Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt, jotka kuuluvat aineellisesti ja ajallisesti EHTY:n perustamissopimuksen mukaisen oikeudellisen järjestelmän alaisuuteen – EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen – Asetuksen N:o 1/2003 oikeudellisissa puitteissa toimivan komission valvontavallan jatkuminen

(HT 65 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 1/2003)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Ajallinen ulottuvuus – EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen – Yritykselle vastainen komission päätös, joka on tehty EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä ja joka koskee mainitun perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä edeltäneitä seikkoja – Nullum crimen, nulla poena sine lege -periaate – Luottamuksensuojan periaate – Ulottuvuus – Yritysten vastuu niiden kilpailusääntöjä rikkovasta toiminnasta siinä asiayhteydessä, jossa EY:n perustamissopimuksen määräykset tulevat sovellettaviksi EHTY:n perustamissopimuksen määräysten sijaan – Aineelliset säännöt – Menettelysäännöt

(HT 65 artiklan 1 ja 5 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 2 kohta)

3. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Ulottuvuus – Absoluuttinen oikeusvoima – Ulottuvuus

4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

5. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Sellaisen yksikön syyllistyminen kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka ei ole lakannut olemasta ja jonka sijaan rikkomisessa on tullut toinen yksikkö, joka on jatkanut sen taloudellista toimintaa relevanteilla markkinoilla – Tämän toisen yksikön joutuminen vastuuseen kaikista kilpailusääntöjen rikkomisista

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)

6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika menettelyissä – Muun oikeushenkilön kuin yrityksen toiminnasta rikkomisen aikana vastanneen oikeushenkilön joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1–6 kohta; yleispäätöksen N:o 715/78 1 artiklan 1–3 kohta)

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen vastikkeena kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset

(Komission tiedonanto 96/C 207/04)

8. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin valvonta, paitsi jos tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(EY 225 artiklan 1 kohta ja EY 229 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

Tiivistelmä

1. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille yhteisen periaatteen, jonka alkuperä voidaan jäljittää aina roomalaiseen oikeuteen asti, mukaan lainsäädännön muuttamistapauksessa on varmistettava oikeudellisten rakenteiden jatkuvuus, jos lainsäätäjä ei ilmaise päinvastaista tahtoaan. Tämä periaate on sovellettavissa unionin primaarioikeuden muutoksiin.

Ei ole mitään viitettä siitä, että unionin lainsäätäjän tahto olisi ollut, että EHTY:n perustamissopimuksessa kielletyt yhteistoimintajärjestelyt voisivat jäädä kokonaan rankaisematta viimeksi mainitun voimassaolon päätyttyä. EHTY:n perustamissopimus, EY:n perustamissopimus ja EUT-sopimus vuorollaan varmistavat vapaan kilpailun takaamiseksi, että komissio on voinut ja voi edelleen määrätä seuraamuksia kaikesta käyttäytymisestä, joka vastaa HT 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tunnusmerkistöä ja joka on tapahtunut ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä 23.7.2002 tai sen jälkeen.

Näissä olosuhteissa se, että komissiolla ei olisi toimivaltaa varmistaa sellaisten EHTY:n perustamissopimukseen liittyvien normien yhdenmukaista soveltamista, joilla on oikeusvaikutuksia vielä mainitun sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, olisi ristiriidassa perustamissopimusten tavoitteiden ja yhtenäisyyden sekä unionin oikeusjärjestyksen jatkuvuuden kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen tee oikeudellista virhettä tulkitessaan asetusta N:o 1/2003 niin, että siinä sallitaan komission toteavan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen EHTY:n perustamissopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toteutettuja kartelleja ja määräävän niistä seuraamukset.

(ks. 72–74, 77 ja 78 kohta)

2. Rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskeva periaate, sellaisena kuin se on erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan mukaan, edellyttää, että unionin säännöstössä määritellään selvästi rikkomiset ja niistä määrättävät seuraamukset. Lisäksi oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että tällaisen lainsäädännön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille asetetut velvoitteet ovat, jotta ne voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin. Koska perustamissopimuksissa määritettiin selvästi rikkomiset sekä yrityksille kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien seuraamusten luonne ja merkittävyys, rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta ja oikeusvarmuutta koskevien periaatteiden tarkoituksena ei ole taata yrityksille, että ne voivat oikeudellisten perustojen ja menettelysääntöjen myöhempien muutosten vuoksi välttää kaikki niiden aikaisemmista kilpailusääntöjen rikkomisista johtuvat seuraamukset.

Sellaisen komission päätöksen osalta, joka koskee EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä edeltänyttä oikeudellista tilannetta ja joka on yritykselle vastainen, unionin yleinen tuomioistuin ei tee virhettä katsoessaan yhtäältä, että ajallista soveltamista koskevien periaatteiden noudattaminen sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta koskevat vaatimukset edellyttävät HT 65 artiklan 1 ja 5 kohdassa annettujen aineellisten sääntöjen soveltamista tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä ja jotka kuuluvat kyseisen perustamissopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan. HT 65 artiklan 1 ja 5 kohdassa määrättiin selvä oikeudellinen perusta kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävälle seuraamukselle, joten huolellinen yritys ei missään vaiheessa voinut olla tietämätön toimintansa seurauksista eikä luottaa siihen, että EY:n perustamissopimuksen oikeudellisten puitteiden tulemisesta EHTY:n perustamissopimuksen vastaavien puitteiden sijaan olisi seurauksena se, että se voi välttää kaikki seuraamukset niistä HT 65 artiklan rikkomisista, joihin se on menneisyydessä syyllistynyt.

Toisaalta sovellettavista menettelysäännöistä unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut, että komissio on toimivaltainen toteuttamaan asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn. Toimenpiteen oikeudellisen perustan muodostavan säännöksen, jolla annetaan unionin toimielimelle toimivalta toteuttaa kyseessä oleva toimenpide, on oltava voimassa toimenpiteen toteuttamishetkellä, ja menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa niiden voimaantulohetkestä alkaen.

(ks. 79–83 ja 86–88 kohta)

3. Oikeusvoiman periaatteella on perustavanlaatuinen merkitys sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Oikeusvoimavaikutus ulottuu ainoastaan niihin tosiseikka- ja oikeuskysymyksiin, jotka on tuomioistuimen päätöksellä tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu.

Kun unionin yleisen tuomioistuimen on ainoastaan määritettävä yrityksen tekemän ilmoituksen sisältö sen toteamiseksi, että ilmoituksen tarkoituksena on kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää menettelyä koskevan vastuun siirtäminen yritykseltä toiselle, tämän toimenpiteen lainmukaisuuden arvioiminen muodostaa vain ylimääräisen huomautuksen, joka on lausuttu unionin tuomioistuimissa käsitellyn oikeusriidan rajat ylittäen, eikä sillä siis ole tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu oikeudellista kysymystä. Sillä ei näin ollen ole oikeusvoimaa.

(ks. 123, 131 ja 132 kohta)

4. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen esittämät tuomion perustelut olisivat joiltakin osin unionin oikeuden vastaisia, valitus on hylättävä, jos tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu.

(ks. 136 kohta)

5. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka johtaa yritystä aikana, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, on lähtökohtaisesti vastattava kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn langettavan päätöksen tekemispäivänä yrityksen toiminta ei enää ole kyseisen henkilön vastuulla. Siitä, missä tilanteissa yksikölle, joka ei ole syyllistynyt rikkomiseen, voidaan määrätä seuraamuksia kyseisen rikkomisen perusteella, voidaan todeta, että tällaisiin tilanteisiin lukeutuu tilanne, jossa rikkomiseen syyllistynyt yksikkö on lakannut olemasta oikeudellisesti tai taloudellisesti, koska seuraamuksella, joka määrätään yritykselle, joka on lakannut harjoittamasta taloudellista toimintaa, ei välttämättä ole pelotevaikutusta.

Kun kahden yhtiön toimintojen keskittämisestä syntynyt yritys nimenomaisesti vahvistaa ilmoituksella ottavansa yrityksenä, joka jatkaa kartellin kohteena olleita taloudellisia toimintoja, vastuun toiselle yhtiöistä kuuluvan yksikön toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta sen sakon suhteen, jonka komissio voi määrätä sille mainitun kartellin vuoksi aloitetun menettelyn yhteydessä, kyseiseen ilmoitukseen perustuvasta vastuun siirtämisestä johtuva oikeudellinen seuraus oli täysin täsmällinen ja sen ennakoitavissa.

Yritys, joka on ottanut tällaisen vastuun, ei enää voi vaatia ilmoituksensa peruuttamista hetkellä, jona komissio on sen perusteella tosiasiallisesti määrännyt sille sakon. Se, ettei annettua ilmoitusta enää voida peruuttaa, ei kuitenkaan estä kyseistä yritystä riitauttamasta unionin tuomioistuimissa ilmoituksen sisällön tulkintaa taikka sitä, että yritys on komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti tai implisiittisesti myöntänyt joitakin tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, koska tämä peruuttamattomuus ei voi rajoittaa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä olevaa oikeutta nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla.

(ks. 143, 144, 149, 150 ja 153–155 kohta)

6. Sekä vanhentumisajoista Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa tehdyn yleispäätöksen N:o 715/78 1 artiklan 1 kohdassa että asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdassa asetetaan komission toimivallalle määrätä sakkoja kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta viiden vuoden vanhentumisaika. Tämä vanhentumisaika alkaa päätöksen N:o 715/78 1 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 2 kohdan mukaan kulua rikkomisen tekopäivästä tai sen lakkaamispäivästä ja voi päätöksen N:o 715/78 2 ja 3 artiklan sekä asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3–6 kohdan mukaan katketa tai keskeytyä.

Sellaisen komission päätöksen osalta, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta yritykselle, joka on taloudellisen yksikön hankkijana ottanut vastuun kyseisen yksikön kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, vanhentumista voidaan arvioida vain siihen yritykseen nähden, joka on vastuussa, koska komission päätöksellä sakko määrätään vain sille. Vaikka pitääkin paikkansa, että tietyillä siirretyn yksikön toiminnoilla voi olla edelleen vaikutuksia vastuussa olevaan yritykseen nähden eikä kyseisen yksikön hyväksi tullutta vanhentumista voida tehdä tyhjäksi vetoamalla vastuun siirtämiseen, vanhentumista ei kuitenkaan ole arvioitava mainittuun yksikköön nähden.

(ks. 166–168 kohta)

7. Alennus kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätystä sakosta on perusteltu sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon nojalla ainoastaan, kun toimitettujen tietojen ja kyseessä olevan yrityksen käyttäytymisen voidaan katsoa osoittavan, että yritys on harjoittanut todellista yhteistyötä.

(ks. 176 kohta)

8. Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio on todennut perustellusti, että yrityksen ei pitäisi saada jo myönnetyn 20 prosentin osuuden ylittävää lisäalennusta sakosta, se arvioi sille EY 229 artiklan perusteella asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa myönnettyä täyttä harkintavaltaansa käyttäen tosiseikkoja; unionin tuomioistuin valvoo tätä arviointia valituksen puitteissa.

EY 225 artiklasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on EY 225 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

(ks. 179 ja 180 kohta)