Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään sellaisista verenluovutuksista peräisin olevien veren tai veren komponenttien maahantuonti, jotka evät ole täysin maksuttomia – Oikeuttaminen – Kansanterveyden suojelu – Rajoitusta ei voida hyväksyä

(EY 28 ja EY 30 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/98 20 artiklan 1 kohta ja 21 artikla)

Tiivistelmä

EY 28 artiklaa yhdessä EY 30 artiklan kanssa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan veren tai veren komponenttien maahantuonti on laillista vain sillä myös kansallisiin tuotteisiin sovellettavalla edellytyksellä, ettei verenluovuttajille ole suoritettu mitään maksua näiden tuotteiden perustana olevista verieristä eikä myöskään korvausta heille luovutuksesta aiheutuneista kuluista.

Lainsäädännössä, jonka tarkoituksena on yhtäältä taata se, että asianomaisessa jäsenvaltiossa myytävät veri ja veren komponentit täyttävät tiukat laatu- ja turvallisuusvaatimukset, ja toisaalta saavuttaa laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten annetun direktiivin 2002/98 20 artiklan 1 kohdassa vahvistettu tavoite vapaaehtoisen ja maksutta tapahtuvan verenluovutuksen edistämiseksi, otetaan huomioon EY 30 artiklassa hyväksytyn kaltaiset ihmisten terveyteen liittyvät huolet. Näillä tavoitteilla voidaan näin ollen lähtökohtaisesti oikeuttaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuva rajoitus.

Erikseen tarkasteltuna velvoite, jonka mukaan verenluovutuksen on tapahduttava ilman, että luovuttajan kuluja korvataan, ei kuitenkaan ole tarpeen veren ja veren komponenttien laadun ja turvallisuuden takaamiseksi. Tätä toteamusta vahvistaa se, ettei direktiivissä 2002/98 eikä Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa nro R(95) 14, johon direktiivissä viitataan, edellytetä, että luovutukset ovat täysin maksuttomia, vaan niiden mukaan pienet huomionosoitukset, virvokkeet ja luovutukseen liittyvien matkakustannusten korvaaminen ovat yhteensopivia vapaaehtoisen ja maksuttoman luovutuksen kanssa, joten näiden seikkojen ei voida katsoa vaarantavan näiden luovutettujen verierien laatua ja turvallisuutta tai kansanterveyden suojelua.

Tällainen lainsäädäntö ylittää siis sen, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli veren ja verituotteiden laadun ja turvallisuuden takaamiseksi.

(ks. 33 ja 43–46 kohta sekä tuomiolauselma)