Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan 1 kohta)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 88 artiklan 2 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)

3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

4. Oikeudenkäyntimenettely – Asian selvittämistoimet – Todistajien kuuleminen

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 ja 65 artikla)

Tiivistelmä

1. Valitusasioissa yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida näyttöä, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hyväksynyt asian tosiseikaston tueksi. Silloin, kun tämä näyttö on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä nimittäin on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Näin ollen lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetyt todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uusia todisteita on selvää, että olemassa olevien todisteiden arviointi oli ilmeisen virheellistä.

(ks. 35 ja 37 kohta)

2. Päätös voi koskea EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Valtiontukien osalta on katsottu, että kantajat, jotka kyseenalaistavat sen, onko tuen arviointia koskeva, EY 88 artiklan 3 kohdan tai muodollisen tutkintamenettelyn perusteella tehtyä päätöstä pidettävä perusteltuna, katsotaan henkilöiksi, joita mainittu päätös koskee erikseen silloin kun kyseisen päätöksen kohteena oleva tuki vaikuttaa merkittävästi kantajan asemaan markkinoilla.

Tuensaajayrityksen lisäksi yrityksiksi, joita komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn päättämisestä koskee erikseen, on hyväksytty kilpailevia yrityksiä, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet tähän menettelyyn, edellyttäen, että riidanalaisen päätöksen kohteena oleva tukitoimenpide on merkittävästi vaikuttanut niiden markkina-asemaan.

Se, että yritys on tehnyt kantelun, jonka johdosta muodollinen tutkintamenettely on aloitettu, ja se, että yrityksen esittämät huomautukset on kuultu ja että ne ovat laajalti ohjanneet menettelyn kulkua, ovat merkityksellisiä seikkoja kun arvioidaan tämän yrityksen asiavaltuuden olemassaoloa. Tällainen osallistuminen kyseiseen menettelyyn ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys sen osoittamiselle, että päätös koskee EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla yritystä erikseen. Ei ole suljettu pois, että yritys vetoaa muihin erityisiin olosuhteisiin, jotka yksilöivät sen samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Tällöin kantajana olevan yrityksen on kuitenkin asianmukaisella tavalla selvitettävä syyt, joiden vuoksi komission päätös on omiaan loukkaamaan sen oikeutettuja intressejä vaikuttamalla merkittävästi sen markkina-asemaan kyseisillä markkinoilla.

(ks. 53–57 ja 60 kohta)

3. Yksityinen, jota komission valtiontukipäätös ei koske suoraan ja erikseen ja jonka etuihin tämän päätöksen kohteena olevan valtion toimenpide ei näin ollen voi vaikuttaa, ei voi suhteessa tällaiseen päätökseen vedota oikeuteen tehokkaaseen oikeussuojaan.

(ks. 64 ja 65 kohta)

4. Arvioidessaan yhden asian osapuolen esittämiä vaatimuksia prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen määräämiseksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi yksin sen, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää. Vaikka kannekirjelmässä tehdyssä pyynnössä todistajan kuulemiseksi on ilmoitettu täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa tai todistajia on tarpeen kuulla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko pyyntö hyväksyttävä, kun huomioon otetaan riidan kohde ja tarve kuulla nimettyjä todistajia.

(ks. 77 ja 78 kohta)