Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020CJ0262

    Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.2.2022.
    VB vastaan Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto”.
    Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Työajan järjestäminen – Direktiivi 2003/88/EY – 8 artikla – 12 artiklan а alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 31 artikla – Yötyön säännöllisen keston lyhentäminen päivätyön säännölliseen kestoon nähden – Julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu.
    Asia C-262/20.

    Court reports – general – 'Information on unpublished decisions' section

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2022:117

    Asia C-262/20

    VB

    vastaan

    Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto”

    (Ennakkoratkaisupyyntö – Rayonen sad Lukovit)

    Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.2.2022

    Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Työajan järjestäminen – Direktiivi 2003/88/EY – 8 artikla – 12 artiklan а alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 31 artikla – Yötyön säännöllisen keston lyhentäminen päivätyön säännölliseen kestoon nähden – Julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu

    1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat – Direktiivin 2003/88 tulkinta – Työntekijöiden palkkauksen jättäminen mainitun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle – Kysymykset, jotka koskevat yötyöajan järjestämistä, jakamista ja sen huomioon ottamista sekä normaalien työaikojen ulkopuolella tehdyn työn korvaamista – Pyynnön tutkittavaksi ottaminen

      (SEUT 153 artiklan 1 ja 5 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88)

      (ks. 28–32 kohta)

    2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 2003/88 – Yötyön kesto – Poliisit ja palomiehet – Velvollisuutta antaa kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään säännönmukaisesta yötyöajasta, joka on lyhyempi kuin päivätyön kesto, ei ole – Edellytys – Muiden toimenpiteiden toteuttaminen asianomaisten työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi

      (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 johdanto-osan kuudes perustelukappale sekä tämän direktiivin 8 artikla ja 12 artiklan a alakohta)

      (ks. 49–51 ja 53–55 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

    3. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Soveltamisala – Unionin oikeuden täytäntöönpano – Kansallinen säännöstö, jossa täsmennetään yötyöhön sovellettavat työsäännöt, jotka liittyvät turvallisuuteen ja terveyteen, ja erityisesti direktiivissä 2003/88 säädetty yötyön keston raja – Kuuluminen soveltamisalaan

      (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88)

      (ks. 60 ja 63 kohta)

    4. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot – Yksityisen sektorin työntekijöiden säännöllisen yötyön keston rajoittaminen seitsemään tuntiin – Tämän rajoituksen soveltamatta jättäminen tiettyihin julkisen sektorin työntekijöihin – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Legitiimiin tavoitteeseen liittyvä oikeuttamisperuste – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

      (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 31 artikla)

      (ks. 72, 73 ja 76–80 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

    Tiivistelmä

    VB, joka on Bulgarian sisäministeriön alaisuuteen kuuluvan palo- ja väestönsuojelun pääosaston palosuojeluviraston palveluksessa oleva palomies, teki usean vuoden ajan yötyötä. VB katsoi, että hänellä on oikeus yötyötuntien arvostukseen siten, että seitsemän yötyötuntia olisi vastannut kahdeksaa päivätyötuntia, joten hän teki työnantajalleen hakemuksen ylityötunneista maksettavasta korvauksesta.

    Hänen hakemuksensa hylättiin sillä perusteella, että missään voimassa olevassa säännöksessä ei säädetä sisäministeriön henkilöstön yötyötuntien muuntamisesta päivätyötunneiksi. Kyseiseen henkilöstöön ei nimittäin sovelleta Bulgarian työlaissa säädettyä seitsemän tunnin yötyön säännöllistä kestoa viiden työpäivän aikana. Sisäministeriöstä annetussa laissa määritellään ainoastaan yötyöaika, ja siinä säädetään ainoastaan, että kyseisen henkilöstön työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia 24 tunnin ajanjaksolla, mutta siinä ei kuitenkaan täsmennetä yötyön säännöllistä kestoa ja enimmäiskestoa. VB riitautti hylkäävän päätöksen Rayonen sad Lukovitissa (Lukovitin alioikeus, Bulgaria).

    Unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kyseinen tuomioistuin – joka katsoo, että sisäministeriön henkilöstön yötyön säännöllisen keston olisi oltava seitsemän tuntia, jotta sen jäseniä ei kohdeltaisi epäedullisemmin kuin muita työntekijöitä – on saattanut asian, täsmentää jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka koskevat direktiivin 2003/88 ( 1 ) nojalla toteutettavia yötyöntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä suojelutoimenpiteitä, ja lausuu kyseessä olevan Bulgarian lainsäädännön yhteensopivuudesta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja perusoikeuskirjan 31 artiklassa vahvistetun työntekijän oikeuden oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin kanssa.

    Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

    Unionin tuomioistuin toteaa yötyön ja päivätyön säännöllisen keston välisestä suhteesta ensinnäkin, ettei mihinkään direktiivin 2003/88 säännökseen sisälly tätä koskevaa mainintaa. Tässä direktiivissä nimittäin vahvistetaan vain vähimmäisvaatimukset, jotka sisältävät yötyön kahdeksan tunnin enimmäiskeston 24 tunnin ajanjaksolla ( 2 ). Lisäksi direktiivissä säädetään velvollisuudesta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yötyöntekijöitä suojellaan heidän työnsä luonteen edellyttämällä tavalla ( 3 ), ja jätetään jäsenvaltioille tältä osin tietty harkintavalta.

    Näin ollen direktiivin 2003/88 8 artiklassa ja 12 artiklan a alakohdassa ei edellytetä sellaisen kansallisen lainsäädännön antamista, jossa säädetään, että julkisen sektorin työntekijöiden, kuten poliisien ja palomiesten, yötyön säännöllinen kesto on lyhyempi kuin näiden työntekijöiden osalta säädetty päivätyön säännöllinen kesto.

    Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tällaisiin työntekijöihin sovelletaan työajan, palkan, korvausten tai muiden vastaavien etujen muodossa muita suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan kompensoida heidän suorittamansa yötyön aiheuttama erityinen rasitus. Vaikka yötyön säännöllisen keston lyhentäminen päivätyön säännölliseen kestoon nähden voi olla asianmukainen ratkaisu asianomaisten työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi, tämä ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu.

    Todettuaan ensin, että kyseessä olevilla Bulgarian työlain ja sisäministeriöstä annetun lain säännöksillä pannaan direktiivi 2003/88 täytäntöön ja että ne kuuluvat näin ollen unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ratkaisee kysymyksen kyseisen säännöstön yhteensoveltuvuudesta perusoikeuskirjan kanssa.

    Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että perusoikeuskirjan 20 ja 31 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että yksityissektorin työntekijöiden osalta seitsemäksi tunniksi vahvistettua yötyön säännöllistä kestoa ei sovelleta julkisen sektorin työntekijöihin, erityisesti poliiseihin ja palomiehiin, jos tällainen erilainen kohtelu perustuu objektiiviseen ja kohtuulliseen perusteeseen eli kun se vastaa asianomaisessa lainsäädännössä hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää, ja kun se on oikeassa suhteessa tähän päämäärään.

    Unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on yksilöitävä toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevat henkilöryhmät ja verrattava niitä erityisellä ja konkreettisella tavalla myös yötyöolojen osalta. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin tarkastellut abstrakteja työntekijäryhmiä, kuten sellaiset yksityisen sektorin työntekijöiden ryhmät, joihin sovelletaan työlaissa säädettyä järjestelmää, ja julkisen sektorin työntekijöiden ryhmät, kuten sisäministeriön virkamiehet, jotka eivät kuulu työlaissa säädetyn järjestelmän piiriin.

    Mahdollisen erilaisen kohtelun perusteltavuudesta unionin tuomioistuin toteaa, että mekanismin, jossa sisäministeriön henkilöstön yötyötunnit muunnetaan päivätyötunneiksi, puuttuminen ei voi olla perusteltua pelkästään talousarvioon liittyvillä näkökohdilla ottamatta huomioon muita, poliittisia, sosiaalisia tai väestöä koskevia näkökohtia.

    Yötyötä koskevilla kansallisen oikeuden säännöksillä käyttöön otettu erilainen kohtelu toisiinsa vertailukelpoisissa tilanteissa olevien eri työntekijäryhmien välillä olisi, ellei se perustu objektiiviseen ja järkevään perusteeseen, yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa ja tarvittaessa pakottaisi kansallisen tuomioistuimen tulkitsemaan kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan primaarioikeuden määräyksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti ja ottaen huomioon kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltaen siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja asianomaisen määräyksen täyden tehokkuuden takaamiseksi ja sellaiseen ratkaisuun päätymiseksi, joka on määräyksellä tavoitellun päämäärän mukainen.


    ( 1 ) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

    ( 2 ) Direktiivin 2003/88 8 artiklan b alakohta.

    ( 3 ) Direktiivin 2003/88 12 artiklan a alakohta.

    Top