Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset - Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi - Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia ennakkoratkaisupyynnön sisältävän päätöksen yhdenmukaisuutta kansallisten oikeudenkäyntimenettelyä ja tuomioistuinten toimintaa koskevien sääntöjen kanssa

(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla (josta on tullut EY 234 artikla))

2. Valtiontuki - Tukisuunnitelmat - Kielto toteuttaa suunnitelma ennen komission lopullista päätöstä - Välitön oikeusvaikutus - Ulottuvuus - Kansallisten tuomioistuinten velvoitteiden rajat

(EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohta (josta on tullut EY 88 artiklan 3 kohta)

3. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille - Ympäristönsuojelua varten annettavat tuet - Komission harkintavalta

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 ja 3 kohta (joista on muutettuina tullut EY 87 artiklan 1 ja 3 kohta))

4. Valtiontuki - Käsite - Kaikille kyseisen valtion alueella sijaitseville yrityksille myönnetyn energiaveron osittaisen palauttamisen jääminen soveltamisalan ulkopuolelle

(EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla))

5. Valtiontuki - Käsite - Toimenpiteen valikoivuus - Ainoastaan aineellisia hyödykkeitä valmistaville yrityksille myönnetyn energiaveron osittaisen palauttamisen kuuluminen soveltamisalaan - Järjestelmän luonne tai yleinen rakenne eivät oikeuta tällaista toimenpidettä

(EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla))

Tiivistelmä

1. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa (josta on tullut EY 234 artikla) tarkoitetun ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä tutkia sitä, onko se päätös, jolla ennakkoratkaisupyyntö esitetään, tehty oikeudenkäyntimenettelyä ja tuomioistuinten organisaatiota koskevien kansallisten säännösten mukaisesti.

( ks. 19 kohta )

2. Kansallisten tuomioistuinten osallistuminen valtiontukien valvontajärjestelmään perustuu siihen, että EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä (josta on tullut EY 88 artiklan 3 kohdan viimeinen virke) määrätyllä kiellolla panna tukisuunnitelmia täytäntöön ilman komission hyväksyntää on välitön oikeusvaikutus. Kansallisten tuomioistuinten on nimittäin taattava yksityisille, että tämän oikeussäännön rikkomisesta määrätään kaikki seuraamukset kansallisen lain mukaisesti, mikä koskee tukien täytäntöönpanotoimenpiteiden pätevyyttä sekä tämän määräyksen taikka mahdollisten välitoimien vastaisesti myönnettyjen taloudellisten tukien palauttamista. Vaikka kansallisten tuomioistuinten on tällaisessa tilanteessa ratkaistava, onko kansallinen toimenpide luonnehdittava perustamissopimuksessa tarkoitetuksi valtiontueksi, ne eivät kuitenkaan voi ratkaista kysymystä tukitoimenpiteiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, koska komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida tätä yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa.

( ks. 26-27 ja 29 kohta )

3. Valtiontukia koskeva periaatteellinen kielto ei ole täydellinen eikä ehdoton. Komissiolle on nimittäin EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohta) annettu laaja harkintavalta, jonka turvin se voi todeta tietyt tuet yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisestä kiellosta poiketen. Ympäristönsuojelun asettamat vaatimukset voivat tässä suhteessa olla tavoite, jonka vuoksi tiettyjen valtiontukien voidaan todeta soveltuvan yhteismarkkinoille.

( ks. 30-31 kohta )

4. Kansallisia toimenpiteitä, joissa säädetään maakaasusta ja sähköstä kannettujen energiaverojen osittaisesta palauttamisesta, ei ole pidettävä EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) tarkoitettuina valtiontukina silloin, kun niitä sovelletaan kaikkiin kyseisen valtion alueella sijaitseviin yrityksiin näiden toimialasta ja toiminnasta riippumatta.

Kuten perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, jäsenvaltion myöntämää taloudellista etua on nimittäin pidettävä tukena ainoastaan, jos sillä suositaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa sen tietynasteisen valikoivuuden vuoksi. Näin ollen valtion toimenpide, joka hyödyttää erotuksetta kaikkia kyseisen valtion alueella sijaitsevia yrityksiä, ei voi olla valtiontukea.

( ks. 34-36 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta )

5. EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) soveltamisen kannalta on yhdentekevää, parantuuko vai huonontuuko mahdollista tukea saaneen yrityksen tilanne aikaisempaan oikeustilaan verrattuna tai pysyykö se ennallaan. Tietyn lainsäädännön osalta on ratkaistava ainoastaan se, suositaanko valtion toimenpiteellä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa. Tämä valikoivuutta koskeva edellytys ei kuitenkaan täyty, jos toimenpide on - siitä huolimatta, että yritys saa siitä etua - perusteltu sen järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi, johon kyseinen toimenpide liittyy.

Perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena on tässä suhteessa pidettävä kansallisia toimenpiteitä, joissa säädetään maakaasusta ja sähköstä kannetun energiaveron osittaisesta palauttamisesta ainoastaan sellaisille yrityksille, joiden pääasiallinen toiminta todistettavasti koostuu aineellisten hyödykkeiden valmistuksesta. Ensinnäkin valtion aloitetta ei voida pitää yleisenä talouspoliittisena toimenpiteenä siitä hyötyvien yritysten suuren lukumäärän perusteella eikä sillä perusteella, että nämä yritykset toimivat useilla erilaisilla ja merkittävillä aloilla. Toiseksi sitä, että edut myönnetään yrityksille, joiden pääasiallinen toiminta koostuu aineellisten hyödykkeiden valmistuksesta, ei voida perustella kansallisin toimenpitein luodun verojärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella. Ensinnäkään näistä toimenpiteistä ei nimittäin millään tavalla ilmene, että pääasiallisesti aineellisia hyödykkeitä valmistaville yrityksille varattua veronpalautusta voitaisiin pitää ainoastaan väliaikaisena järjestelynä, jonka avulla nämä yritykset voisivat vähitellen sopeutua uusiin säännöksiin sen vuoksi, että uudet säännökset vaikuttavat niihin suhteessa enemmän kuin muihin yrityksiin. Lisäksi palveluja tarjoavat yritykset saattavat olla energian suurkuluttajia samalla tavalla kuin aineellisia hyödykkeitä valmistavat yritykset. Lopuksi edellä mainittujen toimenpiteiden taustalla olevat ympäristönsuojelusyyt eivät oikeuta sitä, että maakaasun tai sähkön käyttöä palveluja tarjoavissa yrityksissä kohdellaan verotuksellisesti eri tavalla kuin näiden energiamuotojen käyttöä aineellisia hyödykkeitä valmistavissa yrityksissä, koska molempien alojen energiankulutus on yhtä vahingollista ympäristölle.

( ks. 41-42, 48-52 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta )