EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02011R0691-20140616
Regulation (EU) No 691/2011 of the European Parliament and of the Council of 6 July 2011 on European environmental economic accounts (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011 , Euroopan ympäristötilinpidosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011 , Euroopan ympäristötilinpidosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2011R0691 — FI — 16.06.2014 — 001.003
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 192 22.7.2011, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 538/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, |
L 158 |
113 |
27.5.2014 |
|
Oikaisu
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 691/2011,
annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011,
Euroopan ympäristötilinpidosta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 338 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä ( 1 ),
sekä katsovat seuraavaa:|
(1) |
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätään muun muassa, että ”unioni pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen”. |
|
(2) |
Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY ( 2 ) vahvistettiin, että ympäristön tilasta ja ympäristömuutoksen tärkeimmistä suuntauksista, paineista ja sitä ohjaavista tekijöistä tarvitaan luotettavaa tietoa, jotta voidaan kehittää tehokasta politiikkaa ja panna se täytäntöön sekä lisätä kansalaisten toimintamahdollisuuksia yleisesti. Välineitä olisi kehitettävä yleisön tietoisuuden lisäämiseksi taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksista. |
|
(3) |
Resurssipulan mittaaminen tieteellisesti perusteltavissa olevalla tavalla on tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeää unionin kestävän kehityksen kannalta. |
|
(4) |
Yhteisön tilasto-ohjelmasta vuosiksi 2008–2012 11 päivänä joulukuuta 2007 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1578/2007/EY ( 3 ) viitataan selkeästi siihen, että ympäristöalalla tarvitaan korkealuokkaisia tilastoja ja tilejä. Vuosiksi 2008–2012 suunniteltujen tärkeimpien aloitteiden yhteydessä päätöksessä todetaan lisäksi, että oikeusperustoja olisi tarpeen mukaan kehitettävä sellaisia ympäristötiedon keruun keskeisiä alueita varten, jotka eivät kuulu nykyisten säädösten soveltamisalaan. |
|
(5) |
Komissio toteaa 20 päivänä elokuuta 2009 päivätyssä tiedonannossaan ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa”, että olemassa olevia indikaattoreita on täydennettävä tiedoilla, joissa yhdistetään ympäristöä koskevat ja sosiaaliset näkökohdat, jotta päätöksenteosta saadaan yhtenäisempää ja kattavampaa. Ympäristötilinpito tarjoaa tätä tarkoitusta varten välineen, jonka avulla voidaan seurata talouden aiheuttamaa ympäristökuormitusta ja selvittää, miten sitä voitaisiin hillitä. Ympäristötilinpidosta käy ilmi talouden, kotitalouksien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutus, ja sen vuoksi sen informaatioarvo on suurempi kuin pelkän kansantalouden tilinpidon. Ympäristötilinpito on tärkeä tietolähde ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa, ja komission olisi otettava se huomioon laatiessaan vaikutustenarviointeja. Kun pidetään mielessä Eurooppa 2020 -strategiaan ja erilaisiin tärkeisiin aloitteisiin sisältyvät kestävän kehityksen periaate ja pyrkimys resurssitehokkaaseen ja vähäpäästöiseen talouteen, on entistä tärkeämpää kehittää yhtenäinen kehys ympäristöä ja taloutta koskeville tiedoille. |
|
(6) |
Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2223/96 ( 4 ) perustettu Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä, jäljempänä ’EKT-95’, on yhdenmukainen Yhdistyneiden kansakuntien tilastotoimikunnan helmikuussa 1993 hyväksymän kansantalouden tilinpitojärjestelmän (SNA) kanssa ja muodostaa tärkeimmän työvälineen laadittaessa unionin taloustilastoja sekä useita talousindikaattoreita (BKT mukaan luettuna). EKT-kehystä voidaan käyttää talouden eri näkökohtien analysoimiseen ja arvioimiseen (esimerkiksi sen rakenne, yksittäiset osat, kehitys ajan mittaan), mutta joihinkin erityisiin tietotarpeisiin, esimerkiksi analysoitaessa ympäristön ja talouden välistä vuorovaikutusta, on parasta laatia erilliset satelliittitilit. |
|
(7) |
Eurooppa-neuvosto kehotti kesäkuussa 2006 antamissaan päätelmissä unionia ja sen jäsenvaltioita laajentamaan kansantalouden tilinpidon kattamaan kestävän kehityksen tärkeimmät näkökohdat. Kansantalouden tilinpitoa olisi tämän vuoksi täydennettävä ympäristötilinpidolla, josta saatavat tiedot ovat täysin yhtenäisiä. |
|
(8) |
On erittäin tärkeää, että heti Euroopan ympäristötilinpitojärjestelmän tultua toimintakuntoon tilinpitoa käytetään aktiivisesti ja täsmällisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikessa asiaan liittyvässä unionin päätöksenteossa vaikutustenarviointien, toimintasuunnitelmien, lainsäädäntöehdotusten ja muiden päätöksenteon merkittävien tulosten keskeisenä osatekijänä. |
|
(9) |
Ajankohtaisempaa tietoa voitaisiin tuottaa myös pikaennakoilla (”now-casting”), joissa laaditaan luotettavia arvioita käyttämällä samanlaista tilastotekniikkaa kuin ennusteissa. |
|
(10) |
Satelliittitilien ansiosta kansantalouden tilinpidon analyysikapasiteettia voidaan joustavasti laajentaa valikoituihin yhteiskunnan kannalta ajankohtaisiin aiheisiin, kuten ihmisen toiminnasta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, rasittamatta keskusjärjestelmää liikaa tai aiheuttamatta sille häiriöitä. Satelliittitilit olisi annettava yleisön saataville säännöllisin väliajoin ja ymmärrettävässä muodossa. |
|
(11) |
Ympäristötilinpitojärjestelmä (SEEA), jonka ovat kehittäneet yhdessä Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Maailmanpankki, on SNA:n satelliittijärjestelmä. Se kokoaa talouteen ja ympäristöön liittyvää tietoa yhteiseen kehykseen, jotta voidaan mitata ympäristön vaikutusta talouteen ja talouden vaikutusta ympäristöön. Se tarjoaa päättäjille indikaattoreita ja kuvailevia tilastoja tämän vuorovaikutuksen seuraamiseksi sekä tietokannan strategista suunnittelua ja politiikan analysointia varten, jotta voitaisiin määritellä kestävämpiä kehityspolkuja. |
|
(12) |
SEEA-järjestelmässä kootaan ja integroidaan mahdollisimman pitkälti ympäristötilien eri luokat. Yleisesti ottaen kaikki nämä luokat laajentavat SNA:n olemassa olevia kustannusten, pääoman muodostuksen ja pääomakannan käsitteitä täydentämällä niitä fyysisillä lisätiedoilla, jotta voidaan ottaa huomioon myös ympäristökustannukset ja luonnonvarojen käyttö tuotannossa, tai muuttamalla niitä siten, että nämä vaikutukset sisällytetään niihin rahamääräisinä. Tämän yleisen lähestymistavan sisällä useat nykyisistä luokista poikkeavat toisistaan huomattavasti menetelmiltään ja käsiteltyjen ympäristönäkökohtien osalta. |
|
(13) |
Komissio esitteli ensimmäisen ”vihreän kirjanpidon” strategiansa vuonna 1994. Komissio (Eurostat) ja jäsenvaltiot ovat sittemmin kehittäneet ja testanneet tilinpidon menetelmiä siinä määrin, että useat jäsenvaltiot toimittavat nykyisin säännöllisesti ensimmäiset osat ympäristötilinpidostaan. Yleisimpiä ovat fyysisiä ainesvirtoja koskeva tilinpito päästöistä ilmaan (kasvihuonekaasut mukaan luettuina) ja materiaalien käytöstä sekä rahamääräinen tilinpito ympäristönsuojeluun liittyvistä menoista ja ympäristöveroista. |
|
(14) |
Yksi yhteisön tilasto-ohjelman tavoitteista ohjelmakaudella 2008–2012 on toteuttaa aloitteita sopimusten korvaamiseksi unionin lainsäädännöllä tietyillä aloilla, joilla tuotetaan säännöllisesti Euroopan tilastoja ja jotka ovat vakiintuneet riittävästi. |
|
(15) |
Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 ( 5 ) toimii viitekehyksenä Euroopan ympäristötilinpidolle. Siinä edellytetään erityisesti, että Euroopan tilastot ovat ammatillisen riippumattomuuden, puolueettomuuden, objektiivisuuden, luotettavuuden, tilastosalaisuuden ja kustannustehokkuuden periaatteiden mukaisia. |
|
(16) |
Koska eri ympäristötilit ovat kehitteillä ja eri vaiheissa, olisi otettava käyttöön riittävän joustavuuden tarjoava moduulirakenne, johon voidaan muun muassa lisätä uusia moduuleja. |
|
(17) |
Raportoinnin ja tietojen laadun parantamiseksi, menetelmien tehostamiseksi ja jatkokehityksen valmistelemiseksi olisi otettava käyttöön pilottitutkimusohjelma. |
|
(18) |
Ennen kuin uudet raportointivaatimukset otetaan käyttöön, olisi arvioitava niiden toteutettavuus. |
|
(19) |
Komission olisi voitava myöntää siirtymäkausien aikana poikkeuksia jäsenvaltioille, jos niiden kansallisiin tilastojärjestelmiin on tarpeen tehdä suuria mukautuksia. |
|
(20) |
Unionin olisi kannustettava ympäristötilinpidon käyttöönottoa kolmansissa maissa, erityisesti sellaisissa maissa, joilla on yhteisiä ympäristövaroja (pääasiassa vesivaroja) jäsenvaltioiden kanssa. |
|
(21) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli yhteisten puitteiden laatimista Euroopan ympäristötilinpidon tietojen keruuta, laadintaa, toimittamista ja arviointia varten, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. |
|
(22) |
Komissiolle olisi moduulien mukauttamiseksi ympäristön, talouden ja tekniikan kehitykseen sekä menetelmäohjeiden antamiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asiaankuuluvat asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. |
|
(23) |
Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja Euroopan ympäristötilinpitojärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 ( 6 ) mukaisesti. |
|
(24) |
Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Kohde
Tällä asetuksella vahvistetaan yhteiset puitteet Euroopan ympäristötilinpidon tietojen keruuta, laadintaa, toimittamista ja arviointia varten ympäristötilien perustamiseksi EKT-95:n satelliittitileiksi tarjoamalla menetelmät, yhteiset standardit, määritelmät, luokitukset ja tilinpidon säännöt, joita on tarkoitus käyttää ympäristötilinpidon laadintaan.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) ’päästöillä ilmaan’ kaasumaisten tai hiukkasmuodossa olevien materiaalien fyysistä virtausta kansantaloudesta (tuotanto- tai kulutusprosesseista) ilmakehään (osa ympäristöjärjestelmää);
2) ’ympäristöön liittyvällä verolla’ veroa, jonka peruste on fyysinen määrä (tai tätä korvaava muu fyysinen yksikkö) jotakin sellaista, jolla on todistetusti kielteinen vaikutus ympäristöön, ja joka on EKT-95:ssä määritelty veroksi;
3) ’kansantalouden materiaalivirtatileillä’ kansantalouden käyttöön otettujen materiaalipanosten, talouden materiaalivarannon muutosten ja muihin talouksiin tai ympäristöön ohjattavien materiaalituotosten yhtenäisiä koosteita;
4) ’ympäristönsuojelumenoilla’ kotimaisten yksiköiden ympäristönsuojeluun käyttämiä taloudellisia resursseja. Ympäristönsuojeluun kuuluvat kaikki toiminnot ja toimet, joiden pääasiallisena tarkoituksena on ympäristön pilaantumisen ja ympäristön tilan muun heikkenemisen ehkäiseminen, vähentäminen ja lopettaminen. Näihin toimintoihin ja toimiin kuuluvat kaikki toimenpiteet, jotka toteutetaan ympäristön ennallistamiseksi sen tilan heikkenemisen jälkeen. Tämän määritelmän ulkopuolelle jäävät toiminnot, jotka hyödyttävät ympäristöä mutta täyttävät ensisijaisesti yrityksen tai muun laitoksen teknisiä tarpeita tai sisäisiä hygienia- tai turvallisuusvaatimuksia;
5) ’ympäristöliiketoiminnalla’ kansantalouden tuotantotoimintoja, jotka tuottavat ympäristötuotteita (ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja). Ympäristötuotteet ovat tuotteita, jotka on tuotettu 4 alakohdassa tarkoitetussa ympäristönsuojelutarkoituksessa sekä luonnonvarojen hallintaa varten. Luonnonvarojen hallintaan kuuluvat varantojen säilyttäminen, ylläpitäminen ja parantaminen ja siten näiden luonnonvarojen suojaaminen ehtymiseltä;
6) ’fyysisiä energiavirtoja koskevilla tileillä’ kansantalouden käyttöön otettuja fyysisiä energiavirtoja, talouden sisäisiä virtoja ja muihin talouksiin tai ympäristöön ohjattavia tuotoksia koskevia yhtenäisiä koosteita.
3 artikla
Moduulit
1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen yhteisten puitteiden mukaisesti laadittava ympäristötilinpito ryhmitellään seuraaviin moduuleihin:
a) päästöjä ilmaan koskevien tilien moduuli, joka sisältyy liitteeseen I;
b) toimialoittaisia ympäristöön liittyviä veroja koskeva moduuli, joka sisältyy liitteeseen II;
c) kansantalouden materiaalivirtatilejä koskeva moduuli, joka sisältyy liitteeseen III;
d) ympäristönsuojelumenoja koskevien tilien moduuli, joka sisältyy liitteeseen IV;
e) ympäristöliiketoimintaa koskevien tilien moduuli, joka sisältyy liitteeseen V;
f) fyysisiä energiavirtoja koskevien tilien moduuli, joka sisältyy liitteeseen VI.
2. Kukin liite sisältää seuraavat tiedot:
a) tavoitteet, joita varten tilit laaditaan;
b) tilien kattavuus;
c) luettelo ominaispiirteistä, joista tiedot kootaan ja toimitetaan;
d) tilien laadinnan ensimmäinen viitevuosi, laadinnan jaksollisuus ja toimittamisen määräajat;
e) raportointitaulukot;
f) 8 artiklassa tarkoitettujen siirtymäkausien, joiden kuluessa komissio voi myöntää poikkeuksia, enimmäiskesto.
3. Kun se on tarpeen ympäristön, talouden ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, komissiolle siirretään valta hyväksyä 9 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
a) annetaan menetelmäohjeita; ja
b) saatetaan 1 kohdassa tarkoitetut liitteet ajan tasalle 2 kohdan c–e alakohdassa tarkoitettujen tietojen osalta.
Käyttäessään tämän kohdan mukaista säädösvaltaansa komissio varmistaa, että sen delegoiduista säädöksistä ei aiheudu merkittäviä hallinnollisia lisärasitteita jäsenvaltioille eikä vastaajayksiköille.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 9 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä VI olevassa 3 jaksossa tarkoitettujen energiatuotteiden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2008 ( 7 ) liitteissä olevien luetteloiden perusteella.
Tällaisista delegoiduista säädöksistä ei saa aiheutua merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja luetteloita laatiessaan ja myöhemmin ajan tasalle saattaessaan komissio perustelee toimet asianmukaisesti ja hyödyntää tarvittaessa asiaankuuluvien asiantuntijoiden kustannustehokkuusanalyysiin perustuvaa palautetta, myös arviointia vastaajille aiheutuvasta rasitteesta ja tuottamisen kustannuksista.
5. Jotta voidaan helpottaa liitteen V yhdenmukaista soveltamista, komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ohjeellisen luettelon ympäristöhyödykkeistä ja -palveluista ja liitteen V soveltamisalaan kuuluvista toimialoista ja luokittelee ne seuraavasti: erityiset ympäristöpalvelut, yksinomaan ympäristötarkoituksiin valmistetut tuotteet (ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen hallintaan liittyvät tuotteet), mukautetut hyödykkeet ja ympäristöteknologiat. Komissio saattaa luettelon ajan tasalle tarvittaessa.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4 artikla
Pilottitutkimukset
1. Komissio laatii pilottitutkimusohjelman, jota jäsenvaltiot toteuttavat vapaaehtoiselta pohjalta raportoinnin ja tietojen laadun parantamiseksi, pitkien aikasarjojen luomiseksi ja menetelmien kehittämiseksi. Ohjelmaan sisältyy pilottitutkimuksia, joilla testataan uusien ympäristötilinpitomoduulien käyttöönoton toteutettavuus. Komissio varmistaa ohjelmaa laatiessaan, ettei jäsenvaltioille ja vastaajayksiköille aiheudu hallinnollisia eikä taloudellisia lisärasitteita.
2. Komissio arvioi ja julkaisee pilottitutkimusten havainnot ja ottaa huomioon hyödyt tietojen saatavuudesta suhteessa niiden keruukustannuksiin ja vastaamisesta aiheutuvaan hallinnolliseen rasitteeseen. Havainnot otetaan huomioon uusien ympäristötilinpitomoduulien käyttöönottoa koskevissa ehdotuksissa, joita komissio voi liittää 10 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen.
5 artikla
Tiedonkeruu
1. Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen liitteiden mukaisesti kerättävä tiedot, joita tarvitaan 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ominaispiirteiden havainnointiin.
2. Jäsenvaltioiden on kerättävä tarpeelliset tiedot soveltamalla hallinnon yksinkertaistamisen periaatetta ja käyttämällä seuraavassa eriteltyjen eri lähteiden yhdistelmää:
a) tutkimukset;
b) tilastolliset estimointimenetelmät sellaisia tapauksia varten, joissa joitakin ominaispiirretietoja ei ole havainnoitu kaikkien yksiköiden osalta;
c) hallinnolliset lähteet.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot käytetyistä menetelmistä ja lähteistä.
6 artikla
Toimittaminen komissiolle (Eurostat)
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) liitteiden mukaiset tiedot, mukaan lukien luottamukselliset tiedot, liitteissä mainituissa määräajoissa.
2. Tiedot on toimitettava soveltuvassa teknisessä muodossa, josta komissio säätää täytäntöönpanosäädöksissä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
7 artikla
Laadun arviointi
1. Toimitettaviin tietoihin sovelletaan tässä asetuksessa asetuksen (EY) N:o 223/2009 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja laatukriteerejä.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) raportti toimitettujen tietojen laadusta.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja laatukriteerejä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tietoihin soveltaessaan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä määritelläkseen toimitettujen tietojen laatua koskevissa raporteissa sovellettavat menettelyt, raporttien rakenteen ja niiden laadinnan jaksollisuuden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4. Komissio (Eurostat) arvioi toimitettujen tietojen laadun, ja se voi kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta pyytää asianomaista jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja toimitetuista tiedoista tai tarpeen mukaan tarkistetun tietokokonaisuuden.
8 artikla
Poikkeukset
1. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä poikkeusten myöntämiseksi jäsenvaltioille liitteissä tarkoitettujen siirtymäkausien ajaksi, jos kansallisiin tilastojärjestelmiin on tehtävä merkittäviä mukautuksia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2. Saadakseen 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen, joka koskee liitteitä I, II ja III, asianomaisen jäsenvaltion on esitettävä komissiolle asianmukaisesti perusteltu pyyntö viimeistään 12 päivänä marraskuuta 2011. Saadakseen 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen, joka koskee liitteitä IV, V ja VI, asianomaisen jäsenvaltion on esitettävä komissiolle asianmukaisesti perusteltu pyyntö viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2014.
9 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2. Siirretään 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 11 päivästä elokuuta 2011. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 3 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
10 artikla
Kertomus ja tarkistaminen
Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti toimitettujen tietojen laatua, tiedonkeruumenetelmiä, jäsenvaltioille ja vastaajayksiköille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta sekä tilastojen toteutettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.
Kertomukseen liitetään tarvittaessa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut havainnot huomioon ottaen ehdotuksia, joiden tarkoituksena on
— ottaa käyttöön uusia ympäristötilinpitomoduuleja, esimerkiksi ympäristönsuojelumenot ja -tulot (EPER) / ympäristönsuojelumenojen tilinpito (EPEA), ympäristöhyödykkeet ja -palvelut (EGSS), energiatilinpito, ympäristöön liittyvät siirtomenot (tuet), luonnonvarojen käyttö- ja hallinnointimenoja koskeva tilinpito (RUMEA), vesitilinpito (määrällinen ja laadullinen), jätetilinpito, metsätilinpito, ekosysteemipalveluja koskeva tilinpito, kansantalouden materiaalivarantotilinpito sekä käyttämättömien kaivettujen maamateriaalien (mukaan lukien maaperä) mittaaminen,
— parantaa edelleen tietojen laatua ja tiedonkeruumenetelmiä ja siten parantaa tietojen kattavuutta ja vertailukelpoisuutta sekä vähentää yritysten ja viranomaisten hallinnollista rasitetta.
11 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 223/2009 perustettu Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
12 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
PÄÄSTÖJÄ ILMAAN KOSKEVIEN TILIEN MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan ja esitetään tiedot päästöistä ilmaan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisella tavalla. Siinä kirjataan kansantalouksien päästöt ilmaan jaoteltuina EKT-95:n mukaisten päästöjä aiheuttavien toimialojen mukaan. Toimialat sisältävät tuotannon ja kulutuksen.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava päästöjä ilmaan koskevaa tilinpitoa varten. Tietoja muokataan siten, että toimialojen ja kotitalouksien suorat päästöt yhdistetään näiden toimialojen ja kotitalouksien talouden tuotanto- ja kulutustoimiin. Tämän asetuksen nojalla ilmoitettavat suoria päästöjä koskevat tiedot yhdistetään talouden panos-tuotostaulukoihin, tarjonta- ja käyttötaulukoihin ja kotitalouksien kulutusta koskeviin tietoihin, jotka jo ilmoitetaan komissiolle (Eurostatille) osana EKT-95:een liittyvää raportointia.
2 jakso
KATTAVUUS
Päästöjä ilmaan koskevaan tilinpitoon sovelletaan samoja järjestelmärajoja kuin EKT-95:een, ja sekin perustuu kotipaikkaperiaatteeseen.
EKT-95:n mukaan kotipaikan käsite perustuu seuraavaan periaatteeseen: talousyksikön katsotaan olevan kotimainen jossain maassa silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus tuon maan talousalueella, eli silloin kun se osallistuu pidemmän ajanjakson (yhden vuoden tai kauemmin) kyseisen alueen taloudelliseen toimintaan.
Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan kaikkien kotimaisten yksikköjen toimista aiheutuvat päästöt riippumatta siitä, missä nämä päästöt maantieteellisesti tapahtuvat.
Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan kansantaloudesta peräisin olevien kaasumaisten ja hiukkasmuodossa olevien materiaalien jäännösten virtaukset ilmakehään. Tässä asetuksessa ’ilmakehällä’ tarkoitetaan ympäristöjärjestelmän osaa. Järjestelmärajana on kansantalouden (osa talousjärjestelmää) ja ilmakehän (osa ympäristöjärjestelmää) välinen raja. Järjestelmärajan ylitettyään ilmaan päässeet aineet eivät enää ole ihmisen valvonnassa, ja niistä tulee osa aineiden luonnollista kiertokulkua ja ne saattavat aiheuttaa useanlaisia ympäristövaikutuksia.
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on tuotettava tilastot seuraavien ilmansaasteiden päästöistä:
|
Ilmaan tapahtuvan päästön nimi |
Ilmaan tapahtuvan päästön symboli |
Raportointiyksikkö |
|
Hiilidioksidi ilman biomassan päästöjä |
CO2 |
1 000 tonnia (Gg) |
|
Hiilidioksidi biomassasta |
Biomassan CO2 |
1 000 tonnia (Gg) |
|
Dityppioksidi |
N2O |
tonnia (Mg) |
|
Metaani |
CH4 |
tonnia (Mg) |
|
Perfluorihiilivedyt |
PFC-yhdisteet |
tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina |
|
Fluorihiilivedyt |
HFC-yhdisteet |
tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina |
|
Rikkiheksafluoridi |
SF6 |
tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina |
|
Typen oksidit |
NOX |
tonnia (Mg) typpidioksidiekvivalentteina |
|
Muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani |
NMVOC-yhdisteet |
tonnia (Mg) |
|
Hiilimonoksidi |
CO |
tonnia (Mg) |
|
Hiukkaset, < 10 μm |
PM10 |
tonnia (Mg) |
|
Hiukkaset, < 2,5 μm |
PM2,5 |
tonnia (Mg) |
|
Rikkidioksidi |
SO2 |
tonnia (Mg) |
|
Ammoniakki |
NH3 |
tonnia (Mg) |
Kaikki tiedot on ilmoitettava yhden desimaalin tarkkuudella.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, JAKSOLLISUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 21 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
1. Kunkin 3 jaksossa tarkoitetun ominaispiirteen osalta on tuotettava tiedot EKT-95:n kanssa täysin yhteensopivan hierarkkisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n mukaan (aggregointitaso A*64). Tiedot on lisäksi tuotettava seuraavista:
— kotitalouksien päästöt ilmaan,
— yhdistävät erät, joilla tarkoitetaan sellaisia raportoitavia eriä, joilla selkeästi sovitetaan yhteen tämän asetuksen nojalla raportoitava päästöjä ilmaan koskeva tilinpito ja virallisissa kansallisissa päästöinventaarioissa raportoidut tiedot.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hierarkkinen luokitus on seuraava:
Päästöt ilmaan toimialoittain – NACE Rev. 2 (A*64)
Kotitalouksien päästöt ilmaan
— Liikenne
— Lämmitys ja jäähdytys
— Muut
Yhdistävät erät
Kokonaispäästöjä ilmaan koskeva tilinpito (teollisuus + kotitaloudet)
Miinus kotimaiset yksiköt ulkomailla
– Ulkomailla toimivat kotimaiset kalastusalukset
– Maaliikenne
– Vesiliikenne
– Lentoliikenne
Plus ulkomaiset yksiköt maan alueella
+ Maaliikenne
+ Vesiliikenne
+ Lentoliikenne
(+ tai –) Muut oikaisut ja tilastolliset erot
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
LIITE II
TOIMIALOITTAISIA YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ VEROJA KOSKEVA MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Ympäristöön liittyviä veroja koskevissa tilastoissa kirjataan ja esitetään veroja maksavien yhteisöjen kannalta tarkasteltuna tiedot tavalla, joka on täysin yhdenmukainen EKT-95:n mukaan ilmoitettavien tietojen kanssa. Niihin kirjataan kansantalouksien ympäristöön liittyvät verotulot toimialoittain. Toimialat sisältävät tuotannon ja kulutuksen.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava toimialoittaisia ympäristöön liittyviä verotuloja varten.
Ympäristöön liittyviä veroja koskevissa tilastoissa voidaan myös suoraan hyödyntää verotilastoja ja julkisyhteisöjen rahoitustilastoja, mutta EKT-95:n mukaan ilmoitettujen verotietojen käytöstä on hyötyä, jos se on mahdollista.
Ympäristöön liittyviä veroja koskevat tilastot perustuvat määriin, joista ovat todisteina arvioinnit ja ilmoitukset tai ajoituskorjatut kassakuitit, sillä tavoitteena on varmistaa yhdenmukaisuus EKT-95:n kanssa ja parantaa kansainvälistä vertailtavuutta.
EKT-95 sisältää myös tietoa siitä, mitkä toimialat ja sektorit maksavat veroja. Tietoja EKT-95:n mukaan ilmoitetuista veroista löytyy institutionaalisen sektorin tilinpidosta ja tarjonta- ja käyttötaulukoista.
2 jakso
KATTAVUUS
Ympäristöön liittyviin veroihin pätevät samat järjestelmärajat kuin EKT-95:een, ja ne koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä maksuista tai luontoissuorituksista, joita julkisyhteisöt tai unionin toimielimet perivät.
Ympäristöön liittyvät verot sisältyvät seuraaviin EKT-95:n pääryhmiin:
— tuotannon ja tuonnin verot (D.2),
— tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot (D.5),
— pääomaverot (D.91).
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on tuotettava tilastot ympäristöön liittyvistä veroista seuraavien ominaispiirteiden mukaisesti:
— energiaverot,
— liikenneverot,
— päästöverot,
— luonnonvaroja koskevat verot.
Kaikki tiedot on ilmoitettava miljoonina kansallisessa valuutassa.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, TAAJUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 21 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
Kutakin 3 jaksossa tarkoitettua ominaispiirrettä vastaavat tiedot on ilmoitettava veroja maksavien yhteisöjen näkökulmasta.
Tuottajien osalta tiedot on ilmoitettava hierarkkisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n mukaisesti jaoteltuina (EKT-95:ssä säädetty aggregointitaso A*64).
Kuluttajien osalta on ilmoitettava tiedot seuraavista:
— kotitaloudet,
— ulkomaiset yksiköt.
Jos veroa ei voida osoittaa mihinkään edellä mainituista toimien ryhmistä, tiedot on ilmoitettava erittelemättömiksi.
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
LIITE III
KANSANTALOUDEN MATERIAALIVIRTATILEJÄ KOSKEVA MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Kansantalouden materiaalivirtatilit kattavat kaikki kiinteät, kaasumaiset ja nestemäiset materiaalit, ilman ja veden virtoja lukuun ottamatta, jotka mitataan massayksikköinä vuotta kohden. Kansantalouden tilinpitojärjestelmän tavoin kansantalouden materiaalivirtatileillä on kaksi tärkeää päämäärää. Yksityiskohtaisista materiaalivirroista saadaan runsas empiirinen tietokanta lukuisia analyyttisiä tutkimuksia varten. Lisäksi niitä käytetään laadittaessa erilaisia kansantalouden materiaalivirtojen indikaattoreita kansantaloutta varten.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava kansantalouden materiaalivirtatilejä varten.
2 jakso
KATTAVUUS
Varantojen ja virtojen välinen erottelu on materiaalivirtajärjestelmän perusperiaate. Yleensä virta on muuttuja, joka mittaa määrää ajanjaksoa kohden, kun taas varanto on muuttuja, joka mittaa määrää tiettynä ajankohtana. Kansantalouden materiaalivirtatilinpito on virtakäsite. Siinä mitataan materiaalien panokset, tuotokset ja varantojen muutokset taloudessa massayksikköinä vuotta kohden.
Kansantalouden materiaalivirtatilit ovat yhdenmukaiset kansantalouden tilinpitojärjestelmän periaatteiden, kuten kotipaikkaperiaatteen, kanssa. Niissä tehdään selkoa kaikkien kansantalouden kotimaisten yksiköiden toimintaan liittyvistä materiaalivirroista näiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
Kansantalouden materiaalivirtatileissä on kahdentyyppisiä materiaalivirtoja järjestelmärajojen yli, joilla on asian kannalta merkitystä:
1. Materiaalivirrat kansantalouden ja sen luonnonympäristön välillä. Tähän luetaan materiaalien talteenotto (raaka-, lähtö- tai luonnonaineet) luonnosta ja materiaalien (joita kutsutaan usein jäämiksi) vapautuminen luontoon.
2. Materiaalivirrat kansantalouden ja muun maailmantalouden välillä. Tämä kattaa tuonnin ja viennin.
Kaikki virrat, jotka ylittävät nämä järjestelmärajat, sisällytetään kansantalouden materiaalivirtatileihin, samoin kuin ihmisten kokoamien varantojen lisäykset. Kaikki muut talouden sisäiset virrat jätetään esittämättä kansantalouden materiaalivirtatileissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kansantaloutta käsitellään kansantalouden materiaalivirtatileissä kokonaisuudessaan, ja esimerkiksi toimialojen välisiä tuotteiden toimituksia ei kuvata. Huomiotta jätetään samaten luonnon sisäiset virrat luonnonympäristön sisällä.
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava tilastoja materiaalivirtatilien 5 jaksossa luetelluista ominaispiirteistä.
1. Kotimainen otto kattaa sen määrän kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia materiaaleja (ilmaa ja vettä lukuun ottamatta), jotka vuosittain otetaan talteen luonnonympäristöstä käytettäväksi taloudessa panoksina.
2. Fyysinen tuonti ja fyysinen vienti kattaa kaikki tuodut tai viedyt hyödykkeet massayksikköinä. Kaupankäynnin kohteena olevat hyödykkeet kattavat kaikissa jalostusvaiheissa olevat tavarat jalostamattomista tuotteista valmiisiin tuotteisiin.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, TAAJUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 24 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
Seuraavissa taulukoissa luetelluista ominaispiirteistä on tuotettava tiedot massayksikköinä.
Taulukko A – Kotimainen otto
1. Biomassa
1.1 Viljelykasvit (rehukasveja lukuun ottamatta)
1.1.1 Viljakasvit
1.1.2 Juuret, mukulat
1.1.3 Sokerikasvit
1.1.4 Palkokasvit
1.1.5 Pähkinät
1.1.6 Öljykasvit
1.1.7 Vihannekset
1.1.8 Hedelmät
1.1.9 Kuidut
1.1.10 Muut viljelykasvit, muualle luokittelemattomat
1.2 Viljelykasvien tähteet (käytetyt), rehukasvit ja laidunmaasta saatu biomassa
1.2.1 Viljelykasvien tähteet (käytetyt)
1.2.1.1 Olki
1.2.1.2 Muut viljelykasvien tähteet (sokeri- ja rehujuurikkaan lehdet, muut)
1.2.2 Rehukasvit ja laidunmaasta saatu biomassa
1.2.2.1 Rehukasvit (mukaan lukien laidunmaasta saatu biomassa)
1.2.2.2 Laidunmaasta saatu biomassa
1.3 Puu (lisäksi puutavaravarannon nettolisäyksen vapaaehtoinen raportointi)
1.3.1 Raakapuu
1.3.2 Polttopuu ja muu talteenotto
1.4 Luonnonvaraisten kalojen pyynti, vesikasvit/-eläimet, metsästys ja keräily
1.4.1 Luonnonvaraisten kalojen pyynti
1.4.2 Kaikki muut vesieläimet ja -kasvit
1.4.3 Metsästys ja keräily
2. Metallimalmit (raakamalmit)
2.1 Rauta
2.2 Ei-rautametalli
2.2.1 Kupari (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)
2.2.2 Nikkeli (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)
2.2.3 Lyijy (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)
2.2.4 Sinkki (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)
2.2.5 Tina (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)
2.2.6 Kulta, hopea, platina ja muut jalometallit
2.2.7 Bauksiitti ja muu alumiini
2.2.8 Uraani ja torium
2.2.9 Muut, muualle luokittelemattomat
3. Ei-metalliset mineraalit
3.1 Marmori, graniitti, hiekkakivi, porfyyri, basaltti, muut koriste- tai rakennuskivet (liuskekiveä lukuun ottamatta)
3.2 Liitu ja dolomiitti
3.3 Liuskekivi
3.4 Kemialliset ja lannoitemineraalit
3.5 Suola
3.6 Kalkkikivi ja kipsi
3.7 Savi ja kaoliini
3.8 Hiekka ja sora
3.9 Muut, muualle luokittelemattomat
3.10 Kaivetut maamateriaalit (mukaan lukien maaperä) ainoastaan, jos käytettyjä (vapaaehtoinen raportointi)
4. Fossiiliset energiamateriaalit
4.1 Hiili ja muut kiinteät energiamateriaalit
4.1.1 Ligniitti (ruskohiili)
4.1.2 Kivihiili
4.1.3 Öljyliuske ja bitumipitoinen hiekka
4.1.4 Turve
4.2 Nestemäiset ja kaasumaiset energiamateriaalit
4.2.1 Raakaöljy, maakaasukondensaatit
4.2.2 Maakaasu
Taulukot B (Tuonti – Koko kauppa), C (Tuonti – EU:n ulkopuolinen kauppa), D (Vienti – Koko kauppa), E (Vienti – EU:n ulkopuolinen kauppa)
1. Biomassa ja biomassatuotteet
1.1 Viljelykasvit, raa’at ja käsitellyt
1.1.1 Viljakasvit, raa’at ja käsitellyt
1.1.2 Juuret ja mukulat, raa’at ja käsitellyt
1.1.3 Sokerikasvit, raa’at ja käsitellyt
1.1.4 Palkokasvit, raa’at ja käsitellyt
1.1.5 Pähkinät, raa’at ja käsitellyt
1.1.6 Öljykasvit, raa’at ja käsitellyt
1.1.7 Vihannekset, raa’at ja käsitellyt
1.1.8 Hedelmät, raa’at ja käsitellyt
1.1.9 Kuidut, raa’at ja käsitellyt
1.1.10 Muut viljelykasvit, raa’at ja käsitellyt
1.2 Viljelykasvien tähteet ja rehukasvit
1.2.1 Viljelykasvien tähteet (käytetyt), raa’at ja käsitellyt
1.2.1.1 Olki
1.2.2.2 Muut viljelykasvien tähteet
1.2.2 Rehukasvit
1.2.2.1 Rehukasvit
1.3 Puu ja puuperäiset tuotteet
1.3.1 Raakapuu ja puuperäiset tuotteet
1.3.2 Polttopuu ja muu talteenotto, raaka ja käsitelty
1.4 Kalojen pyynti ja muut vesieläimet ja -kasvit, raa’at ja käsitellyt
1.4.1 Kalojen pyynti
1.4.2 Kaikki muut vesieläimet ja -kasvit
1.5 Muut elävät eläimet kuin 1.4 kohdassa mainitut sekä eläintuotteet
1.5.1 Muut elävät eläimet kuin 1.4 kohdassa mainitut
1.5.2 Liha ja lihavalmisteet
1.5.3 Meijerituotteet, lintujen munat ja hunaja
1.5.4 Muut eläimistä saatavat tuotteet (eläinkuidut, eläinten nahat, turkikset, nahka jne.)
1.6 Pääasiassa biomassasta saatavat tuotteet
2. Metallimalmit ja -rikasteet, raa’at ja käsitellyt
2.1 Rautamalmit ja -rikasteet, rauta ja teräs, raa’at ja käsitellyt
2.2 Ei-rautametallimalmit ja -rikasteet, raa’at ja käsitellyt
2.2.1 Kupari
2.2.2 Nikkeli
2.2.3 Lyijy
2.2.4 Sinkki
2.2.5 Tina
2.2.6 Kulta, hopea, platina ja muut jalometallit
2.2.7 Bauksiitti ja muu alumiini
2.2.8 Uraani ja torium
2.2.9 Muut, muualle luokittelemattomat
2.3 Pääasiassa metalleista saatavat tuotteet
3. Ei-metalliset mineraalit, raa’at ja käsitellyt
3.1 Marmori, graniitti, hiekkakivi, porfyyri, basaltti, muut koriste- tai rakennuskivet (liuskekiveä lukuun ottamatta)
3.2 Liitu ja dolomiitti
3.3 Liuskekivi
3.4 Kemialliset ja lannoitemineraalit
3.5 Suola
3.6 Kalkkikivi ja kipsi
3.7 Savi ja kaoliini
3.8 Hiekka ja sora
3.9 Muut, muualle luokittelemattomat
3.10 Kaivetut maamateriaalit (mukaan lukien maaperä) ainoastaan, jos käytettyjä (vapaaehtoinen raportointi)
3.11 Pääasiassa ei-metallisista mineraaleista saatavat tuotteet
4. Fossiiliset energiamateriaalit, raa’at ja käsitellyt
4.1 Hiili ja muut kiinteät energiatuotteet, raa’at ja käsitellyt
4.1.1 Ligniitti (ruskohiili)
4.1.2 Kivihiili
4.1.3 Öljyliuske ja bitumipitoinen hiekka
4.1.4 Turve
4.2 Nestemäiset ja kaasumaiset energiatuotteet, raa’at ja käsitellyt
4.2.1 Raakaöljy, maakaasukondensaatit
4.2.2 Maakaasu
4.3 Pääasiassa fossiilisen energian tuotteista saatavat tuotteet
5. Muut tuotteet
6. Jätteen tuonti (Taulukot B ja C) / vienti (Taulukot D ja E) lopullista käsittelyä ja loppusijoitusta varten
Taulukoihin B ja D sisällytetään kotipaikkaperiaatteen osalta seuraavat oikaisut:
Kotimaisten yksiköiden ulkomailla tankkaama polttoaine (lisäys tuontiin taulukossa B) ja ulkomaisten yksiköiden maan alueella tankkaama polttoaine (lisäys vientiin taulukossa D)
1 Polttoaine maaliikennettä varten
2 Polttoaine vesiliikennettä varten
3 Polttoaine lentoliikennettä varten
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
LIITE IV
YMPÄRISTÖNSUOJELUMENOJA KOSKEVIEN TILIEN MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Ympäristönsuojelumenoja koskevassa tilinpidossa esitetään tiedot ympäristönsuojelumenoista eli kotimaan yksikköjen ympäristönsuojeluun käyttämistä taloudellisista resursseista tavalla, joka on yhdenmukainen EKT:n mukaan ilmoitettavien tietojen kanssa. Tällaisen tilinpidon avulla voidaan koota tiedot kansallisista ympäristönsuojelumenoista, jotka määritellään seuraavien tekijöiden summaksi, josta vähennetään muun maailman antama rahoitus: menot, jotka aiheutuvat kotimaisten yksiköiden käyttäessä ympäristönsuojelupalveluja, ympäristönsuojelutoimintoihin liittyvä kiinteän pääoman bruttomuodostus ja ympäristönsuojeluun liittyvät siirrot, jotka eivät vastaa edellä mainittuja eriä.
Ympäristönsuojelumenoja koskevassa tilinpidossa olisi käytettävä kansantalouden tilinpidosta jo saatavissa olevia tietoja (tuotanto- ja tulonmuodostustilit, kiinteän pääoman bruttomuodostus NACE-luokituksen mukaisesti, tarjonta- ja käyttötaulukot, julkisen sektorin tehtäväluokitukseen perustuvat tiedot) sekä yritysten rakennetilastoja, yritysrekisteriä ja muita lähteitä.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava ympäristönsuojelumenoja koskevaa tilinpitoa varten.
2 jakso
KATTAVUUS
Ympäristönsuojelumenoja koskevaan tilinpitoon sovelletaan samoja järjestelmärajoja kuin EKT:hen, ja siitä ilmenevät pääasiallisiin toimintoihin, sivutoimintoihin ja aputoimintoihin liittyvät ympäristönsuojelumenot. Se kattaa seuraavat sektorit:
— julkisyhteisöt (mukaan luettuina kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) sekä yhtiöt ympäristönsuojelupalveluja tuottavina institutionaalisina sektoreina. Erikoistuneita tuottajia ovat sellaiset, jotka tuottavat ympäristönsuojelupalveluja pääasiallisena toimintanaan,
— kotitaloudet, julkisyhteisöt ja yhtiöt ympäristönsuojelupalvelujen kuluttajina,
— muu maailma ympäristönsuojeluun liittyvien siirtojen edunsaajana tai alkuperänä.
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on laadittava ympäristönsuojelumenoja koskevat tilit seuraavien EKT:n mukaisesti määriteltyjen ominaispiirteiden mukaisesti:
— ympäristönsuojelupalvelujen tuotos; markkinatuotos, markkinaton tuotos ja aputoimintojen tuotos erotetaan toisistaan,
— ympäristönsuojelupalvelujen välituotekäyttö, jossa käyttäjinä ovat erikoistuneet tuottajat,
— ympäristönsuojelupalvelujen tuonti ja vienti,
— arvonlisävero (alv) ja muut verot ympäristönsuojelupalveluihin liittyvillä tuotetukipalkkioilla vähennettyinä,
— ympäristönsuojelupalvelujen tuotantoon liittyvä kiinteän pääoman bruttomuodostus ja valmistamattomien kiinteiden varojen nettohankinnat,
— ympäristönsuojelupalvelujen loppukulutus,
— ympäristönsuojeluun liittyvät siirrot (vastaanotetut/maksetut).
Kaikki tiedot on ilmoitettava miljoonina kansallisessa valuutassa.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, JAKSOLLISUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 24 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-28:aa koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa yksilöidyssä määräajassa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on 2015.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2014 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n – 2, n – 1 ja n vuotuiset tiedot, jolloin n tarkoittaa viitevuotta. Jäsenvaltiot voivat antaa mahdolliset käytettävissä olevat tiedot vuotta 2014 edeltäviltä vuosilta.
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
1. Edellä 3 jaksossa tarkoitettuja ominaispiirteitä vastaavat tiedot on ilmoitettava jaoteltuina seuraavasti:
— 2 jaksossa määritetyt ympäristönsuojelupalvelujen tuottaja-/kuluttajatyypit,
— ympäristönsuojelutoimintojen luokituksen (CEPA) luokat ryhmiteltyinä seuraavasti:
— Julkisyhteisöjen toiminnot ja ympäristönsuojeluun liittyvät siirrot:
—
— CEPA 2
— CEPA 3
— CEPA 1:n, CEPA 4:n, CEPA 5:n ja CEPA 7:n summa
— CEPA 6
— CEPA 8:n ja CEPA 9:n summa.
— Yhtiöiden aputoiminnot:
—
— CEPA 1
— CEPA 2
— CEPA 3
— CEPA 4:n, CEPA 5:n, CEPA 6:n, CEPA 7:n, CEPA 8:n ja CEPA 9:n summa.
— Yhtiöt toissijaisina ja erikoistuneina tuottajina:
—
— CEPA 2
— CEPA 3
— CEPA 4.
— Kotitaloudet kuluttajina:
—
— CEPA 2
— CEPA 3.
— Seuraavat NACE-koodit aputoimintojen ympäristönsuojelupalvelujen tuotantoa varten: NACE Rev. 2:n pääluokat B, C, D, luokka 36. Pääluokkaa C koskevat tiedot on esitettävä luokittain. Luokat 10–12, 13–15 ja 31–32 on koottava yhteen. Jäsenvaltioiden, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 295/2008 ( 10 ) mukaan eivät ole (ominaispiirteiden määritelmien, toimitettavien tietojen teknisen muodon, NACE Rev. 1.1:n ja NACE Rev. 2:n mukaisen kaksinkertaisen ilmoitusvelvollisuuden sekä yritystoiminnan rakennetilastoista myönnettävien poikkeuksien osalta) velvollisia keräämään ympäristönsuojelumenoja koskevia tietoja yhden tai useamman edellä mainitun NACE-koodin osalta, ei tarvitse toimittaa kyseisiä NACE-koodeja koskevia tietoja.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut CEPA-luokat ovat seuraavat:
|
CEPA 1 — |
Ulkoilman- ja ilmastonsuojelu |
|
CEPA 2 — |
Jätevesihuolto |
|
CEPA 3 — |
Jätehuolto |
|
CEPA 4 — |
Maaperän, pohjaveden ja pintaveden suojelu ja parantaminen |
|
CEPA 5 — |
Melun ja tärinän torjunta |
|
CEPA 6 — |
Biologisen monimuotoisuuden ja maisemien suojelu |
|
CEPA 7 — |
Säteilyltä suojaaminen |
|
CEPA 8 — |
Ympäristöä koskeva tutkimus- ja kehittämistoiminta |
|
CEPA 9 — |
Muu ympäristönsuojelu. |
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
LIITE V
YMPÄRISTÖLIIKETOIMINTAA KOSKEVIEN TILIEN MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Ympäristöliiketoimintatilastoissa kirjataan ja esitetään tiedot ympäristötuotteita tuottavista kansantalouksien tuotantotoiminnoista tavalla, joka on yhdenmukainen EKT:n mukaan ilmoitettavien tietojen kanssa.
Ympäristöliiketoimintaa koskevassa tilinpidossa olisi käytettävä kansantalouden tilinpidosta jo saatavissa olevia tietoja sekä yritysten rakennetilastoja, yritysrekisteriä ja muita lähteitä.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava ympäristöliiketoiminnasta.
2 jakso
KATTAVUUS
Ympäristöliiketoimintaan sovelletaan samoja järjestelmärajoja kuin EKT:hen, ja siihen kuuluvat kaikki ympäristöhyödykkeet ja -palvelut, jotka luodaan tuotantorajojen sisällä. EKT:ssä tuotanto määritellään institutionaalisen yksikön valvonnassa ja vastuulla suoritetuksi toiminnaksi, jossa institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja palveluita tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi.
Ympäristöhyödykkeet ja -palvelut kuuluvat seuraaviin luokkiin: erityiset ympäristöpalvelut, yksinomaan ympäristötarkoituksiin valmistetut tuotteet (ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen hallintaan liittyvät tuotteet), mukautetut hyödykkeet ja ympäristöteknologiat.
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on tuotettava tilastot ympäristöliiketoiminnasta seuraavien ominaispiirteiden mukaisesti:
— markkinatuotos, josta
—
— vienti,
— markkinatoimintoihin liittyvä arvonlisäys,
— markkinatoimintoihin liittyvä työllisyys.
Kaikki tiedot on ilmoitettava miljoonina kansallisessa valuutassa, lukuun ottamatta ominaispiirrettä ”työllisyys”, joka on ilmoitettava ”henkilötyövuosina”.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, JAKSOLLISUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 24 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-28:aa koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on 2015.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2014 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n – 2, n – 1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi). Jäsenvaltiot voivat antaa mahdolliset käytettävissä olevat tiedot vuotta 2014 edeltäviltä vuosilta.
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
1. Edellä 3 jaksossa tarkoitettuja ominaispiirteitä vastaavat tiedot on ilmoitettava ristiintaulukoituina seuraavasti:
— toimialaluokitus NACE Rev. 2:n mukaan (EKT:n aggregointitaso A*21),
— CEPA-luokituksen ja luonnonvarojen hallintatoimintojen luokituksen (CReMA) luokat seuraavasti ryhmiteltyinä:
—
— CEPA 1
— CEPA 2
— CEPA 3
— CEPA 4
— CEPA 5
— CEPA 6
— CEPA 7:n, CEPA 8:n ja CEPA 9:n summa
— CReMA 10
— CReMA 11
— CReMA 13
—
— CReMA 13A
— CReMA 13B
— CReMA 13C
— CReMA 14
— CReMA 12:n, CReMA 15:n ja CReMA 16:n summa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut CEPA-luokat esitetään liitteessä IV. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut CReMA-luokat ovat seuraavat:
CReMA 10 —Vesihuolto
CReMA 11 —Metsävarojen hallinta
CReMA 12 —Luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön hallinta
CReMA 13 —
Energiavarojen hallinta
|
CReMA 13A — |
Energiantuotanto uusiutuvista luonnonvaroista |
|
CReMA 13B — |
Lämmön-/energiansäästö ja -hallinta |
|
CReMA 13C — |
Raaka-aineina käytettävän fossiilisen energian käytön minimointi |
CReMA 14 —Mineraalivarojen hallinta
CReMA 15 —Luonnonvarojen hallintaan liittyvät tutkimus- ja kehittämistoiminnot
CReMA 16 —Muu luonnonvarojen hallinta.
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
LIITE VI
FYYSISIÄ ENERGIAVIRTOJA KOSKEVIEN TILIEN MODUULI
1 jakso
TAVOITTEET
Fyysisiä energiavirtoja koskevassa tilinpidossa esitetään tiedot fyysisistä energiavirroista terajouleina ilmaistuina tavalla, joka on täysin yhdenmukainen EKT:n kanssa. Fyysisiä energiavirtoja koskevassa tilinpidossa kirjataan kansantalouksien kotimaisten yksiköiden taloudellisia toimintoja koskevat energiatiedot taloudellisen toiminnan mukaan jaoteltuina. Niissä esitetään luonnosta peräisin olevien energiapanosten sekä energiatuotteiden ja energiajäämien tarjonta ja käyttö. Taloudelliset toiminnot käsittävät tuotannon, kulutuksen ja varantojen muutokset.
Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava fyysisiä energiavirtoja koskevaa tilinpitoa varten.
2 jakso
KATTAVUUS
Fyysisiä energiavirtoja koskevaan tilinpitoon sovelletaan samoja järjestelmärajoja kuin EKT:hen, ja sekin perustuu kotipaikkaperiaatteeseen.
EKT:n mukaan talousyksikön katsotaan olevan kotimainen jossakin maassa silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus tuon maan talousalueella eli silloin kun se osallistuu pidemmän ajanjakson (yhden vuoden tai kauemmin) kyseisen alueen taloudelliseen toimintaan.
Fyysisiä energiavirtoja koskevassa tilinpidossa kirjataan kaikkien kotimaisten yksikköjen toiminnoista aiheutuvat fyysiset energiavirrat riippumatta siitä, missä nämä virrat maantieteellisesti tapahtuvat.
Fyysisiä energiavirtoja koskevassa tilinpidossa kirjataan fyysiset energiavirrat ympäristöstä talouteen, taloudessa ja taloudesta takaisin ympäristöön.
3 jakso
OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO
Jäsenvaltioiden on laadittava fyysisiä energiavirtoja koskevat tilit seuraavien ominaispiirteiden mukaisesti:
— fyysiset energiavirrat ryhmiteltyinä kolmeen yleiseen luokkaan:
—
i) luonnosta peräisin olevat energiapanokset,
ii) energiatuotteet,
iii) energiajäämät,
— fyysisten energiavirtojen alkuperä ryhmiteltynä viiteen luokkaan: tuotanto, kulutus, varantojen muutokset, muu maailma ja ympäristö,
— fyysisten virtojen määränpää ryhmiteltynä samoihin viiteen luokkaan kuin fyysisten energiavirtojen alkuperä.
Kaikki tiedot on ilmoitettava terajouleina.
4 jakso
ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, JAKSOLLISUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT
1. Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.
2. Tilastot on toimitettava 21 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.
3. Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-28:aa koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
4. Ensimmäinen viitevuosi on 2015.
5. Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2014lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.
6. Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n – 2, n – 1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi). Jäsenvaltiot voivat antaa mahdolliset käytettävissä olevat tiedot vuotta 2014 edeltäviltä vuosilta.
5 jakso
RAPORTOINTITAULUKOT
1. Edellä 3 jaksossa tarkoitetuista ominaispiirteistä on esitettävä fyysisinä yksikköinä seuraavat tiedot:
— Energiavirtoja kuvaava tarjontataulukko. Tässä taulukossa esitetään luonnosta peräisin olevien energiapanosten sekä energiatuotteiden ja energiajäämien tarjonta (riveittäin) alkuperän eli ”toimittajan” mukaan (sarakkeittain) jaoteltuna.
— Energiavirtojen käyttötaulukko. Tässä taulukossa esitetään luonnosta peräisin olevien energiapanosten sekä energiatuotteiden ja energiajäämien käyttö (riveittäin) määränpään eli ”käyttäjän” mukaan (sarakkeittain) jaoteltuna.
— Päästöjä tuottavien energiavirtojen käyttöä kuvaava taulukko. Tässä taulukossa esitetään päästöjä tuottava luonnosta peräisin olevien energiapanosten sekä energiatuotteiden käyttö (riveittäin) niitä käyttävän ja päästöjä tuottavan yksikön mukaan (sarakkeittain) jaoteltuna.
— Yhdistävä taulukko, josta käyvät ilmi erilaiset osatekijät, jotka erottavat toisistaan energiatilit ja energiataseet.
2. Energiavirtoja (myös päästöjä tuottavia virtoja) kuvaavilla tarjonta- ja käyttötaulukoilla on yhteinen asettelu rivien ja sarakkeiden osalta.
3. Sarakkeissa esitetään fyysisten virtojen alkuperät (tarjonta) tai määränpäät (käyttö). Sarakkeet jaetaan viiteen luokkaan:
— ”Tuotanto” viittaa hyödykkeiden ja palvelujen tuotantoon. Tuotantotoiminnot luokitellaan NACE Rev. 2:n mukaisesti, ja tiedot ilmoitetaan aggregointitasolla A*64.
— ”Kulutus” ilmoitetaan kokonaiskulutuksena ja lisäksi jaoteltuna kolmeen alaluokkaan (liikenne, lämmitys ja jäähdytys, muut), joissa esitetään yksityisten kotitalouksien loppukulutus.
— ”Varantojen muutokset” viittaavat energiatuotteiden varantojen muutoksiin taloudessa.
— ”Muu maailma” esittää tuotujen ja vietyjen tuotteiden virrat.
— ”Ympäristö” esittää luonnosta peräisin olevien panosvirtojen alkuperän sekä energiajäämävirtojen määränpään.
4. Riveillä ilmoitetaan fyysisten virtojen tyypit, jotka luokitellaan 3 jakson ensimmäisessä luetelmakohdassa.
5. Luonnosta peräisin olevat energiapanokset sekä energiatuotteet ja energian jäännökset luokitellaan seuraavasti:
— luonnosta peräisin olevat energiapanokset jaetaan luonnon uusiutumattomiin ja luonnon uusiutuviin energiapanoksiin,
— energiatuotteet ryhmitellään Euroopan energiatilastoissa käytetyn luokituksen mukaisesti,
— energiajäämiin kuuluva jäte (ilman rahallista arvoa), häviöt tuotannon/oton, jakelun/kuljetuksen, muunnon ja varastoinnin aikana sekä tasapainoerät, joilla tarjonta- ja käyttötaulukot tasapainotetaan.
6. Kotipaikkaperiaatteeseen perustuvan indikaattorin ja maan alueeseen perustuvan indikaattorin välinen vastaavuus esitetään koko kansantalouden osalta (ei toimialoittaista jaottelua), ja se saadaan seuraavasti:
kotimaisten yksiköiden energian kokonaiskulutus
– kotimaisten yksiköiden energiankulutus ulkomailla
+ ulkomaisten yksiköiden energiankulutus maan alueella
+ tilastoerot
= energian kokonaiskulutus (maan alueen perusteella)
6 jakso
SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO
Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.
( 1 ) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. kesäkuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 21. kesäkuuta 2011.
( 2 ) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.
( 3 ) EUVL L 344, 28.12.2007, s. 15.
( 4 ) EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1.
( 5 ) EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.
( 6 ) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, energiatilastoista (EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1).
( 8 ) Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus (United Nations Framework Convention On Climate Change).
( 9 ) Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 295/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yritystoiminnan rakennetilastoista (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 13).