(Asia C‑205/21)

V.S.

(Spetsializiran nakazatelen sadin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.1.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 2016/680 – 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta – Henkilötietojen käsittelyyn liittyvät periaatteet – Tarkoitusten rajoittaminen – Tietojen minimointi – 6 artiklan a alakohta – Selvä erottelu eri henkilöryhmien henkilötietojen välillä – 8 artikla – Käsittelyn lainmukaisuus – 10 artikla – Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä – Biometristen ja geneettisten tietojen käsittely – Käsite ”jäsenvaltion lainsäädännössä sallittu käsittely” – Käsite ”ehdoton välttämättömyys” – Harkintavalta – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7, 8, 47, 48 ja 52 artikla – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Syyttömyysolettama – Rajoitus – Virallisen syytteen alainen tahallinen rikos – Esitutkinnan kohteena olevat henkilöt – Valokuvien ja sormenjälkien kerääminen niiden rekisteröintiä varten sekä näytteiden ottaminen DNA-profiilin määrittämiseksi – Keräämisen pakkotäytäntöönpanomenettely – Järjestelmällinen kerääminen

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä rikosasiassa – 2016/680 Direktiivi 2016/680 – Tiettyjä tietoryhmiä koskeva käsittely – Lupa tähän käsittelyyn jäsenvaltion lainsäädännössä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan jäsenvaltion poliisiviranomaiset keräämään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometriset ja geneettiset tiedot niiden rekisteröintiä varten – Kansalliset säännökset, joissa viitataan asetukseen 2016/679 ja toistetaan direktiivin 2016/680 sisältö – Hyväksyttävyys – Edellytykset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/679 9 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/680 3 artiklan 7 kohta ja 10 artiklan a alakohta)

   (ks. 62–67 kohta, 72–76 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa –Direktiivi, jossa säädetään, että sen täytäntöönpanemiseksi siihen on viitattava kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä – Vaikutus – Jäsenvaltioiden velvollisuus antaa erillinen toimenpide direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä – Vaatimus siitä, että direktiivi on mainittava kansallisissa säännöksissä, joissa sallitaan direktiivin soveltamisalaan kuuluva henkilötietojen käsittely – Ei ole

   (SEUT 288 artiklan kolmas kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/680 63 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

   (ks. 68–71 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä rikosasiassa – Direktiivi 2016/680 – Velvollisuus tehdä ero rekisteröityjen eri ryhmien välillä – Soveltamisala – Kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan jäsenvaltion poliisiviranomaiset keräämään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometriset ja geneettiset tiedot niiden rekisteröintiä varten – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään keräämisen pakkotäytäntöönpanomenettelystä – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta arvioida asianomaisen henkilön syyllisyyteen liittyvien painavien syiden olemassaoloa – Ei ole – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja syyttömyysolettaman kunnioittaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohta ja 54 artikla)

   (ks. 82–110 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä rikosasiassa – Direktiivi 2016/680 – Tiettyjä tietoryhmiä koskeva käsittely – Käsittely ainoastaan ehdottoman välttämättömyyden vuoksi – Käsite – Soveltamisala – Käsittelyn laillisuuden tiukemmat edellytykset – Tavoitteiden rajoittaminen – Tietojen minimointi – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten – Ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/680 johdanto-osan 26 ja 37 perustelukappale ja 4 artiklan 1 kohdan a–c alakohta, 8 artiklan 1 ja 2 kohta ja 10 artikla)

   (ks. 116–135 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällinen kerääminen niiden merkitsemiseksi poliisin rekisteriin ei noudata vaatimusta varmistaa parempi suoja arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä vastaan

Bulgarian viranomaisten vireille panemassa veropetosta koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä aloitettiin V. S:n osalta esitutkinta, koska hän oli väitetysti osallistunut sellaisen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, joka oli muodostettu taloudellisen hyödyn saamiseksi ja jonka tarkoituksena oli tehdä rikoksia keskitetysti Bulgarian alueella. Esitutkinnan aloittamisen johdosta Bulgarian poliisi kehotti V. S:ää suostumaan sormenjälkiensä ja valokuviensa keräämiseen niiden rekisteröintiä varten ja näytteen ottamiseen hänen DNA-profiilinsa määrittämiseksi. V. S. vastusti tätä keräämistä.

Poliisiviranomaiset nojautuivat kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ”poliisin rekisteriin merkitsemisestä”, ja hakivat Spetsializiran nakazatelen sadilta (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) lupaa V. S:n geneettisten ja biometristen tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpanoon. Poliisiviranomaisten hakemukseen liitettiin ainoastaan jäljennökset V.S:n esitutkintamääräyksestä ja ilmoituslomakkeesta, jossa hän ei antanut suostumustaan tietojensa keräämiseen.

Tämä tuomioistuin epäili, onko tämä ”poliisin rekisteriin merkitsemiseen” sovellettava Bulgarian lainsäädäntö yhteensopiva direktiivin 2016/680 ( 1 ), luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) valossa, kanssa, ja pyysi näin ollen unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

Unionin tuomioistuin täsmentää tuomiossaan aluksi edellytykset, joilla poliisiviranomaisten suorittama biometristen ja geneettisten tietojen käsittely voidaan katsoa sallituksi jäsenvaltion lainsäädännössä direktiivissä 2016/680 tarkoitetussa merkityksessä. Tämän jälkeen se lausuu tässä direktiivissä mainitun sellaisten henkilöiden ryhmän, joiden osalta on vakavia perusteita uskoa heidän syyllistyneen tai olevan syyllistymässä rikokseen, tietojen käsittelyä koskevan vaatimuksen täytäntöönpanosta ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden sekä syyttömyysolettamaa koskevan periaatteen noudattamisesta siinä tapauksessa, että toimivaltainen kansallinen tuomioistuin voi kansallisen lainsäädännön mukaan antaa luvan näiden tietojen, jotka unionin lainsäätäjä katsoo ”arkaluonteisiksi”, keräämiseen pakkokeinoin. Lopuksi se käsittelee kysymystä kansallisen lainsäädännön, jossa säädetään näiden tietojen järjestelmällisestä keräämisestä, yhteensopivuudesta niiden direktiivin 2016/680 säännösten kanssa, jotka koskevat niiden käsittelyä, ottaen huomioon siihen sovellettavat periaatteet.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Aluksi unionin tuomioistuin toteaa, että direktiiviä 2016/680, luettuna perusoikeuskirjan valossa ( 2 ), on tulkittava siten, että poliisiviranomaisten rikollisuuden torjuntaa ja yleisen järjestyksen ylläpitämistä varten harjoittamassaan tutkimustoiminnassa suorittama biometristen ja geneettisten tietojen käsittely on sallittua jäsenvaltion lainsäädännössä, jos siinä on riittävän selkeä ja täsmällinen oikeusperusta kyseisen käsittelyn sallimiselle. Se seikka, että tällaisen oikeusperustan sisältävässä kansallisessa säädöksessä lisäksi viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen ( 3 ) eikä direktiiviin 2016/680, ei voi sellaisenaan kyseenalaistaa tällaista sallimista, kunhan kaikkien sovellettavien kansallisen lainsäädännön säännösten tulkinnasta ilmenee riittävän selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti, että kyseinen biometristen ja geneettisten tietojen käsittely kuuluu direktiivin 2016/680 eikä yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan.

Tässä yhteydessä on ottaen huomioon, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä viitataan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin, jotka koskevat arkaluonteisten tietojen käsittelyä ja joissa toistetaan samoja tietoja koskevien direktiivin 2016/680 säännösten sisältö ( 4 ), unionin tuomioistuin toteaa, että nämä säännökset eivät ole toisiaan vastaavia. Vaikka nimittäin se, että toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät arkaluonteisia tietoja erityisesti rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen tarkoituksiin, jotka kuuluvat direktiivin 2016/680 soveltamisalaan, voidaan sallia vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä, yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään näiden tietojen käsittelyä koskevasta periaatteellisesta kiellosta, johon liittyy poikkeusten luettelo. Vaikka kansallinen lainsäätäjä voi säätää samalla säädöksellä henkilötietojen käsittelystä direktiivin 2016/680 soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten sekä muita yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten, sillä on velvollisuus varmistaa, ettei ole epäselvyyttä kummankaan näiden unionin toimen sovellettavuudesta arkaluonteisten tietojen keräämiseen.

Lisäksi unionin tuomioistuin toteaa direktiivin 2016/680 mahdollisesta virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, minkä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että tässä direktiivissä ei edellytetä, että kansallisen oikeuden säännöksiin, joissa sallitaan sen soveltamisalaan kuuluvat tietojen käsittelyt, sisältyisi viittaus mainittuun direktiiviin. Se täsmentää, että kun kansallinen lainsäätäjä säätää toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta biometristen ja geneettisten tietojen käsittelystä, joka voi kuulua joko tämän direktiivin tai yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, se voi selkeyden ja täsmällisyyden vuoksi viitata nimenomaisesti yhtäältä niihin kansallisen oikeuden säännöksiin, joilla tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä varmistetaan, ja toisaalta yleiseen tietosuoja-asetukseen, eikä sillä ole velvollisuutta mainita kyseistä direktiiviä. Kuitenkin silloin, kun on kyse ilmeisestä ristiriidasta sellaisten kansallisten säännösten, joissa sallitaan kyseinen tietojen käsittely ja niiden kansallisten säännösten, joissa tämä käsittely vaikutetaan suljettavan pois, välillä, kansallisen tuomioistuimen on annettava näille säännöksille sellainen tulkinta, jolla säilytetään direktiivin 2016/680 tehokas vaikutus.

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin toteaa, että direktiivi 2016/680 ( 5 ) ja perusoikeuskirja ( 6 ) eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että kun henkilö, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ei suostu vapaaehtoisesti osallistumaan häntä koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen niiden rekisteröintiä varten, toimivaltaisen rikostuomioistuimen on annettava lupa tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanotoimenpiteeseen, eikä sillä ole toimivaltaa arvioida, voidaanko kyseisen henkilön vakavin perustein uskoa syyllistyneen rikokseen, jota hänen osaltaan aloitettu esitutkinta koskee, jos kansallisessa lainsäädännössä taataan mainitun esitutkinnan aloittamisen, josta lupa tietojen keräämiseen johtuu, edellytysten myöhempi tehokas tuomioistuinvalvonta.

Tältä osin unionin tuomioistun muistuttaa, että direktiivin 2016/680 ( 7 ) nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisteröityjen eri ryhmien tiedot erotetaan selvästi toisistaan, jotta heidän henkilötietojensa suojaa koskevaan perusoikeuteen ei puututa samalla tavalla riippumatta siitä, mihin ryhmään he kuuluvat. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ole ehdoton. Lisäksi sikäli kuin tässä direktiivissä viitataan sellaisten henkilöiden ryhmään, joiden voidaan vakavin perustein uskoa syyllistyneen tai olevan syyllistymässä rikokseen, unionin tuomioistuin täsmentää, että riittävien todisteiden olemassaolo henkilön syyllisyydestä on lähtökohtaisesti vakava peruste uskoa, että hän on tehnyt kyseessä olevan rikoksen. Näin ollen direktiivi 2016/680 ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tietojen keräämisestä pakkokeinoin henkilöiltä, joiden osalta on kerätty riittävästi todisteita siitä, että he ovat syyllistyneet virallisen syytteen alaiseen tahalliseen rikokseen, ja joiden osalta on tällä perusteella aloitettu esitutkinta.

Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamisesta, kun toimivaltainen kansallinen tuomioistuin ei voi henkilöitä, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, koskevien arkaluonteisten tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpanotoimenpidettä koskevan luvan antamiseksi tarkastaa aineellisesti edellytyksiä esitutkinnan aloittamiselle, unionin tuomioistuin korostaa erityisesti, että kyseistä henkilöä koskevan esitutkinnan aloittamisen perustana olevien todisteiden arvioinnin väliaikainen jättäminen tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle voi olla perusteltua rikosoikeudellisen menettelyn alustavassa vaiheessa. Tällainen valvonta tässä vaiheessa voisi nimittäin haitata sen rikostutkinnan kulkua, jonka aikana nämä tiedot kerätään, ja rajoittaa kohtuuttomasti tutkijoiden mahdollisuuksia selvittää muita rikoksia vertaamalla näitä tietoja muissa tutkimuksissa kerättyihin tietoihin. Tämä tehokkaan oikeussuojan rajoittaminen ei näin ollen ole kohtuutonta, jos kansallisessa lainsäädännössä taataan myöhempi tehokas oikeussuoja.

Syyttömyysolettaman kunnioittamisesta tuomioistuimen päätöksellä, jolla annetaan lupa kerätä kyseisiä tietoja, unionin tuomioistuin toteaa yhtäältä, että sikäli kuin käsiteltävässä asiassa tämä kerääminen rajoittuu henkilöryhmään, johon kuuluvien rikosoikeudellista vastuuta ei ole vielä vahvistettu, mainitun keräämisen itsessään ei voida katsoa heijastavan viranomaisten ajatusta siitä, että nämä henkilöt ovat syyllisiä. Toisaalta se, että tuomioistuin, jonka tehtävänä on tehdä päätös kyseisen henkilön syyllisyydestä, ei voi rikosoikeudellisen menettelyn tässä vaiheessa arvioida niiden todisteiden riittävyyttä, joihin kyseisen henkilön esitutkinnan aloittaminen perustuu, merkitsee tälle henkilölle syyttömyysolettaman kunnioittamisen taetta.

Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että direktiivi 2016/680 ( 8 ) on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten, ja jossa ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta yhtäältä tarkastaa, onko tietojen kerääminen ehdottoman välttämätöntä tavoiteltujen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja osoittaa tätä, ja toisaalta tarkastaa, voitaisiinko nämä tavoitteet saavuttaa toimenpiteillä, joilla puututaan vähemmän kyseisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin, ja osoittaa tätä.

Tältä osin unionin tuomioistuin korostaa, että direktiivillä 2016/680 pyritään varmistamaan muun muassa parempi suoja arkaluonteisten tietojen, joihin kuuluvat biometriset ja geneettiset tiedot, käsittelyä vastaan, sikäli kuin ne voivat merkitä huomattavia riskejä perusoikeuksille ja ‑vapauksille. Siinä mainittua vaatimusta, jonka mukaan tällaisten tietojen käsittely on sallittua ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”, on tulkittava siten, että siinä määritellään arkaluonteisten tietojen käsittelyn laillisuuden tiukemmat edellytykset ( 9 ). Lisäksi tämän vaatimuksen soveltamisala on myös määriteltävä ottaen huomioon tietojen käsittelyyn liittyvät periaatteet kuten tarkoitusten rajoittamisen periaate ja tietojen minimoinnin periaate.

Näillä perusteilla kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten, on lähtökohtaisesti ristiriidassa tämän vaatimuksen kanssa. Se voi nimittäin johtaa erottelematta ja yleisesti useimpien henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, tietojen keräämiseen, koska käsite ”virallisen syytteen alainen tahallinen rikos” on erityisen yleinen ja se voi soveltua moniin rikoksiin niiden luonteesta ja vakavuudesta, näiden rikosten erityisolosuhteista, niiden mahdollisesta yhteydestä muihin vireillä oleviin menettelyihin, kyseisen henkilön aikaisemmista tuomioista tai hänen yksilöllisestä profiilistaan riippumatta.

( 1 ) Luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (EUVL 2016, L 119, s. 89).

( 2 ) Direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohta, luettuna perusoikeuskirjan 52 artiklan valossa.

( 3 ) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1).

( 4 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artikla ja direktiivin 2016/680 10 artikla.

( 5 ) Direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohta.

( 6 ) Perusoikeuskirjan 47 artikla, jossa vahvistetaan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, ja perusoikeuskirjan 48 artikla, jossa vahvistetaan syyttömyysolettamaa koskeva periaate.

( 7 ) Direktiivin 2016/680 6 artikla.

( 8 ) Direktiivin 2016/680 10 artikla, luettuna yhdessä sen 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa.

( 9 ) Ks. direktiivin 2016/680 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 8 artiklan 1 kohta.