Asia C‑181/12

Yvon Welte

vastaan

Finanzamt Velbert

(Finanzgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Pääomien vapaa liikkuvuus — EY 56 EY 58 artikla — Perintöverot — Tilanne, jossa perinnönjättäjä ja perillinen ovat kolmannessa maassa asuvia henkilöitä — Jäämistö — Jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus — Oikeus veron perusteesta tehtävään vähennykseen — Maassa asuvien henkilöiden ja ulkomailla asuvien henkilöiden erilainen kohtelu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.10.2013

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Pääomanliikkeiden vapauttaminen – Direktiivi 88/361 – Soveltamisala

   (EY 56 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 88/361 liite I)

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Perintövero – Perintöveron laskemista koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnetään vähennys kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevasta kiinteistöstä – Maassa asuvien henkilöiden ja ulkomailla asuvien henkilöiden erilainen kohtelu – Ulkomailla asuvien henkilöiden pienempi vähennys ei ole sallittu – Oikeuttamisperusteiden puuttuminen

   (EY 56 ja EY 58 artikla)

3. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista – 31.12.1993 voimassa olleet rajoitukset, jotka koskevat sellaisia pääomaliikkeitä, joihin liittyy suoria sijoituksia – Käsite – Kiinteistösijoitukset perinnön yhteydessä eivät kuulu niihin

   (EY 56 artikla ja EY 57 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 88/361 liite I)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks.18–21 kohta)

2.  EY 56 ja EY 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle perintöveron laskemista koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään, että kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan kiinteistön perimisen yhteydessä veron perusteesta tehtävä vähennys on silloin, kun perinnönjättäjä ja perinnönsaaja asuivat kuolinhetkellä Sveitsin valaliiton kaltaisessa kolmannessa maassa, pienempi kuin vähennys, jota olisi sovellettu, jos ainakin toinen heistä olisi tuolloin asunut edellä mainitussa jäsenvaltiossa.

   Kyseinen kansallinen lainsäädäntö on nimittäin yhtäältä EY 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus.

   Toisaalta jos kansallisessa lainsäädännössä asetetaan perinnöksi saadun ja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteistön verotuksen osalta samaan asemaan yhtäältä ulkomailla asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden ulkomailla asuneelta perinnönjättäjältä, ja toisaalta ulkomailla tai maassa asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden maassa asuneelta perinnönjättäjältä, sekä maassa asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden ulkomailla asuvalta perinnönjättäjältä, kyseisessä lainsäädännössä ei voida unionin oikeuden vaatimuksia rikkomatta samassa verotuksessa kohdella näitä perillisiä eri tavoin kiinteistöön liittyvästä veron perusteesta tehtävän vähennyksen osalta. Kohtelemalla – lukuun ottamatta sen vähennyksen määrää, jonka perillinen voi tehdä – näiden kahden henkilöryhmän hyväksi tulevia perintöjä samalla tavoin kansallinen lainsäätäjä on nimittäin myöntänyt, ettei näiden henkilöiden välillä ole perintöveron kantamista koskevien menettelyiden ja edellytysten osalta minkäänlaista heidän tilanteeseensa liittyvää objektiivista eroa, jolla erilainen kohtelu voitaisiin oikeuttaa.

   Samalla tavalla kuin henkilön verovelvollisuusasema ei millään tavalla riipu hänen asuinpaikastaan, koska kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä saatetaan perintöveron alaisiksi kaikki tässä jäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteistöjen saannot siitä riippumatta, ovatko perillinen ja perinnönjättäjä maassa asuvia henkilöitä vai eivät, tavoite vapauttaa perhevarallisuus osittain verosta koskee kaikkia jäsenvaltiossa perintöverovelvollisia siitä riippumatta, ovatko he maassa asuvia henkilöitä vai ulkomailla asuvia henkilöitä, sillä kyseisen vapauttamisen tarkoituksena on alentaa perinnön kokonaismäärää.

   Koska vähennyksen määrä ei määräydy veron perusteen suuruuden perusteella vaan se myönnetään perilliselle sillä perusteella, että hän on verovelvollinen, se, että ulkomailla asuneen perinnönjättäjän ulkomailla asuva perillinen on rajoitetusti perintöverovelvollinen, ei tee tämän perillisen tilannetta vähennyksen osalta objektiivisesti erilaiseksi sellaisen perillisen tilanteeseen nähden, joka ei asu kyseisessä maassa ja perii kyseisessä maassa asuneen henkilön, tai sellaisen maassa asuvan perillisen tilanteeseen nähden, joka on saanut perinnön maassa asuneelta tai ulkomailla asuneelta perinnönjättäjältä.

   (ks. 26, 51, 53, 55 ja 68 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Pelkässä omistustarkoituksessa kiinteistöihin tehtävät sijoitukset, jotka liittyvät perinnönjättäjän vanhempien taloon ja jotka on tehty yksityisissä tarkoituksissa ilman yhteyttä taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, eivät kuulu EY 57 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

   Kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan EY 56 artikla ei nimittäin estä soveltamasta kolmansiin maihin sellaisia rajoituksia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaan voimassa 31.12.1993 ja jotka koskevat pääomanliikkeitä näihin maihin tai näistä maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille.

   EY 57 artiklan 1 kohdassa, johon sisältyy tyhjentävä luettelo niistä pääomanliikkeistä, joihin voidaan olla soveltamatta EY 56 artiklan 1 kohtaa, ei mainita perintöjä. Kuitenkin tällaista määräystä on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta tehtynä poikkeuksena tulkittava suppeasti.

   Perinnöt kuuluvat perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta annetun direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon XI, ”Henkilökohtaiset pääomanliikkeet”, alaan, kun taas ”suorat sijoitukset” ja ”kiinteistösijoitukset” kuuluvat liitteen eri otsikkojen eli kyseisessä liitteessä olevan otsikon I ja otsikon II alaan. Direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon II sanamuodosta ilmenee siten, että kyseisessä liitteessä olevan otsikon I alla tarkoitetut suorat sijoitukset eivät kuulu otsikon II alalla tarkoitettuihin ”kiinteistösijoituksiin”.

   Tällaisessa tilanteessa on niin, että kun EY 57 artiklan 1 kohdassa viitataan ”suoriin sijoituksiin, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina”, siinä tarkoitetaan yksinomaan sellaisia kiinteistösijoituksia, jotka ovat direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon I alle kuuluvia suoria sijoituksia.

   (ks. 28, 29, 31 ja 33–35 kohta)

Asia C‑181/12

Yvon Welte

vastaan

Finanzamt Velbert

(Finanzgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Pääomien vapaa liikkuvuus — EY 56 EY 58 artikla — Perintöverot — Tilanne, jossa perinnönjättäjä ja perillinen ovat kolmannessa maassa asuvia henkilöitä — Jäämistö — Jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus — Oikeus veron perusteesta tehtävään vähennykseen — Maassa asuvien henkilöiden ja ulkomailla asuvien henkilöiden erilainen kohtelu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.10.2013

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus — Pääomanliikkeiden vapauttaminen — Direktiivi 88/361 — Soveltamisala

   (EY 56 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 88/361 liite I)

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus — Rajoitukset — Perintövero — Perintöveron laskemista koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnetään vähennys kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevasta kiinteistöstä — Maassa asuvien henkilöiden ja ulkomailla asuvien henkilöiden erilainen kohtelu — Ulkomailla asuvien henkilöiden pienempi vähennys ei ole sallittu — Oikeuttamisperusteiden puuttuminen

   (EY 56 ja EY 58 artikla)

3. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus — Rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista — 31.12.1993 voimassa olleet rajoitukset, jotka koskevat sellaisia pääomaliikkeitä, joihin liittyy suoria sijoituksia — Käsite — Kiinteistösijoitukset perinnön yhteydessä eivät kuulu niihin

   (EY 56 artikla ja EY 57 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 88/361 liite I)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks.18–21 kohta)

2.  EY 56 ja EY 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle perintöveron laskemista koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään, että kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan kiinteistön perimisen yhteydessä veron perusteesta tehtävä vähennys on silloin, kun perinnönjättäjä ja perinnönsaaja asuivat kuolinhetkellä Sveitsin valaliiton kaltaisessa kolmannessa maassa, pienempi kuin vähennys, jota olisi sovellettu, jos ainakin toinen heistä olisi tuolloin asunut edellä mainitussa jäsenvaltiossa.

   Kyseinen kansallinen lainsäädäntö on nimittäin yhtäältä EY 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus.

   Toisaalta jos kansallisessa lainsäädännössä asetetaan perinnöksi saadun ja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteistön verotuksen osalta samaan asemaan yhtäältä ulkomailla asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden ulkomailla asuneelta perinnönjättäjältä, ja toisaalta ulkomailla tai maassa asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden maassa asuneelta perinnönjättäjältä, sekä maassa asuvat perilliset, jotka ovat saaneet tämän omaisuuden ulkomailla asuvalta perinnönjättäjältä, kyseisessä lainsäädännössä ei voida unionin oikeuden vaatimuksia rikkomatta samassa verotuksessa kohdella näitä perillisiä eri tavoin kiinteistöön liittyvästä veron perusteesta tehtävän vähennyksen osalta. Kohtelemalla – lukuun ottamatta sen vähennyksen määrää, jonka perillinen voi tehdä – näiden kahden henkilöryhmän hyväksi tulevia perintöjä samalla tavoin kansallinen lainsäätäjä on nimittäin myöntänyt, ettei näiden henkilöiden välillä ole perintöveron kantamista koskevien menettelyiden ja edellytysten osalta minkäänlaista heidän tilanteeseensa liittyvää objektiivista eroa, jolla erilainen kohtelu voitaisiin oikeuttaa.

   Samalla tavalla kuin henkilön verovelvollisuusasema ei millään tavalla riipu hänen asuinpaikastaan, koska kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä saatetaan perintöveron alaisiksi kaikki tässä jäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteistöjen saannot siitä riippumatta, ovatko perillinen ja perinnönjättäjä maassa asuvia henkilöitä vai eivät, tavoite vapauttaa perhevarallisuus osittain verosta koskee kaikkia jäsenvaltiossa perintöverovelvollisia siitä riippumatta, ovatko he maassa asuvia henkilöitä vai ulkomailla asuvia henkilöitä, sillä kyseisen vapauttamisen tarkoituksena on alentaa perinnön kokonaismäärää.

   Koska vähennyksen määrä ei määräydy veron perusteen suuruuden perusteella vaan se myönnetään perilliselle sillä perusteella, että hän on verovelvollinen, se, että ulkomailla asuneen perinnönjättäjän ulkomailla asuva perillinen on rajoitetusti perintöverovelvollinen, ei tee tämän perillisen tilannetta vähennyksen osalta objektiivisesti erilaiseksi sellaisen perillisen tilanteeseen nähden, joka ei asu kyseisessä maassa ja perii kyseisessä maassa asuneen henkilön, tai sellaisen maassa asuvan perillisen tilanteeseen nähden, joka on saanut perinnön maassa asuneelta tai ulkomailla asuneelta perinnönjättäjältä.

   (ks. 26, 51, 53, 55 ja 68 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Pelkässä omistustarkoituksessa kiinteistöihin tehtävät sijoitukset, jotka liittyvät perinnönjättäjän vanhempien taloon ja jotka on tehty yksityisissä tarkoituksissa ilman yhteyttä taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, eivät kuulu EY 57 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

   Kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan EY 56 artikla ei nimittäin estä soveltamasta kolmansiin maihin sellaisia rajoituksia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaan voimassa 31.12.1993 ja jotka koskevat pääomanliikkeitä näihin maihin tai näistä maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille.

   EY 57 artiklan 1 kohdassa, johon sisältyy tyhjentävä luettelo niistä pääomanliikkeistä, joihin voidaan olla soveltamatta EY 56 artiklan 1 kohtaa, ei mainita perintöjä. Kuitenkin tällaista määräystä on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta tehtynä poikkeuksena tulkittava suppeasti.

   Perinnöt kuuluvat perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta annetun direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon XI, ”Henkilökohtaiset pääomanliikkeet”, alaan, kun taas ”suorat sijoitukset” ja ”kiinteistösijoitukset” kuuluvat liitteen eri otsikkojen eli kyseisessä liitteessä olevan otsikon I ja otsikon II alaan. Direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon II sanamuodosta ilmenee siten, että kyseisessä liitteessä olevan otsikon I alla tarkoitetut suorat sijoitukset eivät kuulu otsikon II alalla tarkoitettuihin ”kiinteistösijoituksiin”.

   Tällaisessa tilanteessa on niin, että kun EY 57 artiklan 1 kohdassa viitataan ”suoriin sijoituksiin, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina”, siinä tarkoitetaan yksinomaan sellaisia kiinteistösijoituksia, jotka ovat direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon I alle kuuluvia suoria sijoituksia.

   (ks. 28, 29, 31 ja 33–35 kohta)