Asia T-142/22

(julkaistu otteina)

Landesbank Baden-Württemberg

vastaan

yhteinen kriisinratkaisuneuvosto

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 17.7.2024

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Yhteinen kriisinratkaisumekanismi luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten (SRM) – Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) – Kriisinratkaisuneuvoston päätös vuoden 2017 ennakollisten vakausmaksujen laskemisesta – Perusteluvelvollisuus – Tehokas oikeussuoja – Yhdenvertainen kohtelu – Suhteellisuusperiaate – Kriisinratkaisuneuvoston harkintavalta – Lainvastaisuusväite – Komission harkintavalta – Tuomion vaikutusten ajallinen rajaaminen

1. Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttäminen – Komissiolle siirretty valta antaa delegoituja säädöksiä – Ulottuvuus – Monitahoiset arvioinnit – Laaja harkintavalta – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmän määrittäminen – Mainittujen maksujen mukauttamista koskevien perusteiden vahvistaminen – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

   (SEUT 290 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 806/2014 johdanto-osan 41 perustelukappale; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59 johdanto-osan 105–107 perustelukappale ja 103 artiklan 7 kohta)

   (ks. 34, 36 ja 41 kohta)

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Unionin lainsäädäntö – Selkeyden ja ennakoitavuuden vaatimus – Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin suoritettavia ennakollisia vakausmaksuja koskevat säännöt – Harkintavallan antaminen kriisinratkaisuneuvostolle siltä osin kuin on kyse ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmästä – Edellytykset – Tällaisen vallan ulottuvuuden ja sen käyttämistä koskevien yksityiskohtien riittävän selkeä määrittely

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

   (ks. 78–81 ja 84 kohta)

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kyseisessä päätöksessä ei ole tarpeen ilmoittaa kaikkia seikkoja, joiden avulla voidaan tarkistaa maksuja koskevan laskutoimituksen oikeellisuus – Perusteluvelvollisuuden ja asianomaisten laitosten liikesalaisuuden suojaamista koskevan yleisen periaatteen välisen tasapainon varmistaminen – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmää koskevien säännösten lainmukaisuus – Liikesalaisuuden kunnioittamisen periaate – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston velvollisuus julkaista ja toimittaa asianomaisille laitoksille aggregoidussa ja anonymisoidussa muodossa laitoksia koskevia tietoja ennakollisen vakausmaksun laskemisen osalta

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

   (ks. 210–221, 278 ja 280 kohta)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kyseisessä päätöksessä ei ole tarpeen ilmoittaa kaikkia seikkoja, joiden avulla voidaan tarkistaa maksuja koskevan laskutoimituksen oikeellisuus – Perusteluvelvollisuuden ja asianomaisten laitosten liikesalaisuuden suojaamista koskevan yleisen periaatteen välisen tasapainon varmistaminen – Yli viisi vuotta vanhat tiedot, jotka sisältävät muiden luottolaitosten liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja – Liikesalaisuuden säilyttäminen kyseisten tietojen osalta – Edellytykset – Mainittujen tietojen ajankohtaisuus asianomaisten laitosten liiketaloudellisen aseman osalta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

   (ks. 242–250 kohta)

5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Tilanne, jossa toimen laatija esittää toimen perusteluja koskevia selityksiä unionin tuomioistuimissa käydyssä menettelyssä – Edellytykset – Selitykset eivät saa olla ristiriitaisia ja niiden on oltava johdonmukaisia kyseisiin perusteluihin nähden

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta)

   (ks. 281 kohta)

6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston velvollisuus ilmoittaa asianomaisille laitoksille kyseisten maksujen laskentamenetelmä ja vuotuisen tavoitetason määrän määrittämistä koskeva menetelmä

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

   (ks. 283 ja 284 kohta)

7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Perustelut, jotka perustuvat yksinomaan muiden oikeudellisiin toimiin, kuten väliaikaisiin päätöksiin, joilla täsmennetään ja täydennetään tiettyjä mainittujen maksujen vahvistamiseen liittyviä seikkoja – Tilanne, jossa kyseisiä muita toimia ei ole julkaistu tai annettu tiedoksi laitoksille – Lainvastaisuus

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta)

   (ks. 388 ja 389 kohta)

8. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ulottuvuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kontradiktorinen periaate – Poikkeukset – Liikesalaisuuden suojelua koskeva yleinen periaate – Tasapainon varmistaminen – Hyväksyttävyys

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission delegoidun asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

   (ks. 401–406 ja 410–414 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu kumoamiskanne, jonka se hyväksyy, kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon (jäljempänä kriisinratkaisurahasto) vuodelta 2017 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista asiassa kantajana olevan Landesbank Baden-Württembergin osalta, sillä perusteella, että kriisinratkaisuneuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa vuotuisen tavoitetason määrittämisen osalta.

Yleinen tuomioistuin esittää tuomiossaan täsmennyksiä, jotka koskevat kriisinratkaisuneuvostolle asetetun perusteluvelvollisuuden ja sen velvollisuuden välisen tasapainon varmistamista, joka koskee asianomaisten laitosten liikesalaisuuksien kunnioittamista sellaisten tietojen osalta, jotka ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen antamisajankohtana ovat yli viisi vuotta vanhoja.

Kantaja on Saksaan sijoittautunut julkisoikeudellinen luottolaitos. Se kuuluu Sparkassen-Finanzgruppen (säästöpankkien rahoituskonserni, Saksa) laitosten suojajärjestelmään.

Kriisinratkaisuneuvosto antoi 15.12.2021 päätöksen ( 1 ), jossa se vahvisti ( 2 ) kantajan osalta vuotta 2017 koskevat yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavat ennakolliset vakausmaksut (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös). Kriisinratkaisuneuvosto korjasi kyseisellä päätöksellä 15.7.2021 annetussa tuomiossa komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB ( 3 ) yksilöidyt muotovirheet, jotka johtivat yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2017 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskemista koskevan päätöksen ( 4 ) kumoamiseen kantajaa koskevilta osin.

Yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Yleinen tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmän periaate ( 5 ) itsessään merkitsee sitä, että kriisinratkaisuneuvosto käyttää liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joita ei voida sisällyttää ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen perusteluihin.

Se toteaa tältä osin, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä esitetään syyt, joiden vuoksi vuoden 2017 ennakollisten vakausmaksujen laskemiseksi huomioon otetut laitosten tiedot kuuluivat liikesalaisuuden piiriin. Kriisinratkaisuneuvosto on kanteen kohteena olevassa päätöksessä huomauttanut erityisesti, että laitosten liikesalaisuuksia pidettiin luottamuksellisina. Ennakollisia vakausmaksuja laskettaessa laitosten tietojen toimittamista varten tarkoitetussa lomakkeessa toimittamia tietoja, joihin kriisinratkaisuneuvosto tukeutuu laskeakseen laitosten ennakolliset vakausmaksut, pidettiin liikesalaisuuksina.

Kriisinratkaisuneuvosto on todennut kyseisessä päätöksessä lisäksi, ettei se saanut ilmaista kunkin laitoksen tietoja, jotka muodostivat mainitussa päätöksessä laskelmien perustan, vaikka sillä oli oikeus luovuttaa aggregoituja ja yhteisiä tietoja siltä osin kuin kyseiset tiedot olivat kumulatiivisia. Näin ollen laitosten osalta noudatettiin mainitun päätöksen mukaan täydellistä avoimuutta siltä osin kuin oli kyse niiden vuotuisten perusmaksujen ja mukautuskertoimien laskennasta kyseisen maksun laskennan vaiheissa, ja laitokset pystyivät hankkimaan yhteiset tiedot, joita kriisinratkaisuneuvosto käytti erotuksetta kaikista laitoksista, joita mukautettiin niiden riskiprofiilin perusteella laskentavaiheissa, jotka koskivat ”indikaattoreiden diskretointia”, ”jaetun merkin sisällyttämistä” ja ”vuotuisten rahoitusosuuksien laskentaa”.

Toiseksi yleinen tuomioistuin hylkää näiden selitysten riittämättömyyttä koskevan väitteen, joka liittyi siihen, että muiden laitosten tiedot olivat kanteen kohteena olevan päätöksen antamisajankohtana kuusi vuotta vanhoja eivätkä näin ollen enää kuuluneet liikesalaisuuden piiriin ja ettei kriisinratkaisuneuvosto tästä huolimatta esittänyt syitä, joiden vuoksi näitä tietoja ei ollut ilmaistu.

Yleinen tuomioistuin palauttaa mieleen, että kun tiedot, jotka ovat voineet tiettynä aikana olla liikesalaisuuksia, ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, niitä on ajan kulumisen vuoksi nimittäin pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, jotka ovat tästä syystä lakanneet olemasta historiallisia, ellei tietojen salaisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien osapuolten, joita asia koskee, liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja.

Vaikka mainitut laitoskohtaiset tiedot, joihin kanteen kohteena oleva päätös perustui, olivat yli viisi vuotta vanhoja, yleinen tuomioistuin korostaa, että laitoksen suhteellinen asema suhteessa sen kilpailijoihin voi pankkialan taloudellisessa todellisuudessa kuitenkin pysyä samana tai samankaltaisena pidempään kuin viiden vuoden ajan. Tietyt seikat, kuten tällaisen laitoksen liiketoimintamalli tai toiminta, säilyvät nimittäin vakaina lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, joten laitoksella, jonka riskiprofiili on yli viisi vuotta vanhojen tietojen perusteella korkea, voi edelleen olla tällainen profiili alkuvaiheen päättyessä. Huolimatta siitä, että kyseiset tiedot ovat vanhoja, ne ovat näin ollen edelleen luottolaitosten liiketaloudelliseen asemaan liittyviä olennaisia seikkoja. Näin ollen on todettava, että jos tällaiset olennaiset tiedot ilmaistaisiin kanteen kohteena olevan päätöksen perusteluissa, pankkialalla toimivat talouden toimijat voisivat tukeutua niihin päätelläkseen niiden perusteella tietyn laitoksen senhetkisen liiketaloudellisen aseman.

Yleinen tuomioistuin hylkää lisäksi kantajan argumentin, jonka mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt perusteluvelvollisuutensa noudattamiseksi toimittaa sille anonymisoitu luettelo sen kanssa samaan ryhmään kuuluvien laitosten kaikista tiedoista. Yhtäältä tällaisen vaatimuksen asettaminen kriisinratkaisuneuvostolle nimittäin ylittäisi ne vaatimukset, jotka on asetettu kriisinratkaisuneuvoston ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevien päätösten perusteluja koskevassa oikeuskäytännössä, ja toisaalta jopa luettelo, joka sisältää anonymisoituja tietoja tietyn ryhmän osalta, saattoi mahdollistaa sen, että pankkialalla toimivat talouden toimijat, jotka ovat valistuneita toimijoita, voivat saada tietoonsa tiettyjen laitosten liikesalaisuuksia. Tällainen riski koskee erityisesti suuria laitoksia ja sellaisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita laitoksia, joissa on vain rajallinen määrä laitoksia, joiden on maksettava ennakollisia vakausmaksuja. Ei nimittäin ole poissuljettua, että valistunut toimija voi tällaisissa tilanteissa päätellä kyseisten laitosten henkilöllisyyden, vaikka nämä laitokset olisi anonymisoitu.

Yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, ettei kriisinratkaisuneuvosto ollut velvollinen ilmaisemaan kanteen kohteena olevan päätöksen perusteluissa muita laitoksia koskevia laitoskohtaisia tietoja, joiden perusteella voidaan tarkistaa sen ennakollisen vakausmaksun laskenta, koska vaikka nämä tiedot ovat kuusi vuotta vanhoja, ne ovat edelleen kyseisten laitosten liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja.

( 1 ) Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2017 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen, jotka Landesbank Baden-Württembergin on suoritettava, laskennasta 15.12.2021 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös SRB/ES/2021/82.

( 2 ) Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

( 3 ) Tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja CRU (C-584/20 P ja C-621/20 P, EU:C:2021:601).

( 4 ) Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2017 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 11.4.2017 tehty kriisinratkaisuneuvoston päätös SRB/ES/2017/05.

( 5 ) Sellaisena kuin se ilmenee asetuksesta N:o 806/2014 ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).