Asia C-79/11

Maurizio Giovanardi ym.

(Tribunale di Firenzen (Italia) esitutkintatuomarin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2001/220/YOS — Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä — Direktiivi 2004/80/EY — Rikoksen uhreille maksettavat korvaukset — Oikeushenkilön vastuu — Korvaukset rikosoikeudenkäynneissä”

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden välisen yhteensopivuuden tutkiminen ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Kaikkien unionin oikeuden tulkintaan liittyvien seikkojen esittäminen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä – Puitepäätös 2001/220 – Tavoite

   (Neuvoston puitepäätöksen 2001/220 johdanto-osan neljäs perustelukappale ja 1 artiklan c alakohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä – Puitepäätös 2001/220 – Oikeus saada korvausta rikosoikeudenkäynnissä – Kansallinen järjestelmä, jolla suljetaan pois oikeus vaatia tällaista korvausta oikeushenkilöltä, joka on syyllistynyt hallinnolliseen rikokseen, voidaan hyväksyä

   (Neuvoston puitepäätöksen 2001/220 1 artiklan a alakohta ja 9 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36 kohta)

2.  Vaikka rikosten uhreille on tarjottava suojan korkea taso, uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä tehdyssä puitepäätöksessä 2001/220 pyritään vain vahvistamaan sen 1 artiklan c alakohdassa määritellyssä rikosoikeudenkäynnissä rikosten uhrien suojelun vähimmäisvaatimukset.

   (ks. 44 kohta)

3.  Puitepäätöksen 2001/220 1 artiklan a alakohdan sanamuodosta itsestään seuraa, että puitepäätöksellä varmistetaan lähtökohtaisesti uhrille oikeus saada rikosoikeudenkäynnissä korvaus ”teoista tai laiminlyönneistä, jotka ovat vastoin jäsenvaltion rikoslakia” ja jotka ovat välittömästi vahinkojen syynä. Henkilöitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa hallinnollisesta rikoksesta, johon oikeushenkilö on syyllistynyt, ei voida pitää mainitun puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa rikoksen uhreina, joilla on oikeus saada rikosoikeudenkäynnin yhteydessä päätös kyseisen oikeushenkilön velvoittamisesta maksamaan korvauksia.

   Mainitun puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohtaa on siis tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että oikeushenkilöiden vastuuta koskevassa järjestelmässä rikoksen uhri ei voi rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatia korvausta mainitusta rikoksesta välittömästi aiheutuneista vahingoista hallinnolliseen rikokseen syyllistyneeltä oikeushenkilöltä.

   (ks. 46, 48 ja 49 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-79/11

Maurizio Giovanardi ym.

(Tribunale di Firenzen (Italia) esitutkintatuomarin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2001/220/YOS — Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä — Direktiivi 2004/80/EY — Rikoksen uhreille maksettavat korvaukset — Oikeushenkilön vastuu — Korvaukset rikosoikeudenkäynneissä”

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden välisen yhteensopivuuden tutkiminen ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan — Kaikkien unionin oikeuden tulkintaan liittyvien seikkojen esittäminen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä — Puitepäätös 2001/220 — Tavoite

   (Neuvoston puitepäätöksen 2001/220 johdanto-osan neljäs perustelukappale ja 1 artiklan c alakohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Uhrin asema rikosoikeudenkäynneissä — Puitepäätös 2001/220 — Oikeus saada korvausta rikosoikeudenkäynnissä — Kansallinen järjestelmä, jolla suljetaan pois oikeus vaatia tällaista korvausta oikeushenkilöltä, joka on syyllistynyt hallinnolliseen rikokseen, voidaan hyväksyä

   (Neuvoston puitepäätöksen 2001/220 1 artiklan a alakohta ja 9 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36 kohta)

2.  Vaikka rikosten uhreille on tarjottava suojan korkea taso, uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä tehdyssä puitepäätöksessä 2001/220 pyritään vain vahvistamaan sen 1 artiklan c alakohdassa määritellyssä rikosoikeudenkäynnissä rikosten uhrien suojelun vähimmäisvaatimukset.

   (ks. 44 kohta)

3.  Puitepäätöksen 2001/220 1 artiklan a alakohdan sanamuodosta itsestään seuraa, että puitepäätöksellä varmistetaan lähtökohtaisesti uhrille oikeus saada rikosoikeudenkäynnissä korvaus ”teoista tai laiminlyönneistä, jotka ovat vastoin jäsenvaltion rikoslakia” ja jotka ovat välittömästi vahinkojen syynä. Henkilöitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa hallinnollisesta rikoksesta, johon oikeushenkilö on syyllistynyt, ei voida pitää mainitun puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa rikoksen uhreina, joilla on oikeus saada rikosoikeudenkäynnin yhteydessä päätös kyseisen oikeushenkilön velvoittamisesta maksamaan korvauksia.

   Mainitun puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohtaa on siis tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että oikeushenkilöiden vastuuta koskevassa järjestelmässä rikoksen uhri ei voi rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatia korvausta mainitusta rikoksesta välittömästi aiheutuneista vahingoista hallinnolliseen rikokseen syyllistyneeltä oikeushenkilöltä.

   (ks. 46, 48 ja 49 kohta sekä tuomiolauselma)