Asia C-100/11 P

Helena Rubinstein SNC

ja

L’Oréal SA

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — 8 artiklan 5 kohta — Yhteisön sanamerkit BOTOLIST ja BOTOCYL — Yhteisön ja kansalliset kuvio- ja sanamerkit BOTOX — Mitättömäksi julistaminen — Suhteelliset hylkäysperusteet — Maineen loukkaus”

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suoja, joka ulottuu tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Todisteet, jotka haltijan on esitettävä – Tulevaisuuteen sijoittuva vaara, joka ei ole hypoteettinen, epäoikeudenmukaisesta hyväksikäytöstä tai haitasta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

Saadakseen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa säädettyä suojaa aikaisemman tavaramerkin haltijan on esitettävä näyttö siitä, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin käyttö merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole tätä varten velvollinen osoittamaan, että kyseessä on mainitussa 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hänen tavaramerkkiään koskeva todellinen ja välitön loukkaus. Kun voidaan olettaa, että tällainen loukkaus saattaa seurata sellaisesta myöhemmän tavaramerkin käytöstä, johon sen haltija voi ryhtyä, aikaisemman tavaramerkin haltijan ei nimittäin tarvitse odottaa loukkauksen tosiasiallista toteutumista voidakseen saada käytön kiellettyä. Aikaisemman tavaramerkin haltijan on kuitenkin osoitettava sellaisten seikkojen olemassaolo, joiden nojalla voidaan todeta, että on olemassa vakava vaara tällaisen loukkauksen aiheutumisesta tulevaisuudessa.

Lisäksi sitä, merkitseekö merkin käyttö tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä, on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät.

Näin ollen aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole velvollinen näyttämään toteen tavaramerkkiään koskevaa todellista ja välitöntä loukkausta vaan sen on esitettävä sellaisia seikkoja, joiden nojalla voidaan ensi näkemältä todeta, että on olemassa vaara, joka ei ole hypoteettinen, epäoikeudenmukaisen hyväksikäytön tai haitan aiheutumisesta tulevaisuudessa. Tällainen johtopäätös voi perustua muun muassa loogisiin päätelmiin, jotka pohjautuvat todennäköisyyksien arviointiin ja joissa otetaan huomioon kyseisen liikealan käytäntö ja kaikki muut kyseistä tapausta koskevat seikat.

(ks. 93–95 kohta)

Asia C-100/11 P

Helena Rubinstein SNC

ja

L’Oréal SA

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — 8 artiklan 5 kohta — Yhteisön sanamerkit BOTOLIST ja BOTOCYL — Yhteisön ja kansalliset kuvio- ja sanamerkit BOTOX — Mitättömäksi julistaminen — Suhteelliset hylkäysperusteet — Maineen loukkaus”

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki — Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen — Suhteelliset hylkäysperusteet — Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu — Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suoja, joka ulottuu tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia — Todisteet, jotka haltijan on esitettävä — Tulevaisuuteen sijoittuva vaara, joka ei ole hypoteettinen, epäoikeudenmukaisesta hyväksikäytöstä tai haitasta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

Saadakseen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa säädettyä suojaa aikaisemman tavaramerkin haltijan on esitettävä näyttö siitä, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin käyttö merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole tätä varten velvollinen osoittamaan, että kyseessä on mainitussa 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hänen tavaramerkkiään koskeva todellinen ja välitön loukkaus. Kun voidaan olettaa, että tällainen loukkaus saattaa seurata sellaisesta myöhemmän tavaramerkin käytöstä, johon sen haltija voi ryhtyä, aikaisemman tavaramerkin haltijan ei nimittäin tarvitse odottaa loukkauksen tosiasiallista toteutumista voidakseen saada käytön kiellettyä. Aikaisemman tavaramerkin haltijan on kuitenkin osoitettava sellaisten seikkojen olemassaolo, joiden nojalla voidaan todeta, että on olemassa vakava vaara tällaisen loukkauksen aiheutumisesta tulevaisuudessa.

Lisäksi sitä, merkitseekö merkin käyttö tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä, on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät.

Näin ollen aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole velvollinen näyttämään toteen tavaramerkkiään koskevaa todellista ja välitöntä loukkausta vaan sen on esitettävä sellaisia seikkoja, joiden nojalla voidaan ensi näkemältä todeta, että on olemassa vaara, joka ei ole hypoteettinen, epäoikeudenmukaisen hyväksikäytön tai haitan aiheutumisesta tulevaisuudessa. Tällainen johtopäätös voi perustua muun muassa loogisiin päätelmiin, jotka pohjautuvat todennäköisyyksien arviointiin ja joissa otetaan huomioon kyseisen liikealan käytäntö ja kaikki muut kyseistä tapausta koskevat seikat.

(ks. 93–95 kohta)