Asia C‑15/14 P

Euroopan komissio

vastaan

MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.

”Muutoksenhaku — Valtiontuki — Unkarin ja öljy- ja kaasuyhtiö MOL:n välinen sopimus, joka koskee hiilivetyjen tuotantoon liittyviä kaivosmaksuja — Myöhempi lainmuutos, jolla kaivosmaksujen maksukantaa korotettiin — Korotuksen jättäminen soveltamatta MOL-yhtiöön — Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Valikoivuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 4.6.2015

1. Valtiontuki — Käsite — Toimenpiteen valikoivuus — Valikoivuusvaatimuksen erottaminen siihen liittyvästä taloudellisen edun havaitsemisesta ja tukijärjestelmän erottaminen yksittäisestä tuesta

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki — Käsite — Toimenpiteen valikoivuus — Kaivosmaksujen määrän vahvistamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä koskeva kansallinen säännöstö — Valinnaiset säännökset, joissa säädetään lisämaksuista — Kansallisten viranomaisten harkintamarginaali — Hyväksyttävyys — Rajat

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki — Käsite — Toimenpiteen valikoivuus — Edunsaajien määrittäminen objektiivisin perustein — Toimenpidettä ei yksinomaan tällä perusteella voida pitää valikoivana — Rajat

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4. Valtiontuki — Käsite — Valtion peräkkäiset toimenpiteet, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa — Arviointiperusteet

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.  Valtiontukien alalla SEUT 107 artiklan 1 kohtaan perustuva toimenpiteen valikoivuutta koskeva vaatimus on selvästi erotettava siihen liittyvästä taloudellisen edun havaitsemisesta, koska kun komissio on havainnut asianomaiseen toimenpiteeseen suoraan tai välillisesti perustuvan edun käsitteen laajassa merkityksessä, sen tehtävänä on vielä osoittaa, että kyseinen etu koskee erityisesti yhtä tai useampaa yritystä. Tämän tehdäkseen komission on etenkin osoitettava, että asianomaisella toimenpiteellä aikaansaadaan erilaista kohtelua sellaisten yritysten välille, jotka ovat toimenpiteen tavoitteen kannalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Etu on siis myönnettävä valikoivalla tavalla ja sillä on voitava asettaa tietyt yritykset edullisempaan asemaan kuin muut yritykset.

   Valikoivuusvaatimuksen merkitys kuitenkin vaihtelee sen mukaan, pidetäänkö kyseistä toimenpidettä yleisenä tukijärjestelmänä vai yksittäisenä tukena. Jälkimmäisessä tapauksessa taloudellisen edun toteaminen mahdollistaa lähtökohtaisesti sen, että toimenpide oletetaan valikoivaksi. Sitä vastoin tutkittaessa yleistä tukijärjestelmää on selvitettävä, tuottaako asianomainen toimenpide – siitä huolimatta, että siitä on yleistä etua – etua yksinomaan tietyille yrityksille tai tietyille toimialoille.

   (ks. 59 ja 60 kohta)

2.  Valtiontukien alalla on perustava ero siinä, tutkitaanko sellaisten yleisten vapautus- tai alennusjärjestelmien valikoivuutta, joilla määritelmällisesti annetaan etu, vai sellaisten kansallisen oikeuden valinnaisten säännösten valikoivuutta, joissa säädetään lisämaksuista. Siinä tapauksessa, että kansalliset viranomaiset määräävät tällaisia maksuja toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun säilyttämiseksi, ei se, että kyseisillä viranomaisilla on tietty laissa määritetty harkintamarginaali – joka ei ole rajoittamaton –, riitä yksistään osoittamaan vastaavan järjestelmän valikoivuutta.

   Tämän osalta yhtäältä harkintamarginaali, jota käytetään talouden toimijoille määrätyn ylimääräisen maksun määrittämiseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta johtuvien vaatimusten huomioon ottamiseksi, eroaa luonteeltaan tapauksista, joissa tällaisen harkintamarginaalin käyttäminen liittyy edun myöntämiseen tietylle talouden toimijalle.

   Toisaalta se, että yrityksen kaivosoikeuksien pidentämistä koskevan sopimuksen, joka on tehty kyseisen yrityksen ja jäsenvaltion viranomaisten välillä, jokaista voimassaolovuotta varten vahvistetut hiilivetyjen, raakaöljyn ja maakaasun tuotannon kaivosmaksun maksukannat ovat neuvotteluiden tulos, ei riitä tekemään sopimuksesta valikoivaa. Asian laita olisi ollut toisin vain, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet harkintamarginaaliaan niin, että edellä mainittua yritystä olisi suosittu, hyväksymällä alhaisen maksun ilman objektiivista syytä – kun otetaan huomioon maksujen korottamisen tarkoitus luvan pidentämisen yhteydessä – ja muiden sellaisten toimijoiden vahingoksi, jotka olivat pyrkineet pidentämään kaivosoikeuksiaan.

   (ks. 64‐66 kohta)

3.  Vaikka tietyn tukijärjestelmän valikoivuutta ei voida sulkea pois yksinomaan sillä perusteella, että edunsaajat määritetään objektiivisin perustein, se, että yritys on ainoa yritys, joka on tehnyt viranomaisten kanssa pidennyssopimuksen hiilivetyjen alalla, ei ole väistämättä osoitus valikoivuudesta, koska tällaisen sopimuksen tekokriteerit ovat objektiiviset ja niitä sovelletaan kaikkiin potentiaalisesti kiinnostuneisiin toimijoihin, ja koska se, ettei muita sopimuksia ollut, saattaa johtua yritysten itsensä tekemistä päätöksistä olla pyytämättä kaivosoikeuksien jatkamista.

   (ks. 76 ja 77 kohta)

4.  Koska valtiontukien alalla valtion toimenpiteet ovat muodoltaan erilaisia ja niitä on analysoitava niiden vaikutusten perusteella, ei voida sulkea pois sitä, että useampia valtion peräkkäisiä toimenpiteitä on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi yhtenä ainoana toimenpiteenä. Näin voi olla erityisesti silloin, kun peräkkäisillä toimenpiteillä on muun muassa niiden aikajärjestyksen, niiden tavoitteen ja yrityksellä toimenpiteiden toteuttamishetkellä olevan tilanteen suhteen niin läheiset yhteydet keskenään, että on mahdotonta erotella niitä toisistaan.

   (ks. 97 kohta)

Asia C‑15/14 P

Euroopan komissio

vastaan

MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.

”Muutoksenhaku — Valtiontuki — Unkarin ja öljy- ja kaasuyhtiö MOL:n välinen sopimus, joka koskee hiilivetyjen tuotantoon liittyviä kaivosmaksuja — Myöhempi lainmuutos, jolla kaivosmaksujen maksukantaa korotettiin — Korotuksen jättäminen soveltamatta MOL-yhtiöön — Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Valikoivuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 4.6.2015

1. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Valikoivuusvaatimuksen erottaminen siihen liittyvästä taloudellisen edun havaitsemisesta ja tukijärjestelmän erottaminen yksittäisestä tuesta

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Kaivosmaksujen määrän vahvistamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä koskeva kansallinen säännöstö – Valinnaiset säännökset, joissa säädetään lisämaksuista – Kansallisten viranomaisten harkintamarginaali – Hyväksyttävyys – Rajat

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Edunsaajien määrittäminen objektiivisin perustein – Toimenpidettä ei yksinomaan tällä perusteella voida pitää valikoivana – Rajat

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4. Valtiontuki – Käsite – Valtion peräkkäiset toimenpiteet, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa – Arviointiperusteet

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.  Valtiontukien alalla SEUT 107 artiklan 1 kohtaan perustuva toimenpiteen valikoivuutta koskeva vaatimus on selvästi erotettava siihen liittyvästä taloudellisen edun havaitsemisesta, koska kun komissio on havainnut asianomaiseen toimenpiteeseen suoraan tai välillisesti perustuvan edun käsitteen laajassa merkityksessä, sen tehtävänä on vielä osoittaa, että kyseinen etu koskee erityisesti yhtä tai useampaa yritystä. Tämän tehdäkseen komission on etenkin osoitettava, että asianomaisella toimenpiteellä aikaansaadaan erilaista kohtelua sellaisten yritysten välille, jotka ovat toimenpiteen tavoitteen kannalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Etu on siis myönnettävä valikoivalla tavalla ja sillä on voitava asettaa tietyt yritykset edullisempaan asemaan kuin muut yritykset.

   Valikoivuusvaatimuksen merkitys kuitenkin vaihtelee sen mukaan, pidetäänkö kyseistä toimenpidettä yleisenä tukijärjestelmänä vai yksittäisenä tukena. Jälkimmäisessä tapauksessa taloudellisen edun toteaminen mahdollistaa lähtökohtaisesti sen, että toimenpide oletetaan valikoivaksi. Sitä vastoin tutkittaessa yleistä tukijärjestelmää on selvitettävä, tuottaako asianomainen toimenpide – siitä huolimatta, että siitä on yleistä etua – etua yksinomaan tietyille yrityksille tai tietyille toimialoille.

   (ks. 59 ja 60 kohta)

2.  Valtiontukien alalla on perustava ero siinä, tutkitaanko sellaisten yleisten vapautus- tai alennusjärjestelmien valikoivuutta, joilla määritelmällisesti annetaan etu, vai sellaisten kansallisen oikeuden valinnaisten säännösten valikoivuutta, joissa säädetään lisämaksuista. Siinä tapauksessa, että kansalliset viranomaiset määräävät tällaisia maksuja toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun säilyttämiseksi, ei se, että kyseisillä viranomaisilla on tietty laissa määritetty harkintamarginaali – joka ei ole rajoittamaton –, riitä yksistään osoittamaan vastaavan järjestelmän valikoivuutta.

   Tämän osalta yhtäältä harkintamarginaali, jota käytetään talouden toimijoille määrätyn ylimääräisen maksun määrittämiseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta johtuvien vaatimusten huomioon ottamiseksi, eroaa luonteeltaan tapauksista, joissa tällaisen harkintamarginaalin käyttäminen liittyy edun myöntämiseen tietylle talouden toimijalle.

   Toisaalta se, että yrityksen kaivosoikeuksien pidentämistä koskevan sopimuksen, joka on tehty kyseisen yrityksen ja jäsenvaltion viranomaisten välillä, jokaista voimassaolovuotta varten vahvistetut hiilivetyjen, raakaöljyn ja maakaasun tuotannon kaivosmaksun maksukannat ovat neuvotteluiden tulos, ei riitä tekemään sopimuksesta valikoivaa. Asian laita olisi ollut toisin vain, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet harkintamarginaaliaan niin, että edellä mainittua yritystä olisi suosittu, hyväksymällä alhaisen maksun ilman objektiivista syytä – kun otetaan huomioon maksujen korottamisen tarkoitus luvan pidentämisen yhteydessä – ja muiden sellaisten toimijoiden vahingoksi, jotka olivat pyrkineet pidentämään kaivosoikeuksiaan.

   (ks. 64‐66 kohta)

3.  Vaikka tietyn tukijärjestelmän valikoivuutta ei voida sulkea pois yksinomaan sillä perusteella, että edunsaajat määritetään objektiivisin perustein, se, että yritys on ainoa yritys, joka on tehnyt viranomaisten kanssa pidennyssopimuksen hiilivetyjen alalla, ei ole väistämättä osoitus valikoivuudesta, koska tällaisen sopimuksen tekokriteerit ovat objektiiviset ja niitä sovelletaan kaikkiin potentiaalisesti kiinnostuneisiin toimijoihin, ja koska se, ettei muita sopimuksia ollut, saattaa johtua yritysten itsensä tekemistä päätöksistä olla pyytämättä kaivosoikeuksien jatkamista.

   (ks. 76 ja 77 kohta)

4.  Koska valtiontukien alalla valtion toimenpiteet ovat muodoltaan erilaisia ja niitä on analysoitava niiden vaikutusten perusteella, ei voida sulkea pois sitä, että useampia valtion peräkkäisiä toimenpiteitä on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi yhtenä ainoana toimenpiteenä. Näin voi olla erityisesti silloin, kun peräkkäisillä toimenpiteillä on muun muassa niiden aikajärjestyksen, niiden tavoitteen ja yrityksellä toimenpiteiden toteuttamishetkellä olevan tilanteen suhteen niin läheiset yhteydet keskenään, että on mahdotonta erotella niitä toisistaan.

   (ks. 97 kohta)