, dokumentoituja sisäisiä toiminta- ja valvontaperiaatteita noudatetaan;
voidaan osoittaa, että laitoksen malleilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit tekemällä vähintään yhden vuoden ajalta toteumatestejä mallin tuotoksilla;
laitos toteuttaa tihein välein systemaattisen stressitestiohjelman, ja toimiva johto tarkastelee siitä saatuja tuloksia ja ottaa ne huomioon päättäessään toimintatavoista ja limiiteistä;
laitos tekee osana tavanomaista sisäistä tarkastustaan riippumattoman riskienmittausjärjestelmän tarkastelu. Tarkastelussa on käsiteltävä sekä kaupankäyntiyksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toimintaa;
laitos tarkastaa riskienvalvontajärjestelmänsä vähintään kerran vuodessa;
sisäinen malli täyttää 292 artiklan 8 ja 9 kohdassa ja 294 artiklassa asetetut vaatimukset
Laitos voi käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokkien sisällä ja riskiluokkien välillä, jos sen käyttämä korrelaatioiden mittausmenetelmä on asianmukainen ja sitä sovelletaan kattavasti.
Sisäisten mallien menetelmää käyttävien laitosten on laskettava E* seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
Ei |
= |
kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun i vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa, kun laitokset laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän mukaisesti tai kun ne laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti; |
Ci |
= |
kuhunkin vastuuseen i sisältyvä lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai lainaksiotetun tai vastaanotetun käteisen rahan arvo. |
Kun laitokset laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismääriä sisäisten mallien avulla, niiden on käytettävä mallin tuotosta edelliseltä pankkipäivältä.
Edellä 6 kohdassa tarkoitettua potentiaalista arvonmuutosta koskevassa laskelmassa on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
se on tehtävä vähintään kerran päivässä;
sen on perustuttava 99 prosentin yksisuuntaiseen luottamustasoon;
sen on perustuttava viiden päivän realisointiaikaan lukuun ottamatta muita kuin arvopaperien takaisinostotransaktioita tai arvopaperien lainaksiantamista tai -ottamista koskevia liiketoimia, jolloin on sovellettava 10 päivän realisointiaikaa;
sen on perustuttava vähintään yhden vuoden pituiseen toteutuneeseen havaintojaksoon lukuun ottamatta tapauksia, joissa lyhyempi havaintojakso on aiheellinen hintavolatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi;
laskennassa käytettävät tiedot on päivitettävä kolmen kuukauden välein.
Kun laitoksella on takaisinostotransaktio, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvä liiketoimi tai limiittiluotonantoon liittyvä tai samankaltainen liiketoimi tai nettoutusryhmä, joka täyttää 285 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut kriteerit, vähimmäispitoaika on yhdenmukaistettava sellaisen riskivakuusjakson kanssa, jota sovellettaisiin kyseisten kohtien mukaisesti yhdessä 285 artiklan 5 kohdan kanssa.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
mitä pidetään merkitykseltään vähäisenä salkkuna 3 kohtaa sovellettaessa;
kriteerit sen määrittämiseksi, onko sisäinen malli luotettava ja sovelletaanko sitä kattavasti 4 ja 5 kohdan ja päänettoutussopimusten mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
222 artikla
Rahoitusvakuuksia koskeva yksinkertainen menetelmä
Vakuudellisen osan riskipainon on oltava vähintään 20 prosenttia lukuun ottamatta 4–6 kohdassa mainittuja tapauksia. Laitosten on sovellettava vastuuarvon muulle osalle riskipainoa, jota ne soveltaisivat 2 luvun mukaisesti vastapuolelta olevaan vakuudettomaan vastuuseen.
Laitosten on annettava 10 prosentin riskipaino sellaisiin kyseisiin liiketoimiin liittyvien vastuuarvojen vakuudelliselle osalle, joiden vakuutena on valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille annetaan 2 luvun mukaisesti 0 prosentin riskipaino.
Kun kyse on muista kuin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuista liiketoimista, laitokset voivat antaa 0 prosentin riskipainon, kun vastuu ja vakuus ovat saman valuutan määräisiä ja toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
vakuutena on käteistalletus tai muu käteiseen verrattava väline;
vakuutena on valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille voidaan 114 artiklan mukaisesti antaa 0 prosentin riskipaino, ja vakuuden markkina-arvoa on alennettu 20 prosenttia.
Sovellettaessa 5 ja 6 kohtaa valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin katsotaan kuuluvan
alue- ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita pidetään 115 artiklan mukaisesti saamisina siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella alue- tai paikallisviranomaiset toimivat;
kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai sen nojalla 0 prosentin riskipainoa;
kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan 118 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipainoa.
julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeelle laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joita käsitellään valtiovastuina 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
223 artikla
Rahoitusvakuuksien kattava menetelmä
Kun vakuus on eri valuutan määräinen kuin suojattava omaisuus, laitosten on lisättävä vakuuden arvoon 224–227 artiklan mukaisesti tehtävään volatiliteettikorjaukseen valuutan volatiliteetin edellyttämä mukautus.
Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, jotka kuuluvat 6 luvun mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien nettoutussopimusten piiriin, laitosten on tehtävä valuutan volatiliteetin edellyttämä volatiliteettikorjaus, kun vakuuden valuutta ja selvitysvaluutta poikkeavat toisistaan. Myös silloin, kun nettoutussopimuksen piiriin kuuluvissa liiketoimissa käytetään useita valuuttoja, laitosten on tehtävä ainoastaan yksi volatiliteettikorjaus.
Laitosten on laskettava vakuuden volatiliteettikorjattu arvo (CVA) seuraavasti:
jossa
C |
= |
vastuun arvo; |
HC |
= |
vakuuteen tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 224 ja 227 artiklan mukaisesti. |
Hfx |
= |
valuuttaeron vuoksi tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 224 ja 227 artiklan mukaisesti. |
Laitosten on käytettävä tässä kohdan laskukaavaa laskiessaan vakuuden volatiliteettikorjattua arvoa kaikille liiketoimille lukuun ottamatta hyväksytyn päänettoutussopimuksen alaisia liiketoimia, jolloin sovelletaan 220 ja 221 artiklan mukaisia säännöksiä.
Laitosten on laskettava vakuuden volatiliteettikorjattu arvo (EVA) seuraavasti:
jossa
E |
= |
tapauksen mukaan 2 tai 3 luvun mukaisesti määritetty vastuuarvo tilanteessa, jossa vastuu olisi vakuudeton; |
HE |
= |
vastuuseen tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 224 ja 227 artiklan mukaisesti. |
Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, laitosten on laskettava EVA seuraavasti:
.
Edellä 3 kohdassa tarkoitetun E:n laskemiseksi on sovellettava seuraavaa:
kun laitokset laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän mukaisesti, liitteessä I mainitun taseen ulkopuolisen erän vastuuarvon on oltava 100 prosenttia erän arvosta 111 artiklan 1 kohdassa mainitun vastuuarvon sijasta;
kun laitokset laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti, niiden on laskettava 166 artiklan 8, 9 ja 10 kohdassa lueteltujen erien vastuuarvo käyttäen 100 prosentin luottovasta-arvokerrointa kyseisissä kohdissa mainittujen luottovasta-arvokertoimien tai prosenttimäärien sijasta.
Laitosten on laskettava täysin mukautettu vastuuarvo (E*), jossa otetaan huomioon sekä vakuuden volatiliteetti että vakuuden riskiä vähentävät vaikutukset, seuraavasti:
jossa
EVA |
= |
3 kohdan mukaisesti laskettu vakuuden volatiliteettikorjattu vastuuarvo; |
CVAM |
= |
CVA, johon on tehty maturiteettien mahdollisten erojen edellyttämä korjaus 5 jakson säännösten mukaisesti; |
Laitos voi päättää soveltaa valvojan määrittämää vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää riippumatta siitä, onko se päättänyt soveltaa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen standardimenetelmää vai IRB-menetelmää.
Jos luottolaitos soveltaa omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, sen on sovellettava sitä kaikkiin rahoitusvälineiden tyyppeihin lukuun ottamatta merkitykseltään vähäisiä salkkuja, joihin se voi soveltaa valvojan määrittämää vakioarvon leikkausta.
Kun vakuus koostuu useista hyväksyttävistä omaisuuseristä, laitosten on laskettava volatiliteettikorjaus (H) seuraavasti:
jossa
ai |
= |
hyväksyttävän omaisuuserän i osuus vastuun kokonaisarvosta; |
Hi |
= |
volatiliteettikorjaus, jota sovelletaan hyväksyttävään omaisuuserään i. |
224 artikla
Valvojan määrittämä vakioarvon leikkaus rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää sovellettaessa
Volatiliteettikorjaukset, joita laitosten on sovellettava, kun ne soveltavat valvojan määrittämää vakioarvon leikkausta, (oletuksena päivittäinen arvonmääritys) esitetään tämän kohdan taulukoissa 1–4.
VOLATILITEETTIKORJAUKSET
Taulukko 1
Luottoluokka, johon vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu |
Jäljellä oleva maturiteetti |
197 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
197 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
Arvopaperistamispositioihin tehtävät volatiliteettikorjaukset, jotka täyttävät 197 artiklan 1 kohdan h alakohdassa esitetyt vaatimukset |
||||||
|
|
20 päivän realisointi-aika (%) |
10 päivän realisointi-aika (%) |
5 päivän realisointi-aika (%) |
20 päivän realisointi-aika (%) |
10 päivän realisointi-aika (%) |
5 päivän realisointi-aika (%) |
20 päivän realisointi-aika (%) |
10 päivän realisointi-aika (%) |
5 päivän realisointi-aika (%) |
1 |
≤ 1 vuosi |
0,707 |
0,5 |
0,354 |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,829 |
2 |
1,414 |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
2,828 |
2 |
1,414 |
5,657 |
4 |
2,828 |
11,314 |
8 |
5,657 |
|
> 5 vuotta |
5,657 |
4 |
2,828 |
11,314 |
8 |
5,657 |
22,628 |
16 |
11,313 |
2-3 |
≤ 1 vuosi |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,828 |
2 |
1,414 |
5,657 |
4 |
2,828 |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
4,243 |
3 |
2,121 |
8,485 |
6 |
4,243 |
16,971 |
12 |
8,485 |
|
> 5 vuotta |
8,485 |
6 |
4,243 |
16,971 |
12 |
8,485 |
33,942 |
24 |
16,970 |
4 |
≤ 1 vuosi |
21,213 |
15 |
10,607 |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
21,213 |
15 |
10,607 |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
|
> 5 vuotta |
21,213 |
15 |
10,607 |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Ei sovelleta |
Taulukko 2
Luottoluokka, johon lyhytaikaisen vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu |
197 osan 1 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
197 osan 1 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
Arvopaperistamispositioihin tehtävät volatiliteettikorjaukset, jotka täyttävät 197 artiklan 1 kohdan h alakohdassa esitetyt vaatimukset |
||||||
|
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
1 |
0,707 |
0,5 |
0,354 |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,829 |
2 |
1,414 |
2-3 |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,828 |
2 |
1,414 |
5,657 |
4 |
2,828 |
Taulukko 3
Muuntyyppiset vakuudet ja vastuut
|
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
Pääindeksiin sisältyvät osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat |
21,213 |
15 |
10,607 |
Muut virallisesti hyväksytyssä pörssissä kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat |
35,355 |
25 |
17,678 |
Käteinen raha |
0 |
0 |
0 |
Kulta |
21,213 |
15 |
10,607 |
Taulukko 4
Valuuttaeroista johtuvat volatiliteettikorjaukset
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
11,314 |
8 |
5,657 |
Laskettaessa volatiliteettikorjauksia 1 kohdan mukaisesti on täytettävä seuraavat vaatimukset:
vakuudellisen luotonannon tapauksessa realisointiajan on oltava 20 pankkipäivää;
takaisinostotransaktioiden (lukuun ottamatta sopimuksia, joihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen oikeuksien luovutus) ja arvopaperien lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvien liiketoimien tapauksessa realisointiajan on oltava viisi pankkipäivää;
muiden pääomamarkkinalähtöisten liiketoimien tapauksessa realisointiajan on oltava 10 pankkipäivää.
Jos laitoksella on liiketoimi tai nettoutusryhmä, joka täyttää 285 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut kriteerit, vähimmäispitoaika on yhdenmukaistettava sellaisen riskivakuusjakson kanssa, jota sovellettaisiin kyseisten kohtien mukaisesti.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luottoluokan, johon vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi kuuluu, määrittämiseen sovelletaan myös 197 artiklan 7 kohtaa.
Jos omaisuuserät, joihin rahasto on sijoittanut, eivät ole laitoksen tiedossa, tehdään volatiliteettikorjaus, joka vastaa suurinta volatiliteettikorjausta, joka tehtäisiin omaisuuseriin, joihin rahastolla on oikeus sijoittaa.
225 artikla
Omat volatiliteettikorjausten estimaatit rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää sovellettaessa
Kun kyseessä ovat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka vastaa sijoitusluokkaa (investment grade) tai on sitä parempi, luottolaitokset voivat laskea jokaiselle arvopaperiluokalle oman volatiliteettiestimaatin.
Kun kyseessä ovat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka on heikompi kuin sijoitusluokka, ja muut hyväksyttävät vakuudet, laitosten on laskettava volatiliteettikorjaukset on laskettava kullekin yksittäiselle omaisuuserälle erikseen.
Laitosten, jotka käyttävät omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, on arvioitava vakuuden volatiliteetti tai valuuttaero ottamatta huomioon vakuudettomien vastuiden, vakuuksien tai valuuttojen välistä korrelaatiota.
Luokkia määritettäessä laitosten on otettava huomioon arvopaperin liikkeeseenlaskijan tyyppi, arvopaperien ulkoinen luottoluokitus, niiden jäljellä oleva maturiteetti sekä niiden muunnettu duraatio. Volatiliteettiestimaattien on vastattava arvopapereita, jotka laitos on sisällyttänyt kuhunkin luokkaan.
Volatiliteettikorjauksia laskettaessa on kaikkien seuraavien vaatimusten täytyttävä:
laitosten on perustettava laskenta 99 prosentin yksisuuntaiseen luottamustasoon;
laitosten on sovellettava laskennassa seuraavia realisointiaikoja:
20 pankkipäivää vakuudellisen luotonannon tapauksessa;
viisi pankkipäivää takaisinostotransaktioiden (lukuun ottamatta sopimuksia, joihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen oikeuksien luovutus) ja arvopaperien lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvien liiketoimien tapauksessa;
10 pankkipäivää muiden pääomamarkkinalähtöisten liiketoimien tapauksessa;
laitokset voivat käyttää volatiliteettikorjauksessa lukuja, jotka on laskettu lyhyempiin tai pidempiin realisointiaikoihin perustuen kuin mitä b alakohdassa on säädetty kyseessä oleville sopimustyypeille, skaalaamalla säädettyä volatiliteettikorjausta ylöspäin tai alaspäin seuraavan ajan neliöjuureen perustuvan kaavan mukaisesti:
jossa
TM |
= |
todellinen realisointiaika; |
HM |
= |
realisointiaikaan TM perustuva volatiliteettikorjaus; |
HN |
= |
realisointiaikaan TN perustuva volatiliteettikorjaus; |
laitosten on otettava huomioon laadultaan heikompien omaisuuserien vähäisempi likvidiys. Niiden on tarkistettava realisointiaikaa ylöspäin, jos vakuuden likvidiydestä on epävarmuutta. Niiden on myös ilmoitettava, jos potentiaalinen volatiliteetti on aiemmissa tiedoissa arvioitu liian alhaiseksi. Näihin tapauksiin on sovellettava stressiskenaariota;
laitosten on käytettävä volatiliteettikorjauksia laskettaessa havaintojaksoa, jonka pituus on vähintään yksi vuosi. Laitoksilla, jotka käyttävät havaintojakson määrittelyssä painotusjärjestelmää tai muita menetelmiä, toteutuneen havaintojakson pituuden on oltava vähintään yksi vuosi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös edellyttää, että laitokset laskevat volatiliteettikorjauksensa lyhyemmältä havaintokaudelta, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tämän olevan perusteltua hintavolatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi;
laitosten on päivitettävä tietonsa ja laskettava volatiliteettikorjaukset vähintään kolmen kuukauden välein. Niiden on arvioitava tietonsa uudelleen myös silloin, kun markkinahinnat muuttuvat olennaisesti.
Volatiliteettikorjausten estimoinnissa kaikkien seuraavien laadullisten vaatimusten on täytyttävä:
laitoksen on käytettävä volatiliteettiestimaatteja päivittäisessä riskienvalvontaprosessissa, mukaan luettuna sen sisäiset vastuulimiitit;
jos laitoksen päivittäisessä riskienvalvontaprosessissaan käyttämä realisointiaika on pidempi kuin kyseiselle liiketoimityypille tässä jaksossa säädetty realisointiaika, laitoksen on korotettava volatiliteettikorjauksiaan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun ajan neliöjuureen perustuvan kaavan mukaisesti;
laitoksella on oltava vakiintuneet menettelyt, joilla seurataan dokumentoitujen käytänteiden ja valvontatoimien noudattamista; käytänteillä ja valvontatoimilla hallitaan järjestelmää, jolla estimoidaan volatiliteettikorjauksia ja integroidaan estimaatit laitoksen riskienvalvontaprosessiin;
laitoksen omaan sisäisen tarkastuksen prosessiin on kuuluttava säännöllisesti tehtävä volatiliteettikorjausten estimointijärjestelmän riippumaton tarkastelu. Volatiliteettikorjausten estimoinnissa ja estimaattien integroinnissa laitoksen riskienvalvontaprosessiin käytettävän kokonaisjärjestelmän tarkastelu on tehtävä vähintään kerran vuodessa. Tarkasteluun on sisällyttävä ainakin seuraavat toimet:
volatiliteettikorjausten estimaattien integrointi päivittäiseen riskienvalvontaan;
volatiliteettikorjausten estimointiprosessissa tapahtuneiden merkittävien muutosten validointi;
volatiliteettikorjausten estimointijärjestelmässä käytettävien tietolähteiden johdonmukaisuuden, oikea-aikaisuuden, luotettavuuden ja riippumattomuuden varmistaminen;
volatiliteettioletusten paikkansapitävyys ja tarkoituksenmukaisuus.
226 artikla
Volatiliteettikorjausten korottaminen rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää sovellettaessa
Laitoksen on sovellettava 224 artiklassa säädettyjä volatiliteettikorjauksia, kun arvonmääritys tapahtuu päivittäin. Jos laitos käyttää 225 artiklan mukaisesti omia volatiliteettikorjausten estimaatteja, ne on ensisijaisesti laskettava päivittäisten arvonmääritysten perusteella. Jos arvostus tehdään harvemmin kuin kerran päivässä, laitosten on sovellettava suurempia volatiliteettikorjauksia. Laitosten on laskettava korottamalla päivittäin arvostettuja volatiliteettikorjauksia seuraavan, ajan neliöjuureen perustuvan kaavan mukaisesti:
jossa
H |
= |
sovellettava volatiliteettikorjaus; |
HM |
= |
volatiliteettikorjaus, kun arvonmääritys tapahtuu päivittäin; |
NR |
= |
arvonmääritysten välinen aika pankkipäivinä; |
TM |
= |
kyseisen liiketoimityypin realisointiaika. |
227 artikla
Nollan prosentin volatiliteettikorjauksen soveltamista koskevat vaatimukset rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää sovellettaessa
Laitokset voivat soveltaa 0 prosentin volatiliteettikorjausta, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
sekä vastuun että vakuuden on oltava 197 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käteistä rahaa tai valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, ja niille voidaan antaa 2 luvun mukaisesti 0 prosentin riskipaino;
sekä vastuun että vakuuden on oltava saman valuutan määräisiä;
liiketoimen maturiteetti ei saa olla yhtä päivää pidempi tai sitten sekä vastuun että vakuuden markkina-arvon määrityksen tai nettoarvon tilityksen on tapahduttava päivittäin;
vastapuolen laiminlyömää nettoarvon tilitystä edeltäneen viimeisimmän markkina-arvon määrittämisen ja vakuuden rahaksi muuttamisen välinen aika ei saa ylittää neljää pankkipäivää;
liiketoimi on selvitettävä kyseiselle liiketoimityypille hyväksytyssä selvitysjärjestelmässä;
sopimukseen tai liiketoimeen kuuluvan dokumentaation on oltava kyseisellä arvopaperityypillä toteutettavissa takaisinostotransaktioissa tai arvopaperien lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvissä liiketoimissa käytettävä vakiomuotoinen markkinadokumentaatio;
liiketoimeen on sovellettava dokumentaatiota, jossa todetaan, että vastapuolen laiminlyödessä velvoitteensa tilittää käteinen raha, arvopaperit tai nettoarvo tai muu vastike, liiketoimi voidaan purkaa välittömästi;
toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä vastapuolta keskeisenä markkinatoimijana.
Edellä 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetuilla keskeisillä markkinatoimijoilla tarkoitetaan seuraavia yhteisöjä:
197 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitut yhteisöt, joilta oleville vastuille annetaan 2 luvun mukaisesti 0 prosentin riskipaino;
laitokset;
muut direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 25 kohdan b ja d alakohdan mukaiset rahoitusalan yritykset, joilta oleville vastuille annetaan standardimenetelmän mukaisesti 20 prosentin riskipaino, tai jos kyse on laitoksista, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän IRB-menetelmän mukaisesti, laitoksilla ei ole virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, mutta joille sisäisen luokituksen antaa laitos;
säännellyt yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (CIU), joihin sovelletaan pääomaa tai velkaantuneisuutta koskevia vaatimuksia;
säännellyt eläkerahastot;
virallisesti hyväksytyt selvitysorganisaatiot.
228 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää sovellettaessa
IRB-menetelmää sovellettaessa laitosten on käytettävä efektiivistä LGD-arvoa (LGD*-arvoa) LGD-arvona 3 luvussa säädettyihin tarkoituksiin. Laitosten on laskettava LGD* seuraavasti:
jossa
LGD |
= |
tappio-osuus, jota sovellettaisiin vastuuseen 3 luvun mukaisesti, jos vastuulla ei olisi vakuutta; |
E |
= |
223 artiklan 3 kohdan mukainen vastuuarvo; |
E* |
= |
223 artiklan 5 kohdan mukainen täysin mukautettu vastuuarvo. |
229 artikla
Muita hyväksyttäviä vakuuksia koskevat arvostusperiaatteet IRB-menetelmää sovellettaessa
►C2 Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottoarvon arviointiperusteista, riippumaton arvioija voi arvostaa kiinteän omaisuuden sen kiinteistöluottoarvoon tai sitä alhaisempaan arvoon. ◄ Laitosten on vaadittava, että riippumaton arvioija ei ota huomioon spekulatiivisia tekijöitä arvioidessaan kiinnitysluottoarvoa ja että se dokumentoi kyseisen arvon avoimella ja selkeällä tavalla.
Vakuuden arvon on oltava tapauksesta riippuen markkina-arvo tai kiinnitysluottoarvo, jota on tarpeen mukaan pienennetty 208 artiklan 3 kohdassa edellytetyn kiinteän omaisuuden arvon seurannan johdosta ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvien mahdollisten etuoikeutettujen vaateiden huomioon ottamiseksi.
230 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen muille hyväksyttäville vastuille IRB-menetelmää sovellettaessa
Jos vakuuden arvo (C) suhteessa vastuuarvoon (E) jää alle taulukossa 5 vahvistetun vastuulta vaaditun vakuudellisuuden vähimmäistason (C*), LGD*-arvon on oltava LGD-arvo, joka on vahvistettu 3 luvussa vastapuolelta oleville vakuudettomille vastuille. Tässä tarkoituksessa laitosten on laskettava 166 artiklan 8, 9 ja 10 kohdassa lueteltujen omaisuuserien vastuuarvo käyttäen 100 prosentin luottovasta-arvokerrointa tai prosenttimäärää kyseisissä kohdissa mainittujen luottovasta-arvokertoimien tai prosenttimäärien sijasta.
Jos vakuuden arvo suhteessa vastuuarvoon ylittää toisen, taulukossa 5 vahvistetun korkeamman raja-arvon C**, LGD*-arvon on oltava taulukossa 5 vahvistettu arvo.
Jos vakuudellisuuden C** vaadittua tasoa ei saavuteta koko vastuun osalta, laitosten on pidettävä vastuuta kaksiosaisena: toisella osalla on vaadittu vakuuden taso C** ja toisella se, mikä jää jäljelle.
Tämän kohdan taulukossa 5 esitetään vastuiden vakuudellisiin osiin sovellettavat LGD*-arvot ja vaaditut vakuudellisuuden tasot.
Taulukko 5
Vastuiden vakuudellisten osien LGD:n vähimmäistaso
|
Ylimmän etuoikeusluokan vastuun LGD* |
Etuoikeudeltaan huonompien vastuiden LGD* |
Vastuulta vaadittu vakuudellisuuden vähimmäistaso (C*) |
Vastuulta vaadittu vakuudellisuuden vähimmäistaso (C**) |
Saamiset |
35 % |
65 % |
0 % |
125 % |
Asuinkiinteistö/ liikekiinteistö |
35 % |
65 % |
30 % |
140 % |
Muu vakuus |
40 % |
70 % |
30 % |
140 % |
231 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen eri vakuuksista muodostuvan ryhmän tapauksessa
Laitoksen on laskettava 2 ja 3 kohdan mukaisesti LGD*-arvo, jota sen on käytettävä LGD-arvona 3 luvun tarkoituksia varten, kun molemmat seuraavista vaatimuksista täyttyvät:
laitoksen on sovellettava IRB-menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskemiseksi;
vastuun vakuutena on oltava sekä rahoitusvakuus että muu hyväksyttävä vakuus.
232 artikla
Muu vastikkeellinen luottosuoja
Jos 212 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset täyttyvät, laitosten on käsiteltävä vastuun osaa, jonka vakuutena on luottoa myöntävälle laitokselle pantattujen henkivakuutusten nykyhetken takaisinostoarvo, seuraavasti:
jos vastuuseen sovelletaan standardimenetelmää, se on riskipainotettava soveltamalla 3 kohdassa säädettyjä riskipainoja;
jos vastuuseen sovelletaan IRB-menetelmää muttei laitoksen omia LGD-estimaatteja, siihen on sovellettava 40 prosentin LGD-arvoa.
Valuuttaeron tapauksessa laitosten on alennettava nykyhetken takaisinostoarvoa 233 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jolloin luottosuojan arvo on henkivakuutuksen nykyhetken takaisinostoarvo.
Edellä olevan 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa laitosten on sovellettava seuraavia riskipainoja henkivakuutuksen myöntäneeltä yritykseltä olevaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevaan vakuudettomaan vastuuseen sovellettavan riskipainon perusteella:
20 prosentin riskipaino, kun henkivakuutuksen myöntäneeltä yritykseltä olevaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevaan vakuudettomaan vastuuseen sovelletaan 20 prosentin riskipainoa;
35 prosentin riskipaino, kun henkivakuutuksen myöntäneeltä yritykseltä olevaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevaan vakuudettomaan vastuuseen sovelletaan 50 prosentin riskipainoa;
70 prosentin riskipaino, kun henkivakuutuksen myöntäneeltä yritykseltä olevaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevaan vakuudettomaan vastuuseen sovelletaan 100 prosentin riskipainoa;
150 prosentin riskipaino, kun henkivakuutuksen myöntäneeltä yritykseltä olevaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevaan vakuudettomaan vastuuseen sovelletaan 150 prosentin riskipainoa.
Laitokset voivat käsitellä pyynnöstä takaisin ostettuja instrumentteja, jotka voidaan hyväksyä 200 artiklan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, kuten liikkeeseen laskevan laitoksen antamaa takausta. Hyväksyttävän luottosuojan arvon on oltava seuraava:
jos instrumentin takaisinostohinta on sen nimellisarvo, suojan arvon on oltava kyseinen määrä;
jos instrumentin takaisinostohinta on sen markkinahinta, suojan arvon on oltava instrumentin arvo, joka arvostetaan samalla tavalla kuin vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka täyttävät 197 artiklan 4 kohdan vaatimukset.
2
233 artikla
Arvostus
Kun kyseessä on luottojohdannainen, jonka ehdoissa ei pidetä maksuvelvollisuuden laukaisevana tapahtumana suojattavaan omaisuuteen liittyvää uudelleenjärjestelyä, johon sisältyy pääoman, korkojen tai palkkioiden maksusta vapauttaminen tai sen lykkäys, sovelletaan seuraavaa:
jos määrä, jonka luottosuojan tarjoaja on sitoutunut maksamaan, ei ole vastuuarvoa korkeampi, laitosten on alennettava 1 kohdan mukaisesti laskettua luottosuojan arvoa 40 prosenttia;
jos määrä, jonka luottosuojan tarjoaja on sitoutunut maksamaan, on vastuuarvoa korkeampi, luottosuojan arvo on enintään 60 prosenttia vastuuarvosta.
Jos takauksen luonteinen luottosuoja on eri valuutassa kuin vastuu, laitosten on alennettava luottosuojan arvoa soveltamalla volatiliteettikorjausta seuraavasti:
jossa
G* |
= |
luottosuojan määrä, jota on mukautettu valuuttariskin varalta; |
G |
= |
luottosuojan nimellismäärä; |
Hfx |
= |
luottosuojan ja suojattavan omaisuuden mahdollisten valuuttaerojen vuoksi tehty, 4 kohdan mukaisesti määritetty volatiliteettikorjaus. |
Jos valuuttaeroa ei ole, Hfx on nolla.
234 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen osittaisen suojan ja etuoikeusluokkiin jakamisen tapauksessa
Jos laitos siirtää osan lainaan sisältyvästä riskistä yhteen tai useampaan etuoikeusluokkaan, on sovellettava 5 luvun säännöksiä. Laitokset voivat katsoa maksujen kynnysarvojen, joita pienempiä maksuja ei suoriteta luottotappion toteutuessa, vastaavan suuririskisintä osaa ja johtavan siihen, että riski katsotaan siirretyksi etuoikeusluokkiin.
235 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen standardimenetelmän mukaisesti
Sovellettaessa 113 artiklan 3 kohtaa laitosten on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä seuraavalla kaavalla:
jossa
E |
= |
111 artiklan mukainen vastuuarvo; tässä tapauksessa liitteessä I luetellun taseen ulkopuolisen erän vastuuarvon on oltava 100 prosenttia sen arvosta 111 artiklan 1 kohdassa mainitun vastuuarvon sijasta; |
GA |
= |
233 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettu luottoriskinsuojan arvo (G*), jota on mukautettu 5 jaksossa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta; |
R |
= |
velalliseen liittyvien vastuiden riskipaino, kuten 2 luvussa määritetään; |
G |
= |
luottosuojan tarjoajaan liittyvien vastuiden riskipaino, kuten 2 luvussa määritetään. |
236 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen IRB-menetelmän mukaisesti
5
237 artikla
Maturiteettiero
Jos maturiteettieroja on, luottosuojaa ei hyväksytä, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
suojan alkuperäinen maturiteetti on alle vuoden pituinen;
vastuu on lyhytaikainen vastuu, johon on toimivaltaisten viranomaisten mukaan sovellettava yhden vuoden alarajan sijaan yhden päivän alarajaa 162 artiklan 3 kohdan mukaisen maturiteettiarvon (M) osalta.
238 artikla
Luottosuojan maturiteetti
239 artikla
Suojan arvostaminen
Kun kyseessä ovat rahoitusvakuuksien kattavan menetelmän mukaiset vastikkeellisen luottosuojan alaiset sopimukset, laitosten on otettava luottosuojan ja vastuun maturiteetit huomioon vakuuden tarkistetussa arvossa seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
CVA |
= |
vakuuden volatiliteettikorjattu arvo, kuten 223 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, tai vastuun määrä, riippuen siitä kumpi on alhaisempi; |
t |
= |
luottosuojan 238 artiklan mukaisesti laskettu maturiteetin jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; |
T |
= |
vastuun 238 artiklan mukaisesti laskettu maturiteetin jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; |
t* |
= |
0,25. |
Laitosten on käytettävä CVAM:ia CVA:na, jota on mukautettu maturiteettierojen varalta, 223 artiklan 5 kohdan mukaisessa kaavassa, jolla lasketaan täysin mukautettu vastuuarvo (E*).
Kun kyseessä ovat takauksen luonteisen luottosuojan alaiset sopimukset, laitosten on otettava luottosuojan ja vastuun maturiteetit huomioon luottosuojan tarkistetussa arvossa seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
GA |
= |
G*, jota on mukautettu maturiteettierojen varalta; |
G* |
= |
suojan määrä, jota on mukautettu valuuttaerojen varalta; |
t |
= |
luottosuojan 238 artiklan mukaisesti laskettu maturiteetin jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; |
T |
= |
vastuun 238 artiklan mukaisesti laskettu maturiteetin jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; |
t* |
= |
0,25. |
Laitosten on käytettävä GA:ta suojan arvona sovellettaessa 233–236 artiklaa.
6
240 artikla
Ensimmäisen tappion luottojohdannaissopimukset (first-to-default -luottojohdannaissopimukset)
Jos laitos on hankkinut useille vastuille luottosuojan sellaisin ehdoin, että ensimmäinen vastuiden joukossa esiintyvä maksukyvyttömyys laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen laiminlyönti johtaa sopimuksen purkamiseen, laitos voi ottaa luottosuojan huomioon riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän laskentatavassa, joka tuottaisi luottosuojan puuttuessa alhaisimman riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän luvun mukaisesti:
kun laitokset käyttävät standardimenetelmää, riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on standardimenetelmän mukaisesti laskettu;
kun laitokset käyttävät IRB-menetelmää, riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on IRB-menetelmän mukaisesti laskettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä lisättynä määrällä, joka on odotettujen tappioiden yhteismäärä kerrottuna 12,5:llä.
Tässä artiklassa säädettyä kohtelua sovelletaan vain, kun vastuuarvo on yhtä suuri tai pienempi kuin luottosuojan arvo.
241 artikla
N:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaissopimukset (nth-to-default -luottojohdannaissopimukset)
Jos n:s maksukyvyttömyys vastuiden joukossa laukaisee luottosuojan mukaisen maksuvelvollisuuden, suojan ostava laitos voi hyväksyä luottosuojan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän laskemista varten ainoastaan siinä tapauksessa, että suojaus on tehty myös maksukyvyttömyyksiin 1:stä n–1:een tai kun n–1 -maksukyvyttömyydet ovat jo tapahtuneet. Tällaisissa tapauksissa laitos voi ottaa luottosuojan huomioon riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän laskentatavassa, joka tuottaisi luottosuojan puuttuessa n:nneksi alhaisimman, tämän luvun mukaisen riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän. Laitosten on laskettava n:nneksi alhaisin määrä 240 artiklan a ja b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
Tässä artiklassa säädettyä kohtelua sovelletaan vain, kun vastuuarvo on yhtä suuri tai pienempi kuin luottosuojan arvo.
Kaikkien korissa olevien vastuiden on täytettävä 204 artiklan 2 kohdassa ja 216 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyt vaatimukset.
5
LUKU
Arvopaperistaminen
1
242 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan
’alullepanijan takaisinlunastusmenettelyllä’ (clean-up call option) sopimukseen perustuvaa optiota, jossa alullepanijalla on oikeus lunastaa takaisin arvopaperistamispositiot ennen kuin kaikki arvopaperistetut vastuut on maksettu takaisin; lunastus tehdään perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa ostamalla takaisin kannassa jäljellä olevat vastuut ja synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa lopettamalla luottosuoja; molemmissa tapauksissa lunastus voidaan tehdä, kun maksattamatta olevien arvopaperistettujen vastuiden määrä pienenee tietylle ennalta määrätylle tasolle tai alittaa sen;
’luottokelpoisuutta lisäävällä korkostripillä’ taseessa esitettävää omaisuuserää, jossa on kyse vastaiseen marginaalituloon liittyvän kassavirran arvostamisesta ja joka kuuluu huonompaan etuoikeusluokkaan arvopaperistamisessa;
’likviditeettisopimuksella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä likviditeettisopimusta;
’luokittelemattomalla positiolla’ arvopaperistamispositiota, jolla ei ole 4 jakson mukaista hyväksyttyä luottoluokitusta;
’luokitellulla positiolla’ arvopaperistamispositiota, jolla on 4 jakson mukainen hyväksytty luottoluokitus;
’parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvalla arvopaperistamispositiolla’ positiota, jonka vakuutena on oikeus saada maksu koko arvopaperistetusta vastuumäärästä ensimmäisenä, ei kuitenkaan ennen korko- tai valuuttajohdannaissopimusten mukaisesti erääntyneitä määriä, palkkioita tai muita vastaavia maksuja, riippumatta maturiteettieroista suhteessa yhteen tai useampaan muuhun parhaimpaan etuoikeusluokkaan, joiden kanssa kyseinen positio jakaa tappiot tasasuhteessa;
’IRB-kannalla’ sellaisten arvopaperistettujen vastuiden kantaa, joihin laitoksella on lupa soveltaa IRB-menetelmää ja joista kaikista laitos kykenee laskemaan riskipainotetut vastuuerät 3 luvun mukaisesti;
’sekakannalla’ sellaisten arvopaperistettujen vastuiden kantaa, joihin laitoksella on lupa soveltaa IRB-menetelmää mutta joista kaikista laitos ei kykene laskemaan riskipainotettuja vastuueriä 3 luvun mukaisesti;
’ylivakuuksilla’ mitä tahansa luottokelpoisuuden parantamistapaa, jonka avulla arvopaperistettujen vastuiden arvo muodostuu suuremmaksi kuin arvopaperistamispositioiden arvo;
’yksinkertaisella, läpinäkyvällä ja standardoidulla arvopaperistamisella’ tai ’YLS-arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 18 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävää arvopaperistamista;
’yritystodistusten arvopaperistamisohjelmalla’ tai ’ABCP-ohjelmalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä yritystodistusten arvopaperistamisohjelmaa tai ABCP-ohjelmaa;
’yritystodistusliiketoimella’ tai ’ABCP-liiketoimella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä yritystodistusliiketointa tai ABCP-liiketointa;
’perinteisellä arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyä perinteistä arvopaperistamista;
’synteettisellä arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä synteettistä arvopaperistamista;
’uudistettavalla vastuulla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä uudistettavaa vastuuta;
’ennenaikaista kuoletusta koskevilla ehdoilla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 17 alakohdassa määriteltyä ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja;
’suuririskisimmällä etuoikeusluokalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 18 alakohdassa määriteltyä suuririskisintä etuoikeusluokkaa;
’välivaiheen arvopaperistamispositiolla’ arvopaperistamisen positiota, jonka etuoikeusluokka on huonompi kuin parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvan position ja korkeampi kuin suuririskisimmän etuoikeusluokan ja johon sovellettava riskipaino on alle 1 250 prosenttia ja enemmän kuin 25 prosenttia 3 jakson 2 ja 3 alajakson mukaisesti;
’edistämisyhteisöllä’ tarkoitetaan sellaista yritystä tai yhteisöä, joka on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallishallinnon perustama ja joka myöntää edistämislainoja tai edistämistakauksia ja jonka päätavoitteena ei ole tuottaa voittoa tai maksimoida markkinaosuutta vaan edistää kyseisen hallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita, edellyttäen, että jollei valtiontukisäännöistä muuta johdu, kyseisellä hallinnolla on velvollisuus suojella yrityksen tai yhteisön taloudellista perustaa ja säilyttää sen elinkelpoisuus koko sen elinajan tai että vähintään 90 prosenttia sen alkuperäisestä pääomasta tai rahoituksesta tai sen myöntämästä edistämislainasta on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallishallinnon takaamaa.
243 artikla
Eriytetyn pääomakohtelun ehdot täyttävien YLS-arvopaperistamisten kriteerit
YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttäviin ABCP-ohjelman positioihin tai ABCP-liiketoimiin on sovellettava 260, 262 ja 264 artiklassa säädettyä kohtelua, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
arvopaperistetut vastuut täyttävät alullepanijan tai alkuperäisen luotonantajan saatavilla olevien tietojen perusteella niiden ABCP-ohjelmaan ottamisen hetkellä vaatimukset, joiden mukaisesti niihin voidaan soveltaa, standardimenetelmän mukaisesti ja ottaen huomioon kaikki hyväksyttävät luottoriskin vähentämismenettelyt, riskipainoa, joka on enintään 75 prosenttia kunkin yksittäisen vähittäisvastuun osalta ja 100 prosenttia kaikkien muiden vastuiden osalta; ja
yhteen velalliseen kohdistuva yhteenlaskettu vastuuarvo ABCP-ohjelmassa ei ylitä kahta prosenttia ABCP-ohjelman yhteenlasketusta vastuuarvosta sillä hetkellä, kun vastuut lisättiin ABCP-ohjelmaan. Tätä laskelmaa varten järjestäjän parhaan tietämyksen perusteella keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän lainoja ja leasingvelkoja pidetään yhden velallisen vastuina.
Myyntisaamisiin ei sovelleta ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, jos kyseisten myyntisaamisten luottoriski on täysin katettu 4 luvun mukaisesti hyväksyttävällä luottosuojalla, edellyttäen, että luottosuojan tarjoaja on laitos, vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys. Kun tätä alakohtaa sovellettaessa määritetään, ovatko myyntisaamiset kokonaan luottosuojan kattamia ja noudatetaanko keskittymärajoja, myyntisaamisista otetaan huomioon vain ostohinnan alennusten jälkeen jäljelle jäävä osa ja ylivakuudet.
Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ei sovelleta leasingtuotteiden arvopaperistettuihin jäännösarvoihin, jotka eivät ole alttiina jälleenrahoitus- tai jälleenmyyntiriskille, koska 201 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävä kolmas osapuoli on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen vuoksi sitoutunut vastuun takaisinostoon tai jälleenrahoitukseen ennalta määritetystä summasta.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetään, kun laitos soveltaa 248 artiklan 3 kohdan säännöstä tai sille on myönnetty lupa soveltaa sisäistä arviointimenetelmää 265 artiklan mukaisesti, laitoksen antama riskipaino likviditeettisopimukselle, joka kattaa täysin ohjelman puitteissa liikkeeseenlasketut ABCP-välineet, on enintään 100 prosenttia.
YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttäviin muihin kuin ABCP-ohjelman arvopaperistamispositioihin tai ABCP-liiketoimiin on sovellettava 260, 262 ja 264 artiklassa säädettyä kohtelua, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
yhteen velalliseen kohdistuva kaikkien vastuiden yhteenlaskettu vastuuarvo arvopaperistamiskannassa ei ylitä kahta prosenttia arvopaperistamiskannan yhteenlasketuista jäljellä olevista vastuuarvoista sillä hetkellä, kun vastuut sisällytetään arvopaperistamiseen. Tätä laskelmaa varten keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän lainoja ja leasingvelkoja pidetään yhteen velalliseen kohdistuvina vastuina.
Tämän alakohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta leasingtuotteiden arvopaperistettuihin jäännösarvoihin, jotka eivät ole alttiina jälleenrahoitus- tai jälleenmyyntiriskille, koska 201 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävä kolmas osapuoli on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen vuoksi sitoutunut vastuun takaisinostoon tai jälleenrahoitukseen ennalta määritetystä summasta;
arvopaperistetuttuihin vastuisiin voidaan sillä hetkellä, kun ne sisällytetään arvopaperistamiseen, soveltaa standardimenetelmän mukaisesti ja ottaen huomioon kaikki hyväksyttävät luottoriskin vähentämismenettelyt riskipainoa, joka on enintään
40 prosenttia vastuuarvoilla painotettuna keskiarvona sellaisen sijoitussalkun osalta, jossa vastuut ovat kiinnevakuudella katettuja asuntolainoja tai 129 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja täysin taattuja asuntolainoja;
50 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella, jos vastuu on laina, jonka vakuutena on kiinnitys liikekiinteistöön;
75 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella, jos vastuu on vähittäisvastuu;
100 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella kaikille muille vastuille;
kun sovelletaan b alakohdan i ja ii alakohtaa, lainat, joiden vakuutena on vakuusarvoltaan heikompia tiettyyn omaisuuserään kohdistuvia oikeuksia, voidaan sisällyttää arvopaperistamiseen vain, jos kaikki lainat, joiden vakuutena on kyseiseen omaisuuserään kohdistuvia vakuusarvoltaan parempia oikeuksia, sisällytetään myös kyseiseen arvopaperistamiseen;
kun sovelletaan tämän kohdan b alakohdan i alakohtaa, yhdenkään arvopaperistamiskantaan sisältyvän lainan luototusaste ei saa ylittää 100 prosenttia sillä hetkellä, kun vastuut sisällytetään arvopaperistamiseen; luototusaste määritellään 129 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohdan ja 229 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
2
244 artikla
Perinteinen arvopaperistaminen
Perinteisen arvopaperistamisen alullepaneva laitos voi jättää arvopaperistetut vastuut huomiotta laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää ja tarvittaessa odotettavissa olevien tappioiden määrää, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:
arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvä merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille osapuolille;
alullepaneva laitos soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa kaikkiin arvopaperistamisessa hallussaan pitämiinsä arvopaperistamispositioihin tai vähentää nämä arvopaperistamispositiot ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.
Merkittävä luottoriski katsotaan siirretyksi kummassa tahansa seuraavista tapauksista:
alullepanevan laitoksen arvopaperistamisessa hallussaan pitämien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetut vastuuerät eivät ylitä 50 prosenttia kyseisen arvopaperistamisen kaikkien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetuista vastuueristä;
alullepanevan laitoksen hallussa ei ole enempää kuin 20 prosenttia arvopaperistamisen suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvosta, ja molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
alullepanija voi osoittaa, että suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvo ylittää arvopaperistetuista vastuista aiheutuvien odotettavissa olevien tappioiden perustellun arvion merkittävällä marginaalilla;
välivaiheen arvopaperistamispositioita ei ole.
Jos riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä, jonka alullepaneva laitos saavuttaisi a ja b alakohdan mukaisella arvopaperistamisella, ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tapauskohtaisesti, ettei merkittävää luottoriskiä katsota siirretyksi kolmansille osapuolille.
Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että alullepanevat laitokset tunnustavat merkittävän luottoriskin siirron arvopaperistamisessa, jos alullepaneva laitos osoittaa kussakin tapauksessa, että omien varojen vaatimusten aleneminen, jonka alullepanija saavuttaa arvopaperistamisella, voidaan perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos laitos täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:
laitoksella on riittävät sisäiset riskienhallinnan toimintatavat ja menetelmät luottoriskin siirron arvioimiseksi;
laitos on myös tunnustanut luottoriskin siirron kolmansille osapuolille kussakin tapauksessa osana laitoksen sisäistä riskienhallintaa ja pääoman sisäistä kohdentamista.
Sen lisäksi, että 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:
liiketoimesta laaditut asiakirjat vastaavat arvopaperistamisen taloudellista sisältöä;
arvopaperistamispositioista ei aiheudu maksuvelvoitteita alullepanevalle laitokselle;
arvopaperistetut vastuut ovat alullepanevan laitoksen ja tämän velkojien ulottumattomissa siten, että asetuksen (EU) 2017/2402 20 artiklan 1 kohdan vaatimus täyttyy;
alullepanevalle laitokselle ei jää määräysvaltaa arvopaperistettuihin vastuisiin. Määräysvallan arvopaperistettuihin vastuisiin katsotaan säilyneen, jos alullepanijalla on oikeus ostaa aiemmin siirretyt vastuut takaisin siirronsaajalta ja realisoida niiden arvo, tai jos alullepanija on muutoin velvollinen ottamaan siirretyn riskin uudestaan vastuulleen. Se, että alullepaneva laitos pitää itsellään arvopaperistettuihin vastuisiin liittyviä hallinnointioikeuksia tai -velvoitteita, ei yksinään merkitse, että sillä on määräysvalta vastuisiin;
arvopaperistamista koskeviin asiakirjoihin ei sisälly ehtoja,
joissa edellytetään, että alullepaneva laitos tekee arvopaperistettuihin vastuisiin muutoksia kannan keskimääräisen laadun parantamiseksi; tai
joilla korotetaan positionhaltijoille maksettavaa voitto-osuutta tai muuten vahvistetaan arvopaperistamispositioita arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemiseen vastaamiseksi;
liiketointa koskevissa asiakirjoissa todetaan tarvittaessa selkeästi, että alullepanija tai järjestäjä voi ostaa tai ostaa takaisin arvopaperistamispositioita tai ostaa takaisin, järjestellä uudelleen tai korvata arvopaperistettuja vastuita sopimusvelvoitteidensa ulkopuolella ainoastaan, jos tällaiset järjestelyt toteutetaan vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaisesti ja niiden osapuolet toimivat oman etunsa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin);
alullepanijan takaisinlunastusmenettelyssä kaikkien seuraavien edellytysten on myös täytyttävä:
menettely on alullepanevan laitoksen päätösvallassa;
menettelyä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun arvopaperistettujen vastuiden alkuperäisestä arvosta on kuolettamatta enintään kymmenen prosenttia;
menettelyä ei ole strukturoitu sitä varten, että vältettäisiin tappioiden kohdentaminen luottokelpoisuuden parantamispositioihin tai muihin sijoittajien hallussa oleviin positioihin arvopaperistamisessa eikä sitä ole strukturoitu muulla tavoin luottokelpoisuuden parantamiseksi;
alullepaneva laitos on saanut pätevältä oikeudelliselta neuvonantajalta lausunnon, jossa vahvistetaan, että arvopaperistamisessa täyttyvät tämän kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset.
EPV seuraa erilaisia valvontakäytäntöjä, jotka koskevat merkittävän riskinsiirron tunnustamista perinteisissä arvopaperistamisissa tämän artiklan mukaisesti. EPV tarkastelee erityisesti
edellytyksiä, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirtoa kolmansille osapuolille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;
ilmaisun ”luottoriskin yhdenmukainen siirto kolmansille osapuolille” tulkintaa, kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädetyn arvioinnin;
vaatimuksia sellaisia arvopaperistamistoimia koskevalle toimivaltaisten viranomaisten arvioinnille, joiden osalta alullepanija pyytää, että merkittävän luottoriskin siirto kolmansille osapuolille tunnustetaan 2 tai 3 kohdan mukaisesti.
EPV raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2021. Otettuaan huomioon EPV:n raportin komissio voi antaa 462 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuja seikkoja.
245 artikla
Synteettinen arvopaperistaminen
Synteettisen arvopaperistamisen alullepaneva laitos voi laskea riskipainotettujen vastuuerien ja tarvittaessa arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odotettujen tappioiden yhteismäärän 251 ja 252 artiklan mukaisesti, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:
merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille osapuolille joko vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan muodossa;
alullepaneva laitos soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa kaikkiin arvopaperistamisessa hallussaan pitämiinsä arvopaperistamispositioihin tai vähentää nämä arvopaperistamispositiot ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.
Merkittävä luottoriski katsotaan siirretyksi kummassa tahansa seuraavista tapauksista:
alullepanevan laitoksen arvopaperistamisessa hallussaan pitämien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetut vastuuerät eivät ylitä 50 prosenttia kyseisen arvopaperistamisen kaikkien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetuista vastuueristä;
alullepanevan laitoksen hallussa ei ole enempää kuin 20 prosenttia arvopaperistamisen suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvosta, ja molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
alullepanija voi osoittaa, että suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvo ylittää arvopaperistetuista vastuista aiheutuvien odotettavissa olevien tappioiden perustellun arvion merkittävällä marginaalilla;
välivaiheen arvopaperistamispositioita ei ole.
Jos riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä, jonka alullepaneva laitos saavuttaisi arvopaperistamisella, ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tapauskohtaisesti, ettei merkittävää luottoriskiä katsota siirretyksi kolmansille osapuolille.
Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että alullepanevat laitokset tunnustavat merkittävän luottoriskin siirron arvopaperistamisessa, jos alullepaneva laitos osoittaa kussakin tapauksessa, että omien varojen vaatimusten aleneminen, jonka alullepanija saavuttaa arvopaperistamisella, voidaan perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos laitos täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:
laitoksella on riittävät sisäiset riskienhallinnan toimintatavat ja menetelmät riskinsiirron arvioimiseksi;
laitos on myös tunnustanut luottoriskin siirron kolmansille osapuolille kussakin tapauksessa osana laitoksen sisäistä riskienhallintaa ja pääoman sisäistä kohdentamista.
Sen lisäksi, että 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:
liiketoimesta laaditut asiakirjat vastaavat arvopaperistamisen taloudellista sisältöä;
luottosuoja, jonka nojalla luottoriski siirretään, on 249 artiklan mukainen;
arvopaperistamista koskeviin asiakirjoihin ei sisälly ehtoja,
joissa asetetaan huomattavia kynnysarvoja, joiden alittuessa luottosuojan ei katsota astuvan voimaan maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman sattuessa;
joiden mukaan suojan voimassaolo voidaan päättää arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemisen vuoksi;
joissa edellytetään alullepanevan laitoksen muuttavan arvopaperistettujen vastuiden koostumusta kannan keskimääräisen laadun parantamiseksi; tai
joilla korotetaan laitokselle luottosuojasta aiheutuvia kustannuksia tai arvopaperistamispositioiden haltijoille maksettavaa voitto-osuutta arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemiseen vastaamiseksi;
luottosuoja on täytäntöönpanokelpoinen kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla;
liiketointa koskevissa asiakirjoissa todetaan tarvittaessa selkeästi, että alullepanija tai järjestäjä voi ostaa tai ostaa takaisin arvopaperistamispositioita tai ostaa takaisin, järjestellä uudelleen tai korvata arvopaperistettuja vastuita sopimusvelvoitteidensa ulkopuolella ainoastaan, jos tällaiset järjestelyt toteutetaan vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaisesti ja niiden osapuolet toimivat oman etunsa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin);
alullepanijan takaisinlunastusmenettelyssä kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:
menettely on alullepanevan laitoksen päätösvallassa;
menettelyä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun arvopaperistettujen vastuiden alkuperäisestä arvosta on kuolettamatta enintään kymmenen prosenttia;
menettelyä ei ole strukturoitu sitä varten, että vältettäisiin tappioiden kohdentaminen luottokelpoisuuden parantamispositioihin tai muihin sijoittajien hallussa oleviin positioihin arvopaperistamisessa eikä sitä ole strukturoitu muulla tavoin luottokelpoisuuden parantamiseksi;
alullepaneva laitos on saanut pätevältä oikeudelliselta neuvonantajalta lausunnon, jossa vahvistetaan, että arvopaperistamisessa täyttyvät tämän kohdan d alakohdan edellytykset.
EPV seuraa erilaisia valvontakäytäntöjä, jotka koskevat merkittävän riskinsiirron tunnustamista synteettisissä arvopaperistamisissa tämän artiklan mukaisesti. EPV tarkastelee erityisesti
edellytyksiä, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirtoa kolmansille osapuolille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;
ilmaisun ”luottoriskin yhdenmukainen siirto kolmansille osapuolille” tulkintaa, kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä arviointeja; ja
vaatimuksia sellaisia arvopaperistamistoimia koskevalle toimivaltaisten viranomaisten arvioinnille, joiden osalta alullepanija pyytää, että merkittävän luottoriskin siirto kolmansille osapuolille tunnustetaan 2 tai 3 kohdan mukaisesti.
EPV raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2021. Otettuaan huomioon EPV:n raportin komissio voi antaa 462 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuja seikkoja.
246 artikla
Ennenaikaista kuoletusta koskevien ehtojen operatiiviset vaatimukset
Kun arvopaperistamiseen sisältyy uudistettavia vastuita ja ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja tai vastaavia ehtoja, alullepanevan laitoksen katsotaan siirtäneen merkittävän luottoriskin ainoastaan, jos 244 ja 245 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät ja jos ennenaikaista kuoletusta koskeva ehto täytyttyään
ei johda siihen, että parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluva tai etuoikeusasemaltaan sama laitoksen maksuvaade, joka kohdistuu arvopaperistettuihin vastuisiin, joutuisi huonompaan etuoikeusluokkaan kuin muiden sijoittajien maksuvaateet;
ei huononna laitoksen arvopaperistettuihin vastuisiin kohdistuvan maksuvaateen etuoikeusluokkaa suhteessa muiden osapuolten maksuvaateisiin; tai
ei muutoin lisää laitoksen uudistettaviin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvää tappioriskiä.
3
1
247 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen
Kun alullepaneva laitos on siirtänyt arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvän merkittävän luottoriskin 2 jakson mukaisesti, kyseinen laitos voi
perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa olla sisällyttämättä arvopaperistettuja vastuita riskipainotettujen vastuuerien ja vastaavasti odotettavissa olevien tappioiden yhteismäärän laskentaan;
synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettavissa olevien tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta 251 ja 252 artiklan mukaisesti.
Jos alullepaneva laitos ei ole siirtänyt merkittävää luottoriskiä tai on päättänyt olla soveltamatta 1 kohtaa, sen ei tarvitse laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää minkään position osalta, joka sillä mahdollisesti on arvopaperistamisessa, vaan sen on edelleen sisällytettävä arvopaperistetut vastuut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja tarvittaessa odotettujen tappioiden määrän laskentaan, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu.
248 artikla
Vastuuarvo
Arvopaperistamisposition vastuuarvo on laskettava seuraavasti:
taseeseen sisältyvän arvopaperistamisposition vastuuarvon on oltava position kirjanpitoarvo, joka jää jäljelle, kun on sovellettu tiettyjä asianmukaisia arvopaperistamisposition luottoriskioikaisuja 110 artiklan mukaisesti;
taseen ulkopuolisen arvopaperistamisposition vastuuarvon on oltava position nimellisarvo, josta on vähennetty 110 artiklan mukaisesti mahdolliset arvopaperistamisposition asianmukaiset erityiset luottoriskioikaisut ja joka on kerrottu tässä kohdassa säädetyllä asianmukaisella luottovasta-arvokertoimella. Luottovasta-arvokertoimen on oltava 100 prosenttia likviditeettisopimuksia lukuun ottamatta. Likviditeettisopimusten nostamattoman osuuden vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, joka voidaan purkaa ehdoitta, nimellismäärään, jos sopimukseen liittyvien nostojen takaisinmaksu on paremmassa etuoikeusasemassa kuin muut arvopaperistetuista vastuista saataviin rahavirtoihin perustuvat vaateet ja laitos on osoittanut toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla soveltavansa asianmukaisen varovaista menetelmää nostamattoman osuuden määrän arvioimiseen;
liitteessä II luetellun johdannaissopimuksesta aiheutuvan arvopaperistamisposition vastapuoliriskin vastuuarvo on määritettävä 6 luvun mukaisesti;
alullepaneva laitos voi vähentää sellaisen arvopaperistamisposition vastuuarvosta, johon sovelletaan 3 alajakson mukaisesti 1 250 prosentin riskipainoa tai joka on vähennetty ydinpääoman (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti, arvopaperistettujen vastuiden erityisten luottoriskioikaisujen määrän 110 artiklan mukaisesti sekä tällaisiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvät muut kuin hyvitettävät ostoalennukset siltä osin kuin tällaiset alennukset ovat johtaneet omien varojen alenemiseen.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset sen määrittämiseksi, mitä on pidettävä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisen varovaisena menetelmänä nostamattoman osuuden määrän arvioimiseksi.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jos positiot ovat osittain päällekkäiset, laitos voi jakaa position kahteen osaan ja ottaa huomioon yhteen osaan liittyvän päällekkäisyyden ainoastaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Vaihtoehtoisesti laitos voi käsitellä positioita täysin päällekkäisinä laajentamalla pääoman laskentaa varten positiota, joka tuottaa suuremman riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän.
Laitos voi myös ottaa huomioon kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin liittyvää erityisriskiä koskevien omien varojen vaatimusten ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevien omien varojen vaatimusten välisen päällekkäisyyden edellyttäen, että laitos pystyy laskemaan kyseisiä positioita koskevat omien varojen vaatimukset ja vertaamaan niitä.
Tätä kohtaa sovellettaessa kahta positiota pidetään päällekkäisinä, jos ne ovat toisensa tasapainottavia siten, että laitos pystyy estämään yhdestä positiosta johtuvat tappiot suorittamalla toisen position edellyttämät velvoitteet.
249 artikla
Arvopaperistamispositioiden luottoriskin vähentämisen hyväksyminen
Hyväksytty takauksen luonteinen luottosuoja ja sen tarjoajat on rajattava 4 luvun mukaiseen luottosuojaan, ja luottoriskin vähentämisen hyväksymisessä on noudatettava 4 luvussa säädettyjä asianmukaisia vaatimuksia.
Laitokset, joilla on lupa soveltaa IRB-menetelmää luottosuojan tarjoajaan kohdistuvaan välittömään vastuuseen, voivat arvioida ensimmäisen alakohdan mukaista hyväksyttävyyttä siltä perustalta, että luottosuojan tarjoajan PD-luku vastaa 136 artiklassa tarkoitettuihin luottoluokkiin liittyvää PD-lukua.
Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, erillisyhtiöt hyväksytään luottosuojan tarjoajiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
erillisyhtiöllä on omaisuuseriä, jotka hyväksytään rahoitusvakuuksiksi 4 luvun mukaisesti;
edellä a alakohdassa tarkoitettuihin omaisuuseriin ei kohdistu vaateita tai ehdollisia vaateita, jotka ovat etuoikeusasemaltaan parempia tai samoja kuin takauksen luonteisen luottosuojan saavan laitoksen vaade tai ehdollinen vaade; ja
kaikki 4 luvun mukaiset rahoitusvakuuksien hyväksymistä koskevat vaatimukset täyttyvät.
Jos arvopaperistamispositiolla on täysimääräinen luottosuoja tai osittainen, tasasuhteisesti laskettu luottosuoja, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
luottosuojaa tarjoavan laitoksen on laskettava luottosuojatun arvopaperistamisposition osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, ikään kuin position osuus olisi suoraan sen hallussa;
luottosuojan ostavan laitoksen on laskettava suojatun osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 4 luvun mukaisesti.
Kaikissa tapauksissa, jotka eivät kuulu 6 kohdan soveltamisalaan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
luottosuojaa tarjoavan laitoksen on käsiteltävä luottosuojatun position osuutta arvopaperistamispositiona ja sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, ikään kuin positio olisi suoraan sen hallussa, jollei 8, 9 ja 10 kohdasta muuta johdu;
luottosuojan ostavan laitoksen on laskettava a alakohdassa tarkoitetun position suojatun osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 4 luvun mukaisesti. Laitoksen on käsiteltävä sitä arvopaperistamisposition osuutta, jolla ei ole luottosuojaa, erillisenä arvopaperistamispositiona ja sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, jollei 8, 9 ja 10 kohdasta muuta johdu.
Laitosten, jotka käyttävät 3 alajakson mukaista ulkoisten luottoluokitusten menetelmää (SEC-ERBA) alkuperäiseen arvopaperistamispositioon, on laskettava johdettujen positioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 7 kohdan mukaisesti seuraavasti:
jos johdetulla positiolla on korkeampi etuoikeusluokka, siihen sovelletaan alkuperäisen arvopaperistamisposition riskipainoa;
jos johdetulla positiolla on huonompi etuoikeusluokka, siihen voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta 261 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Etuoikeusluokan tiheys T lasketaan tässä tapauksessa ainoastaan johdetun position perusteella. Jos luokitus ei voi olla johdettu, laitoksen on sovellettava sitä riskipainoa, joka on seuraavista tuloksista korkeampi:
SEC-SA-menetelmän soveltaminen 8 kohdan ja 3 alajakson mukaisesti; tai
alkuperäisen SEC-ERBA-menetelmän mukaisen arvopaperistamisposition riskipaino.
250 artikla
Epäsuora tuki
Liiketointa ei katsota tueksi 1 kohtaa sovellettaessa, jos se on otettu asianmukaisesti huomioon arvioitaessa merkittävää luottoriskin siirtoa ja molemmat osapuolet ovat toteuttaneet liiketoimen toimien omien etujensa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin). Näitä tarkoituksia varten laitoksen on suoritettava liiketoimen täysimittainen luottojentarkastus ja sen on otettava huomioon vähintään kaikki seuraavat seikat:
takaisinostohinta;
laitoksen pääoma- ja maksuvalmiuspositio ennen takaisinostoa ja sen jälkeen;
arvopaperistettujen vastuiden kehittyminen;
arvopaperistamispositioiden kehittyminen;
tuen vaikutus tappioihin, joita alullepanijalle odotetaan aiheutuvan suhteessa sijoittajiin.
Jos alullepaneva laitos tai järjestävä laitos ei noudata 1 kohtaa arvopaperistamisen osalta, sen on sisällytettävä kaikki kyseisen arvopaperistamisen vastuut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu, ja ilmoitettava
että se on antanut arvopaperistamiselle tukea 1 kohdan vastaisesti; ja
annetun tuen vaikutus omia varoja koskevien vaatimusten osalta.
251 artikla
Alullepanevien laitosten laskemat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät vastuille, jotka on arvopaperistettu synteettisen arvopaperistamisen kautta
252 artikla
Maturiteettierojen käsittely synteettisessä arvopaperistamisessa
Kun lasketaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 251 artiklan mukaisesti, maturiteettierot luottosuojan, johon riskin siirto perustuu, ja arvopaperistettujen vastuiden välillä on laskettava seuraavasti:
arvopaperistettujen vastuiden maturiteetti on pisin yksittäisen vastuun maturiteetti tai enintään viisi vuotta. Luottosuojan maturiteetti on määritettävä 4 luvun mukaisesti;
alullepanevan laitoksen on jätettävä huomiotta mahdolliset maturiteettierot, kun lasketaan sellaisten arvopaperistamispositioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää, joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa tämän jakson mukaisesti. Kaikkien muiden positioiden osalta on sovellettava 4 luvussa säädettyä maturiteettierokäsittelyä seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
RW* |
= |
92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä; |
RWAss |
= |
riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, jota sovellettaisiin tasasuhteisesti laskettuna arvopaperistettuihin vastuisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu; |
RWSP |
= |
251 artiklan mukaisesti laskettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, jota sovellettaisiin, jos maturiteettieroa ei olisi; |
T |
= |
vuosina ilmaistu arvopaperistettujen vastuiden maturiteetti; |
t |
= |
vuosina ilmaistu luottosuojan maturiteetti; |
t* |
= |
0,25. |
253 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän vähentäminen
2
254 artikla
Menetelmien hierarkia
Laitosten on sovellettava yhtä 3 alajaksossa säädetyistä menetelmistä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen seuraavan hierarkian mukaisesti:
jos 258 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, laitoksen on sovellettava SEC-IRBA-menetelmää 259 ja 260 artiklan mukaisesti;
jos SEC-IRBA-menetelmää ei voida soveltaa, laitoksen on sovellettava SEC-SA-menetelmää 261 ja 262 artiklan mukaisesti;
jos SEC-SA-menetelmää ei voida soveltaa, laitoksen on sovellettava SEC-ERBA-menetelmää 263 ja 264 artiklan mukaisesti luokiteltuihin positioihin tai positioihin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta.
Laitoksen on sovellettava SEC-ERBA-menetelmää SEC-SA-menetelmän sijasta luokiteltuihin positioihin tai positioihin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta, kussakin seuraavista tapauksista:
jos SEC-SA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 25 prosentin riskipainoon YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttävien positioiden kohdalla;
jos SEC-SA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 25 prosentin riskipainoon tai SEC-ERBA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 75 prosentin riskipainoon sellaisten positioiden kohdalla, joita ei voida hyväksyä YLS-arvopaperistamispositioiksi;
arvopaperistamisliiketoimien vakuutena on autolaina-, autoleasingsopimus- ja laiteleasingsopimuskannat.
Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi laitoksen on ilmoitettava päätöksestään toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2018.
Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen mahdollisesta myöhemmin tehdystä päätöksestä muuttaa edelleen kaikkiin sen luokiteltuihin arvopaperistamispositioihin sovellettua menetelmää ennen kyseistä päätöstä välittömästi seuraavaa 15 päivää marraskuuta.
Ellei toimivaltainen viranomainen esitä vastalausetta tapauksen mukaan toisessa tai kolmannessa alakohdassa tarkoitettua määräaikaa välittömästi seuraavaan 15 päivään joulukuuta mennessä, laitoksen ilmoittama päätös tulee voimaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta ja on voimassa, kunnes myöhemmin ilmoitettu päätös tulee voimaan. Laitos ei saa soveltaa erilaisia menetelmiä saman vuoden aikana.
255 artikla
KIRB- ja KSA-arvon määrittäminen
KIRB-arvoa laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään, joka laskettaisiin 3 luvun mukaisesti arvopaperistetuista vastuista, sisällytetään:
kaikkiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odotettujen tappioiden määrä, mukaan lukien maksukyvyttömyystilassa olevat arvopaperistetut vastuut, jotka edelleen kuuluvat kantaan 3 luvun mukaisesti; ja
kaikkiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odottamattomien tappioiden määrä, mukaan lukien kantaan 3 luvun mukaisesti kuuluvat maksukyvyttömyystilassa olevat arvopaperistetut vastuut.
Jos laimentumis- ja luottoriskitappioita käsitellään arvopaperistamisessa kokonaisuutena, laitosten on yhdistettävä 3 alajaksoa sovellettaessa laimentumisen KIRB-arvo ja luottoriskin KIRB-arvo yhdeksi KIRB-arvoksi. Yhden ainoan vararahaston tai ylivakuuden pitämistä sekä luotto- että laimentumisriskistä aiheutuvien tappioiden kattamiseen voidaan pitää osoituksena siitä, että näitä riskejä käsitellään kokonaisuutena.
Jos laimentumis- ja luottoriskiä ei käsitellä arvopaperistamisessa kokonaisuutena, laitosten on muutettava toisessa alakohdassa säädettyä käsittelyä siten, että laimentumisriskin KIRB-arvo ja luottoriskin KIRB-arvo yhdistetään varovaisuutta noudattaen.
Tätä kohtaa sovellettaessa laitosten on laskettava arvopaperistettujen vastuiden arvo vähentämättä siitä erityisiä luottoriskioikaisuja ja muita arvonoikaisuja 34 ja 110 artiklan mukaisesti, tai muita omien varojen vähennyksiä.
Jos vastikkeellisissa synteettisissä arvopaperistamisissa kertyy merkittäviä tuottoja siitä, että arvopaperistamispositioiden takaisinmaksun vakuutena olevia, erillisyhtiön luottoriskin vaihtolainoja (credit-linked notes) tai muita vastikkeellisia velvoitteita lasketaan liikkeelle, nämä tuotot on sisällytettävä KIRB- tai KSA i-arvon laskelmiin, jos vakuuteen liittyvään luottoriskiin sovelletaan etuoikeusluokkiin perustuvaa tappioiden jakamista.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden edellytysten yksityiskohtaisemmaksi määrittämiseksi, joiden perusteella laitosten sallitaan laskevan arvopaperistettujen vastuiden kantojen KIRB-arvo 4 kohdan mukaisesti erityisesti seuraavien osalta:
sisäiset luottokäytänteet ja mallit KIRB-arvon laskemiselle arvopaperistamisissa;
arvopaperistettuun vastuiden kantaan liittyvien eri riskitekijöiden käyttö ja jos mainittua kantaa koskevia riittävän tarkkoja tai luotettavia tietoja ei ole saatavilla, epäsuorien tietojen käyttö PD- ja LGD-estimaattien määrittämiseen; ja
asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset saamisten myyjien tai muiden alullepanijoiden toimien ja menettelytapojen valvomiseksi.
EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
256 artikla
Kiinnittämispisteen (A) ja irrottamispisteen (D) määrittely
Kiinnittämispiste (A) on ilmaistava desimaaliarvona välillä nolla ja yksi, ja sen on oltava yhtä suuri kuin suurempi kahdesta seuraavasta eli nollasta ja suhdeluvusta, joka saadaan, kun arvopaperistettujen vastuiden kannan maksamatta olevasta määrästä vähennetään kaikkien niiden etuoikeusluokkien maksamatta oleva määrä, jotka ovat parempia tai yhtä hyviä kuin asianomaisen arvopaperistamisposition, mukaan lukien itse vastuu, etuoikeusluokka, ja kun näin saatu erotus jaetaan kaikkien arvopaperistettujen vastuiden maksamatta olevalla määrällä.
Irrottamispiste (D) on ilmaistava desimaaliarvona välillä nolla ja yksi, ja sen on oltava yhtä suuri kuin suurempi kahdesta seuraavasta eli nollasta ja suhdeluvusta, joka saadaan, kun arvopaperistettujen vastuiden kannan maksamatta olevasta määrästä vähennetään kaikkien niiden etuoikeusluokkien maksamatta oleva määrä, jotka ovat parempia kuin asianomaisen arvopaperistamisposition etuoikeusluokka, ja kun näin saatu erotus jaetaan kaikkien arvopaperistettujen vastuiden maksamatta olevalla määrällä.
257 artikla
Etuoikeusluokan maturiteetin (MT) määrittäminen
Edellä olevaa 3 alajaksoa sovellettaessa, ja jollei 2 kohdasta muuta johdu, laitokset voivat laskea etuoikeusluokan maturiteetin (MT) joko
etuoikeusluokan sopimusperusteisten erääntyvien maksujen painotettuna keskimääräisenä maturiteettina seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa CFt merkitsee kaikkia sopimusperusteisia maksuja (pääoma, korot ja palkkiot), jotka lainanottajan on maksettava ajanjakson t aikana; tai
etuoikeusluokan lainmukaisena lopullisena maturiteettina seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa ML on etuoikeusluokan lainmukainen lopullinen maturiteetti.
3
258 artikla
Edellytykset sisäisten luottoluokitusten menetelmän (SEC-IRBA) käyttämiselle
Laitosten on käytettävä SEC-IRBA-menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemisessa arvopaperistamisposition osalta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
position vakuutena on IRB- tai sekakanta, viimeksi mainitussa tapauksessa edellyttäen, että laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon 3 jakson mukaisesti vähintään 95 prosentille arvopaperistetusta vastuuerästä;
saatavilla on riittävästi tietoa arvopaperistetuista vastuista, jotta laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon; ja
laitosta ei ole estetty käyttämästä SEC-IRBA-menetelmää tietylle arvopaperistamispositiolle 2 kohdan mukaisesti.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti estää SEC-IRBA-menetelmän käyttämisen, jos arvopaperistamisilla on erittäin monimutkaisia tai riskialttiita piirteitä. Näitä tarkoituksia varten seuraavia ominaisuuksia voidaan pitää erittäin monimutkaisina tai riskialttiina:
luottokelpoisuuden parantaminen, joka voi heikentyä muista syistä kuin salkun tappioista;
arvopaperistettujen vastuiden kannat, joiden sisäinen korrelaatio on suuri, koska riskit ovat keskittyneet yksittäisille aloille tai maantieteellisille alueille;
liiketoimet, joiden arvopaperistamispositioiden takaisinmaksu on erittäin riippuvainen riskitekijöistä, jotka eivät näy KIRB-arvossa; tai
erittäin monimutkainen tappioiden jakaminen etuoikeusluokkiin.
259 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen SEC-IRBA-menetelmää sovellettaessa
SEC-IRBA-menetelmän mukaisesti arvopaperistamisposition riskipainotettu vastuuerä lasketaan kertomalla 248 artiklan mukaisesti laskettu position vastuuarvo sovellettavalla riskipainolla (RW), joka määritetään seuraavasti ja on kaikissa tapauksissa vähintään 15 prosenttia:
RW = 1 250 % |
kun D ≤ KIRB |
|
kun A ≥ KIRB |
|
kun A < KIRB < D |
jossa
KIRB |
on arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus sellaisena kuin se on määritelty 255 artiklassa; |
D |
on 256 artiklan mukaisesti määritelty irrottamispiste |
A |
on 256 artiklan mukaisesti määritelty kiinnittämispiste |
jossa
a |
= |
– (1/(p * KIRB)) |
u |
= |
D – KIRB |
l |
= |
max (A – KIRB; 0) |
jossa
jossa
N |
on vastuiden efektiivinen lukumäärä arvopaperistettujen vastuiden kannassa 4 kohdan mukaisesti laskettuna; |
LGD |
on vastuilla painotettu keskimääräinen tappio-osuus arvopaperistettujen vastuiden kannassa 5 kohdan mukaisesti laskettuna; |
MT |
on 257 artiklan mukaisesti määritetty etuoikeusluokan maturiteetti. |
Parametrit A, B, C, D ja E on määritettävä seuraavan hakutaulukon mukaisesti:
|
A |
B |
C |
D |
E |
|
Muut kuin vähittäisvastuut |
Ylin, hajautunut (N ≥ 25) |
0 |
3,56 |
-1,85 |
0,55 |
0,07 |
Ylin, keskittynyt (N < 25) |
0,11 |
2,61 |
-2,91 |
0,68 |
0,07 |
|
Alempi, hajautunut (N ≥ 25) |
0,16 |
2,87 |
-1,03 |
0,21 |
0,07 |
|
Alempi, keskittynyt (N < 25) |
0,22 |
2,35 |
-2,46 |
0,48 |
0,07 |
|
Vähittäisvastuut |
Ylin |
0 |
0 |
-7,48 |
0,71 |
0,24 |
Alempi |
0 |
0 |
-5,78 |
0,55 |
0,27 |
Vastuiden efektiivinen lukumäärä (N) lasketaan seuraavasti:
jossa EADi on kannan i:nteen vastuuseen liittyvä vastuuerä.
Samaan velalliseen kohdistuvat useat vastuut on konsolidoitava ja käsiteltävä yhtenä vastuuna.
Vastuilla painotettu keskimääräinen LGD on laskettava seuraavasti:
jossa LGDi on i:nteen velalliseen kohdistuviin kaikkiin vastuisiin liittyvä keskimääräinen LGD.
Kun ostettujen saamisten luotto- ja laimentumisriskiä hallinnoidaan arvopaperistamisessa kokonaisuutena, LGD:n arvona on pidettävä luottoriskin LGD:n painotettua keskiarvoa sekä 100 prosenttia laimentumisriskin LGD:stä. Painot ovat luottoriskin ja laimentumisriskin yksittäisiä IRB-menetelmän mukaisia pääomavaatimuksia. Tätä varten voidaan yhden vararahaston tai ylivakuuden pitäminen luotto- tai laimentumisriskistä aiheutuvien tappioiden kattamiseen pitää osoituksena siitä, että näitä riskejä hallinnoidaan kokonaisuutena.
Jos kannan suurimman arvopaperistetun vastuun (C1) osuus on enintään 3 prosenttia, laitokset voivat käyttää seuraavaa yksinkertaistettua menetelmää laskeakseen N:n ja vastuilla painotetut keskimääräiset LGD:t:
LGD = 0,50
jossa
Cm |
on kannan osuus, joka vastaa suurimpien m-vastuiden yhteismäärää; ja |
m |
on laitoksen määrittämä. |
Jos vain C1 on saatavilla, ja sen määrä on enintään 0,03, laitos voi määrittää LGD:n arvoon 0,50 ja N:n arvoon 1/C1.
Jos position vakuutena on sekakanta ja laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon vähintään 95 prosentille arvopaperistetuista vastuueristä 258 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, laitoksen on laskettava arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus seuraavasti:
jossa
d on niiden arvopaperistettujen vastuiden vastuuerän osuus, jolle laitos voi laskea KIRB-arvon kaikkien arvopaperistettujen vastuiden vastuuerälle.
Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.
260 artikla
YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-IRBA-menetelmää sovellettaessa
SEC-IRBA-menetelmän mukaisesti position riskipaino YLS-arvopaperistamisessa lasketaan 259 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:
parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaan arvopaperistamispositioon sovellettava vähimmäisriskipaino = 10 %
261 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen standardimenetelmää sovellettaessa (SEC-SA)
SEC-SA-menetelmän mukaisesti position riskipainotettu vastuuerä arvopaperistamisessa lasketaan kertomalla 248 artiklan mukaisesti laskettu position vastuuarvo sovellettavalla riskipainolla, joka määritetään seuraavasti ja on kaikissa tapauksissa vähintään 15 prosenttia:
RW = 1 250 % |
kun D ≤ KA |
|
kun A ≥ KA |
|
kun A < KA < D |
jossa
D |
on 256 artiklan mukaisesti määritetty irrottamispiste; |
A |
on 256 artiklan mukaisesti määritetty kiinnittämispiste; |
KA |
on 2 kohdan mukaisesti laskettava parametri; |
jossa
a |
= |
– (1/(p · KA)) |
u |
= |
D – KA |
l |
= |
max (A – KA; 0) |
p |
= |
1, kun kyse on arvopaperistetusta vastuusta, joka ei ole uudelleenarvopaperistettu vastuu |
Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi KA lasketaan seuraavasti:
jossa
KSA on arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus sellaisena kuin se määritellään 255 artiklassa;
W =
maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden nimellismäärän summan suhde
kaikkien arvopaperistettujen vastuiden nimellismäärän summaan.
Tätä varten maksukyvyttömyystilassa olevalla vastuulla tarkoitetaan arvopaperistettua vastuuta, joka on i) ollut erääntyneenä vähintään 90 päivää; ii) konkurssi- tai maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena; iii) ulosmittauksen tai vastaavan menettelyn kohteena; tai iv) maksukyvyttömyystilassa arvopaperistamisesta laadittujen asiakirjojen mukaisesti.
Jos laitos ei tiedä arvopaperistettujen vastuiden erääntyneisyyttä osuudelle, joka vastaa enintään 5 prosenttia kannasta, laitos voi soveltaa SEC-SA-menetelmää, jolloin KA-arvon laskennassa on sovellettava seuraavaa oikaisua:
Jos laitos ei tiedä arvopaperistettujen vastuiden erääntyneisyyttä osuudelle, joka vastaa yli 5 prosenttia kannasta, positioon on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa arvopaperistamisessa.
Tätä kohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.
262 artikla
YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-SA-menetelmää sovellettaessa
SEC-SA-menetelmän mukaisesti position riskipaino YLS-arvopaperistamisessa lasketaan 261 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:
263 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen ulkoisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa (SEC-ERBA)
Lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos lyhytaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava seuraavia riskipainoja:
Taulukko 1
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
Kaikki muut luottoluokitukset |
Riskipaino |
15 % |
50 % |
100 % |
1 250 % |
Pitkäaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos pitkäaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava taulukossa 2 säädettyjä riskipainoja, jotka mukautetaan tapauksen mukaan etuoikeusluokan maturiteetilla (MT) 257 artiklan ja tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja muun etuoikeusluokan tiheydellä, tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti:
Taulukko 2
Luottoluokka |
Ylin etuoikeusluokka |
Muu (ohut) etuoikeusluokka |
||
Etuoikeusluokan maturiteetti (MT) |
Etuoikeusluokan maturiteetti (MT) |
|||
1 vuosi |
5 vuotta |
1 vuosi |
5 vuotta |
|
1 |
15 % |
20 % |
15 % |
70 % |
2 |
15 % |
30 % |
15 % |
90 % |
3 |
25 % |
40 % |
30 % |
120 % |
4 |
30 % |
45 % |
40 % |
140 % |
5 |
40 % |
50 % |
60 % |
160 % |
6 |
50 % |
65 % |
80 % |
180 % |
7 |
60 % |
70 % |
120 % |
210 % |
8 |
75 % |
90 % |
170 % |
260 % |
9 |
90 % |
105 % |
220 % |
310 % |
10 |
120 % |
140 % |
330 % |
420 % |
11 |
140 % |
160 % |
470 % |
580 % |
12 |
160 % |
180 % |
620 % |
760 % |
13 |
200 % |
225 % |
750 % |
860 % |
14 |
250 % |
280 % |
900 % |
950 % |
15 |
310 % |
340 % |
1 050 % |
1 050 % |
16 |
380 % |
420 % |
1 130 % |
1 130 % |
17 |
460 % |
505 % |
1 250 % |
1 250 % |
Kaikki muut |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
Etuoikeusluokan tiheyden huomioon ottamiseksi laitosten on laskettava muun etuoikeusluokan riskipaino seuraavasti:
jossa
T = etuoikeusluokan tiheys mitattuna D – A
jossa
D |
on 256 artiklan mukaisesti määritelty irrottamispiste |
A |
on 256 artiklan mukaisesti määritelty kiinnittämispiste |
Käyttäessään johdettuja luottoluokituksia laitoksen on annettava luokittelemattomalle positiolle johdettu luottoluokitus, joka vastaa sellaisen luokitellun vertailuposition luottoluokitusta, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
vertailupositio on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin luokittelematon arvopaperistamispositio, tai jos etuoikeusasemaltaan samoja positioita ei ole, vertailupositio on etuoikeudeltaan luokittelematonta positiota välittömästi huonompi;
vertailupositio ei hyödy mistään kolmannen osapuolen takauksesta tai muusta luottokelpoisuutta parantavasta tekijästä, joita ei voida käyttää luokittelemattomaan positioon;
vertailuposition maturiteetin on oltava yhtä pitkä tai pidempi kuin kyseisen luokittelemattoman position;
johdettuja luottoluokituksia on päivitettävä jatkuvasti, jotta voidaan ottaa huomioon vertailupositioiden luottoluokituksissa tapahtuneet muutokset.
Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.
264 artikla
YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-ERBA-menetelmää sovellettaessa
Lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos lyhytaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 263 artiklan 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava seuraavia riskipainoja:
Taulukko 3
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
Kaikki muut luottoluokitukset |
Riskipaino |
10 % |
30 % |
60 % |
1 250 % |
Pitkäaikaisen luottoluokituksen saaneiden vastuiden, tai jos pitkäaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 263 artiklan 7 kohdan mukaisesti, riskipainot on määritettävä taulukon 4 mukaisesti, mukautettuina etuoikeusluokan maturiteetilla (MT) 257 artiklan ja 263 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja muun etuoikeusluokan tiheydellä 263 artiklan 5 kohdan mukaisesti:
Taulukko 4
Luottoluokka |
Ylin etuoikeusluokka |
Muu (ohut) etuoikeusluokka |
||
Etuoikeusluokan maturiteetti (MT) |
Etuoikeusluokan maturiteetti (MT) |
|||
1 vuosi |
5 vuotta |
1 vuosi |
5 vuotta |
|
1 |
10 % |
10 % |
15 % |
40 % |
2 |
10 % |
15 % |
15 % |
55 % |
3 |
15 % |
20 % |
15 % |
70 % |
4 |
15 % |
25 % |
25 % |
80 % |
5 |
20 % |
30 % |
35 % |
95 % |
6 |
30 % |
40 % |
60 % |
135 % |
7 |
35 % |
40 % |
95 % |
170 % |
8 |
45 % |
55 % |
150 % |
225 % |
9 |
55 % |
65 % |
180 % |
255 % |
10 |
70 % |
85 % |
270 % |
345 % |
11 |
120 % |
135 % |
405 % |
500 % |
12 |
135 % |
155 % |
535 % |
655 % |
13 |
170 % |
195 % |
645 % |
740 % |
14 |
225 % |
250 % |
810 % |
855 % |
15 |
280 % |
305 % |
945 % |
945 % |
16 |
340 % |
380 % |
1 015 % |
1 015 % |
17 |
415 % |
455 % |
1 250 % |
1 250 % |
Kaikki muut |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
265 artikla
Sisäisen arviointimenetelmän soveltamisala ja operatiiviset vaatimukset
Jos laitos on saanut luvan soveltaa sisäistä arviointimenetelmää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja tietty positio ABCP-ohjelmassa tai -liiketoimessa kuuluu tällaisen luvan soveltamisalaan, laitoksen on sovellettava tätä menetelmää kyseisen position riskipainotetun vastuuerän laskemiseen.
Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä laitoksille lupa soveltaa sisäistä arviointimenetelmää selkeästi määritellyllä soveltamisalalla, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
kaikkien ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettujen yritystodistusten positiot ovat luokiteltuja positioita;
position luottoluokituksen sisäinen arviointi vastaa yhden tai useamman ulkoisen luottoluokituslaitoksen julkisesti saatavilla olevia arviointimenetelmiä, joita käytetään luokiteltaessa arvopaperistamispositioita, joiden vakuutena on arvopaperistettujen vastuiden kaltaisia vastuita;
ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettu yritystodistus on pääasiallisesti laskettu liikkeeseen ulkopuolisia sijoittajia varten;
laitoksen sisäinen arviointiprosessi on vähintään yhtä varovainen kuin niiden ulkoisten luottoluokituslaitosten julkisesti saatavilla olevat arvioinnit, jotka ovat antaneet ulkoisen luottoluokituksen ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen lasketulle yritystodistukselle, erityisesti stressitekijöiden ja muiden olennaisten kvantitatiivisten tekijöiden osalta;
laitoksen sisäinen arviointimenetelmä ottaa huomioon kaikki ABCP-ohjelmaan kuuluvia yritystodistuksia luokittavien ulkoisten luottoluokituslaitosten julkisesti saatavilla olevat asiaankuuluvat luokitusmenetelmät ja sisältää ulkoisten luottoluokituslaitosten tekemiä luottoluokituksia vastaavat luottoluokat. Laitoksen on dokumentoitava sisäiseen arkistoonsa perustelut, joissa kuvataan, miten tässä alakohdassa säädettyjä vaatimuksia on noudatettu, ja päivitettävä näitä perusteluja säännöllisesti;
laitos soveltaa sisäistä arviointimenetelmää sisäisiin riskinhallintatarkoituksiin, mukaan lukien päätöksenteko, johdolle tarkoitetut tiedot ja sisäisen pääoman kohdentamisprosessit;
sisäiset tarkastajat tai ulkoiset tilintarkastajat, ulkoinen luottoluokituslaitos tai laitoksen sisäinen luottojentarkastus- tai riskinhallintatoiminto tarkastaa säännöllisesti sisäisen arviointiprosessin sekä ABCP-ohjelmaan tai -liiketoimeen liittyvien laitoksen vastuiden luottoluokituksen sisäisten arviointien laadun;
laitos seuraa sisäisten luokitustensa suorituskykyä pitkällä aikavälillä, jotta se voi arvioida sisäisen arviointimenetelmänsä käyttökelpoisuutta ja tekee menetelmään tarvittaessa korjauksia, jos vastuiden kehitys poikkeaa jatkuvasti sisäisten luokitusten mukaisesta tasosta;
ABCP-ohjelma sisältää ohjelman hallinnoijalle annettujen suuntaviivojen muodossa olevat luotonmyöntämis- ja velkojenhallintakäytännöt ainakin seuraaviin liittyen:
j alakohdan mukaiset omaisuuserien kelpoisuusvaatimukset;
likviditeettisopimusten ja luottokelpoisuuden parantamisen tarjoamisesta syntyvien vastuiden tyypit ja rahallinen arvo;
tappioiden jakautuminen ABCP-ohjelman tai -liiketoimen arvopaperistamispositioiden välillä;
siirrettävien omaisuuserien oikeudellinen ja taloudellinen eriyttäminen omaisuuserät myyvästä yhteisöstä;
ABCP-ohjelman omaisuuserien kelpoisuusvaatimuksissa ainakin
kielletään sellaisten omaisuuserien ostaminen, joihin liittyvät maksut ovat merkittävästi myöhässä tai velvoitteet on laiminlyöty;
rajoitetaan liiallista keskittymistä yksittäiselle velalliselle tai maantieteelliselle alueelle; ja
rajoitetaan ostettavien omaisuuserien maturiteettia;
omaisuuserän myyjän luottoriski- ja liiketoimintaprofiilista tehdään analyysi, johon sisältyy vähintään arvio myyjän:
aiemmasta ja odotetusta tulevasta taloudellisesta tuloksesta;
nykyisestä markkina-asemasta sekä kilpailukyvyn odotetusta tulevasta kehityksestä;
velkaantuneisuudesta, rahavirroista, korkokatteesta sekä velkaluokituksesta; ja
luotonmyöntämiskäytännöistä, velanhoitokyvystä ja perintämenettelyistä;
ABCP-ohjelmassa on perintäkäytänteet ja -menettelyt, joissa otetaan huomioon hallinnoijan operatiivinen toimintakyky ja luottoluokitus, ja siinä on ominaisuuksia, jotka vähentävät myyjän ja hallinnoijan toimintaan liittyviä riskejä. Tätä alakohtaa sovellettaessa suorituskykyyn liittyviä riskejä voidaan lieventää myyjän tai hallinnoijan nykyiseen luottoluokitukseen perustuvilla hälytysrajoilla, jotta estetään varojen sekoittuminen keskenään myyjän tai hallinnoijan maksukyvyttömyystilanteessa;
tehtäessä kokonaisarviota ABCP-ohjelmaan mahdollisesti ostettavien omaisuuserien kannan tappioista otetaan huomioon kaikki potentiaaliset riskit, kuten luotto- ja laimentumisriski;
jos myyjän tarjoama erillinen takaus on mitoitettu ainoastaan luottoon liittyvien tappioiden kattamiseen ja laimentumisriski on olennainen yksittäiselle vastuukannalle, laimentumisriskille on ABCP-ohjelmassa erillinen varaus;
ABCP-ohjelmassa vaadittavan erillisen takauksen suuruus lasketaan siten, että otetaan huomioon tiedot useammalta aiemmalta vuodelta, mukaan lukien tappiot, maksulaiminlyönnit, laimentumiset sekä saamisten kiertonopeus;
ABCP-ohjelmaan sisältyy vastuiden ostoa koskevia rakenteellisia tekijöitä arvopaperistetun salkun laadun potentiaalisen heikentymisen lieventämiseksi. Tällaisiin tekijöihin voivat kuulua ns. ”wind-down triggers”, jotka liittyvät erityisesti vastuupooleihin;
laitos arvioi arvopaperistetun vastuukannan ominaisuudet, kuten sen painotetun keskimääräisen luottopisteytyksen, ja yksilöi mahdolliset keskittymät yksittäiselle velalliselle tai maantieteelliselle alueelle ja vastuukannan hajautuneisuuden.
Laitokset, jotka ovat saaneet luvan soveltaa sisäistä arviointimenetelmää, saavat soveltaa muita menetelmiä sisäisen arvioinnin lähestymistavan soveltamisalaan kuuluviin positioihin ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
laitos on osoittanut toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että laitoksella on hyvä syy toimia näin;
laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.
266 artikla
Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen sisäistä arviointimenetelmää sovellettaessa
4
267 artikla
Parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvien arvopaperistamispositioiden enimmäisriskipaino: läpikatsomisperiaate
Sekakantojen tapauksessa enimmäisriskipaino on laskettava seuraavasti:
jos laitos soveltaa SEC-IRBA-menetelmää, arvopaperistettujen vastuiden kannan standardimenetelmän osuudelle on annettava standardimenetelmän riskipaino ja IRB-menetelmän osuudelle on annettava IRB-menetelmän riskipaino;
jos laitos soveltaa SEC-SA- tai SEC-ERBA-menetelmää, parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvien arvopaperistamispositioiden enimmäisriskipainon on oltava yhtä suuri kuin arvopaperistettujen vastuiden standardimenetelmän mukainen painotettu keskimääräinen riskipaino.
Tätä artiklaa sovellettaessa riskipainon, jota sovellettaisiin IRB-menetelmän nojalla 3 luvun mukaisesti, on sisällettävä seuraava suhde:
luvulla 12,5 kerrottujen odotettavissa olevien tappioiden suhde
arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvoon.
268 artikla
Enimmäispääomavaatimukset
Enimmäispääomavaatimus on tulos, joka saadaan kertomalla 1 tai 2 kohdan mukaisesti laskettu määrä suurimmalla osuudella, jota laitos hallitsee kyseisissä etuoikeusluokissa (V), prosentteina ilmaistuna ja seuraavasti laskettuna:
jos laitoksella on yksi tai useampia arvopaperistamispositioita yhdessä etuoikeusluokassa, V on yhtä kuin laitoksen kyseisessä etuoikeusluokassa hallitsemien arvopaperistamispositioiden nimellisarvon suhde etuoikeusluokan nimellisarvoon;
jos laitoksella on arvopaperistamispositioita eri etuoikeusluokissa, V on yhtä kuin enimmäisosuus eri etuoikeusluokissa. Tässä tapauksessa osuus kussakin eri etuoikeusluokassa on laskettava a alakohdan mukaisesti.
5
269 artikla
Uudelleenarvopaperistamiset
Uudelleenarvopaperistamispositiota varten laitosten on sovellettava SEC-SA-menetelmää 261 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:
W = 0 jokaiselle arvopaperistamisen etuoikeusluokan vastuuerälle arvopaperistettujen vastuiden kannassa;
p = 1,5;
tuloksena saatavaan riskipainoon sovelletaan 100 prosentin riskipainon alarajaa.
270 artikla
Pk-yritysten arvopaperistamisten parhaimpien etuoikeusluokkien positiot
Alullepaneva laitos voi laskea arvopaperistamisposition riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tapauksesta riippuen 260, 262 tai 264 artiklan mukaisesti seuraavien ehtojen täyttyessä:
arvopaperistaminen täyttää asetuksen (EU) 2017/2402 4 luvussa säädetyt YLS-arvopaperistamista koskevat vaatimukset soveltuvin osin, kyseisen asetuksen 20 artiklan 1–6 kohtaa lukuun ottamatta;
positio hyväksytään parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaksi arvopaperistamispositioksi;
arvopaperistamisen vakuutena on yrityksiin kohdistuvien vastuiden kanta, edellyttäen, että vähintään 70 prosenttia yrityksistä hyväksytään salkun tasapainon osalta 501 artiklassa tarkoitetuksi pk-yritykseksi arvopaperistamisen liikkeeseenlaskuhetkellä tai uudistettavien arvopaperistamisten tapauksessa sillä hetkellä, kun vastuu lisätään arvopaperistamiseen;
niihin positioihin, joita alullepaneva laitos ei ole säilyttänyt, liittyvä luottoriski siirretään 4 luvussa säädetyn luottoriskiin sovellettavan standardimenetelmän yhteydessä kuvatun takauksen luonteisen luottosuojan vaatimukset täyttävän takauksen tai vastatakauksen avulla;
kolmas osapuoli, jolle luottoriski siirretään, on yksi tai useampi seuraavista:
jäsenvaltion keskushallinto tai keskuspankki, kansainvälinen kehityspankki, kansainvälinen organisaatio tai edistämisyhteisö edellyttäen, että takaajaan tai vastatakaajaan kohdistuviin vastuisiin voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa 2 luvun mukaisesti;
asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 12 alakohdassa määritelty institutionaalinen sijoittaja edellyttäen, että takauksen tai vastatakauksen täytenä vakuutena ovat alullepanevaan laitokseen talletetut käteisvarat.
270 a artikla
Ylimääräinen riskipaino
Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
4
270 b artikla
Ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttö
Laitokset voivat käyttää luottoluokituksia arvopaperistamispositioiden riskipainon määrittämiseksi tämän luvun mukaisesti ainoastaan, jos luottoluokituksen on antanut tai sen on vahvistanut ulkoinen luottoluokituslaitos asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.
270 c artikla
Ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin sovellettavat vaatimukset
Laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti laitosten on käytettävä ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
luottoluokituksessa huomioon otettujen maksutyyppien ja niiden maksutyyppien, joihin laitos on oikeutettu kyseessä olevan arvopaperistamisposition määrittävän sopimuksen perusteella, välillä ei ole eroja;
ulkoinen luottoluokituslaitos julkaisee luottoluokitukset sekä tietoja tappio- ja kassavirta-analyysistä, luokitusten herkkyydestä perustana olevien luokitusoletusten muutoksille, mukaan lukien arvopaperistettujen vastuiden kehitys, sekä luottoluokitusten perustana olevista menettelyistä, menetelmistä, oletuksista ja tärkeimmistä osatekijöistä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti. Tätä alakohtaa sovellettaessa tietojen on katsottava olevan julkisesti saatavilla, jos ne julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa. Tietoja, jotka ovat vain tiettyjen yhteisöjen saatavilla, ei katsota julkisesti saatavilla oleviksi;
luottoluokitukset sisällytetään ulkoisen luottoluokituslaitoksen siirtymämatriisiin;
luottoluokitukset eivät perustu kokonaan tai osittain laitoksen itsensä tarjoamaan takauksen luonteiseen tukeen. Jos positio perustuu kokonaan tai osittain takauksen luonteiseen tukeen, laitoksen on pidettävä kyseistä positiota luokittelemattomana laskettaessa positiolle riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti;
ulkoinen luottoluokituslaitos on sitoutunut julkaisemaan selvityksiä siitä, miten arvopaperistettujen vastuiden kehitys vaikuttaa tähän luottoluokitukseen.
270 d artikla
Luottoluokitusten käyttö
Laitoksen on käytettävä arvopaperistamispositioidensa luottoluokituksia johdonmukaisesti ja ei-valikoivasti, ja sen on tätä varten täytettävä seuraavat vaatimukset:
laitos ei saa soveltaa yhden ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia joissakin etuoikeusluokissa oleviin positioihinsa ja toisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia saman arvopaperistamisen muissa etuoikeusluokissa oleviin positioihin, joilla saattaa olla ensin mainitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;
jos positiosta on kahden valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset, laitoksen on sovellettava niistä alhaisempaa;
jos positiosta on vähintään kolmen valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitus, on sovellettava niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisinta;
laitos ei saa aktiivisesti pyytää alhaisempien luokitusten peruuttamista.
270 e artikla
Arvopaperistamisen kuvaus (mapping)
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, jotta voidaan kuvata objektiivisesti ja johdonmukaisesti tässä luvussa vahvistetut luottoluokat, jotka liittyvät kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten antamiin asianomaisiin luottoluokituksiin. Tämän artiklan soveltamiseksi EPV:n on erityisesti:
eriteltävä kunkin luottoluokituksen sisältämän riskin suhteellinen määrä;
harkittava määrällisiä tekijöitä, kuten maksukyvyttömyystapausten tai tappioiden määrää ja kunkin ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamien luottoluokitusten aikaisempaa tuloskehitystä eri omaisuusluokissa;
harkittava kvalitatiivisia tekijöitä, kuten ulkoisen luottoluokituslaitoksen arvioimien liiketoimien valikoimaa, ulkoisen luottoluokituslaitoksen menetelmiä ja sen luottoluokitusten tarkoituksenmukaisuutta, erityisesti onko luokituksissa otettu huomioon odotettu tappio vai ensimmäinen euro-tappio, ja korkojen maksamista kohtuullisessa ajassa tai korkojen lopullista maksamista;
pyrittävä varmistamaan, että arvopaperistamispositioihin, joihin sovelletaan ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokitusten perusteella samaa riskipainoa, sisältyy samansuuruinen luottoriski.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
6
LUKU
Vastapuoliriski
1
271 artikla
Vastuuarvon määrittäminen
272 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa ja tämän osan VI osastossa tarkoitetaan:
'vastapuoliriskillä (counterparty credit risk, CCR)' riskiä siitä, että liiketoimen vastapuoli saattaa tulla maksukyvyttömäksi ennen kuin liiketoimen kassavirrat on lopullisesti selvitetty;
'pitkän selvitysajan liiketoimilla' liiketoimia, joissa vastapuoli sitoutuu toimittamaan arvopaperin tai hyödykkeen tai suorittamaan ulkomaanvaluutan määräisen summan käteissuorituksen tai muiden rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden vastikkeeksi tai päinvastoin määritys- tai toimituspäivänä, jonka on sopimuksessa määritelty olevan myöhemmin kuin on markkinakäytäntö kyseiselle nimenomaiselle liiketoimityypille tai myöhemmin kuin viisi pankkipäivää siitä päivästä, jolloin laitos aloittaa liiketoimen, sen mukaan, kumpi näistä päivämääristä on aikaisempi;
'vakuudellisilla limiittiluotonannolla' liiketoimia, joissa laitos myöntää luottoa liittyen arvopapereiden ostamiseen, myyntiin, hallussapitoon tai kaupankäyntiin niillä. Vakuudelliseen limiittiluotonantoon eivät kuulu muut lainat, joiden vakuutena on arvopaperivakuus;
'nettoutusryhmällä' laitoksen ja yhden vastapuolen välisten liiketoimien muodostamaa ryhmää, joka kuuluu 7 jakson ja 4 luvun mukaisesti hyväksytyn oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen kahdenvälisen nettoutusjärjestelyn alaisuuteen.
Jokaista liiketointa, joka ei kuulu 7 jakson mukaisesti hyväksytyn oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen kahdenvälisen nettoutusjärjestelyn alaisuuteen, on käsiteltävä omana nettoutusryhmänään tätä lukua sovellettaessa.
Tämän luvun 6 jaksossa säädetyssä sisäisen mallin menetelmässä kaikkia samaan vastapuoleen liittyviä nettoutusryhmiä voidaan käsitellä yhtenä nettoutusryhmänä, jos yksittäisten nettoutusryhmien negatiiviset simuloidut markkina-arvot on vahvistettu nollaan odotettua vastapuoliriskiä (EE) koskevassa arviossa;
'riskipositiolla' riskilukua, joka annetaan liiketoimille 5 jaksossa vahvistetun standardimenetelmän mukaisesti soveltaen ennalta määrättyä algoritmia;
'suojausryhmällä' riskipositioiden ryhmää, jonka muodostavat yhden nettoutusryhmän liiketoimet, kun ainoastaan kyseisten riskipositioiden saldolla on merkitystä määritettäessä vastuuarvoa 5 jaksossa vahvistetun standardimenetelmän mukaisesti;
'vakuusvajesopimuksella (margin agreement)' sopimusta tai sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan vastapuolen on annettava toiselle vastapuolelle vakuus, kun kyseisen toisen vastapuolen ensin mainittuun vastapuoleen kohdistuvat vastuut ylittävät määrätyn rajan;
'vakuusvajerajalla (margin threshold)' vastuun suurinta määrää, jonka ylittyessä sopimuspuolella on oikeus vaatia vakuutta;
'riskivakuusjaksolla (margin period of risk)' ajanjaksoa, joka alkaa viimeisimmästä maksukyvyttömän vastapuolen kanssa toteutettavien liiketoimien nettoutusryhmää kattavan vakuuden toimittamisesta ja päättyy siihen, että liiketoimet suljetaan ja siitä aiheutuva markkinariski suojataan uudelleen;
'efektiivisellä maturiteetilla', joka sisäisen mallin menetelmän mukaisesti koskee nettoutusryhmää, jonka maturiteetti on enemmän kuin yksi vuosi, nettoutusryhmään sisältyvien liiketoimien maturiteettiin sisältyvän odotetun vastapuoliriskin riskittömällä tuotolla diskontattua yhteismäärää jaettuna nettoutusryhmään vuoden kuluessa sisältyvän odotetun vastapuoliriskin riskittömällä tuotolla diskontatulla yhteismäärällä.
Efektiivinen maturiteetti voidaan mukauttaa vastaamaan rollover-riskiä korvaamalla odotettu vastapuoliriski efektiivisellä odotetulla vastapuoliriskillä, kun ennustehorisontti on enintään vuosi;
'tuotteiden ristikkäisnettoutuksella (cross-product netting)' eri tuoteluokkiin kuuluvien liiketoimien sisällyttämistä samaan nettoutusryhmään tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien tässä luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;
'markkina-arvolla (current market value, CMV)' 5 jaksoa sovellettaessa samaan nettoutusryhmään kuuluvien liiketoimien muodostaman salkun nettomarkkina-arvoa, ja markkina-arvoa laskettaessa voidaan päätyä sekä positiivisiin että negatiivisiin markkina-arvoihin;
'markkina-arvojen jakaumalla' ennustetta samaan nettoutusryhmään kuuluvien liiketoimien nettomarkkina-arvojen todennäköisyysjakaumasta jonakin tulevana ajankohtana (ennustehorisontti), kun otetaan huomioon kyseisten liiketoimien realisoituneet markkina-arvot ennustehetkeen saakka;
'vastapuoliriskin riskijakaumalla (distribution of exposures)' markkina-arvojen todennäköisyysjakauman ennustetta, joka määritetään antamalla negatiivisille nettomarkkina-arvoille arvoksi nolla;
'riskineutraalilla jakaumalla (risk-neutral distribution)' markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään laskennallisia markkina-arvoja, esimerkiksi laskennallisia volatiliteetteja;
'toteutuneella jakaumalla (actual distribution)' markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään aikaisempia tai realisoituneita arvoja, kuten aiempien hintojen tai korkojen muutosten perusteella laskettuja volatiliteetteja;
'nykyhetken vastapuoliriskillä (current exposure)' nollaa tai – jos seuraavaksi mainittu luku on suurempi – vastapuoleen liittyvän samaan nettoutusryhmään kuuluvan liiketoimen tai liiketoimisalkun markkina-arvoa, joka menetettäisiin vastapuolen tullessa maksukyvyttömäksi olettaen, että liiketoimien arvosta ei saataisi perittyä mitään maksukyvyttömyys- tai selvitystilamenettelyssä;
'suurimmalla vastapuoliriskillä (peak exposure)' vastapuoliriskin riskijakauman suurinta prosenttipistettä jonakin tulevana ajankohtana ennen nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän liiketoimen erääntymistä;
'odotetulla vastapuoliriskillä (expected exposure, EE)' vastapuoliriskin riskijakauman keskiarvoa jonakin tulevana ajankohtana ennen nettoutusryhmän maturiteetiltaan pisimmän liiketoimen erääntymistä;
'tietyn ajankohdan efektiivisellä odotetulla vastapuoliriskillä (effective expected exposure at a specific date)', jäljempänä 'efektiivinen EE', suurinta odotettua vastapuoliriskiä, joka toteutuu kyseisenä ajankohtana tai ennen sitä; vaihtoehtoisesti se voidaan määritellä jonkin ajankohdan odotetuksi vastapuoliriskiksi tai efektiiviseksi odotetuksi vastapuoliriskiksi ennen sitä sen mukaan, kumpi on suurempi;
'odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (expected positive exposure, EPE)' odotettujen vastapuoliriskien pitkän aikavälin painotettua keskiarvoa, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä.
Omien varojen vaatimusta laskettaessa laitosten on laskettava keskiarvo ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattaman ajanjakson erääntymiseen;
'efektiivisellä odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä', jäljempänä 'efektiivinen EPE', efektiivisen odotetun vastapuoliriskin painotettua keskiarvoa nettoutusryhmän ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattamalta ajanjaksolta, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä;
'rollover-riskillä' määrää, jonka verran odotettu positiivinen vastapuoliriski aliarvostetaan, kun vastapuolen kanssa aiotaan tulevaisuudessa toteuttaa liiketoimia jatkuvasti.
Tulevien liiketoimien aiheuttamaa lisäriskiä ei oteta huomioon laskettaessa odotettua positiivista vastapuoliriskiä;
'vastapuolella' 7 jaksoa sovellettaessa kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka tekevät nettoutussopimuksen ja joilla on sopimusperusteinen valta tehdä niin;
'tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevalla sopimuksella' laitoksen ja vastapuolen kahdenvälistä sopimusta, jonka perusteella syntyy yksi, yhtenäinen oikeudellinen velvoite (perustuen katettujen liiketoimien nettoutukseen), joka kattaa kaikki sopimuksen kattamat vastapuolen kanssa solmitut kahdenväliset pääsopimukset ja eri tuoteluokkiin kuuluvat liiketoimet;
Tässä määritelmässä 'eri tuoteluokilla' tarkoitetaan
takaisinostotransaktioita sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista;
vakuudellinen limiittiluotonanto;
liitteessä II luetellut sopimukset;
'maksuvelvoitteella' maksua, josta on sovittu sellaisessa OTC-johdannaistransaktiossa, jolla on lineaarinen riskiprofiili ja jonka ehdoissa määrätään rahoitusvälineen toimittamisesta maksua vastaan.
Liiketoimissa, joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta, nämä kaksi maksuvelvoitetta muodostuvat sopimuksessa sovituista bruttomaksuista, mukaan lukien liiketoimen nimellismäärä.
2
273 artikla
Menetelmät vastuuarvon laskemiseksi
Jos laitoksen osalta ei hyväksytä 94 artiklan mukaista kohtelua, se ei saa käyttää 4 jaksossa esitettyä menetelmää. Määritettäessä liitteessä II olevassa 3 kohdassa lueteltujen sopimusten vastuuarvoja laitos ei saa käyttää 4 jaksossa esitettyä menetelmää. Laitokset voivat ryhmänä käyttää 3–6 jaksossa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvalta perustalta. Yksittäinen laitos ei saa käyttää 3–6 jaksoissa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvasti, mutta se saa käyttää 3 ja 5 jaksoissa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä, kun yhtä menetelmistä käytetään 282 artiklan 6 kohdassa vahvistetuissa tapauksissa.
Jos toimivaltaiset viranomaiset antavat siihen luvan 283 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, laitos voi määrittää seuraavien erien vastuuarvon käyttäen 6 jaksossa esitettyä sisäisen mallin menetelmää:
liitteessä II luetellut sopimukset;
takaisinostotransaktiot;
arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantaminen ja -ottaminen;
vakuudellinen limiittiluotonanto;
pitkän selvitysajan liiketoimet.
Jos laitos ostaa luottojohdannaisen välityksellä suojan kaupankäyntivaraston ulkopuolista luottoriskiä tai vastapuoliriskiä vastaan, se voi laskea suojattuun vastuuseen liittyvän omien varojen vaatimuksen noudattaen jompaakumpaa seuraavista:
233–236 artikla;
153 artiklan 3 kohta tai 183 artikla, jos lupa on myönnetty 143 artiklan mukaisesti.
Kyseisissä luottojohdannaisissa vastapuoliriskin vastuuarvo on nolla, paitsi jos laitos soveltaa 299 artiklan 2 kohdan h alakohdan ii alakohtaa.
Tietylle vastapuolelle liitteessä II lueteltujen johdannaissopimusten tietylle nettoutusryhmälle tämän luvun mukaisesti laskettu vastuuarvo on nolla tai – jos seuraavaksi mainittu luku on suurempi – vastapuoleen liittyvien kaikkien nettoutusryhmien vastuuarvojen summan ja kyseiseen vastapuoleen liittyvän sellaisen vastuun arvonoikaisun (CVA) summan, jonka laitos hyväksyy tapahtuneeksi arvonalennukseksi, välinen erotus. Vastuiden arvonoikaisut on laskettava ilman, että otetaan huomioon tätä kuittaavaa velan arvonoikaisua, joka kohdistuisi yrityksen omaan luottoriskiin ja jonka yritys on jo vähentänyt omista varoista 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
Tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistettujen menetelmien osalta laitosten on käsiteltävä liiketoimia, joissa on havaittu wrong-way -erityisriski, tapauksen mukaan 291 artiklan 4, 5 tai 6 kohdan mukaisesti.
3
274 artikla
Käyvän arvon menetelmä
Määrittääkseen tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin laitosten on kerrottava tapauksen mukaan nimellismäärät tai kohde-etuuden arvot taulukossa 1 esitetyillä prosenttimäärillä ja seuraavien periaatteiden mukaisesti:
sopimuksia, jotka eivät kuulu mihinkään taulukossa 1 esitetyistä viidestä luokasta, on käsiteltävä muita hyödykkeitä kuin jalometalleja koskevina sopimuksina;
sopimusten, joiden pääoma vaihdetaan useaan kertaan, prosenttiluvut on kerrottava sopimuksen mukaisten vielä jäljellä olevien maksujen lukumäärällä;
sopimuksissa, jotka on strukturoitu määrättyjen maksupäivien jälkeen jäljellä olevien riskien poistamiseksi ja joissa ehdot on sovittu uudelleen sellaisiksi, että sopimuksen markkina-arvo kyseisinä määrättyinä päivinä on nolla, jäljellä oleva maturiteetti on sama kuin seuraavaan tarkistuspäivään jäljellä oleva aika. Sellaisissa korkosopimuksissa, jotka täyttävät kyseiset vaatimukset ja joiden jäljellä oleva maturiteetti on yli vuosi, prosenttiluku ei saa olla alhaisempi kuin 0,5 prosenttia.
Taulukko 1
Jäljellä oleva maturiteetti |
Korkosopimukset |
Valuutta-kursseja ja kultaa koskevat sopimukset |
Osakkeita koskevat sopimukset |
Muita jalometalleja kuin kultaa koskevat sopimukset |
Muita hyödykkeitä kuin jalometalleja koskevat sopimukset |
Vuosi tai vähemmän |
0 % |
1 % |
6 % |
7 % |
10 % |
Yli vuoden ja enintään 5 vuotta |
0,5 % |
5 % |
8 % |
7 % |
12 % |
Yli 5 vuotta |
1,5 % |
7,5 % |
10 % |
8 % |
15 % |
Muihin hyödykkeisiin kuin kultaan liittyvien, liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen sopimusten osalta laitos voi soveltaa taulukossa 2 esitettyjä prosenttilukuja taulukossa 1 esitettyjen prosenttilukujen sijaan edellyttäen, että kyseinen laitos noudattaa 361 artiklassa vahvistettua kehittynyttä maturiteettipohjaista menetelmää näiden sopimusten osalta.
Taulukko 2
Jäljellä oleva maturiteetti |
Jalometallit (paitsi kulta) |
Perusmetallit |
Maatalous-hyödykkeet (softs) |
Muut, ml. energiatuotteet |
Vuosi tai vähemmän |
2 % |
2,5 % |
3 % |
4 % |
Yli vuoden ja enintään 5 vuotta |
5 % |
4 % |
5 % |
6 % |
Yli 5 vuotta |
7,5 % |
8 % |
9 % |
10 % |
4
275 artikla
Alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä
Vastuuarvo on kunkin instrumentin nimellismäärä kerrottuna taulukossa 3 esitetyillä prosenteilla:
Taulukko 3
Alkuperäinen maturiteetti |
Korkosopimukset |
Valuuttakursseja ja kultaa koskevat sopimukset |
Vuosi tai vähemmän |
0,5 % |
2 % |
Yli vuoden ja enintään 2 vuotta |
1 % |
5 % |
Kultakin seuraavalta vuodelta |
1 % |
3 % |
5
276 artikla
Standardimenetelmä
Standardimenetelmää käyttäessään laitosten on laskettava vastuuarvo erikseen kullekin nettoutusryhmälle, ilman vakuuksia, seuraavasti:
jossa
CMV |
= |
vastapuolen kanssa toteutettavien liiketoimien salkun muodostaman nettoutusryhmän markkina-arvo vakuudet mukaan laskettuina, jossa
jossa
|
CMC |
= |
nettoutusryhmälle osoitettujen vakuuksien markkina-arvo, jossa
jossa
|
i |
= |
liiketoimeen sovellettava indeksi; |
l |
= |
vakuuteen sovellettava indeksi; |
j |
= |
suojausryhmän luokkaan sovellettava indeksi; |
Tässä tarkoituksessa suojausryhmät edustavat riskitekijöitä, joita vastaan positiivisia ja negatiivisia riskipositioita voidaan kuitata, jotta saadaan nettoriskipositio, johon vastuuarvon laskeminen perustuu.
RPTij |
= |
liiketoimen i riskipositio suojausryhmän j osalta; |
RPClj |
= |
vakuuden l riskipositio suojausryhmän j osalta; |
CCRMj |
= |
taulukossa 5 esitetty vastapuoliriskin (CCR) kerroin suojausryhmän j osalta; |
β |
= |
1,4. |
Edellä olevan 2 kohdan mukaista laskentaa varten
vastapuolelta saadun hyväksytyn vakuuden merkki on positiivinen; vastapuolelle asetetun vakuuden merkki on negatiivinen;
standardimenetelmässä voidaan käyttää ainoastaan vakuutta, joka on hyväksytty 197, 198 artiklan ja 299 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti;
laitos voi jättää huomiotta sellaisten maksuvelvoitteiden korkoriskit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle vuoden pituinen;
laitos voi käsitellä kahdesta maksuvelvoitteesta, jotka ovat saman valuutan määräisiä, koostuvat liiketoimet yhtenä yhdistettynä liiketoimena. Maksuvelvoitteiden käsittelyä sovelletaan yhdistettyyn liiketoimeen.
277 artikla
Liiketoimet, joilla on lineaarinen riskiprofiili
Laitosten on sijoitettava liiketoimet, joilla on lineaarinen riskiprofiili, riskipositioihin seuraavien säännösten mukaisesti:
liiketoimet, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa kohde-etuus muodostuu osakkeista (mukaan luettuina osakeindeksit), kullasta, muista jalometalleista tai muista hyödykkeistä, on sijoitettava osaketta (tai osakeindeksiä) tai hyödykettä vastaavaan riskipositioon sekä korkoriskipositioon maksuvelvoitteen osalta;
liiketoimet, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa kohde-etuutena toimiva rahoitusväline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline, on sijoitettava kyseisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen korkoriskipositioon sekä toiseen korkoriskipositioon maksuvelvoitteen osalta;
liiketoimet, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta (mukaan luettuina valuuttatermiinisopimukset) on sijoitettava kummankin maksuvelvoitteen osalta korkoriskipositioon.
Jos a, b tai c alakohdassa mainitussa liiketoimessa maksuvelvoite tai kohde-etuutena toimiva vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline on ulkomaanvaluutan määräinen, kyseinen kohde-etuutena toimiva maksuvelvoite tai rahoitusväline on myös sijoitettava riskipositioon kyseisen valuutan määräisenä.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
menetelmä sellaisten liiketoimien tunnistamiseksi, joilla on vain yksi olennainen riskitekijä;
menetelmä sellaisten liiketoimien tunnistamiseksi, joilla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, ja olennaisimman riskitekijän tunnistamiseksi 3 kohtaa sovellettaessa;
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
278 artikla
Liiketoimet, joilla on epälineaarinen riskiprofiili
279 artikla
Vakuuden käsittely
Riskipositioiden määrittämistä varten laitosten on käsiteltävä vakuuksia seuraavasti:
vastapuolelta saatua vakuutta on pidettävä määrittämispäivänä erääntyvänä johdannaissopimuksen mukaisena vastapuolta koskevana velvoitteena (lyhyt positio);
vastapuolelle asetettua vakuutta on pidettävä määrittämispäivänä erääntyvänä vaateena vastapuolelle (pitkä positio).
279 a artikla
Valvojan määrittämä delta
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
kansainvälisen sääntelyn muutoksia vastaava kaava, jota laitosten on käytettävä, kun ne laskevat valvojan määrittämää delta-arvoa korkoriskiluokkaan sijoitetuille osto- ja myyntioptioille ottaen huomioon markkinaolosuhteet, joissa korot voivat olla negatiivisia, sekä valvojan määrittämä volatiliteetti, joka soveltuu kyseiseen kaavaan;
menetelmä sen määrittämiseksi, onko transaktio pitkä vai lyhyt positio pääasiallisessa riskitekijässä, tai olennaisimmassa riskitekijässä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
280 artikla
Riskipositioiden laskenta
Laitoksen on määritettävä riskiposition koko ja etumerkkisyys seuraavasti:
kun on kyse muusta kuin vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä:
efektiivisenä nimellisarvona, kun kyseessä on liiketoimi, jolla on lineaarinen riskiprofiili;
, kun kyseessä on liiketoimi, jolla on epälineaarinen riskiprofiili,
jossa
Pref |
= |
kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen hinta ilmaistuna viitevaluutassa; |
V |
= |
rahoitusvälineen arvo (kun on kyse optiosta: option hinta); |
p |
= |
kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen hinta, ilmaistuna samassa valuutassa kuin V; |
kun on kyse vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai kaikkien liiketoimien maksuvelvoitteista:
muutetulla duraatiolla kerrottuna efektiivisenä nimellisarvona, kun kyseessä on liiketoimi, jolla on lineaarinen riskiprofiili;
, kun kyseessä on liiketoimi, jolla on epälineaarinen riskiprofiili,
jossa
V |
= |
rahoitusvälineen arvo (kun on kyse optiosta: option hinta); |
r |
= |
korkotaso. |
Jos V on muun kuin viitevaluutan määräinen, johdannainen on muunnettava viitevaluuttaan kertomalla se asianmukaisella valuuttakurssilla.
Laitosten on ryhmiteltävä riskipositiot suojausryhmiksi. Kunkin suojausryhmän osalta on laskettava absoluuttinen arvo eli kaikkien riskipositioiden summa. Laskutoimituksen tuloksena saadaan nettoriskipositio, joka lasketaan 276 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi seuraavasti:
281 artikla
Korkoriskipositiot
Kun korkoriskipositiot aiheutuvat seuraavista:
vastapuolelta vakuutena saadut rahatalletukset;
maksuvelvoitteet;
kohde-etuutena toimivat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet,
joihin kussakin tapauksessa sovelletaan enintään 1,60 prosentin pääomavaatimusta 336 artiklassa olevan taulukon 1 mukaisesti, laitosten on sijoitettava nämä positiot yhteen kuudesta taulukossa 4 esitetystä suojausryhmästä kunkin valuutan osalta.
Taulukko 4
|
Valtion viitekorot |
Muut kuin valtion viitekorot |
Maturiteetti |
< 1 vuosi |
< 1 vuosi |
> 1 ≤ 5 vuotta |
> 1 ≤ 5 vuotta |
|
> 5 vuotta |
> 5 vuotta |
282 artikla
Suojausryhmät
Korimuotoisia n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksia on käsiteltävä seuraavasti:
n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksen perusteena olevassa korissa olevan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen riskipositio on yhtä kuin vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen efektiivinen nimellisarvo kerrottuna n:nnen tappion johdannaisen muutetulla duraatiolla suhteessa vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen luottoriskimarginaalin muutokseen;
n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksen perusteena olevassa korissa olevalle kullekin vieraan pääoman ehtoiselle referenssirahoitusvälineelle on oltava yksi suojausryhmä. Eri n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimusten riskipositioita ei saa sisällyttää samaan suojausryhmään;
vastapuoliriskikerroin, jota sovelletaan kuhunkin suojausryhmään, joka on luotu yhdelle n:nnen tappion johdannaisen vieraan pääoman ehtoiselle referenssirahoitusvälineelle, on seuraavanlainen:
0,3 prosenttia, kun vieraan pääoman ehtoisella referenssirahoitusvälineellä on virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka vastaa luottoluokkaa 1–3;
0,6 prosenttia muiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta.
Kun korkoriskipositiot aiheutuvat seuraavista:
vastapuolelle vakuudeksi osoitetut rahatalletukset tapauksissa, joissa kyseisellä vastapuolella ei ole alhaisen erityisriskin lainavelvoitteita;
kohde-etuuksina toimivat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, joihin 336 artiklassa olevan taulukon 1 mukaisesti sovelletaan yli 1,60 prosentin pääomavelvoitetta;
Kullekin liikkeeseenlaskijalle on oltava yksi suojausryhmä.
Jos maksuvelvoite jäljittelee tällaista vieraan pääoman ehtoista rahoitusvälinettä, myös tällöin on oltava yksi suojausryhmä kutakin vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaa kohti.
Laitos voi sijoittaa samaan suojausryhmään riskipositiot, jotka aiheutuvat tietyn liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai saman liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista referenssirahoitusvälineistä, joita maksuvelvoitteet jäljittelevät tai jotka ovat luottoriskinvaihtosopimusten kohde-etuuksia.
Sovellettaessa tätä kohtaa laitosten on määritettävä, ovatko kohde-etuuksina toimivat rahoitusvälineet samankaltaisia, seuraavia periaatteita noudattaen:
osakkeiden osalta kohde-etuudet katsotaan samanlaisiksi, jos ne ovat saman liikkeeseenlaskijan liikkeeseenlaskemia. Osakeindeksi on katsottava erilliseksi liikkeeseenlaskijaksi;
jalometallien osalta kohde-etuudet katsotaan samanlaisiksi, jos ne muodostuvat samasta metallista. Jalometalli-indeksi on katsottava erilliseksi jalometalliksi;
sähkövoiman osalta kohde-etuudet katsotaan samanlaisiksi, jos toimitusoikeudet ja -velvollisuudet viittaavat samaan huippukuorma-ajan tai pienen kuorman ajan toimitusaikaväliin 24 tunnin aikana;
hyödykkeiden osalta kohde-etuudet katsotaan samanlaisiksi, jos ne muodostuvat samasta hyödykkeestä. Hyödykeindeksi on katsottava erilliseksi indeksiksi.
Eri suojausryhmien luokille määritetään vastapuoliriskikertoimet (CCR-kertoimet), seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla:
Taulukko 5
|
Suojausryhmien luokat |
CCR-kerroin |
1. |
Korot |
0,2 % |
2. |
Luottoriskinvaihtosopimuksen kohde-etuutena toimivasta vieraan pääoman ehtoisesta referenssirahoitusvälineestä aiheutuvien riskipositioiden korot, kun referenssirahoitusvälineeseen sovelletaan IV osaston 2 luvussa esitetyn taulukon 1 mukaisesti enintään 1,60 prosentin pääomavaatimusta. |
0,3 % |
3. |
Vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä tai vieraan pääoman ehtoisesta referenssirahoitusvälineestä aiheutuvien riskipositioiden korot, kun mainittuihin välineisiin sovelletaan IV osaston 2 luvussa esitetyn taulukon 1 mukaisesti yli 1,60 prosentin pääomavaatimusta. |
0,6 % |
4. |
Valuuttakurssit |
2,5 % |
5. |
Sähkövoima |
4 % |
6. |
Kulta |
5 % |
7. |
Osakkeet |
7 % |
8. |
Jalometallit (paitsi kulta) |
8,5 % |
9. |
Muut hyödykkeet (paitsi jalometallit ja sähkövoima) |
10 % |
10. |
OTC-johdannaisten kohde-etuuksina toimivat rahoitusvälineet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin luokkiin. |
10 % |
Taulukossa 5 (10 kohta) tarkoitetut OTC-johdannaisten kohde-etuuksina toimivat rahoitusvälineet sijoitetaan kunkin kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen luokan osalta erillisiin yksittäisiin suojausryhmiin.
6
283 artikla
Lupa soveltaa sisäisen mallin menetelmää
Edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet laitoksen täyttävän 2 kohdassa vahvistetun vaatimuksen, niiden on annettava laitokselle lupa soveltaa sisäisen mallin menetelmää laskeakseen vastuuarvon mille tahansa seuraavista liiketoimista:
273 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiset liiketoimet;
273 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdan mukaiset liiketoimet;
273 artiklan 2 kohdan a–d alakohdan mukaiset liiketoimet.
Jos laitoksella on lupa soveltaa sisäisen mallin menetelmää laskeakseen minkä tahansa ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohdassa mainitun liiketoimen vastuuarvon, se voi myös soveltaa sisäisen mallin menetelmää 273 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisissa liiketoimissa.
Sen estämättä, mitä 273 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, laitos voi halutessaan olla soveltamatta tätä menetelmää vastuisiin, joilla on suuruutensa ja riskinsä puolesta vähäinen merkitys. Tällöin laitoksen on sovellettava näihin vastuisiin jotakin 3, 4 tai 5 jaksossa vahvistetuista menetelmistä, kun kutakin menetelmää koskevat asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät.
Näitä menetelmiä voidaan käyttää yhdistelmänä jatkuvalta perustalta ryhmän sisällä. Laitoksen sisällä näitä menetelmiä voidaan käyttää yhdistelmänä ainoastaan, jos yhtä menetelmistä käytetään 282 artiklan 6 kohdassa vahvistetuissa tapauksissa.
Jos laitos ei enää täytä tässä jaksossa vahvistettuja vaatimuksia, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja tehtävä jokin seuraavista:
esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma siitä, miten se aikoo täyttää vaatimukset pian uudelleen;
osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen.
284 artikla
Vastuuarvo
Laitoksen tässä tarkoituksessa käyttämällä mallilla on
määriteltävä nettoutusryhmän markkina-arvon muutoksille ennustejakauma, joka perustuu merkityksellisten markkinamuuttujien yhteismuutoksiin (esimerkiksi korkojen, valuuttakurssien muutokset);
laskettava nettoutusryhmän vastuuarvo kunakin tulevista ajankohdista ottaen huomioon markkinamuuttujien yhteismuutokset.
Kun kyseessä ovat vastapuoliriskit, joihin laitos soveltaa sisäisen mallin menetelmää, vastapuoliriskiä koskeva omien varojen vaatimus on korkeampi seuraavista:
kyseisiä vastuita koskeva omien varojen vaatimus laskettuna efektiivisen EPE:n perusteella käyttäen nykyhetken markkinatietoja;
kyseisiä vastuita koskeva omien varojen vaatimus laskettuna efektiivisen EPE:n perusteella käyttäen yhtä yhdenmukaista stressikalibrointia kaikkien niiden vastapuoliriskien osalta, joihin laitos soveltaa sisäisen mallin menetelmää.
Lukuun ottamatta niitä vastapuolia, joilla katsotaan olevan wrong-way -erityisriski ja joihin sovelletaan 291 artiklan 4 ja 5 kohtaa, laitosten on laskettava vastuuarvo tulona, joka saadaan kertomalla alfa (α) efektiivisellä EPE:llä seuraavasti:
jossa
α |
= |
1,4, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi suurempaa alfaa tai anna laitoksille lupaa käyttää omia estimaattejaan 9 kohdan mukaisesti. |
Efektiivinen EPE lasketaan arvioimalla odotettu vastapuoliriski (EEt) keskimääräisenä riskinä tulevana ajankohtana t, missä keskiarvo määritetään merkityksellisten markkinariskitekijöiden mahdollisista tulevista arvoista.
Mallissa EE on arvioitava useille tuleville ajankohdille (t1, t2, t3…).
Efektiivinen EE on laskettava rekursiivisesti:
jossa
Efektiivinen EPE on keskimääräinen efektiivinen EE tulevan riskin ensimmäisen voimassaolovuoden aikana. Jos kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, EPE on keskimääräinen EE siihen saakka, kun kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät. Efektiivinen EPE lasketaan efektiivisen EE:n painotettuna keskiarvona:
jossa painot
mahdollistavat tapaukset, joissa tuleva riski lasketaan ajankohtina, jotka eivät jakaannu tasaisesti ajan mittaan.
Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät omia alfan estimaattejaan, joissa:
alfa on kaikkien vastapuolten osalta vastapuoliriskin täydellisenä simulaationa lasketun sisäisen pääoman (osoittaja) suhde EPE:hen perustuvaan sisäiseen pääomaan (nimittäjä);
nimittäjässä olevaa EPE:tä käytetään laskennassa ikään kuin se olisi kiinteä lainamäärä.
Tämän kohdan mukaisissa estimaateissa alfan on oltava vähintään 1,2.
285 artikla
Nettoutusryhmien vastuuarvo, jos nettoutusryhmiin sovelletaan vakuusvajesopimusta
Jos nettoutusryhmään sovelletaan vakuusvajesopimusta (margin agreement) ja ne arvostetaan päivittäin markkinahintaan, laitoksen on laskettava efektiivinen EPE tässä kohdassa säädetyllä tavalla. Jos sisäisessä mallissa otetaan huomioon vakuuksien vaikutukset estimoitaessa EE:n arvoa, laitos voi toimivaltaisten viranomaisten luvalla käyttää mallin tuottamaa EE:n arvoa sellaisenaan 284 artiklan 5 kohtaan sisältyvässä laskelmassa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisen luvan ainoastaan, jos ne todentavat, että sisäisessä mallissa otetaan asianmukaisesti huomioon vakuuksien vaikutukset estimoitaessa EE:n arvoa. Laitoksen, joka ei ole saanut tällaista lupaa, on käytettävä yhtä seuraavista efektiivisistä EPE-luvuista:
efektiivinen EPE laskettuna ottamatta huomioon mahdollista vakuutta, joka on hallussa tai asetettu vakuusvaatimuksen vuoksi, lisättynä mahdollisella vakuudella, joka on asetettu vastapuolelle riippumatta päivittäisestä arvostus- ja vakuusmenettelystä tai nykyhetken vastapuoliriskistä;
efektiivinen EPE, laskettuna riskin potentiaalisena kasvuna riskivakuusjakson aikana lisättynä suuremmalla seuraavista:
nykyhetken vastapuoliriski mukaan lukien kaikki mahdolliset hallussa olevat tai asetetut vakuudet, paitsi vaaditut tai kiistanalaiset vakuudet;
suurin nettoriski, mukaan lukien vakuusvajesopimuksen mukainen vakuus, joka ei laukaisisi vakuuden vaatimista. Tässä määrässä on näyttävä kaikki vakuusvajesopimuksen mukaiset sovellettavat kynnykset, siirron vähimmäismäärät, itsenäiset määrät ja alkumarginaalit.
Sovellettaessa b alakohtaa laitosten on laskettava korotukset liiketoimien markkinahinnan odotettuna positiivisena muutoksena riskivakuusjakson aikana. ►C2 Vakuusarvon muutokset on otettava huomioon käyttäen 4 luvun 4 jakson mukaista valvojan ◄ määrittämää vakioarvon leikkausta tai rahoitusvakuuksien kattavan menetelmän mukaista omat arvonleikkaustekijät -lähestymistapaa, mutta vakuusmaksuja ei oleteta tehtäväksi riskivakuusjakson aikana. Riskivakuusjaksoon sovelletaan 2–5 kohdassa vahvistettuja vähimmäisaikoja.
Niiden liiketoimien, joiden nettoarvo tilitetään päivittäin ja jotka arvostetaan päivittäin markkinahintaan, riskivakuusjakson on oltava vakuusarvoa vakuusvajesopimuksissa mallinnettaessa vähintään
5 pankkipäivää, kun kyseessä ovat nettoutusryhmät, jotka koostuvat ainoastaan takaisinostotransaktioista, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta ja vakuudellisesta limiittiluotonannosta;
10 pankkipäivää kaikkien muiden nettoutusryhmien osalta.
Edellä olevan 2 kohdan a ja b alakohtaan sovelletaan seuraavia poikkeuksia:
kaikissa niissä nettoutusryhmissä, joissa liiketoimien määrä ylittää 5 000 liiketointa milloin tahansa vuosineljänneksellä, seuraavan vuosineljänneksen riskivakuusjakson on oltava vähintään 20 pankkipäivää. Tätä poikkeusta ei sovelleta laitoksen kaupankäyntivastuisiin;
niissä nettoutusryhmissä, joissa vähintään yhteen liiketoimeen liittyy joko epälikvidi vakuus tai OTC-johdannainen, jota ei voida helposti korvata, riskivakuusjakson on oltava vähintään 20 pankkipäivää.
Laitoksen on määritettävä, onko vakuus epälikvidi tai ovatko OTC-johdannaiset sellaisia, ettei niitä ole helppo korvata stressikausien markkinaolosuhteissa, joille on ominaista sellaisten jatkuvasti aktiivisten markkinoiden puuttuminen, joilla vastapuoli saisi korkeintaan kahden päivän kuluessa useita hintatarjouksia, jotka eivät aiheuttaisi markkinamuutoksia tai joiden hinnassa ei näkyisi markkinoiden diskonttaus (jos kyseessä on vakuus) tai preemio (jos kyseessä on OTC-johdannainen).
Laitoksen on harkittava, ovatko sen hallussa vakuutena olevat kauppasopimukset tai arvopaperit keskittyneet johonkin tiettyyn vastapuoleen ja, jos kyseinen vastapuoli poistuisi markkinoilta äkillisesti, pystyisikö laitos korvaamaan kyseiset sopimukset tai arvopaperit.
Kun nettoarvon tilitys tehdään N päivän välein, riskivakuusjakson on oltava vähintään sama kuin 2 ja 3 kohdassa täsmennetty jakso F lisättynä N päivällä ja vähennettynä yhdellä päivällä. Eli:
286 artikla
Vastapuoliriskin hallitseminen – toimintatavat, prosessit ja järjestelmät
Laitoksen on otettava käyttöön ja säilytettävä vastapuoliriskin hallintajärjestelmä, joka koostuu seuraavista:
toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla varmistetaan vastapuoliriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen ja sitä koskeva sisäinen raportointi;
menettelyt sen varmistamiseksi, että kyseisiä toimintatapoja, prosesseja ja järjestelmiä noudatetaan.
Kyseisten toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava rakenteeltaan asianmukaisia, niitä on sovellettava kattavasti ja niiden on oltava dokumentoituja. Dokumentaation on sisällettävä selvitys vastapuoliriskin mittaamisessa käytettävistä empiirisistä menetelmistä.
Edellä 1 kohdassa edellytetyssä vastapuoliriskin valvontajärjestelmässä on katettava markkinariskit, likviditeettiriskit, oikeudelliset riskit ja operatiiviset riskit, joiden katsotaan liittyvän vastapuoliriskiin. Valvontajärjestelmässä on erityisesti varmistettava, että laitos noudattaa seuraavia periaatteita:
laitos ei harjoita liiketoimintaa vastapuolen kanssa arvioimatta tämän luottokelpoisuutta;
laitos ottaa asianmukaisesti huomioon selvitykseen liittyvän luottoriskin ja selvitystä edeltävän luottoriskin;
laitos hallitsee tällaisia riskejä niin kattavasti kuin käytännössä on mahdollista sekä vastapuolen (yhdistämällä vastapuoliriskit ja muut luottoriskit) että yrityksen tasolla.
Sisäisen mallin menetelmää käyttävän laitoksen on varmistettava, että sen vastapuoliriskin valvontajärjestelmä kattaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla likviditeettiriskit kaikkien seuraavien osalta:
mahdolliset sisään tulevat vakuuksien muutospyynnöt, jos tehdään vakuusmarginaalin tai muun vakuustyypin (kuten alkumarginaalin tai itsenäisen marginaalin) vaihto epäsuotuisissa markkinaolosuhteissa;
mahdolliset sisään tulevat pyynnöt vastapuolten asettamien ylimääräisten vakuuksien palauttamiseksi;
pyynnöt, jotka johtuvat sen oman ulkoisen luottoluokituksen heikkenemisestä.
Laitoksen on varmistettava, että vakuuksien uudelleenkäytön luonne ja horisontti vastaavat sen likviditeettitarpeita eivätkä vaaranna sen kykyä asettaa tai palauttaa vakuuksia oikeaan aikaan.
287 artikla
Organisatoriset rakenteet vastapuoliriskin hallitsemiseksi
Sisäisen mallin menetelmää käyttävän laitoksen on perustettava ja säilytettävä
2 kohdan mukainen luottoriskin valvontayksikkö;
3 kohdan mukainen vakuuksien hallintayksikkö;
Luottoriskin hallintayksikön on vastattava laitoksen vastapuoliriskin valvontajärjestelmän suunnittelusta ja toteuttamisesta, mihin kuuluvat myös mallin ensimmäinen validointi ja sen jälkeinen jatkuva validointi, ja sen on suoritettava seuraavat tehtävät ja täytettävä seuraavat vaatimukset:
sen on vastattava laitoksen vastapuoliriskin valvontajärjestelmän suunnittelusta ja toteuttamisesta;
sen on laadittava ja analysoitava päivittäin raportteja, jotka koskevat laitoksen riskienmittausmallilla tuotettuja tuloksia. Tähän analyysiin on kuuluttava vastapuoliriskin vastuuarvojen ja kaupankäyntilimiittien mittareiden välisen suhteen arviointi;
sen on valvottava syöttötietojen kattavuutta sekä laadittava ja analysoitava raportteja laitoksen riskienmittausmallilla tuotetuista tiedoista, mihin kuuluu myös riskimittareiden sekä luotto- ja kaupankäyntilimiittien välisen suhteen arviointi;
sen on oltava riippumaton liiketoiminnallisista luotto- ja kaupankäyntiyksiköistä sekä muiden tahojen vaikutusvallasta;
sillä on oltava riittävä henkilöstö;
sen on raportoitava suoraan laitoksen toimivalle johdolle;
sen toiminta on liitettävä kiinteästi laitoksen päivittäiseen luottoriskienvalvontaprosessiin;
sen tuottamien tietojen on kuuluttava erottamattomana osana laitoksen luottoriskiprofiilin ja kokonaisriskiprofiilin suunnitteluun, seurantaan ja valvontaan.
Vakuuksien hallintayksikön on suoritettava seuraavat tehtävät ja toiminnot:
laskettava ja esitettävä vakuuksien muutospyynnöt, hallinnoitava vakuuksien muutospyyntöjä koskevia kiistoja ja raportoitava itsenäisten määrien, alkumarginaalien ja vakuusmarginaalien taso tarkasti päivittäin;
valvottava vakuuksien muutospyyntöjen esittämiseksi käytettyjen tietojen kattavuutta ja varmistettava, että tiedot ovat johdonmukaiset ja ne sovitetaan säännöllisesti yhteen laitoksen kaikkiin merkityksellisiin tietolähteisiin;
seurattava vakuuksien uudelleenkäyttöä ja mahdollisia muutoksia laitoksen oikeuksissa, jotka kohdistuvat tai liittyvät sen asettamiin vakuuksiin;
raportoitava tarkoituksenmukaiselle johtotasolle vakuutena uudelleenkäytettyjen omaisuuserien tyypeistä ja tällaisen uudelleenkäytön ehdoista, mukaan lukien instrumentti sekä luoton laatu ja maturiteetti;
jäljitettävä keskittymät laitoksen hyväksymien vakuutena asetettujen omaisuuserien yksittäisiin tyyppeihin;
raportoitava vakuushallintaa koskevat tiedot säännöllisesti, vähintään neljännesvuosittain, toimivalle johdolle, mukaan lukien tiedot vastaanotettujen ja asetettujen vakuuksien tyypistä, koosta, vanhentumisesta ja vakuuksien muutospyyntöjä koskevien kiistojen syistä. Tässä sisäisessä raportoinnissa on myös kerrottava näihin lukuihin liittyvistä kehityssuuntauksista.
288 artikla
Vastapuoliriskin valvontajärjestelmän tarkastelu
Laitoksen on toteutettava säännöllisin väliajoin vastapuoliriskin valvontajärjestelmänsä riippumaton arviointi osana omaa sisäistä tarkastustaan. Kyseisessä tarkastelussa on katettava niin 287 artiklassa edellytetyn luottoriskin valvontayksikön kuin vakuuksien hallintayksikön toiminta, ja siinä on erityisesti käsiteltävä ainakin seuraavia seikkoja:
286 artiklassa edellytettyjä vastapuoliriskin valvontajärjestelmää ja -prosessia koskevan dokumentaation riittävyys;
287 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetyn vastapuoliriskin valvontayksikön organisaatio;
287 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetyn vakuuksien hallintayksikön organisaatio;
vastapuoliriskin mittaamisen liittäminen osaksi päivittäistä riskienvalvontaa;
front office- ja back office -henkilöstön käyttämien riskin hinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettely;
vastapuoliriskin mittausprosessissa tapahtuneiden merkittävien muutosten validointi;
riskienmittausmallin kattamat vastapuoliriskit;
johdon tietojärjestelmän kattavuus;
vastapuoliriskiä koskevien tietojen tarkkuus ja aukottomuus;
vakuus- ja nettoutussopimuksiin sisällytettyjen oikeudellisten käsitteiden ottaminen tarkasti huomioon vastuuarvon mittauksissa;
sisäisten mallien perustana olevien tietolähteiden johdonmukaisuuden, oikea-aikaisuuden ja luotettavuuden sekä niiden riippumattomuuden todentaminen;
volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja asianmukaisuus;
arvostuslaskelmien ja riskin muuntolaskelmien tarkkuus;
mallin tarkkuuden todentaminen usein suoritettavilla toteutumatesteillä, kuten 293 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa säädetään;
täyttävätkö vastapuoliriskin valvontayksikkö ja vakuuksien hallintayksikkö asianmukaiset sääntelyvaatimukset.
289 artikla
Käyttötesti
290 artikla
Stressitestit
Ohjelmassa on sovellettava vähintään neljännesvuosittaisia useihin tekijöihin perustuvia stressitestausskenaarioita ja arvioitava olennaisia hintaan liittymättömiä riskejä, mukaan lukien tuottokäyrään liittyvä riskit ja perusriskit. Useisiin tekijöihin perustuvaan stressitestaukseen on sisällytettävä ainakin seuraavat skenaariot ja tapahtumat:
on tapahtunut vakavia talouteen tai markkinoihin liittyviä tapahtumia;
laaja markkinalikviditeetti on vähentynyt tuntuvasti;
merkittävä rahoituksen välittäjä muuttaa parhaillaan positioitaan rahaksi.
291 artikla
Wrong-way -riski
Tässä artiklassa tarkoitetaan:
'wrong-way -yleisriskillä' riskiä, joka aiheutuu silloin, kun vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä on positiivinen korrelaatio yleisten markkinariskitekijöiden kanssa;
'wrong-way -erityisriskillä' riskiä, joka aiheutuu silloin, kun tietystä vastapuolesta aiheutuvalla tulevalla riskillä on positiivinen korrelaatio vastapuolen PD:n kanssa kyseisen vastapuolen kanssa toteutettavien liiketoimien luonteen vuoksi. Laitoksen katsotaan altistuvan wrong-way -erityisriskille, jos tietystä vastapuolesta aiheutuvan tulevan riskin odotetaan olevan korkea ja samalla myös kyseisen vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyys on korkea.
Jos wrong-way -erityisriski on havaittu, laitosten on laskettava seuraavien periaatteiden mukaisesti vastapuoliriskiä liiketoimien osalta koskevat omien varojen vaatimukset ja kun vastapuolen ja OTC-johdannaisen kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan tai 273 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan välillä on olemassa oikeudellinen yhteys:
instrumentteja, joiden osalta on wrong-way -erityisriski, ei saa sisällyttää samaan nettoutusryhmään kuin muita vastapuolen kanssa tehtäviä liiketoimia, vaan niitä on käsiteltävä erillisenä nettoutusryhmänä;
tällaisen erillisen nettoutusryhmän sisällä yhteen riskikohteeseen perustuvissa (single-name) luottoriskinvaihtosopimuksissa vastuuarvo on sama kuin arvon odotettu kokonaistappio kohde-etuutena toimivien rahoitusvälineiden jäljellä olevassa käyvässä arvossa olettaen, että kohde-etuuden liikkeeseenlaskija on selvitystilassa;
jos laitos käyttää 3 luvussa vahvistettua lähestymistapaa, LGD on 100 prosenttia tällaisissa luottoriskinvaihtosopimuksissa;
jos laitos käyttää 2 luvussa vahvistettua lähestymistapaa, sovellettava riskipaino on vakuudettoman transaktion riskipaino;
kaikkien muiden liiketoimien osalta, joissa referenssinä on yksi riskikohde missä tahansa tällaisessa erillisessä nettoutusryhmässä, vastuuarvon laskemisessa on otettava huomioon oletus kohde-etuutena toimivaa omaisuutta koskevasta äkillisestä laiminlyönnistä, kun liikkeeseenlaskijan ja vastapuolen välillä on olemassa oikeudellinen yhteys. Niiden liiketoimien osalta, joissa referenssinä on riskikohteista koostuva kori tai indeksi, on sovellettava oletusta kutakin kohde-etuutena toimivaa omaisuutta koskevasta äkillisestä laiminlyönnistä, kun liikkeeseenlaskijan ja vastapuolen välillä on olemassa oikeudellinen yhteys, jos oletus on merkittävä;
sikäli kuin IV osaston 5 luvun 4 jaksossa esitettyjen maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymisriskin kattamiseen tarvittavien omien varojen vaatimusten osalta käytetään markkinariskiä koskevia olemassa olevia laskelmia, joihin jo sisältyy LGD-oletus, LGD on käytetyssä kaavassa 100 prosenttia.
292 artikla
Mallintamisprosessin kattavuus
Laitoksen on varmistettava 284 artiklassa esitetyn mallintamisprosessin kattavuus toteuttamalla vähintään seuraavat toimenpiteet:
sisäisen mallin on ilmennettävä transaktion ehtoja ja määrittelyä oikea-aikaisesti, aukottomasti ja varovaisesti;
tällaisiin ehtoihin on kuuluttava muun muassa sopimusten nimellismäärät, maturiteetti, referenssiomaisuus sekä vakuus- ja nettoutusjärjestelyt;
ehtoja ja määrittelyjä koskevat tiedot on säilytettävä tietokannassa, joka tarkastetaan virallisesti säännöllisin väliajoin;
nettoutusjärjestelyjä varten on prosessi, jossa edellytetään oikeudellisen henkilöstön todentavan, että kyseiset järjestelyt ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia;
jonkin itsenäisen yksikön on kirjattava d alakohdassa edellytetty todentaminen c alakohdassa mainittuun tietokantaan;
liiketoimen ehtoja ja määrittelyjä koskevien tietojen siirto EPE-malliin on otettava sisäisen tarkastuksen piiriin;
käytössä on oltava mallin ja lähdetietojärjestelmien väliset viralliset yhteensovittamismenettelyt sen jatkuvaksi todentamiseksi, että EPE ilmentää liiketoimen ehtoja ja määrittelyjä oikein tai vähintään varovaisesti.
Laskeakseen efektiivisen EPE:n stressikalibraatiolla laitoksen on kalibroitava efektiivinen EPE käyttäen joko tietoja kolmen vuoden ajanjaksolta, johon sisältyy sen vastapuolten luottoriskimarginaaleihin kohdistuva stressikausi, tai laskennallisia markkinatietoja tällaiselta stressikaudelta.
Laitoksen on tässä tarkoituksessa sovellettava 3, 4 ja 5 kohdan vaatimuksia.
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitosta mukauttamaan stressikalibraatiota, jos kyseisten vertailusalkkujen vastuut poikkeavat huomattavasti toisistaan.
Laitoksen on validoitava malli validointimenettelyllä, josta on oltava selkeä selvitys laitoksen toiminta- ja menettelytavoissa. Validointimenettelyssä on
määriteltävä, minkä tyyppistä testausta tarvitaan mallin kattavuuden varmistamiseksi, ja yksilöitävä ne olosuhteet, joissa mallin perustana olevat oletukset ovat epäasianmukaisia ja jotka voivat sen vuoksi johtaa EPE:n aliarviointiin;
arvioitava mallin kattavuutta.
Laitoksen on seurattava asiaan liittyviä riskejä, ja sillä on oltava prosessit, joilla se mukauttaa EPE-estimointiaan, jos kyseisistä riskeistä tulee tuntuvia. Tämän kohdan täyttämiseksi laitoksen on
tunnistettava vastuut, joihin kohdistuu 291 artiklan 1 kohdan b alakohdassa täsmennetyllä tavalla aiheutunut wrong-way -erityisriski ja 291 artiklan 1 kohdan a alakohdassa täsmennetyllä tavalla aiheutunut wrong-way -yleisriski, ja hallittava niitä;
säännöllisin väliajoin verrattava yhdeltä vuodelta laskettua asianomaista vastuun määrää vastuun koko voimassaoloajalta laskettuun samaiseen vastuun määrään silloin, kun vastuulla on yhden vuoden jälkeen nouseva riskiprofiili;
kun vastuun jäljellä oleva maturiteetti on alle vuoden, säännöllisin väliajoin verrattava jälleenhankinta-arvoa (nykyhetken vastapuoliriskiä) ja toteutunutta riskiprofiilia sekä kerättävä tietoja, jotka mahdollistavat kyseisen vertailun.
293 artikla
Riskienhallintajärjestelmää koskevat vaatimukset
Laitoksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
sen on täytettävä kolmannen osan IV osaston 5 luvussa vahvistetut laadulliset vaatimukset;
sillä on oltava säännöllinen toteutumatestien ohjelma, jossa verrataan mallilla luotuja riskimittareita toteutuneisiin riskimittareihin ja staattisiin positioihin perustuvia hypoteettisia muutoksia toteutuneisiin mittareihin;
sen on tehtävä vastapuoliriskimallilleen ja sillä luoduille riskimittareille ensimmäinen validointi ja arvioitava niitä sen jälkeen jatkuvasti ja säännöllisesti. Validoinnin ja arvioinnin on oltava riippumattomia mallin kehittämisestä;
ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon on osallistuttava riskien valvontaan ja varmistettava, että luottoriskien ja vastapuoliriskien valvontaan osoitetaan riittävät resurssit. Tältä osin päivittäiset raportit, jotka laatii 287 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti perustettu riippumaton luottoriskin valvontayksikkö, on käsiteltävä johtotasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että laitoksen kokonaisriskiä;
sisäinen riskienmittausmalli on liitettävä kiinteästi laitoksen päivittäiseen riskienvalvontaprosessiin;
riskienmittausjärjestelmää on käytettävä yhdessä sisäisten vastuu- ja kaupankäyntilimiittien kanssa. Tässä yhteydessä vastuulimiittien on oltava yhteydessä laitoksen riskienmittausmalliin tavalla, joka säilyy ajan kuluessa johdonmukaisena ja josta kaupankäyntiä hoitavat henkilöt, luottotoiminta ja toimiva johto ovat hyvin perillä;
laitoksen on varmistettava, että sen riskienvalvontajärjestelmä on asianmukaisesti dokumentoitu. Sen on erityisesti pidettävä yllä riskienmittausjärjestelmän toimintaa koskevia dokumentoituja sisäisiä toiminta- ja valvontaperiaatteita ja menettelyjä sekä näiden toimintaperiaatteiden noudattamisen varmistavia järjestelyjä;
laitoksen omaan sisäisen tarkastuksen prosessiin on kuuluttava säännöllisesti suoritettava riskienmittausjärjestelmän riippumaton tarkastelu. Tarkastelussa on käsiteltävä sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toimintaa. Yleistä riskienvalvontaprosessia on tarkasteltava säännöllisin väliajoin (vähintään kerran vuodessa), ja siinä on erityisesti tarkasteltava vähintään kaikkia 288 artiklassa tarkoitettuja seikkoja;
johtotasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa, on säännöllisesti tarkasteltava vastapuoliriskimallien jatkuvaa validointia, mukaan lukien toteutumatestit, jotta voidaan päättää toimista, joihin on ryhdyttävä malleissa olevien heikkouksien poistamiseksi.
294 artikla
Validointivaatimukset
Osana vastapuoliriskimallinsa ja sen riskimittareiden ensimmäistä validointia ja sen jälkeistä jatkuvaa validointia laitoksen on varmistettava, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
laitoksen on tehtävä toteutumatestit käyttäen aikaisempia tietoja markkinariskitekijöiden liikkeistä ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset antoivat 283 artiklan 1 kohdan mukaisen luvan. Toteutumatesteissä on otettava huomioon joukko erillisiä ennustehorisontteja vähintään yhteen vuoteen saakka, ja ennustehorisonteissa on oltava eri aloituspäivät ja niiden on katettava erilaisia markkinaolosuhteita;
jos laitos käyttää 285 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettua lähestymistapaa, sen on säännöllisesti validoitava mallinsa testatakseen, ovatko toteutuneet nykyhetken vastapuoliriskit ennusteen mukaisia kaikilla vakuusjaksoilla yhden vuoden aikana. Jos joissakin nettoutusryhmän liiketoimissa maturiteetti on alle vuosi ja nettoutusryhmällä on ilman näitä liiketoimia korkeampi riskitekijäherkkyys, validoinnissa on otettava tämä huomioon;
laitoksen on toteutumatestattava vastapuoliriskimallinsa suorituskyky, mallin asianomaiset riskimittarit ja markkinariskitekijöiden ennusteet. Huomioon otettaviin ennustehorisontteihin on vakuudellisten liiketoimien osalta sisällytettävä ne, jotka ilmentävät tyypillisiä vakuudellisen kaupankäynnin riskivakuusjaksoja;
jos mallin validointi osoittaa, että efektiivinen EPE on aliarvioitu, laitoksen on toteutettava tarvittavat toimet korjatakseen mallin epätarkkuuden;
laitoksen on testattava hinnoittelumallit, joita käytetään laskettaessa vastapuoliriskiä tietylle skenaariolle markkinariskitekijöihin tulevaisuudessa kohdistuvista häiriöistä, osana mallin ensimmäistä validointia ja sen jälkeistä jatkuvaa validointiprosessia. Optioiden hinnoittelumallien on selitettävä option arvon epälineaarisuutta suhteessa markkinariskitekijöihin;
vastapuoliriskimallin on sisällettävä tarvittavat liiketoimikohtaiset tiedot, jotta riskit voidaan yhdistää nettoutusryhmän tasolla. Laitoksen on todennettava, että liiketoimet kohdennetaan asianmukaisiin nettoutusryhmiin mallin sisällä;
vastapuoliriskimallin on sisällettävä liiketoimikohtaista tietoa, jotta sillä voidaan ottaa huomioon vakuuksien (margining) vaikutukset. Sillä on otettava huomioon sekä vakuuksien nykyhetken määrä että vakuudet, jotka tulevaisuudessa siirretään vastapuolten välillä. Tällaisen mallin on selitettävä (yksipuolisten tai kahdenvälisten) vakuusvajesopimusten ominaispiirteitä, vakuuksien muutospyyntöjen esittämisvälejä, riskivakuusjaksoa, vakuudettoman vastuun vähimmäismäärää, jonka laitos on valmis hyväksymään, ja siirron vähimmäismäärää. Tällaisella mallilla on arvioitava joko markkinahintaan arvostettu muutos asetetun vakuuden arvossa tai siinä on sovellettava 4 luvussa vahvistettuja sääntöjä;
mallin validointiprosessiin on kuuluttava edustavien vastapuolten salkkujen aiempiin tietoihin perustuva staattinen toteutumatestaus. Laitoksen on suoritettava kyseinen toteutumatestaus joukolle edustavia vastapuolten salkkuja (todellisia tai oletettuja) säännöllisin väliajoin. Edustavat salkut on valittava sen perusteella, miten herkkiä ne ovat niille olennaisille riskitekijöille ja riskitekijöiden yhdistelmille, joille laitos altistuu;
laitoksen on tehtävä toteutumatestejä, jotka on suunniteltu testaamaan vastapuoliriskimallin keskeisiä oletuksia ja asianomaisia riskimittareita, mukaan lukien maturiteettien, joilla on sama riskitekijä, välinen mallinnettu suhde ja riskitekijöiden välinen mallinnettu suhde;
vastapuoliriskimallin ja sen riskimittareiden suorituskyvylle on tehtävä tarkoituksenmukaiset toteutumatestit. Toteutumatestiohjelmalla on pystyttävä havaitsemaan EPE-mallin riskimittareiden huono suorituskyky;
laitoksen on validoitava vastapuoliriskimallinsa ja kaikki riskimittarit aikahorisonteille, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden liiketoimien maturiteettiin, joihin vastuu sisäisen mallin menetelmää käyttäen lasketaan 283 artiklan mukaisesti;
laitoksen on säännöllisesti testattava hinnoittelumallit, joita käytetään vastapuoleen liittyvien vastuiden laskemiseksi tarkoituksenmukaisia riippumattomia viitearvoja vastaan, osana mallin jatkuvaa validointiprosessia;
vastapuoliriskimallin ja asianomaisten riskimittareiden jatkuvaan validointiin on sisällyttävä viimeaikaisen suorituskyvyn riittävyyden arviointi;
laitoksen on arvioitava toistuvuutta, jolla vastapuoliriskimallin parametreja päivitetään, osana ensimmäistä validointia ja sen jälkeistä jatkuvaa validointiprosessia;
vastapuoliriskimallien ensimmäisessä validoinnissa ja sen jälkeisessä jatkuvassa validoinnissa on arvioitava, onko vastuut laskettu vastapuolen tasolla ja nettoutusryhmissä tarkoituksenmukaisella tavalla.
7
295 artikla
Nettoutussopimusten hyväksyminen riskien alentajana
Laitokset voivat käsitellä riskien vähentämistä 298 artiklan mukaisesti ainoastaan seuraavantyyppisissä nettoutussopimuksissa, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti hyväksyneet nettoutussopimuksen 296 artiklan mukaisesti ja laitos täyttää 297 artiklassa vahvistetut edellytykset:
laitoksen ja sen vastapuolen välillä tehdyt kahdenväliset uudistamissopimukset, joissa keskinäiset oikeudet ja velvoitteet yhdistyvät ilman eri toimenpidettä siten, että sitoumuksen uudistamisen seurauksena määritellään vain yksi nettosumma aina, kun sitoumus uudistetaan, ja syntyy yksi uusi, osapuolia laillisesti sitova sopimus, joka purkaa kaikki aiemmat sopimukset ja niiden mukaiset osapuolten väliset velvoitteet;
muut kahdenväliset sopimukset laitoksen ja sen vastapuolen välillä;
tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevat sopimukset sellaisten laitosten osalta, jotka ovat saaneet hyväksynnän käyttää 6 jaksossa vahvistettua menetelmää kyseisen menetelmän soveltamisalaan kuuluvissa liiketoimissa. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EPV:lle luettelo hyväksytyistä tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevista sopimuksista.
Ryhmän oikeudellisesti eri yksiköiden toteuttamien liiketoimien nettouttamista keskenään ei hyväksytä omien varojen vaatimusten laskemista varten.
296 artikla
Nettoutussopimusten hyväksyminen
Laitoksen vastuuarvojen määrittämiseksi tämän osan mukaisesti käyttämien kaikkien nettoutussopimusten on täytettävä seuraavat edellytykset:
laitoksella on vastapuolensa kanssa nettoutussopimus, jonka perusteella syntyy yksi yhtenäinen, kaikki sopimuksen kattamat liiketoimet kattava oikeudellinen velvoite siten, että jos vastapuoli ei pysty vastaamaan sitoumuksistaan, laitoksella on oikeus saada tai velvoite maksaa kaikkien vastuun piiriin kuuluvien yksittäisten liiketoimien osalta ainoastaan se nettosumma, joka syntyy laskettaessa yhteen markkinahintaiset positiiviset ja negatiiviset varojen erät;
laitos on antanut toimivaltaisten viranomaisten käyttöön kirjalliset ja perustellut oikeudelliset lausunnot, joiden perusteella nettoutussopimuksen riitauttamistapauksessa laitoksen saatavat ja velvoitteet rajoittuvat a alakohdassa mainittuun nettosummaan. Oikeudellisessa lausunnossa todetaan, mitä lainsäädäntöä sovelletaan:
vastapuolen sääntömääräisen kotipaikan oikeusjärjestys;
jos kyseessä on yrityksen sivuliike, jonka sijaintipaikka on eri maassa kuin yrityksen kotipaikka, sivuliikkeen sijaintimaan oikeusjärjestys;
oikeusjärjestys, jonka lainsäädäntöä sovelletaan nettoutussopimukseen sisältyviin yksittäisiin liiketoimiin;
oikeusjärjestys, jonka lainsäädäntöä sovelletaan nettoutuksen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin sopimuksiin;
kunkin vastapuolen luottoriskit kootaan yhteen ja näin saadaan yksi, yhtenäinen oikeudellinen riski kunkin vastapuolen kanssa toteutetuille liiketoimille. Tämä kokonaisriski otetaan huomioon luottorajoja ja sisäistä pääomaa koskevissa vaatimuksissa;
sopimus ei saa sisältää määräystä, joka – jos vastapuoli syyllistyy laiminlyöntiin – antaa osapuolelle, joka ei ole syyllistynyt laiminlyöntiin, mahdollisuuden suorittaa vain osan maksuista tai olla maksamatta laiminlyövän osapuolen pesälle, vaikka laiminlyövä osapuoli olisi nettovelkoja (irtisanoutumislauseke).
Jos yksikin toimivaltaisista viranomaisista ei ole vakuuttunut siitä, että nettoutussopimus on oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kunkin b alakohdassa tarkoitetun oikeusjärjestyksen lainsäädännön mukaan, nettoutussopimusta ei hyväksytä riskin alentamisena kummankaan osapuolen osalta. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta toisilleen.
Edellä b alakohdassa tarkoitetut oikeudelliset lausunnot voidaan laatia viittaamalla nettoutussopimuksen tyyppeihin. Tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien sopimusten on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:
2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun nettosumman on oltava se nettosumma, joka syntyy laskettaessa yhteen sisällytettyjen yksittäisten kahdenvälisten pääsopimusten positiiviset ja negatiiviset sulkeutuvat arvot ja markkinahintaiset positiiviset ja negatiiviset varojen erät ("tuotteiden ristikkäisnettoutuksen nettomäärä");
2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut oikeudelliset lausunnot koskevat koko tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevan sopimuksen pätevyyttä ja täytäntöönpanokelpoisuutta ja nettoutussopimuksen vaikutusta kaikkien sisällytettyjen yksittäisten kahdenvälisten pääsopimusten olennaisiin määräyksiin.
297 artikla
Laitosten velvoitteet
Ottaen huomioon tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevan sopimuksen laitoksen on edelleen täytettävä kahdenvälisen nettoutuksen hyväksyntää koskevat vaatimukset ja 4 luvussa olevat luottoriskin vähentämisen hyväksymistä koskevat vaatimukset, niiltä osin kuin niitä voidaan soveltaa, jokaisen sisällytetyn yksittäisen kahdenvälisen pääsopimuksen ja liiketoimen osalta.
298 artikla
Nettoutuksen hyväksymisestä riskien alentajana aiheutuvat vaikutukset
Nettoutussopimuksia käsitellään seuraavalla tavalla:
jäljempänä 5 ja 6 jakson tarkoituksia varten suoritettava nettoutus hyväksytään virallisesti kyseisten jaksojen mukaisesti;
kun kyseessä on uudistamissopimus, sopimuksessa määritelty yksi yhdistetty nettosumma voidaan painottaa kyseisten bruttosummien sijasta.
Sovellettaessa 3 jaksoa laitokset voivat ottaa uudistamissopimuksen huomioon määrittäessään seuraavat:
274 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nykyinen jälleenhankinta-arvo;
274 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot.
Sovellettaessa 4 jaksoa laitokset voivat määrittäessään 275 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua nimellismäärää ottaa huomioon uudistamissopimuksen laskeakseen nimellisen pääomamäärän. Tällaisissa tapauksissa laitosten on sovellettava taulukossa 3 esitettyjä prosenttimääriä.
Muiden nettoutussopimusten osalta laitosten on sovellettava 3 jaksoa seuraavasti:
nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten 274 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nykyinen jälleenhankinta-arvo on laskettava ottamalla huomioon nettoutussopimuksesta johtuva tosiasiallinen otaksuttava nettojälleenhankinta-arvo; jos nettoutus johtaa nettomaksuvelvoitteen syntymiseen nettojälleenhankinta-arvoa laskevalle laitokselle, nykyinen jälleenhankinta-arvo merkitään nollaksi;
kaikkien tiettyyn nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten mahdollisten, 274 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tulevaisuuden potentiaalisten luottoriskien määrää on alennettava seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
PCEred |
= |
kaikkien sellaisten saman vastapuolen kanssa tehtyjen sopimusten tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin alennettu määrä, jotka sisältyvät oikeudellisesti pätevään kahdenväliseen nettoutussopimukseen; |
PCEgross |
= |
kaikkien sellaisten saman vastapuolen kanssa tehtyjen sopimusten mahdollisten tulevaisuuden luottoriskien yhteenlaskettu määrä, jotka sisältyvät laillisesti sitovaan kahdenväliseen nettoutussopimukseen ja jotka lasketaan kertomalla sopimuksen nimellisarvomäärä taulukon 1 mukaisella prosenttiluvulla; |
NGR |
= |
netto-bruttosuhde laskettuna kaikkien sellaisten sopimusten, jotka sisältyvät saman vastapuolen kanssa tehtyyn oikeudellisesti pätevään kahdenväliseen nettoutussopimukseen, nettojälleenhankinta-arvon (osoittaja) ja kaikkien sellaisten sopimusten, jotka sisältyvät tämän vastapuolen kanssa tehtyyn oikeudellisesti pätevään kahdenväliseen nettoutussopimukseen, bruttojälleenhankinta-arvon (nimittäjä) välisenä suhteena. |
Sovellettaessa 275 artiklan 1 kohtaa laitokset voivat käsitellä täysin yhdenmukaisia nettoutussopimukseen sisältyviä sopimuksia yhtenä sopimuksena, jonka nimellinen pääoma vastaa nettotuloja; nimelliset pääomamäärät kerrotaan taulukossa 3 esitetyillä prosenttiluvuilla.
Tätä kohtaa sovellettaessa täysin yhdenmukaiset sopimukset ovat valuuttatermiinisopimuksia tai vastaavia sopimuksia, joissa nimellinen pääoma vastaa kassavirtoja, jos kassavirrat erääntyvät samana arvopäivänä ja kokonaan samassa valuutassa.
Kaikkiin muihin nettoutussopimukseen sisältyviin sopimuksiin sovellettavia prosentteja voidaan alentaa taulukon 6 mukaisesti:
Taulukko 6
Alkuperäinen maturiteetti |
Korkosopimukset |
Valuuttakurssisopimukset |
Vuosi tai vähemmän |
0,35 % |
1,50 % |
Enemmän kuin vuosi mutta enintään kaksi vuotta |
0,75 % |
3,75 % |
Kultakin seuraavalta vuodelta |
0,75 % |
2,25 % |
8
299 artikla
Kaupankäyntivarastoon kuuluvat erät
Laskiessaan vastapuoliriskiin liittyvää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä kaupankäyntivarastoon kuuluvissa erissä laitosten on noudatettava seuraavia periaatteita:
tuottojenvaihtosopimusten ja luottoriskinvaihtosopimusten 3 jaksossa vahvistetun menetelmän mukainen tulevaisuuden potentiaalinen luottoriski saadaan kertomalla instrumentin nimellisarvo seuraavilla prosenttiluvuilla:
kun referenssiomaisuutena on erä, joka katsottaisiin kolmannen osan IV osaston 2 lukua sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se olisi laitoksen välitön vastuu, kerroin on 5 prosenttia;
kun referenssiomaisuutena on erä, jota ei katsottaisi kolmannen osan IV osaston 2 lukua sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se olisi laitoksen välitön vastuu, kerroin on 10 prosenttia.
Kun kyseessä on laitos, jolle luottoriskinvaihtosopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta pitkän position, tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin laskennassa prosenttiluku voi olla nolla, paitsi jos luottoriskinvaihtosopimus päätetään tilanteessa, jossa yhteisö, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta lyhyen position, tulee maksukyvyttömäksi, vaikka luottoriski ei suojattavan omaisuuden osalta toteutuisi.
Kun luottojohdannainen muodostuu useita omaisuuseriä sisältävästä n:nnen tappion korista, laitoksen on määritettävä, kumpaa ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä prosenttiluvuista käytetään, ottamalla perusteeksi sen omaisuuserän, jonka luottoluokka on n:nneksi alhaisin ja joka katsottaisiin kolmannen osan IV osaston 2 lukua sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se luettaisiin laitoksen vastuisiin;
laitokset eivät saa käyttää 222 artiklassa vahvistettua rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää rahoitusvakuuksien vaikutusten huomioon ottamiseksi;
silloin, kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista takaisinostotransaktioista taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta, laitokset voivat katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi kaikki sellaiset rahoitusvälineet ja hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset;
kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista OTC-johdannaisista aiheutuvista vastuista, laitokset voivat katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi sellaiset hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset;
kun tällaisia rahoitusvälineitä tai hyödykkeitä, jotka eivät täytä 4 luvun mukaisia edellytyksiä, annetaan lainaksi, myydään tai toimitetaan taikka otetaan lainaksi, ostetaan tai vastaanotetaan vakuuksina tai muutoin tällaisissa liiketoimissa ja laitos käyttää 4 luvun 3 jakson mukaista valvojan määrittämää vakioarvon leikkausta, laitosten on käsiteltävä kyseisiä välineitä ja hyödykkeitä volatiliteettikorjausten laskemiseksi samalla tavoin kuin virallisesti hyväksytyssä pörssissä noteerattuja pääindeksin ulkopuolisia osakkeita;
kun laitos käyttää 4 luvun 3 jakson mukaista volatiliteettikorjaukseen perustuvaa omat arvonleikkaustekijät -lähestymistapaa sellaisten rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden osalta, jotka eivät täytä 4 luvun mukaisia edellytyksiä, sen on laskettava volatiliteettikorjaus kullekin yksittäiselle erälle. Jos laitos on saanut hyväksynnän soveltaa 4 luvussa määriteltyä sisäisten mallien menetelmää, se voi soveltaa kyseistä menetelmää myös kaupankäyntivarastoon;
silloin, kun kyse on sellaisten päänettoutussopimusten hyväksymisestä, jotka kattavat takaisinostotransaktioita, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamista tai -ottamista taikka muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia, laitokset voivat hyväksyä kaupankäyntivarastoon sisältyvien positioiden nettouttaminen kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden kanssa vain silloin, kun nettoutetut liiketoimet täyttävät seuraavat edellytykset:
kaikki liiketoimet arvostetaan päivittäin markkinahintaan;
kaikki liiketoimissa lainaksiotetut, ostetut tai vastaanotetut erät voidaan 4 luvun mukaisesti katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi soveltamatta tämän kohdan c–f alakohtaa;
kun kaupankäyntivarastoon sisältyvä luottojohdannainen muodostaa osan sisäistä suojausta ja luottoriskisuoja on hyväksytty tämän asetuksen 204 artiklan mukaisesti, laitosten on sovellettava jotakin seuraavista lähestymistavoista:
käsiteltävä sitä ikään kuin luottojohdannaisen synnyttämään positioon ei liittyisi vastapuoliriskiä;
johdonmukaisesti sisällytettävä vastapuoliriskistä aiheutuvien omien varojen vaatimusten laskentaan kaikki kaupankäyntivarastoon sisältyvät luottojohdannaiset, jotka muodostavat osan sisäisestä suojasta tai jotka on hankittu suojaksi vastapuoliriskille, kun luottosuoja on hyväksytty 4 luvun mukaisesti.
9
300 artikla
Määritelmät
Tätä jaksoa sovellettaessa tarkoitetaan:
'konkurssioikeudellisesti erillisellä' – suhteessa asiakkaan omaisuuseriin – että käytössä on tehokkaat järjestelyt, joilla varmistetaan, etteivät kyseiset omaisuuserät ole keskusvastapuolen tai määritysosapuolen velkojien saatavilla, jos kyseinen keskusvastapuoli tai määritysosapuoli tulee maksukyvyttömäksi tai että omaisuuserät eivät ole määritysosapuolen saatavilla niiden tappioiden kattamiseksi, joita sille on aiheutunut muun asiakkaan tai muiden asiakkaiden kuin omaisuuserät tarjonneiden tahojen maksukyvyttömyydestä;
'keskusvastapuoleen liittyvällä liiketoimella' 301 artiklan 1 kohdassa lueteltua, asiakkaan ja määritysosapuolen välistä sopimusta tai liiketoimea, joka liittyy suoraan kyseisessä kohdassa lueteltuun, määritysosapuolen ja keskusvastapuolen väliseen sopimukseen tai liiketoimeen;
'määritysosapuolella' asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 14 kohdassa määriteltyä määritysosapuolta;
'asiakkaalla' asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettua asiakasta tai kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaista yritystä, joka on ottanut käyttöön epäsuoria määritysmenettelyjä määritysosapuolen kanssa
301 artikla
Aineellinen soveltamisala
Tätä jaksoa sovelletaan seuraaviin sopimuksiin ja liiketoimiin niin kauan kun niitä ei ole vielä selvitetty keskusvastapuolen kanssa:
liitteessä II luetellut sopimukset ja luottojohdannaiset;
takaisinostotransaktiot;
arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantaminen ja -ottaminen;
pitkän selvitysajan liiketoimet;
vakuudellinen limiittiluotonanto;
Laitokset voivat valita, soveltavatko ne jompaa kumpaa seuraavista kohteluista ehdot täyttävän keskusvastapuolen kanssa vielä selvittämättömiin, 1 kohdassa lueteltuihin sopimuksiin ja liiketoimiin:
306 artiklassa säädetty kohtelu, lukuun ottamatta mainitun artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä kohtelua, kaupankäyntivastuisiin ja 307 artiklassa säädetty kohtelu maksukyvyttömyysrahastoon rahastoiduista osuuksista aiheutuviin vastuisiin;
310 artiklassa säädetty kohtelu.
302 artikla
Keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden seuranta
303 artikla
Määritysosapuolten keskusvastapuoleen liittyvien vastuiden kohtelu
304 artikla
Asiakkaisiin liittyvien määritysosapuolten vastuiden kohtelu
Määritysosapuolena toimiva laitos voi kertoa PD-estimaattinsa skalaarilla laskiessaan käyvän arvon menetelmän, standardimenetelmän tai alkuperäisen riskin menetelmän mukaisesti omien varojen vaatimusta asiakkaaseen liittyviin vastuisiinsa nähden. Skalaarit, joita laitokset voivat soveltaa, ovat seuraavat:
0,71 viiden päivän riskivakuusjaksolle;
0,77 kuuden päivän riskivakuusjaksolle;
0,84 seitsemän päivän riskivakuusjaksolle;
0,89 kahdeksan päivän riskivakuusjaksolle;
0,95 yhdeksän päivän riskivakuusjaksolle;
1 kymmenen päivän riskivakuusjaksolle.
Laatiessaan kyseisiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, EPV soveltaa seuraavia periaatteita:
se määrittelee riskivakuusjakson kullekin 301 artiklan 1 kohdassa luetellulle sopimus- ja liiketoimityypille;
a alakohdan mukaisesti määriteltävissä riskivakuusjaksoissa on otettava huomioon kyseisessä kohdassa tarkoitettujen sopimusten ja liiketoimien sulkemisajat.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
305 artikla
Asiakkaiden vastuiden kohtelu
Rajoittamatta 1 kohdassa täsmennettyä lähestymistapaa, jos laitos on asiakas, se voi laskea määritysosapuolen kanssa toteuttamistaan, keskusvastapuoleen liittyvien liiketoimien kaupankäyntivastuista aiheutuvat omien varojen vaatimukset 306 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
kyseisiin liiketoimiin liittyvät laitoksen positiot ja omaisuuserät ovat erillään ja eroteltuna sekä määritysosapuolen että keskusvastapuolen tasolla niin määritysosapuolen kuin kyseisen määritysosapuolen muiden asiakkaiden positioista ja omaisuuseristä ja tämän erottelun seurauksena kyseiset positiot ja omaisuuserät ovat konkurssioikeudellisesti erillisiä ja eroteltuja, jos määritysosapuoli tai yksi tai useampi sen muista asiakkaista laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi;
kyseiseen laitokseen tai keskusvastapuoleen sovellettavilla tai niitä sitovilla lailla, asetuksilla, säännöillä ja sopimusjärjestelyillä helpotetaan kyseisiin sopimuksiin ja liiketoimiin liittyvien asiakkaan positioiden ja vastaavien vakuuksien siirtämistä toiselle määritysosapuolelle sovellettavan riskivakuusjakson aikana siinä tapauksessa, että alkuperäinen määritysosapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi. Tällöin asiakkaan positiot ja vakuudet siirretään markkina-arvoisina, ellei asiakas pyydä position sulkemista markkina-arvoisena;
laitos on antanut riippumattomat, kirjalliset ja perustellut oikeudelliset lausunnot, joiden perusteella toimivaltaiset tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset voisivat asiaa riitautettaessa päättää, että asiakkaalle ei aiheudu minkäänlaisia tappioita, jos sen keskusvastapuoli tai jokin sen määritysosapuolen asiakkaista tulee maksukyvyttömäksi sen lainkäyttöalueella sovellettavan lainsäädännön nojalla, jolle laitos, sen määritysosapuoli ja vastapuoli ovat sijoittautuneet, liiketoimia ja sopimuksia, joita laitos käsittelee keskusvastapuolen välityksellä, sääntelevän lainsäädännön nojalla, vakuuksia sääntelevän lainsäädännön nojalla sekä b alakohdassa esitetyn edellytyksen täyttämiseksi tarvittavaa sopimusta tai järjestelyä sääntelevän lainsäädännön nojalla;
keskusvastapuoli on ehdot täyttävä keskusvastapuoli.
306 artikla
Kaupankäyntivastuista aiheutuvat omien varojen vaatimukset
Laitoksen on sovellettava seuraavaa kohtelua keskusvastapuoliin liittyvien kaupankäyntivastuidensa vastuuarvoihin:
sen on sovellettava 2 prosentin riskipainoa kaikkien ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien kaupankäyntivastuidensa vastuuarvoihin;
sen on sovellettava 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn luottoriskiin sovellettavan standardimenetelmän yhteydessä käytettävää riskipainoa kaikkiin muihin kuin ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyviin kaupankäyntivastuisiinsa.
tapauksissa, joissa laitos toimii asiakkaan ja keskusvastapuolen rahoituksen välittäjänä, ja keskusvastapuoleen liittyvän liiketoimen ehdoissa määrätään, että laitoksella ei ole velvollisuutta korvata asiakkaalle minkäänlaisia sellaisia tappioita, joita kyseisen liiketoimen arvon suhteen syntyy siinä tapauksessa, että keskusvastapuoli tulee maksukyvyttömäksi; keskusvastapuolen kanssa tehdyn liiketoimen, joka vastaa kyseistä keskusvastapuoleen liittyvää liiketoimea, vastuuarvo on yhtä kuin nolla.
307 artikla
Keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoituihin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset
Laitoksen, joka toimii määritysosapuolena, on sovellettava seuraavaa kohtelua keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimiinsa osuuksiin:
sen on laskettava ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoimiinsa osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset 308 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti;
sen on laskettava muun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolenmaksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoimiinsa osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset 298 a artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.
308 artikla
Ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoituihin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset
Laitoksen on laskettava omien varojen vaatimus (Ki), jotta se voi kattaa ennakkoon rahastoidusta osuudesta (DFi) aiheutuvan vastuun, seuraavasti:
jossa
β |
= |
keskusvastapuolen laitokselle ilmoittama keskittymäkerroin; |
N |
= |
keskusvastapuolen laitokselle ilmoittama määritysosapuolten määrä; |
DFCM |
= |
kaikkien keskusvastapuolen määritysosapuolten ennakkoon rahastoitujen osuuksien summa , jonka keskusvastapuoli ilmoittaa laitokselle; |
KCM |
= |
kaikkien keskusvastapuolen määritysosapuolten omien varojen vaatimusten summa, joka lasketaan 3 kohdassa täsmennetyllä sovellettavalla kaavalla . |
Laitoksen on laskettava KCM seuraavasti:
jos KCCP ≤ DFCCP, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa:
;
jos DFCCP < KCCP ≤ DF*, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa:
;
jos DF* < KCCP, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa:
jossa
DFCCP |
= |
keskusvastapuolen ennakkoon rahastoidut taloudelliset resurssit, jotka keskusvastapuoli ilmoittaa laitokselle; |
KCCP |
= |
keskusvastapuolen oletettu pääoma, jonka keskusvastapuoli ilmoittaa laitokselle; |
DF* |
= |
; |
|
= |
|
|
= |
keskimääräinen ennakkoon rahoitettu osuus , jonka keskusvastapuoli ilmoittaa laitokselle; |
c1 |
= |
pääomakerroin, joka on
|
c2 |
= |
pääomakerroin, joka on 100 prosenttia; |
μ |
= |
1,2. |
309 artikla
Muun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoituihin osuuksiin ja rahastoimattomiin osuuksiin muulle kuin ehdot täyttävälle keskusvastapuolelle liittyvät omien varojen vaatimukset
Laitoksen on sovellettava seuraavaa kaavaa laskeakseen omien varojen vaatimuksen (Ki) vastuille, jotka aiheutuvat sen ennakkoon rahastoimista osuuksista muun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon (DFi) ja rahastoimattomista osuuksista (UCi) kyseiseen keskusvastapuoleen:
jossa c2·ja μ on määritelty samoin kuin 308 artiklan 3 kohdassa.
310 artikla
Ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyvistä vastuista aiheutuvan omien varojen vaatimuksen vaihtoehtoinen laskenta
Laitoksen on sovellettava seuraavaa kaavaa laskeakseen omien varojen vaatimuksen (Ki) vastuille, jotka aiheutuvat sen kaupankäyntivastuista ja sen asiakkaan kaupankäyntivastuista (TEi) sekä ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoiduista osuuksista (DFi):
311 artikla
Keskusvastapuoliin, jotka eivät enää täytä tiettyjä edellytyksiä, liittyvistä vastuista aiheutuvat omien varojen vaatimukset
Laitoksen on sovellettava tässä artiklassa säädettyä käsittelyä, kun toinen tai molemmat seuraavista ehdoista täyttyvät:
laitos on vastaanottanut keskusvastapuolelta asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 b artiklan j kohdan ii alakohdassa vaaditun ilmoituksen, että keskusvastapuoli ei enää laske KCCP:tä;
laitoksen tietoon on tullut laitoksen käyttämän keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen tai keskusvastapuolen itsensä tiedotettua asiasta julkisesti, että kyseinen keskusvastapuoli ei enää täytä tapauksen mukaan toimiluvan tai hyväksynnän edellytyksiä.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut syyt ovat päteviä, se voi antaa oman jäsenvaltionsa laitoksille luvan soveltaa 310 artiklassa säädettyä käsittelyä niiden kaupankäyntivastuisiin ja kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviin maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiin. Tällaista lupaa myöntäessään sen on julkistettava päätöksensä perustelut.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut syyt eivät ole päteviä, kaikkien sen jäsenvaltion laitosten on sovellettava tämän artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa säädettyä kohtelua riippumatta siitä kohtelusta, jonka ne ovat valinneet 301 artiklan 2 kohdan mukaisesti,.
Jos 1 kohdan b alakohdan ehto täyttyy, laitoksen on riippumatta siitä, täyttyykö kyseisen kohdan a alakohdassa esitetty ehto vai ei, toimittava kolmen kuukauden kuluessa mainitun kohdan b alakohdassa tarkoitetun tilanteen ilmenemisestä tai aikaisemmin, mikäli laitoksen toimivaltainen viranomainen sitä vaatii, seuraavasti kyseiseen keskusvastapuoleen liittyvien vastuidensa osalta:
lopetettava 301 artiklan 2 kohdan mukaisesti valitsemansa kohtelun soveltaminen;
sovellettava 306 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä kohtelua kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviin kaupankäyntivastuisiinsa;
sovellettava 309 artiklassa säädettyä kohtelua kyseisen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennalta rahastoimiinsa osuuksiin ja kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviin rahastoimattomiin osuuksiinsa;
käsiteltävä kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviä, muita kuin b ja c alakohdassa lueteltuja vastuita yritysvastuina 2 luvussa esitetyn luottoriskiin sovellettavan standardimenetelmän mukaisesti.
III
OSASTO
OPERATIIVISTA RISKIÄ KOSKEVAT OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET
1
LUKU
Eri menetelmien käyttöä koskevat yleiset periaatteet
312 artikla
Lupa- ja ilmoitusmenettely
Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä laitoksille lupa käyttää vaihtoehtoista relevanttia indikaattoria vähittäispankkitoiminnan ja yritysrahoituksen liiketoiminta-alueilla, jos 319 artiklan 2 kohdassa ja 320 artiklassa säädetyt ehdot täyttyvät.
Laitosten on myös haettava toimivaltaisilta viranomaisilta lupaa, jos ne haluavat tehdä olennaisia laajennuksia ja muutoksia kyseisiin kehittyneisiin mittausmenetelmiin. Toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää luvan ainoastaan siinä tapauksessa, että laitokset yhä täyttävät ensimmäisessä alakohdassa määritetyt vaatimukset ja standardit kyseisten olennaisten laajennusten ja muutosten jälkeen.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
arviointimenetelmät, joita noudattaen toimivaltaiset viranomaiset myöntävät luottolaitoksille luvan käyttää kehittyneitä mittausmenetelmiä;
kehittyneitä mittausmenetelmiä koskevien laajennusten ja muutosten olennaisuuden arviointiin sovellettavat edellytykset;
yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 3 kohdassa vaadittuja ilmoituksia.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
313 artikla
Siirtyminen takaisin vähemmän kehittyneen menetelmän käyttöön
Laitos saa siirtyä takaisin soveltamaan vähemmän kehittynyttä menetelmää operatiivisen riskin mittaamiseen ainoastaan, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
laitos on osoittanut toimivaltaisille viranomaisille näiden hyväksymällä tavalla, että vähemmän kehittyneen menetelmän käyttöä ei ehdoteta laitoksen operatiivista riskiä koskevien omien varojen vaatimusten vähentämiseksi, että vähemmän kehittyneen menetelmän käyttö on tarpeen laitoksen luonteen ja monimuotoisuuden vuoksi ja että käytöstä ei aiheudu olennaisia kielteisiä vaikutuksia laitoksen vakavaraisuuteen eikä laitoksen kykyyn hallita operatiivista riskiä tehokkaasti;
laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.
314 artikla
Eri menetelmien yhdistelmät
Laitos voi seuraavin edellytyksin soveltaa kehittynyttä menetelmää yhdessä joko perusmenetelmän tai standardimenetelmän kanssa:
laitoksen soveltama menetelmien yhdistelmä kattaa kaikki laitoksen operatiiviset riskit, ja toimivaltaisille viranomaisille on osoitettu, että laitoksen soveltamissa menetelmissä otetaan huomioon kaikki sisäisin perustein määritetyt toiminnot, maantieteelliset sijainnit, oikeudelliset rakenteet ja muut asian kannalta merkitykselliset jaottelut;
jäljempänä 320 artiklassa asetetut ehdot sekä 321 ja 322 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät standardimenetelmän ja kehittyneen mittausmenetelmän piiriin kuuluvien toimintojen osalta.
Kun laitos haluaa soveltaa kehittynyttä mittausmenetelmää yhdessä joko perusmenetelmän tai standardimenetelmän kanssa, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava luvan myöntämiselle seuraavat lisäehdot:
kehittyneen mittausmenetelmän käyttöönottopäivänä huomattava osa laitoksen operatiivisista riskeistä otetaan siinä huomioon;
laitos sitoutuu soveltamaan kehittynyttä mittausmenetelmää olennaiseen osaan toiminnoistaan toimivaltaisille viranomaisille esitetyn ja niiden hyväksymän aikataulun puitteissa.
Toimivaltainen viranomainen saa myöntää kyseisen luvan ainoastaan, jos laitos on sitoutunut soveltamaan standardimenetelmää kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle esitetyn ja sen hyväksymän aikataulun puitteissa.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
ehdot, joita toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava arvioidessaan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä;
ehdot, joita toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava päättäessään 3 kohdassa tarkoitettujen lisäehtojen asettamisesta.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
2
LUKU
Perusmenetelmä
315 artikla
Omien varojen vaatimus
Laitosten on laskettava relevantin indikaattorin kolmen vuoden keskiarvo 12 kuukauden välein tilikauden lopusta tehtyjen viimeisimpien kolmen havainnon perusteella. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, laitokset voivat käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja.
316 artikla
Relevantti indikaattori
Kun kyseessä on direktiivillä 86/635/ETY vahvistettuja tilinpäätösstandardeja soveltava laitos, kyseisen direktiivin 27 artiklassa säädettyjen laitosten tuloslaskelmaan kuuluvien erien perusteella relevantti indikaattori on tämän kohdan taulukossa 1 lueteltujen tekijöiden summa. Laitosten on sisällytettävä kukin tekijä summaan positiivisena tai negatiivisena lukuna.
Taulukko 1
1 Korkotuotot ja muut vastaavat tuotot
2 Korkokulut ja muut vastaavat kulut
3 Tuotot osakkeista ja muista vaihtuva-/kiinteätuottoisista arvopapereista
4 Saadut palkkiot
5 Maksettavat palkkiot
6 Arvopaperi- ja valuuttatoiminnan nettovoitto tai -tappio
7 Muut varsinaisen toiminnan tuotot
Laitosten on mukautettava näitä tekijöitä, jotta seuraavat vaatimukset voidaan ottaa huomioon:
Relevantin indikaattorin arvoa laskiessaan laitokset eivät saa vähentää varauksia eivätkä varsinaisen toiminnan kuluja. Laitosten on sisällytettävä toimintakustannuksiin maksut muiden kolmansien osapuolten kuin laitoksen emo- tai tytäryrityksen tai laitoksen emoyrityksen muun tytäryrityksen suorittamista ulkoistetuista palveluista. Laitokset voivat käyttää kolmansien osapuolten tarjoamien palvelujen ulkoistamisen aiheuttamia kuluja relevantin indikaattorin pienentämiseen silloin, kun kulut maksetaan yritykselle, joka kuuluu tämän asetuksen mukaisten sääntöjen tai vastaavien sääntöjen piiriin.
Laitokset eivät saa ottaa seuraavia tekijöitä huomioon relevanttia indikaattoria laskettaessa:
kaupankäyntivarastoon kuulumattomien erien myynnistä realisoituneet voitot ja tappiot;
satunnaiset tuotot;
vakuutuksista saadut tuotot.
Jos kaupankäyntierien uudelleenarvostus kirjataan tuloslaskelmaan, laitokset voivat sisällyttää sen relevantin indikaattorin laskelmaan. Jos laitokset soveltavat direktiivin 86/635/ETY 36 artiklan 2 kohtaa, niiden on sisällytettävä tuloslaskelmaan kirjattu uudelleenarvostus laskelmaan.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
3
LUKU
Standardimenetelmä
317 artikla
Omien varojen vaatimus
Jos laitos voi osoittaa sitä valvovalle toimivaltaiselle viranomaiselle, että sulautumisen, hankinnan tai yksiköistä tai toiminnoista luopumisen takia kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen relevantin indikaattorin laskennassa johtaisi operatiivista riskiä koskevan omien varojen vaatimuksen estimoinnin vääristymiseen, toimivaltainen viranomainen voi antaa laitokselle mahdollisuuden muuttaa laskutapaa tällaisten tapahtumien huomioon ottamiseksi ja sen on ilmoitettava tästä asianmukaisesti EPV:lle. Tällaisessa tilanteessa toimivaltainen viranomainen voi myös omasta aloitteestaan vaatia laitosta muuttamaan laskutapaa.
Jos laitos on ollut toiminnassa alle kolme vuotta, se voi käyttää ennakoituja liiketoiminnallisia estimaatteja relevantin indikaattorin laskemiseen edellyttäen, että se alkaa käyttää aiempia ajanjaksoja koskevia tietoja heti, kun sellaisia on saatavissa.
Taulukko 2
Liiketoiminta-alue |
Toiminnot |
Prosenttiosuus (beta-kerroin) |
Investointipankkitoiminta |
Merkintäsitoumusten antaminen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen kiinteän sitoumuksen pohjalta Merkintäsitoumukseen liittyvät palvelut Sijoitusneuvonta Yrityksille annettava neuvonta pääomarakenteesta, liiketoimintastrategiasta sekä muista näihin liittyvistä kysymyksistä sekä yritysten sulautumisia ja yritysostoja koskeva neuvonta ja palvelut Sijoitustutkimus ja rahoitusanalyysi ja muuntyyppiset yleiset suositukset, jotka liittyvät kaupankäyntiin rahoitusvälineillä |
18 % |
Kaupankäyntitoiminta |
Kaupankäynti omaan lukuun Välitystoiminta rahamarkkinoilla Yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen Toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun Rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen ilman kiinteää sitoumusta Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpito |
18 % |
Vähittäisvälitystoiminta (Luonnollisten henkilöiden tai pk-yritysten kanssa toteutetut liiketoimet, jotka täyttävät vähittäisvastuuryhmälle 123 artiklassa asetetut vaatimukset) |
Yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen Toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun Rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen ilman kiinteää sitoumusta |
12 % |
Yritysrahoitus |
Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen Luotonanto Rahoitusleasing Takaukset ja sitoumukset |
15 % |
Vähittäispankkitoiminta (Luonnollisten henkilöiden tai pk-yritysten kanssa toteutetut liiketoimet, jotka täyttävät vähittäisvastuuryhmälle 123 artiklassa asetetut vaatimukset) |
Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen Luotonanto Rahoitusleasing Takaukset ja sitoumukset |
12 % |
Maksu- ja selvityspalvelut |
Maksujen välityspalvelut Maksuvälineiden liikkeeseenlasku ja hallinnointi |
18 % |
Säilytyspalvelut ja muu palvelutoiminta |
Rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut kuten kassan ja vakuuksien hallinta |
15 % |
Omaisuudenhoito |
Salkunhoito Yhteissijoitusyritysten hallinnointi Muu omaisuudenhoito |
12 % |
318 artikla
Liiketoiminta-alueiden kuvauksessa noudatettavat periaatteet
Laitosten on noudatettava liiketoiminta-alueiden kuvausten laadinnassa seuraavia periaatteita:
Laitosten on sijoitettava kaikki toiminnot liiketoiminta-alueisiin tyhjentävällä ja toisensa poissulkevalla tavalla.
Laitosten on kohdennettava sellainen toiminto, jota ei voida luontevasti sijoittaa liiketoiminta-alueiden kehykseen mutta joka on kehykseen kuuluvan toiminnon oheistoiminto, siihen liiketoiminta-alueeseen, jota se tukee. Jos oheistoiminto tukee useampaa kuin yhtä liiketoiminta-aluetta, laitosten on käytettävä objektiivista kriteeriä.
Jos toimintoa ei voida sijoittaa tiettyyn liiketoiminta-alueeseen, laitosten on käytettävä suurimman prosenttiluvun tuottavaa liiketoiminta-aluetta. Samaa liiketoiminta-aluetta sovelletaan kaikkiin oheistoimintoihin, jotka liittyvät kyseiseen toimintoon.
Laitokset voivat käyttää sisäisiä hinnoittelumenetelmiä kohdentaessaan relevantteja indikaattoreita liiketoiminta-alueisiin. Yhdellä liiketoiminta-alueella syntyneet kustannukset, jotka kuuluvat toiselle liiketoiminta-alueelle, voidaan kohdentaa kyseiselle liiketoiminta-alueelle.
Sijoitettaessa toimintoja liiketoiminta-alueisiin operatiivisen riskipääoman tarkoituksissa on noudatettava johdonmukaisuutta laitosten käyttämien luotto- ja markkinariskiluokkien kanssa.
Toimiva johto vastaa ylimmän hallintoelimen valvonnassa toimintojen kohdentamisesta liiketoiminta-alueisiin.
Laitosten on annettava toimintojen sijoittaminen liiketoiminta-alueisiin riippumattoman tahon tarkasteltavaksi.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
319 artikla
Vaihtoehtoinen standardimenetelmä
Sovellettaessa vaihtoehtoista standardimenetelmää vähittäispankkitoiminnan ja yritysrahoituksen liiketoiminta-alueilla laitosten on noudatettava seuraavia:
relevantti indikaattori on vakioitu tuloindikaattori, joka vastaa 0,035:llä kerrottua lainojen ja ennakkomaksujen nimellismäärää;
lainat ja ennakkomaksut muodostuvat vastaavien luottosalkkujen nostetuista kokonaismääristä. Yritysrahoituksessa laitosten on sisällytettävä lainojen ja ennakkomaksujen nimellismäärään myös muut kuin kaupankäyntivarastoon sisältyvät arvopaperit.
Laitoksen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset voidakseen saada luvan käyttää vaihtoehtoista standardimenetelmää:
vähittäispankki- tai yritysrahoitustoiminnan osuuden laitoksen kokonaistuloista on oltava vähintään 90 prosenttia;
huomattavaan osaan sen vähittäispankki- tai yritysrahoitustoiminnasta on sisällyttävä luottoja, joihin liittyy suuri PD;
vaihtoehtoinen standardimenetelmä tarjoaa sopivan perustan operatiivista riskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskemiselle.
320 artikla
Standardimenetelmää koskevat ehdot
Edellä 312 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut ehdot ovat seuraavat:
laitoksella on oltava hyvin dokumentoitu operatiivisten riskien arviointi- ja hallintajärjestelmä, jossa vastuualueet on jaettu selvästi. Sen on tunnistettava operatiiviset riskit ja seurattava operatiivisiin riskeihin liittyviä relevantteja tietoja mukaan lukien tiedot olennaisista tappioista. Sisäisen tai ulkoisen riippumattoman tahon, jolla on tarvittava tietämys tarkastelun suorittamiseksi, on tarkasteltava järjestelmää säännöllisesti.
operatiivisten riskien arviointijärjestelmä on integroitava tiiviisti laitoksen riskienhallintaprosesseihin. Järjestelmän tuottamien tietojen on oltava kiinteä osa prosessia, jolla tarkkaillaan ja valvotaan laitoksen operatiivista riskiprofiilia.
laitoksen on otettava käyttöön toimivalle johdolle raportointia koskeva järjestelmä, joka tuottaa operatiivisia riskejä koskevia raportteja laitoksen eri toiminnoille. Laitoksella on oltava käytössä menettelyt, joilla voidaan toteuttaa johdolle toimitettavista raporteista saatavien tietojen edellyttämät toimet.
4
LUKU
Kehittynyt mittausmenetelmä
321 artikla
Laadulliset vaatimukset
Edellä 312 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut laadulliset vaatimukset ovat seuraavat:
laitoksen sisäinen operatiivisten riskien mittausjärjestelmä on integroitava tiiviisti sen päivittäin soveltamiin riskienhallintaprosesseihin;
laitoksella on oltava riippumaton riskienvalvontatoiminto operatiivista riskiä varten;
operatiivisen riskin asemasta ja tappiotapahtumista on raportoitava laitoksessa säännöllisesti, ja laitoksella on oltava käytössä menettelyt, joilla toteutetaan tarvittavat korjaavat toimet;
laitoksen riskienvalvontajärjestelmä on dokumentoitava asianmukaisesti. Laitoksen on sovellettava käytänteitä, joilla varmistetaan menettelyjen noudattaminen ja laiminlyöntien käsittely;
sisäisten tai ulkoisten tarkastajien on tarkasteltava laitoksen operatiivisten riskien valvontaprosesseja ja mittausjärjestelmiä säännöllisesti;
laitoksen sisäisten validointiprosessien on toimittava moitteettomasti ja tehokkaasti;
laitoksen riskienmittausjärjestelmään liittyvien tietovirtojen ja prosessien on oltava läpinäkyviä ja niihin on oltava pääsy.
322 artikla
Määrälliset vaatimukset
Prosessiin liittyvät vaatimukset ovat seuraavat:
laitoksen on laskettava omien varojen vaatimuksensa siten, että siihen sisältyy sekä odotettu tappio että odottamaton tappio, paitsi jos odotettu tappio on otettu riittävän hyvin huomioon niiden sisäisissä liiketoimintakäytänteissä. Operatiivista riskiä mitattaessa on otettava huomioon potentiaaliset vakavat jakauman ääritapahtumat (tail events) ja täytettävä luotettavuuden vaatimus, joka vastaa 99,9 prosentin luottamusväliä yhden vuoden ajanjaksolla;
laitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmään on sisällyttävä 3–6 kohdan mukaiset sisäiset tiedot, ulkoiset tiedot, skenaarioanalyysi sekä osat, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä. Laitoksella on oltava käytössä hyvin dokumentoitu menetelmä, jolla painotetaan kyseisten neljän tekijän asemaa laitoksen koko operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä;
laitoksen riskienmittausjärjestelmällä on kuvattava keskeisiä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat tappioestimaattien jakauman hännän muotoon;
laitos voi hyväksyä operatiivisten riskien aiheuttamien tappioiden korrelaatiot yksittäisten operatiivisten riskiestimaattien kanssa ainoastaan siinä tapauksessa, että sen korrelaation mittaamisessa käyttämät menetelmät ovat vakaita, asianmukaisesti toteutettuja ja niissä otetaan huomioon korrelaatioestimaatteihin liittyvät epävarmuustekijät erityisesti stressikausina. Laitoksen on validoitava korrelaatio-oletuksensa käyttämällä asianmukaisia määrällisiä ja laadullisia menetelmiä;
laitoksen riskienmittausjärjestelmän on oltava sisäisesti johdonmukainen ja siinä on vältettävä tämän asetuksen muilla osa-alueilla hyväksyttyjen laadullisten arviointien tai riskien vähentämismenetelmien kaksinkertainen laskenta.
Sisäisiin tietoihin liittyvät vaatimukset ovat seuraavat:
laitoksen on käytettävä sisäisesti muodostettujen operatiivisen riskin arvojensa perustana vähintään viiden vuoden havaintojaksoa; laitos voi soveltaa kolmen vuoden havaintojaksoa silloin, kun se ottaa kehittyneen mittausmenetelmän käyttöön ensi kertaa.
laitoksen on pystyttävä kohdistamaan aiempia ajanjaksoja koskevat sisäiset tappiotietonsa 317 artiklassa määritettyihin liiketoiminta-alueisiin ja 324 artiklassa määritettyihin tappiotyyppeihin; sen on annettava pyynnöstä kyseiset tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Poikkeuksellisissa olosuhteissa laitos voi kohdentaa ylimääräiseen liiketoiminta-alueeseen "yhtiöerät" sellaiset tappiot, jotka vaikuttavat koko laitoksen toimintaan. Laitoksen on kohdistettava tappiot liiketoiminta-alueisiin ja tappiotyyppeihin objektiivisin, dokumentoiduin perustein. Laitoksen on kirjattava sellaiset operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät luottoriskeihin ja jotka on aiemmin sisällytetty sisäisiin luottoriskin tietokantoihin, operatiivisen riskin tietokantoihin ja nimettävä ne erikseen. Näihin tappioihin ei saa soveltaa operatiivisen riskin mukaista omien varojen vaatimusta, edellyttäen että laitoksen vaaditaan jatkavan niiden kohtelemista luottoriskeinä omien varojen vaatimusten laskennassa. Laitoksen on sisällytettävä sellaiset operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät markkinariskeihin, operatiivista riskiä koskevaan omien varojen vaatimukseen;
laitoksen sisäisten tappiotietojen on oltava kattavia ja niihin on sisällyttävä relevantteihin alajärjestelmiin ja maantieteellisiin alueisiin kuuluvat olennaiset toiminnot ja riskit. Laitoksen on pystyttävä osoittamaan, että tiedoista pois jätetyillä toiminnoilla tai riskeillä ei ole yksinään eikä yhdistettynä olennaista vaikutusta riskiestimaattien kokonaisarvoihin. Laitoksen on määritettävä asianmukaiset minimiraja-arvot sisäiselle tappiotietojen keräämiselle;
tappioiden bruttomäärien lisäksi laitoksen on kerättävä tietoja tappiotapahtumien ajankohdista, bruttotappioiden palautuksista sekä kuvailevia tietoja tappioiden aiheuttajista tai syistä;
laitoksella on oltava käytössä erityiskriteereitä, joilla keskitettyyn toimintoon kuuluvasta tapahtumasta tai useampaan liiketoiminta-alueeseen kuuluvasta tapahtumasta, sekä ajan mittaan sattuvista toisiinsa liittyvistä tapahtumista saadut tappiotiedot luokitellaan liiketoiminta-alueittain.
laitoksella on oltava käytössä dokumentoidut prosessit, joilla arvioidaan aiempia ajanjaksoja koskevien tappiotietojen asianmukaisuus mukaan lukien asiantuntija-arvioiden, asteikkokorjausten tai muiden mukautusten mahdollinen käyttö, käytön laajuus sekä kyseiseen päätöksentekoon valtuutetut henkilöt.
Ulkoisiin tietoihin liittyvät vaatimukset ovat seuraavat:
laitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä on käytettävä asianmukaisia ulkoisia tietoja erityisesti silloin, kun on syytä olettaa, että luottolaitos on alttiina harvinaisille mutta potentiaalisesti vakaville tappioille. Laitoksella on oltava järjestelmällinen prosessi, jolla määritetään tilanteet, joissa ulkoisia tietoja on käytettävä, sekä tietojen sisällyttämisessä mittausjärjestelmään käytettävät menetelmät;
laitoksen on tarkasteltava säännöllisesti ulkoisten tietojen käytön edellytyksiä ja sovellettavia käytänteitä, dokumentoitava ne ja annettava ne tietyin väliajoin riippumattoman tahon tarkasteltavaksi.
Liiketoimintaympäristöön ja sisäiseen valvontaan liittyvien tekijöiden osalta sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
laitoksen yritystasolla soveltamissa riskien arviointimenetelmissä on otettava huomioon keskeiset liiketoimintaympäristöön ja sisäiseen valvontaan liittyvät tekijät, jotka voivat muuttaa laitoksen operatiivista riskiprofiilia;
kunkin valitun tekijän on oltava merkityksellinen riskin aiheuttaja, ja laitoksen on tukeuduttava valinnassaan kokemukseen ja asianomaisia liiketoiminta-alueita koskevaan asiantuntija-arvioon;
laitoksen on pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille riskiestimaattien herkkyys tekijöiden muuttumiselle ja eri tekijöiden suhteellinen painotus. Sen lisäksi, että laitoksen riskienmittauskehyksessä otetaan huomioon riskien valvonnan kehittymisestä johtuvat riskien muutokset, siinä on otettava huomioon riskien potentiaalinen lisääntyminen, joka johtuu toimintojen monimutkaistumisesta tai liiketoiminnan volyymin kasvusta;
laitoksen on dokumentoitava riskienmittauskehyksensä, ja kehystä on tarkasteltava riippumattomasti sekä luottolaitoksen sisällä että toimivaltaisten viranomaisten toimesta. Laitoksen on tietyin väliajoin validoitava ja arvioitava uudelleen prosessit ja niiden tuottamat tulokset vertaamalla niitä sisäisiin tietoihin toteutuneista tappioista ja relevantteihin ulkoisiin tietoihin.
323 artikla
Vakuutusten ja muiden riskinsiirtomekanismien vaikutus
Vakuutuksen ja luottolaitoksen vakuutusjärjestelmän on täytettävä kaikki seuraavat ehdot:
vakuutussopimuksen alkuperäisen voimassaoloajan on oltava vähintään yksi vuosi. Laitoksen on tehtävä vakuutussopimuksiin, joiden jäljellä oleva voimassaoloaika on alle vuosi, asianmukaiset arvonleikkaukset, joilla otetaan huomioon sopimuksen voimassaoloajan väheneminen; sopimuksille, joiden voimassaoloajasta on jäljellä enintään 90 päivää, on tehtävä 100 prosentin arvonleikkaus;
vakuutussopimuksen irtisanomisajan on oltava vähintään 90 päivää;.
vakuutussopimus ei saa sisältää rajoituksia, jotka ovat seurausta valvontatoimista tai jotka laitoksen tullessa maksukyvyttömäksi estävät laitoksen konkurssipesän hoitajaa tai selvitysmiestä perimästä korvauksia laitokselle koituneista vahingoista tai kuluista lukuun ottamatta tapahtumia, jotka toteutuvat laitoksen selvitystilan tai konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen. Toimivaltaisten viranomaisten toimien nojalla määrätyt sakot ja muut rangaistusseuraamukset voidaan kuitenkin sulkea vakuutussopimuksen ulkopuolelle;
riskin vähentämistä koskevissa laskelmissa vakuutusturva on otettava huomioon tavalla, joka on läpinäkyvä ja johdonmukainen operatiivisen riskipääoman määrittämisessä käytettyjen tappioiden todellisen todennäköisyyden ja vaikutusten kanssa;
vakuutuksen tarjoajan on oltava kolmas yhteisö. Omavakuutuksen (captives) tai sidosyritysten kautta toteutetuissa vakuutuksissa riskit on siirrettävä riippumattomalle kolmannelle yhteisölle, joka täyttää 2 kohdassa esitetyt kelpoisuusehdot;
vakuutusten vaikutusten käsittelyssä sovellettavien periaatteiden on oltava asianmukaisia ja dokumentoituja.
Vakuutusten käsittelyssä sovellettavissa menetelmissä on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät ja tehtävä tarvittavat vähennykset tai arvonleikkaukset:
vakuutussopimuksen jäljellä oleva voimassaoloaika, jos se on alle vuoden;
vakuutuksen irtisanomisaika, jos se on alle vuoden;
vakuutuskorvausten maksamisen epävarmuus sekä erot vakuutussopimusten tarjoamassa turvassa.
324 artikla
Tappiotyyppien luokittelu
Edellä 322 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tappiotyypit ovat seuraavat:
Taulukko 3
Tappiotyypin luokka |
Määritelmä |
Työntekijän/henkilökunnan väärinkäytökset |
Tappiot, jotka johtuvat petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta sekä säännösten, lainsäädännön tai yrityksen toimintaperiaatteiden kiertämisestä pois lukien diversity/discrimination events -tappiot, joihin liittyy vähintään yksi sisäinen taho |
Ulkopuolisen tekemät rikokset |
Tappiot, jotka johtuvat kolmannen petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta tai lainsäädännön kiertämisestä |
Työolot ja työpaikan turvallisuus |
Tappiot, jotka johtuvat työoloihin, terveyteen tai turvallisuuteen liittyvien lakien tai sopimusten vastaisista teoista, henkilövahinkojen korvaamisesta tai diversity/discrimination events -tappioista |
Menettelytavoista aiheutuvat tappiot |
Tappiot, jotka johtuvat yksittäisiin asiakkaisiin kohdistuvien ammatillisten velvoitteiden tahattomasta tai tuottamuksellisesta laiminlyönnistä (mukaan lukien "fiduciary and suitability requirements") tai tuotteen suunnittelusta tai ominaispiirteistä |
Omaisuusvahingot |
Luonnonkatastrofien tai muiden tapahtumien aiheuttamasta omaisuuden menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutuvat tappiot |
Toiminnan keskeytyminen ja järjestelmähäiriöt |
Toiminnan keskeytymisestä tai järjestelmähäiriöistä aiheutuvat tappiot |
Tuotanto-, toimitus- ja prosessiongelmat |
Tappiot, jotka aiheutuvat liiketoimiin liittyvistä epäonnistuneista prosesseista tai prosessinhallinnasta tai ongelmista suhteissa kaupan vastapuoliin ja myyjiin |
IV
OSASTO
MARKKINARISKIÄ KOSKEVAT OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET
1
LUKU
Yleiset säännökset
325 artikla
Markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentamenetelmät
Laitoksen on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset seuraavien menetelmien mukaisesti kaikille sellaisille kaupankäyntivaraston positioille ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisille positioille, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski:
jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettu standardimenetelmä;
tämän osaston 5 luvussa säädetty sisäisten mallien menetelmä niiden riskiluokkien osalta, joita varten laitokselle on myönnetty 363 artiklan mukaisesti lupa käyttää kyseistä menetelmää.
Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun standardimenetelmän mukaisesti lasketut markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset tarkoittavat tapauksen mukaan seuraavien omien varojen vaatimusten summaa:
jäljempänä 2 luvussa tarkoitetut positioriskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
jäljempänä 3 luvussa tarkoitetut valuuttakurssiriskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
jäljempänä 4 luvussa tarkoitetut hyödykeriskiä koskevat omien varojen vaatimukset.
Laitoksen, jolle ei ole myönnetty 325 a artiklan mukaisesti vapautusta 430 b artiklassa säädetyistä ilmoittamisvaatimuksista, on 430 b artiklan mukaisesti ilmoitettava seuraaviin menetelmiin perustuva laskelma kaikille sellaisille kaupankäyntivaraston positioille ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisille positioille, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski:
jäljempänä 1 a luvussa säädetty vaihtoehtoinen standardimenetelmä;
jäljempänä 1 b luvussa säädetty vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmä.
Arvopaperistamispositiot ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset, kuuluvat vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun:
positiot eivät ole uudelleenarvopaperistettuja positioita, arvopaperistettujen omaisuuserien etuoikeusluokan optioita eivätkä mitään muita arvopaperistettujen vastuiden johdannaisia, jotka eivät tarjoa suhteellista osuutta etuoikeusluokan tuotosta;
kaikki niiden kohde-etuutena toimivat välineet ovat:
yhden kohteen välineitä mukaan lukien yhteen riskikohteeseen perustuvat luottojohdannaiset, joille on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat;
i alakohdassa tarkoitettuihin välineisiin perustuvia yleisesti kaupan kohteena olevia indeksejä.
Kahdensuuntaisten markkinoiden katsotaan olevan olemassa, jos on tehty vilpittömässä mielessä itsenäisiä osto- ja myyntitarjouksia, niin että viimeisimpään myyntihintaan järkevässä suhteessa oleva hinta tai senhetkiset vilpittömässä mielessä tehdyt kilpailukykyiset osto- ja myyntitarjousnoteeraukset voidaan määritellä yhden päivän aikana ja toimittaa kyseiseen hintaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kaupankäyntitavan mukaisesti.
Positioita, joissa on jokin seuraavista kohde-etuutena toimivista välineistä, ei saa sisällyttää vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun:
kohde-etuutena toimivat välineet, jotka luokitellaan 112 artiklan h tai i alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin;
erillisyhtiöön kohdistuva saatava, jonka vakuutena on suoraan tai välillisesti positio, joka 6 kohdan mukaisesti ei itse olisi hyväksyttävissä sisällytettäväksi vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä syyskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 a artikla
Markkinariskiä koskevista erityisistä ilmoittamisvaatimuksista vapauttaminen
Laitos vapautetaan 430 b artiklassa säädetystä ilmoittamisvaatimuksesta edellyttäen, että laitoksen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä markkinariskille altistuva liiketoiminta on kooltaan kuukausittain kuukauden viimeisen päivän tietoja käyttäen tehtävän arvioinnin perusteella enintään kunkin seuraavan kynnysarvon suuruinen:
10 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;
500 miljoonaa euroa.
Laitosten on laskettava tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän markkinariskille altistuvan liiketoimintansa koko käyttäen kunkin kuukauden viimeisen päivän tietoja seuraavien vaatimusten mukaisesti:
laskentaan on sisällytettävä kaikki kaupankäyntivarastoon luokitellut positiot, lukuun ottamatta luottojohdannaisia, jotka kirjataan taseeseen kaupankäyntivaraston ulkopuolisia luottoriskejä kattavina sisäisinä suojauksina, ja luottojohdannaistransaktioita, jotka kuittaavat täydellisesti sisäisten suojausten aiheuttaman markkinariskin 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
laskentaan on sisällytettävä kaikki kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positiot, joihin kohdistuu valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä;
kaikki positiot on arvostettava kyseisen päivän markkina-arvoihinsa, lukuun ottamatta b alakohdassa tarkoitettuja positioita; jos position markkina-arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä position käypää arvoa kyseisenä päivänä; jos position käypää arvoa tai markkina-arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä position tuoreinta markkina-arvoa tai käypää arvoa;
kaikkia kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita, joihin kohdistuu valuuttakurssiriskejä, on pidettävä kokonaisnettovaluuttapositioina, ja ne on arvostettava 352 artiklan mukaisesti;
kaikki kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positiot, joihin kohdistuu hyödykeriskejä, on arvostettava 357 ja 358 artiklan mukaisesti;
pitkien positioiden absoluuttinen arvo on lisättävä lyhyiden positioiden absoluuttiseen arvoon.
Jäljempänä 430 b artiklassa säädetyistä ilmoittamisvaatimuksista vapauttaminen lakkaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi seuraavista tilanteista toteutuu:
laitos ei täytä 1 kohdan a tai b alakohdassa säädettyä edellytystä kolmen peräkkäisen kuukauden ajan; tai
laitos ei täytä 1 kohdan a tai b alakohdassa säädettyä edellytystä yli kuuden kuukauden aikana viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajanjaksolla.
325 b artikla
Konsolidoituja vaatimuksia koskeva lupa
Laitokset voivat soveltaa 1 kohtaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten luvalla, joka myönnetään, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä;
sääntely-, oikeus- tai sopimuskehys, jossa laitokset harjoittavat liiketoimintaansa, takaa vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä.
Kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten osalta vaatimuksena on, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät 2 kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi:
tällaisille yrityksille on annettu toimilupa kolmannessa maassa, ja ne ovat joko luottolaitoksen määritelmän mukaisia laitoksia tai tunnustettuja kolmannen maan sijoituspalveluyrityksiä;
yksittäisinä yrityksinä tällaiset yritykset täyttävät omien varojen vaatimukset, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia;
kyseisissä kolmansissa maissa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä.
1 A
LUKU
Vaihtoehtoinen standardimenetelmä
325 c artikla
Vaihtoehtoisen standardimenetelmän soveltamisala ja rakenne
Laitosten on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti salkulle, jossa on sellaisia kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita tai kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita, joihin kohdistuu valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä, seuraavien kolmen osatekijän summana:
jäljempänä 2 jaksossa säädetyn herkkyysperusteisen menetelmän mukainen omien varojen vaatimus;
jäljempänä 5 jaksossa säädetty maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus, jota sovelletaan ainoastaan kyseisessä jaksossa tarkoitettuihin kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin;
jäljempänä 4 jaksossa säädetty jäännösriskejä koskeva omien varojen vaatimus, joita sovelletaan ainoastaan kyseisessä jaksossa tarkoitettuihin kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin.
325 d artikla
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan
’riskiluokalla’ yhtä seuraavista seitsemästä luokasta:
yleinen korkoriski;
arvopaperistamiseen liittymätön luottomarginaaliriski (CSR);
arvopaperistamiseen liittyvä vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolinen luottomarginaaliriski (vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolinen luottomarginaaliriski) (non-ACTP CSR);
arvopaperistamiseen liittyvä vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun luottomarginaaliriski (vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun luottomarginaaliriski) (ACTP CSR);
osakeriski;
hyödykeriski;
valuuttakurssiriski;
’herkkyydellä’ 3 jakson 2 alajakson mukaista laitoksen hinnoittelumallia käyttäen laskettua position arvon suhteellista muutosta, joka johtuu position yhden relevantin riskitekijän arvon muutoksesta;
’alaluokalla’ johonkin riskiluokkaan kuuluvaa positioiden alaluokkaa, jossa positioilla on samanlainen riskiprofiili ja johon sovelletaan 3 jakson 1 alajaksossa määriteltyä riskipainoa.
325 e artikla
Herkkyysperusteisen menetelmän osatekijät
Laitosten on laskettava markkinariskiä koskeva omien varojen vaatimus herkkyysperusteista menetelmää käyttäen yhdistämällä seuraavat kolme omien varojen vaatimusta 325 h artiklan mukaisesti:
deltariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen muuhun kuin volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä;
vegariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä;
kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen pääasiallisissa muuhun kuin volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä, joita ei oteta huomioon deltariskiä koskevissa omien varojen vaatimuksissa.
Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten
kaikkien niiden instrumenttien, joihin liittyy valinnaisuutta, positioihin sovelletaan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia;
kaikkien niiden instrumenttien, joihin ei liity valinnaisuutta, positioihin sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia.
Instrumenteilla, joihin liittyy valinnaisuutta, tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa muun muassa seuraavia instrumentteja: osto- ja myyntioptiot, korkokatot ja korkolattiat, swap-optiot, barrier-optiot ja eksoottiset optiot. Kytkettyjä optioita, kuten ennakkomaksun mahdollisuutta tai käyttäytymisperusteisia optioita, on pidettävä optioiden itsenäisinä positioina laskettaessa markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.
Tätä lukua sovellettaessa instrumentteja, joiden kassavirrat voidaan kirjata kohde-etuuden nimellismäärän lineaarisena funktiona, on pidettävä instrumentteina, joihin ei liity valinnaisuutta.
325 f artikla
Delta- ja vegariskejä koskevat omien varojen vaatimukset
Nettoherkkyydet kullekin riskitekijälle kussakin alaluokassa on kerrottava vastaavilla 6 jaksossa säädetyillä riskipainoilla, jolloin saadaan painotetut herkkyydet kullekin riskitekijälle kyseisessä alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:
WSk |
= |
painotetut herkkyydet; |
RWk |
= |
riskipainot; ja |
sk |
= |
riskitekijä. |
Painotetut herkkyydet eri riskitekijöille kussakin alaluokassa on laskettava yhteen käyttäen seuraavaa kaavaa, jossa neliöjuurifunktiossa olevan määrän alarajana on nolla, jolloin saadaan alaluokkakohtainen herkkyys (Kb). Samassa alaluokassa (ρkl) olevien painotettujen herkkyyksien osalta on käytettävä vastaavia 6 jaksossa säädettyjä korrelaatioita.
Kb |
= |
alaluokkakohtainen herkkyys; ja |
WS |
= |
painotetut herkkyydet. |
Alaluokkakohtainen herkkyys on laskettava riskiluokan kunkin alaluokan osalta 5, 6 ja 7 kohdan mukaisesti. Kun alaluokkakohtainen herkkyys on laskettu kaikkien alaluokkien osalta, painotetut herkkyydet kaikkien alaluokkien kaikille riskitekijöille on laskettava yhteen seuraavan kaavan mukaisesti, jossa eri alaluokissa olevien painotettujen herkkyyksien osalta on käytettävä vastaavia 6 jaksossa olevia korrelaatioita γbc, jolloin saadaan riskiluokkakohtainen delta- tai vegariskejä koskeva omien varojen vaatimus:
jossa:
Sb |
= |
Σk WSk kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja Sc = Σk WSk kaikille riskitekijöille alaluokassa c; jos kaikki kyseiset Sb:n ja Sc:n arvot tuottavat negatiivisen luvun laskettaessa |
Sb |
= |
max [min (Σk WSk, Kb), – Kb]kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja |
Sc |
= |
max [min (Σk WSk, Kc), – Kc kaikille riskitekijöille alaluokassa c. |
Riskiluokkakohtaiset deltaa tai vegaa koskevat omien varojen vaatimukset on laskettava kullekin riskiluokalle 1–8 kohdan mukaisesti.
325 g artikla
Kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset
Laitosten on laskettava kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti.
325 h artikla
Riskiluokkakohtaisten delta-, vega- ja kaarevuusriskejä koskevien omien varojen vaatimusten yhteenlaskenta
Edellä 325 f ja 325 g artiklassa kuvattu riskiluokkakohtaisten delta-, vega- ja kaarevuusriskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskenta on suoritettava kolme kertaa kutakin riskiluokkaa kohti käyttäen joka kerralla eri korrelaatioparametrien ρkl joukkoa (alaluokkaan kuuluvien riskitekijöiden välinen korrelaatio) ja γbc (alaluokkien välinen korrelaatio riskiluokan sisällä). Kukin näistä kolmesta joukosta vastaa erilaista skenaariota seuraavasti:
keskikokoisten korrelaatioiden skenaario, jossa korrelaatioparametrit ρkl ja γbc säilyvät muuttumattomina 6 jaksossa esitettyihin nähden;
suurten korrelaatioiden skenaario, jossa 6 jaksossa esitetyt korrelaatioparametrit ρkl ja γbc kerrotaan yhdenmukaisesti luvulla 1,25, ja parametreihin ρkl ja γbc sovelletaan 100 prosentin kattoa;
pienten korrelaatioiden skenaario määritetään 461 a artiklassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä.
325 i artikla
Indeksi-instrumenttien ja usean kohde-etuuden optioiden kohtelu
Laitosten on määritettävä indeksi-instrumenttien ja usean kohde-etuuden optioiden kohtelu 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti.
325 j artikla
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kohtelu
Laitosten on kohdeltava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti.
325 k artikla
Merkintäsitoumuksia koskevat positiot
Laitosten on sovellettava yhtä taulukossa 1 olevaa asianmukaista kerrointa kaikkien merkintäsitoumuksia koskevien positioiden nettoherkkyyksiin kussakin yksittäisessä liikkeeseenlaskijassa, lukuun ottamatta sellaisia positioita, jotka koskevat sellaisia viralliseen sopimukseen perustuvia merkintäsitoumuksia, joita kolmannet osapuolet ovat antaneet tai joissa alkuperäinen merkitsijä on tehnyt sopimuksen merkinnän kohteena olevien osakkeiden edelleenlunastuksesta, ja laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset mukautettujen nettoherkkyyksien perusteella tässä luvussa säädetyn menetelmän mukaisesti.
Taulukko 1
Työpäivä 0 |
0 % |
Työpäivä 1 |
10 % |
Työpäivät 2 ja 3 |
25 % |
Työpäivä 4 |
50 % |
Työpäivä 5 |
75 % |
Työpäivän 5 jälkeen |
100 % |
Tätä artiklaa sovellettaessa ’työpäivällä 0’ tarkoitetaan sitä työpäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.
325 l artikla
Yleiset korkoriskitekijät
Koron muutoksille herkkiin instrumentteihin sovellettavia yleisiä deltakorkoriskitekijöitä ovat asianomaiset riskittömät korot kutakin valuuttaa ja kutakin seuraavaa maturiteettia kohden: 0,25 vuotta, 0,5 vuotta, 1 vuosi, 2 vuotta, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta, 20 vuotta ja 30 vuotta. Laitosten on määritettävä pisteiden riskitekijät lineaarisen interpoloinnin avulla tai käyttämällä menetelmää, joka on johdonmukaisin niiden hinnoittelufunktioiden kanssa, joita laitoksen riippumaton riskienvalvontatoiminto käyttää markkinariskin tai voittojen ja tappioiden raportoinnissa toimivalle johdolle.
Jos 2 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvatut markkinahintojen perusteella laskettuja swap-käyriä koskevat tiedot eivät ole riittäviä, riskittömät korot voidaan johtaa sopivimmasta tiettyä valuuttaa koskevasta valtionjoukkolainakäyrästä.
Jos laitokset soveltavat tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti johdettua yleistä korkoriskiä koskevia riskitekijöitä valtionlainainstrumentteihin, valtionlainainstrumenttia ei saa vapauttaa luottomarginaaliriskiä koskevista omien varojen vaatimuksista. Jos näissä tapauksissa ei ole mahdollista erottaa riskitöntä korkoa luottomarginaalia koskevasta osatekijästä, herkkyys tälle riskitekijälle on luokiteltava sekä yleiseen korkoriskiluokkaan että luottomarginaaliriskiluokkaan.
Laitosten on sovellettava ylimääräisiä riskitekijöitä niiden velkainstrumenttien inflaatioriskiin, joiden kassavirrat ovat funktionaalisesti inflaatioasteesta riippuvaisia. Kyseisten ylimääräisten riskitekijöiden tulee koostua yhdestä vektorista, joka muodostuu markkinahintojen perusteella lasketuista inflaatiotasoista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä inflaatioasteita.
Kunkin valuuttojen välisen korkoperusteriskitekijän on koostuttava yhdestä vektorista, joka muodostuu valuuttojen välisistä korkoperusteista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin velkainstrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä valuuttojen välisiä korkoperusteita. Kukin valuutta muodostaa eri alaluokan.
Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys valuuttojen väliselle korkoperusteriskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Kussakin alaluokassa on oltava kaksi mahdollista erillistä riskitekijää: euroon perustuva ja Yhdysvaltain dollariin perustuva, riippumatta kussakin valuuttojen välisessä korkoperustevektorissa olevien osatekijöiden määrästä. Yhtä alaluokkaa kohti voi olla enintään kaksi nettoherkkyyttä.
Sovellettaessa nettoutusta laitosten on pidettävä implisiittisiä volatiliteetteja, jotka liittyvät samoihin riskittömiin korkoihin ja jotka jaotellaan samoihin maturiteetteihin, osana samaa riskitekijää.
Kun laitokset jaottelevat implisiittisiä volatiliteetteja tässä kohdassa tarkoitettuihin maturiteetteihin, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
kun option maturiteetti vastaa kohde-etuuden maturiteettia, on otettava huomioon yksittäinen riskitekijä, joka on jaoteltava kyseiseen maturiteettiin;
kun option maturiteetti on lyhyempi kuin kohde-etuuden maturiteetti, on otettava huomioon seuraavat riskitekijät:
ensimmäinen riskitekijä on jaoteltava option maturiteettiin;
toinen riskitekijä on jaoteltava option kohde-etuuden jäljellä olevaan maturiteettiin option erääntymispäivänä.
Inflaatioriskiä ja valuuttojen välistä korkoperusteriskiä varten ei ole kaarevuusriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.
325 m artikla
Luottomarginaaliriskitekijät muuta kuin arvopaperistamista varten
325 n artikla
Luottomarginaaliriskitekijät arvopaperistamista varten
Laitosten on sovellettava 5 kohdassa tarkoitettuja luottomarginaaliriskitekijöitä arvopaperistamispositioihin, jotka eivät kuulu vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun 325 artiklan 6, 7 ja 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Ne alaluokat, joita sovelletaan muiden kuin vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvien arvopaperistamisten luottomarginaaliriskiin, koskevat nimenomaisesti 6 jaksossa tarkoitettua kyseistä riskiluokkaa.
Ne luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopaperistamispositioihin, ovat seuraavat:
deltariskitekijöitä ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden asianomaiset luottomarginaalien tasot, jotka määritetään asianomaisten velkainstrumenttien ja luottoriskinvaihtosopimusten perusteella ja kullekin seuraavista maturiteeteista: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.
ne vegariskitekijät, joita sovelletaan optioihin, joiden kohde-etuuksina on vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvia arvopaperistamispositioita, ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden luottomarginaalien implisiittisiä volatiliteetteja, jotka määritetään tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja jotka on jaoteltava seuraaviin maturiteetteihin sen vastaavan option maturiteetin mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.
kaarevuusriskitekijät ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden luottomarginaalin asianomaisia tuottokäyriä, jotka ilmaistaan tämän kohdan a alakohdassa kuvatulla tavalla määritettyjen eri maturiteettien luottomarginaalien tasojen vektorina; vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia luottomarginaalien tasojen maturiteetteja.
Ne luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava muihin kuin vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopaperistamispositioihin, liittyvät etuoikeusluokan marginaaliin, eivätkä kohde-etuutena toimivien instrumenttien marginaaliin, ja ovat seuraavat:
deltariskitekijät ovat asianomaisia etuoikeusluokan luottomarginaalien tasoja, jotka jaotellaan seuraaviin maturiteetteihin etuoikeusluokan maturiteetin mukaisesti: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.
ne vegariskitekijät, joita sovelletaan optioihin, joiden kohde-etuuksina on muita kuin vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvia arvopaperistamispositioita, ovat etuoikeusluokkien luottomarginaalien implisiittisiä volatiliteetteja, jotka jaotellaan seuraaviin maturiteetteihin sen option maturiteetin mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.
kaarevuusriskitekijöiden on oltava samat kuin tämän kohdan a alakohdassa kuvataan; kaikkiin kyseisiin riskitekijöihin on sovellettava 6 jaksossa tarkoitettua yhteistä riskipainoa.
325 o artikla
Osakeriskitekijät
Osakeriskiä sovellettaessa erityinen osakkeiden repokäyrä muodostaa yksittäisen riskitekijän, joka ilmaistaan repokoron vektorina eri maturiteeteille. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia repokorkojen maturiteetteja.
Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys osakeriskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Laitosten on kuitattava herkkyydet saman osakesidonnaisen arvopaperin repokorkoa koskevaan riskitekijään riippumatta siitä, montako osatekijää kussakin vektorissa on.
325 p artikla
Hyödykeriskitekijät
Instrumentin herkkyys kullekin kaarevuusriskikaavassa käytetylle riskitekijälle on laskettava 325 g artiklassa määritetyllä tavalla. Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on pidettävä vektoreita, joilla on eri määrä osatekijöitä, samana riskitekijänä, edellyttäen, että kyseiset vektorit vastaavat samaa hyödyketyyppiä.
325 q artikla
Valuuttakurssiriskitekijät
325 r artikla
Deltariskiherkkyydet
Laitosten on laskettava yleisen korkoriskin (GIRR) deltaherkkyydet seuraavasti:
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat riskittömistä koroista, lasketaan seuraavasti:
jossa:
|
= |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat riskittömistä koroista; |
rkt |
= |
riskittömien korkojen käyrän arvo k maturiteetissa t; |
Vi (.) |
= |
instrumentin i hinnoittelufunktio; ja |
x, y |
= |
muut riskitekijät kuin rkt hinnoittelufunktiossa Vi; |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat inflaatioriskistä ja valuuttojen välisestä korkoperusteriskistä, on laskettava seuraavasti:
jossa:
|
= |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat inflaatioriskistä ja valuuttojen välisestä korkoperusteriskistä; |
|
= |
m-komponenttien vektori, kun kuvataan implisiittistä inflaatiokäyrää tai valuuttojen välistä korkoperustekäyrää tietyssä valuutassa j ja kun m on yhtä kuin inflaatioon tai valuuttojen väliseen korkoperusteeseen liittyvien muuttujien lukumäärä instrumentin i hinnoittelumallissa; |
|
= |
dimension yksikkömatriisi (1 x m); |
Vi (.) |
= |
instrumentin i hinnoittelufunktio; ja |
y, z |
= |
muut muuttujat hinnoittelumallissa. |
Laitosten on laskettava luottomarginaaliriskin deltaherkkyydet kaikille arvopaperistetuille ja arvopaperistamattomille positioille seuraavasti:
jossa:
|
= |
luottomarginaaliriskin deltaherkkyydet kaikille arvopaperistetuille ja arvopaperistamattomille positioille; |
cskt |
= |
liikkeeseenlaskijan j luottomarginaalin arvo maturiteetissa t; |
Vi (.) |
= |
instrumentin i hinnoittelufunktio; ja |
x, y |
= |
muut riskitekijät kuin cskt hinnoittelufunktiossa Vi. |
Laitosten on laskettava osakeriskin deltaherkkyydet seuraavasti:
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat osakesidonnaisen arvopaperin spot-hinnasta, lasketaan seuraavasti:
jossa:
sk |
= |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat osakesidonnaisen arvopaperin spot-hinnasta; |
k |
= |
osakesidonnainen arvopaperi; |
EQk |
= |
kyseisen osakesidonnaisen arvopaperin spot-hinnan arvo; |
Vi (.) |
= |
instrumentin i hinnoittelufunktio; ja |
x, y |
= |
muut riskitekijät kuin EQk hinnoittelufunktiossa Vi; |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat osakkeiden repokoroista, lasketaan seuraavasti:
jossa:
|
= |
herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat osakkeiden repokoroista; |
k |
= |
indeksi, joka kuvaa osaketta; |
|
= |
m-komponenttien vektori, kun kuvataan repokoron aikarakennetta tietyn osakkeen k osalta ja kun m on yhtä kuin eri maturiteetteja vastaavien repokorkojen lukumäärä instrumentin i hinnoittelumallissa; |
|
= |
dimension yksikkömatriisi (1 · m); |
Vi (.) |
= |
instrumentin i hinnoittelufunktio; ja |
y, z |
= |
muut riskitekijät kuin |
Laitosten on laskettava hyödykeriskin deltaherkkyydet kullekin riskitekijälle k seuraavasti:
jossa:
sk |
= |
hyödykeriskin deltaherkkyydet; |
k |
= |
tietty hyödykeriskitekijä; |
CTYk |
= |
riskitekijän k arvo; |
Vi (.) |
= |
instrumentin i markkina-arvo riskitekijän k funktiona; ja |
y, z |
= |
muut riskitekijät kuin CTYk instrumentin i hinnoittelumallissa. |
Laitosten on laskettava valuuttakurssiriskin deltaherkkyydet kullekin valuuttakurssiriskitekijälle k seuraavasti:
jossa:
sk |
= |
hyödykeriskin deltaherkkyydet; |
k |
= |
tietty valuuttakurssiriskitekijä; |
FXk |
= |
riskitekijän arvo; |
Vi (.) |
= |
instrumentin i markkina-arvo riskitekijän k funktiona; ja |
y, z |
= |
muut riskitekijät kuin FXk instrumentin i hinnoittelumallissa. |
325 s artikla
Vegariskiherkkyydet
Laitosten on laskettava option vegariskiherkkyys tietylle riskitekijälle k seuraavasti:
jossa:
sk |
= |
hyödykeriskin deltaherkkyydet; |
k |
= |
erityinen vegariskitekijä, joka koostuu implisiittisesta volatiliteetista; |
volk |
= |
kyseisen riskitekijän arvo ilmaistuna prosenttiosuutena; ja |
x, y |
= |
muut riskitekijät kuin volk hinnoittelufunktiossa Vi. |
325 t artikla
Herkkyyslaskelmia koskevat vaatimukset
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta, jolle on myönnetty lupa käyttää 1 b luvussa säädettyä vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmää, käyttämään tämän luvun mukaisten herkkyyksien laskennassa sisäisten mallien menetelmänsä mukaisen riskienmittausjärjestelmän hinnoittelufunktioita markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi ja niistä raportoimiseksi 430 b artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Laskettaessa sellaisten 325 e artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien vegariskiherkkyyksiä, joihin liittyy valinnaisuutta, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
yleisen korkoriskin ja luottomarginaaliriskin osalta laitosten on kunkin valuutan osalta oletettava, että volatiliteettiriskitekijöiden kohde-etuus, jolle vegariski lasketaan, noudattelee joko log-normaalijakaumaa tai normaalijakaumaa kyseisten instrumenttien hinnoittelumalleissa;
osakeriskin, hyödykeriskin ja valuuttakurssiriskin osalta laitosten on oletettava, että volatiliteettiriskitekijöiden kohde-etuus, jolle vegariski lasketaan, noudattelee log-normaalijakaumaa näiden instrumenttien hinnoittelumalleissa.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitos voi edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset myöntävät luvan, käyttää vaihtoehtoisia deltariskiherkkyyksien määritelmiä laskiessaan kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita koskevat omien varojen vaatimukset tämän luvun nojalla edellyttäen, että laitos täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
kyseisiä vaihtoehtoisia määritelmiä käytetään sisäisessä riskienhallinnassa ja laitoksen riippumattoman riskienvalvontayksikön voittojen ja tappioiden raportoimiseen toimivalle johdolle;
laitos osoittaa, että vaihtoehtoisilla määritelmillä saadaan parempi käsitys position herkkyyksistä kuin tässä alajaksossa säädettyjen laskukaavojen avulla ja että niiden tuloksena saatavat herkkyydet eivät olennaisesti eroa kyseisistä laskukaavoista.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitos voi edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset myöntävät luvan, laskea herkkyyksien vaihtoehtoisten määritelmien lineaarisen muutoksen perusteella vegariskiherkkyydet laskiessaan kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita koskevat omien varojen vaatimukset tämän luvun nojalla edellyttäen, että laitos täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:
laitoksen riippumaton riskienvalvontayksikkö käyttää vaihtoehtoisia määritelmiä sisäisessä riskienhallinnassa ja voittojen ja tappioiden raportoinnissa toimivalle johdolle;
laitos osoittaa, että vaihtoehtoisilla määritelmillä saadaan parempi käsitys position herkkyyksistä kuin tässä alajaksossa säädettyjen laskukaavojen avulla ja että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lineaarinen muutos kuvastaa vegariskiherkkyyttä.
325 u artikla
Jäännösriskejä koskeva omien varojen vaatimus
Instrumenttiin katsotaan kohdistuvan jäännösriskejä, jos se täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
sen kohde-etuus on luonteeltaan eksoottinen, mikä tätä lukua sovellettaessa tarkoittaa kaupankäyntivaraston instrumenttia, jonka kohde-etuuteen liittyvään vastuuseen ei sovelleta delta-, vega- tai kaarevuusriskikohtelua 2 jaksossa vahvistetun herkkyysperusteisen menetelmän mukaisesti eikä 5 jaksossa säädettyjä maksukyvyttömyysriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia;
se on instrumentti, johon liittyy muita jäännösriskejä, mikä tätä lukua sovellettaessa tarkoittaa kumpaa tahansa seuraavista instrumenteista:
instrumentti, johon sovelletaan vega- ja kaarevuusriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia 2 jaksossa säädetyn herkkyysperusteisen menetelmän mukaisesti ja josta saadaan tuottoa, jota ei voida replikoida rajallisena vanilja-optioiden lineaarisena yhdistelmänä yhdellä kohde-etuuden osakkeen hinnalla, hyödykkeen hinnalla, valuuttakurssilla, joukkolainan hinnalla, luottoriskinvaihtosopimuksella tai koronvaihtosopimuksella;
instrumentti on positio, joka kuuluu 325 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun; edellä 325 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvia suojauksia ei oteta huomioon.
Laitosten on laskettava 1 kohdassa tarkoitetut omien varojen lisävaatimukset 2 kohdassa tarkoitettujen instrumenttien bruttonimellismäärien summana kerrottuna seuraavilla riskipainoilla:
1,0 prosenttia, kun on kyse 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista;
0,1 prosenttia, kun on kyse 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitos ei saa soveltaa jäännösriskejä koskevaa omien varojen vaatimusta, kun on kyse instrumentista, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
se on kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä;
sille voidaan tehdä keskitetty määritys asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti;
sillä voidaan täysin kuitata kaupankäyntivaraston muun position markkinariski, jolloin kyseiset kaksi täysin yhteensopivaa kaupankäyntivaraston positiota vapautetaan jäännösriskejä koskevasta omien varojen vaatimuksesta.
Laatiessaan kyseisiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia EPV tutkii, olisiko pitkäikäisyysriskiä, säätä, luonnonkatastrofeja ja tulevaa toteutunutta volatiliteettia pidettävä eksoottisina kohde-etuuksina.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 v artikla
Määritelmät ja yleiset säännökset
Tässä jaksossa tarkoitetaan:
’lyhyellä vastuulla’ tilannetta, jossa liikkeeseenlaskijan tai liikkeeseenlaskijaryhmän maksukyvyttömyydestä aiheutuu laitokselle voittoa riippumatta siitä, minkätyyppisestä instrumentista tai liiketoimesta vastuu muodostuu;
’pitkällä vastuulla’ tilannetta, jossa liikkeeseenlaskijan tai liikkeeseenlaskijaryhmän maksukyvyttömyydestä aiheutuu laitokselle tappiota riippumatta siitä, minkä tyyppisestä instrumentista tai liiketoimesta vastuu muodostuu;
’äkillisestä maksukyvyttömyydestä aiheutuvalla bruttomäärällä (gross jump to default, JTD)’ sen tappion tai voiton arvioitua kokoa, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuu tietylle vastuulle;
’äkillisestä maksukyvyttömyydestä aiheutuvalla nettomäärällä (net jump to default, JTD)’ sen tappion tai voiton arvioitua kokoa, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuu tietylle laitokselle sen jälkeen, kun JTD-bruttomäärät on kuitattu;
’tappio-osuudella’ (loss given default, LGD) vastapuolen tappio-osuutta instrumentista, jonka kyseinen vastapuoli on laskenut liikkeeseen, ilmaistuna osuutena instrumentin nimellismäärästä;
’maksukyvyttömyyden riskipainolla’ prosenttiosuutta, joka vastaa kunkin vastapuolen maksukyvyttömyyden arvioitua todennäköisyyttä asianomaisen vastapuolen luottokelpoisuuden mukaisesti.
325 w artikla
JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät
Laitoksen on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät kullekin velkainstrumenttiin liittyvälle pitkälle vastuulle seuraavien kaavojen mukaisesti:
JTDlong |
= |
JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät pitkälle vastuulle; |
Vnotional |
= |
instrumentin nimellisarvo; |
P&Llong |
= |
arvo, jolla oikaistaan voittoja ja tappioita, jotka laitos on jo ottanut huomioon käyvän arvon muuttumisen vuoksi instrumentissa, josta pitkä vastuu muodostuu; voitot ilmoitetaan kaavassa plusmerkkisinä ja tappiot miinusmerkkisinä; ja |
Adjustmentlong |
= |
määrä, jolla laitoksen voitto maksukyvyttömyyshetkellä lisääntyisi tai vähenisi johdannaissopimuksen rakenteen vuoksi suhteessa kohde-etuutena olevan välineen täysimääräiseen tappioon; lisäykset ilmoitetaan arvossa Adjustmentlong plusmerkkisinä ja vähennykset miinusmerkkisinä. |
Laitoksen on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät kullekin velkainstrumentteihin liittyvälle lyhyelle vastuulle seuraavasti:
JTDshort |
= |
JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät kullekin lyhyelle vastuulle; |
Vnotional |
= |
instrumentin nimellisarvo, joka merkitään kaavaan miinusmerkkisenä; |
P&Lshort |
= |
arvo, jolla oikaistaan voittoja ja tappioita, jotka laitos on jo ottanut huomioon käyvän arvon muuttumisen vuoksi instrumentissa, josta lyhyt vastuu muodostuu; voitot ilmoitetaan kaavassa plusmerkkisinä, ja tappiot ilmoitetaan kaavassa miinusmerkkisinä; ja |
Adjustmentshort |
= |
määrä, jolla laitoksen voitto maksukyvyttömyyshetkellä lisääntyisi tai vähenisi johdannaissopimuksen rakenteen vuoksi suhteessa kohde-etuutena olevan välineen täysimääräiseen tappioon; vähennykset ilmoitetaan arvossa Adjustmentshort plusmerkkisinä ja lisäykset ilmoitetaan arvossa Adjustmentshort miinusmerkkisinä. |
Laitoksen on 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun laskelman tekemiseksi sovellettava seuraavaa velkainstrumentin LGD-arvoa:
100 prosenttia, kun on kyse muihin kuin etuoikeutettuihin velkainstrumentteihin liittyvistä vastuista;
75 prosenttia, kun on kyse etuoikeutettuihin velkainstrumentteihin liittyvistä vastuista;
25 prosenttia, kun on kyse 129 artiklassa tarkoitettujen katettujen joukkolainojen vastuista.
Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen laskelmien tekemiseksi nimellismäärät määritetään seuraavasti:
kun on kyse velkainstrumentista, nimellismäärä on sen yksikköarvo;
kun on kyse johdannaissopimuksesta, jonka kohde-etuutena on vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi, nimellismäärä on johdannaissopimuksen nimellismäärä.
Oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin liittyvien vastuiden osalta laitosten on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kaavojen käyttämisen sijaan seuraavasti:
JTDlong |
= |
JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät pitkälle vastuulle; |
JTDshort |
= |
JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät lyhyelle vastuulle; ja |
V |
= |
osakkeen käypä arvo tai, kun on kyse johdannaissopimuksesta, jonka kohde-etuutena on osake, kohde-etuutena olevan osakkeen käypä arvo. |
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
miten laitosten on laskettava JTD:stä aiheutuvat määrät erityyppisille instrumenteille tämän artiklan mukaisesti;
mitä vaihtoehtoisia menetelmiä laitosten on käytettävä 7 kohdassa tarkoitettujen JTD:stä aiheutuvien bruttomäärien arvioimiseksi.
muiden kuin 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien nimellismäärät.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 x artikla
JTD:stä aiheutuvat nettomäärät
Kuittaaminen on joko täydellistä tai osittaista kuittaavien vastuiden maturiteetin mukaan:
Kuittaaminen on täydellistä, jos kaikkien kuittaavien vastuiden maturiteetti on vähintään yksi vuosi.
Kuittaaminen on osittaista, jos vähintään yhden kuittaavan vastuun maturiteetti on alle yksi vuosi, missä tapauksessa kunkin maturiteetiltaan alle yhden vuoden vastuun JTD-määrän koko kerrotaan vastuun maturiteetin ja yhden vuoden välisellä suhdeluvulla.
325 y artikla
Maksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta
JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kerrotaan vastapuolen tyypistä riippumatta maksukyvyttömyyden riskipainoilla, jotka vastaavat niiden luottoluokkaa, taulukon 2 mukaisesti:
Taulukko 2
Luottoluokka |
Maksukyvyttömyyden riskipaino |
Luottoluokka 1 |
0,5 % |
Luottoluokka 2 |
3 % |
Luottoluokka 3 |
6 % |
Luottoluokka 4 |
15 % |
Luottoluokka 5 |
30 % |
Luottoluokka 6 |
50 % |
Luokittelemattomat |
15 % |
Maksukyvyttömyystilassa |
100 % |
Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät lasketaan kussakin alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:
DRCb |
= |
maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus alaluokassa b; |
i |
= |
indeksi, joka kuvaa alaluokkaan b kuuluvaa instrumenttia; |
RWi |
= |
riskipaino; ja |
WtS |
= |
suhdeluku, joka kuvaa suojaussuhteista saatua hyötyä tietyssä alaluokassa ja joka lasketaan seuraavasti:
|
Arvojen DRCb ja WtS laskemiseksi pitkät ja lyhyet positiot on laskettava yhteen kaikkien alaluokassa olevien positioiden osalta riippumatta siitä, mihin luottoluokkaan kyseiset positiot on osoitettu, jotta tulokseksi saadaan alaluokkakohtaiset maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset.
325 z artikla
JTD:stä aiheutuvat määrät
325 aa artikla
Maksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta arvopaperistamisten osalta
Riskipainotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät on osoitettava seuraaviin alaluokkiin:
yksi yhteinen alaluokka kaikille yrityksille alueesta riippumatta;
yhteensä 44 eri alaluokkaa, jotka vastaavat yhtä alaluokkaa kullakin alueella kutakin toisessa alakohdassa määriteltyä 11 omaisuusluokkaa kohden.
Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa 11 omaisuusluokkaa ovat seuraavat: omaisuusvakuudelliset yritystodistukset (ABCP), autolainat/-leasingsopimukset, asuntolainavakuudelliset arvopaperit (RMBS), luottokortit, liikekiinteistölainavakuudelliset arvopaperit (CMBS), lainavakuudelliset velkasitoumukset, vakuudellinen velkasitoumus (CDO-squared), pienet ja keskisuuret yritykset (”pk-yritykset”), opintolainat, muut vähittäislainat ja muut tukkulainat. Kyseiset neljä aluetta ovat seuraavat: Aasia, Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja muu maailma.
325 ab artikla
Soveltamisala
325 ac artikla
JTD:stä aiheutuvat määrät vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun osalta
Tässä artiklassa tarkoitetaan:
’eriyttämisellä arvostusmallia käyttäen’ tarkoitetaan sitä, että arvopaperistamisen yhteen ainoaan riskikohteeseen keskittyvä osa arvostetaan arvopaperistamisen ehdottoman ja ehdollisen arvon välisenä erotuksena olettaen, että kyseinen riskikohde tulee maksukyvyttömäksi LGD-arvon ollessa 100 prosenttia;
’replikoinnilla’ sitä, että yksittäisiä arvopaperistettuja indeksietuoikeusluokkia yhdistelemällä luodaan toinen etuoikeusluokka samassa indeksisarjassa tai positio sellaisessa indeksisarjassa, jota ei ole jaettu etuoikeusluokkiin (untranched);
’eriyttämisellä’ sitä, että indeksi replikoidaan arvopaperistamisella, jonka kohde-etuuteen liittyvät vastuut poolissa ovat samat kuin yhteen riskikohteeseen keskittyvät vastuut, joista indeksi muodostuu.
N:nnen tappion tuotteita kohdellaan etuoikeusluokkiin jaettuina tuotteina seuraavien kiinnittämis- ja irrottamispisteiden mukaisesti:
kiinnittämispiste = (N – 1) / riskikohteet yhteensä;
irrottamispiste = N / riskikohteet yhteensä;
jossa: ’riskikohteilla yhteensä’ tarkoitetaan riskikohteiden kokonaislukumäärää kohde-etuutena olevassa korissa tai poolissa.
JTD:stä aiheutuvat nettomäärät määritetään kuittaamalla pitkät JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät ja lyhyet JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät. Kuittaaminen on mahdollista ainoastaan sellaisten vastuiden välillä, jotka maturiteettia lukuun ottamatta ovat identtiset. Kuittaaminen on mahdollista ainoastaan seuraavasti:
indeksien, indeksietuoikeusluokkien ja räätälöityjen etuoikeusluokkien osalta kuittaaminen on mahdollista eri maturiteeteissa saman indeksiperheen, -sarjan ja -etuoikeusluokan sisällä edellyttäen, että sovelletaan 325 x artiklassa vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat maturiteetiltaan alle yhden vuoden vastuita; pitkät JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät ja lyhyet JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät, jotka ovat toistensa täydelliset replikaatiot, voidaan kuitata eriyttämällä ne vastuisiin, jotka vastaavat yhtä ainoaa riskikohdetta, käyttäen arvostusmallia; tällaisissa tapauksissa JTD:stä aiheutuvien bruttomäärien summa – kun eriyttämisen kautta saatu vastuu vastaa yhtä ainoaa riskikohdetta – on yhtä kuin JTD:stä aiheutuva bruttomäärä eriyttämättömän vastuun osalta;
edellä a alakohdassa tarkoitettu eriyttämällä tapahtuva kuittaaminen ei ole sallittua uudelleenarvopaperistamisten tai arvopaperistettujen vastuiden johdannaisten osalta;
indeksien ja indeksietuoikeusluokkien osalta kuittaaminen on mahdollista kaikissa maturiteeteissa saman indeksiperheen, -sarjan ja -etuoikeusluokan sisällä replikoinnin tai eriyttämisen kautta; jos pitkät vastuut ja lyhyet vastuut vastaavat toisiaan, lukuun ottamatta yhtä jäljellä olevaa osatekijää, kuittaus sallitaan, ja JTD:stä aiheutuvan nettomäärän on kuvastettava jäljelle jäävää vastuuta;
saman indeksisarjan eri etuoikeusluokkia, saman indeksin eri sarjoja ja eri indeksiperheitä ei saa käyttää toistensa kuittaamiseen.
325 ad artikla
Maksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun osalta
JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kerrotaan seuraavasti:
etuoikeusluokkiin jaettujen tuotteiden osalta maksukyvyttömyysriskipainoilla, jotka vastaavat niiden 325 y artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyä luottoluokkaa;
muiden kuin etuoikeusluokkiin jaettujen tuotteiden osalta 325 aa artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla maksukyvyttömyyden riskipainoilla.
Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät lasketaan kussakin alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:
DRCb |
= |
maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus alaluokassa b; |
i |
= |
alaluokkaan b kuuluva instrumentti; ja |
WtSACTP |
= |
suhdeluku, joka kuvaa suojaussuhteista saatua hyötyä tietyssä alaluokassa, laskettuna 325 y artiklan 4 kohdassa vahvistetun WtS -kaavan mukaisesti käyttäen pitkiä positioita ja lyhyitä positioita koko vaihtoehtoisessa korrelaatiokaupankäyntisalkussa eikä pelkästään asiaa koskevassa alaluokassa. |
Laitosten on laskettava vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset (DRCACTP) seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa:
DRCACTP |
= |
vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset; ja |
DRCb |
= |
maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus alaluokassa b. |
325 ae artikla
Yleistä korkoriskiä koskevat riskipainot
Sellaisten valuuttojen osalta, jotka eivät sisälly 325 bd artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kaikkien likvidimpien valuuttojen alaluokkaan, riskittömän koron riskitekijöitä koskevien herkkyyksien riskipainot kutakin taulukon 3 alaluokkaa varten määritetään 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla.
Taulukko 3
Alaluokka |
Maturiteetti |
1 |
0,25 vuotta |
2 |
0,5 vuotta |
3 |
1 vuosi |
4 |
2 vuotta |
5 |
3 vuotta |
6 |
5 vuotta |
7 |
10 vuotta |
8 |
15 vuotta |
9 |
20 vuotta |
10 |
30 vuotta |
325 af artikla
Korrelaatiot samassa alaluokassa yleisen korkoriskin osalta
Samassa alaluokassa olevien yleisten korkoriskitekijöiden WSk ja WSl, jotka vastaavat samaa käyrää mutta joilla on eri maturiteetit, kahden painotetun herkkyyden korrelaatio on määritettävä seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa:
Tk (tai Tl) |
= |
maturiteetti, joka koskee riskitöntä korkoa; |
θ |
= |
3 %. |
325 ag artikla
Korrelaatiot eri alaluokissa yleisen korkoriskin osalta
325 ah artikla
Arvopaperistamiseen liittymättömiä luottomarginaaliriskejä koskevat riskipainot
Arvopaperistamiseen liittymättömiä luottomarginaaliriskitekijöitä koskevien herkkyyksien riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin taulukon 4 alaluokassa:
Taulukko 4
Alaluokka – numero |
Luotto-luokka |
Toimiala |
Riskipaino (prosentti-yksikköinä) |
1 |
Kaikki |
Jäsenvaltion keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit |
0,5 % |
2 |
Luotto-luokat 1–3 |
Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot |
0,5 % |
3 |
Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset |
1,0 % |
|
4 |
Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat |
5,0 % |
|
5 |
Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
3,0 % |
|
6 |
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta |
3,0 % |
|
7 |
Teknologia, televiestintä |
2,0 % |
|
8 |
Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta |
1,5 % |
|
9 |
Luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat jäsenvaltioissa |
1,0 % |
|
11 |
Luotto-luokat 4–6 |
Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot |
|
12 |
Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset |
4,0 % |
|
13 |
Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat |
12,0 % |
|
14 |
Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
7,0 % |
|
15 |
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta |
8,5 % |
|
16 |
Teknologia, televiestintä |
5,5 % |
|
17 |
Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta |
5,0 % |
|
18 |
Muu toimiala |
12,0 % |
325 ai artikla
Korrelaatiot samassa alaluokassa arvopaperistamiseen liittymättömän luottomarginaaliriskin osalta
Samassa alaluokassa olevien kahden herkkyyden WSk ja WSl välinen korrelaatioparametri ρkl määritetään seuraavasti:
Tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja korrelaatioparametrejä ei sovelleta 325 ah artiklan 1 kohdassa olevassa taulukossa 4 olevaan alaluokkaan 18. Kyseistä alaluokkaa koskevan deltariskin laskukaavan osalta pääomavaatimus on yhtä kuin alaluokkaan 18 osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:
325 aj artikla
Korrelaatiot eri alaluokissa arvopaperistamiseen liittymättömän luottomarginaaliriskin osalta
Korrelaatioparametri γbc, jota sovelletaan laskettaessa herkkyyksiä eri alaluokkien välillä, määritetään seuraavasti:
Taulukko 5
Alaluokka |
1, 2 ja 11 |
3 ja 12 |
4 ja 13 |
5 ja 14 |
6 ja 15 |
7 ja 16 |
8 ja 17 |
9 |
1, 2 ja 11 |
|
75 % |
10 % |
20 % |
25 % |
20 % |
15 % |
10 % |
3 ja 12 |
|
|
5 % |
15 % |
20 % |
15 % |
10 % |
10 % |
4 ja 13 |
|
|
|
5 % |
15 % |
20 % |
5 % |
20 % |
5 ja 14 |
|
|
|
|
20 % |
25 % |
5 % |
5 % |
6 ja 15 |
|
|
|
|
|
25 % |
5 % |
15 % |
7 ja 16 |
|
|
|
|
|
|
5 % |
20 % |
8 ja 17 |
|
|
|
|
|
|
|
5 % |
9 |
|
|
|
|
|
|
|
— |
325 ak artikla
Riskipainot luottomarginaaliriskiä koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvien arvopaperistamisten osalta
Luottomarginaalia koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun (ACTP) kuuluvien arvopaperistamisten riskitekijöitä koskevien herkkyyksien riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin alaluokassa, ja ne määritellään kutakin taulukon 6 alaluokkaa varten 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla:
Taulukko 6
Alaluokka – numero |
Luottoluokka |
Toimiala |
1 |
Kaikki |
Jäsenvaltioiden keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit |
2 |
Luotto-luokat 1–3 |
Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa tai 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot |
3 |
Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset |
|
4 |
Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat |
|
5 |
Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
|
6 |
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta |
|
7 |
Teknologia, televiestintä |
|
8 |
Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta |
|
9 |
Jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat |
|
10 |
Luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat kolmansissa maissa |
|
11 |
Luotto-luokat 4–6 |
Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa tai 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot |
12 |
Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset |
|
13 |
Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat |
|
14 |
Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
|
15 |
|
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta |
16 |
Teknologia, televiestintä |
|
17 |
Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta |
|
18 |
Muu toimiala |
325 al artikla
Korrelaatiot luottomarginaaliriskiä koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvien arvopaperistamisten osalta
325 am artikla
Riskipainot luottomarginaaliriskiä koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuulumattomien arvopaperistamisten osalta
Luottomarginaalia koskevien (muiden kuin vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvien) arvopaperistamisten riskitekijöitä koskevien herkkyyksien riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin taulukon 7 alaluokassa, ja ne määritellään kutakin taulukon 7 alaluokkaa varten 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla:
Taulukko 7
Alaluokka – numero |
Luottoluokka |
Toimiala |
1 |
Etuoikeutetut ja luottoluokat 1–3 |
Asuntolainavakuudelliset arvopaperit (RMBS) – Prime |
2 |
RMBS – Mid-Prime |
|
3 |
RMBS – Sub-Prime |
|
4 |
Liikekiinteistölainavakuudelliset arvopaperit (CMBS) |
|
5 |
Omaisuusvakuudelliset arvopaperit (ABS) – opintolainat |
|
6 |
ABS – luottokortit |
|
7 |
ABS – autolainat |
|
8 |
Lainavakuudelliset velkasitoumukset (CLO) – muu kuin ACTP |
|
9 |
Muut kuin etuoikeutetut ja luottoluokat 1–3 |
RMBS – Prime |
10 |
RMBS – Mid-Prime |
|
11 |
RMBS – Sub-Prime |
|
12 |
|
CMBS |
13 |
ABS – opintolainat |
|
14 |
ABS – luottokortit |
|
15 |
ABS – autolainat |
|
16 |
CLO – muu kuin ACTP |
|
17 |
Luottoluokat 4–6 |
RMBS – Prime |
18 |
RMBS – Mid-Prime |
|
19 |
RMBS – Sub-Prime |
|
20 |
CMBS |
|
21 |
ABS – opintolainat |
|
22 |
ABS – luottokortit |
|
23 |
ABS – autolainat |
|
24 |
CLO (muu kuin ACTP) |
|
25 |
Muu toimiala |
325 an artikla
Korrelaatiot samassa alaluokassa luottomarginaaliriskiä koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuulumattomien arvopaperistamisten osalta
Samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle WSk ja WSl korrelaatioparametri ρkl määritetään seuraavasti:
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja korrelaatioparametrejä ei sovelleta alaluokkaan 25. Alaluokkaa 25 koskevan deltariskin laskukaavan osalta oman pääoman vaatimus on yhtä kuin kyseiseen alaluokkaan osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:
325 ao artikla
Korrelaatiot eri alaluokissa luottomarginaaliriskiä koskevien vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuulumattomien arvopaperistamisten osalta
325 ap artikla
Osakeriskiä koskevat riskipainot
Riskipainot, jotka koskevat osakkeisiin ja osakkeiden repokorkoon liittyvien riskitekijöiden herkkyyksiä, määritellään kutakin taulukon 8 alaluokkaa varten 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla:
Taulukko 8
Alaluokka – numero |
Markkina-arvo |
Talouden tyyppi |
Toimiala |
1 |
Suuri |
Nouseva markkina-talous |
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta, terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut |
2 |
Televiestintä, teollisuustuotteet |
||
3 |
Raaka-aineet, energia, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
||
4 |
Finanssilaitokset, mukaan lukien valtion tukemat finanssilaitokset, kiinteistöalan toiminta, teknologia |
||
5 |
Kehittynyt talous |
Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta, terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut |
|
6 |
Televiestintä, teollisuustuotteet |
||
7 |
Raaka-aineet, energia, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta |
||
8 |
Finanssilaitokset, mukaan lukien valtion tukemat finanssilaitokset, kiinteistöalan toiminta, teknologia |
||
9 |
Pieni |
Nouseva markkina-talous |
Kaikki toimialat, jotka on kuvattu alaluokissa numeroilla 1, 2, 3 ja 4 |
10 |
Kehittynyt talous |
Kaikki toimialat, jotka on kuvattu alaluokissa numeroilla 5, 6, 7 ja 8 |
|
11 |
Muu toimiala |
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 aq artikla
Korrelaatiot samassa alaluokassa osakeriskin osalta
Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa korrelaatioparametri ρkl samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle WSk ja WSl osakkeen spot-hinnan osalta määritetään seuraavasti:
15 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse suuresta markkina-arvosta ja nousevasta markkinataloudesta (alaluokan numero 1, 2, 3 tai 4);
25 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse suuresta markkina-arvosta ja kehittyneestä taloudesta (alaluokan numero 5, 6, 7 tai 8);
7,5 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse pienestä markkina-arvosta ja nousevasta markkinataloudesta (alaluokan numero 9);
12,5 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse pienestä markkina-arvosta ja kehittyneestä taloudesta (alaluokan numero 10).
Edellä 1–4 kohdassa määritettyjä korrelaatioparametrejä ei sovelleta alaluokkaan 11. Alaluokkaa 11 koskevan deltariskin laskukaavan osalta pääomavaatimus on yhtä kuin kyseiseen alaluokkaan osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:
325 ar artikla
Korrelaatiot eri alaluokissa osakeriskin osalta
Korrelaatioparametriä γbc sovelletaan herkkyyksien laskentaan eri alaluokkien välillä. Se on 15 prosenttia, kun molemmat alaluokat kuuluvat alaluokkiin 1–10.
325 as artikla
Hyödykeriskiä koskevat riskipainot
Riskipainot, jotka koskevat hyödykeriskitekijöiden herkkyyksiä, määritellään kutakin taulukon 9 alaluokkaa varten 461 a artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla:
Taulukko 9
Alaluokka – numero |
Alaluokka – nimi |
1 |
Energia – kiinteät polttoaineet |
2 |
Energia – nestemäiset polttoaineet |
3 |
Energia – sähkö ja päästöoikeuksien kauppa |
4 |
Rahti |
5 |
Metallit – muut kuin jalometallit |
6 |
Kaasumaiset polttoaineet |
7 |
Jalometallit (myös kulta) |
8 |
Viljat ja öljykasvit |
9 |
Kotieläintuotanto ja maidontuotanto |
10 |
Viljellyt tuotteet, muut kuin viljat ja öljykasvit, ja muut maataloushyödykkeet |
11 |
Muut hyödykkeet |
325 at artikla
Korrelaatiot samassa alaluokassa hyödykeriskin osalta
Samassa alaluokassa olevien kahden herkkyyden WSk ja WSl välinen korrelaatioparametri ρkl määritetään seuraavasti:
Korrelaatiot ρkl (commodity) samassa alaluokassa ovat seuraavat:
Taulukko 10
Alaluokka – numero |
Alaluokka – nimi |
Korrelaatio ρkl (commodity) |
1 |
Energia – kiinteät polttoaineet |
55 % |
2 |
Energia – nestemäiset polttoaineet |
95 % |
3 |
Energia – sähkö ja päästöoikeuksien kauppa |
40 % |
4 |
Rahti |
80 % |
5 |
Metallit – muut kuin jalometallit |
60 % |
6 |
Kaasumaiset polttoaineet |
65 % |
7 |
Jalometallit (myös kulta) |
55 % |
8 |
Viljat ja öljykasvit |
45 % |
9 |
Kotieläintuotanto ja maidontuotanto |
15 % |
10 |
Viljellyt tuotteet, muut kuin viljat ja öljykasvit, ja muut maataloustuotteet |
40 % |
11 |
Muut hyödykkeet |
15 % |
Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavia säännöksiä:
kaksi taulukon 10 alaluokkaan 3 osoitettua riskitekijää, jotka koskevat eri alueilla tuotettua tai sopimuksen mukaisesti eri ajanjaksoina toimitettua sähköä, katsotaan erillisiksi hyödykeriskitekijöiksi;
kaksi taulukon 10 alaluokkaan 4 osoitettua riskitekijää, jotka koskevat reitiltään tai toimitusviikoltaan toisistaan eroavaa rahtia, katsotaan erillisiksi hyödykeriskitekijöiksi.
325 au artikla
Korrelaatiot eri alaluokissa hyödykeriskin osalta
Korrelaatioparametri γbc, jota sovelletaan laskettaessa herkkyyksiä eri alaluokkien välillä, on
20 prosenttia, kun molemmat alaluokat kuuluvat alaluokkiin 1–10;
0 prosenttia, kun jompikumpi alaluokista kuuluu alaluokkaan 11.
325 av artikla
Valuuttakurssiriskiä koskevat riskipainot
Kun on kyse valuuttapareista, jotka koostuvat eurosta ja talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen (ERM II) osallistuvan jäsenvaltion valuutasta, valuuttakurssiriskitekijöitä koskeva riskipaino on jompikumpi seuraavista:
edellä 1 kohdassa tarkoitettu riskipaino jaettuna luvulla 3;
enimmäisvaihtelu jäsenvaltion ja Euroopan keskuspankin virallisesti sopiman vaihteluvälin puitteissa, jos kyseinen vaihteluväli on kapeampi kuin ERM II:n mukaisesti määritelty vaihteluväli.
325 aw artikla
Valuuttakurssiriskiä koskevat korrelaatiot
Yleistä korrelaatioparametriä γbc, joka on yhtä kuin 60 prosenttia, sovelletaan laskettaessa ulkomaanvaluutan riskitekijöiden herkkyyksiä.
325 ax artikla
Vegaa ja kaarevuutta koskevat riskipainot
Edellä 2 kohdassa tarkoitetun osuuden on oltava riippuvainen kunkin riskitekijätyypin oletetusta maksuvalmiudesta seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa:
Taulukko 11
Riskiluokka |
LHrisk class |
GIRR |
60 |
Luottomarginaaliriski (muut kuin arvopaperistamiset) |
120 |
Luottomarginaaliriski (ACTP) |
120 |
Luottomarginaaliriskiä koskevat arvopaperistamiset (muu kuin ACTP) |
120 |
Osakkeet (large cap) |
20 |
Osakkeet (small cap) |
60 |
Hyödykkeet |
120 |
Ulkomaanvaluutat |
40 |
325 ay artikla
Vega- ja kaarevuusriskiä koskevat korrelaatiot
Samassa yleisen korkoriskin (GIRR) riskiluokan alaluokassa oleville vegariskiherkkyyksille korrelaatioparametri rkl määritetään seuraavasti:
jossa:
on yhtä kuin
, kun α on 1 %, Tk ja Tl ovat maturiteetteja optioissa, joiden osalta vegaherkkyydet johdetaan, ilmaistuina vuosina; ja
on yhtä kuin
, kun α on 1 %,
ja
ovat yhtä kuin kohde-etuuksien maturiteetit optioissa, joiden osalta vegaherkkyydet johdetaan, vähennettyinä vastaavien optioiden maturiteeteilla, molemmissa tapauksissa ilmaistuina vuosina.
Muiden riskiluokkien samassa alaluokassa oleville vegariskiherkkyyksille korrelaatioparametri ρkl määritetään seuraavasti:
jossa:
on yhtä kuin deltakorrelaatio samassa alaluokassa, joka vastaa alaluokkaa, johon vegariskitekijät k ja l kohdennettaisiin; ja
vahvistetaan 1 kohdan mukaisesti;
1 B
LUKU
Vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmä
325 az artikla
Vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmä ja lupa käyttää vaihtoehtoisia sisäisiä malleja
Todennettuaan, että laitos täyttää 325 bh, 325 bi ja 325 bj artiklassa asetetut vaatimukset, toimivaltaiset viranomaiset myöntävät kyseiselle laitokselle luvan laskea omien varojen vaatimuksensa vaihtoehtoisten sisäisten malliensa avulla 325 ba artiklan mukaisesti sellaisen salkun osalta, jossa kaikki positiot on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, edellyttäen, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
kaupankäyntiyksiköt on perustettu 104 b artiklan mukaisesti;
laitos on toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle perustelut kaupankäyntiyksiköiden sisällyttämiselle vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän soveltamisalaan;
kaupankäyntiyksiköt ovat täyttäneet 325 bf artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toteutumatestausvaatimukset edeltävän vuoden ajan;
laitos on ilmoittanut toimivaltaisille viranomaisilleen 325 bg artiklassa kaupankäyntiyksiköille asetetun voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan vaatimuksen tulokset;
kaupankäyntiyksiköt, joille on osoitettu vähintään yksi 325 bl artiklassa tarkoitetuista kaupankäyntivaraston positioista, täyttävät 325 bm artiklassa asetetut vaatimukset sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin osalta;
kaupankäyntiyksiköille ei ole osoitettu arvopaperistamis- tai uudelleenarvopaperistamispositioita.
Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa kaupankäyntiyksikköä ei saa jättää vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että 325 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyn vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti laskettu omien varojen vaatimus olisi matalampi kuin vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän mukaisesti laskettu omien varojen vaatimus.
Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista muista käytön laajentamisista ja muutoksista vaihtoehtoisissa sisäisissä malleissa, joita varten se on saanut luvan.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
edellytykset sen arvioimiseksi, ovatko vaihtoehtoisten sisäisten mallien käytön laajennukset ja muutokset sekä 325 bc artiklassa tarkoitettujen mallinnettavien riskitekijöiden osajoukon muutokset olennaisia;
arviointimenetelmät, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset todentavat, täyttääkö laitos 325 bh, 325 bi, 325 bn, 325 bo ja 325 bp artiklassa asetetut vaatimukset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2024.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään ne poikkeukselliset olosuhteet, joissa toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksen
käyttää edelleen vaihtoehtoisia sisäisiä mallejaan laskeakseen markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimuksensa sellaisen kaupankäyntiyksikön osalta, joka ei enää täytä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa eikä 325 bg artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä;
rajoittaa korotuksen siihen arvoon, joka on saatu toteutumatestauksen oletetun arvonmuutoksen mukaisista ylityksistä.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2024.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 ba artikla
Omien varojen vaatimukset käytettäessä vaihtoehtoisia sisäisiä malleja
Vaihtoehtoista sisäistä mallia käyttävän laitoksen on laskettava omien varojen vaatimukset salkulle, jossa kaikki positiot on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta laitokselle on myönnetty 325 az artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa, seuraavista arvoista suurempana:
seuraavien arvojen summa:
jäljempänä olevan 325 bb artiklan mukaisesti laskettu laitoksen odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin edellispäivän arvo (ESt – 1), ja
jäljempänä 5 jakson mukaisesti laskettu laitoksen stressiskenaarion riskimittarin edellispäivän arvo (SSt – 1); tai
seuraavien arvojen summa:
jäljempänä olevan 325 bb artiklan mukaisesti laskettu laitoksen odotettua tappiota kuvaavien riskimittarien päivittäisten arvojen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (ESavg) kerrottuna kertoimella (mc); ja
jäljempänä 5 jakson mukaisesti laskettu laitoksen stressiskenaarion riskimittarin päivittäisten arvojen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (SSavg).
Laitoksen, jolla on hallussaan positioita kaupankäyntikohteena olevissa vieraan ja oman pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä, jotka otetaan huomioon maksukyvyttömyyttä koskevassa sisäisessä mallissa ja osoitetaan 1 kohdassa tarkoitetuille kaupankäyntiyksiköille, on täytettävä omien varojen lisävaatimus, joka vastaa suurempaa seuraavista arvoista:
tuorein maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus, joka on laskettu 3 jakson mukaisesti;
edellä a alakohdassa tarkoitetun määrän keskiarvo edeltävien 12 viikon ajalta.
325 bb artikla
Odotettua tappiota kuvaava riskimittari
Laitoksen on laskettava 325 ba artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu odotettua tappiota kuvaava riskimittari kullekin päivälle ”t” ja kullekin kaupankäyntivaraston positioiden salkulle seuraavasti:
jossa:
ESt |
= |
odotettua tappiota kuvaava riskimittari; |
i |
= |
indeksi, joka kuvaa viittä riskitekijän pääluokkaa, jotka on lueteltu 325 bd artiklassa olevan taulukon 2 ensimmäisessä sarakkeessa; |
UESt |
= |
rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava mittari, joka lasketaan seuraavasti:
|
|
= |
rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava mittari, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan seuraavasti:
|
|
= |
osittaisen odotetun tappion arvo, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bc artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
|
= |
osittaisen odotetun tappion arvo, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bc artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja |
|
= |
osittaisen odotetun tappion arvo, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bc artiklan 4 kohdan mukaisesti. |
ja osittaista odotettua tappiota kuvaavien mittareiden
,
ja
laskentaväliä kaikkien riskitekijöiden pääluokkien i osalta päivittäisestä viikoittaiseen edellyttäen, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
laskenta ei aliarvioi asianomaisten kaupankäyntivaraston positioiden markkinariskiä;
,
,
ja
laskentaväliä viikoittaisesta päivittäiseen, jos sen toimivaltaiset viranomaiset niin edellyttävät.
325 bc artikla
Osittaisen odotetun tappion laskenta
Laitoksen on laskettava kaikki 325 bb artiklan 1 kohdassa tarkoitetut osittaisen odotetun tappion arvot seuraavasti:
osittaisen odotetun tappion arvot lasketaan päivittäin;
laskelmassa käytetään 97,5 prosentin yksisuuntaista luottamusväliä;
kaupankäyntivaraston positioiden salkun osalta osittaisen odotetun tappion arvo ajankohtana ”t” ESt lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa:
PESt |
= |
osittaisen odotetun tappion arvo ajankohtana t; |
j |
= |
indeksi, joka kuvaa viittä likviditeettihorisonttia, jotka luetellaan taulukon 1 ensimmäisessä sarakkeessa; |
LHj |
= |
likviditeettihorisonttien j pituus ilmaistuna päivinä taulukon 1 mukaisesti; |
T |
= |
perusaikajänne, jossa T = 10 päivää; |
PESt(T) |
= |
osittaisen odotetun tappion arvo, joka määritetään soveltamalla tulevien häiriöiden skenaarioita 10 päivän aikajänteellä ainoastaan salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden joukkoon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti kunkin 325 bb artiklan 1 kohdassa tarkoitetun osittaisen odotetun tappion arvon osalta; ja |
PESt(T, j) |
= |
osittaisen odotetun tappion arvo, joka määritetään soveltamalla tulevien häiriöiden skenaarioita 10 päivän aikajänteellä ainoastaan salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden joukkoon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti kunkin 325 bb artiklan 1 kohdassa tarkoitetun osittaisen odotetun tappion arvon osalta, kun sen 325 bd artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetty tosiasiallinen likviditeettihorisontti on vähintään LHj.
Taulukko 1
|
ja
laskemiseksi laitoksen on täytettävä tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:
laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan sellaisten salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, jonka laitos on valinnut toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla siten, että seuraava edellytys täyttyy summan vastatessa edeltäviä 60:tä pankkipäivää:
Laitoksen, joka ei enää täytä tämän kohdan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua vaatimusta, on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja päivitettävä mallinnettavien riskitekijöiden osajoukko kahden viikon kuluessa, jotta kyseinen vaatimus täyttyy jälleen; jos kyseinen laitos ei mainittujen kahden viikon jälkeen täytä kyseistä vaatimusta, sen on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset joidenkin kaupankäyntiyksiköiden osalta käyttäen 1 a luvussa vahvistettua menetelmää, kunnes se voi osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle täyttävänsä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitun vaatimuksen;
laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan sellaisten salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, jotka laitos on valinnut tämän kohdan a alakohdan tarkoituksia varten ja jotka on jaoteltu riskitekijän pääluokkaan ”i” 325 bd artiklan mukaisesti;
voidaan maksimoida; kyseisen stressikauden määrittämiseksi laitoksen on käytettävä lähtökohtana tarkkailujaksoa, joka alkaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2007, toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla; ja
koskevat tiedot c alakohdan soveltamiseksi määrittämäänsä 12 kuukauden pituiseen stressikauteen.
ja
arvojen laskemiseksi laitoksen on täytettävä tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:
laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon;
laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon;
tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin historiallisiin tietoihin; kyseiset tiedot on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa.
ja
laskemiseksi laitoksen on täytettävä tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:
laskemiseksi laitoksen on sovellettava tulevien häiriöiden skenaarioita kaikkiin salkun positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin;
laskemiseksi laitoksen on sovellettava tulevien häiriöiden skenaarioita kaikkiin salkun positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin, jotka on jaoteltu riskitekijän pääluokkaan i 325 bd artiklan mukaisesti;
tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava historiallisiin tietoihin edeltävältä 12 kuukauden pituiselta jaksolta; jos hinnan volatiliteetin huomattavaa nousua ilmenee olennaisessa lukumäärässä laitoksen salkun mallinnettavia riskitekijöitä, jotka eivät kuulu 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta käyttämään historiallisia tietoja edeltävää 12 kuukauden pituista kautta lyhyemmältä kaudelta, joka ei kuitenkaan saa olla edeltäviä kuutta kuukautta lyhyempi; toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista päätöksistä, joissa laitosta vaaditaan käyttämään historiallisia tietoja 12 kuukauden pituista kautta lyhyemmältä kaudelta, ja esitettävä päätöstä koskevat perustelut.
325 bd artikla
Likviditeettihorisontit
Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, mihin kaupankäyntiyksiköihin ja riskitekijän alaluokkiin se päättää soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kohtelua.
Laskettaessa osittaisen odotetun tappion arvoja 325 bc artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kunkin kaupankäyntivaraston position mallinnettavan riskitekijän tosiasiallinen likviditeettihorisontti lasketaan seuraavasti:
EffectiveLH = |
|
SubCatLH jos Mat > LH5 |
|
min(SubCatLH, minj {LHj/LHj ≥ Mat}) jos LH1 ≤ Mat ≤ LH5 |
|||
LH1 jos Mat < LH1 |
jossa:
EffectiveLH |
= |
tosiasiallinen likviditeettihorisontti; |
Mat |
= |
kaupankäyntivaraston position maturiteetti; |
SubCatLH |
= |
edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritetyn mallinnettavan riskitekijän likviditeettihorisontin pituus; ja |
minj {LHj/LHj ≥ Mat} |
= |
325 bc artiklassa olevassa taulukossa 1 luetellun sellaisen likviditeettihorisontin pituus, joka ylittää kaupankäyntivaraston position maturiteetin mutta on kuitenkin lähimpänä tätä. |
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
menettely, jolla laitosten on jaoteltava 1 kohdassa tarkoitetut positioiden riskitekijät riskitekijän pää- ja alaluokkaan 1 kohdan soveltamiseksi;
valuutat, jotka kuuluvat kaikkein likvideimpien valuuttojen alaluokkaan taulukossa 2 olevassa korkoa koskevassa riskitekijän pääluokassa;
valuuttaparit, jotka kuuluvat kaikkein likvideimpien valuuttaparien alaluokkaan taulukossa 2 olevassa ulkomaanvaluuttaa koskevassa riskitekijän pääluokassa;
se, mitä pienellä markkina-arvolla (small cap) ja suurella markkina-arvolla (large cap) tarkoitetaan osakkeen hintaa ja volatiliteettia koskevassa alaluokassa taulukossa 2 olevassa osakkeita koskevassa riskitekijän pääluokassa.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Taulukko 2
Riskitekijöiden pääluokat |
Riskitekijöiden alaluokat |
Likviditeettihorisontit |
Likviditeettihorisontin pituus (päivinä) |
Korko |
Kaikkein likvideimmät valuutat ja kotimaan valuutta |
1 |
10 |
Muut valuutat (paitsi kaikkein likvideimmät valuutat) |
2 |
20 |
|
Volatiliteetti |
4 |
60 |
|
Muut tyypit |
4 |
60 |
|
Luottomarginaali |
Saamiset jäsenvaltioiden keskushallinnolta, mukaan lukien keskuspankit |
2 |
20 |
Jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat (Investment Grade) |
2 |
20 |
|
Saamiset valtiolta (Investment grade) |
2 |
20 |
|
Saamiset valtiolta (High yield) |
3 |
40 |
|
Saamiset yrityksiltä (Investment grade) |
3 |
40 |
|
Saamiset yrityksiltä (High yield) |
4 |
60 |
|
Volatiliteetti |
5 |
120 |
|
Muut tyypit |
5 |
120 |
|
Osakkeet |
Osakkeen hinta (Large Cap) |
1 |
10 |
Osakkeen hinta (Small Cap) |
2 |
20 |
|
Volatiliteetti (Large Cap) |
2 |
20 |
|
Volatiliteetti (Small Cap) |
4 |
60 |
|
Muut tyypit |
4 |
60 |
|
Ulkomaanvaluutta |
Kaikkein likvideimmät valuuttaparit |
1 |
10 |
Muut valuuttaparit (paitsi kaikkein likvideimmät valuuttaparit) |
2 |
20 |
|
Volatiliteetti |
3 |
40 |
|
Muut tyypit |
3 |
40 |
|
Hyödykkeet |
Energian ja päästöoikeuksien hinta |
2 |
20 |
Jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinta |
2 |
20 |
|
Muiden hyödykkeiden hinnat (paitsi energian, päästöoikeuksien, jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinta) |
4 |
60 |
|
Energian ja päästöoikeuksien hinnan volatiliteetti |
4 |
60 |
|
Jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinnan volatiliteetti |
4 |
60 |
|
Muiden hyödykkeiden hintojen volatiliteetti (paitsi energian, päästöoikeuksien, jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinnan volatiliteetti) |
5 |
120 |
|
Muut tyypit |
5 |
120 |
325 be artikla
Riskitekijöiden mallinnettavuuden arviointi
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 bf artikla
Lakisääteiset toteutumatestausvaatimukset ja kertoimet
Tätä artiklaa sovellettaessa ylityksellä tarkoitetaan kaikkien kaupankäyntiyksikölle osoitettujen positioiden muodostamassa kaupankäyntisalkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunutta muutosta, joka ylittää asiaa koskevan VaR-luvun, joka lasketaan laitoksen vaihtoehtoisen sisäisen mallin avulla seuraavien vaatimusten mukaisesti:
VaR-lukua koskevassa laskelmassa on noudatettava yhden päivän pitoaikaa;
tulevien häiriöiden skenaarioita sovelletaan 325 bg artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiyksiköiden positioita koskeviin riskitekijöihin, joita pidetään mallinnettavina 325 be artiklan mukaisesti;
tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava 325 bc artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin historiallisiin tietoihin;
jollei tässä artiklassa toisin säädetä, laitoksen vaihtoehtoisen sisäisen mallin on perustuttava samoihin mallinnusoletuksiin, joita käytetään 325 ba artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin laskemiseen,
Laitoksen kaupankäyntiyksikön katsotaan täyttävän toteutumatestausvaatimukset, jos kyseisen kaupankäyntiyksikön ylitysten lukumäärä on VaR-luvun osalta edeltävien 250 pankkipäivän ajalta enintään
12 ylitystä, jotka on laskettu 99 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestauksen perusteella;
12 ylitystä, jotka on laskettu 99 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestauksen perusteella;
30 ylitystä, jotka on laskettu 97,5 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestauksen perusteella;
30 ylitystä, jotka on laskettu 97,5 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestauksen perusteella.
Laitosten on määritettävä päivittäiset ylitykset seuraavasti:
salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestaus perustuu vertailuun salkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän päätösarvon välillä olettaen, että positiot pysyvät muuttumattomina;
salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestaus perustuu vertailuun salkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän todellisen päätösarvon välillä, pois lukien maksut ja välityspalkkiot;
ylityksen katsotaan tapahtuneen kunkin sellaisen pankkipäivän osalta, jonka salkun arvoa laitos ei kykene arvioimaan tai jonka 3 kohdassa tarkoitettua VaR-lukua se ei kykene laskemaan.
Kerroin (mc) saadaan laskemalla yhteen arvo 1,5 ja korotus välillä 0 ja 0,5 taulukon 3 mukaisesti. Edellä 5 kohdassa tarkoitetun salkun osalta tämä korotus lasketaan niiden ylitysten lukumäärän perusteella, jotka tapahtuivat edeltävinä 250 pankkipäivänä, sellaisena kuin se on tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti lasketussa laitoksen VaR-luvun toteutumatestauksessa. Korotuksen laskennassa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
ylityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa salkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunut muutos ylittää asiaa koskevan VaR-luvun, joka lasketaan laitoksen sisäisen mallin avulla seuraavien vaatimusten mukaisesti:
yhden päivän pitoaika;
laskelmassa käytetään 99 prosentin yksisuuntaista luottamusväliä;
tulevien häiriöiden skenaarioita sovelletaan 325 bg artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiyksiköiden positioita koskeviin riskitekijöihin, joita pidetään mallinnettavina 325 be artiklan mukaisesti;
tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava 325 bc artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin historiallisiin tietoihin;
jollei tässä artiklassa toisin säädetä, laitoksen sisäisen mallin on perustuttava samoihin mallinnusoletuksiin, joita käytetään 325 ba artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin laskemiseen;
ylitysten lukumäärä on yhtä kuin ylitysten lukumääristä suurempi salkun arvon oletetuissa ja todellisissa muutoksissa;
Taulukko 3
Ylitysten lukumäärä |
Korotus |
Alle 5 |
0,00 |
5 |
0,20 |
6 |
0,26 |
7 |
0,33 |
8 |
0,38 |
9 |
0,42 |
Yli 9 |
0,50 |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa rajoittaa korotuksen arvon siihen arvoon, joka on saatu toteutumatestauksen oletetun arvonmuutoksen mukaisista ylityksistä, kun toteutumatestauksen oletetun arvonmuutoksen mukaisten ylitysten määrä ei johda sisäisen mallin puutteisiin.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 bg artikla
Voittojen ja tappioiden tarkastelua koskeva vaatimus
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
perusteet, joiden avulla voidaan 2 kohtaa sovellettaessa varmistaa, että kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettiset muutokset vastaavat riittävän hyvin kaupankäyntiyksikön salkun arvon oletettuja muutoksia, ottaen huomioon kansainvälisen sääntelyn kehityssuuntaukset;
sovellettaessa 2 kohtaa laitokselle aiheutuvat seuraukset siitä, että kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettiset muutokset eivät vastaa riittävän hyvin kaupankäyntiyksikön salkun arvon oletettuja muutoksia;
miten usein laitoksen on suoritettava voittojen ja tappioiden tarkastelu;
tekniset osatekijät, jotka tätä artiklaa sovellettaessa on otettava huomioon kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettisissa ja oletetuissa muutoksissa;
miten sisäistä mallia käyttävien laitosten on laskettava markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten yhteismäärä kaikille kaupankäyntivaraston positioilleen ja kaikille kaupankäyntivaraston ulkopuolisille positioille, joihin kohdistuu hyödykeriskejä, ottaen huomioon b alakohdassa tarkoitetut seuraukset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 bh artikla
Riskien mittaamista koskevat vaatimukset
Laitosten, jotka käyttävät sisäistä riskienmittausmallia 325 ba artiklassa tarkoitettujen markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi, on varmistettava, että kyseinen malli täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:
sisäisessä riskienarviointimallissa otetaan huomioon riittävä lukumäärä riskitekijöitä, kuitenkin vähintään 1 a luvun 3 jakson 1 alajaksossa tarkoitetut riskitekijät, paitsi jos laitos osoittaa toimivaltaisille viranomaisille, etteivät huomioon ottamatta jätetyt riskitekijät vaikuta olennaisesti 325 bg artiklassa tarkoitetun voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan vaatimuksen tuloksiin; laitoksen on kyettävä perustelemaan toimivaltaisille viranomaisille, miksi se on ottanut riskitekijän huomioon hinnoittelumallissaan muttei sisäisessä riskienmittausmallissaan;
sisäisellä riskienmittausmallilla mitataan optioiden ja muiden tuotteiden epälineaarisuuksia, korrelaatioriskiä ja perusteriskiä;
sisäiseen riskienmittausmalliin sisältyy riskitekijöitä, jotka vastaavat korkoja kussakin valuutassa, jossa laitoksella on koron muutoksille herkkiä laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia positioita; laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Korkokäyrä on jaettava erilaisiin maturiteettiluokkiin, jotta voidaan ottaa huomioon korkojen volatiliteettivaihtelut koko korkokäyrän pituudelta; tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden olennaista korkoriskiä mitattaessa korkokäyrä on mallinnettava käyttäen vähintään kuutta maturiteettiluokkaa ja korkokäyrän mallintamisessa käytettävien riskitekijöiden lukumäärän on oltava oikeassa suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategioiden luonteeseen ja monimutkaisuuteen; mallin on myös mitattava eri korkokäyrien tai eri rahoitusvälineiden muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuvaa korkomarginaaliriskiä samaan kohde-etuuden liikkeeseenlaskijaan;
sisäisessä riskienmittausmallissa on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä ulkomaanvaluuttoja, joiden määräisiä laitoksen positiot ovat; yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta huomioon otetaan niiden todelliset valuuttapositiot; laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen ilmoittamia, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen valuuttapositioita koskevia tietoja edellyttäen, että kyseisten tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla; yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen valuuttapositiot, joista laitos ei ole tietoinen, jätetään sisäisten mallien menetelmän ulkopuolelle ja niitä kohdellaan 1 a luvun mukaisesti;
mallintamistekniikan kehitystason on oltava oikeassa suhteessa laitoksen toiminnan olennaisuuteen osakemarkkinoilta; sisäisessä riskienmittausmallissa on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kutakin sellaista osakemarkkinaa varten, jolla laitoksella on merkittäviä positioita ja vähintään yksi riskitekijä, joka kattaa järjestelmälliset muutokset osakkeiden hinnoissa ja kyseisen riskitekijän riippuvuuden yksittäisistä riskitekijöistä kullakin osakemarkkinalla;
sisäisessä riskienmittausmallissa käytetään erillistä riskitekijää vähintään kunkin sellaisen hyödykkeen osalta, jonka suhteen laitoksella on hallussaan merkittäviä positioita, paitsi jos laitoksen kokonaishyödykepositio on pieni verrattuna sen kaikkiin kaupankäyntitoimintoihin, missä tapauksessa siinä voidaan käyttää erillistä riskitekijää kunkin hyödykkeitä koskevan päätyypin osalta; mitattaessa olennaista hyödykemarkkinariskiä mallissa on otettava huomioon samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski, maturiteettieroista aiheutuva termiinihintamuutosten riski sekä johdannais- ja käteispositioiden välinen tuottoero;
käytetyillä approksimaatioilla on todistetusti pystyttävä määrittämään todellinen hallussa oleva positio, niiden on oltava riittävän varovaisia, ja niitä saa käyttää vain, kun saatavilla olevat tiedot ovat riittämättömät, kuten 325 bc artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuina stressikausina;
mitattaessa olennaisia volatiliteettiriskejä valinnaisissa instrumenteissa sisäisessä riskienmittausmallissa on otettava huomioon implisiittisten volatiliteettien riippuvuus kaikkien toteutushintojen ja optiomaturiteettien osalta.
325 bi artikla
Laadulliset vaatimukset
Tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen riskienmittausmallin on oltava rakenteeltaan moitteeton, se on laskettava ja sitä on sovellettava johdonmukaisesti ja sen on täytettävä kaikki seuraavat laadulliset vaatimukset:
markkinariskiä koskevien pääomavaatimusten laskemiseen käytettävä sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitettävä laitoksen päivittäiseen riskien hallintaan, ja sen perusteella on ilmoitettava toimivalle johdolle vastuisiin sisältyvistä riskeistä;
laitoksella on oltava kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan toimivalle johdolle; kyseisen yksikön tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa sisäinen riskienmittausmalli; kyseinen yksikkö suorittaa tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin ensimmäisen ja sen jälkeen toteutettavan jatkuvan validoinnin ja on vastuussa yleisestä riskienhallintajärjestelmästä; kyseinen yksikkö laatii ja analysoi päivittäin raportteja markkinariskiä koskevien pääomavaatimusten laskemiseen käytetyn sisäisen mallin tuloksista sekä raportoi kaupankäyntilimiittien osalta toteutettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta;
ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon on osallistuttava aktiivisesti riskien valvontaan, ja laitoksen johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vaatia vähentämään sekä yksittäisten kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että laitoksen kokonaisriskiä;
laitoksella on oltava riittävästi henkilöstöä, jonka osaamistaso mahdollistaa kehittyneiden sisäisten riskienmittausmallien käyttämisen, ja riittävästi henkilöstöä, jolla on kaupankäynnin, riskienvalvonnan, auditoinnin ja kauppojen selvityksen (back office) alan osaamista;
laitoksella on oltava käytössä dokumentoituja sisäisiä toimintatapoja, menettelyjä ja valvontatoimia, joilla taataan sen sisäisten riskienmittausmallien toiminta kaikilta osin;
sisäisellä riskienmittausmallilla, kaikki hinnoittelumallit mukaan lukien, on todistetusti pystyttävä kohtuullisella tarkkuudella mittaamaan riskit, eikä se saa erota huomattavasti malleista, joita laitos käyttää sisäisessä riskienhallinnassaan;
laitoksen on riittävän usein toteutettava systemaattisia stressitestiohjelmia, mukaan lukien käänteiset stressitestit, ja ohjelmien on katettava sisäinen riskienmittausmalli; toimivan johdon on tarkasteltava kyseisistä stressitesteistä saatuja tuloksia vähintään kerran kuukaudessa, ja kyseisten tulosten on oltava ylimmän hallintoelimen hyväksymien toimintatapojen ja limiittien mukaisia; laitoksen on toteutettava asianmukaisia toimia, jos kyseisten stressitestien tulokset osoittavat, että laitoksen kaupankäyntitoiminnasta aiheutuu liiallisia tappioita tietyissä olosuhteissa;
laitoksen on toteutettava sisäisiä riskienmittausmallejaan koskeva riippumaton selvitys joko osana säännöllistä sisäistä tarkastustaan tai valtuuttamalla tähän tarkoitukseen ulkopuolinen yritys, ja kyseinen selvitys on toteutettava toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan h alakohtaa ulkopuolisella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa laitoksille tilintarkastus- ja konsulttipalveluja ja jonka henkilöstöllä on riittävää osaamista kaupankäyntitoimintoihin liittyvien markkinariskien alalta.
Edellä 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun selvityksen on katettava sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminta. Laitoksen on toteutettava yleisen riskienvalvontajärjestelmänsä tarkastus vähintään kerran vuodessa. Kyseisessä tarkastuksessa on arvioitava seuraavaa:
riskienhallintajärjestelmän ja -menettelyn dokumentoinnin ja riskienvalvontayksikön organisaation asianmukaisuus;
riskimittareiden sisällyttäminen päivittäiseen riskienhallintaan ja johdon tietojensaantijärjestelmän aukottomuus;
laitoksessa noudatetut kaupankäyntiä ja kauppojen selvitystoimintaa (front ja back office) hoitavan henkilöstön soveltamien riskienhinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettelyt;
mallin avulla mitattujen riskien laajuus, riskienmittausjärjestelmän tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä sisäiseen riskienmittausmalliin tehtävien merkittävien muutosten validointi;
positioita koskevien tietojen tarkkuus ja täydellisyys, volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus, arvostus- ja riskiherkkyyslaskelmien tarkkuus sekä menetelmien tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus approksimaatioiden tuottamiseksi, jos saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä tässä luvussa asetettujen vaatimusten täyttämiseksi;
todentamismenettely, jolla laitos arvioi sisäisissä riskienmittausmalleissaan käyttämiensä tietolähteiden johdonmukaisuutta, ajantasaisuutta ja luotettavuutta, mukaan lukien kyseisten tietolähteiden riippumattomuus;
todentamismenettely, jolla laitos arvioi toteutumatestausvaatimuksia sekä voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevia vaatimuksia, jotta voidaan arvioida sisäisten riskienarviointimallien tarkkuutta;
jos tarkastuksen tekee ulkopuolinen yritys tämän artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti, sen todentaminen, täyttääkö 325 bj artiklassa vahvistettu sisäinen validointiprosessi tavoitteensa.
325 bj artikla
Sisäinen validointi
Laitoksen on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu validointi
kunkin sisäisen riskienmittausmallin kehittämisen ja malliin tehtävien merkittävien muutosten yhteydessä;
säännöllisin väliajoin ja kun markkinoilla on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai salkun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat johtaa siihen, ettei sisäinen riskienmittausmalli enää sovellu tarkoitukseensa.
Laitoksen sisäisten mallien validointia ei saa rajoittaa koskemaan pelkästään toteutumatestausta sekä voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevaa vaatimusta, vaan siihen on sisällyttävä myös vähintään
testit, joilla todennetaan, ovatko sisäisen mallin perustana olevat oletukset asianmukaisia ja johtavatko ne riskin ali- tai yliarviointiin;
omat sisäisen mallin validointitestit, mukaan lukien toteutumatestaus lakisääteisten toteutumatestausohjelmien lisäksi, salkkujen riskien ja rakenteen perusteella;
oletussalkkujen käyttö sen varmistamiseksi, että sisäisellä riskienmittausmallilla voidaan selittää tiettyjä mahdollisesti ilmeneviä rakenteellisia tekijöitä, esimerkiksi olennaisia perusteriskejä ja keskittymäriskiä tai approksimaatioiden käyttöön liittyviä riskejä.
325 bk artikla
Stressiskenaariota koskevan riskimittarin laskenta
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
se, miten laitosten on määritettävä mallintamattomiin riskitekijöihin sovellettavat tulevien häiriöiden ääriskenaariot ja miten niiden on sovellettava mainittuja ääriskenaarioita kyseisiin riskitekijöihin;
lakisääteinen tulevien häiriöiden ääriskenaario, jota laitokset, jotka eivät kykene määrittämään tulevien häiriöiden ääriskenaariota tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti, voivat soveltaa kuhunkin 325 bd artiklassa olevassa taulukossa 2 lueteltuun riskitekijän alaluokkaan, tai jonka soveltamista toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitokselta, jos ne eivät hyväksy laitoksen määrittämää tulevien häiriöiden ääriskenaariota;
olosuhteet, joissa laitokset voivat laskea stressiskenaariota koskevan riskimittarin useammalle kuin yhdelle mallintamattomalle riskitekijälle;
se, miten laitosten on laskettava yhteen kaikkien mallintamattomien riskitekijöiden stressiskenaariota koskevat riskimittarit myös kaupankäyntivaraston positioissaan tai kaupankäyntivaraston ulkopuolisissa positioissaan, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski.
Laatiessaan kyseisiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia EPV ottaa huomioon vaatimuksen siitä, että tässä artiklassa tarkoitetun mallintamattoman riskitekijän markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten tason on oltava yhtä korkea kuin se markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten taso, joka laskettaisiin tämän luvun mukaisesti, jos asianomainen riskitekijä olisi mallinnettava.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä syyskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
325 bl artikla
Sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin soveltamisala
325 bm artikla
Lupa käyttää sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia
325 bn artikla
Maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset käytettäessä sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia
Laitoksen on laskettava maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset käyttäen sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia kaikkien 325 bl artiklassa tarkoitettujen kaupankäyntivaraston positioiden salkun osalta seuraavasti:
omien varojen vaatimukset ovat yhtä kuin VaR-luku, joka vastaa salkun markkina-arvon mahdollisia tappioita, jotka johtuvat kyseisiin positioihin liittyvien liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyydestä 99,9 prosentin luottamusvälillä yhden vuoden aikajänteellä;
edellä a alakohdassa tarkoitetulla mahdollisella tappiolla tarkoitetaan sellaista suoraa tai välillistä tappiota position markkina-arvossa, joka johtuu liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyydestä ja kasvattaa tappioita, jotka on jo otettu huomioon position nykyisessä arvostuksessa; osakepositioiden liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys on esitettävä asettamalla liikkeeseenlaskijoiden osakkeiden hintojen arvoksi nolla;
laitoksen on määritettävä eri liikkeeseenlaskijoiden väliset maksukyvyttömyyskorrelaatiot käsitteellisesti moitteettoman menetelmän perusteella käyttäen markkinoiden luottomarginaaleja tai osakkeiden hintoja koskevia objektiivisia historiallisia tietoja vähintään 10 vuoden ajanjaksolta, johon sisältyy laitoksen 325 bc artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittämä stressikausi; eri liikkeeseenlaskijoiden välisten maksukyvyttömyyskorrelaatioiden laskenta on kalibroitava yhden vuoden aikajänteeseen;
sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin on perustuttava oletukseen yhden vuoden vakaasta positiosta.
325 bo artikla
Suojausten sisällyttäminen sisäiseen maksukyvyttömyysriskimalliin
325 bp artikla
Sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia koskevat erityisvaatimukset
Jotta sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissa voidaan simuloida liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys, laitoksen tekemien maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevien arvioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
maksukyvyttömyyden todennäköisyyden alaraja on 0,03 prosenttia;
maksukyvyttömyyden todennäköisyys perustuu yhden vuoden aikajänteeseen, jollei tässä jaksossa toisin säädetä;
maksukyvyttömyyden todennäköisyys mitataan käyttäen joko yksinomaan tai käypien markkinahintojen kanssa yhdistelmänä historiallisia tietoja, jotka on todettu sellaisen vähintään viiden vuoden ajanjakson aikana, jona maksukyvyttömyystilanteita on todella esiintynyt ja markkinahinnat ovat kyseisiä tilanteita vastaavasti laskeneet jyrkästi; maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ei saa määrittää yksinomaan käypien markkinahintojen perusteella;
laitos, joka on saanut luvan arvioida maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laskettava maksukyvyttömyyden todennäköisyys siinä vahvistetulla menetelmällä;
laitoksen, joka ei ole saanut lupaa arvioida maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laadittava sisäinen menetelmä tai käytettävä ulkoisia lähteitä maksukyvyttömyyden todennäköisyyden arvioimiseksi; molemmissa tilanteissa maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevien arvioiden on täytettävä tässä artiklassa asetetut vaatimukset.
Jotta sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissa voidaan simuloida liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys, laitoksen tekemien tappio-osuutta koskevien arvioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
tappio-osuutta koskevien arvioiden alaraja on 0 prosenttia;
tappio-osuutta koskevissa arvioissa on otettava huomioon kunkin position etuoikeusluokka;
laitos, joka on saanut luvan arvioida tappio-osuutta II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laskettava tappio-osuutta koskevat arviot siinä vahvistetulla menetelmällä;
laitoksen, joka ei ole saanut lupaa arvioida tappio-osuutta II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laadittava sisäinen menetelmä tai käytettävä ulkoisia lähteitä tappio-osuuden arvioimiseksi; molemmissa tilanteissa tappio-osuutta koskevien arvioiden on täytettävä tässä artiklassa asetetut vaatimukset.
Osana sellaisten sisäisten mallien riippumatonta tarkastusta ja validointia, joita laitokset käyttävät tämän luvun soveltamiseksi, mukaan lukien riskienmittausjärjestelmän osalta, niiden on:
todennettava, että niiden korrelaatioita ja hintojen muutoksia koskeva mallinnusmenetelmä soveltuu niiden salkulle, mukaan lukien systemaattisten riskitekijöiden valinta ja painotukset mallissa;
tehtävä stressitestejä, mukaan lukien herkkyys- ja skenaarioanalyysit, arvioidakseen sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin kvalitatiivista ja kvantitatiivista asianmukaisuutta erityisesti keskittymien käsittelyn osalta; ja
tehtävä asianmukaisia kvantitatiivisia validointeja, mukaan lukien asianmukaiset sisäisen mallintamisen viitearvot.
Edellä b alakohdassa tarkoitetut testit eivät saa rajoittua ainoastaan menneisiin tapahtumiin.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä syyskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
2
LUKU
Positioriskiä koskevat omien varojen vaatimukset
1
326 artikla
Positioriskiä koskevat omien varojen vaatimukset
Laitoksen positioriskiä koskeva omien varojen vaatimus saadaan laskemalla yhteen yleis- ja erityisriskiä koskevat omien varojen vaatimukset laitoksen vieraan pääoman ja oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevien positioiden osalta. Kaupankäyntivarastoon kuuluvia arvopaperistamispositioita käsitellään vieraan pääoman ehtoisina rahoitusvälineinä.
327 artikla
Nettouttaminen
328 artikla
Korkofutuurit ja korkotermiinit
329 artikla
Optiot ja optiotodistukset
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
330 artikla
Vaihtosopimukset
Vaihtosopimuksia käsitellään korkoriskin suhteen samalla tavoin kuin taseessa olevia rahoitusvälineitä. Sen vuoksi koronvaihtosopimusta, jonka perusteella laitokselle maksetaan vaihtuva korko ja laitos maksaa kiinteän koron, kohdellaan sellaisen vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen pitkänä positiona, jonka maturiteetti vastaa seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevaa jaksoa, ja sellaisen kiinteäkorkoisen rahoitusvälineen lyhyenä positiona, jonka maturiteetti on sama kuin itse vaihtosopimuksella.
331 artikla
Johdannaissopimusten korkoriski
Laitokset, jotka eivät käytä 1 kohdassa tarkoitettuja malleja, voivat pitää täysin nettoutuskelpoisina 328–330 artiklassa tarkoitettujen johdannaissopimusten kaikkia sellaisia positioita, jotka täyttävät vähintään seuraavat edellytykset:
positioiden arvo on sama ja ne ovat samana valuuttana,
viitekorot (vaihtuvakorkoisten positioiden osalta) tai kuponkikorot (kiinteäkorkoisten positioiden osalta) ovat hyvin lähellä toisiaan,
seuraava korontarkistusajankohta tai kiinteäkorkoisten positioiden osalta jäljellä oleva maturiteetti noudattaa seuraavia aikarajoituksia:
alle kuukausi: sama päivä;
kuukaudesta vuoteen: seitsemän päivää;
yli vuosi: kolmekymmentä päivää.
332 artikla
Luottojohdannaiset
Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) yleis- ja erityisriskiä koskevaa omien varojen vaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä virkkeessä säädetään, laitos voi halutessaan korvata tämän nimellisarvon nimellisarvolla, johon on lisätty kaupankäynnin aloittamisen jälkeen tapahtunut luottojohdannaisen markkina-arvon muutos nettomääräisenä, nettomääräinen vähennys suojan myyjän näkökulmasta eli negatiivinen luku. Muita kuin tuottojenvaihtosopimuksia koskevia erityisriskin johdosta perittäviä maksuja laskettaessa sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia eikä referenssiomaisuuden maturiteettia. Positiot määräytyvät seuraavasti:
tuottojenvaihtosopimus (total return swap) synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän yleisriskin osalta ja lyhyen position valtion joukkovelkakirjalainaan liittyvän yleisriskin osalta maturiteetin vastatessa seuraavaa koronvahvistamista edeltävää jaksoa; valtion joukkovelkakirjalainaan sovellettava riskipaino on II osaston 2 luvun mukaisesti nolla prosenttia. Lisäksi se synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän erityisriskin osalta;
luottoriskinvaihtosopimus (credit default swap) ei synnytä positiota yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi laitoksen on kirjattava synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta, jollei johdannaisella ole ulkoisen tahon antamaa luottoluokitusta ja jollei se vastaa ehdot täyttävälle velkaerälle asetettuja edellytyksiä, jolloin kirjataan pitkä positio johdannaisen osalta. Jos tuote edellyttää palkkioiden tai korkojen maksamista, nämä kassavirrat on esitettävä valtion joukkovelkakirjalainoihin liittyvinä nimellisinä positioina;
luottoriskin vaihtolaina (single name credit linked note) synnyttää korkosopimuksena pitkän position itse lainaan liittyvän yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi luodaan synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Lisäksi luodaan uusi pitkä positio lainan liikkeeseenlaskijaan liittyvän erityisriskin osalta. Jos luottoriskin vaihtolainalla on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus ja se täyttää ehdot täyttävälle velkaerälle asetetut edellytykset, on kirjattava ainoastaan yksi pitkä positio vaihtolainan erityisriskin osalta;
lainan liikkeeseenlaskijan erityisriskiä koskevan pitkän position ohella korimuotoinen luottoriskin vaihtolaina, joka suojaa referenssiomaisuuserien suhteellisilla painoilla, synnyttää position kunkin riskikohteen osalta, ja sopimuksen nimellinen kokonaisarvo jaetaan positioiden kesken sen mukaan, mikä on kunkin tiettyyn riskikohteeseen liittyvän vastuun osuus koko sopimuksen nimellisarvosta. Jos valittavana on useampi kuin yksi saman riskikohteen referenssiomaisuuserä, erityisriski määräytyy sen referenssiomaisuuserän mukaan, jonka riskipainotus on suurin;
ensimmäisen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen omien varojen vaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskiä koskevana omien varojen vaatimuksena.
N:nnen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta lukuun ottamatta n-1-referenssiomaisuuseriä, joiden erityisriskiä koskeva omien varojen vaatimus on pienin. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen omien varojen vaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskiä koskevana omien varojen vaatimuksena.
Kun n:nnen tappion luottojohdannaisella on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus, suojan myyjä laskee erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen käyttäen johdannaisen luokitusta ja soveltaa vastaavia arvopaperistamiseen liittyviä riskipainoja soveltuvin osin.
333 artikla
Lainatut tai takaisinostosopimuksen perusteella myydyt arvopaperit
Takaisinostosopimuksen perusteella arvopapereita tai niiden taattuja omistusoikeuksia luovuttavan osapuolen ja arvopaperilainauksen yhteydessä lainaksiantajan on otettava kyseiset arvopaperit huomioon laskiessaan omien varojen vaatimustaan tämän luvun mukaisesti edellyttäen, että kyseiset arvopaperit ovat kaupankäyntivaraston positioita.
2
334 artikla
Vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden nettopositiot
Nettopositiot on luokiteltava siinä valuutassa, jonka määräisiä ne ovat, ja omien varojen vaatimus on laskettava yleis- ja erityisriskin osalta erikseen jokaisessa valuutassa.
1
335 artikla
Nettopositiota koskevan omien varojen vaatimuksen rajaaminen
Laitos voi rajata vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden nettoposition osalta erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen maksukyvyttömyysriskiin liittyvän tappion enimmäismäärän suuruiseksi. Lyhyiden positioiden osalta tämä raja voidaan laskea arvonmuutoksena, joka johtuu rahoitusvälineestä tai tapauksen mukaan siitä, että taustalla oleviin liikkeeseenlaskijoihin ei enää liity maksukyvyttömyysriskiä.
336 artikla
Muita kuin arvopaperistettuja vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskeva omien varojen vaatimus
Laitoksen on jaoteltava kaupankäyntivarastoon liittyvät 327 artiklan mukaisesti lasketut nettopositionsa välineissä, jotka eivät ole arvopaperistamispositioita, taulukon 1 luokkiin niiden liikkeeseenlaskijan tai vastapuolen, ulkoisen tai sisäisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan maturiteetin mukaan, ja kerrottava ne tämän jälkeen kyseisessä taulukossa esitetyillä painotuksilla. Sen on laskettava yhteen tämän artiklan soveltamisesta johtuvat painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksensa laskemiseksi.
Taulukko 1
Luokat |
Erityisriskiä koskeva omien varojen vaatimus |
Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipaino olisi 0 prosenttia, kun luottoriski lasketaan standardimenetelmän mukaisesti. |
0 % |
Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipaino olisi 20 prosenttia tai 50 prosenttia, kun luottoriskin ja 4 kohdassa määriteltyjen muiden hyväksyttyjen erien osalta sovelletaan standardimenetelmää. |
0,25 % (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on enintään kuusi kuukautta) 1,00 % (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on yli kuusi kuukautta mutta enintään 24 kuukautta) 1,60 % (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on yli 24 kuukautta) |
Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipaino olisi 100 prosenttia, kun luottoriski lasketaan standardimenetelmän mukaisesti. |
8,00 % |
Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joiden riskipaino olisi 150 prosenttia, kun luottoriski lasketaan standardimenetelmän mukaisesti. |
12,00 % |
Muihin hyväksyttyihin eriin kuuluvat
sellaisten omaisuuserien pitkät ja lyhyet positiot, joille ei ole saatavilla valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
kyseinen laitos katsoo niiden olevan riittävän likvidejä,
laitos katsoo, että niiden luottoluokka vastaa vähintään taulukon 1 toisella rivillä tarkoitettujen omaisuuserien luottoluokkaa, ja
ne on julkisesti noteerattu vähintään yksillä jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla tai kolmannen maan pörssissä edellyttäen, että kyseinen pörssi on asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä;
sellaisten omaisuuserien pitkät ja lyhyet positiot, jotka on laskenut liikkeeseen laitos, johon sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä omien varojen vaatimuksia ja jotka kyseinen laitos katsoo riittävän likvideiksi ja joiden luottoluokka vastaa kyseisen laitoksen harkinnan mukaan vähintään taulukon 1 toisella rivillä tarkoitettujen omaisuuserien luottoluokkaa;
sellaisten laitosten liikkeeseen laskemat arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vähintään vastaavaan luottoluokkaan kuin laitosvastuiden osalta sovelletun luottoriskin standardimenetelmän mukainen luottoluokka 2 tai sitä ylemmät luottoluokat ja joihin sovelletaan tätä asetusta ja direktiiviä 2013/36/EU vastaavia valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä.
Edellä olevaa a tai b alakohtaa soveltavilla laitoksilla on oltava käytössä dokumentoidut menetelmät sen arvioimiseksi, täyttävätkö omaisuuserät kyseisissä alakohdissa säädetyt vaatimukset, ja niiden on ilmoitettava kyseiset menetelmät toimivaltaisille viranomaisille.
337 artikla
Arvopaperistamisvälineitä koskeva omien varojen vaatimus
EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet PD- ja LGD-estimaattien käytöstä silloin, kun estimaatit perustuvat IRC-malliin.
Jos synteettisen arvopaperistamisen alullepaneva laitos ei täytä 245 artiklassa säädettyjä merkittävän riskinsiirron edellytyksiä, alullepanevan laitoksen on sisällytettävä arvopaperistetut vastuut omien varojen vaatimuksia koskevaan laskelmaansa, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu, ja jätettävä huomioimatta synteettisen arvopaperistamisen vaikutus luottosuojatarkoituksiin.
338 artikla
Korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskeva omien varojen vaatimus
Korrelaatiokaupankäyntisalkku käsittää arvopaperistamispositiot ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
positiot eivät ole uudelleenarvopaperistettuja positioita, arvopaperistettujen omaisuuserien etuoikeusluokan optioita eivätkä mitään muita arvopaperistettujen vastuiden johdannaisia, jotka eivät tarjoa suhteellista osuutta etuoikeusluokan tuotosta;
kaikki referenssivälineet ovat jompaakumpaa seuraavassa mainittua tyyppiä:
yhden kohteen välineet mukaan lukien yhteen riskikohteeseen perustuvat luottojohdannaiset, joille on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat;
näihin referenssiomaisuuseriin luettavat yleisesti kaupan kohteena olevat indeksit.
Kahdensuuntaisten markkinoiden katsotaan olevan olemassa, jos on tehty vilpittömässä mielessä itsenäisiä osto- ja myyntitarjouksia, niin että viimeisimpään myyntihintaan järkevässä suhteessa oleva hinta tai senhetkiset vilpittömässä mielessä tehdyt kilpailukykyiset osto- ja myyntitarjousnoteeraukset voidaan määritellä yhden päivän aikana ja toimittaa kyseiseen hintaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kaupankäyntitavan mukaisesti.
Positiot, jotka viittaavat johonkin seuraavista, eivät saa olla osa korrelaatiokaupankäyntisalkkua:
suojattava vastuu, joka voidaan luokitella laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin vastuuryhmiin 'vähittäisvastuut' tai 'kiinteistövakuudelliset vastuut' sovellettaessa luottoriskin standardimenetelmää;
erillisyhtiöön kohdistuva saatava, jonka vakuutena on suoraan tai välillisesti positio, joka ei itse olisi hyväksyttävissä sisällytettäväksi korrelaatiokaupankäyntisalkkuun 1 kohdan ja tämän kohdan mukaisesti.
Laitoksen on määritettävä seuraavista kokonaismääristä suurempi erityisriskiä koskevaksi omien varojen vaatimukseksi korrelaatiokaupankäyntisalkun osalta:
erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen kokonaismäärä, jota sovelletaan ainoastaan korrelaatiokaupankäyntisalkun pitkiin nettopositioihin;
erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen kokonaismäärä, jota sovelletaan ainoastaan korrelaatiokaupankäyntisalkun lyhyisiin nettopositioihin.
2
339 artikla
Maturiteettipohjainen yleisriskin laskentamenetelmä
Laitoksen on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut pitkät kokonaispositiot kussakin taulukkoon 2 sisältyvässä alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän kokonaisposition laskemiseksi. Vastaavasti on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut lyhyet kokonaispositiot kussakin alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen kokonaisposition laskemiseksi. Se osuus tietyn alueen nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä positiosta, joka voidaan nettouttaa saman alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen position kanssa, muodostaa kyseisen alueen nettoutetun painotetun position. Alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän tai lyhyen position se osa, jota ei voida edellä kuvatulla tavalla nettouttaa, muodostaa kyseisen alueen nettouttamatta jääneen painotetun position.
Taulukko 2
Alue |
Maturiteettiluokka |
Painotus (prosentteina) |
Arvioitu koron muutos (prosentteina) |
|
Vähintään 3 prosentin korkokuponki |
Alle 3 prosentin korkokuponki |
|||
Yksi |
0 ≤ 1 kuukausi |
0 ≤ 1 kuukausi |
0,00 |
— |
> 1 ≤ 3 kuukautta |
> 1 ≤ 3 kuukautta |
0,20 |
1,00 |
|
> 3 ≤ 6 kuukautta |
> 3 ≤ 6 kuukautta |
0,40 |
1,00 |
|
> 6 ≤ 12 kuukautta |
> 6 ≤ 12 kuukautta |
0,70 |
1,00 |
|
Kaksi |
> 1 ≤ 2 vuotta |
> 1,0 ≤ 1,9 vuotta |
1,25 |
0,90 |
> 2 ≤ 3 vuotta |
> 1,9 ≤ 2,8 vuotta |
1,75 |
0,80 |
|
> 3 ≤ 4 vuotta |
> 2,8 ≤ 3,6 vuotta |
2,25 |
0,75 |
|
Kolme |
> 4 ≤ 5 vuotta |
> 3,6 ≤ 4,3 vuotta |
2,75 |
0,75 |
> 5 ≤ 7 vuotta |
> 4,3 ≤ 5,7 vuotta |
3,25 |
0,70 |
|
> 7 ≤ 10 vuotta |
> 5,7 ≤ 7,3 vuotta |
3,75 |
0,65 |
|
> 10 ≤ 15 vuotta |
> 7,3 ≤ 9,3 vuotta |
4,50 |
0,60 |
|
> 15 ≤ 20 vuotta |
> 9,3 ≤ 10,6 vuotta |
5,25 |
0,60 |
|
> 20 vuotta |
> 10,6 ≤ 12,0 vuotta |
6,00 |
0,60 |
|
|
> 12,0 ≤ 20,0 vuotta |
8,00 |
0,60 |
|
|
> 20 vuotta |
12,50 |
0,60 |
Laitoksen omien varojen vaatimus on seuraavien erien summa:
10 prosenttia kaikkien maturiteettiluokkien nettoutettujen painotettujen positioiden summasta;
40 prosenttia alueen yksi nettoutetusta painotetusta positiosta;
30 prosenttia alueen kaksi nettoutetusta painotetusta positiosta;
30 prosenttia alueen kolme nettoutetusta painotetusta positiosta;
40 prosenttia alueiden yksi ja kaksi sekä alueiden kaksi ja kolme välisestä nettoutetusta painotetusta positiosta;
150 prosenttia alueiden yksi ja kolme välisestä nettoutetusta painotetusta positiosta;
100 prosenttia jäljelle jääneistä nettouttamattomista painotetuista positioista.
340 artikla
Duraatiopohjainen yleisriskin laskentamenetelmä
Laitoksen on sitten laskettava jokaisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen modifioitu duraatio seuraavan laskukaavan mukaisesti:
jossa
D |
= |
duraatio laskettuna seuraavan laskukaavan mukaisesti:
jossa
|
Modifioidun duraation laskelmaan on tehtävä korjaus niiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta, joihin kohdistuu ennen eräpäivää tapahtuvan maksun riski. EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita siitä, miten kyseisiä korjauksia sovelletaan.
Laitoksen on luokiteltava jokainen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline taulukon 3 asianmukaiseen alueeseen. Jokainen rahoitusväline on luokiteltava sen modifioidun duraation perusteella.
Taulukko 3
Alue |
Modifioitu duraatio (vuosina) |
Arvioitu korko (muutos prosentteina) |
Yksi |
> 0 ≤ 1,0 |
1,0 |
Kaksi |
> 1,0 ≤ 3,6 |
0,85 |
Kolme |
> 3,6 |
0,7 |
Laitoksen on tämän jälkeen laskettava duraatiopainotetut nettouttamatta jääneet positiot kullekin alueelle. Sitten sen on sovellettava 339 artiklan 5–8 kohdassa säädettyä järjestelmää painotettuihin nettouttamattomiin positioihin.
Laitoksen omien varojen vaatimus on seuraavien erien summa:
2 prosenttia kullekin alueelle määritetystä nettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta;
40 prosenttia alueiden yksi ja kaksi sekä alueiden kaksi ja kolme välisistä nettoutetuista duraatiopainotetuista positioista;
150 prosenttia alueiden yksi ja kolme välisestä nettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta;
100 prosenttia jäljelle jääneistä nettouttamattomista duraatiopainotetuista positioista.
3
341 artikla
Oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden nettopositiot
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
342 artikla
Oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriski
Laitoksen on kerrottava bruttokokonaispositionsa 8 prosentilla erityisriskin kattamiseen liittyvän omien varojen vaatimuksensa laskemiseksi.
343 artikla
Oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden yleisriski
Yleisriskin kattamiseen liittyvä omien varojen vaatimus on 8 prosenttia laitoksen nettokokonaispositiosta.
344 artikla
Osakeindeksit
EPV toimittaa kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardiluonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
4
345 artikla
Nettopositioiden pienentäminen
Vieraan pääoman ja oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä merkittäessä laitos voi soveltaa jäljempänä esitettyä menetelmää omien varojen vaatimustensa laskemiseksi. Laitoksen on ensin laskettava nettopositionsa vähentämällä positiot, jotka koskevat sellaisia viralliseen sopimukseen perustuvia merkintäsitoumuksia, joita kolmannet osapuolet ovat antaneet tai joissa alkuperäinen merkitsijä on tehnyt sopimuksen merkinnän kohteena olevien osakkeiden edelleenlunastuksesta. Toiseksi sen on pienennettävä nettopositioitaan taulukossa 4 esitetyillä kertoimilla ja tämän jälkeen laskettava omien varojen vaatimuksensa käyttämällä merkintäsitoumuksia koskevia pienennettyjä positioitaan.
Taulukko 4
arkipäivä 0: |
100 % |
arkipäivä 1: |
90 % |
arkipäivät 2 ja 3: |
75 % |
arkipäivä 4: |
50 % |
arkipäivä 5: |
25 % |
arkipäivän 5 jälkeen: |
0 %. |
'Arkipäivällä 0' tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.
5
346 artikla
Vähennys luottojohdannaisin toteutetun suojauksen osalta
Vähennys on myönnettävä täysimääräisenä silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja lähes samassa määrin. Näin on seuraavissa tapauksissa:
molemmat velvoitteet koostuvat täysin samanlaisista rahoitusvälineistä;
pitkä käteispositio on suojattu tuottojenvaihtosopimuksella (tai päinvastoin) ja referenssiomaisuus vastaa täysin suojattavaa vastuuta (eli käteispositiota). Tuottojenvaihtosopimuksen maturiteetti voi poiketa suojattavan vastuun maturiteetista.
Edellä mainituissa tapauksissa position kumpaankaan osaan ei saa soveltaa erityisriskin omien varojen vaatimusta.
Osittaista vähennystä sovelletaan seuraavissa tilanteissa, jos kyse ei ole 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tapauksista:
positio kuuluu 3 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, mutta referenssiomaisuus ja suojattava vastuu eivät täysin vastaa toisiaan. Positiot täyttävät kuitenkin seuraavat edellytykset:
referenssiomaisuus on konkurssitilanteessa samassa tai huonommassa asemassa kuin kohde-etuutena oleva omaisuus;
kohde-etuutena olevan omaisuuden ja referenssiomaisuuden vastapuoli on sama ja niihin liittyy oikeudellisesti päteviä ristikkäisiä maksukyvyttömyys- tai erääntymisperusteita;
positio kuuluu 3 kohdan a alakohdan tai 4 kohdan soveltamisalaan, mutta luottosuojan ja suojattavan omaisuuden valuutat tai maturiteetit poikkeavat toisistaan (valuuttapoikkeamat on sisällytettävä valuuttakurssiriskin omien varojen vaatimukseen);
positio kuuluu 4 kohdan soveltamisalaan, mutta käteisposition omaisuus poikkeaa luottojohdannaisen referenssiomaisuudesta. Suojattava omaisuus luetaan kuitenkin luottojohdannaista koskevassa asiakirja-aineistossa riskikohteen rahoitusvälineisiin (joilla sopimus voidaan fyysisesti selvittää).
Sen sijaan, että laskettaisiin yhteen liiketoimen kummankin osan erityisriskin omien varojen vaatimukset, osittaisen vähennyksen myöntämiseksi sovelletaan suurempaa kyseisistä vaatimuksista.
347 artikla
Vähennys ensimmäisen tappion luottojohdannaisin ja n:nnen tappion korista muodostuvin luottojohdannaisin toteutetun suojauksen osalta
Kun kyseessä ovat ensimmäisen tappion luottojohdannaiset ja n:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaiset, 346 artiklan mukaisesti myönnettävää vähennystä varten sovelletaan seuraavaa kohtelua:
jos laitos hankkii luottojohdannaiseen liittyville useille referenssiomaisuuserille luottosuojan sellaisin ehdoin, että ensimmäinen maksun laiminlyönti varojen joukossa laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, laitos voi 336 artiklassa olevan taulukon 1 mukaisesti nettouttaa sellaiseen referenssiomaisuuserään liittyvän erityisriskin, johon sovelletaan alhaisinta erityisriskin prosenttimääräistä vaatimusta asianomaisten referenssiomaisuuserien joukossa;
jos n:s maksun laiminlyönti vastuiden joukossa laukaisee luottosuojan mukaisen maksuvelvollisuuden, suojan ostaja voi nettouttaa erityisriskin vain, jos suoja on hankittu myös laiminlyönneille 1:stä n-1:een tai kun n-1-laiminlyönnit ovat jo tapahtuneet. Näissä tapauksissa on noudatettava ensimmäisen tappion luottojohdannaisille a alakohdassa määritettyä menetelmää, johon on tehty n:nnen tappion korista muodostuvien luottojohdannaisen edellyttämät muutokset.
6
348 artikla
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten omien varojen vaatimukset
349 artikla
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevat yleisedellytykset
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin voidaan soveltaa 350 artiklassa esitettyä menetelmää, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen esite tai vastaava asiakirja sisältää kaikki seuraavat:
omaisuuslajit, joihin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä on valtuudet sijoittaa;
sovellettaessa sijoitusrajoituksiin perustuvia enimmäisrajoja suhteelliset enimmäisosuudet ja niiden laskentamenetelmät;
jos vipuvaikutuksen hyödyntäminen on sallittua, suurin sallittu vipuvaikutus;
jos OTC-rahoitusjohdannais- tai takaisinostotransaktioiden tekeminen tai arvopapereiden lainaksi ottaminen tai antaminen on sallittua, kyseisestä liiketoiminnasta aiheutuvan vastapuoliriskin rajoittamiseksi vahvistetut periaatteet;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen toiminnasta laaditaan puolivuotiskatsaukset ja vuosikertomukset, jotta sen varat ja velat sekä tulot ja liiketoiminnot voidaan arvioida tarkastelujaksolla;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys tarjoaa osuudenhaltijoille päivittäin mahdollisuuden saada osuutensa tai osakkeensa lunastetuiksi yrityksen varoista käteistä vastaan;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen tehdyt sijoitukset on erotettu salkunhoitajan varoista;
sijoittava laitos suorittaa asianmukaisen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä koskevan riskinarvioinnin;
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä johtaviin henkilöihin kohdistuu direktiivin 2009/65/EY tai vastaavan lainsäädännön mukainen valvonta.
350 artikla
Erityismenetelmät yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä varten
Laitokset voivat laskea yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihinsa liittyvän positioriskin (yleis- ja erityisriskin) omien varojen vaatimukset käyttämällä sellaisia oletettuja positioita, jotka ovat tarpeen jäljempänä a alakohdassa tarkoitetun ulkoisesti määräytyvän indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista arvopapereista koostuvan ulkoisesti määräytyvän kiinteän korin rakenteen ja arvonkehityksen seuraamiseksi, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen sääntöjenmukaisena tehtävänä on seurata ulkoisesti määräytyvän indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista arvopapereista koostuvan ulkoisesti määräytyvän kiinteän korin rakennetta tai arvonkehitystä;
on selkeästi osoitettavissa, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevan osuuden päivittäisten hinnanmuutosten ja sen seuraaman indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista arvopapereista koostuvan korin päivittäisten hinnanmuutosten välinen korrelaatio on vähintään kuuden kuukauden ajan ollut vähintään 0,9.
Jos laitoksella ei ole päivittäin käytössään tietoja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen kaikista sijoituksista, se voi laskea positioriskin (yleis- ja erityisriskin) omien varojen vaatimukset, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:
oletetaan, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaiseen enimmäismäärään asti sellaisiin omaisuuslajeihin, joilla omien varojen vaatimus on suurin yleisriskin ja erityisriskin osalta erikseen, ja jatkaa sitten sijoitusten tekemistä alemman omien varojen vaatimuksen omaisuuslajeihin, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan. Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osuuksien positiota käsitellään edellä mainitun oletuksen mukaisesti muodostetussa positiossa olevana suorana omistusosuutena;
laskiessaan omien varojen vaatimustaan erikseen erityisriskin ja yleisriskin osalta laitokset ottavat huomioon yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksiensa positioista vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollisen enimmäismäärän siten, että ne kasvattavat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osuuksiensa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan kyseisen yrityksen valtuuksien mukaan enintään kasvattaa;
jos tämän kohdan mukaisesti määritetty yleis- ja erityisriskin yhteenlaskettu omien varojen vaatimus on suurempi kuin 348 artiklan 1 kohdassa säädetty vaatimus, se rajataan kyseisessä kohdassa säädetyn vaatimuksen suuruiseksi.
Laitokset voivat antaa toimeksi seuraavassa mainituille kolmansille osapuolille laskea ja ilmoittaa tässä luvussa säädettyjen menetelmien mukaisesti yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien 1-4 kohdan soveltamisalaan kuuluvien positioidensa positioriskiin liittyvät omien varojen vaatimukset:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen säilytysyhteisö edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja tallettaa kaikki arvopaperit tähän säilytysyhteisöön;
muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.
Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava laskelmien paikkansapitävyys.
3
LUKU
Valuuttakurssiriskin omien varojen vaatimukset
351 artikla
Valuuttakurssiriskin kynnysarvo ja painotus
Jos 352 artiklassa esitetyn menetelmän mukaisesti laskettu laitoksen kokonaisnettovaluuttaposition ja nettokultaposition summa – mukaan lukien mahdolliset valuutta- ja kultapositiot, joiden osalta omien varojen vaatimukset lasketaan sisäistä mallia käyttäen – on enemmän kuin 2 prosenttia sen kaikista omista varoista, laitoksen on laskettava valuuttakurssiriskin omien varojen vaatimus. Valuuttakurssiriskin omien varojen vaatimus lasketaan kertomalla laitoksen kokonaisnettovaluuttaposition ja nettokultaposition summa 8 prosentilla raportointivaluutan määräisenä.
352 artikla
Kokonaisnettovaluuttaposition laskeminen
Laitoksen on ensin laskettava avoin nettopositionsa kussakin valuutassa (raportointivaluutta mukaan luettuna) ja kullassa seuraavien erien (positiivisten ja negatiivisten) summana:
nettoavistapositio (eli kaikki omaisuuserät, joista on vähennetty kaikki velat, mukaan lukien kertyneet korot, kyseisenä valuuttana tai kullan osalta kultamääräinen nettoavistapositio);
nettotermiinipositio eli kaikki valuutta- ja kultatermiinisopimusten perusteella saatavat määrät, joista on vähennetty kyseisten sopimusten perusteella maksettavat määrät ja joihin sisältyvät valuutta- ja kultafutuurit ja valuutanvaihtosopimusten pääoma, jota ei ole sisällytetty avistapositioon;
peruuttamattomat takuut ja vastaavat rahoitusvälineet, joita varmasti käytetään ja joiden perusteella tehtäviä suorituksia ei todennäköisesti saada takaisin;
kaikkien valuutta- ja kultaoptioiden nettodeltavasta-arvo tai deltaperusteinen nettoarvo;
muiden optioiden markkina-arvo.
Edellä d alakohdan soveltamiseksi deltana on käytettävä kyseisen pörssin deltaa. OTC-optioiden osalta tai silloin, kun kyseisen pörssin deltaa ei ole käytettävissä, laitos voi toimivaltaisten viranomaisten luvalla itse laskea deltan asianmukaista mallia käyttäen. Tähän on myönnettävä lupa, jos mallin avulla voidaan asianmukaisesti estimoida option tai optiotodistuksen arvon muutos kohde-etuuden markkinahinnassa tapahtuviin pieniin muutoksiin nähden.
Laitos voi sisällyttää mukaan ennakoidut nettotulot ja -menot, jotka eivät ole vielä kertyneet mutta jotka on jo täysin suojattu, jos tämä tehdään johdonmukaisesti.
Laitos voi jakaa korivaluuttojen nettopositiot koriin sisältyviin valuuttoihin voimassa olevien kiintiöiden perusteella.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen teknisten täytäntöönpanostandardien voimaantuloa toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa olemassa olevien kansallisten käsittelytapojen soveltamista, jos ne ovat soveltaneet kyseisiä käsittelytapoja ennen 31 päivää joulukuuta 2013.
353 artikla
Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten valuuttakurssiriskit
Laitokset voivat käyttää seuraavien kolmansien osapuolten raportoimia, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen säilytysyhteisö edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja tallettaa kaikki arvopaperit tähän säilytysyhteisöön;
muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.
Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava laskelmien paikkansapitävyys.
354 artikla
Läheisesti keskenään korreloivat valuutat
EPV toimittaa kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardiluonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
4
LUKU
Hyödykeriskien omien varojen vaatimukset
355 artikla
Menetelmän valinta hyödykeriskejä varten
Laitosten on laskettava hyödykeriskien omien varojen vaatimus jollakin 359, 360 tai 361 artiklassa säädetyllä menetelmällä, jollei 356–358 artiklan säännöksistä muuta johdu.
356 artikla
Liitännäinen hyödykekauppa
Liitännäistä maataloushyödykekauppaa harjoittavat laitokset voivat määrittää omien varojen vaatimukset fyysisen hyödykevarastonsa osalta kunkin vuoden lopussa seuraavaksi vuodeksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksella on kaiken aikaa vuoden aikana hallussaan kyseistä riskiä varten omat varat, jotka eivät alita varovaista arviota kyseiseen riskiin liittyvästä keskimääräisestä omien varojen vaatimuksesta seuraavaksi vuodeksi;
laitos tekee varovaisen arvion a alakohdan mukaisesti lasketun arvon ennakoidusta volatiliteetista;
laitoksen keskimääräinen kyseiseen riskiin liittyvä omien varojen vaatimus ei ylitä 5:tä prosenttia sen omista varoista tai yhtä miljoonaa euroa ja, ottaen huomioon b alakohdan mukaisesti arvioitu volatiliteetti, omien varojen vaatimuksen ennakoitu korkein taso ei ylitä 6,5:tä prosenttia sen omista varoista;
laitos seuraa jatkuvasti, vastaavatko a ja b alakohdan mukaisesti tehdyt arviot edelleen todellisuutta.
357 artikla
Hyödykepositiot
Hyödykeposition laskemiseksi seuraavia positioita käsitellään saman hyödykkeen positioina:
hyödykkeiden eri alaryhmien positiot, jos alaryhmät ovat toimitettaessa keskenään vaihtokelpoisia;
samankaltaisten hyödykkeiden positiot, jos kyseiset hyödykkeet ovat toisensa läheisesti korvaavia ja jos hintojen muutosten väliseksi korrelaatioksi voidaan selvästi osoittaa vähintään 0,9 vähintään yhden vuoden ajalta.
358 artikla
Erityisrahoitusvälineet
Laitosten on otettava omien varojen vaatimuksissa riittävällä tavalla huomioon muut optioihin liittyvät riskit kuin deltaa koskevat riskit.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen teknisten täytäntöönpanostandardien voimaantuloa toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa olemassa olevan kansallisten käsittelytapojen soveltamista, jos ne ovat soveltaneet kyseisiä käsittelytapoja ennen 31 päivää joulukuuta 2013.
Jos laitos on jokin seuraavista, sen on sisällytettävä asianomaiset hyödykkeet hyödykeriskin omien varojen vaatimuksen laskelmaan:
takaisinostosopimuksen perusteella hyödykkeitä tai niiden omistusoikeutta koskevia taattuja oikeuksia luovuttava osapuoli;
hyödykkeiden lainaksi antamista koskevan sopimuksen mukainen hyödykkeiden lainaksiantaja.
359 artikla
Maturiteettipohjainen menetelmä
Laitoksen on käytettävä jokaisesta hyödykkeestä erillistä maturiteettitaulukkoa taulukon 1 mukaisesti. Kaikki yhtä hyödykettä koskevat positiot on jaoteltava asianmukaisiin maturiteettiluokkiin. Fyysiset varastot on merkittävä ensimmäiseen maturiteettiluokkaan nollasta enintään yhteen kuukauteen.
Taulukko 1
Maturiteettiluokka (1) |
Perusriskikerroin (%) (2) |
0 ≤ 1 kuukausi |
1,50 |
> 1 ≤ 3 kuukautta |
1,50 |
> 3 ≤ 6 kuukautta |
1,50 |
> 6 ≤ 12 kuukautta |
1,50 |
> 1 ≤ 2 vuotta |
1,50 |
> 2 ≤ 3 vuotta |
1,50 |
> 3 vuotta |
1,50 |
Positiot, jotka ovat saman hyödykkeen positioita, voidaan nettouttaa keskenään ja merkitä asianmukaisiin maturiteettiluokkiin nettomääräisinä seuraavien positioiden osalta:
samana päivänä erääntyviä sopimuksia koskevat positiot;
kymmenen päivän sisällä toisistaan erääntyviä sopimuksia koskevat positiot, jos sopimuksilla käydään kauppaa markkinoilla, joilla on päivittäiset toimituspäivät.
Laitoksen omien varojen vaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta asianmukaisen maturiteettitaulukon perusteella seuraavien erien summana:
nettoutettujen pitkien ja lyhyiden positioiden summa kerrottuna taulukon 1 sarakkeessa 2 kullekin maturiteettiluokalle määrätyllä perusriskikertoimella ja hyödykkeen spot-hinnalla;
kahden maturiteettiluokan välinen nettoutettu positio kultakin maturiteettiluokalta, johon on siirretty nettouttamatta jäänyt osuus positiosta, kerrottuna 0,6 prosentilla (luokkien välinen kerroin) ja hyödykkeen spot-hinnalla;
jäljelle jääneet nettouttamatta olevat positiot kerrottuna 15 prosentilla (avoimen position kerroin) ja hyödykkeen spot-hinnalla.
360 artikla
Yksinkertaistettu menetelmä
Laitoksen omien varojen vaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta seuraavien erien summana:
15 prosenttia hyödykettä koskevasta pitkästä tai lyhyestä nettopositiosta kerrottuna hyödykkeen spot-hinnalla;
3 prosenttia hyödykettä koskevasta lyhyiden ja pitkien positioiden summana lasketusta bruttopositiosta kerrottuna hyödykkeen spot-hinnalla.
361 artikla
Laajennettu maturiteettipohjainen menetelmä
Laitokset voivat käyttää seuraavassa taulukossa 2 esitettyjä perusriski-luokkien välisiä ja avoimen position minimikertoimia 359 artiklassa esitettyjen sijasta edellyttäen, että
laitokset käyvät huomattavaa hyödykekauppaa;
laitoksilla on asianmukaisesti hajautettu kaupankäyntisalkku hyödykkeitä varten;
laitokset eivät vielä voi käyttää sisäisiä malleja hyödykeriskin omien varojen vaatimuksensa laskemiseen.
Taulukko 2
|
Jalometallit (paitsi kulta) |
Perusmetallit |
Maatalous-hyödykkeet (softs) |
Muut, ml. energiatuotteet |
Perusriski-kerroin (%) |
1,0 |
1,2 |
1,5 |
1,5 |
Luokkien välinen kerroin (%) |
0,3 |
0,5 |
0,6 |
0,6 |
Avoimen position kerroin (%) |
8 |
10 |
12 |
15 |
Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tämän artiklan käytöstä ja esitettävä samalla näyttö toimistaan, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön sisäinen malli hyödykeriskin omien varojen vaatimuksen laskemista varten.
5
LUKU
Sisäisten mallien käyttö omien varojen vaatimusten laskemiseksi
1
362 artikla
Erityisriski ja yleisriski
Kaupankäynnin kohteena olevan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai tällaista rahoitusvälinettä koskevan johdannaisen positioriski voidaan jakaa kahteen osatekijään tämän luvun soveltamiseksi. Ensimmäinen osatekijä on erityisriski, eli kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, johon vaikuttavat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan tai, johdannaisen ollessa kyseessä, johdannaisen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan liittyvät seikat. Toinen osatekijä on yleisriski, joka on kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä ovat kaupankäynnin kohteena olevat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet tai niitä koskevat johdannaiset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu yksittäisten arvopapereiden ominaispiirteistä (kun kyseessä ovat osakkeet tai niitä koskevat johdannaiset).
363 artikla
Lupa sisäisten mallien käyttöön
Todettuaan, että laitos täyttää soveltuvin osin 2, 3 ja 4 jakson vaatimukset, toimivaltaisten viranomaisten on annettava laitoksille lupa laskea omien varojen vaatimuksensa yhden tai useamman seuraavassa mainitun riskiluokan osalta käyttäen sisäisiä mallejaan 2–4 luvussa esitettyjen menetelmien sijasta tai niihin yhdistettynä:
oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden yleisriski;
oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriski;
vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden yleisriski;
vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriski;
valuuttakurssiriski;
hyödykeriski.
Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista muista niiden sisäisten mallien, joita laitos on saanut luvan käyttää, käytön laajentamisista ja muutoksista.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
sisäisten mallien käytön laajennusten ja muutosten olennaisuuden arviointiin sovellettavat edellytykset;
arviointimenetelmät, joita noudattaen toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää laitoksille luvan käyttää sisäisiä malleja;
edellytykset, joiden perusteella sisäisen mallin kattamien positioiden osuus jossakin riskiluokassa katsotaan 2 kohdan mukaisesti merkittäväksi.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
364 artikla
Omien varojen vaatimukset käytettäessä sisäisiä malleja
Riskiluokissa, joissa laitokselle ei ole myönnetty lupaa käyttää sisäistä mallia, 2, 3 ja 4 luvun mukaisesti laskettujen omien varojen vaatimusten lisäksi kunkin sisäistä mallia käyttävän laitoksen on noudatettava omien varojen vaatimusta, joka on ilmaistu a ja b alakohdan summana seuraavasti:
suurempi seuraavista arvoista:
jäljempänä 365 artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettu laitoksen edellisen päivän todennäköinen tappioluku (VaRt-1);
jäljempänä 365 artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettujen päivittäisten todennäköisten tappiolukujen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (VaRavg) kerrottuna kertoimella (mc) 366 artiklan mukaisesti;
suurempi seuraavista arvoista:
jäljempänä 365 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu tuorein saatavilla oleva laitoksen stressitestattu todennäköinen tappioluku (sVaRt-1); ja
jäljempänä 365 artiklan 2 kohdassa määritetyllä tavalla ja tiheydellä laskettujen stressitestattujen todennäköisten tappiolukujen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (sVaRavg), kerrottuna kertoimella (ms) 366 artiklan mukaisesti.
Laitosten, jotka käyttävät sisäistä mallia omien varojen vaatimuksen laskemiseen vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriskin osalta, on täytettävä omien varojen lisävaatimus, joka on ilmaistu a ja b alakohdan summana seuraavasti:
edellä 337 ja 338 artiklan mukaisesti laskettu omien varojen vaatimus kaupankäyntivarastoon kuuluvien arvopaperistamispositioiden ja n:nnen tappion luottojohdannaisten erityisriskin osalta lukuun ottamatta niitä, jotka on sisällytetty omien varojen vaatimukseen korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriskin osalta 5 jakson mukaisesti, ja soveltuvin osin erityisriskin omien varojen vaatimus 2 luvun 6 jakson mukaisesti sellaisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevista osuuksista muodostuvien positioiden osalta, joiden osalta 350 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaiset edellytykset eivät täyty;
suurempi seuraavista:
jäljempänä 3 jakson mukaisesti laskettu laitoksen viimeisin maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvua kuvaava luku;
kyseisen luvun keskiarvo 12 edellisen viikon ajalta.
Laitokset, joilla on 338 artiklan 1–3 kohdan vaatimusten mukainen korrelaatiokaupankäyntisalkku, voivat täyttää omien varojen vaatimuksen 338 artiklan 4 kohdan sijasta 377 artiklan perusteella. Tällöin se vastaa suurinta seuraavista:
jäljempänä 5 jakson mukaisesti laskettu viimeisin korrelaatiokaupankäyntisalkun riskiä kuvaava luku;
kyseisen luvun keskiarvo 12 edellisen viikon ajalta;
kahdeksan prosenttia siitä omien varojen vaatimuksesta, joka a alakohdassa tarkoitetun viimeisimmän riskiluvun laskemisen ajankohtana laskettaisiin 338 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkien korrelaatiokaupankäyntisalkun sisäiseen malliin sisältyvien positioiden osalta.
2
365 artikla
VaR-luvun ja stressitestatun VaR-luvun laskeminen
Edellä 364 artiklassa tarkoitettua todennäköistä tappiolukua eli VaR-lukua koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
VaR-luku lasketaan päivittäin;
99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli;
kymmenen päivän hallussapitoaika;
vähintään yhden vuoden mittainen toteutunut havaintojakso lukuun ottamatta tapauksia, joissa lyhyempi havaintojakso on oikeutettu hintojen volatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi;
tietojen päivittäminen vähintään kuukausittain.
Laitos voi käyttää VaR-lukuja, jotka on laskettu kymmentä päivää lyhyempien pitoaikojen mukaan, skaalaamalla ne ylöspäin kymmeneen päivään käyttäen asianmukaista menetelmää, jota arvioidaan säännöllisesti.
366 artikla
Lakisääteinen toteutumatestaus ja kertoimet
Kunakin kertoimena (mc) ja (ms) on vähintään 3, johon on lisätty 0:n ja 1:n välillä oleva lisäkerroin taulukon 1 mukaisesti. Lisäkertoimen suuruus riippuu 250:n viimeksi kuluneen pankkipäivän ajalta tehdyissä, VaR-lukuja koskevissa 365 artiklan 1 kohdan mukaisissa toteutumatestauksissa havaittujen ylitysten lukumäärästä.
Taulukko 1
Ylitysten lukumäärä |
Lisäkerroin |
alle 5 |
0,00 |
5 |
0,40 |
6 |
0,50 |
7 |
0,65 |
8 |
0,75 |
9 |
0,85 |
10 tai enemmän |
1,00 |
Kaupankäyntisalkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestaus perustuu kaupankäyntisalkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän päätösarvon vertailuun, olettaen, että positiot pysyvät muuttumattomina.
Kaupankäyntisalkun arvon todellisten muutosten toteutumatestaus perustuu kaupankäyntisalkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän todellisen päätösarvon vertailuun, pois lukien maksut, välityspalkkiot ja nettokorkotulo.
367 artikla
Riskien mittaamista koskevat vaatimukset
Positioriskin, valuuttakurssiriskin tai hyödykeriskin pääomavaatimusten laskemiseen käytettävän sisäisen mallin ja korrelaatiokaupankäynnin sisäisen mallin on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
mallin on mitattava tarkasti kaikki olennaiset hintariskit;
mallin on katettava riittävä määrä riskitekijöitä riippuen laitoksen toiminnan laajuudesta kyseessä olevilla markkinoilla. Jos riskitekijä on sisällytetty laitoksen hinnoittelumalliin mutta ei riskienmittausmalliin, laitoksen on pystyttävä perustelemaan sen pois jättäminen riskienmittausmallista toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla. Riskienmittausmallissa on käsiteltävä optioiden ja muiden tuotteiden epälineaarisuuksia, korrelaatioriskejä ja hintojen erkanemisriskiä (basis-riskiä). Jos riskitekijöistä käytetään arvioita, niillä on pitänyt todistetusti pystyä hyväksyttävällä tarkkuudella määrittämään hallussa olevaan positioon liittyviä riskejä.
Positioriskin, valuuttakurssiriskin tai hyödykeriskin pääomavaatimusten laskemiseen käytettävän sisäisen mallin on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
mallissa on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kaikkien niiden valuuttojen korkoja, joissa laitoksella on koron muutoksille herkkiä, laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia positioita. Laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden olennaista korkoriskiä mitattaessa korkokäyrä on jaettava vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan korkojen volatiliteettivaihteluiden selville saamiseksi korkokäyrällä. Mallin on myös mitattava eri korkokäyrien epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski;
mallissa on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä valuuttoja, joiden määräisiä laitoksen positiot ovat. Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta huomioon otetaan niiden todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen ilmoittamia, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen valuuttapositioista, tämä positio on luotava ja sitä olisi käsiteltävä 353 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
mallissa on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kaikkia niitä osakemarkkinoita varten, joilla laitoksella on merkittäviä positioita;
mallissa on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kutakin sellaista hyödykettä varten, jossa laitoksella on merkittäviä positioita. Mallin on myös mitattava samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden hintojen muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski ja maturiteettieroista aiheutuva termiinihintamuutosten riski. Siinä on myös otettava huomioon markkinoiden piirteet, erityisesti toimituspäivät ja kaupankäyntiin osallistuvien mahdollisuus sulkea positiot;
riski, joka aiheutuu likviditeetiltään heikommista positioista ja positioista, joilla hintojen läpinäkyvyys on rajoitettu, on laitoksen sisäisellä mallilla arvioitava varovaisesti todenmukaisissa markkinaskenaarioissa. Sisäisen mallin on lisäksi täytettävä tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Arvioiden on oltava asianmukaisella tavalla varovaisia, ja niitä saa käyttää vain silloin, kun saatavilla olevat tiedot ovat riittämättömät tai ne eivät edusta position tai salkun todellista volatiliteettia.
368 artikla
Laadulliset vaatimukset
Tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin on oltava rakenteeltaan asianmukainen, sitä on sovellettava kattavasti ja sen on erityisesti täytettävä kaikki seuraavat laadulliset vaatimukset:
positioriskin, valuuttakurssiriskin tai hyödykeriskin pääomavaatimusten laskemiseen käytettävä sisäinen malli on kiinteästi liitettävä laitoksen päivittäiseen riskienhallintaprosessiin, ja sen perusteella on ilmoitettava vastuisiin sisältyvistä riskeistä toimivalle johdolle;
laitoksella on oltava kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan toimivalle johdolle. Yksikkö vastaa tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin suunnittelusta ja toteutuksesta. Yksikkö suorittaa tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin ensimmäisen ja sen jälkeen toteutettavan jatkuvan validoinnin, ja se on vastuussa yleisestä riskienhallintajärjestelmästä. Yksikkö laatii ja analysoi päivittäin raportteja, jotka koskevat positioriskin, valuuttakurssiriskin tai hyödykeriskin pääomavaatimusten laskemiseen käytettävällä sisäisellä mallilla tuotettuja tuloksia ja kaupankäyntilimiitteihin liittyviä aiheellisia toimenpiteitä.
laitoksen ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon on osallistuttava aktiivisesti riskien valvontaan, ja laitoksen johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että laitoksen kokonaisriskiä;
laitoksella on oltava riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joka pystyy käyttämään kehittyneitä sisäisiä malleja kaupankäynnissä, riskienvalvonnassa, sisäisessä tarkastuksessa ja kauppojen selvityksessä (back office), mukaan lukien tämän luvun soveltamiseksi käytettävät mallit;
laitoksella on oltava käytössä menettelyt sen seuraamiseksi ja varmistamiseksi, että sisäisten mallien yleistä toimivuutta koskevia dokumentoituja sisäisiä käytänteitä ja valvontamenettelyjä noudatetaan, mukaan lukien tämän luvun soveltamiseksi käytettävät mallit;
on voitava osoittaa, että tämän luvun soveltamiseksi käytettävällä sisäisellä mallilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit;
laitoksen on riittävän usein toteutettava systemaattinen stressitestiohjelma, joka sisältää myös käänteiset stressitestit ja tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin, ja toimivan johdon on tarkasteltava näistä stressitesteistä saatuja tuloksia ja otettava ne huomioon päättäessään toimintatavoista ja limiiteistä. Tämän prosessin on katettava erityisesti markkinoiden epälikvidisyys markkinaolosuhteiden vaikeutuessa, keskittymäriski, yhdensuuntaiset markkinat, tapahtumariski ja äkillistä luottotappiota koskeva riski, tuotteiden epälineaarisuus, selkeät miinuspositiot (deep out of the money), positiot, jotka altistuvat hintaeroille, ja muut riskit, joita ei voida asianmukaisesti kattaa sisäisillä malleilla. Sovellettujen sokkien on kuvattava salkun luonnetta ja aikaa, joka saattaisi kulua riskeiltä suojautumiseen tai riskienvalvontaan vaikeissa markkinaolosuhteissa;
laitoksen on osana säännöllistä sisäistä tarkastustaan teetettävä riippumaton selvitys sisäisistä malleistaan, mukaan lukien tämän luvun soveltamiseksi käytettävät mallit.
Edellä 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun selvityksen on katettava sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminta. Laitoksen on vähintään kerran vuodessa toimitettava yleisen riskienvalvontajärjestelmänsä tarkastus. Tarkastuksessa on käsiteltävä seuraavia asioita:
riskienhallintajärjestelmän ja -menettelyn dokumentoinnin ja riskienvalvontayksikön organisaation asianmukaisuus;
riskimittareiden sisällyttäminen päivittäiseen riskienhallintaan ja johdon tietojensaantijärjestelmän aukottomuus;
laitoksessa noudatettu, kaupankäyntiä ja kauppojen selvitystoimintaa (front ja back office) hoitavan henkilöstön soveltamien riskienhinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettely;
riskienmittausmallin kattamien riskien laajuus ja riskienmittausjärjestelmään tehtävien merkittävien muutosten validointi;
positioita koskevien tietojen täsmällisyys ja täydellisyys, volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä arvostus- ja riskiherkkyyslaskelmien täsmällisyys;
tapa, jolla laitoksessa varmistetaan sisäisessä mallissa käytettävien tietolähteiden johdonmukaisuus, ajanmukaisuus ja luotettavuus sekä niiden riippumattomuus;
mallien tarkkuutta mittaavan toteutumatestauksen arvioinnin varmentamismenettely.
369 artikla
Sisäinen validointi
Laitoksilla on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat validoineet kaikki niiden tämän luvun soveltamiseksi käyttämät sisäiset mallit riittävällä tavalla, jotta voitaisiin varmistaa, että mallit ovat käsitteellisesti moitteettomia ja kattavat riittävällä tavalla kaikki olennaiset riskit. Validointi on suoritettava heti kun sisäinen malli on kehitetty ja aina kun siihen tehdään merkittäviä muutoksia. Validointi on lisäksi suoritettava säännöllisin väliajoin ja etenkin kun markkinoilla on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai salkun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat johtaa siihen, ettei sisäinen malli enää sovellu tarkoitukseensa. Sitä mukaa kuin sisäisen validoinnin tekniikat ja parhaat menettelytavat kehittyvät, laitosten on hyödynnettävä tätä kehitystä. Sisäisen mallin validointia ei saa rajoittaa toteutumatestaukseen, vaan sen on sisällettävä myös vähintään seuraavat osatekijät:
testit, joilla osoitetaan, että sisäisen mallin perustana olevat oletukset ovat asianmukaisia eivätkä johda riskin ali- tai yliarviointiin;
lakisääteisten toteutumatestausohjelmien lisäksi laitosten on tehtävä omat sisäisen mallin validointitestinsä, mukaan lukien toteutumatestaus, salkkujensa riskien ja rakenteen perusteella;
oletussalkkujen käyttö sen varmistamiseksi, että sisäisellä mallilla voidaan selittää tiettyjä mahdollisesti ilmeneviä rakenteellisia tekijöitä, kuten hintakehityksen erkanemisesta johtuvia olennaisia riskejä (basis-riski) ja keskittymäriskiä.
3
370 artikla
Erityisriskin mallintamista koskevat vaatimukset
Erityisriskin omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävän sisäisen mallin ja korrelaatiokaupankäynnin sisäisen mallin on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:
se selittää kaupankäyntisalkun toteutuneen hintavaihtelun;
se osoittaa keskittymisen kaupankäyntisalkun koon ja koostumuksen muutosten osalta;
se mittaa luotettavasti myös epäedullisten olosuhteiden vaikutusta;
se on validoitu erityisriskin kattamistarkkuutta mittaavalla toteutumatestillä. Jos laitos suorittaa kyseisen toteutumatestin merkityksellisten osasalkkujen perusteella, nämä on valittava johdonmukaisella tavalla;
se kattaa riskikohteeseen liittyvän, suojattavan ja suojaavan erän hintakehityksen erkanemisesta johtuvan riskin (basis-riski) ja erityisesti reagoi herkästi olennaisiin ominaiseroihin samankaltaisten mutta ei samanlaisten positioiden välillä;
se kattaa tapahtumariskin.
371 artikla
Erityisriskin malleja koskevat poikkeukset
4
372 artikla
Sisäisen IRC-mallin käyttöä koskeva vaatimus
Laitoksella, joka käyttää sisäistä mallia omien varojen vaatimuksen laskemiseen kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriskin osalta, on oltava sisäinen maksukyvyttömyysriskiä ja luottoluokan siirtymäriskiä (IRC) koskeva malli, jolla se pystyy kattamaan kaupankäyntivarastonsa positioihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin, jotka kasvattavat riskejä, jotka voidaan kattaa VaR-lukuun perustuvalla laskennalla siten kuin 365 artiklan 1 kohdassa määritetään. Laitoksen on osoitettava, että sen sisäinen malli on seuraavien standardien mukainen olettaen, että riskin taso on vakaa ja että sitä mukautetaan tarvittaessa likviditeetin, markkinakeskittymien, suojausten ja valinnaisuuden vaikutusten mukaisesti:
sisäinen malli mahdollistaa asianmukaisen riskien erottelun sekä täsmälliset ja johdonmukaiset maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin estimaatit;
potentiaalisia tappioita koskevilla sisäisen mallin estimaateilla on keskeinen merkitys laitoksen riskienhallinnassa;
sisäisessä mallissa käytettävät markkinoita ja positioita koskevat tiedot ovat ajantasaisia, ja niiden laatua arvioidaan asianmukaisesti;
se täyttää 367 artiklan 3 kohdan, 368 artiklan, 369 artiklan 1 kohdan sekä 370 artiklan b, c, e ja f alakohdan vaatimukset.
EPV antaa 373-376 artiklan vaatimuksia koskevia ohjeita.
373 artikla
Sisäisen IRC-mallin soveltamisala
Sisäisen IRC-mallin on katettava kaikki positiot, joihin sovelletaan erityiseen korkoriskiin liittyvää omien varojen vaatimusta, mukaan lukien positiot, joihin sovelletaan 0 prosentin erityisriskiin liittyvää omien varojen vaatimusta 336 artiklan mukaisesti, mutta se ei kata arvopaperistamispositioita ja n:nnen tappion luottojohdannaisia.
Laitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella johdonmukaisesti soveltaa kyseistä sisäistä mallia kaikkiin julkisesti noteeratuista oman pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä muodostuviin positioihin ja julkisesti noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin perustuviin johdannaispositioihin. Suostumus on annettava, jos soveltaminen ei ole ristiriidassa riskien mittaamisessa ja hallinnassa sovellettujen laitoksen sisäisten menetelmien kanssa.
374 artikla
Sisäisen IRC-mallin parametrit
375 artikla
Suojausten sisällyttäminen sisäiseen IRC-malliin
Positioiden, jotka on suojattu dynaamisilla suojausstrategioilla, osalta suojauksen uudelleentasapainotus suojatun position likviditeettihorisontin puitteissa voidaan hyväksyä edellyttäen, että laitos
päättää mallintaa suojauksen uudelleentasapainotuksen johdonmukaisesti kaupankäyntivarastoon kuuluvassa asianmukaisessa positioyhdistelmässä;
osoittaa, että uudelleentasapainotuksen tulosten mukaan ottaminen parantaa riskien mittaamista;
osoittaa, että suojausinstrumenttien markkinat ovat riittävän likvidit tällaista uudelleentasapainotusta varten myös vaikeassa markkinatilanteessa. Dynaamisista suojausstrategioista johtuvat jäännösriskit on otettava huomioon omien varojen vaatimuksessa.
376 artikla
Sisäistä IRC-mallia koskevat erityiset vaatimukset
Laitoksen on osana tämän luvun soveltamiseksi käytettävistä sisäisistä malleistaan tehtävää riippumatonta selvitystä ja validointia varten, riskienmittausjärjestelmä mukaan lukien, erityisesti
validoitava, että korrelaatioihin ja hintojen muutoksiin sovellettava mallintamiseen perustuva menetelmä soveltuu laitoksen salkulle, mukaan lukien sen systemaattisten riskitekijöiden valinta ja painotukset;
tehtävä stressitestejä, mukaan lukien herkkyys- ja skenaarioanalyysit, arvioidakseen sisäisen mallin kvalitatiivista ja kvantitatiivista asianmukaisuutta erityisesti keskittymien käsittelyn osalta. Nämä testit eivät saa rajoittua ainoastaan menneisiin tapahtumiin;
tehtävä asianmukaisia kvantitatiivisia validointeja, mukaan lukien asianmukaiset sisäisen mallintamisen viitearvot.
5
377 artikla
Korrelaatiokaupankäynnin sisäistä mallia koskevat vaatimukset
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun mallin on katettava riittävän hyvin seuraavat riskit:
useista tappioista syntyvä kumulatiivinen riski mukaan lukien tappioiden erilainen järjestys, etuoikeusluokkien tuotteissa;
luottoriskimarginaalin riski mukaan lukien gammavaikutukset ja ristikkäiset gammavaikutukset;
implisiittisten korrelaatioiden volatiliteetti mukaan lukien luottoriskimarginaalien ja korrelaatioiden välinen ristikkäisvaikutus;
hintojen erkanemisriski (basis-riski), jossa mukana
indeksin ja sen vaihtolainojen erkanemisesta johtuva riski, ja
indeksin implisiittisen korrelaation aiheuttama hintojen erkaneminen indeksin ja räätälöityjen salkkujen välillä;
palautusasteen volatiliteetti, sillä se liittyy palautusasteen taipumukseen vaikuttaa herkästi etuoikeusluokan hintoihin;
siltä osin kuin kokonaisriskilukuun sisältyvät dynaamisesta suojauksesta saatavat edut, suojausvajeen riski ja suojausten uudelleentasapainotuksen mahdolliset kustannukset;
muut korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisältyvien positioiden olennaiset hintariskit.
Laitoksella on oltava käytössä asianmukaiset käytänteet ja menettelyt, jotta se voi erottaa ne positiot, jotka sillä on lupa sisällyttää omien varojen vaatimukseen tämän artiklan mukaisesti, muista positioista, joiden osalta sillä ei ole tällaista lupaa.
V
OSASTO
TOIMITUSRISKIN OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET
378 artikla
Selvitys-/toimitusriski
Kun kyse on liiketoimista, joissa vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, osakkeet, ulkomaanvaluutta ja hyödykkeet, lukuun ottamatta takaisinostotransaktioita sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista, ovat niiden sovitun toimituspäivän jälkeen toimittamatta, laitoksen on laskettava se hintaero, joka voi aiheuttaa sille tappiota.
Hintaero lasketaan kyseisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen, osakkeen, ulkomaanvaluutan tai hyödykkeen sovitun kauppahinnan ja sen käyvän markkina-arvon erotuksena, kun tämä erotus voi aiheuttaa tappion luottolaitokselle.
Laitoksen on kerrottava tämä hintaero seuraavan taulukon 1 oikeanpuoleisen sarakkeen asianmukaisella tekijällä laitoksen omien varojen vaatimuksen laskemiseksi toimitusriskin osalta.
Taulukko 1
Arkipäivien lukumäärä vahvistetun toimituspäivän jälkeen |
(%) |
5 — 15 |
8 |
16 — 30 |
50 |
31 — 45 |
75 |
46 tai enemmän |
100 |
379 artikla
Vaillinaiset siirrot
Laitoksella on oltava omia varoja taulukon 2 mukaisesti, jos
se on maksanut arvopapereista, ulkomaanvaluutasta tai hyödykkeistä, ennen kuin se on saanut ne, tai jos se on toimittanut arvopapereita, ulkomaanvaluuttaa tai hyödykkeitä, ennen kuin se on saanut niistä maksun;
rajatylittävien liiketoimien tapauksessa maksun tai toimituksen suorittamisesta on kulunut yksi tai useampi päivä.
Taulukko 2
Vaillinaisten siirtojen vaikutus pääomakohteluun
Sarake 1 |
Sarake 2 |
Sarake 3 |
Sarake 4 |
Liiketoimen tyyppi |
Ensimmäiseen sopimusperusteiseen maksu/toimitus-velvoitteeseen asti |
Ensimmäisestä sopimusperusteisesta maksu/toimitusvelvoitteesta neljään päivään toisen sopimusperusteisen maksu/toimitusvelvoitteen jälkeen |
Viisi pankkipäivää toisen sopimusperusteisen maksu/toimitusvelvoitteen jälkeen liiketoimen päättymiseen asti |
Vaillinainen siirto |
Ei vaikutusta pääoma-vaatimuksiin |
Käsitellään vastuuna |
Käsitellään vastuuna, johon sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa |
Jos selvittämättömistä transaktioista johtuvan positiivisen vastapuoliriskin määrä ei ole olennainen, laitokset voivat soveltaa näihin vastuisiin 100 prosentin riskipainoa, paitsi jos edellytetään taulukon 2 sarakkeen 4 mukaista 1 250 prosentin riskipainoa.
380 artikla
Vaatimuksista luopuminen
Toimitusjärjestelmään, selvitysjärjestelmään tai keskusvastapuoleen liittyvän, koko järjestelmän laajuisen toimintahäiriön tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua 378 ja 379 kohdassa asetetuista omien varojen vaatimuksista, kunnes tilanne on korjaantunut. Tässä tapauksessa vastapuolen epäonnistumista kaupan toimituksessa ei pidetä maksukyvyttömyytenä luottoriskiä määritettäessä.
VI
OSASTO
VASTUUN ARVONOIKAISURISKIN OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET
381 artikla
Vastuun arvonoikaisun määritelmä
Tämän osaston ja II osaston 6 luvun soveltamiseksi 'vastuun arvonoikaisulla' (credit valuation adjustment, CVA) tarkoitetaan vastapuolten kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun keskimääräiseen markkina-arvoon tehtävää oikaisua. Kyseinen oikaisu sisältää vastapuolen laitokselle aiheuttaman luottoriskin senhetkisen markkina-arvon, mutta ei sisällä laitoksen vastapuolelle aiheuttaman luottoriskin senhetkistä markkina-arvoa.
382 artikla
Soveltamisala
Seuraavat liiketoimet on jätettävä vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen ulkopuolelle:
liiketoimet asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyjen finanssialan ulkopuolisten vastapuolten kanssa taikka kolmanteen maahan sijoittautuneiden finanssialan ulkopuolisten vastapuolten kanssa, kun kyseiset liiketoimet eivät ylitä mainitun asetuksen 10 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista määrityskynnysarvoa;
asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan mukaiset konsernin sisäiset transaktiot, paitsi jos jäsenvaltiot hyväksyvät kansallisia lakeja, joissa vaaditaan rakenteellista erottelua pankkiryhmittymän sisällä, jolloin toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia kyseisten, rakenteellisesti erotettujen laitosten välillä tapahtuvien konsernin sisäisten transaktioiden sisällyttämistä omien varojen vaatimuksiin;
liiketoimet asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettujen vastapuolten kanssa, jollei mainitun asetuksen 89 artiklan 2 kohdassa säädetyistä siirtymäsäännöksistä muuta johdu ennen kyseisten siirtymäsäännösten soveltamisen päättymistä;
liiketoimet asetuksen (EU) N:o 648/2012 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vastapuolten kanssa ja liiketoimet sellaisten vastapuolten kanssa, joiden osalta tämän asetuksen 114 artiklan 4 kohdassa ja 115 artiklan 2 kohdassa säädetään kyseisiin vastapuoliin liittyville vastuille riskipainoksi 0 prosenttia.
Vapautusta vastuun arvonoikaisuriskiä koskevasta vaatimuksesta sellaisten tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, jotka tehdään asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa säädetyn siirtymäkauden aikana, on sovellettava kyseistä liiketointa koskevan sopimuksen keston ajan.
Jos laitos a alakohtaa sovellettaessa lakkaa olemasta vapautuksen piirissä vapautuskynnyksen ylittymisen tai vapautuskynnyksen muuttumisen vuoksi, selvittämättä olevat sopimukset pysyvät vapautuksen piirissä niiden erääntymispäivään asti.
EPV laatii yhteistyössä EAMV:n kanssa teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään menettelyt kolmanteen maahan sijoittautuneiden finanssialan ulkopuolisten vastapuolten kanssa toteutettavien liiketoimien jättämiseksi vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen ulkopuolelle.
EPV laatii kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta.
Siirretään komissiolle valta hyväksyätoisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit menettelyjen täsmentämiseksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
383 artikla
Kehittynyt menetelmä
Laitoksen on käytettävä sisäistä malliaan määrittäessään omien varojen vaatimuksensa kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten välineiden positioihin liittyvän erityisriskin osalta ja sovellettava 99 prosentin luottamusväliä ja kymmentä päivää vastaavaa pitoaikaa. Sisäistä mallia on käytettävä siten, että se simuloi vastapuolten luottoriskimarginaalien muutoksia, mutta ei mallinna vastuun arvonoikaisun herkkyyttä muiden markkinatekijöiden muutoksille, kuten referenssiomaisuuden, hyödykkeen, valuutan tai johdannaissopimuksen koron arvonmuutoksille.
Vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimukset lasketaan kunkin vastapuolen osalta seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
ti |
= |
i:nnen uudelleenarvostuksen ajankohta, kun lähtöajankohta t0=0; |
tT |
= |
pisin sopimuksenmukainen maturiteetti vastapuoleen liittyvissä nettoutusryhmissä; |
si |
= |
vastapuolen vastuun arvonoikaisua laskettaessa käytettävä vastapuolen luottoriskimarginaali maturiteetille ti. Jos vastapuolen luottoriskinvaihtosopimusten hintaero (spread) on käytettävissä, laitoksen on käytettävä kyseistä hintaeroa. Jos tätä luottoriskinvaihtosopimusten hintaeroa ei ole käytettävissä, laitoksen on käytettävä hintaerosta tehtyä arviota, joka on asianmukainen ottaen huomioon vastapuolen luokitus, toimiala ja alue; |
LGDMKT |
= |
vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa aiheutuva tappio (tappio-osuus (LGD)), joka perustuu vastapuolen markkinainstrumentin hintaeroon, mikäli se on käytettävissä. Jos vastapuolen markkinainstrumenttia ei ole käytettävissä, tappio perustuu hintaerosta tehtävään arvioon, joka on asianmukainen ottaen huomioon vastapuolen luokitus, toimiala ja alue. |
Summan ensimmäinen tekijä on likimääräinen arvio markkinoiden implikoimasta marginaalisesta todennäköisyydestä ajankohtien ti-1 ja ti välillä toteutuvalle maksukyvyttömyydelle;
EEi |
= |
vastapuolen odotettu riski (expected exposure, EE) uudelleenarvostuksen ajankohtana ti, jolloin lasketaan yhteen kyseiseen vastapuoleen liittyvien eri nettoutusryhmien riskit, ja kunkin nettoutusryhmän pisin maturiteetti määräytyy nettoutusryhmän pisimmän sopimuksenmukaisen maturiteetin mukaan. Vakuudellisen kaupankäynnin tapauksessa laitoksen on sovellettava 3 kohdassa säädettyä käsittelytapaa, jos laitos käyttää vakuudellisen kaupankäynnin osalta 285 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettua EPE-mittaria; |
Di |
= |
maksukyvyttömyysriskitön diskonttaustekijä ajankohtana ti, kun D0 = 1. |
Laskiessaan vastuun arvonoikaisuriskiin liittyviä omien varojen vaatimuksia vastapuolen osalta laitoksen on käytettävä (soveltuvin osin) seuraavia kaavoja aina, kun se syöttää sisäiseen malliinsa tietoja vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden erityisriskin osalta:
jos malli perustuu täyteen uudelleenhinnoitteluun, 1 kohdassa esitettyä kaavaa on käytettävä suoraan;
jos malli perustuu luottoriskimarginaalin herkkyysparametreille erityisillä maturiteeteillä, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa ('Regulatory CS01') kunkin herkkyysparametrin osalta:
Viimeisen aikaryhmän i=T osalta vastaava kaava on
jos mallissa käytetään luottoriskimarginaalin herkkyysparametreja rinnakkaisten muutosten mallintamiseen luottoriskimarginaaleissa, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa:
jos mallissa käytetään toisen asteen herkkyysparametreja muutosten mallintamiseen luottoriskimarginaaleissa ('spread gamma'), gammat on laskettava 1 kohdassa esitetyllä kaavalla.
Laitoksen, joka käyttää 285 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti EPE-mittaria vakuudellisiin OTC-johdannaisiin, on vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksia 1 kohdan mukaisesti määrittäessään
omaksuttava vakaa EE-profiili;
määritettävä odotettu riski (EE), joka vastaa 285 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettua efektiivistä odotettua riskiä maturiteetille, joka vastaa pitempää seuraavista:
puolet nettoutusryhmän pisimmästä maturiteetista;
kaikkien nettoutusryhmän liiketoimien nimellinen painotettu keskimääräinen maturiteetti.
Edellisen alakohdan mukaisen laskelman tekemiseksi ja jos sisäisen mallin menetelmä ei anna tulokseksi odotettua riskiprofiilia (expected exposure profile, EE-profiili), laitoksen on
omaksuttava vakaa EE-profiili;
määritettävä odotettu riski EE, joka vastaa II osaston 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa esitettyjen menetelmien tai sisäisen mallin menetelmän mukaisesti laskettua vastuuarvoa maturiteetilla, joka vastaa suurempaa seuraavista:
puolet nettoutusryhmän pisimmästä maturiteetista;
kaikkien nettoutusryhmän liiketoimien nimellinen painotettu keskimääräinen maturiteetti.
Laitoksen on määritettävä vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimukset 364 artiklan 1 kohdan sekä 365 ja 367 artiklan mukaisesti ei-stressitestatun ja stressitestatun VaR-luvun summana, joka lasketaan seuraavasti:
ei-stressitestatun VaR-luvun osalta käytetään odotetulle riskille 292 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kalibroituja nykyisiä parametrejä;
stressitestatun VaR-luvun osalta käytetään vastapuolien tulevia EE-profiileja soveltaen 292 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista stressikalibraatiota. Luottoriskimarginaalin parametreihin kohdistuvan stressiajanjakson on oltava vakavin yhden vuoden kestoinen stressiajanjakso riskiparametrejä varten käytetyllä kolmen vuoden stressiajanjaksolla;
omia varoja koskevan vaatimuksen laskentaan on sovellettava VaR-luvun ja stressitestatun VaR-luvun laskemiseen perustuvaa kolminkertaista kerrointa 364 artilan 1 kohdan mukaisesti. EPV seuraa, onko harkintavaltaa käytetty johdonmukaisesti sovellettaessa kolminkertaista kerrointa korkeampaa kerrointa vastuun arvonoikaisuriskiä koskevien vaatimusten määrittämisessä käytettävään VaR-lukuun ja stressitestattuun VaR-lukuun. Toimivaltaisten viranomaisten, jotka soveltavat korkeampaa kerrointa kuin kolme, on perusteltava asia kirjallisesti EPV:lle;
laskenta on suoritettava vähintään kuukausittain ja käytettävä EE on laskettava yhtä usein. Jos käytetään pienempää kuin päivittäistä tiheyttä, laitokset käyttävät 364 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b kohdan ii alakohdassa säädettyä laskentaa varten kolmen kuukauden keskiarvoa.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin
miten hintaerosta (spread) tehtävä arvio määritetään laitoksen hyväksytyllä sisäisellä mallilla velkainstrumenttien erityistä korkoriskiä varten 1 kohdassa tarkoitettujen si:n ja LGDMKT:n yksilöimiseksi;
niiden salkkujen lukumäärä ja koko, jotka täyttävän 4 kohdassa tarkoitetun pienempien salkkujen rajallista määrää koskevan kriteerin.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
384 artikla
Standardimenetelmä
Laitoksen, joka ei laske vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksia vastapuoliensa osalta 383 artiklan mukaisesti, on laskettava salkulle vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimus kunkin vastapuolen osalta seuraavan kaavan mukaisesti ottaen huomioon vastuun arvonoikaisujen suojaukset, jotka voidaan hyväksyä 386 artiklan mukaisesti:
jossa
h |
= |
yhden vuoden riskihorisontti (vuosina); h = 1; |
wi |
= |
vastapuoleen 'i' sovellettava paino. Vastapuolelle 'i' annetaan yksi taulukossa 1 esitetyistä kuudesta painosta wi valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen tekemän ulkoisen luottoluokituksen perusteella. Vastapuolen osalta, jolle ei ole saatavilla valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta:
a)
II osaston 3 luvun mukaista menetelmää käyttävän laitoksen on liitettävä vastapuolen sisäinen luottoluokitus johonkin ulkoiseen luottoluokitukseen;
b)
II osaston 2 luvun mukaista menetelmää käyttävän laitoksen on sovellettava kyseiseen vastapuoleen painoa wi = 1,0 prosenttia. Kuitenkin jos laitos käyttää 128 artiklaa kyseiseen vastapuoleen liittyvän vastapuoliriskin riskipainon määrittämiseksi, silloin on sovellettava painoa wi = 3,0 prosenttia. |
|
= |
vastapuolen 'i' koko vastapuoliriskin vastuuarvo (laskettuna yhteen sen nettoutusryhmissä), mukaan lukien vakuuksien vaikutus II osaston 6 luvun 3–6 jaksossa esitettyjen menetelmien mukaisesti siltä osin kuin ne soveltuvat omien varojen vaatimusten laskentaan kyseisen vastapuolen vastapuoliriskin osalta. Laitos, joka käyttää jotakin II osaston 6 luvun 3 ja 4 jaksossa esitettyä menetelmää, voi käyttää EADitotal-arvona 223 artiklan 5 kohdan mukaista täysin mukautettua vastuuarvoa. Laitoksille, jotka eivät käytä II osaston 6 luvun 6 jaksossa esitettyä menetelmää, riski diskontataan soveltamalla seuraavaa tekijää:
|
Bi |
= |
vastuun arvonoikaisuriskin suojaukseen ostettujen yhteen riskikohteeseen keskittyvien (single-name) vastapuolta 'i' koskevien luottoriskinvaihtosopimusten nimellisarvo (tai kokonaisnimellisarvo, jos positioita on enemmän kuin yksi). Nimellisarvo on diskontattava soveltamalla seuraavaa tekijää:
|
Bind |
= |
vastuun arvonoikaisuriskin suojaukseen ostetun yhden tai useamman indeksiin liittyvän luottoriskinvaihtosopimuksen täysi nimellisarvo. Nimellisarvo on diskontattava soveltamalla seuraavaa tekijää:
|
wind |
= |
indeksisuojauksiin sovellettava paino. Laitos määrittää Wind:in laskemalla indeksin yksittäisiin osatekijöihin sovellettavien wi-painojen painotetun keskiarvon; |
Mi |
= |
vastapuoleen i liittyvien liiketoimien efektiivinen maturiteetti. Jos laitos käyttää II osaston 6 luvun 6 jaksossa esitettyä menetelmää, Mi on laskettava 162 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti. Tätä sovellettaessa Mi:tä ei kuitenkaan rajata viiteen vuoteen, vaan nettoutusryhmän pisimpään sopimuksenmukaiseen jäljellä olevaan maturiteettiin; Jos laitos ei käytä II osaston 6 luvun 6 jaksossa esitettyä menetelmää, Mi on 162 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu keskimääräinen nimellinen painotettu maturiteetti. Tätä sovellettaessa Mi:tä ei kuitenkaan rajata viiteen vuoteen, vaan nettoutusryhmän pisimpään sopimuksenmukaiseen jäljellä olevaan maturiteettiin. |
|
= |
suojausvälineen maturiteetti nimellisarvolla Bi (jos on kyse useammista positioista, lasketaan yhteen arvot Mihedge ja Bi); |
Mind |
= |
indeksiin liittyvän suojauksen maturiteetti. Jos indeksiin liittyvän suojauksen positioita on enemmän kuin yksi, Mind on nimellinen painotettu maturiteetti. |
Jos vastapuoli sisältyy indeksiin, johon vastapuoliriskiltä suojautumiseen käytetty luottoriskinvaihtosopimus perustuu, laitos voi vähentää kyseiseen vastapuoleen liitetyn nimellismäärän sen referenssiomaisuuserän painoa vastaavasti indeksiin liitetyn luottoriskinvaihtosopimuksen nimellismäärästä ja kohdella sitä yhteen riskikohteeseen keskittyvänä yksittäisen vastapuolen suojauksena (Bi), jonka maturiteetti vastaa indeksin maturiteettia.
Taulukko 1
Luottoluokka |
Paino wi |
1 |
0,7 % |
2 |
0,8 % |
3 |
1,0 % |
4 |
2,0 % |
5 |
3,0 % |
6 |
10,0 % |
385 artikla
Vaihtoehto vastuun arvonoikaisumenetelmien käytölle omien varojen vaatimuksia laskettaessa
Vaihtoehtona 384 artiklalle 275 artiklassa säädettyä alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää käyttävät laitokset voivat arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskemisen sijasta soveltaa 382 artiklassa tarkoitettujen välineiden osalta toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä suostumuksella kerrointa (10) tuloksena saatuun vastapuoliriskiä koskevaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään kyseisten vastuiden osalta.
386 artikla
Hyväksyttävät suojaukset
Suojaukset ovat 'hyväksyttäviä suojauksia' vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskemiseksi 383 ja 384 artiklan mukaisesti ainoastaan, jos niitä käytetään vastuun arvonoikaisuriskin vähentämiseksi ja hallinnoidaan tällaisina suojauksina ja jos ne ovat
yhteen riskikohteeseen perustuvia (single-name) luottoriskinvaihtosopimuksia tai vastaavia suojausvälineitä, jotka suoraan liittyvät vastapuoleen;
indeksiin perustuvia luottoriskinvaihtosopimuksia edellyttäen, että yksittäiseen vastapuoleen liittyvä perusriski ja luottoriskinvaihtosopimusten suojausten indeksin perusriskit otetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla huomioon VaR-luvussa ja stressitestatussa VaR-luvussa.
Edellä b alakohdan vaatimusta siitä, että yksittäiseen vastapuoleen liittyvä perusriski ja edellä mainitun suojausindeksin perusriskit on otettava huomioon VaR-luvussa ja stressitestatussa VaR-luvussa, sovelletaan myös tapauksiin, joissa vastapuoleen liittyvästä hintaerosta käytetään arviota.
Laitoksen on käytettävä kaikkien sellaisten vastapuolten osalta, joiden osalta käytetään arviota, kohtuullista perusriskin aikasarjaa sellaisten vastaavien riskikohteiden edustavasta ryhmästä, joiden osalta hintaero on käytettävissä.
Jos vastapuoleen liittyvää perusriskiä ja luottoriskinvaihtosopimusten suojausten indeksin perusriskejä ei oteta huomioon toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ►C2 laitoksen on sisällytettävä VaR-lukuun ja stressitestattuun VaR-lukuun ainoastaan 50 prosenttia indeksiin liittyvien suojausten nimellisarvosta. ◄
Vastuiden ylisuojaus yhteen riskikohteeseen perustuvilla luottoriskinvaihtosopimuksilla 383 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti ei ole sallittua.
NELJÄS OSA
SUURET ASIAKASRISKIT
387 artikla
Kohde
Laitosten on seurattava ja hallittava suuria asiakasriskejään tämän osan mukaisesti.
388 artikla
Soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toiminta
Tätä osaa ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, jotka täyttävät 95 artiklan 1 kohdassa tai 96 artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit.
Tätä osaa ei sovelleta ryhmän konsolidoidun aseman perusteella ryhmään, joka sisältää ainoastaan 95 artiklan 1 kohdassa tai 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja avustavia yrityksiä ja joka ei sisällä luottolaitoksia.
389 artikla
Määritelmä
Tätä osaa sovellettaessa 'vastuulla' tarkoitetaan kolmannen osan II osaston 2 luvussa tarkoitettuja mitä tahansa varoja tai taseen ulkopuolisia eriä, soveltamatta riskipainoja tai luottoriskiarvokertoimia.
390 artikla
Vastuuarvon laskeminen
Laitosten, jotka laskevat omien varojen vaatimukset kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoimintansa osalta kolmannen osan IV osaston 2 luvun 299 artiklan ja kolmannen osan V osaston ja soveltuvin osin kolmannen osan IV osaston 5 luvun mukaisesti, on laskettava kaupankäyntivarastosta aiheutuvat asiakaskohtaiset vastuut laskemalla yhteen seuraavat erät:
määrä, kun se on positiivinen, jolla laitoksen pitkät positiot ylittävät sen lyhyet positiot kaikissa asianomaisen asiakkaan liikkeeseen laskemissa rahoitusvälineissä ja jota laskettaessa jokaisen erillisen rahoitusvälineen nettopositio lasketaan kolmannen osan IV osaston 2 luvussa esitettyjen menetelmien mukaisesti;
nettovastuu, kun kyse on vieraan pääoman ehtoisten tai oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden merkintäsitoumuksesta;
299 ja 378–380 artiklassa tarkoitetut vastuut, jotka liittyvät kyseisen asiakkaan kanssa tehtyihin liiketoimiin ja sopimuksiin ja jotka lasketaan mainituissa artikloissa esitettyjen vastuuarvojen laskentamenetelmien mukaisesti.
Edellä olevan b alakohdan soveltamiseksi nettovastuu lasketaan vähentämällä siitä sellaisia merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joista on tehty merkitsijänä tai edelleenlunastajana olevan kolmannen osapuolen kanssa virallinen sopimus, ja vähentämällä tulosta 345 artiklassa esitettyjen kertoimien mukaisesti.
Edellä b alakohdan soveltamiseksi laitosten on perustettava järjestelmiä, joilla ne voivat seurata ja hallita merkintäsitoumusvastuitaan alkuperäisen sitoumuksen ja seuraavan pankkipäivän välisenä aikana ottaen huomioon kyseisillä markkinoilla esiintyvien riskien luonteen.
Edellä c alakohdan soveltamiseksi kolmannen osan II osaston 3 luku jätetään pois 299 artiklassa mainitusta viittauksesta.
Vastuisiin ei saa sisältyä mitään seuraavista:
kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista, vastuut, jotka muodostuvat tavanomaisen toimituksen aikana kahden arkipäivän kuluessa maksusta;
kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista tapahtumista, vastuut, jotka syntyvät toimituksen aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin;
kun on kyse asiakkaille tarjotuista maksujen välityspalveluista, mukaan lukien maksupalvelujen toteuttaminen, selvitystoiminta kaikissa valuutoissa tai kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, tai rahoitusvälineiden määritys- ja toimitus- ja säilytyspalveluista, rahoituksen viivästyneestä vastaanotosta ja muista asiakkaan toiminnasta aiheutuneista vastuista, jotka eivät kestä seuraavaa pankkipäivää pidempään;
kun on kyse maksujen välityspalveluista, mukaan lukien maksupalvelujen toteuttaminen, selvitystoiminta kaikissa valuutoissa ja kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, päivänsisäiset vastuut laitoksille, jotka tuottavat näitä palveluja;
omista varoista 36, 56 ja 66 artiklan mukaisesti vähennetyt vastuut.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
edellytykset ja menetelmät, joita käytetään määritettäessä asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvä kokonaisvastuu 7 kohdassa tarkoitettujen vastuutyyppien osalta;
edellytykset, joiden täyttyessä 7 kohdassa tarkoitettu liiketoimen rakenne ei muodosta lisäriskiä.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä maaliskuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
391 artikla
Laitoksen määritelmä suurten asiakasriskien yhteydessä
Laskettaessa vastuiden arvoa tämän osan soveltamiseksi 'laitoksella' tarkoitetaan myös jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivuliikkeet, joka, jos se olisi sijoittautunut unioniin, olisi 'laitoksen' tai 'sijoituspalveluyrityksen' määritelmän mukainen ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa, jonka soveltamat vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia.
Sovellettaessa ensimmäistä kohtaa komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksiä siitä, soveltaako kolmas maa vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia.
392 artikla
Suuren asiakasriskin määritelmä
Yhden asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden vastuuta laitokselle pidetään suurena asiakasriskinä, kun sen arvo on vähintään 10 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta.
393 artikla
Valmiudet tunnistaa ja hallita suuria asiakasriskejä
Laitoksella on oltava järkevät hallinnolliset ja kirjanpitomenetelmät ja riittävät sisäiset valvontamenetelmät kaikkien suurten asiakasriskien ja niiden muutosten tunnistamiseksi, hallitsemiseksi, seuraamiseksi, ilmoittamiseksi ja kirjaamiseksi tämän asetuksen mukaisesti.
394 artikla
Tietojen ilmoittamista koskevat vaatimukset
Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot kaikista suurista asiakasriskeistä, mukaan lukien 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta vapautetut suuret asiakasriskit:
sellaisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden tunnistetiedot, jonka osalta laitoksella on suuri asiakasriski;
mahdollisuuksien mukaan vastuuarvo ennen kuin huomioon on otettu luottoriskin vähentäminen;
mahdollisesti käytetyn vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan tyyppi;
395 artiklan 1 kohdan soveltamista varten laskettu vastuuarvo sen jälkeen kun huomioon on otettu luottoriskin vähentäminen.
Jos laitokseen sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 lukua, toimivaltaisten viranomaisten käyttöön on annettava laitoksen 20 suurinta asiakasriskiä konsolidoidulla tasolla, lukuun ottamatta suuria asiakasriskejä, jotka on vapautettu 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot konsolidoidulla tasolla kymmenestä suurimmasta asiakasriskistään, jotka liittyvät laitokseen, sekä konsolidoidulla tasolla kymmenestä suurimmasta asiakasriskistään, jotka liittyvät sääntelemättömään rahoitusalan yhteisöön, mukaan luettuina 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta vapautetut suuret asiakasriskit:
sellaisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden tunnistetiedot, jonka osalta laitoksella on suuri asiakasriski;
mahdollisuuksien mukaan vastuuarvo ennen kuin huomioon on otettu luottoriskin vähentäminen;
mahdollisesti käytetyn vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan tyyppi;
vastuuarvo sen jälkeen kun huomioon on otettu 395 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laskettu luottoriskin vähentäminen;
vastuun oletettu kesto ilmaistuna kuukausittain erääntyvänä määränä aina yhteen vuoteen asti, neljännesvuosittain erääntyvänä määränä aina kolmeen vuoteen asti ja sen jälkeen vuosittain erääntyvänä määränä.
Laatiessaan kyseisiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia EPV ottaa huomioon kansainvälisen kehityksen ja kansainvälisellä tasolla sovitut standardit varjopankkitoiminnasta sekä arvioi,
voiko laitoksen ylläpitämä suhde yksittäiseen yhteisöön tai yhteisöryhmään aiheuttaa riskejä laitoksen vakavaraisuudelle tai likviditeettiasemalle;
olisiko yhteisöt, joihin sovelletaan vakavaraisuus- tai maksuvalmiusvaatimuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joista on säädetty tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU, jätettävä kokonaan tai osittain 2 kohdassa tarkoitettuja varjopankkiyhteisöjä koskevan raportointivelvoitteen ulkopuolelle.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
395 artikla
Suurten asiakasriskien rajoittaminen
Jos 150 miljoonan euron määrä on enemmän kuin 25 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta, vastuuarvo – sen jälkeen kun huomioon on otettu 399–403 artiklan mukainen luottoriskin vähentäminen – ei saa ylittää kohtuullista ylärajaa laitoksen hyväksyttävään pääomaan nähden. Laitoksen on määriteltävä tämä yläraja direktiivin 2013/36/EU 81 artiklassa tarkoitettujen toimintalinjojen ja menettelyjen mukaisesti keskittymäriskin hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Kyseinen yläraja saa olla korkeintaan 100 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa rajan, joka alittaa 150 miljoonaa euroa, ja niiden on ilmoitettava tästä EPV:lle ja komissiolle.
Kyseisiä ohjeita laatiessaan EPV tarkastelee sitä, olisiko lisärajoitusten käyttöönotolla olennaisen haitallinen vaikutus unioniin sijoittautuneiden laitosten riskiprofiiliin, reaalitalouden saatavilla olevan luoton tarjoamiseen tai finanssimarkkinoiden vakauteen ja moitteettomaan toimintaan.
Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä pankkitoimintaa säännellyn kehyksen ulkopuolella harjoittaviin varjopankkiyhteisöihin liittyville vastuille asetettujen rajojen käyttöönoton tarkoituksenmukaisuutta ja vaikutusta, ottaen huomioon varjopankkialan ja suurten asiakasriskien alan unionin ja kansainväliset kehityssuuntaukset sekä 399–403 artiklan mukaisen luottoriskin vähentämisen. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen pankkitoimintaa säännellyn kehyksen ulkopuolella harjoittaviin varjopankkiyhteisöihin liittyville vastuille asetettavista rajoista.
Tässä artiklassa säädetyt rajat voidaan ylittää kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
kaupankäyntivaraston ulkopuoliset vastuut kyseisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden osalta eivät ylitä 1 kohdassa säädettyä hyväksyttävään pääomaan suhteutettua rajaa, jolloin ylitys syntyy täysin kaupankäyntivarastosta;
laitos täyttää 397 ja 398 artiklan mukaisesti lasketun omien varojen lisävaatimuksen tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt rajat ylittävältä osalta;
jos ylitys kestää enintään 10 päivää, kaupankäyntivarastosta johtuva kyseiseen asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvä vastuu ei ylitä 500:aa prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta;
ylitykset, jotka ovat kestäneet pidempään kuin 10 päivää, eivät yhteenlaskettuna ylitä 600:aa prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta.
Kussakin tapauksessa, jossa enimmäismäärä ylitetään, laitoksen on viipymättä ilmoitettava ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan sekä tarvittaessa keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän nimi toimivaltaisille viranomaisille.
Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa ja 400 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltio hyväksyy kansallisia lakeja, jotka edellyttävät pankkiryhmittymän sisäisten rakennetoimenpiteiden toteuttamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia pankkiryhmittymään kuuluvia laitoksia, joilla on talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY ( 20 ) mukaisesti talletussuojajärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletussuojajärjestelmän ►C1 soveltamisalaan kuuluvia talletuksia, soveltamaan suurten asiakasriskien rajaa, joka on alle 25 prosenttia mutta joka on vähintään 15 prosenttia 28 päivän kesäkuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2015 välisenä aikana ja ◄ vähintään 10 prosenttia 1 päivästä heinäkuuta 2015 alkaen. Tämä tapahtuu ryhmänsisäisiä vastuita koskevan 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti alakonsolidointiryhmän tasolla, kun kyseiset vastuut muodostuvat vastuista, jotka liittyvät yhteisöön, joka ei kuulu samaan alaryhmään rakennetoimenpiteiden osalta.
Tätä kohtaa sovellettaessa seuraavien vaatimusten on täytyttävä:
kaikkia yhteisöjä, jotka kuuluvat samaan alaryhmään rakennetoimenpiteiden osalta, pidetään yhtenä asiakkaana tai asiakaskokonaisuutena;
toimivaltaiset viranomaiset soveltavat yhtenäistä rajaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin vastuisiin.
Tämän menetelmän soveltaminen ei saa rajoittaa tehokasta valvontaa konsolidoidulla tasolla eikä aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osaan siitä eikä muodostaa tai luoda estettä sisämarkkinoiden toiminnalle.
Ennen 6 kohdassa tarkoitettujen suuriin asiakasriskeihin liittyvien erityisten rakennetoimenpiteiden hyväksymistä toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta neuvostolle, komissiolle, asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle vähintään kaksi kuukautta ennen rakennetoimenpiteiden hyväksymistä koskevan päätöksen julkaisemista ja toimitettava asiaankuuluvaa määrällistä tai laadullista näyttöä kaikista seuraavista:
toimet, joihin rakennetoimenpiteitä sovelletaan;
selvitys siitä, miksi kyseisiä ehdotettuja toimenpiteitä pidetään soveltuvina, tehokkaina ja oikeasuhteisina tallettajien suojelemiseksi;
arvio toimenpiteiden todennäköisistä positiivisista tai negatiivisista vaikutuksista sisämarkkinoihin jäsenvaltioiden saatavilla olevien tietojen pohjalta.
Kuukauden kuluessa 7 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta EPV antaa neuvostolle, komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle lausuntonsa kyseisessä kohdassa mainituista seikoista. Asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat myös antaa neuvostolle, komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle lausuntonsa kyseisessä kohdassa mainituista seikoista.
Ottaen toisessa alakohdassa tarkoitetut lausunnot tarkoin huomioon ja jos on olemassa luotettavaa ja vahvaa näyttöä siitä, että toimenpiteillä olisi sisämarkkinoihin kielteisiä vaikutuksia, jotka olisivat suuremmat kuin rahoitusvakauden kannalta myönteiset vaikutukset, komissio hylkää ehdotetut kansalliset toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Muussa tapauksessa komissio hyväksyy aluksi kahden vuoden ajaksi ehdotetut kansalliset toimenpiteet, joita voidaan tarvittaessa muuttaa.
Komissio hylkää ehdotetut kansalliset toimenpiteet vain, jos se katsoo, että ne aiheuttavat suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osaan siitä muodostaen tai luoden siten esteen sisämarkkinoiden toiminnalle tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaiselle pääomien vapaalle liikkuvuudelle.
Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon EPV:n lausunnon ja 7 kohdan mukaisesti esitetyn näytön.
Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä toimivaltaiset viranomaiset voivat ehdottaa uusia toimenpiteitä soveltamisen jatkamiseksi kahdella lisävuodella kerrallaan. Tällöin niiden on ilmoitettava siitä komissiolle, neuvostolle, asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle. Uusien toimenpiteiden hyväksymiseen sovelletaan tässä artiklassa säädettyä menettelyä. Tämä artikla ei rajoita 458 artiklan soveltamista.
396 artikla
Suuria asiakasriskejä koskevien vaatimusten noudattaminen
Jos sovelletaan 395 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua 150 miljoonan euron määrää, toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että laitoksen 100 prosentin yläraja hyväksyttävään pääomaan nähden ylittyy.
Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joissa täsmennetään, miten toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää
tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset tapaukset;
määräajan, jota pidetään asianmukaisena vaatimusten noudattamiseksi uudelleen;
toimenpiteet, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että laitos noudattaa vaatimuksia pian uudelleen.
397 artikla
Omien varojen lisävaatimusten laskeminen kaupankäyntivarastoon sisältyviä suuria asiakasriskejä varten
Kun ylityksestä on kulunut kymmenen päivää, 1 kohdassa tarkoitetuin perustein valitut erät on kohdennettava taulukon 1 ensimmäisen sarakkeen asianmukaiselle riville kolmannen osan IV osaston 2 luvussa olevien, erityisriskiä koskevien ja/tai 299 artiklassa ja kolmannen osan V osastossa olevien vaatimusten mukaisessa alenevassa järjestyksessä. Omien varojen lisävaatimus on yhtä suuri kuin näihin eriin sovellettava kolmannen osan IV osaston 2 luvun mukaisten erityisriskiä koskevien vaatimusten ja/tai 299 artiklan ja kolmannen osan V osaston mukaisten vaatimusten summa kerrottuna taulukon 1 sarakkeessa 2 esitetyllä kertoimella.
Taulukko 1
Sarake 1: Rajojen ylitys (prosentteina hyväksyttävästä pääomasta) |
Sarake 2: Kertoimet |
Enintään 40 % |
200 % |
40 % – 60 % |
300 % |
60 % – 80 % |
400 % |
80 % – 100 % |
500 % |
100 % – 250 % |
600 % |
Yli 250 % |
900 % |
398 artikla
Menettelyt, joilla laitoksia estetään kiertämästä omien varojen lisävaatimuksia
Laitokset eivät saa tietoisesti kiertää 397 artiklassa asetettuja omien varojen lisävaatimuksia, joita niiden muuten olisi noudatettava 395 artiklan 1 kohdassa säädetyn rajan ylittävien riskien osalta näiden riskien jatkuessa pidempään kuin 10 päivää, siirtämällä kyseiset riskit väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai suorittamalla keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on poistaa riski 10 päivän jakson aikana ja luoda uusi riski.
Laitosten on ylläpidettävä järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaikutuksen aikaansaavista siirroista ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille viipymättä.
399 artikla
Hyväksyttävät luottoriskin vähentämistekniikat
400 artikla
Vapautukset
Seuraavat vastuut vapautetaan 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta:
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia valtioilta, keskuspankeilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia kansainvälisiltä organisaatioilta tai kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
omaisuuserät, jotka ovat valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten nimenomaisesti takaamia silloin, kun takauksen antavan edellä mainitun tahon vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
muut valtioilta, keskuspankeilta, kansainvälisiltä organisaatioilta tai kansainvälisiltä kehityspankeilta tai julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta olevat vastuut tai niiden takaamat vastuut silloin, kun riskin ottaneen tai taanneen tahon vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla, ja muut näihin aluehallintoihin tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
edellä 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettuihin vastapuoliin liittyvät vastuut, jos niihin sovellettaisiin nollariskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla. Vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään vastuina kolmansilta osapuolilta riippumatta siitä, onko vastuut vapautettu 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;
omaisuuserät ja muut vastuut, joiden vakuutena on käteistalletus luottoa myöntävässä laitoksessa tai laitoksessa, joka on emoyritys tai luottoa myöntävän laitoksen tytäryritys;
omaisuuserät ja muut vastuut, joiden vakuutena ovat luottoa myöntävän laitoksen tai laitoksen emoyrityksen tai luottoa myöntävän laitoksen tytäryrityksen antamat talletustodistuksia vastaavat arvopaperit ja jotka ovat talletetut jommankumman haltuun;
käyttämättömiin luottojärjestelyihin perustuvat vastuut, jotka luokitellaan liitteessä I tarkoitetuiksi taseen ulkopuolisiksi eriksi, joiden riski on alhainen, edellyttäen, että asiakkaan tai asiakaskokonaisuuteen kuuluvien asiakkaiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan järjestelyä voidaan käyttää vain sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta 395 artiklan 1 kohdan mukaisen enimmäismäärän ylitystä;
keskusvastapuoliin liittyvät kaupan vastuut ja keskusvastapuoliin liittyvät maksukyvyttömyysrahastoon maksettavat osuudet;
direktiivin 94/19/EY mukaisiin talletussuojajärjestelmiin liittyvät, kyseisten järjestelmien rahoittamisesta aiheutuvat vastuut, jos järjestelmään osallistuvilla laitoksilla on lakisääteinen tai sopimuspohjainen velvollisuus osallistua järjestelmän rahoittamiseen.
Laitoksen liikkeeseenlaskeman luottoriskin vaihtolainan perusteella saatu käteinen sekä sellaiset vastapuolen lainat laitokselle ja talletukset laitoksessa, jotka sisältyvät kolmannen osan II osaston 4 luvun nojalla hyväksyttyyn tase-erien nettoutussopimukseen, kuuluvat g alakohdan soveltamisalaan.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen, kun kyse on seuraavista vastuista:
129 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan soveltamisalaan kuuluvat katetut joukkolainat;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla, ja muut näihin aluehallintoihin tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
ne laitoksen vastuut, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, jotka liittyvät sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin tai sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse laitos on tämän asetuksen, direktiivin 2002/87/EY tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti; vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään kolmansiin osapuoliin liittyvinä vastuina riippumatta siitä, onko ne vapautettu 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;
omaisuuserät, jotka ovat saamisia ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, sellaisilta alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään luottolaitos on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisten luottolaitosten saamisia luottolaitoksilta ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, joista yhden toiminta ei perustu kilpailuun ja joka lakisääteisten ohjelmien tai yhtiöjärjestyksensä nojalla antaa tai takaa lainoja edistääkseen tiettyjä talouden toimialoja ja joita koskee valtion valvonta jossain muodossa ja lainojen käyttörajoitukset, edellyttäen, että asianomaiset vastuut perustuvat sellaisiin lainoihin, jotka siirretään tuensaajille luottolaitosten välityksellä, tai näiden lainojen takauksiin;
omaisuuserät, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja, kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään eivätkä ole merkittävän kaupankäyntivaluutan määräisiä;
omaisuuserät, jotka ovat kansallisen valuutan määräisiä saamisia keskuspankeilta niissä pidettävien vähimmäisvarantojen muodossa;
omaisuuserät, jotka ovat kansallisen valuutan määräisiä ja kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskushallinnoilta valtion arvopapereissa säilytettävien lakisääteisten maksuvalmiusvaatimusten muodossa, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan valitun luottoluokituslaitoksen näille keskushallinnoille antama luottoluokitus on sijoitusluokka;
50 prosenttia liitteessä I tarkoitetuista taseen ulkopuolisista rembursseista, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja taseen ulkopuolisista käyttämättömistä luottojärjestelyistä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella 80 prosenttia muista kuin myönnetyille luotoille annetuista takauksista, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja joita ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, joilla on luottolaitoksen asema;
lakisääteisesti vaadittavat takaukset, joita käytetään silloin, kun asunto-obligaatioita liikkeeseen laskemalla rahoitettu kiinnitysluotto maksetaan kiinnitysluoton ottajalle ennen kiinnitysluoton lopullista rekisteröintiä maarekisteriin, edellyttäen, ettei takausta käytetä riskin vähentämiseen riskipainotettujen vastuuerien laskennassa;
omaisuuserät, jotka ovat virallisesti hyväksyttyihin pörsseihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa 2 kohdassa tarkoitetun vapautuksen ainoastaan silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
vastuun, vastapuolen tai laitoksen ja vastapuolen välisen suhteen erityisluonne poistaa vastuusta aiheutuvan riskin tai vähentää sitä; ja
mahdollisia jäljellä olevia keskittymäriskejä voidaan käsitellä muilla yhtä tehokkailla keinoilla, kuten direktiivin 2013/36/EU 81 artiklassa säädetyillä järjestelyillä, menettelyillä ja menetelmillä.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle, aikovatko ne käyttää jotakin 2 kohdassa säädetyistä vapautuksista tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, ja niiden on kuultava EPV:tä tästä valinnasta.
401 artikla
Luottoriskien vähentämistekniikkojen käytöstä aiheutuvan vaikutuksen laskeminen
Toimivaltaisten viranomaisten on annettava edellisessä alakohdassa tarkoitettu lupa ainoastaan, jos laitos voi arvioida rahoitusvakuuksien vaikutukset vastuisiinsa erillään muista LGD-estimaatin kannalta merkityksellisistä seikoista.
Laitoksen tuottamien estimaattien on sovelluttava riittävän hyvin käytettäviksi 395 artiklan säännösten noudattamiseksi lasketun vastuuarvon alentamisessa.
Jos laitos saa käyttää omia estimaattejaan rahoitusvakuuksien vaikutuksista, sen on käytettävä niitä omien varojen vaatimusten laskennassa tämän asetuksen mukaisesti käytetyn menetelmän mukaisella tavalla.
Laitokset, joilla on lupa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti ja jotka eivät laske vastuidensa arvoa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, voivat käyttää rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää tai 403 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menetelmää vastuiden arvon laskemiseen.
Näissä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa säännöllisissä stressitesteissä on arvioitava sellaisista markkinaolosuhteiden mahdollisista muutoksista johtuvia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti laitoksen omien varojen riittävyyteen, ja vakuuksien realisointiin stressitilanteissa liittyviä riskejä.
Tehtävien stressitestien on oltava riittäviä ja soveltuvia tällaisten riskien arvioimiseen.
Jos säännöllinen stressitesti osoittaa, että vastaanotetun vakuuden realisointiarvo on alhaisempi kuin on sallittua käytettäessä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää tai tapauksen mukaan 2 kohdassa kuvailtua menetelmää, hyväksyttävää vakuuden arvoa on alennettava vastaavasti laskettaessa vastuiden arvoa 395 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laitosten on sisällytettävä seuraavat seikat keskittymäriskin välttämistä koskeviin strategioihinsa:
toimintalinjat ja menettelyt niiden riskien varalta, joita vastuiden ja vastuiden luottosuojan maturiteettieroista aiheutuu;
toimintalinjat ja menettelyt sellaisen tilanteen varalta, jolloin vakuuden realisointiarvo on stressitestin mukaan matalampi kuin on otettu huomioon käytettäessä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää tai 2 kohdassa kuvailtua menetelmää;
toimintalinjat ja menettelyt, jotka liittyvät luottoriskien vähentämistekniikoiden soveltamisesta aiheutuvaan keskittymäriskiin ja varsinkin suuriin välillisiin luottoriskeihin (esim. vakuudeksi hyväksyttyjen arvopapereiden ainoaan liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskit).
402 artikla
Kiinteistövakuudellisista luotoista aiheutuvat vastuut
Laitos voi laskiessaan vastuuarvoja 395 artiklan soveltamiseksi alentaa sellaisen vastuun tai vastuun osan arvoa, jonka täytenä vakuutena on kiinteä omaisuus 125 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseisen kiinteän omaisuuden markkina-arvon tai kiinnitysluoton arvon kiinnitetyllä määrällä, mutta enintään 50 prosentilla markkina-arvosta tai 60 prosentilla kiinnitysluoton arvosta niiden jäsenvaltioiden osalta ◄ , jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ovat vahvistaneet riskipainoksi enintään 35 prosenttia niiden vastuiden tai vastuun osien osalta, joiden vakuutena on asuinkiinteistö 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
vastuun tai vastuun osan täytenä vakuutena on
asuinkiinteistöön vahvistetut kiinnitykset; tai
asuinkiinteistö leasing-sopimuksessa, jossa vuokralleantajalla säilyy täysi omistusoikeus asuinkiinteistöön ja vuokralainen ei ole vielä käyttänyt osto-oikeuttaan;
edellä olevien 208 artiklan ja 229 artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyvät.
Laitos voi laskiessaan vastuuarvoja 395 artiklan soveltamiseksi alentaa sellaisen vastuun tai vastuun osan arvoa, jonka täytenä vakuutena on kiinteä omaisuus 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseisen kiinteän omaisuuden markkina-arvon tai kiinnitysluoton arvon kiinnitetyllä määrällä, mutta enintään 50 prosentilla markkina-arvosta tai 60 prosentilla kiinnitysluoton arvosta niiden jäsenvaltioiden osalta ◄ , jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet riskipainoksi enintään 50 prosenttia niiden vastuiden tai vastuun osien osalta, joiden vakuutena on liikekiinteistö 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
edellä 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 208 artiklan ja 229 artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyvät;
liikekiinteistö on täysin valmiiksi rakennettu.
Laitos voi käsitellä sellaista vastapuoleen liittyvää vastuuta, joka johtuu takaisinmyyntisopimuksesta, jonka puitteissa laitos on ostanut vastapuolelta kolmansien osapuolten kiinteää omaisuutta koskevan ei-liitännäisen itsenäisen kiinnityspantin, kuhunkin kyseisistä kolmansista osapuolista liittyvinä useina yksittäisinä vastuina, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
vastapuoli on laitos;
vastuun täytenä vakuutena on kyseisten kolmansien osapuolten kiinteää omaisuutta koskeva pantti, jonka laitos on ostanut ja jota laitoksella on mahdollisuus käyttää;
laitos on varmistanut, että 208 artiklan ja 229 artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyvät;
laitoksesta tulee edunsaaja niiden saamisien osalta, joita vastapuolella on kolmansilta osapuolilta vastapuolen maksulaiminlyönti-, maksukyvyttömyys- tai selvitystilatilanteessa;
laitos ilmoittaa 394 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille jokaiseen muuhun laitokseen liittyvien tämän kohdan mukaisesti käsiteltävien vastuiden kokonaismäärän.
Näissä tapauksissa laitoksen on oletettava, että sillä on jokaiseen kyseiseen kolmanteen osapuoleen liittyvä vastuu sen saamisen määräisenä, joka vastapuolella on kolmannelta osapuolelta, vastaavan vastapuoleen liittyvän vastuun määrän sijasta. Mahdollista jäljellä olevaa vastapuoleen liittyvää vastuuta käsitellään edelleen vastapuoleen liittyvänä vastuuna.
403 artikla
Substituutiomenetelmä
Kun kolmas on taannut asiakkaaseen liittyvän vastuun tai kolmas on antanut vakuuden, jolla se on suojattu, laitos voi:
katsoa, että se osuus vastuusta, jolla on takaus, koskee takaajaa eikä asiakasta, edellyttäen, että takaajaa koskevaan vakuudettomaan vastuuseen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
katsoa, että se osuus vastuusta, jonka vakuutena on hyväksytyn vakuuden markkina-arvo, koskee kolmatta osapuolta eikä asiakasta, jos vastuu on suojattu vakuudella ja edellyttäen, että vastuun vakuudelliseen osuuteen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla.
Laitos ei voi käyttää ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua menetelmää, jos vastuun maturiteetti poikkeaa suojan maturiteetista.
Tämän osan soveltamiseksi laitos voi käyttää sekä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää että ensimmäisen alakohdan b alakohdassa esitettyä käsittelyä ainoastaan, jos se saa käyttää sekä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää että rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää 92 artiklan soveltamiseksi.
Kun laitos soveltaa 1 kohdan a alakohtaa:
jos takaus ja vastuu eivät ole samassa valuutassa, katettava vastuu on laskettava noudattaen eri valuuttojen käsittelystä takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa annettuja säännöksiä, jotka on esitetty kolmannen osan II osaston 4 luvussa;
jos vastuun maturiteetti ja sen luottosuojan maturiteetti eivät ole samat, niitä on käsiteltävä noudattaen maturiteettieron käsittelystä annettuja säännöksiä, jotka on esitetty kolmannen osan II osaston 4 luvussa;
osittainen kattaminen voidaan hyväksyä kolmannen osan II osaston 4 luvussa kuvaillun käsittelyn mukaisesti.
EPV julkaisee nämä ohjeet 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä.
▼M5 —————
KUUDES OSA
MAKSUVALMIUS
I
OSASTO
MÄÄRITELMÄT JA MAKSUVALMIUSVAATIMUS
411 artikla
Määritelmät
Tässä osassa tarkoitetaan:
'rahoitusalan asiakkaalla' asiakasta, jonka pääasiallisena liiketoimintana on yksi tai useampi direktiivin 2013/36/EU liitteessä I luetelluista liiketoimista tai joka on jokin seuraavista:
luottolaitos;
sijoituspalveluyritys;
arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö (SSPE);
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys;
vaihtuvapääomainen sijoitusjärjestely;
vakuutusyritys;
rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
'vähittäistalletuksella' velkaa luonnolliselle henkilölle tai p k- yritykselle, jos luonnollinen henkilö tai pk-yritys voidaan lukea luottoriskien standardimenetelmällä tai IRB-menetelmällä vähittäisvastuuryhmään, tai velkaa yhtiölle, johon voidaan soveltaa 153 artiklan 4 kohdassa säädettyä kohtelua, ja kun kaikkien tällaisten yritysten tekemien talletusten yhteenlaskettu määrä on ryhmätasolla enintään 1 miljoona euroa.
412 artikla
Maksuvalmiusvaatimus
413 artikla
Pysyvä varainhankinta
414 artikla
Maksuvalmiusvaatimusten noudattaminen
Jos laitos ei täytä tai ennakoi, että se ei täytä 412 artiklassa asetettua vaatimusta tai 413 artiklan 1 kohdassa säädettyä yleistä velvoitetta, mukaan lukien stressikausina, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille viranomaisille suunnitelma, miten se aikoo täyttää 412 artiklan tai 413 artiklan 1 kohdan vaatimukset mahdollisimman pian uudelleen. Laitoksen on siihen asti, kun se taas täyttää vaatimukset, ilmoitettava II osastossa tai tarvittaessa III osastossa tarkoitetut erät päivittäin kunkin pankkipäivän loppuun mennessä, ellei toimivaltainen viranomainen anna lupaa harvempaan ilmoittamiseen ja pidempään määräaikaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisia lupia ainoastaan laitoksen yksilöllisen tilanteen perusteella ja ottaen huomioon laitoksen toiminnan laajuuden ja monimuotoisuuden. Niiden on seurattava maksuvalmiuden palauttamissuunnitelman toteuttamista ja tarvittaessa vaadittava maksuvalmiuden palauttamista nopeammin.
II
OSASTO
MAKSUVALMIUSRAPORTOINTI
415 artikla
Raportointivelvollisuus ja raportoinnin muoto
Raportointimuotoon on sisällytettävä kaikki tarvittavat tiedot, ja EPV:n on voitava näiden perusteella arvioida, onko vakuudellista luotonantoa ja vakuudellisia vaihtosopimuksia koskevat transaktiot asianmukaisesti purettu tapauksissa, joissa 416 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuille likvideille varoille on annettu sellainen vakuus, joka ei muodostu 416 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista varoista.
Laitoksen on ilmoitettava erikseen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdassa tarkoitetut erät jäljempänä esitetyn valuutan määräisinä, kun sillä on
muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun raportointivaluutan määräinen kokonaisvelka, jonka arvo on vähintään 5 prosenttia laitoksen tai erityisen maksuvalmiusalaryhmän kokonaisveloista; tai
direktiivin 2013/36/EU 51 artiklan mukainen merkittävä sivuliike vastaanottavassa jäsenvaltiossa, joka käyttää eri valuuttaa kuin tämän artiklan 1 kohdan mukaista määriteltyä raportointivaluuttaa.
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:
yhtenäiset raportoinnin muodot ja tietotekniikkaratkaisut sekä niihin liittyvät määräaikoja ja viite- ja ilmoituspäivämääriä koskevat ohjeet. Raportoinnin muodon ja määräaikojen on oltava oikeassa suhteessa laitosten eri toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen, ja niiden on katettava 1 ja 2 kohdan mukaisesti vaadittu raportointi;
maksuvalmiuden seurannan edellyttämä, laitoksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen suhteutettu lisämetriikka, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat saada kattavan kuvan likviditeettiriskiprofiilista;
EPV toimittaa kyseiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle a alakohdassa esitettyjen seikkojen osalta viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013, ja b kohdassa esitettyjen seikkojen osalta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siihen asti kun sitovat maksuvalmiusvaatimukset otetaan täysimääräisesti käyttöön, toimivaltaiset viranomaiset voivat edelleen kerätä tietoja kartoittamalla valvontavälineitä nykyisten kansallisten maksuvalmiusstandardien noudattamisen valvomiseksi.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu teknisten täytäntöönpanostandardi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten, jotka harjoittavat konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesti ◄ , on pyynnöstä kohtuullisessa ajassa annettava sähköinen pääsy kaikkeen raportointiin, jonka laitos on toimittanut 3 kohdassa tarkoitetussa yhtenäisessä raportointimuodossa, seuraaville viranomaisille:
sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja kansallinen keskuspankki, jossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella tai saman emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevalla laitoksella on direktiivin 2013/36/EU 51 artiklan mukaisia merkittäviä sivuliikkeitä;
toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet luvan emoyrityksenä toimivan laitoksen tai saman emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevien laitosten tytäryrityksille, ja saman jäsenvaltion keskuspankki;
EPV;
EKP.
416 artikla
Likvidejä varoja koskeva raportointi
Laitosten on ilmoitettava likvideiksi varoiksi seuraavat, jos niitä ei ole 2 kohdassa suljettu pois ja vain jos likvidit varat täyttävät 3 kohdan edellytykset:
käteinen ja keskuspankkivastuut siinä määrin kuin kyseiset vastuut voidaan nostaa milloin tahansa stressikausina. Keskuspankeissa pidettävien talletusten osalta toimivaltainen viranomainen ja keskuspankki pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, missä määrin vähimmäisvarannot voidaan nostaa stressikausina;
muut siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka ovat erittäin korkeat;
siirtokelpoiset varat, jotka muodostuvat saamisista seuraavilta tai ovat seuraavien takaamia saamisia:
jäsenvaltion, sellaisen alueen, jolla on itsenäinen veronkanto-oikeus, tai kolmannen maan keskushallinto; varat keskushallinnon tai aluehallinnon kotimaan valuutan määräisinä, jos laitoksella on kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksuvalmiusriski, jonka se kattaa kyseisillä likvideillä varoilla;
keskuspankit ja muun kuin keskushallinnon julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset laitokset; varat keskuspankin ja julkisyhteisön kotimaan valuutan määräisinä;
Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), komissio ja kansainväliset kehityspankit;
Euroopan rahoitusvakausväline ja Euroopan vakausmekanismi;
siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea;
rahapolitiikan soveltamisalaan kuuluvat keskuspankkien takaamat valmiusluottojärjestelyt, siinä määrin kuin näiden järjestelyjen vakuutena eivät ole likvidit varat, ja kun hätätilanteisiin liittyvä maksuvalmiusapu suljetaan pois;
jos luottolaitos kuuluu säädännäisellä perusteella johonkin ryhmään, säädännäisperusteiset vähimmäistalletukset keskusluottolaitoksessa ja muu sääntömääräisesti tai sopimuksen perusteella saatavissa oleva keskusluottolaitoksen, 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun ryhmän jäseninä olevien laitosten tai 10 artiklan mukaisen vapautuksen ehdot täyttävien laitosten likvidi rahoitus, siinä määrin kuin tämän rahoituksen vakuutena eivät ole likvidit varat.
Siihen asti, kunnes korkealle ja erittäin korkealle likvidiydelle ja luottoluokalle on annettu 460 artiklan mukaisesti yhtenäinen määritelmä, laitosten on itse määritettävä kussakin valuutassa siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea tai erittäin korkea. Siihen asti, kunnes yhtenäinen määritelmä on annettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat 509 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa luetellut kriteerit huomioon ottaen antaa yleisiä ohjeita, joita laitosten on noudatettava määrittäessään varoja, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea tai erittäin korkea. Jos tällaisia ohjeita ei ole, laitosten on käytettävä tähän tarkoitukseen läpinäkyviä ja objektiivisia kriteerejä, mukaan lukien osa tai kaikki 509 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa luetelluista kriteereistä.
Likvideinä varoina ei pidetä seuraavia:
varat, jotka ovat luottolaitoksen liikkeeseen laskemia, paitsi jos ne täyttävät jotkin seuraavista edellytyksistä:
ne ovat joukkolainoja, joihin voidaan soveltaa 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädettyä käsittelyä tai omaisuusvakuudellisia välineitä, joilla on EPV:n 509 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan kriteerien mukaisesti vahvistama korkein luottoluokka;
ne ovat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän alakohdan i alakohdassa;
luottolaitos on jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon perustama, ja kyseisellä hallinnolla on velvollisuus suojella laitoksen taloudellista perustaa ja säilyttää sen elinkelpoisuus koko sen elinajan; tai varat ovat kyseisen hallinnon erikseen takaamia; tai vähintään 90 prosenttia laitoksen lainoista on suoraan tai välillisesti kyseisen hallinnon takaamia ja varoja käytetään pääasiallisesti rahoittamaan edistämislainoja, joiden myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun ja joilla edistetään kyseisen hallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita;
varat, jotka laitokselle annetaan vakuutena takaisinmyyntisopimuksen ja arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien puitteissa ja jotka ovat laitoksen hallussa vain luottoriskiä vähentävänä tekijänä ja jotka eivät ole lain tai sopimuksen perusteella laitoksen käytettävissä;
varat, jotka on laskenut liikkeeseen jokin seuraavista:
sijoituspalveluyritys;
vakuutusyritys;
rahoitusalan holdingyhtiö;
rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
mikä tahansa muu yhteisö, joka harjoittaa pääasiallisena liiketoimintanaan yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I luetelluista toiminnoista.
Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti laitosten on ilmoitettava likvideiksi varoiksi varat, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
ne ovat kiinnittämättömiä tai ne ovat saatavilla vakuusryhmässä, jotta laitos voi käyttää niitä lisärahoituksen hankintaan sitovien mutta ei vielä rahoitettujen luottosopimusten perusteella;
niitä ei ole laskenut liikkeeseen laitos itse, sen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos taikka sen emoyrityksenä toimivan laitoksen tai emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön toinen tytäryritys;
niiden hinta on markkinaosapuolten yleisesti hyväksymä ja sitä voidaan helposti seurata markkinoilla, tai niiden hinta voidaan määrittää helposti laskettavalla kaavalla, joka perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, eikä se riipu vahvoista oletuksista, kuten usein strukturoitujen tai eksoottisten tuotteiden ollessa kyseessä;
ne voidaan hyväksyä jäsenvaltiossa keskuspankin – tai, jos likvidejä varoja pidetään hallussa kolmannen maan valuutan määräisten likviditeetin ulosvirtausten kompensoimiseksi, kyseisen kolmannen maan keskuspankin – normaalien likviditeettioperaatioiden vakuudeksi;
ne ovat kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä, taikka niillä käydään kauppaa joko aktiivisen suoran myynnin markkinoilla tai hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla pelkin takaisinostosopimuksin. Näitä perusteita on tarkasteltava erikseen kunkin markkinan osalta.
Ensimmäisen alakohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei sovelleta 1 kohdan a, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin varoihin.
Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta, jos likvidejä varoja pidetään hallussa likviditeetin ulosvirtausten kompensoimiseksi valuutassa, jossa keskuspankkikelpoisuuden määritelmä on erittäin kapea. Jos on kyse kolmansien maiden valuuttojen määräisistä likvideistä varoista, tätä poikkeusta on sovellettava ainoastaan, jos kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset soveltavat samaa tai vastaavaa poikkeusta.
Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, siihen asti kunnes 460 artiklan mukainen sitova maksuvalmiusvaatimus määritellään ja tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, laitosten on raportoitava
muista varoista, jotka eivät ole keskuspankkikelpoisia mutta joilla käydään kauppaa, kuten osakkeet ja kulta, avoimien ja objektiivisten perusteiden mukaisesti, mukaan lukien jotkin tai kaikki 509 artiklan3, 4 ja 5 kohdassa luetellut perusteet;
muista varoista, jotka ovat keskuspankkikelpoisia ja joilla käydään kauppaa, kuten omaisuusvakuudelliset välineet, joilla on EPV:n 509 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan perusteiden mukaisesti vahvistama korkein luottoluokka;
muista varoista, jotka ovat keskuspankkikelpoisia mutta joilla ei voi käydä kauppaa, kuten EPV:n 509 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan perusteiden mukaisesti vahvistamat lainasaamiset.
EPV toimittaa kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardiluonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
Ennen kuin kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit tulevat voimaan, laitokset voivat jatkaa 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn kohtelun soveltamista, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet kyseistä kohtelua ennen 1 tammikuuta 2014 soveltamispäivää.
Jos yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys käyttää tai mahdollisesti käyttää johdannaisvälineitä sallittujen sijoitusten riskien suojaamiseen, tämä ei vaikuta kyseisen yrityksen hyväksyttävyyteen. Jos 418 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut kolmannet osapuolet eivät arvosta säännöllisesti markkinahintaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeita tai osuuksia ja toimivaltaisella viranomaisella ei ole varmuutta siitä, että laitos on kehittänyt toimivat sisäiset menetelmät ja prosessit tällaista 418 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua arvostamista varten, kyseisen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeita tai osuuksia ei käsitellä likvideinä varoina.
417 artikla
Likvidejä varoja koskevat operatiiviset vaatimukset
Laitoksen on ilmoitettava likvideiksi varoiksi ainoastaan ne likvidit varat, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
ne ovat asianmukaisesti hajautettuja. Hajauttamista ei vaadita 416 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa vastaavien varojen osalta;
ne ovat laillisesti ja käytännössä milloin tahansa seuraavien 30 päivän aikana helposti saatavilla ja realisoitavissa suoralla myynnillä tai pelkällä takaisinostosopimuksella hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla, jotta velvollisuudet voidaan täyttää. Edellä 416 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen likvidien varojen, jotka ovat sellaisissa kolmansissa maissa, joissa on siirtorajoituksia, tai jotka on määritelty ei-vaihdettavissa valuutoissa, katsotaan olevan saatavilla ainoastaan siinä määrin kuin ne vastaavat ulosvirtauksia kyseisessä kolmannessa maassa tai valuutassa; paitsi jos laitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että se on suojannut aiheutuvan valuuttariskin asianmukaisesti
likvidit varat ovat maksuvalmiuden hallintatoiminnon valvonnassa;
osa likvideistä varoista, 416 artiklan 1 kohdan a, c, e ja f alakohdassa tarkoitettuja varoja lukuun ottamatta ◄ , realisoidaan ajoittain ja vähintään kerran vuodessa suoralla myynnillä tai pelkin takaisinostosopimuksin hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla seuraavista syistä:
kyseisten varojen markkinoillepääsyn testaamiseksi,
varojen realisointiprosessien tehokkuuden testaamiseksi,
varojen käyttökelpoisuuden testaamiseksi,
negatiivisten signaalien riskin minimoimiseksi stressikausina;
varoihin liittyviltä hintariskeiltä voidaan suojautua, mutta likvideihin varoihin kohdistuu asianmukaisia sisäisiä järjestelyjä, joilla varmistetaan, että ne ovat aina tarvittaessa varainhallinnan (treasury) saatavilla ja erityisesti että niitä ei käytetä muissa käynnissä olevissa operaatioissa, mukaan lukien:
suojautuminen tai muut kaupankäyntistrategiat;
erillisen takauksen antaminen strukturoiduissa transaktioissa;
toimintakustannusten kattaminen;
likvidien varojen jakautuminen eri valuuttoihin vastaa likviditeetin ulosvirtauksia eri valuutoissa sen jälkeen, kun niistä on vähennetty sisäänvirtaukset.
418 artikla
Likvidien varojen arvostaminen
Edellä olevassa 416 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeiden ja osuuksien arvoa on leikattava kohde-etuuksien perusteella seuraavasti:
0 prosenttia, kun kyseessä ovat 416 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut varat;
5 prosenttia, kun kyseessä ovat 416 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut varat;
20 prosenttia, kun kyseessä ovat 416 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut varat.
Edellä 2 kohdassa tarkoitettua läpikatsomismenettelyssä sovelletaan seuraavaa:
jos laitos on tietoinen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen alla olevista vastuista, se voi ottaa nämä vastuut huomioon ja määrittää ne 416 artiklan 1 kohdan a–d alakohtaan kuuluviksi;
jos laitos ei ole tietoinen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen alla olevista vastuista, sen on oletettava, että yritys sijoittaa valtuuksiensa mukaiseen enimmäismäärään asti 416 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin varojen lajeihin alenevassa järjestyksessä, kunnes se saavuttaa sijoitusvaltuuksiensa mukaisen yhteenlasketun enimmäismäärän.
Laitosten on kehitettävä toimivat menetelmät ja prosessit yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeiden ja osuuksien markkina-arvon ja arvonleikkausten laskentaa ja ilmoittamista varten. Vain silloin, kun laitokset voivat toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla osoittaa, että vastuu ei ole niin olennainen, että omien menetelmien kehittäminen olisi perusteltua, ne voivat laskettaessa ja ilmoitettaessa arvonleikkauksista, joita tehdään yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeille ja osuuksille 3 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä menetelmiä noudattaen, tukeutua seuraaviin kolmansiin osapuoliin:
yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen säilytysyhteisö edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja tallettaa kaikki arvopaperit tähän säilytysyhteisöön;
muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö täyttää kaikki 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.
Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava säilytysyhteisön tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiön tekemien laskelmien oikeellisuus.
419 artikla
Valuutat, joissa likvidien varojen saatavuuteen liittyy rajoituksia
Jos likvidejä varoja tarvitaan 412 artiklan vaatimuksen vuoksi perustellusti enemmän kuin kyseisiä likvidejä varoja on jossakin valuutassa saatavilla, on sovellettava yhtä tai useampaa seuraavista poikkeuksista:
Poiketen siitä, mitä 417 artiklan f alakohdassa säädetään, likvidien varojen jakautumisen eri valuuttoihin ei tarvitse vastata likviditeetin ulosvirtauksia eri valuutoissa sen jälkeen, kun niistä on vähennetty sisäänvirtaukset.
Vaaditut likvidit varat voidaan jäsenvaltion tai kolmansien maiden valuuttojen osalta korvata kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan keskuspankin luottosopimuksilla, jotka on tehty sopimusperusteisesti peruuttamattomasti seuraaviksi 30 päiväksi ja jotka on nostettavasta määrästä riippumatta hinnoiteltu kohtuullisesti, edellyttäen, että kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset tekevät samoin ja että kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa on käytössä vastaavat raportointivaatimukset.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
420 artikla
Likviditeetin ulosvirtaukset
Siihen asti kun 460 artiklan mukainen maksuvalmiusvaatimus määritellään, ilmoitettaviin likviditeetin ulosvirtauksiin sisältyvät
jäljempänä olevassa 421 artiklassa tarkoitettujen vähittäistalletusten kulloisetkin määrät;
jäljempänä 422 artiklassa tarkoitettujen muiden sellaisten velkojen, jotka erääntyvät tai joita velan myöntäneet laitokset tai rahoituksen antaja voivat vaatia maksettaviksi tai joiden osalta rahoituksen antaja voi implisiittisesti olettaa, että laitos maksaa velan takaisin seuraavien 30 päivän aikana, kulloisetkin määrät;
jäljempänä 423 artiklassa tarkoitetut lisäulosvirtaukset;
jäljempänä 424 artiklassa tarkoitetuista käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja likviditeettisopimuksista seuraavien 30 päivän aikana nostettavissa oleva enimmäismäärä;
lisäulosvirtaukset, jotka havaitaan 2 kohdan mukaisessa arvioinnissa.
Laitosten on kiinnitettävä tässä arvioinnissa erityistä huomiota siihen, että niiden maineelle voi aiheutua olennaista vahinkoa, jos ne eivät anna tällaisille tuotteille tai palveluille maksuvalmiustukea. Laitosten on ilmoitettava vähintään vuosittain toimivaltaisille viranomaisille ne tuotteet ja palvelut, joiden osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtausten todennäköisyys ja potentiaalinen volyymi ovat merkittäviä, ja toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä ulosvirtaukset, jotka on otettava huomioon. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tasoltaan enintään 5 prosentin ulosvirtausta sellaisten ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvien taseen ulkopuolisten tuotteiden osalta, joita tarkoitetaan429 artiklassa ja liitteessä I.
Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain ilmoitettava EPV:lle ne tuote- tai palvelutyypit, joiden osalta ne ovat laitosten antamien ilmoitusten perusteella määrittäneet ulosvirtaukset. Niiden on tässä ilmoituksessa annettava myös selostus menetelmästä, jota ulosvirtausten määrittämisessä on sovellettu.
421 artikla
Vähittäistalletuksia koskevat ulosvirtaukset
Laitosten on ilmoitettava erikseen direktiivin 94/19/EY mukaisesti talletussuojajärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletussuojajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien vähittäistalletusten määrä ja kerrottava se vähintään 5 prosentilla, jos jompikumpi seuraavista koskee talletusta:
talletus on osa vakiintunutta liiketoimintasuhdetta, minkä vuoksi sen nostaminen on erittäin epätodennäköistä;
talletus on maksuliikennetilillä, mukaan lukien tilit, joille palkkoja säännöllisesti maksetaan.
Laitokset voivat jättää ulosvirtauslaskelman ulkopuolelle tietyt selvästi rajatut vähittäistalletusten luokat, kunhan laitos soveltaa kyseiseen talletusluokkaan joka tilanteessa tiukasti seuraavaa, ellei tallettajan tapauskohtaisesti perusteltavista vaikeista olosuhteista muuta johdu:
tallettaja ei saa nostaa talletusta 30 päivään; tai
nostaessaan talletuksen 30 päivän kuluessa tallettajan on maksettava ennenaikaisesta nostosta sakko, johon sisältyy korkojen menetys nostopäivän ja sopimuksenmukaisen erääntymispäivän väliseltä ajalta sekä sakko, jonka ei tarvitse olla suurempi kuin korko talletuspäivän ja nostopäivän väliseltä ajalta.
422 artikla
Muita velkoja koskevat ulosvirtaukset
Laitosten on kerrottava 192 artiklan 3 kohdassa määritellyistä vakuudellisesta luotonannosta ja pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista johtuvat velat
0 prosentilla 418 artiklan mukaisesti likvidien varojen arvoon asti, jos niiden vakuutena on varoja, joita pidetään 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina;
100 prosentilla 418 artiklan mukaisesti likvidien varojen arvon ylittävältä osalta, jos niiden vakuutena on varoja, joita pidetään 416 artiklan mukaisina likvideinä varoina;
100 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita ei pidetä 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina, lukuun ottamatta tämän kohdan d ja e alakohdan soveltamisalaan kuuluvia liiketoimia;
25 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita ei voida pitää 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina ja luotonantaja on sellaisen jäsenvaltion keskushallinto, julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, jossa laitokselle on myönnetty toimilupa tai johon laitos on perustanut sivuliikkeen, tai kansainvälinen kehityspankki. Tätä kohtelua sovelletaan vain niihin julkisyhteisöihin tai julkisoikeudellisiin laitoksiin, joiden riskipaino on kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti enintään 20 prosenttia;
0 prosentilla, jos luotonantaja on keskuspankki.
Laitosten on kerrottava velat,
jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa saadakseen laitokselta selvitys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalveluja tai muita vastaavia palveluja;
jotka johtuvat talletuksista, jotka on pidettävä voimassa 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään kuuluvan yhteisen tehtävänjaon yhteydessä tai samassa laitosten suojajärjestelmässä jäsenenä olevan toisen yksikön lakiin tai laitoksen perustamiskirjaan perustuvana vähimmäistalletuksena;
jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa muun kuin a alakohdassa mainitun vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä;
jotka johtuvat talletuksista, jotka tallettajan on pidettävä voimassa saadakseen käteismaksujen selvityspalveluja ja keskusluottolaitoksen palveluja, kun luottolaitos kuuluu säädösperusteisesti ryhmään;
edellä olevan a alakohdan tapauksessa 5 prosentilla siinä määrin kuin direktiivin 94/19/EY mukaisesti talletussuojajärjestelmä tai kolmannen maan vastaava talletussuojajärjestelmä kattaa ne, ja muutoin 25 prosentilla.
Luottolaitosten keskusluottolaitokseen sijoittamat talletukset, joita pidetään 416 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti likvideinä varoina, kerrotaan tasoltaan 100 prosentin ulosvirtauksella.
Kunnes edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulle 'vakiintuneelle liiketoimintasuhteelle' on annettu yhtenäinen määritelmä, laitosten on itse vahvistettava kriteerit sellaisen 'vakiintuneen liiketoimintasuhteen' määrittämiseksi, jonka osalta niillä on todisteita siitä, että asiakas ei voi nostaa laillisesti erääntyviä summia 30 päivän aikajänteellä vaarantamatta operatiivista toimintaansa, ja laitosten on ilmoitettava nämä kriteerit toimivaltaisille viranomaisille. Yhtenäisen määritelmän puuttuessa toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa yleisiä ohjeita, joita laitosten on noudatettava määrittäessään talletuksia, jotka tallettaja pitää voimassa vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tapauskohtaisesti luvan ulosvirtauksen alemman prosenttiosuuden soveltamiseen 7 kohdassa tarkoitettujen velkojen osalta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
tallettaja on
laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen toinen tytäryritys;
direktiivin 83/349/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä laitokseen;
laitos, joka kuuluu samaan 113 artiklan 7 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään;
edellä olevan 400 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen ryhmän keskuslaitos tai jäsen;
seuraavien 30 päivän aikana on syytä odottaa pienempää ulosvirtausta myös valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää käyttäen;
tallettaja soveltaa vastaavaa symmetristä tai konservatiivisempaa sisäänvirtausta 425 artiklasta poiketen;
laitos ja tallettaja ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
423 artikla
Lisäulosvirtaukset
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään olennaisuuden käsitteen soveltamisen edellytykset ja tämän lisäulosvirtauksen mittaamismenetelmät.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Laitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa
laitoksella olevia ylimääräisiä vakuuksia, jotka vastapuoli voi sopimuksen mukaan vaatia maksettaviksi;
vakuuksia, jotka on palautettava vastapuolelle;
vakuuksia, jotka vastaavat varoja, joita pidetään 416 artiklan mukaisina likvideinä varoina, joilla puolestaan voidaan korvata varat, jotka vastaavat varoja, joita ei pidetä 416 artiklan mukaisina likvideinä varoina ilman laitoksen suostumusta.
424 artikla
Luottojärjestelyistä ja likviditeettisopimuksista johtuvat ulosvirtaukset
Käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 päivän kuluessa nostettavissa oleva enimmäismäärä on kerrottava 10 prosentilla, jos järjestelyt ja sopimukset täyttävät seuraavat edellytykset:
niitä ei voida lukea luottoriskien standardimenetelmällä tai IRB-menetelmällä vähittäisvastuuryhmään;
niitä on tarjottu asiakkaille, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita;
niillä ei ole tarkoitus korvata asiakkaan rahoitusta tilanteissa, joissa tämä ei pysty täyttämään rahoitustarpeitaan rahoitusmarkkinoilla.
Laitosten on ilmoitettava muista käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 päivän kuluessa nostettavissa oleva enimmäismäärä. Tätä sovelletaan erityisesti seuraaviin:
muut kuin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut likviditeettisopimukset, jotka laitos on myöntänyt arvopaperistamista varten perustetuille erillisyhtiöille;
järjestelyt, joiden mukaan laitoksen on ostettava arvopaperistamista varten perustetuilta erillisyhtiöiltä varoja tai vaihdettava sen kanssa niitä;
järjestelyt ja sopimukset, jotka on ulotettu koskemaan luottolaitoksia;
järjestelyt ja sopimukset, jotka on ulotettu koskemaan rahoituslaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä.
425 artikla
Sisäänvirtaukset
Likviditeetin sisäänvirtaukset on laskettava seuraavilta 30 päivältä. Siihen on sisällytettävä ainoastaan sopimuksiin perustuvat sisäänvirtaukset vastuista, jotka eivät ole erääntyneet ja joiden suhteen laitoksella ei ole syytä odottaa, että sopimus jätettäisiin täyttämättä 30 päivän aikajänteellä. Likviditeetin sisäänvirtaukset on ilmoitettava kokonaisuudessaan, ja seuraavat sisäänvirtaukset on ilmoitettava erikseen:
pääomamaksuihin tarkoitetuista maksuista asiakkailta, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, on vähennettävä 50 prosenttia niiden arvosta tai kyseisten asiakkaiden kanssa rahoituksen laajentamiseksi tehdyistä sopimuksista siitä riippuen, kumpi on suurempi. Tätä ei sovelleta 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritellyistä vakuudellisesta luotonannosta ja pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista johtuviin maksuihin, jos niiden vakuutena on tämän kohdan d alakohdassa tarkoitettuja 416 artiklan mukaisia likvidejä varoja.
Poiketen siitä mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään laitokset, jotka ovat saaneet 424 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen edistämislainan maksamiseksi lopulliselle edunsaajalle, voivat ottaa sisäänvirtauksen huomioon siihen ulosvirtauksen määrään saakka, jota ne soveltavat vastaavaan sitoumukseen kyseisten edistämislainojen siirtämiseksi;
162 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvistä liiketoimista, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään 30 päivää, johtuvat maksut on otettava täysimääräisesti huomioon sisäänvirtauksina;
varat, joiden sopimuksenmukainen päättymispäivä on määrittelemätön, otetaan huomioon 20 prosentin sisäänvirtauksena, mikäli sopimus sallii pankin vetäytyä siitä ja pyytää maksua 30 päivän kuluessa;
edellä 192 artiklan 3 kohdassa määritellyistä vakuudellisesta luotonannosta ja pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista johtuvia maksuja, jos niiden vakuutena on 416 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja likvidejä varoja, ei oteta huomioon likvidien varojen arvonleikkauksilla vähennettyyn arvoon asti, mutta loppuosa maksuista otetaan huomioon täysimääräisesti;
maksut, joita velallinen laitos käsittelee 422 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, kerrotaan vastaavalla symmetrisellä sisäänvirtauksella;
merkittäviin indekseihin sisältyvien oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden positioista johtuvat maksut, edellyttäen että niitä ei lasketa kahteen kertaan likvidien varojen kanssa;
käyttämättömiä luottojärjestelyjä tai likviditeettisopimuksia ja muita saatuja sitoumuksia ei oteta huomioon.
Poiketen siitä mitä 2 kohdan g alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan soveltaa luottojärjestelyjen ja likviditeettisopimusten osalta tapauskohtaisesti suurempaa sisäänvirtausta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
jopa tarjoajan valvottavakohtaisen ja markkinoita koskevan stressin yhdistelmätilanteessa on syytä odottaa suurempaa sisäänvirtausta;
vastapuoli on laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen toinen tytäryritys taikka se on direktiivin 83/349/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä laitokseen tai saman tämän asetuksen 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun laitosten suojajärjestelmän jäsen tai ryhmän, johon sovelletaan tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua vapautusta, keskuslaitos tai jäsen;
vastapuoli soveltaa vastaavaa symmetristä tai konservatiivisempaa ulosvirtausta 422, 423 ja 424 artiklasta poiketen;
laitos ja vastapuoli ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
426 artikla
Tulevien maksuvalmiusvaatimusten pitäminen ajan tasalla
Komission hyväksyttyä 460 artiklan mukaisen delegoidun säädöksen maksuvalmiusvaatimuksen määrittelystä EPV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 421 artiklan 1 kohdassa, 422 artiklassa (lukuun ottamatta kyseisen artiklan 8, 9ja 10 kohtaa) ja 424 artiklassa säädetyt edellytykset kansainvälisesti sovittujen standardien huomioon ottamiseksi.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
III
OSASTO
PYSYVÄÄ VARAINHANKINTAA KOSKEVA RAPORTOINTI
427 artikla
Pysyvän varainhankinnan erät
Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille 403 artiklan 1 kohdassa säädettyjen raportointivaatimusten ja 415 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhtenäisten raportointimuotojen mukaisesti seuraavat erät ja niiden osatekijät, jotta pysyvän varainhankinnan saatavuutta voidaan arvioida:
seuraavat omat varat, joista on tarvittaessa vähennetty
ensisijaisen pääoman (T1) instrumentit;
toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;
muut etuoikeutetut osakkeet ja pääomainstrumentit, jotka ylittävät toissijaisen pääoman (T2) sallitun määrän ja joiden tosiasiallinen maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
seuraavat velat, jotka eivät kuulu a alakohtaan:
vähittäistalletukset, joihin voidaan soveltaa 421 artiklan 1 kohdan mukaista kohtelua;
vähittäistalletukset, joihin voidaan soveltaa 421 artiklan 2 kohdan mukaista kohtelua;
talletukset, joihin voidaan soveltaa 422 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista kohtelua;
edellä iii alakohdassa tarkoitetuista talletuksista ne, joihin sovelletaan direktiivin 94/19/EY mukaisesti talletussuojajärjestelmää ►C2 tai kolmannen maan vastaavaa talletussuojajärjestelmää 421 artiklan 1 kohdan mukaisesti; ◄
edellä iii alakohdassa tarkoitetuista talletuksista ne, jotka kuuluvat 422 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan;
edellä iii alakohdassa tarkoitetuista talletuksista ne, jotka kuuluvat 422 artiklan 4 kohdan d alakohdan soveltamisalaan;
talletukset, jotka eivät kuulu i, ii tai iii alakohdan soveltamisalaan, jos ne eivät ole rahoitusalan asiakkaiden tekemiä;
kaikki rahoitusalan asiakkailta saatu rahoitus;
sekä vi alakohdan että vii alakohdan osalta erikseen 192 artiklan 3 kohdassa määritellyistä vakuudellisesta luotonannosta ja pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista peräisin oleva rahoitus,
liikkeeseen lasketuista arvopapereista johtuvat velat, joihin voidaan soveltaa 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa tarkoitettua tai direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kohtelua;
seuraavat muut sellaisista liikkeeseen lasketuista arvopapereista johtuvat velat, jotka eivät kuulu a alakohdan soveltamisalaan:
muut velat.
Kaikki erät on tilanteen mukaan esitettävä seuraaviin viiteen ryhmään jaoteltuina sen mukaan, onko niiden erääntymispäivään tai siihen päivään, jona ne voidaan sopimuksen mukaan vaatia maksettaviksi, jos viimeksi mainittu päivä on lähempänä:
alle kolme kuukautta;
kolmesta kuuteen kuukautta;
kuudesta yhdeksään kuukautta;
yhdeksästä kahteentoista kuukautta;
yli kaksitoista kuukautta.
428 artikla
Pysyvää varainhankintaa edellyttävät erät
Omista varoista vähennettyjä eriä lukuun ottamatta seuraavat erät on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille erikseen, jotta pysyvän varainhankinnan tarvetta voidaan arvioida:
varat, joita pidetään 416 artiklan mukaisesti likvideinä varoina, lajeittain jaoteltuina;
seuraavat arvopaperit ja rahamarkkinavälineet, jotka eivät kuulu a alakohtaan
122 artiklassa tarkoitettuun luottoluokkaan 1 hyväksyttävät varat,
122 artiklassa tarkoitettuun luottoluokkaan 2 hyväksyttävät varat,
muut varat;
virallisesti hyväksytyssä pörssissä merkittävään indeksiin noteerattavat muiden kuin rahoitusalan yhteisöjen osakkeet;
muut osakkeet;
kulta;
muut jalometallit;
ei-uudistettavissa olevat lainat ja saatavat, ja eriteltyinä ne ei-uudistettavissa olevat lainat ja saatavat, joissa velallisena on:
muita luonnollisia henkilöitä kuin elinkeinonharjoittajia tai yhtiökumppaneita,
pk-yrityksiä, jotka voidaan lukea luottoriskien standardimenetelmällä tai IRB-menetelmällä vähittäisvastuuryhmään, tai yhtiö, johon voidaan soveltaa 153 artiklan 4 kohdan mukaista kohtelua, ja kyseisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden tekemien talletusten yhteenlaskettu määrä on pienempi kuin 1 miljoona euroa,
valtioita, keskuspankkeja sekä julkisyhteisöjä tai julkisoikeudellisia laitoksia,
muita kuin rahoitusalan asiakkaita, joita ei tarkoiteta i ja ii alakohdassa,
rahoitusalan asiakkaita, joita ei tarkoiteta i, ii ja iii alakohdassa, ja niistä eriteltyinä ne, jotka ovat luottolaitoksia ja muita rahoitusalan asiakkaita;
edellä g alakohdassa tarkoitetut uusiutumattomat lainat ja saatavat, ja niistä eriteltyinä ne, joiden
vakuutena on liikekiinteistö,
vakuutena on asuinkiinteistö,
kuittaus on rahoitettu (pass-through) joukkovelkakirjalainoilla, joihin voidaan soveltaa 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädettyä kohtelua, tai direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla joukkovelkakirjalainoilla;
johdannaissaatavat;
muut varat;
liitteen I mukaan keskimääräisen tai keskimääräisen/alhaisen riskin sisältävät käyttämättömät sitovat luottojärjestelyt.
SEITSEMÄS OSA
VELKAANTUNEISUUS
429 artikla
Vähimmäisomavaraisuusasteen laskeminen
Laitosten on laskettava vähimmäisomavaraisuusaste raportoinnin viitepäivämääränä.
Vastuiden kokonaismäärä on seuraavien erien vastuuarvojen summa:
5 kohdassa tarkoitetut varat, jollei niitä vähennetä 3 kohdassa tarkoitetun pääoman määrän määrityksen yhteydessä;
9 kohdassa tarkoitetut johdannaiset;
429 b artiklassa tarkoitettujen takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen, mukaan lukien taseen ulkopuoliset erät, vastapuoliriskiä koskevat korotukset;
10 kohdassa tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät.
Laitosten on määritettävä varojen vastuuarvo, lukuun ottamatta liitteessä II lueteltuja sopimuksia ja luottojohdannaisia, seuraavia periaatteita noudattaen:
varojen vastuuarvoilla tarkoitetaan 111 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia vastuuarvoja;
reaali- tai rahoitusvakuutta, takausta tai ostettua luottoriskin vähentämistä ei saa käyttää varojen vastuuarvojen pienentämiseen;
lainoja ei saa nettouttaa talletuksilla;
takaisinostotransaktioita, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisia tai -ottamisia, pitkän selvitysajan liiketoimia ja vakuudellisia limiittiluotonantoja ei saa nettouttaa.
Poiketen siitä, mitä 5 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset voivat määrittää saman vastapuolen kanssa suoritettujen takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen käteissaatavien ja -maksettavien vastuuarvon nettoperusteisesti ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
toimilla on sama nimenomainen lopullinen toimituspäivä;
oikeus kuitata vastapuolen saamiset vastapuolen veloilla on laillisesti toimeenpantavissa kaikissa seuraavissa tilanteissa:
tavanomaisessa liiketoiminnassa;
maksulaiminlyönti-, maksukyvyttömyys- ja konkurssitilanteessa;
vastapuolet aikovat käyttää nettoselvitystä tai samanaikaista selvitystä taikka liiketoimiin sovelletaan selvitysjärjestelmää, jonka tulos vastaa funktionaalisesti nettoselvitystä.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa selvitysjärjestelmän tulos vastaa funktionaalisesti nettoselvitystä, jos kyseisen järjestelmän kohteena olevien toimien kassavirtojen nettotulos vastaa selvityspäivänä nettoselvityksen kohteena olevaa yksittäistä nettomäärää.
Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, on 166 artiklan 9 kohdan mukaisesti käytettävä pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta. Edellä 111 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen taseen ulkopuolisten erien, joiden riski on alhainen, vastuuarvoon on sovellettava alarajaa, joka on 10 prosenttia niiden nimellisarvosta.
Laitos, joka on ehdot täyttävän keskusvastapuolen määritysosapuoli, voi jättää seuraavien erien kaupankäyntivastuut vastuiden määrän laskennan ulkopuolelle edellyttäen, että kyseiset kaupankäyntivastuut selvitetään mainitun ehdot täyttävän keskusvastapuolen välityksellä ja että ne täyttävät samaan aikaan 306 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset:
liitteessä II luetellut sopimukset;
luottojohdannaiset;
takaisinostotransaktiot;
arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantaminen ja -ottaminen;
pitkän selvitysajan liiketoimet;
vakuudellinen limiittiluotonanto.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitokselle luvan jättää vastuiden määrän ulkopuolelle vastuut, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
ne ovat vastuita julkisyhteisölle tai julkisoikeudelliselle laitokselle;
niitä käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
ne johtuvat talletuksista, jotka laitoksella on lakisääteinen velvollisuus siirtää a alakohdassa tarkoitetulle julkisyhteisölle tai julkisoikeudelliselle laitokselle yleisen edun mukaisten investointien rahoittamista varten.
429 a artikla
Johdannaisten vastuuarvo
Laitosten on määrittäessään luottojohdannaisten potentiaalista tulevaa luottoriskiä sovellettava 299 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitettyjä periaatteita kaikkiin luottojohdannaisiinsa, ei pelkästään kaupankäyntivarastoon luokiteltuihin.
Määrittäessään vastuuarvoa laitokset voivat ottaa 295 artiklan mukaisesti huomioon uudistamissopimusten ja muiden nettoutussopimusten vaikutukset. Tuotteiden ristikkäisnettoutusta (cross-product netting) ei sovelleta. Laitokset voivat kuitenkin nettouttaa 272 artiklan 25 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun tuoteluokkaan kuuluvia tuotteita ja luottojohdannaisia, kun ne kuuluvat 295 artiklan c alakohdassa tarkoitetun tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevan sopimuksen soveltamisalaan.
Sovellettaessa 1 kohtaa laitokset voivat vähentää vastapuolelta käteisenä saadun vakuusmarginaalin vastuuarvon nykyisestä jälleenhankintakustannusosuudesta siltä osin kuin vakuusmarginaalia ei ole jo katsottu sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti vastuuarvon pienennykseksi ja kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
sellaisten liiketoimien osalta, joita ei selvitetä ehdot täyttävän keskusvastapuolen välityksellä, vastaanottavan vastapuolen saamaa käteistä ei ole eroteltu;
vakuusmarginaali lasketaan ja vaihdetaan päivittäin markkinahintaan arvostettujen johdannaispositioiden perusteella;
käteisenä saatu vakuusmarginaali on saman valuutan määräinen kuin johdannaissopimuksen selvitysvaluutta;
vaihdettu vakuusmarginaali vastaa koko summaa, joka olisi tarpeen johdannaisen markkinahintaan perustuvan riskin mitätöimiseksi vastapuoleen sovellettavan kynnyksen ja siirron vähimmäismäärien mukaan;
laitoksen ja kyseisen sopimuksen vastapuolen välinen johdannaissopimus ja vakuusmarginaali kuuluvat yhden nettoutussopimuksen piiriin, jota laitos voi käsitellä riskien alentajana 295 artiklan mukaisesti.
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa ehdot täyttävän päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvan johdannaissopimuksen selvitysvaluutalla tarkoitetaan mitä tahansa johdannaissopimuksessa, ehdot täyttävässä päänettoutussopimuksessa tai ehdot täyttävässä päänettoutussopimuksessa olevassa luottotukiliitteessä määritettyä selvitysvaluuttaa.
Jos laitos katsoo vastapuolelle käteisenä maksetun vakuusmarginaalin sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti saatavaksi, se voi jättää kyseisen omaisuuserän vastuiden määrän ulkopuolelle edellyttäen, että a–e alakohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.
Sovellettaessa 3 kohtaa sovelletaan seuraavia:
saadun vakuusmarginaalin vähennys on rajattava vastuuarvon nykyiseen positiiviseen jälleenhankintakustannusosuuteen;
laitos ei saa käyttää käteisenä saatua vakuusmarginaalia tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin määrän pienentämiseen, myöskään sovellettaessa 298 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohtaa.
Edellä 1 kohdassa säädetyn kohtelun lisäksi laitosten on sisällytettävä asetettujen luottojohdannaisten osalta vastuuarvoon efektiiviset nimellismäärät, joihin luottojohdannaisissa viitataan ja joista vähennetään mahdolliset käyvän arvon negatiiviset muutokset, jotka on sisällytetty ensisijaiseen pääomaan kyseisen luottojohdannaisen osalta. Tulokseksi saatavasta vastuuarvosta voidaan lisäksi vähentää sellaisen ostetun luottojohdannaisen efektiivinen nimellismäärä, jolla on sama referenssinimi, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
yhteen riskikohteeseen perustuvien luottojohdannaisten (single name -luottojohdannaiset) osalta ostettujen luottojohdannaisten referenssinimen on oltava etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi kuin kirjallisen luottojohdannaisen kohde-etuutena oleva referenssiomaisuus ja etuoikeusasemaltaan parempaa referenssiomaisuutta koskeva luottotapahtuma johtaisi etuoikeusasemaltaan huonompaan omaisuutta koskevaan luottotapahtumaan;
kun laitos ostaa suojan referenssinimien ryhmälle, ostettu suoja voi kuitata referenssinimien ryhmälle myydyn suojan vain, jos referenssiomaisuuserien ryhmä ja etuoikeusjärjestys ovat molemmissa transaktioissa samat;
ostetun luottojohdannaisen jäljellä oleva maturiteetti on yhtä pitkä tai pitempi kuin asetetun luottojohdannaisen jäljellä oleva maturiteetti;
määritettäessä asetettujen luottojohdannaisten lisävastuuarvoa ostetun luottojohdannaisen nimellismäärästä vähennetään mahdollinen käyvän arvon positiivinen muutos, joka on sisällytetty ensisijaiseen pääomaan ostetun luottojohdannaisen osalta;.
etuoikeusluokkiin jaettujen tuotteiden osalta suojaksi ostettu luottojohdannainen on referenssiomaisuutena etuoikeusasemaltaan sama kuin kirjallisen luottojohdannaisen kohde-etuutena oleva referenssiomaisuus.
Jos luottojohdannaisen nimellismäärästä ei vähennetä ostetun luottojohdannaisen nimellismäärää, laitokset voivat vähentää kyseisen luottojohdannaisen yksittäisen potentiaalisen tulevan luottoriskin tämän artiklan 1 kohdan yhdessä tapauksen mukaan 274 artiklan 2 kohdan tai 299 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetystä potentiaalisesta tulevasta kokonaisluottoriskistä. Jos potentiaalinen tuleva luottoriski on määritettävä 298 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti, PCEgross-arvosta voidaan vähentää kirjallisten luottojohdannaisten yksittäinen potentiaalinen tuleva luottoriski ilman oikaisujen tekemistä NGR:ään.
Kun laitokset soveltavat 275 artiklan säädettyä menettelyä, ne eivät saa vähentää vastuiden määrästä käteisenä saadun vakuusmarginaalin määrää.
429 b artikla
Takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen vastapuoliriskiä koskeva korotus
Sovellettaessa 1 kohtaa sellaisissa vastapuolen kanssa toteutettavissa liiketoimissa, jotka eivät ole 206 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävän päänettoutussopimuksen alaisia, korotus (Ei*) on määritettävä liiketoimikohtaisesti seuraavan kaavan mukaan:
jossa
Sovellettaessa 1 kohtaa sellaisissa vastapuolen kanssa toteutettavissa liiketoimissa, jotka ovat 206 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävän päänettoutussopimuksen alaisia, liiketoimiin sovellettava korotus (Ei*) on määritettävä sopimuskohtaisesti seuraavan kaavan mukaan:
jossa
Jos laitos toimii asiamiehenä kahden osapuolen välillä takaisinostotransaktioissa, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisissa tai -ottamisissa, pitkän selvitysajan liiketoimissa ja vakuudellisissa limiittiluotonannoissa, mukaan lukien taseen ulkopuoliset erät, sovelletaan seuraavaa:
jos laitos maksaa asiakkaalle tai vastapuolelle korvauksen tai takauksen, jonka määrä rajoittuu asiakkaan lainaksiantaman arvopaperin tai käteisen ja lainaajan antaman vakuuden arvon väliseen erotukseen, sen on sisällytettävä vastuiden määrään vain tapauksen mukaan 2 tai 3 kohdan mukaisesti määritetty korotus;
jos laitos ei maksa korvausta tai takausta millekään osapuolelle, liiketoimea ei saa sisällyttää vastuiden määrään;
jos laitokseen kohdistuu liiketoimen kohde-etuutena olevaan arvopaperiin tai käteiseen liittyvä taloudellinen riski, joka ylittää korotuksen kattaman vastuun, sen on sisällytettävä vastuiden määrään myös vastuu, joka vastaa arvopaperin tai käteisen kokonaismäärää.
SEITSEMÄS A OSA
RAPORTOINTIVAATIMUKSET
430 artikla
Vakavaraisuusvaatimuksista ja rahoitustiedoista ilmoittaminen
Laitosten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille myös 511 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseksi tarvittavat tiedot.
Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava laitoksilta saadut tiedot EPV:lle sen pyynnöstä 511 artiklassa tarkoitetun tarkastuksen mahdollistamiseksi.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
Tällaisissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa vahvistettuja uusia ilmoittamisvaatimuksia sovelletaan aikaisintaan kuuden kuukauden päästä niiden voimaantulopäivästä.
Sovellettaessa 2 kohtaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa on määritettävä, mitkä vähimmäisomavaraisuusasteen osatekijät on ilmoitettava päivän tai kuukauden loppuarvoina. Tätä varten EPV ottaa huomioon
sen, miten todennäköistä on, että osatekijään liittyy merkittäviä liiketoimien volyymien tilapäisiä alenemisia, joiden perusteella on mahdollista, että ylivelkaantumisriski on aliedustettuna raportoinnin viitepäivämääränä;
kansainvälisen tason kehityksen ja havainnot.
EPV:n on toimitettava komissiolle tässä kohdassa tarkoitetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021, paitsi seuraavilta osin:
vähimmäisomavaraisuusaste, jonka osalta luonnokset on toimitettava viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020;
edellä 92 a ja 92 b artiklassa säädetyt velvoitteet, joiden osalta luonnokset on toimitettava viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020;
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
EPV:n on arvioitava komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 ( 21 ) vahvistettujen raportointivaatimusten kustannukset ja hyödyt tämän kohdan mukaisesti ja raportoitava havainnoistaan komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020. Arviointi on tehtävä erityisesti pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten osalta. Tätä varten raportissa on
ryhmiteltävä laitokset niiden koon ja monimuotoisuuden sekä niiden toiminnan luonteen ja riskien tason perusteella;
mitattava kullekin laitosten luokalle aiheutuvat raportointikustannukset asianomaisella jaksolla täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 vahvistettujen raportointivaatimusten täyttämiseksi ottaen huomioon seuraavat periaatteet:
raportointikustannukset on mitattava laskemalla raportointikustannusten suhde laitoksen kokonaiskustannuksiin asianomaisella jaksolla;
raportointikustannuksiin kuuluvat kaikki kulut, jotka liittyvät raportointijärjestelmien käyttöönottoon ja jatkuvaan käyttöön, kuten henkilöstöstä ja tietotekniikkajärjestelmistä sekä laki-, kirjanpito-, tilintarkastus- ja konsultointipalveluista aiheutuvat kulut;
asianomaisella jaksolla tarkoitetaan kutakin vuotuista jaksoa, jonka aikana laitoksille on aiheutunut raportointikustannuksia, koska ne ovat valmistautuneet täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 vahvistettujen raportointivaatimusten täytäntöönpanoon ja jatkaneet raportointijärjestelmien säännöllistä käyttämistä;
arvioitava, olivatko kullekin laitosten luokalle aiheutuneet raportointikustannukset oikeassa suhteessa raportointivaatimuksista vakavaraisuusvalvonnan yhteydessä saataviin hyötyihin;
arvioitava raportointivaatimusten keventämisen vaikutusta kustannuksiin ja valvonnan tehokkuuteen; ja
annettava suosituksia siitä, miten raportointivaatimuksia voitaisiin vähentää ainakin pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten osalta, mitä varten EPV:n on tavoiteltava keskimäärin vähintään 10 prosentin mutta ihanteellisesti jopa 20 prosentin kustannusten alenemista. EPV:n on erityisesti arvioitava,
voitaisiinko pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset vapauttaa 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista raportointivaatimuksista, jos varojen vakuussidonnaisuus ei ylitä tiettyä tasoa;
voitaisiinko 1 kohdan a, c ja g kohdan mukaisesti vaadittua raportointitiheyttä harventaa pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten osalta.
EPV:n on liitettävä kyseiseen raporttiin 7 kohdassa tarkoitetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.
430 b artikla
Markkinariskiä koskevat erityiset ilmoittamisvaatimukset
Tällaisissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa vahvistettuja uusia ilmoittamisvaatimuksia sovelletaan aikaisintaan kuuden kuukauden päästä niiden voimaantulopäivästä.
EPV:n on toimitettava nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
430 c artikla
Integroitua raportointijärjestelmää koskeva toteutettavuustutkimus
EPV:n on otettava mukaan toteutettavuustutkimuksen laadintaan toimivaltaiset viranomaiset sekä viranomaiset, jotka vastaavat talletussuojajärjestelmistä, kriisinratkaisusta ja erityisesti EKPJ:stä. Tutkimuksessa on otettava huomioon integroitua tietojenkeruuta koskeva EKPJ:n aiempi työskentely, ja sen on perustuttava kokonaiskustannusten ja -hyötyjen analyysiin ainakin seuraavien seikkojen osalta:
katsaus toimivaltaisten viranomaisten toimivaltansa piirissä keräämien nykyhetken tietojen määrästä ja laajuudesta sekä niiden alkuperästä ja rakeisuudesta;
laaditaan kerättäviä tietoja koskeva vakiosanasto, jotta voidaan lähentää raportointivaatimuksia säännöllisten raportointivelvollisuuksien osalta ja välttää tarpeettomat kyselyt;
perustetaan yhteiskomitea, jossa on vähintään EPV:n ja EKPJ:n edustajat, kehittämään ja toteuttamaan integroitua raportointijärjestelmää;
integroitua raportointijärjestelmää varten perustettavan keskitetyn tiedonkeruupisteen toteutettavuus ja mahdollinen rakenne, mukaan lukien vaatimukset, joilla varmistetaan kerättyjen tietojen tiukka luottamuksellisuus, järjestelmän käyttöoikeuden vahva todentaminen ja hallinnointi sekä verkkoturvallisuus; tiedonkeruupisteen on
sisällettävä keskitetty tietorekisteri, jossa on kaikki kootut tilastotiedot, kriisinratkaisutiedot ja vakavaraisuustiedot vaaditussa rakeisuuden tasossa ja raportointitiheydessä esitettyinä kyseisiä laitoksia varten ja joka päivitetään vaadittavin väliajoin;
toimittava toimivaltaisten viranomaisten yhteyspisteenä, joka vastaanottaa, käsittelee ja keskittää kaikki tietokyselyt, jossa kyselyjä voidaan vertailla jo kerättyihin ilmoitettuihin tietoihin ja joka antaa toimivaltaisille viranomaisille viipymättä pääsyn pyydettyihin tietoihin;
tarjottava lisätukea toimivaltaisille viranomaisille tietokyselyjen lähettämisessä laitoksille ja syötettävä pyydetyt tiedot keskitettyyn tietorekisteriin;
hoidettava koordinoivaa roolia toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuvassa tietojenvaihdossa; ja
otettava huomioon toimivaltaisten viranomaisten käytännöt ja prosessit ja siirrettävä ne yhtenäiseen järjestelmään;
KAHDEKSAS OSA
LAITOSTEN TIEDONANTOVELVOLLISUUS
I
OSASTO
YLEISET PERIAATTEET
431 artikla
Julkistamisvaatimusten soveltamisala
Jos julkistetut tiedot eivät anna markkinaosapuolille kattavaa käsitystä riskiprofiilista, laitosten on julkistettava tiedot, jotka tarvitaan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi. Niiden edellytetään kuitenkin julkistavan ainoastaan sellaiset tiedot, jotka ovat 432 artiklassa tarkoitettuja olennaisia tietoja ja jotka eivät ole liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja.
432 artikla
Ei-olennaiset tiedot ja liikesalaisuutena tai luottamuksellisena pidettävät tiedot
Tietoja on pidettävä julkistamisen kannalta olennaisina, jos niiden pois jättäminen tai virheellinen esittäminen voisi muuttaa kyseisten tietojen käyttäjän arviota tai päätöstä tai vaikuttaa niihin käyttäjän tehdessä kyseisiin tietoihin perustuvia taloudellisia päätöksiä.
EPV:n on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita siitä, miten laitosten on sovellettava olennaisuutta II ja III osaston julkistamisvaatimuksiin.
Tietoja on pidettävä laitosten liikesalaisuuksina, jos niiden julkistaminen heikentäisi laitosten kilpailuasemaa. Liikesalaisuuksiin voi kuulua tuotteita tai järjestelmiä koskevia tietoja, jotka alentaisivat laitoksen tekemien sijoitusten arvoa, jos ne jaettaisiin kilpailijoiden kanssa.
Tietoja on pidettävä luottamuksellisina, jos laitoksella on asiakkaisiin tai muihin vastapuoliin kohdistuvia velvoitteita, jotka edellyttävät luottamuksellisuutta laitoksen taholta.
EPV:n on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita siitä, miten laitosten on sovellettava liikesalaisuutta ja luottamuksellisuutta II ja III osaston julkistamisvaatimuksiin.
433 artikla
Julkistamisen määräajat
Laitosten on julkistettava tämän osan nojalla edellytetyt tiedot vähintään kerran vuodessa.
Tiedot on julkistettava vuosittain tilinpäätöksen julkaisupäivän yhteydessä.
Laitosten on arvioitava, onko kaikki tiedot tai osa niistä julkistettava useammin kuin vuosittain ottaen huomioon niiden liiketoiminnan ominaispiirteet, kuten toimintojen laajuus ja toimialat, toimipisteet eri maissa, toiminta rahoitusalan eri sektoreilla sekä osallistuminen kansainvälisille rahoitusmarkkinoille sekä maksu-, toimitus- ja selvitysjärjestelmiin. Laitosten tekemässä arviossa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdolliseen tarpeeseen julkistaa useammin tietoja 437 artiklassa ja 438 artiklan ensimmäisen kohdan c–f alakohdassa mainituista seikoista sekä riskeistä ja muista nopeille muutoksille alttiista seikoista.
EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä ohjeita laitoksille niiden arvioidessa II ja III osaston tietojen julkistamista useammin.
434 artikla
Julkistamistavat
434 a artikla
Yhtenäiset julkistamismuodot
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa täsmennetään yhtenäiset julkistamismuodot ja asiaan liittyvät ohjeet ja joiden mukaisesti II ja III osaston nojalla vaaditut julkistamiset on tehtävä.
Yhtenäisissä julkistamismuodoissa on esitettävä riittävän kattavat ja vertailukelpoiset tiedot, jotta tietojen käyttäjät voivat arvioida laitosten riskiprofiileja ja sitä, ovatko ne osasta yksi osaan seitsemän vahvistettujen vaatimusten mukaisia. Tietojen vertailukelpoisuuden helpottamiseksi teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa on pyrittävä säilyttämään julkistamismuotojen johdonmukaisuus tietojen julkistamista koskevien kansainvälisten standardien kanssa.
Yhtenäisinä julkistamismuotoina on tarvittaessa käytettävä taulukoita.
EPV:n on toimitettava nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
II
OSASTO
LÄPINÄKYVYYDEN JA TIETOJEN JULKISTAMISEN TEKNISET KRITEERIT
435 artikla
Riskienhallintatavoitteet ja -käytänteet
Laitosten on julkistettava riskienhallintatavoitteensa ja -käytänteensä erikseen kunkin riskilajin osalta, mukaan lukien tässä osastossa mainitut riskit. Julkistettaviin tietoihin on sisällyttävä
riskien hallinnassa sovellettavat strategiat ja prosessit;
asianomaisen riskienhallintatoiminnon tai muiden järjestelyjen rakenne ja organisaatio, mukaan lukien tiedot sen valtuuksista ja perussäännöstä;
riskien raportoinnissa ja mittaamisessa sovellettavien järjestelmien laajuus ja sisältö;
käytänteet, joilla suojaudutaan riskeiltä ja vähennetään niitä, sekä strategiat ja prosessit, joilla seurataan jatkuvasti suojaus- ja vähentämismenetelmien tehokkuutta;
ylimmän hallintoelimen hyväksymä, laitoksen riskienhallintajärjestelyiden riittävyyttä koskeva julistus, jossa vakuutetaan, että käytössä olevat riskienhallintajärjestelmät ovat laitoksen profiiliin ja strategiaan nähden riittävät;
ylimmän hallintoelimen hyväksymä lyhyt riskilausuma, jossa kuvataan tiivistetysti laitoksen liiketoimintastrategiaan liittyvä kokonaisriskiprofiili. Tähän lausumaan on sisällytettävä keskeiset suhdeluvut ja numerotiedot, joista ulkoiset sidosryhmät saavat kattavan näkemyksen laitoksen riskienhallinnasta, mukaan lukien se, miten laitoksen riskiprofiili ja ylimmän hallintoelimen vahvistama riskien sietoraja vaikuttavat toisiinsa.
Laitosten on julkistettava seuraavat hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevat tiedot sekä niihin vähintään vuosittain tehtävät säännölliset päivitykset:
ylimmän hallintoelimen jäsenten hoidettavana olevien johtotehtävien määrä;
ylimmän hallintoelimen jäsenten valinnassa noudatettava toimintamalli sekä jäsenten tosiasiallinen osaaminen, taidot ja asiantuntemus;
ylimmän hallintoelimen jäsenten valinnassa noudatettava monipuolisuuteen tähtäävä toimintamalli ja sen tavoitteet ja asiaankuuluvat päämäärät sekä tiedot siitä, missä määrin kyseiset tavoitteet on saavutettu;
tieto siitä, onko laitos perustanut erillisen riskikomitean ja kuinka monta kertaa riskikomitea on kokoontunut;
kuvaus riskejä koskevien tietojen kulusta ylimmälle hallintoelimelle.
436 artikla
Soveltamisala
Laitosten on julkistettava tähän asetukseen sisältyvien vaatimusten soveltamisalasta seuraavat tiedot direktiivin 2013/36/EU mukaisesti:
sen laitoksen nimi, johon tämän asetuksen mukaisia vaatimuksia sovelletaan;
tiedot tilinpäätöksen laadinnan ja vakavaraisuusvaatimusten kannalta merkityksellisistä konsolidointiperusteiden eroista sekä lyhyt kuvaus konsolidointiin kuuluvista yhteisöistä ja maininta siitä, onko kyseessä:
täysin konsolidoitu yhteisö;
osittain konsolidoitu yhteisö;
yhteisö, jonka varat on vähennetty omista varoista;
yhteisö, jota ei ole konsolidoitu ja jonka varoja ei ole vähennetty omista varoista;
nykyiset tai tulevat olennaiset, käytännölliset tai oikeudelliset esteet, jotka haittaavat omien varojen nopeaa siirtoa tai vastuiden maksamista emoyrityksen ja sen tytäryritysten välillä;
kokonaismäärä, jolla todelliset omat varat alittavat konsolidoinnin ulkopuolisilta tytäryrityksiltä vaaditun, sekä kyseisen tytäryrityksen tai kyseisten tytäryritysten nimet;
tarvittaessa olosuhteet, joissa 7 ja 9 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa.
437 artikla
Omat varat
Laitosten on julkistettava seuraavat omia varojaan koskevat tiedot:
ydinpääomaerien (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien, toissijaisen pääoman (T2) erien sekä laitoksen omiin varoihin 32–35 artiklan, 36, 56, 66 ja 79 artiklan mukaisesti sovellettavien suodattimien ja vähennysten täydellinen täsmäytys laitoksen tarkastettuun tilinpäätökseen sisältyvään taseeseen;
kuvaus laitoksen liikkeeseen laskemien, ydinpääomaan (CET1), ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) luettavien instrumenttien keskeisistä ominaisuuksista;
kaikkien ydinpääomaan (CET1), ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) kuuluvien instrumenttien kaikki ehdot;
seuraavien luonteen ja määrän julkistaminen kustakin erikseen:
kukin 32–35 artiklan mukaisesti omiin varoihin sovellettava suodatin;
kukin 36, 56 ja 66 artiklan mukaisesti tehty vähennys;
erät, joita ei ole vähennetty 47, 48, 56, 66 ja 79 artiklan mukaisesti;
kuvaus kaikista rajoituksista, joita sovelletaan tämän asetuksen mukaisessa omien varojen laskennassa, ja niistä instrumenteista, omiin varoihin sovellettavista suodattimista ja vähennyksistä, joihin kyseisiä rajoituksia sovelletaan;
jos laitokset esittävät vakavaraisuussuhteita, jotka on laskettu käyttämällä muulla kuin tässä asetuksessa säädetyltä perustalta määritettyjä omien varojen osatekijöitä, kattava selostus kyseisten vakavaraisuussuhteiden laskentaperustasta.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
438 artikla
Pääomavaatimukset
Laitoksen on julkistettava seuraavat tiedot, jotka koskevat tämän asetuksen 92 artiklassa ja direktiivin 2013/36/EU 73 artiklassa asetettujen vaatimusten noudattamista:
tiivistelmä laitoksen soveltamista menetelmistä, joilla arvioidaan sen sisäisen pääoman riittävyyttä nykyisten ja tulevien toimintojen jatkuvuuden kannalta;
asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tulokset laitoksen vakavaraisuuden hallinnan prosessista, mukaan luettuna direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun valvontamenettelyyn perustuvat lisäpääomavaatimukset;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, kahdeksan prosenttia riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärästä kullekin 112 artiklassa määritellylle vastuuryhmälle;
niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti, kahdeksan prosenttia riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärästä kullekin 147 artiklassa määritellylle vastuuryhmälle. Vähittäisvastuuryhmässä vaatimusta sovelletaan kaikkiin vastuiden alaryhmiin, joita 154 artiklan 1–4 kohdassa olevat korrelaatiot vastaavat. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten vastuuryhmässä vaatimusta sovelletaan
kuhunkin 155 artiklassa esitettyyn menetelmään;
pörssilistattuihin vastuisiin, riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyviin pääomasijoituksiin ja muihin vastuisiin;
vastuisiin, jotka ovat omien varojen vaatimusten osalta valvonnallisen siirtymän (supervisory transition) alaisia;
vastuisiin, joihin sovelletaan omien varojen vaatimusten osalta voimassa olevien sääntöjen jatkamista;
edellä olevien 92 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset;
kolmannen osan III osaston 2, 3 ja4 luvun mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset, jotka on julkistettava erikseen.
Laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 153 artiklan 5 kohdan tai 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on julkistettava 153 artiklan 5 kohdassa olevan taulukon 1 kuhunkin alaryhmään sijoitetut vastuut tai vastuille annetut 155 artiklan 2 kohdassa mainitut riskipainot.
439 artikla
Vastuut, joihin kohdistuu vastapuoliriski
Laitosten on annettava vastuista, joihin kohdistuu kolmannen osan II osaston 6 luvussa tarkoitettu vastapuoliriski, seuraavat tiedot:
selvitys menetelmistä, joita käytetään vastapuoliriskin osalta sisäisen pääoman kohdentamisessa ja luottolimiittien asettamisessa;
selvitys menettelytavoista, joita käytetään vakuuksien turvaamisessa ja luottorahastojen perustamisessa;
selvitys sellaisiin vastuisiin sovellettavista menettelytavoista, joihin kohdistuu wrong-way-riski;
selvitys sellaisen vakuuden määrän vaikutuksesta, joka laitoksen on asetettava luottoluokituksen heiketessä;
sopimusten käypä positiivinen bruttoarvo, nettoutuksesta saatava hyöty, nykyhetken nettoutettu luottoriski, hallussa olevat vakuudet ja johdannaisiin liittyvä nettoluottoriski. Nettoluottoriski on johdannaistransaktioihin liittyvä luottoriski sen jälkeen, kun oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisista nettoutussopimuksista ja vakuussopimuksista saatavat edut on otettu huomioon;
vastuuarvoa koskevat luvut kolmannen osan II osaston 6 luvun 3–6 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti, soveltuvaa menetelmää käyttäen;
luottojohdannaissuojan nimellisarvo ja nykyhetken luottoriskin jakautuminen luottoriskin tyypin mukaan;
luottojohdannaistransaktioiden nimellisarvot jaoteltuna laitoksen omaan lainasalkkuun liittyvän käytön sekä sen harjoittamaan välitystoimintaan liittyvän käytön mukaan, mukaan luettuna käytettyjen luottojohdannaistuotteiden jakauma, jaoteltuna edelleen kunkin tuoteryhmän sisällä ostetun ja myydyn suojan mukaan;
alfan estimaatti, jos laitos on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta luvan alfan estimointiin.
440 artikla
Pääomapuskurit
Laitoksen on julkistettava seuraavat tiedot siitä, miten se noudattaa direktiivin 2013/36/EU VII osaston 4 luvussa tarkoitettua vastasyklisen pääomapuskurin vaatimusta:
vastasyklisen pääomapuskurin laskennan kannalta merkityksellisten luottovastuiden maantieteellinen jakautuminen;
laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurin määrä.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
441 artikla
Maailmanlaajuisen järjestelmällisen merkittävyyden indikaattorit
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
442 artikla
Luottoriskioikaisut
Laitoksen on julkistettava siihen kohdistuvasta luotto- ja laimentumisriskistä seuraavat tiedot:
kirjanpidossa käytettävät määritelmät erääntyneisyydelle ja varojen arvon alentumiselle;
kuvaus yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen määrittämisessä käytetyistä menetelmistä ja tekniikoista;
vastuiden kokonaismäärä kirjanpidollisten nettoutusten jälkeen ilman luottoriskin vähentämisen vaikutuksia sekä vastuiden keskimääräinen arvo jakson aikana vastuuryhmittäin;
vastuiden maantieteellinen jakautuminen jaoteltuna olennaisten vastuuryhmien perusteella merkittäviin alueisiin; tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;
vastuiden jakautuminen toimialoihin ja vastapuoliin mukaan lukien pk-yrityksiin liittyvät vastuut täsmennettyinä; jaottelu vastuuryhmiin ja tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;
erittely kaikkien vastuiden jäljellä olevasta maturiteetista vastuuryhmittäin ja tarvittaessa vielä yksityiskohtaisemmat tiedot;
merkittävistä toimialojen ja vastapuolten tyypeistä
erikseen vastuut, joihin liittyvät maksut ovat erääntyneet, ja vastuut, joiden arvo on alentunut;
yleiset ja erityiset luottoriskioikaisut;
yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen vuoksi raportointikauden aikana tehdyt kulukirjaukset;
arvoltaan alentuneiden ja erääntyneitä maksuja sisältävien vastuiden määrä erikseen ilmoitettuna sekä jaoteltuna merkittäviin maantieteellisiin alueisiin mukaan lukien tarvittaessa kuhunkin maantieteelliseen alueeseen liittyvien yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen arvo;
arvoltaan alentuneisiin vastuisiin tehtyjen yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen muutosten täsmäytys erikseen ilmoitettuna. Seuraavat tiedot on ilmoitettava:
kuvaus siitä, minkä tyyppisiä yleisiä ja erityisiä luottoriskioikaisuja on tehty;
määrä tilikauden alussa;
luottoriskioikaisuja vastaan raportointikauden aikana vähennetty määrä;
määrät, jotka on raportointikauden aikana vähennetty tai kumottu vastuiden aiheuttamien arvioitujen tappioiden vuoksi, sekä muut oikaisut mukaan lukien kurssierojen, liiketoimintojen yhdistämisen, tytäryritysten hankkimisen ja myymisen sekä luottoriskioikaisujen välisten siirtojen vuoksi tehdyt oikaisut;
määrä tilikauden lopussa.
Suoraan tuloslaskelmaan kirjatut erityiset luottoriskioikaisut ja niiden peruutusten määrät on ilmoitettava erikseen.
443 artikla
Kiinnittämätön omaisuus
EPV antaa 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä ohjeita, joissa määritetään kiinnittämätöntä omaisuutta koskevien tietojen julkistaminen, ottaen huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean 20 päivänä joulukuuta 2012 antaman suosituksen luottolaitosten rahoituksesta (EJRK/2012/2 ( 22 )) ja erityisesti suosituksen D - Markkinoiden avoimuus varojen vakuussidonnaisuuden osalta. Ohjeet annetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat tasearvon julkistamista vastuuryhmittäin ja tasearvon kokonaismäärän kiinnittämättömien omaisuuserien laadun julkistamista, ottaen huomioon suosituksen EJRK/2012/2 ja edellyttäen, että EPV katsoo kertomuksessaan, että tällainen täydentävä julkistaminen tarjoaa luotettavaa ja merkityksellistä tietoa.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä ja alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
444 artikla
Ulkoisten luottoluokituslaitosten käyttö
Niiden laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, on ilmoitettava seuraavat tiedot kustakin 112 artiklassa määritellystä vastuuryhmästä:
valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten ja vientitakuulaitosten nimet ja mahdollisten muutosten perusteet;
vastuuryhmät, joihin kunkin ulkoisen luottoluokituslaitoksen tai vientitakuulaitoksen luokituksia sovelletaan;
kuvaus prosessista, jolla liikkeeseenlaskijakohtaisia ja arvopaperikohtaisia luokituksia kohdistetaan omaisuuserille, jotka eivät kuulu kaupankäyntivarastoon;
kunkin valitun luottoluokituslaitoksen tai vientitakuulaitoksen ulkoisten luottoluokitusten sijoittaminen kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisiin luottoluokkiin ottaen huomioon, että tietoa ei tarvitse ilmoittaa, jos laitos noudattaa EPV:n julkistamaa standardiluokittelua;
vastuuarvot ja vastuuarvot sen jälkeen, kun jokaiseen kolmannen osan II osaston 2 luvussa kuvattuun luottoluokkaan on sovellettu luottoriskin vähentämismenetelmää, sekä omista varoista vähennettyjen vastuiden arvo.
445 artikla
Markkinariskit
Laitosten, jotka laskevat omien varojen vaatimuksensa 92 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, on julkistettava kyseiset vaatimukset erikseen kunkin kyseisissä säännöksissä mainitun riskin osalta. Arvopaperistamispositioiden erityiseen korkoriskiin liittyvät omien varojen vaatimukset on julkistettava erikseen.
446 artikla
Operatiivinen riski
Laitosten on julkistettava menetelmät, joilla arvioidaan operatiiviseen riskiin liittyviä omien varojen vaatimuksia, jotka laitos täyttää; kuvaus 312 artiklan 2 kohdan mukaisista menetelmistä, jos laitos soveltaa niitä, mukaan lukien relevantit sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka otetaan huomioon laitoksen mittausmenetelmissä, ja jos menetelmiä sovelletaan osittain, on ilmoitettava niiden soveltamisala ja kattavuus.
447 artikla
Kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin osakkeisiin sisältyvät vastuut
Laitosten on ilmoitettava kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin osakkeisiin sisältyvistä vastuista seuraavat tiedot:
vastuiden tavoitteisiin perustuva erittely mukaan lukien myyntivoittojen yhteydet ja strategiset syyt sekä kuvaus käytetyistä kirjanpito- ja arvostusmenettelyistä sisältäen arvostukseen vaikuttavat keskeiset oletukset ja käytännöt ja kyseisiin käytäntöihin tehdyt keskeiset muutokset;
tasearvo ja käypä arvo sekä (pörssilistatuista instrumenteista) vertailu markkinahinnan kanssa, jos se poikkeaa olennaisesti käyvästä arvosta;
pörssilistattujen vastuiden, riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyvien pääomasijoitusten sekä muiden vastuiden tyypit, ominaispiirteet ja arvo;
omaisuuserien myynnistä ja realisoinnista jakson aikana kertyneet kumulatiiviset voitot ja tappiot; ja
realisoitumattomien voittojen ja tappioiden yhteismäärä ja uudelleenarvostuksesta syntyneiden piilevien voittojen ja tappioiden yhteismäärä sekä kaikki kyseiset määrät, jotka sisältyvät ydinpääomaan (CET1).
448 artikla
Kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin positioihin kohdistuva korkoriski
Laitosten on julkistettava seuraavat tiedot kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin positioihin kohdistuvasta korkoriskistä:
korkoriskin ominaispiirteet ja keskeiset oletukset (mukaan lukien luottojen ennenaikaista takaisinmaksua ja eräpäivättömiä talletuksia koskevat oletukset) sekä korkoriskin mittaustiheys (frequency of measurements);
vaihtelut tuotoissa, taloudellisessa arvossa tai muussa relevantissa mittayksikössä, jota johto käyttää mitatessaan ylös- tai alaspäin suuntautuvia korkosokkeja korkoriskin mittaamisessa sovellettavien menettelyjen mukaisesti, jaoteltuna valuuttoihin.
449 artikla
Arvopaperistamispositiot
Laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän kolmannen osan II osaston 5 luvun mukaisesti tai omien varojen vaatimuksensa 337 tai 338 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot, tarvittaessa erikseen kaupankäyntivarastosta ja sen ulkopuolisista eristä:
kuvaus laitoksen tavoitteista arvopaperistamistoiminnoissa;
muiden riskien luonne, mukaan lukien arvopaperistettuihin eriin liittyvä likviditeettiriski;
uudelleenarvopaperistamistoimintojen yhteydessä otettujen ja vastuulla olevien riskien tyypit kohde-etuutena olevien arvopaperistamispositioiden etuoikeusluokkien osalta ja kyseisten erien kohde-etuutena olevien erien osalta;
laitoksen eri tehtävät arvopaperistamisprosessissa;
tiedot laitoksen kunkin d alakohdassa tarkoitetun tehtävän laajuudesta;
kuvaus käytössä olevista prosesseista, joilla seurataan arvopaperistettujen vastuiden luotto- ja markkinariskissä tapahtuvia muutoksia, mukaan lukien kohde-etuutena olevien omaisuuserien muuttumisen vaikutukset arvopaperistettuihin vastuisiin, ja kuvaus siitä, miten prosessit eroavat, kun niitä sovelletaan uudelleenarvopaperistettuihin vastuisiin;
kuvaus laitoksen toimintalinjoista, joiden mukaisesti käytetään suojausta ja takauksen luonteista luottosuojaa vähentämään hallussa oleviin arvopaperistettuihin ja uudelleenarvopaperistettuihin vastuisiin liittyviä riskejä, mukaan lukien tiedot olennaisista suojauksen vastapuolista riskityypeittäin;
menetelmät, joita laitos soveltaa laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää arvopaperistamistoiminnoissa, mukaan lukien arvopaperistettujen vastuiden tyypit, joihin kutakin menetelmää sovelletaan;
niiden arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden tyypit, joita laitos järjestäjän ominaisuudessaan käyttää kolmansiin liittyvien vastuiden arvopaperistamiseen, mukaan lukien tieto siitä, onko laitoksella, ja jos on, missä muodossa ja missä laajuudessa vastuita kyseisessä erillisyhtiössä (eriteltyinä erikseen taseeseen sisältyviin omaisuuseriin tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyviin vastuisiin) sekä luettelo yhtiöistä, joita laitos hallinnoi tai joiden neuvonantajana se toimii, ja jotka sijoittavat joko arvopaperistamispositioihin, jotka laitos on arvopaperistanut, tai arvopaperistamista varten perustettuihin erillisyhtiöihin, joiden osalta laitos toimii järjestäjänä;
tiivistelmä laitoksen kirjanpitokäytänteistä arvopaperistamistoiminnoissa mukaan lukien
tieto siitä, käsitelläänkö transaktioita myyntinä vai rahoituksena;
myyntivoittojen kirjaamistavat;
arvopaperistamispositioiden arvostuksessa käytetyt menetelmät, keskeiset oletukset, syöttötiedot ja muutokset edelliseen kauteen;
synteettisen arvopaperistamisen käsittelytavat, jos ne eivät sisälly muihin kirjanpitokäytänteisiin;
tieto siitä, kuinka arvopaperistamista odottavat omaisuuserät arvostetaan, ja merkitäänkö ne laitoksen kaupankäyntivarastoon vai sen ulkopuolisiin eriin;
käytänteet, joita sovelletaan vastuiden kirjaamiseen taseeseen niiden järjestelyjen osalta, jotka voivat edellyttää laitoksen tukevan arvopaperistettuja omaisuuseriä rahallisesti;
arvopaperistamisessa käytettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten nimet sekä vastuutyypit, joihin kunkin laitoksen luokituksia sovelletaan;
tarvittaessa kuvaus kolmannen osan II osaston 5 luvun 3 jaksossa tarkoitetusta sisäisen arvioinnin lähestymistavasta (mukaan lukien sisäisen arviointiprosessin rakenne ja sisäisen arvioinnin ja ulkoisten luottoluokitusten suhde), sisäisen arvioinnin käytöstä muuhun kuin sisäisen arvioinnin lähestymistavan mukaisten omien varojen vaatimusten laskentaan, sisäisen arviointiprosessin valvontamekanismeista (mukaan lukien riippumattomuudesta ja vastuuvelvollisuudesta) ja sisäisen arviointiprosessin tarkastelusta; kuvaus niiden vastuiden tyypeistä, joihin sisäistä arviointiprosessia sovelletaan, ja vastuutyypeittäin kuvaus stressitekijöistä, joita käytetään erillisten takausten tason määrittelyssä;
syyt n–q alakohtaan liittyvien kvantitatiivisten tietojen mahdollisiin merkittäviin muutoksiin edelliseen raportointikauteen verrattuna;
seuraavat tiedot erikseen kaupankäyntivarastosta ja sen ulkopuolisista eristä vastuutyypeittäin jaoteltuina:
laitoksen arvopaperistamien jäljellä olevien vastuiden kokonaisarvo (perinteinen ja synteettinen arvopaperistaminen ja arvopaperistaminen, jossa laitos toimii ainoastaan järjestäjänä, on eriteltävä);
taseeseen sisältyvien hallussa olevien tai ostettujen arvopaperistamispositioiden ja taseen ulkopuolisten arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärä;
arvopaperistamista odottavien omaisuuserien kokonaismäärä;
arvopaperistetuista sopimuksista, joihin sovelletaan ennenaikaista kuoletusta koskevaa käsittelyä, alullepanijan ja sijoittajien osuuksille kohdistettujen nostettuihin määriin liittyvien vastuiden kokonaismäärä; laitokseen kohdistuvien omien varojen vaatimusten kokonaismäärä, joka johtuu alullepanijan osuuksista nostettuihin määriin ja nostamattomiin luottoihin; ja laitokseen kohdistuvien omien varojen vaatimusten kokonaismäärä, joka johtuu sijoittajan osuuksista nostettuihin määriin ja nostamattomiin luottoihin;
niiden arvopaperistamispositioiden määrä, jotka on vähennetty omista varoista tai joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa;
tiivistelmätiedot kuluneen kauden arvopaperistamisista, mukaan lukien arvopaperistettujen vastuiden yhteismäärä sekä kirjatut myyntivoitot ja -tappiot;
seuraavat tiedot erikseen kaupankäyntivarastosta ja sen ulkopuolisista eristä:
hallussa olevien tai ostettujen arvopaperistamispositioiden ja niihin liittyvien omien varojen vaatimusten kokonaisarvo jaoteltuna arvopaperistettuihin ja uudelleenarvopaperistettuihin vastuisiin ja edelleen jaoteltuna tarkoituksenmukaisiin riskipaino- tai omien varojen vaatimusluokkiin kunkin omien varojen vaatimusten laskennassa sovelletun lähestymistavan osalta;
hallussa olevien tai ostettujen uudelleenarvopaperistettujen vastuiden kokonaisarvo jaoteltuna vastuisiin ennen suojausta ja/tai vakuutusta ja sen jälkeen, ja takaajista johtuvat vastuut jaoteltuna takaajien luottoluokitusten tai nimen mukaisesti;
kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien ja laitoksen arvopaperistamien vastuiden osalta arvopaperistettujen arvoltaan alentuneiden ja erääntyneiden omaisuuserien arvo ja laitoksen kuluneen kauden aikana kirjaamat tappiot, molemmat jaoteltuina vastuutyypeittäin;
kaupankäyntivaraston osalta laitoksen arvopaperistamien jäljellä olevien vastuiden, joihin sovelletaan markkinariskiä koskevaa omien varojen vaatimusta (perinteinen ja synteettinen arvopaperistaminen ja vastuutyypit eriteltävä), kokonaisarvo;
tarvittaessa tieto siitä, onko laitos tarjonnut 248 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ja mikä on tämän vaikutus omiin varoihin.
450 artikla
Palkitsemisjärjestelmä
Laitosten on julkistettava vähintään seuraavat tiedot palkitsemisjärjestelmästään ja -käytänteistään niiden henkilöstöryhmien osalta, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus sen riskiprofiiliin:
tiedot palkitsemisjärjestelmän määrittelyssä käytetystä päätöksentekoprosessista sekä palkitsemista valvovan pääasiallisen elimen tilivuoden aikana järjestämien kokousten määrä, mukaan lukien tarvittaessa tiedot palkitsemisvaliokunnan kokoonpanosta ja valtuuksista, palkitsemisjärjestelmän määrittelyssä apuna käytetystä ulkopuolisesta konsultista ja asianomaisten sidosryhmien roolista;
tiedot palkitsemisen ja tulosten välisestä suhteesta;
tärkeimmät tiedot palkitsemisjärjestelmän rakennepiirteistä, mukaan lukien tiedot suoritusten arvioinnissa käytetyistä perusteista ja riskiperusteisista palkkioiden määrän muutoksista, lykkäämiskäytänteistä ja palkkioiden maksamisperusteista;
direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti vahvistetut palkkioiden kiinteiden ja muuttuvien osien suhde;
tiedot suoriutumisperusteista, joita sovelletaan osakkeita, optioita tai muuttuvia palkkioita myönnettäessä;
muuttuvien palkkioiden ja muiden luontoisetujen määrittämisessä sovellettavat keskeiset parametrit ja perusteet;
yhteenlasketut tiedot palkitsemisesta jaoteltuna liiketoiminta-alueittain;
yhteenlasketut palkitsemista koskevat tiedot toimivan johdon ja niiden henkilöstön jäsenten osalta, joiden toiminnalla on merkittävä vaikutus laitoksen riskiprofiiliin; tiedoista on käytävä ilmi
tilivuoden palkkioiden määrä jaettuna kiinteisiin ja muuttuviin osiin, ja kyseisten palkkioiden saajien määrä;
muuttuvien palkkioiden määrä ja muoto jaettuna käteiseen, osakkeisiin sekä osakesidonnaisiin rahoitusvälineisiin ja muihin välinetyyppeihin;
niiden maksettavien palkkioiden määrä, joiden maksamista on lykätty ja jotka on jaettu osuuksiin sen mukaan, onko oikeus niihin jo syntynyt vai ei;
niiden tilikauden aikana lykättyjen palkkioiden määrä, jotka on määritetty, jotka on maksettu ja joiden määrää on alennettu suorituksen arvioinnin jälkeen;
tilikaudenaikana maksetut uusien palkkionsaajien aloitusrahat ja maksetut erorahat sekä näiden maksujen saajien määrä;
tilikauden aikana määriteltyjen erorahojen määrä, niiden saajien lukumäärä sekä suurin yhdelle palkkionsaajalle määritetty tällainen korvaus;
niiden henkilöiden lukumäärä, joiden palkitsemiseen käytetään tilikauden aikana 1 miljoona euroa tai enemmän; 1 miljoonan euron ja 5 miljoonan euron välille sijoittuvat palkkiot esitetään jaoteltuina ryhmiin 500 000 euron välein ja 5 miljoonaa euroa tai sen ylittävät palkkiot jaoteltuina ryhmiin 1 miljoonan euron välein.
jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kunkin ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon jäsenen palkan ja palkkioiden kokonaismäärä.
Laitosten on noudatettava tässä artiklassa asetettuja vaatimuksia tavalla, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon ja sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.
451 artikla
Velkaantuneisuus
Laitosten on julkistettava 429 artiklan mukaisesti lasketusta vähimmäisomavaraisuusasteestaan ja ylivelkaantumisriskin hallinnasta seuraavat tiedot:
vähimmäisomavaraisuusaste ja se, kuinka laitos on soveltanut 499 artiklan 2 ja 3 kohtaa;
vastuiden kokonaismäärän jakautuminen sekä vastuiden kokonaismäärän täsmäyttäminen tilinpäätöksissä julkaistujen asiaankuuluvien tietojen kanssa;
tarvittaessa 429 artiklan 11 kohdan mukaisesti taseesta pois kirjattujen haltuun uskottujen erien määrä;
ylivelkaantumisriskin hallintaan käytettävien prosessien kuvaus;
kuvaus tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet vähimmäisomavaraisuusasteeseen sinä aikana, johon julkistettu vähimmäisomavaraisuusaste viittaa.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
III
OSASTO
EHDOT YKSITTÄISTEN VÄLINEIDEN TAI MENETELMIEN KÄYTÖLLE
452 artikla
IRB-menetelmän soveltaminen luottoriskiin
Laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän IRB-menetelmällä, on julkistettava seuraavat tiedot:
toimivaltaisen viranomaisen lupa menetelmälle tai myönnetty siirtymäaika;
perustelut ja tiedot seuraavista:
sisäisten luokitusjärjestelmien rakenne sekä sisäisten ja ulkoisten luokitusten suhde;
sisäisten estimaattien käyttö muuhun kuin riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti;
luottoriskin vähentämisen hallinta- ja kirjausprosessi;
luokitusjärjestelmien valvontamenetelmät mukaan lukien kuvaus riippumattomuudesta ja vastuualueista, ja tiedot luokitusjärjestelmien tarkastelusta;
kuvaus sisäisestä luokitusprosessista erikseen seuraavien vastuuryhmien osalta:
valtiot ja keskuspankit;
laitokset;
yritykset (pk-yritykset mukaan lukien), erityiskohteiden rahoitus ja ostetut yrityssaamiset;
vähittäisvastuut kaikkien niiden alaryhmien osalta, joita 154 artiklan 1–4 kohdan mukaiset korrelaatiot vastaavat;
osakkeet;
tämän asetuksen 147 artiklassa määritettyihin vastuuryhmiin sisältyvien vastuiden vastuuarvot. Saamiset valtioilta ja keskuspankeilta, laitoksilta ja yrityksiltä, kun laitokset soveltavat omia LGD- tai CF-estimaattejaan laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää, on ilmoitettava erikseen niiden vastuiden osalta, joihin laitokset eivät sovella kyseisiä estimaatteja;
laitosten on ilmoitettava kunkin vastuuryhmän (valtiot ja keskuspankit, laitokset, yritykset, oman pääoman ehtoiset sijoitukset) ja riittävän monen vastapuoliluokan (mukaan lukien maksukyvyttömät) osalta seuraavat tiedot, jotta luottoriski voidaan eriyttää tarkoituksenmukaisesti:
vastuiden yhteismäärä, mukaan lukien valtioilta ja keskuspankeilta, laitoksilta ja yrityksiltä olevien saamisten osalta myönnettyjen luottojen yhteismäärä ja nostamattomiin lainoihin liittyvät vastuuarvot; ja osakkeista kokonaisarvo;
vastuilla painotettu keskimääräinen riskipaino;
laitosten, jotka käyttävät riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa omia CF-estimaattejaan, on ilmoitettava kunkin vastuuryhmän osalta käyttämättömien sitoumusten arvo sekä vastuilla painotettu keskimääräinen vastuuarvo;
vähittäisvastuuryhmästä ja kustakin c alakohdan iv alakohdassa esitetystä alaryhmästä joko e alakohdan mukaiset tiedot (tarvittaessa sammioittain) tai analyysi vastuista (myönnetyt luotot ja nostamattomiin lainoihin liittyvät vastuuarvot) suhteessa riittävän moneen EL-luokkaan, jotta luottoriski voidaan eritellä tarkoituksenmukaisesti (tarvittaessa sammioittain);
kuhunkin vastuuryhmään edellisen jakson aikana tehdyt erityiset luottoriskioikaisut (vähittäisvastuiden osalta kaikista c alakohdan iv alakohdassa esitetyistä alaryhmistä) sekä tieto muutoksista aiempiin käytänteisiin;
tiedot tekijöistä, jotka vaikuttivat tappioihin edellisen jakson aikana (esimerkiksi keskimääräistä suurempi laiminlyötyjen maksujen määrä tai keskimääräistä suuremmat LGD-luvut ja luottovasta-arvokertoimet);
laitoksen estimaattien vertailu toteutuneisiin lukuihin pidemmällä aikavälillä. Vähintään on annettava tiedot tappioestimaateista verrattuna toteutuneisiin tappioihin kussakin vastuuryhmässä (vähittäisvastuiden osalta kaikista c alakohdan iv alakohdassa esitetyistä alaryhmistä) riittävän pitkältä ajanjaksolta, jotta sisäisten luokitusprosessien toimivuutta voidaan arvioida tarkoituksenmukaisesti jokaisen vastuuryhmän osalta (vähittäisvastuiden osalta kaikista c alakohdan iv alakohdassa esitetyistä alaryhmistä). Laitoksen on tarvittaessa syvennettävä erittelyä ja tehtävä myös PD-analyysi; omia LGD- ja/tai CF- estimaattejaan käyttävien laitosten on annettava tiedot toteutuneiden LGD-lukujen ja luottovasta-arvokerrointen vertailusta tässä artiklassa esitetyissä kvantitatiivista riskienarviointia koskevissa tiedoissa annettuihin estimaatteihin;
kaikkien 147 artiklassa määritettyjen vastuuryhmien ja kunkin, 154 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettujen korrelaatiokaavojen soveltamisalaan kuuluvan alaryhmän osalta:
laitosten, jotka käyttävät omia LGD-estimaattejaan laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää, on ilmoitettava vastuilla painotettu keskimääräinen LGD ja PD prosenttilukuna luottovastuiden kunkin merkityksellisen maantieteellisen sijainnin osalta;
laitosten, jotka eivät käytä omia LGD-estimaattejaan, on ilmoitettava vastuilla painotettu keskimääräinen PD prosenttilukuna luottovastuiden kunkin merkityksellisen maantieteellisen sijainnin osalta.
Edellä olevaa c alakohtaa sovellettaessa kuvaukseen on sisällyttävä vastuuryhmään sisältyvien vastuiden tyypit; PD-luvun (ja tarvittaessa LGD-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien) estimoinnissa ja validoinnissa käytetyt määritelmät, menetelmät ja tiedot mukaan lukien kyseisten muuttujien laskennassa käytetyt oletukset; kuvaus olennaisista poikkeamista 178 artiklassa olevasta maksukyvyttömyyden määritelmästä mukaan lukien yleiset segmentit, joihin kyseiset poikkeamat vaikuttavat.
Luottovastuiden merkityksellisellä maantieteellisellä sijainnilla tarkoitetaan j alakohdassa vastuita jäsenvaltioissa, joissa laitokselle on myönnetty toimilupa, ja jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, joissa laitokset harjoittavat toimintaa sivuliikkeen tai tytäryrityksen kautta.
453 artikla
Luottoriskin vähentämismenetelmien käyttö
Laitosten, jotka soveltavat luottoriskin vähentämismenetelmiä, on julkistettava seuraavat tiedot:
tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksessa sovelletut käytänteet ja prosessit sekä tieto siitä, kuinka paljon yhteisö on käyttänyt niitä;
vakuuksien arvostuksessa ja hallinnoinnissa sovelletut käytänteet ja prosessit;
kuvaus laitoksen hankkimien vakuuksien päätyypeistä;
takaajien ja luottojohdannaisten vastapuolten päätyypit ja niiden luottokelpoisuus;
tiedot sellaisista markkinariskin tai luottoriskin keskittymistä, jotka syntyvät luottoriskin vähentämistekniikoista;
laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän tai IRB-menetelmän mukaisesti, mutta jotka eivät laske vastuuryhmän osalta omia LGD- tai CF-estimaatteja, on ilmoitettava erikseen kunkin vastuuryhmän osalta kokonaisvastuuarvo (tarvittaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksen jälkeen), joka on suojattu (vakioarvon leikkausten jälkeen) hyväksytyllä rahoitusvakuudella tai muulla hyväksytyllä vakuudella;
laitosten, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän standardimenetelmän tai IRB-menetelmän mukaisesti, on ilmoitettava erikseen kunkin vastuuryhmän osalta kokonaisvastuuarvo (tarvittaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien nettoutuksen jälkeen), joka on suojattu takauksilla tai luottojohdannaisilla. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten vastuuryhmän osalta tätä vaatimusta sovelletaan kuhunkin 155 artiklan mukaiseen menetelmään.
454 artikla
Kehittyneiden mittausmenetelmien käyttö operatiivisen riskin yhteydessä
Laitosten, jotka soveltavat 321–324 artiklan mukaisia kehittyneitä mittausmenetelmiä laskettaessa operatiivista riskiä koskevaa omien varojen vaatimusta, on annettava tiedot vakuutusten ja muiden riskinsiirtomekanismien käytöstä riskien vähentämiseksi.
455 artikla
Sisäisten markkinariskimallien käyttö
Laitosten, jotka laskevat omien varojen vaatimuksensa 363 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:
jokaisesta osasalkusta
käytettyjen mallien ominaisuudet;
tarvittaessa maksukyvyttömyysriskiä ja luottoluokan siirtymäriskiä sekä korrelaatiokaupankäyntiä koskevien sisäisten mallien osalta tiedot käytetyistä menetelmistä ja sisäisellä mallilla mitatuista riskeistä, mukaan lukien kuvaus lähestymistavasta, jolla laitos määrittää likviditeettihorisontit, sekä tiedot käytetyistä menetelmistä, joilla toteutetaan pääoman hallinta tavalla, joka on yhdenmukainen vaaditun luotettavuuden vaatimuksen ja mallin validoinnissa sovellettujen lähestymistapojen kanssa;
kuvaus osasalkkuihin tehdyistä stressitesteistä;
kuvaus sisäisten mallien ja mallintamisprosessien tarkkuuden ja johdonmukaisuuden toteutumatesteissä ja validoinnissa sovelletuista menetelmistä;
toimivaltaisen viranomaisen antaman luvan laajuus;
kuvaus 104 ja 105 artiklassa esitettyjen vaatimusten mukaisesta tasosta ja menetelmistä;
seuraavien lukujen korkein ja alhaisin arvo sekä keskiarvo:
päivittäiset VaR-luvut raportointikauden aikana ja raportointikauden päättyessä;
stressitestatut VaR-luvut raportointikauden aikana ja raportointikauden päättyessä;
maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin sekä korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriskin riskiluvut raportointikauden aikana ja raportointikauden päättyessä;
edellä olevassa 364 artiklassa määritetyt omien varojen vaatimuksen osatekijät;
painotettu keskimääräinen likviditeettihorisontti kustakin osasalkusta, johon sovelletaan maksukyvyttömyysriskiä ja luottoluokan siirtymäriskiä sekä korrelaatiokaupankäyntiä koskevia sisäisiä malleja;
vertailu, jossa verrataan päivittäisten VaR-lukujen päivän loppuarvoja kaupankäyntisalkun arvossa seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä tapahtuneisiin yhden päivän muutoksiin, sekä raportointikauden aikana tapahtuneita mahdollisia merkittäviä poikkeamia koskeva analyysi.
YHDEKSÄS OSA
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET
456 artikla
Delegoidut säädökset
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 462 artiklan mukaisesti seuraavilta osin:
edellä 4, 45, 142, 153, 192, 242, 272, 300, 381 ja 411 artiklassa esitettyjen määritelmien selventäminen tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;
edellä 4, 45, 142, 153, 192, 242, 272, 2300, 381 ja 411 artiklassa esitettyjen määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä asetusta sovellettaessa;
edellä 112 ja 147 artiklassa esitetyn vastuuryhmien luettelon muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;
edellä 123 artiklan c kohdassa, 147 artiklan 5 kohdan a alakohdassa, 153 artiklan 4 kohdassa ja 162 artiklan 4 kohdassa määritellyt määrät inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi;
liitteissä I ja II olevien taseen ulkopuolisten erien luettelo ja jaottelu rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;
edellä 95 artiklan 1 kohtaan ja 96 artiklan 1 kohtaan sisältyvien sijoituspalveluyritysten luokkien mukauttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;
edellä 97 artiklassa säädetyn vaatimuksen selventäminen tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;
tämän asetuksen 301–311 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 a–50 d artiklassa säädettyjen omien varojen vaatimusten muuttaminen keskusvastapuoliin liittyviä vastuita koskevien kansainvälisten standardien kehityksen tai muutosten huomioon ottamiseksi;
edellä 400 artiklassa säädettyjen vapautuksien ehtojen selventäminen;
edellä 429 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävien pääoman määrän ja vastuiden kokonaismäärän muuttaminen 430 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun raportoinnin perusteella havaittujen puutteiden korjaamiseksi ennen kuin laitosten on 451 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla julkaistava vähimmäisomavaraisuusaste.
EPV seuraa vastuun arvonoikaisuriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia ja toimittaa komissiolle kertomuksen 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti:
vastuun arvonoikaisuriskin käsittelyä konsolidoimattomana vaatimuksena sen sijaan, että sitä pidettäisiin markkinariskikehykseen kiinteästi liittyvänä osatekijänä;
vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen soveltamisalaa, mukaan lukien 482 artiklan mukainen poikkeus;
hyväksyttäviä suojauksia;
vastuun arvonoikaisuriskiä koskevien pääomavaatimusten laskemista.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja mikäli todetaan, että tällainen toiminta on tarpeen, komissiolle siirretään myös valta antaa delegoitu säädös 462 artiklan mukaisesti näitä seikkoja koskevien 381 artiklan, 382 artiklan 1-3 kohdan ja383–386 artiklan muuttamiseksi.
457 artikla
Tekniset mukautukset ja oikaisut
Jotta uusien rahoitustuotteiden tai -toimien kehitys voidaan ottaa huomioon ja tehdä mukautukset, joita muiden rahoituspalveluja ja tilinpäätöstä koskevien unionin säädösten, kuten asetukseen (EU) N:o 1606/2002 perustuvien tilinpäätösstandardien, kehittymisen huomioon ottaminen tämän asetuksen antamisen jälkeen edellyttää, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 462 artiklan mukaisesti teknisten mukautusten ja oikaisujen tekemiseksi seuraavien säännösten muihin kuin olennaisiin osiin:
edellä 1011–134 artiklassa ja 143–191 artiklassa säädetyt luottoriskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä olevien 193–241 artiklan mukaisen luottoriskin vähentämisen vaikutukset;
edellä 242–270 a artiklassa säädetyt arvopaperistamista koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä 272–311 artiklassa säädetyt vastapuoliriskejä koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä 315–324 artiklassa säädetyt operatiivista riskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä 325–377 artiklassa säädetyt markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä 378–379 artiklassa säädetyt toimitusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
edellä 383, 384 ja 386 artiklassa säädetyt vastuun arvonoikaisuriskiä koskevat omien varojen vaatimukset;
toinen osa ja 99 artikla ainoastaan unionin lainsäädännön huomioon ottavan, tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen perusteella.
458 artikla
Jäsenvaltiossa havaittu makrovakausriski tai järjestelmäriski
Jos 1 kohdan mukaisesti määritetty viranomainen havaitsee rahoitusjärjestelmän makrovakausriskin tai järjestelmäriskin intensiteetissä muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa huomattavan kielteisesti tietyn jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen ja joita tämän viranomaisen mukaan olisi parempi käsitellä tiukempien kansallisten toimenpiteiden avulla, sen on ilmoitettava tästä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle ja toimitettava asiaankuuluvaa määrällistä tai laadullista näyttöä kaikista seuraavista:
muutokset makrovakausriskin tai järjestelmäriskin intensiteetissä;
syyt siihen, miksi kyseiset muutokset voisivat muodostaa uhkan jäsenvaltion rahoitusvakaudelle;
perustelut sille, miksi tämän asetuksen 124 ja 164 artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 101, 103, 104, 105, 133 ja 136 artiklan avulla ei voida riittävästi hallita havaittua makrovakausriskiä tai järjestelmäriskiä, näiden toimenpiteiden suhteellinen tehokkuus huomioon ottaen;
jäsenvaltiossa toimiluvan saaneita laitoksia tai näiden laitosten osia koskevat ehdotetut kansalliset toimenpiteet, joilla on tarkoitus lieventää riskin intensiteetin muutoksia ja jotka koskevat seuraavia:
edellä 92 artiklassa säädetty omien varojen määrä;
edellä 392 ja 395–403 artiklassa säädetyt suuria asiakasriskejä koskevat vaatimukset;
edellä 431–455 artiklassa säädetyt julkistamisvaatimukset; tai
direktiivin 2013/36/EU 129 artiklassa säädetty pääomapuskurin taso;
kuudennessa osassa vahvistetut maksuvalmiusvaatimukset;
asuinkiinteistö- ja liikekiinteistöalalla varallisuushintakupliin kohdennettavat riskipainot; tai
rahoitusalan sisäiset vastuut;
selvitys siitä, miksi 1 kohdan mukaisesti määritetty viranomainen pitää ehdotettuja toimenpiteitä soveltuvina, tehokkaina ja oikeasuhteisina tilanteen käsittelemiseksi; ja
arvio ehdotettujen toimenpiteiden todennäköisistä positiivisista tai negatiivisista vaikutuksista sisämarkkinoihin asianomaisen jäsenvaltion saatavilla olevien tietojen pohjalta.
Kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta EJRK ja EPV antavat, neuvostolle, komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle lausuntonsa kyseisessä kohdassa mainituista kohdista.
Ottaen toisessa alakohdassa tarkoitetut lausunnot tarkoin huomioon ja jos on olemassa luotettavaa, vahvaa ja yksityiskohtaista näyttöä siitä, että toimenpiteellä olisi sisämarkkinoihin kielteisiä vaikutuksia, jotka olisivat suuremmat kuin määritetyn makrovakaus- tai järjestelmäriskin vähentämisestä aiheutuvat rahoitusvakauden kannalta myönteiset vaikutukset, komissio voi kuukauden kuluessa esittää neuvostolle ehdotuksen täytäntöönpanoasetukseksi, jolla ehdotetut kansalliset toimenpiteet hylätään.
Jos komissio ei esitä ehdotusta kuukauden kuluessa, asianomainen jäsenvaltio voi välittömästi hyväksyä ehdotetut kansalliset toimenpiteet enintään kahden vuoden ajaksi tai siihen saakka, kun makrovakausriskiä tai järjestelmäriskiä ei enää ole, mikäli tämä tilanne toteutuu aikaisemmin.
Neuvosto päättää komission ehdotuksesta kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta ja antaa perustelunsa ehdotettujen kansallisten toimenpiteiden hylkäämiselle tai hylkäämättä jättämiselle.
Neuvosto hylkää ehdotetut kansalliset toimenpiteet ainoastaan jos se katsoo, että yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä ei täyty:
makrovakausriskin tai järjestelmäriskin intensiteetin muutokset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne muodostavat uhkan jäsenvaltion rahoitusvakaudelle;
tämän asetuksen 124 ja 164 artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 101, 103, 104, 105, 133 ja 136 artiklan avulla ei voida riittävästi hallita havaittua makrovakausriskiä tai järjestelmäriskiä, näiden toimenpiteiden suhteellinen tehokkuus huomioon ottaen;
ehdotetut kansalliset toimenpiteet soveltuvat havaitun makrovakausriskin tai järjestelmäriskin hallitsemiseen paremmin, eivätkä ne aiheuta suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osittain, muodostaen tai luoden täten esteen sisämarkkinoiden toiminnalle;
asia koskee vain yhtä jäsenvaltiota; ja
näiden riskien hallitsemista koskevista muista toimenpiteistä ei ole vielä säädetty tässä asetuksessa tai direktiivissä 2013/36/EU.
Neuvosto ottaa arvioinnissaan huomioon EJRK:n ja EPV:n lausunnon, ja arviointi perustuu 1 kohdan mukaisesti määritettyjen viranomaisten 1 kohdan mukaisesti esittämään näyttöön.
Jos neuvosto ei hyväksy täytäntöönpanosäädöstä ehdotettujen kansallisten toimenpiteiden hylkäämisestä kuukauden kuluessa komission ehdotuksen vastaanottamisesta, jäsenvaltio voi hyväksyä toimenpiteet enintään kahden vuoden ajaksi tai siihen saakka, kun makrovakausriskiä tai järjestelmäriskiä ei enää ole, mikäli tämä tilanne toteutuu aikaisemmin, ja soveltaa niitä.
459 artikla
Vakavaraisuusvaatimukset
Jotta vastuille voidaan yhden vuoden ajaksi asettaa tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset, jos se on välttämätöntä sellaisiin mikro- ja makrotason vakavaraisuusriskien intensiteetin muutoksiin vastaamiseksi, jotka johtuvat unionissa tai unionin ulkopuolella tapahtuvasta markkinakehityksestä, joka vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin, ja jos tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset välineet eivät ole riittäviä näiden riskien hallitsemiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 462 artiklan mukaisesti ja erityisesti EJRK:n tai EPV:n suosituksesta tai lausunnosta delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:
edellä 92 artiklassa säädetty omien varojen määrä;
edellä 392 ja 395–403 artiklassa säädetyt suuria asiakasriskejä koskevat vaatimukset;
edellä 431–455 artiklassa säädetyt julkistamisvaatimukset.
Komissio, jota EJRK avustaa, toimittaa vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sellaisesta markkinakehityksestä, joka mahdollisesti edellyttää tämän artiklan käyttöä.
460 artikla
Maksuvalmius
Erityisesti siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään yksityiskohtaiset maksuvalmiusvaatimukset 8 artiklan 3 kohdan sekä 411–416, 419, 422, 425, 428 a, 428 f, 428 g, 428 j–428 n, 428 p, 428 r, 428 s, 428 w, 428 ae, 428 ag, 428 ah, 428 ak ja 451 a artiklan soveltamiseksi.
Edellä 412 tarkoitettu maksuvalmiusvaatimus otetaan käyttöön asteittain seuraavasti:
60 prosenttia maksuvalmiusvaatimuksesta vuonna 2015;
70 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2016;
80 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2017;
100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018.
Tätä varten komissio ottaa huomioon 509 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset ja kansainvälisillä foorumeilla kehitetyt kansainväliset standardit sekä eurooppalaiset erityispiirteet.
Komissio antaa 1 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014. Se tulee voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014, mutta sitä ei sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2015.
Komissio antaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2024.
461 artikla
Maksuvalmiusvaatimuksen käyttöönoton tarkastelu
EPV arvioi kertomuksessaan erityisesti 100 prosentin sitovan vähimmäisvaatimuksen käyttöönoton lykkäämistä 1 päivään tammikuuta 2019 saakka. Kertomuksessa otetaan huomioon 509 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vuosittaiset kertomukset, asiaankuuluvat markkinatiedot ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten suositukset.
Lykkäämisen tarpeellisuuden arvioimiseksi komissio ottaa huomioon 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen ja arvioinnin.
Tämän artiklan nojalla annettua delegoitua säädöstä sovelletaan aikaisintaan 1 päivästä tammikuuta 2018, ja se tulee voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017.
461 a artikla
Markkinariskiä koskeva vaihtoehtoinen standardimenetelmä
Edellä 430 b artiklan 1 kohdan mukaisia ilmoittamisvaatimuksia sovellettaessa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 462 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi tekemällä teknisiä mukautuksia 325 e, 325 g–325 j, 325 p, 325 q, 325 ae, 325 ak, 325 am, 325 ap–325 at, 325 av ja 325 ax artiklaan, ja täsmentämällä 325 ah artiklan taulukossa 4 olevan alaluokan 11 riskipaino ja luottolaitosten kolmansissa maissa liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen riskipainot 325 ah artiklan mukaisesti sekä luottolaitosten kolmansissa maissa liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen korrelaatio 325 aj artiklan mukaisesti kolmannen osan IV osaston 1 a luvussa säädetyn vaihtoehtoisen standardimenetelmän osalta, ottaen huomioon kansainvälisten sääntelystandardien kehityksen.
Komissio hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.
462 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
463 artikla
Teknisten sääntelystandardien vastustaminen
Kun komissio hyväksyy tämän asetuksen nojalla teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin EPV:n toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa kyseistä teknistä sääntelystandardia, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta kyseistä määräaikaa pidennetään kuukaudella. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, määräaikaa, jonka aikana Euroopan parlamentti tai neuvosto voivat vastustaa kyseisen teknisen sääntelystandardin hyväksymistä, voidaan tarvittaessa edelleen pidentää kuukaudella.
464 artikla
Euroopan pankkikomitea
KYMMENES OSA
SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET, KERTOMUKSET, UUDELLEENTARKASTELUT JA MUUTOKSET
I
OSASTO
SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET
1
LUKU
Omien varojen vaatimukset, käypään arvoon arvostetut realisoitumattomat voitot ja tappiot sekä vähennykset
1
465 artikla
Omien varojen vaatimukset
Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, seuraavia omien varojen vaatimuksia sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana:
ydinpääoman osuus (CET1) tasolla, joka vaihtelee 4 prosentista 4,5 prosenttiin;
ensisijaisen pääoman (T1) osuus tasolla, joka vaihtelee 5,5 prosentista 6 prosenttiin.
466 artikla
IFRS-standardien ensimmäinen soveltaminen
Poiketen siitä, mitä 24 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä laitoksille, joita vaaditaan arvostamaan omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät sekä määrittämään omat varat ensimmäistä kertaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti, sellaisina kuin niitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla, 24 kuukauden valmisteluaika tarvittavien sisäisten prosessien ja teknisten vaatimusten täytäntöönpanoa varten.
2
▼M10 —————
468 artikla
Muiden laajan tuloksen erien käypään arvoon arvostettujen realisoitumattomien voittojen ja tappioiden väliaikainen kohtelu covid-19-pandemian yhteydessä
Poiketen siitä, mitä 35 artiklassa säädetään, laitokset voivat 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana, jäljempänä ”väliaikaisen kohtelun aika”, jättää ydinpääoman (CET1) eriensä laskemisen ulkopuolelle määrän A, joka määritetään seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
a |
= |
31 päivästä joulukuuta 2019 kerääntyneiden realisoimattomien voittojen ja tappioiden määrä, joka on esitetty taseen kohdassa ”Käyvän arvon muutokset velkainstrumenteissa, jotka arvostetaan käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta” ja joka vastaa saamisia tämän asetuksen 115 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta valtioilta, aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta sekä tämän asetuksen 116 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilta julkisoikeudellisilta laitoksilta, pois lukien ne rahoitusvarat, jotka ovat komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liitteen lisäyksessä A (”IFRS 9 -liite”) määriteltyjä luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneita rahoitusvaroja; ja |
f |
= |
väliaikaisen kohtelun aikana kunakin raportointivuotena sovellettava 2 kohdan mukainen kerroin. |
Laitokset soveltavat 1 kohdassa tarkoitetun määrän A laskennassa seuraavia kertoimia f:
1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana 1;
1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana 0,7;
1 päivän tammikuuta 2022 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana 0,4.
Laitoksen, joka jättää ydinpääoman (CET1) eriensä laskemisen ulkopuolelle tämän artiklan 1 kohdan mukaisen realisoimattomien tappioiden määrän, on laskettava uudelleen kaikki sellaiset tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset, joissa käytetään jotakin seuraavista eristä:
ydinpääoman (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla vähennettävä tai 48 artiklan 4 kohdan nojalla riskipainotettava laskennallisten verosaamisten määrä;
erityisten luottoriskioikaisujen määrä.
Asianomaisen vaatimuksen uudelleenlaskennassa laitos ei ota huomioon näihin eriin kohdistuvia vaikutuksia, joita sellaisilla odotettavissa olevia luottotappioita koskevilla varauksilla on, jotka liittyvät saamisiin tämän asetuksen 115 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta valtioilta, aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta sekä tämän asetuksen 116 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilta julkisoikeudellisilta laitoksilta, pois lukien ne rahoitusvarat, jotka ovat IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjä luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneita rahoitusvaroja.
3
1
469 artikla
Vähennykset ydinpääoman (CET1) eristä
Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa säädetään, 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana sovelletaan seuraavaa:
laitosten on vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristään 478 artiklassa määritetty sovellettava prosenttiosuus 36 artiklan 1 kohdan a–h alakohdan mukaisesti vähennettävistä määristä, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia;
laitosten on sovellettava 472 artiklan säännöksiä niihin jäljelle jääviin erien määriin, jotka on vähennettävä 36 artiklan 1 kohdan a–h alakohdan mukaisesti, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia;
laitosten on 470 artiklan soveltamisen jälkeen vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristään 478 artiklassa määritetty sovellettava prosenttiosuus 36 artiklan 1 kohdan c ja i alakohdan mukaisesti vähennettävästä kokonaismäärästä;
laitosten on 470 artiklan soveltamisen jälkeen sovellettava tilanteen mukaan 472 artiklan 5 tai 11 kohdassa säädettyjä vaatimuksia 36 artiklan 1 kohdan c ja i alakohdan mukaisesti vähennettävään jäljelle jäävään kokonaismäärään.
Laitosten on määritettävä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu jäljelle jäävän kokonaismäärän osuus, johon sovelletaan 472 artiklan 5 kohtaa, jakamalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
jäljempänä 470 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset;
jäljempänä 470 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien summa.
Laitosten on määritettävä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu jäljelle jäävän kokonaismäärän osuus, johon sovelletaan 472 artiklan 11 kohtaa, jakamalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:
jäljempänä 470 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ydinpääoman (CET1) instrumenttien suorien ja välillisten omistusosuuksien määrä;
jäljempänä 470 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien summa.
469 a artikla
Järjestämättömiä vastuita koskevat poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vähennyksistä
Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetään, laitokset eivät saa vähentää ydinpääoman (CET1) eristä järjestämättömien vastuiden kattamisvaatimuksesta puuttuvaa määrää, jos vastuu on syntynyt ennen 26 päivää huhtikuuta 2019.
Jos laitos muuttaa ennen 26 päivää huhtikuuta 2019 syntyneen vastuun ehtoja siten, että velalliselta oleva laitoksen vastuu kasvaa, vastuun on katsottava syntyneen sinä päivänä, jona muutos tulee voimaan, eikä vastuuseen sovelleta enää ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.
470 artikla
Poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vähennyksistä
Poiketen siitä, mitä 48 artiklan 1 kohdassa säädetään, laitokset eivät saa 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana vähentää tämän kohdan a ja b alakohdassa lueteltuja eriä, jotka yhteenlaskettuna ovat enintään 15 prosenttia laitoksen asianomaisista ydinpääoman (CET1) eristä:
tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen relevanteista ydinpääoman (CET1) eristä;
kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet, jotka laitoksella on kyseisen yhteisön ydinpääoman (CET1) instrumenteista ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen relevanteista ydinpääoman (CET1) eristä.
471 artikla
Poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vakuutusyrityksissä olevien omistusosuuksien vähennyksistä
Poiketen siitä, mitä 49 artiklan 1 kohdassa säädetään, laitokset voivat 31 päivän joulukuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2024 välisenä aikana päättää olla vähentämättä vakuutusyrityksissä, jälleenvakuutusyrityksissä ja vakuutusholdingyhtiöissä olevia omistusosuuksia, kun seuraavat ehdot täyttyvät:
49 artiklan 1 kohdan a ja e alakohdassa säädetyt ehdot;
toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että laitoksen erityisesti käyttöönottamien riskienvalvonta- ja rahoitusanalyysimenetelmien taso on riittävä yritykseen tai holdingyhtiöön liittyvien sijoitusten valvomiseksi;
laitoksen vakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä tai vakuutusholdingyhtiössä olevat omistusosuudet ovat enintään 15 prosenttia kyseisen vakuutusyhtiön 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä ja 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2024 välisenä aikana liikkeeseen laskemista ydinpääoman (CET1) instrumenteista;
sen omistusosuuden määrä, jota ei vähennetä, ei ylitä vakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen tai vakuutusholdingyhtiön ydinpääoman (CET1) instrumenteissa olevaa määrää 31 päivänä joulukuuta 2012.
472 artikla
Erät, joita ei vähennetä ydinpääomasta (CET1)
Laitosten on sovellettava 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kuluvan tilikauden tappioiden jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
tappiot, jotka ovat olennaisia, vähennetään ensisijaisen pääoman (T1) eristä;
tappioita, jotka eivät ole olennaisia, ei vähennetä.
Laitosten on sovellettava 36 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen omien ydinpääoman (CET1) instrumenttien omistusosuuksista jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
suorien omistusosuuksien määrä vähennetään ensisijaisen pääoman (T1) eristä;
välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrää, johon luetaan myös omat ydinpääoman (CET1) instrumentit, jotka laitos voidaan velvoittaa ostamaan olemassa olevan tai ehdollisen sopimusvelvoitteen mukaisesti, ei vähennetä, ja siihen on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
Laitosten on sovellettava sellaisen finanssialan yhteisön, jonka kanssa laitoksella on 36 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja keskinäisiä ristiinomistuksia, ydinpääoman (CET1) instrumenttien omistusosuuksien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
jos laitoksella ei ole kyseisessä finanssialan yhteisössä merkittävää sijoitusta, kyseisen yhteisön ydinpääoman (CET1) instrumenttien omistusosuuden määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 36 artiklan 1 kohdan h alakohdan soveltamisalaan;
jos laitoksella on kyseisessä finanssialan yhteisössä merkittävä sijoitus, kyseisen yhteisön ydinpääoman (CET1) instrumenttien omistusosuuksien määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 36 artiklan 1 kohdan i alakohdan soveltamisalaan.
Laitosten on sovellettava 36 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
vähennettävistä määristä, jotka liittyvät suoriin omistusosuuksiin, puolet on vähennettävä ensisijaisen pääoman (T1) eristä ja puolet toissijaisen pääoman (T2) eristä;
määriä, jotka liittyvät välillisiin ja synteettisiin omistusosuuksiin, ei vähennetä, ja niihin on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaista riskipainoa ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
Laitosten on sovellettava 36 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
vähennettävistä määristä, jotka liittyvät suoriin omistusosuuksiin, puolet on vähennettävä ensisijaisen pääoman (T1) eristä ja puolet toissijaisen pääoman (T2) eristä;
määriä, jotka liittyvät välillisiin ja synteettisiin omistusosuuksiin, ei vähennetä, ja niihin on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
473 artikla
IAS-standardiin 19 tehtävät muutokset
Sovellettava määrä lasketaan vähentämällä a alakohdan mukaisesti johdetusta summasta ii alakohdan mukaisesti johdettu summa:
Laitokset määrittävät etuuspohjaisten eläkerahastojensa tai -järjestelyjensä varojen arvot tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1126/2008 ( 25 ) mukaisesti sellaisina kuin ne o muutettuina asetuksella (EU) N:o 1205475/2011 ( 26 ). Sen jälkeen laitokset vähentävät näiden varojen arvoista samojen tilinpitosääntöjen mukaan määritetyt samoihin rahastoihin tai järjestelyihin liittyvien velvoitteiden arvot;
Laitos määrittää etuuspohjaisten eläkerahastojensa tai -järjestelyjensä varojen arvot tapauksen mukaan komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008 sääntöjen mukaisesti. Sen jälkeen laitokset vähentävät näiden varojen arvoista samojen tilinpitosääntöjen mukaan määritetyt samoihin rahastoihin tai järjestelyihin liittyvien velvoitteiden arvot.
Sovelletaan seuraavia kertoimia:
1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana 1;
1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana 0,8;
1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana 0,6;
1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana 0,4;
1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana 0,2.
473 a artikla
IFRS 9 -standardin käyttöönotto
Poiketen siitä, mitä 50 artiklassa säädetään, seuraavat voivat tämän artiklan 6 kohdassa ja 6 a kohdassa säädettyjen siirtymäkausien loppuun saakka sisällyttää ydinpääomaansa (CET1) tämän kohdan mukaisesti lasketun määrän:
laitokset, jotka laativat tilinpäätöksensä asetuksen (EY) N:o 1606/2002 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti;
laitokset, jotka tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdan nojalla arvostavat omaisuuseränsä ja taseen ulkopuoliset eränsä ja määrittävät omat varansa asetuksen (EY) N:o 1606/2002 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti;
laitokset, jotka arvostavat omaisuuseränsä ja taseen ulkopuoliset eränsä ja määrittävät omat varansa noudattaen direktiivin 86/635/ETY mukaisia tilinpäätösstandardeja, joissa käytetään samaa odotettavissa olevien luottotappioiden mallia kuin asetuksen (EY) N:o 1606/2002 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksytyissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä lasketaan seuraavien erien yhteismääränä:
vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, seuraavalla kaavalla laskettava määrä (ABSA):
jossa
A2,SA |
= |
2 kohdan mukaisesti laskettu määrä; |
A4,SA |
= |
4 kohdan mukaisesti laskettu määrä 3 kohdan mukaisesti laskettujen määrien pohjalta; |
|
= |
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä 1 päivänä tammikuuta 2020; |
|
= |
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä 1 päivänä tammikuuta 2018 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi; |
f1 |
= |
6 kohdassa säädetty sovellettava kerroin; |
f2 |
= |
6 a kohdassa säädetty sovellettava kerroin; |
t1 |
= |
määrän A2,SA verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
t2 |
= |
määrän A4,SA verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
t3 |
= |
määrän verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, seuraavalla kaavalla laskettava määrä (ABIRB):
jossa
A2,IRB |
= |
2 kohdan mukaisesti laskettu määrä mukautettuna 5 kohdan a alakohdan mukaisesti; |
A4,IRB |
= |
4 kohdan mukaisesti laskettu määrä 3 kohdan mukaisesti laskettujen ja 5 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti mukautettujen määrien pohjalta; |
|
= |
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä, ja josta on vähennetty samaisiin vastuisiin liittyvät tämän asetuksen 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti lasketut odotettavissa olevat tappiot 1 päivänä tammikuuta 2020. Jos laskennan tulos on negatiivinen luku, laitoksen on asetettava arvoksi nolla; |
|
= |
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä, ja josta on vähennetty samaisiin vastuisiin liittyvät tämän asetuksen 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti lasketut odotettavissa olevat tappiot 1 päivänä tammikuuta 2018 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä, sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi. Jos laskennan tulos on negatiivinen luku, laitoksen on asetettava arvoksi nolla; |
f1 |
= |
6 kohdassa säädetty sovellettava kerroin; |
f2 |
= |
6 a kohdassa säädetty sovellettava kerroin; |
t1 |
= |
määrän A2,IRB verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
t2 |
= |
määrän A4,IRB verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
t3 |
= |
määrän verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu; |
Laitosten on laskettava 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä A2,SA ja 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä A2,IRB erikseen vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, ja vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, ja asetettava täksi määräksi tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisista määristä suurempi:
nolla;
i alakohdan mukaisesti laskettu määrä vähennettynä ii alakohdan mukaisesti lasketulla määrällä:
IFRS 9:n, sellaisena kuin se esitetään komission asetuksen (EU) N:o 1126/2008 liitteessä, jäljempänä ’IFRS 9 -liite’, 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa 1 päivänä tammikuuta 2018 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä;
kansainvälisen tilinpäätösstandardi IAS 39:n, 9 kappaleessa määritellyistä lainoista ja muista saamisista, eräpäivään asti pidettävistä sijoituksista ja muista myytävissä olevista rahoitusvaroista kuin oman pääoman ehtoisista instrumenteista ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevista osuuksista tai osakkeista kertyneiden, IAS 39:n, sellaisena kuin se esitetään komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liitteessä, 63, 64, 65, 67, 68 ja 70 kappaleen mukaisesti määritettyjen arvonalentumistappioiden yhteenlaskettu määrä 31 päivänä joulukuuta 2017 tai IFRS 9:n ensimmäistä soveltamispäivää edeltävänä päivänä.
Laitosten on laskettava määrä, jolla a alakohdassa tarkoitettu määrä ylittää b alakohdassa tarkoitetun määrän, erikseen vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, ja vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja:
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä raportointipäivänä ja tämän asetuksen 468 artiklaa sovellettaessa IFRS 9 -liitteessä olevan 4.1.2 A kappaleen mukaisesti käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta arvostettaville vastuille määritetyt odotettavissa olevat luottotappiot;
IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summa, pois lukien IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaava tappiota koskeva vähennyserä ja tämän asetuksen 468 artiklaa sovellettaessa IFRS 9 -liitteessä olevan 4.1.2 A kappaleen mukaisesti käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta arvostettaville vastuille määritetyt odotettavissa olevat luottotappiot 1 päivänä tammikuuta 2020 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä, sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi.
Kun vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritelty määrä on 5 kohdan b alakohdan soveltamisen jälkeen suurempi kuin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kyseisille vastuille laskettu määrä 5 kohdan c alakohdan soveltamisen jälkeen, laitosten on asetettava määräksi A4,IRB näiden määrien välinen erotus, ja muussa tapauksessa niiden on asetettava määräksi A4,IRB nolla.
Sellaisten vastuiden osalta, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, laitosten on sovellettava 2–4 kohtaa seuraavasti:
laskiessaan määrää A2,IRB laitosten on vähennettävä kustakin tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdan mukaisesti lasketusta määrästä 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti laskettujen odotettavissa olevien tappioiden summa 31 päivänä joulukuuta 2017 tai IFRS 9:n ensimmäistä soveltamispäivää edeltävänä päivänä. Jos tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu määrä on vähennyksen tuloksena negatiivinen, laitoksen on asetettava kyseiseksi määräksi nolla. Jos tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu määrä on vähennyksen tuloksena negatiivinen, laitoksen on asetettava kyseiseksi määräksi nolla;
laitosten on korvattava tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti laskettu määrä IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summalla, jossa ei ole huomioitu IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavaa tappiota koskevaa vähennyserää eikä tämän asetuksen 468 artiklaa sovellettaessa IFRS 9 -liitteessä olevan 4.1.2 A kappaleen mukaisesti käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta arvostettaville vastuille määritettyjä odotettavissa olevia luottotappioita, ja josta on vähennetty samaisiin vastuisiin liittyvät tämän asetuksen 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti lasketut odotettavissa olevat tappiot raportointipäivänä. Jos laskennan tulos on negatiivinen luku, laitoksen on asetettava tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi arvoksi nolla;
laitosten on korvattava tämän artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettu määrä IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.5 kappaleen mukaisesti määritettyjen 12 kuukaudelta odotettavissa olevien luottotappioiden ja IFRS 9 -liitteessä olevan 5.5.3 kappaleen mukaisesti määritetyn koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavan tappiota koskevan vähennyserän summalla, jossa ei ole huomioitu IFRS 9 -liitteen lisäyksessä A määriteltyjen luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia luottotappioita vastaavaa tappiota koskevaa vähennyserää eikä tämän asetuksen 468 artiklaa sovellettaessa IFRS 9 -liitteessä olevan 4.1.2 A kappaleen mukaisesti käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta arvostettaville vastuille määritettyjä odotettavissa olevia luottotappioita, 1 päivänä tammikuuta 2020 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä, sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi, ja josta on vähennetty samaisiin vastuisiin liittyvät tämän asetuksen 158 artiklan 5, 6 ja 10 kohdan mukaisesti lasketut odotettavissa olevat tappiot 1 päivänä tammikuuta 2020 tai IFRS 9:n ensimmäisenä soveltamispäivänä, sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi. Jos laskennan tulos on negatiivinen, laitoksen on asetettava tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi määräksi nolla.
Laitosten on sovellettava 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän ABSA ja b alakohdassa tarkoitetun määrän ABIRB laskennassa seuraavia kertoimia f1:
1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana 0,7;
1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana 0,5;
1 päivän tammikuuta 2022 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana 0,25;
1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2024 välisenä aikana 0.
Laitosten, joiden tilikausi alkaa myöhemmin kuin 1 päivänä tammikuuta 2020 mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2021, on muutettava ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetut päivämäärät vastaamaan omaa tilikauttaan, ilmoitettava muutetut päivämäärät toimivaltaiselle viranomaiselle ja julkistettava ne.
Laitosten, jotka alkavat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuja tilinpäätösstandardeja 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen, on sovellettava asianmukaisia kertoimia ensimmäisen alakohdan b–d alakohdan mukaisesti niin, että ne aloittavat kyseisten tilinpäätösstandardien ensimmäistä soveltamisvuotta vastaavasta kertoimesta.
Laitosten on sovellettava 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän ABSA ja b alakohdassa tarkoitetun määrän ABIRB laskennassa seuraavia kertoimia f2:
1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana 1;
1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana 1;
1 päivän tammikuuta 2022 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana 0,75;
1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana 0,5;
1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2024 välisenä aikana 0,25.
Laitosten, joiden tilikausi alkaa myöhemmin kuin 1 päivänä tammikuuta 2020 mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2021, on muutettava ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa tarkoitetut päivämäärät vastaamaan omaa tilikauttaan, ilmoitettava muutetut päivämäärät toimivaltaiselle viranomaiselle ja julkistettava ne.
Laitosten, jotka alkavat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuja tilinpäätösstandardeja 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen, on sovellettava asianmukaisia kertoimia ensimmäisen alakohdan b–e alakohdan mukaisesti niin, että ne aloittavat kyseisten tilinpäätösstandardien ensimmäistä soveltamisvuotta vastaavasta kertoimesta.
Laitoksen, joka sisällyttää ydinpääomaansa (CET1) tämän artiklan 1 kohdan mukaisen määrän, on laskettava uudelleen kaikki sellaiset tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset, joiden määrittämisessä käytetään jotakin seuraavista tekijöistä, jättäen huomiotta ydinpääomaan (CET1) sisällyttämiensä luottotappiovarausten vaikutuksen näihin tekijöihin:
ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla vähennettävä tai 48 artiklan 4 kohdan nojalla riskipainotettava laskennallisten verosaamisten määrä;
111 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty vastuuarvo, ja siten erityiset luottoriskioikaisut, joilla vastuuarvoa pienennetään, kerrotaan seuraavalla korotuskertoimella (sf):
jossa
ABSA = 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti laskettu määrä;
RASA = erityisten luottoriskioikaisujen kokonaismäärä;
62 artiklan d alakohdan mukaisesti laskettu toissijaisen pääoman (T2) erien määrä.
Laitokset voivat valita vain kerran, käyttävätkö ne 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettua laskentaa vai tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua laskentaa. Laitosten on ilmoitettava valinnastaan.
Laitos, joka on päättänyt soveltaa tässä artiklassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä, voi päättää olla soveltamatta 4 kohtaa, jolloin se ilmoittaa päätöksestä toimivaltaiselle viranomaiselle 1 päivään helmikuuta 2018 mennessä. Tällöin laitoksen on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut A4,SA, A4,IRB, , , t2 ja t3 nollaksi. Laitos voi siirtymäkauden aikana päättää kumota päätöksensä, mikäli se saa tähän etukäteisluvan toimivaltaiselta viranomaiselta. Laitosten on julkistettava tämän alakohdan mukaisesti tekemänsä päätökset.
Laitos, joka on päättänyt soveltaa tässä artiklassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä, voi päättää olla soveltamatta 2 kohtaa, jolloin se ilmoittaa päätöksestä toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä. Tällöin laitoksen on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut A2,SA, A2,IRB ja t1 nollaksi. Laitos voi siirtymäkauden aikana päättää kumota päätöksensä, mikäli se saa tähän etukäteisluvan toimivaltaiselta viranomaiselta.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle vähintään kerran vuodessa siitä, miten niiden valvonnassa olevat laitokset soveltavat tätä artiklaa.
2
474 artikla
Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä tehtävät vähennykset
Poiketen siitä, mitä 53 artiklassa säädetään, 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana sovelletaan seuraavaa:
laitosten on vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä 478 artiklassa määritetty sovellettava prosenttiosuus määristä, jotka on 56 artiklan mukaan vähennettävä;
laitosten on sovellettava 475 artiklan vaatimuksia niiden erien jäljelle jääviin määriin, jotka on 56 artiklan mukaan vähennettävä.
475 artikla
Erät, joita ei vähennetä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä
Laitosten on sovellettava 56 artiklan a kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
suorat omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista vähennetään ensisijaisen pääoman (T1) eristä kirjanpitoarvostaan;
välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, joihin luetaan myös omat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit, jotka laitos voidaan velvoittaa ostamaan olemassa olevan tai ehdollisen sopimusvelvoitteen mukaisesti, ei vähennetä, ja niihin on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
Laitosten on sovellettava 56 artiklan b kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta finanssialan yhteisössä, jonka kanssa sillä on keskinäinen ristiinomistus, sen kyseisen yhteisön ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 56 artiklan c kohdan soveltamisalaan;
kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, jonka kanssa sillä on keskinäinen ristiinomistus, sen kyseisen yhteisön ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 56 artiklan d kohdan soveltamisalaan.
Laitosten on sovellettava 56 artiklan c ja d kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
määrästä, joka liittyy 56 artiklan c ja d kohdan mukaisesti vähennettäviin suoriin omistusosuuksiin, puolet on vähennettävä ensisijaisen pääoman (T1) eristä ja puolet toissijaisen pääoman (T2) eristä;
määrää, joka liittyy 56 artiklan c ja d kohdan mukaisesti vähennettäviin välillisiin ja synteettisiin omistusosuuksiin, ei saa vähentää, ja siihen on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
3
476 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset
Poiketen siitä, mitä 66 artiklassa säädetään, 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana sovelletaan seuraavaa:
laitosten on vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) eristä 478 artiklassa määritetty sovellettava prosenttiosuus määristä, jotka on 66 artiklan mukaan vähennettävä;
laitosten on sovellettava 477 artiklan vaatimuksia jäljelle jääviin määriin, jotka on 66 artiklan mukaan vähennettävä.
477 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset
Laitosten on sovellettava 66 artiklan a kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
suorat omistusosuudet omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista vähennetään toissijaisen pääoman (T2) eristä kirjanpitoarvostaan;
välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, joihin luetaan myös sellaiset omat toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka laitos voidaan velvoittaa ostamaan olemassa olevan tai ehdollisen sopimusvelvoitteen mukaisesti, ei vähennetä, ja niihin on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
Laitosten on sovellettava 66 artiklan b kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta finanssialan yhteisössä, jonka kanssa sillä on keskinäinen ristiinomistus, sen kyseisen yhteisön toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 66 artiklan c kohdan soveltamisalaan;
kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, jonka kanssa sillä on keskinäinen ristiinomistus, kyseisen finanssialan yhteisön toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrää käsitellään ikään kuin se kuuluisi 66 artiklan d kohdan soveltamisalaan.
Laitosten on sovellettava 66 artiklan c ja d kohdassa tarkoitettujen erien jäljelle jäävään määrään seuraavaa:
määrästä, joka liittyy 66 artiklan c ja d kohdan mukaisesti vähennettäviin suoriin omistusosuuksiin, puolet on vähennettävä ensisijaisen pääoman (T1) eristä ja puolet toissijaisen pääoman (T2) eristä;
määrää, joka liittyy 66 artiklan c ja d kohdan mukaisesti vähennettäviin välillisiin ja synteettisiin omistusosuuksiin, ei saa vähentää, ja siihen on tilanteen mukaan sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
4
478 artikla
Ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtäviin vähennyksiin sovellettavat prosenttiosuudet
Edellä olevassa 468 artiklan 4 kohdassa, 469 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa, 474 artiklan a alakohdassa ja 476 artiklan a alakohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava seuraavien vaihteluvälien mukainen:
20–100 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana;
40–100 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana;
60–100 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;
80–100 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, niiden 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen erien osalta, jotka olivat olemassa ennen 1 päivää tammikuuta 2014, 469 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava seuraavien vaihteluvälien mukainen:
0–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2014;
10–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2015 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015;
20–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2016 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016;
30–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017;
40–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2018 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018;
50–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2019 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2019;
60–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2020 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020;
70–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2021 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2021;
80–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2022 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022;
90–100 prosenttia kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2023 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2023.
Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä ja julkaistava sovellettava prosenttiosuus 1 ja 2 kohdassa mainituissa vaihteluväleissä kullekin seuraavista vähennyksistä:
36 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa edellytetyt yksittäiset vähennykset, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia;
tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten sekä 36 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä, joka on vähennettävä 48 artiklan mukaan;
kukin 56 artiklan b–d kohdassa edellytetty vähennys;
kukin 66 artiklan b–d kohdassa edellytetty vähennys.
4
479 artikla
Sellaisten instrumenttien ja erien, joita ei katsota vähemmistöosuuksiksi, sisällyttäminen konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)
Poiketen siitä, mitä toisen osan III osastossa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten on tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti määritettävä, miten 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana sisällytetään konsolidoituihin omiin varoihin direktiivin 2006/48/EY 65 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten mukaan konsernin omaksi pääomaksi katsottavat erät, joita ei voida katsoa konsolidoiduksi ydinpääomaksi (CET1) jostakin seuraavista syistä:
instrumenttia ei katsota ydinpääoman (CET1) instrumentiksi, ja tästä seuraa, että siihen liittyviä kertyneitä voittovaroja ja ylikurssirahastoja ei myöskään katsota konsolidoiduiksi ydinpääoman eriksi;
erät eivät täytä ehtoja 81 artiklan 2 kohdan tuloksena;
erät eivät täytä ehtoja, koska tytäryritys ei ole laitos tai yhteisö, johon sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia;
erät eivät täytä ehtoja, koska tytäryritys ei kuulu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin.
Edellä 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava seuraavien vaihteluvälien mukainen:
0–80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana;
0–60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana;
0–40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;
0–20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.
480 artikla
Vähemmistöosuuksien ja ehdot täyttävän ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) sisällyttäminen konsolidoituihin omiin varoihin
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan kertoimen on oltava seuraavien vaihteluvälien mukainen:
1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana 0,2–1;
1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana 0,4–1;
1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana 0,6–1; ja
1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana 0,8–1.
5
481 artikla
Ylimääräiset suodattimet ja vähennykset
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava seuraavien vaihteluvälien mukainen:
0–80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana;
0–60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana;
0–40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;
0–20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
482 artikla
Soveltamisala eläkerahastojen kanssa tehtyjen johdannaissopimusten osalta
Tämän asetuksen 382 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti laitokset eivät saa laskea vastuun arvonoikaisuriskiin liittyvää omien varojen vaatimusta asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklassa tarkoitettujen, kyseisen asetuksen 2 artiklassa määritellyn eläkejärjestelmän kanssa tehtyjen sopimusten osalta.
2
LUKU
Pääomainstrumenttien vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
1
483 artikla
Valtiontuki-instrumenttien vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
Poiketen siitä, mitä26–29, 51, 52, 62 ja 63 artiklassa säädetään, pääomainstrumentteihin ja -eriin sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana tätä artiklaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
instrumentit on laskettu liikkeeseen ennen 1 päivän tammikuuta 2014;
instrumentit on laskettu liikkeeseen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteiden yhteydessä valtiontukisääntöjen nojalla. Jos osa instrumenteista on yksityisten merkitsemiä, niiden on oltava laskettu liikkeeseen ennen 30 päivää kesäkuuta 2012 ja yhdessä niiden osien kanssa, jotka ovat jäsenvaltion merkitsemiä;
komissio on katsonut, että instrumentit soveltuvat sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn ►C2 sopimuksen 107 artiklan nojalla.
Jos instrumentit ovat sekä jäsenvaltion että yksityisten sijoittajien merkitsemiä ja jos tällöin jäsenvaltion merkitsemät instrumentit lunastetaan osittain, vastaava osuus yksityisesti merkityistä instrumenteista on vapautettava uusista säännöksistä määräajaksi 484 artiklan mukaisesti. Kun kaikki jäsenvaltion merkitsemät instrumentit on lunastettu, jäljelle jäävät yksityisten sijoittajien merkitsemät instrumentit vapautetaan uusista säännöksistä määräajaksi 484 artiklan mukaisesti. ◄
Instrumentit, jotka on kansallisten täytäntöönpanosäännösten nojalla katsottu direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a kohdassa tarkoitetuiksi eriksi, on katsottava ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, vaikka
tämän asetuksen 28 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyttyisi;
instrumentit olisi laskenut liikkeeseen tämän asetuksen 27 artiklassa tarkoitettu yritys, eivätkä tämän asetuksen 28 artiklassa säädetyt edellytykset, tai soveltuvin osin tämän asetuksen 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyisi.
Instrumentteja, jotka katsotaan ensimmäisen alakohdan nojalla ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, ei voida katsoa 5 tai 7 kohdan mukaisiksi ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi.
Instrumentteja, jotka katsotaan ensimmäisen alakohdan nojalla ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi, ei voida katsoa 3 tai 7 kohdan mukaisiksi ydinpääoman (CET1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi.
Instrumentteja, jotka katsotaan ensimmäisen alakohdan nojalla toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, ei voida katsoa 3 tai 5 kohdan mukaisiksi ydinpääoman (CET1) tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi.
2
1
484 artikla
Direktiivin 2006/48/EY kansallisten täytäntöönpanosäännösten nojalla omiksi varoiksi katsottujen erien vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
485 artikla
Direktiivin 2006/48/EY kansallisten täytäntöönpanosäännösten nojalla omiksi varoiksi katsottuihin eriin liittyvien ylikurssirahastojen hyväksyttävyys sisällytettäväksi ydinpääomaan (CET1)
486 artikla
Rajoitukset ydinpääoman (CET1) erien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien ja toissijaisen pääoman (T2) erien määräaikaiseen vapauttamiseen uusista säännöksistä
Niiden 484 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erien määrä, jotka on katsottava ydinpääoman (CET1) eriksi, rajoitetaan sovellettavaan prosenttiosuuteen tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien summasta:
edellä 484 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleen pääoman nimellismäärä;
edellä a alakohdassa tarkoitettuihin eriin liittyvät ylikurssirahastot.
Edellä 484 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriksi katsottavien erien määrä rajoitetaan sovellettavaan prosenttiosuuteen, joka kerrotaan tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien summan ja tämän kohdan c–f alakohdassa tarkoitettujen määrien summan erotuksella:
edellä 484 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden instrumenttien nimellismäärä;
edellä a kohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
edellä 484 artiklan 4 artiklassa tarkoitettujen instrumenttien määrä, joka 31 päivänä joulukuuta 2012 ylitti direktiivin 2006/48/EY 66 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 66 artiklan 1 a kohdan kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä määritetyt rajat;
edellä c kohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
sellaisten 484 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden instrumenttien nimellismäärä, joita 489 artiklan 4 kohdan mukaisesti ei voida katsoa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi;
edellä e kohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot.
Edellä 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen, toissijaisen pääoman (T2) eriksi katsottavien erien määrä rajoitetaan sovellettavaan prosenttiosuuteen tämän kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen määrien summan ja tämän kohdan e–h alakohdassa tarkoitettujen määrien summan erotuksesta:
edellä 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden instrumenttien nimellismäärä;
edellä a kohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden lainojen nimellismäärä vähennettynä direktiivin 2006/48/EY 64 artiklan 3 kohdan c alakohdan kansallisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti vaaditulla määrällä;
sellaisten 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden erien nimellismäärä, jotka eivät ole tämän kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja instrumentteja tai etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevia lainoja;
edellä 484 artiklan 5 artiklassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden instrumenttien ja erien nimellismäärä, joka ylitti direktiivin 2006/48/EY 66 artiklan 1 kohdan a alakohdan kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä määritetyt rajat;
edellä e alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;
sellaisten 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen, 31 päivänä joulukuuta 2012 liikkeessä olleiden instrumenttien nimellismäärä, joita 490 artiklan 4 kohdan mukaisesti ei voida pitää toissijaisen pääoman (T2) erinä;
edellä g alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot.
Tätä artiklaa sovellettaessa 2–4 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien prosenttiosuuksien on oltava seuraavien vaihteluvälien mukaiset:
60–80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana;
40–70 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana;
20–60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;
0–50 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;
0–40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana;
0–30 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2019 välisenä aikana;
0–20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana;
0–10 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana.
487 artikla
Ydinpääoman (CET1) erinä tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erinä määräaikaisen uusista säännöksistä vapauttamisen ulkopuolelle jäävien erien määräaikainen vapauttaminen uusista säännöksistä omien varojen muina osatekijöinä
Poiketen siitä, mitä 51, 52, 62 ja 63 artiklassa säädetään, laitokset voivat 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana käsitellä seuraavia 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina erinä siinä määrin kuin niiden sisällyttäminen kyseisiin eriin ei merkitse 486 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuusrajan ylittymistä:
edellä 484 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu pääoma ja siihen liittyvät ylikurssirahastot, jotka jätetään ydinpääoman (CET1) erien ulkopuolelle, koska ne ylittävät 486 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden;
edellä 484 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut instrumentit ja niihin liittyvät ylikurssirahastot, jotka ylittävät 486 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
488 artikla
Toissijaisen pääoman (T2) erinä uusista säännöksistä määräajaksi vapautettujen erien porrastaminen
Edellä 484 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin eriin, jotka voidaan 484 artiklan 5 kohdan tai 486 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsoa toissijaisen pääoman (T2) eriksi, on sovellettava 64 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.
2
489 artikla
Osto-option ja lunastamiskannustimen sisältävät hybridi-instrumentit
Instrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan ennen 1 päivää tammikuuta 2013;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota;
edellä 52 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät 1 päivästä tammikuuta 2013.
Instrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi, joiden tunnustettu käypä arvo on pienentynyt, 484 artiklan 4 kohdan mukaisesti kyseisten instrumenttien efektiiviseen maturiteettipäivään saakka, ja sen jälkeen ne on katsottava ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi ilman rajaa edellyttäen, että:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota instrumenttien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 52 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät instrumenttien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Instrumentteja ei katsota ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi 1 päivästä tammikuuta 2014 eikä niihin sovelleta 484 artiklan 4 kohtaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota 31 päivän joulukuuta 2011 ja 1 päivän tammikuuta 2013 välisenä aikana;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota instrumenttien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 52 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty instrumenttien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Instrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi, joiden tunnustettu käypä arvo on pienentynyt, kyseisten instrumenttien efektiiviseen maturiteettipäivään saakka 484 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eikä niitä sen jälkeen katsota ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota instrumenttien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 52 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty instrumenttien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Instrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi 484 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan 31 päivänä joulukuuta 2011 tai ennen sitä;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota instrumenttien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 52 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet instrumenttien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
490 artikla
Lunastamiskannustimen sisältävät toissijaisen pääoman (T2) erät
Erät katsotaan toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi edellyttäen, että:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan ennen 1 päivää tammikuuta 2013;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota;
edellä 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät 1 päivästä tammikuuta 2013.
Erät katsotaan toissijaisen pääoman (T2) eriksi kyseisten erien efektiiviseen maturiteettipäivään saakka 484 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja sen jälkeen ilman rajaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota erien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät erien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Eriä ei katsota toissijaisen pääoman (T2) eriksi 1 päivästä tammikuuta 2014, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan 31 päivän joulukuuta 2011 ja 1 päivän tammikuuta 2013 välisenä aikana;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota erien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 63 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty erien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Erät katsotaan toissijaisen pääoman (T2) eriksi, joiden tunnustettu käypä arvo on pienentynyt, kyseisten erien efektiiviseen maturiteettipäivään saakka 484 artiklan 5 kohdan mukaisesti, eikä niitä sen jälkeen katsota toissijaisen pääoman (T2) eriksi, jos:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota niiden efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 63 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty erien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
Erät katsotaan toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi 484 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos:
laitoksen on ollut mahdollista käyttää lunastamiskannustimen sisältävää osto-optiota ainoastaan 31 päivänä joulukuuta 2011 tai ennen sitä;
laitos ei ole käyttänyt osto-optiota erien efektiivisenä maturiteettipäivänä;
edellä 63 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty erien efektiivisestä maturiteettipäivästä.
491 artikla
Efektiivinen maturiteetti
Efektiivinen maturiteetti määritetään 489 ja 490 artiklaa sovellettaessa seuraavasti:
kyseisten artiklojen 3 ja 5 kohdassa tarkoitettujen erien osalta se on päivä, jolloin lunastamiskannustimen sisältävä osto-option lunastaminen on ensimmäisen kerran mahdollinen 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen;
kyseisten artiklojen 4 kohdassa tarkoitettujen erien osalta se on päivä, jolloin lunastamiskannustimen sisältävä osto-option lunastaminen on ensimmäisen kerran mahdollinen 31 päivän joulukuuta 2011 ja 1 päivän tammikuuta 2013 välisenä aikana;
kyseisten artiklojen 6 kohdassa tarkoitettujen erien osalta se on päivä, jolloin lunastamiskannustimen sisältävä osto-option lunastaminen on ensimmäisen kerran mahdollinen ennen 31 päivää joulukuuta 2011.
3
LUKU
Omien varojen julkistamista koskevat siirtymäsäännökset
492 artikla
Omien varojen julkistaminen
Laitosten on 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana julkistettava seuraavat omia varojaan koskevat lisätiedot:
edellä olevien 467–470, 474, 476 ja 479 artiklan mukaisesti sovellettavien yksittäisten suodattimien ja vähennysten luonne ja vaikutus ydinpääomaan (CET1), ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), toissijaiseen pääomaan (T2) ja muihin omiin varoihin;
vähemmistöosuuksien ja tytäryrityksien liikkeeseen laskemien ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumenttien sekä niihin liittyvien kertyneiden voittovarojen ja ylikurssirahastojen määrien sisällyttäminen konsolidoituun ydinpääomaan (CET), ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), toissijaiseen pääomaan (T2) ja muihin omiin varoihin 4 jakson 1 luvun mukaisesti;
edellä olevan 481 artiklan mukaisesti sovellettavien yksittäisten suodattimien ja vähennysten vaikutus ydinpääomaan (CET1), ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), toissijaiseen pääomaan (T2) ja muihin omiin varoihin;
edellä 2 jakson 2 luvussa tarkoitettujen poikkeusten soveltamisen nojalla ydinpääoman (CET1), ensisijaisen pääoman (AT 1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriksi katsottavien erien luonne ja määrä.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardiluonnokset asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
4
LUKU
Suuret asiakasriskit, omien varojen vaatimukset, velkaantuneisuus ja Basel I -lattia
493 artikla
Suuria asiakasriskejä koskevat siirtymäsäännökset
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 julkisen kuulemisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytävien keskustelujen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se käsittelee seuraavia:
asianmukainen järjestelmä sellaisten sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa varten, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisesta ja hyödykejohdannaisiin tai johdannaissopimuksiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa;
mahdollisuudet tarkistaa direktiiviä 2004/39/EY sellaisten sijoituspalveluyritysten uuden luokan luomiseksi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisesta tai rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa ja jotka liittyvät energiahuoltoon.
Kertomuksen perusteella komissio voi tehdä ehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi.
Poiketen siitä, mitä 400 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, 507 artiklan mukaiseen tarkasteluun perustuvan mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen voimaantuloon saakka, mutta enintään 31 päivään joulukuuta 2028 saakka, jäsenvaltiot voivat vapauttaa 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta kokonaan tai osittain seuraavat vastuut:
129 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan soveltamisalaan kuuluvat katetut joukkolainat;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla, ja muut näihin alue- tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla;
ne laitoksen vastuut, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, jotka liittyvät sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin tai sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse laitos on tämän asetuksen, direktiivin 2002/87/EY tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti. Vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään kolmansiin osapuoliin liittyvinä vastuina riippumatta siitä, onko ne vapautettu tämän asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;
omaisuuserät, jotka ovat saamisia ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, sellaisilta alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään luottolaitos säädösperusteisesti kuuluu, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisten luottolaitosten saamisia luottolaitoksilta ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, joista yhden toiminta ei perustu kilpailuun ja joka lakisääteisten ohjelmien tai yhtiöjärjestyksensä nojalla antaa tai takaa lainoja edistääkseen tiettyjä talouden toimialoja ja joita koskee valtion valvonta jossain muodossa ja lainojen käyttörajoitukset, edellyttäen, että asianomaiset vastuut perustuvat sellaisiin lainoihin, jotka siirretään tuensaajille luottolaitosten välityksellä, tai näiden lainojen takauksiin;
omaisuuserät, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja, kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään eivätkä ole merkittävän kaupankäyntivaluutan määräisiä;
omaisuuserät, jotka ovat kansallisen valuutan määräisiä saamisia keskuspankeilta niissä pidettävien vähimmäisvarantojen muodossa;
omaisuuserät, jotka ovat kansallisen valuutan määräisiä ja kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskushallinnoilta valtion arvopapereissa säilytettävien lakisääteisten maksuvalmiusvaatimusten muodossa, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan valitun luottoluokituslaitoksen näille keskushallinnoille antama luottoluokitus on sijoitusluokka;
50 prosenttia liitteessä I tarkoitetuista taseen ulkopuolisista rembursseista, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja taseen ulkopuolisista käyttämättömistä luottojärjestelyistä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella 80 prosenttia muista kuin myönnetyille luotoille annetuista takauksista, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja joita ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, joilla on luottolaitoksen asema;
lakisääteisesti vaadittavat takaukset, joita käytetään silloin, kun asunto-obligaatioita liikkeeseen laskemalla rahoitettu kiinnitysluotto maksetaan kiinnitysluoton ottajalle ennen kiinnitysluoton lopullista rekisteröintiä maarekisteriin, edellyttäen, ettei takausta käytetä riskin vähentämiseen riskipainotettujen vastuuerien laskennassa;
omaisuuserät, jotka ovat virallisesti hyväksyttyihin pörsseihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita.
Poiketen siitä, mitä 395 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksille minkä tahansa tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ja tämän artiklan 6 kohdassa säädetyt ehdot täyttävän vastuun seuraaviin rajoihin asti:
100 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 31 päivään joulukuuta 2018 saakka;
75 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 31 päivään joulukuuta 2019 saakka;
50 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.
Ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja rajoja sovelletaan vastuuarvoihin sen jälkeen kun on huomioitu 399–403 artiklan mukaisten luottoriskin vähentämistekniikoiden vaikutus.
Edellä 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan seuraaviin vastuisiin:
omaisuuserät, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden keskushallinnoilta, keskuspankeilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta;
omaisuuserät, jotka ovat jäsenvaltioiden keskushallintojen, keskuspankkien tai julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten nimenomaisesti takaamia saamisia;
muut jäsenvaltioiden keskushallinnoilta, keskuspankeilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta olevat tai niiden takaamat vastuut;
omaisuuserät, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta, joita käsitellään 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta;
muut jäsenvaltioiden aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta olevat tai niiden takaamat vastuut, joita käsitellään 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta.
Tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan osalta vain sellaisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta oleviin tai niiden takaamiin omaisuuseriin ja muihin vastuisiin, joita käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta, aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta. Kun julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta olevia tai niiden takaamia omaisuuseriä ja muita vastuita käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuten saamisia aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta, tämän artiklan 4 kohdan mukaisia siirtymäjärjestelyjä sovelletaan vain sellaisiin kyseiseltä aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta oleviin vastuisiin, joita käsitellään 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta.
Tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan vain sellaisiin tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin vastuisiin, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:
vastuuseen sovellettaisiin 0 prosentin riskipainoa 495 artiklan 2 kohdan, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2017, nojalla;
vastuu on kirjattu 12 päivänä joulukuuta 2017 tai sen jälkeen.
494 artikla
Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta koskevat siirtymäsäännökset
Poiketen siitä, mitä 92 a artiklassa säädetään, 27 päivän kesäkuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai G-SII-laitoksen osia, on aina täytettävä seuraavat omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset:
16 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä;
6 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä.
494 a artikla
Erillisyhtiöiden kautta tehtyjen liikkeeseenlaskujen vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
Poiketen siitä, mitä 52 artiklassa säädetään, pääomainstrumentteja, joita laitos ei laske suoraan liikkeeseen, pidetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteina 31 päivään joulukuuta 2021 saakka vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
edellä 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta edellytystä, jonka mukaan laitos laskee instrumentit suoraan liikkeeseen;
instrumentit laskee liikkeeseen yhteisö, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin;
tulot ovat kyseiselle laitokselle välittömästi ja rajoituksetta saatavilla sellaisessa muodossa, joka täyttää tässä kohdassa säädetyt edellytykset.
Poiketen siitä, mitä 63 artiklassa säädetään, pääomainstrumentteja, joita laitos ei laske suoraan liikkeeseen, pidetään toissijaisen pääoman (T2) instrumentteina 31 päivään joulukuuta 2021 saakka vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
edellä 63 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta edellytystä, jonka mukaan laitos laskee instrumentit suoraan liikkeeseen;
instrumentit laskee liikkeeseen yhteisö, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin;
tulot ovat kyseiselle laitokselle välittömästi ja rajoituksetta saatavilla sellaisessa muodossa, joka täyttää tässä kohdassa säädetyt edellytykset.
494 b artikla
Omien varojen instrumenttien ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
495 artikla
Oman pääoman ehtoisten vastuiden käsittely IRB-menetelmän mukaisesti
Vapautuksen kohteena oleva positio on osakkeiden määrä 31 päivänä joulukuuta 2007, johon lisätään kaikki kyseisten omaisuuserien omistamisesta suoraan johtuvat ylimääräiset omistusosuudet edellyttäen, että ne eivät kasvata suhteellista omistusosuutta portfolioyhtiössä.
Jos ostaminen korottaa suhteellista omistusosuutta tietystä omaisuuserästä, vapautusta ei saa soveltaa kyseiseen ylimenevään osaan. Vapautusta ei sovelleta myöskään omistusosuuksiin, joihin on alun perin sovellettu vapautusta mutta jotka on myyty ja sitten ostettu takaisin.
Oman pääoman ehtoisiin vastuisiin, joihin tätä säännöstä sovelletaan, on tilanteen mukaan sovellettava omien varojen vaatimuksia, jotka lasketaan kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla standardimenetelmän mukaisesti, ja kolmannen osan IV osastossa asetettuja vaatimuksia.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle tämän kohdan täytäntöönpanosta.
▼M10 —————
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
496 artikla
Katettuihin joukkolainoihin liittyvät omien varojen vaatimukset
►M3 Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kokonaan tai osittain 129 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdassa vahvistettua, ranskalaisten Fonds communs de Créances -rahastojen tai niitä vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin etuoikeusasemaltaan parhaimpiin osuuksiin sovellettavaa 10 prosentin rajoitusta edellyttäen, että molemmat seuraavat edellytykset täyttyvät: ◄
arvopaperistettujen asuin- tai liikekiinteistöihin liittyvien vastuiden alullepanija on saman konsolidoidun yritysryhmän jäsen, jonka jäsen katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskija on, tai samaan keskuslaitokseen sidoksissa oleva yhteisö, johon katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskija on sidoksissa, jolloin saman ryhmän jäsenyys tai sidossuhde on määritettävä silloin, kun etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet asetetaan katettujen joukkolainojen vakuudeksi; ja
saman konsolidoidun yritysryhmän jäsenellä, jonka jäsen katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskija on, tai samaan keskuslaitokseen sidoksissa olevalla yhteisöllä, johon katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskija on sidoksissa, säilyy näiden etuoikeusasemaltaan parhaiden osuuksien tukena oleva suuririskisin etuoikeusluokka.
497 artikla
Keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvat omien varojen vaatimukset
Jos kolmannen maan keskusvastapuoli hakee asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan mukaista tunnustusta, laitokset voivat pitää kyseistä keskusvastapuolta ehdot täyttävänä keskusvastapuolena alkaen päivämäärästä, jona keskusvastapuoli esitti EAMV:lle hakemuksen tunnustuksen saamiseksi, ja johonkin seuraavista päivämääristä saakka:
jos komissio on jo antanut asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen sen kolmannen maan osalta, johon keskusvastapuoli on sijoittautunut, ja kyseinen täytäntöönpanosäädös on tullut voimaan, kaksi vuotta hakemuksen jättämispäivästä;
jos komissio ei ole vielä antanut asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädöstä sen kolmannen maan osalta, johon keskusvastapuoli on sijoittautunut, tai jos kyseinen täytäntöönpanosäädös ei ole vielä tullut voimaan, aiempi seuraavista päivämääristä:
kaksi vuotta täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä;
niiden keskusvastapuolien osalta, jotka jättivät hakemuksensa 27 päivän kesäkuuta 2019 jälkeen, kaksi vuotta hakemuksen jättämispäivästä;
niiden keskusvastapuolien osalta, jotka jättivät hakemuksensa ennen 27 päivää kesäkuuta 2019, 28 päivänä kesäkuuta 2021.
Siihen saakka kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräaika päättyy, jollei kyseisessä kohdassa tarkoitetulla keskusvastapuolella ole maksukyvyttömyysrahastoa eikä sellaista sitovaa järjestelyä määritysosapuoltensa kanssa, jonka ansiosta se voi käyttää määritysosapuoliltaan saamansa alkumarginaalin tai osan siitä ennakkoon rahastoitujen osuuksien tapaan, laitoksen on korvattava 308 artiklan 2 kohdan mukainen kaava omien varojen vaatimuksen laskemiseksi seuraavalla kaavalla:
jossa:
|
= |
omien varojen vaatimus; |
KCCP |
= |
ehdot täyttävän keskusvastapuolen oletettu pääoma, jonka kyseinen keskusvastapuoli on ilmoittanut laitokselle asetuksen (EU) N: o 648/2012 50 c artiklan mukaisesti; |
DFCCP |
= |
keskusvastapuolen ennakkoon rahastoidut taloudelliset resurssit, jotka kyseinen keskusvastapuoli on ilmoittanut laitokselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 c artiklan mukaisesti; |
i |
= |
indeksi, joka kuvaa määritysosapuolta; |
IMi |
= |
määritysosapuolen i keskusvastapuolelle asettama alkumarginaali; ja |
IM |
= |
keskusvastapuolen asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdan mukaisesti laitokselle ilmoittama alkumarginaalin kokonaismäärä. |
498 artikla
Hyödykkeisiin sijoittajia koskeva poikkeus
Tätä poikkeusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2020 asti tai kunnes 2 ja 3 kohdan mukaiset mahdolliset muutokset ovat tulleet voimaan, jos tämä on aikaisemmin.
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 julkisen kuulemisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytävien keskustelujen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se käsittelee seuraavia:
asianmukainen järjestelmä sellaisten sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa varten, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisesta ja hyödykejohdannaisiin tai johdannaissopimuksiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa;
mahdollisuudet tarkistaa direktiiviä 2004/39/EY sellaisten sijoituspalveluyritysten uuden luokan luomiseksi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen tarjoamisesta ja rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa ja jotka liittyvät energiahuoltoon, sähkö, hiili, kaasu ja öljy mukaan lukien.
499 artikla
Velkaantuneisuus
Poiketen siitä, mitä 429 ja 430 artiklassa säädetään, laitosten on 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana laskettava ja ilmoitettava vähimmäisomavaraisuusasteensa käyttämällä pääoman määränä kumpaakin seuraavista:
ensisijainen pääoma (T1);
ensisijainen pääoma (T1), johon sovelletaan tämän osaston 1 ja 2 luvussa säädettyjä poikkeuksia.
500 artikla
Suurten realisointimäärien mukauttaminen
Poiketen siitä, mitä 181 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, laitos voi mukauttaa LGD-estimaattejaan kuittaamalla kokonaan tai osittain maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden suurten realisointimäärien vaikutuksen toteutuneisiin LGD-lukuihin enintään vastaavia lopullisesti realisoimattomia maksukyvyttömyystilassa olevia vastuita koskevien keskimääräisten estimoitujen LGD-lukujen ja keskimääräisten toteutuneiden LGD-lukujen välisellä erotuksella, myös suurten realisointimäärien vuoksi toteutuneiden tappioiden perusteella, heti kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
laitos on ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelman, jossa esitetään maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden realisointien laajuus, koostumus ja ajankohdat;
maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden realisointipäivät ovat 23 päivän marraskuuta 2016 jälkeen mutta viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2022;
sellaisten maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden kumulatiivinen määrä, jotka on realisoitu ensimmäisestä realisointipäivästä alkaen a alakohdassa tarkoitetun suunnitelman mukaisesti, on ylittänyt 20 prosenttia kaikkien havaittujen maksukyvyttömyystapausten kumulatiivisesta määrästä a ja b alakohdassa tarkoitettuna ensimmäisenä realisointipäivänä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu mukauttaminen voidaan suorittaa vasta 28 päivänä kesäkuuta 2022, ja sen vaikutukset voivat kestää niin kauan kuin vastaavat vastuut sisältyvät laitoksen omiin LGD-estimaatteihin.
500 a artikla
Toisen jäsenvaltion valuutassa liikkeeseen lasketun julkisen velan väliaikainen kohtelu
Poiketen siitä, mitä 114 artiklan 2 kohdassa säädetään, 31 päivään joulukuuta 2024 saakka sellaisiin saamisiin jäsenvaltioiden keskushallinnoilta tai keskuspankeilta, jotka ovat toisen jäsenvaltion valuutan määräisiä ja toisen jäsenvaltion valuutassa rahoitettuja, sovelletaan seuraavaa:
vastuuarvoihin sovellettavan riskipainon on 31 päivään joulukuuta 2022 oltava 0 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
vastuuarvoihin sovellettavan riskipainon on vuonna 2023 oltava 20 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
vastuuarvoihin sovellettavan riskipainon on vuonna 2024 oltava 50 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Poiketen siitä, mitä 395 artiklan 1 kohdassa ja 493 artiklan 4 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitoksiin kohdistuu tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vastuita seuraaviin rajoihin asti:
100 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 31 päivään joulukuuta 2023;
75 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2024 välisenä aikana;
50 prosenttia laitoksen ensisijaisesta pääomasta (T1) 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2025 välisenä aikana.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja rajoja sovelletaan vastuuarvoihin sen jälkeen, kun on otettu huomioon 399–403 artiklan mukaisen luottoriskin vähentämisen vaikutus.
500 b artikla
Tiettyjen keskuspankkisaamisten väliaikainen jättäminen vastuiden kokonaismäärän ulkopuolelle covid-19-pandemian vuoksi
Poiketen siitä, mitä 429 artiklan 4 kohdassa säädetään, laitos voi 27 päivään kesäkuuta 2021 saakka jättää tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyin edellytyksin vastuiden kokonaismäärän ulkopuolelle seuraavat laitoksen keskuspankkiin liittyvät vastuut:
kolikot ja setelit, jotka ovat laillista valuuttaa keskuspankin lainkäyttöalueella;
omaisuuserät, jotka ovat saatavia keskuspankilta, keskuspankissa pidettävät varannot mukaan luettuina.
Laitoksen ulkopuolelle jättämä määrä ei saa ylittää ensimmäisen kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen vastuiden päivittäistä keskiarvoa laitoksen keskuspankin varantojen viimeisimpänä täytenä pitoajanjaksona.
Laitos voi jättää 1 kohdassa luetellut vastuut ulkopuolelle, jos laitoksen toimivaltainen viranomainen on asiaankuuluvaa keskuspankkia kuultuaan määrittänyt ja julkisesti ilmoittanut, että on olemassa poikkeuksellisia olosuhteita, joissa ulkopuolelle jättäminen on perusteltua rahapolitiikan toteuttamisen helpottamiseksi.
Edellä 1 kohdan mukaisesti ulkopuolelle jätettävien vastuiden on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:
ne ovat saman valuutan määräisiä kuin laitoksen ottamat talletukset;
niiden keskimääräinen maturiteetti ei merkittävästi ylitä laitoksen ottamien talletusten keskimääräistä maturiteettia.
Laitoksen, joka jättää vastuidensa kokonaismäärän ulkopuolelle keskuspankkiinsa liittyvät vastuut 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava myös, mikä sen vähimmäisomavaraisuusaste olisi ilman kyseisten vastuiden ulkopuolelle jättämistä.
500 c artikla
Ylitysten jättäminen pois toteutumatestauksen lisäkertoimen laskennasta covid-19-pandemian vuoksi
Poiketen siitä, mitä 366 artiklan 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yksittäistapauksissa antaa laitoksille luvan jättää 366 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa lisäkertoimen laskennassa huomiotta laitoksen oletettujen tai todellisten muutosten toteutumatestauksessa ilmi tulleet ylitykset edellyttäen, että ylitykset eivät aiheudu sisäisen mallin puutteista ja että ne ovat tapahtuneet 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana.
500 d artikla
Toimitusta odottavien tavanomaisten ostojen ja myyntien vastuuarvon väliaikainen laskenta covid-19-pandemian yhteydessä
Laitosten, jotka sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti soveltavat toimituspäivään perustuvaa kirjaamista toimitusta odottaviin tavanomaisiin ostoihin ja myynteihin, on sisällytettävä vastuiden kokonaismäärään tavanomaisiin ostoihin liittyvien maksusitoumusten yhteenlaskettu nimellisarvo.
Laitokset voivat kuitata tavanomaisiin ostoihin liittyvien maksusitoumusten yhteenlasketun nimellisarvon toimitusta odottaviin tavanomaisiin myynteihin liittyvien käteissaatavien yhteenlasketulla nimellisarvolla ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
sekä tavanomaiset ostot että myynnit toimitetaan luovutus maksua vastaan -periaatteella;
käteismaksettaviin ja -saataviin liittyvät ostetut ja myydyt rahoitusvarat on arvostettu käypään arvoon tulosvaikutteisesti ja sisällytetty laitoksen kaupankäyntivarastoon.
501 artikla
Riskipainotettujen pk-yrityksiin liittyvien maksukykyisten vastuiden mukautus
Laitokset mukauttavat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät pk-yrityksiin liittyvien maksukykyisten vastuiden osalta (RWEA). Ne lasketaan tapauksesta riippuen kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti, seuraavan kaavan avulla:
jossa:
RWEA* |
= |
riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä mukautettuna pk-yritysten tukikertoimella; ja |
E* |
= |
määrä, jonka pk-yritys tai pk-yrityksen asiakaskokonaisuus ovat yhteensä velkaa laitokselle, sen tytäryrityksille tai sen emoyrityksille ja muille kyseisten emoyritysten tytäryrityksille, mukaan lukien maksukyvyttömyystilassa olevat vastuut, mutta lukuun ottamatta sellaisia saamisia tai ehdollisia saamisia, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä. |
Tässä artiklassa tarkoitetaan
pk-yritykseen liittyvä vastuu on luokiteltava kuuluvaksi joko vähittäissaamisten tai yrityssaamisten tai kiinteistövakuudellisten vastuiden ryhmään;
pk-yritykset määritellään komission suosituksen 2003/361/EY ( 28 ) mukaisesti; mainitun suosituksen liitteessä olevassa 2 artiklassa luetelluista perusteista otetaan huomioon ainoastaan vuosiliikevaihto;
laitosten on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet määrittääkseen E*:n asianmukaisesti ja hankkiakseen b alakohdassa tarkoitetut tiedot.
501 a artikla
Luottoriskiä koskevien omien varojen vaatimusten oikaisu, kun vastuut liittyvät yhteisöihin, jotka hallinnoivat tai rahoittavat sellaisia fyysisiä rakenteita tai tiloja, järjestelmiä ja verkostoja, jotka tarjoavat tai tukevat olennaisia julkisia palveluja
Luottoriskiä koskevat omien varojen vaatimukset, jotka on laskettu kolmannen osan II osaston mukaisesti, on kerrottava kertoimella 0,75 edellyttäen, että vastuu täyttää kaikki seuraavat kriteerit:
vastuu sisältyy joko yritysten vastuiden luokkaan tai erityisrahoitusvastuiden luokkaan, lukuun ottamatta maksukyvyttömyystilassa olevia vastuita;
vastuu liittyy yhteisöön, joka perustettiin erityisesti rahoittamaan tai hallinnoimaan sellaisia fyysisiä rakenteita tai tiloja, järjestelmiä ja verkostoja, jotka tarjoavat tai tukevat olennaisia julkisia palveluja;
velan takaisinmaksun lähde muodostuu siten, että vähintään kaksi kolmasosaa sen määrästä on rahoitettavien omaisuuserien tuottamaa tuloa eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan itsenäisesti tuottamaa tuloa, taikka 2 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa luetellun yhden tai useamman yhteisön tarjoamia tukia, avustuksia tai rahoitusta;
velallinen voi vastata taloudellisista velvoitteistaan myös hankeriskin kannalta olennaisissa vakavissa stressitilanteissa;
velallisen tuottamat rahavirrat ovat ennustettavissa ja kattavat kaikki lainan tulevat takaisinmaksut laina-aikana;
vastuun jälleenrahoitusriski on alhainen tai riittävästi rajoitettu ottaen huomioon 2 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa luetellun yhden tai useamman yhteisön tarjoamat tuet, avustukset tai rahoitus;
sopimusjärjestelyt tarjoavat luotonantajille korkean suojelun tason, mukaan lukien seuraavat:
jos velallinen ei saa tulojaan useiden käyttäjien maksamista maksuista, sopimusjärjestelyjen on sisällettävä määräykset, joilla suojataan tehokkaasti luotonantajia tappioilta, jotka aiheutuvat siitä, että osapuoli, joka sitoutuu hankkimaan velallisen tarjoamat tavarat tai palvelut, päättää hankkeen;
velallinen on varautunut riittävien kokonaan käteisvaroina olevien varalla olevien varojen tai korkean luokituksen saaneiden takaajien takaamien muiden rahoitusjärjestelyjen avulla kattamaan vararahoitus- ja käyttöpääomavaatimukset tämän kohdan b alakohdassa tarkoitettujen omaisuuserien koko käyttöiän ajan;
luotonantajalla on merkittävä vaikutusvalta velallisen omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon;
luotonantajilla on turvanaan infrastruktuuriin liittyvän liiketoiminnan kannalta kriittisiin omaisuuseriin ja sopimuksiin kohdistuva vakuus sovellettavan lainsäädännön sallimissa määrin tai olemassa olevat vaihtoehtoiset mekanismit asemansa turvaamiseksi;
oma pääoma on pantattu luotonantajille niin, että ne voivat ottaa yhteisön haltuunsa maksukyvyttömyystilanteessa;
operatiivisen nettokassavirran käyttöä pakollisten maksujen jälkeen hankkeesta muihin tarkoituksiin kuin velkasitoumusten hoitoon on rajoitettu;
velallisen kykyä toteuttaa luotonantajia mahdollisesti haittaavia toimintoja rajoitetaan sopimusperusteisesti, mukaan lukien niin, ettei uutta lainaa voida myöntää ilman nykyisten luotonantajien suostumusta;
velvoite on etuoikeudeltaan parempi kuin kaikki muut vaateet paitsi lakisääteiset vaateet ja johdannaissopimusten vastapuolten vaateet;
jos velallinen on rakennusvaiheessa, pääomasijoittajan on täytettävä seuraavat kriteerit, tai jos pääomasijoittajia on useampi kuin yksi, pääomasijoittajien ryhmän on kokonaisuudessaan täytettävä seuraavat kriteerit:
pääomasijoittajilla on kokemusta infrastruktuurihankkeiden onnistuneesta valvonnasta, ne ovat taloudellisesti vakaita ja niillä on asiaan liittyvää asiantuntemusta;
pääomasijoittajien maksukyvyttömyysriski on alhainen tai pääomasijoittajien maksukyvyttömyydestä aiheutuu velalliselle vähäinen merkittävien tappioiden riski;
käytössä on riittävät mekanismit, joilla pääomasijoittajien ja luotonantajien edut voidaan sovittaa yhteen;
velallisella on riittävät suojatoimenpiteet hankkeen saattamiseksi päätökseen sovitun eritelmän, talousarvion tai valmistumispäivämäärän mukaan; mukaan lukien vahvat suoritustakuut tai kokeneen rakentajan mukanaolo ja asianmukaiset sopimussakkoja koskevat sopimussäännökset;
jos operatiiviset riskit ovat olennaiset, niitä hallitaan asianmukaisesti;
velallinen käyttää testattua teknologiaa ja suunnittelua;
kaikki tarvittavat luvat ja hyväksymiset on saatu;
velallinen käyttää johdannaisia vain riskienvähentämistarkoituksissa;
velallinen on tehnyt arvion siitä, edistävätkö rahoitettavat omaisuuserät seuraavia ympäristötavoitteita:
ilmastonmuutoksen hillitseminen;
ilmastonmuutokseen sopeutuminen;
vesivarojen ja merten tarjoamien luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu;
siirtyminen kiertotalouteen, jätteen synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen;
ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen;
terveiden ekosysteemien suojelu.
Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa tuotettuja kassavirtoja ei pidetä ennakoitavissa olevina, jollei olennainen osa tuloista täytä seuraavia edellytyksiä:
jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
tulot ovat saatavuusperusteisia;
tuloihin sovelletaan tuottoprosentin sääntelyä;
tuloihin sovelletaan ota tai maksa -sopimusta;
tuotoksen taso tai käyttö ja hinta täyttävät kukin jonkin seuraavista kriteereistä:
jos velallinen ei saa tulojaan useiden käyttäjien maksamista maksuista, osapuolen, joka sitoutuu hankkimaan velallisen tarjoamat tavarat tai palvelut, on oltava jokin seuraavista:
keskuspankki, keskushallinto, aluehallinto tai paikallisviranomainen edellyttäen, että niille on annettu 0 prosentin riskipaino 114 ja 115 artiklan mukaisesti tai että ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut niille luottoluokituksen, joka on vähintään 3;
julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos edellyttäen, että sille on annettu enintään 20 prosentin riskipaino 116 artiklan mukaisesti tai että ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut sille luottoluokituksen, joka on vähintään 3;
edellä olevassa 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kansainvälinen kehityspankki;
edellä olevassa 118 artiklassa tarkoitettu kansainvälinen organisaatio;
yritys, jolle ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, joka on vähintään 3;
yhteisö, joka on korvattavissa ilman merkittävää muutosta tulojen tasossa ja ajoituksessa.
EPV antaa 4 kohdan soveltamiseksi komissiolle kertomuksen seuraavista:
analyysi infrastruktuurien antolainauksen ja hankerahoituksen markkinakehityksestä ja -tilanteesta 4 kohdassa tarkoitetulla kaudella;
analyysi 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen tosiasiallisesta riskialttiudesta kokonaisen suhdannekierron aikana;
tässä asetuksessa säädettyjen omien varojen vaatimusten sekä tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisten analyysien tulosten välinen johdonmukaisuus.
501 b artikla
Poikkeus raportointivaatimuksista
Poiketen siitä, mitä 430 artiklassa säädetään, tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten soveltamisen alkamispäivän ja kyseisessä artiklassa tarkoitetussa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa täsmennetyn ensimmäisen ilmoituksen antamispäivän välisellä ajanjaksolla toimivaltainen viranomainen voi luopua vaatimasta tietojen ilmoittamista muodossa, joka esitetään 430 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun täytäntöönpanosäädökseen sisältyvissä malleissa, jos kyseisiä malleja ei ole päivitetty niin, että ne olisivat tämän asetuksen säännösten mukaiset.
II
OSASTO
KERTOMUKSET JA UUDELLEENTARKASTELUT
501 c artikla
Ympäristöllisiin ja/tai yhteiskunnallisiin tavoitteisiin liittyvien vastuiden vakavaraisuuskohtelu
EPV arvioi EJRK:ta kuultuaan saatavilla olevien tietojen ja kestävää rahoitusta käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän havaintojen pohjalta, olisiko ympäristöllisiin ja/tai yhteiskunnallisiin tavoitteisiin olennaisesti liittyviä omaisuuseriä tai toimia koskevien vastuiden erityinen vakavaraisuuskohtelu perusteltua. EPV arvioi erityisesti
menetelmiä, joilla arvioidaan ympäristöllisiin ja/tai yhteiskunnallisiin tavoitteisiin olennaisesti liittyviä omaisuuseriä ja toimia koskevien vastuiden tosiasiallista riskialttiutta verrattuna muiden vastuiden riskialttiuteen;
sellaisten kriteerien kehittämistä, jotka soveltuvat fyysisten riskien ja muutosriskien arvioimiseen, mukaan lukien riskit, jotka liittyvät omaisuuserien arvon alenemiseen sääntelymuutosten vuoksi;
ympäristöllisiin ja/tai yhteiskunnallisiin tavoitteisiin olennaisesti liittyviä omaisuuseriä ja toimia koskevien vastuiden erityisen vakavaraisuuskohtelun mahdolliset vaikutukset rahoitusvakauteen ja pankkien luotonantoon unionissa.
EPV toimittaa kertomuksen havainnoistaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2025.
Tämän kertomuksen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.
502 artikla
Pääomavaatimusten syklisyys
Komissio seuraa säännöllisesti yhteistyössä EPV:n, EJRK:n ja jäsenvaltioiden kanssa ja EKP:tä kuultuaan, onko tällä asetuksella kokonaisuutena tarkasteltuna ja direktiivillä 2013/36/EU tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon, ja tämän tarkastelun perusteella se pohtii, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä. EPV antaa komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä kertomuksen siitä, olisiko IRB-menetelmää käyttävien laitosten menetelmiä lähennettävä ja miten tämä olisi toteutettava, jotta omien varojen vaatimusten vertailukelpoisuus lisääntyisi ja samalla lievennettäisiin myötäsyklisyyttä.
Tämän analyysin perusteella ja EKP:tä kuultuaan komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen. Luottoa ottavien ja luottoa antavien tahojen panos on otettava riittävällä tavalla huomioon kertomusta laadittaessa.
Komissio tarkastelee 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamista ja laatii siitä kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.
Tarkastelussa on 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mahdollisen poistamisen ja sen mahdollisen unionin tasolla soveltamisen suhteen erityisesti varmistettava, että kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä riittävät suojatoimenpiteet rahoitusjärjestelmän vakauden takaamiseksi.
503 artikla
Katettuihin joukkolainoihin liittyvät omien varojen vaatimukset
Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksessa ja ehdotuksissa on otettava huomioon
se, missä määrin katettuihin joukkolainoihin sovellettavissa nykyisen sääntelyn pääomavaatimuksissa erotellaan riittävästi vaihtelut katettujen joukkolainojen luottoluokassa ja niiden vakuuksissa, mukaan luettuna erojen laajuus jäsenvaltioissa;
katettujen joukkolainojen markkinoiden läpinäkyvyys ja se, missä määrin tämä helpottaa sijoittajien kokonaisvaltaista sisäistä analyysia katettujen joukkolainojen luottoriskin ja niiden vakuuksien osalta sekä omaisuuserien erottelua liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyystapauksissa, mukaan lukien tämän asetuksen 129 artiklan ja direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti taustalla olevan tiukan kansallisen lainsäädännön lieventävät vaikutukset katetun joukkolainan yleiseen luottoluokkaan ja sen vaikutukset sijoittajien tarvitsemaan läpinäkyvyyden tasoon; ja
se, missä määrin luottolaitoksen toteuttama katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku vaikuttaa luottoriskiin, joka kohdistuu liikkeelle laskevan laitoksen muihin velkojiin.
504 artikla
Viranomaisten kriisitilanteissa merkitsemät pääomainstrumentit
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 EPV:tä kuultuaan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen siitä, onko 31 artiklassa tarkoitettu käsittely tarpeen muuttaa tai poistaa.
504 a artikla
Hyväksyttävien velkojen instrumenttien omistusosuudet
Viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2022 EPV antaa komissiolle kertomuksen hyväksyttävien velkojen instrumenttien omistusosuuksien määristä ja niiden jakautumisesta G-SII-laitoksiksi tai O-SII-laitoksiksi määritettyjen laitosten kesken sekä mahdollisista kriisinratkaisun esteistä ja kyseisiin omistusosuuksiin liittyvästä leviämisriskistä.
Komissio antaa viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2023 EPV:n kertomuksen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tällaisten omistusosuuksien asianmukaisesta käsittelystä sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
505 artikla
Pitkän aikavälin rahoituksen uudelleentarkastelu
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen tämän asetuksen vaatimusten asianmukaisuudesta ottaen huomioon tarve varmistaa, että talouden rahoitus on kaikissa muodoissaan riittävän tasoista pitkällä aikavälillä, mukaan lukien keskeiset infrastruktuurihankkeet liikenteen, energian ja viestinnän aloilla unionissa.
506 artikla
Luottoriski – maksukyvyttömyyden määrittely
EPV antaa komissiolle 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä kertomuksen siitä, miten 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erääntyneiden päivien lukumäärän 90 korvaaminen lukumäärällä 180 vaikuttaa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään, ja siitä, onko tämän säännöksen voimassaoloa asianmukaista jatkaa 31 päivän joulukuuta 2019 jälkeen.
Kertomuksen perusteella komissio voi tehdä lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi.
507 artikla
Suuret asiakasriskit
EPV valvoo 390 artiklan 6 kohdan b alakohdassa sekä 400 artiklan 1 kohdan f–m alakohdassa ja 400 artiklan 2 kohdan a, c–g, i, j ja k alakohdassa vahvistettujen poikkeusten käyttöä ja antaa viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021 komissiolle kertomuksen, jossa arvioidaan, millaisia määrällisiä vaikutuksia olisi kyseisten poikkeusten poistamisella tai raja-arvon asettamisella niiden käytölle. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan erityisesti jokaisen kyseisissä artikloissa säädetyn poikkeuksen osalta seuraavia:
kussakin jäsenvaltiossa poikkeuksen saaneiden suurten asiakasriskien määrä;
poikkeusta kussakin jäsenvaltiossa käyttävien laitosten lukumäärä;
kussakin jäsenvaltiossa poikkeuksen saaneiden vastuiden kokonaisarvo.
508 artikla
Soveltamistaso
509 artikla
Maksuvalmiusvaatimukset
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on otettava asianmukaisesti huomioon markkinat ja kansainvälisen sääntelyn muutokset sekä maksuvalmiusvaatimuksen vuorovaikutus muiden tämän asetuksen mukaisten vakavaraisuusvaatimusten, kuten 92 artiklan mukaisten riskipääomaosuuksien ja vähimmäisomavaraisuusasteiden, kanssa.
Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan tilaisuus esittää näkemyksensä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta kertomuksesta.
EPV arvioi 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessaan erityisesti seuraavia:
säätäminen likviditeetin sisäänvirtausten arvoa rajoittavista mekanismeista, erityisesti asianmukaisen sisäänvirtauksen ylärajan ja sen soveltamisedellytysten määrittämiseksi, ottaen huomioon erilaiset liiketoimintamallit, mukaan luettuna pass through -rahoitus, myyntilaskurahoitus- ja esinevuokraustoiminta, katetut joukkolainat, kiinnitykset, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku, sekä siitä, missä määrin tätä ylärajaa olisi muutettava tai se olisi poistettava erityisrahoituksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi;
kuudennen osan II osastossa, erityisesti 422 artiklan 7 kohdassa ja 425 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sisäänvirtausten ja ulosvirtausten kalibrointi;
säätää mekanismeista, joilla maksuvalmiusvaatimuksen kattaminen rajoitetaan tiettyihin likvidien varojen luokkiin; erityisesti 416 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen likvidien varojen asianmukaisen vähimmäisosuuden arvioiminen suhteessa likvidien varojen kokonaismäärään testaten 60 prosentin kynnysarvoa ja ottaen huomioon kansainvälisen sääntelyn muutokset. Jos varat erääntyvät maksettaviksi tai ne on vaadittaessa maksettava 30 kalenteripäivän kuluessa, niitä ei voida lukea tähän rajaan, ellei varoille ole annettu sellaista vakuutta, joka muodostuu 416 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista varoista;
säätäminen erityisistä alhaisemmista ulosvirtaustasoista ja/tai korkeammista sisäänvirtaustasoista ryhmänsisäisten virtausten osalta täsmentäen millä edellytyksillä tällaiset erityiset sisään- tai ulosvirtaustasot olisivat perusteltuja vakavaraisuuden kannalta, ja esittäen korkeatasoinen kuvaus menetelmistä, joissa käytetään objektiivisia kriteereitä ja parametrejä tarkkojen sisään- ja ulosvirtaustasojen määrittämiseksi laitoksen ja vastapuolen välillä, kun nämä eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon;
edellä 424 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisiin käyttämättömiin sitoviin luottojärjestelyihin ja likviditeettisopimuksiin sovellettavan tappioasteen kalibrointi. EPV testaa erityisesti 100 prosentin tappioasteen;
edellä 411 artiklan 2 alakohdassa oleva vähittäistalletuksen määrittely, erityisesti se, onko asianmukaista ottaa käyttöön luonnollisten henkilöiden talletuksia koskeva kynnysarvo;
tarve ottaa käyttöön uusi vähittäistalletusluokka, jossa on pienempi ulosvirtaus, ottaen huomioon tällaisten talletusten erityispiirteet, jotka voivat oikeuttaa alhaisemman ulosvirtaustason, ja kansainvälinen kehitys;
poikkeaminen vaatimuksista, jotka koskevat sellaisten likvidien varojen koostumusta, jotka laitoksella on oltava, jos tietyssä valuutassa laitoksen yhteiset perustellut likvidien varojen tarpeet ylittävät kyseisten likvidien varojen saatavuuden sekä edellytykset, joita kyseisiin poikkeuksiin olisi sovellettava;
Sharia-lain mukaisten rahoitustuotteiden määrittely vaihtoehdoksi varoille, joita voidaan pitää 416 artiklassa tarkoitettuina likvideinä varoina, käytettäviksi Sharia-lain mukaisissa pankeissa;
stressiolosuhteiden määrittely, mukaan lukien periaatteet, jotka koskevat likvidien varojen varannon käyttöä ja tarvittavia valvontatoimia, joiden rajoissa laitokset voisivat käyttää likvidejä varojaan likviditeetin ulosvirtausten kompensoimiseksi, sekä vaatimusten noudattamatta jättämisen käsittelemistä.
422 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vakiintuneen liiketoimintasuhteen määritelmä muun kuin rahoitusalan asiakkaan osalta;
422 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin kirjeenvaihtajapankkipalveluihin tai perusarvopapereiden välityspalveluihin sovellettavan ulosvirtaustason kalibrointi;
mekanismit valtion takaamien joukkolainojen vapauttamiseksi uusista säännöksistä määräajaksi vähintään joulukuuhun 2023 saakka. Kyseessä ovat joukkolainat, jotka on laskettu liikkeeseen luottolaitosten hyväksi osana julkisia tukitoimia, joilla on unionin hyväksyntä valtiontuelle, kuten Irlannissa kansallisen omaisuudenhoitoviraston (National Asset Management Agency, NAMA) tai Spanish Asset Management Companyn liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjalainat, ongelmallisten erien poistamiseksi luottolaitosten taseesta varoina, joiden likvidiys ja luottoluokka ovat erittäin korkeat.
Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan tilaisuus esittää näkemyksensä kertomuksesta.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa kertomuksessa tarkastellaan myös
muita varojen luokkia, erityisesti asuntolainavakuudellisia arvopapereita, joiden likvidiys ja luottoluokka ovat korkeat;
muita keskuspankkikelpoisten arvopapereiden tai lainojen luokkia, esimerkiksi paikallisviranomaisten joukkolainoja ja yritystodistuksia; ja
muita varoja, jotka eivät ole keskuspankkikelpoisia mutta joilla käydään kauppaa, esimerkiksi kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä olevia osakkeita, kultaa, merkittäviin indekseihin sisältyviä oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä, taattuja joukkovelkakirjalainoja, katettuja joukkovelkakirjalainoja, yrityslainoja ja näihin omaisuuseriin perustuvia varoja.
EPV testaa erityisesti, voidaanko määritelmissä käyttää seuraavia kriteerejä ja mikä olisi niiden asianmukainen taso:
varoilla käytävän kaupan vähimmäismäärä;
varojen liikkeessä oleva vähimmäismäärä;
läpinäkyvät hinnoittelua koskevat ja kaupankäynnin jälkeiset tiedot;
kolmannen osan II osaston 2 luvussa tarkoitetut luottoluokat;
osoitettu hintavakaus;
keskimääräinen kaupankäynnin määrä ja yksittäisen kaupan keskimääräinen koko;
osto- ja myyntitarjousten enimmäisero;
jäljellä oleva maturiteetti;
vähimmäiskiertonopeus.
Lisäksi EPV antaa viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2014 kertomuksen seuraavista:
korkean ja erittäin korkean likvidiyden ja luottoluokan yhtenäiset määritelmät;
likvidien varojen määritelmästä aiheutuvat mahdolliset epätoivotut seuraukset rahapoliittisten toimien toteuttamiseen ja siihen, missä määrin
likvidien varojen luettelo, jota ei ole sidottu keskuspankin hyväksyttyjen varojen luetteloon, voi kannustaa laitoksia ilmoittamaan hyväksyttyjä varoja, jotka eivät sisälly jälleenrahoitusoperaatioiden likvidien varojen määritelmään;
maksuvalmiussääntely voi estää laitoksia myöntämästä tai ottamasta luottoa epävarmoilla rahamarkkinoilla ja tämä voi johtaa eoniakoron kohdennuksen kyseenalaistamiseen rahapolitiikan täytäntöönpanossa;
maksuvalmiusvaatimuksen käyttöönotto voi vaikeuttaa keskuspankkien pyrkimyksiä varmistaa hintojen vakaus hyödyntämällä nykyisiä rahapoliittisia puitteita ja välineitä;
417 artiklan b–f alakohdassa tarkoitettuja likvidejä varoja koskevat operatiiviset vaatimukset kansainvälisen sääntelyn kehityksen mukaisesti.
510 artikla
Pysyvän varainhankinnan vaatimukset
EPV antaa komissiolle 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä kertomuksen, joka perustuu kuudennen osan III osaston mukaisesti ilmoitettaviin eriin, ja 415 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua yhtenäistä raportointimuotoa noudattaen ja EJRK:ta kuultuaan menetelmistä, joiden avulla voidaan määrittää, minkä verran laitoksilla on käytettävissään ja minkä verran ne tarvitsevat vakaata rahoitusta, sekä asianmukaisista yhtenäisistä määritelmistä tällaisen pysyvän varainhankinnan vaatimuksen laskemiseksi; erityisesti tarkastellaan seuraavia:
edellä olevan 427 artiklan 1 kohdan mukaiset vakaisiin rahoituslähteisiin sovellettavat luokat ja painotukset;
428 artiklan 1 kohdan mukaisten vakaitten rahoituslähteiden vaatimuksen määrittämiseen sovellettavat luokat ja painotukset;
menetelmissä on tarjottava kannustimia ja tarvittaessa ehkäiseviä toimia, jotta varmistetaan varojen, liiketoiminnan, sijoitusten ja laitosten vakaampi pitemmän aikavälin rahoitus;
EPV voi laatia erilaisia menetelmiä erityyppisille laitoksille.
EPV valvoo liitteessä II lueteltuihin johdannaissopimuksiin sekä luottojohdannaisiin liittyvän rahoitusriskin kattavan vaaditun pysyvän rahoituksen määrää pysyvän varainhankinnan vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä, erityisesti 428 s artiklan 2 kohdassa ja 428 at artiklan 2 kohdassa esitettyä tulevaa rahoitusriskiä kyseisten johdannaissopimusten osalta, ja esittää komissiolle kertomuksen mahdollisuudesta hyväksyä korkeampi vaaditun pysyvän rahoituksen kerroin tai riskiherkempi mittari viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2024. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava vähintään seuraavia:
mahdollisuus erottaa vakuudelliset ja vakuudettomat johdannaissopimukset toisistaan;
mahdollisuus poistaa tai korvata 428 s artiklan 2 kohdassa ja 428 at artiklan 2 kohdassa säädetty vaatimus tai nostaa sen tasoa;
mahdollisuus muuttaa laajemmin johdannaissopimusten käsittelyä laskettaessa pysyvän varainhankinnan vaatimusta 428 d artiklassa, 428 k artiklan 4 kohdassa ja 428 s artiklan 2 kohdassa, 428 ag artiklan a ja b alakohdassa, 428 ah artiklan 2 kohdassa, 428 al artiklan 4 kohdassa, 428 at artiklan 2 kohdassa, 428 ay artiklan a ja b alakohdassa ja 428 az artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon näihin sopimuksiin liittyvä rahoitusriski pysyvän varainhankinnan vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä;
ehdotettujen muutosten vaikutus laitosten johdannaissopimusten osalta vaaditun pysyvän rahoituksen määrään.
EPV valvoo pysyvän rahoituksen määrää, joka vaaditaan kattamaan arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvä rahoitusriski, mukaan lukien kyseisissä rahoitustoimissa vastaanotettuihin tai annettuihin varoihin liittyvä rahoitusriski, sekä rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutettaviin vakuudettomiin liiketoimiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta, liittyvä rahoitusriski, ja antaa komissiolle kertomuksen tämän käsittelyn tarkoituksenmukaisuudesta viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2023. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava vähintään seuraavia:
mahdollisuus soveltaa korkeampia tai alhaisempia pysyvän rahoituksen kertoimia rahoitusalan asiakkaiden kanssa arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin ja rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutettaviin vakuudettomiin liiketoimiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon niiden rahoitusriski pysyvän varainhankinnan vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä ja mahdolliset leviämisvaikutukset rahoitusalan asiakkaiden välillä;
mahdollisuus soveltaa 428 r artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyä käsittelyä arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin, joiden vakuutena on muuntyyppisiä varoja;
mahdollisuus soveltaa pysyvän rahoituksen kertoimia taseen ulkopuolisiin eriin, joita käytetään arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa, vaihtoehtona 428 p artiklan 5 kohdassa säädetylle käsittelylle;
epäsymmetrisen käsittelyn tarkoituksenmukaisuus rahoitusalan asiakkaiden myöntämien sellaisten velkojen, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta ja joihin 428 k artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sovelletaan käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen kerrointa, joka on 0 prosenttia, ja rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutetuista liiketoimista johtuvien sellaisten varojen välillä, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta ja joihin 428 r artiklan 1 kohdan g alakohdan, 428 s artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 428 v artiklan b alakohdan mukaisesti sovelletaan vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa, joka on 0 prosenttia, 5 prosenttia tai 10 prosenttia;
arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien, erityisesti kun rahoitustoimet toteutetaan rahoitusalan asiakkaiden kanssa ja jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta, osalta käyttöönotettujen korkeampien tai alhaisempien pysyvän rahoituksen kertoimien vaikutus kyseisissä rahoitustoimissa vakuutena vastaanotettujen varojen, erityisesti valtion ja yritysten joukkovelkakirjalainojen, markkinalikviditeettiin;
ehdotettujen muutosten vaikutus laitosten liiketoimien osalta vaaditun pysyvän rahoituksen määrään, erityisesti kun on kyse rahoitusalan asiakkaiden kanssa arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta ja joissa vakuutena vastaanotetaan valtion joukkovelkakirjalainoja.
EPV valvoo pysyvän rahoituksen määrää, joka vaaditaan kattamaan laitosten johdannaissopimusten suojaamiseksi hallussaan pitämien arvopapereiden omistusosuuksiin liittyvä rahoitusriski. EPV antaa viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2023 kertomuksen käsittelyn asianmukaisuudesta. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava vähintään seuraavia:
käsittelyn mahdollinen vaikutus sijoittajien kykyyn hankkia omaisuuseriin liittyviä vastuita ja käsittelyn vaikutus luotontarjontaan pääomamarkkinaunionissa;
mahdollisuus soveltaa mukautettuja pysyvän varainhankinnan vaatimuksia arvopapereihin, joita pidetään hallussa alkumarginaalilla joko kokonaan tai osittain rahoitettujen johdannaisten suojaamiseksi;
mahdollisuus soveltaa mukautettuja pysyvän varainhankinnan vaatimuksia arvopapereihin, joita pidetään hallussa sellaisten johdannaisten suojaamiseksi, joita ei rahoiteta alkumarginaalilla.
511 artikla
Velkaantuneisuus
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä,
olisiko aiheellista korottaa O-SII-laitosten vähimmäisomavaraisuusastetta; ja
ovatko 429 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vastuiden kokonaismäärän määritelmä ja laskentatapa, keskuspankkivarantojen kohtelu mukaan lukien, tarkoituksenmukaisia.
512 artikla
Siirrettyyn luottoriskiin liittyvät vastuut
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen viidennen osan säännösten soveltamisesta ja toimivuudesta kansainvälisten markkinoiden kehityksen huomioon ottaen.
513 artikla
Makrovakaussäännöt
Euroopan komissio tarkastelee viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022 ja sen jälkeen viiden vuoden välein EJRK:ta ja EPV:tä kuultuaan, ovatko tähän asetukseen ja direktiiviin 2013/36/EU sisältyvät makrovakaussäännöt riittäviä eri sektoreilla, alueilla ja jäsenvaltioissa esiintyvien järjestelmäriskien lieventämiseksi, mukaan lukien arviointi siitä,
ovatko tähän asetukseen ja direktiiviin 2013/36/EU sisältyvät nykyiset makrovakausvälineet tehokkaita, toimivia ja läpinäkyviä;
ovatko tähän asetukseen ja direktiiviin 2013/36/EU sisältyvien, samanlaisiin riskeihin kohdennettujen erilaisten makrovakausvälineiden keskinäinen kattavuus ja mahdolliset päällekkäisyydet tarkoituksenmukaisia, ja ehdottaa tarvittaessa uusia makrovakaussääntöjä:
millainen vuorovaikutus on järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia koskevien kansainvälisesti sovittujen standardien ja tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU säännösten välillä, ja ehdottaa tarvittaessa uusia sääntöjä näiden kansainvälisesti sovittujen standardien huomioon ottamiseksi;
olisiko tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädettyihin makrovakausvälineisiin lisättävä muuntyyppisiä välineitä, kuten lainanottajiin kohdistuvia välineitä, pääomaperusteisten välineiden täydentämiseksi ja välineiden yhdenmukaisen käytön mahdollistamiseksi sisämarkkinoilla; ottaen huomioon se, edellyttääkö tällaisten välineiden käyttöönotto kyseisten välineiden määritelmien ja asiaankuuluvia tietoja koskevan unionin tason raportoinnin yhdenmukaistamista;
olisiko 92 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettu vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskeva vaatimus ulotettava koskemaan G-SII-laitosten lisäksi myös muita järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia, olisiko sen kalibroinnin poikettava G-SII-laitosten osalta suoritettavasta kalibroinnista ja olisiko sen kalibroinnin oltava riippuvainen siitä, miten merkittävä laitos on järjestelmän kannalta;
olisiko makrovakaustoimenpiteiden nykyisestä vapaaehtoisesta vastavuoroisuudesta tehtävä pakollista ja onko EJRK:n nykyinen vapaaehtoisen vastavuoroisuuden kehys tälle asianmukainen perusta;
miten unionin ja kansallisille asiaankuuluville makrovakaudesta vastaaville viranomaisille voidaan antaa välineitä torjumaan uusia kehittyviä järjestelmäriskejä, jotka johtuvat luottolaitosten pankkien ulkopuoliseen alaan liittyvistä vastuista, erityisesti johdannaisista ja arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien markkinoista, omaisuudenhoitoalasta ja vakuutusalasta.
514 artikla
Johdannaistransaktioiden vastuuarvon laskentamenetelmä
515 artikla
Seuranta ja arviointi
516 artikla
Pitkän aikavälin rahoitus
Komissio antaa kertomuksen tämän asetuksen vaikutuksista kasvua tukevaan infrastruktuuriin kohdistuvien pitkän aikavälin investointien lisäämiseen 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä.
517 artikla
Hyväksyttävän pääoman määritelmä
Komissio tarkastelee toisen osan IV osaston ja neljännen osan yhteydessä sovellettavan hyväksyttävän pääoman määritelmän asianmukaisuutta ja laatii siitä kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
518 artikla
Niiden pääomainstrumenttien uudelleentarkastelu, joiden kirjanpitoarvoa voidaan alentaa tai muuntaa elinkelvottomuushetkellä
Komissio suorittaa 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä arvioinnin ja laatii kertomuksen siitä, olisiko tähän asetukseen sisällytettävä vaatimus, jonka mukaan ensisijaisten lisäpääomien (AT1) tai toissijaisten pääomien (T2) instrumenttien kirjanpitoarvoa alennetaan, mikäli todetaan, että laitos ei ole enää elinkelpoinen. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen, tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksineen, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
518 a artikla
Ristikkäisten maksukyvyttömyysmääräysten uudelleentarkastelu
Viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2022 komissio tarkastelee ja arvioi, onko asianmukaista vaatia, että hyväksyttäviä velkoja voidaan alaskirjata laukaisematta ristikkäistä laiminlyöntiä koskevan ehdon soveltamista muihin sopimuksiin, niin että arvon alaskirjauksen vaikuttavuutta voidaan vahvistaa mahdollisimman paljon sekä arvioida sitä, olisiko hyväksyttäviä velkoja koskeva muu kuin ristikkäinen maksukyvyttömyysmääräys sisällytettävä muihin velkoihin sovellettaviin ehtoihin tai sopimuksiin. Kertomukseen ja arvioon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
518 b artikla
Ylityksiä koskeva raportointi ja valvontavaltuudet voitonjakojen rajoittamiseksi
Komissio raportoi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, voidaanko poikkeuksellisilla olosuhteilla, jotka aiheuttavat vakavia taloudellisia häiriöitä rahoitusmarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja eheydelle, perustella se, että:
tällaisissa olosuhteissa toimivaltaisten viranomaisten sallitaan jättää laitosten markkinariskin sisäisten mallien ulkopuolelle ylitykset, jotka eivät aiheudu kyseisissä malleissa olevista puutteista;
tällaisissa olosuhteissa toimivaltaisille viranomaisille annetaan sitovat lisävaltuudet määrätä laitosten voitonjaon rajoittamisesta.
Komissio harkitsee tarvittaessa lisätoimia.
519 artikla
Etuuspohjaisen eläkerahaston varojen vähentäminen ydinpääoman (CET1) eristä
EPV valmistelee 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä kertomuksen siitä, onko tarkistettu IAS 19, yhdessä 36 artiklan e alakohdassa esitetyn nettoeläkevarojen vähentämisen ja nettoeläkevastuiden muutosten kanssa johtanut laitosten omien varojen perusteettomaan volatiliteettiin.
Komissio valmistelee ottaen EPV:n kertomuksen huomioon 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta asiasta, tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksineen sellaisen käsittelyn käyttöön ottamiseksi, jolla oikaistaan laitoksen etuuspohjaisen eläkerahaston nettovarat tai nettoeläkevastuut omien varojen laskentaa varten.
519 a artikla
Raportointi ja uudelleentarkastelu
Komissio raportoi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2022 [kolmen vuoden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten kolmannen osan II osaston 5 luvun säännöksiä on sovellettu arvopaperistamismarkkinoiden kehitys huomioon ottaen, muun muassa makrotason vakauden ja talouden näkökulmasta. Raporttiin on tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus, ja siinä on erityisesti arvioitava seuraavia seikkoja:
edellä 254 artiklassa säädetyn menetelmien hierarkian ja 258–266 artiklassa säädetyn arvopaperistamispositioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskutavan vaikutus laitosten liikkeeseenlasku- ja sijoitustoimintaan arvopaperistamismarkkinoilla unionissa;
vaikutukset unionin ja jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen siten, että otetaan erityisesti huomioon mahdollinen keinottelu kiinteän omaisuuden markkinoilla sekä rahoituslaitosten keskinäisten yhteyksien lisääntyminen;
mitkä toimenpiteet olisivat aiheellisia arvopaperistamisesta rahoitusvakaudelle aiheutuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja torjumiseksi siten, että samalla säilytetään sen myönteinen vaikutus rahoitukseen, mukaan lukien mahdollinen arvopaperistamisten vastuuta koskevan ylärajan asettaminen; ja
vaikutukset rahoituslaitosten kykyyn tarjota kestävä ja vakaa rahoituskanava reaalitaloutta varten siten, että otetaan huomioon erityisesti pk-yritykset.
Raportissa on myös otettava huomioon kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti arvopaperistamista koskeviin kansainvälisiin standardeihin liittyvillä foorumeilla tapahtunut sääntelyn kehitys.
519 b artikla
Markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset
II A OSASTO
SÄÄNTÖJEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
519 c artikla
Noudattamisen apuväline
Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun välineen on mahdollistettava vähintään se, että kukin laitos
löytää nopeasti asiaan liittyvät säännökset, joita on noudatettava suhteessa laitoksen kokoon ja liiketoimintamalliin;
seuraa muutoksia, joita tehdään säädöksiin sekä asiaan liittyviin täytäntöönpanosäännöksiin, ohjeisiin ja malleihin.
III
OSASTO
MUUTOKSET
520 artikla
Asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 648/2012 seuraavasti:
Lisätään IV osastoon luku seuraavasti:
"4
LUKU
Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitetut laskelmat ja raportointi
50 a artikla
KCCP:n laskenta
Keskusvastapuolen on laskettava oletettu pääoma (KCCP) seuraavasti:
jossa
EBRMi |
= |
vastuuarvo ennen riskin vähentämistä eli sama kuin keskusvastapuolella määritysosapuolen i osalta oleva vastuuarvo, joka aiheutuu kaikista kyseisen määritysosapuolen kanssa toteutetuista sopimuksista ja liiketoimista, jotka on laskettu ottamatta huomioon kyseisen määritysosapuolen asettamaa vakuutta; |
IMi |
= |
määritysosapuolen i keskusvastapuolelle asettama alkumarginaali; |
DFi |
= |
määritysosapuolen i ennakkoon rahastoitu osuus; |
RW |
= |
20 prosentin riskipaino; |
Vakavaraisuussuhde |
= |
8 prosenttia. |
Kaikki ensimmäisessä alakohdassa olevan kaavan arvot liittyvät arvostukseen päivän päättyessä ennen päivän viimeisen vakuuspyynnön mukaisen vakuuden vaihtamista.
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 3 kohdan mukaisesti seuraavat:
2 kohdassa täsmennetyn laskelman esittämisväli ja päivämäärät;
tilanteet, joissa määritysosapuolena toimivan laitoksen toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että laskenta esitetään ja raportointi tehdään useammin kuin a alakohdassa on tarkoitettu.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
50 b artikla
KCCP:n laskentaa koskevat yleiset säännöt
Edellä olevan 50 a artiklan 2 kohdassa edellytettyä laskentaa varten sovelletaan seuraavaa:
keskusvastapuolen on laskettava niiden vastuiden arvo, jotka sillä on määritysosapuoltensa osalta, seuraavasti:
vastuut, jotka aiheutuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 301 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sen on laskettava 274 artiklassa säädetyn käyvän arvon menetelmän mukaisesti;
asetuksen (EU) N:o 575/2013 301 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista aiheutuvien vastuiden osalta sen on laskettava nämä kyseisen asetuksen 223 artiklassa täsmennetyn rahoitusvakuuksien kattavan menetelmän mukaisesti, johon kuuluu 223 ja 224 artiklassa täsmennettyjä valvojan määrittämiä vakioarvon leikkauksia. Kyseisen asetuksen 285 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta;
liiketoimista, joita ei ole lueteltu asetuksen (EU) N:o 575/2013 301 artiklan 1 kohdassa ja joihin liittyy vain selvitysriski, aiheutuvien vastuiden osalta sen on laskettava nämä kyseisen asetuksen kolmannen osan V osaston mukaisesti;
asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamisalaan kuuluvien laitosten osalta nettoutusryhmät ovat samat kuin mainitun asetuksen kolmannen osan II osastossa;
laskiessaan a alakohdassa tarkoitettuja arvoja keskusvastapuolen on vähennettävä vastuistaan määritysosapuoltensa asettamat vakuudet, joita on tarkoituksenmukaisella tavalla vähennetty käyttämällä valvojan määrittämiä vakioarvon leikkauksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 224 artiklassa täsmennetyn rahoitusvakuuksien kattavan menetelmän mukaisesti;
jos keskusvastapuolella on yhteen tai useampaan keskusvastapuoleen liittyviä vastuita, sen on käsiteltävä tällaiset vastuut ikään kuin ne olisivat määritysosapuoliin liittyviä vastuita ja sisällytettävä näiltä keskusvastapuolilta saatu mahdollinen vakuus tai saadut ennakkoon rahastoidut osuudet KCCP:n laskentaan;
jos keskusvastapuolella on käytössä määritysosapuoltensa kanssa sitovat sopimusjärjestelyt, joiden ansiosta se voi käyttää osaa määritysosapuoliltaan saamastaan alkumarginaalista tai koko alkumarginaalin ikään kuin kyseessä olisivat ennakkoon rahastoidut osuudet, keskusvastapuolen on pidettävä kyseistä alkumarginaalia ennakkoon rahastoituna osuutena 1 kohdan mukaista laskentaa varten, eikä alkumarginaalina;
asetuksen (EU) N:o 575/2013 274 artiklassa esitettyä käyvän arvon menetelmää soveltaessaan keskusvastapuolen on korvattava mainitun asetuksen 298 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa esitetty kaava seuraavasti:
jossa NGR:n osoittaja lasketaan mainitun asetuksen 274 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja juuri ennen vaihtelumarginaalien tosiasiallista vaihtumista erääntymisajanjakson lopussa ja jossa nimittäjänä on bruttojälleenhankinta-arvo;
jos keskusvastapuoli ei pysty laskemaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 298 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa esitettyä NGR:n arvoa, sen on:
ilmoitettava niille määritysosapuolilleen, jotka ovat laitoksia, ja niiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se pysty laskemaan NGR:ää, ja lisäksi perustelut sille, miksi laskemista ei voida suorittaa;
se voi kolmen kuukauden ajan käyttää NGR:n arvona 0,3:a laskeakseen tämän artiklan h alakohdassa täsmennetyn PCEred - arvon;
jos keskusvastapuoli ei i alakohdan ii alakohdassa täsmennetyn ajanjakson päätyttyä edelleenkään pysty laskemaan NGR:n arvoa, sen on toimittava seuraavasti:
lopetettava KCCP:n laskenta;
ilmoitettava niille määritysosapuolilleen, jotka ovat laitoksia, ja niiden toimivaltaisille viranomaisille, että se on lopettanut KCCP:n laskennan;
, kuten mainitun asetuksen 280 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetään;
jos keskusvastapuolella on useampi kuin yksi maksukyvyttömyysrahasto, sen on suoritettava 50 a artiklan 2 kohdassa esitetty laskeminen kunkin maksukyvyttömyysrahaston osalta erikseen.
50 c artikla
Tietojen raportoiminen
Asetuksen (EU) N:o 575/2013 308 artiklan soveltamiseksi keskusvastapuolen on raportoitava seuraavat tiedot niille määritysosapuolilleen, jotka ovat laitoksia, ja niiden toimivaltaisille viranomaisille:
oletettu pääoma (KCCP);
ennakkoon rahastoitujen osuuksien summa (DFCM);
se ennakkoon rahastoitujen taloudellisten resurssien määrä, jonka sen – lainsäädännön nojalla tai määritysosapuoltensa kanssa tekemiensä sopimusjärjestelyjen perusteella – edellytetään käyttävän kattamaan tappiot, jotka johtuvat sen yhden tai useamman määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä, ennen kuin se käyttää muiden määritysosapuolten maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimia osuuksia (DFCCP);
sen määritysosapuolten lukumäärä (N);
50 d artiklassa esitetty keskittymäkerroin (β).
Kun keskusvastapuolella on useampi kuin yksi maksukyvyttömyysrahasto, sen on raportoitava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot kunkin maksukyvyttömyysrahaston osalta erikseen.
EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:
yhdenmukainen malli 1 kohdassa määritettyä raportointia varten;
2 kohdassa täsmennetyn raportoinnin esittämisväli ja päivämäärät;
tilanteet, joissa määritysosapuolena toimivan laitoksen toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että raportointi tehdään useammin kuin b alakohdassa tarkoitetaan.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
50 d artikla
Tiettyjen tietojen, jotka keskusvastapuolen on määrä raportoida, laskenta
Sovellettaessa 50 c artiklaa sovelletaan seuraavia:
jos keskusvastapuolen säännöissä määrätään, että keskusvastapuolen on käytettävä osa taloudellisista resursseistaan tai ne kokonaisuudessaan samanaikaisesti sen määritysosapuolten ennakkoon rahastoitujen osuuksien kanssa tavalla, joka tekee kyseisistä varoista selvityspuolen ennakkoon rahastoituja osuuksia vastaavia siltä osin, miten ne kattavat tappiot, joita keskusvastapuolelle aiheutuu yhden tai useamman sen määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä, keskusvastapuolen on lisättävä vastaavat määrät näitä resursseja kokonaismäärään DFCM:
ennakkoon rahastoitujen osuuksien kokonaismäärään (DF):
.
Keskusvastapuolen on laskettava keskittymäkerroin (β) seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
PCEred,i |
= |
keskusvastapuolen määritysosapuolen i kanssa tekemien kaikkien sopimusten ja liiketoimien potentiaalisen tulevan luottoriskin alennettu määrä; |
PCEred,1 |
= |
keskusvastapuolen määritysosapuolen, jonka PCEred PCEred-arvo on suurin, kanssa tekemien kaikkien sopimusten ja liiketoimien potentiaalisen tulevan luottoriskin alennettu määrä; |
PCEred,2 |
= |
keskusvastapuolen määritysosapuolen, jonka PCEred -arvo on toiseksi suurin, kanssa tekemien kaikkien sopimusten ja liiketoimien potentiaalisen tulevan luottoriskin alennettu määrä. |
Kumotaan 11 artiklan 15 kohdan b alakohta.
Lisätään 89 artiklaan kohta seuraavasti:
Siihen asti, kun on kulunut 15 kuukautta siitä, kun viimeisin 16, 26, 29, 34, 41, 42, 44, 45, 47 ja 49 artiklassa tarkoitetuista teknisistä sääntelystandardeista tulee voimaan, tai kun tehdään 25 artiklan mukainen päätös keskusvastapuolen tunnustamisesta, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi, kyseisen keskusvastapuolen on sovellettava tämän kohdan kolmannessa alakohdassa yksilöityä käsittelyä.
Tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa määriteltyjen määräaikojen päättymiseen asti, ja jollei tämän kohdan neljännestä alakohdasta muuta johdu; jos keskusvastapuolella ei ole maksukyvyttömyysrahastoa eikä sellaista sitovaa järjestelyä määritysosapuoltensa kanssa, jonka ansiosta se voi käyttää määritysosapuoliltaan saamansa alkumarginaalin tai osan siitä ennakkoon rahastoitujen osuuksien tapaan, keskusvastapuolen on sisällytettävä 50 c artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamiinsa tietoihin määritysosapuoliltaan saamiensa alkumarginaalien kokonaismäärä.
Tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja määräaikoja voidaan pidentää kuudella kuukaudella asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyn komission täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti."
YHDESTOISTA OSA
LOPPUSÄÄNNÖKSET
521 artikla
Voimaantulo ja soveltamispäivämäärä
Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 lukuun ottamatta seuraavia:
8 artiklan 3 kohtaa, 20 artiklaa ja 451 artiklan 1 kohtaa, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015;
413 artiklan 1 kohtaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016;
tämän asetuksen säännöksiä, joissa vaaditaan, että EPV toimittaa komissiolle teknisten sääntelystandardien luonnokset, sekä tämän asetuksen säännöksiä, joissa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja tai täytäntöönpanosäädöksiä, sovelletaan 28 päivästä kesäkuuta 2013.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Taseen ulkopuolisten erien luokitus
1. Korkea riski:
luoton korvaavat takaukset (esim. takaukset luottojärjestelyjen maksamiseksi hyvin);
luottojohdannaiset;
tunnusteet;
siirrot vekseleissä, joissa ei ole toisen laitoksen nimeä;
liiketoimet takaisinostovelvollisuuksin (esim. factoring, järjestelyt alennuksen myöntämiseksi laskun loppusummasta);
peruuttamattomat luoton korvaavat valmiusmaksusitoumukset;
termiiniostosopimuksilla ostetut omaisuuserät;
talletuksentekosopimukset ("forward deposits");
osittain maksettujen osakkeiden ja arvopapereiden maksamaton osa;
direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut omaisuuserien myynti- ja takaisinostosopimukset,
muut korkean riskin erät.
2. Keskimääräinen riski:
kaupan rahoitukseen liittyvät taseen ulkopuoliset erät eli myönnetyt tai annetut remburssit (ks. myös "keskimääräinen/alhainen riski");
muut taseen ulkopuoliset erät:
laivaustakuut, tullin- ja veronmaksusitoumukset;
käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen maturiteetti on pidempi kuin yksi vuosi;
velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyt (NIF) ja jatkuvat luoton merkintäjärjestelyt (RUF);
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu EPV:lle.
3. Keskimääräinen/alhainen riski:
kaupan rahoitukseen liittyvät taseen ulkopuoliset erät:
remburssit, joissa lähetys on vakuutena, ja muut toteutuessaan itsestään kuittaantuvat liiketoimet;
takuusitoumukset (mukaan lukien tarjous- ja suoritustakuut sekä niihin liittyvät ennakkomaksut ja sopimusvakuudet) ja takaukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia;
peruuttamattomat valmiusmaksusitoumukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia;
muut taseen ulkopuoliset erät:
käyttämättömät luottojärjestelyt, joihin kuuluvat sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt ja joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään yksi vuosi ja joita ei voi milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka eivät peruunnu automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi;
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen/alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu EPV:lle.
4. Alhainen riski:
Käyttämättömät luottojärjestelyt, joihin kuuluvat sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt ja jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi. Vähittäisasiakkaiden kanssa tehtyjä limiitillisiä luottosopimuksia voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos laitokset saavat sopimuksen ehtojen mukaan peruuttaa ne kuluttajansuojalainsäädännön ja muun asiaan liittyvän lainsäädännön allimassa enimmäislaajuudessa;
käyttämättömät luottojärjestelyt hankinta- ja suoritustakauksille, jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi; ja
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu EPV:lle.
LIITE II
Johdannaisten lajit
1. Korkosopimukset
yhden valuutan käsittävät koronvaihtosopimukset,
viitekoron vaihtosopimukset (basis swaps),
korkotermiinit,
korkofutuurit,
ostetut korko-optiot;
muut samanluonteiset sopimukset.
2. Valuuttakurssisopimukset ja kultaa koskevat sopimukset
valuuttojen väliset koronvaihtosopimukset,
valuuttatermiinisopimukset,
valuuttafutuurit
ostetut valuuttaoptiot,
muut samanluonteiset sopimukset,
a–e alakohdan luonteiset kultaa koskevat sopimukset.
3. Tämän liitteen 1 kohdan a–e alakohdassa ja 2 kohdan a–d alakohdassa mainittujen sopimusten luonteiset muita kohde-etuuksia ja indeksejä koskevat sopimukset. Tämä käsittää vähintään kaikki direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 4–7, 9 ja 10 kohdassa yksilöidyt välineet, jotka eivät muutoin sisälly tämän liitteen 1 tai 2 kohtaan.
LIITE III
Likvidien varojen erät, joihin sovelletaan lisäraportointia
1. Käteisvarat.
2. Keskuspankkisaamiset siinä määrin kuin saamiset voidaan nostaa stressikausien aikana.
3. Siirtokelpoiset arvopaperit, joissa on kyse saatavista valtioilta, keskuspankeilta, muiden kuin keskushallinnon julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta, alueilta, joilla on itsenäinen veronkanto-oikeus, ja paikallisviranomaisilta, Kansainväliseltä järjestelypankilta (BIS), Kansainvälisen valuuttarahastolta (IMF), Euroopan unionilta, Euroopan rahoitusvakausvälineeltä, Euroopan vakausmekanismilta, tai kansainvälisiltä kehityspankeilta tai niiden takaamista saatavista, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
niihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla 0 prosentin riskipainoa;
ne eivät ole laitoksen tai minkään siihen sidoksissa olevan yhteisön velkoja.
4. Muut kuin 3 kohdassa tarkoitetut siirtokelpoiset arvopaperit, joissa on kyse valtion tai keskuspankin kotimaisissa valuutoissa liikkeeseen laskemista saatavista valtioilta tai keskuspankeilta tai niiden takaamista saatavista, valuutassa ja maassa, jossa likviditeettiriski on otettu, tai ulkomaanvaluutassa, siinä määrin kuin tällainen velka vastaa pankin toimintaan liittyviä likviditeettitarpeita kyseisessä kolmannessa maassa.
5. Siirtokelpoiset arvopaperit, joissa on kyse saatavista valtioilta, keskuspankeilta, muiden kuin keskushallinnon julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta, alueilta, joilla on itsenäinen veronkanto-oikeus, ja paikallisviranomaisilta, tai kansainvälisiltä kehityspankeilta tai niiden takaamista saatavista, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
niihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla 20 prosentin riskipainoa;
ne eivät ole laitoksen tai minkään siihen sidoksissa olevan yhteisön velkoja.
6. Muut kuin 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut siirtokelpoiset arvopaperit, joihin kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla sovelletaan 20 prosentin tai sitä parempaa riskipainoa tai jotka sisäisen luokituksen mukaan sijoitetaan vastaavaan luottoluokkaan ja jotka täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:
niissä ei ole kyse saatavasta arvopaperistamista varten perustetulta erillisyhtiöltä (SSPE), laitokselta tai siihen sidoksissa olevilta yhteisöiltä;
ne ovat joukkolainoja, joihin voidaan soveltaa 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädettyä käsittelyä;
ne ovat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän kohdan b alakohdassa.
7. Muut kuin 3–5 kohdassa tarkoitetut siirtokelpoiset arvopaperit, joihin kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla sovelletaan 50 prosentin tai sitä parempaa riskipainoa tai jotka sisäisen luokituksen mukaan sijoitetaan vastaavaan luottoluokkaan ja joissa ei ole kyse saatavasta arvopaperistamista varten perustetulta erillisyhtiöltä (SSPE), laitokselta tai siihen sidoksissa olevilta yhteisöiltä.
8. Muut kuin 3–7 kohdassa tarkoitetut siirtokelpoiset arvopaperit, joiden vakuutena ovat varat joihin kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla sovelletaan 35 prosentin tai sitä parempaa riskipainoa tai jotka sisäisen luokituksen mukaan sijoitetaan vastaavaan luottoluokkaan ja joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö 125 artiklan mukaisesti.
9. Rahapolitiikan soveltamisalaan kuuluvat keskuspankkien takaamat valmiusluottojärjestelyt, siinä määrin kuin näiden järjestelyjen vakuutena eivät ole likvidit varat ja kun hätätilanteisiin liittyvä maksuvalmiusapu suljetaan pois.
10. Lakisääteiset tai sääntömääräiset vähimmäistalletukset keskusluottolaitoksessa ja muu sääntömääräisesti tai sopimuksen perusteella saatavissa oleva keskusluottolaitoksen tai 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun ryhmän jäseninä olevien laitosten tai 10 artiklan mukaisen vapautuksen ehdot täyttävien laitosten likvidi rahoitus, siinä määrin kuin tämän rahoituksen vakuutena eivät ole likvidit varat, jos luottolaitos kuuluu säädösperusteisesti johonkin ryhmään.
11. Pörssilistattuihin keskusvastapuolessa määritetyt oman pääoman ehtoiset osakkeet, jotka ovat osa keskeistä osakeindeksiä, jotka on ilmoitettu jäsenvaltion kotimaan valuutan määräisinä ja joita laitos tai jokin siihen sidoksissa oleva yhteisö ei ole laskenut liikkeeseen.
12. Virallisesti hyväksytyssä pörssissä kaupankäynnin kohteena oleva allokoitu kulta.
Kaikkien erien, lukuun ottamatta 1, 2 ja 9 kohdassa tarkoitettuja eriä, on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:
niillä käydään kauppaa yksinkertaisten takaisinostosopimusten tai käteisen markkinoilla, joilla keskittyminen on vähäistä;
ne ovat osoittautuneet luotettavaksi likviditeetin lähteeksi joko takaisinostosopimuksen tai myynnin kautta myös stressikausien markkinaolosuhteissa;
ne ovat kiinnittämättömiä.
LIITE IV
Vastaavuustaulukko
Tämä asetus |
Direktiivi 2006/48/EY |
Direktiivi 2006/49/EY |
1 artikla |
|
|
2 artikla |
|
|
3 artikla |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 1 alakohta |
4 artiklan 1 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan b alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 3 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan c alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 4 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan p alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 5–7 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 8 alakohta |
4 artiklan 18 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 9–12 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 13 alakohta |
4 artiklan 41 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 14 alakohta |
4 artiklan 42 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 15 alakohta |
4 artiklan 12 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 16 alakohta |
4 artiklan 13 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 17 alakohta |
4 artiklan 3 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 18 alakohta |
4 artiklan 21 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 19 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 20 alakohta |
4 artiklan 19 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 21 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 22 alakohta |
4 artiklan 20 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 23 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 24 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 25 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan c alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 26 alakohta |
4 artiklan 5 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 27 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 28 alakohta |
4 artiklan 14 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 29 alakohta |
4 artiklan 16 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 30 alakohta |
4 artiklan 15 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 31 alakohta |
4 artiklan 17 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 32–34 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 35 alakohta |
4 artiklan 10 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 36 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 37 alakohta |
4 artiklan 9 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 38 alakohta |
4 artiklan 46 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 39 alakohta |
4 artiklan 45 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 40 alakohta |
4 artiklan 4 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 41 alakohta |
4 artiklan 48 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 42 alakohta |
4 artiklan 2 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 43 alakohta |
4 artiklan 7 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 44 alakohta |
4 artiklan 8 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 45 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 46 alakohta |
4 artiklan 23 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 47–49 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 50 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan e alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 51 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 52 alakohta |
4 artiklan 22 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 53 alakohta |
4 artiklan 24 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 54 alakohta |
4 artiklan 25 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 55 alakohta |
4 artiklan 27 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 56 alakohta |
4 artiklan 28 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 57 alakohta |
4 artiklan 30 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 58 alakohta |
4 artiklan 31 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 59 alakohta |
4 artiklan 32 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 60 alakohta |
4 artiklan 35 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 61 alakohta |
4 artiklan 36 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 62 alakohta |
4 artiklan 40 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 63 alakohta |
4 artiklan 40 a alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 64 alakohta |
4 artiklan 40 b alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 65 alakohta |
4 artiklan 43 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 66 alakohta |
4 artiklan 44 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 67 alakohta |
4 artiklan 39 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 68–71 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 72 alakohta |
4 artiklan 47 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 73 alakohta |
4 artiklan 49 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 74–81 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 82 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan m alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 83 alakohta |
4 artiklan 33 alakohta |
|
4 artiklan 1 kohdan 84–91 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 92 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan i alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 93–117 alakohta |
|
|
4 artiklan 1 kohdan 118 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan r alakohta |
4 artiklan 1 kohdan 119–128 alakohta |
|
|
4 artiklan 2 kohta |
|
|
4 artiklan 3 kohta |
|
|
5 artikla |
|
|
6 artiklan 1 kohta |
68 artiklan 1 kohta |
|
6 artiklan 2 kohta |
68 artiklan 2 kohta |
|
6 artiklan 3 kohta |
68 artiklan 3 kohta |
|
6 artiklan 4 kohta |
|
|
6 artiklan 5 kohta |
|
|
7 artiklan 1 kohta |
69 artiklan 1 kohta |
|
7 artiklan 2 kohta |
69 artiklan 2 kohta |
|
7 artiklan 3 kohta |
69 artiklan 3 kohta |
|
8 artiklan 1 kohta |
|
|
8 artiklan 2 kohta |
|
|
8 artiklan 3 kohta |
|
|
9 artiklan 1 kohta |
70 artiklan 1 kohta |
|
9 artiklan 2 kohta |
70 artiklan 2 kohta |
|
9 artiklan 3 kohta |
70 artiklan 3 kohta |
|
10 artiklan 1 kohta |
3 artiklan 1 kohta |
|
10 artiklan 2 kohta |
|
|
11 artiklan 1 kohta |
71 artiklan 1 kohta |
|
11 artiklan 2 kohta |
71 artiklan 2 kohta |
|
11 artiklan 3 kohta |
|
|
11 artiklan 4 kohta |
3 artiklan 2 kohta |
|
11 artiklan 5 kohta |
|
|
12 artikla |
|
|
13 artiklan 1 kohta |
72 artiklan 1 kohta |
|
13 artiklan 2 kohta |
72 artiklan 2 kohta |
|
13 artiklan 3 kohta |
72 artiklan 3 kohta |
|
13 artiklan 4 kohta |
|
|
14 artiklan 1 kohta |
73 artiklan 3 kohta |
|
14 artiklan 2 kohta |
|
|
14 artiklan 3 kohta |
|
|
15 artikla |
|
22 artikla |
16 artikla |
|
|
17 artiklan 1 kohta |
|
23 artikla |
17 artiklan 2 kohta |
|
|
17 artiklan 3 kohta |
|
|
18 artiklan 1 kohta |
133 artiklan 1 kohdan 1 alakohta |
|
18 artiklan 2 kohta |
133 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
|
18 artiklan 3 kohta |
133 artiklan 1 kohdan 3 alakohta |
|
18 artiklan 4 kohta |
133 artiklan 2 kohta |
|
18 artiklan 5 kohta |
133 artiklan 3 kohta |
|
18 artiklan 6 kohta |
134 artiklan 1 kohta |
|
18 artiklan 7 kohta |
|
|
18 artiklan 8 kohta |
134 artiklan 2 kohta |
|
19 artiklan 1 kohta |
73 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
19 artiklan 2 kohta |
73 artiklan 1 kohta |
|
19 artiklan 3 kohta |
73 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
|
20 artiklan 1 kohta |
105 artiklan 3 kohta, 129 artiklan 2 kohta ja liite X, 3 osa, 30 ja 31 kohta |
|
20 artiklan 2 kohta |
129 artiklan 2 kohdan 3 alakohta |
|
20 artiklan 3 kohta |
129 artiklan 2 kohdan 4 alakohta |
|
20 artiklan 4 kohta |
129 artiklan 2 kohdan 5 alakohta |
|
20 artiklan 5 kohta |
|
|
20 artiklan 6 kohta |
84 artiklan 2 kohta |
|
20 artiklan 7 kohta |
129 artiklan 2 kohdan 6 alakohta |
|
20 artiklan 8 kohta |
129 artiklan 2 kohdan 7 ja 8 alakohta |
|
21 artiklan 1 kohta |
|
|
21 artiklan 2 kohta |
|
|
21 artiklan 3 kohta |
|
|
21 artiklan 4 kohta |
|
|
22 artikla |
73 artiklan 2 kohta |
|
23 artikla |
|
3 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
24 artikla |
74 artiklan 1 kohta |
|
25 artikla |
|
|
26 artiklan 1 kohta |
57 artiklan a kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan a alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan b alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan c alakohta |
57 artiklan b kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan d alakohta |
|
|
26 artiklan 1 kohdan e alakohta |
57 artiklan b kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan f alakohta |
57 artiklan c kohta |
|
26 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
61 artiklan 2 alakohta |
|
26 artiklan 2 kohdan a alakohta |
57 artiklan 2, 3 ja 4 alakohta |
|
26 artiklan 2 kohdan b alakohta |
57 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
26 artiklan 3 kohta |
|
|
26 artiklan 4 kohta |
|
|
27 artikla |
|
|
28 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan b alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
28 artiklan 1 kohdan c alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
28 artiklan 1 kohdan d alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan g alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan h alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan i alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
28 artiklan 1 kohdan j alakohta |
57 artiklan a kohta |
|
28 artiklan 1 kohdan k alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan l alakohta |
|
|
28 artiklan 1 kohdan m alakohta |
|
|
28 artiklan 2 kohta |
|
|
28 artiklan 3 kohta |
|
|
28 artiklan 4 kohta |
|
|
28 artiklan 5 kohta |
|
|
29 artikla |
|
|
30 artikla |
|
|
31 artikla |
|
|
32 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
|
32 artiklan 1 kohdan b alakohta |
57 artiklan 4 alakohta |
|
32 artiklan 2 kohta |
|
|
33 artiklan 1 kohdan a alakohta |
64 artiklan 4 kohta |
|
33 artiklan 1 kohdan b alakohta |
64 artiklan 4 kohta |
|
33 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
33 artiklan 2 kohta |
|
|
33 artiklan 3 kohdan a alakohta |
|
|
33 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
|
33 artiklan 3 kohdan c alakohta |
|
|
33 artiklan 3 kohdan d alakohta |
|
|
33 artiklan 4 kohta |
|
|
34 artikla |
64 artiklan 5 kohta |
|
35 artikla |
|
|
36 artiklan 1 kohdan a alakohta |
57 artiklan k kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan b alakohta |
57 artiklan j kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan d alakohta |
57 artiklan q kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan f alakohta |
57 artiklan i kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan g alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan h alakohta |
57 artiklan n kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan i alakohta |
57 artiklan m kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan j alakohta |
66 artiklan 2 kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan k alakohdan i alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan k alakohdan ii alakohta |
57 artiklan r kohta |
|
36 artiklan 1 kohdan k alakohdan iii alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan k alakohdan iv alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan k alakohdan v alakohta |
|
|
36 artiklan 1 kohdan l alakohta |
61 artiklan 2 alakohta |
|
36 artiklan 2 kohta |
|
|
36 artiklan 3 kohta |
|
|
37 artikla |
|
|
38 artikla |
|
|
39 artikla |
|
|
40 artikla |
|
|
41 artikla |
|
|
42 artikla |
|
|
43 artikla |
|
|
44 artikla |
|
|
45 artikla |
|
|
46 artikla |
|
|
47 artikla |
|
|
48 artikla |
|
|
49 artiklan 1 kohta |
59 artikla |
|
49 artiklan 2 kohta |
60 artikla |
|
49 artiklan 3 kohta |
|
|
49 artiklan 4 kohta |
|
|
49 artiklan 5 kohta |
|
|
49 artiklan 6 kohta |
|
|
50 artikla |
66 artikla, 57 artiklan c a kohta, 63 a artikla |
|
51 artikla |
66 artikla, 57 artiklan c a kohta, 63 a artikla |
|
52 artikla |
63 a artikla |
|
53 artikla |
|
|
54 artikla |
|
|
55 artikla |
|
|
56 artikla |
|
|
57 artikla |
|
|
58 artikla |
|
|
59 artikla |
|
|
60 artikla |
|
|
61 artikla |
66 artikla, 57 artiklan c a kohta, 63 a artikla |
|
62 artiklan a kohta |
64 artiklan 3 kohta |
|
62 artiklan b kohta |
|
|
62 artiklan c kohta |
|
|
62 artiklan d kohta |
63 artiklan 3 kohta |
|
63 artikla |
63 artiklan 1 kohta, 63 artiklan 2 kohta, 64 artiklan 3 kohta |
|
64 artikla |
64 artiklan 3 kohdan c alakohta |
|
65 artikla |
|
|
66 artikla |
57 artikla, 66 artiklan 2 kohta |
|
67 artikla |
57 artikla, 66 artiklan 2 kohta |
|
68 artikla |
|
|
69 artikla |
57 artikla, 66 artiklan 2 kohta |
|
70 artikla |
57 artikla, 66 artiklan 2 kohta |
|
71 artikla |
66 artikla, 57 artiklan c a kohta, 63 a artikla |
|
72 artikla |
57 artikla, 66 artikla |
|
73 artikla |
|
|
74 artikla |
|
|
75 artikla |
|
|
76 artikla |
|
|
77 artikla |
63 a artiklan 2 kohta |
|
78 artiklan 1 kohta |
63 a artiklan 2 kohta |
|
78 artiklan 2 kohta |
|
|
78 artiklan 3 kohta |
|
|
78 artiklan 4 kohta |
63 a artiklan 2 kohdan 4 alakohta |
|
78 artiklan 5 kohta |
|
|
79 artikla |
58 artikla |
|
80 artikla |
|
|
81 artikla |
65 artikla |
|
82 artikla |
65 artikla |
|
83 artikla |
|
|
84 artikla |
65 artikla |
|
85 artikla |
65 artikla |
|
86 artikla |
65 artikla |
|
87 artikla |
65 artikla |
|
88 artikla |
65 artikla |
|
89 artikla |
120 artikla |
|
90 artikla |
122 artikla |
|
91 artikla |
121 artikla |
|
92 artikla |
66 artikla, 75 artikla |
|
93 artiklan 1–4 kohta |
10 artiklan 1–4 kohta |
|
93 artiklan 5 kohta |
|
|
94 artikla |
|
18 artiklan 2–4 kohta |
95 artikla |
|
|
96 artikla |
|
|
97 artikla |
|
|
98 artikla |
|
24 artikla |
99 artiklan 1 kohta |
74 artiklan 2 kohta |
|
99 artiklan 2 kohta |
|
|
100 artikla |
|
|
101 artiklan 1 kohta |
|
|
101 artiklan 2 kohta |
|
|
101 artiklan 3 kohta |
|
|
102 artiklan 1 kohta |
|
11 artiklan 1 kohta |
102 artiklan 2 kohta |
|
11 artiklan 3 kohta |
102 artiklan 3 kohta |
|
11 artiklan 4 kohta |
102 artiklan 4 kohta |
|
Liite VII, C osa, 1 kohta |
103 artikla |
|
Liite VII, A osa, 1 kohta |
104 artiklan 1 kohta |
|
Liite VII, D osa, 1 kohta |
104 artiklan 2 kohta |
|
Liite VII, D osa, 2 kohta |
105 artiklan 1 kohta |
|
33 artiklan 1 kohta |
105 artiklan 2–10 kohta |
|
Liite VII, B osa, 1–9 kohta |
105 artiklan 11–13 kohta |
|
Liite VII, B osa, 11–13 kohta |
106 artikla |
|
Liite VII, C osa, 1–3 kohta |
107 artikla |
76 artikla, 78 artiklan 4 kohta ja liite III, 2 osa, 6 kohta |
|
108 artiklan 1 kohta |
91 artikla |
|
108 artiklan 2 kohta |
|
|
109 artikla |
94 artikla |
|
110 artikla |
|
|
111 artikla |
78 artiklan 1–3 kohta |
|
112 artikla |
79 artiklan 1 kohta |
|
113 artiklan 1 kohta |
80 artiklan 1 kohta |
|
113 artiklan 2 kohta |
80 artiklan 2 kohta |
|
113 artiklan 3 kohta |
80 artiklan 4 kohta |
|
113 artiklan 4 kohta |
80 artiklan 5 kohta |
|
113 artiklan 5 kohta |
80 artiklan 6 kohta |
|
113 artiklan 6 kohta |
80 artiklan 7 kohta |
|
113 artiklan 7 kohta |
80 artiklan 8 kohta |
|
114 artikla |
Liite VI, I osa, 1–5 kohta |
|
115 artiklan 1 kohdan 4 alakohta |
Liite VI, I osa, 8–11 kohta |
|
115 artiklan 5 kohta |
|
|
116 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 14 kohta |
|
116 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 14 kohta |
|
116 artiklan 3 kohta |
|
|
116 artiklan 4 kohta |
Liite VI, I osa, 15 kohta |
|
116 artiklan 5 kohta |
Liite VI, I osa, 17 kohta |
|
116 artiklan 6 kohta |
Liite VI, I osa, 17 kohta |
|
117 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 18 ja 19 kohta |
|
117 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 20 kohta |
|
117 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 21 kohta |
|
118 artikla |
Liite VI, I osa, 22 kohta |
|
119 artiklan 1 kohta |
|
|
119 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 37 ja 38 kohta |
|
119 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 40 kohta |
|
119 artiklan 4 kohta |
|
|
119 artiklan 5 kohta |
|
|
120 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 29 kohta |
|
120 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 31 kohta |
|
120 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 33–36 kohta |
|
121 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 26 kohta |
|
121 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 25 kohta |
|
121 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 27 kohta |
|
122 artikla |
Liite VI, I osa, 41 ja 42 kohta |
|
123 artikla |
79 artiklan 2 ja 3 kohta ja liite VI, I osa, 43 kohta |
|
124 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 44 kohta |
|
124 artiklan 2 kohta |
|
|
124 artiklan 3 kohta |
|
|
125 artiklan 1–3 kohta |
Liite VI, I osa, 45–49 kohta |
|
125 artiklan 4 kohta |
|
|
126 artiklan 1 ja 2 kohta |
Liite VI, I osa, 51–55 kohta |
|
126 artiklan 3 ja 4 kohta |
Liite VI, I osa, 58 ja 59 kohta |
|
127 artiklan 1 ja 2 kohta |
Liite VI, I osa, 61 ja 62 kohta |
|
127 artiklan 3 ja 4 kohta |
Liite VI, I osa, 64 ja 65 kohta |
|
128 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 66 ja 76 kohta |
|
128 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 66 kohta |
|
128 artiklan 3 kohta |
|
|
129 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 68 kohta, 1 ja 2 kappale |
|
129 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 69 kohta |
|
129 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 71 kohta |
|
129 artiklan 4 kohta |
Liite VI, I osa, 70 kohta |
|
129 artiklan 5 kohta |
|
|
130 artikla |
Liite VI, I osa, 72 kohta |
|
131 artikla |
Liite VI, I osa, 73 kohta |
|
132 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 74 kohta |
|
132 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 75 kohta |
|
132 artiklan 3 kohta |
Liite VI, I osa, 77 ja 78 kohta |
|
132 artiklan 4 kohta |
Liite VI, I osa, 79 kohta |
|
132 artiklan 5 kohta |
Liite VI, I osa, 80 ja 81 kohta |
|
133 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 86 kohta |
|
133 artiklan 2 kohta |
|
|
133 artiklan 3 kohta |
|
|
134 artiklan 1–3 kohta |
Liite VI, I osa, 82–84 kohta |
|
134 artiklan 4–7 kohta |
Liite VI, I osa, 87–90 kohta |
|
135 artikla |
81 artiklan 1, 2 ja 4 kohta |
|
136 artiklan 1 kohta |
82 artiklan 1 kohta |
|
136 artiklan 2 kohta |
Liite VI, 2 osa, 12–16 kohta |
|
136 artiklan 3 kohta |
150 artiklan 3 kohta |
|
137 artiklan 1 kohta |
Liite VI, I osa, 6 kohta |
|
137 artiklan 2 kohta |
Liite VI, I osa, 7 kohta |
|
137 artiklan 3 kohta |
|
|
138 artikla |
Liite VI, III osa, 1–7 kohta |
|
139 artikla |
Liite VI, III osa, 8–17 kohta |
|
140 artiklan 1 kohta |
|
|
140 artiklan 2 kohta |
|
|
141 artikla |
|
|
142 artiklan 1 kohta |
|
|
142 artiklan 2 kohta |
|
|
143 artiklan 1 kohta |
84 artiklan 1 kohta ja liite VII, 4 osa, 1 kohta |
|
143 artiklan 1 kohta |
84 artiklan 2 kohta |
|
143 artiklan 1 kohta |
84 artiklan 3 kohta |
|
143 artiklan 1 kohta |
84 artiklan 4 kohta |
|
143 artiklan 1 kohta |
|
|
144 artikla |
|
|
145 artikla |
|
|
146 artikla |
|
|
147 artiklan 1 kohta |
86 artiklan 9 kohta |
|
147 artiklan 2–9 kohta |
86 artiklan 1–8 kohta |
|
148 artiklan 1 kohta |
85 artiklan 1 kohta |
|
148 artiklan 2 kohta |
85 artiklan 2 kohta |
|
148 artiklan 3 kohta |
|
|
148 artiklan 4 kohta |
85 artiklan 3 kohta |
|
148 artiklan 5 kohta |
|
|
148 artiklan 1 kohta |
|
|
149 artikla |
85 artiklan 4 ja 5 kohta |
|
150 artiklan 1 kohta |
89 artiklan 1 kohta |
|
150 artiklan 2 kohta |
89 artiklan 2 kohta |
|
150 artiklan 3 kohta |
|
|
150 artiklan 4 kohta |
|
|
151 artikla |
87 artiklan 1–10 kohta |
|
152 artiklan 1 ja 2 kohta |
87 artiklan 11 kohta |
|
152 artiklan 3 ja 4 kohta |
87 artiklan 12 kohta |
|
152 artiklan 5 kohta |
|
|
153 artiklan 1 kohta |
Liite VII, I osa, 3 kohta |
|
153 artiklan 2 kohta |
|
|
153 artiklan 3–8 kohta |
Liite VII, I osa, 4–9 kohta |
|
153 artiklan 9 kohta |
|
|
154 artikla |
Liite VII, I osa, 10–16 kohta |
|
155 artiklan 1 kohta |
Liite VII, I osa, 17 ja 18 kohta |
|
155 artiklan 2 kohta |
Liite VII, I osa, 19–21 kohta |
|
155 artiklan 3 kohta |
Liite VII, I osa, 22–24 kohta |
|
155 artiklan 4 kohta |
Liite VII, I osa, 25 ja 26 kohta |
|
156 artikla |
|
|
156 artikla |
Liite VII, I osa, 27 kohta |
|
157 artiklan 1 kohta |
Liite VII, I osa, 28 kohta |
|
157 artiklan 2–5 kohta |
|
|
158 artiklan 1 kohta |
88 artiklan 2 kohta |
|
158 artiklan 2 kohta |
88 artiklan 3 kohta |
|
158 artiklan 3 kohta |
88 artiklan 4 kohta |
|
158 artiklan 4 kohta |
88 artiklan 6 kohta |
|
158 artiklan 5 kohta |
Liite VII, I osa, 30 kohta |
|
158 artiklan 6 kohta |
Liite VII, I osa, 31 kohta |
|
158 artiklan 7 kohta |
Liite VII, I osa, 32 kohta |
|
158 artiklan 8 kohta |
Liite VII, I osa, 33 kohta |
|
158 artiklan 9 kohta |
Liite VII, I osa, 34 kohta |
|
158 artiklan 10 kohta |
Liite VII, I osa, 35 kohta |
|
158 artiklan 11 kohta |
|
|
159 artikla |
Liite VII, I osa, 36 kohta |
|
160 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 2 kohta |
|
160 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 3 kohta |
|
160 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 4 kohta |
|
160 artiklan 4 kohta |
Liite VII, II osa, 5 kohta |
|
160 artiklan 5 kohta |
Liite VII, II osa, 6 kohta |
|
160 artiklan 6 kohta |
Liite VII, II osa, 7 kohta |
|
160 artiklan 7 kohta |
Liite VII, II osa, 7 kohta |
|
161 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 8 kohta |
|
161 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 9 kohta |
|
161 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 10 kohta |
|
161 artiklan 4 kohta |
Liite VII, II osa, 11 kohta |
|
162 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 12 kohta |
|
162 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 13 kohta |
|
162 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 14 kohta |
|
162 artiklan 4 kohta |
Liite VII, II osa, 15 kohta |
|
162 artiklan 5 kohta |
Liite VII, II osa, 16 kohta |
|
163 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 17 kohta |
|
163 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 18 kohta |
|
163 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 19 kohta |
|
163 artiklan 4 kohta |
Liite VII, II osa, 20 kohta |
|
164 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 21 kohta |
|
164 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 22 kohta |
|
164 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 23 kohta |
|
164 artiklan 4 kohta |
|
|
165 artiklan 1 kohta |
Liite VII, II osa, 24 kohta |
|
165 artiklan 2 kohta |
Liite VII, II osa, 25 ja 26 kohta |
|
165 artiklan 3 kohta |
Liite VII, II osa, 27 kohta |
|
166 artiklan 1 kohta |
Liite VII, III osa, 1 kohta |
|
166 artiklan 2 kohta |
Liite VII, III osa, 2 kohta |
|
166 artiklan 3 kohta |
Liite VII, III osa, 3 kohta |
|
166 artiklan 4 kohta |
Liite VII, III osa, 4 kohta |
|
166 artiklan 5 kohta |
Liite VII, III osa, 5 kohta |
|
166 artiklan 6 kohta |
Liite VII, III osa, 6 kohta |
|
166 artiklan 7 kohta |
Liite VII, III osa, 7 kohta |
|
166 artiklan 8 kohta |
Liite VII, III osa, 9 kohta |
|
166 artiklan 9 kohta |
Liite VII, III osa, 10 kohta |
|
166 artiklan 10 kohta |
Liite VII, III osa, 11 kohta |
|
167 artiklan 1 kohta |
Liite VII, III osa, 12 kohta |
|
167 artiklan 2 kohta |
|
|
168 artikla |
Liite VII, III osa, 13 kohta |
|
169 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 2 kohta |
|
169 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 3 kohta |
|
169 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 4 kohta |
|
170 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 5–11 kohta |
|
170 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 12 kohta |
|
170 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 13–15 kohta |
|
170 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 16 kohta |
|
171 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 17 kohta |
|
171 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 18 kohta |
|
172 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 19–23 kohta |
|
172 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 24 kohta |
|
172 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 25 kohta |
|
173 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 26–28 kohta |
|
173 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 29 kohta |
|
173 artiklan 3 kohta |
|
|
174 artikla |
Liite VII, IV osa, 30 kohta |
|
175 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 31 kohta |
|
175 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 32 kohta |
|
175 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 33 kohta |
|
175 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 34 kohta |
|
175 artiklan 5 kohta |
Liite VII, IV osa, 35 kohta |
|
176 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 36 kohta |
|
176 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 37 kohta, ensimmäinen alakohta |
|
176 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 37 kohta, toinen alakohta |
|
176 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 38 kohta |
|
176 artiklan 5 kohta |
Liite VII, IV osa, 39 kohta |
|
177 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 40 kohta |
|
177 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 41 kohta |
|
177 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 42 kohta |
|
178 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 44 kohta |
|
178 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 44 kohta |
|
178 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 45 kohta |
|
178 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 46 kohta |
|
178 artiklan 5 kohta |
Liite VII, IV osa, 47 kohta |
|
178 artiklan 6 kohta |
|
|
178 artiklan 7 kohta |
|
|
179 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 43 ja 49–56 kohta |
|
179 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 57 kohta |
|
180 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 59–66 kohta |
|
180 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 67–72 kohta |
|
180 artiklan 3 kohta |
|
|
181 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 73–81 kohta |
|
181 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 82 kohta |
|
181 artiklan 3 kohta |
|
|
182 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 87–92 kohta |
|
182 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 93 kohta |
|
182 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 94 ja 95 kohta |
|
182 artiklan 4 kohta |
|
|
183 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 98–100 kohta |
|
183 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 101 ja 102 kohta |
|
183 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 103 ja 104 kohta |
|
183 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 96 kohta |
|
183 artiklan 5 kohta |
Liite VII, IV osa, 97 kohta |
|
183 artiklan 6 kohta |
|
|
184 artiklan 1 kohta |
|
|
184 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 105 kohta |
|
184 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 106 kohta |
|
184 artiklan 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 107 kohta |
|
184 artiklan 5 kohta |
Liite VII, IV osa, 108 kohta |
|
184 artiklan 6 kohta |
Liite VII, IV osa, 109 kohta |
|
185 artikla |
Liite VII, IV osa, 110–114 kohta |
|
186 artikla |
Liite VII, IV osa, 115 kohta |
|
187 artikla |
Liite VII, IV osa, 116 kohta |
|
188 artikla |
Liite VII, IV osa, 117–123 kohta |
|
189 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 124 kohta |
|
189 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 125 ja 126 kohta |
|
189 artiklan 3 kohta |
Liite VII, IV osa, 127 kohta |
|
190 artiklan 1 kohta |
Liite VII, IV osa, 128 kohta |
|
190 artiklan 2 kohta |
Liite VII, IV osa, 129 kohta |
|
190 artiklan 3 ja 4 kohta |
Liite VII, IV osa, 130 kohta |
|
191 artikla |
Liite VII, IV osa, 131 kohta |
|
192 artiklan |
90 artikla ja liite VIII, 1 osa, 2 kohta |
|
193 artiklan 1 kohta |
93 artiklan 2 kohta |
|
193 artiklan 2 kohta |
93 artiklan 3 kohta |
|
193 artiklan 3 kohta |
93 artiklan 1 kohta ja liite VIII, 3 osa, 1 kohta |
|
193 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 2 kohta |
|
193 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 5 osa, 1 kohta |
|
193 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 5 osa, 2 kohta |
|
194 artiklan 1 kohta |
92 artiklan 1 kohta |
|
194 artiklan 2 kohta |
92 artiklan 2 kohta |
|
194 artiklan 3 kohta |
92 artiklan 3 kohta |
|
194 artiklan 4 kohta |
92 artiklan 4 kohta |
|
194 artiklan 5 kohta |
92 artiklan 5 kohta |
|
194 artiklan 6 kohta |
92 artiklan 5 kohta |
|
194 artiklan 7 kohta |
92 artiklan 6 kohta |
|
194 artiklan 8 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 1 kohta |
|
194 artiklan 9 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 2 kohta |
|
194 artiklan 10 kohta |
|
|
195 artikla |
Liite VIII, 1 osa, 3 ja 4 kohta |
|
196 artikla |
Liite VIII, 1 osa, 5 kohta |
|
197 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 1 kohta, 7 kohta |
|
197 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 7 kohta |
|
197 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 7 kohta |
|
197 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 8 kohta |
|
197 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 9 kohta |
|
197 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 9 kohta |
|
197 artiklan 7 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 10 kohta |
|
197 artiklan 8 kohta |
|
|
198 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 11 kohta |
|
198 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 11 kohta |
|
199 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 12 kohta |
|
199 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 13 kohta |
|
199 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 16 kohta |
|
199 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 17 ja 18 kohta |
|
199 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 20 kohta |
|
199 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 21 kohta |
|
199 artiklan 7 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 22 kohta |
|
199 artiklan 8 kohta |
|
|
200 artikla |
Liite VIII, 1 osa, 23–25 kohta |
|
201 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 26 ja 28 kohta |
|
201 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 27 kohta |
|
202 artikla |
Liite VIII, 1 osa, 29 kohta |
|
203 artikla |
|
|
204 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 30 ja 31 kohta |
|
204 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 1 osa, 32 kohta |
|
205 artikla |
Liite VIII, 2 osa, 3 kohta |
|
206 artikla |
Liite VIII, 2 osa, 4 ja 5 kohta |
|
207 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 6 kohta |
|
207 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 6 kohdan a alakohta |
|
207 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 6 kohdan b alakohta |
|
207 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 6 kohdan c alakohta |
|
207 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 7 kohta |
|
208 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 8 kohta |
|
208 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 8 kohdan a alakohta |
|
208 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 8 kohdan b alakohta |
|
208 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 8 kohdan c alakohta |
|
208 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 8 kohdan d alakohta |
|
209 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 9 kohta |
|
209 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 9 kohdan a alakohta |
|
209 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 9 kohdan b alakohta |
|
210 artikla |
Liite VIII, 2 osa, 10 kohta |
|
211 artikla |
Liite VIII, 2 osa, 11 kohta |
|
212 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 12 kohta |
|
212 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 13 kohta |
|
213 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 14 kohta |
|
213 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 15 kohta |
|
213 artiklan 3kohta |
|
|
214 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 16 kohdan a–c alakohta |
|
214 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 16 kohta |
|
214 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 17 kohta |
|
215 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 18 kohta |
|
215 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 19 kohta |
|
216 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 20 kohta |
|
216 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 21 kohta |
|
217 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 22 kohta |
|
217 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 22 kohdan c alakohta |
|
217 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 2 osa, 22 kohdan c alakohta |
|
218 artikla |
Liite VIII, 3 osa, 3 kohta |
|
219 artikla |
Liite VIII, 3 osa, 4 kohta |
|
220 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 5 kohta |
|
220 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 6, 8–10 kohta |
|
220 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 11 kohta |
|
220 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 22 ja 23 kohta |
|
220 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, III3 osa, 9 kohta |
|
221 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 12 kohta |
|
221 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 12 kohta |
|
221 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 13–15 kohta |
|
221 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 16 kohta |
|
221 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 18 ja 19 kohta |
|
221 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 20 ja 21 kohta |
|
221 artiklan 7 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 17 kohta |
|
221 artiklan 8 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 22 ja 23 kohta |
|
221 artiklan 9 kohta |
|
|
222 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, kohta 24 |
|
222 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, kohta 25 |
|
222 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, kohta 26 |
|
222 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 27 kohta |
|
222 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 28 kohta |
|
222 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 29 kohta |
|
222 artiklan 7 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 28 ja 29 kohta |
|
223 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 30–32 kohta |
|
223 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 33 kohta |
|
223 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 33 kohta |
|
223 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 33 kohta |
|
223 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 33 kohta |
|
223 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 34 ja 35 kohta |
|
223 artiklan 7 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 35 kohta |
|
224 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 36 kohta |
|
224 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 37 kohta |
|
224 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 38 kohta |
|
224 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 39 kohta |
|
224 artiklan 5 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 40 kohta |
|
224 artiklan 6 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 41 kohta |
|
225 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 42–46 kohta |
|
225 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 47–52 kohta |
|
225 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 53–56 kohta |
|
226 artikla |
Liite VIII, 3 osa, 57 kohta |
|
227 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 58 kohta |
|
227 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 58 kohdan a–h alakohta |
|
227 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 58 kohdan h alakohta |
|
228 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 60 kohta |
|
228 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 61 kohta |
|
229 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 62–65 kohta |
|
229 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 66 kohta |
|
229 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 63 ja 67 kohta |
|
230 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 68–71 kohta |
|
230 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 72 kohta |
|
230 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 73 ja 74 kohta |
|
231 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 76 kohta |
|
231 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 77 kohta |
|
231 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 78 kohta |
|
231 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 79 kohta |
|
231 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 80 kohta |
|
231 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 80 kohdan a alakohta |
|
231 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 81 ja 82 kohta |
|
232 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 83 kohta |
|
232 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 83 kohta |
|
232 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 84 kohta |
|
232 artiklan 4 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 85 kohta |
|
234 artikla |
Liite VIII, 3 osa, 86 kohta |
|
235 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 87 kohta |
|
235 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 88 kohta |
|
235 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 89 kohta |
|
236 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 90 kohta |
|
236 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 3 osa, 91 kohta |
|
236 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, III osa, 92 kohta |
|
237 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 1 kohta |
|
237 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 2 kohta |
|
238 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 3 kohta |
|
238 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 4 kohta |
|
238 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 5 kohta |
|
239 artiklan 1 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 6 kohta |
|
239 artiklan 2 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 7 kohta |
|
239 artiklan 3 kohta |
Liite VIII, 4 osa, 8 kohta |
|
240 artikla |
Liite VIII, VI osa, 1 kohta |
|
241 artikla |
Liite VIII, VI osa, 2 kohta |
|
242 artiklan 1–9 kohta |
Liite IX, I osa, 1 kohta |
|
242 artiklan 10 kohta |
4 artiklan 37 kohta |
|
242 artiklan 11 kohta |
4 artiklan 38 kohta |
|
242 artiklan 12 kohta |
|
|
242 artiklan 13 kohta |
|
|
242 artiklan 14 kohta |
|
|
242 artiklan 15 kohta |
|
|
243 artiklan 1 kohta |
Liite IX, II osa, 1 kohta |
|
243 artiklan 2 kohta |
Liite IX, II osa, 1a kohta |
|
243 artiklan 3 kohta |
Liite IX, II osa, 1b kohta |
|
243 artiklan 4 kohta |
Liite IX, II osa, 1c kohta |
|
243 artiklan 5 kohta |
Liite IX, II osa, 1d kohta |
|
243 artiklan 6 kohta |
|
|
244 artiklan 1 kohta |
Liite IX, II osa, 2 kohta |
|
244 artiklan 2 kohta |
Liite IX, II osa, 2a kohta |
|
244 artiklan 3 kohta |
Liite IX, II osa, 2b kohta |
|
244 artiklan 4 kohta |
Liite IX, II osa, 2c kohta |
|
244 artiklan 5 kohta |
Liite IX, II osa, 2d kohta |
|
244 artiklan 6 kohta |
|
|
245 artiklan 1 kohta |
95 artiklan 1 kohta |
|
245 artiklan 2 kohta |
95 artiklan 2 kohta |
|
245 artiklan 3 kohta |
96 artiklan 2 kohta |
|
245 artiklan 4 kohta |
96 artiklan 4 kohta |
|
245 artiklan 5 kohta |
|
|
245 artiklan 6 kohta |
|
|
246 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 2 ja 3 kohta |
|
246 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 5 kohta |
|
246 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 5 kohta |
|
247 artiklan 1 kohta |
96 artiklan 3 kohta, Liite IX, IV osa, 60 kohta |
|
247 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 61 kohta |
|
247 artiklan 3 kohta |
|
|
247 artiklan 4 kohta |
|
|
248 artiklan 1 kohta |
101 artiklan 1 kohta |
|
248 artiklan 2 kohta |
|
|
248 artiklan 3 kohta |
101 artiklan 2 kohta |
|
249 artikla |
Liite IX, II osa, 3 ja 4 kohta |
|
250 artikla |
Liite IX, II osa, 5–7 kohta |
|
251 artikla |
Liite IX, IV osa, 6 ja 7 kohta |
|
252 artikla |
Liite IX, IV osa, 8 kohta |
|
253 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 9 kohta |
|
253 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 10 kohta |
|
254 artikla |
Liite IX, IV osa, 11 ja 12 kohta |
|
255 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 13 kohta |
|
255 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 15 kohta |
|
256 artiklan 1 kohta |
100 artiklan 1 kohta |
|
256 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 17–20 kohta |
|
256 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 21 kohta |
|
256 artiklan 4 kohta |
Liite IX, IV osa, 22 ja 23 kohta |
|
256 artiklan 5 kohta |
Liite IX, IV osa, 24 ja 25 kohta |
|
256 artiklan 6 kohta |
Liite IX, IV osa, 26–29 kohta |
|
256 artiklan 7 kohta |
Liite IX, IV osa, 30 kohta |
|
256 artiklan 8 kohta |
Liite IX, IV osa, 32 kohta |
|
256 artiklan 9 kohta |
Liite IX, IV osa, 33 kohta |
|
257 artikla |
Liite IX, IV osa, 34 kohta |
|
258 artikla |
Liite IX, IV osa, 35 ja 36 kohta |
|
259 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 38–41 kohta |
|
259 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 42 kohta |
|
259 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 43 kohta |
|
259 artiklan 4 kohta |
Liite IX, IV osa, 44 kohta |
|
259 artiklan 5 kohta |
|
|
260 artikla |
Liite IX, IV osa, 45 kohta |
|
261 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 46 ja 47 kohta |
|
261 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 51 kohta |
|
262 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 52 ja 53 kohta |
|
262 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 53 kohta |
|
262 artiklan 3 kohta |
|
|
262 artiklan 4 kohta |
Liite IX, IV osa, 54 kohta |
|
263 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 57 kohta |
|
263 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 58 kohta |
|
263 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 59 kohta |
|
264 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 62 kohta |
|
264 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 63–65 kohta |
|
264 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 66 ja 67 kohta |
|
264 artiklan 4 kohta |
|
|
265 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 68 kohta |
|
265 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 70 kohta |
|
265 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 71 kohta (muutos) |
|
266 artiklan 1 kohta |
Liite IX, IV osa, 72 kohta |
|
266 artiklan 2 kohta |
Liite IX, IV osa, 73 kohta |
|
266 artiklan 3 kohta |
Liite IX, IV osa, 74 ja 75 kohta |
|
266 artiklan 4 kohta |
Liite IX, IV osa, 76 kohta |
|
267 artiklan 1 kohta |
97 artiklan 1 kohta |
|
267 artiklan 3 kohta |
97 artiklan 3 kohta |
|
268 artikla |
Liite IX, III osa, 1 kohta |
|
269 artikla |
Liite IX, III osa, 2–7 kohta |
|
270 artiklan |
98 artiklan 1 kohta ja liite IX, III osa, 8 ja 9 kohta |
|
271 artiklan 1 kohta |
Liite III, II osa, 1 kohta Liite VII, III osa, 5 kohta |
|
271 artiklan 2 kohta |
Liite VII, III osa, 7 kohta |
|
272 artiklan 1 kohta |
Liite III, I osa, 1 kohta |
|
272 artiklan 2 kohta |
Liite III, I osa, 3 kohta |
|
272 artiklan 3 kohta |
Liite III, I osa, 4 kohta |
|
272 artiklan 4 kohta |
Liite III, I osa, 5 kohta |
|
272 artiklan 5 kohta |
Liite III, I osa, 6 kohta |
|
272 artiklan 6 kohta |
Liite III, I osa, 7 kohta |
|
272 artiklan 7 kohta |
Liite III, I osa, 8 kohta |
|
272 artiklan 8 kohta |
Liite III, I osa, 9 kohta |
|
272 artiklan 9 kohta |
Liite III, I osa, 10 kohta |
|
272 artiklan 10 kohta |
Liite III, I osa, 11 kohta |
|
272 artiklan 11 kohta |
Liite III, I osa, 12 kohta |
|
272 artiklan 12 kohta |
Liite III, I osa, 13 kohta |
|
272 artiklan 13 kohta |
Liite III, I osa, 14 kohta |
|
272 artiklan 14 kohta |
Liite III, I osa, 15 kohta |
|
272 artiklan 15 kohta |
Liite III, I osa, 16 kohta |
|
272 artiklan 16 kohta |
Liite III, I osa, 17 kohta |
|
272 artiklan 17 kohta |
Liite III, I osa, 18 kohta |
|
272 artiklan 18 kohta |
Liite III, I osa, 19 kohta |
|
272 artiklan 19 kohta |
Liite III, I osa, 20 kohta |
|
272 artiklan 20 kohta |
Liite III, I osa, 21 kohta |
|
272 artiklan 21 kohta |
Liite III, I osa, 22 kohta |
|
272 artiklan 22 kohta |
Liite III, I osa, 23 kohta |
|
272 artiklan 23 kohta |
Liite III, I osa, 26 kohta |
|
272 artiklan 24 kohta |
Liite III, VII osa, a kohta |
|
272 artiklan 25 kohta |
Liite III, VII osa, a kohta |
|
272 artiklan 26 kohta |
Liite III, V osa, 2 kohta |
|
273 artiklan 1 kohta |
Liite III, II osa, 1 kohta |
|
273 artiklan 2 kohta |
Liite III, II osa, 2 kohta |
|
273 artiklan 3 kohta |
Liite III, II osa, 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
273 artiklan 4 kohta |
Liite III, II osa, 3 kohdan kolmas alakohta |
|
273 artiklan 5 kohta |
Liite III, II osa, 4 kohta |
|
273 artiklan 6 kohta |
Liite III, II osa, 5 kohta |
|
273 artiklan 7 kohta |
Liite III, II osa, 7 kohta |
|
273 artiklan 8 kohta |
Liite III, II osa, 8 kohta |
|
274 artiklan 1 kohta |
Liite III, III osa |
|
274 artiklan 2 kohta |
Liite III, III osa |
|
274 artiklan 3 kohta |
Liite III, III osa |
|
274 artiklan 4 kohta |
Liite III, III osa |
|
275 artiklan 1 kohta |
Liite III, IV osa |
|
275 artiklan 2 kohta |
Liite III, IV osa |
|
276 artiklan 1 kohta |
Liite III, V osa, 1 kohta |
|
276 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 1 kohta |
|
276 artiklan 3 kohta |
Liite III, V osa, 1 ja 2 kohta |
|
277 artiklan 1 kohta |
Liite III, V osa, 3 ja 4 kohta |
|
277 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 5 kohta |
|
277 artiklan 3 kohta |
Liite III, V osa, 6 kohta |
|
277 artiklan 4 kohta |
Liite III, V osa, 7 kohta |
|
278 artiklan 1 kohta |
|
|
278 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 8 kohta |
|
278 artiklan 3 kohta |
Liite III, V osa, 9 kohta |
|
279 artikla |
Liite III, V osa, 10 kohta |
|
280 artiklan 1 kohta |
Liite III, V osa, 11 kohta |
|
280 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 12 kohta |
|
281 artiklan 1 kohta |
|
|
281 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 13 kohta |
|
281 artiklan 3 kohta |
Liite III, V osa, 14 kohta |
|
282 artiklan 1 kohta |
|
|
282 artiklan 2 kohta |
Liite III, V osa, 15 kohta |
|
282 artiklan 3 kohta |
Liite III, V osa, 16 kohta |
|
282 artiklan 4 kohta |
Liite III, V osa, 17 kohta |
|
282 artiklan 5 kohta |
Liite III, V osa, 18 kohta |
|
282 artiklan 6 kohta |
Liite III, V osa, 19 kohta |
|
282 artiklan 7 kohta |
Liite III, V osa, 20 kohta |
|
282 artiklan 8 kohta |
Liite III, V osa, 21 kohta |
|
283 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 1 kohta |
|
283 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 2 kohta |
|
283 artiklan 3 kohta |
Liite III, VI osa, 2 kohta |
|
283 artiklan 4 kohta |
Liite III, VI osa, 3 kohta |
|
283 artiklan 5 kohta |
Liite III, VI osa, 4 kohta |
|
283 artiklan 6 kohta |
Liite III, VI osa, 4 kohta |
|
284 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 5 kohta |
|
284 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 6 kohta |
|
284 artiklan 3 kohta |
|
|
284 artiklan 4 kohta |
Liite III, VI osa, 7 kohta |
|
284 artiklan 5 kohta |
Liite III, VI osa, 8 kohta |
|
284 artiklan 6 kohta |
Liite III, VI osa, 9 kohta |
|
284 artiklan 7 kohta |
Liite III, VI osa, 10 kohta |
|
284 artiklan 8 kohta |
Liite III, VI osa, 11 kohta |
|
284 artiklan 9 kohta |
Liite III, VI osa, 12 kohta |
|
284 artiklan 10 kohta |
Liite III, VI osa, 13 kohta |
|
284 artiklan 11 kohta |
Liite III, VI osa, 9 kohta |
|
284 artiklan 12 kohta |
|
|
284 artiklan 13 kohta |
Liite III, VI osa, 14 kohta |
|
285 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 15 kohta |
|
285 artiklan 2–8 kohta |
|
|
286 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 18 ja 25 kohta |
|
286 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 19 kohta |
|
286 artiklan 3 kohta |
|
|
286 artiklan 4 kohta |
Liite III, VI osa, 20 kohta |
|
286 artiklan 5 kohta |
Liite III, VI osa, 21 kohta |
|
286 artiklan 6 kohta |
Liite III, VI osa, 22 kohta |
|
286 artiklan 7 kohta |
Liite III, VI osa, 23 kohta |
|
286 artiklan 8 kohta |
Liite III, VI osa, 24 kohta |
|
287 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 17 kohta |
|
287 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 17 kohta |
|
287 artiklan 3 kohta |
|
|
287 artiklan 4 kohta |
|
|
288 artikla |
Liite III, VI osa, 26 kohta |
|
289 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 27 kohta |
|
289 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 28 kohta |
|
289 artiklan 3 kohta |
Liite III, VI osa, 29 kohta |
|
289 artiklan 4 kohta |
Liite III, VI osa, 29 kohta |
|
289 artiklan 5 kohta |
Liite III, VI osa, 30 kohta |
|
289 artiklan 6 kohta |
Liite III, VI osa, 31 kohta |
|
290 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 32 kohta |
|
290 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 32 kohta |
|
290 artiklan 3–10 kohta |
|
|
291 artiklan 1 kohta |
Liite I, I osa, 27 ja 28 kohta |
|
291 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 34 kohta |
|
291 artiklan 3 kohta |
|
|
291 artiklan 4 kohta |
Liite III, VI osa, 35 kohta |
|
291 artiklan 5 kohta |
|
|
291 artiklan 6 kohta |
|
|
292 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 36 kohta |
|
292 artiklan 2 kohta |
Liite III, VI osa, 37 kohta |
|
292 artiklan 3 kohta |
|
|
292 artiklan 4 kohta |
|
|
292 artiklan 5 kohta |
|
|
292 artiklan 6 kohta |
Liite III, VI osa, 38 kohta |
|
292 artiklan 7 kohta |
Liite III, VI osa, 39 kohta |
|
292 artiklan 8 kohta |
Liite III, VI osa, 40 kohta |
|
292 artiklan 9 kohta |
Liite III, VI osa, 41 kohta |
|
292 artiklan 10 kohta |
|
|
293 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 42 kohta |
|
293 artiklan 2–6 kohta |
|
|
294 artiklan 1 kohta |
Liite III, VI osa, 42 kohta |
|
294 artiklan 2 kohta |
|
|
294 artiklan 3 kohta |
Liite III, VI osa, 42 kohta |
|
295 artikla |
Liite III, VII osa, a kohta |
|
296 artiklan 1 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
296 artiklan 2 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
296 artiklan 3 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
297 artiklan 1 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
297 artiklan 2 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
297 artiklan 3 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
297 artiklan 4 kohta |
Liite III, VII osa, b kohta |
|
298 artiklan 1 kohta |
Liite III, VII osa, c kohta |
|
298 artiklan 2 kohta |
Liite III, VII osa, c kohta |
|
298 artiklan 3 kohta |
Liite III, VII osa, c kohta |
|
298 artiklan 4 kohta |
Liite III, VII osa, c kohta |
|
299 artiklan 1 kohta |
|
Liite II, 7 kohta |
299 artiklan 2 kohta |
|
Liite II, 7–11 kohta |
300 artikla |
|
|
301 artikla |
Liite III, 2 osa, 6 kohta |
|
302 artikla |
|
|
303 artikla |
|
|
304 artikla |
|
|
305 artikla |
|
|
306 artikla |
|
|
307 artikla |
|
|
308 artikla |
|
|
309 artikla |
|
|
310 artikla |
|
|
311 artikla |
|
|
312 artiklan 1 kohta |
104 artiklan 3 ja 6 kohta ja liite X, 2 osa, 2, 5 ja 8 kohta |
|
312 artiklan 2 kohta |
105 artiklan 1 ja 2 kohta ja liite X, 3 osa, 1 kohta |
|
312 artiklan 3 kohta |
|
|
312 artiklan 4 kohta |
105 artiklan 1 kohta |
|
313 artiklan 1 kohta |
102 artiklan 2 kohta |
|
313 artiklan 2 kohta |
102 artiklan 3 kohta |
|
313 artiklan 3 kohta |
|
|
314 artiklan 1 kohta |
102 artiklan 4 kohta |
|
314 artiklan 2 kohta |
Liite X, 4 osa, 1 kohta |
|
314 artiklan 3 kohta |
Liite X, 4 osa, 2 kohta |
|
314 artiklan 4 kohta |
Liite X, 4 osa, 3 ja 4 kohta |
|
314 artiklan 5 kohta |
|
|
315 artiklan 1 kohta |
103 artikla ja liite X, 1 osa, 1–3 kohta |
|
315 artiklan 2 kohta |
|
|
315 artiklan 3 kohta |
|
|
315 artiklan 4 kohta |
Liite X, 1 osa, 4 kohta |
|
316 artiklan 1 kohta |
Liite X, 1 osa, 5–8 kohta |
|
316 artiklan 2 kohta |
Liite X, 1 osa, 9 kohta |
|
316 artiklan 3 kohta |
|
|
317 artiklan 1 kohta |
104 artiklan 1 kohta |
|
317 artiklan 2 kohta |
104 artiklan 2 ja 4 kohta ja liite X, 2 osa, 1 kohta |
|
317 artiklan 3 kohta |
Liite X, 2 osa, 1 kohta |
|
317 artiklan 4 kohta |
Liite X, 2 osa, 2 kohta |
|
318 artiklan 1 kohta |
Liite X, 2 osa, 4 kohta |
|
318 artiklan 2 kohta |
Liite X, 2 osa, 4 kohta |
|
318 artiklan 3 kohta |
|
|
319 artiklan 1 kohta |
Liite X, 2 osa, 6 ja 7 kohta |
|
319 artiklan 2 kohta |
Liite X, 2 osa, 10 ja 11 kohta |
|
320 artikla |
Liite X, 2 osa, 9 ja 12 kohta |
|
321 artikla |
Liite X, 3 osa, 2–7 kohta |
|
322 artiklan 1 kohta |
|
|
322 artiklan 2 kohta |
Liite X, 3 osa, 8–12 kohta |
|
322 artiklan 3 kohta |
Liite X, 3 osa, 13–18 kohta |
|
322 artiklan 4 kohta |
Liite X, 3 osa, 19 kohta |
|
322 artiklan 5 kohta |
Liite X, 3 osa, 20 kohta |
|
322 artiklan 6 kohta |
Liite X, 3 osa, 21–24 kohta |
|
323 artiklan 1 kohta |
Liite X, 3 osa, 25 kohta |
|
323 artiklan 2 kohta |
Liite X, 3 osa, 26 kohta |
|
323 artiklan 3 kohta |
Liite X, 3 osa, 27 kohta |
|
323 artiklan 4 kohta |
Liite X, 3 osa, 28 kohta |
|
323 artiklan 5 kohta |
Liite X, 3 osa, 29 kohta |
|
324 artikla |
Liite X, 5 osa |
|
325 artiklan 1 kohta |
|
26 artikla |
325 artiklan 2 kohta |
|
26 artikla |
325 artiklan 3 kohta |
|
|
326 artikla |
|
|
327 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 1 kohta |
327 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 2 kohta |
327 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 3 kohta |
328 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 4 kohta |
328 artiklan 2 kohta |
|
|
329 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 5 kohta |
329 artiklan 2 kohta |
|
|
330 artikla |
|
Liite I, 7 kohta |
331 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 9 kohta |
331 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 10 kohta |
332 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 8 kohta |
332 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 8 kohta |
333 artikla |
|
Liite I, 11 kohta |
334 artikla |
|
Liite I, 13 kohta |
335 artikla |
|
Liite I, 14 kohta |
336 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 14 kohta |
336 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 14 kohta |
336 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 14 kohta |
336 artiklan 4 kohta |
|
19 artiklan 1 kohta |
337 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 16 a kohta |
337 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 16 a kohta |
337 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 16 a kohta |
337 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 16 a kohta |
337 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 16 a kohta |
338 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 14 a kohta |
338 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 14 b kohta |
338 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 14 c kohta |
338 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 14 a kohta |
339 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 17 kohta |
339 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 18 kohta |
339 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 19 kohta |
339 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 20 kohta |
339 artiklan 5 kohta |
|
Liite I, 21 kohta |
339 artiklan 6 kohta |
|
Liite I, 22 kohta |
339 artiklan 7 kohta |
|
Liite I, 23 kohta |
339 artiklan 8 kohta |
|
Liite I, 24 kohta |
339 artiklan 9 kohta |
|
Liite I, 25 kohta |
340 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 26 kohta |
340 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 27 kohta |
340 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 28 kohta |
340 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 29 kohta |
340 artiklan 5 kohta |
|
Liite I, 30 kohta |
340 artiklan 6 kohta |
|
Liite I, 31 kohta |
340 artiklan 7 kohta |
|
Liite I, 32 kohta |
341 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 33 kohta |
341 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 33 kohta |
341 artiklan 3 kohta |
|
|
342 artikla |
|
Liite I, 34 kohta |
343 artikla |
|
Liite I, 36 kohta |
344 artiklan 1 kohta |
|
|
344 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 37 kohta |
344 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 38 kohta |
345 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 41 kohta |
345 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 41 kohta |
346 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 42 kohta |
346 artiklan 2 kohta |
|
|
346 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 43 kohta |
346 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 44 kohta |
346 artiklan 5 kohta |
|
Liite I, 45 kohta |
346 artiklan 6 kohta |
|
Liite I, 46 kohta |
347 artikla |
|
Liite I, 8 kohta |
348 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 48 ja 49 kohta |
348 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 50 kohta |
349 artikla |
|
Liite I, 51 kohta |
350 artiklan 1 kohta |
|
Liite I, 53 kohta |
350 artiklan 2 kohta |
|
Liite I, 54 kohta |
350 artiklan 3 kohta |
|
Liite I, 55 kohta |
350 artiklan 4 kohta |
|
Liite I, 56 kohta |
351 artikla |
|
Liite III, 1 kohta |
352 artiklan 1 kohta |
|
Liite III, 2 kohta ja 2 kohdan 4 alakohta |
352 artiklan 2 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 2 alakohta |
352 artiklan 3 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 1 alakohta |
352 artiklan 4 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 2 alakohta |
352 artiklan 5 kohta |
|
|
353 artiklan 1 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 1 alakohta |
353 artiklan 2 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 1 alakohta |
353 artiklan 3 kohta |
|
Liite III, 2 kohdan 1 alakohta |
354 artiklan 1 kohta |
|
Liite III, 3 kohdan 1 alakohta |
354 artiklan 2 kohta |
|
Liite III, 3 kohdan 2 alakohta |
354 artiklan 3 kohta |
|
Liite III, 3 kohdan 2 alakohta |
354 artikla 4 kohta |
|
|
355 artikla |
|
|
356 artikla |
|
|
357 artiklan 1 kohta |
|
Liite IV, 1 kohta |
357 artiklan 2 kohta |
|
Liite IV, 2 kohta |
357 artiklan 3 kohta |
|
Liite IV, 3 kohta |
357 artiklan 4 kohta |
|
Liite IV, 4 kohta |
357 artiklan 5 kohta |
|
Liite IV, 6 kohta |
358 artiklan 1 kohta |
|
Liite IV, 8 kohta |
358 artiklan 2 kohta |
|
Liite IV, 9 kohta |
358 artiklan 3 kohta |
|
Liite IV, 10 kohta |
358 artiklan 4 kohta |
|
Liite IV, 12 kohta |
359 artiklan 1 kohta |
|
Liite IV, 13 kohta |
359 artiklan 2 kohta |
|
Liite IV, 14 kohta |
359 artiklan 3 kohta |
|
Liite IV, 15 kohta |
359 artiklan 4 kohta |
|
Liite IV, 16 kohta |
359 artiklan 5 kohta |
|
Liite IV, 17 kohta |
359 artiklan 6 kohta |
|
Liite IV, 18 kohta |
360 artiklan 1 kohta |
|
Liite IV, 19 kohta |
360 artiklan 2 kohta |
|
Liite IV, 20 kohta |
361 artikla |
|
Liite IV, 21 kohta |
362 artikla |
|
|
363 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 1 kohta |
363 artiklan 2 kohta |
|
|
363 artiklan 3 kohta |
|
|
364 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 10 b kohta |
364 artiklan 2 kohta |
|
|
364 artiklan 3 kohta |
|
|
365 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 10 kohta |
365 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 10 a kohta |
366 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 7 kohta |
366 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 8 kohta |
366 artiklan 3 kohta |
|
Liite V, 9 kohta |
366 artiklan 4 kohta |
|
Liite V, 10 kohta |
366 artiklan 5 kohta |
|
Liite V, 8 kohta |
367 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 11 kohta |
367 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 12 kohta |
367 artiklan 3 kohta |
|
Liite V, 12 kohta |
368 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 2 kohta |
368 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 2 kohta |
368 artiklan 3 kohta |
|
Liite V, 5 kohta |
368 artiklan 4 kohta |
|
|
369 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 3 kohta |
369 artiklan 2 kohta |
|
|
370 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 5 kohta |
371 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 5 kohta |
371 artiklan 2 kohta |
|
|
372 artikla |
|
Liite V, 5 a kohta |
373 artikla |
|
Liite V, 5 b kohta |
374 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 5 c kohta |
374 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 5 d kohta |
374 artiklan 3 kohta |
|
Liite V, 5 d kohta |
374 artiklan 4 kohta |
|
Liite V, 5 d kohta |
374 artiklan 5 kohta |
|
Liite V, 5 d kohta |
374 artiklan 6 kohta |
|
Liite V, 5 d kohta |
374 artiklan 7 kohta |
|
|
375 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 5 a kohta |
375 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 5 e kohta |
376 artiklan 1 kohta |
|
Liite V, 5 f kohta |
376 artiklan 2 kohta |
|
Liite V, 5 g kohta |
376 artiklan 3 kohta |
|
Liite V, 5 h kohta |
376 artiklan 4 kohta |
|
Liite V, 5 h kohta |
376 artiklan 5 kohta |
|
Liite V, 5 i kohta |
376 artiklan 6 kohta |
|
Liite V, 5 kohta |
377 artikla |
|
Liite V, 51 kohta |
378 artikla |
|
Liite II, 1 kohta |
379 artiklan 1 kohta |
|
Liite II, 2 kohta |
379 artiklan 2 kohta |
|
Liite II, 3 kohta |
379 artiklan 3 kohta |
|
Liite II, 2 kohta |
380 artikla |
|
Liite II, 4 kohta |
381 artikla |
|
|
382 artikla |
|
|
383 artikla |
|
|
384 artikla |
|
|
385 artikla |
|
|
386 artikla |
|
|
387 artikla |
|
28 artiklan 1 kohta |
388 artikla |
|
|
389 artikla |
106 artiklan 1 kohdan 1 alakohta |
|
390 artiklan 1 kohta |
106 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
|
390 artiklan 2 kohta |
|
|
390 artiklan 3 kohta |
|
29 artiklan 1 kohta |
390 artiklan 4 kohta |
|
30 artiklan 1 kohta |
390 artiklan 5 kohta |
|
29 artiklan 2 kohta |
390 artiklan 6 kohta |
106 artiklan 2 kohdan 1 alakohta |
|
390 artiklan 7 kohta |
106 artiklan 3 kohta |
|
390 artiklan 8 kohta |
106 artiklan 106 2 kohdan 2 ja 3 alakohta |
|
391 artikla |
107 artikla |
|
392 artikla |
108 artikla |
|
393 artikla |
109 artikla |
|
394 artiklan 1 kohta |
110 artiklan 1 kohta |
|
394 artiklan 2 kohta |
110 artiklan 1 kohta |
|
394 artiklan 3 ja 4 kohta |
110 artiklan 2 kohta |
|
394 artiklan 4 kohta |
110 artiklan 2 kohta |
|
395 artiklan 1 kohta |
111 artiklan 1 kohta |
|
395 artiklan 2 kohta |
|
|
395 artiklan 3 kohta |
111 artiklan 4 kohdan 1 alakohta |
|
395 artiklan 4 kohta |
|
30 artiklan 4 kohta |
395 artiklan 5 kohta |
|
31 artikla |
395 artiklan 6 kohta |
|
|
395 artiklan 7 kohta |
|
|
395 artiklan 8 kohta |
|
|
396 artiklan 1 kohta |
111 artiklan 4 kohdan 1 ja 2 alakohta |
|
396 artiklan 2 kohta |
|
|
397 artiklan 1 kohta |
|
Liite VI, 1 kohta |
397 artiklan 2 kohta |
|
Liite VI, 2 kohta |
397 artiklan 3 kohta |
|
Liite VI, 3 kohta |
398 artikla |
|
32 artiklan 1 kohta |
399 artiklan 1 kohta |
112 artiklan 1 kohta |
|
399 artiklan 2 kohta |
112 artiklan 2 kohta |
|
399 artiklan 3 kohta |
112 artiklan 3 kohta |
|
399 artiklan 4 kohta |
110 artiklan 3 kohta |
|
400 artiklan 1 kohta |
113 artiklan 3 kohta |
|
400 artiklan 2 kohta |
113 artiklan 4 kohta |
|
400 artiklan 3 kohta |
|
|
401 artiklan 1 kohta |
114 artiklan 1 kohta |
|
401 artiklan 2 kohta |
114 artiklan 2 kohta |
|
401 artiklan 3 kohta |
114 artiklan 3 kohta |
|
402 artiklan 1 kohta |
115 artiklan 1 kohta |
|
402 artiklan 2 kohta |
115 artiklan 2 kohta |
|
402 artiklan 3 kohta |
|
|
403 artiklan 1 kohta |
117 artiklan 1 kohta |
|
403 artiklan 2 kohta |
117 artiklan 2 kohta |
|
404 artikla |
122 a artiklan 8 kohta |
|
405 artiklan 1 kohta |
122 a artiklan 1 kohta |
|
405 artiklan 2 kohta |
122 a artiklan 2 kohta |
|
405 artiklan 3 kohta |
122 a artiklan 3 kohdan 1 alakohta |
|
405 artiklan 4 kohta |
122 a artiklan 3 kohdan 2 alakohta |
|
406 artiklan 1 kohta |
122 a artiklan 4 kohta ja 5 kohdan 2 alakohta |
|
406 artiklan 2 kohta |
122 a artiklan 5 kohdan 1 alakohta ja 6 kohdan 1 alakohta |
|
407 artikla |
122 a artiklan 5 kohdan 3 alakohta |
|
408 artikla |
122 a artiklan 6 kohdan 1 ja 2 alakohta |
|
409 artikla |
122 a artiklan 7 kohta |
|
410 artikla |
122 a artiklan 10 kohta |
|
411 artikla |
|
|
412 artikla |
|
|
413 artikla |
|
|
414 artikla |
|
|
415 artikla |
|
|
416 artikla |
|
|
417 artikla |
|
|
418 artikla |
|
|
419 artikla |
|
|
420 artikla |
|
|
421 artikla |
|
|
422 artikla |
|
|
423 artikla |
|
|
424 artikla |
|
|
425 artikla |
|
|
426 artikla |
|
|
427 artikla |
|
|
428 artikla |
|
|
429 artikla |
|
|
430 artikla |
|
|
431 artiklan 1 kohta |
145 artiklan 1 kohta |
|
431 artiklan 2 kohta |
145 artiklan 2 kohta |
|
431 artiklan 3 kohta |
145 artiklan 3 kohta |
|
431 artiklan 4 kohta |
145 artiklan 4 kohta |
|
432 artiklan 1 kohta |
Liite XII, I osa, 1 kohta ja 146 artiklan 1 kohta |
|
432 artiklan 2 kohta |
146 artiklan 2 kohta ja liite XII, I osa, 2 ja 3 kohta |
|
432 artiklan 3 kohta |
146 artiklan 3 kohta |
|
433 artikla |
147 artikla ja liite XII, I osa, 4 kohta |
|
434 artiklan 1 kohta |
148 artikla |
|
434 artiklan 2 kohta |
|
|
435 artiklan 1 kohta |
Liite XII, II osa, 1 kohta |
|
435 artiklan 2 kohta |
|
|
436 artikla |
Liite XII, II osa, 2 kohta |
|
437 artikla |
|
|
438 artikla |
Liite XII, II osa, 4 ja 8 kohta |
|
439 artikla |
Liite XII, II osa, 5 kohta |
|
440 artikla |
|
|
441 artikla |
|
|
442 artikla |
Liite XII, II osa, 6 kohta |
|
443 artikla |
|
|
444 artikla |
Liite XII, II osa, 7 kohta |
|
445 artikla |
Liite XII, II osa, 9 kohta |
|
446 artikla |
Liite XII, II osa, 11 kohta |
|
447 artikla |
Liite XII, II osa, 12 kohta |
|
448 artikla |
Liite XII, II osa, 13 kohta |
|
449 artikla |
Liite XII, II osa, 14 kohta |
|
450 artikla |
Liite XII, II osa, 15 kohta |
|
451 artikla |
|
|
452 artikla |
Liite XII, III osa, 1 kohta |
|
453 artikla |
Liite XII, III osa, 2 kohta |
|
454 artikla |
Liite XII, III osa, 3 kohta |
|
455 artikla |
|
|
456 artiklan 1 alakohta |
150 artiklan 1 kohta |
41 artikla |
456 artiklan 2 alakohta |
|
|
457 artikla |
|
|
458 artikla |
|
|
459 artikla |
|
|
460 artikla |
|
|
461 artikla |
|
|
462 artiklan 1 kohta |
151 a artikla |
|
462 artiklan 2 kohta |
151 a artikla |
|
462 artiklan 3 kohta |
151 a artikla |
|
462 artiklan 4 kohta |
|
|
462 artiklan 5 kohta |
|
|
463 artikla |
|
|
464 artikla |
|
|
465 artikla |
|
|
466 artikla |
|
|
467 artikla |
|
|
468 artikla |
|
|
469 artikla |
|
|
470 artikla |
|
|
471 artikla |
|
|
472 artikla |
|
|
473 artikla |
|
|
474 artikla |
|
|
475 artikla |
|
|
476 artikla |
|
|
477 artikla |
|
|
478 artikla |
|
|
479 artikla |
|
|
480 artikla |
|
|
481 artikla |
|
|
482 artikla |
|
|
483 artikla |
|
|
484 artikla |
|
|
485 artikla |
|
|
486 artikla |
|
|
487 artikla |
|
|
488 artikla |
|
|
489 artikla |
|
|
490 artikla |
|
|
491 artikla |
|
|
492 artikla |
|
|
493 artiklan 1 kohta |
|
|
493 artiklan 2 kohta |
|
|
494 artikla |
|
|
495 artikla |
|
|
496 artikla |
|
|
497 artikla |
|
|
498 artikla |
|
|
499 artikla |
|
|
500 artikla |
|
|
501 artikla |
|
|
502 artikla |
|
|
503 artikla |
|
|
504 artikla |
|
|
505 artikla |
|
|
506 artikla |
|
|
507 artikla |
|
|
508 artikla |
|
|
509 artikla |
|
|
510 artikla |
|
|
511 artikla |
|
|
512 artikla |
|
|
513 artikla |
|
|
514 artikla |
|
|
515 artikla |
|
|
516 artikla |
|
|
517 artikla |
|
|
518 artikla |
|
|
519 artikla |
|
|
520 artikla |
|
|
521 artikla |
|
|
Liite I |
Liite II |
|
Liite II |
Liite IV |
|
Liite III |
|
|
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).
( 3 ) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
( 4 ) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2402, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 35).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).
( 9 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
( 11 ) EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1.
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).
( 14 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
( 15 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.
( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
( 17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).
( 18 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1.
( 19 ) EUVL L 250, 2.10.2003, s. 10.
( 20 ) EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5.
( 21 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).
( 22 ) EUVL C 119, 25.4.2013, s. 1.
( 23 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.
( 24 ) EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36.
( 25 ) Komission asetus (EY) N:o 1126/2008, annettu 3 päivänä marraskuuta 2008, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti (EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1).
( 26 ) Komission asetus (EU) N:o 1205/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 7 osalta (EUVL L 305, 23.11.2011, s. 16).
( 27 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27.
( 28 ) Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
( *1 ) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1."