Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala – Laittoman kaupan kohteena olevat huumausaineet, joihin sovelletaan tuontia ja vaihdantaan saattamista koskevaa kieltoa kaikissa jäsenvaltioissa – Niin kutsutuiksi miedoiksi huumeiksi luokiteltujen huumausaineiden coffee shopeissa kaupan pitämisen suvaitseminen rikosoikeudellisten seuraamusmenettelyjen tasolla ei kuulu kyseisten perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan

(EY 12, EY 18, EY 29 ja EY 49 artikla)

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kunnallinen säännöstö, jolla ulkomailla asuvat henkilöt suljetaan tiettyjen palvelujen tarjoamisen ulkopuolelle

(EY 49 artikla)

Tiivistelmä

1. Kun coffee shopin pitäjä harjoittaa toimintaansa, joka muodostuu sellaisten huumausaineiden pitämisestä kaupan coffee shopeissa, jotka eivät ole toimivaltaisten viranomaisten tarkasti valvoman kaupan kohteena niiden käyttämiseksi lääkinnällisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin, ja joka suvaitaan rikosoikeudellisten seuraamusmenettelyjen tasolla, se ei voi vedota EY 12, EY 18, EY 29 tai EY 49 artiklaan riitauttaakseen kunnallisen säännöstön, jossa kielletään päästämästä tällaisiin liikkeisiin ulkomailla asuvia henkilöitä.

Huumausaineisiin, jotka eivät ole toimivaltaisten viranomaisten tarkasti valvoman kaupan kohteena niiden käyttämiseksi lääkinnällisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin, sovelletaan niiden luonteen vuoksi tuontia ja vaihdantaan saattamista koskevaa kieltoa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä toteamusta ei voida kumota sillä, että jokin jäsenvaltio luokittelee tietyn huumausaineen miedoksi huumeeksi. Tällaiseen tuontia ja vaihdantaan saattamista koskevaan kieltoon ei vaikuta myöskään yksistään se, että ottaessaan huomioon rajalliset henkilölliset ja aineelliset resurssit kiellon soveltamisesta vastaavat viranomaiset asettavat huumausainekaupan tietyistä muodoista määrätyt seuraamukset toissijaiseen asemaan, koska ne pitävät muita muotoja vaarallisempina. Ennen kaikkea tällainen näkemys ei saa johtaa siihen, että huumausaineiden laiton kauppa rinnastettaisiin toimivaltaisten viranomaisten tarkasti valvomaan kauppaan lääkinnän ja tieteen alalla. Jälkimmäinen on tosiasiallisesti laillistettu, kun taas laiton kauppa on edelleen kiellettyä, vaikkakin se suvaitaan.

Alkoholittomien juomien ja elintarvikkeiden pitämisestä kaupan näissä samoissa liikkeissä muodostuvan toiminnan osalta coffee shopin pitäjä voi vedota hyödyllisesti EY 49 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin. Alkoholittomien juomien ja elintarvikkeiden pitäminen kaupan coffee shopeissa on näet ravintola-alan toimintaa, jolle on ominaista sellaisten seikkojen ja toimien kokonaisuus, joiden joukossa palvelut ovat tärkeämpiä suhteessa itse tavaran luovutukseen.

(ks. 41, 43, 49 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että kunnallisella säännöstöllä, jossa kielletään päästämästä ulkomailla asuvia henkilöitä coffee shopeihin, rajoitetaan EY:n perustamissopimuksessa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta siltä osin kuin kyseinen kielto kohdistuu ravitsemuspalvelujen tarjoamiseen eräitä niin sanotuiksi miedoiksi huumeiksi luokiteltuja huumausaineita kaupan pitävissä coffee shopeissa. Kyseinen rajoitus on kuitenkin perusteltavissa tavoitteella torjua huumeturismia ja siitä aiheutuvia haittoja.

Huumeturismin ja siitä aiheutuvien haittojen torjunta kuuluu näet huumeidenvastaisen taistelun piiriin. Se liittyy sekä yleisen järjestyksen ylläpitoon että kansalaisten terveyden suojeluun, niin jäsenvaltioiden kuin unioninkin tasolla. Kun otetaan huomioon unionin ja sen jäsenvaltioiden antamat sitoumukset, kyseiset tavoitteet ovat sellainen oikeutettu intressi, jonka vuoksi unionin oikeudessa asetettujen velvoitteiden – jopa palvelujen tarjoamisen vapauden kaltaisista perusvapauksista johtuvien velvoitteiden – rajoittaminen voi lähtökohtaisesti olla perusteltua.

Tällaisen rajoituksen oikeasuhteisuuden osalta on kiistatonta, että kielto päästää ulkomailla asuvia henkilöitä coffee shopeihin on toimenpide, jolla voidaan rajoittaa oleellisesti huumeturismia ja näin vähentää siitä aiheutuvia ongelmia. Tässä yhteydessä ei voida pitää epäjohdonmukaisena sitä, että jäsenvaltio toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet selviytyäkseen sellaisten muissa jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden tuntuvasta virrasta, jotka haluavat hyötyä siitä, että kyseisessä valtiossa suvaitaan sellaisten tuotteiden pitäminen kaupan, joihin sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa niiden luonteen vuoksi myyntiin saattamisen kieltoa.

Mahdollisuudesta toteuttaa palvelujen tarjoamisen vapautta vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ja erityisesti mahdollisuudesta myöntää ulkomailla asuville henkilöille pääsy coffee shopeihin kieltäytymällä samalla myymästä heille kannabista on todettava, ettei ole helppoa valvoa ja tarkastaa täsmällisesti, ettei kyseistä tuotetta tarjoilla ulkomailla asuville henkilöille eivätkä nämä käytä sitä. Lisäksi pelkona on, että tällainen lähestymistapa rohkaisee siihen, että kannabiksella käydään laitonta kauppaa tai että maassa asuvat henkilöt myyvät kannabista edelleen ulkomailla asuville henkilöille coffee shopien sisällä. Jäsenvaltioilta ei voida kuitenkaan kieltää mahdollisuutta pyrkiä torjumaan huumeturismia ja siitä aiheutuvia haittoja ottamalla käyttöön sellaisia yleisiä sääntöjä, joita kansalliset viranomaiset voivat hallinnoida ja valvoa helposti.

Koska ei ole olemassa mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että tavoitteeseen pääsy voitaisiin varmistaa pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä tarkoitetun tasoisesti myöntämällä ulkomailla asuville henkilöille pääsy coffee shopeihin ja kieltäytymällä samalla myymästä heille kannabista, tällainen säännöstö on omiaan takaamaan huumeturismin ja siitä aiheutuvien haittojen torjumista koskevan tavoitteen toteutumisen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

(ks. 65, 66, 69, 75, 78 ja 80–84 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)