Asia C-220/18 PPU

ML

(Hanseatisches Oberlandesgericht in Bremenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 1 artiklan 3 kohta – Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt – Täytäntöönpanon edellytykset – Kieltäytymisperusteet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 4 artikla – Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto – Vankeusolosuhteet pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa – Täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten suorittaman tutkinnan laajuus – Oikeussuojakeinon olemassaolo pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa – Tämän jäsenvaltion viranomaisten vakuuttelut

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.7.2018

1. Ennakkoratkaisukysymykset–Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely–Edellytykset–Henkilö, johon kohdistuu vapaudenmenetys–Pääasian ratkaisu, joka voi vaikuttaa vapaudenmenetykseen

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa–Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös–Tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille–Velvoite kunnioittaa perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita–Laajuus–Rajat

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla; neuvoston puitepäätös 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299)

3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa–Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös–15 artiklan 2 kohta–Tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille–Sen seuraukset, että pidätysmääräyksen kohteena olevaan henkilöön todetaan kohdistuvan epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vaara

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 15 artiklan 2 kohta)

4. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa–Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös–Tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille–Velvoite kunnioittaa perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita–Vankeusolosuhteet pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa–Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaara–Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tekemä tarkastus–Laajuus

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 1 artiklan 3 kohta, 5 artikla ja 6 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43–46 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 54–62 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 63–66 kohta)

4.  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 1 artiklan 3 kohtaa, 5 artiklaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on tiedossaan seikkoja, jotka osoittavat rakenteellisia tai yleisiä puutteita pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion rangaistuslaitoksissa vallitsevissa vankeusolosuhteissa, minkä paikkansapitävyys ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä ottamalla huomioon kaikki käytettävissä olevat päivitetyt tiedot,

   –

   täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi katsoa, ettei todellista vaaraa ole siitä, että henkilö, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, joutuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa kielletyn epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, vain sillä perusteella, että tällä henkilöllä on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa oikeussuojakeino, jonka avulla hän voi riitauttaa vankeusolosuhteensa, vaikka mainittu viranomainen voi ottaa tällaisen oikeussuojakeinon olemassaolon huomioon päättäessään asianomaisen henkilön luovuttamisesta

   –

   täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tutkittava vain niissä rangaistuslaitoksissa vallitsevat vankeusolosuhteet, joihin mainittu henkilö kyseisellä viranomaisella olevien tietojen mukaan tullaan todennäköisesti sijoittamaan, silloinkin, kun kyse on väliaikaisesta tai siirtymävaiheen ajaksi tapahtuvasta sijoittamisesta

   –

   täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tutkittava tätä tarkoitusta varten asianomaisen henkilön osalta vain ne konkreettiset ja yksityiskohtaiset vankeusolosuhteet, joilla on merkitystä ratkaistaessa sitä, kohdistuuko tähän todellinen vaara perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaisesta epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta

   –

   täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi ottaa huomioon tietoja, jotka on toimittanut jokin muu pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomainen kuin pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen, kuten vakuuttelun siitä, ettei asianomainen henkilö joudu perusoikeuskirjan 4 artiklassa kielletyn epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.

   (ks. 117 kohta ja tuomiolauselma)