Asia C‑495/12

Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

vastaan

Bridport and West Dorset Golf Club Limited

(Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Vapautukset — 132 artiklan 1 kohdan m alakohta — Urheiluun läheisesti liittyvät palvelut — Pääsy golfkentälle — Vieraat, jotka eivät ole golfkerhon jäseniä ja jotka suorittavat pääsymaksun (”green fee”) — Verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen — 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta — 134 artiklan b alakohta — Lisätulot”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.12.2013

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Urheiluun tai liikuntakasvatukseen läheisesti liittyvät palvelut – Soveltamisala – Voittoa tavoittelematon yhteisö, joka ylläpitää golfkenttää ja tarjoaa väliaikaisen pääsyoikeuden järjestelmää vierailijoille, jotka eivät ole jäseniä – Soveltamisalaan kuuluminen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan m alakohta ja 134 artiklan b alakohta)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Urheiluun tai liikuntakasvatukseen läheisesti liittyvät palvelut – Verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle sulkemista ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 134 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä suljeta tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle palvelujen suoritusta, joka koostuu siitä, että golfkenttää ylläpitävä ja jäsenjärjestelmää tarjoava voittoa tavoittelematon yhteisö antaa vierailijalle, joka ei ole sen jäsen, oikeuden käyttää tätä golfkenttää.

   Direktiivin 2006/112 134 artiklan b alakohdassa tarkoitettua ilmaisua ”lisätulot” ei nimittäin voida tulkita tavalla, josta voi johtua rajoituksia tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalalle sen mukaan, ovatko kyseisten suoritusten vastaanottajat jäseniä vai eivät, tilanteessa, jossa jäsenyyttä koskeva kriteeri on jätetty tarkoituksellisesti pois tämän verovapautuksen määritelmästä.

   Sellainen ”lisätulojen” määritelmä, jonka mukaan pääsymaksut, jotka vierailijat, jotka eivät ole golfkenttää ylläpitävän ja myös jäsenjärjestelmää tarjoavan voittoa tavoittelemattoman yhteisön jäseniä, suorittavat tämän golfkentän käytöstä, kuuluvat tämän ilmaisun soveltamisalaan sillä perusteella, että nämä pääsymaksut ovat luonteeltaan täydentäviä suhteessa tuloihin, jotka saadaan kyseisen yhteisön jäsenten maksamista jäsenmaksuista, johtaisi juuri tällaiseen direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalan rajoitukseen.

   (ks. 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita jäsenvaltioiden sulkea tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle palvelujen suoritusta, joka koostuu jäsenjärjestelmää tarjoavan voittoa tavoittelemattoman yhteisön ylläpitämän golfkentän käyttöoikeuden myöntämisestä, kun tämä suoritus tarjotaan vierailijoille, jotka eivät ole kyseisen yhteisön jäseniä.

   Tässä yhteydessä direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan b, g, h, i, l, m ja n alakohtaan sisältyvien verovapautusten soveltamisala on määritelty paitsi suhteessa niissä tarkoitettujen liiketointen sisältöön myös tiettyjen ominaispiirteiden mukaan, jotka suorittajalla on oltava. Koska yhteisessä arvonlisäverojärjestelmässä on säädetty tällaisten ominaispiirteiden mukaan määritellyistä arvonlisäverovapautuksista, siinä oletetaan, että eri toimijoilla on erilaiset kilpailuolosuhteet. Näin ollen kyseisen direktiivin 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohtaa ei voida tulkita siten, että siinä sallittaisiin unionin oikeudessa säädettyjen verovapautuksien olemassaolosta itsessään aiheutuvan kilpailuolosuhteiden eron poistaminen, koska tällaisella tulkinnalla vaarannettaisiin kyseisten verovapautusten soveltamisala.

   (ks. 36, 37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑495/12

Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

vastaan

Bridport and West Dorset Golf Club Limited

(Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Vapautukset — 132 artiklan 1 kohdan m alakohta — Urheiluun läheisesti liittyvät palvelut — Pääsy golfkentälle — Vieraat, jotka eivät ole golfkerhon jäseniä ja jotka suorittavat pääsymaksun (”green fee”) — Verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen — 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta — 134 artiklan b alakohta — Lisätulot”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.12.2013

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Urheiluun tai liikuntakasvatukseen läheisesti liittyvät palvelut — Soveltamisala — Voittoa tavoittelematon yhteisö, joka ylläpitää golfkenttää ja tarjoaa väliaikaisen pääsyoikeuden järjestelmää vierailijoille, jotka eivät ole jäseniä — Soveltamisalaan kuuluminen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan m alakohta ja 134 artiklan b alakohta)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Urheiluun tai liikuntakasvatukseen läheisesti liittyvät palvelut — Verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle sulkemista ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 134 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä suljeta tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle palvelujen suoritusta, joka koostuu siitä, että golfkenttää ylläpitävä ja jäsenjärjestelmää tarjoava voittoa tavoittelematon yhteisö antaa vierailijalle, joka ei ole sen jäsen, oikeuden käyttää tätä golfkenttää.

   Direktiivin 2006/112 134 artiklan b alakohdassa tarkoitettua ilmaisua ”lisätulot” ei nimittäin voida tulkita tavalla, josta voi johtua rajoituksia tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalalle sen mukaan, ovatko kyseisten suoritusten vastaanottajat jäseniä vai eivät, tilanteessa, jossa jäsenyyttä koskeva kriteeri on jätetty tarkoituksellisesti pois tämän verovapautuksen määritelmästä.

   Sellainen ”lisätulojen” määritelmä, jonka mukaan pääsymaksut, jotka vierailijat, jotka eivät ole golfkenttää ylläpitävän ja myös jäsenjärjestelmää tarjoavan voittoa tavoittelemattoman yhteisön jäseniä, suorittavat tämän golfkentän käytöstä, kuuluvat tämän ilmaisun soveltamisalaan sillä perusteella, että nämä pääsymaksut ovat luonteeltaan täydentäviä suhteessa tuloihin, jotka saadaan kyseisen yhteisön jäsenten maksamista jäsenmaksuista, johtaisi juuri tällaiseen direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalan rajoitukseen.

   (ks. 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita jäsenvaltioiden sulkea tämän direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle palvelujen suoritusta, joka koostuu jäsenjärjestelmää tarjoavan voittoa tavoittelemattoman yhteisön ylläpitämän golfkentän käyttöoikeuden myöntämisestä, kun tämä suoritus tarjotaan vierailijoille, jotka eivät ole kyseisen yhteisön jäseniä.

   Tässä yhteydessä direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan b, g, h, i, l, m ja n alakohtaan sisältyvien verovapautusten soveltamisala on määritelty paitsi suhteessa niissä tarkoitettujen liiketointen sisältöön myös tiettyjen ominaispiirteiden mukaan, jotka suorittajalla on oltava. Koska yhteisessä arvonlisäverojärjestelmässä on säädetty tällaisten ominaispiirteiden mukaan määritellyistä arvonlisäverovapautuksista, siinä oletetaan, että eri toimijoilla on erilaiset kilpailuolosuhteet. Näin ollen kyseisen direktiivin 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohtaa ei voida tulkita siten, että siinä sallittaisiin unionin oikeudessa säädettyjen verovapautuksien olemassaolosta itsessään aiheutuvan kilpailuolosuhteiden eron poistaminen, koska tällaisella tulkinnalla vaarannettaisiin kyseisten verovapautusten soveltamisala.

   (ks. 36, 37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)