Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Henkilöt, joiden etua asian ratkaisu koskee – Etujärjestön väliintulohakemus asiassa, jossa on kyse sen jäseniin vaikuttavista periaatteellista kysymyksistä – Hyväksyminen

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

2. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulijan menettelyllisten oikeuksien laajuus liittyy päivään, jona väliintulohakemus on tehty

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohta ja 116 artiklan 2, 4 ja 6 kohta)

3. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Sellaiselle väliintulijalle annettujen menettelyllisten oikeuksien rajoittaminen, joka on tehnyt hakemuksensa yli kuusi viikkoa sen jälkeen, kun kanteen nostamista koskeva tiedonanto on julkaistu virallisessa lehdessä – Poikkeukset – Ennalta-arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsitteet – Toisen väliintulijan luopuminen ei kuulu näiden käsitteiden piiriin

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla ja 115 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin, määrätään, että oikeus olla väliintulijana on kaikilla, jotka osoittavat, että yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee heidän etuaan; tämä ei kuitenkaan koske jäsenvaltioiden keskinäisiä asioita, yhteisöjen toimielimien keskinäisiä asioita eikä jäsenvaltioiden ja yhteisöjen toimielimien välisiä asioita.

Tällainen intressi on etujärjestöllä, jonka tarkoituksena on puolustaa jäseniään ja joka esittää väliintulohakemuksen asiassa, jossa on kyse sen jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä. Väliintulo-oikeuden laajalla tulkinnalla on tarkoitus pystyä paremmin pohtimaan asioiden taustaa ja samalla välttämään lukuisia yksittäisiä väliintuloja, jotka vaarantaisivat oikeudenkäynnin tehokkuuden ja moitteettoman kulun.

(ks. 25 ja 26 kohta)

2. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohtaa ja 116 artiklan 2, 4 ja 6 kohtaa luetaan yhdessä, niistä ilmenee, että väliintulijan prosessuaaliset oikeudet ovat erilaiset sen mukaan, onko väliintulija esittänyt väliintulohakemuksensa ennen kanteen nostamista koskevan tiedonannon julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä alkavan kuuden viikon määräajan päättymistä vai tämän määräajan päättymisen jälkeen mutta ennen suullisen käsittelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemistä.

Jos väliintulija on esittänyt hakemuksensa ennen tämän määräajan päättymistä, sillä on oikeus osallistua sekä kirjalliseen käsittelyyn että suulliseen käsittelyyn. Siinä yhteydessä väliintulijan on saatava tiedoksi oikeudenkäyntiasiakirjat, ja se saa esittää väliintulokirjelmän, jossa mainitaan vaatimukset, joilla tuetaan osaksi tai kokonaan jonkin asianosaisen vaatimuksia, oikeudelliset perusteet ja perustelut ja tarvittaessa näyttö. Jos väliintulija on sitä vastoin esittänyt väliintulohakemuksensa tämän määräajan päättymisen jälkeen, sillä on oikeus osallistua ainoastaan suulliseen käsittelyyn siltä osin kuin se on esittänyt hakemuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle ennen suullisen käsittelyn aloittamista. Siinä yhteydessä sen on saatava tiedoksi suullista käsittelyä varten laadittu kertomus, jonka perusteella se voi esittää huomautuksiaan tämän suullisen käsittelyn aikana.

Koska nämä määräykset ovat pakottavia, asianosaiset tai edes tuomari eivät voi päättää niistä toisin.

(ks. 35–42 kohta)

3. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että määräajan päättyminen ei johda oikeudenmenetyksiin, jos se, jota asia koskee, osoittaa, että on ollut ennalta-arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este. Prosessuaalisia määräaikoja koskevien määräysten tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja omavaltaista kohtelua. Edellä mainittua artiklaa, jossa tehdään poikkeus tästä periaatteesta ja jota on siten tulkittava suppeasti, sovelletaan pakottaviin prosessuaalisiin määräaikoihin, joiden päättyminen johtaa sellaisen kanteen nostamista tai väliintulohakemuksen esittämistä koskevan oikeuden menetykseen, joka luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä oli siihen saakka ollut. Koska sitä sovelletaan myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan mukaiseen kuuden viikon määräaikaan, jonka päättyminen ei aiheuta väliintulohakemuksen esittämistä koskevan oikeuden menetystä vaan väliintulijalle annettujen prosessuaalisten oikeuksien rajoittamisen, prosessuaalisia määräaikoja koskevien yhteisön määräysten soveltamisesta voidaan siis poiketa ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, eli kun on kyse ennalta-arvaamattomista seikoista tai ylivoimaisesta esteestä.

Ennalta-arvaamattoman seikan ja ylivoimaisen esteen käsitteet sisältävät epätavalliseen ja asianosaisen tahdosta riippumattomaan tapahtumaan liittyvän objektiivisen osan lisäksi subjektiivisen osan, joka koskee asianosaisen velvollisuutta suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä ja erityisesti valvomalla menettelyn etenemistä ja toimimalla huolellisesti. Vaikka etujärjestön, johon tosin kuuluu samoja jäseniä kuin väliintulon hakijaan, luopuminen saattaa olla tämän jälkimmäisen tahdosta riippumaton tapahtuma, tämä ei kuitenkaan itsessään ole epätavallista. Jokaisella väliintulijalla on näet aina oikeus luopua väliintulostaan, samoin kuin jokaisella kantajalla on aina oikeus peruuttaa kanteensa työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti.

(ks. 46–52 kohta)