Maatalouden yhteinen markkinajärjestely

Euroopan unioni on ottanut käyttöön maatalousmarkkinoita koskevat yhteiset säännöt. Ne koskevat muun muassa julkisia markkinainterventioita, kiintiö- ja tukijärjestelmiä, kaupan pitämistä ja tuotantoa koskevia vaatimuksia sekä kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Maatalouden yhteinen markkinajärjestely tarkoittaa tietyillä maatalouden aloilla käyttöön otettua EU:n tason säädöskehystä. Kyseiset maatalouden alat on lueteltu asetuksen liitteessä I ja II.

Euroopan unioni on näin ollen säätänyt maatalousmarkkinoiden hallinnointia, maataloustuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksia sekä Euroopan unionin (EU) tuontia ja vientiä koskevat yhteiset säännöt.

SISÄMARKKINAT

Markkinainterventiot

Markkinoiden vakauden varmistamiseksi ja maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi on otettu samanaikaisesti käyttöön hintatukijärjestelmiä ja suorien tukien järjestelmiä.

Hintatukijärjestelmässä otetaan huomioon kunkin maatalouden alan tarpeet ja eri alojen riippuvuus toisistaan. Järjestelmässä käytetään seuraavia toimenpiteitä

• julkiset interventiot maataloustuotemarkkinoilla
• viljan, riisin, sokerin, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden sekä sian-, lampaan- ja vuohenlihan yksityisen varastoinnin tuet.

Erityiset interventiotoimenpiteet

EU voi toteuttaa poikkeuksellisia toimenpiteitä vaikeuksissa olevien markkinoiden tukemiseksi. Tällaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä esimerkiksi eläintautien leviämisen estämiseksi tai sellaisten luonnonkatastrofien yhteydessä, joiden vaikutukset kohdistuvat maatalousmarkkinoihin.

Kiintiöjärjestelmät

Sokerille ja maidolle vahvistetaan kansalliset tuotantokiintiöt. Jäsenvaltiot jakavat nämä kiintiöt tuotantoyritysten kesken. Asetuksessa määritellään erityisesti säännöt, jotka koskevat useiden yritysten kesken tapahtuvaa kiintiöiden siirtoa sekä ylituotannon hallinnointia, johon sisältyvät esimerkiksi jäsenvaltioiden tuottajilta perimät maksut.

Tukijärjestelmät

Tukea myönnetään muun muassa seuraaville aloille

• sokeri (tuotantotukea koskevat toimenpiteet)
• maito ja maitotuotteet, oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, hedelmät ja vihannekset sekä mehiläistuotteet
• koulumaito- ja kouluhedelmäjärjestelmät
• viiniala ja humala‑ala
• silkinviljely.

MARKKINOINTI JA TUOTANTO

Komissio voi määrätä tietyille maataloustuotteille kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia. Nämä säännöt voivat koskea esimerkiksi tuotteiden laatua, niiden pakkaamista, varastointia sekä kuljetusta.

Asetuksessa annetaan lisäsääntöjä sellaisten viinialan tuotteiden, joille on myönnetty suojattu tuotemerkki, tuotannosta ja kaupan pitämisestä. Näitä tuotemerkkejä ovat tarkistetut alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät. Asetuksessa kuvataan hakumenettely, jota tällaista merkintää hakevien tuottajien on noudatettava.

Tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset järjestöt

Asetuksessa vahvistetaan tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden tunnustamista ja toimintaa koskevat säännöt.

Tuottajaorganisaatioiden on muun muassa mahdollistettava yhteisen tuotanto‑ohjelman laatiminen ja voitava mukauttaa sitä kysyntään.

Toimialakohtaiset organisaatiot puolestaan muodostuvat pääasiassa muista kuin tuottajista. Niihin voi kuulua edustajia taloudellisten toimien aloilta, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon, kauppaan tai jalostukseen. Toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteena on erityisesti tuotteiden tuotanto- ja jalostuskustannusten optimointi.

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

Periaatteessa kaikki vaikutukseltaan tulleja vastaavat maksut ja kaikki määrälliset rajoitukset tai vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.

Tuonti

Komissio voi vaatia esittämään seuraavien alojen tuotteiden tuontitodistukset: vilja, riisi, sokeri, siemenet, oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, pellava ja hamppu, tuoreet hedelmät ja vihannekset ja hedelmä- ja vihannesjalosteet, banaanit, viini, elävät kasvit, naudanliha, sianliha, lampaan- ja vuohenliha, siipikarjanliha, maito ja maitotuotteet, munat sekä maatalousperäinen etyylialkoholi.

Näihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja, vaikka joillekin niistä onkin laadittu erityissäännöksiä. Tietyissä tapauksissa tuontitullit voidaan keskeyttää tai tuotteisiin voidaan soveltaa lisätulleja.

Erityissäännöksiä sovelletaan viljasta tai riisistä koostuviin seoksiin sekä viljoista ja riisistä koostuviin seoksiin, ja tuontitulli määrätään seoksen koostumuksen mukaan. Tämän lisäksi sokerille vahvistetaan tullietuusjärjestelyt, ja hampulle ja humalalle asetetaan tietyt tuontiedellytykset.

Komissio voi myös vahvistaa tuontitariffikiintiöitä, toisin sanoen rajoittaa niiden tuontitavaroiden määrää, joiden tullimaksua on alennettu. Komissio hallinnoi tariffikiintiöitä välttäen kaikenlaista syrjintää.

Vienti

Komissio voi vaatia esittämään seuraavien alojen tuotteiden vientitodistukset: vilja, riisi, sokeri, oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, tuoreet hedelmät ja vihannekset ja hedelmä- ja vihannesjalosteet, viini, naudanliha, sianliha, lampaan- ja vuohenliha, siipikarjanliha, maito ja maitotuotteet, munat sekä maatalousperäinen etyylialkoholi.

Joidenkin tuotteiden vientiä voidaan tukea vientituilla, jotka kattavat maailmanmarkkinoiden ja EU:n hintojen välisen erotuksen. Vientituet voivat vaihdella määräpaikan mukaan. Komissio vahvistaa vientituet säännöllisesti ottaen huomioon unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden kehityksen. Erityissäännöksillä säännellään varastossa olleen maltaan, viljan ja naudanlihan vientitukia.

Myös maito- ja maitotuotealan tuontikiintiöt sekä erityistuontikohtelu kolmansissa maissa ovat säänneltyjä.

Kilpailu

Kilpailun alalla sovelletaan EU:n kilpailulainsäädäntöä. Asetuksen 176 artiklassa säädetään kuitenkin poikkeuksista, joiden osalta komissio hyväksyy sopimuksia ja yhteisiä menettelytapoja. Asetuksessa säädetään tämäntyyppisistä poikkeuksista myös hedelmä- ja vihannesalalla ja tupakka‑alalla.

Lisäksi eurooppalaista valtiontukijärjestelmää sovelletaan periaatteessa maatalouden eri aloihin. Asetuksessa säädetään kuitenkin maitoalalla ja viinialalla myönnettäviä valtiontukia koskevia erityissäännöksiä.

Komiteamenettely

Komissiota avustaa maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea (EN).

Taustaa

Ennen tämän asetuksen antamista kullakin maatalouden alalla oli oma yhteinen markkinajärjestelynsä. Näin ollen Euroopan tasolla oli olemassa monia erilaisia maatalouden alan markkinajärjestelyjä. Tällä säädöskehyksellä yksinkertaistetaan ja yhtenäistetään aiempaa sääntelyä.

Viimeisin päivitys 04.03.2011