Asia C‑281/15

Soha Sahyouni

vastaan

Raja Mamisch

(Oberlandesgericht Münchenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EU) N:o 1259/2010 — Soveltamisala — Uskonnollisen instanssin kolmannessa maassa antaman yksityistä avioeroa koskevan ratkaisun tunnustaminen — Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 12.5.2016

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Unionin oikeuden säännökset, joita sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla suoraan ja ehdottomasti tilanteisiin, jotka jäävät niiden soveltamisalan ulkopuolelle, kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Edellytys – Kansallisen tuomioistuimen on osoitettava tällaisen viittauksen olemassaolo – Tällaisen viittauksen puuttuminen – Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen

(SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta; neuvoston asetukset N:o 2201/2003 ja N:o 1259/2010)

Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla annetussa asetuksessa N:o 1259/2010 määritetään vain avioero- ja asumuseroasioissa sovellettavat lainvalintasäännöt, mutta siinä ei säännellä jo myönnetyn avioeron tunnustamista jäsenvaltiossa. Sitä vastoin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetussa asetuksessa N:o 2201/2003 vahvistetaan erityisesti avioerotuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Sitä ei kuitenkaan sovelleta kolmansissa maissa annettuihin tällaisiin tuomioihin. Näin ollen kolmannessa maassa myönnetyn avioeron tunnustaminen ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.

Tilanteessa, jossa kansallisen tuomioistuimen esiin tuomia asetuksen N:o 1259/2010 säännöksiä, asetuksen N:o 2201/2003 säännöksiä tai mitään muuta unionin oikeudellista tointa ei sovelleta pääasiassa, on perusteltua, että unionin tuomioistuin tulkitsee unionin oikeussääntöjä, kun niitä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tällaisiin tilanteisiin joko suoran tai epäsuoran viittauksen johdosta, jotta voidaan taata, että mainittuja tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeutta, kohdellaan samalla tavoin. Unionin tuomioistuimen on siis tarkistettava, onko olemassa riittävän täsmällisiä tietoja, jotta voidaan todeta tämä viittaaminen unionin oikeuteen.

Unionin tuomioistuimen ei kuitenkaan ole tehtävä tällaista aloitetta unionin oikeuden tulkinnasta, jos ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että kansallinen tuomioistuin osoittaa tosiasiassa tällaisen sovellettavuuden. Näin ei ole silloin, kun kansallinen tuomioistuin lähtee siitä olettamasta, että asetusta N:o 1259/2010 sovelletaan pääasiaan, ilman että mitään muuta viitettä annettaisiin asetuksen N:o 1259/2010 tai muiden unionin oikeuden säännösten sovellettavuudesta kyseisiin tosiseikkoihin.

(ks. 19, 20, 22, 23, 27, 28, 30 ja 31 kohta)