Yhdistetyt asiat C‑659/13 ja C‑34/14

C & J Clark International Ltd

vastaan

the Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

ja

Puma SE

vastaan

Hauptzollamt Nürnberg

(First-tier Tribunalin (Tax Chamber) ja Finanzgericht Münchenin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Tutkittavaksi ottaminen — Polkumyynti — Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa — Asetuksen (EY) N:o 1472/2006 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1294/2009 pätevyys — WTO:n polkumyyntisopimus — Asetus (EY) N:o 384/96 — 2 artiklan 7 kohta — Polkumyynnin toteaminen — Muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin oleva tuonti — Markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat vaatimukset — Määräaika — 9 artiklan 5 ja 6 kohta — Yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset — 17 artikla — Otanta — 3 artiklan 1, 5 ja 6 kohta, 4 artiklan 1 kohta ja 5 artiklan 4 kohta — Unionin tuotannonalan yhteistyö — 3 artiklan 2 ja 7 kohta — Vahingon toteaminen — Muut tiedossa olevat tekijät — Yhteisön tullikoodeksi — 236 artiklan 1 ja 2 kohta — Sellaisten tullien palauttaminen, joiden määrä ei ollut lain mukainen — Määräaika — Ennalta-arvaamaton tapahtuma tai ylivoimainen este — Sellaisen asetuksen pätemättömyys, jolla on otettu käyttöön polkumyyntitulleja”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 4.2.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Pätevyyden arviointi — Sellaisen asetuksen pätevyyttä koskeva kysymys, jota ei ole riitautettu SEUT 263 artiklan perusteella — Sellaisen yhtiön pääasiassa nostama kanne, jolla ei selvästikään ole oikeutta vaatia kumoamista — Tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta)

2. Kumoamiskanne — Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt — Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet — Asetus polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta — Kolmansien maiden tuottajat ja viejät — Unionin tuojat ja toimijat, joilla on erityisiä suhteita tuottajiin

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3. Euroopan unionin omat varat — Tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen — Tuotteen, johon sovelletaan polkumyyntitulleja, tuoja, joka ei ole esittänyt asetetussa määräajassa asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdan mukaista palauttamista koskevaa hakemusta — Laiminlyönti, joka ei ole esteenä tullikoodeksin 236 artiklaan perustuvan palauttamista koskevan hakemuksen esittämiselle

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 11 artiklan 8 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 2913/92 236 artikla)

4. Lainvastaisuusväite — Se, että tuoja riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, laillisuuden kyseisen asetuksen perusteella toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä nostetun kanteen yhteydessä — Tuojan intressi vedota siihen, että komissio ei ole noudattanut velvollisuuttaan tutkia markkinatalouskohtelun myöntämistä tai yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset

   (SEUT 263 ja SEUT 277 artikla)

5. Kansainväliset sopimukset — Maailman kauppajärjestön perustamissopimus — Vuoden 1994 GATT-sopimus — WTO-sopimuksiin ei ole mahdollista vedota unionin toimen laillisuuden riitauttamiseksi — Poikkeukset — Unionin toimi, jonka tarkoituksena on WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa on nimenomainen ja täsmällinen viittaus WTO-sopimuksiin

   (SEUT 216 artiklan 2 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus; sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (vuoden 1994 polkumyyntisopimus))

6. Kansainväliset sopimukset — Maailman kauppajärjestön perustamissopimus — Vuoden 1994 GATT-sopimus — WTO-sopimuksiin ei ole mahdollista vedota unionin toimen laillisuuden riitauttamiseksi — Poikkeukset — Unionin toimi, jonka tarkoituksena on WTO-sopimusten täytäntöönpano — Ulottuvuus

   (Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (vuoden 1994 polkumyyntisopimus); neuvoston asetuksen N:o 384/96 johdanto-osan viides perustelukappale, 2 artiklan 7 kohta ja 9 artiklan 5 kohta)

7. Kansainväliset sopimukset — Maailman kauppajärjestön perustamissopimus — WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös, jossa todetaan, että mainitun sopimuksen aineellisia sääntöjä ei ole noudatettu — Mainittuihin sopimuksiin tai mainittuun päätökseen ei ole mahdollista vedota unionin toimen laillisuuden riitauttamiseksi

8. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntimarginaali — Normaaliarvon määrittäminen — Muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin oleva tuonti — Markkinatalouskohtelun myöntäminen — Edellytykset — Tuottajilla oleva todistustaakka — Toimielinten suorittama todisteiden arviointi

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 2 artiklan 1–6 kohta ja 7 kohdan a, b ja c alakohta)

9. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntimarginaali — Normaaliarvon määrittäminen — Muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin oleva tuonti — Markkinatalouskohtelun myöntäminen — Komission velvollisuus lausua kaikkien tuottajien esittämistä markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista vaatimuksista — Sitä, että niiden tuottajien, jotka eivät kuulu otokseen, esittämiä vaatimuksia ei ole tutkittu, ei voida hyväksyä — Asetuksen N:o 1472/2006 pätemättömyys tältä osin

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 2 artiklan 7 kohdan b alakohta ja 17 artikla ja neuvoston asetus N:o 1472/2006)

10. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntitullien määrääminen — Vientiä muusta kuin markkinatalousmaasta harjoittavien yritysten yksilöllinen kohtelu — Unionin toimielinten velvollisuus tutkia yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset ja lausua niistä

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 9 artiklan 5 kohta)

11. Euroopan unionin oikeus — Tulkinta — Monikieliset säädöstekstit — Kieliversioiden eroavuudet — Tekstin laatijan todellisen tahdon ja tämän tavoitteleman päämäärän huomioon ottaminen

12. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntitullien määrääminen — Vientiä muusta kuin markkinatalousmaasta harjoittavien yritysten yksilöllinen kohtelu — Komission velvollisuus tutkia yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset ja lausua niistä — Sitä, että niiden toimijoiden, jotka eivät kuulu otokseen, esittämiä vaatimuksia ei ole tutkittu, ei voida hyväksyä — Asetuksen N:o 1472/2006 pätemättömyys tältä osin

    (SEUT 267 artikla; neuvoston asetus N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, neuvoston asetus N:o 1472/2006 ja neuvoston asetus N:o 1294/2009)

13. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin oleva tuonti — Niiden edellytysten arviointia koskeva menettely, joiden täyttyessä tuottajalle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu — Se, että unionin toimielimet ovat ylittäneet määräajan — Se, että tämä ei vaikuta lopullista tullia koskevan asetuksen pätevyyteen

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 2 artiklan 7 kohdan c alakohta ja neuvoston asetus N:o 1472/2006)

14. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Tutkimus — Komissiolla ei ole velvollisuutta päättää menettelyä sen seurauksena, että valitukselle annettu tuki on vähentynyt alle kynnysarvojen

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 5 artiklan 4 kohta)

15. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Toimielinten harkintavalta — Menettelyllisten takeiden noudattaminen — Tuomioistuinvalvonta — Rajat

    (SEUT 263 ja SEUT 267 artikla; neuvoston asetus N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, ja neuvoston asetus N:o 1472/2006)

16. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Vahinko — Syy-yhteyden osoittaminen — Toimielinten velvollisuudet — Muiden kuin polkumyyntiin liittyvien seikkojen huomioon ottaminen — Tällaisten seikkojen vaikutus syy-yhteyden osoittamiseen — Todistustaakka

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, 3 artiklan 7 kohta)

17. Kumoamiskanne — Kumoamistuomio — Ulottuvuus — Polkumyyntiasetuksen kumoaminen siltä osin kuin siinä otetaan käyttöön tiettyjen yhtiöiden tuotteisiin sovellettava polkumyyntitulli — Kumoamisella ei ole vaikutusta muiden yhtiöiden tuotteisiin sovellettavan polkumyyntitullin pätevyyteen — Olettama unionin toimielinten toimien pätevyydestä

    (SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetus N:o 1472/2006)

18. Euroopan unionin omat varat — Tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen — Edellytykset

    (Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 56 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 58–62 ja 64 kohta)

3.  Polkumyynniltä suojautumisen alalla asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdan sanamuodosta ja yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan sanamuodosta ei käy ilmi vähäisintäkään tekstuaalista perustetta, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että tuojilla, jotka eivät ole vedonneet asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdassa säädettyyn menettelyyn tätä varten asetetussa määräajassa, ei olisi tai ei enää olisi oikeutta vaatia tullikoodeksin 236 artiklalla käyttöön otetun menettelyn soveltamista heihin.

   Lisäksi asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdalla käyttöön otetulla menettelyllä ei tavoitella samaa päämäärää kuin tullikoodeksin 236 artiklassa säädetyllä menettelyllä. Asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdassa säädetyllä menettelyllä pyritään nimittäin siihen, että polkumyyntitulleja maksaneet tuojat voivat hakea toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välityksellä komissiolta niiden palauttamista, jos osoitetaan, että polkumyyntimarginaali, jonka perusteella nämä tullit maksettiin, on poistettu tai alennettu voimassa olevan tullin tasoa alemmalle tasolle. Tämän menettelyn yhteydessä tuojat eivät kiistä käyttöön otettujen polkumyyntitullien lainmukaisuutta, vaan ne vetoavat tilanteen muuttumiseen siten, että muutos vaikuttaa suoraan alun perin määritettyyn polkumyyntimarginaaliin. Sitä vastoin tullikoodeksin 236 artiklalla käyttöön otetulla menettelyllä mahdollistetaan se, että kyseiset tuojat hakevat maksamiensa tuonti- tai vientitullien palauttamista tilanteessa, jossa todetaan, että näiden tullien määrä niitä maksettaessa ei ole ollut lain mukainen.

   Lopuksi näiden kahden menettelyn rakenne on pohjimmiltaan erilainen. Erityisesti asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 8 kohdalla käyttöön otettu menettely kuuluu komission toimivaltaan ja se voidaan ottaa käyttöön ainoastaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat asianmukaisesti vahvistaneet kannettavien tullien lopullisen määrän, kun taas tullikoodeksin 236 artiklassa säädetty menettely kuuluu kansallisten tulliviranomaisten toimivaltaan ja siihen voidaan turvautua kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona nämä tullit on annettu tiedoksi velalliselle.

   (ks. 68–70 kohta)

4.  Tuojilla, jotka ovat maksaneet polkumyyntitullin, on ilmeinen oma intressi ja ilmeinen oma asiavaltuus vedota kansallisessa tuomioistuimessa asetuksen, jolla on otettu käyttöön polkumyyntitulli, perusteella toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä nostettujen kanteiden yhteydessä siihen, että asetukset, joilla tämä tulli otetaan käyttöön, ovat pätemättömiä sillä perusteella, että kyseinen tulli on otettu käyttöön ilman, että komissio on lausunut tätä ennen asetuksessa N:o 384/96 säädettyjen sääntöjen mukaisesti kyseisten tuotteiden tuottajien tai viejien esittämistä markkinatalouskohtelun myöntämistä tai yksilöllistä kohtelua koskevista vaatimuksista. Sillä, että näitä vaatimuksia ei ole otettu huomioon, voi nimittäin olla kielteinen vaikutus menettelyn päätteeksi käyttöön otettavaan kyseisten toimijoiden tuotteita koskevaan polkumyyntitulliin.

   (ks. 72 ja 73 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 82–87 kohta)

6.  Polkumyynniltä suojautumisen alalla on todettava, että vaikka on totta, että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 461/2004, johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (polkumyyntisopimus) määräykset olisi saatettava mahdollisimman hyvin osaksi unionin oikeutta, kyseinen ilmaisu on ymmärrettävä siten, että vaikka unionin lainsäätäjän aikomus oli ottaa kyseisen sopimuksen säännöt huomioon asetuksen N:o 384/96 antamisen yhteydessä, se ei kuitenkaan ilmaissut tahtoa saattaa kaikkia sen määräyksiä osaksi mainittua asetusta.

   Erityisesti asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohta ilmentää unionin lainsäätäjän tahtoa ottaa käyttöön unionin oikeusjärjestyksessä noudatettava omanlainen lähestymistapa ottamalla käyttöön erityinen normaaliarvon laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen järjestelmä muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevaa tuontia varten. Asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan säännöksissä viitataan kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohtaan, ja ne kuuluvat erottamattomana osana sillä käyttöön otettuun järjestelmään.

   (ks. 90 ja 91 kohta)

7.  Kun otetaan huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksella käyttöön otetun riitojenratkaisujärjestelmän luonne ja rakenne ja tärkeä asema, joka kyseisessä järjestelmässä annetaan sopimuspuolten väliselle neuvottelulle, unionin tuomioistuimet eivät joka tapauksessa voi valvoa unionin toimien lainmukaisuutta tai pätevyyttä WTO:n sääntöjen kannalta niin kauan kuin unionille asetettu kohtuullinen määräaika, joka koskee niiden WTO:n riitojenratkaisuelimen päätösten ja suositusten noudattamista, joissa näiden sääntöjen noudattamatta jättäminen todetaan, ei ole päättynyt, koska muuten tämä määräaika menettäisi merkityksensä.

   Lisäksi pelkkä kyseisen määräajan päättyminen ei merkitse sitä, että unioni olisi käyttänyt kaikki mainitussa riitojenratkaisujärjestelmässä määrätyt mahdollisuudet löytää ratkaisu sen ja muiden sopimuspuolten väliseen erimielisyyteen. Jos unionin tuomioistuimet näin ollen velvoitettaisiin ainoastaan tämän määräajan päättymisen vuoksi valvomaan kyseessä olevien unionin toimenpiteiden lainmukaisuutta tai pätevyyttä WTO:n sääntöihin ja niihin riitojenratkaisuelimen päätöksiin ja suosituksiin nähden, joissa näiden sääntöjen noudattamatta jättäminen todetaan, se voisi johtaa unionin aseman horjumiseen etsittäessä ratkaisua, joka on sekä WTO:n sääntöjen mukainen että riidan osapuolia keskinäisesti tyydyttävä.

   Näin ollen yksityinen ei voi edes asetetun määräajan päätyttyä vedota tällaisiin riitojenratkaisuelimen päätöksiin ja suosituksiin unionin toimielinten toiminnan lainmukaisuuden tai pätevyyden valvomiseksi ainakaan silloin, kun kyse ei ole tilanteista, joissa näiden päätösten ja suositusten johdosta unionin tarkoituksena on ollut hyväksyä erityinen velvoite.

   (ks. 94–96 kohta)

8.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 105–109 kohta)

9.  Polkumyynniltä suojautumisen alalla neuvostolla ja komissiolla on velvollisuus lausua markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevasta vaatimuksesta, jonka on esittänyt mikä tahansa tuottaja, joka on sijoittautunut maahan, joka ei ole markkinatalousmaa ja joka on polkumyyntitutkimusta vireille pantaessa Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen, siinäkin tapauksessa, että ne käyttävät asetuksen N:o 384/96 17 artiklassa säädettyä otantamenetelmää.

   Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetusta asetuksesta N:o 1472/2006 on todettava, että se, että neuvosto ja komissio eivät ole lausuneet kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joita ei valittu asetuksen N:o 384/96 17 artiklan mukaisesti muodostettuun otokseen, esittämistä markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista vaatimuksista, merkitsee kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan rikkomista. Näin ollen asetus N:o 1472/2006 on tältä osin pätemätön.

   (ks. 110, 112 ja 174 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

10.  Polkumyynniltä suojautumisen alalla asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että neuvostolla ja komissiolla on lähtökohtaisesti silloin, kun ne antavat asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, velvollisuus täsmentää tässä asetuksessa kunkin siinä tarkoitetun toimittajan osalta käyttöön otettavan polkumyyntitullin määrä, jollei tätä yksilöllistä kohtelua ole mahdotonta toteuttaa.

    Asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuitenkin poiketaan tästä periaatteesta siinä kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, että neuvosto tai komissio antaa asetuksen, jolla otetaan käyttöön erityisestä lähteestä eli muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevaa tuontia koskevia polkumyyntitulleja. Tässä tapauksessa unionin lainsäätäjä on nimittäin säätänyt erilaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan on sekä tarpeellista että riittävää, että neuvoston tai komission antamassa asetuksessa täsmennetään kyseisen toimittajamaan laajuisesti käyttöön otettavan polkumyyntitullin määrä.

    Asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään kuitenkin, että yksilöllinen polkumyyntitulli määritetään muuhun kuin markkinatalousmaahan sijoittautuneille toimittajille, jos ne ovat myös viejän asemassa, kun ne osoittavat asianmukaisesti perusteltujen pyyntöjen pohjalta, että ne täyttävät kriteerit, jotka oikeuttavat tämän yksilöllisen kohtelun. Tätä yksilöllistä polkumyyntitullia sovelletaan tällöin niihin sen maan laajuisesti vahvistetun polkumyyntitullin sijasta, jota niihin olisi sovellettu, jos tällaista pyyntöä ei olisi esitetty.

    Tässä yhteydessä neuvoston ja komission on lähtökohtaisesti tutkittava niille asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan perusteella osoitetut yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset ja lausuttava näistä vaatimuksista.

    (ks. 118–120 ja 123 kohta)

11.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 122 kohta)

12.  Se, että neuvosto ja komissio eivät ole lausuneet ennen lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen N:o 1472/2006 antamista kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joita ei valittu asetuksen N:o 384/96 17 artiklan mukaisesti muodostettuun otokseen, esittämistä yksilöllistä kohtelua koskevista vaatimuksista, merkitsee kyseisen asetuksen 9 artiklan 5 kohdan rikkomista. Näin ollen mainittu lopullista tullia koskeva asetus N:o 1472/2006 on tältä osin pätemätön. Vietnamista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Macaon erityishallintoalueelta lähetettyjen tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue, asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena annettu täytäntöönpanoasetus N:o 1294/2009 on samoista syistä ja samoilta osin pätemätön.

    Tässä yhteydessä yhtäältä asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan ja toisaalta saman asetuksen 17 artiklan, jossa säädetään otantamenetelmästä, välisen suhteen tutkiminen osoittaa, että asetuksen 9 artiklan 5 kohdan sanamuoto poikkeaa asetuksen N:o 384/96 asetuksen 9 artiklan 6 kohdan sanamuodosta, johon sisältyy nimenomainen viittaus, jossa säädetään mainitun 17 artiklan soveltamisesta. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohtaa voidaan tulkita siten, että – toisin kuin kyseisen säännöksen 6 kohdan yhteydessä – sen yhteydessä asetuksen N:o 384/96 17 artiklalla ei ole merkitystä. Näin ollen silloin, kun muuhun kuin markkinatalousmaahan sijoittautunut vientiä harjoittava tuottaja vetoaa asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan toiseen alakohtaan sillä perusteella, että sen omat vientihinnat on määritetty riittävän riippumattomasti valtiosta, se pyrkii siihen, että neuvosto ja komissio tunnustavat sen, että se on tältä kannalta katsottuna pohjimmiltaan erilaisessa tilanteessa kuin muut kyseiseen maahan sijoittautuneet vientiä harjoittavat tuottajat. Tällä perusteella se vaatii yksilöllistä kohtelua tilanteessa, jossa näitä muita vientiä harjoittavia tuottajia kohdellaan käytännössä yhtenä ainoana yksikkönä.

    Jos olisi katsottava, että neuvosto ja komissio voisivat soveltaa kyseisessä tilanteessa olevaan vientiä harjoittavaan tuottajaan kyseisen maan laajuisesti vahvistettua polkumyyntitullia, joka on laskettu otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotetun keskiarvon perusteella, lausumatta tätä ennen tällaisen vientiä harjoittavan tuottajan vaatimuksesta, tämä mahdollistaisi sen, että kyseiset toimielimet kohtelisivat tätä vientiä harjoittavaa tuottajaa samalla tavalla kuin mainittuun otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia, vaikka viimeksi mainitut ovat lähtökohtaisesti erilaisessa tilanteessa.

    (ks. 124–127, 131, 132, 135 ja 174 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

13.  Asetuksen N:o 384/96 tavoin lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annettua asetusta ei voida todeta pätemättömäksi pelkästään sillä perusteella, että neuvosto ja komissio eivät ole lausuneet mainitun asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyssä määräajassa niille esitetyistä markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista vaatimuksista. Tuojan, joka vetoaa tähän sääntöjenvastaisuuteen, on vielä osoitettava konkreettisesti, ettei ole täysin poissuljettua, että jos tätä sääntöjenvastaisuutta ei olisi tapahtunut, menettelyn päätteeksi annettu asetus olisi ollut sisällöltään sen etujen kannalta suotuisampi.

    Koska asianomaiset henkilöt eivät ole esittäneet tällaista näyttöä, näissä olosuhteissa mainitun määräajan noudattamatta jättäminen ei johda lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen N:o 1472/2006 pätemättömyyteen.

    Tämä tulkinta pätee siitä riippumatta, onko kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat valittu asetuksen N:o 384/96 17 artiklan mukaisesti muodostettuun otokseen vai ei.

    (ks. 141–144 ja 174 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

14.  Polkumyynniltä suojautumisen alalla asetuksessa N:o 384/96 ei ole yhtään säännöstä, joka koskisi toimenpiteitä, joihin tutkimuksen aikana on ryhdyttävä, jos tuottajien valitukselle antama tuki vähenee, joten neuvoston ja komission on voitava jatkaa kyseistä tutkimusta siinäkin tapauksessa, että valituksen saama tuki vähenee, ja silloinkin, kun tällainen vähentyminen osoittaa kyseisen tuen edustavan tuotantomäärää, joka on alhaisempi kuin jompikumpi kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa säädetyistä kynnysarvoista. Nämä kynnysarvot vahvistetaan yhtäältä unionin tuottajien, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen unionin tuotannonalan osan kokonaistuotannosta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta, antaman tuen ja toisaalta unionin tuottajien, jotka vastaavat vähintään 25 prosentista unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta, antaman tuen perusteella.

    (ks. 152 ja 153 kohta)

15.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 161, 162, 165 ja 166 kohta)

16.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 168–170 kohta)

17.  Jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät voi nojautua tuomioihin, joilla unionin tuomioistuimet kumosivat asetuksen, jolla otettiin käyttöön polkumyyntitulleja, siltä osin kuin se koski tiettyjä kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja vientiä harjoittavia tuottajia, katsoakseen, että muiden mainitussa asetuksessa tarkoitettujen vientiä harjoittavien tuottajien, jotka ovat samassa tilanteessa kuin ne vientiä harjoittavat tuottajat, joiden osalta tällainen asetus kumottiin, tuotteiden osalta käyttöön otettujen tullien määrä ei ole lain mukainen yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Koska tällaisen asetuksen antanut toimielin ei ole peruuttanut tätä asetusta, unionin tuomioistuimet eivät ole kumonneet sitä tai unionin tuomioistuin ei ole todennut sitä pätemättömäksi siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön näiden muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotteita koskevia tulleja, näiden tullien määrä on yhä lain mukainen kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

    Silloin, kun unionin tuomioistuimet kumoavat henkilön, jota asetus, jolla on otettu käyttöön polkumyyntitulleja, koskee suoraan ja erikseen, nostaman kumoamiskanteen yhteydessä kyseisen asetuksen siltä osin kuin se koskee tätä henkilöä, tällainen osittainen kumoaminen ei nimittäin vaikuta muiden kyseisen toimen säännösten eikä etenkään sellaisten säännösten laillisuuteen, joilla on otettu käyttöön muita kuin mainitun henkilön valmistamia, viemiä tai tuomia tuotteita koskevia polkumyyntitulleja.

    Päinvastoin silloin, kun henkilöt, joilla olisi ollut asiavaltuus vaatia tällaisten säännösten kumoamista, eivät ole riitauttaneet niitä SEUT 263 artiklassa määrätyssä määräajassa, ne ovat heidän osaltaan lopullisia. Lisäksi näitä säännöksiä koskee laillisuusolettama, mikä merkitsee sitä, että niillä on täysi oikeusvaikutus kaikkiin muihin henkilöihin nähden niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen vuoksi.

    (ks. 183–185 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

18.  Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se, että unionin tuomioistuimet toteavat asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, joko kokonaan tai osittain pätemättömäksi, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ennalta-arvaamaton tapahtuma tai ylivoimainen este.

    (ks. 190–194 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)