Asia C‑424/12

SC Fatorie SRL

vastaan

Direcţia Generală a Finanţelor Publice Bihor

(Curtea de Apel Oradean esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Käännetty veronmaksuvelvollisuus — Vähennysoikeus — Veron maksaminen palvelujen suorittajalle — Pakollisten mainintojen puuttuminen — Aiheettoman arvonlisäveron maksaminen — Vähennysoikeuden menettäminen — Verotuksen neutraalisuuden periaate — Oikeusvarmuuden periaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.2.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

   (SEUT 267 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Käännetty verovelvollisuus – Verovelvollinen, joka on tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana velvollinen maksamaan arvonlisäveron – Vähennysoikeus – Edellytykset – Sellaisen kansallisen säännöstön hyväksyttävyys, jolla palvelujen vastaanottajalta evätään vähennysoikeus silloin, kun arvonlisävero on maksettu aiheettomasti palvelujen suorittajalle virheellisesti laaditun laskun perusteella – Sillä, että virheen korjaaminen on mahdotonta palvelujen suorittajan konkurssin vuoksi, ei ole vaikutusta

   (Neuvoston direktiivi 2006/112)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Kansallisten veroviranomaisten hallintokäytäntö, jossa ne peruuttavat vanhentumisajan puitteissa verovelvolliselle myönnetyn vähennysoikeuden ja vaativat uuden tarkastuksen jälkeen kyseisen veron ja viivästysseuraamuksen maksamista – Oikeusvarmuuden periaate – Tällaisen hallintokäytännön hyväksyttävyys – Rajat – Unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, mukaan lukien suhteellisuusperiaate, noudattaminen

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu direktiivi 2006/112 ja verotuksen neutraalisuuden periaate eivät ole sellaisen liiketoimen yhteydessä, johon sovelletaan käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää, esteenä sille, että palvelujen vastaanottajalta evätään oikeus vähentää sen palvelujen suorittajalle virheellisesti laaditun laskun perusteella aiheettomasti maksama arvonlisävero, myös silloin, kun kyseisen virheen korjaaminen on mahdotonta mainitun palvelujen suorittajan konkurssin vuoksi.

   Käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän mukaan palvelujen suorittajan ja vastaanottajan välillä ei nimittäin makseta lainkaan arvonlisäveroa vaan vastaanottaja on veronmaksuvelvollinen toteutettuihin liiketoimiin liittyvästä aikaisemman vaihdannan vaiheen arvonlisäverosta mutta se voi lähtökohtaisesti myös vähentää saman veron siten, ettei verohallinnolle jää maksettavaa. Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka verotuksen neutraalisuuden periaate edellyttää käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän soveltamisen yhteydessä, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus myönnetään, jos aineelliset edellytykset täyttyvät, vaikka verovelvolliset olisivat laiminlyöneet tietyt muotovaatimukset, palvelujen vastaanottajan olisi pitänyt suorittaa arvonlisävero veroviranomaisille arvonlisäverodirektiivin 199 artiklan mukaisesti. Niinpä sen lisäksi, ettei kyseessä oleva lasku vastaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä muotovaatimuksia, yhtä käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän aineellista edellytystä ei ole noudatettu. Tällainen tilanne on estänyt verohallintoa tarkastamasta sitä, oliko käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää sovellettu oikein, ja aiheuttanut kyseessä olevalle jäsenvaltiolle riskin verotulojen menettämisestä.

   Koska palvelujen vastaanottajan niiden suorittajalle maksama arvonlisävero oli aiheeton ja koska kyseinen maksu ei ollut käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän erään aineellisen edellytyksen mukainen, palvelujen vastaanottaja ei voi vedota oikeuteen vähentää arvonlisävero.

   Palvelujen tarjoajan konkurssitilanne ei voi saattaa kyseenalaiseksi siitä, ettei se noudattanut käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän soveltamiseen liittyviä keskeisiä velvoitteita, johtuvaa arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämistä. Palvelujen vastaanottaja, joka on maksanut aiheettomasti arvonlisäveron mainittujen palvelujen suorittajalle, voi kuitenkin vaatia takaisinsaantia kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti.

   (ks. 29, 35, 37, 38, 40–42 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Oikeusvarmuuden periaate ei ole esteenä kansallisten veroviranomaisten hallintokäytännölle, jossa ne peruuttavat vanhentumisajan puitteissa päätöksen, jolla verovelvolliselle on myönnetty oikeus vähentää arvonlisävero, ja vaativat uuden tarkastuksen jälkeen kyseisen veron ja viivästysseuraamuksen maksamista.

   On totta, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, ettei verovelvollisen verotuksellista tilannetta voida loputtomiin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon hänen oikeutensa ja velvollisuutensa verohallintoon nähden. Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan poikkeuksena tiettyä ajanjaksoa koskeva uusi verotarkastus, jos vanhentumisaika ei ole vielä umpeutunut ja jos asiassa ilmenee verotarkastajille tarkastusajankohtana tuntemattomia lisätietoja tai tarkastusten tuloksiin vaikuttaneita laskuvirheitä, on kuitenkin oikeusvarmuuden periaatteen mukainen.

   Viivästysseuraamuksesta on muistutettava, että koska unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen, mukaisesti.

   (ks. 46–48, 50 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑424/12

SC Fatorie SRL

vastaan

Direcţia Generală a Finanţelor Publice Bihor

(Curtea de Apel Oradean esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Käännetty veronmaksuvelvollisuus — Vähennysoikeus — Veron maksaminen palvelujen suorittajalle — Pakollisten mainintojen puuttuminen — Aiheettoman arvonlisäveron maksaminen — Vähennysoikeuden menettäminen — Verotuksen neutraalisuuden periaate — Oikeusvarmuuden periaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.2.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta — Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

   (SEUT 267 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Käännetty verovelvollisuus — Verovelvollinen, joka on tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana velvollinen maksamaan arvonlisäveron — Vähennysoikeus — Edellytykset — Sellaisen kansallisen säännöstön hyväksyttävyys, jolla palvelujen vastaanottajalta evätään vähennysoikeus silloin, kun arvonlisävero on maksettu aiheettomasti palvelujen suorittajalle virheellisesti laaditun laskun perusteella — Sillä, että virheen korjaaminen on mahdotonta palvelujen suorittajan konkurssin vuoksi, ei ole vaikutusta

   (Neuvoston direktiivi 2006/112)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Kansallisten veroviranomaisten hallintokäytäntö, jossa ne peruuttavat vanhentumisajan puitteissa verovelvolliselle myönnetyn vähennysoikeuden ja vaativat uuden tarkastuksen jälkeen kyseisen veron ja viivästysseuraamuksen maksamista — Oikeusvarmuuden periaate — Tällaisen hallintokäytännön hyväksyttävyys — Rajat — Unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, mukaan lukien suhteellisuusperiaate, noudattaminen

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu direktiivi 2006/112 ja verotuksen neutraalisuuden periaate eivät ole sellaisen liiketoimen yhteydessä, johon sovelletaan käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää, esteenä sille, että palvelujen vastaanottajalta evätään oikeus vähentää sen palvelujen suorittajalle virheellisesti laaditun laskun perusteella aiheettomasti maksama arvonlisävero, myös silloin, kun kyseisen virheen korjaaminen on mahdotonta mainitun palvelujen suorittajan konkurssin vuoksi.

   Käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän mukaan palvelujen suorittajan ja vastaanottajan välillä ei nimittäin makseta lainkaan arvonlisäveroa vaan vastaanottaja on veronmaksuvelvollinen toteutettuihin liiketoimiin liittyvästä aikaisemman vaihdannan vaiheen arvonlisäverosta mutta se voi lähtökohtaisesti myös vähentää saman veron siten, ettei verohallinnolle jää maksettavaa. Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka verotuksen neutraalisuuden periaate edellyttää käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän soveltamisen yhteydessä, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus myönnetään, jos aineelliset edellytykset täyttyvät, vaikka verovelvolliset olisivat laiminlyöneet tietyt muotovaatimukset, palvelujen vastaanottajan olisi pitänyt suorittaa arvonlisävero veroviranomaisille arvonlisäverodirektiivin 199 artiklan mukaisesti. Niinpä sen lisäksi, ettei kyseessä oleva lasku vastaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä muotovaatimuksia, yhtä käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän aineellista edellytystä ei ole noudatettu. Tällainen tilanne on estänyt verohallintoa tarkastamasta sitä, oliko käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää sovellettu oikein, ja aiheuttanut kyseessä olevalle jäsenvaltiolle riskin verotulojen menettämisestä.

   Koska palvelujen vastaanottajan niiden suorittajalle maksama arvonlisävero oli aiheeton ja koska kyseinen maksu ei ollut käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän erään aineellisen edellytyksen mukainen, palvelujen vastaanottaja ei voi vedota oikeuteen vähentää arvonlisävero.

   Palvelujen tarjoajan konkurssitilanne ei voi saattaa kyseenalaiseksi siitä, ettei se noudattanut käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän soveltamiseen liittyviä keskeisiä velvoitteita, johtuvaa arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämistä. Palvelujen vastaanottaja, joka on maksanut aiheettomasti arvonlisäveron mainittujen palvelujen suorittajalle, voi kuitenkin vaatia takaisinsaantia kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti.

   (ks. 29, 35, 37, 38, 40–42 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Oikeusvarmuuden periaate ei ole esteenä kansallisten veroviranomaisten hallintokäytännölle, jossa ne peruuttavat vanhentumisajan puitteissa päätöksen, jolla verovelvolliselle on myönnetty oikeus vähentää arvonlisävero, ja vaativat uuden tarkastuksen jälkeen kyseisen veron ja viivästysseuraamuksen maksamista.

   On totta, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, ettei verovelvollisen verotuksellista tilannetta voida loputtomiin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon hänen oikeutensa ja velvollisuutensa verohallintoon nähden. Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan poikkeuksena tiettyä ajanjaksoa koskeva uusi verotarkastus, jos vanhentumisaika ei ole vielä umpeutunut ja jos asiassa ilmenee verotarkastajille tarkastusajankohtana tuntemattomia lisätietoja tai tarkastusten tuloksiin vaikuttaneita laskuvirheitä, on kuitenkin oikeusvarmuuden periaatteen mukainen.

   Viivästysseuraamuksesta on muistutettava, että koska unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen, mukaisesti.

   (ks. 46–48, 50 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)