Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 93/104

(Neuvoston direktiivin 93/104 3 ja 5 artikla sekä 17 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

Jäsenvaltio ei noudata tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/34, 17 artiklan 1 kohdan eikä 3 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se soveltaa kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta niihin työntekijöihin, joiden työajan pituutta ei osittain mitata tai määritellä ennalta tai jotka voivat itse päättää siitä osittain, ja kun se ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä työntekijöiden vuorokautista ja viikoittaista lepoaikaa koskevien oikeuksien toteuttamiseksi.

Direktiivissä 93/104 työntekijöille tunnustettujen oikeuksien tehokas vaikutus merkitsee välttämättä sitä, että jäsenvaltioilla on velvollisuus taata oikeus todelliseen lepoaikaan. Jäsenvaltio, joka säätää kyseisen direktiivin kansallisessa täytäntöönpanotoimessa, että työntekijöillä on oikeus tällaisiin lepoaikoihin, ja joka toteaa työnantajille ja työntekijöille osoitetuissa, kyseisen oikeuden täytäntöönpanoa koskevissa ohjeissa, ettei työnantajan kuitenkaan tarvitse varmistaa, että työntekijät todella käyttävät tällaista oikeutta, ei takaa kyseisen direktiivin 3 ja 5 artiklassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten eikä direktiivin olennaisen tavoitteen noudattamista. Kun ohjeissa annetaan ymmärtää, että vaikka työnantajat eivät voi estää työntekijöitä ottamasta näitä vähimmäislepoaikoja, heillä ei ole mitään velvollisuutta taata, että työntekijät voivat todella käyttää tällaista oikeutta, ohjeet ovat selvästi omiaan tekemään tyhjäksi kyseisen direktiivin 3 ja 5 artiklassa säädettyjen oikeuksien pääsisällön, eivätkä ne ole yhteensopivia direktiivin, jonka mukaan vähimmäislepoajat ovat välttämättömiä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi, tavoitteiden kanssa.

(ks. 40, 42, 44 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)