Asia C-493/15

Agenzia delle Entrate

vastaan

Marco Identi

(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Arvonlisävero – SEU 4 artiklan 3 kohta – Kuudes direktiivi – Valtiontuet – Konkurssin tehneiden luonnollisten henkilöiden velkavastuusta vapauttamista koskeva menettely (esdebitazione) – Arvonlisäverovelkoja ei voida enää periä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 16.3.2017

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa arvonlisäveron täysimääräinen kantaminen – Maksukyvyttömyys – Kansallinen menettely, jossa konkurssin tehnyt luonnollinen henkilö vapautetaan veloistaan – Arvonlisäverovelat, joita ei voida enää periä – Menettely voidaan hyväksyä – Valtiontuen luonnehdinta – Velkavastuusta vapauttamista ei voida luonnehtia valtiontueksi

(SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 107 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 77/388 2 ja 22 artikla)

Unionin oikeutta ja erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 2 ja 22 artiklaa ja valtiontukisääntöjä on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että arvonlisäverovelat todetaan veloiksi, joita ei voida enää periä, sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädetään veloista vapauttamista koskevasta menettelystä, jossa tuomioistuin voi tietyin edellytyksin todeta luonnollisen henkilön velat, joita ei ole maksettu tätä henkilöä koskeneen konkurssimenettelyn päättyessä, saataviksi, joita ei voida enää periä.

Näistä toteamuksista seuraa, että samoin kuin 7.4.2014 annetussa tuomiossa Degano Trasporti (C-546/14, EU:C:2016:206, 28 kohta) tutkittua akordimenettelyä, pääasiassa kyseessä olevaa veloista vapauttamista koskevaa menettelyä koskevat tiukat soveltamisedellytykset, joilla taataan muun muassa arvonlisäverosaatavien periminen, ja näiden edellytysten takia veloista vapauttamista koskeva menettely ei merkitse yleistä ja valikoimatonta luopumista arvonlisäveron kantamisesta eikä ole vastoin jäsenvaltioiden velvollisuutta varmistaa sekä arvonlisäveron täysimääräinen kantaminen niiden alueella että unionin omien varojen tehokas kantaminen (ks. tuomio 7.4.2016, Degano Trasporti, C-546/14, EU:C:2016:206, 28 kohta).

Edun valikoivuutta koskevasta edellytyksestä, joka on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen kannalta perustava tekijä, käy vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmi, että tämän edellytyksen arviointi edellyttää sen määrittämistä, onko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä kyseessä oleva kansallinen toimenpide omiaan suosimaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa ja joita siis kohdellaan eri tavalla, joka voidaan katsoa syrjiväksi (tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group SA ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on palautettava mieleen, että se, että ainoastaan niillä verovelvollisilla, jotka täyttävät toimenpiteen soveltamiseksi tarvittavat edellytykset, on mahdollisuus hyötyä toimenpiteestä, ei sellaisenaan tee toimenpiteestä valikoivaa (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2012, 3M Italia, C-417/10, EU:C:2012:184, 42 kohta ja tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group SA ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 59 kohta).

(ks. 24, 26, 27 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)