14.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/109

(1)

Unionin jätehuoltoa olisi parannettava, ja se olisi muutettava kestäväksi materiaalien hallinnaksi ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi sekä luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi, kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi, unionin tuontiresurssiriippuvuuden vähentämiseksi, uusien taloudellisten mahdollisuuksien luomiseksi ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseksi. Todellisen kiertotalouden aikaansaamiseksi on tarpeen toteuttaa kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevia lisätoimenpiteitä, joissa keskitytään tuotteiden koko elinkaareen siten, että voidaan säästää resursseja ja tehdä kierrosta suljettu. Resurssien tehokkaampi käyttö tuottaisi myös tuntuvia nettosäästöjä unionin yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, samalla kun vähennettäisiin vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä.

(2)

Resurssien käytön tehostaminen ja sen varmistaminen, että jätettä arvostetaan resurssina, voivat auttaa vähentämään unionin riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista ja helpottaa siirtymistä kestävämpään materiaalien hallintaan ja kiertotalousmalliin. Kyseisen siirtymisen olisi edistettävä Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevia tavoitteita ja luotava merkittäviä mahdollisuuksia paikallistalouksille ja sidosryhmille auttamalla samalla lisäämään synergioita kiertotalouden sekä energia-, ilmasto-, maatalous-, teollisuus- ja tutkimuspolitiikan kesken sekä tuomalla hyötyjä ympäristölle, kun kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, sekä taloudelle.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (4) jätteen uudelleenkäytön valmistelulle ja kierrätykselle asetettuja tavoitteita olisi tiukennettava, jotta ne ilmentävät paremmin unionin halua siirtyä kiertotalouteen.

(4)

Direktiivin 2008/98/EY ja siihen liittyvien unionin säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (6), välinen johdonmukaisuus olisi varmistettava.

(5)

Useat jäsenvaltiot eivät ole vielä täysin kehittäneet tarvittavaa jätehuoltoinfrastruktuuria. Tästä syystä on olennaisen tärkeää asettaa selkeät pitkän aikavälin toimintapoliittiset tavoitteet toimenpiteiden ja investointien ohjaamiseksi erityisesti sen estämiseksi, että jäännösjätteen käsittelyyn syntyy rakenteellista ylikapasiteettia ja että kierrätettävissä olevat materiaalit jäävät alemmille tasoille jätehierarkiassa.

(6)

Yhdyskuntajätteen osuus unionissa syntyvän jätteen kokonaismäärästä on noin 7–10 prosenttia. Kyseinen jätevirta on kuitenkin yksi hankalimmista käsitellä, ja sen käsittelytapa antaa yleensä selkeän kuvan maan jätehuoltojärjestelmän laadusta kokonaisuudessaan. Yhdyskuntajätehuollon haasteet johtuvat yhdyskuntajätteen monimutkaisesta ja sekalaisesta koostumuksesta, syntyvän jätteen sijainnista lähellä kansalaisia, suuresta julkisesta näkyvyydestä sekä sen ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvista vaikutuksista. Tämän seurauksena yhdyskuntajätteen käsittely edellyttää erittäin monitahoista järjestelmää, mukaan lukien tehokas keräysjärjestelmä, toimiva lajittelujärjestelmä ja jätevirtojen asianmukainen jäljittäminen, kansalaisten ja yritysten aktiivinen osallistuminen, jätteen erityiseen koostumukseen mukautettu infrastruktuuri sekä yksityiskohtainen rahoitusjärjestelmä. Maat, jotka ovat kehittäneet tehokkaita yhdyskuntajätehuoltojärjestelmiä, hoitavat yleensä paremmin koko jätehuollon ja myös saavuttavat paremmin kierrätystavoitteet.

(7)

Kokemus on osoittanut, että riippumatta siitä, miten jätehuoltoa koskeva vastuu on jaettu julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä, jätehuoltojärjestelmät voivat auttaa kiertotalouden saavuttamisessa ja että päätökseen vastuun jakamisesta vaikuttavat usein maantieteelliset ja rakenteelliset olosuhteet. Tässä direktiivissä vahvistetut säännöt mahdollistavat sekä jätehuoltojärjestelmät, joissa päävastuu yhdyskuntajätteen keräyksestä on kunnilla, että järjestelmät, joissa tällaiset palvelut hankitaan yksityisiltä toimijoilta, tai muunlaisen vastuunjaon julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Tällaisten järjestelmien valinta tai päätös niiden vaihtamisesta tai vaihtamatta jättämisestä on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla.

(8)

Elintarviketeollisuuden kasvipohjaiset aineet ja muut kuin eläinperäiset elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisten ravinnoksi ja jotka on tarkoitettu suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan, olisi sääntöjen päällekkäisyyden välttämiseksi suljettava direktiivin 2008/98/EY soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne ovat kaikilta osin rehuja koskevan unionin lainsäädännön mukaisia. Direktiiviä 2008/98/EY ei näin ollen olisi sovellettava näihin tuotteisiin ja aineisiin, kun niitä käytetään rehuna, ja kyseisen direktiivin soveltamisalaa on selvennettävä vastaavasti. Eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2009 (7) mukaisesti, on jo suljettu direktiivin 2008/98/EY soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin niitä säännellään muulla unionin lainsäädännöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläinten ravinnon alalla sovellettavien muiden unionin säännösten soveltamista.

(9)

Direktiiviin 2008/98/EY on tarpeen sisällyttää vaarattoman jätteen, yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen, elintarvikejätteen, materiaalien hyödyntämisen, maantäytön ja laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän määritelmät, jotta näiden käsitteiden soveltamisalaa voidaan selventää.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä koskevat tavoitteet perustuvat luotettaviin ja vertailukelpoisiin tietoihin, ja jotta mahdollistettaisiin kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen tehokkaampi seuranta, direktiivissä 2008/98/EY olevan yhdyskuntajätteen määritelmän olisi oltava yhdenmukainen Eurostatin ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tilastotarkoituksissa käyttämän määritelmän kanssa, koska jäsenvaltiot ovat jo useiden vuosien ajan toimittaneet tietoja tähän määritelmään perustuen. Yhdyskuntajäte määritellään kotitalouksista peräisin olevaksi jätteeksi ja jätteeksi, joka on peräisin muista lähteistä, kuten vähittäismyynnistä, hallinnosta, koulutuksesta, terveydenhuoltopalveluista, majoitus- ja ruokapalveluista ja muista palveluista ja toiminnoista, ja joka vastaa luonteeltaan ja koostumukseltaan kotitalouksista peräisin olevaa jätettä. Tästä syystä yhdyskuntajätteeseen sisältyy muun muassa puistojen ja puutarhojen ylläpidosta kertyvä jäte, kuten lehdet, nurmikonleikkuujäte ja puiden leikkuujäte, sekä torialueiden jäte ja katujen puhdistuspalvelusta syntyvä jäte, kuten roskasäiliöiden sisältö ja kadunlakaisujäte, lukuun ottamatta hiekkaa, kiviä, mutaa ja pölyä ja muuta vastaavaa materiaalia. Jäsenvaltioiden on määrä varmistaa, että suurten kaupan ja teollisuuden alan toimijoiden jätettä, joka ei ole samankaltaista kuin kotitalouksien jäte, ei sisällytetä yhdyskuntajätteen määritelmään. Tuotantoteollisuudesta, maataloudesta, metsätaloudesta, kalastuksesta, rakentamisesta ja purkamisesta, sakokaivoista sekä viemäriverkosta ja jäteveden käsittelystä peräisin oleva jäte sekä romuajoneuvot suljetaan yhdyskuntajätteen määritelmän ulkopuolelle. Yhdyskuntajäte on määrä ymmärtää siten, että sillä tarkoitetaan jätelajeja, jotka sisältyvät komission päätöksellä 2014/955/EU (8), sellaisena kuin se on voimassa 4 päivänä heinäkuuta 2018, perustetun jäteluettelon nimikeryhmään 15 01 ja nimikeryhmään 20, lukuun ottamatta jätekoodeja 20 02 02, 20 03 04 ja 20 03 06. Kyseisen luettelon muihin nimikeryhmiin kuuluvaa jätettä ei ole määrä katsoa yhdyskuntajätteeksi, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yhdyskuntajäte käsitellään ja sille annetaan kyseisen luettelon nimikeryhmässä 19 luetellut jätekoodit. Jäsenvaltiot voivat käyttää asiaankuuluvia kyseisen luettelon luokkia tilastotarkoituksiin. Tässä direktiivissä vahvistettava yhdyskuntajätteen määritelmä otetaan käyttöön uudelleenkäytön valmistelun ja kierrätystavoitteiden soveltamisalan ja niiden laskentasääntöjen määrittämiseksi. Määritelmässä ei oteta kantaa siihen, onko jätehuoltotoimija yksityinen vai julkinen taho, ja tämän vuoksi siihen sisältyy kotitalousjäte ja muista lähteistä peräisin oleva jäte, jonka huollosta vastaavat kunnat tai yksityiset toimijat joko kuntien puolesta tai suoraan.

(11)

Rakennus- ja purkujätteen määritelmässä viitataan rakentamisesta ja purkamisesta syntyvään jätteeseen yleensä, mutta se sisältää myös yksityisten kotitalouksien pienimuotoisista itse tehtävistä rakennus- ja purkutoiminnoista syntyvän jätteen. Rakennus- ja purkujätteen olisi katsottava tarkoittavan jätelajeja, jotka sisältyvät päätöksellä 2014/955/EU perustetun jäteluettelon, sellaisena kuin se on voimassa 4 päivänä heinäkuuta 2018, nimikeryhmään 17.

(12)

Olisi vahvistettava sellainen materiaalien hyödyntämisen määritelmä, joka kattaa muunlaisen hyödyntämisen kuin hyödyntämisen energiana ja jätteen uudelleenkäsittelyn polttoaineina käytettäviksi materiaaleiksi tai muutoin energian tuottamiseksi. Se kattaa valmistelun uudelleenkäyttöön, kierrätyksen ja maantäytön sekä muunlaisen materiaalien hyödyntämisen, kuten jätteen uudelleenkäsittelyn uusioraaka-aineiksi teiden tai muun infrastruktuurin rakentamistarkoituksessa. Erityisolosuhteista riippuen tällainen uudelleenkäsittely voi täyttää kierrätyksen määritelmän, jos materiaalien käyttö perustuu asianmukaiseen laadunvalvontaan ja täyttää kaikki kyseiseen käyttöön sovellettavat standardit, normit, eritelmät ja ympäristön ja terveyden suojelua koskevat vaatimukset.

(13)

Olisi vahvistettava maantäytön määritelmä, jotta selvennetään, että maantäyttötoimella tarkoitetaan kaikkia sopivan vaarattoman jätteen hyödyntämistoimia louhittujen alueiden kunnostamisessa tai maisemointiin liittyvissä maarakennustöissä. Maantäyttötoimiin käytetyn jätteen määrä olisi rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman tarpeellista kyseisten tarkoitusten toteuttamiseksi.

(14)

Olisi vahvistettava laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän määritelmä, jotta selvennetään, että sillä tarkoitetaan jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä, joilla velvoitetaan tuotteiden tuottajat kantamaan taloudellinen tai taloudellinen ja järjestämisvastuun tuotteen jätehuollosta, kun tuote on elinkaarensa jätevaiheessa, mukaan lukien erilliskeräystä, lajittelua ja käsittelyä koskevat toimet. Tähän velvoitteeseen voi kuulua myös järjestämisvastuu ja vastuu edistää jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja tuotteiden uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä. Tuotteiden tuottajat voivat täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän mukaiset velvoitteensa yksin tai yhteisesti.

(15)

Direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä luodakseen kannustimia jätehierarkian noudattamiseen, kuten liitteessä IV a esitetyt kannustimet, joita ovat esimerkiksi kaatopaikka- ja jätteenpolttomaksut, ”maksa siitä mitä heität pois” -järjestelmät, laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät, elintarvikelahjoitusten edistäminen ja paikallisviranomaisille suunnatut kannustimet tai muut asianmukaiset ohjauskeinot ja toimenpiteet.

(16)

Resurssien kestävän käytön ja teollisen symbioosin edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä helpottaakseen sellaisen tuotantoprosessista peräisin olevan aineen tai esineen pitämistä sivutuotteena, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole kyseisen aineen tai esineen tuotanto, jos unionin tasolla vahvistetut yhdenmukaiset edellytykset täyttyvät. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotta voidaan vahvistaa yksityiskohtaisia perusteita sivutuotteen aseman soveltamiselle siten, että etusijalle asetetaan kyseisen teollisen symbioosin toisinnettavissa olevat käytännöt.

(17)

Jotta voitaisiin tarjota uusioraaka-ainemarkkinoilla toimiville toiminnanharjoittajille enemmän varmuutta siitä, ovatko aineet tai esineet jätettä tai muuta kuin jätettä, ja edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä, on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että jätteen, joka on läpikäynyt hyödyntämistoimen, katsotaan lakanneen olemasta jätettä, jos se täyttää kaikki direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, säädetyt edellytykset. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua sellaisen lainsäädännön hyväksyminen, jolla kyseiset edellytykset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä menettelyt velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi, kuten materiaali- ja käyttötarkoituskohtaisten jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien perusteiden vahvistaminen, ohjeasiakirjojen laatiminen, tapauskohtaisten päätösten tekeminen ja muut menettelyt unionin tasolla vahvistettujen yhdenmukaisten edellytysten soveltamiseksi tapauskohtaisesti. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava täytäntöönpanon valvontaa koskevia säännöksiä, joilla varmistetaan, että jäte, jonka katsotaan lakanneen olemasta jätettä hyödyntämistoimen tuloksena, on unionin jäte-, kemikaali- ja tuotelainsäädännön mukainen, ja etusijalle olisi asetettava erityisesti jätevirrat, joista aiheutuu suurempi riski ihmisten terveydelle ja ympäristölle kyseisten jätevirtojen luonteen ja määrän vuoksi, jäte, johon sovelletaan innovatiivisia hyödyntämisprosesseja, ja jäte, jota hyödynnetään toisissa jäsenvaltioissa myöhemmin tapahtuvaa jatkokäyttöä varten. Toimenpiteisiin voi kuulua myös sellaisen vaatimuksen asettaminen, että toimijoiden, jotka hyödyntävät jätettä, tai hyödynnetyn jätemateriaalin haltijoiden on osoitettava noudattavansa direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, säädettyjä edellytyksiä. Jotta voitaisiin estää laittomat jätteiden siirrot ja lisätä tietoisuutta jäsenvaltioiden ja talouden toimijoiden keskuudessa, jäsenvaltioiden jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien toimintatapojen yhteydessä olisi noudatettava suurempaa avoimuutta ja erityisesti avoimuutta olisi lisättävä niiden tekemistä tapauskohtaisista päätöksistä ja toimivaltaisten viranomaisten suorittamien todentamisten tuloksesta samoin kuin jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten tiettyjä jätevirtoja koskevista huolenaiheista. Lopullinen päätös siitä, täyttyvätkö direktiivin 2008/98/EY, sellaisena kuin se on muutettu tällä direktiivillä, 5 tai 6 artiklassa säädetyt edellytykset, on jatkossakin yksin jäsenvaltion vastuulla, ja ne tekevät päätöksen materiaalin tai jätteen haltijan toimittamien kaikkien asiaankuuluvien tietojen perusteella.

(18)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan vahvistaa yksityiskohtaiset perusteet jätteeksi luokittelun päättymiselle. Tässä yhteydessä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia erityisperusteita olisi harkittava ainakin kiviainekselle, paperille, renkaille ja tekstiileille.

(19)

Sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien sääntöjen soveltaminen ei saisi vaikuttaa unionin oikeuden muiden säännösten, erityisesti jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (9) 28 artiklan ja 50 artiklan 4 a ja 4 b kohdan soveltamiseen eikä kemikaalilainsäädännön ja tiettyjen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan lainsäädännön soveltamiseen. Jätteeksi luokittelu voidaan päättää ainoastaan, jos aineet tai esineet täyttävät tuotteisiin sovellettavat asiaa koskevat vaatimukset. Jätteeksi luokittelun päättämistä koskevat säännöt voidaan vahvistaa tuotekohtaisessa lainsäädännössä.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet kannustaakseen sellaisten tuotteiden ja tuotteiden osien kehittämiseen, tuotantoon, markkinointiin ja käyttöön, jotka ovat monikäyttöisiä, kierrätettyjä materiaaleja sisältäviä, teknisesti kestäviä ja helposti korjattavia ja jotka jätteeksi muututtuaan soveltuvat valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön ja kierrätettäväksi jätehierarkian asianmukaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi ja vaarantamatta tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Kyseisissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon tuotteiden vaikutus koko niiden elinkaaren ajan, jätehierarkia ja tarvittaessa mahdollisuus useaan kertaan kierrättämiseen.

(21)

Laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät ovat oleellinen osa tehokasta jätehuoltoa. Niiden tehokkuus ja toimivuus vaihtelevat kuitenkin merkittävästi jäsenvaltioittain. Näin ollen on tarpeen vahvistaa tällaista laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien vähimmäisedellytykset ja selventää, että kyseisiä edellytyksiä sovelletaan myös niihin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin, jotka on otettu käyttöön muilla unionin säädöksillä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 2000/53/EY (10), 2006/66/EY (11) ja 2012/19/EU (12), niissä jo vahvistettujen edellytysten lisäksi, ellei erikseen toisin mainita. On tarpeen erottaa toisistaan yleiset vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkiin järjestelmiin, ja yleiset vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan ainoastaan organisaatioihin, jotka panevat täytäntöön laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet tuotteiden tuottajien puolesta. Elleivät jäsenvaltiot toisin päätä, laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin sovellettavia yleisiä vähimmäisvaatimuksia ei sovelleta järjestelmiin, jotka eivät täytä laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän määritelmää.

(22)

Yleisillä vähimmäisvaatimuksilla olisi alennettava kustannuksia ja parannettava toimivuutta sekä varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, myös pienille ja keskisuurille yrityksille sekä sähköistä kaupankäyntiä harjoittaville yrityksille, sekä vältettävä esteiden muodostumista sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Niillä olisi myös edistettävä elinkaaren loppuvaiheen kustannusten sisällyttämistä tuotteiden hintoihin ja kannustettava tuottajia ottamaan tuotteidensa suunnittelussa paremmin huomioon kierrätettävyyden, uudelleenkäytettävyyden, korjattavuuden ja vaarallisten aineiden esiintymisen. Yleisesti ottaen kyseisten vaatimusten olisi parannettava laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien hallintoa ja avoimuutta ja pienennettävä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita tuotteiden tuottajien puolesta toteuttavien organisaatioiden ja kyseisten organisaatioiden käyttämien jätealan toiminnanharjoittajien välille syntyvien eturistiriitojen mahdollisuutta. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava sekä uusiin että olemassa oleviin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin. Olemassa oleville laajennettua tuottajan vastuuta koskeville järjestelmille on kuitenkin tarpeen myöntää siirtymäaika, jotta niiden rakenteet ja menettelyt voitaisiin mukauttaa uusiin vaatimuksiin.

(23)

Viranomaisilla on merkittävä rooli yhdyskuntajätteen keräyksen ja käsittelyn sekä siihen liittyvän tiedotuksen järjestämisessä kansalaisille. Osana laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien yleisiä vähimmäisvaatimuksia käyttöön otettavien tuotteiden tuottajien taloudelliseen vastuuseen liittyvien säännösten soveltaminen ei saisi vaikuttaa yhdyskuntajätteen keräystä ja käsittelyä koskevaan viranomaisten toimivaltaan.

(24)

Tapauksissa, joissa viranomaiset ovat vastuussa jätehuollon toiminnallisten näkökohtien järjestämisestä, kun jäte on peräisin tuotteista, joihin sovelletaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, kyseiset palvelut olisi tarjottava kustannustehokkaasti ja tuotteiden tuottajien taloudellinen vastuu ei saisi ylittää kyseisten palvelujen tarjoamiseen tarvittavia kustannuksia. Tällaiset kustannukset olisi vahvistettava avoimesti asianomaisten toimijoiden kesken, mukaan lukien tuotteiden tuottajat, tuottajajärjestöt ja viranomaiset.

(25)

Jotta voidaan varmistaa asianmukainen jätehuolto, jossa tuotteiden tuottajat tai niiden puolesta laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita toteuttavat organisaatiot ovat vastuussa markkinoille saattamistaan tuotteista peräisin olevan jätteen jätehuollosta, tuottajien ja organisaatioiden olisi varmistettava jätehuoltopalvelujen jatkuvuus läpi vuoden, vaikka niille asetetut tavoitteet olisi saavutettu. Ne eivät saisi myöskään rajoittaa kyseisten palvelujen maantieteellistä, tuote- ja materiaalikattavuutta alueisiin, joilla jätteen kerääminen ja jätehuolto on kannattavinta.

(26)

Tuotteiden tuottajien olisi katettava kustannukset, jotka ovat tarpeen asianomaista laajennettua tuottajan vastuuta koskevaa järjestelmää varten määriteltyjen jätehuoltoa koskevien tavoitteiden ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevat tavoitteet mukaan luettuina. Tarkkaan rajatuin ehdoin kyseiset kustannukset voidaan jakaa jätteen alkuperäisten tuottajien tai jakelijoiden kanssa, kun se on perusteltua asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi ja laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi.

(27)

Komission olisi hyväksyttävä suuntaviivoja, jotka koskevat tuottajien rahoitusosuuksien jakautumista laajennettua tuotteiden tuottajan vastuuta koskevissa järjestelmissä, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa tämän direktiivin täytäntöönpanossa sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi. Komission olisi sisämarkkinoiden yhtenäisyyden varmistamiseksi voitava hyväksyä tähän tarkoitukseen soveltuvat yhdenmukaistetut perusteet täytäntöönpanosäädöksillä.

(28)

Laajennettua tuottajan vastuuta koskevia tuotteiden tuottajien velvoitteita täyttämään valtuutettuihin edustajiin voidaan soveltaa vaatimuksia, joiden ansiosta jäsenvaltio, jonka alueelle ne ovat sijoittautuneet, voi seurata ja valvoa kyseisten velvoitteiden noudattamista. Kyseiset vaatimukset eivät kuitenkaan saisi ylittää kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tuotteiden tuottajiin ja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita niiden puolesta toteuttaviin organisaatioihin sovellettavia vaatimuksia.

(29)

Jätteen syntymisen ehkäiseminen on tehokkain tapa parantaa resurssitehokkuutta ja vähentää jätteiden ympäristövaikutuksia. Näin ollen on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä jätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edistymisen seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Osana tällaisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi edistettävä innovatiivisia tuotanto-, liiketoiminta- ja kulutusmalleja, jotka vähentävät vaarallisten aineiden esiintymistä materiaaleissa ja tuotteissa ja jotka kannustavat tuotteiden elinkaaren pidentämiseen ja edistävät uudelleenkäyttöä, myös perustamalla ja tukemalla uudelleenkäyttö- ja korjausverkostoja, kuten yhteisötalouden yritysten hoitamia verkostoja sekä pantti- ja täyttöjärjestelmiä, ja kannustamalla tuotteiden uudelleenvalmistukseen, kunnostukseen ja tarvittaessa käyttötarkoituksen muuttamiseen sekä jakamisalustojen käyttöön. Jotta voidaan varmistaa, että jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden edistymistä mitataan yhdenmukaisesti, olisi vahvistettava yhteisiä indikaattoreita ja tavoitteita.

(30)

Kestävyyden edistäminen tuotannossa ja kulutuksessa voi ehkäistä merkittävästi jätteen syntymistä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla parannetaan kuluttajien tietoisuutta asiasta ja kannustetaan heitä osallistumaan aktiivisemmin resurssitehokkuuden parantamiseksi. Osana jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevia toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi toteutettava jatkuvia tiedotus- ja valistusaloitteita tietoisuuden lisäämiseksi jätteiden syntymisen ehkäisemiseen ja roskaantumiseen liittyvistä aiheista, ja tällaisiin aloitteisiin voi kuulua panttijärjestelmien käyttö ja määrällisten tavoitteiden asettaminen, ja niissä voidaan tarvittaessa tarjota tuottajille asianmukaisia taloudellisia kannustimia.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa 25 päivänä syyskuuta 2015 hyväksytyn vuoteen 2030 ulottuvan kestävän kehityksen toimintasuunnitelman ja erityisesti sen tavoitteen mukaisesti, jonka mukaan on puolitettava vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuinen elintarvikejätteen määrä henkeä kohti jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähennettävä ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien. Kyseisten toimenpiteiden tavoitteena olisi oltava elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen ja vähentäminen primäärituotannossa, jalostus- ja valmistusteollisuudessa, vähittäismyynnissä ja muussa elintarvikkeiden jakelutoiminnassa, ravintoloissa ja ravitsemistoiminnassa sekä kotitalouksissa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että ollaan menossa oikeaan suuntaan, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saavuttamaan elintarvikejätteen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2025 mennessä ja 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskeva ohjeellinen unionin laajuinen tavoite. Elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisen ympäristöhyödyt ja sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön erityisiä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia toimenpiteitä, mukaan lukien valistuskampanjat sen osoittamiseksi, miten ehkäistään elintarvikejätteen syntymistä niiden jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevissa ohjelmissa. Jäsenvaltioiden olisi mitattava elintarvikejätteen määrän vähentämisessä saavutettua edistymistä. Kyseisen edistymisen mittaamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihtamisen helpottamiseksi unionissa sekä jäsenvaltioiden välillä että elintarvikealan toimijoiden välillä olisi vahvistettava yhteinen menetelmä tällaisia mittauksia varten. Elintarvikejätteen määristä olisi raportoitava vuosittain kyseisten menetelmien perusteella.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi tarjottava kannustimia myymättä jääneiden elintarvikkeiden keräystä varten elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa ja niiden jakamiseksi turvallisesti esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöille. Elintarvikejätteen vähentämiseksi olisi myös parannettava kuluttajien tietämystä siitä, mitä merkinnät ”viimeinen käyttöpäivä” ja ”parasta ennen” tarkoittavat.

(33)

Roskilla on niin kaupungeissa, maalla, joissa, merissä kuin muuallakin suoria ja epäsuoria haitallisia vaikutuksia ympäristöön, ihmisten hyvinvointiin ja talouteen, ja roskien keruun kustannukset ovat tarpeeton taloudellinen taakka yhteiskunnalle. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä jätteen kaikenlaisen hylkäämisen, valvomattoman sijoittamisen, valvomattoman jätehuollon tai muunlaisen käytöstä poistamisen ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava toimenpiteitä ympäristössä olevien roskien siivoamiseksi riippumatta siitä, mistä roskat ovat peräisin ja minkä kokoisia ne ovat ja onko jäte heitetty ympäristöön tahallaan vai tuottamuksellisesti. Toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja vähennetään tuotteista, jotka ovat roskaantumisen pääasiallisia lähteitä luonnonympäristössä ja meriympäristössä, peräisin olevia roskia, voisivat olla muun muassa jätehuoltoinfrastruktuuriin ja -käytäntöihin tehtävät parannukset, taloudelliset ohjauskeinot ja valistuskampanjat. Harkittaessa toimenpidettä, joka vaikuttaisi rajoittavasti unionin sisäiseen kauppaan, jäsenvaltion olisi pystyttävä osoittamaan, että kyseinen toimenpide on asianmukainen roskaamisen ehkäisemistä ja vähentämistä luonnonympäristössä ja meriympäristössä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, että se ei mene pidemmälle kuin on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi eikä ole keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

(34)

Roskaantumisen torjunnan pitäisi kuulua yhteisesti toimivaltaisille viranomaisille, tuottajille ja kuluttajille. Kuluttajia olisi kannustettava muuttamaan käyttäytymistään esimerkiksi valistuksen ja tietoisuuden lisäämisen kautta, ja tuottajien olisi edistettävä kestävää käyttöä ja myötävaikutettava tuotteidensa asianmukaiseen käsittelyyn niiden käyttöiän lopussa.

(35)

Meriympäristössä olevat roskat ovat erityisen kiireellinen ongelma, ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä meriroskien syntymisen pysäyttämiseksi unionissa ja siten edistettävä YK:n yleiskokouksessa 25 päivänä syyskuuta 2015 hyväksytyn vuoteen 2030 ulottuvan kestävän kehityksen toimintasuunnitelman tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan on ehkäistävä ja vähennettävä vuoteen 2025 mennessä merkittävästi kaikenlaista merten saastumista erityisesti maalla tapahtuvien toimintojen vaikutuksesta, kuten meriin päätyvien jätteiden ja ravinnekuormituksen kautta. Koska meriroskat, erityisesti muovijäte, ovat suurelta osin peräisin maalla harjoitettavista toiminnoista, jotka johtuvat pääasiassa kiinteän jätteen käsittelyä koskevista huonoista käytännöistä ja infrastruktuurista, ihmisten aiheuttamasta roskaantumisesta ja yleisen tietoisuuden puutteesta, jätteiden ehkäisemistä koskevissa ohjelmissa ja jätehuoltosuunnitelmissa olisi vahvistettava erityisiä toimenpiteitä. Kyseisillä toimenpiteillä olisi edistettävä meriympäristön ”hyvän tilan” saavuttamista viimeistään vuonna 2020 koskevaa tavoitetta, joka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY (13). Mainitun direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden edellytetään laativan erityisiä strategioita ja toimenpiteitä ja ajantasaistettava ne joka kuudes vuosi. Niiden on myös raportoitava säännöllisesti, vuodesta 2018 alkaen, edistymisestä ympäristön hyvän tilan ylläpitämisessä tai sitä koskevan tavoitteen saavuttamisessa. Direktiivissä 2008/98/EY säädettyjä roskaantumisen torjumista koskevia toimenpiteitä olisi siksi koordinoitava direktiivin 2008/56/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (14) mukaisesti edellytettyjen toimenpiteiden kanssa.

(36)

Tietyt raaka-aineet ovat erittäin tärkeitä unionin taloudelle, ja niiden tarjontaan liittyy korkea riski. Kyseisten raaka-aineiden toimitusvarmuuden vuoksi ja komission 4 päivänä marraskuuta 2008 antamassa tiedonannossaan ”Raaka-aineita koskeva aloite – työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” perustaman raaka-aineita koskevan aloitteen sekä raaka-aineiden eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden mukaisesti jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä edistääkseen sellaisten tuotteiden uudelleenkäyttöä, jotka ovat kriittisten raaka-aineiden tärkeimpiä lähteitä, jottei kyseisistä materiaaleista tulisi jätettä. Tässä yhteydessä komissio on 13 päivänä syyskuuta 2017 antamassa tiedonannossaan ”vuoden 2017 EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelosta” laatinut luettelon tällaisista unionin raaka-aineista, ja kyseinen luettelo tarkistetaan säännöllisesti.

(37)

Raaka-ainealoitteen tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi edelleen jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava toimenpiteitä merkittäviä määriä kriittisiä raaka-aineita sisältävän jätteen parhaan mahdollisen jätehuollon tason saavuttamiseksi ottaen huomioon toteutettavuus talouden ja teknologian kannalta sekä ympäristö- ja terveyshyödyt. Niiden olisi myös sisällytettävä jätehuoltosuunnitelmiinsa kansallisella tasolla tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat kyseisiä raaka-aineita merkittäviä määriä sisältävän jätteen keräystä, lajittelua ja hyödyntämistä. Toimenpiteet olisi sisällytettävä jätehuoltosuunnitelmiin, kun niitä päivitetään ensimmäisen kerran tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komission olisi annettava tietoja asiaankuuluvista tuoteryhmistä ja jätevirroista unionin tasolla. Kyseisten tietojen antamisella ei kuitenkaan suljeta pois sitä, että jäsenvaltiot toteuttavat niiden kansalliselle taloudelle tärkeäksi katsomiaan muita raaka-aineita koskevia toimenpiteitä.

(38)

Kun tuotteista, materiaaleista ja aineista tulee jätettä, vaarallisten aineiden esiintyminen saattaa tehdä kyseisestä jätteestä soveltumatonta kierrätykseen tai laadukkaiden uusioraaka-aineiden tuotantoon. Tämän vuoksi on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman, jossa kehotetaan kehittämään myrkyttömiä materiaalikierron järjestelmiä, mukaisesti tarpeen edistää toimenpiteitä vaarallisten aineiden pitoisuuksien vähentämiseksi materiaaleissa ja tuotteissa, myös kierrätetyissä materiaaleissa, ja varmistaa, että vaarallisten aineiden ja varsinkin erityistä huolta aiheuttavien aineiden esiintymisestä tiedotetaan riittävästi tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren ajan. Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen parantaa unionin jäte-, kemikaali- ja tuotelainsäädännön välistä johdonmukaisuutta ja antaa Euroopan kemikaalivirastolle tehtäväksi varmistaa, että tietoa erityistä huolta aiheuttavien aineiden esiintymisestä on saatavilla tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren ajan, myös jätevaiheessa.

(39)

Resurssien käytön parantaminen tuottaisi tuntuvia nettosäästöjä unionin yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, samalla kun vähennettäisiin vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Komission olisi sen vuoksi ehdotettava vuoden 2018 loppuun mennessä resurssitehokkuutta koskevaa pääindikaattoria ja alaindikaattoreiden lajitelmaa, jotta voidaan seurata, miten edistytään pyrittäessä tavoitteeseen, jonka mukaan resurssitehokkuutta parannetaan unionin tasolla.

(40)

Kestävän biotalouden edistäminen voi vähentää unionin riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista. Biopohjaiset kierrätettävät tuotteet ja kompostoitavat biohajoavat tuotteet voisivat näin ollen tarjota tilaisuuden edistää lisätutkimusta ja -innovointia ja korvata fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia raaka-aineita uusiutuvilla lähteillä.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että noudatetaan entistä tarkemmin direktiivin 2008/98/EY 10 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa säädettyä jätteen erilliskeräystä koskevaa velvoitetta, mukaan lukien velvoite erilliskeräyksen perustamisesta ainakin paperia, metallia, muovia ja lasia varten, joka jäsenvaltioiden oli täytettävä vuoteen 2015 mennessä, ja perustettava erilliskeräys biojätteelle, kotitalouksien vaaralliselle jätteelle ja tekstiilijätteelle, jotta voidaan välttää sellainen jätteenkäsittely, jossa resursseja jää alemmille tasoille jätehierarkiassa, nostaa uudelleenkäyttöön valmistelun ja kierrätyksen astetta, mahdollistaa laadukas kierrätys ja vahvistaa laadukkaiden uusioraaka-aineiden talteenottoa. Vaaralliseen biojätteeseen ja vaarallisia aineita sisältävään pakkausjätteeseen olisi tarvittaessa sovellettava erityisiä keräysvaatimuksia.

(42)

Erilliskeräys voidaan toteuttaa jätteen keräyksenä suoraan kotitalouksista, jätteen tuonti- ja vastaanottojärjestelminä tai muina keräysjärjestelyinä. Jätteen erilliskeräystä koskeva velvoite edellyttää, että erityyppinen ja ominaisuuksiltaan erilainen jäte pidetään erillään, mutta tietyt jätelajit olisi voitava kerätä yhdessä, edellyttäen, että tämä ei estä laadukasta kierrätystä tai jätteen muuta hyödyntämistä jätehierarkian mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava poiketa jätteen erilliskeräystä koskevasta yleisestä velvoitteesta muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi kun tiettyjen jätevirtojen erilliskeräys syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla aiheuttaa kielteisiä ympäristövaikutuksia, jotka kumoavat sen kokonaisympäristöhyödyt, tai aiheuttaa kohtuuttomia taloudellisia kustannuksia. Arvioidessaan mahdollisia tapauksia, joissa taloudelliset kustannukset saattavat olla kohtuuttomat, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon erilliskeräyksen taloudellinen kokonaishyöty, johon kuuluvat muun muassa vältetyt suorat kustannukset ja sekajätteen keräykseen ja käsittelyyn liittyvien kielteisten ympäristö- ja terveysvaikutusten kustannukset, uusioraaka-aineiden myynnistä saatavat tulot ja mahdollisuus kehittää tällaisten materiaalien markkinoita sekä jätteen tuottajien ja tuotteiden tuottajien rahoitusosuudet, jotka voisivat parantaa entisestään jätehuoltojärjestelmien kustannustehokkuutta.

(43)

Yhdyskuntajätteen valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä koskevia tavoitteita olisi tiukennettava merkittävien ympäristöön liittyvien, taloudellisten ja sosiaalisten hyötyjen saamiseksi ja kiertotalouteen siirtymisen nopeuttamiseksi.

(44)

Tiukentamalla vaiheittain nykyisiä tavoitteita, jotka koskevat yhdyskuntajätteen valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä, olisi varmistettava, että taloudellisesti arvokkaat jätemateriaalit valmistellaan uudelleenkäyttöön tai kierrätetään tehokkaasti huolehtien samalla ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoisesta suojelemisesta ja siitä, että jätteen sisältämät taloudellisesti arvokkaat materiaalit kanavoidaan takaisin Euroopan talouteen ja edistetään näin raaka-ainealoitetta ja kiertotalouden muodostumista.

(45)

Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja niiden jätehuollosta suoriutumisessa, erityisesti yhdyskuntajätteen kierrätyksen osalta. Näiden erojen huomioon ottamiseksi olisi niiden jäsenvaltioiden, jotka valmistelivat uudelleenkäyttöön ja kierrättivät vuonna 2013 alle 20 prosenttia yhdyskuntajätteestään tai sijoittivat yli 60 prosenttia yhdyskuntajätteestään kaatopaikalle OECD:n ja Eurostatin yhteisessä kyselylomakkeessa ilmoitettujen tietojen mukaisesti, olisi voitava päättää vuodelle 2025, 2030 ja 2035 asetettujen, valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä koskevien tavoitteiden noudattamista koskevan määräajan pidentämisestä. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa 15 viime vuoden aikana tapahtunut keskimääräinen vuosittainen edistyminen, kyseisten jäsenvaltioiden olisi nämä tavoitteet saavuttaakseen lisättävä kierrätyskapasiteettiaan tasoille, jotka ovat huomattavasti paremmat kuin aikaisemmat keskiarvot. Jotta voidaan varmistaa tasainen edistyminen tavoitteiden saavuttamisessa ja jotta täytäntöönpanossa havaittavat aukot paikataan ajoissa, niiden jäsenvaltioiden, jotka hyödyntävät lisäaikaa, olisi saavutettava välitavoitteita ja laadittava yksityiskohtaisiin perusteisiin pohjautuva täytäntöönpanosuunnitelma.

(46)

Tietojen luotettavuuden varmistamiseksi on tärkeää säätää tarkemmin säännöistä, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden olisi raportoitava siitä, mitä on tosiasiallisesti kierrätetty ja valmisteltu uudelleenkäyttöön ja mitä voidaan ottaa huomioon tavoitteiden saavuttamisessa. Kierrätystavoitteet olisi laskettava kierrätykseen tulevan yhdyskuntajätteen painon mukaan. Kierrätetyksi luetun yhdyskuntajätteen punnitsemisen olisi yleensä tapahduttava siinä vaiheessa, kun yhdyskuntajäte tulee kierrätettäväksi. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava tiukkoja ehtoja soveltaen ja yleissäännöstä poiketen määrittää kierrätetyn yhdyskuntajätteen paino punnitsemalla mahdollisen lajittelun tulos. Materiaalin hävikkiä, joka tapahtuu ennen kuin jäte tulee kierrätykseen, esimerkiksi lajittelun tai muun valmistelutoimen tuloksena, ei pitäisi sisällyttää kierrätetyksi ilmoitetun jätteen määrään. Kyseinen hävikki voidaan määrittää sähköisten rekisterien, teknisten eritelmien, eri jätevirtojen keskimääräisten hävikkiasteiden laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen tai muiden vastaavien toimenpiteiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava tällaisista toimenpiteistä laaduntarkastusraporteissa, jotka on liitettävä tietoihin, jotka ne toimittavat komissiolle jätteen kierrätyksestä. Keskimääräiset hävikkiasteet olisi määritettävä mieluiten yksittäisten lajittelulaitosten tasolla, ja ne olisi ilmoitettava erilaisten tärkeimpien jätelajien, jätteen eri lähteiden (kuten kotitaloudet tai kauppa), eri keräysjärjestelmien ja erilaisten lajitteluprosessien mukaan. Keskimääräisiä hävikkiasteita olisi käytettävä ainoastaan tapauksissa, joissa muuta luotettavaa tietoa ei ole saatavilla, erityisesti jätteen siirron ja viennin yhteydessä. Kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painosta ei pitäisi vähentää materiaalien tai aineiden painohävikkiä, joka aiheutuu kierrätystoimeen, jonka aikana jätemateriaalit tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi, sisältyvistä mekaanisista tai kemiallisista muuntamisprosesseista.

(47)

Kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY (15), direktiivissä 2000/53/EY, direktiivissä 2006/66/EY, direktiivissä 2008/98/EY ja direktiivissä 2012/19/EU olevat määritelmät yhdenmukaistetaan, direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan säännös, joka koskee jätteen, joka lakkaa olemasta jätettä, ottamista huomioon kyseisissä direktiiveissä säädetyissä hyödyntämis- ja kierrätystavoitteissa, ei ole enää tarpeen. Materiaalit, jotka lakkaavat olemasta jätettä hyödyntämis- tai kierrätystoimen seurauksena, on määrä ottaa huomioon kyseisissä direktiiveissä säädettyjen vastaavien hyödyntämis- ja kierrätystavoitteiden saavuttamisessa sovellettavien laskentamenetelmien mukaisesti. Kun jätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä ennen tosiasiallista uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, tällaiset materiaalit voidaan lukea kierrätetyiksi edellyttäen, että ne on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, maantäyttöön tai jotka loppukäsitellään taikka joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole valmistelua uudelleenkäyttöön eivätkä kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(48)

Kun kierrätysasteen laskentaa sovelletaan biohajoavan jätteen aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan jätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaisen käsittelyn tulosta käytetään kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena. Tällaisen käsittelyn tuloksena saadaan useimmiten kompostia tai mädätettä, mutta myös muunlainen tuotos voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että se sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsitellyn biohajoavan jätteen määrään. Muissa tapauksissa biohajoavan jätteen uudelleenkäsittelyä materiaaleiksi, joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi tai jotka loppukäsitellään tai joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole valmistelua uudelleenkäyttöön eivätkä kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei kierrätyksen määritelmän mukaisesti olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(49)

Sen laskemiseksi, onko valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä koskevat tavoitteet saavutettu, jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon sellaisten metallien kierrätys, jotka on erotettu yhdyskuntajätteestä jätteenpolton jälkeen. Näiden tietojen yhdenmukaisen laskemisen varmistamiseksi komission olisi hyväksyttävä yksityiskohtaiset säännöt kierrätettyjen metallien laatuvaatimuksista ja tietojen laskemisesta, todentamisesta ja toimittamisesta.

(50)

Kun jätettä viedään unionista uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten, jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tehokkaasti asetuksen (EY) N:o 1013/2006 50 artiklan 4 c kohdassa säädettyjä tarkastusvaltuuksia ja vaadittava toimittamaan asiakirjatodisteita sen selvittämiseksi, onko jätteen siirto tarkoitettu sellaisia hyödyntämistoimia varten, jotka ovat mainitun asetuksen 49 artiklan mukaisia ja jätehuolto tapahtuu näin ollen ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla laitoksessa, joka toimii ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevien sellaisten normien mukaisesti, jotka pääpiirteittäin vastaavat unionin lainsäädännössä vahvistettuja normeja. Kyseistä tehtävää hoitaessaan jäsenvaltiot voisivat tehdä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien toimijoiden, kuten vastaanottomaan toimivaltaisten viranomaisten, riippumattomien ulkopuolisten tarkastuslaitosten tai laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien mukaisesti perustettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita tuotteiden tuottajien puolesta toimeenpanevien organisaatioiden kanssa, jotka voisivat tehdä kolmansien maiden laitoksissa fyysisiä tai muita tarkastuksia. Jäsenvaltioiden olisi tavoitteiden saavuttamista koskeviin tietoihin liitettävässä laaduntarkastusraportissa raportoitava toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön velvoite varmistaa, että unionista viety jäte käsitellään sellaisissa olosuhteissa, jotka pääpiirteittäin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä vaadittuja olosuhteita.

(51)

Tämän direktiivin paremman, nopeamman ja yhdenmukaisemman täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä mahdollisten täytäntöönpanon heikkouksien ennakoimiseksi olisi otettava käyttöön varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä, joiden avulla voidaan havaita puutteet ja toteuttaa toimia ennen kuin tavoitteiden saavuttamisen määräajat umpeutuvat.

(52)

Teollisuusjäte, tietty osa kaupan jätteestä ja kaivosjäte ovat koostumukseltaan ja määrältään äärimmäisen vaihtelevia ja myös hyvin erilaisia riippuen jäsenvaltion taloudellisesta rakenteesta, jätettä aiheuttavan teollisuuden tai kaupan alan rakenteesta ja teollisen tai kaupallisen toiminnan määrästä tietyllä maantieteellisellä alueella. Näin ollen suurimmalle osalle teollisuusjätettä ja kaivosjätettä sopivimmaksi ratkaisuksi on katsottu parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja ja vastaavia välineitä hyödyntävä teollisuussuuntautunut lähestymistapa tietyn tyyppisten jätteiden käsittelyyn liittyvien erityiskysymysten käsittelemiseksi. Teollisuusjätteen ja kaupan pakkausjätteen olisi kuitenkin edelleen kuuluttava direktiivien 94/62/EY ja 2008/98/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, soveltamisalaan. Jotta voitaisiin selvittää edelleen mahdollisuuksia lisätä kaupan jätteen, vaarattoman teollisuusjätteen ja muiden tärkeiden jätevirtojen valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä, komission olisi harkittava kyseisiä jätevirtoja koskevien tavoitteiden asettamista.

(53)

Sen varmistamiseksi, että unionin jätelainsäädännön tavoitteet saavutetaan jatkossakin, on tärkeää, että komissio tarkistaa direktiivin 2008/98/EY liitteessä I olevaa loppukäsittelytoimien luetteloa. Tarkistaminen olisi tehtävä kyseisen direktiivin 13 artiklan valossa ja ottaen huomioon merkitykselliset tiedot, kuten kansainvälisellä tasolla ja erityisesti 22 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyn vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen (16) yhteydessä tapahtunut kehitys.

(54)

Kotitalouksien tuottama vaarallinen jäte, kuten maaleista, vernissoista, liuottimista tai puhdistusaineista peräisin oleva jäte, olisi myös kerättävä erikseen, jotta voidaan välttää yhdyskuntajätteen saastuminen vaarallisilla jätejakeilla, mikä voisi heikentää kierrätyksen laatua, ja varmistaa kyseisen vaarallisen jätteen jätehuolto ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. Tältä osin kotitalouksien tuottamalle sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle ja käytetyille paristoille ja akuille on jo käytössä erityisiä keräystä koskevia velvoitteita.

(55)

Jäteöljyjen erilliskeräys ja sen estäminen, että niitä sekoittuu muunlaisiin jätteisiin tai aineisiin, on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että niiden käsittely johtaa ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Jäteöljyjen käsittelyssä olisi asetettava etusijalle uudistaminen tai vaihtoehtoisesti muut kierrätystoimet, jotka johtavat ympäristön kannalta samaan tai parempaan kokonaistulokseen kuin uudistaminen. Jotta voidaan parantaa entisestään jäteöljyjen jätehuoltoa, komission olisi harkittava ja tarvittaessa ehdotettava toimenpiteitä jäteöljyjen käsittelyn parantamiseksi, niiden uudistamista koskevat määrälliset tavoitteet mukaan luettuina. Kyseisen uudelleentarkastelun aikana olisi kiinnitettävä huomiota jäteöljyjen uudistamista koskeviin käsittelyvaihtoehtoihin sekä uudistettujen ja kierrätettyjen tuotteiden laatuun ja loppukäyttöön.

(56)

Jotta voidaan välttää sellainen jätteenkäsittely, jossa resursseja jää alemmille tasoille jätehierarkiassa, mahdollistaa laadukas kierrätys ja vahvistaa laadukkaiden uusioraaka-aineiden talteenottoa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että biojäte kerätään erikseen ja se kierrätetään huolehtien ympäristönsuojelun korkeasta tasosta ja siitä, että tuotos on asiaa koskevien tiukkojen laatuvaatimusten mukainen.

(57)

Tässä direktiivissä vahvistetaan unionin jätehuollon pitkän aikavälin tavoitteet ja annetaan talouden toimijoille ja jäsenvaltioille selkeää ohjausta kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia investointeja varten. Jäsenvaltioiden olisi kehittäessään kansallisia jätehuoltosuunnitelmiaan ja suunnitellessaan investointeja jätehuoltoinfrastruktuuriin arvioitava ja otettava huomioon tarvittavat investoinnit ja muut taloudelliset keinot, myös paikallisviranomaisten kannalta. Kyseinen arviointi olisi sisällytettävä jätehuoltosuunnitelmaan tai muihin strategisiin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä asianmukaisesti investointeja, myös unionin rahastojen kautta, asettamalla etusijalle jätteen syntymisen ehkäisemisen, uudelleenkäyttö mukaan lukien, valmistelun uudelleenkäyttöön ja kierrätyksen jätehierarkian mukaisesti. Komission olisi autettava toimivaltaisia viranomaisia kehittämään tehokas rahoituskehys, mihin kuuluu tarvittaessa myös unionin rahastojen käyttö, jotta voidaan panna täytäntöön tämän direktiivin vaatimukset jätehierarkian mukaisesti ja tukea teknologioiden ja jätehuollon innovointia.

(58)

Vaarallisen jätteen asianmukainen käsittely on edelleen ongelma unionissa, ja sen käsittelyä koskevia tietoja puuttuu osittain. Näin ollen on tarpeen vahvistaa tietojen kirjaamista ja jäljitettävyysmekanismeja perustamalla jäsenvaltioihin sähköisiä vaarallisen jätteen rekisterejä. Sähköinen tiedonkeruu olisi tarvittaessa ulotettava muihin jätelajeihin yritysten ja viranomaisten tietojen kirjaamisen yksinkertaistamiseksi ja jätevirtojen seurannan parantamiseksi unionissa.

(59)

Jäsenvaltioiden joka kolmas vuosi laatimat täytäntöönpanokertomukset eivät ole osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi säännösten noudattamisen todentamisessa tai asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa, vaan ne aiheuttavat tarpeettoman hallinnollisen taakan. Näin ollen on aiheellista kumota säännökset, jotka velvoittavat jäsenvaltiot laatimaan tällaisia kertomuksia. Sääntöjen noudattamisen valvonnan olisi sen sijaan perustuttava yksinomaan tietoihin, joita jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle.

(60)

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat välttämättömiä, jotta komissio voi arvioida unionin jätelainsäädännön noudattamista jäsenvaltioissa. Tietojen laatua, luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta olisi parannettava ottamalla käyttöön yksi vastaanottopiste kaikelle jätetiedolle, poistamalla tarpeettomat raportointivaatimukset, vertailemalla kansallisia raportointimenetelmiä sekä ottamalla käyttöön tietojen laaduntarkastusraportti. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi unionin jätesäädöksissä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisesta raportoidessaan käytettävä uusimpia komission kehittämiä sääntöjä ja niiden kunkin tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kehittämiä menetelmiä.

(61)

Direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen vaatimusten asianmukaisen tulkinnan ja täytäntöönpanon helpottamiseksi on aiheellista kehittää ja tarkastella säännöllisesti kyseisiä vaatimuksia koskevia ohjeita sekä varmistaa tietojenvaihto ja parhaiden käytäntöjen jakaminen jäsenvaltioiden välillä kyseisten vaatimusten käytännön soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta. Tällaisilla ohjeilla, tietojenvaihdolla ja parhaiden käytäntöjen jakamisella olisi muun muassa edistettävä ”jätteen” ja ”käytöstä poistamisen” yhteistä määritelmää ja käytännön soveltamista, ja niissä olisi otettava huomioon kiertotalouteen perustuvat liiketoimintamallit, joissa esimerkiksi aine tai esine siirretään haltijalta toiselle ilman, että se aiotaan poistaa käytöstä.

(62)

Komissiolle olisi direktiivin 2008/98/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 7 artiklan 1 kohtaa, 9 artiklan 8 kohtaa, 11 a artiklan 10 kohtaa, 27 artiklan 1 kohtaa, 27 artiklan 4 kohtaa, 38 artiklan 2 kohtaa ja 38 artiklan 3 kohtaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä direktiivillä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (17) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(63)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2008/98/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 5 kohdan, 9 artiklan 7 kohdan, 11 a artiklan 9 kohdan, 33 artiklan 2 kohdan, 35 artiklan 5 kohdan ja 37 artiklan 7 kohdan osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti.

(64)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat unionin jätehuollon parantaminen ja sen myötä ympäristön suojelu, säilyttäminen ja sen laadun parantaminen, merien terveys ja kala- ja äyriäistuotteiden turvallisuus merien roskaantumista vähentämällä sekä luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö kaikkialla unionissa, vaan ne voidaan toimenpiteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(65)

Direktiivi 2008/98/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(66)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (19) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joissa selitetään direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(67)

Tämä direktiivi on hyväksytty ottaen huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa annetut sitoumukset, ja se olisi pantava täytäntöön ja sitä olisi sovellettava kyseisen sopimuksen sisältämien ohjeiden mukaisesti,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joilla suojellaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymistä sekä jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia ja vähentämällä resurssien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantamalla tällaisen käytön tehokkuutta ja jotka ovat ratkaisevan tärkeitä siirtymisessä kiertotalouteen ja unionin pitkän aikavälin kilpailukyvyn takaamisessa.”

2)

Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta (EUVL L 229, 1.9.2009, s. 1).”"

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä jätehierarkian soveltamisen kannustamiseksi taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, kuten liitteessä IV a esitettyjä toimenpiteitä tai muita asianmukaisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä.”

5)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien yleiset vähimmäisvaatimukset

1.   Jos on perustettu 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, myös muiden unionin säädösten nojalla, laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, jäsenvaltioiden on

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niille jätteen haltijoille, joille 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetut laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät on suunnattu, annetaan tietoa jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevista toimenpiteistä, uudelleenkäyttökeskuksista ja valmistelua uudelleenkäyttöön harjoittavista keskuksista, palautus- ja keräysjärjestelmistä ja roskaantumisen ehkäisemisestä. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä myös kannustimien luomiseksi jätteenhaltijoille, jotta nämä huolehtisivat vastuustaan toimittaa jätteensä käytössä oleviin erilliskeräysjärjestelmiin, etenkin tarvittaessa taloudellisten kannustimien tai määräysten avulla.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotteiden tuottajat tai laajennettua tuottajan vastuuta tuotteiden tuottajien puolesta täytäntöönpanevat organisaatiot ovat huolehtineet seuraavista asioista:

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotteen tuottajan laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden täyttämiseksi maksamat rahoitusosuudet:

Jäsenvaltiot voivat tehdä poikkeuksen a alakohdassa säädetystä taloudellisen vastuun jakautumisesta, jos tämä on perusteltua asianmukaisen jätehuollon sekä laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi, edellyttäen, että

ja edellyttäen, että jätteen alkuperäiset tuottajat tai jakelijat maksavat loput kustannukset.

Tätä poikkeusta ei saa käyttää tuotteiden tuottajille ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 perustettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien mukaisesti aiheutuvien kustannusten osuuden alentamiseen.

5.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön riittävä tarkkailu- ja valvontakehys sen varmistamiseksi, että tuotteiden tuottajat ja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita niiden puolesta täytäntöönpanevat organisaatiot panevat täytäntöön laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvät velvoitteensa, myös etämyynnin yhteydessä, että varoja käytetään asianmukaisesti ja että kaikki laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien täytäntöönpanoon osallistuvat toimijat toimittavat luotettavia tietoja.

Jos useat organisaatiot panevat täytäntöön laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä velvoitteita tuotteiden tuottajien puolesta jäsenvaltion alueella, asianomaisen jäsenvaltion on nimettävä ainakin yksi yksityissektorin eduista riippumaton elin valvomaan tai annettava julkisen viranomaisen tehtäväksi valvoa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien velvoitteiden täytäntöönpanoa.

Kunkin jäsenvaltion on sallittava toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tuotteiden tuottajien, jotka saattavat tuotteita markkinoille sen alueella, nimetä sen alueelle sijoittautunut oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö valtuutetuksi edustajaksi laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin liittyvien tuottajan velvoitteiden täyttämistä varten sen alueella.

Seuratakseen ja todentaakseen laajennettua tuottajan vastuuta koskevista järjestelmistä johtuvien tuotteen tuottajan velvoitteiden noudattamista jäsenvaltiot voivat asettaa vaatimuksia, kuten rekisteröinti-, tiedonanto- ja raportointivaatimuksia, jotka niiden alueella valtuutetuksi edustajaksi nimettävän oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön on täytettävä.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava säännöllinen vuoropuhelu laajennetun tuottajan vastuujärjestelmien täytäntöönpanoon osallistuvien asiaankuuluvien sidosryhmien välillä, mukaan lukien tuottajat ja jakelijat, yksityiset tai julkiset jätealan toiminnanharjoittajat, paikalliset viranomaiset, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja soveltuvin osin yhteisötalouden toimijat, uudelleenkäyttö- ja korjausverkostot sekä uudelleenkäyttöön valmistelevat toiminnanharjoittajat.

7.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sellaiset laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät, jotka on otettu käyttöön ennen 4 päivää heinäkuuta 2018, ovat tämän artiklan mukaisia viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2023.

8.   Tässä artiklassa vahvistettujen yleisölle tiedottamista koskevien säännösten soveltaminen ei estä käsittelemästä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina asiaankuuluvan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38).”"

10)

korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Jätteen syntymisen ehkäiseminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä jätteen syntymisen ehkäisemiseksi. Kyseisillä toimenpiteillä on ainakin

2.   Euroopan kemikaalivirasto perustaa viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 tietokannan tiedoista, jotka on toimitettava sille 1 kohdan i alakohdan mukaisesti, ja pitää sitä yllä. Euroopan kemikaalivirasto antaa jätteen käsittelyä harjoittaville toimijoille oikeuden käyttää tietokantaa. Se antaa pyynnöstä myös kuluttajille oikeuden käyttää tietokantaa.

3.   Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Tässä tarkoituksessa niiden on käytettävä asianmukaisia laatua ja määrää kuvaavia indikaattoreita ja tavoitteita, erityisesti koskien syntyneen jätteen määrää.

4.   Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava uudelleenkäyttöä koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanoa määrittämällä uudelleenkäytön määrä 7 kohdassa tarkoitetulla täytäntöönpanosäädöksellä vahvistetun yhteisen menetelmän perusteella alkaen ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen jälkeen, kun kyseinen täytäntöönpanosäädös on hyväksytty.

5.   Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanoa määrittämällä elintarvikejätteen määrä 8 kohdassa tarkoitetulla delegoidulla säädöksellä vahvistetun menetelmän perusteella alkaen ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen jälkeen, kun kyseinen delegoitu säädös on hyväksytty.

6.   Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 jäsenvaltioiden 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamia elintarvikejätettä koskevia tietoja, jotta voidaan tarkastella mahdollisuutta asettaa elintarvikejätteen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskeva unionin laajuinen tavoite jäsenvaltioiden tämän artiklan 8 kohdan nojalla vahvistetun yhteisen menetelmän mukaisesti toimittamien tietojen perusteella. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

7.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä vahvistaakseen indikaattoreita, joilla voidaan mitata edistymistä jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanossa, ja antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan yhteinen menetelmä tuotteiden uudelleenkäytöstä raportoinnille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 ruokahävikkiä ja ruokajätettä käsittelevän EU:n foorumin tekemän työn tulosten perusteella 38 a artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yhteinen menetelmä ja laatua koskevat vähimmäisvaatimukset elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten.

9.   Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä jäsenvaltioiden 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamia uudelleenkäyttöä koskevia tietoja, jotta voidaan harkita mahdollisuutta ottaa käyttöön toimenpiteitä tuotteiden uudelleenkäyttöön kannustamiseksi, määrällisten tavoitteiden asettaminen mukaan luettuna. Komissio tarkastelee myös mahdollisuutta asettaa muita jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevia toimenpiteitä, jätteiden vähentämistä koskevat tavoitteet mukaan luettuina. Tätä varten komission antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Reach), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).”"

11)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Hyödyntäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäte valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätetään tai toimitetaan muuten hyödynnettäväksi 4 ja 13 artiklan mukaisesti.

2.   Jos se on tarpeen 1 kohdan noudattamiseksi ja uudelleenkäyttöön valmistelun, kierrätyksen tai muun hyödyntämisen helpottamiseksi tai parantamiseksi, jätteet on kerättävä erillään muista jätteistä eikä niitä saa sekoittaa muihin jätteisiin tai muihin materiaaleihin, joilla on erilaisia ominaisuuksia.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia poikkeuksia 2 kohdan säännöksistä edellyttäen, että ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava tämän kohdan mukaisia poikkeuksia ottaen huomioon jätteen erilliskeräyksen hyvät käytännöt ja muun jätehuollossa tapahtuneen kehityksen.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jätettä, joka on erilliskerätty uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten 11 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan mukaisesti, ei polteta, lukuun ottamatta jätettä, joka syntyy sellaisen erilliskerätyn jätteen myöhemmästä käsittelystä, jonka osalta polttamisella päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen 4 artiklan mukaisesti.

5.   Jos se on tarpeen tämän artiklan 1 kohdan noudattamiseksi ja hyödyntämisen helpottamiseksi tai parantamiseksi, jäsenvaltioiden on toteutettava ennen hyödyntämistä tai sen aikana tarvittavat toimenpiteet vaarallisten aineiden, seosten ja osien poistamiseksi vaarallisesta jätteestä, jotta ne voidaan käsitellä 4 ja 13 artiklan mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 tämän artiklan täytäntöönpanosta yhdyskuntajätteen ja biojätteen osalta kertomus, jossa käsitellään muun muassa erilliskeräyksen materiaalista ja maantieteellistä kattavuutta sekä mahdollisia 3 kohdan mukaisia poikkeuksia.”

12)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

13)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”11 a artikla

Tavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt

1.   Sen laskemiseksi, onko 11 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu,

2.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi kierrätettävä yhdyskuntajäte punnitaan, kun jäte tulee kierrätykseen.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kierrätetyn yhdyskuntajätteen paino voidaan punnita mahdollisen lajittelutoiminnan tuotoksena edellyttäen, että

3.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas yhdyskuntajätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jotta voidaan varmistaa kierrätetystä jätteestä kerättyjen tietojen luotettavuus ja oikeellisuus, järjestelmä voi koostua 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetuista sähköisistä rekistereistä, lajitellun jätteen laatuvaatimuksia koskevista teknisistä eritelmistä tai lajitellun jätteen keskimääräisistä hävikkiasteista eri jätelajien ja jätehuoltokäytäntöjen osalta. Keskimääräisiä hävikkiasteita saadaan käyttää ainoastaan tapauksissa, joissa luotettavia tietoja ei voida saada muulla tavalla, ja ne on laskettava tämän artiklan 10 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti.

4.   Sen laskemiseksi, onko 11 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi silloin, kun kyseisen käsittelyn tuloksena saadaan kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena käytettävää kompostia, mädätettä tai muuta tuotosta, joka sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsittelyyn toimitetun jätteen määrään. Jos tuotos käytetään maahan, jäsenvaltiot saavat lukea sen kierrätetyksi ainoastaan, jos käytöstä on hyötyä maatalouden kannalta tai siitä saadaan ekologista hyötyä.

Jäsenvaltiot voivat 1 päivästä tammikuuta 2027 lukea aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan yhdyskuntabiojätteen kierrätetyksi ainoastaan, jos se on erilliskerätty tai lajiteltu syntypaikalla 22 artiklan mukaisesti.

5.   Sen laskemiseksi, onko 11 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa vahvistetut tavoitteet saavutettu, niiden jätemateriaalien määrä, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä ennen uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, voidaan lukea kierrätetyiksi edellyttäen, että tällaiset materiaalit on tarkoitettu uudelleenkäsiteltäviksi alkuperäisiin tai muihin tarkoituksiin käytettäviksi tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi taikka polttaa, käyttää maantäyttöön tai sijoittaa kaatopaikalle, ei saa ottaa huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

6.   Sen laskemiseksi, onko 11 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon yhdyskuntajätteen polttamisen jälkeen erotettujen metallien kierrätyksen, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät tietyt tämän artiklan 9 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut laatuvaatimukset.

7.   Jätteen, joka on toimitettu toiseen jäsenvaltioon uudelleenkäyttöön valmisteltavaksi, kierrätettäväksi tai maantäytössä käytettäväksi kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, voi ottaa huomioon 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa ainoastaan se jäsenvaltio, jossa jätteet kerättiin.

8.   Unionista uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten viedyn jätteen voi ottaa huomioon tämän direktiivin 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa se jäsenvaltio, jossa jäte kerättiin, ainoastaan, jos tämän artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja jos viejä voi asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaisesti osoittaa, että jätteen siirto on kyseisen asetuksen vaatimusten mukaista ja että jätteen käsittely unionin ulkopuolella tapahtui olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä asetettuja edellytyksiä.

9.   Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt erityisesti seuraavien osalta:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 38 a artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla säännöt sellaisten materiaalien tai aineiden painon laskemiselle, todentamiselle ja ilmoittamiselle, jotka poistetaan lajittelutoimen jälkeen ja joita ei tämän jälkeen kierrätetä, lajitellun jätteen keskimääräisten hävikkiasteiden perusteella.

11 b artikla

Varhaisvaroituskertomus

1.   Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksia 11 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin niissä säädettyä määräaikaa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy

14)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Loppukäsittely

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäte loppukäsitellään turvallisesti ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevien 13 artiklan säännösten mukaisesti, jos sitä ei hyödynnetä 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio suorittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 arvioinnin liitteessä I luetelluista loppukäsittelytoimista erityisesti 13 artiklan valossa ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, loppukäsittelytoimien sääntelemiseksi, mahdollisesti myös rajoitusten avulla, ja harkitsee loppukäsittelyn vähentämistä koskevaa tavoitetta, jotta voidaan varmistaa ympäristön kannalta hyväksyttävä jätehuolto.”

15)

Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Kustannukset

1.   Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti jätteen alkuperäisen tuottajan taikka nykyisen tai aiemman jätteen haltijan on vastattava jätehuollon kustannuksista, tarvittavasta infrastruktuurista ja sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajan, jonka tuottamasta tuotteesta jäte on peräisin, on vastattava osittain tai kokonaan jätehuollon kustannuksista ja että tällaisten tuotteiden jakelijat voivat osallistua näihin kustannuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 8 a artiklan soveltamista.”

16)

Korvataan 18 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jos vaarallista jätettä on sekoitettu laittomasti tämän artiklan vastaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteet erotellaan silloin, kun se on teknisesti mahdollista ja tarpeen 13 artiklan noudattamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan soveltamista.

Jos erottelu ei ole tarpeen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sekalainen jäte käsitellään laitoksessa, joka on saanut 23 artiklan mukaisesti luvan kyseisen seoksen käsittelyyn.”

17)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Kotitalouksien tuottamat vaaralliset jätteet

1.   Jäsenvaltioiden on otettava viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025 käyttöön kotitalouksissa syntyvien vaarallisten jätejakeiden erilliskeräysjärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa, että ne käsitellään 4 ja 13 artiklan mukaisesti eivätkä ne pilaa muita yhdyskuntajätevirtoja.

2.   Kotitalouksien tuottamaan sekalaiseen jätteeseen ei sovelleta 17, 18, 19 eikä 35 artiklaa.

3.   Kotitalouksien tuottaman vaarallisen jätteen erillisiin jakeisiin ei sovelleta 19 eikä 35 artiklaa ennen kuin laitos tai yritys, joka on saanut luvan tai joka on rekisteröity 23 tai 26 artiklan mukaisesti, on hyväksynyt jätteen kerättäväkseen, loppukäsiteltäväkseen tai hyödynnettäväkseen.

4.   Komissio laatii viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 ohjeita, joilla autetaan jäsenvaltioita kotitalouksissa syntyvien vaarallisten jätejakeiden erilliskeräyksessä ja helpotetaan sitä.”

18)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

19)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Biojäte

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jollei 10 artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä biojäte joko lajitellaan ja kierrätetään sen syntypaikalla tai se kerätään erikseen eikä sitä sekoiteta muihin jätelajeihin.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että jäte, jolla on vastaavat biohajoavuus- ja kompostoitavuusominaisuudet ja joka on asiaankuuluvien unionin standardien tai vastaavien kompostoinnin ja biohajoamisen avulla hyödynnettäviä pakkauksia koskevien kansallisten standardien mukaista, kerätään yhdessä biojätteen kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava 4 ja 13 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joilla

3.   Komissio pyytää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 eurooppalaisia standardointijärjestöjä laatimaan eurooppalaisia standardeja orgaaniseen kierrätysprosessiin saapuvaa biojätettä sekä kompostia ja mädätettä varten parhaiden käytäntöjen mukaisesti.”

20)

Muutetaan 27 artikla seuraavasti:

21)

Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

22)

Muutetaan 29 artikla seuraavasti:

23)

Korvataan 30 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Euroopan ympäristökeskuksen on julkaistava kahden vuoden välein kertomus, jossa tarkastellaan jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien ohjelmien toteuttamisen ja täytäntöönpanon edistymistä sekä arvioidaan kunkin jäsenvaltion ja koko unionin tilanteen kehitystä jätteiden syntymisen ehkäisemisen suhteen ja etenemistä jätteen syntymisen irrottamisessa talouskasvusta ja kiertotalouteen siirtymisessä.”

24)

Korvataan 33 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä jätehuoltosuunnitelmien ja jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien ohjelmien hyväksymistä ja merkittävää tarkistamista koskevien tietojen ilmoittamismuodon vahvistamisesta. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

25)

Muutetaan 35 artikla seuraavasti:

26)

Korvataan 36 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet jätteen hylkäämisen tai valvomattoman sijoittamisen taikka valvomattoman jätehuollon, mukaan luettuna roskaaminen, kieltämiseksi.”

27)

Korvataan 37 artikla seuraavasti:

”37 artikla

Kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 11 artiklan 2 kohdan a–e alakohdan ja 11 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot kultakin kalenterivuodelta.

Niiden on toimitettava tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava komission tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

Ensimmäisen raportointikauden on alettava ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen, jossa vahvistetaan raportoinnin muoto tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava maantäyttöön ja muihin materiaalien hyödyntämistoimiin käytetyn jätteen määrä erillään uudelleenkäyttöön valmistellun tai kierrätetyn jätteen määrästä 11 artiklan 2 kohdan b alakohdan noudattamisen todentamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava jätteen uudelleenkäsittely maantäytössä käytettäviksi materiaaleiksi maantäyttönä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava uudelleenkäyttöön valmistellun jätteen määrä erillään kierrätetyn jätteen määrästä 11 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan noudattamisen todentamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 9 artiklan 4 ja 5 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot komissiolle joka vuosi.

Niiden on toimitettava nämä tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava komission tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

Ensimmäisen raportointikauden on alettava ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen, jossa vahvistetaan raportoinnin muoto tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kultakin kalenterivuodelta tiedot markkinoille saatetuista mineraalipohjaisista tai synteettisistä voiteluaineista tai teollisuusöljyistä sekä erikseen kerätyistä ja käsitellyistä jäteöljyistä.

Niiden on toimitettava nämä tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava komission 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

Ensimmäisen raportointikauden on alettava ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen, jossa vahvistetaan raportoinnin muoto 7 kohdan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toimittamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusraportti ja kertomus 11 a artiklan 3 ja 8 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä, mukaan lukien soveltuvin osin yksityiskohtaiset tiedot keskimääräisistä hävikkiasteista. Nämä tiedot on toimitettava komission tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti vahvistamassa raportoinnin muodossa.

6.   Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja julkaisee tarkastelunsa tuloksista kertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan tietojenkeruun järjestämistä, jäsenvaltioissa käytettyjä tietolähteitä ja menetelmiä sekä kyseisten tietojen täydellisyyttä, luotettavuutta, oikea-aikaisuutta ja yhtenäisyyttä. Arviointiin voi sisältyä erityisiä parannussuosituksia. Kertomus laaditaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ensimmäisen kerran toimittaneet tiedot, ja tämän jälkeen neljän vuoden välein.

7.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään, missä muodossa tämän artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan. Toimittaessaan tietoja 11 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden on käytettävä jätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten pohjana käytettävästä kyselylomakkeesta 18 päivänä huhtikuuta 2012 annetussa komission täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettua muotoa. Kehitettäessä muotoa elintarvikejätettä koskevien tietojen toimittamiselle on otettava huomioon 9 artiklan 8 kohdan mukaisesti kehitetty menetelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän direktiivin 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

28)

Korvataan 38 artikla seuraavasti:

”38 artikla

Tietojenvaihto ja parhaiden käytäntöjen jakaminen, tulkinta ja mukauttaminen tekniseen kehitykseen

1.   Komissio järjestää säännöllisen tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen jakamisen jäsenvaltioiden välillä, tarvittaessa myös alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, tämän direktiivin vaatimusten käytännön täytäntöönpanosta ja täytäntöönpanon valvonnasta, mukaan lukien

Komissio asettaa tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen jakamisen tulokset julkisesti saataville.

2.   Komissio voi laatia ohjeita, jotka koskevat tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten, myös jätteen, ehkäisemisen, uudelleenkäytön, uudelleenkäyttöön valmistelun, hyödyntämisen, kierrätyksen ja loppukäsittelyn määritelmien, tulkintaa ja 11 a artiklassa säädettyjen laskentasääntöjen soveltamista.

Komissio laatii ohjeita yhdyskuntajätteen ja maantäytön määritelmistä.

Siirretään komissiolle valta antaa 38 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin muuttamiseksi liitteessä II olevassa R1 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevan kaavan soveltamista tarkentamalla. Paikalliset ilmasto-olosuhteet, kuten huomattava kylmyys ja lämmityksen tarve, voidaan ottaa huomioon, jos ne vaikuttavat energiamääriin, joita voidaan teknisesti käyttää tai tuottaa sähkön, lämmön, jäähdyttämisen tai höyryn muodossa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan kolmannessa kohdassa tunnustettujen syrjäisimpien alueiden ja vuoden 1985 liittymisasiakirjan 25 artiklassa mainittujen alueiden paikalliset olosuhteet voidaan myös ottaa huomioon.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 38 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden IV ja V muuttamiseksi tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi.”;

29)

Lisätään artikla seuraavasti:

”38 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 8 kohdassa, 11 a artiklan 10 kohdassa, 27 artiklan 1 kohdassa, 27 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 2 kohdassa ja 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 8 kohdassa, 11 a artiklan 10 kohdassa, 27 artiklan 1 kohdassa, 27 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 2 kohdassa ja 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 7 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 8 kohdan, 11 a artiklan 10 kohdan, 27 artiklan 1 kohdan, 27 artiklan 4 kohdan, 38 artiklan 2 kohdan ja 38 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(*9)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”"

30)

Korvataan 39 artikla seuraavasti:

”39 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*10) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(*10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

31)

Korvataan liitteessä II olevat R 3, R 4 ja R 5 kohta seuraavasti:

(*11)  Tähän kuuluvat valmistelu uudelleenkäyttöön, kaasuttaminen ja pyrolyysi, joissa ainesosia käytetään kemikaaleina, sekä orgaanisten materiaalien hyödyntäminen maantäyttöaineksena."

(*12)  Tähän kuuluu valmistelu uudelleenkäyttöön."

(*13)  Tähän kuuluu valmistelu uudelleenkäyttöön, epäorgaanisten rakennusmateriaalien kierrätys, epäorgaanisten materiaalien hyödyntäminen maantäyttöaineksena sekä maaperän kunnostus, joka johtaa maaperän hyödyntämiseen.”"

32)

Lisätään tämän direktiivin liitteessä oleva teksti liitteiksi IV a ja IV b.