Asia C‑67/13 P

Groupement des cartes bancaires (CB)

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — EY 81 artiklan 1 kohta — Maksukorttijärjestelmä Ranskassa — Yritysten yhteenliittymän päätös — Korttien myöntämismarkkinat — Uusiin tulokkaisiin sovellettavat hinnoittelutoimenpiteet — Liittymismaksu ja niin sanotut ”korttitapahtumien vastaanottotoiminnan sääntelymekanismi” ja ”nukkuvien herätys” -mekanismi — Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite — Kilpailuun kohdistuvan vahingollisuuden tarkastelu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.9.2014

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu unionin yleiselle tuomioistuimelle esitettyjen tosiseikkojen arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

   (SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan 1 kohta)

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Vahvistaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa – Komission kilpailuasioissa tekemien päätösten tuomioistuinvalvonta – Komission päätös, joka edellyttää monitahoisten taloudellisluonteisten arvioiden tekemistä – Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus ja rajat – Velvollisuus valvoa oikeudellista luonnehdintaa

   (EY 81 artiklan 1 kohta; SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehittymisen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Rikkomisen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, erottaminen rikkomisesta, jolla on kilpailunvastainen vaikutus – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Tarpeeton arviointiperuste – Rikkominen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä vahingollisuus kilpailulle – Arviointiperusteet

   (EY 81 artiklan 1 kohta)

4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Kilpailunvastainen tarkoitus – Arviointiperusteet – Arviointi taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden perusteella – Tuomioistuinvalvonta – Kartellin kilpailunvastaista tarkoitusta ja vahingollisuutta koskeva perusteluvelvollisuus

   (EY 81 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 41 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43–46 kohta)

3.  EY 81 artiklan soveltamisalaan kuuluvan kilpailunvastaisen käyttäytymisen alalla tiettyjen yritysten välisten toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa siinä määrin, että voidaan katsoa, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen. Tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että kartellit vahvistavat hintoja horisontaalisesti, voidaan katsoa niin todennäköisesti johtavan haitallisiin vaikutuksiin erityisesti hintojen, tuotteiden ja palvelujen määrien tai laadun kannalta, että voidaan katsoa, että EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla.

   Jos yritysten toiminnan yhteensovittamisen tyypin analyysistä ei kuitenkaan ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on sitä vastoin tutkittava sen vaikutuksia, ja jotta se voidaan kieltää, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti.

   Sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tai yritysten yhteenliittymän päätös riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet. Lisäksi on huomattava, että vaikka osapuolten aikomuksia ei ole tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko kyseinen yritysten välinen sopimus kilpailua rajoittava vai ei, mikään ei estä kilpailuviranomaisia tai kansallisia ja unionin tuomioistuimia ottamasta niitä huomioon.

   Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteestä ei voida katsoa, että sitä ei pidä tulkita suppeasti. Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä voidaan soveltaa vain tietyntyyppiseen yritysten toiminnan yhteensovittamiseen, joka on riittävän vahingollista kilpailulle, jolloin voidaan katsoa, ettei sen vaikutusten tutkiminen ole tarpeen, jotta komissiota ei vapauteta velvollisuudesta osoittaa sellaisten sopimusten konkreettisia vaikutuksia markkinoilla, joista ei ole lainkaan osoitettu, että ne ovat jo luonteeltaan kilpailun normaalia toimintaa haittaavia. Sillä, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimustyypit eivät ole tyhjentävä luettelo kielletystä yhteistoiminnasta, ei ole tältä osin merkitystä.

   (ks. 49–54 ja 57 sekä 58 kohta)

4.  EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan kilpailunvastaisen käyttäytymisen alalla ja erityisesti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ollessa kyseessä, kun unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että tiettyjen kilpailua rajoittavien toimenpiteiden rajoittava tarkoitus ilmenee jo niiden sanamuodosta, se ei ole kuitenkaan vapautunut velvollisuudestaan perustella komission päätöstä, jossa kyseisten toimenpiteiden kilpailunvastainen tarkoitus todetaan, koskevassa laillisuusvalvonnassaan, miten kyseisten sanamuotojen voitaisiin katsoa paljastavan mainitunlaisen rajoituksen olemassaolon.

   Vaikka unionin yleinen tuomioistuin esittää syyt, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet, kun niiden laskentakaavat otetaan huomioon, ovat omiaan rajoittamaan kilpailua ja näin ollen kuuluvat EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon alaan, sen on kuitenkin sillä uhalla, että perustelujen katsotaan puuttuvan sen ratkaisusta, perusteltava, minkä vuoksi kyseinen kilpailunrajoitus on riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

   Kun unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että pankkikorttimaksujärjestelmän korttien myöntämistoiminnan ja korttitapahtumien vastaanottotoiminnan välillä on vuorovaikutusta ja että kyseisillä toiminnoilla on välillisiä verkostovaikutuksia, koska sen välillä, miten monet kauppiaat hyväksyvät kortteja ja kuinka monta korttia on liikkeellä, on vuorovaikutus, unionin yleinen tuomioistuin ei voi oikeudellista virhettä tekemättä katsoa, että kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

   Myös se, ettei merkityksellisiä markkinoita ja sitä asiayhteyttä, joka on otettava huomioon, kun määritetään, ilmeneekö EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolo sopimuksen tai yritysten yhtymän päätöksen sisällöstä, ole erotettu toisistaan, on tosiseikkojen arviointia koskeva virhe. Kyseistä erottelua merkityksellisten markkinoiden ja asiayhteyden välillä ei noudateta silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vaatimusta korttien myöntämistoiminnan ja korttitapahtumien vastaanottotoiminnan tasapainosta pankkikorttimaksujärjestelmässä ei voida arvioida EY 81 artiklan 1 kohdan puitteissa, koska merkitykselliset markkinat eivät ole maksujärjestelmien markkinat jäsenvaltiossa, vaan lopputuotteiden markkinat eli maksukorttien myöntämismarkkinat kyseisessä jäsenvaltiossa.

   Lopuksi jäsenvaltion merkittävimpien pankkilaitosten perustaman yhtymän, jonka perustamisen tarkoituksena on se, että sen jäsenten myöntämillä pankkikorteilla tehdyissä maksutapahtumissa ja käteisnostoissa käytettävien järjestelmien yhteentoimivuus voidaan varmistaa, jäsenten käytettävissä olevien vaihtoehtojen tutkiminen kuuluu kyseisten toimenpiteiden mahdollisten vaikutusten arviointiin eikä niiden luokitteluun yritysten yhteenliittymän sopimukseksi, jolla on kilpailua vahingoittava tarkoitus.

   (ks. 65, 69, 74, 76–79 ja 82 kohta)