27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/1

(1)

Rahoitusjärjestelmän vahvistamisesta 2 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa G-20-ryhmän julkilausumassa kehotettiin toteuttamaan kansainvälisesti yhdenmukaisia toimia, joiden tavoitteena olisi vahvistaa läpinäkyvyyttä, vastuuvelvollisuutta ja sääntelyä parantamalla pankkijärjestelmässä olevan pääoman määrää ja laatua sen jälkeen, kun talouden elpyminen olisi varmistettu. Julkilausumassa kehotettiin myös ottamaan käyttöön ei-riskiperusteinen täydentävä toimenpide, jolla rajoitettaisiin velkaantumisen lisääntymistä pankkijärjestelmässä, sekä kehittämään puitteet vahvempia maksuvalmiuspuskureita varten. Keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä (Group of Central Bank Governors and Heads of Supervision, GHOS) sopi syyskuussa 2009 G-20-ryhmän antaman toimeksiannon mukaisesti useista toimenpiteistä, joiden tavoitteena oli lujittaa pankkialan sääntelyä. G-20-maiden johtajat hyväksyivät nämä toimenpiteet Pittsburghissa 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2009 pitämässään huippukokouksessa, ja ne muotoiltiin tarkemmin joulukuussa 2009. Heinäkuussa ja syyskuussa 2010 GHOS antoi kaksi lisäilmoitusta näiden uusien toimenpiteiden suunnittelusta ja kalibroinnista, ja joulukuussa 2010 Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) julkisti lopulliset toimenpiteet, joista käytetään nimitystä Basel III -järjestelmä.

(2)

EU:n finanssivalvontaa Jacques de Larosièren johdolla käsittelevä korkean tason työryhmä, jäljempänä ‧de Larosièren ryhmä‧, kehotti unionia yhdenmukaistamaan finanssialan sääntelyä. Tulevaa eurooppalaista valvontarakennetta 18 ja 19 päivänä kesäkuuta 2009 pohtinut Eurooppa-neuvosto painotti myös tarvetta laatia "yhteinen eurooppalainen sääntökirja", jota sovellettaisiin kaikkiin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sisämarkkinoilla.

(3)

Kuten 25 päivänä helmikuuta 2009 annetussa de Larosièren ryhmän raportissa, jäljempänä ‧de Larosièren raportti‧, todetaan, jäsenvaltion olisi voitava toteuttaa rahoitusvakauden turvaamisen kannalta kotimaassa asianmukaisina pidettyjä tiukempia kansallisia sääntelytoimenpiteitä edellyttäen, että sisämarkkinoiden periaatteita ja keskeisiä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(4)

Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/48/EY (3) sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/49/EY (4) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Monia direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännöksiä sovelletaan sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin. Selkeyden vuoksi ja näiden säännösten yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi kyseiset säännökset olisi yhdistettävä uusiksi säädöksiksi, joita sovellettaisiin sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin, nimittäin täksi asetukseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi 2013/36/EU (5). Paremman luettavuuden vuoksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY liitteiden säännökset olisi yhdistettävä direktiivin 2013/36/EU ja tämän asetuksen artiklaosaan.

(5)

Tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU olisi muodostettava yhdessä oikeudellinen kehys, jolla säännellään oikeutta harjoittaa luottolaitos- ja sijoituspalveluyritystoimintaa sekä luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, jäljempänä yhdessä ‧laitokset‧, koskeva valvontakehys ja niitä koskevat vakavaraisuussäännöt. Tätä asetusta olisi sen vuoksi luettava yhdessä mainitun direktiivin kanssa.

(6)

Direktiivissä 2013/36/EU, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan, olisi muun muassa oltava säännökset, jotka koskevat oikeutta harjoittaa laitosten toimintaa, niiden ohjausta ja hallintoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä näiden laitosten valvontakehystä, kuten säännökset, joilla säännellään liiketoimintaan tarvittavan toimiluvan myöntämistä, huomattavien omistusosuuksien hankkimista, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia tässä yhteydessä sekä laitosten perustamispääomaa ja vakavaraisuuden kokonaisarvioita.

(7)

Asetuksen olisi muun muassa sisällettävä laitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat vakavaraisuusvaatimukset, jotka liittyvät tiukasti pankki- ja rahoituspalvelumarkkinoiden toimintaan ja joilla pyritään varmistamaan toimijoiden taloudellinen vakaus näillä markkinoilla sekä korkeatasoinen sijoittajien ja tallettajien suoja. Tällä asetuksella pyritään edistämään määrätietoisesti sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, minkä vuoksi sen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan säännöksiin, sellaisina kuin niitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.

(8)

Vaikka direktiiveillä 2006/48/EY ja 2006/49/EY on jossain määrin yhdenmukaistettu vakavaraisuusvalvontaa koskevia jäsenvaltioiden sääntöjä, ne sisältävät kuitenkin huomattavan määrän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, jotta jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia sääntöjä kuin direktiiveissä säädetään. Tämä johtaa kansallisten sääntöjen välisiin eroihin, jotka voivat haitata palvelujen tarjoamista yli rajojen sekä laitosten sijoittautumisvapautta ja siten aiheuttaa esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

(9)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja koska on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, yhdenmukaisten sääntöjen asettaminen kaikille markkinatoimijoille on avaintekijä sisämarkkinoiden toiminnassa. Markkinavääristymien ja sääntelyn katvealueiden välttämiseksi vakavaraisuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla olisi sen vuoksi varmistettava maksimaalinen yhdenmukaistaminen. Näin ollen tässä asetuksessa säädetyt siirtymäkaudet ovat tärkeitä, jotta tämä asetus pannaan joustavasti täytäntöön ja jotta vältetään epävarmuutta markkinoilla.

(10)

Ottaen huomioon BCBS:n täytäntöönpanosta vastaavan ryhmän työn, joka liittyy Baseli III- järjestelmän täytäntöönpanon valvontaan ja tarkasteluun jäsenvaltioissa, komission olisi laadittava ajan tasalla olevia kertomuksia jatkuvasti ja ainakin aina sen jälkeen, kun BCBS julkaisee tilannekatsauksen, Basel III -järjestelmän täytäntöönpanosta ja kansallisesta käyttöönotosta muilla keskeisillä lainkäyttöalueilla, mukaan luettuna arvio siitä, miten muiden maiden lait tai asetukset noudattavat kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia, jotta voidaan yksilöidä erot, jotka voivat herättää huolta tasapuolisista kilpailuedellytyksistä.

(11)

Jotta voitaisiin poistaa kaupan esteet ja kilpailun vääristymät, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen välisistä eroista, sekä estää muiden mahdollisten kaupan esteiden ja merkittävien kilpailun vääristymien ilmaantuminen, on tarpeen antaa asetus, jossa vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat yhdenmukaiset säännöt.

(12)

Antamalla vakavaraisuusvaatimukset asetuksen muodossa varmistettaisiin, että niitä sovelletaan suoraan. Näin taattaisiin yhdenmukaiset edellytykset ja ehkäistäisiin toisistaan poikkeavat kansalliset vaatimukset, joita syntyisi, jos vaatimukset saatettaisiin direktiivillä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän asetuksen antaminen merkitsisi sitä, että kaikki laitokset noudattaisivat samoja sääntöjä koko unionissa, mikä lisäisi luottamusta laitosten vakauteen erityisesti kriisikausina. Asetuksella vähennettäisiin myös sääntelyn monimutkaisuutta ja sen noudattamisesta yrityksille ja erityisesti rajat ylittävää toimintaa harjoittaville laitoksille aiheutuvia kuluja sekä edistettäisiin kilpailun vääristymien poistamista. Erityistapauksena ovat kiinteistömarkkinat, joille on luonteenomaista kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti määräytyvät taloudelliset muutokset ja lainkäytölliset erot ja joilla olisi sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset asettavat suurempia riskipainoja tai soveltavat tiukempia kriteerejä kiinteistövakuudellisiin saamisiin tietyillä alueilla maksukyvyttömyydestä saatujen kokemusten ja ennakoidun markkinakehityksen perusteella.

(13)

Toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa kansallisia sääntöjä edellyttäen, että nämä säännöt eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, aloilla, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuten dynaamiset varaukset ja sellaiset säännökset, jotka koskevat kansallisten järjestelmien mukaisia katettuja joukkolainoja ja jotka eivät liity tällä asetuksella vahvistettujen sääntöjen mukaiseen katettujen joukkolainojen kohteluun, sekä osuuksien hankkiminen ja hallussapito niin rahoitusalalla kuin sen ulkopuolisillakin aloilla sellaisia tarkoituksia varten, jotka eivät liity tämän asetuksen mukaisiin vakavaraisuusvaatimuksiin.

(14)

Tärkeimmät Larosièren raportissa suositellut ja myöhemmin unionissa täytäntöönpannut suositukset olivat yhteisen sääntökirjan ja makrovakauden valvonnan eurooppalaisen kehyksen vahvistaminen, joilla molemmilla osatekijöillä pyritään yhdessä rahoitusvakauden varmistamiseen. Yhteisessä sääntökirjassa varmistetaan vankka ja yhdenmukainen sääntelykehys, jolla helpotetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja ehkäistään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä. Rahoituspalvelujen sisämarkkinoilla makrovakausriskit voivat kuitenkin erota toisistaan useilla tavoin kansallisten erityispiirteiden puitteissa, mikä johtaa siihen, että vaihtelua havaitaan esimerkiksi pankkialan rakenteessa ja koossa verrattuna laajempaan talouteen ja luottosykliin.

(15)

Tähän asetukseen ja direktiiviin 2013/36/EU ja on sisällytetty useita makrovakausriskien ja järjestelmäriskien ehkäisemiseen ja vähentämiseen tarkoitettuja välineitä joustavuuden varmistamiseksi; samalla varmistetaan näiden välineiden käytön asianmukainen valvonta, jotta ei haitata sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistetaan myös se, että tällaisten välineiden käyttö on läpinäkyvää ja johdonmukaista.

(16)

Kun makrovakausriskit tai järjestelmäriskit koskevat yhtä jäsenvaltiota, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten tai nimettyjen viranomaisten olisi direktiiviin 2013/36/EU sisältyvän järjestelmäriskipuskurivälineen ohella voitava pyrkiä vähentämään kyseisiä riskejä tiettyjen makrovakautta koskevien kansallisten erityistoimenpiteiden avulla, kun tämä katsotaan tehokkaammaksi tavaksi torjua riski. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1092/2010 (6) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) ja 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) tulisi voida antaa lausuntoja siitä, täyttyvätkö tällaisten makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden edellytykset ja tulisiko unionilla olla mekanismi, jolla estetään kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen, jos on hyvin vahvaa näyttöä siitä, että asiaankuuluvat edellytykset eivät täyty. Vaikka tässä asetuksessa vahvistetaan laitosten mikrovakautta koskevat yhtenäiset säännöt, on jäsenvaltioilla johtava asema makrovakauden valvonnassa asiantuntemuksensa ja rahoitusvakautta koskevien nykyisten vastuualueidensa perusteella. Koska päätös makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä sisältää tiettyjä arvioita riskeistä, jotka voivat viime kädessä vaikuttaa asianomaisen jäsenvaltion makrotaloudelliseen sekä finanssipoliittiseen ja talousarviota koskevaan tilanteeseen, on tässä nimenomaisessa tapauksessa neuvostolle siirrettävä valtuudet komission ehdotuksesta hylätä ehdotetut makrovakautta koskevat kansalliset toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti.

(17)

Jos komissio on toimittanut neuvostolle makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden hylkäämistä koskevan ehdotuksen, neuvoston tulisi käsitellä kyseinen ehdotus viipymättä ja päättää, hylätäänkö kansalliset toimenpiteet vai ei. Asiasta voidaan äänestää neuvoston työjärjestyksen (8) mukaisesti jäsenvaltion tai komission pyynnöstä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti neuvoston tulisi perustella päätöksensä siltä osin kuin on kyse toimenpiteelle tässä asetuksessa säädetyistä edellytyksistä. Ottaen huomioon makrovakausriskien tai järjestelmäriskien merkityksen asianomaisen jäsenvaltion rahoitusmarkkinoille, minkä vuoksi on toimittava nopeasti, on tärkeää, että tällaisen neuvoston päätöksen määräajaksi asetetaan yksi kuukausi. Jos neuvosto ehdotetun kansallisen toimenpiteen hylkäämistä koskevaa komission ehdotusta perusteellisesti tarkasteltuaan tulee siihen johtopäätökseen, että tässä asetuksessa kansallisten toimenpiteiden hylkäämiselle vahvistetut edellytykset eivät täyty, sen tulisi aina perustella näkemyksensä selvästi ja yksiselitteisesti.

(18)

Siihen saakka, kunnes maksuvalmiusvaatimukset vuonna 2015 ja vähimmäisomavaraisuusaste vuonna 2018 yhdenmukaistetaan, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa asianmukaisiksi katsomiaan toimenpiteitä, mukaan lukien makrovakausriskien tai järjestelmäriskien vähentäminen tietyssä jäsenvaltiossa.

(19)

Järjestelmäriskipuskureita tai jäsenvaltioiden kyseisiä jäsenvaltioita koskevien järjestelmäriskien hallitsemiseksi toteuttamia yksittäisiä toimenpiteitä pitäisi voida soveltaa pankkialaan yleensä tai yhteen tai useampaan pankkitoiminnan osa-alueeseen eli niiden laitosten osa-alueeseen, joilla on liiketoiminnassaan samankaltainen riskiprofiili, tai yhteen tai useampaan kyseisen jäsenvaltion taloudelliseen tai maantieteelliseen sektoriin liittyviin vastuisiin koko pankkialalla.

(20)

Jos kahden tai useamman jäsenvaltion nimetyt viranomaiset havaitsevat järjestelmäriskin tai makrovakausriskin intensiteetissä samoja muutoksia, jotka aiheuttavat kussakin jäsenvaltiossa kansallisella tasolla rahoitusvakaudelle riskin, jota nimettyjen viranomaisten mukaan olisi parempi pyrkiä vähentämään kansallisten toimenpiteiden avulla, jäsenvaltiot voivat toimittaa yhteisen ilmoituksen neuvostolle, komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle. Niiden on neuvostolle, komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle annettavan ilmoituksen yhteydessä toimitettava asiaankuuluva näyttö, mukaan lukien yhteisen ilmoituksen perustelut.

(21)

Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä delegoitu säädös, jolla korotetaan väliaikaisesti omia varoja, riskipainoja sekä suuria asiakasriskejä ja julkistamista koskevien vaatimusten taso. Tällaisia säännöksiä olisi sovellettava vuoden ajan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole vastustanut delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa. Komission olisi perusteltava tällaisen menettelyn käyttö. Komissiolle siirrettäisiin valta asettaa tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset ainoastaan sellaisten vastuiden osalta, jotka johtuvat unionissa tai unionin ulkopuolella tapahtuvasta, kaikkiin jäsenvaltioihin vaikuttavasta markkinakehityksestä.

(22)

Makrovakaussääntöjen uudelleentarkastelu on aiheellinen, jotta komissio voi arvioida muun muassa sitä, ovatko tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU mukaiset makrovakausvälineet tehokkaita, toimivia ja läpinäkyviä, olisiko ehdotettava uusia välineitä, ovatko tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU mukaiset samankaltaisiin riskeihin kohdennettavat makrovakausvälineet kattavuudeltaan ja mahdolliselta päällekkäisyysasteeltaan asianmukaisia sekä millainen vuorovaikutus järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia koskevilla kansainvälisesti sovituilla standardeilla on tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU kanssa.

(23)

Jos jäsenvaltiot antavat yleisluonteisia ohjeita erityisesti sellaisilla aloilla, joilla komission odotetaan hyväksyvän teknisten standardien luonnokset, niiden antamat ohjeet eivät saa olla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa eivätkä heikentää sen soveltamista.

(24)

Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita asettamasta tarvittaessa vastaavia vaatimuksia yrityksille, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan.

(25)

Tässä asetuksessa vahvistettuja yleisiä vakavaraisuusvaatimuksia täydennetään yksittäisillä järjestelyillä, joista toimivaltaiset viranomaiset päättävät yksittäisestä laitoksesta tekemänsä vakavaraisuuden jatkuvan kokonaisarvion perusteella. Direktiivissä 2013/36/EU olisi muun muassa vahvistettava se, millaisia valvontajärjestelyjä voidaan käyttää, koska toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää määrättävistä järjestelyistä oman harkintansa mukaisesti.

(26)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuteen asettaa direktiivissä 2013/36/EU säädetyn vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä erityisiä vaatimuksia, jotka olisi räätälöitävä laitosten erityisen riskiprofiilin mukaisiksi.

(27)

Asetuksella (EU) N:o 1093/2010 pyritään parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta sekä tehostamaan rajojen yli toimivien ryhmien valvontaa.

(28)

Kun otetaan huomioon tästä asetuksesta ja direktiivistä 2013/36/EU aiheutuva EPV:n tehtävien määrän lisääntyminen, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi varmistettava, että saatavilla on riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit.

(29)

Asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 edellytetään EPV:n toimivan direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY soveltamisalalla. EPV:n edellytetään myös toimivan laitosten toimialoilla sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti kuulu mainittujen direktiivien soveltamisalaan, jos tällaiset toimet ovat tarpeen kyseisten direktiivien tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon EPV:n asema ja tehtävä sekä helpotettava asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 vahvistettujen EPV:n valtuuksien käyttöä.

(30)

Tarkastelujakson päätyttyä ja sen jälkeen kun maksuvalmiusvaatimus on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti, komission olisi arvioitava, helpottaisiko EPV:n valtuuttaminen käyttämään oma-aloitteisesti sitovaa sovittelua toimivaltaisten viranomaisten yhteisten päätösten tekemiseksi tämän asetuksen 20 ja 21 artiklan mukaisesti erityisten maksuvalmiusalaryhmien käytännön muodostamista ja toimintaa sekä sen määrittämistä, täyttyvätkö erityistä ryhmänsisäistä kohtelua koskevat kriteerit rajojen yli toimivien laitosten osalta. Komission olisikin tuolloin nimenomaisesti tarkasteltava jonkin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 81 artiklan nojalla EPV:n toiminnasta säännöllisesti julkaisemansa kertomuksen osana, olisiko EPV:lle myönnettävä tällaisia valtuuksia, ja sisällytettävä kertomukseensa tämän tarkastelun tulokset, tarvittaessa aiheellisine lainsäädäntöehdotuksineen.

(31)

de Larosièren raportissa todetaan, että mikrovakauden valvonnalla ei voida tehokkaasti varmistaa rahoitusvakautta ottamatta makrotason kehitystä asianmukaisesti huomioon, kun taas makrovakauden valvonta ei ole mielekästä, ellei sillä voida jollakin tavoin vaikuttaa mikrotason valvontaan. On olennaisen tärkeää, että EPV ja EJRK tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta EJRK:n toiminta ja sen varoitusten ja suositusten jälkeiset jatkotoimet olisivat täysitehoisia. EPV:n olisi erityisesti voitava välittää EJRK:lle kaikki toimivaltaisten viranomaisten tässä asetuksessa säädettyjen raportointivelvoitteiden mukaisesti keräämät asianmukaiset tiedot.

(32)

Viimeisimmän rahoituskriisin tuhoisat vaikutukset huomioon ottaen tämän asetuksen yleisenä tavoitteena on edistää taloudellisesti hyödyllisiä pankkitoimia, jotka palvelevat yleistä etua, ja hillitä kestämätöntä rahoituskeinottelua, jolla ei ole todellista lisäarvoa. Tämä edellyttää sitä, että uudistetaan kattavasti menetelmiä, joilla säästöjä kanavoidaan tuottaviin sijoituksiin. Jotta turvataan kestävä ja monipuolinen pankkialan toimintaympäristö unionissa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa suurempia pääomavaatimuksia järjestelmän kannalta tärkeille laitoksille, jotka voivat liiketoimintansa vuoksi aiheuttaa uhan maailmantaloudelle.

(33)

Asiakkaittensa varoja tai arvopapereita hallussaan pitäville laitoksille on asetettava samankaltaiset taloudelliset vaatimukset, jotta säästäjille voidaan taata samanlainen suoja ja jotta voidaan varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset toisiinsa verrattavissa olevien laitosten välillä.

(34)

Koska sisämarkkinoilla toimivat laitokset kilpailevat suoraan toistensa kanssa, valvontavaatimusten olisi oltava samanlaiset koko unionissa ottaen huomioon laitosten erilaiset riskiprofiilit.

(35)

Kun valvonnan yhteydessä on tarpeen määrittää laitosryhmän konsolidoitujen omien varojen määrä, laskelma olisi tehtävä tämän asetuksen mukaisesti.

(36)

Omien varojen vaatimuksia sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti yksittäisiin laitoksiin tai konsolidoidusti, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset pidä tarkoituksenmukaisena luopua erillisestä valvonnasta. Erillinen, konsolidoitu ja rajatylittävä konsolidoitu valvonta ovat käyttökelpoisia välineitä laitosten valvonnassa.

(37)

Samaan ryhmään kuuluvien laitosten riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että pääomavaatimuksia sovelletaan ryhmään kuuluvien laitosten konsolidoidun aseman perusteella. Sen varmistamiseksi, että omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä ja ovat tarvittaessa käytettävissä talletusten suojaamiseen, pääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin laitoksiin, jollei tätä tavoitetta voida muuten saavuttaa tehokkaasti.

(38)

Tämän asetuksen vaatimusten alaisina osittain konsolidoiduin perustein oleviin välittäjänä toimiviin rahoitusalan holdingyhtiöihin liittyvät vähemmistöosuudet voidaan myös hyväksyä, asianmukaisin rajoituksin, ryhmän ydinpääomaan (Common Equity Tier 1, CET1) konsolidoiduin perustein, koska vähemmistöosuudet välittäjänä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön ydinpääomasta (CET1) ja emoyrityksen osa samasta pääomasta kattavat tasavertaisesti tytäryritysten tappioita, kun niitä syntyy.

(39)

Täsmällisessä laskentatekniikassa, jota käytetään laskettaessa omia varoja ja niiden riittävyyttä kattamaan laitokseen kohdistuvat riskit sekä arvioitaessa riskien keskittymistä, olisi otettava huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY (9), joka sisältää tiettyjä muutoksia konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettuun seitsemänteen neuvoston direktiiviin 83/349/ETY (10), tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002 (11) riippuen siitä, kumpaa sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan laitosten tilinpäätöksiin.

(40)

Riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on tärkeää vahvistaa pääomavaatimukset, joissa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niiden riskialttiuden perusteella.

(41)

Baselin pankkivalvontakomitea hyväksyi 26 päivänä kesäkuuta 2004 vakavaraisuusvaatimusten kansainvälistä lähentymistä koskevan puitesopimuksen, jäljempänä ‧Basel II -järjestelmä‧. Direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännökset, jotka on sisällytetty tähän asetukseen, vastaavat Basel II -järjestelmän määräyksiä. Koska tähän asetukseen on sisällytetty myös Basel III -järjestelmän täydentävät osatekijät, asetus vastaa Basel II- ja Basel III -järjestelmien määräyksiä.

(42)

On olennaisen tärkeää ottaa huomioon unionissa toimivien laitosten moninaisuus ja ottaa luottoriskiin liittyvien pääomavaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Ulkoisten luottoluokitusten sekä laitosten omien estimaattien käyttö yksittäisten luottoriskiparametrien osalta merkitsee huomattavaa parannusta luottoriskisääntöjen riskiherkkyyteen ja varovaisuustasoon. Laitoksia olisi kannustettava siirtymään soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Laatiessaan arvioita, joita tarvitaan tämän asetuksen mukaisten menetelmien soveltamiseksi luottoriskiin, laitosten olisi tehostettava luottoriskin mittaus- ja valvontamenettelyjään, jotta omien varojenvaatimusten säädösperusteiseksi määrittelemiseksi voidaan luoda menetelmiä, jotka vastaavat yksittäisten laitosten menettelyjen luonnetta, laajuutta ja monimuotoisuutta. Tältä osin asiakasvastuiden syntymistä ja niiden hallintaa koskevien tietojen käsittelyyn olisi sisällytettävä luottoriskin valvonta- ja mittausjärjestelmien kehittäminen ja validointi. Tämä on laitosten oikeutettujen etujen mukaista ja vastaa myös tämän asetuksen tavoitetta parantaa riskien mittaamiseen ja valvontaan sovellettavia menetelmiä ja niiden käyttöä vaatimusten mukaisessa omien varojen laskennassa. Tästä huolimatta riskiherkemmät menetelmät edellyttävät huomattavaa asiantuntemusta ja huomattavia resursseja sekä korkealaatuisia tietoja riittävässä määrin. Laitosten olisi sen vuoksi täytettävä korkeatasoiset vaatimukset ennen kuin ne soveltavat näitä menetelmiä vaatimusten mukaisten omien varojen laskemiseen. Kun otetaan huomioon meneillään oleva työskentely sisäisiin malleihin sovellettavien asianmukaisten pysäytysmekanismien varmistamiseksi, komission tulisi laatia kertomus mahdollisuudesta laajentaa Basel I-lattiaa ja liittää kertomukseen tarvittaessa erillinen lainsäädäntöehdotus.

(43)

Pääomavaatimukset olisi suhteutettava katettaviin riskeihin. Vaatimuksissa olisi erityisesti otettava huomioon riskitasojen aleneminen, jos laitoksella on paljon suhteellisen pieniä vastuita.

(44)

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat unionin talouden selkäranka, kun otetaan huomioon niiden keskeinen merkitys talouskasvun luomisessa ja työllisyyden edistämisessä. Unionin talouden elpyminen ja tuleva kasvu riippuu pitkälti unioniin sijoittautuneiden pk- yritysten saatavilla olevasta pääomasta ja rahoituksesta, jotta ne voivat tehdä tarvittavia investointeja kilpailukykyään lisäävään uuteen teknologiaan ja laitteistoon. Vaihtoehtoisten rahoituslähteiden rajallinen määrä on tehnyt unioniin sijoittautuneista pk-yrityksistä entistäkin herkempiä pankkikriisin vaikutuksille. Tästä syystä on tärkeää täyttää olemassa oleva pk-yritysten rajoitusvaje ja varmistaa pankkiluottojen asianmukainen saatavuus pk-yrityksille nykytilanteessa. Pk-yrityksiin liittyvien vastuiden pääomavaatimuksia tulisi vähentää soveltamalla 0,7619 suuruista tukikerrointa, jotta luottolaitokset voivat lisätä lainanantoa pk-yrityksille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi luottolaitosten tulisi käyttää tehokkaasti tukikertoimen soveltamisen tuottamia pääomahelpotuksia yksinomaan asianmukaisten luottovirtojen tarjoamiseksi unioniin sijoittautuneille pk-yrityksille. Valvontaviranomaisten tulisi määräajoin valvoa luottolaitosten pk-yrityksiin liittyvien vastuiden yhteismäärää ja pääomavähennysten yhteismäärää.

(45)

BCBS:n päätöksen mukaisesti, sellaisena kuin GHOS sen hyväksyi 10 päivänä tammikuuta 2011, kaikkien laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien kirjanpitoarvoa olisi voitava alentaa kokonaisuudessaan tai kyseiset instrumentit olisi muunnettava kokonaan ydinpääomaksi (CET1) siinä vaiheessa, kun laitos todetaan elinkelvottomaksi. Tarvittava lainsäädäntö sen varmistamiseksi, että omien varojen instrumentteihin sovelletaan ylimääräistä tappioiden kattamismekanismia, olisi sisällytettävä unionin oikeuteen osana laitosten elvytykseen ja kriisinratkaisuun liittyviä vaatimuksia. Jos 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä ei ole annettu unionin lainsäädäntöä, jossa säädetään vaatimuksesta, jonka mukaan laitoksen pääomainstrumenttien kirjanpitoarvo olisi voitava alentaa kokonaisuudessaan ja pysyvästi nollaan tai muuntaa kyseiset instrumentit ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi siinä tapauksessa, että laitos todetaan elinkelvottomaksi, komission olisi arvioitava ja ilmoitettava, olisiko tällainen säännös syytä sisällyttää tähän asetukseen, ja arviointinsa perusteella tehtävä asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

(46)

Tämän asetuksen säännöksissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta ottaen erityisesti huomioon, että laitosten toiminnan suuruudessa ja laajuudessa sekä niiden toimialoissa on paljon eroja. Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen merkitsee myös sitä, että vähittäisvastuiden osalta hyväksytään mahdollisimman yksinkertaiset luokitusmenettelyt myös sisäisten luottoluokitusten menetelmässä (IRB-menetelmä). Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan tavalla, joka on oikeassa suhteessa laitoksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Komission olisi varmistettava, että delegoiduissa ja täytäntöönpanosäädöksissä, teknisissä sääntelystandardeissa ja teknisissä täytäntöönpanostandardeissa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, jotta varmistetaan tämän asetuksen oikeasuhteinen soveltaminen. Siksi EPV:n olisi varmistettava, että kaikki tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit on muotoiltu niin, että suhteellisuusperiaate otetaan huomioon ja sitä noudatetaan.

(47)

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää asianmukaista huomiota tapauksiin, joissa ne epäilevät, että tietoja pidetään liikesalaisuutena tai luottamuksellisina jotta voitaisiin välttää niiden julkistaminen. Vaikka laitos voi valita jättää julkistamatta tietoja, joiden katsotaan olevan liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia, sen, että tietojen katsotaan olevan liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia, ei tulisi vapauttaa vastuusta, joka aiheutuu kyseisten tietojen ilmoittamatta jättämisestä siinä tapauksessa, että kyseisten tietojen ilmoittamatta jättämisellä todetaan olleen olennainen vaikutus.

(48)

Tämän asetuksen "kehittyvä" luonne mahdollistaa sen, että laitokset voivat valita kolmesta monimutkaisuudeltaan erilaisesta luottoriskiä koskevasta menetelmästä. Jotta erityisesti pienet laitokset voisivat valita riskiherkemmän IRB-menetelmän, asiaa koskevia säännöksiä olisi tulkittava siten, että vastuuryhmät sisältävät kaikki vastuut, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti samalla tasolla koko tässä asetuksessa. Yleisenä sääntönä olisi oltava, että toimivaltaiset viranomaiset eivät saa tehdä eroa kolmen menetelmän välillä vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä, eli laitoksia, jotka käyttävät standardimenetelmää, ei saisi valvoa tiukemmin vain siitä syystä.

(49)

Luottoriskin vähentämistekniikat olisi hyväksyttävä laajemmin osana sääntökehystä, jolla varmistetaan, että vakavaraisuutta ei vaaranneta perusteettomalla hyväksymisellä. Jäsenvaltioissa jo käytössä olevat pankkien tavalliset vakuudet, joilla pyritään vähentämään luottoriskejä, olisi mahdollisuuksien mukaan hyväksyttävä standardimenetelmässä ja myös muissa menetelmissä.

(50)

Sen varmistamiseksi, että laitosten arvopaperistamis- ja sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit ja riskien vähentäminen otetaan asianmukaisesti huomioon laitosten pääomavaatimuksissa, on tarpeen antaa sääntöjä, joissa edellytetään riskiherkän ja vakavaraisuuden kannalta kestävän kohtelun soveltamista tällaiseen toimintaan ja sijoituksiin. Tätä varten tarvitaan selkeä ja kattava arvopaperistamisen määritelmä, joka sisältää kaikki liiketoimet tai järjestelmät, joilla vastuuseen tai määritettyyn vastuujoukkoon liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin. Vastuuta, joka aiheuttaa sellaiseen liiketoimeen tai järjestelmään liittyvän suoran maksuvelvoitteen, jota on käytetty aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten, ei tulisi pitää arvopaperistettuna vastuuna, vaikka liiketoimella tai järjestelmällä olisi etuoikeudeltaan erilaisia maksuvelvoitteita.

(51)

Rahoitusvakauden varmistamiseen tarkoitetun valvonnan seurannan ohella tarvitaan mekanismeja, joiden tarkoituksena on tehokkaan seurannan vahvistaminen ja kehittäminen sekä mahdollisten kuplien ehkäiseminen, jotta varmistetaan optimaalinen pääoman kohdentaminen ottaen huomioon makrotaloudelliset haasteet ja tavoitteet erityisesti reaalitalouteen tehtävissä pitkän aikavälin investoinneissa.

(52)

Operatiivinen riski on laitoksiin liittyvä merkittävä riski, joka on katettava omin varoin. On olennaisen tärkeää ottaa huomioon unionissa toimivien laitosten moninaisuus ja ottaa operatiiviseen riskiin liittyvien vaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Laitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Jotta voitaisiin ottaa huomioon operatiivisen riskin mittaus- ja valvontamenetelmien kehitys, sääntöjä olisi tarkistettava ja ajantasaistettava tarpeen mukaan myös eri liiketoiminta-alueita koskevien vaatimusten sekä riskienvähentämismenetelmien hyväksymisen osalta. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vakuutukset otetaan huomioon yksinkertaisissa menetelmissä, joilla lasketaan operatiiviseen riskiin liittyvät pääomavaatimukset.

(53)

Laitoksen riskien seurannan ja valvonnan olisi oltava olennainen osa laitoksen valvontaa. Sen vuoksi riskien liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin voi johtaa tappioriskiin, jota ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen laitoksen vakavaraisuudelle.

(54)

Määritettäessä asiakaskokonaisuuden olemassaoloa ja siten yhden riskikokonaisuuden muodostavia vastuita, on tärkeää ottaa huomioon myös ne riskit, jotka johtuvat huomattavasta yhteisestä rahoituslähteestä, jonka tarjoaa itse laitos, sen rahoitusryhmittymä tai siihen sidossuhteessa olevat osapuolet.

(55)

Vaikka on suotavaa, että vastuuarvon laskenta perustuu omien varojen vaatimuksia varten laadittuun vastuuarvoon, on aiheellista ottaa käyttöön suurten asiakasriskien valvontaa koskevat säännöt vastuuarvon laskennassa soveltamatta riskipainoja tai riskitasoja. Lisäksi on otettava huomioon, että vakavaraisuusjärjestelmässä sovellettavien luottoriskin vähentämismenetelmien kehittelyssä on oletettu, että luottoriski on hyvin hajautunut. Luottoriski ei kuitenkaan ole hyvin hajautunut, kun on kyse suurista asiakasriskeistä ja näin ollen yhteen riskikohteeseen perustuvasta keskittymäriskistä. Sen vuoksi olisi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen näiden menetelmien vaikutusten osalta. Tässä yhteydessä on tarpeen säätää luottosuojan tehokkaasta toteuttamisesta, kun on kyse suurista asiakasriskeistä.

(53)

Koska laitokselta olevan saamisen aiheuttama tappio voi olla yhtä huomattava kuin mistä tahansa muusta saamisesta aiheutuva tappio, tällaisia saamisia olisi kohdeltava kuin mitä tahansa muita saamisia, ja niistä olisi ilmoitettava samalla tavoin. Vaihtoehtoinen määrällinen rajoitus on otettu käyttöön, jotta tällä lähestymistavalla ei olisi suhteetonta vaikutusta pienempiin laitoksiin. Finanssimarkkinoiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin sujuvan toiminnan mahdollistamiseksi ulkopuolelle jätetään myös hyvin lyhytaikaiset saamiset, jotka liittyvät maksujen välitykseen, mukaan luettuina asiakkaille tarjotut maksu-, selvitys-, toimitus- ja säilytyspalvelut. Nämä palvelut kattavat muun muassa käteismaksujen selvityksen ja toimituksen sekä vastaavat toimituksen mahdollistavat toimenpiteet. Tähän liittyviä saamisia ovat muun muassa saamiset, jotka eivät ehkä ole ennustettavissa eivätkä siten ole luottolaitoksen täydessä hallinnassa, muun muassa pankkien välisillä tileillä olevat saldot, jotka aiheutuvat asiakkaiden maksuista, mukaan luettuina hyvitetyt tai veloitetut maksut ja korot, sekä muista asiakkaiden palveluihin liittyvistä maksuista, samoin kuin annetut tai vastaanotetut vakuudet.

(57)

On tärkeää, että lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusvälineiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat tai järjestäjät) ja näihin arvopapereihin tai instrumentteihin sijoittavien yritysten (sijoittajat) edut sovitetaan yhteen. Tämän saavuttamiseksi alullepanijalla tai järjestäjällä olisi säilyttävä merkittävä osuus kohde-etuudesta. Sen vuoksi on tärkeää, että alullepanijat tai järjestäjät kantavat kyseisiin lainoihin liittyvistä riskeistä aiheutuvan vastuun. Yleisesti ottaen arvopaperistamistransaktioita ei pitäisi strukturoida siten, että pyritään välttämään säilyttämisvaatimuksen soveltaminen, eritoten palkkio- tai preemiorakenteen tai molempien avulla. Kyseistä riskin säilyttämistä olisi voitava soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa voidaan soveltaa arvopaperistamisen taloudellista sisältöä, riippumatta siitä, mitä oikeudellisia rakenteita tai välineitä tämän taloudellisen sisällön saavuttamiseksi käytetään. Erityisesti jos luottoriski siirretään arvopaperistamisella, sijoittajien olisi tehtävä päätöksensä vasta asianmukaisen huolellisen tarkastelun jälkeen, mihin ne tarvitsevat riittävät arvopaperistamista koskevat tiedot.

(58)

Tässä asetuksessa säädetään myös, että säilyttämisvaatimuksia ei sovelleta moninkertaisesti. Mihin tahansa arvopaperistamiseen riittää, että ainoastaan joko alullepanijaan, järjestäjään tai alkuperäiseen luotonantajaan sovelletaan säilyttämisvaatimusta. Samoin, jos arvopaperistamisen kohteena on jo aiemmin arvopaperistettuja eriä, säilyttämisvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan investoinnin kohteena olevaan arvopaperistamiseen. Vastaavasti säilyttämisvaatimusta ei saisi soveltaa ostettuihin saamisiin, jos ne ovat peräisin yritystoiminnasta, jossa ne siirretään tai myydään alikurssiin kyseisen toiminnan rahoittamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi suhteutettava riskipainoa arvopaperistamiseen liittyvien asianmukaista huolellisuutta ja riskienhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämiseen sellaisten toimintatapojen ja menettelyjen olennaisten rikkomisten osalta, joilla on merkitystä arvopaperistamiseen liittyvien riskien analysoinnissa. Komission olisi myös tarkasteltava sitä, voisiko säilyttämisvaatimuksen moninkertaisen soveltamisen välttäminen edistää käytäntöjä, joilla säilyttämisvaatimusta kierretään, ja sitä, huolehtivatko toimivaltaiset viranomaiset arvopaperistamista koskevien sääntöjen tehokkaasta täytäntöönpanosta.

(59)

Olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta, jotta riskejä, joita aiheutuu arvopaperistetuista vastuista sekä kaupankäyntivarastossa että sen ulkopuolella, voitaisiin arvioida asianmukaisesti. Asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden olisi myös oltava oikeasuhteisia. Asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyjen olisi omalta osaltaan lisättävä luottamusta alullepanijoiden, järjestäjien ja sijoittajien välillä. Näin ollen on suotavaa, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin liittyvät tiedot julkistetaan asiaankuuluvasti.

(60)

On noudatettava erityistä varovaisuutta, kun laitoksella on vastuu suhteessa sen emoyritykseen tai sen emoyrityksen muihin tytäryrityksiin. Tällaisten laitoksen vastuiden hallinta olisi suoritettava täysin itsenäisesti noudattamalla kestävän liikkeenjohdon periaatteita ja kiinnittämättä huomiota mihinkään muihin seikkoihin. Tämä on erityisen tärkeää suurten asiakasriskien osalta ja tapauksissa, jotka eivät liity pelkästään ryhmän sisäiseen hallinnointiin tai tavanomaisiin ryhmän sisäisiin liiketoimiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tällaisiin ryhmän sisäisiin vastuisiin. Tällaisia säännöksiä ei kuitenkaan pidä soveltaa silloin, kun emoyritys on rahoitusalan holdingyhtiö tai luottolaitos tai kun muut tytäryritykset ovat luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai oheispalveluyrityksiä, jos kaikki nämä yritykset ovat luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan kohteena.

(61)

Pääomavaatimuksia koskevien sääntöjen riskiherkkyyden vuoksi olisi suotavaa seurata, onko niillä tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon. Komission olisi otettava huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) näkemykset ja annettava näistä kysymyksistä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(62)

Olisi tarkasteltava uudelleen pääomavaatimuksia, jotka koskevat hyödykemarkkinoilla toimivia välittäjiä, mukaan luettuina välittäjät, jotka on nykyään vapautettu rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (12) vaatimuksista.

(63)

Kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen on unionille sekä taloudellisesti että poliittisesti tärkeä tavoite. Näin ollen kyseisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin sovellettavien pääomavaatimusten ja muiden vakavaraisuussääntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi haitata tarpeettomasti vapauttamistavoitteen toteutumista. Tämä tavoite olisi otettava huomioon erityisesti tämän asetuksen uudelleentarkasteluissa.

(64)

Laitosten, jotka sijoittavat uudelleenarvopaperistamisiin, olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta myös uudelleenarvopaperistettujen vastuiden ja näiden perustana olevien arvopaperistamattomien vastuiden osalta. Laitosten olisi arvioitava, muodostavatko vakuudellisiin yritystodistusohjelmiin liittyvät saamiset uudelleenarvopaperistettuja vastuita, mukaan lukien sellaisiin ohjelmiin liittyvät saamiset, joissa hankitaan ylimpään etuoikeusluokkaan kuuluvia erillisiä kokonaisten lainojen ryhmiä, joissa yksikään näistä lainoista ei ole arvopaperistettu tai uudelleenarvopaperistettu vastuu ja joissa lainojen myyjä tarjoaa kunkin sijoituksen osalta suojan suuririskisimmälle osalle. Jälkimmäisessä tilanteessa poolikohtaista likviditeettisopimusta ei olisi yleensä pidettävä uudelleenarvopaperistettuna vastuuna, koska se edustaa yhden omaisuuserien muodostaman poolin etuoikeusluokkaa (eli sovellettavaa kokonaisten lainojen ryhmää), joka ei sisällä arvopaperistettuja vastuita. Ohjelmanlaajuinen erillinen takaus, joka kattaa vain jotkin tappiot myyjän tarjoaman eri ryhmiä koskevan suojan ulkopuolelta, merkitsisi sen sijaan yleensä sitä, että riski, joka liittyy useiden omaisuuserien muodostamaan, vähintään yhden arvopaperistetun vastuun sisältävään ryhmään, olisi etuoikeusluokkiin jaettu ja siten uudelleenarvopaperistettu vastuu. Jos tällainen ohjelma rahoittaa kuitenkin itsensä kokonaan yhtä lajia edustavilla yritystodistuksilla ja jos joko ohjelmanlaajuinen erillinen takaus ei ole uudelleenarvopaperistettu tai yritystodistus on täysin järjestävän laitoksen tukema niin, että yritystodistuksiin sijoittaja on altis järjestäjän maksukyvyttömyysriskille eikä kohteena oleviin vastuuryhmiin tai omaisuuseriin liittyvälle riskille, tätä yritystodistusta ei yleensä olisi pidettävä uudelleenarvopaperistettuna vastuuna.

(65)

Kaupankäyntivarastoon sovellettavia varovaista arvostamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava kaikkiin käypään arvoon arvostettaviin instrumentteihin riippumatta siitä, ovatko ne kyseisten laitosten kaupankäyntivarastossa vai sen ulkopuolisia instrumentteja. Olisi täsmennettävä, että jos varovaista arvostamista soveltamalla saadaan kirjanpitoon tosiasiallisesti merkittyä arvoa pienempi kirjanpitoarvo, omista varoista olisi vähennettävä kyseisen erotuksen absoluuttinen arvo.

(66)

Laitoksilla olisi oltava mahdollisuus valita, sovelletaanko arvopaperistettuihin omaisuuseriin, joiden riskipaino on tämän asetuksen mukaan laskettuna 1 250 prosenttia, pääomavaatimusta vai vähennetäänkö ne ydinpääoman (CET1) eristä, riippumatta siitä, ovatko kyseiset omaisuuserät kaupankäyntivarastossa vai sen ulkopuolella.

(67)

Alullepanevilla tai järjestävillä laitoksilla ei saisi olla mahdollisuutta kiertää ylimääräistä tukea koskevaa kieltoa käyttämällä kaupankäyntivarastojaan tällaisen tuen tarjoamiseen.

(68)

Rajoittamatta tässä asetuksessa nimenomaisesti vaadittujen tietojen julkistamista, julkistamisvaatimuksilla olisi pyrittävä siihen, että markkinaosapuolet saavat tarkat ja kattavat tiedot kunkin laitoksen riskiprofiilista. Sen vuoksi laitoksia olisi vaadittava julkistamaan lisätietoja, joita ei nimenomaisesti mainita tässä asetuksessa, kun niiden julkistaminen on tarpeen edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Samanaikaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää asianmukaista huomiota tapauksiin, joissa ne epäilevät, että laitos pitää tietoja liikesalaisuutena tai luottamuksellisina, jotta niiden julkistaminen voitaisiin välttää.

(69)

Jos arvopaperistamisposition ulkoisessa luottoluokituksessa on otettu huomioon sijoittavan laitoksen itsensä tarjoaman luottosuojan vaikutus, kyseisellä laitoksella ei saisi olla mahdollisuutta hyötyä tähän suojaan perustuvasta pienemmästä riskipainosta. Arvopaperistamispositiota ei saisi vähentää pääomasta, jos riskipaino voidaan määrittää muilla keinoin position todellisen riskin mukaisesti ottamatta tällaista luottosuojaa huomioon.

(70)

Markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten laskemiseen käytettäviä sisäisiä malleja koskevia vaatimuksia olisi tiukennettava, koska kyseisten mallien suorituskyky on ollut heikko viime aikoina. Niiden olisi erityisesti katettava paremmin kaupankäyntivarastoon sisältyvät luottoriskit. Lisäksi omien varojen vaatimuksiin olisi sisällyttävä stressitilanteisiin sovitettu osa, jolla tiukennetaan pääomavaatimuksia markkinaolosuhteiden vaikeutuessa ja pienennetään myötäsyklisyyspotentiaalia. Laitosten olisi myös suoritettava käänteisiä stressitestejä selvittääkseen, mitkä skenaariot saattavat uhata laitoksen elinkelpoisuutta, jolleivät ne voi osoittaa tällaista testiä turhaksi. Koska arvopaperistamispositioita on viime aikoina ollut erityisen vaikea käsitellä sisäisiin malleihin perustuvilla menetelmillä, olisi rajoitettava sen tunnustamista, että laitokset mallintavat arvopaperistamiseen liittyviä pääomavaatimusten laskemista koskevia riskejä, jotka sisältyvät kaupankäyntivarastoon, ja edellytettävä lähtökohtaisesti, että kaupankäyntivarastoon kuuluville arvopaperistamispositioille asetetaan standardimenetelmän mukainen omien varojen vaatimus.

(71)

Tässä asetuksessa säädetään rajoitetuista poikkeuksista tiettyjen korrelaatiokaupankäyntitoimien suhteen, joiden mukaisesti laitoksen valvoja voi antaa laitoksen laskea tiukkoihin vaatimuksiin perustuvan kokonaisriskiin liittyvän omien varojen vaatimuksen. Tällaisissa tapauksissa laitoksen olisi sovellettava näihin toimiin omien varojen vaatimusta, joka on yhtä suuri kuin tämän sisäisesti kehitetyn lähestymistavan mukaisista omien varojen vaatimuksista suurempi ja on vähintään 8 prosenttia standardimenetelmän mukaisesta erityisriskiin liittyvästä omien varojen vaatimuksesta. Laitokselta ei saisi vaatia, että se soveltaa näihin vastuisiin "riskin kasvusta johtuvaa omien varojen vaatimusta", mutta ne olisi kuitenkin sisällytettävä sekä todennäköisiin tappiolukuihin että stressitestattuihin todennäköisiin tappiolukuihin.

(72)

Ottaen huomioon laitoksille finanssi- ja talouskriisin aikana koituvien odottamattomien tappioiden luonne ja suuruus on tarpeen parantaa edelleen sellaisten omien varojen laatua, joita laitoksilla edellytetään olevan, ja jatkaa niiden yhdenmukaistamista. Tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön sellaisen pääoman keskeisten osatekijöiden uusi määritelmä, jota voidaan käyttää odottamattomien tappioiden kattamiseen niiden syntyessä, sekä parannettava hybridipääoman määritelmää ja tehtävä omiin varoihin yhdenmukaisia arvonoikaisuja. On myös tarpeen lisätä merkittävästi omien varojen määrää muun muassa uusilla pääomasuhteilla, jotka painottuvat sellaisten omien varojen keskeisiin osatekijöihin, joita voidaan käyttää odottamattomien tappioiden kattamiseen niiden syntyessä. Laitosten, joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, odotetaan täyttävän pääoman keskeisiä osatekijöitä koskevat pääomavaatimuksensa tällaisilla osakkeilla, jotka täyttävät keskeisiä pääomainstrumentteja ja pelkästään laitoksen ilmoitettuja rahastoja koskevat tiukat kriteerit. Jotta unionissa toimivien laitostenmoninaiset yhtiömuodot otettaisiin asianmukaisesti huomioon, keskeisiä pääomainstrumentteja koskevilla tiukoilla kriteereillä olisi varmistettavan että keskeiset pääomainstrumentit ovat mahdollisimman korkealaatuisia niiden laitosten osalta, joiden osakkeita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Tämä ei saisi estää laitoksia maksamasta osakkeille, joilla on eriytetyt äänioikeudet tai joilla ei ole äänioikeuksia, osinkoa, joka on sellaisille osakkeille maksettujen osinkojen kerrannainen, joilla on suhteellisesti korkeammat äänioikeudet edellyttäen, että äänioikeuksista riippumatta ydinpääoman (CET1) instrumentteja koskevat tiukat vaatimukset, myös maksujen joustavuuteen liittyvät vaatimukset, täyttyvät ja että osinkoa maksettaessa sitä maksetaan kaikille osakkeille, jotka kyseinen laitos on laskenut liikkeeseen.

(73)

Kaupan rahoitukseen liittyviä vastuita on monenlaisia, mutta niille on yhteistä muun muassa se ominaispiirre, että ne ovat vähäarvoisia ja lyhytkestoisia ja niillä on tunnistettavissa oleva takaisinmaksulähde. Niiden perustana ovat tavaroiden ja palvelujen liikkeet, jotka tukevat reaalitaloutta ja useimmissa tapauksissa auttavat pieniä yrityksiä niiden päivittäisten tarpeiden täyttämisessä sekä luovat näin talouskasvua ja työllistymismahdollisuuksia. Sisään- ja ulosvirtaukset vastaavat tavallisesti toisiaan, ja likviditeettiriski on sen vuoksi rajallinen

(74)

EPV:n on tarkoituksenmukaista pitää yllä ajantasaista luetteloa kaikenlajisista ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi katsotuista jäsenvaltioiden pääomainstrumenteista. EPV:n tulisi poistaa luettelosta sellaiset muut kuin valtiontuki-instrumentit, jotka on laskettu liikkeeseen tämän asetuksen voimaantulon jälkeen ja jotka eivät täytä tässä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä, ja ilmoitettava poistosta julkisesti. Jos EPV:n luettelosta poistamat instrumentit hyväksytään edelleen EPV:n ilmoituksen jälkeen, EPV:n tulisi käyttää täysimääräisesti valtuuksiaan, etenkin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklalla sille annettuja valtuuksia, jotka koskevat unionin oikeuden rikkomista. Palautetaan mieleen, että oikeasuhteista reagointia varten tapauksiin, joissa unionin oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti tai kaikilta osin, sovelletaan kolmivaiheista mekanismia, jolloin ensi vaiheessa EPV:llä on toimivalta tutkia tapausta, jossa kansallisten viranomaisten väitetään soveltaneen valvontakäytännössään unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita epäasianmukaisella tai riittämättömällä tavalla, ja antaa sen jälkeen suositus. Toiseksi, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen ei noudata suositusta, komissiolla on toimivalta antaa virallinen lausunto, jossa se ottaa huomioon EPV:n suosituksen ja jossa vaaditaan toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen. Kolmanneksi, jotta voitaisiin ratkaista poikkeukselliset tilanteet, joissa asianomainen toimivaltainen viranomainen jättää itsepintaisesti toimet toteuttamatta, EPV:lle annetaan valtuudet tehdä viimeisenä keinona päätöksiä, jotka osoitetaan yksittäisille rahoituslaitoksille. Lisäksi muistutetaan, että jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, komissio voi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(75)

Tämä asetuksen ei olisi vaikutettava toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuteen soveltaa edelleen ennakkohyväksyntämenettelyjä, jotka koskevat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista tehtyjä sopimuksia. Näissä tapauksissa tällaiset pääomainstrumentit olisi laskettava laitoksen ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) vasta sitten, kun niitä koskevat kyseiset hyväksyntämenettelyt on saatu menestyksellisesti päätökseen.

(76)

Markkinakurin tiukentamiseksi ja rahoitusvakauden parantamiseksi on tarpeen asettaa tarkempia vaatimuksia sellaisten tietojen julkistamiselle, jotka koskevat lakisääteisen pääoman ja tehtyjen arvonoikaisujen muotoa ja luonnetta, jotta sijoittajat ja tallettajat saisivat riittävästi tietoja laitosten vakavaraisuudesta.

(77)

Lisäksi valvontaviranomaisten on saatava ainakin yhteismääriä koskevia tietoja laitosten takaisinostosopimuksista, arvopaperilainauksesta ja kaikentyyppisten taseen sitoutumisten tasosta. Tällaiset tiedot olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Markkinakurin tiukentamiseksi on tarpeen asettaa tarkempia vaatimuksia takaisinostosopimuksia ja vakuudellista rahoitusta koskevien tietojen julkistamiselle.

(78)

Uusi pääoman määritelmä ja lakisääteiset pääomavaatimukset olisi otettava käyttöön ottamalla huomioon kansallisten lähtökohtien ja olosuhteiden erilaisuus sekä se, että erot suhteessa uusiin standardeihin vähenevät siirtymäkauden aikana. Valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä ennen asetuksen soveltamispäivää liikkeeseenlasketut rahoitusinstrumentit vapautetaan uusista säännöksistä määräaikaisesti siirtymäkauden ajan, jotta omat varat säilyisivät asianmukaisella tasolla. Valtiontuen käyttöön olisi tulevaisuudessa turvauduttava mahdollisimman vähän. Mikäli valtiontuki on kuitenkin tietyissä tilanteissa tarpeen, tässä asetuksessa tulisi säätää kehys tällaisia tilanteita varten. Tässä asetuksessa olisi erityisesti säädettävä, miten valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä liikkeeseenlaskettuja omien varojen instrumentteja tulisi kohdella. Laitosten mahdollisuuteen hyötyä tällaisesta kohtelusta olisi sovellettava tiukkoja ehtoja. Lisäksi siinä määrin kuin tällainen kohtelu sallii poikkeamisen omien varojen instrumenttien laatua koskevista uusista kriteereistä, kyseisiä poikkeamia olisi rajoitettava mahdollisimman pitkälle. Valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä liikkeeseenlaskettujen nykyisten pääomainstrumenttien kohtelussa olisi selvästi erotettava toisistaan tämän asetuksen vaatimukset täyttävät pääomainstrumentit ja ne, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava asianmukaiset siirtymäsäännökset viimeksi mainittua tapausta varten.

(79)

Direktiivissä 2006/48/EY on edellytetty, että luottolaitoksilla on vähintään tiettyjä mainittuja vähimmäismääriä vastaavat omat varat 31 päivään joulukuuta 2011 saakka. Ottaen huomioon, että finanssikriisi vaikuttaa yhä pankkialaan ja että BCBS on hyväksynyt pääomavaatimuksia koskevien siirtymäjärjestelyjen jatkamisen, on asianmukaista ottaa rajoitetuksi ajaksi uudelleen käyttöön alhaisempi raja, kunnes omien varojen määrät saadaan riittäviksi tässä asetuksessa säädettyjen omien varojen siirtymäjärjestelyjen mukaisesti, jotka otetaan asteittain käyttöön tämän asetuksen soveltamispäivästä vuoteen 2019 saakka.

(80)

Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY (13) vahvistetaan erityissäännöt pääomien kaksinkertaisen huomioon ottamisen estämiseksi sellaisia ryhmittymiä varten, joihin kuuluu merkittävää pankki- tai sijoitustoimintaa sekä vakuutustoimintaa. Direktiivi 2002/87/EY perustuu kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin, jotka koskevat riskien käsittelyä yli sektorirajojen. Tällä asetuksella lujitetaan näiden finanssiryhmittymiä koskevien sääntöjen soveltamista pankki- ja sijoituspalveluyritysryhmittymiin ja varmistetaan sääntöjen tiukka ja johdonmukainen soveltaminen. Muita tarpeellisia muutoksia käsitellään direktiivin 2002/87/EY uudelleentarkastelun yhteydessä, joka on määrä toteuttaa vuonna 2015.

(81)

Finanssikriisi osoitti sen, että laitokset olivat arvioineet OTC-johdannaisiin liittyvät vastapuoliriskit aivan liian pieniksi. Sen vuoksi G-20-maat esittivät syyskuussa 2009, että suurempi osa OTC-johdannaisista selvitettäisiin keskusvastapuolen välityksellä. Ne esittivät myös, että OTC-johdannaisille, joille ei voida tehdä keskusvastapuoliselvitystä, asetettaisiin korkeammat omien varojen vaatimukset, joissa otettaisiin asianmukaisesti huomioon tällaisiin johdannaisiin liittyvät suuremmat riskit.

(82)

G-20-maiden esittämien muutosten jälkeen BCBS muutti olennaisesti vastapuoliriskin käsittelyä Basel III-järjestelmän yhteydessä. Basel III-järjestelmän odotetaan lisäävän merkittävästi omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät laitosten OTC-johdannaiskauppoihin ja arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin, sekä tarjoavan laitoksille vahvat kannustimet keskusvastapuolten käyttöön. Basel III-järjestelmän odotetaan myös tarjoavan lisäkannustimia vastapuoliriskien hallinnan lujittamiseen ja keskusvastapuoliin liittyvien vastapuoliriskien käsittelyn nykyisen järjestelmän tarkistamiseen.

(83)

Laitoksilla olisi oltava lisää omia varoja OTC-johdannaisista aiheutuvaa vastuun arvonoikaisuun liittyvää riskiä varten. Niiden olisi myös sovellettava suurempaa vastapuolten välistä korrelaatiota laskiessaan omien varojen vaatimuksia sellaisia vastapuoliriskejä varten, jotka aiheutuvat OTC-johdannaiskaupoista ja arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista, jotka tehdään tiettyjen rahoituslaitosten kanssa. Lisäksi laitoksia olisi vaadittava parantamaan merkittävästi vastapuoliriskin mittaamista ja hallintaa sellaisilla menettelyillä, joilla käsitellään paremmin wrong-way-riskiä, erittäin velkaantuneita vastapuolia ja vakuuksia ja joiden yhteydessä tehdään vastaavat parannukset toteutuma- ja stressitestaukseen.

(84)

Keskusvastapuoliin liittyvissä kaupankäyntivastuissa hyödytään yleensä keskusvastapuolten tarjoamista monenvälisistä nettoutus- ja tappionjakomekanismeista. Näin ollen niihin liittyy hyvin pieni vastapuoliriski, minkä vuoksi niihin liittyvän omien varojen vaatimuksen olisi myös oltava hyvin pieni. Vaatimuksen olisi samalla oltava positiivinen, jotta voitaisiin varmistaa, että laitokset voivat seurata ja valvoa keskusvastapuoliin liittyviä vastuitaan osana hyvää riskienhallintaa, ja jotta tulisi esiin, että myöskään keskusvastapuoliin liittyvät kaupankäyntivastuut eivät ole riskittömiä.

(85)

Keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahasto on mekanismi, jolla tappiot voidaan jakaa keskusvastapuolen määritysosapuolten kesken. Rahastoa käytetään silloin, kun keskusvastapuolelle määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvat tappiot ovat suurempia kuin kyseisen määritysosapuolen asettamat marginaalit ja maksukyvyttömyysrahastoon maksamat osuudet tai muut suojaukset, joita keskusvastapuoli voi käyttää ennen kuin se turvautuu muiden määritysosapuolten maksukyvyttömyysrahastoon maksamiin osuuksiin. Tappioriski, joka kytkeytyy maksukyvyttömyysrahastoon maksettuihin osuuksiin liittyviin vastuisiin, on näin ollen suurempi kuin kaupankäyntivastuisiin liittyvä riski. Sen vuoksi tämäntyyppisiin vastuisiin liittyvän omien varojen vaatimuksen olisi myös oltava suurempi.

(86)

Keskusvastapuolen "oletetun pääoman" olisi oltava muuttuja, jota tarvitaan omien varojen vaatimuksen määrittämiseksi niitä määritysosapuolen vastuita varten, jotka liittyvät sen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon maksamiin osuuksiin. Sille ei saisi antaa mitään muuta merkitystä. Sitä ei saisi varsinkaan lukea sellaisen pääoman määräksi, jota keskusvastapuolen on pidettävä toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta.

(87)

Olennaisena osana komission pyrkimyksiä varmistaa tehokkaat, turvalliset ja vakaat johdannaismarkkinat on tarkastella uudelleen vastapuoliriskin käsittelyä ja erityisesti asettaa suuremmat omien varojen vaatimukset kahdenvälisille johdannaissopimuksille, jotta tällaisten sopimusten rahoitusjärjestelmälle aiheuttamat suuremmat riskit voitaisiin ottaa huomioon. Näin ollen tällä asetuksella täydennetään OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (14).

(88)

Komission olisi tarkasteltava suuria asiakasriskejä koskevia vapautuksia 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä. Uudelleentarkastelun tuloksia odotettaessa jäsenvaltioiden olisi saatava edelleen päättää tiettyjen suurten asiakasriskien vapauttamisesta kyseisistä säännöistä riittävän pitkän siirtymäkauden ajan. Komission olisi laadittava direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/111/EY (15) valmistelun ja siitä käytyjen neuvottelujen yhteydessä tehtyyn työhön tukeutuen ja näitä kysymyksiä koskevan kansainvälisen ja unionin kehityksen huomioon ottaen uudelleentarkastelun siitä, olisiko kyseisten vapautuksien soveltamista jatkettava harkinnanvaraisella vai yleisemmällä tavalla, ja siitä, käsitelläänkö näihin vastuisiin liittyviä riskejä muita tämän asetuksen mukaisia tehokkaita keinoja käyttäen.

(89)

Sen varmistamiseksi, että vastuita koskevat toimivaltaisten viranomaisten myöntämät vapautukset eivät vaaranna tässä asetuksessa vahvistettuja yhdenmukaisia sääntöjä siirtymäkauden jälkeen pysyvällä tavalla, ja asianomaisen uudelleentarkastelun tulosten mahdollisesti puuttuessa toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava EPV:tä siitä, onko asianmukaista jatkaa tiettyjen asiakasriskejä koskevien vapautuksien mahdollisuuden hyödyntämistä.

(90)

Finanssikriisiä edeltäville vuosille oli luonteenomaista se, että laitosten vastuut kasvoivat liikaa suhteessa niiden omiin varoihin (velkaantuminen). Finanssikriisin aikana laitokset joutuivat tappioiden ja rahoituksen puutteen vuoksi lyhyen ajan kuluessa vähentämään merkittävästi velkaantumistaan. Tämä vahvisti varallisuushintoihin kohdistuvia laskupaineita ja aiheutti laitoksille lisätappioita, jotka vähensivät niiden omia varoja entisestään. Tämä syöksykierre johti lopulta reaalitalouden saatavilla olleen luoton vähenemiseen sekä kriisin syvenemiseen ja pidentymiseen.

(91)

Riskiperusteiset omien varojen vaatimukset ovat olennainen keino varmistaa, että omat varat riittävät odottamattomien tappioiden kattamiseen. Kriisi on kuitenkin osoittanut, että nämä vaatimukset eivät yksinään riitä estämään laitoksia ottamasta liiallisia ja hallitsemattomia velkaantumisriskejä.

(92)

G-20-maiden johtajat sitoutuivat syyskuussa 2009 kehittämään kansainvälisesti sovitut säännöt, joilla hillittäisiin ylivelkaantumista. Tätä varten johtajat tukivat vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöönottoa Basel II -järjestelmää täydentävänä toimenpiteenä.

(93)

BCBS julkisti joulukuussa 2010 ohjeet, joissa määritellään vähimmäisomavaraisuusasteen laskentamenetelmä. Säännöissä säädetään 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavasta ja 1 päivänä tammikuuta 2017 päättyvästä tarkastelujaksosta, jonka aikana seurataan vähimmäisomavaraisuusastetta sekä sen osatekijöitä ja käyttäytymistä suhteessa riskiperusteiseen vaatimukseen. Tarkastelujakson tulosten perusteella BCBS aikoo tehdä mahdolliset lopulliset tarkennukset vähimmäisomavaraisuusasteen määrittelyyn ja kalibrointiin vuoden 2017 alkupuoliskolla, jotta asiamukaisen tarkastelun ja kalibroinnin pohjalta olisi mahdollista siirtyä sitovaan vaatimukseen 1 päivänä tammikuuta 2018. BCBS:n ohjeissa säädetään myös, että vähimmäisomavaraisuusaste ja sen osatekijät olisi julkistettava 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen.

(94)

Vähimmäisomavaraisuusaste on uusi sääntely- ja valvontaväline unionille. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti se olisi aluksi otettava käyttöön lisäkeinona, jota sovellettaisiin yksittäisiin laitoksiin valvontaviranomaisten harkinnan perusteella. Laitoksia koskevat raportointivelvoitteet mahdollistaisivat asianmukaisen tarkastelun ja kalibroinnin, jotta sitovaan toimenpiteeseen voitaisiin siirtyä vuonna 2018.

(95)

Tarkasteltaessa vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutusta erilaisiin liiketoimintamalleihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin liiketoimintamalleihin, joihin liittyvä riski katsotaan pieneksi, kuten kiinnitysluottojen myöntäminen sekä erityinen luotonanto aluehallinnoille, paikallisviranomaisille tai julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille. Saatujen tietojen ja tarkastelujakson aikana toteutetun vakavaraisuuden arvioinnista saatujen tulosten perusteella EPV:n tulisi laatia yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa liiketoimintamallien ja riskien luokitus. Aiempia ajanjaksoja koskevien tietojen asianmukaisen analysoinnin tai stressiskenaarioiden pohjalta arvioidaan, ovatko vähimmäisomavaraisuusasteen tasot riittäviä varmistamaan vastaavan liiketoimintamallin kestävyyden, ja olisiko vähimmäisomavaraisuusasteen tasot määritettävä kynnysarvoina vai vaihteluväleinä. Tarkastelujakson ja vähimmäisomavaraisuusasteen tasojen kalibroinnin jälkeen sekä arvioinnin perusteella EPV:n voi julkaista vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva asianmukainen tilastokatsaus, keskiarvot ja standardipoikkeamat mukaan lukien. Vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien vaatimusten hyväksymisen jälkeen EPV:n tulisi julkaista yksilöityjen laitosluokkien vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva asianmukainen tilastokatsaus, keskiarvot ja standardipoikkeamat mukaan lukien.

(96)

Laitosten olisi seurattava vähimmäisomavaraisuusasteen tasoa ja muutoksia sekä velkaantumisriskiä osana vakavaraisuuden hallintaprosessia (ICAAP). Tällainen seuranta olisi sisällytettävä vakavaraisuuden arviointiprosessiin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi erityisesti vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien vaatimusten voimaantulon jälkeen valvoa liiketoimintamallin ja vastaavan riskiprofiilin kehitystä, jotta varmistetaan laitosten ajantasainen ja asianmukainen luokittelu.

(97)

Hyvät hallintorakenteet, läpinäkyvyys ja tietojen julkistaminen ovat olennaisia hyvän palkitsemisjärjestelmän kannalta. Sen varmistamiseksi, että laitosten palkitsemisrakenteet ja niihin liittyvä riski ovat markkinoiden kannalta riittävän läpinäkyviä, laitosten olisi julkistettava yksityiskohtaiset tiedot palkitsemisjärjestelmistään ja -käytännöistään sekä luottamuksellisuussyistä niiden henkilöiden yhteenlasketut palkkiomäärät, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin. Näiden tietojen tulisi olla kaikkien sidosryhmien saatavilla. Nämä erityiset vaatimukset eivät kuitenkaan vaikuta yleisempiin julkistamisvaatimuksiin, jotka koskevat aloittain horisontaalisesti sovellettavia palkitsemisjärjestelmiä. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi voida vaatia laitoksilta yksityiskohtaisempia tietoja palkoista ja palkkioista.

(98)

Luottoluokituslaitoksen tunnustaminen ulkoiseksi luottoluokituslaitokseksi ei saisi lisätä sulkeutumista markkinoilla, joita jo hallitsee kolme yritystä. EPV:n ja Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ) kuuluvien keskuspankkien olisi prosessia helpottamatta tai sen vaatimustasoa laskematta edistettävä luottoluokituslaitosten tunnustamista ulkoisiksi luottoluokituslaitoksiksi, jotta markkinat avautuisivat muille yrityksille.

(99)

Tässä asetuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn olisi kaikilta osin sovellettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (16) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) No 45/2001 (17).

(100)

Laitosten olisi pidettävä monipuolista likvidien varojen varantoa, jota ne voisivat käyttää maksuvalmiustarpeisiin vastaamiseen lyhytaikaisen maksuvalmiuskriisin aikana. Koska ennakolta ei ole mahdollista varmuudella tietää, mihin kunkin omaisuuslajin omaisuuseriin voi kohdistua häiriöitä jälkikäteen, on asianmukaista edistää monipuolista ja korkealaatuista maksuvalmiuspuskuria, joka koostuu varojen eri luokista. Varojen keskittyminen ja liiallinen riippuvuus markkinoiden maksuvalmiudesta aiheuttaa finanssialalle järjestelmäriskin, mitä olisi vältettävä. Ensimmäisen tarkastelujakson aikana olisi siitä syystä otettava huomioon laaja joukko korkealaatuisia varoja, joita käytetään maksuvalmiusvaatimusta koskevan määritelmän kehittämisessä. Kun laaditaan likvidien varojen yhtenäistä määritelmää, ainakin valtion joukkovelkakirjalainoja ja katettuja joukkolainoja, joilla käydään kauppaa avoimilla markkinoilla ja joiden vaihto on jatkuvaa, olisi voitava pitää varoina, joilla on erittäin korkea likvidiys ja luottoluokka. Olisi myös asianmukaista sisällyttää puskuriin 416 artiklan 1 kohdan a–c alakohtaa vastaavat varat rajoituksetta. Likvidiä varantoa käyttäessään laitosten olisi otettava käyttöön suunnitelma likvidien varojensa palauttamiseksi vaaditulle tasolle, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava kyseisen suunnitelman ja sen täytäntöönpanon riittävyys.

(101)

Likvidien varojen varannon olisi aina oltava käytettävissä likviditeetin ulosvirtausten kompensoimiseksi. Lyhytaikaisen maksuvalmiuskriisin aikaiset maksuvalmiustarpeet olisi määritettävä standardoidulla tavalla, joka varmistaa terveen käytännön ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Olisi huolehdittava siitä, että standardoitu määritys ei aiheuta tahattomia seurauksia rahoitusmarkkinoille, luotonannolle eikä talouskasvulle, minkä lisäksi olisi otettava huomioon laitosten erilaiset liiketoiminta- ja sijoitusmallit ja rahoitusympäristöt unionissa. Tätä varten maksuvalmiusvaatimusta olisi seurattava tarkastelujakson aikana. Tehtyjen havaintojen perusteella ja EPV:n antamiin kertomuksiin tukeutuen komissiolla tulisi olla valta antaa delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisen ja yhdenmukaistetun maksuvalmiusvaatimuksen käyttöön ottamiseksi kohtuullisessa ajassa unionissa. Maksuvalmiuden sääntelyn maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi maksuvalmiusvaatimuksen käyttöönottoa koskevan mahdollisen delegoidun säädöksen olisi oltava vertailtavissa maksuvalmiusvaatimuksen kanssa sellaisena kuin se on esitetty BCBS:n likviditeettiriskin mittaamista, standardeja ja valvontaa koskevassa lopullisessa kansainvälisessä kehyksessä, unionin ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen.

(102)

Tätä varten EPV:n tulisi tarkastelujakson aikana tarkastella uudelleen ja arvioida muun muassa sitä, onko 60 prosentin kynnysarvo likvidien varojen tasolla 1 asianmukainen, onko 75 prosenttia sisäänvirtauksen ylärajana ulosvirtauksista asianmukainen ja onko asianmukaista ottaa käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen 60 prosentin maksuvalmiusvaatimus, joka nousee asteittain 100 prosenttiin. EPV:n tulisi likvidien varojen varannon yhdenmukaisia määritelmiä arvioidessaan ja niistä raportoidessaan ottaa analyysinsä pohjaksi huomioon laadukkaita likvidejä varoja (high quality liquid assets, HQLA) koskeva Baselin pankkivalvontakomitean määritelmä unioni ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen. EPV:n tulisi määritellä ne valuutat, joiden likvidejä varoja Unioniin sijoittautuneet laitokset tarvitsevat enemmän kuin niitä on saatavilla kyseisessä valuutassa, ja sen tulisi myös vuosittain tarkastella, olisiko sovellettava muun muassa tässä asetuksessa määriteltyjä poikkeuksia. Lisäksi EPV:n tulisi arvioida vuosittain, olisiko tällaisten poikkeusten ja tässä asetuksessa jo määriteltyjen poikkeusten käyttöön Unioniin sijoittautuneissa laitoksissa liitettävä lisäehtoja tai olisiko nykyisiä ehtoja tarkistettava. EPV:n tulisi toimittaa analyysinsä tulokset vuotuisessa kertomuksessa komissiolle.

(103)

EPV:n olisi tehokkuuden lisäämiseksi ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi laadittava johdonmukainen raportointikehys ottaen huomioon maksuvalmiusvaatimuksia koskevat yhdenmukaiset vaatimukset, joita olisi sovellettava koko unionissa. Tätä varten EPV:n olisi laadittava ilmoitusten yhdenmukaisia muotoja ja kehitettävä tietoteknisiä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon tämän asetuksen sekä direktiivin 2013/36/EU säännökset. Laitosten olisi noudatettava kansallisia raportointivaatimuksia, kunnes maksuvalmiusvaatimuksia sovelletaan kokonaisuudessaan.

(104)

EPV:n olisi yhdessä EJRK:n kanssa annettava ohjeita likvidien varojen käytön periaatteista stressitilanteessa.

(105)

Laitokset eivät aina saa maksuvalmiustukea muilta samaan ryhmään kuuluvilta laitoksilta, kun niillä on vaikeuksia maksuvelvoitteidensa täyttämisessä. Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi kuitenkin tiukoin edellytyksin ja kaikkien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisella sopimuksella voida vapauttaa yksittäiset laitokset maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisesta ja asettaa niille konsolidointiin perustuva vaatimus, jotta ne voivat hallita maksuvalmiuttaan keskitetysti ryhmän tai alaryhmän tasolla.

(106)

Vastaavasti kun vapautusta ei myönnetä, kahden samaan ryhmään kuuluvan ja konsolidoidun valvonnan alaisen laitoksen välisille likviditeetin virtauksille olisi maksuvalmiusvaatimusten ollessa sitovia annettava sisään- ja ulosvirtauksia koskevat etuoikeutetut luokitukset ainoastaan tapauksissa, joissa kaikki tarvittavat suojatoimet ovat käytössä. Tällaiset erityiset etuuskohtelut olisi määriteltävä kapeasti ja niiden olisi oltava sidoksissa joukkoon tiukkoja ja objektiivisia edellytyksiä. Tiettyyn ryhmän sisäiseen virtaukseen sovellettava erityiskohtelu olisi saatava aikaan menetelmillä, joissa käytetään objektiivisia kriteereitä ja parametreja, jotta voidaan määrittää laitoksen ja vastapuolen välisten sisään- ja ulosvirtausten erityiset tasot. Tehtyjen havaintojen perusteella ja EPV:n kertomukseen tukeutuen komissiolla olisi, tarvittaessa ja tämän asetuksen mukaisesti antamansa delegoidun säädöksen osana, oltava valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan nämä erityiset ryhmän sisäiset kohtelut, menetelmät ja niihin liittyvät objektiiviset kriteerit sekä kyseisten kriteerien arviointia koskevat yhteiset päätösmenettelyt.

(107)

Irlannissa kansallisen omaisuudenhoitoviraston (National Asset Management Agency, NAMA) liikkeeseen laskemilla joukkovelkakirjalainoilla on erityinen merkitys Irlannin pankkisektorin elpymiselle ja jäsenvaltiot ovat antaneet niiden liikkeeseen laskemiselle etukäteisen luvan, samoin komissio on hyväksynyt ne valtionavuksi, jolla tuetaan arvoltaan alentuneiden varojen poistamista tiettyjen luottolaitosten taseista. Tällaisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku, jota komissio ja EKP tukevat siirtymävaiheen toimenpiteenä, on Irlannin pankkisektorin rakennemuutoksen erottamaton osa. Irlannin hallitus takaa joukkovelkakirjat, jotka rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet vakuudeksi. Komission olisi tämän asetuksen nojalla hyväksymänsä maksuvalmiusvaatimuksen määrittämistä koskevan delegoidun säädöksen osana tarkasteltava siirtymämekanismeja sellaisten yhteisöjen, joilla on unionin hyväksyntä valtiontuelle, liikkeeseenlaskemille tai takaamille siirtokelpoisille varoille. Komission olisi otettava huomioon, että maksuvalmiusvaatimukset tämän asetuksen mukaisesti laskevien laitosten tulisi saada sisällyttää NAMAn etuoikeusasemaltaan parhaat joukkovelkakirjat joulukuuhun 2019 saakka varoina, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea.

(108)

Vastaavasti Spanish Asset Management Companyn liikkeeseenlaskemilla velkakirjoilla on erityinen merkitys Espanjan pankkisektorin elpymiselle. Ne ovat komission ja EKP:n tukema siirtymävaiheen toimenpide ja erottamaton osa Espanjan pankkisektorin rakennemuutosta. Koska niiden liikkeeseenlasku on otettu huomioon rahoitusalan politiikan ehdoista komission ja Espanjan viranomaisten välillä 23 päivänä heinäkuuta 2012 tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa ja varojen siirto vaatii komission hyväksynnän valtiontukitoimenpiteeksi, jolla tuetaan arvoltaan alentuneiden varojen poistamista tiettyjen luottolaitosten taseista, ja sikäli kuin Espanjan valtio takaa ne ja rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne vakuudeksi, komission olisi tämän asetuksen nojalla hyväksymänsä maksuvalmiusvaatimuksen määrittämistä koskevan delegoidun säädöksen osana tarkasteltava siirtymämekanismeja sellaisten yhteisöjen, joilla on unionin hyväksyntä valtiontuelle, liikkeeseen laskemille tai takaamille siirtokelpoisille varoille. Komission olisi otettava huomioon, että maksuvalmiusvaatimukset tämän asetuksen mukaisesti laskevien laitosten olisi saatava sisällyttää Spanish Asset Management Companyn etuoikeusasemaltaan parhaat joukkovelkakirjat vähintään joulukuuhun 2023 saakka varoina, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea.

(109)

Komission olisi niiden kertomusten perusteella, jotka EPV on velvollinen antamaan, ja laatiessaan maksuvalmiusvaatimuksia koskevaa ehdotusta delegoiduksi säädökseksi tarkasteltava myös, tulisiko Irlannin NAMAa tai Spanish Asset Management Companya vastaavien oikeushenkilöiden liikkeeseenlaskemille, etuoikeusasemaltaan parhaille joukkovelkakirjoille, jotka on laadittu samaa tarkoitusta varten ja joilla on erityinen merkitys jonkin muun jäsenvaltion pankkisektorin elpymiselle, myöntää tällainen kohtelu, sikäli kuin asianomaisen jäsenvaltion keskushallinto takaa ne ja rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne vakuudeksi.

(110)

Kun EPV laatii lisäulosvirtauksen mittausmenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksia, sen olisi tarkasteltava aiempien ajanjaksojen tietoja koskevaa standardimenetelmää osana sellaista mittausmenetelmää.

(111)

Siihen asti, kunnes pysyvän varainhankinnan vaatimus (NSFR) otetaan käyttöön sitovana vähimmäisvaatimuksena, laitosten olisi noudatettava yleistä varainhankintavelvoitetta. Yleinen varainhankintavelvoite ei saisi olla tietynlaista suhdelukua koskeva vaatimus. Jos ennen pysyvän varainhankinnan vaatimuksen käyttöönottoa otetaan kansallisen säännöksen muodossa vähimmäisvaatimuksena käyttöön pysyvän varainhankinnan vaatimus, laitosten olisi noudatettava tätä vähimmäisvaatimusta vastaavasti.

(112)

Sen lisäksi, että laitosten olisi vastattava lyhtyaikaisiin maksuvalmiustarpeisiin, niiden olisi myös otettava käyttöön rahoitusrakenteet, jotka ovat vakaat pidemmällä aikavälillä. BCBS sopi joulukuussa 2010 siitä, että pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta (NSFR) tulee vähimmäisvaatimus 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä ja että se ottaa käyttöön tiukat raportointimenettelyt tämän vaatimuksen kehityksen seuraamiseksi siirtymäkauden aikana sekä tarkastelee edelleen näiden vaatimusten vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, luotonantoon ja talouskasvuun ja puuttuu tahattomiin seurauksiin, jos se on tarpeen. Näin ollen BCBS sopi, että pysyvän varainhankinnan vaatimusta seurataan tarkastelujakson aikana ja että siihen sisällytetään uudelleentarkastelulauseke. Tässä yhteydessä EPV:n olisi tässä asetuksessa edellytetyn raportoinnin pohjalta arvioitava, millä tavoin pysyvän varainhankinnan vaatimus olisi suunniteltava. EPV:n tekemän arvioinnin perusteella komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja asianmukaiset ehdotukset, jotta tällainen vaatimus voitaisiin ottaa käyttöön vuoteen 2018 mennessä.

(113)

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien heikkoudet monissa laitoksissa ovat omalta osaltaan lisänneet liiallista ja varomatonta riskinottoa pankkialalla, mikä on johtanut yksittäisten laitosten konkursseihin ja järjestelmäongelmiin.

(114)

Jotta voitaisiin helpottaa laitosten hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjen seurantaa ja parantaa markkinakuria, laitosten olisi julkistettava hallinnointi- ja ohjausjärjestelmänsä. Niiden ylinten hallintoelinten olisi hyväksyttävä ja julkistettava lausuma, jossa taataan yleisölle, että kyseiset järjestelmät ovat riittäviä ja tehokkaita.

(115)

Jotta otetaan huomioon sisämarkkinoilla toimivien laitosten liiketoimintamallien moninaisuus, tiettyjä pitkän aikavälin rakenteellisia vaatimuksia, kuten pysyvän varainhankinnan vaatimusta ja vähimmäisomavaraisuusastetta, olisi tutkittava tarkasti, jotta voidaan edistää erilaisia hyviä pankkitoiminnan rakenteita, jotka ovat hyödyttäneet ja joiden pitäisi edelleen hyödyttää unionin taloutta.

(116)

Kotitalouksille ja yrityksille tarkoitettujen rahoituspalvelujen jatkuva tarjoaminen edellyttää vakaata rahoitusrakennetta. Monissa jäsenvaltioissa pankkiperustaisten rahoitusjärjestelmien pitkäaikaisen rahoituksen virrat voivat yleisesti olla ominaispiirteiltään erilaisia kuin vastaavat rahoitusvirrat muilla kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi jäsenvaltioissa on voinut kehittyä erityisiä rahoitusrakenteita, jotka tarjoavat vakaata rahoitusta pitkän aikavälin investointeihin, muun muassa likviditeettiä kanavoivia hajautettuja pankkitoiminnan rakenteita tai erityisiä kiinnitysvakuudellisia arvopapereita, joilla käydään kauppaa korkean likviditeetin markkinoilla tai jotka ovat pitkän aikavälin sijoittajien suosima sijoituskohde. Näitä rakenteellisia tekijöitä olisi tarkasteltava huolellisesti. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kansainvälisten vaatimusten viimeistelyn jälkeen EPV ja EJRK arvioivat tässä asetuksessa edellytetyn raportoinnin pohjalta, millä tavoin pysyvän varainhankinnan vaatimus olisi suunniteltava, kun otetaan täysin huomioon rahoitusrakenteiden moninaisuus unionin pankkimarkkinoilla.

(117)

Jotta voitaisiin varmistaa, että omien varojen määrä ja arvonoikaisut, joita sovelletaan omien varojen määritelmään kaikkialla unionissa sekä tässä asetuksessa vahvistettuun omien varojen määritelmään, lähentyvät vähitellen siirtymäkauden aikana, tässä asetuksessa asetettujen omien varojen vaatimusten käyttöönoton olisi oltava asteittaista. On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että asteittainen käyttöönotto sopii yhteen niiden parannusten kanssa, joita jäsenvaltiot ovat äskettäin tehneet vaadittuihin omien varojen määriin ja käyttämäänsä omien varojen määritelmään. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi siirtymäkauden aikana päätettävä määritettyjä ala- ja ylärajoja noudattaen, kuinka nopeasti tässä asetuksessa edellytetty omien varojen määrä ja arvonoikaisut olisi otettava käyttöön.

(118)

Jotta voitaisiin sujuvoittaa siirtymistä jäsenvaltioissa nykyään sovelletuista erilaisista arvonoikaisuista tässä asetuksessa vahvistettuihin arvonoikaisuihin, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava siirtymäkauden aikana vaatia edelleen, että laitokset tekevät rajoitetussa määrin omiin varoihin arvonoikaisuja, jotka poikkeavat tästä asetuksesta.

(119)

Sen varmistamiseksi, että laitoksilla on riittävästi aikaa mukautua uusiin vaadittuihin omien varojen määriin ja uuteen omien varojen määritelmään, tietyt pääomainstrumentit, jotka eivät vastaa tässä asetuksessa vahvistettua omien varojen määritelmää, olisi poistettava asteittain käytöstä 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana. Lisäksi tietyt valtioiden tuki-instrumentit olisi hyväksyttävä kokonaan omiin varoihin määräajaksi. Myös direktiivin 2006/48/EY kansallisten täytäntöönpanosäännösten nojalla omiksi varoiksi katsottuihin eriin liittyvät ylikurssirahastot olisi tietyissä olosuhteissa katsottava ydinpääomaksi (CET1).

(120)

Julkistamisvaatimukset olisi otettava asteittain käyttöön, jotta säännöt, joissa laitosten edellytetään antavan markkinatoimijoille tarkat ja kattavat tiedot kunkin laitoksen riskiprofiilista, yhtenäistyisivät vähitellen.

(121)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinakehitys ja tämän asetuksen soveltamisesta saatu kokemus, komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomukset ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset, joissa käsitellään pääomavaatimusten mahdollisia vaikutuksia suhdannekiertoon, omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät katettuihin joukkolainoihin, sekä suuria asiakasriskejä, maksuvalmiusvaatimuksia, velkaantumista, siirrettyyn luottoriskiin liittyviä vastuita, vastapuoliriskiä ja alkuperäisen hankintahinnan menetelmää, vähittäisvastuita, hyväksyttävien omien varojen määritelmää ja tämän asetuksen soveltamistasoa.

(122)

Luottolaitoksia koskevien oikeudellisten puitteiden ensisijaisena tarkoituksena olisi oltava reaalitaloudelle elintärkeiden palvelujen toiminnan varmistaminen ja moraalin heikkenemisen vaaran rajoittaminen. Vähittäis- ja investointipankkitoiminnan rakenteellinen erottaminen pankkiryhmän sisällä voisi olla yksi keskeinen väline tämän tavoitteen tukemiseen. Millään nykyisen sääntelykehyksen säännöksellä ei saisi siksi estää ryhtymästä toimenpiteisiin, joilla tällainen erottaminen toteutetaan. Komissiota olisi vaadittava analysoimaan rakenteellista erottamista unionissa ja antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, johon liittyy tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

(123)

Vastaavasti tallettajien suojelemiseksi ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden tulisi myös voida toteuttaa rakennetoimenpiteitä, joilla asianomaisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneet luottolaitokset velvoitetaan vähentämään erilaisiin oikeushenkilöihin liittyviä vastuitaan toimintojensa mukaan mutta riippumatta siitä, missä kyseiset toiminnot sijaitsevat. Koska tällaisilla toimenpiteillä voi kuitenkin olla sisämarkkinoita pirstaloivia negatiivisia vaikutuksia, niitä olisi hyväksyttävä vain tiukoin edellytyksin, kunnes tuleva säädös, jolla yhdenmukaistetaan selkeästi tällaiset menettelyt, tulee voimaan.

(124)

Tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä tähän asetukseen tehtävistä teknisistä mukautuksista, joilla selvennetään määritelmiä tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tai joilla otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, joilla yhtenäistetään terminologiaa ja puitemääritelmiä asiaa koskevien myöhempien säädösten kanssa; joilla mukautetaan omia varoja koskevia asetuksen säännöksiä vastaamaan tilinpäätösstandardien tai unionin lainsäädännön kehitystä tai valvontakäytäntöjen lähentymistä, joilla laajennetaan vastuuryhmiä koskevaa luetteloa, jotta standardimenetelmässä ja IRB-menetelmässä voitaisiin ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, joilla mukautetaan tiettyjä näiden vastuuryhmien kannalta olennaisia määriä inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi; joilla mukautetaan taseen ulkopuolisten erien luetteloa ja luokittelua, sekä mukautetaan erityissäännöksiä ja teknisiä vaatimuksia, jotka koskevat vastapuoliriskin käsittelyä, standardimenetelmää ja IRB-menetelmää, luottoriskin vähentämistä, arvopaperistamista, operatiivista riskiä, markkinariskiä, maksuvalmiutta, velkaantumista ja julkistamista, jotta voitaisiin ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden, tilinpäätösstandardien tai unionin oikeuden kehitys taikka valvontakäytäntöjen ja riskienmittauksen lähentyminen sekä direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan liittyvien erilaisten kysymysten uudelleentarkastelun tulokset.

(125)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä, joissa säädetään tämän asetuksen mukaisen omien varojen määrän tai riskipainojen tilapäisestä pienentämisestä erityisolosuhteiden ottamiseksi huomioon; joilla selvennetään tiettyjen vastuiden rajaamista tässä asetuksessa annettujen suuria asiakasriskejä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle; joilla täsmennetään määrät, joita käytetään laskettaessa kaupankäyntivarastoon liittyviä pääomavaatimuksia, jotta voidaan ottaa huomioon talous- ja rahoitusalan kehitys; joilla mukautetaan sellaisten sijoituspalveluyritysten luokkia, joilla on oikeus tiettyihin vaadittuja omien varojen määriä koskeviin poikkeuksiin, jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys; joilla selvennetään vaatimusta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja yksi neljäsosa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen soveltaminen; joilla määritetään omien varojen osatekijät, joista olisi tehtävä vähennyksiä, jotka koskevat laitoksen omistusosuuksia asianomaisten yhteisöjen instrumenteista; joilla otetaan käyttöön uusia siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat vakuutusmatemaattisten voittojen ja tappioiden käsittelyä mitattaessa laitosten etuuspohjaisia eläkevelkoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tarvittavat asiakirjat samanaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(126)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa koskevan julistuksen N:o 39 mukaisesti komission tulisi vakiintuneen käytännön mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla.

(127)

Rahoituspalvelujen teknisillä standardeilla olisi varmistettava yhdenmukaistaminen, yhtenäiset edellytykset sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien asianmukainen suoja koko unionissa. Koska EPV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset sääntelystandardeiksi ja teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity toimintapoliittisia valintoja. EPV:n olisi varmistettava tehokkaat hallinto- ja raportointiprosessit teknisiä standardeja laatiessaan. Ilmoitusten muotojen olisi oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.

(128)

Komission olisi hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti EPV:n laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat keskinäisiä yhtiöitä, osuuskuntia, säästöpankkeja tai vastaavia laitoksia, tiettyjä omien varojen instrumentteja, arvonoikaisuja, omista varoista tehtäviä vähennyksiä, toissijaisten omien varojen instrumentteja, vähemmistöosuuksia, pankkitoiminnan oheispalveluja, luottoriskioikaisun käsittelyä, maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä, tappio-osuutta, omaisuuserien riskipainotuksen menetelmiä, valvontakäytäntöjen lähentymistä, maksuvalmiutta sekä omia varoja koskevia siirtymäjärjestelyjä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

(129)

Joidenkin tässä asetuksessa säädettyjen delegoitujen säädösten, kuten maksuvalmiusvaatimusta koskevan delegoidun säädöksen, täytäntöönpanolla voi olla potentiaalisesti merkittävä vaikutus valvottuihin laitoksiin ja reaalitalouteen. Komission olisi varmistettava, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedotetaan aina asianmukaisesti tärkeistä kansainvälisen tason tapahtumista ja ajankohtaisista komission näkökannoista jo ennen delegoitujen säädösten julkaisemista.

(130)

Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti teknisiä EPV:n kehittämiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat konsolidointia, yhteisiä päätöksiä, raportointia, julkistamista, kiinteistövakuudellisia saamisia, riskienarviointia, omaisuuserien riskipainotuksen menetelmiä, riskipainoja ja tiettyjen vastuiden määrittelyä, optioiden ja warranttien käsittelyä, oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ja ulkomaanvaluuttoja koskevia positioita, sisäisten mallien käyttöä, velkaantumista ja taseen ulkopuolisia eriä.

(131)

Ottaen huomioon niiden tämän asetuksen nojalla hyväksyttävien teknisten sääntelystandardien yksityiskohdat ja lukumäärän, jotka hyväksytään tämän asetuksen nojalla, määräaikaa, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa teknistä sääntelystandardia, jos komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin EPV:n toimittama luonnos, olisi tarvittaessa jatkettava yhdellä kuukaudella. Lisäksi komission tulisi pyrkiä hyväksymään tekniset sääntelystandardit hyvissä ajoin, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa täysimääräisen tarkastelun, ottaen huomioon teknisten sääntelystandardien määrän ja monimutkaisuuden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston työjärjestysten yksityiskohdat, työskentelyaikataulun ja kokoonpanon.

(132)

Läpinäkyvyyden korkean tason varmistamiseksi EPV:n olisi pantava toimeen kuulemisia, jotka liittyvät tässä asetuksessa tarkoitettujen teknisten standardien luonnoksiin. EPV:n ja komission olisi ryhdyttävä laatimaan tässä asetuksessa tarkoitettuja, maksuvalmiusvaatimuksia ja velkaantumista koskevia kertomuksiaan mahdollisimman pian.

(133)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti,

(134)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklan, jossa määrätään, että perussopimuksilla ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, mukaisesti tämä asetus ei suosi eikä syrji sen soveltamisalaan kuuluvia omistusoikeuden muotoja.

(135)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän on antanut lausunnon (19).

(136)

Asetus (EU) N:o 648/2012 olisi sen vuoksi muutettava,

a)

omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin ja toimitusriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

b)

vaatimukset, joilla rajoitetaan suuria asiakasriskejä;

c)

460 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tultua voimaan maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät likviditeettiriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

d)

a, b ja c alakohtaan ja velkaantumiseen liittyvät raportointivaatimukset;

e)

julkistamisvaatimukset.

1)

‧luottolaitoksella‧ yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;

2)

‧sijoituspalveluyrityksellä‧ direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä henkilöä, jota koskee mainitussa direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan

3)

‧laitoksella‧ luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä;

4)

‧paikallisella yrityksellä‧ yritystä, joka käy kauppaa omaan lukuunsa futuuri-, optio- tai muilla johdannaismarkkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla tai joka käy kauppaa toisten kyseisillä markkinoilla toimivien jäsenten lukuun ja jonka samojen markkinoiden määritysosapuolet ovat taanneet, kyseisten markkinoiden määritysosapuolten ollessa vastuussa tällaisen yrityksen tekemien sopimusten täytäntöönpanosta;

5)

‧vakuutusyrityksellä‧ vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) (20) 13 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä vakuutusyritystä;

6)

‧jälleenvakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä;

7)

‧yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä‧ (collective investment undertaking, CIU) siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys), joka on määritelty siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (21) 1 artiklan 2 kohdassa, mukaan lukien jollei toisin säädetä kolmansien maiden yhteisöt, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa, joiden vakavaraisuutta valvotaan unionin oikeuden tai sellaisen kolmannen maan oikeuden mukaisesti, jonka soveltamat vakavaraisuusvalvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia, tai vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, joka on määritelty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (22) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, taikka unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, joka on määritelty mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

8)

‧julkisyhteisöllä ja julkisoikeudellisella laitoksella‧ yleishyödyllistä hallintoelintä, joka vastaa toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle tai paikallisviranomaisille, tai viranomaisille, jotka hoitavat samoja tehtäviä kuin aluehallinto ja paikallisviranomaiset, tai keskushallinnon, aluehallinnon tai paikallisviranomaisten omistamaa tai perustamaa ja järjestämää yleishyödyllistä yritystä, jolla on erilliset takuujärjestelyt, ja niihin voivat kuulua myös julkisesti valvotut lainmukaiset itsehallintoelimet;

9)

‧ylimmällä hallintoelimellä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määriteltyä ylintä hallintoelintä;

10)

‧toimivalla johdolla‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määriteltyä toimivaa johtoa;

11)

‧järjestelmäriskillä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määriteltyä järjestelmäriskiä;

12)

‧malliriskillä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa määriteltyä malliriskiä;

13)

‧alullepanijalla‧ yhteisöä, joka:

14)

‧järjestäjällä‧ sellaista muuta laitosta kuin alullepanevaa laitosta, joka järjestää omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman tai muun arvopaperistamisjärjestelmän, jonka kautta kolmansilta yksiköiltä hankitaan omaisuuseriä, ja hoitaa sitä;

15)

‧emoyrityksellä‧

16)

‧tytäryrityksellä‧

Tytäryritysten kaikkien tytäryritysten katsotaan myös olevan sen yrityksen tytäryrityksiä, joka on niiden alkuperäinen emoyritys;

17)

‧sivuliikkeellä‧ liiketoimipaikkaa, joka on laitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain laitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia;

18)

‧oheispalveluyrityksellä‧ yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman laitoksen toimintaa avustavaa;

19)

‧omaisuudenhoitoyhtiöllä‧ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyä omaisuudenhoitoyhtiötä ja direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, mukaan lukien ellei toisin säädetä kolmansien maiden yhteisöt, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa ja jotka ovat sellaisen kolmannen maan lakien alaisia, jonka soveltamat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia;

20)

‧rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia, jolloin vähintään yhden tällaisista tytäryrityksistä on oltava laitos, ja joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

21)

‧rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

22)

‧monialan holdingyhtiöllä‧ emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö, laitos tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on laitos;

23)

‧kolmannen maan vakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan vakuutusyritystä;

24)

‧kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;

25)

‧kolmannen maan tunnustetulla sijoituspalveluyrityksellä‧ yritystä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

26)

‧rahoituslaitoksella‧ yritystä, joka ei ole laitos ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa, mukaan lukien maksupalveluista sisämarkkinoilla (23)13 päivänä marraskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY tarkoitetut rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja maksulaitokset sekä omaisuudenhoitoyhtiöt mutta poislukien vakuutusholdingyhtiöt ja direktiivin 2009/138 212 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt;

27)

‧finanssialan yhteisöllä‧ mitä tahansa seuraavista:

28)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella‧ jäsenvaltiossa toimivaa laitosta, jolla on tytäryrityksenä laitos tai rahoituslaitos, tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen tai rahoituslaitokseen, ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

29)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa laitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

30)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

31)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

32)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

33)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

34)

‧keskusvastapuolella‧ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;

35)

‧omistusyhteydellä‧ yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (24) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai suoraa tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta;

36

‧huomattavalla omistusosuudella‧ suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;

37)

‧määräysvallalla‧ emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä sidosta, siten kuin se on määritelty direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tai tilinpäätösstandardeissa, joita laitokseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla, taikka samankaltaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä sidosta;

38)

‧läheisellä sidonnaisuudella‧ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on jokin seuraavista sidossuhteista:

39)

‧asiakaskokonaisuudella‧ seuraavia:

Sen estämättä mitä a ja b alakohdassa säädetään, jos keskushallinnolla on suora määräysvalta tai suora keskinäinen sidossuhde yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, kokonaisuuden, joka muodostuu keskushallinnosta ja kaikista niistä luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, joihin keskushallinnolla on suora tai välillinen määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai joihin sillä on keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, voidaan katsoa olevan muu kuin asiakaskokonaisuus. Sen sijaan keskushallinnosta ja muista luonnollista henkilöistä tai oikeushenkilöistä muodostuvan asiakaskokonaisuuden olemassaoloa voidaan arvioida erikseen kunkin sellaisen henkilön osalta, johon keskushallinnolla on suora määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jolla on sen kanssa suora keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, ja kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, joihin kyseisellä henkilöllä on määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jotka ovat sidossuhteessa kyseiseen henkilöön b alakohdan mukaisesti, keskushallinto mukaan lukien. Sama pätee aluehallintoihin tai paikallisviranomaisiin, joihin sovelletaan 115 artiklan 2 kohtaa;

40)

‧toimivaltaisella viranomaisella‧ viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa laitoksia kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan valvontajärjestelmän osana;

41)

‧konsolidointiryhmän valvojalla‧ toimivaltaista viranomaista, joka vastaa EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten konsolidoidusta valvonnasta sekä EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvallassa olevien laitosten konsolidoidusta valvonnasta;

42)

‧toimiluvalla‧ viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla annetaan lupa liiketoiminnan harjoittamiseen;

43)

‧kotijäsenvaltiolla‧ jäsenvaltiota, jossa laitokselle on myönnetty toimilupa;

44)

‧vastaanottavalla jäsenvaltiolla‧ jäsenvaltiota, jossa laitoksella on sivuliike tai jossa se tarjoaa palveluja;

45)

‧EKPJ:n keskuspankeilla‧ Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseninä olevia kansallisia keskuspankkeja ja Euroopan keskuspankkia (EKP);

46)

‧keskuspankeilla‧ EKPJ:n keskuspankkeja ja kolmansien maiden keskuspankkeja;

47)

‧konsolidoidulla asemalla‧ asemaa, joka syntyy soveltamalla tämän asetuksen vaatimuksia ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti yhteen laitokseen siten kuin kyseinen laitos muodostaisi yhdessä yhden tai useamman yhteisön kanssa yhden ainoan laitoksen;

48)

ilmauksella ‧konsolidoinnin perusteella‧ ilmausta konsolidoidun aseman perusteella;

49)

ilmauksella ‧alakonsolidointiryhmän tasolla‧ ilmausta emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, lukuun ottamatta yhteisöjen alaryhmää, tai sellaisen emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, joka ei ole perimmäinen emoyrityksenä toimiva laitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

50)

‧rahoitusvälineellä‧

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut välineet ovat rahoitusvälineitä vain, jos niiden arvo johdetaan niiden kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä;

51)

‧perustamispääomalla‧ omien varojen määrää ja tyyppejä, jotka vahvistetaan luottolaitosten osalta direktiivin 2013/36/EU 12 artiklassa ja sijoituspalveluyritysten osalta kyseisen direktiivin IV osastossa;

52)

‧operatiivisella riskillä‧ riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan luettuna oikeudellinen riski;

53)

‧laimentumisriskillä‧ sitä riskiä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta;

54)

‧maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä (probability of default, PD)‧ vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä yhden vuoden aikana;

55)

‧tappio-osuudella (loss given default, LGD)‧ vastapuolen maksukyvyttömyyden aiheuttaman tappion suhdetta vastuun määrään maksukyvyttömyyshetkellä;

56)

‧luottovasta-arvokertoimella (conversion factor, CF)‧ laskentahetkellä nostettavissa olevan luottolimiitin ja siitä maksukyvyttömyyshetkellä nostettuna olevan määrän suhdetta, jossa sovittu limiitti määrää luottolimiitin määrän, paitsi jos ei-sovittu limiitti on sitä korkeampi;

57)

‧luottoriskin vähentämisellä‧ tekniikkaa, jota laitos soveltaa vastuiden tai vastuista sille aiheutuvan luottoriskin vähentämiseksi;

58)

‧vastikkeellisella luottosuojalla‧ luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu laitoksen oikeuteen – vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi – realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan laitoksella olevan vastuun ja laitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta;

59)

‧takauksen luonteisella luottosuojalla‧ luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen osapuolen velvoitteeseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä luottotapahtumissa;

60)

käteiseen verrattavalla välineellä' talletustodistusta, joukkovelkakirjaa, katetut joukkolainat mukaan luettuina, tai muuta laitoksen liikkeeseenlaskemaa etuoikeudeltaan parempaa välinettä, josta laitos on jo saanut täyden maksun ja joka laitoksen on maksettava ehdoitta takaisin kyseisen välineen nimellisarvon mukaisesti;

61)

‧arvopaperistamisella‧ liiketointa tai järjestelmää, jolla vastuuseen tai määritettyyn vastuujoukkoon liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on kummatkin seuraavat ominaisuudet:

62)

‧arvopaperistamispositiolla‧ arvopaperistettua omaisuuserää;

63)

‧uudelleenarvopaperistamisella‧ arvopaperistamista, jossa arvopaperistettaviin omaisuuseriin liittyvä riski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jossa vähintään yksi arvopaperistettavista omaisuuseristä on arvopaperistamispositio;

64)

‧uudelleenarvopaperistamispositiolla‧ uudelleenarvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

65)

‧erillisellä takauksella‧ sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan luettuina takaukset, joissa heikompia etuoikeusluokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, sekä muut luottosuojan muodot;

66)

‧arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä (securitisation special purpose entity, SSPE)‧ sellaista trustia tai muuntyyppistä yhteisöä kuin laitosta, joka on perustettu arvopaperistamisen tai arvopaperistamisten toteuttamiseksi, jonka toiminta on rajattu tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin, jonka rakenteen tarkoituksena on erottaa SSPE:n velvoitteet alullepanevan laitoksen velvoitteista ja johon liittyvän etuyhteyden haltijoilla on rajoitukseton oikeus antaa vakuudeksi tai luovuttaa kyseiset etuyhteydet;

67)

‧etuoikeusluokalla‧ sopimusperusteisesti muodostettua, yhteen tai useampaan vastuuseen liittyvää luottoriskisegmenttiä, kun positioon segmentissä liittyy suurempi tai pienempi luottotappioriski kuin samansuuruiseen positioon kussakin muussa segmentissä, ottamatta huomioon luottosuojaa, jonka kolmas osapuoli tarjoaa suoraan position haltijoille kyseisessä segmentissä tai muissa segmenteissä;

68)

‧arvostamisella markkinahintaan‧ positioiden arvostamista saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin, mukaan lukien pörssihintoihin, näytöllä julkistettaviin hintoihin tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamiin hintatarjouksiin;

69)

‧malliin perustuvalla arvostamisella‧ arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta yhteen tai useampaan markkinatietoon perustuvaa laskentaa;

70)

‧riippumattomalla hintojen varmentamisella‧ menettelyä, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai malliin perustuvan arvostamisen syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus;

71)

‧hyväksyttävällä pääomalla‧ seuraavien varojen summaa:

72)

‧virallisesti hyväksytyllä pörssillä‧ pörssiä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

73)

‧lisäeläke-etuuksilla‧ ylimääräisiä eläke-etuuksia, jotka laitos myöntää harkinnanvaraisesti työntekijälle osana kyseisen työntekijän muuttuvaa palkitsemista ja joihin eivät sisälly kertyneet etuudet, jotka työntekijä saa yrityksen yleisen eläkejärjestelmän ehtojen mukaan;

74)

‧kiinnitysluottoarvolla‧ sitä kiinteän omaisuuden arvoa, joka on määritetty arvioimalla huolellisesti kyseisen omaisuuden tulevaa myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit paikalliset markkinaolosuhteet, omaisuuden senhetkinen käyttö ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat;

75)

‧asuinkiinteistöllä‧ asuntoa, jota käyttää asunnon omistaja tai vuokraaja, mukaan lukien asumisoikeus asunto-osuuskuntien, kuten Ruotsissa sijaitsevien asunto-osuuskuntien, asunnossa;

76)

‧markkina-arvolla‧ rahamäärää, jolla kiinteä omaisuus arviointipäivänä vaihtaisi omistajaa liiketoimeen halukkaiden ja toisistaan riippumattomien myyjän ja ostajan välillä asianmukaisen markkinoinnin jälkeen osapuolten toimittua asiantuntevasti, huolellisesti ja omasta tahdostaan;

77)

‧sovellettavalla tilinpäätössäännöstöllä‧ tilinpäätösstandardeja, joita sovelletaan laitokseen asetuksen (EY) N:o 1606/2002 tai direktiivin 86/635/ETY mukaisesti;

78)

‧yhden vuoden maksukyvyttömyysasteella‧ vuotta ennen päivämäärää T alkaneen ajanjakson aikana tapahtuneiden maksukyvyttömyystapausten ja kyseiseen luokkaan tai joukkoon vuotta ennen kyseistä päivämäärää luokiteltujen velallisten määrän välistä suhdetta;

79)

‧spekulatiivisella kiinteän omaisuuden rahoituksella‧ lainoja, joilla rahoitetaan kiinteän omaisuuden hankintaa, kunnostamista tai rakentamista voitolla tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten;

80)

‧ulkomaankaupan rahoituksella‧ rahoitusta, takaukset mukaan lukien, joka liittyy tavaroiden ja palvelujen vaihtoon lyhyen maturiteetin (yleensä alle vuoden pituisten) kiinteiden rahoitustuotteiden avulla ilman automaattista rollover-riskiä;

81)

‧julkisesti tuetuilla vientiluotoilla‧ lainoja tai luottoja, joilla rahoitetaan tavaroiden ja palvelujen vienti ja joille virallinen vientiluottolaitos tarjoaa takauksia, vakuutuksia tai suoraa rahoitusta;

82)

‧takaisinostosopimuksella‧ ja ‧takaisinmyyntisopimuksella‧ sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä tai taattuja oikeuksia, jotka liittyvät jompaankumpaan seuraavista kohdista:

83)

‧takaisinostotransaktiolla‧ kaikkia liiketoimia, jotka kuuluvat ‧takaisinostosopimuksen‧ tai ‧takaisinmyyntisopimuksen‧ soveltamisalaan;

84)

‧yksinkertaisella takaisinostosopimuksella‧ yksittäisten tai vastaavien yhdestä osasta muodostuvien varojen takaisinostoa vastakohtana varoista koostuvalle korille;

85)

‧kaupankäyntitarkoituksessa otetuilla positioilla‧ seuraavia positioita:

86)

‧kaupankäyntivarastolla‧ kaikkia positioita, jotka laitos on ottanut rahoitusvälineissä ja hyödykkeissä käydäkseen kauppaa tai suojatakseen positioita, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa;

87)

‧monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä‧ direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;

88)

‧ehdot täyttävällä keskusvastapuolella‧ keskusvastapuolta, jolle on joko myönnetty toimilupa asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti tai joka on tunnustettu mainitun asetuksen 25 artiklan mukaisesti;

89)

‧maksukyvyttömyysrahastolla‧ keskusvastapuolen asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklan mukaisesti perustamaa ja mainitun asetuksen 45 artiklan mukaisesti käytettyä rahastoa;

90)

‧ennakkoon rahastoidulla osuudella keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon‧ osuutta, jonka laitos maksaa keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon;

91)

‧kaupankäyntivastuulla‧ keskusvastapuolen määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken vastapuoliriskiä, mukaan lukien määritysosapuolesta johtuvan vakuusmarginaalin, jota ei ole vielä saatu, ja määritysosapuolen tai asiakkaan mahdollista tulevaa vastapuoliriskiä, joka johtuu 301 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sekä alkumarginaalia;

92)

‧säännellyllä markkinalla‧ direktiivin 2004/39/EY 47 artiklassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

93)

‧velkaantuneisuudella‧ laitoksen varojen, taseen ulkopuolisten velvoitteiden ja sellaisten ehdollisten velvoitteiden suhteellista suuruutta laitoksen omiin varoihin verrattuna, jotka velvoittavat maksamaan tai luovuttamaan tai asettamaan vakuuksia, mukaan luettuina saadusta rahoituksesta, tehdyistä sitoumuksista, johdannaisista tai takaisinostosopimuksista johtuvat velvoitteet, mutta lukuun ottamatta velvoitteita, jotka voidaan panna täytäntöön ainoastaan laitoksen likvidaation aikana;

94)

‧ylivelkaantumisriskillä‧ riskiä, joka aiheutuu velkaantuneisuusasteen tai ehdollisen velkaantuneisuusasteen aiheuttamasta laitoksen haavoittuvuudesta ja joka voi edellyttää ennakoimattomien oikaisutoimenpiteiden sisällyttämistä laitoksen liiketoimintasuunnitelmaan, mukaan luettuina omaisuuden kiireellinen myynti, joka voi johtaa tappioihin tai laitoksen jäljellä olevien omaisuuserien arvonoikaisuihin;

95)

‧luottoriskioikaisulla‧ yleisiä tai erityisiä lainatappioita koskevien varausten määrää niiden luottoriskien osalta, jotka on tunnustettu laitoksen tilinpäätösasiakirjoissa sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

96)

‧sisäisellä suojauksella‧ positiota, jolla kaupankäyntivaraston ja kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon tai positioyhdistelmään liittyvät riskitekijät katetaan suurelta osin;

97)

‧referenssiomaisuudella‧ luottojohdannaisen käteismaksun arvoa määritettäessä käytettävää omaisuutta;

98)

‧ulkoisella luottoluokituslaitoksella‧ luottoluokituslaitosta, joka on rekisteröity tai sertifioitu luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (25) mukaisesti, tai luottoluokituksia antavaa keskuspankkia, joka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.

99)

‧valitulla ulkoisella luottoluokituslaitoksella‧ tarkoitetaan laitoksen valitsemaa luottoluokituslaitosta;

100)

‧kertyneillä muun laajan tuloksen erillä‧ tarkoitetaan samaa kuin kansainvälisessä tilinpäätösstandardissa (IAS) 1, sellaisena kuin sitä sovelletaan asetuksen (EY) No 1606/2002 nojalla;

101)

‧omilla perusvaroilla‧ direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitettua omaa perusvarallisuutta;

102)

‧luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

103)

‧luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin täydentävillä omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kyseisten erien sisällyttämistä rajoitetaan mainitun direktiivin 99 artiklan mukaisesti annettavilla delegoiduilla säädöksillä;

104)

‧luokkaan 2 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 2 mainitun direktiivin 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

105)

‧luokkaan 3 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 3 mainitun direktiivin 94 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

106)

‧laskennallisilla verosaamisilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verosaamisia;

107)

‧tulevista veronalaisista voitoista riippuvilla laskennallisilla verosaamisilla‧ laskennallisia verosaamisia, joiden tuleva arvo voidaan realisoida vain, jos laitos tuottaa verotettavaa tuloa tulevaisuudessa;

108)

‧laskennallisilla veroveloilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verovelkoja;

109)

‧etuuspohjaisen eläkerahaston varoilla‧ tapauksen mukaan etuuspohjaisen eläkerahaston tai -järjestelyn varoja, jotka lasketaan sen jälkeen, kun niistä on vähennetty samaan rahastoon tai järjestelyyn liittyvät velvoitteet;

110)

‧voitonjaolla‧ osinkojen tai korkojen maksamista missä tahansa muodossa;

111)

‧rahoitusalan yrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 25 alakohdan b ja d alakohdassa tarkoitettua yritystä;

112)

‧yleisten pankkiriskien rahastoilla‧ direktiivin 86/635/ETY 38 artiklassa tarkoitettuja rahastoja;

113)

‧liikearvolla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

114)

‧välillisellä omistusosuudella‧ vastuita välittäjäyhteisölle, jolla on finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemiin pääomainstrumentteihin liittyvä vastuu, jolloin siinä tapauksessa, että finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemat pääomainstrumentit lopullisesti kirjataan kuluiksi, laitokselle tästä aiheutuva arvonmenetys ei olisi olennaisesti erilainen kuin menetys, joka aiheutuisi laitokselle kyseisten finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien suorasta omistusosuudesta;

115)

‧aineettomilla hyödykkeillä‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä; tähän sisältyy liikearvo;

116)

‧muilla pääomainstrumenteilla‧ finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemia muita pääomainstrumentteja, joita ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi tai luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi, luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin täydentäviksi omiksi varoiksi, luokkaan 2 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi tai luokkaan 3 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi;

117)

‧muilla rahastoilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja rahastoja, jotka on esitettävä sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti, lukuun ottamatta kuitenkaan eriä, jotka on jo sisällytetty kertyneisiin muun laajan tuloksen eriin tai kertyneisiin voittovaroihin;

118)

‧omilla varoilla‧ ensisijaisen pääoman (T1) ja toissijaisen pääoman (T2) summaa;

119)

‧omien varojen instrumenteilla‧ laitoksen liikkeeseenlaskemia pääomainstrumentteja, jotka katsotaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi;

120)

‧vähemmistöosuuksilla‧ laitoksen tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) määrää, joka liittyy muihin luonnollisiin tai oikeushenkilöihin kuin niihin, jotka kuuluvat laitoksen vakavaraisuuteen kohdistuvan konsolidoinnin piiriin.

121)

‧voitolla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettua voittoa;

122)

‧keskinäisellä ristiinomistuksella‧ laitoksen omistusosuutta finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemista omien varojen instrumenteista tai muista pääomainstrumenteista, kun kyseisillä yhteisöillä on myös kyseisen laitoksen liikkeeseenlaskemia omien varojen instrumentteja;

123)

‧kertyneillä voittovaroilla‧ edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntyneitä voittoja ja tappioita sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

124)

‧ylikurssirahastolla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

125)

‧väliaikaisilla eroilla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

126)

‧synteettisellä omistusosuudella‧ laitoksen sijoitusta rahoitusvälineessä, jonka arvo on suoraan yhteydessä finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien arvoon.

127)

‧vastatakausjärjestelmällä‧ järjestelmää, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

128)

‧jakokelpoisilla erillä‧ viimeksi päättyneen tilikauden voittoa lisättynä siirtyvillä voitoilla ja varoilla rahastoista, jotka saadaan käyttää tähän tarkoitukseen ennen voitonjakoa omien varojen instrumenttien haltijoille ja vähennettynä siirtyvillä tappioilla, voitoilla, joita ei voida jakaa lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaisesti sekä varoilla, jotka on siirretty rahastoon, jota ei saa jakaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaisesti, jolloin kyseiset tappiot ja rahastot määritellään laitoksen yksittäisen tilinpäätöksen perusteella eikä konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella.

1)

‧vastuulla‧ (tai ‧saamisella‧) taseen omaisuuserää tai taseen ulkopuolista erää;

2)

‧tappiolla‧ taloudellista tappiota, mukaan luettuina olennaiset diskonttausvaikutukset, sekä olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään;

3)

‧odotetulla tappiolla (expected loss, EL)‧ sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta yhden vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta.

a)

emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännön tai oikeudellisia esteitä;

b)

joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai että tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

c)

tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

d)

emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.

a)

nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalle laitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä;

b)

emoyritys kuuluu jäsenvaltiossa sellaisten konsolidoidun valvonnan kannalta relevanttien menettelyjen piiriin, joilla arvioidaan, mitataan ja valvotaan riskejä.

a)

emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla täyttää kuudennessa osassa säädetyt velvoitteet;

b)

emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla seuraa ja valvoo jatkuvasti ryhmän tai alaryhmän kaikkien tämän vapautuksen kohteina olevien laitosten kassatilanteita ja varmistaa riittävän maksuvalmiustason kaikkien näiden laitosten osalta;

c)

laitokset ovat tehneet toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät sopimukset, jotka mahdollistavat varojen vapaan liikkuvuuden niiden välillä, jotta kyseiset laitokset voivat täyttää laitoskohtaiset ja yhteiset velvoitteensa niiden erääntyessä;

d)

c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten täyttämiselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä.

a)

niiden arvio siitä, miten likviditeettiriskin hallinta ja järjestäminen täyttävät direktiivin 2013/36/EU 86 artiklassa säädetyt vaatimukset yhdessä maksuvalmiusalaryhmässä;

b)

yhden maksuvalmiusalaryhmän hallinnassa oleviksi vaadittujen likvidien varojen määrien jakautuminen ja näiden varojen sijainti ja omistus;

c)

niiden likvidien varojen vähimmäismäärien määrittäminen, joita kuudennen osan soveltamisesta vapautettavien laitosten on pidettävä hallinnassaan;

d)

tarve käyttää tiukempia parametreja kuin kuudennen osassa säädetään;

e)

kaikkien tietojen rajoittamaton vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä;

f)

tällaisen poikkeuksen vaikutusten ymmärtäminen kokonaisuudessaan.

a)

keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen liittyneiden laitosten sitoumukset kokonaan;

b)

keskuslaitoksen ja kaikkien siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuutena näiden laitosten konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella;

c)

keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeistusta siihen liittyneiden laitosten johdolle.

a)

jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys käyttää 95 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kokonaisriskin määrän vaihtoehtoista laskentatapaa;

b)

kaikki ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 95 artiklan 1 kohdassa ja 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin;

c)

jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys täyttää yksittäisenä yrityksenä 95 artiklassa asetetut vaatimukset ja vähentää samalla ydinpääomaeristään kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka kuuluisivat muuten konsolidoinnin piiriin;

d)

jokaisella rahoitusalan holdingyhtiöllä, joka on jonkin ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa kuin 26 artiklan 1 kohdassa, 51 artiklan 1 kohdassa ja 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erät, joilla katetaan seuraavien summa:

e)

ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

a)

emoyrityksen vastuu rajoittuu osuuteen, jonka se omistaa tytäryrityksen pääomasta, ottaen huomioon muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vastuu;

b)

muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vakavaraisuus on tyydyttävä;

c)

muiden osakkeenomistajien ja jäsenten vastuu on vahvistettu selvästi oikeudellisesti sitovalla tavalla.

a)

kun laitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mielestä huomattava vaikutusvalta yhdessä tai useammassa laitoksessa tai rahoituslaitoksessa, mutta sillä ei ole omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja

b)

kun kaksi tai useampi laitos tai rahoituslaitos on yhteisen johdon alaisia siten, että tämä ei perustu sopimukseen, sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen.

a)

10 miljoonaa euroa;

b)

1 prosentti emoyrityksen tai sen yrityksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärästä, jolla on omistusyhteys.

a)

kun yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on oikeudellisia esteitä tarvittavien tietojen siirtämiselle;

b)

kun yrityksellä on ainoastaan vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta;

c)

kun yrityksen taloudellisen aseman konsolidointi olisi konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten mielestä luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukainen tai harhaanjohtava.

a)

päättääkseen, voidaanko haettu lupa myöntää sekä määrittääkseen mahdolliset lupaehdot, kun EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos ja sen tytäryritykset esittävät tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset yhdessä esittävät 143 artiklan 1 kohdassa, 151 artiklan 4 ja 9 kohdassa, 283 artiklassa, 312 artiklan 2 kohdassa tai 363 artiklassa tarkoitettua lupaa koskevan hakemuksen;

b)

määrittääkseen, täyttyvätkö 422 artiklan 9 kohdassa ja 425 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut erityistä ryhmänsisäistä kohtelua koskevat kriteerit täydennettyinä 422 artiklan 10 kohdassa ja 425 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuilla EPV:n teknisillä sääntelystandardeilla.

a)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta hakemuksesta;

b)

edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta kriteereiden arvioinnista ja erityiskohtelun määrittelystä.

a)

päivänä, jona konsolidointiryhmän valvoja vastaanottaa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen. Konsolidointiryhmän valvojan on viipymättä toimitettava täydellinen hakemus muille toimivaltaisille viranomaisille;

b)

päivänä, jona toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat konsolidointiryhmän valvojan laatiman raportin, jossa analysoidaan kyseisen ryhmän sisäisiä sitoumuksia.

a)

pääomainstrumentit, jos 28 artiklassa tai tarvittaessa 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;

c)

kertyneet voittovarat;

d)

kertyneet muun laajan tuloksen erät;

e)

muut rahastot

f)

yleisten pankkiriskien rahastot.

a)

laitoksesta riippumattomat henkilöt, jotka vastaavat sen tilintarkastuksesta, ovat todentaneet voitot;

b)

laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että voitoista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat kulut tai osingot.

a)

laitos on määritelty sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, ja toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä jonakin seuraavista:

b)

28 artiklassa säädetyt edellytykset ja 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

a)

laitos laskee instrumentit suoraan liikkeeseen laitoksen omistajien etukäteisellä luvalla tai, jos se on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua, laitoksen ylimmän hallintoelimen etukäteisellä luvalla;

b)

instrumentit ovat maksettuja, eikä laitos ole rahoittanut suoraan tai välillisesti niiden ostoa;

c)

instrumentit täyttävät luokitukseltaan kaikki seuraavat edellytykset:

d)

instrumentit esitetään selkeästi ja erikseen laitoksen tilinpäätöksen taseessa;

e)

instrumentit ovat eräpäivättömiä;

f)

instrumenttien pääoman määrää ei voida vähentää tai maksaa takaisin, jollei ole kyseessä joko

g)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien pääomamäärää mahdollisesti tai tosiasiallisesti vähennetään tai että se mahdollisesti tai tosiasiallisesti maksetaan takaisin muussa tapauksessa kuin laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettelyssä, eikä laitos esitä tällaista mainintaa muulla tavoin ennen instrumenttien liikkeeseenlaskua tai sen yhteydessä, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja, kun laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta niitä takaisin;

h)

instrumentit täyttävät voitonjaon osalta kaikki seuraavat edellytykset:

i)

instrumenteilla katetaan ensimmäinen ja suhteellisesti suurin osa tappioista niiden syntyessä, kun otetaan huomioon kaikki laitoksen liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, ja kullakin instrumentilla katetaan tappioita samassa määrin kuin kaikilla muilla ydinpääomainstrumenteilla;

j)

instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien muiden vaateiden jälkeen;

k)

instrumenttien omistajilla on laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus, joka suhteutetaan selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen tällaisten liikkeeseenlaskettujen instrumenttien määrään ja joka ei ole kiinteämääräinen tai jolle ei ole asetettu ylärajaa, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;

l)

instrumenteille ei ole mikään seuraavista tahoista antanut sellaista vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateen etuoikeusasemaa:

m)

instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.

a)

oman pääoman instrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;

b)

se, aiheuttavatko useat voitonjaot omiin varoihin kohdistuvan liian suuren vaikutuksen ja milloin näin tapahtuu;

c)

etuoikeutetun voitonjaon merkitys;

a)

laitoksen on voitava kieltäytyä instrumenttien lunastamisesta, paitsi jos kieltäytyminen ei ole mahdollista sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan;

b)

jos laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta instrumentteja, instrumentteja koskevissa säännöksissä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa niiden lunastamista;

c)

kieltäytymistä instrumenttien lunastamisesta tai tapauksen mukaan niiden lunastamisen rajoittamista ei saa pitää laitoksen maksukyvyttömyytenä.

a)

äänioikeudettomien instrumenttien haltijoiden vaade laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä on oikeassa suhteessa kaikkien niiden ydinpääomainstrumenttien (CET1) osuuteen, joita kyseiset äänioikeudettomat instrumentit edustavat;

b)

instrumentit katsotaan muuten ydinpääomainstrumenteiksi (CET1).

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ydinpääomainstrumentti (CET1);

b)

instrumenttiin liittyvät ylikurssirahastot lakkaavat välittömästi olemasta ydinpääomaeriä (CET1).

a)

pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen 1 päivään tammikuuta 2014 jälkeen;

b)

komissio pitää pääomainstrumentteja valtiontukena;

c)

pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä tuolloin voimassa olleiden valtiontukisääntöjen nojalla;

d)

valtio tai asiaankuuluva viranomainen tai julkisyhteisö ovat merkinneet kokonaisuudessaan pääomainstrumentit ja pitävät niitä hallussa;

e)

pääomainstrumentit kykenevät kattamaan tappioita;

f)

lukuun ottamatta 27 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja, pääomainstrumenttien omistajilla on selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen;

g)

valtion tai tarvittaessa asiaankuuluvan viranomaisen tai julkisyhteisön käytettävissä on asianmukaisia irtautumismekanismeja;

h)

toimivaltainen viranomainen on antanut etukäteisen luvan ja julkaissut päätöksensä perusteluineen.

a)

sellaiseen tulevaan marginaalituloon liittyvä lisäys, joka tuottaa laitokselle myyntivoittoa;

b)

jos laitos on ollut arvopaperistamisen alullepanijana, arvopaperistettujen omaisuuserien ennakoitujen tulojen aktivoinnista saadut nettovoitot, jotka tarjoavat erillisen turvan arvopaperistetuille omaisuuserille.

a)

käyvän arvon rahastoon sisältyvät erät, jotka liittyvät sellaisten rahoitusvälineiden rahavirtojen suojauksista saatuihin voittoihin tai tappioihin, joita ei ole arvostettu käypään arvoon, ennakoidut rahavirrat mukaan lukien;

b)

käypään arvoon arvostettuihin laitoksen velkoihin liittyvät voitot tai tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottokelpoisuuden muutoksesta.

c)

kaikki käypään arvoon arvostetut voitot ja tappiot, jotka aiheutuvat johdannaisvelkoihin liittyvästä laitoksen omasta luottoriskistä;

a)

velat ovat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen joukkolainojen muodossa;

b)

laitoksen varojen ja velkojen arvon muutokset johtuvat laitoksen oman luottoluokituksen vastaavista muutoksista;

c)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen joukkolainojen arvo ja laitoksen varojen arvo vastaavat suurelta osin toisiaan;

d)

kiinnitysluotot on mahdollista lunastaa ostamalla takaisin niiden rahoitukseen käytetyt joukkolainat markkina- tai nimellisarvoon.

a)

kuluvan tilikauden tappiot;

b)

aineettomat hyödykkeet;

c)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset;

d)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-mentelmä), negatiiviset määrät, jotka saadaan laskemalla 158 ja 159 artiklan mukaan laskettujen odotettujen tappioiden yhteismäärä;

e)

laitoksen taseeseen merkityt etuuspohjaisen eläkerahaston varat;

f)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista, mukaan luettuina sellaiset omat ydinpääoman instrumentit, jotka laitos on tosiasiallisesti tai ehdollisesti velvollinen ostamaan olemassa olevan sopimusvelvoitteen mukaisesti;

g)

suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun näillä yhteisöillä on laitoksen kanssa keskinäinen ristiinomistus, jolla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään lisäämään keinotekoisesti laitoksen omia varoja;

h)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;

i)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä;

j)

niiden erien määrä, jotka on 53 artiklan mukaan vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä ja joka ylittää laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1);

k)

vastuiden määrä, joka liittyy seuraaviin eriin, joihin voidaan soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa, jos laitos 1 250 prosentin riskipainon soveltamisen sijasta vähentää kyseisen vastuuerän ydinpääoman (CET1) erien määrästä:

l)

laskentahetkellä odotettavissa olevat ydinpääoman (CET1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ydinpääoman (CET1) erien määrää siinä määrin, kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.

a)

ydinpääoman (CET1) erät;

b)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät;

c)

toissijaisen pääoman (T2) erät.

a)

vähennettävää määrää on pienennettävä sellaisten aineettomiin hyödykkeisiin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrällä, jotka mitätöityisivät, jos aineettomien hyödykkeiden arvo alenisi tai nämä hyödykkeet kirjattaisiin pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

vähennettävään määrään on sisällyttävä liikearvo, joka sisältyy laitoksen huomattavien sijoitusten arvostukseen.

a)

yhteisöllä on kansallisen lainsäädännön nojalla laillisesti toimeenpantavissa oleva oikeus kuitata kyseiset kauden verotettavaan tuloon perustuvat verosaamiset ja -velat keskenään;

b)

kyseiset laskennalliset verosaamiset ja -velat liittyvät saman veroviranomaisen samalta verovelvolliselta yhteisöltä perimiin veroihin.

a)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, joita ei vähennetä 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

kaikki muut tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset.

a)

laitoksen kuluvalta kaudelta liikaa maksamat verot;

b)

laitoksen kuluvan kauden verotukselliset tappiot, jotka hyvitetään aiempien vuosien perusteella ja joiden seurauksena syntyy keskushallintoon, aluehallintoon tai paikalliseen veroviranomaiseen kohdistuva vaade tai joltakin näistä oleva saaminen.

a)

ne korvataan viipymättä automaattisesti ja pakollisesti veronhyvityksellä silloin, kun laitoksen tappio ilmoitetaan sen vuotuisen tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä, tai laitoksen selvitystilan taikka maksukyvyttömyyden yhteydessä;

b)

laitos voi sovellettavan kansallisen verolainsäädännön nojalla vähentää a alakohdassa tarkoitetun veronhyvityksen kaikista veroveloista, joita laitoksella tai mainitun lainsäädännön nojalla verotuksellisesti samaan konsolidointiin sisältyvällä muulla yrityksellä tai ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti konsolidoidun valvonnan kohteena olevalla muulla yrityksellä on;

c)

jos b alakohdassa tarkoitettujen veronhyvitysten määrä ylittää mainitussa kohdassa tarkoitettujen verovelkojen määrän, ylijäämämäärästä tulee välittömästi laitoksen sijoittautumisjäsenvaltion keskushallintoon kohdistuva vaade.

a)

kaikkien sellaisten varoihin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrä, jotka voivat mitätöityä, jos varojen arvo alenee tai varat kirjataan pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

niiden etuuspohjaisessa eläkerahastossa olevien varojen määrä, joita laitos voi käyttää rajoituksettomasti, jos laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan. Varoille, joilla vähennettävää määrää pienennetään, on tarvittaessa annettava riskipaino kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.

a)

laitokset voivat laskea omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

b)

laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin ydinpääoman (CET1) instrumentteihin;

c)

laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa ydinpääoma (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa ydinpääoman (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

laitos omistaa yli 10 prosenttia finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemista ydinpääoman (CET1) instrumenteista;

b)

laitoksella on läheinen sidonnaisuus finanssialan yhteisöön, ja se omistaa kyseisen yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja;

c)

laitos omistaa finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja, eikä finanssialan yhteisö sisälly konsolidointiin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla, mutta se sisältyy samaan tilinpäätösten konsolidointiin kuin kyseinen laitos sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisen taloudellisen raportoinnin yhteydessä.

a)

omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista ja muista pääomainstrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;

b)

luokkaan 1 sijoitettavia vakuutussektorin omia varoja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ydinpääoman (CET1) instrumenteista.

a)

ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

b)

niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.

a)

kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) erien kokonaismäärästä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

b)

laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen omien varojen instrumenteista.

a)

1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;

b)

kunkin hallussa olevan ydinpääoman (CET1) instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.

a)

4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

b)

kun laitoksella on huomattava sijoitus finanssialan yhteisössä, suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet, jotka laitoksella on finanssialan yhteisön ydinpääoma (CET1) instrumenteista ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

a)

ydinpääoman (CET1) erien jäljelle jäävä määrä kaikkien 32–36 artiklassa tarkoitettujen oikaisujen ja vähennysten soveltamisen jälkeen ja soveltamatta tässä artiklassa määritettyjä kynnysarvoja koskevia poikkeuksia;

b)

17,65 prosenttia.

a)

niiden tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten määrä, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä;

b)

seuraavien summa:

a)

finanssialan yhteisö on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;

b)

vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö kuuluu direktiivin 2002/87/EY mukaisen saman lisävalvonnan alaisuuteen kuin emoyritys, emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

c)

laitos on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteisen luvan;

d)

toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen c alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä ja sen jälkeen jatkuvasti vakuuttuneet menetelmän 1, 2 tai 3 mukaisesti konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan riittävästä tasosta;

e)

omistusosuudet yhteisössä kuuluvat yhdelle seuraavista:

a)

laitoksella on omistusosuus toisessa laitoksessa ja i–v alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät;

b)

alueellisella luottolaitoksella on omistusosuus keskusluottolaitoksessaan tai muussa alueellisessa luottolaitoksessa, ja a alakohdan i–v alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

a)

pääomainstrumentit, jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot.

a)

instrumentit on laskettu liikkeeseen, ja ne ovat maksettuja;

b)

mikään seuraavista ei ole ostanut instrumentteja:

c)

laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien ostoa;

d)

instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden yhteydessä toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien jälkeen;

e)

mikään seuraavista tahoista ei ole antanut instrumenteille vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateiden etuoikeusasemaa:

f)

instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.

g)

instrumentit ovat eräpäivättömiä, eikä niitä koskevissa säännöksissä ole kannustimia siihen, että laitos lunastaisi ne takaisin;

h)

kun instrumentteja koskevat säännökset sisältävät yhden tai useamman osto-option, osto-option toteuttaminen voi perustua yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavaltaan;

i)

instrumenttien osto-optio voidaan toteuttaa tai instrumentit voidaan lunastaa tai ostaa takaisin vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä muulloin kuin 78 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä;

j)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien osto-optio voidaan mahdollisesti tai tosiasiallisesti toteuttaa tai instrumentit mahdollisesti tai tosiasiallisesti lunastetaan tai ostetaan takaisin, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin, paitsi seuraavissa tapauksissa:

k)

laitos ei ilmaise nimenomaisesti tai epäsuorasti, että toimivaltainen viranomainen suostuisi instrumenttien osto-option toteuttamista tai instrumenttien lunastusta tai takaisinostoa koskevaan pyyntöön;

l)

instrumentteihin liittyvä voitonjako täyttää seuraavat edellytykset:

m)

instrumentit eivät vaikuta sen määrittämiseen, että laitoksen velat ovat suurempia kuin sen varat, kun tällaisella määrityksellä testataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksukyvyttömyyttä;

n)

instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että laukaisevan tapahtuman toteutuessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai väliaikaisesti tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

o)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;

p)

kun laitos ei laske instrumentteja suoraan liikkeeseen, kummankin seuraavista edellytyksistä on täytyttävä:

a)

lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne;

b)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvon korotuksen luonne pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta;

c)

menettelyt ja ajoitus, joita noudatetaan, kun

d)

instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;

e)

erillisyhtiöiden käyttö omien varojen instrumenttien välilliseen liikkeeseenlaskuun.

a)

vaatimusta, jonka mukaan instrumentteihin liittyvä voitonjako on suoritettava, jos voitonjako suoritetaan laitoksen liikkeeseen laskemasta instrumentista, jonka etuoikeusasema on sama tai huonompi kuin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti, mukaan luettuna ydinpääoman (CET1) instrumentti;

b)

vaatimusta, jonka mukaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin liittyvän voitonjaon maksaminen on peruttava, jos kyseisiin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin liittyvää voitonjakoa ei suoriteta;

c)

velvollisuutta korvata koron- tai osingonmaksu muussa muodossa olevalla maksulla. Laitokselle ei saa asettaa tällaista velvollisuutta muullakaan tavoin.

a)

laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu laitoksen ydinpääoman (CET1) osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:

b)

laitokset voivat a alakohdassa tarkoitetun lisäksi määrittää instrumenttia koskevissa säännöksissä yhden tai useamman laukaisevan tapahtuman;

c)

kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi laukaisevan tapahtuman toteutuessa, kyseissä säännöksissä on määritettävä jompikumpi seuraavista:

d)

kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan laukaisevan tapahtuman toteutuessa, arvon alentamisessa on pienennettävä kaikkia seuraavia:

a)

määrä, joka vaaditaan laitoksen ydinpääoman (CET1) osuuden palauttamiseksi kokonaisuudessaan 5,125 prosenttiin;

b)

instrumentin koko pääoman määrä.

a)

ilmoitettava asiasta välittömästi toimivaltaisille viranomaisille;

b)

ilmoitettava asiasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien haltijoille;

c)

alennettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa tai muunnettava instrumentit ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi tässä artiklassa säädetyn vaatimuksen mukaisesti.

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti;

b)

instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erä.

a)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, mukaan luettuina omat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;

b)

suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään laitoksen omia varoja;

c)

60 artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella ei ole huomattavaa sijoitusta näissä yhteisöissä;

d)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on huomattava sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää;

e)

niiden erien määrä, jotka on 66 artiklan mukaan vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) eristä, jotka ylittävät laitoksen toissijaisen pääoman (T2);

f)

laskentahetkellä odotettavissa olevat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien määrää siinä määrin kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.

a)

laitokset voivat laskea omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteistaan olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

b)

laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin;

c)

laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

omistusosuudet ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;

b)

luokkaan 1 sijoitettavia omia lisävaroja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista.

a)

ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

b)

niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.

a)

kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:

b)

laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.

a)

1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

pääomainstrumentit ja etuoikeudeltaan huonommat lainat, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;

c)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, yleiset luottoriskioikaisut, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 1,25 prosenttia kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä;

d)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti, 158 ja 159 artiklan mukaisesti lasketut positiiviset määrät, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 0,6 prosenttia kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä.

a)

instrumentit on laskettu liikkeeseen tai etuoikeudeltaan huonommat lainat on nostettu, ja ne ovat kokonaan maksettuja;

b)

mikään seuraavista ei ole ostanut instrumentteja tai myöntänyt etuoikeudeltaan huonompia lainoja:

c)

laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien ostoa tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen myöntämistä;

d)

instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen pääomamäärää koskeva vaade on etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevien säännösten mukaan kokonaan muiden velkojien vaateita huonommassa asemassa;

e)

instrumenteille tai etuoikeudeltaan huonommille lainoille ei ole annettu vakuutta tai takausta, joka tehostaa seuraavien yritysten esittämien vaateiden etuoikeusasemaa:

f)

instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin ei kohdistu järjestelyjä, jotka parantaisivat instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin perustuvan vaateen etuoikeusasemaa;

g)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen alkuperäinen maturiteetti on vähintään viisi vuotta;

h)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos lunastaisi tai maksaisi takaisin niiden pääomamäärän ennen niiden erääntymistä;

i)

jos instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin sisältyy yksi tai useampi osto-optio tai varhaisen takaisinmaksun optio, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan tai velallisen harkintavallassa;

j)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen osto-optio voidaan toteuttaa tai ne voidaan lunastaa, ostaa takaisin tai maksaa varhain takaisin vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä tai nostamisesta, paitsi jos 78 artiklan 4 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

k)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen osto-optio voidaan mahdollisesti tai tosiasiallisesti toteuttaa tai ne mahdollisesti tai tosiasiallisesti lunastetaan, ostetaan takaisin tai maksetaan varhain takaisin laitoksen toimesta muutoin kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;

l)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

m)

instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksenä toimivan yrityksen luottoluokituksen perusteella;

n)

kun laitos ei laske instrumentteja suoraan liikkeeseen tai ei suoraan nosta etuoikeudeltaan huonompia lainoja, molempien seuraavien ehtojen on täytyttävä:

a)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen nimellisarvo niiden sopimuksenmukaisen maturiteetin viimeisen viisivuotiskauden ensimmäisenä päivänä jaettuna kyseisen kauden kalenteripäivien lukumäärällä;

b)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen sopimuksenmukaisesta maturiteetista jäljellä olevien kalenteripäivien lukumäärä.

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) instrumentti;

b)

instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) erä.