Asia C‑112/13

A

vastaan

B ym.

(Oberster Gerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”SEUT 267 artikla — Kansallinen perustuslaki — Pakollista perustuslainmukaisuuden valvontaa koskeva liitännäinen menettely — Sen tutkiminen, onko kansallinen laki sekä unionin oikeuden että kansallisen perustuslain mukainen — Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla — Vastaajalla ei tiedetä olevan jäsenvaltion alueella kotipaikkaa tai olinpaikkaa — Toimivaltaa koskeva sopimus, kun vastaaja vastaa tuomioistuimessa — Poissa olevan vastaajan edunvalvoja”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.9.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Kansallisten tuomioistuinten toimivalta – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan yleisten tuomioistuinten, jotka käsittelevät asiaa muutoksenhakutuomioistuimena tai viimeisenä oikeusasteena, on esitettävä valtiosääntötuomioistuimelle perusoikeuskirjan vastaisten lakien kumoamista koskeva pyyntö – Tällaisen liitännäisen menettelyn ensisijaisuus – Yleinen tuomioistuin ei voi ratkaista asiaa välittömästi jättämällä kyseistä lakia soveltamatta – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Oikeuspaikkasopimus – Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettu vastaajan vastaaminen – Käsite – Poissa olevan vastaajan edunvalvojan vastaaminen – Ei kuulu – Edellytykset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 44/2001 24 artikla)

1.  Unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleisten tuomioistuinten, jotka käsittelevät asiaa muutoksenhakutuomioistuimena tai viimeisenä oikeusasteena, on silloin, kun ne katsovat, että kansallinen laki on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen, esitettävä menettelyn aikana valtiosääntötuomioistuimelle lain yleistä kumoamista koskeva pyyntö sen sijaan, että ne tyytyisivät jättämään lakia soveltamatta käsiteltävässä asiassa, siltä osin kuin tämän menettelyn ensisijaisuus vaikuttaa siten, että sekä ennen kuin tällainen pyyntö esitetään lakien perustuslakienmukaisuuden valvonnasta vastaavalle kansalliselle tuomioistuimelle että tarvittaessa sen jälkeen, kun tämä tuomioistuin on ratkaissut pyynnön, näillä yleisillä tuomioistuimilla ei ole mahdollisuutta käyttää oikeuttaan tai täyttää velvollisuuttaan esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle. Sen sijaan unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä tällaiselle kansalliselle säännöstölle, kunhan mainitut yleiset tuomioistuimet voivat vapaasti

   —	saattaa missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa, ja jopa lakien yleisen, liitännäisen valvontamenettelyn päätyttyä, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi minkä tahansa tarpeelliseksi katsomansa ennakkoratkaisukysymyksen

   —	toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen väliaikaisen oikeussuojan varmistamiseksi unionin oikeusjärjestyksessä annetuille oikeuksille, ja

   —	jättää soveltamatta tällaisen liitännäisen menettelyn päätyttyä kyseessä olevaa kansallista lainsäännöstä, jos ne katsovat sen unionin oikeuden vastaiseksi.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, voidaanko pääasioissa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä tulkita näiden unionin oikeudesta johtuvien vaatimusten mukaisesti.

   (ks. 46 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaa, kun se luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrää poissa olevan vastaajan edunvalvojan vastaajalle, jolle haastetta ei ole annettu tiedoksi sen vuoksi, että hänen olinpaikkansa on tuntematon, tämän edunvalvojan vastaaminen asiassa ei vastaa asetuksen 24 artiklassa tarkoitettua vastaajan vastaamista, joka on perusteena kyseisen tuomioistuimen kansainväliselle toimivallalle.

   Hiljainen toimivaltasopimus asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan ensimmäisen virkkeen nojalla perustuu riidan asianosaisten tätä toimivaltaa koskevaan tietoiseen valintaan, mikä edellyttää, että vastaaja on tietoinen häntä vastaan aloitetusta menettelystä. Sen sijaan poissa olevan vastaajan, jolle haastetta ei ole annettu tiedoksi ja joka ei ole tietoinen häntä vastaan aloitetusta menettelystä, ei voida katsoa hiljaisesti hyväksyneen sen tuomioistuimen toimivaltaa, jossa kanne on nostettu.

   Lisäksi poissa oleva vastaaja, joka ei ole tietoinen häntä vastaan nostetusta kanteesta eikä poissa olevan vastaajan edunvalvojan määräämisestä, ei voi antaa kyseiselle edunvalvojalle kaikkia tarvittavia tietoja, jotta tämä voisi arvioida sen tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, kansainvälistä toimivaltaa ja tehokkaasti kiistää tämän toimivallan tai hyväksyä sen tietoon perustuen. Näin ollen sitä, että mainittu poissa olevan vastaajan edunvalvoja on vastannut asiassa, ei myöskään voida pitää tämän vastaajan hiljaisena hyväksymisenä.

   Tilanteessa, jossa haastetta ei ole annettu tiedoksi vastaajalle, jonka asuinpaikka oli muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sijaitsi tuomioistuin, jossa kanne nostettiin, ei sitä, että viimeksi mainitun kansainvälisen toimivallan perusteena olisi vastaajalle määrätyn poissa olevan vastaajan edunvalvojan suorittama vastaaminen, voida pitää ennustettavana.

   Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu kantajan oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, joka on toteutettava yhdessä vastaajan puolustautumisoikeuksien kanssa asetuksen N:o 44/2001 puitteissa, ei edellytä tämän asetuksen 24 artiklan toisenlaista tulkintaa.

   Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan tulkinnan, jonka mukaan tällainen poissa olevan vastaajan edunvalvoja voi vastata tämän vastaajan puolesta kyseisessä 24 artiklassa tarkoitetuin tavoin, ei voida katsoa saavan aikaan oikeaa tasapainoa tehokasta oikeussuojaa koskevien oikeuksien ja puolustautumisoikeuksien välillä. Tällainen tulkinta veisi vastaajalta mahdollisuuden saada aikaan se, että hänen puolustautumisoikeuksiaan noudatetaan, vastustamalla asetuksen 34 artiklan 2 alakohdan nojalla hänelle vastaisen tuomion tunnustamista.

   (ks. 54, 55, 57, 58, 60 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)