22.12.2007

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/8

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1559/2007,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2007,

tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisö on ollut 14 päivästä marraskuuta 1997 lähtien Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (2) osapuoli.

(2)	Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, ICCAT) hyväksyi vuosikokouksessaan marraskuussa 2006 suosituksen 2006[05], joka koskee 15-vuotisen tonnikalan elvytyssuunnitelman käyttöön ottamista Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

(3)

Kannan elvyttämiseksi ICCAT:n elvytyssuunnitelmassa on määräykset suurimman sallitun saaliin (TAC) tason asteittaisesta alentamisesta vuodesta 2007 vuoteen 2010, kalastuksen rajoittamisesta tietyillä alueilla ja tiettyinä aikoina, tonnikalan uudesta vähimmäiskoosta, urheilu- ja virkistyskalastusta koskevista toimenpiteistä sekä valvontatoimenpiteistä ja ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastus- ja valvontaohjelman täytäntöönpanosta elvytyssuunnitelman tehokkuuden varmistamiseksi.

(4)

ICCAT:n suosituksesta johtuvien kansainvälisten velvollisuuksien noudattamiseksi ICCAT:n tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä koskeva elvytyssuunnitelma on pantu täytäntöön väliaikaisesti asetuksen (EY) N:o 41/2007 muuttamisesta Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission suositteleman tonnikalan elvyttämissuunnitelman osalta 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 643/2007 (3), kunnes on vuonna 2007 annettu asetus monivuotisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta tonnikalakannan elvyttämiseksi.

(5)

Sen vuoksi on tarpeen panna ICCAT:n elvytyssuunnitelma täytäntöön pysyvästi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (4) 5 artiklassa säädetyn elvytyssuunnitelmasta annettavalla asetuksella, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

(6)	Eräät ICCAT:n hyväksymät tonnikalaa koskevat tekniset toimenpiteet on saatettu osaksi yhteisön lainsäädäntöä eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä toukokuuta 2007 annetulla asetuksella (EY) N:o 520/2007 (5).

(7)

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyn ICCAT:n elvytyssuunnitelman täytäntöön panemiseksi toteutettuja toimenpiteitä sekä asetuksen (EY) N:o 643/2007 nojalla väliaikaisesti toteutettavia toimenpiteitä olisi ainoastaan niiden rahoittamiseksi 31 päivään joulukuuta 2014 saakka pidettävä asetuksen (EY) 2371/2002 5 artiklassa tarkoitettuna elvytyssuunnitelmana asetuksen (EY) N:o 643/2007 voimaantulopäivästä alkaen.

(8)	ICCAT:n hyväksymien uusien tonnikalaa koskevien teknisten toimenpiteiden vuoksi sekä edellä mainitun asetuksen antamisesta lähtien voimassa olleiden teknisten toimenpiteiden saattamiseksi ajan tasalle eräät asetuksen (EY) N:o 520/2007 säännökset olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa annetaan Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) suositteleman tonnikalan (Thunnus thynnus) elvytyssuunnitelman soveltamista koskevat yleiset säännöt, joita yhteisön on noudatettava. Tätä asetusta sovelletaan tonnikalaan Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

Elvytyssuunnitelman tavoitteena on saavuttaa kestävää enimmäistuottoa vastaava biomassa (biomass corresponding to the maximum sustainable yield, Bmsy) suuremmalla kuin 50 prosentin todennäköisyydellä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’sopimuspuolilla’ tarkoitetaan Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen sopimuspuolia sekä yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia ja yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä;

b)	’kalastusaluksella’ tarkoitetaan mitä tahansa alusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää tonnikalavarojen kaupallisessa hyödyntämisessä, jalostusalukset, kuljetusalukset, hinaajat ja jälleenlaivausalukset mukaan luettuina;

c)	’yhteisellä kalastustoimella’ tarkoitetaan ICCAT:n eri sopimuspuolten tai eri jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivan yhden tai useamman aluksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden aluksen saalis osoitetaan kokonaan tai osittain yhteen tai useampaan muuhun alukseen;

d)	’siirtotoimilla’ tarkoitetaan tonnikalan siirtämistä: i) kalastusaluksesta tonnikalan lihotuslaitokseen loppulihotusta varten, kuljetuksen aikana kuolleet tai karanneet kalat mukaan luettuina; ii) tonnikalan lihotuslaitoksesta tai tonnikalarysästä jalostusalukseen, kuljetusalukseen tai maihin;

e)	’tonnikalarysällä’ tarkoitetaan pohjaan ankkuroitua kiinteää pyydystä, jossa on yleensä aitaverkko, joka johdattaa kalat rysän suljettuun peräosaan;

f)	’altaaseen panemisella’ tarkoitetaan sitä, että elävää tonnikalaa ei nosteta alukseen; siihen sisältyy sekä lihotus että kasvatus;

g)	’lihotuksella’ tarkoitetaan tonnikalan panemista altaaseen lyhyeksi ajaksi (yleensä kahdesta kuuteen kuukauteen) tavoitteena lähinnä nostaa kalan rasvapitoisuutta;

h)	’kasvatuksella” tarkoitetaan tonnikalan panemista altaaseen vuotta pitemmäksi ajaksi tavoitteena lisätä kalan kokonaisbiomassaa;

i)	’jälleenlaivauksella’ tarkoitetaan kaiken kalastusaluksella olevan tonnikalamäärän tai sen osan purkamista toiseen kalastusalukseen;

j)	’jalostusaluksella’ tarkoitetaan alusta, jolla kalastustuotteille tehdään yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä ennen tuotteiden pakkaamista: fileointi tai viipalointi, pakastus ja/tai jalostus;

k)	’urheilukalastuksella’ tarkoitetaan ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat kuuluvat kansalliseen urheilujärjestöön tai joilla on kansallinen urheilukalastuslupa;

l)	’virkistyskalastuksella’ tarkoitetaan ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat eivät kuulu kansalliseen urheilujärjestöön ja joilla ei ole kansallista urheilukalastuslupaa;

m)	’tehtävällä II’ tarkoitetaan ICCATin teoksessa ’Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish’ (kolmas painos, ICCAT, 1990) määrittelemää tehtävää II;

n)	’kuljetusaluksella’ tarkoitetaan alusta, joka ottaa vastaan luonnonvaraisia yksilöitä ja kuljettaa ne lihotus- tai kasvatuslaitoksiin.

II   LUKU

KALASTUSMAHDOLLISUUDET

3 artikla

Suurimmat sallitut saaliit (TACit)

ICCAT:n sopimuspuolille vahvistamat Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakantaa koskevat TACit ovat seuraavat:

—	vuonna 2008: 28 500 tonnia,

—	vuonna 2009: 27 500 tonnia,

—	vuonna 2010: 25 500 tonnia.

Jos ICCAT sopii uusista TAC-tasoista, neuvosto kuitenkin mukauttaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ensimmäisessä kohdassa säädettyjä TACeja tätä vastaavasti.

4 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen alusten ja niiden tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin.

2.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia aluksia ja niiden tonnikalarysiä koskeva vuosittainen kalastussuunnitelma. Ne jäsenvaltiot, joiden tonnikalakiintiö on alle viisi prosenttia yhteisön kiintiöstä, voivat kalastussuunnitelmassaan ottaa käyttöön erityisen menetelmän kiintiönsä hallinnoimiseksi, jolloin 3 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

3.   Vuosittaiseen kalastussuunnitelmaan sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)	kalastussuunnitelmassa on ilmoitettava muun muassa 12 artiklassa tarkoitettuun luetteloon merkityt yli 24 metrin pituiset alukset ja näille aluksille myönnetyt aluskohtaiset kiintiöt;

b)	korkeintaan 24 metrin pituisten alusten ja tonnikalarysien osalta kalastussuunnitelmassa on ilmoitettava ainakin tuottajaorganisaatioille tai vastaavanlaisilla pyydyksillä pyytävien kalastusalusten ryhmille myönnetty kiintiö.

4.   Vuosittainen kalastussuunnitelma on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä. Kaikki vuosittaiseen kalastussuunnitelmaan tai kiintiön hallinnoimista koskevaan erityiseen menetelmään myöhemmin tehtävät muutokset on toimitettava komissiolle vähintään kymmenen päivää ennen asianomaista muutosta vastaavan toiminnan harjoittamista.

5.   Lippujäsenvaltion on toteutettava tässä kohdassa tarkoitetut toimet, kun sen lipun alla purjehtiva alus

a)	ei ole täyttänyt 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ilmoitusvelvollisuuttaan;

b)	on syyllistynyt 26 artiklassa tarkoitettuun rikkomukseen.

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että alusten fyysinen tarkastus tapahtuu lippujäsenvaltion satamissa sen viranomaisen valvonnassa tai että sen tekee muu lippujäsenvaltion nimeämä henkilö, jos alus ei ole yhteisön satamassa.

Kun aluskohtainen kiintiö on käytetty loppuun, lippujäsenvaltio voi vaatia alusta siirtymään viipymättä tämän jäsenvaltion osoittamaan satamaan.

6.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta edellisen vuoden kalastussuunnitelmiensa täytäntöönpanoa koskeva kertomus. Näihin kertomuksiin on sisällyttävä

a)	tonnikalan pyyntitoimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä tosiasiallisesti harjoittavien alusten määrä;

b)	kunkin aluksen saaliit; ja

c)	niiden päivien kokonaismäärä, joina kukin alus on kalastanut Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

7.   Jonkin jäsenvaltion kansalaisten ja jonkin sopimuspuolen kansalaisten välisiä yksityisiä kauppajärjestelyjä kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivan kalastusaluksen käyttämiseksi kalastuksessa jonkin sopimuspuolen tonnikalakiintiön puitteissa saa tehdä ainoastaan kyseisen jäsenvaltion ja ICCAT:n komission luvalla; jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle.

8.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä ennen kunkin vuoden maaliskuun 1 päivää komissiolle tiedot kansalaistensa ja jonkin sopimuspuolen kansalaisten välisistä yksityisistä kauppajärjestelyistä.

9.   Edellä 8 kohdassa tarkoitettuihin tietojen on sisällettävä seuraavat seikat:

a)	luettelo kaikista kalastusaluksista, jotka purjehtivat sellaisen jäsenvaltion lipun alla, jolla on lupa kalastaa tonnikalaa yksityisen kauppajärjestelyn nojalla;

b)	yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 (6) liitteessä I määritelty aluksen sisäinen numero;

c)	yksityisten kauppajärjestelyjen kesto;

d)	jäsenvaltion suostumus yksityiseen järjestelyyn;

e)	kyseisen sopimuspuolen nimi.

10.   Komissio lähettää 9 kohdassa mainitut tiedot viipymättä ICCAT:n toimeenpanevalle sihteeristölle.

11.   Komissio varmistaa, että sopimuspuolen tonnikalakiintiön prosenttiosuus, joka voidaan käyttää yhteisön kalastusalusten rahtaukseen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1936/2001 (7) 8 b artiklan mukaisesti, ei ylitä 60 prosenttia vuonna 2007, 40 prosenttia vuonna 2008 ja 20 prosenttia vuonna 2009.

12.   Yhteisön kalastusalusten tonnikalaa koskeva rahtaus Itä- Atlantilla ja Välimerellä kielletään vuonna 2010 ja sitä seuraavina vuosina.

13.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen tonnikalaa kalastavien rahdattujen alusten määrä ja rahtauksen kesto ovat oikeassa suhteessa rahtausvaltiolle myönnettyyn kiintiöön.

III   LUKU

TEKNISET TOIMENPITEET

5 artikla

Kalastuskieltokausi

1.   Tonnikalan kalastus on kiellettyä Itä-Atlantilla ja Välimerellä suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla, joiden pituus on yli 24 metriä, 1 päivän kesäkuuta ja 31 päivän joulukuuta 2007 välisenä aikana lukuun ottamatta aluetta, joka sijaitsee pituuspiiriin 10°W länsipuolella ja leveyspiiriin 42°N pohjoispuolella.

2.   Tonnikalan nuottakalastus on kiellettyä Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana.

3.   Tonnikalan kalastus vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla on kiellettyä Itä-Atlantilla ja Välimerellä 15 päivän marraskuuta ja 15 päivän toukokuuta välisenä aikana.

4.   Tonnikalan kalastus pelagisilla troolareilla on kiellettyä Itä-Atlantilla 15 päivän marraskuuta ja 15 päivän toukokuuta välisenä aikana.

6 artikla

Ilma-alusten käyttö

Lentokoneiden tai helikoptereiden käyttäminen tonnikalojen etsintään yleissopimusalueella on kielletty.

7 artikla

Vähimmäiskoko

1.   Tonnikalan vähimmäiskoko on Itä-Atlantilla ja Välimerellä 30 kilogrammaa tai 115 senttimetriä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tonnikalan (Thunnus thynnus) 8 kilogramman tai 75 senttimetrin vähimmäiskokoa sovelletaan seuraaviin tonnikaloihin, sanotun kuitenkaan estämättä 9 artiklan soveltamista:

a)	vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, uisteluveneillä ja pelagisilla troolareilla Itä-Atlantilla pyydetyt tonnikalat;

b)	Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyydetyt tonnikalat.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta vapapyydyksiä käyttävien alusten, tonnikalankalastusta harjoittavien uisteluveneiden ja sivusaaliina tonnikalaa pyytävien pelagisten troolarien enimmäismäärän. Vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden määräksi vahvistetaan niiden yhteisön alusten määrä, jotka osallistuivat vuonna 2006 tonnikalan kohdennettuun kalastukseen. Pelagisten troolareiden määräksi vahvistetaan niiden yhteisön alusten määrä, joilla oli lupa kalastaa vuonna 2006 sivusaaliina tonnikalaa.

4.   Edellä 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi neuvosto jakaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta jäsenvaltioiden kesken 3 kohdan mukaisesti päätettävän alusten määrän.

5.   Edellä 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi enintään 10 prosenttia yhteisön vähintään 8 kilogramman tai 75 senttimetrin ja enintään 30 kilogramman tai 115 senttimetrin kokoisten tonnikalojen kiintiöstä myönnetään 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuille luvan saaneille aluksille; tästä enintään 200 tonnia vähintään 6,4 kilogramman painoisia tai 70 senttimetrin pituisia tonnikaloja saa olla pyydetty kokonaispituudeltaan alle 17 metrin pituisilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yhteisön kiintiön jaosta jäsenvaltioiden kesken.

6.   Enintään kaksi prosenttia yhteisön 8–30 kilogramman painoisten tonnikalojen kiintiöstä voidaan myöntää pienimuotoista tuoreen kalan rannikkokalastusta Itä-Atlantilla harjoittaville pienaluksille. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yhteisön kiintiön jaosta jäsenvaltioiden kesken.

7.   Vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, uisteluveneillä ja pelagisilla troolareilla Itä-Atlantilla pyydettyjä tonnikaloja koskevat erityiset lisäedellytykset ovat liitteessä I.

8 artikla

Tonnikalan näytteenottosuunnitelma

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava näytteenotto-ohjelma pyydettyjen tonnikalojen kappalemäärien arvioimiseksi kokoluokittain.

2.   Kokonäytteet altaissa on otettava otoksesta, joka on 100 yksilöä 100:aa tonnia elävää kalaa kohti tai otoksesta, joka on 10 prosenttia altaaseen pantujen kalojen kokonaislukumäärästä. Kokonäytteet otetaan pituuden ja painon perusteella lihotuslaitoksella tapahtuvan altaasta nostamisen aikana ja kuolleiden kalojen osalta kuljetuksen aikana noudattaen ICCAT:n hyväksymää menetelmää tehtävästä II raportoimiseksi.

3.   Lisämenetelmiä ja näytteenottoa on kehitettävä sellaisia kaloja varten, joita on kasvatettu yli vuoden ajan.

4.   Näytteenotto on toteutettava satunnaisotannalla valitun altaasta nostamisen yhteydessä ja sen on koskettava kaikkia altaita. Kunkin vuoden näytteenottoa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä.

9 artikla

Sivusaalis

1.   Enintään kahdeksan prosentin sivusaalis alle 30 kilogramman mutta vähintään 10 kilogramman painoista tonnikalaa sallitaan kaikille kalastusaluksille riippumatta siitä, kalastavatko ne aktiivisesti tonnikalaa vai eivät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiluku lasketaan joko kokonaissivusaaliin lukumäärän perusteella purettua saalista kohti näiden alusten kokonaistonnikalasaaliista tai vastaavan painon perusteella prosenttiosuutena.

3.   Sivusaalis on vähennettävä lippujäsenvaltion kiintiöstä. Kuolleiden kalojen poisheittäminen 1 kohdassa tarkoitetusta sivusaaliista on kielletty tonnikalan kalastuskauden aikana, ja kuolleet kalat on vähennettävä lippujäsenvaltion kiintiöstä.

4.   Tonnikalan sivusaaliiden purkamiseen sovelletaan 14 artiklaa ja 18 artiklan 1 kohtaa.

10 artikla

Virkistyskalastus

1.   Virkistyskalastuksessa on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata ja purkaa enemmän kuin yksi tonnikala kutakin merelle tehtävää matkaa kohti.

2.   Virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kielletty hyväntekeväisyystarkoituksia lukuun ottamatta.

3.   Kunkin jäsenvaltion on kirjattava virkistyskalastusta koskevat saalistiedot ja toimitettava ne komissiolle. Komissio toimittaa tiedot ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti kalanpoikaset, vapautetaan.

11 artikla

Urheilukalastus

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet urheilukalastuksen sääntelemiseksi erityisesti lupamenettelyllä.

2.   Urheilukalastuskilpailuissa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kielletty hyväntekeväisyystarkoituksia lukuun ottamatta.

3.   Kunkin jäsenvaltion on kirjattava urheilukalastusta koskevat saalistiedot ja toimitettava ne komissiolle. Komissio toimittaa tiedot ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että urheilukalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti kalanpoikaset, vapautetaan.

IV   LUKU

VALVONTATOIMENPITEET

12 artikla

Rekisteri aluksista, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa

1.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2008 luettelo kaikista lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista, jotka saavat niille myönnetyn erityiskalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.   Komissio lähettää tiedot ICCAT:n toimeenpanevalle sihteeristölle, jotta nämä alukset voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin aluksista, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa.

3.   Tässä artiklassa tarkoitetut yhteisön alukset, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää tai purkaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 8 a artiklan 2, 4, 6, 7 ja 8 kohdan kalastuslisenssejä koskevia sääntöjä sovelletaan tarpeellisin muutoksin.

13 artikla

Rekisteri tonnikalarysistä, joilla saa kalastaa tonnikalaa

1.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2008 luettelo kaikista sallituista tonnikalarysistä, joilla saadaan niille myönnetyn erityiskalastuslisenssin nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Luettelossa on oltava rysien nimet ja rekisterinumerot.

2.   Komissio lähettää luettelon ICCAT:n toimeenpanevalle sihteeristölle, jotta nämä tonnikalarysät voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa.

3.   Yhteisön tonnikalarysillä, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin, ei saa kalastaa, säilyttää, jälleenlaivata tai purkaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 8 a artiklan 2, 4, 6, 7 ja 8 kohtaa sovelletaan tarpeellisin muutoksin.

14 artikla

Nimetyt satamat

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä saaliiden purkamiseen käytettävä paikka tai lähellä rannikkoa oleva paikka (nimetyt satamat), jossa tonnikalan purkamis- ja jälleenlaivaustoimet saadaan tehdä.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä satamista viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 1 päivänä. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n toimeenpanevalle sihteeristölle ennen kunkin vuoden huhtikuun 15 päivää. Kaikista myöhemmistä luetteloa koskevista muutoksista on ilmoitettava vähintään 15 päivää ennen muutoksen voimaantuloa komissiolle, joka toimittaa tiedot edelleen ICCAT:n toimeenpanevalle sihteeristölle.

3.   Edellä 12 artiklassa tarkoitetuista aluksista on kiellettyä purkaa tai jälleenlaivata Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydettyä tonnikalaa muualla kuin sopimuspuolen ja jäsenvaltioiden 1 ja 2 kohdan mukaisesti nimeämissä satamissa.

4.   Tätä säännöstä sovelletaan vapapyydyksiä käyttävien alusten, uisteluveneiden ja pelagisten troolareiden Itä-Atlantilla liitteessä I säädettyjen erityisten edellytysten mukaisesti pyytämien tonnikalojen purkamiseen ja jälleenlaivaamiseen.

15 artikla

Kirjaamista koskevat vaatimukset

1.   Sen lisäksi, että 12 artiklassa tarkoitetun yhteisön kalastuspäällikön on toimittava yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (8) 6 ja 8 artiklan mukaisesti, hänen on tarvittaessa kirjattava kalastuspäiväkirjaan liitteessä II luetellut tiedot.

2.   Yhteiseen kalastustoimeen osallistuvan 12 artiklassa tarkoitetun yhteisön aluksen päällikön on kirjattava seuraavat lisätiedot kalastuspäiväkirjaansa:

a)

jos saalis on otettu alukselle tai siirretty altaisiin: — yhteisessä kalastustoimessa pyydetyn saaliin päivämäärä ja kellonaika, — yhteisessä kalastustoimessa pyydetyn saaliin sijainti (pituus-/leveyspiiri), — alukselle otetun tai altaisiin siirretyn tonnikalasaaliin määrä, — pyyntialuksen nimi ja kansainvälinen radiokutsutunnus;

b)

niiden alusten osalta, jotka osallistuvat yhteiseen kalastustoimeen mutta eivät kalojen siirtoon: — yhteisen kalastustoimen päivämäärä ja kellonaika, — yhteisen kalastustoimen sijainti (pituus-/leveyspiiri), — ilmoitus siitä, että saaliita ei ole otettu alukselle tai siirretty altaisiin kyseisellä aluksella, — pyyntialuksen nimi ja kansainvälinen radiokutsutunnus tai pyyntialusten nimet ja kansainväliset radiokutsutunnukset.

3.   Kun yhteiseen kalastustoimeen osallistuva pyyntialus ilmoittaa pyydyksillään kalastetun tonnikalan määrän, päällikön on ilmoitettava kunkin saaliin osalta, minkä aluksen tai alusten saalis on kyseessä ja minkä lippuvaltion tai lippuvaltioiden kiintiöön saalis on luettava.

16 artikla

Yhteiset kalastustoimet

1.   Tonnikalaa koskevat yhteiset kalastustoimet, joissa on mukana yhden tai useamman jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia, ovat sallittuja ainoastaan kyseisen yhden tai useamman lippujäsenvaltion suostumuksella.

2.   Kunkin jäsenvaltion on lupaa haettaessa toteutettava tarvittavat toimenpiteet saadakseen yhteiseen kalastustoimeen osallistuvilta kalastusaluksiltaan yksityiskohtaiset tiedot yhteisen toimen kestosta, toimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyydestä ja saaliiden jakoperusteesta toimeen osallistuvien alusten välillä.

3.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava 2 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle. Komissio toimittaa tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

17 artikla

Saalisilmoitukset

1.   Edellä 12 artiklassa tarkoitetun pyyntialuksen päällikön on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille saalisilmoitus, jossa ilmoitetaan hänen aluksensa saalistamat tonnikalamäärät, myös silloin, kun saalista ei ole.

2.   Saalisilmoitus on annettava ensimmäisen kerran viimeistään 10 päivän kuluttua Itä-Atlantille tai Välimerelle saapumisesta tai kalastusmatkan alkamisesta. Jos on kyse yhteisistä kalastustoimista, pyyntialuksen päällikön on ilmoitettava kunkin saaliin osalta, minkä aluksen tai alusten osalta saaliit on luettava lippuvaltion tai lippuvaltioiden kiintiöön.

3.   Kalastusalusten päällikön on toimitettava kunkin vuoden kesäkuun 1 päivästä alkaen tonnikalan määriä koskeva saalisilmoitus viiden päivän välein, myös jos saalista ei ole.

4.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitukset saatuaan toimitettava ne joko sähköisessä muodossa tai muulla tavoin komissiolle. Komissio toimittaa tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähköisessä muodossa ennen kunkin kuukauden 15 päivää Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydetyt tonnikalamäärät, jotka on purettu, jälleenlaivattu, pyydetty tai pantu altaaseen niiden lipun alla purjehtivien alusten toimesta edellisen kuukauden aikana. Komissio toimittaa tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

18 artikla

Purkaminen

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 7 artiklassa säädetään, tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetun yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sen sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he haluavat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa seuraavat tiedot:

a)	arvioitu saapumisaika;

b)	aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä;

c)	sitä aluetta koskevat tiedot, jolta saaliit on pyydetty.

2.   Jos purkaminen tapahtuu muun jäsenvaltion kuin lippujäsenvaltion nimetyssä satamassa, tämän jäsenvaltion asianomaisen viranomaisen on lähetettävä selvitys purkamisesta aluksen lippuvaltion viranomaiselle 48 tunnin kuluessa purkamisen päättymisestä.

3.   Tätä säännöstä ei sovelleta vapapyydyksiä käyttävien alusten, uisteluveneiden ja pelagisten troolareiden Itä-Atlantilla pyytämien tonnikalojen purkamiseen.

19 artikla

Jälleenlaivaus

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 11 artiklassa säädetään, tonnikalan jälleenlaivaus merellä on Itä-Atlantilla ja Välimerellä kielletty lukuun ottamatta tonnikalaa pyytäviä suuria pitkäsiima-aluksia, jotka toimivat tonnikalaa pyytäviä suuria pitkäsiima-aluksia koskevasta ohjelmasta vuonna 2005[06] annetun ICCAT:n suosituksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti.

2.   Vastaanottavan aluksen (pyynti- tai jalostusaluksen) päällikön tai hänen edustajansa on ennen aluksen satamaan saapumista ilmoitettava sen jäsenvaltion, jonka satamaa hän aikoo käyttää, toimivaltaisille viranomaisille vähintään 48 tuntia ennen arvioitua saapumisaikaa seuraavat tiedot:

a)	arvioitu saapumisaika;

b)	aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä;

c)	niitä maantieteellisiä alueita koskevat tiedot, joilta jälleenlaivattavat tonnikalasaaliit on pyydetty;

d)	tonnikalaa luovuttavan pyyntialuksen nimi ja sen numero ICCAT:n niiden alusten rekisterissä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

e)	vastaanottavan aluksen nimi ja sen numero ICCAT:n niiden alusten rekisterissä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

f)	jälleenlaivattavan tonnikalan määrä.

3.   Pyyntialusten ei saa antaa jälleenlaivata, elleivät ne ole saaneet ennakkolupaa lippuvaltioltaan.

4.   Pyyntialuksen päällikön on ennen jälleenlaivauksen alkamista ilmoitettava lippuvaltiolleen seuraavat tiedot:

a)	jälleenlaivattavan tonnikalan määrät;

b)	jälleenlaivauksen päivämäärä ja jälleenlaivaussatama;

c)	vastaanottavan aluksen nimi, rekisterinumero ja lippuvaltio sekä sen numero ICCAT:n niiden alusten rekisterissä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

d)	maantieteellinen alue, jolta tonnikalasaaliit on pyydetty.

5.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka satamassa jälleenlaivaus tehdään, on

a)	tarkastettava vastaanottava alus sen saapuessa ja tarkastettava jälleenlaivaustoimeen liittyvä lasti ja asiakirjat;

b)	lähetettävä selvitys jälleenlaivaamisesta pyyntialuksen lippuvaltion viranomaisille 48 tunnin kuluessa jälleenlaivaamisen päättymisestä.

6.   Edellä 12 artiklassa tarkoitetun yhteisön kalastusaluksen päällikön on täytettävä ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus ja toimitettava se sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka lipun alla kyseiset alukset purjehtivat. Ilmoitus on toimitettava 15 päivän kuluessa satamassa tapahtuneesta jälleenlaivauspäivästä liitteessä III olevan mallin mukaisesti.

20 artikla

Altaaseenpanotoimet

1.   Jäsenvaltion, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tonnikalan lihotus- tai kasvatuslaitos sijaitsee, on toimitettava viikon kuluessa altaaseenpanon päättymisestä tarkkailijan vahvistama altaaseenpanoraportti sille jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle, jonka lipun alla purjehtivat alukset ovat tonnikalat kalastaneet, ja komissiolle. Komissio toimittaa tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle. Raportissa on oltava tiedot, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4 b artiklassa tarkoitettuun altaaseenpanoilmoitukseen.

2.   Jos lihotus- tai kasvatuslaitokset sijaitsevat aavalla merellä, 1 kohdan säännöksiä sovelletaan tarpeellisin muutoksin niihin jäsenvaltioihin, joihin lihotus- tai kasvatuslaitoksista vastaavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ovat sijoittautuneet.

3.   Ennen altaaseen siirtoa lihotus- tai kasvatuslaitoksen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava pyyntialuksen lippujäsenvaltiolle tai lippusopimuspuolelle sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten pyytämien määrien altaaseen siirtämisestä.

Pyyntialuksen lippujäsenvaltion on pyydettävä lihotus- tai kasvatuslaitoksen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista takavarikoimaan saaliit ja päästämään kalat takaisin mereen, jos se tiedot saatuaan katsoo, että

a)	kalastusaluksella, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ollut riittävää aluskohtaista kiintiötä kattamaan altaaseen pannut tonnikalat; tai

b)	kalamäärää ei ole asianmukaisesti ilmoitettu eikä otettu huomioon mitään sovellettavaa kiintiötä laskettaessa; tai

c)	kalastusaluksella, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ole lupaa pyytää tonnikalaa.

4.   Yhteisön kalastusaluksen päällikön on täytettävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolle tai lippusopimuspuolelle ICCAT:n siirtoilmoitus 15 päivän kuluessa päivästä, jona saalis on siirretty hinaajille tai altaaseen liitteessä III olevan mallin mukaisesti. Siirtoilmoituksen on seurattava siirrettävien kalojen mukana altaaseenkuljetusmatkan ajan.

21 artikla

Rysäpyynti

1.   Rysällä pyydetyt saalit on kirjattava tonnikalarysän jokaisen kalastustoimen jälkeen ja ilmoitettava joko sähköisessä muodossa tai muulla tavoin 48 tunnin kuluessa kunkin kalastustoimen päättymisestä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa rysä sijaitsee.

2.   Kunkin jäsenvaltion on saalisilmoitukset saatuaan toimitettava ne sähköisessä muodossa komissiolle. Komissio toimittaa tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

22 artikla

Tarkastus satamassa tai laitoksessa

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että satamassa tarkastetaan kaikki ICCAT:n rekisterissä tarkoitetut alukset, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa ja jotka saapuvat nimettyyn satamaan purkamaan aluksesta ja/tai jälleenlaivaamaan Itä-Atlantilla tai Välimerellä pyydettyä tonnikalaa.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen kaikki altaaseenpanotoimet niiden lainkäyttövaltaan kuuluvissa lihotus- tai kasvatuslaitoksissa.

3.   Jos lihotus- tai kasvatuslaitokset sijaitsevat aavalla merellä, 2 kohtaa tarpeellisin muutoksin osin niihin jäsenvaltioihin, joihin lihotus- tai kasvatuslaitoksista vastaavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ovat sijoittautuneet.

23 artikla

Ristiintarkastus

1.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava – myös satelliittiseurantajärjestelmää (vessel monitoring system, VMS) käyttäen – että niiden alukset ovat toimittaneet kalastuspäiväkirjansa ja että kalastuspäiväkirjoihin, siirto-/jälleenlaivausasiakirjaan ja saalisasiakirjoihin on kirjattu asianmukaiset tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkia saaliiden purkamisia, jälleenlaivaamisia tai altaaseenpanoja koskevia hallinnollisia ristiintarkastuksia alusten kalastuspäiväkirjaan tai jälleenlaivausilmoitukseen lajeittain kirjattujen määrien ja purkamisilmoitukseen tai altaaseenpanoilmoitukseen ja mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan asiakirjaan, kuten kauppalaskuun ja/tai myynti-ilmoitukseen, kirjattujen määrien välillä.

24 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1.   ICCAT:n neljännessä sääntömääräisessä kokouksessaan (Madridissa marraskuussa 1975) hyväksymää ja tämän asetuksen liitteessä IV olevaa ICCAT:n yhteistä kansainvälistä tarkastusjärjestelmää sovelletaan yhteisössä.

2.   Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä mainitun järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä.

3.   Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa järjestelmään yhteisön tarkastajia.

4.   Komission tai sen nimeämän elimen on sovitettava yhteen valvonta- ja tarkastustoimet yhteisössä. Sitä varten se voi laatia yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla yhteisö voi täyttää järjestelmän mukaiset velvollisuutensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat tonnikalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä näiden resurssien käyttöaikojen ja -alueiden osalta.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 1 päivänä niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat osoittaa järjestelmään seuraavana vuonna. Näiden tietojen avulla komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ennakkosuunnitelman yhteisön osallistumisesta järjestelmään kunakin vuonna sekä toimittaa tämän suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ja jäsenvaltioille.

25 artikla

Tarkkailijaohjelma

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen yli 15 metrin pituisten kalastusalusten tarkkailijaohjelma kattaa ainakin

a)	20 prosenttia sen aktiivisista nuotta-aluksista. Jos on kyse yhteisistä kalastustoimista, tarkkailijan on oltava läsnä kalastustoimen aikana;

b)	20 prosenttia sen aktiivisista pelagisista troolareista;

c)	20 prosenttia sen aktiivisista pitkäsiima-aluksista;

d)	20 prosenttia sen aktiivisista vapapyydyksiä käyttävistä aluksista;

e)	100 prosenttia tonnikalarysistä niitä koettaessa.

Tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)	seurata, että alus noudattaa tätä asetusta;

b)	kirjata kalastustoimet ja raportoida niistä;

c)	tarkkailla ja arvioida saaliita ja tarkistaa kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

d)	tarkkailla ja kirjata aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämistoimenpiteiden vastaisesti.

Lisäksi tarkkailijan on tehtävä tieteellistä työtä, kuten kerättävä ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean ohjeiden perusteella ICCAT:n määrittelemiä tehtävän II mukaisia tietoja, kun ICCAT sitä pyytää.

2.   Kunkin jäsenvaltion, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tonnikalan lihotus- tai kasvatuslaitos sijaitsee, on varmistettava, että tarkkailija on läsnä aina kun tonnikaloja siirretään altaisiin ja kun niitä nostetaan altaasta laitoksella.

Tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)	tarkkailla ja seurata, että kasvatustoiminnassa noudatetaan asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4 a, 4 b ja 4 c artiklaa;

b)	vahvistaa tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitettu altaaseenpanoraportti;

c)	tehdä tieteellistä työtä – esimerkiksi kerätä näytteitä – Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission pyynnöstä ja ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean ohjeiden perusteella.

26 artikla

Soveltamisen valvonta

1.   Jäsenvaltion on toteutettava sen lipun alla purjehtivaa kalastusalusta koskevia soveltamisen valvontatoimenpiteitä, jos sen lakien mukaisesti on todettu, ettei alus noudata 4, 5, 7, 14, 15, 16, 17 ja 19 artiklaa. Toimenpiteisiin voi sisältyä rikkomisen vakavuudesta riippuen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti erityisesti seuraavia:

a)

sakko;

b)	laittomien pyydysten ja saaliiden takavarikointi;

c)	aluksen takavarikointi;

d)	kalastusluvan keskeyttäminen tai peruuttaminen;

e)	kalastuskiintiön pienentäminen tai peruuttaminen, jos sovellettavissa.

2.   Kunkin jäsenvaltion, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tonnikalan lihotuslaitos sijaitsee, on toteutettava kyseistä laitosta koskevia soveltamisen valvontatoimenpiteitä, jos sen lakien mukaisesti on todettu, ettei laitos noudata tämän asetuksen 20 artiklaa tai 25 artiklan 2 kohtaa taikka asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4 a, 4 b tai 4 c artiklaa. Toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti rikkomisen vakavuudesta riippuen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti seuraavia:

a)

sakko;

b)	poistaminen väliaikaisesti tai pysyvästi lihotuslaitosrekisteristä;

c)	tonnikalan altaassa pitämisen tai kaupan pitämisen kieltäminen.

27 artikla

Markkinatoimenpiteet

1.   Itä-Atlantilta ja Välimereltä pyydetyn tonnikalan (Thunnus thynnus), jonka mukana ei ole tässä asetuksessa vaadittuja tarkkoja, täydellisiä ja vahvistettuja asiakirjoja, yhteisössä tapahtuva kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenvienti ja jälleenlaivaaminen on kielletty.

2.   Sellaisten kalastusalusten, joiden lippuvaltiolla joko ei ole ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden mukaista Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalaa koskevaa kiintiötä, saalisrajaa tai myönnettyä pyyntiponnistusta taikka kun lippuvaltion kalastusmahdollisuudet on käytetty loppuun, Itä-Atlantilta ja Välimereltä pyytämän tonnikalan yhteisössä tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jalostaminen, vienti, jälleenvienti ja jälleenlaivaaminen on kielletty. Komissio ilmoittaa ICCAT:n sihteeristöltä saamiensa tietojen perusteella kaikille jäsenvaltioille sopimuspuolen kiintiön käyttämisestä loppuun.

3.   Tonnikalan yhteisössä tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, jalostaminen ja vienti lihotus- tai kasvatuslaitoksilta, jotka eivät noudata ICCAT:n tonnikalan kasvatusta koskevaa suositusta 2006 [07], on kielletty.

28 artikla

Muuntokertoimet

ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean hyväksymiä muuntokertoimia sovelletaan, kun jalostetun tonnikalan paino muunnetaan vastaavaksi kokonaisen kalan painoksi.

29 artikla

Rahoitus

Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalan monivuotista elvytyssuunnitelmaa pidetään 31 päivään joulukuuta 2014 Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen(EY) N:o 1198/2006 (9) 21 artiklan a alakohdan i alakohdan soveltamiseksi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklassa tarkoitettuna elvytysohjelmana.

V   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 520/2007 seuraavasti:

1)	kumotaan 6 ja 11 artikla;

2)	poistetaan liitteestä IV tonnikalaa koskeva merkintä.

31 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Sen 29 artiklaa sovelletaan kuitenkin 13 päivästä kesäkuuta 2007.

---

(1)  Lausunto annettu 15. marraskuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 162, 18.6.1986, s. 33.

(3)  EUVL L 151, 13.6.2007, s. 1.

(4)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2007 (EUVL L 192, 24.7.2007, s. 1).

(5)  EUVL L 123, 12.5.2007, s. 3.

(6)  EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1799/2006 (EUVL L 341, 7.12.2006, s. 26).

(7)  EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 869/2004 (EUVL L 162, 30.4.2004, s. 8).

(8)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1098/2007 (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).

(9)  EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

---

---

---

---

---