EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32018R0969

Komission asetus (EU) 2018/969, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V muuttamisesta pienten märehtijöiden erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevien vaatimusten osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.)

C/2018/3304

EUVL L 174, 10.7.2018, p. 12–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/969/oj

10.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/12


KOMISSION ASETUS (EU) 2018/969,

annettu 9 päivänä heinäkuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V muuttamisesta pienten märehtijöiden erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevien vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (1) ja erityisesti sen 23 artiklan ensimmäisen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan eläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaan erikseen määritellyllä riskiaineksella tarkoitetaan kyseisen asetuksen liitteessä V lueteltuja kudoksia, ja siinä säädetään, että erikseen määritelty riskiaines on poistettava ja hävitettävä kyseisen asetuksen liitteen V ja asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (2) mukaisesti. Erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen on toimenpide, jolla pyritään vähentämään nauta-, lammas- ja vuohieläinten BSE-riskiä. Lammas- ja vuohieläinten erikseen määritellyn riskiaineksen luettelo vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevan 1 kohdan b alakohdassa.

(3)

Maailman eläintautijärjestön, jäljempänä ’OIE’, maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön (3) luvussa 11.4 vahvistettuja OIE:n BSE:tä koskevia suosituksia sovelletaan ainoastaan nautakarjan BSE-taudinaiheuttajaan. OIE ei siis ole laatinut luetteloa lammas- ja vuosieläinten kudoksista, joilla ei pitäisi käydä kauppaa niiden BSE-riskin vuoksi.

(4)

Tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevassa komission strategia-asiakirjassa vuosiksi 2010–2015 (4) esitetään mahdollisuus tarkastella nykyistä riskiaineluetteloa tieteellisten tietojen perusteella ja ottaen huomioon BSE:n epidemiologisen tilanteen kehittyminen. BSE:n epidemiologinen tilanne unionissa on parantunut merkittävästi. Unionissa ilmoitettiin vuonna 2016 viisi BSE-tapausta nautakarjassa, kun vuonna 2001 ilmoitettuja tapauksia oli 2 166. BSE-tilanteen paraneminen unionissa näkyy siinä, että 24:ssä EU:n jäsenvaltiossa ja kahdella jäsenvaltion alueella BSE-riskiasema on nyt päätöksen 2007/453/EY (5) mukaisesti OIE:n tunnustaman BSE-riskiaseman perusteella merkityksettömän alhainen.

(5)

Mitä tulee pienten märehtijöiden erikseen määriteltyyn riskiainekseen, tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevassa komission strategia-asiakirjassa vuosiksi 2010–2015 mainitaan tuolloin meneillään ollut pienten märehtijöiden riskiainesta koskevan luettelon relevanssin arviointi. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, julkaisi kyseisen riskinarvioinnin 2 päivänä joulukuuta 2010 tieteellisessä lausunnossa (6) BSE/TSE-tarttuvuudesta pienmärehtijöiden kudoksissa, jäljempänä ’vuoden 2010 EFSA:n lausunto’. Lausunnossa EFSA arvioi, että niiden BSE-tartunnan saaneiden pienten märehtijöiden lukumäärä, joiden välityksellä BSE saattaisi päästä ravintoketjuun, on unionissa vuosittain hyvin rajallinen, ja se vahvisti näiden arvioiden osoittavan, että unionin pienten märehtijöiden populaatiossa ei ole laajalle levinnyttä BSE-epidemiaa. Tämä EFSA:n päätelmä koskee koko unionia riippumatta jäsenvaltioiden BSE-riskiasemasta.

(6)

EFSA:n ja Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen 9 päivänä joulukuuta 2010 antamassa yhteisessä tieteellisessä lausunnossa (7) eläinten ja ihmisten TSE:iden välisestä mahdollisesta epidemiologisesta tai molekyylitason yhteydestä todetaan, että luonnonolosuhteissa ilmenneitä BSE-tapauksia on raportoitu maailmanlaajuisesti vuohieläimissä vain kaksi eikä lammaseläimissä yhtään. Vuohissa havaituissa kahdessa luonnollisessa BSE-tapauksessa eläimet olivat syntyneet ennen kuin käsitellyn eläinvalkuaisen syöttäminen tuotantoeläimille kiellettiin ja aikana, jolloin nautaeläinten BSE-epidemia oli huipussaan.

(7)

EFSA julkaisi 5 päivänä elokuuta 2015 tieteellisen lausunnon (8) uudelleentarkastelupyynnöstä, joka koski lampaiden scrapien prionien zoonoottista potentiaalia käsittelevää tieteellistä julkaisua, jäljempänä ’vuoden 2015 EFSA:n lausunto’. Lausunnossa EFSA totesi, ettei scrapien ja ihmisillä ilmenevien TSE-tautien välillä ole syy-seuraussuhdetta, ja vahvisti, että klassinen BSE-taudinaiheuttaja on ainoa zoonoosien aiheuttajaksi osoitettu TSE-taudinaiheuttaja. Lisäksi EFSA korosti, että scrapien zoonoottisuudesta ei ole epidemiologista näyttöä, etenkin koska satunnaisen Creutzfeldt-Jakobin taudin esiintyvyys ihmisissä on samanlainen maissa, joissa scrapieta esiintyy vain vähän, ja maissa, jossa scrapieta esiintyy paljon.

(8)

Siksi on aiheellista muuttaa pienten märehtijöiden erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevia nykyisiä vaatimuksia siten, että riskiainekseksi määritellään ainoastaan kudokset, joiden BSE-infektiivisyys BSE-tartunnan saaneessa pienessä märehtijässä on suurin. Vuoden 2010 EFSA:n lausunnon mukaan kokeelliset tiedot osoittavat, että lammaseläimissä, joihin on istutettu BSE, infektiivisyys on suurin aivoissa ja selkäytimessä.

(9)

Koska on vaikea varmistaa käytännössä, etteivät kallon luut ole aivokudosten saastuttamia, yli 12 kuukauden ikäisten lammas- ja vuohieläinten tai sellaisten lammas- ja vuohieläinten, joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, kallo olisi edelleen määriteltävä riskiainekseksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V.

(10)

Sen vuoksi ainoastaan yli 12 kuukauden ikäisten eläinten tai sellaisten eläinten, joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, kallo, aivot ja silmät mukaan luettuina, ja selkäydin, olisi katsottava erikseen määritellyksi riskiainekseksi lammas- ja vuohieläinten osalta.

(11)

Lammas- ja vuohieläinten kasvatukseen liittyvien erityispiirteiden takia eläinten tarkan syntymäpäivän määrittäminen on harvoin mahdollista, joten tämä tieto ei sisälly neuvoston asetuksen (EY) N:o 21/2004 (9) mukaisesti edellytettyyn tilarekisteriin. Sen vuoksi nykyisin vaaditaan lammas- ja vuohieläinten aivojen, kallon ja silmien poistamista, jos eläin on yli 12 kuukauden ikäinen tai jos sen ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas.

(12)

Lammas- ja vuohieläinten iän arviointi hampaiston perusteella on vain likimääräistä, koska niiden ensimmäisen pysyvän etuhampaan puhkeamisen vaihteluväli on useita kuukausia. Muilla menetelmillä sen arvioimiseksi, ovatko teurastettavaksi lähetettävät lammas- ja vuohieläimet yli 12 kuukauden ikäisiä, voidaan saada vastaava takuu eläimen iästä. Koska tällaiset menetelmät voivat riippua lammas- ja vuohieläinten teurastuskäytäntöjen kansallisen tason erityispiirteistä, teurastusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava tällaisten menetelmien luotettavuus. Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevan 1 kohdan b alakohtaa olisi näin ollen muutettava, jotta voidaan antaa mahdollisuus arvioida teurastusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä menetelmällä, onko eläin yli 12 kuukauden ikäinen.

(13)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitettä V olisi muutettava.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V oleva 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

lammas- ja vuohieläimet yli 12 kuukauden ikäisten eläinten tai sellaisten eläinten, joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, tai teurastusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä menetelmällä yli 12 kuukauden ikäisiksi arvioitujen eläinten kallo, aivot ja silmät mukaan luettuina, ja selkäydin;”.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 9 päivänä heinäkuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1.).

(3)  http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&htmfile=chapitre_bse.htm.

(4)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Toinen TSE-suunnitelma – tarttuvia enkefalopatioita koskeva strategia-asiakirja vuosiksi 2010–2015, KOM(2010) 384 lopullinen.

(5)  Komission päätös 2007/453/EY, tehty 29 päivänä kesäkuuta 2007, jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden tai niiden alueiden BSE-aseman vahvistamisesta niiden BSE-riskin perusteella (EUVL L 172, 30.6.2007, s. 84).

(6)  EFSA Journal 2010; 8(12):1875 [92 pp.].

(7)  EFSA Journal 2011; 9(1):1945 [111 pp.].

(8)  EFSA Journal 2015; 13(8):4197 [58 pp.].

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).


Top