YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

7 päivänä maaliskuuta 1996

Asia T-362/94

Jan Robert de Rijk

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Yhteisön ulkopuolella sijaitsevassa asemapaikassa työskentelevien virkamiesten täydentävä sairausvakuutusjärjestelmä — Sairauskulujen korvaamismenettely”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-365

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan komission tekemän päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä ei korvata huollettavan lapsen sairauskulujen kokonaismäärän ja Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän perusteella maksetun korvauksen välistä erotusta kokonaisuudessaan.

Lopputulos:

Hylkääminen.

Tuomion lyhennelmä

Kantaja on komission virkamies, jonka asemapaikka on komission Suomen edustustossa. Vuoden 1993 kesän aikana kantajalle on aiheutunut kuluja sairaanhoidosta, jota hänen vakituisesti Belgiassa asuva poikansa on siellä saanut.

Kantaja on saanut korvausta näistä kuluista Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, mutta komissio on kieltäytynyt korvaamasta hänelle sitä osaa kuluista, joka ylittää tämän korvauksen määrän, siten kuin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (henkilöstösäännöt) liitteessä X olevassa 24 artiklassa määrätään.

Oikeudelliset seikat

Oikeudenkäynnissä on kysymys siitä, onko yhteisön ulkopuolella sijaitsevassa asemapaikassa työskentelevän virkamiehen huollettavana olevan lapsen sairauskulujen kokonaan korvaamisen edellytys pelkästään se, että virkamiehen asemapaikka on yhteisön ulkopuolella, vai edellytetäänkö lisäksi, että myös lapsen vakituinen asuinpaikka on siinä maassa, jossa virkamiehen asemapaikka on.

Yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä oikeussäännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (32 kohta).

Viittaukset: asia 140/77, Verhaaf v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 9.11.1978 (Kok. 1978, s. 2117, 18 kohta); asia 292/82, Merck, yhteisöjen tuomioistuin 17.11.1983 (Kok. 1983, s. 3781, 12 kohta); asia 337/82, S' Nikolaus Brennerei, yhteisöjen tuomioistuin 21.2.1984 (Kok. 1984, s. 1051, 10 kohta); asia C-314/91, Weber v. parlamentti, yhteisöjen tuomioistuin 23.3.1993 (Kok. 1991, s. I-1093, 15 kohta).

Lisäksi on arvioitava erilaisten mahdollisten tulkintojen yhdenmukaisuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa, samoin kuin yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen, kanssa (32 kohta).

Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 24 artiklan sanamuoto ilmaisee yhteisön lainsäätäjän tavoitteleman päämäärän epätäydellisesti, ja sen olemassaololla on tarkoitus ainoastaan silloin, kun poikkeuksellisen korvausjärjestelmän perustamiseen johtaneita erityistä haittaa aiheuttavia tekijöitä on olemassa. Tässä artiklassa määrättyä täydentävää korvausjärjestelmää voidaan soveltaa ainoastaan kolmansissa maissa asuviin henkilöihin. Kun kolmannessa maassa olevassa asemapaikassa työskentelevän virkamiehen maksamat kulut ovat aiheutuneet hänen huollettavanaan olevasta henkilöstä, joka asuu vakituisesti yhteisössä, tapaukseen on sitä vastoin sovellettava henkilöstösääntöjen 72 artiklan mukaista yleistä järjestelmää, koska tällaisessa tapauksessa ei ole olemassa niitä haittaa aiheuttavia tekijöitä, jotka yhteisön lainsäätäjä on tarkoittanut korvata (34 kohta).

Se seikka, että yhteisön lainsäätäjä on valinnut järjestelmän, joka on hallinnollisesti toteutettavissa, eikä ole sen vuoksi rajoittanut liitteessä X olevan 24 artiklan soveltamista ainoastaan niihin kolmansiin maihin, joissa sairauskulut todella ovat korkeampia tai sairastumisen riski suurempi kuin yhteisössä, ei aseta kyseenalaiseksi tämän artiklan edellä kuvailtua tarkoitusta (35 kohta).

Mikäli henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 24 artiklaa tulkittaisiin muulla tavalla, se olisi ristiriidassa syrjintäkiellon periaatteen kanssa, sillä jos sairaanhoitoa saaneelle henkilölle ei aiheudu haittaa, joka liittyy vakuutusjärjestelmään kuuluvan virkamiehen asemapaikkaan, kolmannessa maassa olevaan asemapaikkaan määrätty virkamies on sairausvakuutuksen osalta samassa tilanteessa kuin virkamies, jonka asemapaikka on yhteisössä, jolloin ensin mainittuun henkilöön on sovellettava samoja sääntöjä kuin viimeksi mainittuun, toisin sanoen henkilöstösääntöjen 72 artiklaa (36 kohta).

Tätä arviointia ei kumoa se seikka, että toisin kuin ne virkamiehet, joiden asemapaikka on yhteisössä, kolmannessa maassa olevaan asemapaikkaan määrätyt virkamiehet maksavat erityisen vakuutusmaksun saadakseen etuja täydentävästä vakuutuksesta. Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 24 artiklan tarkoituksesta seuraa, että erityisellä vakuutusmaksulla on tarkoitus osittain rahoittaa asemamaassa oleskelusta aiheutuneet vakuutustapahtumat eikä kattaa koko henkilöstön yhteisiä vakuutustapahtumia (37 kohta).

Tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 24 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten 2 artiklan toinen kohta ei ole ristiriidassa 24 artiklan kanssa eikä sitä voida todeta lainvastaiseksi (38 kohta).

Koska riidanalaiset sairauskulut ovat yhteisön jäsenvaltion alueella vakituisesti asuvan lapsen sairauskuluja, niistä ei myönnetä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 24 artiklan mukaista täydentävää korvausta (39 kohta).

Ratkaisu:

Kanne hylätään.