Asia C-579/16 P

Euroopan komissio

vastaan

FIH Holding A/S
ja
FIH Erhvervsbank A/S

Muutoksenhaku – Valtiontuet – Tuen käsite – Taloudellisen edun käsite – Yksityinen markkinataloustoimija -periaate – Sovellettavuus- ja soveltamisedellytykset – Rahoituskriisi – Peräkkäiset toimet pankin pelastamiseksi – Onko jälkimmäisten toimien arvioinnissa otettava huomioon jäsenvaltion ensimmäisten toimien yhteydessä tekemistä sitoumuksista johtuvat riskit

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.3.2018

1. Valtiontuki–Käsite–Arviointiperusteet–Kumulatiiviset edellytykset

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki–Käsite–Arviointi yksityisen sijoittajan näkökulmasta–Arviointi riidanalaisen liiketoimen ja sen asiayhteyden kaikkien merkityksellisten tekijöiden kannalta–Jäsenvaltion velvollisuus toimittaa kaikki merkitykselliset tiedot yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen tutkimiseksi

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki–Käsite–Arviointi yksityisen sijoittajan näkökulmasta–Harkinnassa huomioon otettavat seikat–Aikaisemmin myönnetyistä valtiontuista johtuvat riskit, jotka liittyvät valtioon julkisen vallan käyttäjänä

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.  Kansallisen toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.

   Edun valikoivuutta koskevan kolmannen edellytyksen kannalta valtiontukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi voinut saada tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan.

   (ks. 43 ja 44 kohta)

2.  Kun otetaan huomioon SEUT 107 artiklan 1 kohdan tavoitteena oleva vääristymättömän kilpailun turvaaminen myös julkisten ja yksityisten yritysten välillä, kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”tuen” käsitteen piiriin ei voi sisältyä yrityksen hyväksi valtion varoilla toteutettu toimenpide, jos yritys olisi voinut saada saman edun tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan. Tällaisen edun myöntämiseen liittyneet olosuhteet on siten lähtökohtaisesti arvioitava soveltamalla yksityinen markkinataloustoimija -periaatetta.

   Kyseinen periaate kuuluu lisäksi niihin seikkoihin, jotka komission on otettava huomioon vahvistaessaan valtiontuen olemassaolon, eikä se siten ole poikkeus, jota sovelletaan vain jäsenvaltion pyynnöstä, kun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn valtiontuen käsitteen tunnusmerkistö täyttyy.

   Kun siis käy ilmi, että yksityinen markkinataloustoimija -arviointiperustetta voidaan soveltaa, komission tehtävänä on pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot sen varmistamiseksi, täyttyvätkö tämän periaatteen soveltamisedellytykset.

   (ks. 45–47 kohta)

3.  Ratkaistaessa kysymystä siitä, olisiko yksityinen markkinataloustoimija, jonka tilanne vastasi mahdollisimman tarkasti valtion tilannetta, toteuttanut saman toimenpiteen tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, huomioon otetaan ainoastaan edut ja velvollisuudet, jotka liittyvät valtion tilanteeseen yksityisenä markkinataloustoimijana, ja valtioon julkisen vallan käyttäjänä liittyvät edut ja velvollisuudet jätetään huomiotta.

   Näin ollen arvioitaessa valtion toimenpiteen taloudellista järkevyyttä yksityinen markkinataloustoimija -periaatteen edellyttämällä tavalla unionin tuomioistuimen on ollut jätettävä huomiotta työntekijöiden irtisanomisesta, työttömyysetuuksista ja tuista teollisen infrastruktuurin rakenneuudistukselle valtiolle aiheutuvat kulut sekä valtion myöntämistä takuista ja valtion saatavista valtiolle aiheutuvat kulut siltä osin kuin nämä ovat itsessään valtiontukea.

   Erityisesti viimeksi mainitun tilanteen osalta on katsottava, että koska jäsenvaltio tuen myöntäessään tavoittelee määritelmän mukaisesti muita päämääriä kuin yrityksen käytettäviksi annettujen varojen tuottavuutta, valtio on lähtökohtaisesti antanut nämä varat julkisen vallan valtaoikeuksia käyttäessään.

   Tästä seuraa, että valtioon kohdistuvat riskit, jotka sille aiheutuvat sen aikaisemmin myöntämästä valtiontuesta, liittyvät valtioon julkisen vallan käyttäjänä eivätkä siten koske seikkoja, jotka yksityinen markkinataloustoimija olisi normaalissa markkinatilanteessa ottanut huomioon taloudellisissa laskelmissaan.

   (ks. 55–58 kohta)