Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Yhteisön säännöstö - Henkilöllinen soveltamisala - Työntekijän perheenjäsenet - Henkilön omien ja johdannaisten oikeuksien välinen erottelu - Asiaan vaikuttamattomuus - Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 kohta)

2 Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Yhdenvertainen kohtelu - Työntekijän perheenjäsenet - Jälkeenjääneen puolison syrjintä vapaaehtoisen vakuutuksen osalta, mikä ei ole hyväksyttävissä - Tulkinta, johon ei voida vedota ennen 30.4.1996 lopullisiksi tulleiden oikeussuhteiden riitauttamiseksi

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

3 Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa, jossa rajoitetaan asetuksen henkilöllistä soveltamisalaa, tarkoitetaan kahta selvästi toisistaan erotettavissa olevaa henkilöryhmää: toisaalta työntekijöitä ja toisaalta heidän perheenjäseniään ja jälkeenjääneitään. Jotta asetusta sovellettaisiin työntekijöihin, heidän on oltava jäsenvaltion kansalaisia, valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella; sitä vastoin ei ole säädetty mitään kansalaisuutta koskevaa vaatimusta asetuksen soveltamiseksi sellaisten työntekijöiden, jotka ovat yhteisön kansalaisia, perheenjäseniin tai jälkeenjääneisiin.

Työntekijöiden ja perheenjäsenten välisellä erottelulla määritellään useiden asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännösten henkilöllinen soveltamisala, ja joitakin näistä säännöksistä sovelletaan ainoastaan työntekijöihin. Näin on asia esimerkiksi asetuksen (ETY) N:o 1408/71 67-71 artiklan osalta.

Sellaisen työntekijän, joka on yhteisön kansalainen, puoliso ei voi vedota asemaansa kyseisen työntekijän perheenjäsenenä vaatiakseen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 67-71 artiklassa tarkoitettuja etuuksia; näiden säännösten pääasiallisena tarkoituksena on ainoastaan yhteensovittaa jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä tarjottuja oikeuksia työttömyysetuuksiin palkatuille työntekijöille, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia, ei siis heidän perheenjäsenilleen. Asia oli näin asiassa 40/76, Kermaschek, 23.11.1976 annetussa tuomiossa.

Sitä vastoin 3 artiklan 1 kohdan mukaan "jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt", joihin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännöksiä sovelletaan, nauttivat yhdenvertaista kohtelua jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevia lainsäädäntöjä sovellettaessa, eikä asetuksessa tehdä eroa sen mukaan, onko kyseessä työntekijä vai työntekijän perheenjäsen tai jälkeenjäänyt.

Jos työntekijän puolisolle, joka on seurannut työntekijää toiseen jäsenvaltioon ja päättää sitten palata lähtömaahansa kyseisen työntekijän kanssa tai tämän kuoltua, olisi tässä tilanteessa mahdotonta vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen tiettyjen viimeisen työskentelyvaltion lainsäädännössä säädettyjen etuuksien saamiseksi, tämä vaikeuttaisi työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, johon yhteisön oikeussäännöillä sosiaaliturvaa koskevien kansallisten lainsäädäntöjen yhteensovittamiseksi pyritään. Tämän oikeussäännöstön tavoitteen ja hengen vastaista olisi nimittäin estää siirtotyöläisen puolisoa tai jälkeenjäänyttä hyötymästä syrjintäkiellon periaatteesta maksettaessa vanhuusetuuksia, joita hän olisi voinut vaatia kyseisen valtion kansalaisten tavoin yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti, jos hän olisi jäänyt vastaanottavaan valtioon.

Lisäksi henkilön omien ja johdannaisten oikeuksien välisestä erottelusta, johon yhteisöjen tuomioistuin on vedonnut edellä mainitussa asiassa Kermaschek antamassaan tuomiossa, voi seurata yhteisön oikeusjärjestyksen yhden perustavanlaatuisen vaatimuksen eli yhteisön oikeussääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen vaarantuminen, koska oikeussääntöjen soveltaminen yksityisiin oikeussubjekteihin riippuisi näin siitä, luokitellaanko kyseiset etuudet kansallisessa lainsäädännössä - ottaen huomioon sosiaaliturvaa koskevien kansallisten järjestelmien erityispiirteet - henkilön omaksi vai johdannaiseksi oikeudeksi.

Kansallisissa sosiaaliturvajärjestelmissä tehty erottelu henkilön omien ja johdannaisten oikeuksien välillä vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, ja se on alkanut hämärtyä näiden järjestelmien kehittyessä; tämän erottelun perusteella ei siis voida määritellä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ulottuvuutta enemmän tai vähemmän rajoittavasti sen mukaan, onko kyse periaatteen soveltamisesta työntekijän perheeseen. Sitä vastoin ottaen huomioon sosiaaliturvaa koskevan yhteisön säännöstön tavoite ja henki ja välttämättömyys soveltaa sitä yhdenmukaisesti on todettava, että työntekijän työskentelyvaltion sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä on sovellettava hänen perheenjäseniinsä samoilla edellytyksillä kuin kyseisen valtion kansalaisiin, ellei ole kyse etuudesta, jonka osalta asetuksesta (ETY) N:o 1408/71 käy ilmi, että ainoastaan työntekijä voi sitä vaatia yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti.

4 Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 2 ja 3 artiklaa on tulkittava siten, että siirtotyöläisen jälkeenjäänyt puoliso voi vedota niihin silloin, kun maksu määritellään vapaaehtoiselta vakuutuskaudelta, joka on täytetty sen jäsenvaltion vanhuuseläkevakuutusta koskevassa järjestelmässä, jonka alueella työntekijä on työskennellyt.

Puolisoon, joka suorittaa vapaaehtoisesti maksuja sellaisen jäsenvaltion vanhuuseläkevakuutusjärjestelmään, jossa hänelle on jo työntekijän työskentelyn takia kertynyt eläkeoikeuksia, joita hän haluaa täydentää, sovelletaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia yhteisön oikeussääntöjä ja erityisesti asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä sosiaaliturvan alaa koskevaa syrjintäkiellon periaatetta.

Pakottavat oikeusvarmuutta koskevat seikat estävät riitauttamasta oikeussuhteita, jotka ovat tulleet lopullisiksi yhteisöjen tuomioistuimen aiemman vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, ja aiheuttavat sen, että tällaiseen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan tulkintaan, joka poikkeaa yhteisöjen tuomioistuimen aiemmasta tulkintakäytännöstä, ei kuitenkaan voida vedota sellaisten vaatimusten tueksi, jotka koskevat tämän tulkinnan sisältävän tuomion antamispäivää eli 30.4.1996 edeltäviin ajanjaksoihin liittyviä etuuksia, ellei ole kyse henkilöistä, jotka ovat ennen tätä päivämäärää nostaneet kanteen tai esittäneet vastaavan vaatimuksen.