Asia C-633/22

Real Madrid Club de Fútbol
ja
AE

vastaan

EE ja Société Éditrice du Monde SA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (Ranska))

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 4.10.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 34 ja 45 artikla – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Tuomioiden täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta annettujen päätösten kumoaminen – Kieltäytymisperusteet – Sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteet, jossa täytäntöönpanoa pyydetään – Sanomalehden ja sen toimittajan tuomitseminen urheiluseuran maineen vahingoittamisesta – Vahingonkorvaus – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla – Lehdistönvapaus

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Vaikutus – Sanomalehden ja yhden sen toimittajan velvoittaminen maksamaan vahingonkorvausta urheiluseuran maineen vahingoittamisesta – Sananvapaus – Lehdistönvapaus – Ilmeinen loukkaaminen – Kuuluminen kieltäytymisperusteiden alaan

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla ja 51 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohta ja 43–45 kohta)

(ks. 41–44, 49, 50, 53–61, 66, 67, 70, 73 ja 74 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin, joka käsittelee suuressa jaostossa Cour de cassationin (ylin yleinen tuomioistuin, Ranska) esittämää ennakkoratkaisupyyntöä, lausuu oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevaan säännökseen turvautumisesta kieltäydyttäessä täytäntöönpanemasta jäsenvaltion tuomioistuimen sellainen ratkaisu, jolla loukataan lehdistönvapautta.

Le Monde -sanomalehdessä julkaistiin vuoden 2006 joulukuussa lehden työsuhteisen toimittajan EE:n kirjoittama artikkeli, jossa väitettiin, että Real Madrid Club de Fútbol (jäljempänä Real Madrid) ja Fútbol Club Barcelona ovat hankkineet palveluja pyöräilyssä toimineen dopingverkoston perustajalta. Kyseistä julkaisua levitettiin useissa, etenkin espanjalaisissa tiedotusvälineissä. Le Monde -sanomalehti julkaisi saman kuukauden aikana Real Madridin sille lähettämän kirjeen, jossa tämä tieto kiistettiin, kommentoimatta sitä mitenkään.

Real Madrid ja sen lääkintäryhmän jäsen AE nostivat vuoden 2007 toukokuussa espanjalaisessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Société Éditrice du Monde SA:ta ja EE:tä vastaan kunnianloukkaukseen perustuvan vahingonkorvauskanteen. Kyseinen tuomioistuin yhtäältä velvoitti viimeksi mainitut maksamaan Real Madridille 300000 euroa ja AE:lle 30000 euroa korvauksena niille aiheutuneesta aineettomasta vahingosta ja toisaalta määräsi julkaisemaan tuomionsa Le Monde -sanomalehdessä ja eräässä espanjalaisessa sanomalehdessä. Tämä tuomio pysytettiin toisessa oikeusasteessa, ja Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) hylkäsi siitä tehdyn valituksen.

Espanjalainen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräsi vuonna 2014 kahdella määräyksellä kyseisen ylimmän tuomioistuimen tuomion täytäntöönpantavaksi ja velvoitti maksamaan edellä mainittujen pääomien lisäksi Real Madridille 90000 euroa ja AE:lle 3000 euroa korkoina ja kuluina.

Tribunal de grande instance de Paris (Pariisin alioikeus, Ranska) julisti tämän tuomion ja kyseiset määräykset täytäntöönpanokelpoisiksi Ranskassa. Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) kumosi nämä täytäntöönpanokelpoisiksi julistamiset kuitenkin sillä perusteella, että langettavien tuomioiden täytäntöönpano olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa Ranskan kansainvälisten oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa siltä osin kuin sillä loukataan lehdistönvapautta.

Cour de cassation, jolta Real Madrid ja AE ovat hakeneet muutosta, pohtii niitä edellytyksiä, joilla sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla – kuten esillä olevassa asiassa – erään sanomalehden julkaisijayhtiö ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, on kieltäydyttävä Bryssel I -asetuksen ( 1 ) nojalla siitä syystä, että täytäntöönpano merkitsee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 11 artiklassa vahvistetun lehdistönvapauden ilmeistä loukkaamista.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin palauttaa aluksi mieleen, että Bryssel I -asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa säädetyn oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen soveltaminen on poikkeuksellista, ja kyseiseen säännökseen voidaan turvautua ainoastaan, jos ulkomaisen tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että sillä loukattaisiin jotakin kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden perustavanlaatuista periaatetta. Kansallisten tuomioistuinten on tältä osin taattava yhtä tehokkaasti kansallisessa oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien ja unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen oikeuksien suoja.

Tämä koskee etenkin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, joita kansallisen tuomioistuimen on noudatettava, kun se soveltaa Bryssel I -asetusta ja siis soveltaa unionin oikeutta. ( 2 ) Kun otetaan huomioon keskinäisen luottamuksen periaatteen perustavanlaatuinen merkitys tässä soveltamisessa, jäsenvaltioita voidaan kuitenkin vaatia olettamaan, että muut jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, jollei kyse ole poikkeuksellisista tapauksista. Siis ainoastaan siinä tilanteessa, että tuomion täytäntöönpano siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, johtaisi perusoikeuskirjassa vahvistetun perusoikeuden ilmeiseen loukkaamiseen, kyseisen tuomion täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä tai tapauksesta riippuen päätös, jolla tuomio todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, on kumottava.

Unionin tuomioistuin täsmentää erityisesti sananvapauden osalta, että se on eräs demokraattiseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan liittyvä olennainen perusta ja kuuluu arvoihin, joille unioni SEU 2 artiklan mukaisesti perustuu. Puuttumisen sananvapauteen, kuten toimittajiin sekä lehtikustantajiin ja media-alan yrityksiin kohdistuvan puuttumisen, on siis rajoituttava täysin välttämättömään.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ( 3 ) ei jätetä juuri tilaa sananvapauden rajoituksille etenkään yleisessä intressissä olevien kysymysten ( 4 ) alalla, johon ammattilaisurheilua koskevat kysymykset kuuluvat. Tässä yhteydessä sille, että on demokraattisen yhteiskunnan edun mukaista varmistaa lehdistönvapaus ja ylläpitää sitä, on siis annettava suurta painoarvoa, kun selvitetään, onko kyseessä oleva puuttuminen asianmukaisessa suhteessa tavoiteltuun lailliseen päämäärään. Minkä tahansa ratkaisun, jolla myönnetään vahingonkorvausta maineen vahingoittumisesta, on siis oltava sellainen, että myönnetyn korvauksen määrä ja kyseessä oleva vahinko ovat järkevässä ja kohtuullisessa suhteessa toisiinsa nähden.

Tältä osin on erotettava toisistaan oikeushenkilön hyväksi annettu langettava tuomio ja luonnollisen henkilön hyväksi annettu langettava tuomio, koska luonnollisen henkilön maineen vahingoittamisella voi olla vaikutusta hänen ihmisarvoonsa, kun taas oikeushenkilön maineeseen ei kohdistu tätä moraalista ulottuvuutta. Seuraamuksen oikeasuhteisuudesta on todettava, että mikä tahansa sananvapauden perusteeton rajoittaminen merkitsee sitä, että vastaavien kysymysten kattaminen tiedotusvälineissä saattaa tulevaisuudessa estyä tai vähetä jyrkästi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on erityisesti niin, että äärimmäistä varovaisuutta on noudatettava silloin, kun toteutetut toimenpiteet tai seuraamukset voivat johtaa siihen, että lehdistö on vähemmän halukas osallistumaan legitiimissä yleisessä intressissä olevia kysymyksiä koskevaan keskusteluun, ja niillä voi siis olla ehkäisevä vaikutus lehdistönvapauden käyttämiseen tällaisten kysymysten osalta.

Näiden seikkojen perusteella unionin tuomioistuin päättelee, että sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla sanomalehti ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jota urheiluseuralle ja yhdelle sen lääkintäryhmän jäsenelle on aiheutunut niiden maineen vahingoittamisesta, on kieltäydyttävä siltä osin kuin täytäntöönpano johtaisi perusoikeuskirjan 11 artiklan ilmeiseen rikkomiseen. Tällainen ilmeinen rikkominen kuuluu näet sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteisiin, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ja merkitsee siis Bryssel I -asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 45 artiklan ( 5 ) kanssa, tarkoitettua täytäntöönpanosta kieltäytymisen perustetta.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon kaikki käsiteltävään asiaan liittyvät seikat, joihin kuuluvat paitsi tuomittujen henkilöiden resurssit myös niiden teon, josta on aiheutunut vahinkoa, vakavuus ja vahingon laajuus, sellaisina kuin nämä seikat on todettu pääasiassa kyseessä olevissa ratkaisuissa, johtaisiko näiden ratkaisujen täytäntöönpano tällaiseen ilmeiseen rikkomiseen. Sen on tässä tarkoituksessa selvitettävä, osoittautuvatko mainituissa ratkaisuissa myönnetyt vahingonkorvaukset sellaisiksi, että ne ovat selvästi suhteettomia kyseessä olevaan maineen vahingoittumiseen nähden, ja saattaako niillä siis olla siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ehkäisevä vaikutus siihen, miten vastaavia kysymyksiä käsitellään tiedotusvälineissä tulevaisuudessa, tai yleisemmin siihen, miten perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua lehdistönvapautta käytetään.

Se voi tässä selvityksessä ottaa huomioon summat, jotka jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, on myönnetty vertailukelpoisesta maineen vahingoittumisesta. Se, että nämä summat ja kyseessä olevissa ratkaisuissa myönnettyjen vahingonkorvausten määrä poikkeavat mahdollisesti toisistaan, ei kuitenkaan sinällään ole vielä riittävää, jotta voitaisiin katsoa, että nämä vahingonkorvaukset ovat selvästi suhteettomia kyseessä olevaan maineen vahingoittumiseen nähden. Tämä selvitys ei voi myöskään edellyttää tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten esittämien asiakysymystä koskevien arviointien valvontaa, koska tällainen valvonta on nimenomaisesti kielletty Bryssel I -asetuksen 36 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa. Jos lopuksi kyseinen tuomioistuin toteaisi, että lehdistönvapautta on selvästi loukattu, sen olisi rajattava mainittujen ratkaisujen täytäntöönpanosta kieltäytyminen koskemaan myönnettyjen vahingonkorvausten sitä osaa, joka on selvästi suhteeton siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

( 1 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1; jäljempänä Bryssel I -asetus).

( 2 ) Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan tarkoituksessa.

( 3 ) Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus).

( 4 ) Ks. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappale.

( 5 ) Tässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen muutoksenhaun osalta, jonka kohteena on täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdystä päätöksestä nostetusta kanteesta annettu ratkaisu, on todettava, että Bryssel I -asetuksen 45 artiklassa viitataan muun muassa kyseisen asetuksen 34 artiklassa esitettyihin tunnustamisesta kieltäytymisen perusteisiin.