Asia C‑112/15

Kødbranchens Fællesråd

vastaan

Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri et Fødevarestyrelsen

(Østre Landsretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Asetus (EY) N:o 882/2004 — Asetus (EY) N:o 854/2004 — Rehu- ja elintarvikelainsäädännön virallinen valvonta — Maksut, joita jäsenvaltiot voivat periä virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi — Virallisten avustajien koulutukseen liittyvät kustannukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 17.3.2016

1. Unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Yhtenäinen tulkinta – Kieliversioiden eroavuudet – Kyseessä olevan säännöstön systematiikan ja tavoitteen huomioon ottaminen

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Rehu- ja elintarvikelainsäädännön virallinen valvonta – Rahoittaminen – Virallista valvontaa koskevat maksut – Laskelma – Valvontaan osallistuvan henkilökunnan pakollisesta peruskoulutuksesta aiheutuvien kustannusten huomioon ottaminen – Ulkopuolelle jääminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohta ja liitteessä VI olevat 1 ja 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36 kohta)

2.  Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen 882/2004 27 artiklan 4 kohdan a alakohtaa sekä liitteessä VI olevia 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltiot ottavat elintarvikealan yrityksiltä perittävien maksujen määrän määrittämisessä huomioon virallisten avustajien pakollisesta peruskoulutuksesta aiheutuvat kustannukset.

   Maksut voidaan nimittäin kohdistaa kattamaan ainoastaan kustannukset, jotka aiheutuvat tosiasiallisesti jäsenvaltioille valvonnan toteuttamisesta elintarvikealan yrityksissä, eikä maksujen päämääränä ole vyöryttää pätevän henkilöstön peruskoulutuksen kustannuksia kyseisen alan yrityksille. Asetuksen N:o 882/2004 liitettä VI, johon asetuksen 27 artiklassa viitataan, on näin ollen tulkittava siten, että se koskee ainoastaan viralliseen valvontaan tosiasiallisesti osallistuvien henkilöiden palkkoja ja heihin liittyviä kustannuksia. Lisäksi on niin, että valvontaa suorittavat yleensä virkaeläinlääkärit, joita vain viralliset avustajat, tai tietyissä erityistapauksissa teurastamon henkilökunnan jäsenet, voivat avustaa, eikä yhdessäkään asetuksen N:o 854/2004, jossa säädetään ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä, säännöksessä ei säädetä, että henkilöt, jotka osallistuvat virallisen avustajan pakolliseen peruskoulutukseen, voivat kyseisen koulutuksen aikana osallistua virallisen valvonnan suorittamiseen.

   (ks. 39–42 kohta sekä tuomiolauselma)