YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2003

Asia T-248/02

Carla Faita

vastaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

”Henkilöstö — Avoimet virat — Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta — Nimitysmenettely — Ilmeinen arviointivirhe — Perustelut”

Täydellinen teksti ranskan kielellä   II-1365

Aihe:

Kanne, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20.9.2001 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus logistiikka-ja käännöspalvelun Italian kielen käännösosaston osastopäällikön virkaan, ja 16.10.2001 tehty päätös, jolla kyseiseen virkaan nimitettiin toinen hakija.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. Kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Virkamiehelle vastainen päätös – Hakemuksen hylkääminen – Velvollisuus esittää perustelut viimeistään valituksen hylkäämisvaiheessa – Velvollisuuden laajuus

   (Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseenottomenettelyjen valinta – Hallintoviranomaisen harkintavalta

   (Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta)

3. Henkilöstö – Avoin virka – Avoimen viran täyttäminen ylennyksellä tai toisiin tehtäviin siirtämisellä – Hakijoiden ansioiden vertailu – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Hallintoviranomaisen velvollisuus esittää näyttöä siitä, että ansioiden vertailu on tehty

   (Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta ja 45 artikla)

4. Henkilöstö – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäytön käsite

5. Henkilöstö – Avoin virka – Avoimen viran täyttäminen ylennyksellä tai toisiin tehtäviin siirtämisellä – Ansioiden vertailu – Nimittävän viranomaisen harkintavallan rajat – Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettujen edellytysten noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta

   (Henkilöstösääntöjen 7 ja 29 artikla)

1.  Jos nimittävä viranomainen päättää hylätä avoimeksi julistettua virkaa koskevan hakemuksen, sillä on velvollisuus perustella päätöksensä viimeistään siinä vaiheessa, kun sen päätöksestä tehty valitus hylätään. Koska ylennyksistä ja siirroista toisiin tehtäviin tehdään kuitenkin valinta, on riittävää, että oikaisupyynnön hylkäämisen perustelut koskevat henkilöstösäännöissä määrättyjä menettelyn sääntöjenmukaisuutta koskevien laillisten edellytysten olemassaoloa.

   (ks. 28 kohta)

   Viittaukset: asia T-52/90. Volger v. parlamentti. 12.2.1992 (Kok. 1992. s. II-121, 36 kohta): asia T-25/92. Vela Palacios v TSK. 3.3.1993 (Kok. 1993. s. II-201, 22 kohta): asia T-16/04. Benecos v. komissio, 17.5.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-103 ja II-335, 31 kohta): asia T-13/95, Kyrpitsis v. TSK, 18.4.1996 (Kok. H. 1996. s. I-A-167 ja II-503, 68 kohta) ja yhdistetyt asiat T-330/00 ja T-114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio. 17.10.2002 (Kok. H. 2002. s. I-A-193 ja II-987. 55 kohta).

2.  Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien hakijoiden etsimistä varten. Tältä osin henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa käytetty termi ”voidaanko” merkitsee selkeästi, että kun on kyse avoimena olevan viran täyttämisestä, nimittävällä viranomaisella ei ole ehdotonta velvollisuutta toteuttaa ylennystä tai siirtoa, vaan velvollisuus vain tutkia jokaisessa tapauksessa, voivatko tällaiset toimenpiteet johtaa mahdollisimman pätevän, tehokkaan ja ehdottoman luotettavan henkilön nimittämiseen.

   (ks. 45 kohta)

   Viittaukset: asia C-174/99 P. parlamentti v. Richard, 13.7.2000 (Kok. 2000, s. I-6189. 38 kohta) ja asia T-372/00.Campolargov. komissio, 23.4.2002 (Kok. H. 2002, s. I-A-49 ja II-223, 93 kohta).

3.  Kun esitetään joukko riittävän yhtäpitäviä perusteita, jotka tukevat avointa toimea hakeneen henkilön väitteitä, joiden mukaan hakemuksia ei ole aidosti vertailtu, nimittävän viranomaisen on laillisuusvalvonnan piiriin kuuluvien objektiivisten seikkojen avulla osoitettava noudattaneensa henkilöstösääntöjen 45 artiklassa virkamiehille myönnettyjä takeita ja suorittaneensa asiakirja-aineistojen vertailun.

   (ks. 46 kohta)

   Viittaukset: asia T-159/96, Wenk v. komissio, 12.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-193 ja II-593, 55 kohta) ja asia T-143/98, Cendrowicz v. komissio, 16.12.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-273 ja II-1341, 59 kohta).

4.  Harkintavallan väärinkäyttö, josta menettelysääntöjen väärinkäyttö on vain yksi muoto, voidaan todeta vain, jos osoitetaan, että hallintoviranomainen on tehnyt riidanalaisen päätöksen muussa kuin kyseessä olevien sääntöjen mukaisessa tarkoituksessa, tai kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että kyseinen päätös on tehty muussa kuin päätöksessä esitetyssä tarkoituksessa.

   (ks. 59 kohta)

   Viittaukset: asia T-86/97, Apostolidis v. yhteisöjen tuomioistuin, 2.4.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-167 ja II-521, 84 kohta) ja asia T-173/99, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 25.5.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-101 ja II-433, 120 kohta).

5.  Nimittävällä viranomaisella nimittämisasioissa olevan laajan harkintavallan käyttö edellyttää, että hakemusten asiakirja-aineistot tutkitaan erittäin huolellisesti ja että avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa ilmoitettuja edellytyksiä noudatetaan tunnollisesti siten, että tämän viranomaisen on hylättävä kaikki hakijat, jotka eivät vastaa näitä edellytyksiä. Ilmoitus avoimesta virasta muodostaa nimittäin oikeudellisen kehyksen, jonka nimittävä viranomainen on itselleen asettanut ja jota sen on noudatettava erittäin huolellisesti. Sen valvomista varten, että kyseinen viranomainen ei ole ylittänyt tämän oikeudellisen kehyksen rajoja ja että se on toiminut henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaisesti ainoastaan yksikön etu huomioon ottaen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kuuluu sen arvioiminen, mitkä edellytykset avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettiin ja tämän jälkeen sen tarkistaminen, että nimittävän viranomaisen avoimeen virkaan valitsema hakija täytti tosiasiallisesti nämä edellytykset. Tämän arvioinnin on rajoituttava koskemaan kysymystä, joka koskee sitä, pysyttelikö hallintoviranomainen niihin toteamuksiin nähden, joiden perusteella se teki arviointinsa, kohtuullisissa rajoissa, ja sitä, ettei hallintoviranomainen käyttänyt toimivaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis voi korvata omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä suorittamaa arviota.

   (ks. 70 ja 71 kohta)

   Viittaukset: asia 233/85. Bonino v. komissio. 12.2.1987 (Kok. 1987. s. 739, 5 kohta); asia C-35/92 P. parlamentti v. Frederiksen. 18.3.1993 (Kok. 1993. s. I-991. 15-17 kohta); asia T-169/89. Frederiksen v. parlamentti. 11.12.1991 (Kok. 1991. s. II-1403, 69 kohta): asia T-82/91, Latham v. komissio.9.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I-A-15 ja II-61, 62 kohta) ja asia T-21/96. Giannini v. komissio, 19.3.1997 (Kok. H. 1997. s. I-A-69 ja II-211, 19 ja 20 kohta).